Esitys periaateohjelmaksi

Transkriptio

1 Liittotoimikunnan esitykset

2 Esitys periaateohjelmaksi I HISTORIALLINEN PERUSTA 1. Luokkataistelun historia Ihmiskunnan historia ja yhteiskunnallinen kehitys on perustunut riistävien ja riistettyjen yhteiskuntaluokkien väliseen vastakkaisuuteen. Porvarillisen ja idealistisen historiankäsityksen mukaan historiallisten muutosten liikkeelle panevana voimana ovat olleet voimakkaiden yksilöiden tarpeet ja tahto: kuninkaiden ja ruhtinaiden vallanhimo, tai nerokkaiden sotapäälliköiden, valtiomiesten ja uskonnollisten persoonallisuuksien elämäntyö. Johdonmukaisen ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen perustuvan vaihtoehdon porvarilliselle historiankäsitykselle muodostaa Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kehittämä materialistinen historiankäsitys. Sen mukaan historiallisten muutosten keskeisenä voimana ovat ihmisten ja yhteiskuntaluokkien yhteiskunnalliset ja taloudelliset tarpeet. Yhteiskuntaelämän erilaiset ilmiöt, filosofiset ja uskonnolliset maailmankatsomukset, tiede ja taide, oikeussuhteet, sekä erilaiset poliittiset ja yhteiskunnalliset laitokset yleensä muodostavat yhteiskunnan päällysrakenteen. Muutokset päällysrakenteen eri osissa aiheutuvat viime kädessä taloudellisessa perustassa tapahtuneista muutoksista. Tuotantosuhteet, joista tärkeimpiä ovat omistussuhteet, pyrkivät vastaamaan työvoiman ja tuotantovälineiden muodostamien tuotantovoimien kulloistakin kehitystasoa. Tietyn kehitystason saavutettuaan joutuvat tuotantovoimat ristiriitaan vallitsevien tuotantosuhteiden kanssa. Tällöin tuotantosuhteet muuttuvat kehityksen kahleeksi ja syntyy yhteiskunnallisen vallankumouksen aikakausi. Yhteiskunnan taloudellisessa perustassa syntyvä ristiriita käynnistää päällysrakenteessa monivaiheisen muutosprosessin. Perustan ja päällysrakenteen sekä niiden eri osien vuorovaikutus antaa muodon ja sisällön tälle prosessille. Nykyinen kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä syntyi tuottajien ja tuotantovälineiden erottamisella toisistaan. Tämä synnytti työmarkkinat, joilla tuotantovälineiden omistajat ja työvoiman omistajat eli palkkatyöläiset kohtasivat toisensa. Kauppapääoman tunkeutuminen tuotannon piiriin, joka tapahtui pääpiirteittäin samanaikaisesti nk. teollisen vallankumouksen kanssa, merkitsi kapitalismin lopullista esiinmurtautumista. Kaupunkiyhdyskuntien ja teollisuuden merkityksen kasvaessa, sekä tekniikan ja kaupankäyntiverkoston kehittyessä porvaristo syrjäytti aateliston ja papiston johtavien yhteiskuntaluokkien asemasta. Vallankumouksellisen muutoksen kautta porvaristo nousi johtavaksi luokaksi ja tämä teki mahdolliseksi kapitalismin kehityksen. Kapitalistisen kehityksen eräänä edellytyksenä oli hajanaisten alueiden yhdistäminen yhtenäiseksi markkina-alueeksi: porvarillinen vallankumous merkitsi täten myös uudenaikaisen kansallisuusvaltion syntyä. 93

3 Kapitalismin kehitys synnytti yhteiskunnallisen vastavoiman, työväenluokan. Kapitalismiin historia on näiden kahden perusluokan porvariston ja työväenluokan synnyn, kehityksen ja taistelun historiaa. Kapitalismin kehittyminen on merkinnyt työväenluokan riiston tehostumista ja pääoman ja työn: kapitalistiluokan ja työväenluokan, välisen sovittamattoman ristiriidan, syvenemistä. Kapitalistisen tuotantotavan perusominaisuus on tuottaa lisäarvoa, jonka palkkatyöläinen luo työllään ja työvoiman ostajat anastavat haltuunsa. Riistojärjestelmän toimintamuodot ovat tosin teknillisen kehityksen ja järjestäytyneen työväenluokan taistelun seurauksena muuttuneet, mutta sen perusolemus on säilynyt ennallaan. Tämä kehitys johtaa kapitalismin sisäisten ristiriitojen syvenemiseen, luokkavastakohtaisuuksien kärjistymiseen ja näin myös työväenluokan taistelun voimistumiseen. 2. Työväenliikkeen aatteellinen kehitys Työväenliikkeen taistelun aatteelliseksi perustaksi kehittyi tieteellinen sosialismi, jonka kehityksen tärkeimpiä aineksia olivat 1800-luvun alun saksalainen filosofia, englantinen klassinen poliittinen taloustiede ja Ranskassa 1800-luvun alussa esiintyneet utopistisen sosialismin virtaukset. Tieteellisen sosialismin varsinaisen perustavan luomistyön suorittivat Kar Marx ja Friedrich Engels luvun loppupuolella työväenliikkeen johtavaksi voimaksi nousivat sosialidemokraattiset puolueet, jotka useimmissa tapauksissa omaksuivat marxilaisen sosialismin aatemaailman. Kapitalismin kehittyessä syntyi vaikeuksia teorian ja käytännön yhdistämisessä. Ideologisella tasolla sosialidemokraattisissa puolueissa jäätiin odottelemaan kapitalismin lopullista kriisiä ja sitä seuraavaa vallankumousta. Käytännössä puolueiden hallitsevina pyrkimyksinä olivat sinänsä tärkeät tavoitteet eli äänioikeuden saavuttaminen ja tietyt perustavat sosiaaliset uudistukset. Tietyt menestykset näissä käytännön tavotteissa alkoivat luoda katteetonta optimismia vaikutusmahdollisuuksista porvarillisen valtion koneistossa sekä kuvitelmia kapitalismin sisäisten ristiriitojen lieventymisestä. Tämä alkoi synnyttää ristiriitoja sosialidemokraattisissa puolueissa. Niinpä tilanne tuli avoimeksi myös ideologisella tasolla ja siten vuosisadan vaihteessa syntyi vallankumouksellisen marxilaisen sosialidemokratian rinnalle oikeistolainen, nk. revisionistinen suuntaus, jonka ideologinen oppiisä oli saksalainen Eduard Bernstein. Kapitalismin silloisen nousukauden perusteella Bernstein uskoi kapitalismin voittaneen kriisialttiutensa, minkä johdosta sitten hänen mielestään työväenliikkeen piti arvioida tavoitteensa aivan uudelleen. Hän kuitenkin vain ilmaisi ideologisella tasolla jo syntyneen reformistisen suhtautumistavan, joka oli menettänyt kokonaisvaltaisen otteen kapitalistisen yhteiskunnan todellisuudesta. Vaikeudet teorian ja käytännön yhdistämisessä sekä marxilaisten ja revisionistien ristiriitojen kärjistyminen ideologisella tasolla lisäsivät jo ennen ensimmäistä maailmansotaa ristiriitoja vuonna 1889 perustetun toisen internationaalin piirissä. Lopullisena tekijänä työväenliikkeen hajoamiselle oli kuitenkin johtavien kapitalististen valtioiden välisten ristiriitojen kärjistyminen ensimmäiseksi maailmansodaksi. Tämä sota johti kapitalismin heikoimmassa renkaassa Venäjällä vallankumoukselliseen tilanteeseen, kun yksinvallan sortu- 94

