3/2007. syyskuu september

Transkriptio

1 3/2007 syyskuu september

2 Sairaalaviesti Sisältö Nro 3/2007 Tiedote ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Julkaisija Suomen Kuntaliitto Toinen linja Helsinki Puh. (09) Vastaava toimittaja Chefredaktör Jussi Merikallio Toimitussihteeri Redaktionssekreterare Soile Hellstén Kirjoitusten sisältöä voi vapaasti lainata, kun lähde mainitaan. Koko artikkelin lainaamiseen tulee kuitenkin saada kirjoittajan lupa. Tiedote on myös Internetissä Kuntaliiton kotisivulla soster Painosmäärä 4000 kpl Painopaikka Savion Kirjapaino Oy, Kerava Kuvat Suomen Kuntaliitto Kansikuva Tarja Engblom Kanta-Hämeen shp Taitto Nina Palmu-Pietilä, Suomen Kuntaliitto Osoitteenmuutokset soster Seuraava numero ilmestyy joulukuussa Pääkirjoitus: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma uusia linjauksia 3 Ledare: Utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården nya riktlinjer 4 Lääketieteen vastuu terveydenhuollon tulevaisuudesta 5 Terveydenhuollon kustannukset nousivat edelleen terveydenhuoltoon yhä suurempi osuus kaupunkien tuloista 7 Omavastuuta lisää mutta vain kohtuullisesti 9 ISLAB Liikelaitoskuntayhtymä laboratoriopalveluita, opetusta ja tutkimustyötä 11 Osto- ja myyntihinnoilla on konkreettisesti väliä niistä syntyy parhaimmillaan erinomainen kate 12 Herätteleviä uutisia lasten ylipainosta 14 Sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien vuoden 2006 kysyntä, tuotanto ja talous 15 Sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien tammi huhtikuu Terveydenhuoltomme kustannuksiltaan edullinen ainakin muihin maihin verrattuna 17 Siirtoviivemaksut saivat aikaan haluttuja tuloksia ja kurmuuttivat pahasti vain harvoja kuntia 19 Sairaanhoitopiirien taseet vuonna Viidenneksen pienemmät palkat 22 Vanhempien oikeus huostaan otetun lapsen potilastietoihin 22 Terveydenhuollon ostopalvelut tunnenko oikeuteni ja velvollisuuteni ostajana 25 Haku vuoden 2008 HOPE-asiantuntijavaihtoon on käynnistynyt 25 Saapunutta postia 26 Työhyvinvoinnin toimintalinjat ja hyvät käytännöt -suositus kunta-alalle 26 Kunnat huolehtivat henkilöstönsä osaamisesta 26 Miljoonalle suomalaiselle mahdollisuus valita leikkauspaikkansa 27 Selvityshenkilöt arvioimaan STM:n alaisten laitosten voimavarojen suuntaamista 29 Terveydenhuollon valvontaan liittyvien tapausten määrä kasvaa TEOssa 29 Stakes kehittää toimen pide luokitusta avoimessa yhteistyössä 32 Rauno Ihalainen väitteli kesäkuussa 32 Sopimusohjauksesta ei haluta luopua, mutta sitä tulee kehittää 33 Lääkäreiden suhtautuminen potilaisiin kuluttajina vaihtelee 34 Suomen Kuluttajaliitto valittu epäeettistä lääkemarkkinointia maailmanlaajuisesti selvittävän hankkeen kärkiryhmään 35 Sosiaali- ja terveysalan julkaisuja 36 Terveydenhuollon tietosuojan ajankohtaisseminaari 38 Efeko Oy, sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusta loppusyksystä ISSN

3 Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma uusia linjauksia Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman valmistelu on käynnistynyt peruspalveluministeri Paula Risikon johdolla. Ohjelman on tarkoitus valmistua syksyn kuluessa ja sitä toimeenpannaan vuosina Kehittämisohjelma täsmentää hallitusohjelman linjauksia ja on valtion talousarvion kanssa yhteensopiva asiakirja. Se sisältää lähivuosien keskeisimmät sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet ja kehittämistoimenpiteiden painopisteet sekä ohjelman toimeenpanoa tukevat toimenpiteet, kuten lainmuutokset ja suositukset. Ohjelmalla pyritään konkreettisesti kehittämään sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja tukemaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Kehittämisohjelman tavoitteena on ehkäistä syrjäytymistä, edistää väestön terveyttä, vähentää väestön terveyseroja sekä parantaa palvelujen saatavuutta, laatua ja vaikuttavuutta. Keinovalikoima painottuu ennalta ehkäisyn ja varhaisen puuttumisen vahvistamiseen, henkilöstön osaamisen ja hyvinvoinnin parantamiseen sekä palvelurakenteen ja palvelutuotannon uudistamiseen. Uutta on tavoitteiden ja keinojen täsmentäminen. Syksyn kuluessa järjestetään viisi alueellista ja yksi järjestöjen kuulemistilaisuus. Kuulemistilaisuuksissa kootaan alueellisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen näkemyksiä kehittämisohjelman painopisteistä ja kehittämistarpeista. Lopullinen ohjelma valmistellaan kuulemistilaisuuksien näkemykset huomioon ottaen. Kehittämisohjelma on sillä tavalla lupaava, että siinä haetaan yhteistä valtakunnallista näkemystä, johon kaikki toimijat voivat sitoutua. Sitoutuminen ja yhteinen näkemys syntyy, jos ohjelman sisältö määrittyy kattavan alueellisen kuulemiskierroksen mukaisesti. Alueellisissa kuulemistilaisuuksissa kuntien ääni kuuluu ja paikalliset kehittämistarpeet nousevat esille. Näin alueiden näkemykset välittyvät ohjelman sisältöihin ja ohjelmasta muodostuu toimijoiden kannalta uskottava, tavoiteltava ja realistinen. Riskinä on vaikeus fokusoida toimintaa. Kehittämistarpeet ovat lähes loputtomat, joten kehittämiskohteet ja painopisteet tulee rajata rohkeasti. Toisena riskinä on se, ettei alueiden näkemyksille anneta riittävää painoarvoa eikä ohjelma saa kiinnekohtaa kentän toimijoihin. Norsunluutornista ohjattu ohjelma ei ole uskottava eikä sen toteuttaminen ole realistista. Kehittämisohjelman valmistelusta ja toimeenpanosta vastaa ministeri Risikon vetämä neuvottelukunta. Neuvottelukunnan työtä tukee kolme jaostoa; konsernijaosto, aluejaos ja järjestötoimijoista koostuva kansalaisjaos. Aluejaos koostuu pääasiassa kuntien ja kuntayhtymien toimijoista, sen alaisuudessa toimii erikoissairaanhoidon erityisvastuualueiden maantieteellisen jaon mukaiset alueelliset johtoryhmät. Alueellisten johtoryhmien tehtävänä on tukea ja edistää kehittämisohjelman toimeenpanoa alueellaan ja käydä dialogia jaostojen ja neuvottelukunnan kanssa ohjelman sisällöistä. Johtoryhmien tehtävänä on myös tehdä alueelleen kehittämissuunnitelma. Kehittämissuunnitelman tulisi olla alueen olosuhteiden (tarpeiden ja resurssien) määrittämä tulkinta ohjelman yleisistä tavoitteista. Näin ohjelman yleiset ja valtakunnalliset tavoitteet saavat alueellisen ja relevantin konkretisoinnin ja on realistinen toteuttaa. Neuvottelukunnan, jaosten ja alueellisten johtoryhmien tehtävät ovat määritelty jokseenkin tarkkaan ja järkevästi valtioneuvoston päätöksellä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistoimintaan varattujen valtionavustusten kohdentamismekanismia ei kuitenkaan ole selkeästi määritelty. Ohjelman toimeenpanon kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että alueellisilla johtoryhmillä olisi keskeinen rooli määrärahojen kohdentamisessa. Kehittämisohjelman valmistelu antaa aihetta optimismiin. Ohjelmassa tavoitellaan yhteistä näkemystä, joka muodostuu keskushallinnon ja kentän toimijoiden dialogissa. Optimismin ylläpitämiseksi ja toteuttamiskelpoisen ohjelman aikaansaamiseksi tätä tulee vaalia. Jussi Merikallio Sairaalaviesti 3/2007 3

