KALLAHDENNIEMI. Kulkuyhteydet

Transkriptio

1 90, 90B L N H e l s i n g i m k a u p u n k i m kauniit näkymät saaristoon ja avomerelle. Matalikolla viipyy etenkin muuttoaikoina joutsenia ja muita vesilintuja. Harju ja rantaniitty ympäröivine vesialueineen kuuluvat Euroopan Unionin arvokkaiden luontokohteiden verkostoon (Natura 2000). Kallahdenniemi on vaikuttava retkikohde kaikkina vuodenaikoina. Kulkuyhteydet C Metro vie Helsingin keskustasta Rastilaan (15 min), josta on 1 km kävelymatka kerrostaloalueiden läpi niemen tyvelle. Metroasemalta pääsee niemen tyvelle myös busseilla 90 ja 90B. Autolla pääsee uimarannan vieressä olevalle parkkipaikalle. Rastilan metroasemalta on kävellen matkaa niemen kärkeen 3,5 km ja bussipysäkiltä 2,5 km. P NATURE RESERVE d j Palvelut Valvotun uimarannan vieressä on pieni kesäkioski. Alueella kiertää luontopolku. Rastilan leirintäalue sijaitsee 2,5 km päässä Kallahdesta lähellä metroasemaa. Luonto KALLAHDENNIEMI Mereen työntyvä hiekkainen Kallahdenniemi on jääkauden muodostama harju. Niemen tyvellä on rauhoitettu, merestä nouseva hongikkoharju. Niemen metsäalueet ovat enimmäkseen valoisaa mäntykangasta. Lähellä niemen kärkeä on hiekkaranta ja maankohoamisesta syntynyt Helsingin hienoin merenrantaniitty. Kärjestä on Kallahdenharju on syntynyt viimeisen jääkauden lopulla jään sulamisvaiheessa noin vuotta sitten. Harju on kerrostunut jäätikköjoen kuljettamasta sorasta ja hiekasta jäätikkölahteen tai railoon. Laakeat hietikot ovat vanhaa jäätikköjoen suistoa eli deltaa. Harju on osa Helsinkiin ulottuvaa 100 km pitkää harjujaksoa, jonka viimeiset näkyvät osat ovat niemen jatkeena olevat hiekkasaaret. Harjun maaperän melko karkea hiekka ei pidätä sadevettä ja ravinteita. Niinpä niemi on enimmäkseen kuiva ja karu. Valtapuuna on mänty. Harju on korkeimmillaan niemen tyvellä. Tämän suojelualueen mäntyjen ikä on noin 150 vuotta, riittävän paljon 58 59

2 meressä on lukuisia siirtolohkareita, joista useimmat ovat rapakivigraniittia. Ne ovat ajelehtineet meressä jäävuoren kuljettamina kaukaa Suomenlahden perukan rapakivialueelta. Maan nouseminen on perua jääkaudesta, jolloin 2-3 km paksuinen mannerjäälaatta painoi maankuorta alas. Jään sulettua maankuori alkoi nousta. Maa kohoaa Helsingin seudulla edelleen 21 cm vuosisadassa. Merenrantaniityn pitävät puuttomana suolainen vesi ja etenkin jää, joka veden kohotessa nousee hankaamaan alavaa niittyä. Niinpä syysmyrskyillä niityn hallinnasta käyvät kaksinkamppailua puut ja meri. Jäät ovat jyrsineet niityn reunan tervaleppien tyviä kuorettomaksi. Tässä Suomenlahdella harvinaislaatuisessa maankohoamaympäristössä viihtyy koko joukko Suomen suolakkokasveja. Niityn arvokkaaseen kasvimaailmaan kuuluu kaunis merinätkelmä. Suojeltua rantaniittyä kiertää luontopolku, jolle kulku on ohjattu, jotta niittykasvisto voi kehittyä luonnontilassaan. Kallahdenniemen kärjen avarilla rannoilla on hienot mahdollisuudet meren, sään vaihteluiden ja vesilintujen tarkkailuun. Kulku aivan niemen kärkeen, nimeltään Kuningatar, on sallittua. Sieltä avautuu avara näkymä ulkomerelle. siihen, että moni tienvarsipetäjistä on kelvannut jättiläistikka palokärjen