Sosiaalinen media rakenteellisen sosiaalityön välineenä

Transkriptio

1 Sosiaalinen media rakenteellisen sosiaalityön välineenä Satu Tuomainen Pro gradu -tutkimus Yhteiskuntatieteiden laitos Sosiaalityö Itä-Suomen yliopisto Joulukuu 2017

2 TIIVISTELMÄ ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, yhteiskuntatieteiden laitos TUOMAINEN, SATU: Sosiaalinen media rakenteellisen sosiaalityön välineenä Pro gradu -tutkimus, 91 sivua, 2 liitettä (2 sivua) Tutkielman ohjaajat: Yliopistonlehtori Heli Kantola Yliopistonlehtori Veli-Matti Poutanen Tässä tutkimuksessa selvitetään, miten sosiaalityöntekijät käyttävät sosiaalista mediaa rakenteellisessa sosiaalityössä ja millä sosiaalityön alueilla rakenteellista sosiaalityötä tehdään sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen taustana on sosiaalityön luonne muutostyönä ja sosiaalityön kietoutuminen sosiaalipoliittisiin järjestelmiin sekä lakisääteisiin palveluihin. Tutkimus paikantuu osaksi ajankohtaista yhteiskunnallista tilaa, jossa rakenteellisen sosiaalityön tarve kasvaa entisestään. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä ovat rakenteellisen sosiaalityön kansainväliset ja suomalaiset teoriat sekä sosiaalisen median sisältö ja toiminta-alueet. Tutkimuksessa tarkastellaan niin rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueita, tiedon tuotantoa, sosiaalisen median palveluyhteisöjä, kuin viestintää ja vaikuttamista sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä sosiaalityöntekijö i- den tietoa rakenteellisen sosiaalityön toimintamahdollisuuksista sosiaalisessa mediassa. Kyseessä on määrällinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty kyselyllä. Tutkimuksen aineisto koostuu Facebookin sosiaalityön uraverkosto -ryhmän jäseniltä saaduista vastauksista. Aineiston koko on 30 vastaajaa. Määrällisen aineiston analyysissa on kuvattu asioiden jakaumia ja asioiden välisiä riippuvuuksia. Avovastaukset on analysoitu sisällöna nalyysin keinoin. Aineistosta on haettu luokituksia, jonka jälkeen se on kvantifioitu. Tutkimustulosten perusteella sosiaalista mediaa käytetään rakenteellisen sosiaalityön välineenä, vaikka ei kovin aktiivisesti. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen keskittyy enemmän avoimiin palveluyhteisöihin ja ryhmiin kuin suljettuihin palveluyhteisöihin ja ryhmiin. Rakenteellista sosiaalityötä tehdään enemmän omalla ajalla kuin työajalla. Rakenteellisen sosiaalityön tekemisessä hyödynnetään linkkien jakamista, tykkäyksiä, verkkokeskusteluja ja päivityksiä. Rakenteellista sosiaalityötä tehdään sosiaalisessa mediassa kaikissa rakenteellisen sosiaalityön muodoissa, kuten syrjäytymiseen, huono-osaisuuteen ja eriarvoisuuteen liittyvissä asioissa. Rakenteelliseen sosiaalityöhön sisältyvistä asioista viestitään eniten omille kavereille ja tuttaville sen jälkeen muille viranomaisille ja päättäjille. Asiasanat: Rakenteellinen sosiaalityö, rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueet, sosiaalinen media.

3 UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND, Faculty of Social Sciences and Business Studies, Department of Social Sciences Tuomainen Satu: Social media as a tool for structured social work Master s thesis, 91 pages, 2 appendices (2 pages) Thesis supervisors: University lecturer Heli Kantola University lecturer Veli-Matti Poutanen The aim of this study is to investigate how structural social work is used in social media. The main points of the study are the empowering nature of social work, and how it involves within social political systems and services based on law. The study takes place in time where the need of structural social work in community is increasing. The theories this study is based on, are the international and Finnish theories of structural social work, the contents of social media and the actions and opportunities in it. In the focus of the study are the areas of structural social work, data production, social media communities, communication and influencing. The study aims to increase the knowledge of the social workers of structural social work s possibilities in social media. This is a quantitative study which s material was collected by method of survey. The research material was gathered from the members of Facebook s social workers career network. The size of the information material was (N=30). In the quantitative data analysis, the results are described as numeral relations of subjects. Open questions were analysed with content analysis. The data was quantified after searching the classifications from the research material. According to the results obtained from the study it would appear, that structural social work is made in social media, however it is not very active. Mostly, structural social work is focusing in open communities and groups than in closed ones. Structural social work is accomplished more on spare time than in office hours. Structural social work exploits sharing the links, likings, network conversations and updates. In social media structural social work is used in all forms of structural social work related to exclusion, deprivation and inequality. The topics related to structural social work are firstly shared with friends and secondly to the other authorities and after that to councilmembers. Keywords: Structural social work, areas of structural social work, social media.

4 SISÄLLYS 1 JOHDANTO TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS RAKENTEELLINEN SOSIAALITYÖ Sosiaalityön yhteiskunnallinen konteksti Rakenteellisen sosiaalityön lähtökohdat Rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueet Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostus RAKENTEELLISEN SOSIAALITYÖ SOSIAALISESSA MEDIASSA Sosiaalityö teknologisoituvassa yhteiskunnassa Sosiaalisen median tausta ja sisältö Sosiaalisen median yhteisöt ja kanavat Vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa Viestintä sosiaalisessa mediassa 35 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Aineiston keruu Aineiston analyysi Luotettavuus ja eettisyys TULOKSET Perustiedot vastaajista Sosiaalisen median käyttö rakenteellisessa sosiaalityössä Rakenteellisen sosiaalityön toimintatavat sosiaalisessa mediassa Rakenteellisen sosiaalityön sisältö sosiaalisessa mediassa JOHTOPÄÄTÖKSET POHDINTA.. 81 LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Saatekirje kyselytutkimukseen Liite 2 Kyselytutkimus

5 KUVIOT KUVIO 1. Rakenteellisen sosiaalityön peruselementit.. 12 KUVIO 2. Rakenteellisen sosiaalityön sisältö kolmella eri tasolla 15 KUVIO 3. Sosiaalityön työalueet KUVIO 4. Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostuksen prosessi.. 20 KUVIO 5. Sosiaalisen median sovellukset 26 KUVIO 6. Sosiaalinen media ja yhteiskunnallinen viestintä. 30 KUVIO 7. Rakenteellisen sosiaalityön mediavaikuttaminen sosiaalisessa mediassa 31 KUVIO 8. Sosiaalisen median toiminnot KUVIO 9. Rakenteellisen sosiaalityön tekemisen tavat sosiaalisessa mediassa 72 KUVIO 10.Rakenteellisen sosiaalityön osa-alueet sosiaalisessa mediassa 77 TAULUKOT TAULUKKO 1. Työsektori jossa työskennellään sosiaalityöntekijänä 46 TAULUKKO 2. Sosiaalityöntekijän työala.. 47 TAULUKKO 3. Työkokemus sosiaalialalta. 48 TAULUKKO 4. Käyttääkö sosiaalista mediaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen 49 TAULUKKO 5. Sosiaalisen median palveluyhteisöt rakenteellisessa sosiaalityössä 52 TAULUKKO 6. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen avoimissa palveluyhteisöissä 53 TAULUKKO 7. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen suljetuissa palveluyhteisöissä 54 TAULUKKO 8. Rooli rakenteellisessa sosiaalityössä sosiaalisessa mediassa. 56 TAULUKKO 9. Esiintyminen sosiaalisessa mediassa rakenteellisen sosiaalityön asioissa TAULUKKO 10. Ajankäyttö rakenteellisessa sosiaalityössä 58 TAULUKKO 11. Rakenteellisen sosiaalityö tekeminen työajalla. 59 TAULUKKO 12. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen vapaa-aikana 60 TAULUKKO 13. Rakenteellisen sosiaalityön toimintatavat sosiaalisessa mediassa 62 TAULUKKO 14. Rakenteisiin vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa.. 63 TAULUKKO 15. Ilmiöt joihin on vaikutettu sosiaalisessa mediassa 64 TAULUKKO 16. Rakenteellisen sosiaalityön tehtäväkentästä esille tuodut asiat 65 sosiaalisessa mediassa TAULUKKO 17. Rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueet Facebookissa. 67 TAULUKKO 18. Tahot joihin on oltu yhteydessä rakenteellisen sosiaalityön asioissa 70

6 1 1 JOHDANTO Kiinnostuin pro gradu -tutkimuksessa syventymään rakenteelliseen sosiaalityöhön ja sen mahdollisuuksiin sosiaalisessa mediassa, koska rakenteellisella sosiaalityöllä voidaan vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin. Rakenteellisen sosiaalityön lähtökohtana on, että sosiaaliset ongelmat rakentuvat yhteiskunnan eri rakenteissa. Siinä työskennellään niin yksilöllisten, yhteisöllisten kuin yhteiskunnallisten tekijöiden kanssa. Rakenteellisessa sosiaalityössä sosiaalityöntekijät voimannuttavat ja valtaistavat asiakkaita, välittävät ja tiedottavat ihmisten ongelmia ja epäkohtia eteenpäin päätöksentekoa ja toimintamuotojen uudistumista varten, sekä huolehtivat asiakkaiden oikeuksien toteutumisesta. Sosiaalityössä on kyse yksilön ja yhteiskunnan suhteesta, jota olen pohtinut paljon työskennellessäni sosiaalialalla. Kysymys on siitä, kuinka paljon yksilön tulee muuntautua yhteiskunnan rakenteisiin ja toisinpäin. Suomessa sosiaalityö perustuu suurimmaksi osaksi julkisen palvelun järjestelmään, joka tarjoaa samalla hyvän mahdollisuuden rakenteelliselle sosiaalityölle. Usein kuitenkin järjestelmä ja asiakkaat asetetaan vastakkain, vaikka järjestelmän pitäisi toimia kansalaisia varten, olla heidän turvana. Tutkimuksen keskeisenä ajatuksena on nostaa esille rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuudet sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa tarkastellaan rakenteellista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa olevien toimintatapojen avulla. Rakenteellisen sosiaalityön tekemistä sosiaalisessa mediassa on tutkittu vielä toistaiseksi hyvin vähän. Tämä tutkimus on avaus rakenteellisen sosiaalityön tekemiselle sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen aineisto perustuu kyselytutkimuksena kerättyyn tietoon Facebookin sosiaalityön uraverkoston jäseniltä, jotka ovat sosiaalityöntekijöitä ja alan opiskelijoita. Uraverkosto tarjoaa paikan ammatilliselle keskustelulle ja verkostoitumiselle. Ryhmään tullaan jäseneksi liittymispyynnön kautta, jonka käsittelevät ryhmän ylläpitäjät. Ryhmä on suljettu, eli vain ryhmän jäsenet näkevät uraverkoston sivuilla tehdyt julkaisut. Rakenteellinen sosiaalityö on tullut yhä vahvemmin näkyväksi uuden sosiaalihuoltolain ja hyvinvoinnin toimenpideohjelmien kautta. Rakenteellisen sosiaalityön tarve kasvaa

7 2 myös yhteiskunnassa entisestään. Aikaamme hallitsee pirstaleisuus ja jatkuva uudistuminen. Yhteiskunta on muuttumassa yhä enemmän markkinayhteiskunnaksi, jossa eriarvoisuus, syrjäytyminen ja huono-osaisuus lisääntyvät. Tämä lisää pahoinvointia, joka heijastuu henkilökohtaisina ja inhimillisinä ongelmina. Sosiaalisten ongelmien rakenteellisiin syihin vaikuttaminen on sosiaalityössä ensiarvoisen tärkeää. Myös kunnissa tarvitaan rakenteellisen sosiaalityön tietoa kehittämisessä, päätöksenteossa, talousarviovalmis teluissa ja järjestämissuunnitelmissa. Rakenteellista sosiaalityötä on tehty asiakastyön orientaatioissa, ja jonkin verran perinteisen joukkoviestinnän kautta. Teknologian kehitys on ollut viime vuosina kuitenkin valtaisaa ja se on tuonut myös sosiaalityön toteuttamiseen uudenlaisia välineitä. Sosiaalinen media on noussut yhdeksi tärkeimmäksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanavaksi tänä päivänä. Sosiaalinen media avaa sosiaalityöntekijöille uusia väyliä viestiä rakenteelliseen sosiaalityöhön sisältyvistä asioista julkisesti. Viestinnässä voi hyödyntää niin kirjoitusta, kuvaa kuin videoita. Sosiaalityöntekijä voi Twiitata poliittiselle päättäjälle vuokra-asumisen kalleudesta tai lähettää Facebookissa kunta-alan valtuutetulle toimenpide-ehdotuksen, että kaupunki rakentaisi enemmän matalan kynnyksen tiloja kaupunkilaisille osallisuuden lisäämiseksi. Hän voi voimaannuttaa asiakkaita Facebookissa palveluohjauksen kautta, kirjoittaa blogia sosiaalityöstä tai tehdä videon yhteiskunnassa esiintyvistä epäkohdista. Median kautta välittyvä tieto vaikuttaa sosiaalityön sisältöön, yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja ihmisten mielikuviin sosiaalityöstä. Tutkimuksen alussa tuon esille rakenteellisen sosiaalityön keskeiset piirteet ja tehtäväalueet sekä sosiaalisen median kehittymisen ja palveluyhteisöt. Tämän jälkeen käyn läpi rakenteellisen sosiaalityön tekemisen mahdollisuuksia sosiaalisessa mediassa esiintyvien toimintojen kautta. Tuon esille kuinka sosiaalityöntekijät voivat vaikuttaa ja viestiä sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen tulososioissa vastaan tutkimuskysymyksiin ja tuon esille tutkimuksen merkittävimmät tulokset. Lopuksi kokoan tutkimustulokset synteesiin ja tarkastelen niitä kriittisesti. Pohdinnassa kuvaan vielä yleisesti rakenteellisen sosiaalityön mahdollisuuksia ja merkitystä sosiaalisessa mediassa.

8 3 2. TUTKIMUKSEN TAUSTA JA TARKOITUS Tämä tutkimus on kvantitatiivinen kyselytutkimus, jonka tutkimustehtävänä on selvittää, miten sosiaalista mediaa käytetään rakenteellisessa sosiaalityössä. Rakenteellinen sosiaalityö on osa sosiaalityön yhteiskunnallista tehtävää. Rakenteellisessa sosiaalityössä pyritään vaikuttamaan sosiaalisia ongelmia aiheuttaviin yhteiskunnallisiin syihin ja rakenteisiin. Suomessa keskustelu poliittisesta ja vaikuttamaan pyrkivästä sosiaalityöstä kietoutuu rakenteellisen sosiaalityön ympärille (Pohjola 2011, 57). Rakenteellisen sosiaalityön tarkoituksena on ehkäistä ja vähentää sosiaalisia ongelmia. Sosiaalityöntekijä voi tehdä rakenteellista sosiaalityötä, niin yksityishenkilönä asiantuntijana kuin organisaation työroolista käsin. Tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityöntekijöiden tekemää rakenteellista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa niin työaikana kuin vapaa-aikana. Tutkimuksessa on kuvattu rakenteellisen sosiaalityön lähtökohtia ja sisältöä, sekä sosiaalisen median merkitystä ja mahdollisuuksia rakenteelliseen sosiaalityöhön liittyvissä tehtäväalueissa. Tarkoituksena on tuoda esille, miten rakenteellista sosiaalityötä tehdään sosiaalisessa mediassa ja missä rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueissa. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten sosiaalityöntekijät käyttävät sosiaalista mediaa rakenteellisessa sosiaalityössä? 2. Millä sosiaalityön alueilla rakenteellista sosiaalityötä tehdään sosiaalisessa mediassa? Pro gradu -tutkimuksen tarkoitus on lisätä tietoa sosiaalisen median välityksellä tehtävästä rakenteellisesta sosiaalityöstä, sekä lisätä rakenteellisen sosiaalityön tekemistä sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media tarjoaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen uusia toimintatapoja viestiä rakenteellisen sosiaalityön asioista. Rakenteellisessa sosiaalityössä on kyse kokonaisvaltaisesta yhteiskunnallisesta vaikuttamistyöstä. Rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen tulee velvoite sosiaalihuoltolaista. Rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuotantoa hyödynnetään muun muassa valtion ja kuntien strategisissa suunnitelmissa ja sosiaalityön sisällä. Rakenteellisen sosiaalityön viestintäkulttuuri on tärkeä

9 4 kehittämis- ja tutkimuskohde, jota on tutkittu vielä hyvin vähän. Tutkimus tältä alueella on oleellisen tärkeää sosiaalityön asiakkaiden kuin koko yhteiskunnan kannalta, koska sillä on vaikutusta kansalaisten hyvinvointiin.