4 minen maaliskuussa 1917 ei jättänyt jälkeensä mitään vakaata porvarillista demokratiaa. Tämä tilanne jahti bolsevikkien johtamaan lokakuun vallankumoukseen vuonna Bolsevikit omaksuivat sittemmin kommunistien nimen. Suomessakin kärjistyi luokkataistelutilanne ja vielä yhtenäisenä sosialidemokraattinen puolue suoritti vallankumousyrityksen keväällä Tappioon päättyneen luokkasodan jälkeen syntyi Neuvosto-Venäjälle paenneiden keskuudessa kommunistinen puolue. Kiistat ennen ensimmäistä maailmansotaa, maailmansodan lisäämä hajanaisuus ja erityisesti suhtautuminen Venäjän vallankumoukseen ja siinä käytettyihin menetelmiin johtivat sitten työväenliikkeen hajaantumiseen, mitä ilmaisi vuoden 1919 alussa tapahtunut sosialidemokraattisen ja kommunistisen internationaalin järjestäytyminen. Kaksikymmenluvun alussa toimi välittävänä tekijän ns. Wienin internationaali, jossa johtavana voimana oli Itävallan sosialistinen puolue ja sen edustama ns. austromarxiäainen ideologinen suuntaus. Wienin internationaalin ponnistukset eheyden palauttamiseksi eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin. Maailmansodan jälkeen sosialidemokraattinen liike pysyi aatteellisesti epäyhtenäisenä ja ristiriidat jatkuivat marxilaisten ja eriasteisten revisionistien välillä. Revisionistiset ainekset vakiinnuttivat asemiaan useimpien puolueiden johdoissa. Itävallan puolueen ns. austromarxilaisella suuntauksella oli kuitenkin kansainvälistä merkitystä vasemmistolaisen sosialidemokratian ideologisessa keskustelussa. Sisäisistä ristiriidoista huolimatta sosialidemokratia säilyi eräitä poikkeuksia lukuunottamatta selvästi voimakkaimpana työväenliikkeen suuntana kehittyneissä kapitalistisissa maissa. Maailmansotien välisenä aikana tilanne sosialidemokraattien ja kommunistien suhteissa vaihteli varsin paljon. Välit olivat heikoimmat kaudella , jolloin kommunistinen liike hyökkäsi erittäin voimakkaasti sosialidemokratiaa vastaan. Sosialidemokraattisen liikkeen piirissä ilmeni erilaisia suhtautumistapoja yhteistyöhön kommunistien kanssa. Työväenliikkeen kykenemättömyys yhteistyöhön ja vastarintaan fasismia kohtaan johti lukuisiin takaiskuihin, joista traagisin oli Hitlerin valtaannousu Saksassa Vuoden 1934 jälkeen aluksi Ranskassa ja myöhemmin muissakin maissa pyrittiin ns. kansanrintaimayhteistyöhön kommunistien, sosialidemokraattien ja edistyksellisten porvarillisten piirien kesken. Kokemukset tästä yhteistyöstä olivat yleisesti ottaen myönteisiä, vaikka yhteistyö Espanjassa ei pystynytkään estämään fasistien nousua valtaan. Toisen maailmansodan jälkeen sosialidemokraatit ja kommunistit toimivat aluksi yhteistyössä, joka johti mm. kansanrintaman tyyppisten hallitusten syntyyn useissa maissa. Nämä yhteistyöpyrkimykset kuitenkin katkesivat kylmän sodan alkaessa ja amerikkalaisen imperialismin kehittäessä voimakkaan hyökkäyksen mim. taloudellisesti Marshall-avun ja sotilaallisesti NATOin perustamisen muodossa. Tässä tilanteessa sosialidemokratia ei toiminut yhtenäisenä ja itsenäisenä poliittisena voimana, vaan muutamia poikkeuksia lukuunottamatta se jakaantui toisen maailmansodan voittajavaltojen sopiman etupiirijaon mukaisesti. Etupiirin länsipuolella suurin osa sosialidemokraattisesta liikkeestä valitsi liittolaisikseen USA:n imperialismin. Uudenlaisia kehitysmahdollisuuksia niin työväenliikkeen pääsuuntien keskinäisissä suhteissa kuin myös sosialidemokraattisen liikkeen linjassa alkoi ilmetä vasta 1960-luvun loppupuolella. Kansainvälispoliittisesti tähän oli vaikuttamassa jännityksen asteittainen lieventyminen Euroopassa. Kun samanaikaisesti Yhdysvallat lisäsi sotapolitiikkaansa Vietnamissa, 95

5 niin sosialidemokraattisten nuoriso- ja opiskelijapiirien aloittama kritiikki amerikkalaista imperialismia vastaan alkoi vaikuttaa myös joidenkin puolueiden viralliseen linjaan. Olennaisempia kuin muutokset kansainvälisessä tilanteessa olivat kuitenkin kapitalismin kriisin aiheuttamat ongelmat 1960-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Näiden ongelmien johdosta sosialidemokratia kehittyneissäkään kapitalistissa maissa ei enää 1950-luvun tapaan voinut luottaa kapitalismin varmaan ja asteittaiseen kehitykseen. Ristiriidat pääomapiirien ja työväestön välillä alkoivat kärjistyä. Yhteiskunnallisten uudistusten jatkaminen ei ollut mahdollista puuttumatta pääomapiirien etuihin. Kaikkien näiden tekijöiden johdosta eri sosialidemokraattisissa puolueissa yleensä nuoriso- ja opiskelijajäsenistön aloitteesta ilmeni tarvetta ideologisen keskustelun elvyttämiseen, kylmän sodan antikommunistisista asenteista luopumiseen- sekä sosialististen linjojen luomiseen aikamme kapitalistisessa yhteiskunnassa. Sosialidemokraattisessa nuorisoliikkeessä pyritään liikkeen idelogisen perustan kehittämiseen tarkastelemalla kehittyneen kapitalismin ilmiöitä marxilaisen analyysin pohjalta sekä perehtymällä sosialidemokraattisen työväenliikkeen kokemuksiin, ja huomioimalla viime vuosien marxilaisen teoreettisen työn tuloksia ja uusia virikkeitä. II YHTEISKUNNAN LUOKKALUONNE 1. Luokkayhteiskunta Sosialistisen politiikan edellytyksenä on perusteellinen analyysi yhteiskunnasta ja sen valtasuhteista. Tuotantovälineiden omistus ja valvonta ja siihen liittyvä yhteiskunnan voimavarojen ja arvostusten hallitseminen ovat yhteiskunnan vallankäytön perustana. Alkukantaisia luokattomia yhteiskuntia lukuunottamatta ovat kaikki sosialismia edeltävät yhteiskuntajärjestelmät pohjautuneet luokkavastakohtia sisältäneisiin tuotantosuhteisiin. Tuotantovälineiden omistajat orjayhteiskunnan orjanomistajat, feodaalisen yhteiskunnan aatelisto ja papisto, kapitalistisen yhteiskunnan porvaristo ovat muodostaneet hallitsevan luokan. Alistetun luokan ovat muodostaneet tuotantovälineitä omistamattomat orjayhteiskunnan orjat, feodalismin maaorjat ja käsityöläiset, kapitalismin palkkatyöläiset jotka elatuksensa ansaitsemiseksi ovat joutuneet luovuttamaan työvoimansa tuotantovälineiden omistajien käyttöön. Kapitalistisessa yhteiskunnassa porvaristo käyttää työläisen työvoimaa enemmän kuin mistä se maksaa ja näin syntyy lisäarvoa. Kapitalismin erityispiirre ei ole se, että työläiset eivät saa naituunsa kaikkia työnsä tuotteita. Näin on ollut laita jo aikaisemmissa luokkayhteiskunnissa ja niiden tuotantotavoissa. Niihin verrattuna kapitalismi poikkeaa siinä, että työvoimasta on tullut tavara, joka voidaan eroittaa työläisen persoonallisuus desta ja jota voidaan ostaa ja myydä. Työstä on tullut palkkatyötä, vieraantunutta työtä. Kapitalistisen järjestelmän perusluokkien ohella esiintyy välikerrostumia. Nämä saattavat omistaa jossain määrin tuotantovälineitä ja ostaa rajoitetusti työvoimaa, mutta heidän toimeentulonsa perustuu pääasiassa omakohtaiseen työntekoon. Kapitalismin kehittyessä pienviljelijöiden, käsityöläisten, pienkauppiaiden, kalastajien ja muiden vastaavien ryhmien suhteellinen osuus väiikerrostumista supistuu ja niiden taloudelliset toimintamahdollisuudet vähe- 96

