EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Kehitysyhteistyövaliokunta helmikuu 2002 VÄLIAIKAINEN 2001/2142(COS) LAUSUNTOLUONNOS kehitysyhteistyövaliokunnalta ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Kymmenen vuotta Rion konferenssin jälkeen: valmistautuminen kestävän kehityksen huippukokoukseen vuonna 2002 (KOM(2001) 53 C5-0342/ /2142(COS)) Valmistelija: Paul A.A.J.G. Lannoye PA\ doc PE

2 PE /7 PA\ doc

3 ASIAN KÄSITTELY Kehitysyhteistyövaliokunta nimitti kokouksessaan 13. syyskuuta 2001 valmistelijaksi Paul A.A.J.G. Lannoyen. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksessaan ## Viimeksi mainitussa kokouksessa valiokunta hyväksyi seuraavat johtopäätökset äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: (puheenjohtaja/puheenjohtajana), (varapuheenjohtaja), (varapuheenjohtaja), (valmistelija),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti),... ja... PA\ doc 3/7 PE

4 LYHYET PERUSTELUT Kestävän kehityksen huippukokous (WSSD) Rio +10 pidetään syyskuuta Johannesburgissa. Asialista laaditaan vasta maaliskuussa pidettävän YK:n kehitysrahoitusta koskevan konferenssin jälkeen. Tähän on syynä se, että erityisesti kehitysmaat katsovat näiden kahden huippukokouksen olevan yhteydessä toisiinsa. Vuonna 1992 arvioitiin, että Rion päätösten toteuttamiseen tarvitaan 125 miljardia dollaria vuodessa. Vuonna 2002 OECDmaiden kehitysapu on ennätyksellisen alhainen, 0,22 prosenttia BKTL:sta. Elleivät rikkaat maat voi sopia ennen Johannesburgin kokousta eräistä huomattavista varojen siirroista, Rion kokous on vaarassa kuihtua kokoon jo syntyessään. Riskit ovat suuria. Kehitysrahoitusohjelman sisältöä valmisteleva neljäs kokous päätettiin 27. tammikuuta "Monterreyn konsensukseen", jossa koko kehittynyt maailma kokosi voimansa todetakseen, että "meillä ei ole mitään tarjottavaa"! Otsikko ja menettely tekevät maaliskuun huippukokouksen tulokset tyhjiksi jo etukäteen. Monterreyn kassi pysyy tyhjänä, elleivät suuret tapahtumat ravistele maailman johtajien yksimielisyyttä. 10 vuotta Rion ensimmäisen huippukokouksen jälkeen ilmapiiri näyttää olevan päinvastaisessa suhteessa silloisiin odotuksiin. Huippukokouksen saavutuksia koskevassa YK:n pääsihteerin arviointiraportissa puhuttiin "virstanpylväästä, joka turvaa taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen hyvinvoinnin nykyisille ja tuleville sukupolville. Maailman johtajat määrittivät kestävälle kehitykselle selkeän toimintaohjelman hyväksyessään Agenda 21:n, Rion ympäristöä ja kehitystä koskevan julistuksen ja UNCED:iin liittyvät yleissopimukset." Kymmenen vuotta myöhemmin maailma panee merkille, että ilmastonmuutos on nopeasti kiihtymässä, elintärkeät luonnonvarat kuten vesi, metsät ja kalat ovat hupenemassa ja rikkaiden ja köyhien välinen kuilu maiden sisällä ja niiden välillä laajenee joka päivä. Pohjoinen ei ole noudattanut velvoitteitaan talouden eikä teknologian suhteen. Lisääntyneen energiatehokkuuden valtavat mahdollisuudet murenivat, kun energiamarkkinoiden sääntely vapautettiin ja fossiilista energiaa ja ydinvoimaa tuettiin jättimäisillä tuilla (arviolta 180 miljardia euroa eri puolilla maailmaa). Uusiutuvien energialähteiden osuus on edelleen vähäinen, alle 2 prosenttia. Teknologisten innovaatioiden ympäristönsuojeluun liittyviä mahdollisuuksia tuhlataan edelleen laajentumiseen tähtäävällä