Sata-hanke ALUEELLISEN HYVINVOINTI- INDIKAATTORISTON KEHITTÄMINEN. Ari Karppinen & Saku Vähäsantanen

Transkriptio

1 Sata-hanke ALUEELLISEN HYVINVOINTI- INDIKAATTORISTON KEHITTÄMINEN Ari Karppinen & Saku Vähäsantanen

2 2 SATA-HANKE SATA-HANKKEEN TAUSTAA RAHOITUS /2014 Satakuntaliiton myöntämä EAKR-avustus ja satakuntalaisten organisaatioiden (11 kpl) rahoitus. KESKEISET ALUEKEHITTÄMISTÄ PALVELEVAT TUOTOKSET: -sivuston kehittäminen ja ylläpito Satakuntaan liittyvät tilastot (erityisesti talous- ja väestötilastot) ja niihin perustuva analyysi (mm. kilpailukyky- ja monipuolisuusmittarit) Satakuntaan/aluetalouteen liittyvien tutkimusten jakelualusta Satakunnan talous -suhdannejulkaisu (ilmestyy touko- ja marraskuussa) Hyvinvointimittariston kehittäminen => useat Satamittarin analyysit, tilastot ja kuviot palvelevat jo nyt alueellisen hyvinvoinnin arvioimista. Aluetilasto- ja -tutkimusperusteisen tiedon tuottaminen ja levittäminen Aluetilastopankki (maksulliset ja maksuttomat tilastot) Uutiskirjeet Asiakasräätälöidyt tietopalvelut Aktiivinen aluekehittäminen asiantuntijan roolissa RESURSSIT (n. 1 htv) Projektitutkija Saku Vähäsantanen ja Projektitutkija Ari Karppinen HANKE PÄÄTTYY:

3 3 HYVINVOINTIMITTARISTO-OSION TAVOITTEET 1. Pyritään rakentamaan tilastopohjainen ja hyvinvoinnin mittaamiseen liittyviin tutkimuksiin perustuva indikaattoristo alueellisen hyvinvoinnin kuvaamiseen (RWI = Regional Welfare Indicators) 2. Tavoiteltavat ominaisuudet RWI:lle: 1. Helppo päivitettävyys (vuosittain) Perustuu olemassa oleviin maksullisiin/maksuttomiin tilastoihin Indikaattoristoa voidaan jatkossa helposti kehittää kehittämistarpeiden, tilastojen ja tutkimuksen lisääntyessä 2. Helppo käytettävyys aluekehittämis- ja -ennakointityössä RWI:stä julkaisu Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön julkaisusarjassa A Satamittari-sivustolla indikaattoreiden tulkinta/selitteet 3. Uusien, mutta taloustieteeseen perustuvien indikaattoreiden luominen RAJAUKSET (ei tarkastella): Kuntakohtaiset hyvinvointikertomusindikaattorit Suorat THL:n tietokantamuuttujat terveydestä ja sosiaalisesta kehityksestä Kansantalouden tason kokonaishyvinvointi-indikaattorit (GPI, ISEW, ) Satamittarissa jo olevat hyvinvointi-indikaattorit: mm. koulutustaso-, väestökehitys- ja työmarkkinamittarit, kilpailukykyindikaattorit.

4 4 LÄHTÖKOHTA 1: MITÄ ON HYVINVOINTI? Ei ole olemassa selkeää, yleisesti hyväksyttyä ja mittarin rakentamisen kannalta riittävän operationaalista määritelmää hyvinvoinnille. Usein erotetaan erilaisia ulottuvuuksia: taloudellinen, sosiaalinen, terveydellinen Yksilötaso (individual well-being/happiness), yhteiskunnan taso (social welfare), hyvinvointivaltion taso (welfare state), alueellinen taso Stiglitz-Sen-Fitoussi (2009) suosittelevat EU-komission tilaamassa raportissa, että talouksien kestävää menestystä ja hyvinvointia pitäisi mitata tuotannon sijasta enemmän tuloperusteisesti. He esittävät, että vaikkei ole olemassa mitään yhtä mittaria hyvinvoinnille, niin mittaamisesta ei kannata luopua ja mittaamisperusteet on kerrottava. Kuitenkin on kehitetty jo yli 30 mittaria kokonais- hyvinvoinnin mittaamiseen (GPI, ISEW, HDI, ), joissa tuloksena on yksi kokonaismittari (maiden) hyvinvoinnille.

