A: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu TÄYSIN

Transkriptio

1 A- Yleiset toimintaperiaatteet Yksikön oman lääkehoitotoiminnan tunteminen on perusedellytys yksikön lääkehoidon hallinnalle ja kehittämiselle. Yksikön laatima lääkehoitosuunnitelma antaa yleiskuvauksen osastosta sekä sisältää yleistä tietoa yksikön toimintatavoista mm. osastolla käytetyistä lääkkeistä, hoidetuista sairauksista ja henkilöstörakenteesta. Vastuualueet on selkeästi määritelty. Yksikössä on ohjeistuksia lääkehoidon toteuttamiseen liittyvistä perehdytys- ja lupakäytännöistä. Osa-alueet 1. Lääkehoidon sisältö ja toimintatavat 2. Lääkehoidon osaamisen varmistaminen ja ylläpitäminen 3. Henkilöstön vastuut, velvollisuudet ja työnjako 4. Lupakäytännöt 1 Potilasturvallisuus ja sitä edistävät käytännöt on mainittu selkeästi yksikön lääkehoitosuunnitelmassa. A: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu TÄYSIN B: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu OSITTAIN C: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu PUUTTEELISESTI D: Kohdan kuvaamaa käytäntöä ei ole ohjeistettu LAINKAAN E: Kohdan kuvaama käytäntö EI KUULU osaston toimintaan 2 Yksikössä on huolehdittu siitä, että henkilöstöresurssit riittävät takaamaan potilaiden hoidon laadun. Henkilöresurssien arvioimisessa käytetään objektiivisia mittareita kuten henkilöstömitoitus ja potilaiden hoitoisuusluokitus. 3 Yksikössä on olemassa suunnitelma sen varalle, että henkilökuntaa on liian vähän esim. sairastumisten, lomien, koulutusten tai potilaiden työläyden ja suuren määrän vuoksi. 4 Lääkehoitoa toteuttaa osastolla pääsääntöisesti vakituinen henkilökunta tai pitkäaikaiset sijaiset, jotka on perehdytetty osaston lääkehoidon toteuttamiseen. Lyhytaikaisten sijaisten käyttö on mahdollisimman vähäistä mutta näitä tilanteita varten on selkeä käytäntö sijaisten perehdyttämiseksi. 5 Yksikössä noudatetaan lääkkeiden yhdenmukaistettuja annosteluajankohtia. Poikkeukset: Tehohoito tai tavallisesta toiminnasta poikkeavat hätätilanteet. 6 Kaikkien uusien sairaanhoitajien osaaminen arvioidaan ennen itsenäistä osallistumista lääkintäprosessiin. 7 Yksikössä on käytössä lääkehoidon perehdytyssuunnitelma osana lääkehoitosuunnitelmaa. Perehdytyksen pituus on yksilöllinen ja arvioidaan uusien sairaanhoitajien tarpeiden mukaan.

2 8 Sairaanhoitajia ei siirretä normaalityöstään auttamaan toisissa tehtävissä ilman perusteellista perehdytystä uusiin työtehtäviin (poikkeus: tavallisesta toiminnasta poikkeavat yksittäiset hätätilanteet). 9 Uusien työntekijöiden perehdyttämisestä vastaavien työt organisoidaan niin, että perehdytys toteutuu kattavasti ja se dokumentoidaan. 10 Perehdytyksen aikana työntekijät saavat tietoa aidoista sairaalassa ja muissa laitoksissa tapahtuneista poikkeamista ja heidät koulutetaan yhtenäisin toimintamallein tunnistamaan ja välttämään sellaisten poikkeamien riski. 11 Hoitohenkilökunnalle tarjotaan riittävästi tukea osallistua sairaalan sisäisiin ja ulkoisiin lääkehoitoon liittyviin eikaupallisiin koulutuksiin. 12 Hoitohenkilökunnan koulutustarvetta arvioidaan vuosittain henkilökohtaisella tasolla ja pyritään järjestämään koulutusta tämän mukaisesti. Myös henkilökunnan yleisiä tietoja ja taitoja päivitetään vuosittain koulutusohjelmalla. 13 Hoitohenkilökunta saa säännöllisesti tietoa yksikössä ilmenevistä lääkityspoikkeamista, poikkeama-alttiista tilanteista ja toimenpiteistä niiden ehkäisemiseksi. 14 Kun lääkityspoikkeamia ilmenee, koulutukselliset toimet suunnataan koko henkilökuntaan. Toimia ei kohdisteta ainoastaan työntekijöihin, jotka olivat osallisena poikkeamassa. 15 Hoitohenkilökunta ilmoittaa ja keskustelee avoimesti poikkeamista. 16 Lääkityspoikkeamat ja läheltä piti -tilanteet, (jotka olisivat voineet aiheuttaa haittaa potilaalle, mutteivät todellisuudessa sillä kertaa aiheuttaneet) joista on ilmoitettava, on määritelty esimerkein ja niistä on tiedotettu työntekijöille. Raportoitavat tapahtumat sisältävät sekä läheltä piti -tilanteet, että varsinaiset poikkeamat.