6 nevat. Suhteellisesti kasvavan osan välikerrostumista muodostavat erilaiset toimihenkilöt, teknisten ammattien harjoittajat ja henkisen työn tekijät eli sivistyneistö. Pääoman keskittymisen tuloksena yhä suuremmat osat niistä, joiden ei ole aikaisemmin tarvinnut suoranaisesti myydä työvoimaansa, joutuvat nyt sen tekemään palkkatyöväestön tavoin. Siten tiettyjen välikerrostumien asemassa tapahtuu proletarisoitumista. Opiskelijain määrän voimakas kasvu on merkinnyt työväenluokasta peräisin olevien opiskelijoiden huomattavaa lisäystä. Samaan aikaan tapahtuu opiskelijoiden yleistä proletarisoitumista. Mm. nämä kehltysilmiöt ovat johtaneet edistysmielisen opiskelijaliikkeen merkityksen voimakkaaseen kasvuun. Vaikka onkin tapahtunut kapitalismin uudelleenorganisoitumista, jonka seurauksena palkattujen toimitusjohtajien, ns. teknokraattien määrä on lisääntynyt, ei tämä ole poistanut yhteiskunnallista perusristiriitaa työn ja pääoman välillä. Teknokraatit vouvat käyttää valtaansa vain pääoman omistajien ehdoilla. Sosialistisen luokka-analyysin perusteiden pätevyyden osoittaa myös se, että pääomat kasautuvat ja keskittyvät yhä harvempiin käsiin. Tuloerot ovat yhä suuret ja pikemminkin kasvaneet kuin vähentyneet. Vähävaraisten yhteiskuntaryhmien mahdollisuudet tarpeidensa toteuttamiseen ovat kasvavan vaurauden keskelläkin puutteelliset. Varallisuuden ja sosiaalisen liikkuvuuden osalta ei ole tapahtunut merkittävää tasa-arvoisuuden lisääntymistä. Kapitalistinen yhteiskunta on siis edelleen jyrkkien epäoikeudenmukaisuuksien leimaama luokkayhteiskunta..2. Kapitalistinen valtio Kapitalistisen valtion perustana on poliittisen päätöksenteon erottaminen yhteiskunnallisesta tuotantoa koskevasta päätöksenteosta. Edustuksellisten laitosten toiminnan oletetaan takaavan demokraattisen vallankäytön kapitalistisen valtion ja yhteiskunnan puitteissa. Aikaisempien valltiotyyppien tavoin kapitalistinen valtio on ilmaus siitä, että yhteiskunta on jakautunut toisilleen vastakkaisiin luokkiin. Jotta taloudellisilta eduiltaan vastakkaiset luokat eivät kuluttaisi tuloksettomassa taistelussa loppuun itseään ja yhteiskuntaa, on käynyt välttämättömäksi näennäisesti yhteiskunnan yläpuolella oleva mahti eli valtiovalta. Valtiovalta pyrkii lieventämään ristiriitoja ja pitämään ne tiettyjen pelisääntöjen rajoissa. Sosialistinen liike on kokemustensa ja teoriansa kautta oppinut, että valtiovalta kapitalismissa on alistettu pääomasuhteen uusintamisen ja kapitalismin kokonaisetujen tarpeille. Tämä valtiotyyppi, kapitalistinen valtio voi ilmetä erilaisissa valtiomuodoissa kuten esim. monarkia, porvarillinen demokratia ja fasismi. Näistä porvarillinen demokratia on saanut nykyisen muotonsa yleisine ja yhtäläisine äänioikeuksineen työväenluokan taistelun tuloksena. Sosialistisen liikkeen tärkeänä tehtävänä on saavutettujen voittojen ja etujen puolustaminen sekä niiden jatkuva laajentaminen. Sosialistinen liike on lähtenyt siitä, että porvarillinen demokratia tarjoaa parhaimmat toimintaedellytykset sosialismin puolesta käytävälle ammatilliselle ja poliittiselle taistelulle. Kasvavat vaikeudet pääomasuhteen uusintamisessa ovat viime vuosikymmeninä lisänneet valtiovallan merkitystä ratkaisevasti talouselämässä. Valtiovallan tehtävänä on vaimentaa taloudellisia kriisejä, vakiinnuttaa monopolien eri kustannustekijöitä sekä ottaa kantaakseen suunnittelun, tutkimuksen, koulutuksen ja perusinvestointeihin liittyviä kustannuksia. 97

7 Samanaikaisesti on tuotantoelämän monopolisoituminen jatkunut voimakkaana. Tämä kehitys on ilmausta tuotannon jatkuvasta yhteiskunnallistumisesta. Valtiovallan merkityksen kasvu ei ole merkinnyt valtiovallan luokkaluonteen häviämistä mutta kylläkin tuotannon yhteiskunnallisen luonteen ja tuotantovälineiden yksityisomistuksen välisen ristiriidan siirtymistä uudelle tasolle. Muitta kapitalismille on kuitenkin ominaista, että hallitseva luokka ei ole yhtenäinen vaan sisäisesti hyvinkin ristiriitainen. Pääomalla on yhtenäisenä etuna työvoiman riistäminen ja lisäarvon tuottaminen. Jotta voitaisiin ottaa huomioon kapitalistisen tuotantotavan molemmat puolet eli riisto ja pääomien keskinäinen kilpailu tarvitaan valtio, jolla voi olla suhteellista itsenäisyyttä eri pääomapiireistä. Tällä suhteellisella itsenäisyydellä on tärkeää merkitystä työväenliikkeen kannalta, koska se lisää työväenliikkeen vaikutusmahdollisuuksia. Tämän suhteellisen itsenäisyyden johdosta työväenliike voi käyttää jö nykyisissä olosuhteissa hyväkseen pääomapiirien sisäisiä ristiriitoja vaikuttaessaan valtiovallan eri elimissä. Mutta suhteellisella itsenäisyydellä on myös merkitystä siirryttäessä kapitalismista sosialismiin. Työväenliikkeelle edullisissa poliittisissa tilanteissa valtiovallan taloudellisten toimenpiteiden kaksinainen luonne voi tulla ilmi, kun valtiovaltaa voidaan käyttää avaamaan tietä sosialistisille ratkaisuille. On kuitenkin nähtävä, että pääomapiirit pyrkivät estämään valtiovallan suhteellisen itsenäisyyden laajentumista tässä merkityksessä. Siksi pääomapiirien pyrkimyksenä on pitää valtiovallan taloudellista toimintaa mahdollisimman irrallaan parlamentaarisesta valvonnasta ja siksi nämä piirit saattavata pyrkiä porvarillisenkin demokratian kaventmiseen. Kapitalistien taloudellinen ylivalta luo perustan porvarillisen ajattelun ylivallalle niin koulutuksessa ja tiedonvälityksessä kuin vallitsevissa arvostuksissa ja asenteissa. Tämä ylivalta määrää, mitä yhteiskunnassa pidetään oikeana, mitä vääränä, mitä realistisena, mitä epärealistisena. Se ulottuu kaikille yhteiskunnan alueille ja säätelee niitä ehtoja, joiden puitteissa ihmiset toimivat. Sen avulla pyritään osoittamaan kapitalismi järkeväksi ja luonnonmukaiseksi, sosialismi epärealistiseksi utopiaksi sekä osoittamaan yhteiskunnan valtasuhteet oikeutetuiksi, toisten ihmisten riistäminen ja polkeminen välttämättömäksi, anarkistinen taloudellinen kilpailu ja voimavarojen käyttö ainoaksi mahdollisuudeksi. Sosialistisen liikkeen vaihtoehto porvariston henkiselle ylivallalle on sosialistisen tietoisuuden jatkuva kehittäminen, kapitalismin ehtojen hylkääminen sekä sosialismin osoittaminen sekä välttämättömäksi että mahdolliseksi. 3. Imperialismi Teknisen kehityksen nopeutuminen seka tuotantovoimien kasvun ja tuotannon keskittymisen lisääntyminen johti 1800-luvun loppupuolella talouselämän monopolisoitumiseen johtavissa kapitalistisissa maissa, jolloin alkoi kapitalismin kehitys sen imperialistiseen vaiheeseen. Tietyssä vaiheessa kansallisvaltio ja kansallisuusajattelu ovat toimineet kapitalistien etujen puolustamiseksi, mutta imperialismin synty merkitsi kapitalistisen riiston ulottamista myös kansallisten rajojen ulkopuolelle. Imperialismiin siirtymisen olennaisiin kehityspiirteisiin kuului teollisuus- ja pankkipääomien yhteenkietoutuminen, jonka seurauksena muodostui finanssipääoma. Keskeisen osuuden sai pääomien vienti alikehittyneisiin maihin, jotka tarjosivat halpaa työvoimaa, halpoja raaka-aineita ja edullisia markkinointialueita. Pyrkimys edullisten alueiden ja markkinoiden val- 98