5 5 LÄHTÖKOHTA 2: TALOUDELLISEN AKTIVITEETIN MITTARI (BKT) JA HYVINVOINTI ONGELMALÄHTEITÄ (i) BKT ei kuvaa kaikkea hyvinvointiin vaikuttavaa tuotantoa (ii) BKT ei ota huomioon tulonjakoa (iii) BKT ei huomioi tulevan luonnonvarojen käyttöä (tulevan tuotantopotentiaalin heikkeneminen) (iv) BKT ei huomioi suoraan ympäristön pilaantumista tai muita negatiivia ulkoisvaikutuksia (v) BKT markkinahintaan ei kuvaa täsmällisesti markkinattoman tuotannon arvoa

6 6 (I) BKT EI KUVAA KAIKKEA HYVINVOINTIIN VAIKUTTAVAA TUOTANTOA palkaton kotityö tee-se-itse -työ opiskelu talkoot vapaaehtoistyö, jollei tuota myytäviä hyödykkeitä vapaa-aika omaisuuden arvonmuutokset BKT:ta kasvattavat haitakkeet harmaan ja mustan talouden aikaansaama tuotanto ALUETASON AINEISTON SAATAVUUSONGELMISTA JOHTUEN TÄSSÄ ESITYKSESSÄ EI TARKASTELLA EM. HYVINVOINTITEKIJÖITÄ ALUETASOLLA, KYLLÄKIN KOKO TALOUDEN TASOLLA.

7 7 HYVINVOINTIIN VAIKUTTAVA AJANKÄYTTÖ Suomalaisten ajankäyttö (h/vrk; %) 0,13; 1 % 2,27; 10 % 6,4; 28 % 0,38; 2 % 3,08; 13 % Ansiotyö yhteensä Kotityö yhteensä Henkilökohtaiset tarpeet yhteensä Opiskelu yhteensä Vapaa-aika yhteensä 26 Erittelemätön 10,54; 46 % Lähde: Tilastokeskus,ajankäyttötutkimus

8 8 VAPAA-AJAN MÄÄRÄ PÄÄASIALLISEN TOIMINNAN MUKAAN Vapaa-aika pääasiallisen toiminnan mukaan (h/vrk; % kunkin ryhmän kokonaisajankäytöstä) 5,15; 10 % 5,27; 11 % Työllinen Ei-työlliset, yhteensä 8,09; 16 % 7,55; 15 % Työtön Opiskelija tai koululainen 8,5; 17 % 7,29; 15 % 8,23; 16 % Työkyvyttömyyseläkkeellä, pitkäaikaisesti sairas Eläkkeellä iän tai työvuosien perusteella tai työttömyyseläkkeellä Omaa kotitaloutta hoitava Lähde: Tilastokeskus, ajankäyttötutkimus

9 9 KOTITYÖHÖN KÄYTETTY AIKA PÄÄASIALLISEN TOIMINNAN MUKAAN Kotityöhön käytetty aika pääasiallisen toiminnan mukaan (h/vrk; % kunkin ryhmän kokonaisajankäytöstä) 3,03; 12 % Työllinen 7,18; 28 % Ei-työlliset, yhteensä 3,13; 12 % Työtön Opiskelija tai koululainen 3,44; 14 % Työkyvyttömyyseläkkeellä, pitkäaikaisesti sairas 4; 16 % 3,41; 13 % 1,17; 5 % Eläkkeellä iän tai työvuosien perusteella tai työttömyyseläkkeellä Omaa kotitaloutta hoitava Lähde: Tilastokeskus, ajankäyttötutkimus

10 10 KUVIOIDEN TULKINTAA BTK-laskelmissa huomiotta jäävän vapaa-ajan ja kotityön määrä (joilla molemmilla lienee oleellinen vaikutus hyvinvointiin) on ajankäyttötutkimuksen mukaan yli 40 % kokonaisajankäytöstä vuosina Lähes puolet kokonaisajasta vuorokaudessa menee henkilökohtaisiin tarpeisiin (nukkuminen, ruokailu, peseytyminen). Vapaa-aikaa (toiseksi suurin osuus kokonaisajankäytöstä) jakautuu henkilöiden pääasiallisen toiminnan mukaan, niin että ansiotyössä olevilla ja omaa taloutta hoitavilla on kokonaisajastaan vähiten vapaa-aikaa. Kotitöihin käytetty aika jakaantuu suhteellisen tasaisesti (hieman yli 10 %) eri ryhmien omasta kokonaisajasta paitsi opiskelijat käyttävät erityisen vähän kotitöihin aikaa (5 % ajastaan) ja omaa talouttaan hoitavat erityisen paljon (lähes 30 % ajastaan). Naiset käyttävät kokonaisajastaan (ei näy kuviosta) kolme kertaa miehiä enemmän (myös ansiotyössä käyvät naiset) perheen yhteisiin hyvinvointipalveluihin liittyviin kotitaloustöihin.

11 11 (II) BKT EI OTA HUOMIOON TULONJAKOA BKT mittaa tuotantoperusteisesti taloudellista aktiviteettia ja BKT/asukas keskimääräistä taloudellista elintasoa. Tasaisempi tulonjako merkitsee, että taloudellisen menestyksen kokonaistuloksista voi nauttia suurempi määrä kansalaisista, jolla voi olla positiivisia vaikutuksia kokonaishyvinvointiin. Liiallinen tulontasaus voi johtaa kuitenkin pienempiin kannusteisiin kasvattaa taloudellista kokonaistuloa. TÄSSÄ ESITYKSESSÄ HUOMIOIDAAN TULO- JA KULUTUSEROT SEUTUKUNTA- JA MAAKUNTATASOLLA JA TARKASTELLAAN NIIDEN YHTEYTTÄ JOIHINKIN SOSIAALISIIN JA TALOUDELLISIIN MUUTTUJIIN.