10 5 3. RAKENTEELLINEN SOSIAALITYÖ 3.1 Sosiaalityön yhteiskunnallinen konteksti Sosiaalityö on yhteiskunnallista toimintaa, joka pohjautuu tietoon, osaamiseen ja etiikkaan. Suomessa sosiaalityö kytkeytyy suurimmaksi osaksi hyvinvointipolitiikan instrumentiksi, jolloin tehtävä ja sisältö määrittyvät järjestelmästä ja sen sisältämistä palveluista ja etuisuuksista käsin. (Kananoja, Lähteinen & Marjamäki 2011, ) Sosiaalityöntekijä ei kuitenkaan toimi pelkästään lakisääteisistä ja yhteiskuntapoliittisista rakenteista käsin. Kansainvälisen sosiaalityön määritelmän mukaan sosiaalityö on tieteenala ja akateeminen ammatti, jolla edistetään yhteiskunnallista kehitystä ja muutosta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, sekä yksilöiden ja yhteisöjen voimaantumista ja valtaistumista (IFWS 2014). Sosiaalityöllä vaikutetaan yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, ajatteluun ja palveluihin (Pohjola 2011, 207). Sosiaalityön tehtävä nivoutuu yhteiskunnalliseen muutokseen, sekä ihmisten sosiaalisen kehityksen, yhteenkuuluvuuden sekä elämänhallinnan ja itsenäis tymisen edistämiseen (Talentia 2017). Sosiaalityön ydintä on vuorovaikutus ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä. Sosiaalityön perustana ovat ihmisoikeudet ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden periaatteet, jotka löytyvät kansainvälisistä sopimuksista. (Kananoja ym. 2011, 23-24; Pohjola 2015, 27.) Sosiaalityötä tehdään monenlaisissa ympäristöissä, joissa on mukana yhteiskunnalliset, yhteisölliset ja yksilölliset tekijät (Niemelä 2011, 18). Käytännön työtehtävät painottuvat sen mukaan, minkälaisessa organisaatiossa työskennellään. Sosiaalityö kohdistuu erilaisiin sosiaalisiin tekijöihin. Sosiaalityöntekijä vaikuttaa sosiaalisia ongelmia synnyttäviin yhteiskunnallisiin tekijöihin niin raportein, asiantuntija-arvioin, ehdotuksin kuin osallistumalla hyvinvointipolitiikan suunnittelutyöhön ja verkostoihin. Sosiaalityöntekijä tekee sosiaalista muutostyötä omaa asiantuntijuutta hyödyntäen. Sosiaalityön asiantuntemusta tarvitaan käytännön tasolla, alan suunnittelussa, hallinnossa, johtamisessa ja sosiaalipo litiikassa. (Kananoja ym. 2011, )

11 6 Kriittinen ajattelu sisältyy oleellisena osana sosiaalityöhön. Kriittistä ajattelua ohjaa sosiaalityön käytäntö, toimenpiteet ja niiden seuraukset. Sosiaalityötä tulee pohtia monesta eri näkökulmasta reflektiivisesti. Kun halutaan vaikuttaa yksilöön ja yhteiskuntaan, on oltava tietoinen omista käsityksistä ja siitä, kuinka ne vaikuttavat työhön; kuinka käytämme kieltämme ja ilmaisemme käsityksiä maailmasta. Sosiaalityön asiakastyö tarvitsee tuekseen rakenteellisen ja ehkäisevän työn vahvistamista yhteiskunnallisten ongelmien ja niiden edellyttämien palveluiden ennakoimiseksi. (Pohjola 2011, ) Yhteiskunnan muutokset ja globaalit trendit vaikuttavat nykyään yhä enemmän hyvinvointipolitiikan rakenteisiin (Kananoja ym. 2011, 27). Yhteiskunnan ja sosiaalityön toimintaympäristö on menossa yhä riskialttiimpaan ja epäselvempään suuntaan. Tämä muuttaa yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin rakenteita, jotka tekevät jatkossa yhä enemmän yhteistyötä keskenään. (Karjalainen & Sarvimäki 2005, 30.) Samalla myös yksilön oma vastuu suhteessa julkiseen vastuuseen muuttuu yhä haasteellisemmaksi, mikä on ollut sosiaalihuollon keskeisenä kysymyksenä jo 1800 luvulta lähtien (Mäntysaari 2016, 79). Länsimaisen järjestelmän ensisijaisiin tavoitteisiin on liittynyt kansalaisten aktivointi, sosiaaliset investoinnit, työllisyyden ja työssäkäyntiin liittyvien tekijöiden politiikkaa. Yhdysvallat on johtava maa uusliberaalin finanssipolitiikan ja poliittisen konservatismin saralla. Tämä diskurssi on laajentunut kansainväliseksi ilmiöksi, joka läpäisee laajasti monia nykyisiä kansallisia keskusteluja. Talouden uusliberalismi ja sosiaalipalvelujen uudet linjaukset haastavat sosiaalityön perusarvoja. Niukkenevat resurssit vaativat sosiaali- ja terveydenhuollolta uudistumista ja tehostamista. (Lorenz 2014, ) Elämme pirstaloitunutta aikaa, jossa on vallalla niin yhteisöllisyyteen kuin yksilölliseen vastuuseen suuntautuva politiikka. Rauhala (2014) puhuu kumppanuuden sosiaalipolitiikasta, joka korostaa yhteisöllisyyttä ja keskinäistä vastuuta, ja nudge-politiikasta, joka korostaa yksilön vastuuta ja valtion roolin vetäytymistä taustalle (Rauhala 2015). Suomen poliittisessa päätöksenteossa on näkyvissä yhä enemmän yksilöllistä vastuuta korostava politiikka. Yhteisöllinen toiminta tulee esille muun muassa vapaaehtoistyössä ja eri asuinalueilla tapahtuvan asukastoiminnan kautta.

12 7 3.2 Rakenteellisen sosiaalityön lähtökohdat Rakenteellisen sosiaalityön tausta rakentuu niin sosiaalityön sisällöstä sosiaalipoliittisena vaikuttamisena, yhteiskunnallisena muutostyönä kuin yksilöä ja yhteisöjä koskevana työskentelynä (Lorentz 2014, 20). Rakenteellisesta sosiaalityöstä on ollut käytössä kaksi vierasperäistä käännöstä, joista constructive social work viittaa sosiaalipoliittisen työn sisältöön ja structural social work hyvään ammattitaitoa vaativan sosiaalityöhön (Pohjola 2015, 29). Rakenteellisen sosiaalityön juuret juontavat sosiaalityön historiaan, ja sieltä kahteen vahvasti vaikuttavaan perinteeseen. Jane Adamsin ( ) yhteisölliseen sosiaalityöhön ja Mary Richmondin ( ) tapauskohtaiseen Case Work -sosiaalityöhön, jossa huomio kiinnitettiin asiakkaan sosiaalisen ympäristöön ja sosiaalisiin suhteisiin. (Lorenz 2014, ) Henri Muotka (2013, 51) on tehnyt pro gradu -tutkielman rakenteellisesta sosiaalityöstä kirjallisuuskatsauksena, jonka perusteella rakenteellisen sosiaalityön lähikäsitteitä ovat yhdyskunta, yhteisö, alueellinen, ehkäisevä, radikaali ja feministinen sosiaalityö. Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmat nousevat eri vähemmistöjen tai muuten heikommassa asemassa olevien ryhmien tilanteista. Rakenteellisen sosiaalityön kehittymiseen on vaikuttanut radikaalin sosiaalityön liike, johon on liittynyt kriittisen sosiaalityön teorian perinteitä. Kriittinen ja radikaali teoria yhdistyvät sosiaalityön muutostyöhön. (Pohjola 2011, ) Rakenteellinen sosiaalityö kytkeytyy kansainvälisesti radikaaliin sosiaalityöhön, jolla on oma sosiaalinen liikkeensä, ja Suomessa sosiaalityön ammattiin ja sosiaalityön työn orientaatioihin sekä työtapoihin (Muotka 2013, 67). Rakenteellisen sosiaalityön käsite otettiin käyttöön 1970-luvulla. Rakenteellisen sosiaalityön sisältö on kuitenkin huomattavasti vanhempi. Esimerkiksi Suomeen tuotiin tämän vuosisadan alussa ehkäisevän köyhäinhoidon idea, jossa pyrittiin köyhäinhoidon toimenpitein edistämään köyhien itsensä elättämisen tahtoa ja kykyä, sekä hävittämään avun tarvetta aiheuttavia tekijöitä. (Viirkorpi 1990, 2-3.) Rakenteellinen sosiaalityö määrite l- tiin sosiaalityön koulutuksessa vuonna Sosiaalityön tehtävänä nähtiin yhteiskuntapolitiikkaan vaikuttaminen niin, että asiakkaiden ongelmien syntyminen voitaisiin estää ennakolta. (Närhi 2003, 57.)

13 8 Suomessa rakenteellinen sosiaalityö tuli näkyviin 1980-luvulla hyvinvointivaltion rakentamisen kaudella. Asiakkaiden ongelmat nähtiin moniulotteisempina, sekä laaja-alaise m- pia yhteistyökäytäntöjä ja sosiaalityön ristiriitojen analyysia edellyttävinä. (Pohjola 2011, 212.) Arvioitiin, ettei yksilökohtaisella sosiaalityöllä pystytä puuttumaan riittävästi ihmisten ongelmien yhteiskunnallisiin syihin. Ihmisten ongelmia pitää tarkastella yhteiskunnallisessa yhteydessä, ei vain pelkästään yksilön ongelmina. Sosiaalityötä suunnattiin yhteiskunnalliseen vaikuttamisen rooliin. (Heinonen 2015, 40.) Rakenteellisen sosiaalityön työryhmän muistiossa vuonna 1985 rakenteellinen sosiaalityö määriteltiin tavoitteena edistää ihmisten sosiaalista toimintakykyä ja suoriutumista vaikuttamalla yhteiskunnassa havaittaviin sosiaalista hyvinvointia kuormittaviin tekijöihin yhteistyössä muiden hallintokuntien työntekijöiden sekä kunnan asukkaiden kanssa (Rakenteellisen sosiaalityön työryhmän muistio ref. Pohjola 2011, 212). Rakenteellinen sosiaalityö kirjattiin sosiaalihuoltolakiin (1982), jolloin kunnalle tuli velvoite toimia sosiaalisten epäkohtien poistamiseksi ja sosiaalisten ongelmien kehittämiseksi (sosiaalihuoltolaki 710/1982). Sosiaalityön lainsäädännön uudistamistyöryhmän raportissa vuonna 2012 nähtiin tärkeänä hyödynnettävän entistä enemmän tutkimustietoa, ruohonjuuritason työntekijöiden näkemyksiä sekä asiakkailta saatua palautetta ja kokemusasiantuntijuutta sosiaalihuollon järjestämisessä ja kehittämisessä. Rakenteellisen sosiaalityön keinoja on vahvistettava sosiaalisia ongelmia ja sosiaalista hyvinvointia koskevan tiedon esiin tulemiseksi, ja asiantuntemuksen hyödyntämiseksi sosiaalihuollossa. (Sosiaalihuollon lainsäädännön uudistaminen 2012, 14, 93.) Uudessa sosiaalihuoltolaissa (2014) rakenteellinen sosiaalityö on määritelty 7 :ssä seuraavasti. Rakenteellisella sosiaalityöllä on huolehdittava sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä, ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. 1) Sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista ja niiden yhteiskunnallisista yhteyksistä sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista.

14 9 2) Tavoitteelliset toimet ja toimenpide-ehdotukset sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi, sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. 3) Sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuominen osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua, sekä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa paikallista sosiaalityötä sekä muuta palvelu- ja tukivalikoimaa kehittäen. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.) Rakenteellisen sosiaalityön yhteydessä puhutaan yhteiskuntarakenteista, joilla voidaan kuvata yhteiskunnan yleispiirteitä, kuten resurssien ja rajoitusten jakautumista väestön keskuudessa, sekä yhteiskunnallisten järjestelmien toimintaa ja keskinäisiä yhteyksiä. Yhteiskuntateoriat jakaantuvat yksilökeskeisiksi ja yhteiskuntakokonaisuutta kuvaileviksi. (Viirkorpi 1990, 35-36, ) Aikakautemme merkittävä yhteiskuntatieteilijä oli Anthony Giddens, jonka määritelmä yhteiskuntateoriasta koskee rakenteistumisteoriaa (1937, 1951). Yhteiskunnan on järjestelmänä täytettävä tietyt toiminnalliset tehtävät, jotta se pysyisi järjestyksessä ja koossa. Instituutiot on rakennettu eri tehtäviä varten. Giddensin teorian ytimessä on, että rakenne määrittää toimijaa, ja toimija rakennetta. Sosiaalisen systeemin rakenteelliset ominais uudet uusiutuvat sosiaalisissa käytännöissä; rakenteiden kahtiajakoisuus pitää sisällään rakenteiden kyseenalaistamisen. (Kotkas & Lindroos-Hovinheimo 2010, ) Giddensin rakenteistumisteoriaa löytyy myös rakenteellisesta sosiaalityöstä, sillä sosiaalityöntekijät työskentelevät eri instituutioissa, joissa rakenteelliset tekijät vaikuttavat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen ja sisältöön, sekä asiakkaisiin. Rakenteellisen sosiaalityön filosofinen tausta perustuu marxilaiseen, tai marxilaisvaikutteiseen teoriaan. Marxismiin liitetään tasa-arvo, vapaus, yhteisöllisyys, osallistava demokratia ja luokkayhteiskunnan vastustaminen. Sosiaaliset ongelmat johtuvat kapitalismista, jossa omistajat ja työntekijät ovat vastakkain. Rakenteellisessa sosiaalityössä tämä yhdistyy yksilön ja rakenteiden vastakkaisuuteen. Marxismissa keskitytään yhteiskunnallisen muutokseen, johon myös rakenteellisella sosiaalityöllä pyritään. (Myllaly 2007, 208.) Ben Carniol on jakanut yhden tunnetuimman rakenteellisen sosiaalityön kehittäjän Maurice Moreaun määritelmää (1979, 1990) rakenteellisesta sosiaalityöstä. Moreaun ajatuksena on, ettei yhteiskunnassa vallitse tasapaino järjestelmien ja kansalaisten välillä, vaan

15 10 yhteiskunnassa on hierarkioita, jotka aiheuttavat syrjintää. Moreau jakaa yhteiskunnan rakenteet ensisijaisiin erilaisia epätasa-arvon muotoja sisältäviin tekijöihin, joita ovat rasismi, kapitalismi, seksismi, ikäsyrjintä ja toiminnasta johtuva syrjintä. Toissijaisiin rakenteisiin, jotka sisältävät persoonallisuuden, perheen, yhteisön ja byrokratian sekä tiedotusvälineet, koulutuksen ja hallituksen. Moreau näkee, että ensisijaisilla sorron rakenteilla on huomattavasti suurempi vaikutus kuin toissijaisilla rakenteilla. Toissijaiset rakenteet ilmentävät ja ylläpitävät ensisijaisen sorron rakenteita. Moreauille rakenteellinen lähestymistapa on ajattelu ja toiminta kaikilla elämän osa-alueilla. (Carniol 1992, 3-5.) Mullalyn (2007) mukaan rakenteellisen sosiaalityön yksi tärkeimpiä osatekijöitä on ymmärrys siitä, kuinka sosiaaliset ongelmat rakentuvat yhteiskunnan eri rakenteissa, kuten sosiaalisissa instituutioissa, sosiaalisissa prosesseissa, sosiaalisissa käytännöissä ja sosiaalisissa suhteissa. Sosiaalisten ongelmien ratkaiseminen lähtee yhteiskunnan muutoksesta. Usein yhteiskunta syyllistää yksilöä hänen ongelmistaan. Tämä on näkyvissä myös tämänhetkisessä yhteiskunnallisessa puheessa, jota käydään esimerkiksi työttömien asioissa. Ihmisten ongelmia ei voida kuitenkaan ymmärtää erillään sosiaalisesta kontekstista. Yhteiskunnalliset rakenteet, ideologia ja ihmisten henkilökohtainen tietoisuus ovat sidoksissa toisiinsa. Jokainen yhteiskunnan osatekijä vaikuttaa toiseensa. (Myllaly 2007, 249.) Mullaly näkee, että perinteinen sosiaalityö ylläpitää sosiaalisia ongelmia keskittymällä yksilön henkilökohtaiseen muutokseen ja rajattuun yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, kun pitäisi keskittyä perustavanlaatuiseen yhteiskunnalliseen muutokseen. Myllaly sanoo, että yksittäisen instituution tai rakenteellisten tekijöiden korostaminen ei auta asiaa, koska silloin sosiaaliset muutokset ovat vähäisiä. Pitäisi pyrkiä vaikuttamaan koko yhteiskuntajärjestelmään ja ideologiaan. Kapitalismin tilalle tulisi saada demokraattinen sosialismi, jossa valta perustuu kansanvaltaan. Markkinataloudelle pohjautuva hyvinvo intivaltio tukee kapitalismia, joka johtaa alistavien suhteiden uusintamiseen. Kriittinen suhtautuminen vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään ja yhteiskuntasuuntaukseen on oleellista. Sosiaalisiin ongelmiin tulee kehittää rakenteellisia lähestymistapoja. (Myllaly 2007, 249.)

16 11 Myös Sipilä (1989) näkee, että rakenteellisessa sosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden toiminnan kohteena on yhteiskunta. Työn tarkoituksena on vaikuttaa yksittäistä ihmistä suurempiin toimintajärjestelmiin. Rakenteellisessa sosiaalityössä pyritään vaikuttamaan poliittiseen ja hallinnolliseen järjestelmään. (Sipilä 1989, 65.) Myllalyn näkemys rakenteellisesta sosiaalityöstä on hyvin kokonaisvaltainen ja vaatii laajaa yhteiskunnallista muutosta ideologiassa ja toimintatavoissa. Ajattelen, että kokonaisvaltaiseen muutokseen voidaan pyrkiä myös pieniä askelia eteenpäin menemällä, ja vaikuttamalla yksittäisiin tekijöihin rakenteissa. Myllalyn ajatuksesta nousee mieleen, että sosiaalityössä tulisikin ensisijaisesti keskittyä rakenteellisiin tekijöihin, kun suomessa sosiaalityö pohjautuu suurimmaksi osaksi yksilökohtaiseen sosiaalityöhön. Vaikka Myllaly ajattelee, että kokonaisvaltaisella yhteiskunnallisella muutostyöllä voidaan vaikuttaa parhaiten rakenteellisiin tekijöihin, määrittelee hän kuitenkin rakenteelliseen sosiaalityöhön kaksi tasoa, joilla sosiaalityöntekijät tekevät rakenteellista sosiaalityötä. Ensiksi sosiaalityöntekijät pyrkivät vaikuttamaan organisaation toimintaan, eli siihen palvelujärjestelmään jossa työskentelevät. Toisella tasolla rakenteellista sosiaalityötä tehdään järjestelmän ulkopuolella. Siinä pyritään vaikuttamaan olosuhteisiin muuttamalla ongelmia aiheuttavia rakenteita sen sijaan, että yksilöä pyydetään sopeutumaan rakenteisiin. Ihmisten yksittäiset ongelmat tulee asettaa laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin. (Mullaly 1997, ) Stan Houston (2014) on tuonut esille, kuinka sosiaalipa l- velut ovat liian täynnä instrumentaalista ajattelutapaa, mikä on johtanut käytäntöihin, jotka palvelevat järjestelmiä ja sen menettelytapoja, eikä avun tarvitsijaa (Houston 2014, 87).

