Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1 (26) Ympäristökeskus Ympäristönsuojeluosasto Ympäristönsuojelupäällikkö

Transkriptio

1 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 1 (26) 179 Kiinteistöviraston ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta in situ -menetelmällä osoitteessa Vuosaarentie 3 HEL T Päätös Ilmoitus Ilmoituksen tekijä Alueen omistaja on hyväksynyt Helsingin kaupungin kiinteistöviraston tekemän ympäristönsuojelulain 136 :n mukaisen ilmoituksen alla esitetyn mukaisesti. Helsingin kaupungin kiinteistövirasto Tonttiosasto PL Helsingin kaupunki Y-tunnus: Yhteyshenkilö: Johanna Hytönen, puhelin (09) , sähköposti johanna.hytonen@hel.fi Alueen omistaja on Helsingin kaupunki. Alueen sijainti, koko ja maan käyttö Ilmoituksessa esitetty alue sijaitsee Helsingin 54. kaupunginosassa (Vuosaari) tontilla 54157/1, osoitteessa Vuosaarentie 3. Alueen koko on noin 4700 m². Alue sijaitsee entisellä Vuosaaren keskustan alueen käsittäneellä soranottoalueella. Soranottoalue on sittemmin pääosin täytetty. Ilmakuvien perusteella soranottoalue on ollut käytössä ainakin 1960-luvulla. Vuoden 1988 ilmakuvassa alue on jo täytetty. Alueen etelä- ja keskiosa on nykyisin Vuosaaren Urheilutalon pysäköintialueena. Kohteen ympäristössä sijaitsee asuinrakennuksia, Vuosaarentie, urheilutalo sekä monitoimitalo. Pohjoisosassa sijainnut osa Vuosaarentietä ja kevyen liikenteen väylä on siirretty syksyllä 2015 kulkemaan kunnostettavan alueen pohjoispuolelta.

2 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 2 (26) Pilaantumisen syy Kunnostusalueella on voimassa asemakaavan muutos numero Asemakaavan muutoksessa kohde on merkitty asuin-, liike- ja toimistorakennusten korttelialueeksi. Alueen rakentamista kaavanmukaiseen käyttöön suunnitellaan. Alueelle rakennetaan kaksi asuinkerrostaloa ja niiden väliin piha-alueelle tulee muun muassa pysäköintipaikkoja. Alueen maaperässä on havaittu kohonneita pitoisuuksia muun muassa metalleja, bentseeniä, öljyhiilivetyjä, kloorattuja liuottimia sekä polyaromaattisia hiilivety-yhdisteitä (PAH-yhdisteet). Haitta-aineet ovat todennäköisesti peräisin alueen täytöistä. Aluetta koskevat aiemmat päätökset Helsingin kaupungin ympäristönsuojelupäällikkö on antanut päätöksen Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ilmoituksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista osoitteessa Vuosaarentie 3. Tämä päätös korvaa annetun päätöksen 38. Ilmoitusvelvollisuus ja toimivaltainen viranomainen Asian vireilletulo Ilmoituksen sisältö Ilmoitus koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista. Toiminta on ilmoitusvelvollista ympäristönsuojelulain 136 :n mukaan. Ympäristöministeriö on päätöksillään 16/400/2000, 5/400/2004 ja 6/400/2010 siirtänyt Uudenmaan ympäristökeskukselta ja Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalle toimivallan käsitellä ympäristönsuojelulain mukaiset pilaantuneen maaperän puhdistamista koskevat ilmoitukset Helsingin kaupungin alueella. Ympäristölautakunta on ( 372) siirtänyt tämän toimivallan ympäristönsuojelupäällikölle. Ilmoitus pilaantuneen maaperän puhdistamisesta on saapunut Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen Ilmoitukseen on liitetty seuraava asiakirja: - Helsingin kaupunki, kiinteistövirasto, Pilaantuneen maaperän kunnostaminen In situ -menetelmällä, Vuosaarentie 3, Helsinki, Pilaantuneen maaperän kunnostuksen yleissuunnitelma, , FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy Ilmoitusta täydennettiin kunnostussuunnitelman täsmennyksillä.

3 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 3 (26) Ilmoituksessa ja sen liitteissä on esitetty seuraavat tiedot mm. maaperästä, sen pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta sekä puhdistusmenetelmästä ja -tavoitteista: Maaperä, pohjavesi ja pintavesi Soranotto alueella on ulottunut pohjavedenpintaan saakka noin tasolle + 4 metriä. Soranoton jälkeen alue on täytetty noin tasolle +14,0 metriä. Täyttöön on käytetty sekalaista ainesta, joka sisältää myös rakennusjätettä, ainakin tiiltä, betonia, asfalttia, muovia, lasia ja puuta. Täytössä havaittiin tutkimuksissa erittäin voimakkaasti haisevaa osittain mustaa maata neljässä pisteessä voimakkaimmillaan noin 2 7 metrin syvyydessä. Täytön alla pohjamaa on hiekkaa noin tasolle -20 metriä saakka. Hiekan alapuolella on kairausten mukaan vähintään 2 7 metriä moreenia. Kallion pintaa ei tavoitettu kairauksissa. Alue sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeällä Vuosaaren pohjavesialueella. Pohjavesi virtaa lounaaseen. Entinen Hautalan vedenottamo sijaitsi noin 500 metrin etäisyydellä kohteesta pohjaveden virtaussuuntaan. Lähin pintavesistö sijaitsee etelässä 1,2 km päässä. Alue on pääosin päällystetty ja sadevesiviemäröity. Alueella havaitut haitta-aineet Alueen maaperän pilaantuneisuutta on tutkittu vuosina 2012, 2015 ja Vuonna 2012 tutkittiin paikoitusalueen jätetäyttöä. Vuoden 2015 tutkimukset käynnistettiin, koska alueen länsiosassa havaittiin voimakasta haitta-aineen hajua pohjatutkimusten yhteydessä. Havaitun pilaantuneisuuden laajuutta tarkennettiin vuoden 2015 ja 2016 tutkimuksissa. Maaperän pilaantuneisuutta tutkittiin vuosina kolmesta koekuopasta ja 41 kairapisteestä otetuista maanäytteistä. Todetun pilaantuneisuuden rajaamiseksi maanäytteitä otettiin myös alueen ulkopuolelta. Koekuopat kaivettiin 5 5,5 metrin syvyyteen ja kairapisteet ulotettiin noin 8 15 metrin syvyydelle nykyisestä maanpinnasta. Maanäytteistä analysoitiin XRF-kenttämittauslaitteella metallien pitoisuuksia. Osasta näytteitä mitattiin PID-mittarilla haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia. Osa näytteistä toimitettiin suoraan laboratorioon ilman haihtuvien yhdisteiden pitoisuusmittauksia kenttämittauslaitteella. Osasta näytteitä mitattiin monikaasuanalysaattorilla rikkivedyn ja syaanivedyn pitoisuudet. Kohonneita pitoisuuksia kaasuja ei todettu. Valituista maanäytteistä analysoitiin laboratoriossa alkuaineiden, PAH-yhdisteiden ja polykloorattujen bifenyyliyhdisteiden (PCB-yhdisteet) sekä öljyhiilivetyjen ja haihtuvien hiilivetyjen pitoisuuksia. Osasta näytteitä analysoitiin liukois-