4 Utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården nya riktlinjer Beredningen av det nationella utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården har inletts under ledning av omsorgsminister Paula Risikko. Det är meningen att programmet ska bli klart under hösten och genomföras år Utvecklingsprogrammet preciserar regeringsprogrammets riktlinjer och är förenligt med statsbudgeten. Programmet innehåller de viktigaste social- och hälsopolitiska målen och tyngdpunkterna i utvecklingsåtgärderna för de närmaste åren samt åtgärder som stödjer programmets genomförande, såsom lagändringar och rekommendationer. Genom programmet strävar man efter att konkret utveckla social-, hälso- och sjukvården och att stödja kommun- och servicestrukturreformen. Utvecklingsprogrammet har som mål att förebygga utslagning, främja befolkningens hälsa, minska skillnaderna i hälsa bland befolkningen samt öka servicetillgången och förbättra servicens kvalitet och verkan. Urvalet av metoder betonar ökat förebyggande arbete och tidigt ingripande, förbättrad kompetens och välbefinnande bland personalen och reformering av servicestrukturen och serviceproduktionen. Nytt är precisering av mål och metoder. Under hösten arrangeras fem regionala samrådsmöten och ett för organisationer. Vid samrådsmötena sammanställs de regionala aktörernas och medborgarorganisationernas synpunkter på utvecklingsprogrammets tyngdpunkter och utvecklingsbehov. Det slutliga programmet bereds med beaktande av de synpunkter som framkommit på samrådsmötena. Utvecklingsprogrammet är lovande såtillvida att det eftersträvar ett gemensamt riksomfattande synsätt som alla aktörer kan omfatta. Engagemang och ett gemensamt synsätt nås om programmets innehåll bestäms i enlighet med de regionala samrådsmötena. Vid de regionala samrådsmötena blir kommunernas röst hörd och de lokala utvecklingsbehoven lyfts fram. På så sätt förmedlas regionernas synpunkter till programmets innehåll och programmet blir trovärdigt, eftersträvansvärt och realistiskt för aktörerna. Det finns risk för att det blir svårt att fokusera verksamheten. Utvecklingsbehoven är nästan oändliga och därför måste man avgränsa utvecklingsobjekten och tyngdpunkterna ordentligt. En annan risk är att regionernas synpunkter inte ges tillräckligt stor vikt och programmet inte får något fäste bland aktörerna inom fältet. Ett program som styrs från ett elfenbenstorn är inte trovärdigt och genomförandet är inte realistiskt. För beredningen och genomförandet av utvecklingsprogrammet ansvarar en delegation som leds av minister Risikko. Delegationens arbete är uppdelat i tre sektioner: koncernsektionen, regionsektionen och medborgarsektionen som består av organisationer. Regionsektionen består huvudsakligen av kommunernas och samkommunernas aktörer, och under denna sektion arbetar regionala styrgrupper enligt den geografiska indelningen i upptagningsområdena för högspecialiserad sjukvård. De regionala styrgrupperna har i uppgift att stödja och främja utvecklingsprogrammets genomförande inom sitt område och föra en dialog med sektionerna och delegationen om programmets innehåll. Styrgrupperna ska också utarbeta utvecklingsplaner för sina områden. Utvecklingsplanen bör vara en tolkning av programmets allmänna mål utgående från regionens förhållanden (behov och resurser). Därigenom konkretiseras programmets allmänna och riksomfattande mål regionalt och på ett relevant sätt och genomförandet blir realistiskt. Delegationens, sektionernas och de regionala styrgruppernas uppgifter definieras ganska noggrant och förnuftigt genom statsrådets beslut. Mekanismen för anvisandet av statsbidrag som reserverats för utveckling av social-, hälso- och sjukvården har dock inte definierats klart. Med tanke på genomförandet av programmet är det av största vikt att de regionala styrgrupperna har en central roll när anslag anvisas. Utvecklingsprogrammets beredning ger anledning till optimism. Programmet eftersträvar en gemensam syn som utformas i dialogen mellan centralförvaltningen och aktörerna inom fältet. För att upprätthålla denna optimism och åstadkomma ett genomförbart program bör man slå vakt om detta. 4 Sairaalaviesti 3/2007 Jussi Merikallio