3 17 Työntekijöille ei keräänny virhemerkintöjä tai -pisteitä lääkityspoikkeamasta eikä niihin liittyviä tietoja käytetä työntekijän pätevyyden tai tarkkaavaisuuden mittarina henkilöstöarvioinneissa. 18 Yksikössä on huolehdittu siitä, että työntekijät jotka, ovat olleet osallisena vakavassa potilasvahingon aiheuttaneessa lääkityspoikkeamassa, saavat työyhteisössä tukea ko. tilanteissa. 19 Lääkityspoikkeamien estämisstrategiat keskittyvät järjestelmän parannuksiin, ei yksittäisiin työntekijöihin. 20 Yksikössä yksi työntekijä toimii vastuuhenkilönä, joka on koulutettu kehittämään lääkityspoikkeamien havaitsemista, valvomaan niiden syiden arviointia ja koordinoimaan toimivaa suunnitelmaa poikkeamien vähentämiseksi. 21 Hoitohenkilökunnalla on velvollisuus tiedottaa potilaille/omaisille lääkityspoikkeamista, joista on oletettavasti seurannut vahinkoa potilaalle. 22 Yksikössä on tehty ohjeet henkilökunnan työnjaosta ja yksikössä on selkeät kirjalliset ohjeet sairaanhoitajien, perus- ja lähihoitajien toimenkuvasta ja vastuualueista lääkehoidossa. 23 Kaikilta uusilta sairaanhoitajilta vaaditaan iv-lupa. Ivlupaa varten on suoritettava lääkelaskutentti. Ilman ivlupaa sairaanhoitaja ei saa antaa iv-annosta.

4 B-Lääkehuolto Lääkkeet tulee käsitellä yksikössä ohjeiden mukaisesti rationaalisen lääkehoidon toteutumiseksi. Lääkehoitosuunnitelma kattaa osastolla lääkkeiden asianmukaista ja turvallista käyttöä koskevat ohjeistukset. Yksikössä on nimetty lääkekaapista vastaava henkilö, joka huolehtii kaapin sisällön asianmukaisuudesta ja siisteydestä. Yksikössä noudatetaan sairaanhoitopiirin peruslääkevalikoimaa. A: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu TÄYSIN B: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu OSITTAIN C: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu PUUTTEELISESTI D: Kohdan kuvaamaa käytäntöä ei ole ohjeistettu LAINKAAN Osa-alueet 1. Lääkkeiden tilaaminen 2. Lääkkeiden säilyttäminen 3. Lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen 4. Lääkkeiden palauttaminen 1 Päivittäin käytettäviä sekä pikaisesti tarvittavia lääkkeitä tilataan aina ohjeistuksen mukaan tiettyinä, sovittuina tilauspäivinä ja -aikoina. E: Kohdan kuvaama käytäntö EI KUULU osaston toimintaan 2 Osastoille tilattujen lääkkeiden (mukaan lukien hätätilanteissa käytettävien lääkkeiden) pakkauskoot ovat sopivia (eivät ole turhaan suuria) 3 Yksikössä on saatavilla uusin peruslääkevalikoima. 4 Peruslääkevalikoimaan kuulumattomia lääkkeitä tilataan vain kun ne ovat terapeuttisesti tarpeellisia ja tarkoituksenmukaisia (esim. potentiaalinen haittavaikutus lääkitystä vaihdettaessa sairaalassaolon aikana tai pula tietystä lääkkeestä). 5 Yksikössä on sairaala-apteekin tiedotteet apteekin aukioloajoista ja päivystysvaraston lääkevalikoimasta. 6 Yksikössä on ohjeistukset lääkkeiden ja erikseen myös huumausaineiden lainaamisesta toiselta osastolta. 7 Osaston lääkevarasto on koottu yksikön tarpeiden mukaan. Valinnassa on otettu huomioon mm. osastolla hoidettavien ihmisten ikä ja taudinkuva.