8 taamiseen pääomien viennille, johti imperialististen maiden ja monopolien kesken tehtyyn maailman alueelliseen jakoon. Imperialismista kehittyi tämän vuosisadan aikana maailman kattava järjestelmä. Imperialistisen kehityksen johtavaksi valtioksi on kohonnut Yhdysvallat, joka taloudellisella ja sotilaallisella mahdillaan on kyennyt syrjäyttämään entiset johtavat kolonialistiset maat kuten Englannin ja Ranskan. Näin siitä on myöskin kehittynyt kapitalistisen maailmanjärjestelmän voimakkain sotilaallinen turva ja samalla esimerkki imperialismin väkivaltaisuudesta. Yhdysvaltain johtava asema ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö imperialistisen leirin sisällä olisi mielipide-eroja ja ristiriitaisuuksia, jotka saattavat kehittyä hyvinkin merkittäviksi. Kapitalismin kansainvälistyminen pakottaa myöskin etsimään uusia muotoja, joilla kansallisvaltioiden muodostamat esteet kapitalistiselle kasautumiselle voidaan poistaa. Kauppaliittojen ja vapaakauppa-alueiden pystyttäminen ja muu taloudellinen yhdentyminen ovat juuri seurausta kapitalismin imperialistisen vaiheen asettamista vaatimuksista. Yhdentymiskehitys merkitsee uhkaa myös Suomen työväenluokan, pienviljelijöiden ja muiden alistettujen ryhmien elintason kehitykselle. Tämän takia sosialististen voimien keskeisiä tehtäviä on taistella kapitalistista yhdentymiskehitystä vastaan ja samalla osoittaa sosialistinen vaihtoehto tälle kehitykselle. Kokonaisuutena ottaen kapitalismin kansainvälistyminen pakottaa työväenluokan omaksumaan taistelulleen entistä selvemmin kansainvälisen sisällön, etsimään yhteinäistä strategiaa. Sosialidemokraattisena nuorisojärjestönä SNK pyrkii vaikuttamaan siten, että kapitalististen maiden vasemmistolaisten ja edistyksellisten nuorisojärjestöjen yhteistyö lisääntyy, että ammattiyhdistysliikkeen yhteistyö tiivistyy yli poliittisten mielipidelinjojen ja että myöskin vasemmiston poliittisten puolueiden tasolla kehitetään neuvottelu- ja yhteistyösuhteita. III TYÖVÄENLIIKKEEN TAVOITTEET 1. Tavoitteet Sosialistinen yhteiskuntajärjestelmä perustuu tuotantovälineiden yhteiskunnalliseen omistukseen, tasa-arvoisuuteen, solidaarisuuteen ja täydelliseen kansanvaltaan yhteiskuntaelämän jokaisella tasolla. Kansanvaltaisessa yhteiskuntajärjestelmässä on kaikilla yhtäläiset mahdollisuudet vaikuttaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Vaikuttamisen tulee tapahtua sekä suoraan ihmisten päivittäisessä ympäristössä, työpaikoilla, kouluissa, asuinpaikoilla, järjestöissä ja muissa yhteisöissä että epäsuoraan edustuksellisten' elinten kautta, joiden tehtävänä on vastata yhteiskuntaelämän yleisestä koordinoinnista ja suunnittelusta. Sosialistinen näkemys tasa-arvoisuudesta edellyttää, että kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla jokaiselle luodaan samanlaiset mahdollisuudet kehittää itseään rodusta, kielestä, sukupuolesta ja alueellisista tekijöistä riippumatta. Koska ihmisillä on erilaisia edellytyksiä käyttää samanlaisia mahdollisuuksia, tasa-arvoisuuden lisääminen merkitsee voimavarojen siirtämistä niiltä, joilla on paljon, niille, joilla on vähemmän. Sosialistisessa yhteiskunnassa tasa-arvoisuus merkitsee sitä, että jokainen toimii kykyjensä mukaan ja saa tarpeidensa mukaan. 99

9 Solidaarisuus, joka on työväenliikkeen keskeisimpiä perusarvoja, on kehittynyt kapitalistisen yhteiskunnan epäinhimillisen kilpailun, toisten ihmisten manipuloinnin ja riiston sijaan. Solidaarisuuden perusolemus on kyky ja halu olla yhteistyössä sekä tuntea yhteenkuuluvaisuutta ja yhtenäistä vastuuta toisten ihmisten kanssa. Se on myös kansainvälisyyttä, sillä työväenliikkeen päämääränä on rauhan ja yhteistyön maailma, jossa ei tunneta kansallisten rajojen asettamia esteitä. 2. Sosialistinen yhteiskunta Sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän peruspiirre on tuotantovälineiden yhteisomistus. Tuotantovälineiden yhteisomistus merkitsee perusedellytysten luomista sosialistiselle rakennustyölle. Tuotantoelämän ja yhteiskunnan eri laitosten valtasuhteissa on toteutettava ratkaisevia muutoksia työväenluokan ehdoilla tapahtuvan demokraattisen vallankäytön toteuttamiseksi. Tämä taloudellisen perustan demokratisoiminen tekee mahdolliseksi uudenlaisen vuorovaikutuksen perustan ja päällysrakenteen välillä, minkä tuloksena on mahdollista lakkauttaa porvariston ylivalta päällysrakenteessa ja korvata se demokraattisella aikaisemmin alistettuina olleiden yhteiskuntaluokkien mahdollisuudet turvaavalla vallankäytöllä. Sosialististen tuotantosuhteiden aikaansaaminen sekä työväenluokan ja sen liittolaisten johtovallan toteuttaminen luovat edellytykset todelliselle tiedonvälityksen vapaudelle sekä kulttuurin vapauttamiselle kaupallisuuden ja voitontavoittelun kahleista. Sosialistisen yhteiskuntarakenteen tyypillisiä piirteitä on tärkeimpien tuotantovälineiden sosialisointi, työväenluokan ja sen liittolaisten johtovallan toteuttaminen, sekä eri tasoilla työpaikoilla, alueellisesti ja yhteiskunnallisten laitosten puitteissa tapahtuva vallankäytön demokratisointi. Sosialistisen valtion rakenne muodostaa jatkuvasti muuttuvan ja uudistuvan mekanismin. Kapitalismista sosialismiin siirryttäessä ja sosialismin oloissa turvataan kansalaisten perusoikeudet: On turvattava kansalaisten sanan- ja mielipiteenvapaus. Kansalaisten oikeus kokoontua ja järjestäytyä sekä oikeus liikkumiseen tulee turvata. Työväen poliittisten järjestöjen kannalta on ensisijaisen tärkeää, että päätöksentekomenettely sekä eduskunta- että sitä alemmalla tasolla muutetaan niin, että enemmistö riittää päätösten läpiviemiseksi. Työläisten välittömiä etuja puolustavan tuotannon suoranaisesta hallinnasta ja valtiosta riippumaton ammatillisen liikkeen toimintavapaus on niinikään kaikissa tilanteissa turvattava. Työpaikoille ja muihin yhteiskunnallisiin laitoksiin muodostetaan itsehallinnolliset neuvostot, joiden jäsenet samoin kuin kaikkien edustuksellisten elinten jäsenet ovat toimistaan vastuussa valitsijoilleen. Demokraattisen valvonnan alaisena toimivan keskusjohdon eduskunnan, hallituksen ja virkakoneiston samoin kuin alueellisen ja paikallisen johdon asema vahvistetaan suunnitelmatalouden ja yleensä sosialistisen suunnitelmallisuuden kehittämiseksi. Näin luodaan edellytykset suunnitelmalliselle, tuotantovoimien kehitysasteen ja työväenluokan tarpeet huomioon ottavalle yhteiskunnan rakennustyölle, jossa vallankäyttö ja valvontavalta ovat demokraattisesti koko kansalla. Yhteiskuntaa johdetaan työväenluokan ja sen liittolaisten tahdon toteuttamiseksi ja hallitsevina arvoina ovat solidaarisuus, tasa-arvo ja kansan valta. 100