12 12 (III) BKT EI HUOMIOI KAIKKIA LUONNONVAROJEN KÄYTTÖARVOJA Uusiutumattomien luonnonvarojen väheneminen ei näy BKT:ssa. Heikentää tulevaa tuotantopotentiaalia. Uusiutuvien luonnonvarojen monimuotoisuuden säilyttäminen ei näy BKT:ssa, esim. kansallispuistojen olemassaolo biodiversiteetti Sellainen luonnonvarojen kasvu, johon ei sisälly työpanosta (esim. luonnollinen metsänkasvu, kalakannan kasvu) ei näy BKT:ssa Luonnon ilmaishyödykkeet (maa, vesi, ilma) eivät näy BKT:ssa, mutta ovat elintärkeitä hyvinvoinnille. (ALUETASON) AINEISTON VAIKEASTA SAATAVUUS- ONGELMISTA JOHTUEN TÄSSÄ ESITYKSESSÄ EI TARKASTELLA EM. HYVINVOINTITEKIJÖITÄ ALUETASOLLA.

13 13 Kuvaus siitä, kuinka luonnonvarat kasvattavat BKT:ta - vasta sitten, kun puu kaadetaan ja myydään markkinoille mutta metsillä voi olla myös muita käyttöarvoja sen 100-vuoden kasvun aikana.

14 14 (IV) BKT EI HUOMIOI SAASTUMISTA (NEGATIIVISIA ULKOISVAIKUTUKSIA SUORAAN) Luonnon pilaantumista aiheutuneet muutokset ympäristössä eivät näy BKT:ssa muutoin kuin, jos niihin liittyvä tuotanto vaatii tuotantoresursseja onnettomuudet ja muu saastuttaminen ei itsessään näy BKT:ssa onnettomuuden ehkäisemistoimet ja saasteen puhdistustoimet lasketaan BKT:een ALUETASON AINEISTON SAATAVUUS- ONGELMISTA JOHTUEN TÄSSÄ ESITYKSESSÄ EI TARKASTELLA SAASTUMISEN HYVINVOINTIVAIKUTUKSIA ALUETASOLLA. ESITYKSESSÄ HUOMIOIDAAN KUITENKIN JOITAKIN SOSIAALISEN PÄÄOMAN TEKIJÖITÄ ALUEELLISEN HYVINVOININ NÄKÖKULMASTA.

15 15 (V) BKT MARKKINAHINTAAN EI KUVAA TÄSMÄLLISESTI MARKKINATTOMAN TUOTANNON ARVOA Markkinaton tuotanto = hyödykkeillä ei ole markkinahintaa esim. useilla julkisilla palveluilla ei ole markkinahintaa maan sisäisen turvallisuuden palvelut (poliisi ja palokunta), maan ulkoisen turvallisuuden palvelut (armeija), julkisen hallinnolliset palvelut, terveydenhoito, sosiaalipalvelut, peruskoulu ja muu julkinen koulutus. Jos yhteiskunnassa/aluetaloudessa on paljon tällaisia palveluja (Pohjoismaat), niin BKT markkinahintaan ei kuvaa täsmällisesti elintasoa (verrattuna esim. maihin, joissa em. palvelut on yksityistetty ja myydään markkinoilla). Lisäksi BKT ei mittaa esimerkiksi mahdollista turvallisuuden tunteen lisääntymisen hyvinvointivaikutusta, jonka voi syntyä toimivasta julkisen sektorin turvaverkosta (positiivinen ulkoisvaikutus). Tällaisia palveluja kuvaa osin myös aluetasolla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ylläpitämä tietokanta ( THL-tietokantoja hyödynnetään tässä esityksessä.

16 RWI HYVINVOINTIJÄSENNYS (TÄSSÄ TUTKIMUKSESSA) 16 Taloudellisen menestyksen mittarit (esim. BKT/asukas) edelleen tärkeitä: Mitataan yhteisesti sovituin menetelmin, miten resursseja käytetään tehokkaasti, jotta saadaan kasvua, tuloja ja jaettavaa.