5 8 Yksi sairaanhoitaja on nimetty lääkevastaavaksi, jonka tehtäviä ovat mm. huolehtiminen yksikön lääkkeiden asianmukaisesta säilyttämisestä ja vastaaminen lääkkeisiin liittyvistä asioista (esimerkiksi ohjeiden ja tiedotteiden ajan tasalla pitäminen). 9 Lääkkeet säilytetään lukituissa lääkekaapeissa ja huumausaineille on erillinen lukittava tila. 10 Konsentroituja elektrolyyttejä sisältävät pullot (kaliumkloridi, kaliumfosfaatti, magnesiumsulfaatti, yli 0.9 % natriumkloridi), joiden sisältö vaatii laimentamista ennen niiden iv-annostelua, säilytetään erillään muista infuusioliuoksista. 11 Hermo-lihasliitoksen salpaajia ei ole saatavilla lääkehuoneista, eikä lääkekaapeista (paitsi leikkaussaleissa/anestesiavarastossa). Jos hermolihasliitoksen salpaajia on saatavilla tehohoidon yksiköissä tai ensiavussa, niitä säilytetään erillään muista lääkkeistä. Niihin liitetään lisäetiketöinti, joka kertoo lääkkeen hengitystä lamaavasta vaikutuksesta ja että niitä käytettäessä tarvitaan koneellista hengitysapua. 12 Lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen tapahtuu asianmukaisessa ja rauhallisessa tilassa, jossa ei ole läpikulkua. 13 Aseptinen työskentely on ohjeistettu, mikäli yksikössä on käytössä laminaarivirtauskaappi lääkkeiden aseptista käyttökuntoon saattamista varten. 14 Sytostaattien käyttökuntoon saattaminen on ohjeistettu, mikäli yksikössä annetaan sytostaatteja. 15 Vanhenevat ja tarpeettomat lääkkeet palautetaan säännöllisesti sairaala-apteekkiin suljetuissa laatikoissa, joissa on mukana lista palautetuista lääkkeistä. 16 Huumausaineita sisältävät valmisteet ja pakkauksiin kuuluvat huumausainekortit palautetaan sairaalaapteekkiin omissa suljetuissa laatikoissa, joissa on mukana oma lista palautuksesta. 17 Apteekkiin palautettaville lääkkeille on varattu lääkehuoneista asianmukaisesti suojattu alue siihen asti, kunnes lääkkeet palautetaan sairaala-apteekkiin. 18 Käyttökelvottomat lääkkeet ja virheelliset pakkaukset palautetaan apteekkiin heti, kun ne huomataan. Tuotevirheistä ilmoitetaan apteekkiin.