10 Oma vaikutuksensa on erityisesti siirtymävaiheessa sosialistisen liikkeen vastaisten voimien käyttäytymisellä. Työväenluokka ja sen liittolaiset tulevat luonnollisesti päättäväisesti vastustamaan sellaista kehitystä, että anarkistinen, kapitalistinen yhteiskuntajärjestelmä sosialismiin siirtymisen jälkeen palautettaisiin. Sosialistisen liikkeen tehtävänä on taistelun edetessä jatkuvasti kehittää ja täsmentää yhteiskunnallisten kokonaistavoitteidensa sisältöä ja muotoa. IV LUOKKATAISTELU 1. Päälinjat Työn ja pääoman sovittamattomasta ristiriidasta syntyy fcapitalistiluokan ja työväenluokan välinen luokkataistelu, jonka tuloksena kapitalistinen yhteiskunta korvataan korkeamman tasoisella, sosialistisella yhteiskunnalla. Kapitalismin nykyinen vaihe, siihen liittyvä yhteiskunnan valtarakenteen monimutkaisuus sekä tuotantovoimien kehityksen aiheuttama väestörakenteen muutos on otettava huomioon luotaessa strategiaa sosialistisen liikkeen toiminnalle luokkataistelun eri vaiheissa. Pienviljelijäväestön osuuden väheneminen yhteiskunnassa merkitsee työväestön ja talonpoikien liittolaissuhteen merkityksen osittaista vähenemistä, vaikkakin sillä on edelleen tärkeä merkityksensä erityisesti kapitalistisen keskittymisen kurjistaessa pienviljelijäväestön asemaa. Työväenluokan liittolaisiksi on nousemassa pienviljelijöiden lisäksi alemmat toimihenkilöt ja virkamiehet, opiskelijat ja sivistyneistö, sekä muut yhteiskunnan ryhmät, jotka joutuvat voimistuvan kapitalistisen riiston kohteiksi. Tuotantovoimien kehityksen ja yksityisomistukseen perustuvien tuotantosuhteiden ristiriidan kärjistyessä tapahtuu myös suoranaista siirtymistä porvariston piiristä työväenluokan puolelle Edellä mainittujen yhteiskunnallisten voimien suurpääoman ja oikeiston vastainen rintama muodostaa sosialismin puolesta käytävän taistelun tärkeimmän voimatekijän. Tämän rintaman lujittaminen, sen toiminnallinen yhtenäistyminen ja tavoitteiden selkeyttäminen on sosialistisen liikkeen keskeisiä tehtäviä. Kapitalismin vastaista taistelua käydään kaikkialla yhteiskunnassa: työpaikoilla, oppilaitoksissa, alueellisesti, päällysrakenteen eri laitosten piirissä. Laaja alistettujen ryhmien ja luokkien osallistumiseen perustuva taistelu edellyttää tiettyä toiminnallista itsenäisyyttä eri osa-alueilla. Luokkataistelun keskeinen sisältö muodostuu sellaisten yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamisesta, jotka merkitsevät työväenluokan ja sen liittolaisten taisteluasemien vahvistumista suurpääoman ja sen liittolaisten kustannuksella. Erityisen tärkeä osa luokkataistelussa on työväenluokan taistelulla tuotannon valvonnasta ja työväestön oikeuksien ja toimintavalmiuden laajentamisesta työpaikoilla. Eri osa-alueilla ja koko yhteiskunnassa on voimistettava taistelua yhteiskunnan ja sen laitosten valtarakenteen muuttamisen puolesta. Näin myös eri osa-alueiden demokratisoimistaistelulla on tärkeä osansa luokkataistelussa. Työväenluokan ja sen liittolaisten luomien painostuselinten toiminta porvarillisten valtaelinten rinnalla on niin ikään osa käytävää taistelua. Uudistusten merkittävyyteen ja kestävyyteen vaikuttaa ratkaisevasti myös se, miten aktiivinen rooli työväenluokalla ja sen liittolaisilla on ollut 101

11 taistelussa uudistusten puolesta ja miten uudistusten toteutumista käytännössä valvotaan. Työväenluokan ja sen liittolaisten etujen ja oikeuksien jatkuva laajentaminen on tämän taistelun keskeinen sisältö. Sosialismin toteuttaminen tulee välttämättömäksi siinä vaiheessa, kun laajojen joukkojen vaatimia etuja ja oikeuksia ei voida kapitalismin puitteissa enää lisätä ja kun näiden etujen toteuttamisesta on päästy poliittisella tasolla riittävään selvyyteen. Sosialistisen liikkeen tehtävänä on johtaa, järjestää ja yhtenäistää rakenteellisten uudistusten puolesta käytävää taistelua. Sen on osoitettava kapitalismin kyvyttömyys ja sosialismin välttämättömyys pysyvien uudistusten aikaansaamiseksi. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi työväenliike käy päättäväistä taistelua parlamentaarisella tasolla. Sen ohella tarvitaan kuitenkin laajan joukkoliikkeen tukea kaikilla aloilla ja joukkojen tietoisuuden syventämistä yleeqpä. Sosialistisen liikkeen on sekä eduskunnassa että sen ulkopuolella osoitettava tie uudistuksesta toiseen ja liitettävä osasaavutukset sosialismin puolesta tehtävään kokonaisvaltaiseen työhön. Ammattiyhdistysliikkeen, työväenluokan laajimman joukkojärjestön asema on korostunut kapitalismin vastaisessa taistelussa. Ammattiyhdistysliikkeen riippumattomuus valtiostaja poliittisista puolueista on turvattava niin, että se voi käydä esteittä taistelua työväenluokan taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi. Taloudellisen taistelun peruslinjana tulee pitää työn suhteellisen aseman parantamista verrattuna pääomaan. Ammattiyhdistysliikkeen perinteellinen ase, lakko, on oleellinen osa työväenluokan taistelua. Tämän taistelun muotoja ja sisältöä on monipuolistettava ja tehostettava. Suomen oloissa sosialismiin siirtymisen ehdoton edellytys on luottamuksellinen ja kiinteä yhteistyö työväenluokkaa edustavien puolueiden ja järjestöjen välillä. Sosialidemokraattisen puolueen on laajaan joukkopohjaan ja demokraattiseen puoluekäytäntöön perustuen jatkuvasti suunnattava työväenluokan tahtoa ja joukkovoimaa sosialistisen liikkeen eteenpäinviemiseksi. Sosialismiin siirtyminen tulee mahdolliseksi silloin kun kyetään yhdistämään eri yhteiskunnan osa-alueilla tapahtuva taistelu laajaksi joukkoliikkeeksi, joka on tietoinen sekä kapitalismin kukistamisen välttämättömyydestä, että sosialistisen yhteiskunnan korkeammasta tasosta ja tähän yhteiskuntaan siirtymisen mahdollisuudesta. 2. Vastavoimat Sosialistisen liikkeen vastavoimana on suurpääoma ja sen liittolaiset. Puunjalostusteollisuuden keskeisestä asemasta johtuen Suomessa on maatalousporvaristolla merkittävä asema monopolien liittolaisena. Laajentumis- ja puolustustaistelussaan kapitalismi on koko historiansa ajan osoittautunut alttiiksi väkivallan käytölle. Selvänä esimerkkinä tästä ovat tälläkin hetkellä lukuisat imperialistiset sodat, joissa kansainvälinen kapitalismi puolustaa etujaan riistettyjen kansojen vapautumispyrkimyksiä vastaan. Kapitalistisen yhteiskunnan ominaisuuksiin kuuluu myös pyrkimys rakenteellisen väkivaltakoneiston käyttöön yhteiskuntaa uudistavia voimia vastaan, mikä on otettava huomioon sosialismin strategiaa laadittaessa. Työväenliikkeen sosialistinen uudistusohjelma lähtee yhteiskunnan muuttamisesta poliittisen enemmistön avulla rauhanomaisin keinoin. 102