4 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 4 (26) ten metallien pitoisuudet, TOC, ph ja raekoko sekä tehtiin öljyhiilivetyjen fraktiointi. Yhdestä näytteestä tehtiin asbestimääritys. Asbestia ei todettu. Pohjavesinäytteitä otettiin alueella sekä alueen lähietäisyydellä sijaitsevista havaintoputkista. Vesinäytteistä analysoitiin laboratoriossa haihtuvien orgaanisten yhdisteiden, öljyhiilivetyjen jakeiden C5-C10 ja C10- C40, PAH-yhdisteiden sekä valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) esitettyjen metallien pitoisuudet. Kesäkuussa 2016 otetuista näytteistä analysoitiin lisäksi ph sekä DOC-, happi-, rauta-, mangaani-, alumiini-, kokonaisfosfori-, ammonium-, nitraatti- ja nitriittipitoisuudet. Huokoskaasunäytteitä otettiin kahdesta huokoskaasun havaintoputkesta kolme kertaa. Huokoskaasunäytteistä analysoitiin aromaattisten ja halogenoitujen yhdisteiden, aromaattisten ja alifaattisten öljyhiilivetyjakeiden sekä PAH-yhdisteiden pitoisuudet laboratoriossa. Huokoskaasun havaintoputkista mitattiin lisäksi metaanin, rikkivedyn ja syaanivedyn pitoisuudet Dräger-monikaasumittarilla. Kohteen maaperätutkimuksissa todettuja haitta-aineiden pitoisuuksia verrattiin maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa käytettävän valtioneuvoston asetuksen pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) mukaisiin viitearvoihin: kynnysarvo, alempi ohjearvo ja ylempi ohjearvo. Maaperässä todettuja pitoisuuksia verrattiin myös ohjeellisiin vaarallisen jätteen raja-arvoihin. Pohjavesituloksia verrattiin valtioneuvoston asetuksen (341/2009) pohjaveden ympäristölaatunormeihin sekä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1352/2015) talousveden laatuvaatimuksiin ja laatusuosituksiin. Huokoskaasupitoisuuksille ei ole asetettu raja-arvoja. Alueen maaperässä todettiin korkeimmillaan alemman ohjearvon ylittävä pitoisuus lyijyä sekä ylemmän ohjearvon ylittävät pitoisuudet kuparia ja sinkkiä. Lisäksi antimonin, arseenin, elohopean, kadmiumin, nikkelin ja vanadiinin pitoisuudet ylittivät kynnysarvon. Orgaanisista haitta-aineista todettiin korkeimmillaan kynnysarvon ylittäviä pitoisuuksia TEX-yhdisteitä ja trikloorieteeniä. Korkeimmillaan alemman ohjearvon ylittävät pitoisuudet todettiin bentseeniä ja tetrakloorieteeniä. Öljyhiilivetyjen jakeiden C5-C10 (painekyllästettyä puuta sisältänyt piste), antraseenin, bentso(a)antraseenin, bentso(k)fluoranteenin, naftaleenin sekä vinyylikloridin pitoisuudet ylittivät ylemmät ohjearvot. Korkeimmillaan ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon ylittivät öljyhiilivetyjen jakeiden C10-C40, bentso(a)pyreenin, fenantreenin, fluoranteenin sekä PAH-yhdisteiden kokonaispitoisuudet. Tutkimuksissa havaittiin erityisesti korkeita PAH-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen pitoisuuksia. Pieniä pitoisuuksia kloorattuja yhdisteitä havaittiin

5 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 5 (26) lähes koko tutkitulla alueella. PAH-yhdisteiden pitoisuuksia havaittiin pääosin länsiosassa 2,0 10,0 metrin syvyydellä. Öljyhiilivetyjä esiintyi koko alueella pääosin 2,0 9,0 metrin syvyydellä. Pilaantuneen maan määrät arvioitiin tehtyjen tutkimusten perusteella. Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välisten maa-ainesten määrä on tonnia. Haitta-ainepitoisuuksiltaan alempien ja ylempien ohjearvojen välistä maata on tonnia. Haitta-ainepitoisuuksiltaan ylempien ohjearvojen ja ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon välistä maata on tonnia. Ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia sisältäviä maita on 3000 tonnia. PAH-yhdisteitä arvioidaan olevan maaperässä joitain tuhansia kiloja ja öljyhiilivetyjen bensiini- ja öljyjakeita yhteensä kymmeniä tuhansia kiloja. Bentseenin ja vinyylikloridin määrät alittavat yhden kilon. Tetrakloorieteenin määräksi alueella arvioidaan alle 10 kg. Metalleista kuparia ja lyijyä arvioidaan olevan joitakin satoja kiloja ja sinkkiä noin tuhat kiloa. Haitta-aineet eivät ole jakautuneet tasaisesti koko alueelle. Yhteensä alueen pohjavedenpinnan yläpuolisen maakerroksen massaksi arvioidaan noin tonnia. Pohjavedessä havaittiin pieniä pitoisuuksia metalleja, pyreeniä, tetrakloorieteeniä ja TAME:a. Alueen pohjavedessä ei todettu viitearvoja ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Pitoisuuslaskelmien mukaan pohjavedessä todettujen haitta-aineiden määrät alittavat 10 g. Laskennan mukaan kuparia esiintyy noin 10 g, tetrakloorieteeniä noin 8 g, nikkeliä noin 5 g ja TAME:a noin 3 g. Alueen ulkopuolella pohjavedessä havaittiin kloorattuja alifaattisia yhdisteitä, PAH-yhdisteitä ja öljyhiilivetyjä. Huokoskaasunäytteissä havaittiin useita haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sekä PAH-yhdisteitä. Mitatut haitta-ainepitoisuudet olivat pieniä. Suurin havaittu pitoisuus oli tetrakloorieteenillä 366,3 µg/m³. Korkein bentseenin pitoisuus oli 2,9 µg/m³ ja naftaleenin pitoisuus 8,9 µg/m³. Karkean arvion mukaan huokoskaasun haitta-ainemäärät alueella ovat pieniä. Korkein laskennallinen määrä saatiin tetrakloorieteenille, noin 2 g. Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi Kriittisten haitta-aineiden valinnassa tarkasteltiin ekologisiin ja terveysriskeihin perustuvia suurimpia hyväksyttäviä pitoisuuksia (SHP) ja suurimpia vaikutuksettomia pitoisuuksia pohjavedelle (SVP). Öljyhiilivedyille ei ole olemassa luotettavia SHP/SVP-arvoja. Terveys- ja kulkeutumisriskinarviossa tarkastellaan bentseeniä, öljyhiilivetyjen jakeita C5-C40, antraseenia, bentso(a)antraseenia, bent-

6 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 6 (26) so(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia, fluoranteenia, naftaleenia, vinyylikloridia ja tetrakloorieteeniä. Ekologisessa riskinarviossa tarkastellaan öljyhiilivetyjen jakeita C5- C40, kuparia, lyijyä, sinkkiä, antraseenia, bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, fenantreenia, fluoranteenia, naftaleenia sekä PAH-yhdisteitä kokonaisuutena. Käsitteellisen riskireittien tarkastelun perusteella haitta-aineiden kulkeutuminen veden mukana syvemmälle maaperään ja leviäminen pohjaveden mukana on mahdollista. Kulkeutumista tarkastellaan laskennallisesti. Haitta-aineiden kulkeutuminen sisäilmaan on suunnitellussa käytössä mahdollista. Kulkeutumista tarkastellaan laskennallisesti. Haittaaineille altistuminen talousveden välityksellä on mahdollista, joskin hyvin epätodennäköistä. Hengitysilman välityksellä altistuminen on mahdollista ja sitä tarkastellaan laskennallisesti. Haitta-aineiden ei arvioida aiheuttavan merkittävää ekologista riskiä, koska kohde sijaitsee kaupunkialueella ja lähellä ei sijaitse luontoarvojen takia suojeltuja alueita eikä alueella tiettävästi esiinny suojeltuja lajeja. Haitta-aineita esiintyy vähintään kahden metrin syvyydellä. Kohteessa esiintyvien haitta-aineiden kulkeutumista veden mukana ja kulkeutumista rakennuksen sisäilmaan tarkasteltiin laskennallisesti maaperän nykytilanteessa, mutta kuitenkin niin, että alue on rakennettu tulevaan käyttöönsä. Lisäksi tarkasteltiin kulkeutumisesta mahdollisesti seuraavia terveysriskejä. Laskennassa käytettiin RISC WorkBench 5.0 -ohjelmaa. Laskentaohjelma antaa terveysriskin arvioinnin tuloksiksi laskennallisen ylimääräisen syöpäriskin sekä muun terveysriskin, niin kutsutun riskisuhteen. Laskennallinen arvio on aina yksinkertaistus todellisesta tilanteesta maaperässä. Laskennalliseen riskinarvioon liittyy parametrien arvoihin ja lähtötietoihin liittyvää epävarmuutta ja puutteellisuutta. Laskennassa käytettiin parametreille konservatiivisia arvoja, jotka lisäävät laskennan tuloksiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin ylimääräistä varmuutta. Toisaalta ne voivat myös liioitella laskennan tuloksena saatua riskiä. Laskenta voi yliarvioida mm. kulkeutumista. Maaperä-, pohjavesi- ja huokoskaasututkimukset tehtiin kattavasti ja monipuolisia laboratorioanalyysejä käyttäen. Helposti haihtuvien haitta-aineiden näytteenottoon liittyy epävarmuutta. Kulkeutumisriskinarvioinnissa kriittiset haitta-aineet olivat bentseeni, öljyhiilivetyjen jakeet C5-C40, antraseeni, bentso(a)antraseeni, bentso(a)pyreeni, bentso(k)fluoranteeni, fenantreeni, fluoranteeni, naftaleeni, vinyylikloridi ja tetrakloorieteeni. Laskenta perustuu maaperän nykytilanteeseen, jossa kunnostustoimenpiteitä ei ole tehty. Kulkeutumis-