17 17 3. SUBJEKTIIVISET MITTARIT Miten hyvinvointi koetaan yksilötasolla? Aluetasolla ongelmana kattavan alueellisen aineiston saatavuus. Tämän hankkeen näkökulmasta (ks. RWImittariston tavoiteltavat ominaisuudet) erillisaineiston kerääminen rajattiin tarkastelun ulkopuolelle. Seuraavat kaksi kalvoa: ryhmittelyä ja maatason tarkastelu

18 18 YKSILÖLLINEN HYVINVOINTI: OSATEKIJÄT Yksilötason hyvinvointi Markkinahintaisten yksityishyödykkeiden tarjoamat hyödyt: Tavarat Palvelut Yhteiskunnan tarjoamat palvelut Kollektiiviset Subjektiiviset Tulonsiirto Muut sääntelyeli pakotusvoimapalvelut Aineettomat subjektiiviset hyödyt Yksilötasokokemukset, kuten tyytyväisyys itseensä yleisesti (ilo, mieliala) terveys liikunta harrastukset Yhteisölliset kokemukset, kuten sosiaalinen oikeudenmukaisuus arvot yhteiskunnassa perhearvot Sosiaaliset suhteet Sivistystaso Ympäristöön liittyvät kokemukset, kuten luonnonvarat luonnon tarjoamat virkistyspalvelut ekosysteemin tarjoamat yleiset palvelut (puhdas vesi, ilma,...) Periaatteessa voidaan tarkastella hyötyteoriassa, mutta eirahamitallisuuden vuoksi mahdoton arvioida erikseen edes yksilötasolla.

19 19 ONNELLISUUS (SUBJEKTIIVINEN HYVINVOINNIN MITTARI) JA TALOUDELLINEN MENESTYS

20 20 TOIMINTOPERUSTEISET MITTARIT Tyypillisesti määritellään, mitkä ovat hyvinvointialoja? Terveydenhuolto Sosiaalialat Koulutusalat Tutkimuskysymys voisi olla, että onko näiden alojen toiminnassa alueellisia/kuntakohtaisia eroja? Tämän hankkeen tutkimustavoitteiden mukaisesti tällainen tarkastelu rajattiin RWI-mittariston ulkopuolelle. THL:n tietokannasta löytyy toimintoperusteisia tarkasteluja

21 21 ALUEELLISET HYVINVOINNIN KOKONAISINDIKAATTORIT Hankkeen tavoitteen mukaisesti tällaiset (vaikeasti päivitettävät) tarkastelut rajattiin ulkopuolelle. Hyvinvoinnin kokonaisindeksien muodostamisessa on omat, hyvin dokumentoidut menetelmälliset ongelmansa (esim. Stiglitz-Sen- Fitoussi 2009). Lisäksi aluetasolla on relevantin aineiston saatavuusongelmia merkittävästi maatasoa enemmän. Seuraavassa esimerkkejä maakuntatason hyvinvointi-indeksistä (GPI) ja varsin toisenlaisen hyvinvointikehityskuvan antavasta koko kansantaloustason tutkimuksesta. => osoittavat kokonaismittareiden vaativan merkittävää ja siten työläästi päivitettävää tutkimuspanostusta kussakin tapauksessa ja tulosten tulkinnanvaraisuutta.

22 22 HYVINVOINNIN KEHITYS MAAKUNNITTAIN : KOKONAISINDIKAATTORI GPI Lähde: Hoffren & Vatanen (2014)

23 23 KOKONAISHYVINVOINNIN MITTARI ALUETASOLLA Hoffrenin GPI-kuvio tähän Mittarin mukaan Satakunnan hyvinvointi on 2012 alemmalla tasolla kuin Onko näin? Lähde: Hoffren & Vatanen (2014)

24 24 SUOMEN HYVINVOINNIN KEHITYKSESTÄ TOISENLAINEN TUTKIMUSNÄKEMYS Pohjolan (2013) laskelman mukaan Suomen hyvinvointi elämänarvoa painottavassa laskelmassa 3,4 - kertaa korkeammalla tasolla vuonna 2010 verrattuna vuoteen Vrt. edellisiin hyvinvointiindikaattoristo (GPI) laskelmiin. Mistä erot johtuvat? Lähde: Pohjola 2013

25 25 RWI-HYVINVOINTIMITTARISTOA: ALUEELLISEN TULONJAON TASAISUUS JA HYVINVOINTI

26 26 HYVINVOINTIMITTAREIDEN TULO- JA IHMISPAINOTTEISUUS: TULONJAKO Stiglitz-Sen-Fitoussi (2009) suosittavat, että vaikka BKT on yleisimmin käytetty ja menetelmällisesti yhteisesti standardoitu tuotantoon perustuva taloudellisen aktiviteetin mittari (ja BKT/asukas keskimääräisen taloudellisen elintason mittari), niin yhteiskunnallisen kehityksen ja hyvinvoinnin mittarit pitäisivät olla enemmän tulo- ja kulutusperusteisia. S-S-F (2009) edelleen suosittavat, että mittareiden tulisi yritysten lisäksi ottaa näkökulmaksi kotitalous ja/tai yksittäinen kuluttaja. S-S-F (2009) edelleen suosittavat, että painoarvoa pitäisi antaa näissä mittareissa myös tulon ja kulutuksen jakautumiselle eli sille, kuinka hyvinvointi jakautuu yhteiskunnassa. Sittemmin ranskalainen taloustieteilijä Thomas Piketty (2014) on arvostetussa, laajaan empiiriseen aineiston perustuvassa julkaisussaan päätynyt myös kiinnittämään huomiota tulojen ja varallisuuden jakaantumiseen ja yhteiskunnallisena, dynaamisena hyvinvointinäkökulmana hän on kiinnittänyt huomiota varallisuuden kasautumiseen. Tarkastellaan seuraavassa S-S-F:n suositusten mukaan Satakunnan seutukuntien ja osin myös kuntien hyvinvointia ja yhteiskunnallista kehitystä tulo-, kotitalous- ja tulonjakoperusteisesti.