12 3. Imperialismin vastainen taistelu Imperialismin vastaista taistelua käydään kaikkialla maailmassa. Sosialististen maiden olemassaololla, eri maiden sosialistisilla ja edistyksellisillä liikkeillä ja kansallisilla vapautusliikkeillä on tässä taistelussa keskeinen merkitys. Sosialistisen liikkeen tehtävänä on solidaarisuuden voimistaminen imperialismin vastaisten voimien hyväksi. Samalla sen on osoitettava imperialismin vastaisen taistelun sosialistinen sisältö ja koko kansainvälisen työväenliikkeen etujen yhtenäisyys. Kapitalismin kansainvälinen yhdentyminen tuo imperialismin vastaisen taistelun entistä konkreettisemmin myös oman maamme työväenluokkaa koskevaksi. Sitoutuminen Euroopan kapitalistiseen yhdentymiseen merkitsee Suomen työväenluokan puolustautumismahdollisuuksien ja samalla sosialismiin siirtymisen mahdollisuuksien oleellista heikkenemistä. Tästä syystä koko työväenliikkeen on päättäväisesti taisteltava kapitalistista yhdentymistä vastaan ja samalla osoitettava sosialistinen vaihtoehto tälle yhdentymiselle. Koska suurpääoman pyrkimykset taloudelliseen yhdentymiseen merkitsevät uhkaa työläisten välittömille elinehdoille, ovat ammattiyhdistysliikkeen tehtävät erityisen merkittäviä juuri tässä suhteessa. Pääoman kansainvälisyys edellyttää ponnisteluja ammattiyhdistysliikkeen toiminnan kansainvälisyyden luomiseksi ja kehittämiseksi. V NUORISOLIIKKEEN ASEMA JA TEHTÄVÄT Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto on osa kansallista ja kansainvälistä sosialidemokraattista liikettä. SNK perustaa toimintansa SDPn periaateohjelmaan sekä tässä ohjelmassa määriteltyihin kannanottoihin, jotka merkitsevät marxilaisen lähtökohdan korostamista sosialidemokratian aatemaailman puitteissa. Näissä periaatteissa on huomioitu työväenliikkeiden eri historiallisten vaiheiden taistelukokemuksia kehittyneen kapitalistisen yhteiskunnan näkökulmasta. SDPn nuorisojärjestönä SNK osallistuu ja vaikuttaa sosialidemokraattisen liikkeen toimintaan kasvattamalla nuorisoa aktiivisiksi puolueen jäseniksi. SNK toimii SDP:n periaateohjelmassa määriteltyjen periaatteiden ja tavoitteiden syventämiseksi ja selkeyttämiseksi. Järjestöllisesti itsenäisenä osana sosialidemokraattista liikettä SNK pyrkii periaateohjelmansa pohjalta kehittämään sosialidemokratian toiminnallisia ja periaatteellisia tavoitteita, joista olisi käynnistettävä ja ylläpidettävä koko sosialidemokraattista liikettä koskeva keskustelu. Nuorisojärjestönä SNK pyrkii tietyillä yhteiskunnan osa-alueilla asettamaan itselleen lyhyen ja pitkän tähtäimen tavoitteita ja toiminnallisia tehtäviä sekä vaikuttamaan suoraan oman organisaationsa kautta poliittiseen päätöksentekoon ja yhteiskunnalliseen kehitykseen. Tietoisena siitä, että sosialismin toteuttaminen edellyttää laajan ja voimakkaan joukkoliikkeen olemassaoloa, SNK osallistuu ja vaikuttaa myös työväenliikkeen erityisjärjestöjen ja eri demokraattisten yhteistyöjärjestöjen toimintaan asettamiensa tavoitteiden edistämiseksi. Sosialismin puolesta käytävän taistelun edistämiseksi sekä työväestön välittömien oikeuksien ja taisteluasemien vahvistamiseksi SNK pyrkii työväenliikkeen eri aatesuuntien sekä muiden edistyksellisten voimien toimin- 103

13 tayhtenäisyyden rakentamiseen siten, että yhteistyöosapuolten tasavertaisuutta, järjestöllistä itsenäisyyttä sekä aatteellisia näkemyksiä kunnioitetaan. Sosialistisen nuorisoliikkeen erityistehtäviä SNK pyrkii toteuttamaan suorittamalla sosialistista kasvatus- ja valistustyötä työläis-, pienviljelijä-, opiskelija-, koululais- ja muiden sorretussa asemassa olevien nuorisoryhmien keskuudessa, käymällä taistelua näiden nuorisoryhmien yhteiskunnallisten, taloudellisten ja sivistyksellisten oikeuksien laajentamiseksi, sekä organisoimalla laajat nuorisojoukot mukaan työväenliikkeen käymään taisteluun. SNK kutsuu riveihinsä kaikkia nuoria, jotka, haluavat toimia kapitalismia korkeatasoisemman, sosialistisen yhteiskunnan puolesta. Esitys ay-poliittiseksi toimintaohjelmaksi KOHTI SOSIALISMIA Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton ammattiyhdistystoiminnan aatteellisen perustan muodostaa liittokokouksen hyväksymä periaateohjelma. Tässä ohjelmassa eritellään luokkataistelun kehittymisen yleiset suuntaviivat, osoitetaan sosialismiin siirtymisen välttämättömyys, tehtävät sosialismiin siirtymisen edellytysten valmistelemiseksi sekä hahmotellaan sosialismiin siirtymisen muotoja. Ammattiyhdistysliikkeellä on suuri merkitys työväestön etujen puoltajana, voimien yhdistäjänä ja joukkovoiman ilmaisijana, työväestön kouluttajana sekä demokratian laajentamistaistelun tukijana. SNK toimii työläisnuorison aatteellisen tietoisuuden ja ay-poliittisen aktiivisuuden lisäämiseksi. Se kunnioittaa ammattiyhdistysliikkeessä toimivien jäsentensä kautta siihen, että ammattiyhdistysliikkeen toimintamuodot ja tavoitteet kehittyvät jatkuvasti vastaamaan yhteiskunnallisen kehityksen asettamia vaatimuksia ja työväenluokan päämääriä riistosta ja sorrosta vapaan yhteiskunnan luomiseksi. Ammattiyhdistysliikkeen eheytyminen, sisäisen demokratian kehittyminen sekä eheytyneen ammattiyhdistysliikkeen hyväksymät ohjelmat muodostavat merkittävän vaiheen ammattiyhdistysliikkeen taistelussa. SNK tukee ammattiyhdistysliikkeen omaksumia periaatteita ja pitää välttämättömänä toimintaa niiden pikaiseksi toteuttamiseksi. JÄSENISTÖN VAIKUTUSVALTAA LISÄÄMÄLLÄ Työväestön aktiivisuus ja tavoitetietoisuus luovat perustan asetettujen tavoitteiden toteuttamiselle Laajojen jäsenjoukkojen osallistuminen toimintaan ja päätöksentekoon takaa sen, että ammattiyhdistysliike jatkuvasti toimii jäsenistönsä tahdon toteuttamiseksi ja kykenee käyttämään mahdollisimman 104

14 suuren osan siitä voimasta, joka järjestäytyneellä työväenluokalla on. Jäsenistön tiedon tason lisäämisen ohella on ammatillisten järjestöjen sääntöjä ja toimintatapoja kehitettävä demokraattisiksi, jotta jäsenistön osallistumismahdollisuudet turvataan. SNK:n tehtävänä onkin oman jäsenistönsä kouluttaminen vaativiinkin tehtäviin ay-liikkeessä, kamppailu ammattiyhdistysliikkeen toimintaan aktivoivan koulutuksen kehittämisestä ja järjestämisestä sekä ay-liikkeen sisällä että koko yhteiskunnassa, opiskelumahdollisuuksien turvaaminen kaikille tietomääräänsä lisäämään pyrkiville työläisille, ay-liikkeen jäsenistön aktiivisuuden lisääminen eri keinoin sekä kamppailu järjestöllisen demokratian laajentamiseksi ammattiyhdistysliikkeen eri tasojen päätöksen teossa. Vastaavasti tulee työväenliikkeen eri tasojen päätöksen teossa. Vastaavasti tulee työväenliikkeen oman lehdistön monipuolisella tavalla ilmentää jäsenistön piirissä kulloisessakin tilanteessa ilmeneviä mielipiteitä ja käsityskantoja. Sensuuritoimenpiteiden harjoittaminen on porvareille ominainen keino estää työväenliikkeen katsomusten esilletulo tiedotusvälineissä. TYÖEHTOSOPIMUSTURVAA PARANTAMALLA SNK pitää SAK:n hyväksymien periaatteiden mukaisesti ammattiyhdistysliikkeen ensisijaisina tehtävinä palkkatyöläisten palkka- ja työehtojen sekä sosiaalisen turvan parantamista ja ammattiyhdistysliikkeen uusina tehtävinä demokratian laajentamista talouselämässä, työpaikoilla ja kansantulon jaossa. Erityisen tärkeää on palkkatyöväestön aseman parantaminen suhteessa pääomanomistajiin, korkeapalkkaisiin virkamiehiin ja toimihenkilöihin sekä muihin suurituloisiin ryhmiin yhtä hyvin tulonjakoon kuin valtaan, sosiaalisiin ja muihin etuihin nähden. Palkka- ja työehtoratkaisuissa on johdonmukaisesti pidettävä kiinni siitä, että reaaliansiot nousevat, että ne nousevat vähintään samassa suhteessa kuin työn tuottavuus ja siitä, että palkkatulojen ja pääoma- yms. tulojen suhteellinen ero kaventuu. Solidaarisuuden ja tasa-arvoisuuden lisääntyminen on turvattava koko työväestön piirissä siten, että pienipalkkaisten työläisryhmien aseman parantamiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Kapitalistisen talousjärjestelmän epävakaisuus, suhdannevaihtelut ja suurpääoman ylivalta voidaan torjua palkkataistelussa vain siten, että sopimuskausi on enintään vuosi ja sopimuksiin selvä takuu työntekijöiden reaaliansioiden nousun turvaamiseksi. Lisäksi valtiovalta on velvoitettava lakisääteisesti noudattamaan tiukkaa ja pysyvää hinta- ja kustannustason säännöstelyä. Samalla, kun on päättäväisesti torjuttava pääomapiirien ja valtiovallan pyrkimykset ammattiyhdistysliikkeen joukkovoiman käytön rajoittamiseksi, on vaatimuksia suunnattava myös valtiovaltaan päin työväestön yhteiskunnallisen aseman parantamiseksi ja saavutettujen etujen turvaamiseksi ja lisäämiseksi. POLIITTISEN TYÖVÄENLIIKKEEN JA AY-LIIKKEEN YHTEISTYÖTÄ KEHITTÄMÄLLÄ SNK pitää merkittävänä SAK:n X edustajakokouksen hyväksymää periaatetta, jonka mukaan ammattiyhdistysliike on erottamaton osa työväenliikettä. Tämän periaatteen mukaisesti on pyrittävä poliittisen työväenliik- 105