7 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 7 (26) matkaksi valittiin 30 metriä. Laskennan perusteella haitta-aineet voivat kulkeutua kohteen ulkopuolelle matalina pitoisuuksina, mutta kulkeutuneista haitta-aineista ei arvioida aiheutuvan riskejä. Tetrakloorieteeniä on todettu 500 metrin etäisyydellä kohteesta. Pitoisuus on korkeampi kuin kohteen pohjavedessä todettu pitoisuus. Tetrakloorieteenillä voi olla myös muita lähteitä. On myös mahdollista, että tetrakloorieteeni on kulkeutunut vuosien saatossa pohjaveden gradientin suuntaan niin, että lähdealueen pitoisuudet ovat pienentyneet matalammiksi kuin kauempana olevan veden pitoisuudet. Terveysriskien tarkastelussa arvioitiin haihtuville kriittisille haitta-aineille, bentseenille, öljyhiilivetyjen jakeille C5-C12 (laskennassa C10-C12), naftaleenille, vinyylikloridille sekä tetrakloorieteeneille, altistumista sisäilmaa hengittämällä. Laskennassa käytettiin todettuja keskiarvopitoisuuksia. Laskenta-aika on 50 vuotta. Sisäilmaan kulkeutumisen ja hengitysilman välityksellä altistumisessa kohteen haitta-aineiden pitoisuudet aiheuttavat laskennan mukaan terveysriskin, joka on korkeampi kuin suurin hyväksyttävä riski. Sekä syöpäriski että muiden terveyshaittojen riski ovat koholla. Laskenta tehtiin oletuksella, ettei maaperälle tehdä mitään toimenpiteitä. Laskennan on usein todettu antavan todellista tilannetta suurempia sisäilmapitoisuuksia, jolloin laskennan tuloksena saatu riskikin on todellista suurempi. Terveysriski arvioitiin myös mitatuilla maaperän huokoskaasun pitoisuuksilla. Laskennan tuloksena saadut riskiluvut olivat hyväksyttävällä tasolla. Lisäksi riski on hyväksyttävä, mikäli kohteessa toteutetaan suunnitellut kunnostustoimenpiteet, jotka vähentävät haitta-aineiden määrää merkittävästi. Pohjavesiriskin laskennallinen arvio tehtiin tilanteesta, jossa maaperä on kunnostettu massanvaihdolla kolmen metrin syvyyteen lähtötasosta. Merkittävin kulkeutumisriski on pohjaveteen kulkeutuvat haitta-aineet, jotka voivat aiheuttaa terveysriskiä mikäli pohjavettä käytetään talousvetenä. Haihtuvat yhdisteet voivat kulkeutua sisäilmaan. Riskinarviointi tehtiin kolmella erilaisella vaihtoehdolla: - Maaperään imeytyy 10 % sadannasta - Maaperään ei imeydy sadevesiä vaan hulevedet ohjataan hallitusti pois kiinteistöltä ja alue peitetään tiiviillä rakenteella - Hulevedet imeytyvät vapaasti maaperään Alueella havaittujen metallien ja puolimetallien, haihtuvien yhdisteiden sekä PAH-yhdisteiden terveys- tai kulkeutumisriskit on arvioitu. Laskennallisessa riskinarvioinnissa tarkasteltiin lyijyä, sinkkiä, kuparia, arseenia, antimonia, elohopeaa, bentseeniä, antraseenia, bentso(a)antraseenia, bentso(a)pyreeniä, bentso(k)fluoranteenia, bentso(b)fluoranteenia, fluoranteenia, naftaleenia, vinyylikloridia ja tetrakloorieteeniä.

8 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 8 (26) Kulkeutumisriskin arvioinnissa merkittävimmiksi kulkeutumisreitiksi osoittautui laskennallisen mallin perusteella haitta-aineiden kulkeutuminen vajoveden mukana pohjaveteen. Caltox-laskennan perusteella myös osa metalleista aiheutti riskiä tällä kulkeutumisreitillä. Kohteessa havaitut korkeat metallipitoisuudet ovat pistemäisiä. Raskas- ja puolimetallit ovat yleensä niukkaliukoisia ja heikosti kulkeutuvia, joten liukenemista pohjaveteen ei juurikaan tapahdu. Kohteessa havaittujen yhdisteiden mahdollisesti aiheuttamaa terveysriskiä arvioitiin laskennallisesti Caltox-ohjelman avulla. Terveysriskiä arvioidaan laskentaohjelmassa syöpäriskillä ja muulla terveysriskillä. Kokonaisriskin tarkastelussa eri yhdisteiden aiheuttamat riskiosamäärät lasketaan yhteen. Haitta-aineiden kulkeutumisreittien perusteella terveysriskiä kohteessa voivat aiheuttaa sisäilmaan kulkeutuvat kaasumaiset haitta-aineet sekä haitta-aineiden kulkeutuminen pohjaveteen ja sitä kautta kohteen ulkopuolelle. Pohjaveden käyttö talousvetenä aiheuttaa terveysriskiä. Pohjavesi ei ole laajamittaisessa talousvesikäytössä, mutta yksityisten henkilöiden kaivoista ei ole tietoa. Caltox-ohjelman laskemat sisäilman pitoisuudet olivat pieniä. Laskennallisen riskinarvioinnin perusteella pohjavesiriskiä kohdekiinteistöllä voidaan merkittävästi vähentää siten, että sadevesien imeytyminen estetään tiiviillä rakenteella esimerkiksi bentoniittimatolla tai tiivisasfaltilla. Laskennan perusteella kullekin vaihtoehdolle saatiin tavoitepitoisuudet, joilla pohjavesiriskiä ei laskennallisesti aiheudu. Caltox-ohjelman laskelmien epävarmuustekijöitä tarkasteltiin. Riskinarviointi on yksinkertaistus todellisesta tilanteesta maaperässä. Parametrien oletusarvoihin liittyy epävarmuutta. Riskinarvioinnissa on käytetty konservatiivisia parametrien arvoja, jotka lisäävät laskennan tuloksena saatua riskiä ja näin ollen myös lisäävät laskennan tuloksiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin ylimääräistä varmuutta. Toisaalta ne saattavat liioitella laskennan tuloksena saatua riskiä. Riskitarkastelujen yhteenvedon mukaan pohjaveden suhteen kohteen haitta-ainepitoisuuksista aiheutuvan kulkeutumisriskin arvioidaan olevan hyväksyttävällä tasolla, suurempi varmuus saadaan aikaan tiiviillä riskinhallintarakenteella. Kohteessa todettiin maaperän nykytilanteessa sisäilman välityksellä tapahtuva altistumisen ja terveyshaittojen riski, joka kuitenkin on saatavissa hyväksyttävälle tasolle kunnostustoimenpiteillä.