6 C- Lääkehoidon prosessi Lääkehoitoprosessin osa-alueita ohjeistamalla pyritään välttämään lääkityspoikkeamia ja näin parantamaan potilaan lääkitysturvallisuutta. Yksikön laatima lääkehoitosuunnitelma sisältää ohjeistuksia turvallisista lääkehoitokäytännöistä. Yksikössä on huomioitu hoitoprosessin lääkityspoikkeamaan johtavat riskikohdat. Yksikössä tehdään ohjeistetusti useita kertoja tarkastuksia, joilla pyritään varmistamaan, että potilas saa oikean lääkkeen oikealla tavalla sekä osastolla että kotiutumisen jälkeen. Osa-alueet 1. Lääkkeiden määrääminen ja kirjaaminen 2. Lääkkeiden etiketöinti, jakaminen ja antaminen 3. Potilaiden informointi ja neuvonta 4. Lääkehoidon vaikuttavuuden arviointi 1 Yksikössä pyritään välttämään suullisia tai puhelimitse annettuja lääkemääräyksiä, mikäli kyseessä ei ole poikkeava tai hätätilanne. A: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu TÄYSIN B: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu OSITTAIN C: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu PUUTTEELISESTI D: Kohdan kuvaamaa käytäntöä ei ole ohjeistettu LAINKAAN E: Kohdan kuvaama käytäntö EI KUULU osaston toimintaan 2 Kun suullisia tai puhelimitse annettuja lääkemääräyksiä otetaan vastaan, tulee vastaanottavan hoitajan välittömästi kirjoittaa ylös sanelu ja toistaa se lääkärille varmistuakseen tiedon oikeellisuudesta. 3 Suullisia tai puhelimitse annettuja lääkemääräyksiä ei koskaan oteta vastaan oraalisista tai parenteraalisista solunsalpaajista (sis. solunsalpaajat, joita käytetään myös muiden sairauksien kuin syövän hoidossa). 4 Lääkkeen määrääjät merkitsevät mg/m² -annoksen kaikkiin solunsalpaajatilauksiin. 5 Kaikissa lääkemääräyksissä ilmenee lääkkeen käyttötarkoitus, jotta vältyttäisiin sekaannuksilta toisiaan muistuttavien lääkkeiden nimien kanssa. 6 Yksikössä etiketöidyillä lääkkeillä on selkeät ja yksiselitteiset etiketit, joissa ei ole virhealttiita lyhenteitä. 7 Lääkepakkaukset, jotka otetaan potilaiden hoitopaikalle (mukaan lukien letkunhuuhteluruiskut sekä pulloista ja ampulleista hoitoyksiköissä potilaan huoneen ulkopuolella valmistellut lääkkeet), on etiketöity vähintään lääkkeen nimellä, vahvuudella ja annoksella.

7 8 Potilaskohtaisen lääkkeen päällä on merkintä lääkkeen nimestä, vahvuudesta, annoksesta ja antoreitistä sekä potilaan nimi ja sijainti. 9 Kaupallisiin i.v.-liuospakkauksiin kiinnitetyt etiketit on asetettu siten, että ne jättävät valmistajan etiketöinnin näkyviin. Tällöin liuoksen laatu ja siihen mahdollisesti lisättyjen lääkeaineiden kokonaismäärät ja pitoisuudet ovat nähtävissä. 10 I.v.-liuospusseihin kiinnitetyt etiketit kertovat koko valmisteessa olevan nesteen määrän, liuoksen laadun sekä muiden lisättyjen ainesosien kokonaismäärän tai pitoisuuden valmisteessa. 11 Potilaskohtaiset lääkekortit sisältävät tarpeelliset potilasja lääkitystiedot selkeästi kirjoitettuna. 12 Sairaanhoitajat tarkistavat lääkkeiden nimet lääkkeitä jaettaessa potilaan lääkekortin avulla. Lääkekorttiin merkitään potilaan lääkityksessä tapahtuneet muutokset selkeästi. 13 Yksikössä käytössä olevat korkean riskin lääkkeet tunnetaan ja niitä annosteltaessa annos tarkastetaan kaksi kertaa ennen lääkkeen antoa. 14 Samaa silmätippapulloa käytetään vain yhdelle potilaalle. 15 Potilaita ohjeistetaan osastolle tullessaan avustamaan terveydenhuoltohenkilökuntaa itsensä tunnistamisessa. Potilaan tulee sanoa nimensä selkeästi ennen kuin lääkintää tai muuta hoitoa annetaan (mikäli potilas kykenee puhumaan). 16 Lääkäri tai sairaanhoitaja ohjeistaa potilasta lääkehoidoista ennen ensimmäisen annoksen antamista. 17 Lääkityksen annon aikana sairaanhoitajat kertovat potilaille ja / tai omaisille lääkkeen kauppanimen ja geneerisen nimen, yleisen käyttötarkoituksen sekä tarvittaessa merkittävimmät haittavaikutukset. 18 Kotiutumisen yhteydessä potilaille annetaan ajantasaista ja yleiskielistä tietoa lääkityksestä ja lääkehoidon jatkamisesta kotona.