27 GINI-kerroin 27 ALUEELLISTA HYVINVOINTIMITTARISTOA TULOEROT SATAKUNNAN SEUTUKUNNISSA JA KOKO MAASSA (Gini-kerroin, kotitalouksien käytettävissä olevat tulot) Pieni Gini-kertoimen arvo tarkoittaa tasaisempaa tulonjako, vaihtelu [0,100] KOKO MAA Rauma Pori Pohjois-Satakunta Aineistolähde: Tilastokeskus

28 28 TULOKSEN TULKINTAA Satakunnan seutukuntien tuloerot kotitalouksien käytettävissä olevilla tuloilla mitaten: ovat kaikissa seutukunnissa pienemmät kuin maatasolla, ovat 1990-luvun laman jälkeen aluksi kasvaneet nopeasti ja 2000-luvun alun jälkeen hidastuen aina vuoteen 2010 saakka, jonka jälkeen tuloerot ovat nopeasti vähentyneet. ovat olleet 1990-luvun lopulla nopeimmin kasvavat ja tasoltaan merkittävimmät Rauman seutukunnassa. Vuoden 2006 jälkeen ne ovat olleet likimain samanlaiset Porin ja Rauman seutukunnassa, samalla kun Pohjois-Satakunnassa tuloerot ovat merkittävästi enemmän vaihdelleet.

29 GINI-kerroin 29 ALUEELLISTA HYVINVOINTIMITTARISTOA Tuloerot seutukunnittain Satakunnassa ja koko maassa (Gini-kerroin, tuotannontekijätulot 1 ) KOKO MAA Rauma Pori Pohjois-Satakunta Tuotannontekijätulot = palkkatulot, yrittäjätulot, omaisuustulot Aineistolähde: Tilastokeskus

30 30 KUVION TULKINTAA Mitattaessa Satakunnan seutukuntien tuloeroja tuotannontekijätuloilla (palkkatulot, yrittäjätulot ja omaisuustulot, jotka kertovat käytettävissä olevia tuloja enemmän seutukunnan elinkeinoelämän tulonmuodostuksesta) tuloerot ovat edelliseen verrattuna: Tasoltaan paljon suuremmat (GINI-kerroin lähes kaksinkertainen) Ajallinen kehitys on huomattavasti tasaisempaa jokaisessa seutukunnassa vuosina kuin käytettävissä olevien tulojen tapauksessa. Rauman seutukunnassa tuloerot ovat merkittävästi pienemmät kuin muissa Satakunnan seutukunnissa ja koko maassa. Porin seutukunnassa tuloerot ovat olleet vuodesta 2000 saakka koko maata merkittävämmät.

31 HYVINVOINTIMITTARISTOA: TULOEROT SEUTUKUNNITTAIN

32 /asuntokunta 32 HYVINVOINTIMITTARISTOA Satakunnan seutukuntien bruttotulot/asuntokunta ja tulonjakopainotetut 1 bruttotulot KOKO MAA (bruttotulot) Rauma (bruttotulot) Pori (bruttotulot) Pohjois-Satakunta (bruttotulot) Rauma (tulonjakopainotetut bruttotulot) Pori (tulonjakopainotetut bruttotulot) Pohjois-Satakunta (tulonjakopainotetut bruttotulot) 1 Kotitalouden bruttotulot saadaan, kun talouden tuotannontekijätuloihin (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustuloihin) lisätään kotitalouden saamat tulonsiirrot, mutta ei vähennetä maksettuja tulonsiirtoja (mm. veroja ja sosiaaliturvamaksuja). Painona KOKO MAAN bruttotulojen GINI-indeksin suhde seutukunnan vastaavaan indeksiin. Aineistolähde: Tilastokeskus

33 33 KUVION HYVINVOINTITULKINTAA Edellisessä kuviossa Satakunnan seutukuntien ja koko Suomen bruttotulot/asukaskunta (samassa kotitaloudessa asuvat) kehitystä on kuvattu vuosina (yhtenäiset viivat) Katkoviivat kuvaavat tilannetta, jossa seutukuntien bruttotulojen jakauman tasaisuus on otettu hyvinvointinäkökulmasta huomioon vertaamalla koko maan gini-kerrointa kunkin seutukunnan vastaavaan gini-kertoimeen. Jos seutukunnan tulonjakautuminen on tasaisempaa/epätasaisempaa kuin koko Suomessa, niin bruttotulot/asuntokunta-käyrä siirtyy ylöspäin/alaspäin tilanteesta, jossa tätä tulonjakosopeutusta ei ole huomioitu. TULOS: Satakunnan seutukuntien tulonjakosopeutetut bruttotulot (eli hyvinvointinäkökulma) kasvavat suhteessa alkuperäiseen Rauman seutukunta nousee selvästi koko maata korkeammalle tasolle, Porin seutukunta on lähes koko maan tasolla, Pohjois-Satakunta kaventaa bruttotuloperusteisen tuloeron koko maahan verrattuna puoleen (vuonna 2012).