9 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 9 (26) Puhdistustarve ja tavoitteet Alueelle rakennetaan kaksi asuinkerrostaloa, joiden väliselle piha-alueelle tulee muun muassa pysäköintipaikkoja. Eteläisempään taloon rakennetaan kellarikerros, johon tulee muun muassa väestösuoja, irtaimistovarastoja sekä lämmönjakohuone. Kellarin suunniteltu lattian pinnataso on +11,80 metriä. Pohjoisempaan rakennukseen ei tule kellaria. Ensimmäisen kerroksen suunniteltu lattiapinnantaso on +15,10 metriä. Rakennusten väliin jäävän pihan suunniteltu taso on +14,50 metriä. Talot perustetaan paaluille. Suunnitelmat voivat muuttua. Kohteen maaperässä esiintyy kohonneita pitoisuuksia haitta-aineita. Tehdyn riskinarvion perusteella muun muassa haitta-aineiden kulkeutuminen tulevien rakennusten sisätiloihin on mahdollista ilman maaperän kunnostusta. Vesiliukoisten haitta-aineiden kulkeutumista pohjaveteen ei voida täydellä varmuudella sulkea pois ilman riskinhallintatoimenpiteitä. Alueen käyttötarkoituksen muuttuessa alueella arvioidaan olevan kunnostustarve. Epäorgaanisille yhdisteille ja kulkeutumattomille orgaanisille yhdisteille ei aseteta kunnostustavoitteita yli kolmen metrin syvyydelle. Haitta-aineiden aiheuttama riski pohjavedelle hallitaan estämällä vesien suotautuminen haitta-ainepitoisen maakerroksen läpi pohjaveteen. Suurin osa alueesta rakennetaan. Rakennettavilla alueilla pohjaveden muodostuminen estetään johtamalla kattovedet pois pilaantuneelta kiinteistöltä. Jos piha-alueelle jää rakentamattomia alueita, niille tehdään tiivisrakenne, joka estää vajoveden muodostumisen. Massanvaihdolla kunnostetaan pintamaakerros, joka ulottuu kolmen metrin syvyydelle ensimmäisen asuinkerroksen lattiapinnantasosta. Kolmen metrin kerrokseen lasketaan mukaan rakennettava kellarikerros tai autohalli. Kunnostustavoitteet määritettiin laskennallisesti bentseenille, naftaleenille, tetrakloorieteenille, trikloorieteenille, dikloorieteenille ja vinyylikloridille. Naftaleenin, dikloorieteenin ja vinyylikloridin tavoitearvot pyöristettiin alaspäin alempiin ohjearvoihin.

10 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 10 (26)

11 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 11 (26) Tetrakloorieteenin sisäilman tavoitepitoisuudeksi on asetettu vain puolet referenssiarvosta, koska yhdiste voi hajota vaarallisemmiksi yhdis-

12 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 12 (26) teiksi. Tri- ja diklooriyhdisteiden tavoitteet on asetettu varmuuden vuoksi, vaikka tutkimuksissa on todettu hyvin pieniä pitoisuuksia. Naftaleeni saattaa aiheuttaa hajua muiden yhdisteiden kanssa yli 1 µg/m³ pitoisuudessa. Maaperän kunnostuksen toteutus In situ -käsittelyllä poistetaan helposti maaperässä kulkeutuvat, helposti haihtuvat haitalliset aineet syvemmältä maaperästä. Tontti kunnostetaan massanvaihdolla kolmen metrin syvyyteen saakka todennäköisesti vasta alueen rakentamisen yhteydessä in situ -kunnostuksen jälkeen. Alueelle rakennetaan tiivis pintarakenne estämään pohjaveden muodostuminen kiinteistön alueella sekä huokoskaasujen hallintajärjestelmä. Asuinrakennusten tai autohallin alueilla pohjaveden muodostuminen estetään johtamalla kattovedet pois pilaantuneelta kiinteistöltä. Jos piha-alueelle jää rakentamattomia osia, niille tehdään tiivisrakenne esimerkiksi tiivisasfaltista tai bentoniittimatosta estämään vajoveden muodostuminen. Tiivisrakenne muotoillaan siten, että hulevedet voidaan ohjata hallitusti kiinteistön ulkopuolelle pilaantumattomalle alueelle. Tulevien rakennusten alueelle rakennetaan huokoskaasujen hallintajärjestelmä, jonka avulla huokoskaasut ohjataan hallitusti maaperästä ja haitallisten aineiden kulkeutuminen maaperästä sisäilmaan estetään. Järjestelmän tarkoituksena on varmentaa, että in situ -käsittelyn jälkeen maaperään mahdollisesti jääneet haitalliset, helposti haihtuvat aineet eivät vaaranna asumisterveyttä. Huokoskaasujen hallintajärjestelmä toteutetaan esimerkiksi tuulettuvana alapohjarakenteena tai kaasunkeräyskerroksena, johon rakennetaan salaojaputkisto. Huokoskaasut johdetaan rakennuksien katoille. Huokoskaasun hallintajärjestelmä pyritään toteuttamaan painovoimaisena. Rakenteiden toteuttamisen jälkeen varmistetaan järjestelmän toimivuus ennakkoon laaditun mittausohjelman mukaisin mittauksin. Järjestelmään voidaan asentaa tarvittaessa huokoskaasuimureita. Alueen omistaja tulee tarvittaessa lisäämään alueiden luovutuksiin liittyviin sopimuksiin määräykset rakennusten alapohjien tiivistämisestä radon-ohjeiden mukaisesti, alapohjan tiiveyden toteamisesta mittauksin ja tuuletetun alapohjan tai radonputkiston pitämisestä jatkuvasti kunnossa asuintilojen alueella. Määräys ei koske rakennuksia, joiden alimpaan kerrokseen ei tule asuintiloja tai vastaavia tiloja, joissa oleskellaan pitkäaikaisesti. In situ -kunnostus Maaperän kunnostuksen tavoitteena on saattaa alueen maaperä siihen tilaan, että alueelle voidaan turvallisesti rakentaa suunnitellut rakennuk-