talousmallilla. Meneillään olevat neuvottelut Maailmanlaajuisen ympäristörahaston (Global Environmental Facility, GEF) täydentämisestä on tästä kouluesimerkki. Vuosiksi sille on osoitettu melko mitättömät 2,75 miljardia dollaria, samalla kun tämän laihan talousarvion kohde laajenee edelleen. Ilmaston, biologisen monimuotoisuuden, otsonikerroksen ja kansainvälisten vesistöjen suojeluun myöntämiensä varojen lisäksi se on viime aikoina myöntänyt varoja hitaasti hajoavia orgaanisia yhdisteitä (Persistent Organic Pollutant, POP) koskevan yleissopimuksen toteuttamiselle. Sen lisäksi erityisesti Afrikan kehitysmaat pitävät Maailmanlaajuisen ympäristörahaston toiminta-alaa vinoutuneena, koska se antaa etusijan teollisuusmaita kiinnostaville aiheille. Maailmanlaajuinen ympäristörahasto ei toistaiseksi kata esimerkiksi aavikoitumista koskevaa yleissopimusta (suunniteltu vuodelle 2002). Etelän maissa laajat ja äärimmäisen köyhät alueet muodostavat yhden tärkeimmistä esteistä kestävälle kehitykselle ja ympäristönsuojelulle. Köyhyyden poistaminen on siis yksi ehdottomista painopisteistä, joihin teollisuusmaiden, Euroopan unioni mukaan lukien, on keskityttävä muutenkin kuin vain pelkissä puheissa. Yksi oleellinen kysymys on velkaantuminen. Nykyinen vaikeasti velkaantuneisiin maihin sovellettava politiikka ei ole PE /7 PA\ doc

5 riittävä vakuuttaviin tuloksiin pääsemiseksi. Rakenteelliset sopeuttamistoimet, joiden seurauksena vähennetään sosiaalipolitiikkaan, terveydenhuoltoon ja koulutukseen myönnettyjä varoja ja kannustetaan vientiä, eivät ole yhteensopivia kestävän kehityksen tavoitteen kanssa. Luotonantajien on päätettävä uusista ja kunnianhimoisista aloitteista velan määrän vähentämiseksi. Lisäksi on oleellista rajoittaa vientituloihin kohdistuvia paineita samalla kun luodaan hintoja vakauttavia mekanismeja maailmanlaajuisesti. Eräillä hyötyviljelmillä onkin oleellinen merkitys useiden köyhien maiden viennille. Teollisuusmaat eivät ole kuitenkaan ainoita syyllisiä. Kehitysmaiden hallituksilta puuttuu vaihtoehtoisia näkemyksiä ja ehdotuksia. Köyhien elinolosuhteiden parantaminen ei ole ollut ensisijaista kummallekaan. Kumpikaan osapuoli ei ole yrittänyt ratkaista perusristiriitaa maailman ekologisten rajoitusten ja ekologisen globalisaation dynamiikan välillä niin, että voitaisiin edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja muuttaa kulutusmallia. Samat pohjoisen ja etelän hallitukset, jotka ovat juhlallisesti myöntäneet, että Riossa esitetty pohjoisen kehitysmallin mukainen maailmanlaajuistuminen on mahdotonta, aloittivat vain kolme vuotta myöhemmin uuden, saman mallin mukaisen WTO-sopimusten vapauttamiskierroksen! JOHTOPÄÄTÖKSET Kehitysyhteistyövaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaa sisällyttämään seuraavat osat päätöslauselmaesitykseen, jonka se myöhemmin hyväksyy: 1. katsoo, että kestävän kehityksen huippukokous on maailman johtajille ainutlaatuinen tilaisuus laatia seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi kestävän kehityksen toimintaohjelma ja työohjelma, joka rakentuu Riossa järjestetyssä maailman ympäristökonferenssissa syntyneille sopimuksille, mutta toteaa, että eräät maat vaikuttavat haluttomilta sitoutumaan tähän prosessiin; 2. kehottaa Euroopan unionia tekemään kaikkensa sen varmistamiseksi, että osapuolet pääsevät välittömästi sopimukseen Johannesburgin