34 34 HYVINVOINTIMITTARISTOA: SUURI- JA PIENITULOISUUS

35 35 Kuntien pienituloisuus: KUVION TULKINTAA Eurajoella, Luvialla, Säkylässä, Ulvilassa, Raumalla, Köyliössä, Eurassa ja Harjavallassa pienituloisimpaan tulokymmenykseen kuuluvan väestön osuus on pienempi kuin koko maassa. Vastaavasti pienituloisuus muissa Satakunnan kunnissa (2011) on suurempaa. Kuntien suurituloisuus: Yhdessäkään Satakunnan seutukunnassa suurituloisimman tulokymmenyksen osuus kunnan väestöstä ei ylitä 10 % (koko maan vertailuarvoa). TULKINTA: Satakunnan kunnissa suurituloisuus on tasaisesti vähäistä ja pienituloisuus useimmissa kunnissa merkittävämpää verrattaessa koko maahan.

36 36 ALUEELLISTEN TULOEROJEN JA ERÄIDEN TALOUDELLISTEN JA SOSIAALISTEN MUUTTUJIEN VÄLINEN TARKASTELU Tuloeroilla ja syrjäytymisriskillä esitetään usein olevan keskinäinen samansuuntainen yhteys. Pitkäaikaistyöttömyys Nuorten jääminen koulutuksen ulkopuolelle Päihderikollisuus Tuloeroilla ja koulutuspääoman tasolla esitetään usein olevan samansuuntainen yhteys. Korkeakoulutettujen määrä

37 Pitkäaikaistyöttömyys keskimäärin seutunnissa, % työvoimasta 37 TULOEROJEN JA PITKÄAIKAISTYÖTTÖMYYDEN VÄLINEN YHTEYS SEUTUKUNTATASOLLA ,5 Tuloerot vs. pitkäaikaistyöttömyys seutukunnissa 4 3,5 3 2,5 y = 0,1715x - 6,4956 R² = 0, ,5 1 0, GINI-kerroin keskimäärin , tuotannontekijätulot

38 Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä keskimäärin (%) 38 TULOEROT JA TYÖTTÖMYYDEN PYSYVYYS SEUTUKUNNITTAIN Tuloerot vs. työttömyyden pysyvyys seutukunnissa y = 0,0048x + 25,212 R² = 9E GINI-kerroin seutukunnissa keskimäärin , tuotannontekijätulot

39 Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiasta, %- osuus samanikäisestä väestöstä 39 TULOEROT JA NUORTEN SYRJÄYTYMINEN KOULUTUKSEN ULKOPUOLELLE SEUTUKUNNITTAIN Tuloerot vs. koulutuksen ulkopuolelle jääneet seutukunnittain y = 0,4413x - 0,5759 R² = 0, Gini-kerroin, käytettävissä olevat tulot ( keskimäärin) suuremmat tuloerot

40 Päihteiden vaikutuksen alaisena tehdyista rikoksista syyllisiksi epäillyt/ 1000 henkilö 40 TULOEROT JA SYRJÄYTYMISRISKIRIKOLLISUUS SEUTUKUNNITTAIN Tuloerot vs. päihderikollisuus seutukunnissa y = 0,1454x 2-7,5454x + 114,5 R² = 0, GINI-kerroin seutukunnittain keskimäärin (käytettävissä olevat tulot)

41 Korkea-asteen koulutuksen saaneet (%), 15-vuotta täyttäneistä (keskimäärin ) TULOEROT JA KORKEAKOULUTUS SEUTUKUNNITTAIN Tuloerot vs. korkeakoulutus seutukunnissa y = 1,946x - 27,81 R² = 0, vähäisemmät tuloerot suuremmat tuloerot Tuloerot seutukunnittain (Gini-kerroin, käytettävissä olevat tulot, keskimäärin )

42 42 KUVIOIDEN TULKINTAA Seutukuntien tuloerojen vaihteluilla ei näyttäisi olevan selvää yhteyttä tarkasteltuihin sosiaalisiin ja taloudellisiin muuttujiin. Jonkinasteinen oletuksen mukainen yhteys voidaan löytää: Tuloerojen seutukunnittaisen vaihtelun ja korkea-asteen koulutustason vaihtelun välille. Tuloerojen seutukunnittaisen vaihtelun ja pitkäaikaistyöttömyyden vaihteluiden välillä. Hankkeessa tarkasteltiin myös useita muita vastaavia relaatioita (ei raportoitu tässä). Tilastollisesti erittäin merkitsevän relaation puuttuminen voi johtua paitsi analyysin puutteista, niin myös siitä, että seutukuntakohtaiset tulonjakovaihtelut (erityisesti käytettävissä olevien tulojen osalta) ovat lopulta vähäisiä.