15 keen ja ammattiyhdistysliikkeen yhteistyömuotojen ja yhteisten tavoitteiden jatkuvaan kehittämiseen ja selventämiseen. Yhteistyön on ulotuttava käsittämään myös uusia alueita kuten koulutustoimintaa ja tiedotustoimintaa sekä eri tasoilla tapahtuvaa muuta käytännön toimintaa loukkaamatta poliittisen työväenliikkeen ja ammattiyhdistysliikkeen itsenäisyyttä. Erityisen suuri merkitys yhteistyöllä on ammattiyhdistysliikkeen nuorisotoiminnan ja poliittisen työläisnuorisoliikkeen osalta. DEMOKRATIAA LAAJENTAMALLA Ammattiyhdistysliikkeen ja poliittisen työväenliikkeen on pikaisesti luotava yhteinen tavoiteohjelma demokratian laajentamiseksi talouselämässä, työpaikoilla ja kansantulon jaossa. Ammattiyhdistysliikkeen on valmistauduttava joukkovoimansa käyttämiseen asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi demokratian laajentamisen vastustajien turvautuessa poliittiseen valtaansa ja epädemokraattiseen suurpääoman oikeuksien vähemmistösuojaan. Demokratian laajentamiseksi käytävän taistelun tulee olla selvästi työväenehtoista ja se ei saa merkitä työn ja pääoman välisen ristiriidan hämärtymistä, mihin suurpääoma, porvaristo ja muut taantumukselliset voimat pyrkivät. Kapitalismin nykyinen kehitysvaihe pakottaa suurpääoman yrittämään eri keinoin työväestön demokraattisten oikeuksien, mm. lakko-oikeuden kaventamista. Näitä pyrkimyksiä on vastustettava kaikin työväestön käytössä olevin keinoin. Taistelu demokratian laajentamiseksi ulottuu kaikille yhteiskunnan osa-alueille, valtasuhteista alueelliseen eriarvoisuuteen. YHTEYKSIÄ MONIPUOLISTAMALLA Palkkatyöväestön osuuden kasvu koko väestöstä syventää omalta osaltaan työn ja pääoman välistä sovittamatonta ristiriitaa. Tuotantovoimien kehitys johtaa erilaisten toimihenkilö- ja palveluammattiryhmien kasvuun palkkatyöväestön sisällä. Tästä väistämättä seuraa näihin ryhmiin kohdistuvan riiston voimistuminen, joka lähentää näitä ryhmiä teollisuustyöväestöön. SNK ei sulje ay-toimintansa piiristä näitä ryhmiä, vaikka he eivät kuuluisikaan palkkatyöläisten perinteelliseen ammattiyhdistysliikkeeseen SAK:oon. Eri tason yhteyksien kehittäminen näihin ryhmiin lisää työväenluokan voimaa ja siksi se on eräs SNK:n ay-toiminnan tehtävistä. SNK pitää ammattiyhdistyspolitiikan kannalta tärkeänä myös sitä, että yhteyksiä eri asteen koululaisiin ja opiskelijoihin, erityisesti ammatillisissa oppilaitoksissa opiskeleviin ja heitä edustaviin järjestöihin kehitetään ja monipuolistetaan. Ammattiyhdistystietouden ja muun työväenliikkeen kannalta keskeisen tietouden määrää on lisättävä kaikissa oppilaitoksissa ja julkisissa tiedotusvälineissä. On myös edellytettävä, että em. järjestöt omassa koulutustoiminnassaan huomioivat ammattiyhdistystietouden merkityksen. Erityisen tärkeää tämä on ammatillisten oppilaitosten suhteen. Yhteiskunnallisen aktiivisuuden kehittymisen kannalta on myönteistä työläisnuorten yhteyksien kehittyminen myös erilaisten edistyksellisten ja demokraattisten kansalaisjärjestöjen suuntaan. 106

16 KANSAINVÄLISTÄ SOLIDAARISUUTTA LISÄÄMÄLLÄ Pääoman kansainvälistyminen ja kapitalististen maiden taloudellinen yhdentyminen pakottaa ulottamaan ammattiyhdistysliikkeen taistelun entistä selväpiirteisemmin kansainväliseksi ja osaksi imperialismin vastaista taistelua. SNK pitää myönteisenä suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen pyrkimyksiä kansainvälisen ammattiyhdistysliikkeen eheyttämiseksi ja tekee omalta osaltaan voitavansa tämän päämäärän saavuttamiseksi mahdollisimman nopeasti. SNK:n TOIMINTAA VOIMISTAMALLA Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton periaatteiden eteneminen ammattiyhdistysliikkeessä tapahtuu liiton jäsenten jatkuvasti voimistuvalla osallistumisella ammattiyhdistysliikkeen toimintaan. SNK:n ammattiyhdistyspolitiikan konkreettinen sisältö muotoutuu edellä määriteltyjen periaatteiden pohjalta valmistauduttaessa edessä oleviin työehtosopimuskamppailuihin ja suoritettaessa niistä arvioita. Välttämätöntä on, että SNK:n ammattiyhdistysorganisaatiota jatkuvasti voimistetaan ja laajennetaan, sen tasoa nostetaan ja toimintakykyä kehitetään organisaation eri tasot, ay-neuvosto, ay-jaosto sekä piirien ja osastojen ay-jaostot ja yhdysmiehet huolellisesti informoidaan ammattiyhdistysliikettä koskevista asioista ja SNK:n ay-poliittisista kannanotoista ja toimenpiteistä turvataan tehokkaasti jäsenistön mielipiteiden kanavoituminen ay-jaostolle, ay-neuvostolle, liittotoimikunnalle ja liittoneuvostolle jotta liiton ay-politiikka vastaa jäsenistön tahtoa liiton ay-poliittista koulutustoimintaa kehitetään siten, että kaikki organisaation jäsenet ovat jatkuvan koulutuksen kohteena turvataan tehokkaasti liiton ay-politiikan tunnetuksi tuleminen ay-liikkeen jäsenistön ja johdon sekä myös muiden kansalaisryhmien piirissä. 107