pesäpuuksi. Harjuille tyypillisimpiä kenttäkerroksen kasveja ovat täälläkin kanerva, puolukka ja mustikka. Valoisilla mäntykankailla linnut ovat hyvin nähtävissä ja kuultavissa. Tunnusomaisimpia lintuja ovat tiaiset (erityisesti viehättävä töyhtötiainen), puukiipijä ja käpytikka. Syksyllä pitkä niemi kerää kuin suppiloon vaelluksellaan olevia pikkulintuja. Kallahdenniemen kärjen alava niitty oli merenpohjaa vielä parisataa vuotta sitten. Korkean veden aikana niitty peittyy yhä veteen. Meriveden ollessa matalalla hiekkarannan edustalla oleville luodoille voi kävellä. Niityllä ja Keväällä haahkakoiraat mouruavat jo varhain huhtikuussa niemen edustan sulissa. Suomen kansallislinnun laulujoutsenen näkemiseen ja sen upeiden trumpettiäänien kuulemiseen on parasta aikaa huhtikuun jäidenlähtö. Reviireilleen saapuvat jo varhain äänekkäät lokit ja meriharakat. Toukokuun loppupuolella niemen kärjestä voi nähdä etelätuulilla arktisten vesilintujen (valkoposki- ja sepelhanhien, allien ja kuikkalintujen) massamuuttoa. Rantojen hiekkamatalikot muodostavat matalan veden aikana kahlaajarantoja, joilla lintumäärät ovat pienehköjä, mutta tavallisempien lajien lisäksi voi tavata arktisia kahlaajia. Kesällä uimaranta on kansoitettu päivisin, joten lintujen tarkkailuun sopivat parhaiten aamuhetket tai ilta. Rantavesissä näkee usein kalastavan räyskän, joka pesii lähistöllä. Kivikkoiset rannat ja luodot ovat tukkakoskelon mieluista elinympäristöä. Sydänkesällä nuolihaukka kiidättää saalistaan lähisaareen, jossa sen poikaset odottavat ateriaa. Rantaniityllä kasvillisuus on hienoimmillaan loppukesästä

3 Syksyllä matalikot keräävät jälleen vesilintuja, alkusyksystä myös kahlaajalintuja. Suppilomaisen niemen kärkeen kulkeutuu myös meren ylitystä pelkääviä pikkulintuja, eritoten hippiäisiä ja tiaisia. Joutsenet, telkät ja isokoskelot viivyttelevät paikalla vielä marras-joulukuussa meren jäätymiseen asti. Viimeisten muuttolintujen, joutsenten kailotuksen ja punaisen auringonvalon värittämä hiljainen niemenkärki autioine uimarantoineen on loppusyksystä erityisen tunnelmallinen. Ulkosaaristossa kiertelevät merikotkat ulottavat lentonsa joskus tänne asti. puolustuslinnake mahdollisesti 1200-luvulta. Vuosaari on Helsingin uusia asumalähiöitä, metrorata alueelle valmistui 1990-luvun lopussa. Uudet kerrostalot ovat peittäneet alleen kallioisia havumetsiä ja hävittäneet rannoilla sata vuotta vanhaa huvila-asutusta. Täällä vietti eläkepäiviään myös suurjuoksija Paavo Nurmi. Kallahdenniemen muita kasveja: Talvella jää ja läheinen saaristo houkuttelevat kävelijöitä ja hiihtäjiä. Saarissa on jyhkeitä rantakallioita, vanhaa puustoa ja tuulentuivertamia petäjiä. Monet komeista herrashuviloista ovat alkujaan venäläisten upseerien rakentamia 1800-luvulla. Alueella pilkitään ja verkkokalastetaan talvella, ja vesillä uskentelee mm. kuhia, kampeloita ja taimenia. Pelkkiä jäällä olevia kalastajia ei kuitenkaan sovi pitää merkkinä jäiden turvallisuudesta, sillä suomalaiset kalastajat kulkevat myös heikoilla jäillä, erityistaidoillaan tai hullunrohkeina. On syytä varoa myös laivaväylää, joka kulkee Kallahdenniemeltä 2-3 km päässä merellä