17 12 Seuraava kuvio selventää rakenteellisen sosiaalityön peruselementtejä. Rakenteellisen sosiaalityön toiminnan ytimenä on muutos ja siihen vaikuttaminen. Rakenteellisen sosiaalityön toiminnan perustana on ymmärrys siitä, mitä rakenteilla tarkoitetaan työssä, millaiset toiminnalliset lähtökohdat sosiaalityössä näihin rakenteisiin kiinnittyvät ja minkälaiset arvot ja periaatteet ovat työn taustalla. Rakenteellisen sosiaalityön käyttöpääoma muodostuu työn tietoperustasta, ajallisuuden ymmärtämisestä ja vaikutuksista sekä valtakysymysten jäsentämisestä. (Pohjola, Laitinen & Seppänen 2015, ) Toiminnan perusta Toiminnan ydin Toiminnan käyttöpääoma Ymmärrys rakenteista Toiminnalliset lähtökohdat Rakenteellisen sosiaalityön ytimessä MUUTOS ja siihen vaikuttaminen Tietoperusta Ajallisuus antuntijuus Toimintaperiaatteet Rakenteellisen sosiaalityön asi- Valta KUVIO 1. Rakenteellisen sosiaalityön peruselementit (Pohjola, Laitinen & Seppänen 2015, 282).

18 13 Rakenteellista sosiaalityötä on kritisoitu sen keskittymisestä vain rakenteelliseen rooliin unohtaen yksilökohtaisen sosiaalityön (Mullaly, 1997, 163). Suomessa on kuitenkin havaittavissa, ettei rakenteellinen sosiaalityö ole ollut kovin vahvasti näkyvissä sosiaalityön tehtävänkuvassa. Sitä on tehty sosiaalityön työorientaatioissa, mutta ei kovin julkisesti. Sosiaalityö on elänyt yhteiskunnallisen vaikuttamisen hiljaiseloa 1980-luvulta asti, jolloin vallitsi ihanne sosiaalityöntekijöistä hyvinvointivaltion päätöksentekoon ja suunnitteluun osallistuvina asiantuntijoina (Juhila 2008, 75). Sirkka (2015) näkee, että 1990-luvulla rakenteellisen sosiaalityön tavoitteet jäivät laman ja uusliberalististen ideologioiden alle (Sirkka 2015, 118). Rakenteellinen sosiaalityö on kuitenkin noussut 2010-luvulla uuteen kukoistukseen. Rakenteellinen sosiaalityö on nostettu esiin sosiaalityö hyvinvointipolitiikan välineenä vuoden toimenpideohje l- massa, jossa nähdään, että yksilökohtaisen asiakastyön rinnalle tulee lisätä rakenteellista sosiaalityötä ja yhteiskunnallisen päätöksenteon pohjaksi tulee luoda sosiaalityön tiedon tuotannon menetelmiä (Karjalainen & Sarvimäki 2015, 12). Suomessa tehtävää rakenteellista sosiaalityötä ei voida verrata suoraan muiden maiden rakenteelliseen sosiaalityöhön, koska Suomessa hyvinvointipolitiikka perustuu ainakin vielä suurimmaksi osaksi julkisen vallan organisointiin, jossa lähtökohtaisesti pyritään ottamaan huomioon kansalaisten eri tarpeet ja tilanteet. Rakenteellisen sosiaalityön tarvetta löytyy silti ja se on kasvamassa entisestään maailman eriarvoistumisen myötä. 3.3 Rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueet Rakenteellinen sosiaalityö koostuu elämän arjen ja paikallisuuden rakennetekijöistä, vakiintuneista instituutioista ja toimintatavoista aina laajoihin yhteiskuntapoliittisiin, valtiollisiin ja globaaleihin rakenteisiin ja ideologioihin liittyen. Sosiaalityöntekijä voi tehdä rakenteellista sosiaalityötä yhä monimuotoisemmilla toimintakentillä. Rakenteellinen sosiaalityö tapahtuu rakenteissa yhteistoiminnallisesti yksilöllisen mikro- ja yhteiskunna l- lisen makromaailman välillä. Parhaimmillaan hyvinvointiyhteiskunnan rakenteet ovat joustavia, neuvottelevia ja avoimia. Sosiaalityön tiedon tuotannon, muutostyön ja käytännön toiminnan on hyvä linkittyä laajaksi tutkimusperustaiseksi sosiaalityöksi sosiaalityöntekijöiden, asiakkaiden, tutkijoiden, päätöksentekijöiden ja opettajien yhteistyössä.

19 14 (Pohjola ym. 2015, ) Rakenteellista sosiaalityötä tehdään monen eri toimijan kanssa yhteistyössä, eikä rakenteellisen sosiaalityön tekeminen rajoitu vain asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden toiminnan kentäksi. Anneli Pohjola on tuonut esille vahvasti rakenteellista sosiaalityötä Suomessa. Pohjola jakaa rakenteellisen sosiaalityön neljään tehtäväalueeseen: tietotyöhön, strategiseen työhön, inkluusiotyöhön ja oikeudenmukaisuustyöhön. Tietotyössä tuotetaan tietoa, osoitetaan epäkohtia ja toimitaan yhteiskunnan omatuntona. Strategisessa työssä edistetään sosiaalista yhteiskuntapolitiikkaa, visioidaan, verkostoidutaan, haetaan ratkaisuvaihtoe h- toja ja arvioidaan sosiaalisia vaikutuksia. Inkluusiotyössä kiinnitetään kansalaisia osallisuuteen ja vaikuttamiseen, sekä luodaan siihen mahdollisuuksia. Oikeudenmukaisuustyössä seurataan ja edistetään kansalaisten ja kansalaisryhmien oikeuksien ja tasa-arvon toteutumista. (Pohjola 2011, ) Rakenteellinen sosiaalityö sisältää asiakkaan tarpeisiin vastaamisen, oikeuksien puolustamisen, asiakkaan resurssien lisäämisen, sekä vallan tasaisen jakautumisen työntekijän ja asiakkaan välillä. Työntekijän tulee vaikuttaa myös estävien rakenteiden purkamiseen, sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseen ja lisääntymiseen. (Carniol 1992, 6-7.) Rakenteellisen sosiaalityön tehtävä on lisätä hyvinvointia yksilöiden elinolos uhteiden ja elämäntilanteiden parantamiseksi vaikuttamalla yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja ideologisiin järjestelmien suhteisiin. (Pohjola 2015, ) Rakenteellisen sosiaalityön yhtenä tehtävänä pidetään sosiaalityön käytäntöjen uudistamista. Rakenteellinen sosiaalityö nähdään vaikuttamistyönä, jossa välineinä ovat aktiivisuus, erilaiset yhteistyökä y- tännöt, tiedon keruu ja kerätyn tiedon välittäminen päätöksentekijöille. (Jokiranta 1988, )

20 15 Seuraavan kuvion avulla hahmottelen tähän tutkimukseen kohdistuen rakenteellisen sosiaalityön osa-alueita, joissa sosiaalityöntekijät toimivat. Rakenteellinen sosiaalityö Ensimmäinen taso Asiakkaan voimaannuttaminen ja valtaistaminen meta-, mesoja mikrotasolla Toinen taso Sosiaalityön asiantuntijana toimiminen meta-, meso- ja mikrotasolla Kehittäminen ja toimenpideehdotukset meta-, meso- ja mikrotasolla Kolmas taso Oikeudenmukaisuuden edistäminen meta-, meso- ja mikrotasolla KUVIO 2. Rakenteellisen sosiaalityön sisältö kolmella eri tasolla

21 16 Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen ja tiedonmuodostus tapahtuvat usealla eri tasolla. Sosiaalityön tilanteissa kietoutuu yhteen yhteiskunnalliset (meta), yhteisölliset (meso) ja yksilölliset (mikro) tekijät (Kananoja ym. 2011, 23). Rakenteellisessa sosiaalityössä voimaannuttamisen ja valtaistamisen tarkoituksena on voimaannuttaa yksilöitä, jotta he kykenisivät parantamaan omaa asemaansa (George & Marlowe 2005, 8). Sosiaalityöntekijä toimii asiakkaan liittolaisena edistämällä asiakkaan oikeuksia ja etuja. Sosiaalityöntekijä vahvistaa asiakkaiden valtaa asioimistilanteissa sekä edistää ja tukee asiakkaiden yksilö l- listen muutosten tavoittelemista ja osallisuutta yhteiskunnassa. (Laitinen &Niskala 2014, 90.) Tämä lisää yksilön voimaantumista, mikä vaikuttaa yksilöön itseensä, ympärillä olevaan yhteisöön ja samalla koko yhteiskuntaan. Kutsun tätä rakenteellisen sosiaalityön ensimmäisen tason työskentelyksi, koska tässä sosiaalityöntekijä työskentelee ensisijaisesti yksilön kanssa. Sosiaalityö on professioammatti. Sosiaalityön koulutuksen tavoitteena on tuottaa tieteellisen teorian ja tutkimuksellisuuden lisäksi perusvalmiudet sosiaalityön asiantuntija- a m- matissa toimimiseen. (Lähteinen, Raitakari, Hänninen, Kaittila, Kekoni, Krok & Skaffari n.d 8-9.) Sosiaalityöntekijä hyödyntää asiantuntemusta monella eri yhteiskunnan osaalueella. Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus näkyy ammatillisissa käytännöissä, joka on olennainen vaikuttamisen väline sosiaalityössä (Kananoja 2011, 25). Asiantuntijuuteen sisältyy tiedon tuottaminen, välittäminen ja raportointi eteenpäin. Sosiaalityöntekijät osallistuvat rakenteellista sosiaalityötä tekemällä hyvinvointistrategioiden suunnitteluun, poliittiseen päätöksentekoon ja asiakastyön kehittämiseen. Tätä rakenteellisen sosiaalityön aluetta kutsun toisen tason työskentelyksi. Kaiken rakenteellisen sosiaalityön taustalla on oikeudenmukaisuuden edistäminen. Sosiaalityöntekijää ohjaavat työn eettiset säännöt. Sosiaalityöntekijä puuttuu syrjiviin käytäntöihin ja edistää kansalaisten hyvinvointia yhteiskunnassa. Sosiaalityöntekijä tekee rakenteellista sosiaalityötä eri kanavissa, foorumeissa ja toimintaympäristöissä vaikuttaen niin yksilöön kuin koko yhteiskuntajärjestelmään ja sen käytäntöihin. Sosiaalityöntekijä toimii yhteiskunnan omatuntona. Tätä rakenteellisen sosiaalityön aluetta kutsun kolmannen tason työskentelyksi.

22 17 Rakenteellinen sosiaalityö kattaa kaikki sosiaalityön tehtäväalueet ja on mukana kaikissa sosiaalityön osa-alueissa. KUVIO 3. Sosiaalityön työalueet (Karjalainen & Sarvimäki 2005, 38). Sosiaalityölle ominaisen vaikuttamistyön painopisteet ovat vaihdelleet ajasta riippuen. Tällä hetkellä rakenteellista sosiaalityötä tarvitaan hyvinvointi- ja palvelustrategioiden, alueellisten hyvinvointiohjelmien ja palvelurakenteiden uudistamista varten (Sipilä 2011, 76). Rakenteellisen sosiaalityön keskeiset tehtäväalueet liittyvät osallisuuskysymyksiin, köyhyyskysymyksiin ja valtakysymyksiin. Köyhyys liittyy pätkätöihin, työttömyyteen ja syrjäytymiseen. Pienituloisten osuus kasvaa yhteiskunnassa koko ajan. Kilpailuyhte iskunta keskittyy suorituksiin ja tehokkuuteen, jossa kaikki eivät pysy kyydissä mukana. Osallisuuskysymykset liittyvät huono-osaisten ja köyhien sosiaalisten verkostojen katoamiseen. Köyhyyteen liittyy ihmissuhteista luopumista ja menettämistä. Osallisuus on kiinnittymistä yhteiskuntaan; kokemusta siitä, että on osallisena jossakin, jossa voi toimia ja vaikuttaa. Valtakysymykset liittyvät politiikan ja vallan kaventumiseen, sillä joitakin ryhmiä poissuljetaan vallankäytöstä. Kaikki eivät myöskään pysty vaikuttamaan tasaver-

23 18 taisesti omien etujensa ajamiseen. Hyvinvointi jakaantuu yhteiskunnassa yhä epätasa-arvoisemmin ja huono-osaisten tilanne heikkenee yhteiskunnassa ja palvelujärjestelmässä entisestään. (Heinonen 2015, ) Eriarvoistuva yhteiskunta tuo sosiaalityön tavoitteeksi yhteiskunnallisesti vaikuttavan rakenteellisen sosiaalityön, jossa sosiaalityöntekijät tuovat esille palvelujärjestelmien puutteita ja sosiaalisia ongelmia, vaikuttavat yhteiskuntapoliittisiin ratkaisuihin ja linjauksiin sekä asiakkaan asianajoon, palveluohjaukseen, valtaistumiseen ja tekevät yhteisösosiaalityötä. Asiakastyön lisäksi sosiaalityöntekijöiden olisi hyvä tehdä vaikuttamistyötä myös muilla areenoilla, kuten tiedotusjulkisuuden foorumeilla. (Juhila 2008, ) Rakenteellisella sosiaalityöllä on myös globaali agenda. Nopeasti muuttuva toiminta ympäristö jäsentää uudelleen ihmisen ja ympäristö n välistä suhdetta. Sosiaalityön on kyettävä puuttumaan globaaleihin taloudellisiin rakenteisiin luomalla kestävän kehityksen edellytyksiä heille, joilla niitä ei ole. (Matthies & Närhi 2015, 95.) 3.4 Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostus Rakenteellisessa sosiaalityössä tiedonmuodostus liittyy sosiaalityön meta- (yhteiskunta), meso- (yhteisö) ja mikrotasolle (yksilö). Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostukseen on kunnissa kehitetty hyviä käytänteitä ja toimintatapoja, vaikka tekemistä on vielä paljon. Lähtökohtaisesti rakenteellisen sosiaalityön tieto nousee asiakastyöstä, joka tuottaa havaintoja asiakkaiden ongelmista ja niiden taustoista. Tarkoituksena on, että työntekijät työstävät ja analysoivat havaintoja yhdessä ja yrittävät löytää yhteyksiä yhteiskunnan epäkohtiin, jonka jälkeen sosiaalityöntekijät välittävät havainnoimaansa tietoa eteenpäin ensisijaisesti oman organisaation sisällä, mutta myös julkisesti tiedottein, lausunnoin ja aloittein, sekä hakeutumalla yhteistyöhön poliittisten päättäjien kanssa. (Viirkorpi 1990, ) Sosiaalityöntekijät kirjaavat päivittäin tietoja asiakkaiden elämäntilanteista ja olosuhteista. Dokumentaatio tekee näkyväksi asiakkaiden tarpeita, resursseja, ongelmia ja elämäntilanteita sekä niiden yhteyksiä laajempaan paikalliseen ja kansalliseen poliittiseen, fyysiseen, kulttuuriseen ja sosiaaliseen yhteyteen. Tulevaisuudessa asiakasprosesseista

24 19 tuotetut tiedot kerätään kansalliseen arkistoon meta-informaatioksi, jota voidaan käyttää sosiaalialan työn, päätöksenteon ja sosiaalipalvelujen tutkimuksessa ja kehittämisessä (KanSa). (Laaksonen, Suhonen, Paakkanen, Mykkänen & Satama 2013, 29.) Rakenteellisen sosiaalityön toimijuus ohjaa tutkimusta, käytäntöä ja teorianmuodostusta (Sirkka 2015, 119). Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen jäsennyksen mukaan rakenteellisen sosiaalityön tiedon hankkimisen menetelminä käytetään sosiaalisten vaikutusten arviointia, sosiaalista raportointia, verkostomaista vaikuttamista ja sosiaalista mediaa. Tärkeää on asiakastyön tiedon tuottaminen ja siitä raportointi eteenpäin. (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2017.) Sosiaalisen raportoinnin mallia on kehitetty ainakin Helsingin kaupungilla, jossa työskentelen tällä hetkellä sosiaalityöntekijänä. Sosiaalisen raportoinnin tarkoituksena on välittää sosiaalisiin ongelmiin ja sosiaaliseen hyvinvointiin koskevaa tietoa kuntalaisille, päätöksentekijöille, poliitikoille ja virkamiehille. Sosiaalisen raportoinnin antia on tarkoitus hyödyntää sosiaali- ja terveydenhuollon strategisessa suunnittelussa ja päätöksenteossa, sekä työn kehittämisessä. (Helsingin kaupunki 2016.) Sosiaalista raportointia tekevät asiakastyön parissa työskentelevät työntekijät. Tarkoitus on saada kuuluviin asiakkaan ääni. Sosiaalisessa raportoinnissa voidaan hyödyntää eri asiakastyön seurantaan kehitettyjä menetelmiä; työntekijöiden ja asiakkaan kokemustietoon pohjautuvia menetelmiä kuten kuvastin ja osallistavia menetelmiä kuten Bikva. Sosiaaliset raportit ovat nähtävissä julkisesti verkossa Helsingin kaupungin internet-sivuilla. Helsingin kaupungin sosiaalityöntekijän työnkuvassa on määritelty 10 % rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. (Helsingin kaupunki 2016.) Sosiaalihuoltolaki velvoittaa sosiaalihuollon henkilöstöä ilmoittamaan havaitsemistaan epäkohdista tai epäkohdan uhista, jotka ovat vaaraksi asiakkaan turvallisuudelle tai sosiaalihuollon toteutumiselle. Monessa kunnassa on kehitetty toimintaohjeet epäkohdista ilmoittamiseen. Talentian teettämän tutkimuksen mukaan epäkohdista ilmoittaminen ei kuitenkaan ole vielä kunnolla jalkautunut sosiaalihuollon työpaikoille. (Talentia 2017, )