8 19 Potilaita rohkaistaan kysymään sairauksistaan ja saamistaan lääkkeistä. 20 Työntekijät ottavat huomioon potilaan/omaisten huolet ja vastaavat heidän kysymyksiinsä lääkityksestä lääkehoidon aikana. 21 Potilaita ohjeistetaan mahdollisista riskeistä niiden lääkkeiden kohdalla, joiden tiedetään olevan ongelmallisia. Heille annetaan toimintaohjeita, jotka auttavat estämään lääkityspoikkeamien tapahtumisen kotiuttamisen jälkeen. 22 Potilaille neuvotaan, milloin ja mihin he voivat ottaa yhteyttä lääkehoitoaan koskevissa kysymyksissä kotiuttamisen jälkeen. 23 Potilaille on saatavilla materiaalia kotiutumisen yhteydessä määrätyistä lääkkeistä yleiskielisesti tarvittaessa heidän omalla äidinkielellään. 24 Ennen potilaan kotiutumista on tarvittaessa saatavilla tulkki. Hän voi kirjoittaa ylös tärkeää tietoa lääkkeistä potilaille, joille kirjoitettua materiaalia ei ole saatavilla heidän äidinkielellään. 25 Potilaita tarkkaillaan säännöllisesti ja lääkäreitä informoidaan lääkityksen vaikutuksista.

9 D. Dokumentointi ja tiedonkulku Systemaattinen dokumentointi ja ohjeistettu tiedonkulku ovat välttämättömiä turvallisen lääkehoidon toteutumiseksi. Yksikössä potilaan tiedot dokumentoidaan systemaattisesti ja tiedot siirretään paikasta toiseen huolellisesti ja ohjeistetusti. Yksikössä keskeinen lääkeinformaatio on helposti saatavilla käytännöllisessä muodossa ja tiedot huomioidaan määrättäessä, toimitettaessa ja annosteltaessa lääkkeitä. A: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu TÄYSIN B: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu OSITTAIN C: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu PUUTTEELISESTI D: Kohdan kuvaamaa käytäntöä ei ole ohjeistettu LAINKAAN Osa-alueet 1. Potilastiedot 2. Lääkeinformaatio 3. Tiedonkulku 4. Riskinhallinta 1 Lääkärit ja hoitajat pääsevät estettä käsiksi potilaiden laboratoriotuloksiin työskennellessään omissa työpisteissään. E: Kohdan kuvaama käytäntö EI KUULU osaston toimintaan 2 Lääkäri selvittää munuaisten tai maksan toiminnan tilan määrätessään sellaisten lääkkeiden annostukset, jotka voivat olla haitallisia munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla. 3 Sairaanhoitaja tai lääkäri varmistaa, että potilaiden mahdolliset allergiatiedot on lisätty potilaan tietoihin ja että tiedot ovat kliinisesti tarkkoja ja oikein kirjoitettuja. 4 Potilaan tunnistuksessa lääkkeen annon yhteydessä käytetään vähintään kahta potilaan tunnistetta (esim. nimi ja syntymäaika). 5 Potilaan tullessa yksikköön, lähtiessä kotiin tai jatkohoitopaikkaan lääkkeen määrännyt lääkäri kirjoittaa (tai syöttää tietokoneelle) täydelliset ohjeet potilaan kaikista lääkityksistä. Määräykset "potilas jatkaa samaa lääkitystä" tai "potilas ottaa lääkityksen kotoa" eivät kelpaa. 6 Potilaan lääkityshistoria, mukaan lukien resepti- ja itsehoitolääkkeet, vitamiinit, rohdostuotteet sekä laittomat huumeet, kirjataan ylös jokaisen osasto- ja avohoitopotilaan kohdalla, kun heidät otetaan sisään sairaalaan tai ensimmäisellä tapaamiskerralla (tai konsultaatiossa ennen sisäänottoa). 7 Yksikössä on saatavilla uusin Pharmaca Fennica mieluiten sähköisenä.