13 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 13 (26) set. Lisäksi maaperästä pyritään poistamaan mahdollisesti pohjaveteen kulkeutuvia orgaanisia haitta-aineita. Poistamalla orgaanisia haitta-aineita maaperästä edesautetaan alueen pohjaveden luontaista puhdistumista pitkän ajan kuluessa sekä pyritään kestävään ja pitkäaikaiseen kunnostusratkaisuun. Kohteen kunnostuksen lopputuloksen arvioiminen on kuitenkin vaikeaa heterogeenisten olosuhteiden vuoksi. Käsittely tullaan tekemään ainoastaan menetelmillä, joista on riittävästi aikaisempia hyviä kokemuksia vastaavissa olosuhteissa. In situ -kunnostusta kohteessa voidaan toteuttaa mahdollisimman riskittömästi ja tehokkaasti esimerkiksi huokoskaasutuuletuksella, in situ termodesorptiolla tai Trap&Treat -menetelmällä. Huokoskaasutuuletuksessa maahan asennetaan imukaivot, joiden kautta imetään huokoskaasua alipaineella. Maaperästä imetty huokoskaasu puhdistetaan joko katalyyttisesti polttamalla ja/tai aktiivihiilisuodatuksella. Huokoskaasujen käsittelyssä tulee ottaa huomioon, että maaperässä on kloorattuja yhdisteitä. Huokoskaasut tulee käsitellä siten, ettei vaarana ole dioksiinien ja furaanien syntyminen. Menetelmä sopii hyvin kaasuja johtaville maalajeille ja helposti haihtuvien haitta-aineyhdisteiden kunnostukseen. Huokoskaasutuuletuksella ei ole juurikaan haitallisia ympäristövaikutuksia, mikäli poistokaasujen puhdistuksesta huolehditaan riittävän tehokkaalla laitteistolla. Huokoskaasutuuletuksella ei saada poistettua kohteessa todettuja kreosoottiperäisiä yhdisteitä mm. PAH-yhdisteet. In situ termodesorptiossa maaperää kuumennetaan elektrodeilla, jolloin orgaanisten yhdisteiden haihtuvuus lisääntyy ja yhdisteet voidaan poistaa maaperästä huokoskaasutuuletuksella. Uusilla tekniikoilla elektrodeja voidaan ohjata siten, että lämmitys ulotetaan vain tietylle syvyydelle. Elektrodien jäähdytysvesi hyödynnetään maaperän lämmitykseen injektoimalla kuuma höyry maaperään, mikä parantaa lämmityksen hyötysuhdetta ja alentaa näin laitteiston sähkönkulutusta. Elektrodit asennetaan ruudukon muotoon. Huokoskaasun ja pohjaveden pumppauskaivot asennetaan elektrodien väliin. Laitteistoilla on oltava riittävä puhdistuskapasiteetti. Mikäli laitteisto on mitoitettu oikein, elektrodeja voi säätää ja kaasun sekä veden puhdistuslaitteistojen mitoitus on riittävä, menetelmällä ei ole haittavaikutuksia ympäristöön. Hallitsemattomalla maaperän lämmityksellä ja/tai kaasun ja veden puhdistuslaitteiston riittämättömällä teholla on mahdollista, että haitta-aineita pääsee kulkeutumaan pohjaveteen ja ympäristöön. In situ termodesorptio -menetelmä oikein mitoitettuna soveltuu kohteeseen. Trap&Treat -menetelmässä maaperään injektoidaan aktiivihiiltä ja ravinteita (sulfaatti sekä tarvittaessa typpi) sekä mikrobeja. Ravinteet ja mikrobit imeytetään aktiivihiileen, joka injektoidaan pilaantuneeseen

14 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 14 (26) maaperään. Aktiivihiili sitoo haitta-aineet ja mikrobit hajottavat ne aktiivihiilestä, jolloin aktiivihiileen vapautuu lisää sorptiopintaa ja hiilen kyky sitoa haitta-aineita säilyy. Anaerobisesti hajoaville klooratuille liuottimille käytetään aktiivihiiltä, johon on lisätty metallista rautaa. Trap&Treat - menetelmällä ei ole juurikaan haitallisia ympäristövaikutuksia. Aktiivihiiliseosta injektoidaan kerralla rajallinen määrä, jotta estetään seoksen purkautuminen esimerkiksi maanpinnalle. Kaikki injektoitavat aineet ovat ympäristölle vaarattomia. Aktiivihiiliseosta injektoidaan tietty annos maaperän läpäisevyyden perusteella valitulla tiheydellä ja syvyysvälillä. Valittavasta in situ -käsittelymenetelmästä laaditaan ennen kunnostuksen aloittamista menetelmäkohtainen toteutussuunnitelma. Suunnitelmassa esitetään muun muassa riskitarkastelu ja tarkkailuohjelma, jolla voidaan varmistua, että käsittely ei aiheuta kuormitusta. Suunnitelma toimitetaan hyväksyttäväksi Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen. In situ -kunnostuksen tavoitetason saavuttaminen todetaan huokoskaasututkimuksella suunnitelman mukaan. Tutkimuksessa käytetään huokoskaasuputkia, jotka asennetaan rakennuksien kohdalle noin 10 metrin välein. Lisäksi in situ -kunnostuksen toimivuutta todennetaan maaperänäytteillä ja prosessimittauksilla, joilla suoraan tai epäsuorasti voidaan todeta haitta-aineiden poistuvan maaperästä. Huokosilmatutkimukset tehdään 1, 2 ja 3 kuukauden kuluttua käsittelyn lopettamisesta. Käsittelyä jatketaan, mikäli tulokset eivät täytä asetettuja vaatimuksia. Ennen käsittelyn lopettamista laadittavassa tarkennetussa riskinarviossa käsitellään huokoskaasun tavoitepitoisuuksien mittaukset ja tulokset, muut mittaukset, määritetyt maaperäpitoisuudet, in situ -toimenpiteiden riittävyys ja esitys riskinhallinnan toteuttamiseksi. Riskinarvio toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen hyväksyttäväksi. Esityksessä otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon myös uuden rakennuksen suunnitelmat. Massanvaihtotyön toteutus Maaperän kunnostus toteutetaan massanvaihdolla kolmen metrin syvyyteen asti ensimmäisen asuinkerroksen lattiapinnantasosta. Massanvaihto tehdään todennäköisesti vasta in situ -kunnostuksen jälkeen alueen rakentamisen yhteydessä. Kunnostuksessa arvioidaan poistettavan haitta-ainepitoisuuksiltaan alemman ja ylemmän ohjearvon välisiä maita 3000 m³. Haitta-ainepitoisuuksiltaan ylemmän ohjearvon ja ohjeellisen vaarallisen jätteen raja-arvon välisiä poistettavia maita arvioidaan olevan 4000 m³. Haitta-ainepitoisuuksiltaan vaarallisen jätteen raja-arvon ylittäviä maita arvioidaan poistettavan 500 m³. Kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välisiä maita arvioidaan poistettavan noin 3000 m³.

15 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 15 (26) Kaivumaissa on osittain runsaastikin rakennusjätettä. Suuret kivet ja jätejakeet erotellaan kaivinkoneella. Eri tavoin pilaantuneet maamassat ja jätteet pidetään erillään kaivun ja kuormauksen aikana. Pilaantuneet maat toimitetaan muualle esikäsiteltäviksi, esimerkiksi seulottaviksi tai murskattavaksi. Haitta-ainepitoisuuksiltaan alemman ohjearvotason ylittävät maat toimitetaan vastaanottopaikkoihin, joiden ympäristöluvissa on sallittu kyseisten maiden vastaanotto. Haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen väliset maat toimitetaan esimerkiksi luvan omaavalle maankaatopaikalle. Suuret jätejakeet erotellaan kaivumassoista ja toimitetaan hyötykäyttöön tai luvanvaraiseen käsittelylaitokseen. Jätettä sisältävät kaivumaat toimitetaan luvanvaraiseen vastaanottopaikkaan. Pilaantuneiden maa-ainesten kuljetuksista pidetään kuormakirjanpitoa ja jokaisesta kuormasta laaditaan siirtoasiakirja. Maita kaivetaan selvästi pohjavesipinnan yläpuolella eikä tarvetta kaivantovesien käsittelylle tai johtamiselle arvioida olevan. Massanvaihtotyön laadunvalvonta Ympäristötekninen valvoja ohjaa pilaantuneiden maiden kaivua. Pilaantuneiden maa-ainesten kaivun jälkeen kaivantojen pohjilta otetaan jäännöspitoisuusnäytteitä vähintään yksi näyte jokaista 200 m²:n aluetta kohti. Seinämistä otetaan näyte jokaista 30 metrin matkaa kohden. Jäännöspitoisuusnäytteistä analysoidaan laboratoriossa kyseisellä kaivualueella todetut haitta-aineet, joiden pitoisuudet ovat ylittäneet kynnysarvot. Tuloksia verrataan kunnostustavoitteisiin. Mikäli jäännöspitoisuusnäytteissä todetaan haihtuvia haitta-aineita pitoisuuksina, jotka saattavat aiheuttaa sisäilmariskiä, kunnostusta jatketaan kaivamalla tai in situ -menetelmällä tai toimenpidetarvetta arvioidaan riskilaskennalla. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen, merkitseminen ja dokumentointi Kaivualueille, joille jää haitta-ainepitoisuudeltaan alemmat ohjearvot ylittäviä maa-aineksia, asennetaan kaivannon pohjalle kaivupintaan huomiorakenne maanrakennuksessa yleisesti käytettävistä materiaaleista poikkeavasta materiaalista, esimerkiksi värillisestä muoviverkosta. Huomiorakenteen päälle tulee vähintään 0,5 metrin paksuinen peittokerros pilaantumattomista täyttömateriaaleista. Huomiorakennetta ei