17 Esitys päihdepoliittiseksi ohjelmaksi Päihteiden käytön lisääntyminen alkoholijuomina, lääkeaineina ja huumausaineina on poliittisen työväenliikkeen kannalta tarkasteltuna tärkeä ja huomionarvoinen ilmiö. Päihteiden käytössä on kysymys mielialan kemiallisesta muuttamisesta. Kysymys on yhteiskunnallista tiedostamista ja poliittista kehitystä lamauttavasta ilmiöstä. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntyessä ja luokkaristiriidan kärjistyessä yhteiskunnan harjoittama päihdepolitiikka saa yhä enemmän yleispoliittista sisältöä. Päihteillä kyetään tehokkaasti manipuloimaan ja tukahduttamaan yhteiskunnallisten epäkohtien synnyttämää tyytymättömyyttä ja estetään sen kiteytymistä täsmällisesti määritellyiksi poliittisiksi tavoitteiksi vallitsevien valtasuhteiden ja olojen muuttamiseksi. Edistyksellisen liikkeen vahvistamiseksi ja terävöittämiseksi on suomalaisessa työväenliikkeessä suoritettava päihdepoliittinen uudelleenarviointi. ALKOHOLIPOLITIIKKA Kansanvaltaisen valvonnan alaisena toimivaa valtion alkoholiyhtiötä Alkoa on vahvistettava siirtämällä kaikki alkoholijuomien valmistus sen tehtäväksi ja ottamalla valtion haltuun yksityiset olut- ja alkoholijuomatehtaat. Samanaikaisesti on alkoholijuomien mainonta ja yksityisten alkoholiagentuuriliikkeiden toiminta kiellettävä. Eräs tehokkaimpia alkoholipolitiikan keinoja on hintapolitiikka. Sen avuilla on pyrittävä supistamaan alkoholin kulutusta. Tavoitteena tulee olla niin korkea hintataso., että se tehokkaasti hillitsee kulutusta. Hintojen ylintä tasoa tulee määrätä ainoastaan pyrkimys laittoman liikkeen pitämiseen siedettävällä tasolla. Alkoholijuomat eivät ole välttämättömyyshyödykkeitä, eikä niitä tule rinnastaa kulutustavaroihin. Alkoholijuomien hintapoitiikkaa on pidettävä erillisenä sosiaalipolitiikan lohkona. Tulonjaon tasoittamiseen on pyrittävä keinoilla, jotka merkitsevät työväenluokan elintason tosiasiallista nostamista. Halpa viina ei ole tällainen keino. Alkoholijuomien jakelupolitiikan johtavana periaatteena tulee olla tasapuolinen niukkuus. Alkoholijuomien jakelupisteitä tulee olla eri puolilla maata niin paljon, että kyetään estämään laittoman liikkeen viriämistä ja kehttymistä. Kuitenkaan jakelupisteitä ei olla olla yli tämän tarpeen. Jakelu tulee järjestää siten, etteivät alkoholijuomat tule rinnastetuksi virvoitusjuomiin tai elintarvikkeisiin. Ravintolalaitosta kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että mahdollisuus viihtyisään ja häiritsemättömään ruokailuun ravintoloissa paranee. Anniskeluhinnat eivät saa olla sidottuja siten, että kustannuksia siirretään ruokailijoiden kannettaviksi. Tämän vuoksi ainoastaan anniskeltavien juomien minimihinnat tulisi määritellä valtion alkoholiyhtiön taholta. On myös huolehdittava, etteivät anniskeltavat alkoholijuomat ole niihin rinnastettavia alkoholittomia juomia halvempia. Kapakkalaitoksen kehittämistä maahamme ei voida pitää toivottavana, koska se toisaalta on omiaan lisäämään alkoholin kulutusta ja toisaalta vetää ihmisiä passiiviseen harrastamiseen aktiivisen toiminnan sijasta. 108

18 HLUMAUSAINEPOLITIIIKKA Huumausainekauppa rakentuu ratkaisevalta osaltaan kansainvälisen keinottelevan rikollisen pääoman varaan. On harkittava kaikkia mahdollisia valuuttapoliittisia keinoja tällaisen pääoman toimintamahdollisuuksien kaventamiseksi ja tukahduttamiseksi. Poliisin keinot huumausainekaupan estämiseksi ovat rajoitetut. Tämän takia on elintärkeää, että nuorison järjestöt ja yhteiskunnalliset liikkeet saadaan tiedostamaan niiden oman aktiivisen panoksen merkitys huumausainekaupan estämisessä. Huumausadnerikkomuksiin liittyvien rangaistusten säätämisessä ja toimeenpanossa tulee toisaalta kiinnittää huomiota rangaistusten porrastamiseen eri aineiden vaarallisuuserojen mukaisesti ja toisaalta siihen, ettei ilman pakottavaa tarvetta aiheuteta rangaistusseuraamusten kasautumista monivammaisillee ongelmankäyttäjille ja siten vaikeuteta heidän paluutaan yhteiskuntaan. Tämän vuoksi aineiden käytöstä ei tule rangaista käyttäjää. LÄÄKE AINEPOLITIIKKA Järkevän lääkeainepolitiikan mahdollistamiseksi on tavoitteena pidettävä lääkeaineteollisuuden ottamista valtion haltuun. Lääkeaineiden tuotanto- ja kulutusluvut eivät saa olla liikesalaisuuksia. Myynnissä olevien lääketuotteiden määrä on tarpeettoman suuri ja eri tuotemerkkien välinen kilpailu tarpeetonta ja kulutusta aiheettomasti lisäävää. Lääkeaineiden mainonta on samoin kiellettävä aiheetonta käyttöä lisäävänä. Lääkeaineiden mainonta on samoin kiellettävä aiheetonta käyttöä lisäävänä. Ylihinnoiteltujen ulkomaisten läkeaineiden suosiminen sosiaalivakuutuksen piirissä on estettävä kontrollitoimenpdtein. Lääkeaineiden jakelu on siirrettävä yhteiskunnan tehtäväksi ja apteekkilaitos kunnallistettava tai valtiollistettava. ENNALTAEHKÄISY Raittiusliike järjestöineen sekä yksityinen alkoholipääoma ovat merkittäviä päihdepoliittisia painostusryhmiä maassamme. Päihdevaurioiden ennaltaehkäisyn kannalta ne ovat tämän roolinsa vuoksi keskeisessä asemassa. Työväenliikkeen ja raittiusliikkeen tavoitteet on vuosisadan alussa nähty yhtenevinä maassamme. Nämä yhteydet on uudestaan tunnistettava ja työväenliikkeen on annettava tukensa raittiusliikkeen' alkoholipääoman vastaiselle taistelulle sekä ohjattava raittiusmielistä jäsenistöä raittiusliikkeen järjestöihin ja luottamustehtäviin. Myös kunnallisten raittiuslautakuntien merkitys on nähtävä tätä taustaa vastaan. Keskeisimpiä päihdealan tiedottajia ovat: raittiusliike, ryhtiliike, hoidon ja huollon parissa toimivat yhteisöt, valtion alkoholiyhtiö sekä yksityinen alkoholi- ja lääkeainepääoma. Koska yksityisen pääoman tavoitteena on kulutuksen lisääminen, on sen tiedotustoimintaa rajoitettava tehokkain toimenpitein mm. kieltämällä alkoholijuomien ja lääkeaineiden mainonta. Tehokkaimmin tämä kysymys on ratkaistavissa näiden alojen yksityisten yritysten valtiollistamisella. Muiden tiedottajien, raittiusliikkeen, ryhtiliikkeen, hoidon ja huollon parissa toimivien järjestöjen sekä valtion alkoholiyhtiön tiedotustoimintaa on voimakkaasti tehostettava mm. lisäämällä tarvittaessa yhteiskunnan tukea tällaista tiedotustoimintaa varten. Nämä tiedottajat on myös saatettava kiinteään yhteistoimintaan toistensa kanssa. 109

19

20 EHDOTUKSET MUUTOKSIKSI SOSIALIDEMOKRAATTISEN NUORISON KESKUSLIITTO r.y:n SÄÄNTÖIHIN SOCIALDEMOKRATISKA UNGDOMENS CENTRALFÖRBUND Voimassa olevat 1 Yhdistyksen nimi on Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliitto Socialdemokratiska Ungdomens Centralförbund r.y. Näissä säännöissä nimitetään yhdistystä liitoksi. Liitto käyttää epävirallista lyhennystä SNK. Yhdistyksen kotipaikka on Helsingin kaupunki ja toimialueena koko maa. 2 5 Liiton tarkoituksena on: toimia maamme nuorison yhteiskunnallisten, taloudellisten ja sivistyksellisten olojen parantamiseksi, vaikuttaa maamme kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestelmän jakuvaan kehittämiseen sosialidemokratian periaatteiden mukaisesti, sekä edistää sosialidemokratian tunnetuksitekemistä ja sen aatesisällön omaksumista nuorison keskuudessa. Liitto toimii työväenluokan oikeuksia ja kansan itsenäisyyttä tukevassa sekä raittiita ja terveitä elämäntapoja edistävässä hengessä. Muutosehdotukset: 1 S Ennallaan. Ennallaan. 111