10 8 Lääkäreiden ja muun potilasta hoitavan henkilökunnan tulee päästä helposti (esim. kaikilla tietokonepäätteillä) käyttäjäystävälliseen, ajantasaiseen, tietokoneistettuun lääkeinformaatiojärjestelmään (esim. Terveysportti, MicroMedex), joka sisältää tietoa myös rohdos- ja vaihtoehtoislääkinnän tuotteista. Pääsy järjestelmään tulee olla mahdollista kaikista hoitotiloista. 9 Pienimmän ja suurimman sallitun annoksen rajat on määritelty parenteraalisille lääkkeille, jotka tiputetaan haluttuun vaikuttavaan annokseen (esim. insuliiniinfuusiot, dopamiini ja dobutamiini). 10 Parenteraalisten lääkkeiden pienintä tai suurinta sallittua annosta alitettaessa tai ylitettäessä varmistetaan lääkäriltä hoidon jatkaminen (lääkkeen annoksen mahdollinen muuttaminen tai lopettaminen). 11 Yksikössä käytettävät korkean riskin lääkkeet (esim. solunsalpaajat, antikoagulantit, opiaatit, insuliini, elektrolyyttinesteet) on määritelty ja tunnistettu. Niistä on tiedotettu kaikille työntekijöille, jotka määräävät, toimittavat ja annostelevat lääkkeitä. 12 Keskivahvojen ja vahvojen opiaattien parenteraaliseen antoon liittyviä vaaratilanteitä varten varatut vasta-aineet ja niihin liittyvät ohjeet ovat helposti saatavilla. 13 Kaikista uusista ja/tai laajennetuista hoitokäytännöistä tiedotetaan koko hoitohenkilökunnalle. 14 Yksikössä tarkkaillaan lääkkeiden haittavaikutuksia, dokumentoidaan niitä ja ilmoitetaan odottamattomista ja harvinaisista haittavaikutustapauksista lääkelaitokseen sekä sairaalassa toimivaan raportointijärjestelmään 15 Yksikössä lääkkeiden pakkauksia ja etikettejä tarkkaillaan mahdollisen sekaannusriskin havaitsemiseksi. Tarvittaessa otetaan apteekkiin yhteyttä sekannusriskiä sisältävien lääkkeiden uudelleen etiketöimisestä. 16 Lääkevalmisteet, jotka muistuttavat toisiaan tuotenimiltään tai pakkauksiltaan ja jotka sairaalahenkilökunta tietää ongelmallisiksi, on varastoitu erikseen eikä aakkosten mukaan. 17 Potilaan tai hänen omaistensa sairaalaan tuomista lääkkeistä ei annostella potilaalle ennen kuin lääkkeenmäärääjä on hyväksynyt niiden käytön ja hoitaja on annostelun turvallisuuden varmistamiseksi tarkistanut lääkkeet ja niiden pakkaukset.

11 E. Ympäristötekijät ja palautejärjestelmät Lääkehoidon laadun kokonaisarviointiin ja jatkuvaan parantamiseen tarvitaan tehokas palautejärjestelmä. Hoidon laadun varmistamisen kannalta tulee kiinnittää huomiota myös työskentelytilojen asianmukaisuuteen. Yksikön työskentelytilat ovat asianmukaisia ja lääkintävälineiden käyttö on ohjeistettu. Yksikössä on palautejärjestelmä ja lääkityspoikkeamien ilmoittamiskäytäntö lääkehoidon laadun arviointia ja jatkuvaa parantamista varten. A: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu TÄYSIN B: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu OSITTAIN C: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu PUUTTEELISESTI D: Kohdan kuvaamaa käytäntöä ei ole ohjeistettu LAINKAAN Osa-alueet 1. Työtilat 2. Lääkintävälineet 3. Hygienia 4. Palautejärjestelmät 1 Yksikön lääkehuoneessa on riittävä valaistus, jotta pakkausten etiketit ja muu tärkeä lääketieto voidaan selkeästi lukea. E: Kohdan kuvaama käytäntö EI KUULU osaston toimintaan 2 Lääkehuoneessa on asianmukaiset tilat lääkkeiden, infuusionesteiden ja lääkintävälineiden säilytykseen. 3 Lääkejääkaapeissa on riittävästi tilaa, jotta jääkaappisäilytystä vaativat tuotteet voidaan säilyttää järjestyksessä. 4 Tilat, joissa lääkemääräykset kirjoitetaan puhtaaksi tai syötetään tietokoneohjelmaan, ovat häiriöttömät ja muista tiloista erillään. 5 Työtilat, joissa lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen tapahtuu, ovat asianmukaiset ja siistit. 6 I.v.-lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen tapahtuu häiriöttömässä tilassa.