16 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 16 (26) asenneta rakennusten tai laattojen alle tai mikäli pilaantuneisuus sijaitsee syvällä kaivutason alapuolella. Työn aiheuttamien terveys- ja ympäristöriskien hallinta Kunnostuksenaikaisia ympäristövaikutuksia voivat olla muun muassa haitta-aineiden leviäminen pohjaveteen tai ilmaan huokoskaasutuuletuksessa ja in situ termodesorptiossa sekä melu ja pöly. Koska kunnostettava alue sijaitsee vedenhankinnan kannalta tärkeällä pohjavesialueella, alueella käytetään kunnostusmenetelmiä, jotka eivät lisää haitallisten aineiden kulkeutumisriskiä pohjaveteen käsittelyn aikana. Käsiteltäviä yhdisteitä pienimolekyylisiksi hajottavia menetelmiä ei käytetä eikä menetelmiä, joissa lisätään maaperään aineita, jotka voivat itsessään vaarantaa pohjaveden laatua. Pohjavesivaikutuksia seurataan pohjaveden havaintoputkista seurantaohjelman mukaisesti. Ilmapäästöjä seurataan mittaamalla kaasunpuhdistuslaitteiston ilmapäästöjä. Ulkopuolisten pääsy työmaa-alueelle massanvaihtokunnostuksen aikana estetään aidoin ja kyltein. Meluhaittoja ehkäistään tarvittaessa työaikoja rajoittamalla. Kaivutyö toteutetaan siten, että pilaantunutta maa-ainesta ei leviä työmaa-alueen ulkopuolelle. Haitta-aineiden leviäminen vältetään estämällä autojen tarpeeton liikkuminen pilaantuneella alueella ja tarvittaessa puhdistamalla renkaat. Tarvittaessa pilaantunutta maata kostutetaan pölyämisen estämiseksi. Haihtuvien yhdisteiden pitoisuuksia ja haitta-aineiden hajuja kaivannon ilmassa ja kunnostusalueen rajalla seurataan työn aikana. Jos pitoisuudet kasvavat liian suuriksi, pidetään kerralla auki pienempää kaivualuetta, kaivetaan suoraan tiiviisti suljettaville lavoille tai odotetaan edullisempaa säätä. Pilaantuneen maan kuormat peitetään. Kaivettujen maiden varastointi alueella Kaivettuja pilaantuneita maita voidaan säilyttää alueella kasoilla korkeintaan noin viikon ajan, esimerkiksi laboratorioanalyysien keston vaatiman ajan. Varastokasat peitetään, jos niiden pölyäminen on mahdollista. Haihtuvia haitta-aineita sisältävien maiden varastointia pyritään välttämään. Pilaantumattomia maita varastoidaan rajoituksetta. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella Täytöt tehdään tulevan rakentamisen määrittelemillä täyttömateriaaleilla. Täytöissä voidaan hyödyntää kunnostusalueelta kaivettuja puhtaita, hajuttomia, pitoisuuksiltaan kynnysarvot alittavia kaivumaita. Alueella ei hyödynnetä haitta-aineelle haisevia maita eikä maita, joissa kloorattu-

17 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 17 (26) jen liuottimien pitoisuudet ylittävät analyysimenetelmän määritysrajan. Lisäksi kaivumaita, joiden metallipitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä ja orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot, voidaan hyödyntää. Kynnysarvotasoisia maita voidaan käyttää hyödyksi koko kunnostusalueella pohjavesipinnan yläpuolisissa maakerroksissa. Pintakerroksen täyttöön yhden metrin syvyydelle asti käytetään haitta-ainepitoisuuksiltaan kynnysarvot alittavia materiaaleja. Hyödynnetyistä kynnysarvotasoisista maista pidetään kirjaa. Suunnitelmat, tiedottaminen ja raportointi Ympäristökeskukseen toimitetaan mahdollisten maaperän, pohjaveden ja huokoskaasujen lisätutkimusten tulokset ennen kunnostustyön aloittamista. Kunnostuksen urakoitsija ja valvoja pitävät kunnostuksesta kirjanpitoa, johon merkitään vähintään tiedot tehdyistä asennuksista, laitteistojen käyttötarkkailu ja kunnostuksen toimivuuden todentaminen, tiedot otetuista maaperä-, pohjavesi- ja huokoskaasunäytteistä, näytepisteiden paikat, viranomaistarkastukset sekä erityishavainnot ja poikkeamat suunnitelmista. Lisäksi urakoitsija pitää päiväkirjaa, johon kirjataan tehdyt toimenpiteet, kalusto ja työmaan miehitys. Kirjanpito pidetään ajan tasalla ja viranomaisten saatavilla. Tarkkailusta laaditaan kuuden kuukauden välein yhteenvetoraportti, jossa esitetään vähintään tunnistetiedot, kunnostukseen osallistuvat tahot, tehdyt toimenpiteet, käyttötarkkailutiedot, pohjavesitarkkailutulokset, näytteenoton suoritus ja laadunvarmistus, analyysien menetelmätiedot ja analyysitodistukset, tulosten yhteenvetotaulukot, tulosten graafiset kuvaajat, virhetarkastelu sekä arvio kunnostustoimenpiteiden tehosta ja jatkotoimenpiteistä. Kunnostuksen päätyttyä laadittavassa toimenpideraportissa esitetään vähintään tunnistetiedot, kunnostukseen osallistuneet tahot, kirjanpidon yhteenveto, laadunvarmistusmenettelyt, kunnostustyön menetelmät ja aikataulu, kunnostuksen aikainen näytteenotto ja näytteiden analysointi, kunnostustyön seuranta ja tiedot käsitellyistä pilaantuneista maa-aineksista sekä massamäärät, käyttötarkkailutiedot, pohjavesitarkkailutiedot, jäännöspitoisuustiedot, piirustus näytteenottopaikkojen sijainnista, mahdollisesti pilaantuneeksi jääneen alueen riskinarvio, arvio jälkiseurannan tarpeesta ja mahdollinen jälkiseurantasuunnitelma sekä käyttörajoitukset. Toimenpideraportti toimitetaan Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen.

18 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 18 (26) Ilmoituksen käsittely Ratkaisu Tarkastus Neuvottelut Kunnostuksen aloittamisesta tehdään Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen aloitusilmoitus, jossa kerrotaan kunnostuksen aikataulu ja kunnostukseen osallistuvien tahojen yhteystiedot. Puhdistustyön ajankohta Alustavan arvion mukaan alueen kunnostus alkaa vuoden 2016 lopulla. Kunnostuksen kesto riippuu valittavasta kunnostusmenetelmästä ja voi olla vuosia. Ympäristökeskuksen edustaja on tehnyt alueelle tarkastuksen syksyllä Kunnostamisesta in situ -tekniikalla on neuvoteltu Vireilläolosta ilmoittaminen ja kuuleminen sekä lausunnot Ilmoituksesta ei ole pyydetty lausuntoja eikä kuultavia asianosaisia ole. on tarkastanut Helsingin kaupungin kiinteistöviraston ympäristönsuojelulain 136 :n mukaisen ilmoituksen, joka koskee pilaantuneen maaperän puhdistamista in situ -menetelmällä osoitteessa Vuosaarentie 3, ja on päättänyt hyväksyä sen seuraavin määräyksin. 1. Puhdistustavoitteet Pilaantuneen maaperän puhdistus voidaan tehdä ilmoituksessa esitettyjen tavoitteiden mukaisesti seuraavin lisäyksin: In situ -kunnostuksessa on käytettävä jotakin ilmoituksessa esitettyä tai vastaavaa menetelmää, jolla kunnostus voidaan toteuttaa mahdollisimman riskittömästi ja tehokkaasti. (VNA 214/2007) Alueen maaperästä tulee lisäksi poistaa vähintään kolmen metrin syvyydelle ensimmäisen asuinkerroksen lattiapinnantasosta sellaiset haitta-ainepitoiset maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa alueen tulevassa käytössä. (VNA 214/2007) Alueelta tulee lisäksi poistaa vähintään kolmen metrin syvyydelle ensimmäisen asuinkerroksen lattiapinnantasosta jätejakeet, jotka saatta-