etelän ja idän puolella. Historiaa Kallahdenniemi kuuluu Vuosaaren alueeseen, joka oli vielä 500 vuotta sitten suuri saari, mutta maankohoamisen vuoksi kiinnittyi sittemmin mantereeseen. Entisestä salmesta, kulkureitistä, on muistona läheisen Vartiokylänlahden pohjukan linnavuori, muinainen Harjulla variksenmarja (Empetrum nigrum), sianpuolukka (Arctostaphylos uva-ursi), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), mustikka (V. myrtillus), kanerva (Calluna vulgaris) Rantaniityllä ja -hietikolla isorantasappi (Centaurium littorale), merirannikki (Glaux maritima), suola-arho (Honckenya peploides), merinätkelmä (Lathyrus japonicus), rantavehnä (Leymus arenarius), keltamaite (Lotus corniculatus), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris), terttualpi (L. thyrsiflora), suolasänkiö (Odontites litoralis), käärmeenkieli (Ophioglossum vulgatum), meriratamo (Plantago maritima), kurtturuusu (Rosa rugosa), nyylähaarikko (Sagina nodosa), suomenlahdennurmikohokki (Silene vulgaris var. littoralis), merivirmajuuri (Valeriana sambucifolia). Muita lintuja: pikkujoutsen (harvinainen), kanadanhanhi (pesii lähistöllä), lapasotka (Helsingin paras paikka loka-marraskuussa), alli, merikotka, pikkutylli, tylli, punajalkaviklo, niittykirvinen, korppi, isokäpylintu 62 63

4 90,90B on tilaa muutaman henkilöauton pysäköinnille yleisen tien päättyessä venäläisten luvulla rakentaman tykkipatterin luo. L d c 1 8 MAATILA FARM Nature reserve N d m Hyvän kuvan alueesta saa kulkemalla 4 km luontopolun. Polun varrella esitellään opastauluissa eläin- ja kasvilajistoa. Uutelanniemen länsiosassa on komeita kalliomännikköjä ja painanteissa kuusikkoja. Rannoilla on paljon laakeita kallioita, joilta on hyvä heittää uistinta tai pulahtaa uimaan. Uutelanniemen itäreunan erikoisuuksia ovat Särkkäniemen ruovikkokasvustojen lammiksi muuttumassa olevat laguunilahdet, joissa kesällä laulavat ruoko- ja rytikerttuset. Laguunit ja niitä ympäröivät luonnonniityt ovat syntyneet maankohoamisesta. Tuuheat tervalepät reunustavat rantavyöhykkeessä lehtomaista havumetsää.15 hehtaarin alue on suojeltu ja siellä saa kulkea vain merkittyjä polkuja pitkin. Särkkäniemessä on pysäköintialueen tuntumassa opastetaulu, katettu nuotiopaikka ja matokomposti onkijoita varten. Nuotiopaikalla on valmiina polttopuita. Uutelanniemen länsirannalla on toinen, kattamaton nuotiopaikka. Uutelassa on monipuolinen mosaiikki etelärannikon luonnonympäristöjä. Täällä voi liikkua erityyppisillä rannoilla, astua hämyiseen metsään tai jäädä katselemaan laitumen reunasta harvinaista suomenkarjaa. Uutelan itäpuolelle rakennetaan Helsingin uutta tavaraliikennesatamaa. Se valmistuu vuonna 2008, jolloin tavaraliikenne siirtyy sinne Helsingin kantakaupungista. Alueen länsipuolella on Vuosaaren Aurinkolahteen valmistunut uusi asuinalue. Uutelan luonnonalue on siten urbaanin maiseman ympäröimä monesta suunnasta ja monin tavoin sen vaikutuspiirissä. Kulkuyhteydet Vuosaaren metroasemalta ajaa linja-auto 90A Uutelantien ja Leikosaarentien risteykseen. Kun bussipysäkiltä kävellään Uutelantietä 0,5 km eteenpäin etelään, saavutaan luontopolun alkupäähän, jossa näkyy opastustaulu. Henkilöautolla saavuttaessa voi ajaa Uutelantietä tästä luontopolun alusta 1 km päähän risteykseen, josta käännytään vasemmalle maatilan rakennusten välistä kulkevalle tielle. Se päättyy pysäköintialueelle ja jonka vierestä pääsee myös luontopolulle. Risteyksestä suoraan jatkettaessa pääsee Skatanniemeen, jossa 64 65