kunnianhimoisesta asialistasta ja välttävät siten vaaran, että huippukokous epäonnistuu nolosti; 3. toivoo näkevänsä uuden sysäyksen oikeudellisten puitteiden luomiseksi maailmanlaajuiselle ympäristöalan hallinnolle ja yhteiselle sosiaaliselle vastuulle sekä kansainvälisiä aloitteita, jotka liittyvät esimerkiksi elintarvike- ja vesiturvaan, julkisten palvelujen suojeluun, uusiutuviin energialähteisiin ja kestäviin kulutus- ja tuotantomalleihin; 4. toivoo näkevänsä uudelleen tasapainotetun kansainvälisen asialistan, joka kuvastaa niitä ensisijaisia tavoitteita, joiden on liityttävä köyhyyden lieventämiseen ja luonnonvarojen oikeudenmukaiseen käyttöön; katsoo, että tässä yhteydessä on pikaisesti muutettava talouden ja kauppapolitiikan rakenteita niin, että ne palvelevat sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita eikä päinvastoin; 5. vaatii ensinnäkin uuden tasapainon ja rakennemuutoksen toteuttamista Yhdistyneiden kansakuntien suojeluksessa ja sitten sen soveltamista Dohan jälkeisissä WTOneuvotteluissa; PA\ doc 5/7 PE

6 6. toistaa komissiolle esittämänsä vaatimuksen laatia arvio niistä WTO:n mekanismeista, jotka toimivat kestävää kehitystä vastaan ja heikentävät paikallista työllisyyttä, sekä esittää konkreettisia uudistusehdotuksia meneillään olevien WTO-neuvottelujen yhteydessä; 7. kehottaa komissiota ja neuvostoa tekemään aloitteen vientitulojen vakauttamiseksi kehitysmaissa, erityisesti huomattavasti ympäristöön vaikuttavilla aloilla kuten myytävän sadon tuotannossa sekä puu- ja metsäalalla; 8. vaatii Euroopan unionin neuvostoa tekemään kestävän kehityksen huippukokousta valmistellessaan päätöksen sitovan aikataulun laatimisesta kaikille EU:n jäsenvaltioille ja Irlannin esimerkkiä seuraten asettamaan tavoitteeksi nostaa kehitysavun määrä 0,7 prosenttiin BKTL:sta vuoteen 2007 mennessä; 9. kehottaa Euroopan unionia esittämään kestävän kehityksen huippukokoukselle EU:n kannan määritelmästä maailmanlaajuisista julkisista hyödykkeistä, joista vastuu on yhteinen ja joiden avulla suojellaan yhteisiä arvoja, mukaan luettuna taloudelliset lisävoimavarat; 10. korostaa, että Maailmanlaajuinen ympäristörahasto tarvitsee huomattavaa lisärahoitusta, että lisätehtävien sisällyttäminen voidaan hyväksyä vain täydentävien varojen avulla ja että tehtävien kuvauksessa on saavutettava tasapaino kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden ensisijaisten etujen välillä; 11. vaatii tässä yhteydessä teknisen avun tarjoamista vähiten kehittyneille maille, jotta ne voisivat toteuttaa tarvittavan valvonnan allekirjoittamiensa kansainvälisten sopimusten mukaisesti; 12. kehottaa Euroopan unionia tukemaan velkahuojennusta koskevia lähestymistapoja, joissa otetaan huomioon kunkin maan kapasiteetti rahoituksen hankkimiseksi vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteiden saavuttamista varten, ja tekemään kelpoisuuskriteerit joustavammiksi; 13. vaatii hyväksyttävän velkahuojennuksen kriteerien uudelleen määrittämistä, jotta voitaisiin antaa etusija kansallisten köyhyyden hävittämiseen pyrkivien ohjelmien rahoittamiselle ja jotta vain osa jäljelle jäävistä valtion tuloista käytettäisiin velanhoitoon ja lainojen takaisinmaksuun; 14. kehottaa EU:n jäsenvaltioita hyväksymään välittömästi velanhoitoa koskevan moratorion kaikille voimakkaasti velkaantuneiden maiden (HIPC) ja/tai vähiten kehittyneiden