12 7 Yksikössä i.v.-liuoksia käsitellään aseptista tekniikkaa käyttäen siihen tarkoitetuissa tiloissa. 8 Henkilökunta saa koulutusta lääkintävälineistä ja niihin liittyvistä toimintaohjeista. Lääkintävälineiden käyttäjien osaaminen varmistetaan. 9 Jotta hoitohenkilökunta hallitsisi laitteet hyvin, käyttötaitojen maksimoimiseksi infuusiopumppujen, ruiskupumppujen ja potilaan kontrolloimaan kivunhoitoon (PCA) tarkoitettujen pumppujen tyypit on rajoitettu mahdollisimman pieneen määrään. 10 Yksikössä on laadittu kriteeristö, jonka mukaan päätetään minkälaisille potilasryhmille, lääkityksille ja infuusionopeuksille on käytettävä infuusiopumppua liuosten antamiseen. 11 Automaattipumppujen kaikkia toimintamahdollisuuksia hyödynnetään, jotta estetään ohjelmointivirheestä, laskuvirheestä tai epätarkasta määrittelystä johtuva väärä annos / väärä infuusionopeus. 12 Kaikissa infuusiopumpuissa käytettävissä letkuissa on sisäänrakennettu takaisinvirtauksen estäjä liuoksen valumisen estämiseksi i.v.-letkua ja/tai kasettia poistettaessa. 13 Potilaita, jotka saavat keskivahvaa sedaatiota, i.v.- infuusioita kivun hoitoon tai käyttävät potilaan itse kontrolloimaa kipulääkitystä (PCA), tarkkaillaan säännöllisesti. 14 Kaikkien elektronisesti infuusioita säätelevien laitteiden toimivuus testataan vähintään vuosittain niiden toimivuuden varmistamiseksi. 15 Yksikössä on päivitetyt hygieniaohjeet ja niitä noudatetaan.

13 16 Henkilökunta ei käsittele paljain käsin irtonaisia kiinteitä oraalisia lääkevalmisteita. 17 Koko lääkintäprosessi analysoidaan vähintään vuosittain (esim. käyttäen itsearviointia ja tätä työkalua) lääkityspoikkeamien mahdollisten riskitekijöiden tunnistamiseksi. 18 Työntekijät, jotka ovat olleet mukana vakavassa tai potentiaalisesti vakavassa lääkityspoikkeamassa, osallistuvat riskianalyysiin (esim. root cause -analyysi) ja suosittelevat järjestelmäparannuksia vähentääkseen vastaavia poikkeamia tulevaisuudessa. 19 Läheltä piti -tilanteita (jotka olisivat voineet aiheuttaa haittaa potilaalle, mutteivät todellisuudessa sillä kertaa aiheuttaneet) analysoidaan yhtä tarkasti kuin haittaa aiheuttaneita tilanteet. 20 Yksikössä havaitut lääkkeenmääräämispoikkeamat kirjataan, analysoidaan ja niitä käytetään osana laadunparantamistoimintaa järjestelmien ja lääkehoitosuunnitelmien uudelleen suunnittelemiseksi (esim. lääkkeitä/annoksia koskevien toimintaohjeiden laatiminen, tilausten standardoiminen, lääkkeen määrääjän koulutus). 21 Yksikössä lääkäreille ja muulle hoitohenkilökunnalle annetaan säännöllisesti palautetta raportoiduista poikkeamista, vaaratilanteista sekä käyttöön tulevista menetelmistä poikkeamien vähentämiseksi.