19 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 19 (26) vat aiheuttaa haittaa tai vaaraa ympäristölle tai terveydelle. (JhL 3, 32 ) Jos maaperässä havaitaan aiemmin toteamattomia haitta-aineita valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiset kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina, maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve on arvioitava näiden haitta-aineiden osalta valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaisesti. Arviointi on toimitettava tarkastettavaksi ympäristökeskukseen ennen puhdistustyön jatkamista. Jos kyseiset maa-ainekset poistetaan alueelta, ei arviointia tarvitse tehdä. (VNA 214/2007) Mikäli kunnostuksen aikana havaitaan pilaantuneisuutta aiemmin havaittua laajemmalla alueella tai huomattavasti korkeampia haitta-ainepitoisuuksia, tulee kunnostustoimien riittävyys arvioida uudelleen. (VNA 214/2007) Ympäristökeskukseen tulee toimittaa ennen käsittelyn lopettamista tarkastettavaksi suunnitelma huokoskaasujen hallintajärjestelmän toteuttamisesta. Suunnitelmassa tulee esittää järjestelmän toimivuuden varmistamiseen tarvittavien mittausten ohjelma. (YSL 172 ) Huokoskaasujen hallintajärjestelmästä ulkoilmaan pääsevät huokoskaasujen haitta-aineet eivät saa aiheuttaa terveysriskiä tai hajuhaittaa. Huokoskaasujen tarkkailusta tulee toimittaa ympäristökeskukseen suunnitelma ennen järjestelmän ottamista käyttöön. (VNA 214/2007, YSL 172 ) 2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta Kaivua ohjaavat tutkimukset Alueelta poiskuljetettavien tai alueen täytöissä hyödynnettävien maa-ainesten haitta-ainepitoisuuksien tulee olla riittävästi selvitettyjä joko ennakkotutkimuksilla tai kaivun aikaisilla tutkimuksilla. Kunnostustyötä ohjaavien näytteiden kenttämittausten tuloksista vähintään 10 % tulee varmentaa laboratorioanalyysein. Laboratoriossa näytteistä on analysoitava niiden haitta-aineiden pitoisuudet, joita aiemmissa tutkimuksissa on havaittu kynnysarvot ylittävinä pitoisuuksina. Tarvittaessa maanäytteiden haitta-ainepitoisuuksia tulee määrittää riittävä määrä laboratoriotutkimuksilla, jos soveltuvaa kenttämittausmenetelmää ei ole käytettävissä. (JhL 32, YSL 6, 209 ) Jäännöspitoisuustutkimukset Kaivuseinämistä jäännöspitoisuusnäytteet tulee ottaa edustavina kokoomanäytteinä vähintään jokaista 30 metrin matkaa kohden maalaji-

20 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 20 (26) kohtaisesti korkeintaan metrin paksuisista näytekerroksista. ( JhL 32, YSL 6 ) Tutkimusmenetelmien ja laitteiden luotettavuus Analyysi- ja mittausmenetelmien on oltava luotettavia ja riittävän tarkkoja. Kenttämittauslaitteiden ja -välineiden on oltava tarkoitukseen sopivia, kunnossa ja oikein kalibroituja. (YSL 209 ) 3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen tai merkitseminen Jos alemman ohjearvon ylittävän haitta-ainepitoisuuden havaitaan jatkuvan kunnostusalueen ulkopuolelle, ympäristökeskukselle tulee toimittaa tarkastettavaksi esitys huomio- ja eristysrakenteiden tarpeesta ja tarvittaessa suunnitelma rakenteista ennen ko. rakenteiden asentamista. (JL 13, YSL 139 ) Ympäristökeskukselle on varattava tilaisuus huomio- ja erotusrakenteiden, tiivisrakenteiden sekä huokoskaasujen hallintajärjestelmän tarkastamiseen ennen kaivannon täyttöä. (YSL 172 ) 4. Maa-aineksen kaivu, käsittely, kuljetus ja välivarastointi Työmaalle tulee laatia työsuojelusuunnitelma. (JL 13 ) Pilaantuneen maan varastokasat on sijoitettava puhdistusalueella sellaiseen kohtaan, että varastointi ei aiheudu pilaantumattoman pohjamaan ja pilaantuneiden maa-ainesten sekoittumista. Varastokasat on peitettävä. (JL 13 ) Jätteitä saa luovuttaa kuljetettavaksi vain alueellisen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ylläpitämään jätehuoltorekisteriin merkityille kuljettajille. (JL 29 ) 5. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella Kunnostuskohteesta kaivettuja maa-aineksia, joissa orgaanisten haittaaineiden pitoisuudet alittavat kynnysarvot ja epäorgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet ovat kynnysarvojen ja alempien ohjearvojen välissä, voidaan käyttää kohteessa hyödyksi ilmoituksessa esitetyn mukaisesti. Kynnysarvon ylittävänä pitoisuutena elohopeaa sisältäviä maa-aineksia ei kuitenkaan saa hyödyntää. (YSL 136, VNA 214/2007, JL 5, 6, 8, VNA 591/2006) 6. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa Ympäristökeskukselle on ilmoitettava välittömästi, jos työn aikana ilmenee oleellinen poikkeama aiemmista tutkimustuloksista tai tarve poiketa ilmoituspäätöksen mukaisesta kunnostuksesta. Tarvittaessa on lisäksi

21 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 21 (26) Päätöksen perustelut Yleiset perustelut esitettävä suunnitelma puhdistustyön jatkamisesta, jotta uuden ilmoitusmenettelyn tarvetta voidaan harkita. (JhL 21, 32, YSL 134, 136, JL 13, YSL 172 ) 7. Tiedottaminen ja raportointi Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle tehtävästä aloitusilmoituksesta on käytävä ilmi kunnostuksen aloitusajankohdan, työn vastuuhenkilöiden ja kunnostuksen valvonnasta vastaavan ympäristöteknisen valvojan yhteystietojen lisäksi myös kaivettujen maa-ainesten vastaanottopaikat. (YSL 172 ) Ympäristökeskukselle tulee tiedottaa esimerkiksi puhelimitse tai sähköpostilla työn eri vaiheiden etenemisestä. (YSL 172 ) Kunnostuksesta tehtävä loppuraportti on toimitettava tarkastettavaksi Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle kolmen kuukauden kuluessa kunnostustyön päättymisestä. (YSL 172 ) Tieto maaperään kunnostuksen jälkeen jääneistä pilaantuneista maaaineksista on toimitettava maa-alueen tulevalle haltijalle. Pilaantuneet maa-ainekset on otettava huomioon alueen tulevissa kaivutöissä. Kunnostuksen loppuraportti on liitettävä alueelle rakennettavien rakennusten huoltoasiakirjoihin. (YSL 139 ) Ympäristönsuojelulain 136 :n mukaan maaperän ja pohjaveden puhdistamiseen pilaantuneella alueella sekä puhdistamisen yhteydessä kaivetun maa-aineksen hyödyntämiseen kaivualueella tai poistamiseen toimitettavaksi muualla käsiteltäväksi voidaan ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus, jos puhdistaminen ei luvun 4 nojalla edellytä ympäristölupaa. Ilmoitus on tehtävä viimeistään 45 vuorokautta ennen puhdistamisen kannalta olennaisen työvaiheen aloittamista. Ympäristönsuojelulain 237 :n mukaan velvollisuuteen puhdistaa pilaantunut maaperä ennen ympäristönsuojelulain (527/2014) voimaantuloa sovelletaan 133 :ä, jos pilaantuminen on aiheutettu jälkeen. Ympäristönsuojelulain (527/2014) 135 ja 136 :n tai ympäristönsuojelulain (86/2000) 14 :n nojalla annettuja valtioneuvoston asetuksia (713/2014) ja (214/2007) sovelletaan kuitenkin myös ennen aiheutettuun maaperän pilaantumiseen. Maaperän pilaantumiseen, joka on tapahtunut ennen jätelain (1072/1993) voimaantuloa , sovelletaan ennen voimassa olleita jätehuoltolain säännöksiä. Asian käsittelyyn ja menette-