maiden (LDC) ryhmään kuuluville maille ja antamaan näille maille anteeksi kaikki jäljelläolevat kahdenväliset velat; 15. panee tyytyväisenä merkille Monterreyn vetoomuksen lahjoittajamaille sen varmistamiseksi, että velkahuojennukseen myönnetyt varat eivät sisälly olemassa olevaan viralliseen kehitysapuun, ja kehottaa Euroopan unionia varmistamaan sitoutumisensa tähän periaatteeseen neuvoston päätöksellä; 16. on tyytyväinen Monterreyn konsensuksen ehdotukseen kansainvälisestä velanhoitomekanismista ensimmäisenä askeleena kohti erittäin tarpeellista reilua ja avointa PE /7 PA\ doc

7 sovittelumenettelyä velkaantuneita maita varten ja kehottaa Euroopan unionia tekemään konkreettisen aloitteen kestävän kehityksen huippukokoukselle; 17. kehottaa EU:n neuvostoa antamaan EU:n asetuksen EU:n ja sen jäsenvaltioiden avun vapauttamisesta vähiten kehittyneille maille OECD:n/DAC:n toukokuussa 2001 antamien suositusten mukaisesti, jotta vähiten kehittyneille maille voitaisiin taata tarpeellinen joustavuus niin, että ne voivat suosia ympäristön ja yhteiskunnan kannalta ystävällisimpiä kehitysratkaisuja; 18. kehottaa teollistuneita maita tutkimaan uusia ja innovatiivisia tapoja edistää teknologiayhteistyötä ja teknologiansiirtoa kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden kanssa digitaalisen kuilun umpeenkuromiseksi ja teknologisten edistysaskeleiden helpottamiseksi energian, liikenteen, jäte- ja vesihuollon, kaupan, maatalouden ja terveysstandardien osalta; katsoo, että julkisen sektorin valvonta tulisi säilyttää näillä aloilla asianmukaisena; 19. korostaa mikrorahoituksen ja mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettävien lainojen suurta merkitystä; 20. panee merkille Ecofin-neuvoston komissiolle antaman tehtävän etsiä vaihtoehtoisia kehitysyhteistyön rahoituslähteitä, kuten valuuttasiirtojen verotus, ja odottaa EU:n esittävän analyysinsä johtopäätökset viimeistään kestävän kehityksen huippukokouksessa; 21. kehottaa tarkistamaan ja vahvistamaan Euroopan vientiluottolaitosten ja Euroopan investointipankin lainanantokriteerejä niin, että ne kuvastaisivat sosiaalisia ja ympäristöllisiä ensisijaisia tavoitteita, ja odottaa, että neuvosto asettaa tämän tarkistamisen ehdoksi Euroopan investointipankin suunnitellulle pääoman korottamiselle; 22. katsoo, että EU:n politiikat erityisesti kaupan vapauttamisen, maatalouden, kalastuksen, ympäristön ja kansanterveyden osalta olisi arvioitava uudelleen ottaen huomioon niiden vaikutukset köyhyyteen ja kestävään kehitykseen sekä niiden keskinäinen suhde; 23. kehottaa luomaan oikeudellisen kehyksen EU:n yksityisyritysten yhteiselle sosiaaliselle vastuulle vuoteen 2003 mennessä; katsoo, että yritysten sosiaalista vastuuta koskeva vihreä kirja on ensimmäinen askel tähän suuntaan, mutta sen tulisi johtaa vaatimukseen, jonka mukaan yksityisten sijoittajien on noudatettava kansallisessa lainsäädännössä ja kansainvälisessä oikeudessa määriteltyjä keskeisiä työ- ja ympäristönormeja; 24. katsoo, että vuonna 2002 olisi edistettävä keskustelua Bretton Woods -instituutioiden toimista, jotta voitaisiin vahvistaa vähiten kehittyneissä maissa uuden taloudellisen kasvun mallia, joka perustuu kestävän toimeentulon varmistamiseen, mukaan lukien investoinnit terveydenhuoltoon ja koulutukseen, ja joka suojaa rajoittamattomalta ulkoiselta kilpailulta. PA\ doc 7/7 PE