14 F- Osastofarmasia Moniammatillisen yhteistyöympäristön rakentaminen tulee olla keskeinen tavoite lääkehoidon turvallisessa toteuttamisessa. Osastolla toimiva farmasisti tekee tarpeellisia ohjeistuksia ja tarkastuksia lääkkeistä. A: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu TÄYSIN B: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu OSITTAIN C: Kohdan kuvaama käytäntö on ohjeistettu PUUTTEELISESTI D: Kohdan kuvaamaa käytäntöä ei ole ohjeistettu LAINKAAN Osa-alueet 1. Lääkityksen tarkastus 2. Lääkkeisiin liittyvät ohjaukset 3. Lääkeinformaatio 1 Osastofarmasistit pääsevät helposti käsiksi potilaiden laboratoriotuloksiin työskennellessään omissa työpisteissään. E: Kohdan kuvaama käytäntö EI KUULU osaston toimintaan 2 Osastofarmasisti tarkistaa potilaiden mahdollisia allergiatietoja. 3 Osastofarmasisti tarkistaa rutiininomaisesti sellaisten lääkkeiden annostukset, jotka voivat olla haitallisia munuaisten tai maksan vajaatoimintaa sairastavilla. 4 Aikaisemmalla sairaalahoitojaksolla arkistoitu tieto allergioista on helposti saatavilla osastofarmasistin arvioitavaksi, kun potilas otetaan uudelleen sairaalaan. 5 Osastofarmasistit pääsevät helposti käyttäjäystävälliseen, ajantasaiseen, tietokoneistettuun lääkeinformaatiojärjestelmään (esim. Terveysportti, MicroMedex), joka sisältää tietoa myös rohdos- ja vaihtoehtolääkinnän tuotteista. 6 Voimassaolevat annosteluasteikot ja / tai tarkistuslistat korkean riskin lääkkeistä ovat helposti osastofarmasistien saatavilla. Niitä käytetään myös korkean riskin lääkkeitä (esim. kemoterapia-aineet, antikoagulantit, opiaatit, insuliini, elektrolyyttinesteet) toimitettaessa ja annosteltaessa. 7 Osastofarmasistilla on helppo pääsy potilastietoihin, jotka sisältävät kaikki sen hetkiset ja jo lopetetut lääkitykset. Osastofarmasistit seuraavat tätä profiilia päivittäin varmistuakseen lääkemääräysten tulkinnan oikeellisuudesta ja tarkkuudesta sekä käyttääkseen sitä viitteenä tarkastaessaan potilaan kotiutuslääkitystä.

15 8 Korkean riskin lääkkeitä annosteltaessa osastofarmasisti tarkastaa potilaskohtaisen lääkemääräyksen ja tutkii sen poikkeamien varalta. Poikkeus: Äkillinen, henkeä uhkaava hätätapaus. 9 Sairaanhoitajat tutustuvat perehdytyksen aikana osastofarmaseutin työnkuvaan sekä lääkeinformaatiolähteiden saatavuuteen. 10 Farmasistit tutustuvat perehdytyksen aikana potilashoitoyksiköissä lääkkeiden määräämiskäytäntöihin, lääkehuoneiden varastotiloihin, lääkkeiden jakelukäytäntöihin ja potilasinformaatioprosesseihin. 11 Osastofarmasistit osallistuvat uuden lääkintähenkilökunnan perehdytykseen. 12 Osastofarmasistit tarjoavat hoitajille tietoa peruslääkevalikoiman ulkopuolisista lääkkeistä ennen kuin niitä jaetaan osastoille annostelua varten. 13 Osastofarmasistit pitävät koulutuksia lääkintähenkilökunnalle tärkeistä lääkitysturvallisuuskysymyksistä. 14 Yksikössä on laadittu kriteeristö, jonka perusteella potilas saa tarvittaessa osastofarmasistin neuvontaa (esim. tietyt korkean riskin lääkkeet, korkean riskin potilaat tai kotiutetut potilaat, jotka saavat viittä tai useampaa lääkettä). 15 Jos mg/kg annos mainitaan lapsipotilaan lääketilauksessa, osastofarmasisti tarkistaa annoksen oikeellisuuden ja merkitsee tarkistaneensa (esim. nimikirjaimillaan) lääkkeen määrääjän laskeman annoksen ennen lääkkeen valmistamista ja toimittamista. 16 Osastofarmasisti tarkistaa, että kemoterapialääkemääräykseen merkitty mg/m² on oikein ja merkitsee tarkistaneensa (esim. nimikirjaimillaan) lääkkeen määrääjän laskeman annoksen ennen lääkkeen valmistamista ja toimittamista. 17 Osastofarmasisti tarkistaa apteekista osastolle saapuneet lääkkeet käyttäen apunaan lääketilauslistoja ja varmistaa, että kaikki tilatut lääkkeet ovat tulleet.