25 20 Seuraava kaaviokuva selventää tähän tutkimukseen tehtyä rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostuksen prosessia, joka rakentuu sosiaalityön orientaatiosta ja käytännöistä. Tiedon muodostumisessa hyödynnetään sosiaalityön asiantuntijuutta, joka rakentuu koulutuksen ja käytännöntyön kautta. Tiedon keräämisessä voidaan käyttää eri menetelmiä. Tieto välitetään eteenpäin eri kanavia pitkin eri foorumeille ja tahoille. Sosiaalinen media toimii yhtenä rakenteellisen sosiaalityön tiedonvälityksen kanavana, jossa rakenteellisen sosiaalityön sisältöä voidaan jakaa eri foorumeissa. Tiedonmuodostuksen pohjana on sosiaalityö eri orientaatioissa ja käytännöissä Tiedon muodostumisessa tarvitaan sosiaalityön asiantuntijuutta Tiedon tuottamisessa hyödynnetään eri menetelmiä Tieto välitetään eteenpäin Eri kanavia käyttäen Eri tahoille ja foorumeille KUVIO 4. Rakenteellisen sosiaalityön tiedonmuodostuksen prosessi

26 21 4. RAKENTEELLINEN SOSIAALITYÖ SOSIAALISESSA MEDIASSA 4.1 Sosiaalityö teknologisoituvassa yhteiskunnassa Viimeistä kahtakymmentä vuotta ovat hallinneet globalisaatio, digitaalinen media ja informaatioteknologia, jotka ovat vaikuttaneet voimakkaasti yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin sekä arvoihimme. Yhteiskunnan teknologisoitumisella on monenlaisia puolia ja mahdollisuuksia. Osaltaan sen ajatellaan helpottavan ihmisen arjen hyvinvointia, mutta myös vaikeuttavan selviytymistä. Teknologian kehitys muuttaa sosiaalisia rakenteita (yhteiskunnan järjestelmiä). (Kairala 2017.) Informaatioteknologia tarjoaa foorumeita avoimelle julkisuudelle ja suoralle demokratialle, joissa kansalaiset voivat osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämä mahdollistaa ruohonjuuritason vaikuttamisen ja ihmisten kohtaamisen, sekä kansalaisten osallisuuden. (Hämäläinen 2015, ) Yhteiskuntatieteellisessä ajattelussa yhtenä oleellisena kysymyksenä on teknologisten järjestelmien ja yhteiskunnallisen muutoksen välinen suhde. Tietoyhteiskunnan kehittymisen yhteydessä on puhuttu, pitäisikö sen tapahtua teknologisen edistyksen vai sosiaalisen ja yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden ehdoilla. (Aro 2001, ) Teknologia on niin nivoutunut yhteiskunnan kehitykseen, että toisinaan on vaikea erottaa toisistaan sitä, miten teknologiakehitys vaikuttaa yhteiskuntaan ja päinvastoin (SITRA 2015). Sosiaalityöntekijällä tulee olla taitoa hyödyntää teknologista osaamista palvelujen kehittämisessä ja omassa asiantuntijatyössä. Sosiaalityöntekijän tulee tuntea strategiat, lainsäädäntö ja tiedonhankinta, jotka liittyvät kansainväliseen sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisoitumiseen. (Kairala 2017.) Digitalisoitumisella ja verkostoitumisella kuvataan tietokonepohjaisen viestinnän uusia teknisiä mahdollisuuksia (Kunelius 2003, 49). Työntekijällä on hyvä olla osaamista eri kehittämismenetelmistä, jotka vaikuttavat ja vahvistavat asiakkaiden osallisuutta niin organisaation kuin poliittisen päätöksenteon tasolla. Sosiaalityöntekijä osallistuu vaikuttamistyöhön hyödyntämällä digitaalisen demokratian

27 22 keinoja. (Kairala 2017.) Sosiaalityöntekijä voi käyttää sähköistä viestintää tiedotukseen, palveluneuvontaan ja ohjaukseen, palautteen keräämiseen, rekrytointiin, työnantajakuvan kehittämiseen, verkostoitumiseen, alan julkisuuskuvan kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen (Lastensuojelun keskusliitto 2016; Hansen-Haug & Hyppönen 2014, 87). Tietojärjestelmien käyttö ja hyödyntäminen sosiaalityössä edellyttää organisaatiolta monia toimenpiteitä. Teknologiapalveluiden käyttöön tulee järjestää koulutusta. (Kilpelä i- nen & Salo-Laaka 2012, 316.) Yhteiskunnallisella tasolla on syytä tehdä perusteellise m- paa sosiaalitutkimusta teknologian hyödyntämisen vaikutuksesta jokapäiväisiin olosuhteisiin ja yhteiskunnallisiin vaikutuksiin ihmisten jokapäiväisessä elämässä. Laajemmat tutkimuskysymykset liittyvät yhteiskunnallisen muutoksen vaikutuksiin, hyvinvointiin ja epätasa-arvoon sekä syrjäytymiseen vaikuttaviin mekanismeihin. (Kairala 2014, 71.) 4.2 Sosiaalisen median tausta ja sisältö Sosiaalinen media linkittyy laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen ja tietotekno logian kehitykseen. Sosiaalinen media yhdistyy terminä joukkoviestimiin ja nykyisin yhä yleisemmin käytettyyn sanaan media, joka on kanava, jonka avulla välitetään yhteiskunnassa tietoa kansalaisille. Sosiaalista mediaa voidaan määritellä monella tavalla; laajimmassa määrittelyssä sillä viitataan melkein mihin tahansa nykyiseen verkkopalveluun, jossa on paljon keskenään kommunikoivia ja sisältöä jakavia käyttäjiä. (Pönkkä 2014, 34-35; Suominen, Östman, Saarikoski & Turtiainen 2013, 15-17, 67.) Sosiaalisesta mediasta käytetään usein lyhennettä some. Englanninkielisen social media - termin synty ajoittuu vuoteen 2005 ja laajemmin sosiaalisen median käsite yleistyi vuonna 2007, mutta suomessa käsite otettiin käyttöön vasta vuonna Ennen sosiaalista mediaa puhuttiin Web 2,0 käsitteestä, jota käytettiin vuosina Web 2.0 voidaan käsittää erilaisten teknologisten sovellusstandardien ja verkkopalveluiden kehittämisen suuntana ja siinä, miten niitä käytetään yhteisöllisessä viestinnässä ja verkostoitumisessa. (Pönkkä 2014, 34-35; Suominen ym. 2013, 15-17, 67.)

28 23 Sosiaalisen median kehittymiseen vaikutti varsinaisesti Word Wide Web (Internet sivut), joka julkaistiin vapaaseen käyttöön vuonna Internetsivut mahdollistivat oman sisällön julkaisemisen nettiin, jota toiset pääsivät lukemaan. Nettikeskustelujen alku lähti tietotekniikkaan ja tieteeseen suuntautuneista käyttäjäyhteisöistä, ja laajeni 2000 luvun alussa kansalaiskeskustelujen pariin. Suomessa ensimmäisiin keskustelufoorumeihin lukeutui muun muassa Duuni.net (1996), vauva.fi sivu (1998), Skepsis ry (1998) ja Muro BBS (1999). (Suominen ym. 2013, 25, 30, 40, 42, 103.) Suomi oli informaatioyhteiskunnan kärkimaita jo ennen varsinaisen sosiaalisen median aikakautta ja Suomessa on ollut käytössä monia verkkoyhteisöjä. Habbo Hotelli (2000) peliä voidaan pitää ensimmäisenä suomalaisena maailmalle levinneenä sosiaalisen median palveluna. Suomella oli siis hyvät lähtökohdat sosiaalisen median kehittymiselle, mutta se jäi silti sosiaalisen median kehityksessä jälkijunaan. Meillä ei osattu hyödyntää riittävästi sitä valtaisaa teknologian kehittymistä, mikä maailmalla tapahtui. Monet niin isot suomalaiset yritykset kuin päättäjätkin yllättyivät sosiaalisen median nopeasta kasvusta, ja viestintätavoissa tapahtuneista muutoksista. Suomi jäi useita vuosia jälkeen sosiaalisen median kasvussa ja on sitä vähän edelleen. (Suominen ym. 2013, 23-25, 65; Pönkä 2014, 20.) Sosiaalinen media on ilmiönä kansainvälinen ja monikansallinen. Ensimmäinen maailmaanlaajuisesti suosittu sosiaalisen median yhteisöpalvelu oli Friendster (2002), jossa pystyy jakamaan kuvia ja videoita. Vuonna 2003 tuli Myspace, joka on tuttu myös monelle suomalaiselle musiikin jakamisen yhteisönä ja oli vuoteen 2008 asti maailmanlaajuisesti suosituin yhteisöpalvelu. Facebook syrjäytti sen kuitenkin vuonna Facebook-verkkopalvelu tuli vuonna Se levisi koko maailman käyttöön vuonna Facebook on tällä hetkellä suurin ja merkittävin yhteisöpalvelu, vaikka some-palvelujen suosiossa on maakohtaisia eroja. Esimerkiksi Kiinassa käytetään Qzone (2005) yhteisöpalvelua. (Suominen ym. 2013, 29, ; Pönkä 2014, ) Kansainvälisesti löytyy monia muitakin tunnettuja sosiaalisen median palveluita, joita en tässä kohtaa käy läpi erikseen. Ensimmäiset suomalaiset blogi-palvelut sijoittuvat 2000-luvun alkuun. Blogi-palveluiden lukeminen ja arvostus lisääntyivät vuonna 2004, jolloin Intian valtamerellä sattunut

29 24 maanjäristys teki pahaa tuhoa Thaimaassa ja Sri Lankassa. Vapaaehtoiset ylläpitivät tuolloin blogia, joka välitti viranomaisia nopeammin tietoa pelastuneista ja menehtyneistä suomalaisista. IRC-Galleria (2000) oli Suomessa pitkään suosituin verkkoyhteisö. Saman tyyppisiä kuvanjako- ja yhteisöpalveluja löytyy Suomesta muitakin. Koulukaverit (2002) nousi myös nopeasti suosituksi palveluksi. Twitter viestipalvelu aloitti toimintansa vuonna 2006 ja tuli Suomeen vuosina YouTube-kuvanjakopalvelu tuli tunnetuksi Suomessa vuonna Wikipedia on yksi suosituimmista tiedon ja uutislähteen sivustoista, josta tuli suomenkielinen versio vuosina (Suominen ym. 2013, 97,111, 115, 121, 127, 191; Pönkä 2014, ) Suomessa sosiaalisen median läpimurtoaikaa oli vuosi 2008, jolloin Wikipedia, Facebook ja YouTube levisivät laajempaan käyttöön. Tämän jälkeen sosiaalisen median käyttö on laajentunut edelleen koskemaan eri-ikäisiä ihmisiä. Internet ohitti tärkeimpänä media kanavana television vuonna Enää moni käyttäjä ei voisi kuvitellakaan luopuvansa netin ja sosiaalisen median käytöstä. (Pönkä 2014, ) Sosiaalisen median ilmiötä koskeva tutkimus lisääntyi vuoden 2007 jälkeen, jolloin huomiota kiinnitettiin sosiaalisen verkon ja sosiaalisten verkostopalvelujen tutkimukseen (Suominen ym. 2013, 77). Suomessa on tehty sosiaalityön saralla muutamia tutkimuksia, jotka voidaan liittää sosiaalityön teknologian tutkimusperustaiseen taustaan. Tutkimukset keskittyvät pääsääntöisesti asiakasnäkökulmiin. Anne Pahikan (2013) väitöskirja Dialogi auttavissa verkkopalveluissa sisältää Sosiaali- ja terveysjärjestöjen ammattilaisten kertomuksia kommunikaatiosta. Väitöskirjassa tarkastellaan sosiaali- ja terveysjärjestöissä työskentelevien ammattilaisten verkossa tekemää työtä. Tulosten perusteella verkkovälitteinen työ määrittyy ajasta ja paikasta riippumattomiksi palveluiksi, jolle on tarvetta. Verkkotyöskentely edellyttää työntekijältä verkkokeskustelun hallintaa ja tietoa vuorovaikutustilanteiden moninaisuudesta. (Pahikka 2013.) Janne Hakola 2012 on tehnyt pro gradu-tutkielman sosiaalisen median mahdollisuuksista ja haasteista koulukuraattorin työssä (Hakola 2012). Helana Blazunin (2013) väitöskirja Elderly People's Quality of Life with Information and Communication Technology (ICT): Toward a Model of Adaptation to ICT in Old Age. Tutkimuksen tarkoituksena on ymmärtää ja tukea ikääntyneitä ihmisiä tieto- ja viestintätekniikan käytössä, jotta heistä tulisi

30 25 tasavertaisempia tieto- ja osaamisyhteiskunnan jäseniä. Tutkimustulosten perusteella teknologian käyttöönotolla voidaan vahvistaa osaksi ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta sekä lievittää ikäihmisten yksinäisyyttä, joskin eri maiden välillä on eroja. (Blazunin 2013.) Granholm Camillan (2016) väitöskirjassa Social work in digital transfer blending services for the next generation tutkitaan, mitkä seuraukset, mahdollisuudet ja riskit on otettava huomioon, jos ja kun toteutetaan tieto- ja viestintätekniikkaa sellaisena kuin se on osana tulevaisuuden sosiaalialan käytäntöä. Tulosten perusteella verkollisten kanavien lisäksi tarvitaan perinteisiä kohtaamisen palveluita. Yhdensuuntainen verkkoasiointi (tiedon hakeminen, vertaisryhmät) voi vahvistaa myös nuoren osallisuutta ja toimijuutta. (Granholm 2016.) 4.3 Sosiaalisen median yhteisöt ja kanavat Yhteisöllisen median sovellukset tarjoavat lukemattomia erilaisia palveluita, verkostoja ja työkaluja (Forsgård & Grey 2004, 24). Sosiaalinen media yhdistää sosiaalisen kanssakäymisen, telekommunikaation ja teknologian koostuen kuvista, sanoista, videoista ja äänitteistä. Sosiaalisessa mediassa käyttäjät tuottavat materiaalia sekä tietoa asioista ja ilmiöistä yhteiseen käyttöön sosiaalisen median erilaisissa toimintaympäristöissä. Sosiaalisessa mediassa jaetaan myös osaamista ja kokemuksia. (Kilpeläinen & Salo-Laaka 2012, 315.) Sosiaalinen media pitää sisällään keskustelupalstoja, sisällönjakopalveluita ja verkkoyhteisöpalveluita. Sosiaalisessa mediassa luodaan ja ylläpidetään ihmisten välisiä suhteita, ja asioita käsitellään vuorovaikutteisesti. Sosiaalisen median kokonaisuus jäsentyy eri palveluista, jotka voidaan jakaa seuraaviin yhteisöihin. (Pönkä 2014, 146, 150, 158.)

31 26 Sosiaaliset verkkoyhteisöt: Facebook, MySpace, LinkedIn, Twitter Mediatuotosten yhteisöt: YouTube, Instagram, Flickr, Slideshare, IRC-galleria Blogipalvelut: Wordpress, Blogger, Posterous Tiedon rakentamis- ja jäsentämisyhteisöt: Wikipedia, Wikispaces, google-sivustot Linkkien jakopalvelut: Pinterest, Diigo Virtuaaliyhteisöt: Habbo Hotel, Second Life Pikaviesti- ja keskussovellukset: WhatsApp, Skype, SnapChat KUVIO 5. Sosiaalisen median sovellukset (Auvinen 2012, 14-16). Verkossa voi tehdä myös erilaisia dokumentteja Google Driven avulla ja jakaa esityksiä Prezi- animaatio-ohjelmalla sekä käyttää jaettuja muistiinpanoja, kalentereita ja aikatauluja google-kalenterin, Doodlen ja Evernoten avulla. (Pönkä 2014, 158.) Sosiaalisen median toiminnot voidaan jakaa seitsemään eri lohkoon, jotka koostuvat identiteetistä, keskusteluista, jakamisesta, läsnäolosta, suhteista, maineesta ja ryhmistä (Kietzmann et al., 2011 ref Hansen-Haug & Hyppänen 2014, 83). Sosiaalisen median foorumeissa voidaan keskittyä johonkin lohkon osa-alueeseen, sillä sosiaalisen median eri palvelukanavat vastaavat eri tarpeisiin. Esimerkiksi LinkedIn-sivustolla tärkein elementti on oman identiteetin, suhteiden ja maineen rakentaminen. (Strom-Gottfried ym. 2014, 55.) Facebook on tunnetuimpia ja käytetyimpiä sosiaalisen median sivustoja. Facebookissa käyttäjät hakevat muita "ystäviksi" ja vastaavat "ystäväpyyntöihin" "vahvistamalla" pyynnön tai "sivuuttamalla" (hylkäämällä) sen. Käyttäjät voivat lähettää tietoja omiin

32 27 profiileihinsa, kuten kertoa suhteensa laadun, uskonnollisen tai poliittisen vakaumuksen, kiinnostuksen kohteet, suosikkikirjat ja niin edelleen. Facebookissa voi myös allekirjo ittaa vetoomuksia, lähettää kuvia ja tarjota tila- ja sijaintipäivityksiä sekä seurata eri järjestöjä ja toimijoita, joita käyttäjä tukee. Facebookissa voi myös kertoa mielipiteensä niin suurista kuin pienistä asioista kirjoittamalla, tykkäämällä, linkkejä sekä kuvia jakamalla. (Strom-Gottfried ym. 2014, 55.) YouTube on tunnetuin internetin videojakelupalvelu. YouTubessa jaetaan oma tekemiä videoita ja käyttäjät voivat tarjota linkkejä muihin videoihin. Videoita voidaan käyttää muun muassa viihdyttämiseen ja opettamiseen. Lisäksi voidaan myös paljastaa ja kannustaa asioissa, sekä tehdä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. (Strom-Gottfried ym. 2014, ) Twitterissä on monia samoja ominaisuuksia ja käyttötarkoituksia kuin blogissa, mutta viestit tunnetaan nimellä "tweetit" ja ne on rajoitettu 140 merkkiin. Twitterissä käyttäjät voivat tarvittaessa rajoittaa heidän seuraajiaan hyväksymällä vain ne, joita he tuntevat. Jotkut Twitterin käyttäjät kuitenkin pyrkivät keräämään niin monta seuraajaa kuin vain on mahdollista, joka on hyödyksi esimerkiksi poliittiselle vaikuttajalle. Blogeissa puolestaan kirjoitetaan viestejä kiinnostavista aiheista. Videoblogia kutsutaan "vlogiksi". Ihmiset seuraavat yleensä kiinnostavia blogeja ja käyvät myös keskustelua blogin pitäjän kanssa. (Strom-Gottfried ym. 2014, ) Helen Hicksonin tutkimuksessa Reflective Practice Online Exploring the Ways Social Workers Used an Online Blog for Reflection Hickson tarkasteli 10 eri sosiaalityöntekijän ylläpitämää blogia reflektoimisen välineenä. Tutkimuksessa nousi esille, että sosiaalityöntekijät käyttävät blogeja sekä omien asioiden että ammatin pohdintaan, keskusteluun ja tiedon lisäämiseen omasta ammattialasta. Sosiaalityöntekijöiden ylläpitämät blogit auttavat verkostoitumista sekä ammattiin kehittymistä ja toimivat oman työn reflektoimisen väylänä. Blogi auttaa sosiaalityöntekijää jaksamaan työssä, koska sen kautta voi tuoda esille työstä nousevia epäkohtia. Blogi auttaa myös tavoittamaan laajempaa yleisöä jonka kanssa sosiaalityöntekijä voi keskustella sosiaalityöhön liittyvistä asioista. (Hickson 2012, ) Suomessa Sosiaalinen tekijä-blogi on tullut hyvin suosituksi ja käytettäväksi blogiksi sosiaalityössä. Blogi on perustettu vuonna 2014 (Sosiaalinen tekijä).