43 43 RWI-HYVINVOINTIMITTARISTOA: ALUEELLISEN KULUTUKSEN TASAISUUS JA HYVINVOINTI

44 44 HYVINVOINTIMITTARI (RWI): ALUEELLINEN KULUTUS JA SEN TASAISUUS Useissa hyvinvointimittareissa korostetaan, että niissä tulisi kiinnittää huomiota tuotannon sijasta ja tulojen lisäksi kotitalouksien kulutukseen ja sen jakautumiseen (ks. Esim. S-S-F 2009 ja useat kokonaishyvinvointimittarit). Tarkastellaan seuraavaksi tulonjakosopeutettuja kulutusmenoja eräissä vertailumaakunnissa (Satakunta, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Etelä- Pohjanmaa) ja koko maassa.

45 /kulutusyksikkö (vuoden 2012 hinnoin) 45 KULUTUSYKSIKKÖKOHTAINEN * TULONJAKOSOPEUTETTU KULUTUS MAAKUNNITTAIN Satakunnan ja vertailualueiden tulonjakosopeutettu kulutusyksikkökohtainen kulutus KOKO MAA Varsinais-Suomi Satakunta Pirkanmaa Etelä-Pohjanmaa (1-Gini)* (kulutusmenot/kulutusyksikkö) * Kulutusyksikköä kohti lasketuilla tuloilla ja kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Aineistolähteet: Tilastokeskus ja THL

46 46 KUVION TULKINTAA Kun tarkastelemme vertailumaakuntien ja koko maan reaalista (vuoden 2012 hinnoin) kulutusyksikkökohtaista 1 ja hyvinvointimielessä tulonjakosopeutettua kulutusta, niin kehityskuva on varsin yhteneväinen: erot ovat vähäisiä. 1 Tulonjakotilastossa ja kulutustutkimuksessa on käytetty vuodesta 2002 lähtien Euroopan unionin tilastoviraston Eurostatin suosittamaa OECD:n ns. muunnettua kulutusyksikköasteikkoa, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 ja Lapset saavat painon 0,3 (0 13-vuotiaat). Kulutusyksikkö ä kohden laskettujen kulutusmenojen avulla voidaan vertailla kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia. Keskimäärin kulutuksen reaalinen taso on noussut vuodesta 1995 vuoteen 2012 lähes 50 %.

47 /asuntokunta (vuoden 2012 hinnoin) ASUNTOKUNTAKOHTAINEN* TULONJAKOSOPEUTETTU KULUTUS MAAKUNNITTAIN Eräiden maakuntien tulonjakosopeutettu asuntokuntakohtainen kulutus KOKO MAA Varsinais-Suomi Satakunta Pirkanmaa Etelä-Pohjanmaa (1-gini)*(yksityiset kulutusmenot/asuntokunta) * Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Aineistolähteet: Tilastokeskus ja THL

48 48 KUVION TULKINTAA Kun tarkastelemme vertailumaakuntien ja koko maan reaalista (vuoden 2012 hinnoin) asuntokuntakohtaista 1 ja hyvinvointimielessä tulonjakosopeutettua kulutusta, niin kehityskuva on edelleen varsin yhteneväinen: erot ovat vähäisiä, joskin maakuntien keskinäinen järjestys muuttuu (vrt. erityisesti Etelä-Pohjanmaa) 1 Asuntokunnan muodostavat kaikki samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvat henkilöt. Asuntokuntakohtainen kulutuksen taso on edellistä kulutusyksikkökohtaista tasoa korkeampi ja reaalista kasvua on keskimäärin reilu neljännes (28 %).

49 49 RWI-HYVINVOINTIMITTARISTOA: ALUEELLISET HYVINVOINTIEROT ERÄIDEN SOSIAALISTEN INDIKAATTOREIDEN VALOSSA

50 % vuotiasta 50 ALUEELLINEN SYRJÄYTYMISRISKI (1) EROT VAIKEASTI TYÖLLISTETTÄVIEN MÄÄRÄSSÄ ERÄISSÄ MAAKUNNISSA Vaikeasti työllistyvät alueittain Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi Koko maa Lähde: THL, tilastot

51 %-osuus vuotiaista 51 ALUEELLINEN SYRJÄYTYMISRISKI (2) EROT KOULUTUKSEN ULKOPUOLELLE JÄÄNEIDEN NUORTEN MÄÄRÄSSÄ ERÄISSÄ MAAKUNNISSA Koulutuksen ulkopuolelle jääneet vuotiaat Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Satakunta Varsinais-Suomi Koko maa Lähde: THL,tilastot