22 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 22 (26) lyyn sovelletaan ympäristönsuojelulakia (527/2014) ja jätelakia (646/2011). Kohteen maaperä on pilaantunut ennen vuotta 1994 todennäköisesti alueen täyttömaista. Edellä annetut määräykset pilaantuneen maaperän kunnostamisesta ovat tarpeellisia, jotta kiinteistön maaperä täyttää jätehuoltolain 32 :n ja ympäristönsuojelulain 16 :n mukaiset terveyden- ja ympäristönsuojelun vaatimukset. Pilaantuneisuuden arviointiperiaatteet Valtioneuvoston asetuksessa (214/2007) maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista on säädetty maaperän yleisimpien haitta-aineiden pitoisuuksille kynnysarvot sekä alemmat ja ylemmät ohjearvot. Näitä pitoisuusarvoja käytetään apuna maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. Jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää kynnysarvon, on arvioitava maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve. Herkkyydeltään tavanomaisessa maankäytössä, kuten asuin-, puistoja virkistysalueilla, maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Teollisuus-, varasto- tai liikennealueella tai muulla vastaavalla alueella maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jos jonkin haitta-aineen pitoisuus ylittää ylemmän ohjearvon. Vastaavalla alueella tarkoitetaan esimerkiksi päällystettyjä työpaikka-alueita, joilla ei ole asuinrakennuksia ja joiden maaperän suojelun tarve ei ole ihmisen toiminnan vuoksi erityinen. Puhdistustavoitteet voidaan määrittää myös tarkennetulla riskinarviolla, joka perustuu maankäyttöön ja muihin olosuhteisiin. Mikäli alueen maankäyttö muuttuu myöhemmin, pitää pilaantuneisuus ja puhdistustarve arvioida tarvittaessa uudelleen vastaamaan muuttunutta tilannetta. Päätöksessä pilaantumattomalla maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa haitta-aineiden pitoisuudet eivät ylitä kynnysarvoja. Pilaantumattomalla maa-aineksella, jossa on kohonneita haitta-ainepitoisuuksia, tarkoitetaan maata, jossa jonkin haitta-aineen pitoisuus on kynnysarvon ja alemman ohjearvon välissä. Pilaantuneella maa-aineksella tarkoitetaan maata, jossa yhden tai useamman haitta-aineen pitoisuus ylittää alemman ohjearvon. Kaivettu pilaantunut maa-aines on vaarallista jätettä, jos valtioneuvoston asetuksessa jätteistä (179/2012) esitetyt kriteerit täyttyvät. Jos

23 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 23 (26) Määräysten perustelut maa-aineksessa todetaan olevan haitallisia aineita, niiden vaaraominaisuudet on selvitettävä tarvittaessa. Haitta-ainepitoisten maa-ainesten luokittelu Kaivetut haitta-ainepitoiset maa-ainekset luokitellaan kohonneita haittaainepitoisuuksia sisältäviksi maa-aineksiksi, tavanomaisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi sekä vaarallisiksi jätteiksi luokiteltaviksi pilaantuneiksi maa-aineksiksi. 1. Puhdistustavoitteet ja -menetelmä Alueen pilaantuneen maaperän kunnostustavoitteet on määritelty riskinarviolla. Ilmoituksessa on esitetty esimerkit in situ -kunnostusmenetelmistä, joilla kunnostusta voidaan toteuttaa mahdollisimman riskittömästi ja tehokkaasti. Alueella on havaittu haisevia haitta-aineita sisältäviä maa-aineksia. Joillakin orgaanisilla haitta-aineilla hajukynnys voi olla matala ja yhdisteet voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittoja. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään poistamaan maa-ainekset, joista voi aiheutua hajuhaittaa. Alueella on havaittu täytössä jätejakeita. Erilaisilla jätejakeilla voi olla haitallisia ominaisuuksia. Jätejakeiden poistamisella estetään mahdollisen haitan tai vaaran aiheutuminen ympäristölle tai terveydelle. Puhdistustyön aikana mahdollisesti havaittavien uusien haitta-aineiden riskien arviointi kynnysarvot ylittäville haitta-ainepitoisuuksille on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 :n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella. Huokoskaasujen hallintajärjestelmästä ulkoilmaan pääsevien huokoskaasujen haitta-aineiden pitoisuuksia voidaan vähentää käyttämällä kaasunpuhdistuslaitteistoa. Suunnitelmat huokoskaasujen hallintajärjestelmän toteuttamisesta ja huokoskaasujen tarkkailusta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa. 2. Haitta-ainetutkimukset ja puhdistustyön laadunvalvonta Maa-ainesten riittävällä ja luotettavalla tutkimisella varmistetaan, että kaivettujen maa-aineksien kaikki haitta-aineet ja niiden pitoisuudet ovat

24 Helsingin kaupunki Pöytäkirja 24 (26) selvillä, jotta maa-ainekset voidaan käyttää hyödyksi tai ne voidaan toimittaa oikeaan vastaanottopaikkaan. Pitoisuuksien mittaamisessa kenttämenetelmät ovat epätarkempia kuin laboratoriomenetelmät. Valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaan tutkimusten tulee perustua standardoituihin tai niitä luotettavuudeltaan vastaaviin menetelmiin. Tämän vuoksi näytteet tai osa niistä on analysoitava laboratoriomenetelmin. Aiemmin kynnysarvopitoisuuden ylittävinä pitoisuuksina havaittujen haitta-aineiden tutkiminen on tarpeen, koska kynnysarvopitoisuus toimii herätearvona pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnissa. 3. Pilaantuneen maa-aineksen eristäminen tai merkitseminen Suunnitelmien toimittamisella etukäteen tarkastettavaksi ympäristökeskukselle varataan mahdollisuus arvioida eristys- tai huomiorakenteen tarve ja riittävyys. Tiedot huomio- ja erotusrakenteiden, eristysrakenteiden, tiivisrakenteiden sekä huokoskaasujen hallintajärjestelmän asentamisesta ovat tarpeen viranomaisvalvonnassa. 4. Maa-aineksen välivarastointi ja kuljetus Määräys on tarpeen ehkäisemään ympäristö- ja terveyshaittoja. Alueelta luvanvaraisiin vastaanottopaikkoihin kuljetettava pilaantunut maa-aines on jätelain tarkoittamaa jätettä. Jätelain mukaan jätettä saa luovuttaa vain jätehuoltorekisteriin hyväksytylle kuljettajalle tai sille, jolla on oikeus ottaa vastaan jätettä ympäristöluvan nojalla. 5. Maa-aineksen hyödyntäminen alueella Kunnostuskohteesta kaivettujen kohonneita haitta-ainepitoisuuksia sisältävien maa-ainesten hyödyntämisen edellytyksenä on, että hyötykäytettävästä maa-aineksesta ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle. Elohopeaa sisältäviä maa-aineksia, joissa ko. haittaainepitoisuudet ylittävät kynnysarvot, ei voi käyttää hyödyksi alueella haitta-aineen haitallisten ominaisuuksien ja haihtuvuuden takia. 6. Toiminta poikkeuksellisissa tai yllättävissä tilanteissa voi antaa lisäohjeita pilaantuneen maan puhdistamisesta tai päättää jatkokäsittelystä ympäristönsuojelulain 136 :n mukaisesti puhdistustyön aikana ilmenneiden yllättävien tietojen perusteella. 7. Tiedottaminen ja raportointi