33 28 Iso osa yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vaikuttamisesta on siirtynyt verkon eri kanaville kuten blogeihin, Facebookiin, Twitteriin ja keskustelufoorumeille. Nykypäivän ihmisen on hallittava netin eri käyttötavat ja toimintamallit. Sosiaalinen media on tärkeä osa nykyistä elämänmenoa ja globaalia maailmaa. (Pönkä 2014, 14.) Verkkoyhteisöjen kautta on helppo välittää uutta tietoa ja kehittää omaa osaamista. Keskusteluryhmien kautta on mahdollisuus syventyä eri aihealueita koskettaviin keskusteluihin. Verkkoyhteisöt voivat vaikuttaa myös verkon ulkopuoliseen elämään. Sosiaalinen media voi olla hyvin tärkeä vuorovaikutuksellinen paikka myös niille, joiden elämänpiiri on kaventunut. (Pönkä 2014, 10, ) Sosiaalinen media mahdollistaa asioihin nopean tarttumisen, sillä internetin keskustelupalstoilla ja blogeissa kerrotaan asioista reaaliaikaisesti. Helsingin sanomissa oli juuri uutinen, jossa isä oli kuvannut lasten huostaanottotilanteen ja levitti videota netissä. Isä sai tästä teosta sakkoja (Reinboth 2017.) Sosiaalinen media tarjoaa monia mahdollisuuksia tietojen julkistamiseen niin hyvässä kuin huonossa merkityksessä. Sosiaalisen median myötä suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut yhä avoimempi. (Pönkä 2014, ) Informaation rikkaus aiheuttaa myös sen tulvan, jota käyttäjä joutuu säätelemään. Sosiaalisessa mediassa on tietoa saatavilla jatkuvasti. Lukijan tulee osata suodattaa epäolennainen tieto olennaisesta entistä vahvemmin, koska sosiaalisen median sisältöä ei pystytä valvomaan samalla tavalla kuin perinteisen median. Valvonta pysyy heikosti muuttuvien sisältöjen ja sivujen perässä. Sosiaalisessa mediassa ei ole perinteisiä hierarkioita. (Auvinen 2012, ) Sosiaalinen media on tullut yksittäiselle ihmiselle merkittäväksi kansalaistaidoksi ja osaksi yleissivistystä. Vuonna 2016 suomalaisista vuotiaista käytti internetiä 88 % ja alle 55-vuotiaista lähes kaikki. 72 % väestöstä käytti nettiä monta kertaa päivässä. Yleisemmin nettiä käytettiin asioiden hoitamiseen, tiedonhakuun, viestintään ja medioiden seuraamiseen. (Tilastokeskus 2015.) Yhteisöllisten sovellusten ja palvelujen kehittäminen on jatkuvassa liikkeessä, ja uusia sovelluksia kehitetään koko ajan. Yhteisöllinen media vaatii aikaa ja paneutumista. Sosiaalisen median suurin ero perinteiseen mediaan verrattuna on sen aito vuorovaikutteisuus.

34 29 Läsnäolo sosiaalisessa mediassa syntyy joko itse jakamalla, tuottamalla tai seuraamalla mediasisältöä. (Forsgård & Grey 2010, 25, 34, 55.) Sosiaalinen media mahdollistaa sen, että kuka tahansa voi jakaa siellä tietoa, osallistua keskusteluihin ja kertoa mielipiteensä asioihin. Sosiaalinen media ei tuhoa kuitenkaan perinteisiä viestintäkanavia, kuten sanomalehtiä ja tv:tä, joilla on edelleen merkittävä paikka viestinnässä. Myös perinteinen media on ottanut sosiaalinen median piirteitä osaksi omaa toimintaansa. (Auvinen 2012, 6.) 4.4 Vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa Media on kiinnostava yhteiskunnallisen osallistumisen ja kansalaisvaikuttamisen julkinen kenttä. Media on osa ihmisten, yhteisöjen ja organisaatioiden välistä vuorovaikutusta. (Kotilainen & Rantala 2008, 125.) Habermasin mukaan yhteiskunnallinen elämä ja demokratia edellyttävät julkisuutta, joka on avoin tila kaikille (Seppänen & Väliverronen 2013, 72). Medialla on keskeinen rooli suomalaisen yhteiskunnan yhteisen informaatiopohjan rakentamisessa. Media on voimakkaasti läsnä yhteiskunnan rakenteellisessa, sosiaalisessa ja taloudellisessa muutoksessa. Median kautta voidaan uudistaa sosiaalisia käytäntöjä ja rakentaa todellisuutta ympärillämme. (Wiio 20116, ) Sosiaalinen media on noussut yhdeksi tärkeimmäksi vaikuttamisen muodoksi tänä päivänä. Sosiaalisen median vahva merkitys näyttäytyi muun muassa Yhdysvaltojen presidentin Barack Obaman valinnassa, Filippiinien laajoissa katumielenosoituksissa 2011 ja vilpillisten vaalitulosten kumoamisessa Moldovassa Kaikissa näissä hyödynnettiin sosiaalisen median voimaa niin viestinnässä kuin järjestelyissä. (Auvinen 2012, 4-5.) Myös monet yhteiskunnalliset vaikuttajat ovat huomanneet, että heidän kirjoitukset ja puheet ovat miljoonien ihmisten kommentoitavana ja katsottavana, esimerkiksi YouTubevideona. Perinteiseen mediaan verrattuna sosiaalinen media antaa monelle asialle enemmän merkitystä ja voimaa. Sosiaalinen media vahvistaa yhteisiä asioita ja tiedonvälitystä, jossa yksilöiden toiminta voi johtaa muutoksiin. (Auvinen 2012, 7.) Tilastokeskus kartoitti vuonna 2016 yhteisöpalveluiden käyttötarkoituksia. Yhteiskunna l- listen asioiden vaikuttamisessa ja politiikan käytössä suurin ikäryhmä on vuotiaat

35 30 18%, toisena vuotiaat 17% ja kolmantena vuotiaat 16%. (Tilastokeskus 2015.) Sosiaalinen median leviäminen yhdeksi tärkeimmäksi tiedon ja vaikuttamisen kanavaksi on tapahtunut hyvin nopeassa vauhdissa. Sanotaan, että kuka tahansa voi oikea-aikaisella tiedottamisella nousta mielipidejohtajaksi, ja ainakin teoriassa muuttaa maailmaa (Pesonen 2013, 13). Sosiaalinen median voima ei synny itsestään, vaan se vaatii säännöllistä läsnäoloa verkossa, asioiden päivittämistä sivustoille sekä suhteiden rakentamista, mikä vie aikaa. Tärkeintä on asioiden sisällön jakaminen muille. Sosiaalinen median käytölle on joissakin maissa asetettu rajoitteita, koska se haastaa vallanpitäjiä. Esimerkiksi Kiinassa on panostettu paljon käyttäjien valvontaan ja internetin sisältöjen rajoittamiseen. (Auvinen 2012, 6.) Anonyymisyys Informaation rikkaus ja monipuolisuus Subjektiivisuus Kaikki aikaisuus Sosiaalinen media Perinteisen sääntelyn keveys Eri medioiden joustava yhdistely Roolien moninaisuus ja muuttuminen Nopeus KUVIO 6. Sosiaalinen media ja yhteiskunnallinen viestintä (Auvinen 2012, 9). Viestintä on osa ympäröivää yhteiskuntaa ja todellisuutta. Viestintä tarkoittaa jakamista ja yhdessä tekemistä. Se on yhteisyyden tuottamista ja ylläpitämistä. Yksinkertaisimmin viestintä on sanomien vaihtoa kahden tai useamman osapuolen välillä. (Seppänen & Väliverronen 2013, 21.) Kieli ja kuvat ovat sosiaalista todellisuutta rakentavia osia (Wiio 2006, 58). Viestintä rakentaa, vahvistaa ja muokkaa osallistujien identiteettiä. Viestintä yhdistää meidät tiettyyn kulttuuriin, sen sosiaalisiin suhteisiin, tapoihin ja valtarakente i- siin, joiden rajoissa kieli on kehittynyt. Sosiaalisen median viestinnässä on usein kyse

36 31 joukkoviestinnästä, jossa sanomia välitetään suurelle yleisölle. Jos yleisö on rajattu, niin puhutaan kohdeviestinnästä. (Kunelius 2003, ) Sosiaalityöstä voidaan tuottaa tietoa julkisen viestinnän avulla, jolla sosiaalityö toteuttaa mediavaikuttamiseksi kutsuttua tehtävää (Hämäläinen 2015, 84). Sosiaalisessa mediassa tapahtuva rakenteellinen sosiaalityö on julkista viestintää, jossa on mukana yhteiskunna l- linen vaikuttamistyö. Rakenteellisen sosiaalityön viestinnän erottaa muusta mediatuota n- nosta sisällön, kirjoittajan kannanoton ja mielipiteen perusteella (Kotilainen & Rantala 2008, 134). Rakenteellisen sosiaalityön viestinnällä pyritään siihen, että kansalaisten hyvinvointi ja elämänlaatu paranevat. Rakenteellisen sosiaalityön viestinnässä on tärkeää eettisyys, luotettavuus ja asiallisuus. Eettinen luotettavuus viestinnässä perustuu asioiden perusteluun, taustojen selvittämiseen, viestin ymmärrettävään muotoiluun ja tietolähteiden läpinäkyvyyteen. Julkisuuslaki antaa hyvän perustan avoimelle viestintäkulttuurille. Rakenteellisen sosiaalityön viestinnässä on tärkeää sanoman virittävyys. Viestin on hyvä olla sellainen, että se virittää kohderyhmän ja siihen liittyvät sidosryhmät keskusteluun, toimintaan ja yleisesti pohtimaan sanoman taustoja ja vaikutuksia sekä liittymiä muihin toimintoihin. Tärkeää on tiedon lisääminen, toimintatapojen muuttaminen ja asenteisiin vaikuttaminen. (Högström 2011, 29, ) Rakenteellinen sosiaalityö sosiaalisessa mediassa sisältää Julkisen viestinnän Julkisen vaikuttamisen KUVIO 7. Rakenteellisen sosiaalityön mediavaikuttaminen sosiaalisessa mediassa

37 32 Sosiaalityön mediavaikuttamisesta ja osallistumisesta julkiseen keskusteluun löytyy joitakin opinnäytetöitä. Moksunen Sami on tehnyt lisensiaatintyön Sosiaalitoimen julkisuustyö ja tiedottaminen, jossa on käsitelty muun muassa sosiaalityön julkisuutta ja sosiaalityöstä käytyä keskustelua lehtien mielipidesivuilla (Moksunen 1991). Sanna Heinonen on tehnyt pro gradu työn Nyt puhuvat sosiaalityöntekijät! Mielipidekirjoitukset rakenteellisen sosiaalityön välineenä, josta nousi esille, että rakenteellisesta sosiaalityötä tehdään mielipidekirjoituksien kautta, mutta se ei ole kovin säännöllistä ja systemaattista. (Heinonen 2016.) Niina Suhosen pro- gradu työstä Sosiaalinen raportointi yhteiskunnallisen vaikuttamisen välineenä tuli esille, että sosiaalista raportointia on mahdollista käyttää vaikuttamise n välineenä kuntapolitiikassa sekä nostaa esille sosiaalityöntekijöiden ääntä. (Suhonen 2012.) Laura Tiitinen ja Sanna Lähteinen ovat tarkastelleet julkisen viestinnän keinoilla toteutettua rakenteellista sosiaalityötä sosiaalityöntekijöille suunnattujen haastattelujen kautta, jossa havaitsivat, että kunnallisessa sosiaalityössä julkisuutta käytetään palveluista tiedottamiseen ja yhteiskunnallisiin muutospyrkimyksiin. (Tiitinen & Lähteinen 2015, 192.) Tiitinen tutkii ja opettaa rakenteellista sosiaalityötä. Hän on myös julkaissut tutkimustuotoksia, jotka koskettavat sosiaalityötä ja viestintää. Tiitinen näkee, että sosiaalialan viestintään tarvitaan rohkeutta. Sen lisäksi alalla pitäisi hyödyntää enemmän teknologian tuomia mahdollisuuksia. (Tiitinen.) Sosiaalityöntekijä voi julkaista sosiaalisessa mediassa rakenteellisen sosiaalityön sisältöä kirjoituksin, videoin ja kuvin, joka monipuolistaa rakenteellisen sosiaalityön tekemistä. Rakenteellisen sosiaalityön tekemisessä on hyvä valita mihin palvelukanavaan keskittyy. Jokaisella kanavalla on omat erityispiirteensä, käyttäjäkuntansa ja käyttökulttuurinsa. Hyödyksi on keskittyä muutamaan kanavaan, jota pystyy käyttämään ja seuraamaan. (Auvinen 2012, 16.) Sosiaalisen median käyttäjät osoittavat sosiaalisessa mediassa kiinnostustaan asioita kohtaan kommentoimalla, tykkäämällä ja jakamalla linkkiä eteenpäin (Pesonen 2013, 34). Sosiaalityöntekijä voi jakaa, tykätä ja kommentoida sellaisia asiasisältöjä sosiaalisessa mediassa, joilla hän edistää rakenteellisen sosiaalityön tekemistä. Esimerkiksi välittää

38 33 eteenpäin ajankohtaisen yhteiskunnallisen linkin, jossa puhutaan köyhyyteen vaikuttavista tekijöistä, maahanmuuttajien asemasta yhteiskunnassa, tai työttömyyden syistä ja seurauksista. Twiittaa päättäjille asunnottomien yönä asunnottomien tilanteesta ja niin edelleen. Sosiaalityöntekijän tekemät toimet sosiaalisessa mediassa heijastavat häntä itseään, mutta myös sosiaalityön ammattia (Strom-Gottfield 2014, 61). Seuraavan kuvion avulla olen hahmotellut tähän tutkimukseen sisältyvät rakenteellisen sosiaalityön toiminnot, joiden avulla rakenteellista sosiaalityötä voidaan tehdä sosiaalisessa mediassa. Verkkokeskustelut Tykkäykset Linkkien jakaminen Kirjoitusten julkaisu Sosiaalisen median toiminnot Blogin pitäminen Videoiden julkaisu Kuvien julkaisu KUVIO 8. Sosiaalisen median toiminnot Medialla on paljon vaikutusta siihen mitkä sosiaalipoliittiset kysymykset nousevat esille. Sosiaalityön edustajien on tärkeää myös itse nostaa esille oleellisia sosiaalipoliittisia teemoja. Avoimen keskusteluväylän pitäminen mediaan on tärkeää, koska kansalaisten mielipiteet ja tieto muodostuvat suurelta osin julkisten tiedotusvälineiden kautta. Sosiaalityöntekijöillä ja toimittajilla onkin paljon yhteistä rakenteellisen sosiaalityön sisältöön liittyvissä asioissa. Kummallakin ammattiryhmällä on kiinnostusta ja vastuuta tuoda esille kansalaisten kohtaamia epäkohtia yhteiskunnassa. (Stanfield & Beddoe 2013, 41 -

39 34 42.) Median edustajilla ei kuitenkaan ole sosiaalialasta riittävästi tietoa, ja Suvi Sunnaborgin (2007) tutkimusten mukaan toimittajat pitävät sosiaalialaa huonosti ja laajasti hahmottuvana kokonaisuutena. Toimittajat toivovat, että sosiaalialan edustajat olisivat avoimia tiedottamisessa ja puhuisivat rohkeasti vaikeistakin asioista. (Kananoja, Niiranen & Jokiranta 2008, ) Lastensuojelun Keskusliitto kartoitti loppuvuodesta 2015 sitä, miten lastensuojelun ammattilaiset käyttävät työssään sosiaalista mediaa ja millaisia esteitä sosiaalisen median työkäyttöön liittyy. Kartoituksen mukaan sosiaalinen media mahdollistaa sosiaalipalveluista tiedottamisen sekä kanavan ja areenan toteuttaa monia rakenteellisen sosiaalityön muotoja. Sosiaalisessa mediassa ihmiset voivat haastaa vakiintuneita instituutioita ja valtarakenteita. Sosiaalisen median palveluissa voidaan lisätä sosiaalityön läpinäkyvyyttä ja lähestyttävyyttä sekä tuoda sosiaalisen median keskusteluihin omat näkökannat. Sosiaalisessa mediassa voidaan perustella sosiaalityön toimintatapoja ja oikoa nopeasti väärinkäsityksiä. (Lastensuojelun Keskusliitto 2016.) Sosiaalisen median voima osana yhteiskunnallista vaikuttamista perustuu nimenomaisesti sen sosiaaliseen, vuorovaikutukselliseen ja osallistavaan luonteeseen (Auvinen 2012, 6). Sosiaalisen median viestinnällä on mahdollisuus tavoittaa laaja yleisö. Sosiaalityöntekijä voi nostaa julkisen keskustelun kautta esille asioita, jotka vaativat muutosta. Julkaisut netissä toimivat keskustelun herättämisen välineinä. Vaikka yksittäisellä sosiaalityöntekijän esille tuomalla asialla ei välttämättä ole suoraa vaikutusta, voi se silti käynnistää laajemman keskustelun. Tuomalla esille tärkeitä asioita ja ongelmia sosiaalityöstä vaikutetaan osaltaan siihen, mistä päättäjät kunnissa ja eduskunnassa päättävät. Erilaiset verkostot edistävät asioiden esiin pääsemistä. (Ylikahri ) Sosiaalityöntekijöiden esille tuomien rakenteellista sosiaalityötä koskevien asioiden myötä myös kansalaiset saavat lisää informaatiota sosiaalityöstä ja yhteiskunnan rakenteista. Demokratia on syvimmältä olemukseltaan keskustelua ja neuvottelua siitä, milla i- nen yhteiskunnan pitäisi olla. Sosiaalityöntekijä voi vaikuttaa paljon siihen mitä asioita sosiaalityöstä nostetaan esille. Tiedon tuottaminen on merkittävä poliittisen vaikutta misen keino, sillä tieto on valtaa. (Ylikahri )