52 pinta-ala (m2)/henkilö 52 ALUEELLISET EROT ASUMISVÄLJYYDESSÄ Asumisväljyys maakunnittain ( ) Aineistolähde: Tilastokeskus

53 53 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 1. Hyvinvoinnille ei voi antaa vain yhtä määritelmää: on erilaisia näkökulmia Yksilötason hyvinvointi muodostuu hyvin monenlaisista ulottuvuuksista, joilla suurella osalla ei ole rahamääräistä arvoa. Kyselytutkimusten mukaan tyypillisesti alhaisen tulotason maiden tulojen kasvu kasvattaa koettua onnellisuutta, mutta korkean tulotason maiden tulojen lisäkasvu ei enää näy samassa määrin onnellisuudessa. Standardoitujen ja vertailukelpoisten kokonaishyvinvointiindikaattoreiden muodostamiseen liittyy monenlaisia menetelmällisiä ongelmia. Ei rahamääräisten hyvinvointitekijöiden yhteismitallinen mittaaminen Osaindeksien painottaminen

54 54 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 2. Alueelliselle hyvinvoinnin mittaamiselle syntyy erityisvaikeus siitä, että tilastointi aluetasolla on vähäisempää kuin maatasolla. => Pyrittäessä helposti päivitettäviin alueellisiin hyvinvointi-indikaattoreihin (RWI) sovelias lähestymistapa on tarkastella jotakin perinteisen BKT/asukas-tunnusluvun hyvinvointipuutetta kerrallaan.

55 55 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 3. BTK-laskelmissa huomiotta jäävän vapaaajan ja kotitaloustyön määrä - joilla molemmilla lienee oleellinen vaikutus hyvinvointiin - on ajankäyttötutkimuksen mukaan yli 40 % kokonaisajankäytöstämme

56 56 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ: TULOT 4. Satakunnan kaikissa seutukunnissa on käytettävissä olevilla tuloilla ja gini-kertoimella mitaten tasaisempi tulonjako kuin koko maassa Tuotannontekijätulojen suhteen kuva on hieman erilainen: viime vuosina Porin ja Pohjois-Satakunnan tulonjako on hiukan koko maata epätasaisempi ja Rauman seudun kehitys selvästi tasaisempi. 6. Ero käytettävissä oleviin tuloihin ja tuotannontekijätuloihin perustuvissa gini-kertoimissa osoittaa, että tulonjakojärjestelmä toimii ja se näyttäisi olevan kotitalouksien tulonjakomielessä erittäin palkitseva Porin ja Pohjois-Satakunnan seutukuntien osalta. 7. Kun huomioidaan hyvinvointimielessä tulonjakosopeutus ja verrataan kehitystä koko maahan, niin seutukuntien bruttotulot suhteessa koko maahan kasvavat kaikissa seutukunnissa merkittävästi. Rauman seutu ylittää merkittävästi koko maan tason, Porin seutu on nousee koko maan tasolle ja Pohjois-Satakunnassa tuloero koko maahan puolittuu.

57 57 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ: KULUTUS 8. Vertailumaakuntien ja koko maan kulutusyksikkökohtainen ja asuntokuntakohtainen reaalinen kulutus on kehittynyt varsin samankaltaisesti kuitenkin niin, että tulonjakosopeutetun kulutusyksikkökohtaisen kulutuksen vuosittainen reaalinen kasvuvauhti on ollut keskimäärin lähes 3 % vuosina (ylittää BKT:n keskimääräisen reaalisen vuosikasvun Suomessa), ja vastaavasti asuntokuntakohtainen kulutuksen kasvu vastaavana ajankohta on ollut reilut 1,5 %. 9. Vertailumaakuntien erot ovat varsin pieniä kulutuksessa hyvinvointimielessä, kun huomioidaan tulonjakosopeutus, eivätkä erot ole kasvaneet.

58 58 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 10.Tarkasteltaessa seutukunnittaisten tuloerovaihteluiden yhteyttä joihinkin taloudellisiin ja sosiaalisiin muuttujiin, selkeimmät positiiviset keskinäissuhteet löytyivät Korkea-asteen koulutuksen ja tuloerojen välille, Pitkäaikaistyöttömyyden ja tuloerojen välille. 11.Useimmissa tapauksissa mitään yhteyttä ei löytynyt joka heijastanee seutukuntien tuloerojen vaihteluiden vähäisyyttä Suomessa.

59 59 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 12.Alueellisia syrjäytymisriskeissä voidaan löytää vertailumaakunnissa jonkin verran eroa : Vaikeasti työllistettävien määrässä ( ) Nuorten (17-24-vuotiaat) jäämisessä koulutuksen ulkopuolelle ( ). 13.Hyvinvointiin vaikuttava asumisväljyys on kaikkein suurin Manner-Suomen maakunnista Satakunnassa.

60 60 KIITOS! Lisätietoja projektitutkija Ari Karppinen, sähköposti: puh projektitutkija Saku Vähäsantanen, sähköposti: puh