5 Kasveja: Laguunit: merikaisla (Bolboschoenus maritimus), järviruoko (Phragmites australis), sinikaisla (Schoenoplectus tabernaemontani), kapeaosmankäämi (Typha angustifolia). Särkkäniemen rantaniityt: merisara (Carex mackenzii), isorantasappi (Centaurium littorale), pikkurantasappi (C. pulchellum), käärmeenkieli (Ophioglossum vulgatum). Alueella voi uida ja kalastaa osoitetuilla paikoilla. Paikoin havumetsä on läpikulkematonta korpikuusikkoa, jossa aluskasvillisuus on hyvin niukkaa ja maata peittää vanhojen neulasten matto. Maatilan perinnemaisema Uutelassa on kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkän maatila. Hän on erikoistunut kasvattamaan uhanalaiseksi käynyttä Itä-Suomen karjaa eli kyyttöjä. Maatilaa ympäröivillä hakamailla laiduntaakin taiteilijan puusta ja autonpelleistä rakentamien lehmien lisäksi oikeaa karjaa ja maatilan ympärille on palautunut perinteistä metsälaidunmaisemaa. Karjaa ei saa hätyyttää. Skatanniemi Skatanniemi: jänönsalaatti (Mycelis muralis, tykkipattereilla), nyylähaarikko (Sagina nodosa, kärjen kallioraoissa). Muita lintuja: Muita eläimiä: kyhmyjoutsen, metsäjänis, meriharakka, supikoira, rantasipi, mäyrä, punajalkaviklo, rantakäärme, palokärki, kyy, töyhtötiainen. vaskitsa Seuraamalla Uutelantietä loppuun asti ja rohkeasti vielä sen jatkeena olevaa polkua yksityisten talojen ohi pääsee kallioiselle niemenkärjelle, josta avautuu avoin merimaisema. Niemenkärjen kalliot ovat jääkauden jäljiltä erinomaisen kauniit. Niemen kärki soveltuu ongintaan tai heittouisteluun. Tämä on Helsingin parhaita paikkoja yrittää keväällä siikaa ja meritaimenta. Syyskusta marraskuuhun on jälleen hyvää aika meritaimenelle. Kiikarilla tai kaukoputkella kannattaa katsoa lounaispuolella oleville lintuluodoille. Niemenkärjestä on mahdollisuus havaita huhti-elokuussa haahkoja, tukkaja isokoskeloita, tiiroja, kahlaajia, jopa riskilä ja räyskä. MUSTAVUORI Pääkaupunkiseudun hienoin lehto on Mustavuoressa. Toukokuinen retki täyttyy linnunlaulusta ja kukista. Kulkuyhteydet Paras lähtöpaikka Mustavuoren retkelle on Helsingin ja Vantaan kaupunkien rajalla oleva pysäköintialue, jonne on matkaa Helsingin keskustasta 15 km. Itäväylä (tie 66 67

6 Mustavuori c KUKKALEHTO GROVE WITH SPRING FLOWERS Mustavuoren lehto edustaa tammivyöhykkeen ja havumetsävyöhykkeen rajalla olevaa lehtoa parhaimmillaan. Mustavuoren luonto on muutenkin monipuolista. Mäen laella on rutikuivia, poronjäkälää kasvavia kalliomänniköitä, rinteillä yli 30 m korkeita kuusia, alarinteessä lehto ja lopulta alimpana umpeenkasvava merenlahti. Mustavuoressa kasvaa yli 300 putkilokasvilajia, joista lehdossa noin 200. Puiden rungoilta on löydetty 64 kääpälajia ja pelkästää lehtipuilta 46 jäkälälajia. Kiinnostavimpia ovat useimpien mielestä lehdossa kukoistavat kevätkukat, mm. keltavuokko (Anemone