40 35 Sosiaalityöntekijä voi tehdä rakenteellista sosiaalityötä niin yksityishenkilönä, asiantuntijana kuin työroolista käsin. Sosiaalityöntekijä voi rakentaa sosiaalisessa mediassa esimerkiksi asiantuntijarooliin perustuvan profiilin. Asiantuntijaroolin profilointi edellyttää systemaattista toimintaa, roolissa pysymistä ja rehellisyyttä roolin tarkoitusperistä. Työroolin esiintuominen on tärkeää varsinkin silloin, kun osallistuu keskusteluun omaan organisaatioon liittyvistä asioista. Yksityisen ja julkisen tiedon välinen rajanveto vaihtelee toimintaroolin ja yhteisön mukaan. Joskus roolit sekoittuvat. Monesti eri roolien käyttö hyödyntää toistaan. Esimerkiksi organisaation edustamisessa on hyötyä sekä henkilöko h- taisen että asiantuntijaosaamisen kehittämiseen liittyvän tiedon jakamisessa. Tärkein rajanveto eri roolien erottamisessa kulkee yksityisen ja luottamuksellisen sekä julkisen tiedon välillä. (Forsgård & Frey 2010, ) Sosiaalinen media tarjoaa sosiaalityöntekijöille hyvän areenan tuoda kansalaisille tietoa niin sosiaalityöntekijöiden työn sisällöstä kuin työhön vaikuttavista tekijöistä sekä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tilanteista. Sosiaalityöntekijöiden antama tieto palvelee yhteiskunnassa avointa keskustelua sosiaalityöntekijän työstä. Negatiivinen ja virheellinen uutisointi sosiaalityöstä vähentää kansalaisten luottamusta sosiaalipalveluita kohtaan ja haastaa sosiaalityöntekijöiden ammatillisuutta, joka lisää alan haavoittuvuutta. (Stanfield & Beddoe 2013, ) Rakenteellisen sosiaalityön vaikutuksista sosiaalisessa mediassa tarvitaan lisätutkimusta. 4.5 Viestintä sosiaalisessa mediassa Viestinnällä tarkoitetaan oikeutta ilmaista itseään ja ajatuksiaan sekä lähettää ja vastaanottaa viestejä ja mielipiteitä. Viestintä on oikeutta sananvapauteen. Sosiaalisessa mediassa tapahtuva viestintä on tyyliltään ja sisällöltään erilaista kuin perinteisessä mediassa. Esimerkiksi blogeihin kirjoitetaan eri tavalla kuin Twitter viesteihin, jotka ovat viestis i- sällöltään lyhyempiä. Sosiaalisessa mediassa on erilaisia merkkikoodeja, joita käyttäjän tulee osata hallita. (Auvinen 2012, ) Sosiaalisen median viestinnässä keskeisenä piirteenä on viestinnän helppolukuisuus, ajantasaisuus, tiiviys, tyylikkyys, keskustelevuus ja avoimuus (Kortesuo 2014, 16-17).

41 36 Sosiaalinen media on muuttanut yhteiskunnallista viestintää. Viestintä ja kommentointi voi tapahtua anonyymisti nimimerkkien takaa, mutta jos ihminen osallistuu yhteiskunna l- liseen keskusteluun, on hyvä käyttää omaa nimeään. Älypuhelimien avulla sosiaalisen mediaan voi linkittää kuvia, videoita ja kirjoituksia reaaliajassa kaikkien nähtäväksi. Sosiaalisessa mediassa esille tuotuja sanomisia voidaan käyttää aina niin puolesta kuin vastaan. Internetiin laitetuilla julkaisuilla on oma muistijälkensä, eli vaikka tekijä poistaisi oman julkaisunsa, on sen joku toinen saattanut tallentaa itselleen ja mahdollisesti esittää sitä uudelleen. Sosiaalisessa mediassa uutiset ja tiedot leviävät nopeasti. Voimme seurata esimerkiksi yhteiskunnallisia tapahtumia reaaliajassa. Nopeudessa on haittapuolena se, että kaikkia asioita ja lähteitä ei ehditä tarkistamaan. Niin huolimattomat kuin tarkat asiat leviävät nopeasti, eikä niiden tekijöitä löydetä enää tovin päästä. (Auvinen ) Sosiaalisessa mediassa viestinnän oikeuksia turvaavat lait. Jokaisella on oikeus sananvapauteen, yksityisyyden suojaan ja viestinnän luottamuksellisuuteen. Oikeuksia turvaa perustuslaki (1999/731), jossa määritellään jokaisen oikeus sananvapauteen ja julkisuuteen (Perustuslaki 1999/731). Sosiaalisessa mediassa sananvapaus merkitsee oikeutta julkaista tietoa kenenkään ennalta estämättä, oikeutta lähdesuojaan ja oikeutta anonyymiin ilma i- suun. Tiedon julkaisemisen oikeutta voi rajoittaa ainoastaan yksityiselämän ja kunnian suoja tai muu sisältöön liittyvä seikka. Sananvapaus käsittää oikeuden ilmaista ja vastaanottaa tietoja, viestejä ja mielipiteitä työssä, työajan ulkopuolella ja vapaa-aikana kenenkään sitä estämättä. (Pesonen 2013, 70-71, 148.) Henkilötietolaki (1999, 523) suojaa yksityiselämää ja yksityisyyttä henkilötietoja käsitellessä (Henkilöstölaki 1999(523). Rikoslakia (1889/39) sovelletaan myös sosiaalisessa mediassa. Lain 16 luvussa käydään läpi rikosta viranomaista kohtaan. Myös sosiaalisessa mediassa ilmentyvä herjaaminen ja vihapuhe ovat rikoslain alaista toimintaa. (Rikoslaki 1889/39.) Tekijänoikeuslaki (1961/404) määrittää kirjallisen ja taiteellisen teoksen tekijän oikeuksia (Tekijänoikeuslaki 1961/404). Lakia sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (2003/460) sovelletaan kaikkeen julkaisu- ja ohjelmatoimintaan Suomessa (Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä 2003/460). Sosiaalityöntekijän julkista toimintaa määrittelevät sitä säätelevät lait ja ohjeet. Virkamiestä koskee laki viranomaistoiminnan julkisuudesta (1999/621) sekä laki kunnallisesta

42 37 viranhaltijasta (2003/304). Virkamiehen tulee käyttäytyä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Lähtökohta on, että virkamiehellä on samat perusoikeudet kuin kenellä tahansa. Virkamiehen julkisuudessa esittämien mielipiteiden pitää vastata aina tosiasioita. Asiallisuusvaatimus tulee ottaa huomioon varsinkin silloin, kun annetaan tietoja viranomaisen nimissä. Virkamiehen asianmukaisuusvaatimus ei tarkoita sitä, että virkamiehen tulisi esittää mielipiteenä vain viranomaisen toivomalla tai edellyttämällä tavalla. Virkamiehen tulee kuitenkin ottaa aina mielipiteissään huomioon kannanoton sopivuus. Joskus viraston toiminnan vahingoittamiseen tähtäävä sanankäyttö voi olla ristiriidassa käyttäytymistä ohjaavan virkavelvollisuuden kanssa. Työpaikalla tapahtuneiden laittomuuksien tai väärinkäytösten paljastaminen on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä lähtökohtaisesti pidetty sananvapauden piiriin kuuluvana. Virkamiehen tulee kuitenkin ensisijaisesti oikaista epäkohta viraston sisällä. (Koskinen & Kulla 2013, ) Virkamiehen sananvapautta arvioidessa huomioidaan se, esittääkö virkamies kannanoton viranomaisen kantana, yksittäisen virkamiehen näkemyksenä vai mielipiteenä yksityishenkilönä. Virkamiehen osallistumista poliittiseen toimintaan rajoitetaan niissä tapauksissa, jos poliittisen luottamustehtävän hoitaminen johtaisi pysyvään ristiriitaan virkatehtävän hoidon kanssa. Virkamies voi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja esittää julkisesti poliittisluonteisia kannanottoja. Tässä on kuitenkin otettava huomioon virkamiehiä koskevat yleiset rajoitukset. Virantoimituksen ulkopuolella virkamiehelle ei lähtökohtaisesti ei voida asettaa suurempia käyttäytymisvaatimuksia kuin muille kansalaisille. Ainoastaan johtavassa asemassa olevilta virkamiehiltä voidaan aseman perusteella vaatia myös asiallista käyttäytymistä vapaa-aikana. (Koskinen & Kulla 2013, 141, 148, ) Viestintä työajalla ja vapaa-ajalla ei ole oikeuksiltaan samanlaista, koska työsopimuksen velvollisuudet vaikuttavat viestintäkeinoihin, mahdollisuuksiin, ajankohtaan ja sisältöön. Työsopimuksen sisältö vaikuttaa kaikkiin työntekijän oikeuksiin ja velvollisuuksiin samoin kuin muut työpaikalla voimassa olevat ohjeet, säännöt ja työnantajan käskyt. Viestintää saa harjoittaa ja tietoverkkoa käyttää työnantajan laatimien sääntöjen mukaan, vaikka työnantaja ei voi antaa ohjeita muuhun kuin työtehtävissä tapahtuvaan ja työoloi-

43 38 hin liittyvään viestintään. Vapaa-ajalla työntekijä voi esittää sosiaalisessa mediassa vapaasti mielipiteitään, jotka voivat koskea myös poliittisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Sananvapaus sallii myös työntekijälle niin työssä kuin vapaa-ajalla arvostella sopivuuden rajoissa työnantajaansa ja työolojansa. Työntekijän on kuitenkin lojaliteettive l- vollisuuden mukaisesti vältettävä sellaista toimintaa, mikä ei sovi hänen asemaansa tai tuottaa vahinkoa työnantajalle. (Pesonen 2013, , 193.) Hansen-Haug ja Hyppönen perustivat vuonna 2014 sosiaalisessa mediassa Sometun alustalle ryhmän, jossa sosiaalityöntekijöiden oli mahdollista keskustella sosiaalityöhön liittyvistä asioista. Ylläpitäjät havaitsivat, ettei keskustelu ryhmässä ollut kovin aktiivista, niinpä he alkoivat kutsua ryhmää nimeltä somesossut, jossa jatkettiin keskustelua ylläp i- täjien toimesta. Ryhmään myös kutsuttiin sosiaalityöntekijöitä, joista vain muutama liittyi ryhmään. Ylläpitäjät päättelivät, että sosiaalityöntekijät ovat ottaneet työn salassapitove l- vollisuuden niin vakavasti, että se ulottuu aina yhteiskunnalliselle tasolle asti. Sosiaalityöntekijät eivät myöskään halua vaikuttaa tai levittää tietoa avoimesti. Sometun kokeilun valossa sosiaalisen työn "hiljaisuus ja näkymättömyys" tuli esille syvästi juurtuneena. (Hansen-Haug & Hyppänen 2014, 87.) Ulla Mutkan väitöstutkimuksessa (1998) tuli esille, että sosiaalityön hiljaiseen kulttuuriin ovat johtaneet hierarkkiset ja autoritääriset organisaatiot. Asiakastyön paine ja uupumus sekä vaitioloon liittyvät velvoitteet, että heikko ammatillinen itsetunto. (Sirkka 2015, 128.) Somesossujen kokeilun tekijät totesivat kuitenkin, että jos alusta olisi ollut sopivampi, olisi sosiaalityö voinut saada mahdollisesti enemmän valtaa (Hansen-Haug & Hyppänen 2014, 87). Aika on muuttunut tästä nopeasti, sillä Sosiaalityön uraverkoston Facebook-sivustolla keskustelu sosiaalityöstä on hyvin vilkasta. Ehkä aika on sille nyt otollisempi monella tapaa ja sosiaalisen median alusta on parempi kuin yllä mainitussa kokeilussa. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen sosiaalisessa mediassa asettaa haasteita sosiaalityöntekijöille. Joidenkin mielestä on epäoikeudenmukaista vaatia sosiaalityön ammattilaisia sensuroimaan omaa yksityistä toimintaansa mahdollisten rikkomusten tai väärinkäsitysten välttämiseksi. Sosiaalityöntekijöiden sosiaalisen median käyttö riippuu paljon siitä, missä foorumeissa julkaisee mitäkin. Osa ajattelee, että sosiaalityöntekijät kuuluvat

44 39 ammattiryhmänä siihen ryhmään, jotka ovat riippuvaisia maineesta ja arvostuksesta, siksi heidän on noudatettava korkeampia moraalisia normeja kuin muu yleisö. Sosiaalityöntekijöiden viestintää sosiaalisessa mediassa auttaisi selkeät organisaatiolta saadut ohjeet. (Strom-Gottfried ym. 2014, ) Suomessa ei ole laadittu sosiaalityön sähköisten palvelujen eettisiä ohjeita, mutta esimerkiksi Yhdysvalloissa kansallinen sosiaalityöntekijöiden järjestön (NASW) on luonut omat eettisiä säädökset, joita kaikki sosiaalityöntekijät noudattavat (Reamer 2014, 120). Sosiaalityöntekijää sitoo verkkotyöskentelyssä samat lait, toimintavelvollisuudet ja vastuut sekä ammattietiikka kuin muussakin työskentelyssä (Lastensuojelun keskusliitto 2016). Sosiaalityöntekijä edistää sosiaalisessa mediassa sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksia, syrjäytymisen ehkäisyä ja hyvinvointia. Sosiaalityöntekijä soveltaa viestinnässään sosiaalityön käytännönteorioita, sosiaalitieteellistä tietoa ja lakeja sekä käyttää tutkivaa työotetta ja kriittisyyttä toimimalla yksilö, yhteisö kuin yhteiskuntatasolla. (Kairala 2017; Hämäläinen 2015, ) Sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden on tärkeää tunnistaa ja arvostaa sosiaalisen median eri muotoja. Näin voidaan valita sopivimmat sosiaalisen median kanavat ja käyttää niitä työn tavoitteiden mukaisesti. (Hansen-Haug & Hyppönen 2014, 88.) Tulevais uudessa media on entistä tärkeämpi yhteistyökumppani sosiaalialalla ja viestintätaidot ovat oleellinen osa alan ammatillista osaamista ja johtamistaitoa (Kananoja, Niiranen & Jokiranta 2008, 212). Sosiaalityöntekijän tulee osata hallita mediaa. Sosiaalityöntekijöille tulisi lisätä jo koulutusvaiheessa median ja journalismin hallitsemisen taitoja. Sosiaalityö n- tekijöillä tulee olla käytössä väyliä ja työtapoja, jotka johtavat kohti sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa. (Stanfield & Beddoe 2013, 42, 49.) Sosiaali- ja terveysvirastossa tulisi määrittää selkeät rakenteet sille, kuinka tietoa voidaan viedä eteenpäin linjajohdossa ja kuinka sitä hyödynnetään ja viedään eteenpäin poliittisten päättäjien tietoon. Työntekijöille tulisi antaa tietoa siitä, kuinka toimitaan median kanssa ja miten hyödynnetään erilaisia verkkofoorumeja. (Hytti 2014.)

45 40 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 5.1 Aineiston keruu Kyseessä on kvantitatiivinen tutkimus, jonka empiirinen aineisto kerättiin kyselytutk i- muksen avulla. Kyselytutkimuksessa mitattiin rakenteellisen sosiaalityön tekemistä sosiaalisen mediassa. Kyselylomake lähetettiin internetissä olevaan yhteisöpalvelu Facebookiin ja siellä toimivaan sosiaalityön uraverkosto ryhmään syyskuussa Ryhmä on tarkoitettu kaikille sosiaalityöntekijöille ja sosiaalityön tutkinto-opiskelijoille. Uraverkosto tarjoaa mahdollisuuden ammatilliselle keskustelulle ja verkostoitumiselle. (Facebook sosiaalityön uraverkosto ryhmä 2017.) Sosiaalityön uraverkoston jäsenet sopivat kyselyn kohdejoukoksi todella hyvin, koska uraverkosto sijaitsee sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksessa tavoiteltiin kokonaistutkimusta, jossa ajatuksena oli, että kaikki perusjoukkoon kuuluvat havaintoyksiköt ovat mittauksen kohteena (Vilkka 2007, 51). Uraverkoston jäsenten määrä oli kyselytutkimuksen lähetyshetkellä 1686 jäsentä. Kyselyyn eivät vastanneet kuitenkaan kaikki uraverkoston jäsenet, mikä tarkoittaa, että tutkimukseen syntyi katoa, ja siksi on asiallista puhua näytteestä. Tämän tutkimuksen näytteessä tutkittavat edustavat perusjoukkoa ammattialan perusteella. Tutkimuksessa päästään sitä luotettavampiin tuloksiin, kun tutkija tuntee tutkimuksen aihealueen ja perusjoukon (Heikkilä 2014, 32). Kyselytutkimuksen liitteenä olevassa saatekirjeessä kerrottiin kyselytutkimuksen perustiedot; mistä tutkimuksessa on kysymys, kuka tutkimusta tekee ja mihin tutkimustuloksia käytetään. Kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista. Kyselytutkimuksen vastausaika oli kaksi viikkoa. Kyselylomake päivittyi luonnollisesti ensimmäisen viikon aikana, kun ryhmän jäsenet kommentoivat ilmoitustani joko tykkäämällä tai kommenttia jättämällä. Facebookissa kommentointi ja tykkäykset nostavat päivityksen automaattisesti sivun ensimmäiseksi, jolloin sen näkee helpommin useampi ryhmän jäsen. Sosiaalityön uraverkoston sivuilla jäsenet tekevät kuitenkin useita ilmoituksia päivittäin, joten ilmoitukset katoavat helposti useiden muiden päivitysten taakse. Kun vastausaikaa oli jäljellä vielä pari päivää, nostin itse päivityksen kyselytutkimuksesta ylöspäin kommentoimalla omaa ilmoitustani.

46 41 Lomakkeiden karhuaminen on tyypillistä kyselytutkimuksessa, joka toistetaan yleensä kaksi kertaa. Kyselylomake tehtiin internetissä sijaitsevan Google-palvelimen avulla. Google Formsohjelmassa voi luoda lomakkeita, joiden avulla voi kerätä isompia ja pienempiä tiedostoja ilmaiseksi. Vastaukset tallentuivat automaattisesti tietokantaan ja Google Forms-ohjelma tekee vastauksista yhteenvedon ja havainnollistaa tulokset piirakkoina ja pylväinä. Vastauksista saa yksityiskohtaisen Excel taulukon ja tuloksia voi analysoida Google Sheetsohjelmassa. Kyselytutkimus koottiin rakenteellisen sosiaalityön teoriaa ja tehtäväalueita sekä sosiaalisen median mahdollisuuksia hyödyntäen. Kyselylomake tehtiin mahdollisimman selkeäksi ja siistiksi täyttää. Kysymykset etenivät loogisesti eikä kyselystä tehty liian pitkää. (Heikkilä 2014, 47.) Kyselylomake koostui suljetuista ja avoimista kysymyksistä sekä niiden välimuodosta eli sekamuotoisista kysymyksistä. Kyselytutkimuksen muutamassa kysymyksessä käytettiin Likertin asteikkoa, joka koostui 5-portaisesta järjestysasteikosta. Kysymysten ääripäissä vaihtoehtona oli 1 ei ollenkaan ja 5 erittäin paljon. Osassa kysymyksissä käytettiin äärivaihtoehtojen välillä numerokoodivalintaa ja osassa sanallista valintaa. Likert asteikko sopii mittaamaan mielipideväittämiä. (Heikkilä 2014, 51.) Kyselytutkimuksen alussa selvitettiin vastaajan taustatietoja täsmällisiä tosiasiallisia kysymyksiä käyttäen. Seuraavaksi kysyttiin, mitä sosiaalisen median palveluyhteisöjä ja kanavia sosiaalityöntekijät käyttävät rakenteellisen sosiaalityössä tekemisessä sosiaalisessa mediassa. Arvionvaraisten, tosiasiallisten kysymysten avulla selvitettiin aikamäärää, kuten miten paljon sosiaalityöntekijät tekevät rakenteellista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa työajalla ja vapaa-ajalla viikossa. Lopuksi tein kysymyksiä siitä, mitä asioista rakenteellisen sosiaalityön tekeminen oli sisältänyt sosiaalisessa mediassa ja keihin oli oltu yhteydessä rakenteellisen sosiaalityön asioissa. Kyselylomakkeen testaajana toimi kaksi tutkimuksen kohderyhmään kuuluvaa henkilöä, joiden vinkkien pohjalta korjasin kyselylomaketta vielä lopulliseen muotoon. Kyselylomake koostui 16 eri kysymyksestä ja osa kysymyksistä sisältää a ja b-osan.

47 Aineiston analyysi Aineiston analyysin aloitin syyskuussa kyselytutkimuksen päättymisajan jälkeen. Tutkimuksen tulokset analysoitiin Google Forms -ohjelman avulla. Aluksi muodostin Google Sheets -ohjelmassa kyselytutkimuksen vastauksista Excel-taulukon, johon vastaukset tallentuivat jätetyn vastausajan mukaan ja jota voi myös tarvittaessa muokata. Excel-taulukko on tutkimuksen havaintomatriisi, joka muodostuu vaakarivien havainnoista ja pystyrivien muuttujista (Vehkalahti 2008, 51). Google Forms -ohjelma muodosti kyselytutkimuksen vastauksista piirakoita ja pylväsdiagrammeja, joissa näkyi vastaajien prosenttiosuudet ja lukumäärä kysymys ja vaihtoehto kerrallaan. Yksittäisen vastaajien vastauksista muodostettiin tutkimuksen näytettä kuvaileva yhteenveto prosenttijakaumia ja kuvioita hyödyntäen. Aineisto analysoitiin kuvailemalla muuttujien jakaumia ja keskinäisiä riippuvuuksia. Aineiston yksittäisiä muuttujia tarkasteltiin erilaisten tunnuslukujen, jakaumien ja kuvien avulla. Tutkimuksen aineiston analyysissa hyödynnettiin ristiintaulukointia, joka tehtiin Google Sheets -ohjelmassa. Ristiintaulukointia tehtiin kahden luokitellun muuttujan välillä, jonka avulla halusin selvittää miten kahden eri ilmiön väliset yhteydet vaikuttavat toisiinsa, eli onko niiden välillä riippuvuutta vai riippumattomuutta (Heikkilä 2014, 199). Onko esimerkiksi vastaajan työpaikalla vaikutusta rakenteellisen sosiaalityön tekemisen sosiaalisessa mediassa. Ristiintaulukoinnin avulla ei kuitenkaan voitu tehdä luotettavia tilastollisia johtopäätöksiä, koska vastaajien määrä oli pieni. Kyselytutkimuksen avovastauksista tehtiin aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Lisäksi aineistoa kvantifioitiin laskelmalla tiettyjen sisältöjen esiintymismääriä. Aineiston kvantifiointi tarkoittaa, että sanallisesta aineistosta kootaan määrällisiä tuloksia. Aineistosta lasketaan, kuinka monta kertaa vastauksissa esiintyy sama asia. (Tuomi & Sarajärvi 2004.) Tutkimuksen aineisto oli kuitenkin pieni, joten kvantifiointi ei lisännyt uutta tietoa tuloksiin. Aineiston graafisessa kuvailussa suljetut kysymykset havainnollistettiin pylväskuvioiden avulla. Pylväskuvio sopii kuvaamaan aikaa ja se korostaa määrää ja muutoksia. Pylväskuvion avulla on esimerkiksi tuotu esille vastaajien rakenteelliseen sosiaalityöhön

48 43 käyttämää aikaa. Vaakapylväskuvio sopii puolestaan kuvaamaan luokkia, joita tässä tutkimuksessa on muodostettu esimerkiksi rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalueissa. (Heikkilä 2014, 150.) Kyseessä on kuvaileva tutkimus, jossa pyritään jonkin tuntemattoman asian tai tilanteen mahdollisimman oikeaan ja tarkkaan esittämiseen. Rakenteellista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa ei ole juuri tutkittu aiemmin. Kuvailevaan tutkimukseen sisältyy kysymykset mikä, mitä, millainen, miten ja kuinka paljon, jota tässä tutkimuksessa kuvaillaan rakenteellisen sosiaalityön tekemisen tapojen ja rakenteellisen sosiaalityön tehtäväalue i- den kautta sosiaalisessa mediassa. Kuvailevaan tutkimukseen sisältyy myös työn keskeisten teoriakäsitteiden rajaus ja määrittely, jotka tässä työssä koostuvat rakenteellisesta sosiaalityöstä ja sosiaalisesta mediasta sekä näiden käsitteiden yhtäläisyyksistä. (Alkula ym. 1994, ) Kyselytutkimuksessa oli 16 kysymystä, joista osa sisälsi a- ja b-osan. Kaikki (N=30) kyselytutkimukseen osallistunutta vastaajaa vastasivat taustatietoa koskeviin kysymyksiin. Muiden kysymysten kohdalla vastaajien määrä vaihteli (N=26 N= 29) välillä. Aineistosta hylättiin yhden kysymyksen osalta yksi vastaus, koska siinä oli Likertin asteikosta valittu kaksi eri vaihtoehtoa. Kysymys koski, miten paljon tekee rakenteellista sosiaalityötä työaikana? Vastausten hylkäämistä mietin myös neljännen kysymyksen kohdalla, joka koski kysymystä, käyttääkö sosiaalista mediaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. Vastaajista kahdeksan vastasi, ettei käytä, jonka jälkeen kuusi vastaajaa oli vastannut vaihtelevasti kyselomakkeen muihin kysymyksiin, jotka koskivat rakenteellisen sosiaalityön tekemistä sosiaalisessa mediassa. Tämän vastauksen tulosta käyn läpi enemmän tulos- ja johtopäätös-osioissa. 5.3 Luotettavuus ja eettisyys Tämän kyselytutkimuksen näytteen koko on (N=30) sosiaalityön uraverkoston jäsentä, joka on pieni osuus koko sosiaalityön uraverkoston jäsenten määrästä. Kyselytutkimuksen loputtua uraverkoston jäsenistön määrä oli kasvanut 1775 jäseneen. Kyseessä on sosiaalityöntekijöiden ja alan opiskelijoiden ryhmä, joka kasvaa sen myötä, kun uusia jäseniä liittyy ryhmään. Kyselyn aineisto on pieni, mutta toimii silti näytteenä. Vastauksia on

49 44 kolmekymmentä, joten aineistoon ei voida soveltaa parametrisiä menetelmiä. Tuloksia ei ole mahdollista luotettavasti yleistää koko populaatioon (tavoiteltu kokonaisaineisto), joten tulokset jäävät suuntaa antaviksi. Tutkimusmenetelmän valinnassa otin tietoisen riskin, kun käytin aineiston keruumenetelmänä kyselylomaketta. Vastaamattomuus on yksi kyselytutkimuksen heikkous. En kuitenkaan aavistanut etukäteen, että vastausprosentti jää näin pieneksi. Kyselytutkimuksessa on myös tärkeää ennakoida vastaajien käyttäytymistä. Kysymyksiin vastaaminen tulee tehdä mahdollisimman selkeäksi, sekä joihinkin kysymyksiin vastaaminen pitää estää tarvittaessa. Tätä asiaa käsittelen enemmän tulososion kohdassa, joka koski kysymystä, tekeekö rakenteellista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa vai ei. Kyselytutkimuksen luotettavuutta voidaan vahvistaa onnistuneella otannalla, oikeilla menetelmävalinnoilla ja luotettavalla mittaamisella. Tutkimuksen validius määrittyy siitä, että kysymykset ovat mitanneet sitä mitä niiden on pitänyt mitata. Tutkimuksessa saatiin hyvin vastauksia tutkimuskysymyksiin. Vaikka tutkimuksen tulosten ei voida ajatella vastaavan koko sosiaalityöntekijän ammattikuntaa, voi tuloksia silti pitää suuntaa antavina. Tutkimuksen reliaabelius syntyy siitä, että miten vastaajat ymmärtävät kysymykset ja miten rehellisesti niihin vastataan. Tutkimuksen hyvä reliaabelius muodostuu tosiasiallisten kysymysten tuloksissa, joissa mitattiin muun muassa vastaajien työorganisaatiota ja työvuosia. Kyselytutkimuksen kysymykset laadittiin mahdollisimman selkeiksi, jotta ne jättäisivät mahdollisimman vähän tulkinnanvaraisuutta, mutta jokainen vastaaja ymmärtää kuitenkin kysymykset omasta käsityksestään käsin (Alkula ym. 1994, 94, 120). Kysymysten ristiintaulukointi vahvisti kyselytutkimuksessa saatuja tuloksia. Tutkimuksessa ei testattu ristiintaulukoinnin merkitsevyyttä, koska se ei olisi tuonut tuloksiin uutta tietoa. Rakenteellinen sosiaalityö on osa sosiaalityöntekijän työtä, joka muodostuu sosiaalityö n- tekijän työtehtävästä sosiaalityön eri työorientaatioissa. Tämän tutkimuksen tuloksiin vaikuttaa se, kuinka organisaatio mahdollistaa sosiaalityöntekijälle rakenteellisen sosiaalityön tekemisen sosiaalisessa mediassa työaikana, tai miten paljon sosiaalityöntekijällä on mahdollista käyttää vapaa-aikaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen sosiaalisessa mediassa. Siitä ei ole tietoa siitä, miksi niin moni uraverkoston jäsenistä jätti vastaamatta kyselyyn. Osaksi se selittyy varmaan sillä, että uraverkostossa olevat jäsenet eivät tee

50 45 sosiaalisessa mediassa rakenteellisen sosiaalityötä ja eivät sen vuoksi vastanneet kyselyyn. Osa sosiaalityöntekijöistä ei halunnut varmaan vastata kyselyyn vapaa-ajalla, jos sosiaalisen median käyttö on kiellettyä työaikana. Osalta uraverkostossa olevalta jäseneltä kysely saattoi mennä ohi, koska viestintä sosiaalisessa mediassa on niin nopeaa. Usein myös halutaan tietää, mikä vaikutus omalla työpanoksella on tehtävään asiaan. Tämä tutkimus nostaa esille rakenteellisen sosiaalityön näkökulmia sosiaalisessa mediassa, joka auttaa pohtimaan, lisäämään ja kehittämään rakenteellisen sosiaalityön tekemistä sosiaalisessa mediassa. Tutkimus nostaa myös esille aiheen, jota ei ole tutkittu paljoa. Tutkimuksen tekemisessä on kiinnitetty huomiota tutkimuseettisiin, lähdekriittisiin ja tutkimuksen luotettavuuteen liittyviin näkökulmiin. Tavoitteena on ollut tuoda mahdollis imman näkyväksi niitä tapoja, miten tutkimus on tehty. Tutkimuksessa huomiotiin, että yksittäisen vastaajan vastaus tallentui anonyymisti ja kyselytutkimuksen vastaukset tultaisiin hävittämään tämän työn valmistuttua. Kyselytutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista. Tutkimuksessa käytettiin määrälliselle tutkimukselle soveltuvia tiedonhankinta - ja tutkimusmenetelmiä. Tutkimuksen tuloksia käsiteltiin luottamuksellisesti ja ne on tuotu esille mahdollisimman avoimesti. Tutkimuksen raportoinnissa on noudatettu tieteelliselle tiedolle asetettuja vaatimuksia. (Vilkka 2007, )

51 46 6 TULOKSET 6.1 Perustiedot vastaajista Tulokset jaetaan neljään teema-alueeseen: Taustatiedot, sosiaalisen median käyttö rakenteellisessa sosiaalityössä, rakenteellisen sosiaalityön toimintatavat sosiaalisessa mediassa ja rakenteellisen sosiaalityön sisältö sosiaalisessa mediassa. Tulosten havainnollista misessa hyödynnetään pylväsdiagrammeja ja tuloksista nostetaan esille suoria lainauksia avovastauksista, joista käytetään nimitystä V1 - V19. Vastaajien määrä kunkin kysymyksen kohdalla kerrotaan tarkemmin graafisten kuvioiden yhteydessä. Aloitan tulosten esittelyn tuomalla esille kyselyyn osallistuneiden taustoja. Kyselytutk i- mukseen osallistui (N=30) sosiaalityön uraverkossa olevaa jäsentä, joista kaikki vastasivat työala sektoria koskevaan kysymykseen. Tulosten perusteella melkein kaikki työskentelevät julkisella sektorilla. Kolmannella sektorilla työskentelee ¼ osa vastaajista, yksityisellä sektorilla on työssä yksi vastaaja ja yksi on sosiaalityön opiskelija. Suomessa sosiaalityöntekijöitä työskentelee paljon julkisella sektorilla, koska kunnilla on järjestämisvastuu sosiaalihuollon, palveluiden ja taloudellista tukea antavasta auttamisjärjeste l- mästä (Kananoja 2011, 21). TAULUKKO 1. Työsektori jossa työskennellään sosiaalityöntekijänä

52 47 Vastaajien työtaustaa vielä tarkemmin selvitettyä, tässä tutkimuksessa eniten julkisen sektorin sosiaalityöntekijöitä löytyy aikuissosiaalityöstä. Kolmannella sektorilla työskentelee puolestaan laajempi kirjo eri sosiaalityön tehtävissä olevia sosiaalityöntekijöitä kuten kehittämistyössä, lastensuojelussa ja päihde- ja mielenterveystyössä olevia sosiaalityöntekijöitä. Kyselyyn osallistuneet (N=30) vastaajaa työskentelee laajasti eri sosiaalityön paikoissa. Eniten vastauksia saapui aikuissosiaalityössä työskenteleviltä sosiaalityöntekijöiltä 23,2 % ja melkein yhtä paljon lastensuojelussa työskenteleviltä sosiaalityöntekijöiltä 20 %. Terveyssosiaalityössä työskentelee 13,3 % vastaajista ja muutama vastaaja on töissä kehittämistyössä 10 %, päihde- ja mielenterveystyössä 10 %, vanhussosiaalityössä 6,7 % ja vammaissosiaalityössä 4,7 %. Yksittäisiä kyselyyn osallistuneita sosiaalityöntekijöitä työskentelee päivystys- ja kriisityössä, hallintotyössä, lastensuojelun jälkihuollossa ja maahanmuuttajan sosiaalityössä. Yksi vastaaja on opiskelija. Sosiaalityöntekijät ovat Suomessa aitiopaikalla toteuttamassa rakenteellista sosiaalityötä työhön vahvasti sisältyvän palvelujärjestelmän kautta (Pohjola ym. 2015, 11). TAULUKKO 2. Sosiaalityöntekijän työala

53 48 Vastaajien (N=30) työkokemus vuosissa sosiaalialalta vaihtelee. Eniten vastauksia saa työkokemuskohta 6-9 vuotta, joka on 1/3 osalla vastaajista. Muut työvuosikokemusva ihtoehdot jakaantuvat vastaajien kesken täysin tasaisesti. Vastaajia on yhtä paljon kaikissa seuraavissa vaihtoehdoissa 0-1 vuotta, 2-5 vuotta, vuotta, vuotta ja yli 20 vuotta. Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus kehittyy koulutuksessa, mutta se syvenee työkokemuksen kautta. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen ei ole kiinni työntekijän määrällisestä työvuosien kokemuksesta, vaikka työ kehittää ja syventää työntekijän asiantuntijuutta omasta ammattialasta. Työkokemus voi kuitenkin antaa varmuutta, jota voi hyödyntää rakenteellisen sosiaalityön tekemisessä sosiaalisessa mediassa. Kyse on kuitenkin enemmän taidoista ja mahdollisuuksista, joita sosiaalista mediassa tarvitaan rakenteellista sosiaalityötä tehdessä. Sosiaalinen media on osalle käyttäjistä iän puolesta tutumpaa kuin toisille. Sosiaalinen media tuli laajempaan käyttöön Suomessa 2000 luvulla v. (N=5) 2-5 v. (N=5) 6-9 v. (N=10) v. (N=5) v. (N=5) yli 20 v. (N=5) TAULUKKO 3. Työkokemus sosiaalialalta Käyttääkö sosiaalista mediaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen, sisältyi myös taustakartoitus-kysymyksiin. Kaikki kyselytutkimukseen osallistuneet henkilöt (N=30) vastasivat kysymykseen. Vastaajista 73,3 % tekee rakenteellista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa ja 26,7 % ei. Vastaajat saivat tarkentaa vastaustaan avovastauksella, jos eivät