ranunculoides), elegantti kevätlinnunherne (Lathyrus vernus) ja kukkien väriä vähitellen vaihtava imikkä (Pulmonaria obscura). Aurinkoiset iso- ja pikkukäenrieska (Gagea lutea, G.minimus) piristävät nekin kulkijan mieltä. N m c VUOSAAREN HUIPPU Parasta aikaa lehtokasvien kannalta on toukokuun loppupuoli. Lehto on silloin parhaimmillaan myös lintukohteena. Joka puolella laulaa peippoja, seassa kuuluu sirittäjän heleä sirinä ja mustapääkertun lavertelu. Kuusten latvassa laulaa illalla hopeisenkirkkaasti punarinta. 170, Itäkeskuksen kauppakeskuksen jälkeen 4 km) vie Helsingin ja Vantaan kaupungin rajalle, jossa pysäköintialue on tien vieressä oikealla. Bussilla 97 pääsee Itäkeskuksen metroasemalta Itäväylän viimeiselle pysäkille Mellunmäentien risteykseen, josta on 1 km Itäväylän kävelytietä lähtöpaikalle. Mustavuoressa ei ole palveluita. Lehto alkaa heti pysäköintialueen vierestä. Paras osa siitä sijaitsee 0,7 km linnuntietä itään. Suositeltava polku sinne kiertää Mustavuoren pohjoispuolelta mäen reunaa seuraten. Vuoren (se on oikeastaan vain mäki) ylikin voi oikaista, mutta tällöin joutuu kiipeilemään ensimmäisen maailmansodan aikaisten juoksuhautojen yli, mikä on paikoin vaarallista. Lehdosta palatessaan voi valita seikkailumielellä muita polkuja ja kävelyteitä, kunhan varoo eksymästä perusteellisemmin. Monin paikoin löytyy pystyyn kuolleita kuusia, joista on kuori poissa. Asialla on todennäköisesti ollut hiljainen pohjantikka, joka on myös pesinyt satunnaisesti Mustavuoressa. Nisäkäslajistoon kuuluvat mäyrä, hirvi, kettu ja jänikset. Mustavuori on Helsingin viimeisten käärmeiden elinaluetta. Vaikka myrkytön rantakäärme ja myrkyllinen kyy väistävätkin ihmistä, kannattaa katsoa mihin astuu. Todennäköisempää on silti onnistua näkemään matelijoista vikkelä ja vaaraton sisilisko. Mustavuoren laella oleva linnoitusalue on tehty ensimmäistä maailmansotaa varten ja se on laajuudeltaan noin 100 ha. Alueella oli kalkkilouhoksia 1700-luvulta 1900-luvulle asti. Mustavuoren itäpuolella on neljä matalaa merenlahtea (Porvarinlahti, Bruksviken, Torpviken ja Kapelviken), jotka yhdessä muodostavat kansainvälisestikin arvokkaat Östersundomin lintuvedet. Näistä on luokiteltu arvokkaimmaksi Mustavuoren vieressä sijaitseva Porvarinlahti, joka kuuluu myös Natura suojelualueverkostoon. Merenlahtien välissä on hienoja kallioisia metsäalueita, joilla pesii petolintuja

7 Porvarinlahden yli kulkeva Vuosaaren sataman junaradan silta valmistuu vuonna Silta ylittää Porvarinlahden lähellä lahdenpohjukkaa. Mustavuori, kuten Uutelakin, tulee olemaan uuden sataman vaikutuspiirissä voimakkaasti. Mustavuoresta noin 1 km etelään on Vuosaaren huippu, joka on täytemaasta tehty noin 60m korkea kukkula. Osaa alueen kasvillisuudesta hoidetaan perhosten ja lintujen ehdoilla. Himalajaksi lintuharrastajapiireissä kutsutun täyttömäen huipulla on talvehtinut viime vuosina tunturikiurukin. Rinteille on istutettu perhosten ravintokasveja, jotka houkuttelevat myös vaeltavia lajeja. Tämä on parhaita paikkoja Helsingissä vierailevalle perhostutkijalle. Kesällä 1999 täällä lensivät hyvin harvinaiset ja suojellut isokultasiivet. J a r i K o s t e t 70 71