54 49 tehneet rakenteellisista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa. Avovastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Avovastaukset voidaan jakaa kahteen aihealueeseen: Rakenteellinen sosiaalityö ei kuuluu työtehtäviin 3 vastausta. Rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen ei ole löytynyt oikeaa tapaa 4 vastausta. En tiedä, miten sen tekisin (V1) Se ei kuulu työtehtäviini, ja käytän somea vain viihteellisessä tarkoituksessa (V2) TAULUKKO 4. Käyttääkö sosiaalista mediaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen Tämän kysymyksen tulosta on haasteellista analysoida, koska kuusi vastaajaa jotka vastasivat, etteivät käytä sosiaalista mediaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen, vastasivat silti myös muihin kyselytutkimuksen kysymyksiin. Kävin ei-käyttäjien vastaukset läpi yksitellen ja yllä esitetyt avovastaukset on tuotu esille niiden (N=2) vastaajien avovastauksista, jotka vastasivat johdonmukaisesti kyselytutkimuksen muihin kysymyksiin kuten, etteivät tee myöskään rakenteellista sosiaalityötä työaikana tai vapaa-aikana, kun eivät käytä muutoinkaan sosiaalista mediaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. (N=6) vastaajaa ei-käyttäjistä vastasi seuraaviin kysymyksiin, mitä sosiaalisen median kanavia käyttää rakenteellisen sosiaalityön tekemisessä, mitä roolia käyttää rakenteellisen sosiaalityön tekemisessä, miten on tuonut esille rakenteelliseen sosiaalityöhön sisältyviä osa-

55 50 alueita sosiaalisessa mediassa sekä keihin on ollut yhteydessä rakenteellista sosiaalityötä koskevissa asioissa. Tämän johdosta tulos, käyttääkö sosiaalisesta mediaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen vääristyy ainakin joiltakin osin. Ne ei-käyttäjät jotka vastasivat kyselytutkimuksen muihin kysymyksiin, eivät ehkä miellä omaa tekemistä rakenteellisen sosiaalityön tekemiseksi sosiaalisessa mediassa tai sitten kysymys neljä on luettu huolimattomasti tai ymmärretty väärin. Vastaajat saattoivat myös ymmärtää kyselytutkimusten kysymysten koskettavan yleisesti rakenteellisen sosiaalityön tekemistä, eikä vain sosiaalisessa mediassa tehtävää rakenteellista sosiaalityötä. Avovastauksista päätellen joku mieltää kysymyksen koskettavan työajalla tapahtuvaa rakenteellisen sosiaalityön tekemistä, vaikka kysymys koskee ylipäätänsä sitä, käyttääkö sosiaalista mediaa rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. Kysymysten vastaukset voivat myös kuvata sitä, että osalle vastaajista rakenteellisen sosiaalityön sisältö ei ole hahmottunut vielä kovin kokonaisvaltaisesti, koska siitä puhutaan ja sitä tehdään vielä vähän eri sosiaalityön työorientaatioissa saatikka, että siihen käytettäisiin sosiaalista mediaa. Halusin kuitenkin tietää, mistä sosiaalityön työalasta vastattiin eniten, ettei tee rakenteellista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa. Ristiintaulukoinnin perusteella lastensuojelussa ja aikuissosiaalityössä olevilta sosiaalityöntekijöiltä tuli eniten vastauksia ei- tekemiselle. Siihen ei ole tarjolla mahdollisuuksia. Rakenteellisesta sos.työstä ei edes ääneen työssäni puhuta. Kun otin asian aikoinaan esille, ei edes tiedetty mitä se on tai mitä voisi meidän työssä tarkoittaa (V3) Työtehtävissä ei ole lupa käyttää sosiaalista mediaa (V4) Huolellisen analysoinnin perusteella en koe tämän kysymyksen tuloksen vääristävän muita kyselytutkimuksen tuloksia. Tämä kysymys kuitenkin osoittaa kyselytutkimuksen heikkouden. En käytä kysymyksen tulosta ristiintaulukoinnissa, sillä aineistosta on nostettavissa monia mielenkiintoisia tekijöitä, jotka kertovat rakenteellisen sosiaalityön tekemisestä sosiaalisessa mediassa ja vastaavat tutkimuskysymyksiini, jotka koskevat rakenteellisen sosiaalityön tekemistä ja sisältöä sosiaalisessa mediassa.

56 Sosiaalisen median käyttö rakenteellisessa sosiaalityössä Kyselyssä selvitetään sosiaalisen median käyttämistä rakenteellisessa sosiaalityössä kolmen eri kysymyksen avulla. Ensimmäiseksi tiedusteltiin avoimen kysymyksen avulla mitä sosiaalisen median palveluyhteisöjä ja kanavia sosiaalityöntekijät käyttävät rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen. Kyselyyn (N=27) vastanneet käyttävät rakenteellisen sosiaalityön tekemisessä eniten Facebookia 96 %. Facebook on suosituin yhteisösovellus sosiaalisessa mediassa. Suomessa Facebookia käyttää 2,6 miljoonaa ihmistä (Tilastokeskus 2016). Facebookiin sisältyvät sovellusmahdollisuudet antavat monipuolisen pohjan rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen sosiaalisessa mediassa. Toiseksi eniten käytetään Twitteriä 38,5 %. Twitteriä pidetään sosiaalisen median kanavista avoimimpana. Twitterin kautta voi vastaanottaa ja tehdä ajankohtaisia päivityksiä muiden käyttäjien kanssa hyvin laajasti. (Pönkä 2014, 25.) Twitterissä on mahdollisuus twiitata rakenteelliseen sosiaalityöhön sisältyvistä asioita nopeasti ja monipuolisesti. Twitter voi olla julkinen tai suojattu ja julkiset viestit näkyvät kaikille oli Twitter-tiliä tai ei. Kolmanneksi eniten käytetään Instagramia 15,4 % ja LinkedIn:a 15,4 %. Instagram soveltuu nopeaan asioiden jakamiseen. Se ei kuitenkaan ole niin nopea kuin Snapchat, jossa viestit ovat näkyvissä 24 h, jonka jälkeen ne poistuvat. Instagramin avulla voi jakaa kuvia, videoita ja viestejä. Instagramissa voi tutustua maailmanlaajuisesti eri käyttäjien tileihin. Instagram-tili voi olla julkinen tai suojattu. LinkedIn on keskittynyt oman alan verkostoitumiseen ja uran luomiseen (Forsgård & Frey 2010, 91). LinkedI:issa verkostoidutaan niiden tahojen kanssa jotka liittyvät omaan työhön ja työllistymiseen. Palveluun voi liittää oman ansioluettelon ja kertoa harrastuksensa. LinkedInin kautta haetaan työtarjouksia. LinkedIn-palvelussa käytetään omaa nimeä. Myös sosiaalityöntekijä voi edistää omaa uraansa LinkedIn:n avulla. (Kietzmann et al., 2011 ref Hansen-Haug & Hyppänen 2014, ) LinkedIn-verkkoyhteisöpalvelu soveltuu rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen näiden tulosten perusteella kaikista vähiten, koska sen käyttöprofiili on erilainen kuin muiden tässä kyselyssä esiin tulleiden verkkoyhteisöpalveluiden. Kyselyyn vastanneet sosiaalityöntekijät ovat varmaan tuoneet LinkedIn:n esille sen käytön vuoksi, vaikka siellä rakenteellisen sosiaalityön tekeminen on varmasti kaikista vähäisintä. LinkedIn:n

57 52 avulla voidaan kyllä tuoda esille sosiaalityöntekijän ammatillisuutta ja työnkuvaa. Neljäntenä käytetään WhatsAppia 11,5 %, joka on pikaviestisovellus, jossa voi jakaa myös kuvia ilmaiseksi. Viestejä voi lähettää kaikille sovelluksen käyttäjille. Yksittäisiä vastauksia löytyy Slidesharen, Prezin, Blogin, Googlen, Skypen ja Worldpressin käytöstä. TAULUKKO 5. Sosiaalisen median palveluyhteisöt rakenteellisessa sosiaalityössä Halusin tietää vielä tarkemmin, mitä eri sosiaalisen median palveluyhteisöjä sosiaalityö n- tekijät käyttävät työaikana ja vapaa-aikana rakenteellisen sosiaalityön tekemisessä. Niinpä tein ristiintaulukoinnin näiden kysymysten välillä. Työaikana sekä vapaa-aikana käytetään eniten Facebookia. Vapaa-aikana käytetään enemmän LinkedIniä kun taas Twitteriä käytetään niin työaikana kuin vapaa-aikana. WhatsAppia käytettiin vain vapaaaikana. Kyselyssä selvitettiin Likert asteikon avulla kuinka paljon sosiaalityöntekijät tekevät rakenteellista sosiaalityötä sosiaalisessa mediassa avoimissa ja suljetuissa palveluyhte i- söissä / ryhmissä. Asteikossa 1 on ei ollenkaan ja 5 on erittäin paljon. Sosiaalityöntekijät (N=30) tekevät rakenteellista sosiaalityötä avoimissa palveluyhteisöissä / ryhmissä eniten jossain määrin eli keskikohta 3-vaihtoehto saa eniten vastauksia 36,7 %. Ei ollenkaankohdassa vastausprosentti on 26,7 %. Periaatteessa kaikki sosiaalisen median toiminta on

58 53 avointa, vaikka käyttäjällä on mahdollisuus luoda palveluun profiili ja määritellä ne, joiden kanssa pitää yhteyttä ja jakaa sisältöä (Pesonen 2013, 33). Julkaisu säilyy sosiaalisessa mediassa ikuisesti ja sosiaalisessa mediassa olevia julkaisuja voidaan jakaa eteenpäin, vaikka käyttäjä olisikin määritellyt omalle sivustolleen joitakin estoja. TAULUKKO 6. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen avoimissa palveluyhteisöissä Avoimissa palveluyhteisöissä ja ryhmissä rakenteellista sosiaalityötä jossain määrin tekevät sosiaalityöntekijät löytyvät aikuissosiaalityöstä. Erittäin paljon tekevä yksittäinen sosiaalityöntekijä työskentelee lastensuojelussa. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen suljetuissa palveluyhteisöissä / ryhmissä on vähäisempää kuin avoimissa palveluyhteisöissä ja ryhmissä. Kysymykseen vastanneet (N=30) tekevät melko vähän 37 % rakenteellista sosiaalityötä suljetuissa palveluyhteisö issä / ryhmissä. Muut vaihtoehdot; en ollenkaan, jossain määrin ja melko paljon jakaantuvat täysin tasaisesti vastaajien kesken, joissa vastausprosentti on kaikissa 20 %. Muutama vastaaja tekee silti rakenteellista sosiaalityötä aktiivisemmin suljetuissa palveluyhteisöissä / ryhmissä, koska melko paljon tekemisen vastausprosentti on 20 % suljetussa kuin avoimissa palveluyhteisöissä se on 10%. Suljettujen palveluyhteisöjen / ryhmien kohdalla on vastauksissa kuitenkin enemmän hajontaa kuin avoimien palveluyhteisöjen / ryhmien vastausten kohdalla.

59 54 Sosiaalisen median käyttäjällä on mahdollisuus määritellä eri sosiaalisen median sovelluksissa, mitä rajoja omalle sovellukselleen asettaa. Joissakin sovelluksissa rajoja voi asettaa yksityiskohtaisemmin kuin toisissa. Sosiaalisen median käyttäjä voi myös valita missä palveluyhteisöissä ja ryhmissä toimii. Esimerkiksi sosiaalityön uraverkoston ryhmä Facebookissa on suljettu ryhmä eli vain ryhmän jäsenet voivat nähdä ryhmässä tehdyt julkaisut. Sovellus voi myös olla avoin, jolloin kellä tahansa sovelluksen käyttäjällä on mahdollisuus nähdä sovelluksessa tehdyt julkaisut ja osallistua mukaan toimintaan. TAULUKKO 7. Rakenteellisen sosiaalityön tekeminen suljetuissa palveluyhteisöissä Rakenteellista sosiaalityötä suljetuissa palveluyhteisössä ja ryhmissä numero 2 melko vähän tekevät vastaajat työskentelevät lastensuojelussa ja aikuissosiaalityössä. Melko paljon vaihtoehto numero 4 saa eniten vastauksia sekalaisesti useasta eri sosiaalityön ammattiryhmästä. Erittäin paljon suljetuissa palveluyhteisöissä ja ryhmissä tekevä sosiaalityöntekijä löytyy vanhussosiaalityöstä Vastaajat saivat vielä tarkentaa sitä, missä rakenteellisen sosiaalityön tilanteessa käyttää julkista ja milloin suljettua palveluyhteisöä / ryhmää. Vastaukset voidaan jakaa kolmeen asiasisältöön. Palveluyhteisöllä / ryhmällä ei ole väliä 1 kpl ja Suljettu palveluyhteisö / ryhmä on parempi 1 kpl ja kumpikaan ei ole hyvä 1 kpl.

60 55 Aiheesta riippuen. Keskusteluihin osallistun, jos koen tarpeelliseksi, oli ryhmä suljettu tai avoin (V5) Yksityisissä ryhmissä on helpompi omalla nimellä toimia eikä tarvitse niin tarkkaan harkita kommentteja (V6) Vältän tietoisesti omalla nimellä julkisesti kirjoittamista nykyään. Tämä johtuu aika pitkälle työstäni. En halua esittää julkisesti enää mielipiteitä, koska asiakkaat. Lisäksi pelkään kiusatuksi ja vainotuksi tulemista, sitä on jo jossain määrin tapahtunut. Sananvapaus ei välttämättä aina toteudu (V7) Avovastaukset kertovat siitä, että sosiaalityöntekijän voi olla joissakin tilanteissa vaikea toimia sosiaalisessa mediassa omalla nimellä julkisen työroolin vuoksi. Rakenteellisen sosiaalityön tekemistä sosiaalisessa mediassa voi estää tai vaikeuttaa työntekijän paikka tai asema sekä sosiaalityöntekijöille asetetut roolit ja odotukset (Tiitinen & Lähteinen 2015, 207). Näen, että tämä este on pikkuhiljaa murtumassa ja sosiaalityöntekijät ottavat yhä rohkeammin tilaa sosiaalisessa mediassa rakenteellisen sosiaalityön asioissa. 6.3 Rakenteellisen sosiaalityön toimintatavat sosiaalisessa mediassa Kyselyssä selvitetään rakenteellisen sosiaalityön toimintatapoja sosiaalisessa mediassa käyttäjän roolin, käyttäjätahon ja ajankäytön kautta. Sosiaalityöntekijät (N=27) tekevät rakenteellista sosiaalityötä eniten sosiaalisessa mediassa yksityishenkilönä 88,9 %, toiseksi eniten asiantuntijana 40,7 % ja kolmanneksi eniten työroolista käsin 25,9 %. Sosiaalisen median käyttäminen työroolista käsin tapahtuu yleensä työaikana työpaikalla annettujen ohjeiden mukaisesti. Työtehtäviin saattaa sisältyä esimerkiksi säännöllinen twiittaus, osallistuminen ammatilliseen keskusteluun LinkedIn kautta, bloggaus organisaation sivuille tai työstä kommentointi yksikön Facebook-sivuilla. Sosiaalityöntekijä voi tehdä rakenteellista sosiaalityötä asiantuntijana niin työaikana kuin vapaa-aikana, sekä kommentoida niin työprofiililla kuin omalla nimellä. Kyse on sosiaalityön ammatista ja työhön sisältyvän tiedon esille tuomisesta. Vapaa-ajalla sosiaalityöntekijä käyttää usein rakenteellisen sosiaalityön tekemisessä omaa nimeä, joka mahdollistaa mielipiteiden ja asioiden esille tuomisen vapaammin. Julkisen vallan käyttöä harjoittavan viranomaisen on kiinnitettävä enemmän huomioita virkamiesten sananvapauteen ja perusoikeuksiin kuin yksityissektorin työnantajan, koska julkisen vallan käyttöä tulee kaikkien, myös virkamiesten pystyä katsomaan kriittisesti. (Pesonen 2013, 188, 192, 194.)

61 56 TAULUKKO 8. Rooli rakenteellisessa sosiaalityössä sosiaalisessa mediassa Vastaajat saivat tarkentaa omaa rooliansa sosiaalisessa mediassa, jossa hahmottuu kaikki sosiaalityöntekijöiden käyttämät roolit. Tässä kohtaa tuon esille myös opiskelijan vastauksen, joka tekee rakenteellista sosiaalityötä luonnollisesti yksityishenkilönä. Eniten käytän asiantuntija- ja työrooleja, joiden kautta pyrin vaikuttamaan työkenttään sekä asiakasrajapintaan. (V8) Asiantuntijana sometan (V9) Yksityishenkilö (twitter), järjestön blogissa työroolissa (V10) Yksityishenkilönä poliittisesti (V11) Rakenteellista sosiaalityötä tehdessä (N=27) sosiaalityöntekijät esiintyvät sosiaalisessa mediassa eniten omalla nimellään 89 % toiseksi eniten käytetään omaa ammattinimeä 32,1 %, kolmanneksi organisaation nimeä 21,4 % ja vähiten nimimerkkiä 17,9 %. Tulos on hyvin samansuuntainen kuin yllä esitetty tulos sosiaalityöntekijöiden rooleista, joissa vahvimpana korostuu rakenteellisen sosiaalityön tekeminen yksityishenkilönä, joka tarkoittaa usein oman nimen käyttämistä sosiaalisessa mediassa.