5 Lääketieteen vastuu terveydenhuollon tulevaisuudesta Liisa-Maria Voipio-Pulkki, hallintoylilääkäri, Kuntaliitto Lääketieteellä tarkoitan tässä kirjoituksessa kaikkea sitä tutkimustyötä, opetusta, palvelutuotantoa ja terveydenhuollon johtamista, johon lääkärit maassamme osallistuvat. Toimintaan sisältyvät originaali- ja sekundaaritutkimus, perus-, jatko- ja täydennyskoulutus, sairauksien ehkäisy, diagnostiikka ja hoito sekä laajasti ymmärretty vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä. Olisi harhaista väittää, että lääketiede vastaa näistä asioista yksin moniammatillinen ja sektoreiden välinen yhteistyö on tullut jäädäkseen. Tarkastelen nyt kuitenkin erityisesti sitä vastuuta, mitä lääketieteen pitäisi kantaa tulevaisuuden terveydenhuollosta. Voimassa olevat lait ohjaavat jäsentämään terveydenhuoltoa etupäässä rakenteellisin käsittein. Puhutaan erikseen kansanterveystyöstä terveyskeskuksissa, erikoissairaanhoidosta sairaanhoitopiireissä, ympäristöterveydenhuollosta, mielenterveystyöstä ja vaikkapa poikkeusolojen terveydenhuollosta. Uutta terveydenhuoltolakia valmisteltaessa käytetään toisenlaista sanavarastoa: puhutaan ennaltaehkäisystä ja varhaisesta puuttumisesta, laadusta, potilasturvallisuudesta, vaikuttavuudesta, asiakaslähtöisistä palvelukokonaisuuksista sekä prosessien ja kustannusten hallinnasta. Lainsäädännössä halutaan siis vahvistaa terveydenhuollon sisällön kuvausta ja sitä kautta myös toiminnan ohjausta. Huomattavasti vähemmän on keskusteltu siitä, miten yhteisillä varoilla kustannetun terveydenhuollon vastuu rajataan sekä siitä, miten julkinen valta itse tukisi asetettujen tavoitteiden saavuttamista yksinkertaistamalla terveydenhuollon rahoitusta. MITÄ HYVÄÄ TAVOITELLAAN? Suomessa lääketiede toimii valtaosin julkisissa ins tituutioissa verorahojen turvin. Järjestämis- ja ra hoitusmallista riippumatta ala näyttää olevan mur rosvaiheessa. Murroksen ytimessä on sen hyvän määrittely, jota lääketiede tavoittelee. Professorit Michael E. Porter ja Elizabeth Olmsted Teisberg ovat kirjoituksissaan esittäneet, että lääketieteen fokukseen pitää nostaa yksittäisen potilaan toiminnasta saama lisäarvo. Heidän mielestään palveluiden tuottajan, järjestelmän omistajan tai yksittäisen ammattilaisen hyödyn pitää olla toissijaisessa asemassa. Ensi näkemältä tällainen ajattelu tuntuu olevan ristiriidassa pohjoismaisen hyvinvointimallin kanssa, onhan mallimme kantava ajatus ollut tarpeellisten peruspalvelujen turvaaminen kaikille asukkaille. Olemme yrittäneet ratkaista hyödyn jakamisen ongelmaa turvautumalla näyttöön perustuvaan lääketieteeseen. Sillä on maassamme pitkä ja kun- niakas historia vaikea olisi kuvitella elämää ilman Käypä hoito -suosituksia, teknologian arvioinnin menetelmiä ja Terveysporttia runsaine sisältöineen. Kuitenkin suosituksia toimeenpanevien hoitoketjujen laadinnassa painopiste on ollut ehkä liikaa asioiden oikein tekemisessä, ei tekemisen vaikutusten ja potilaalle koituneen hyödyn arvioinnissa. Lääketiede onkin kaikkialla maailmassa saman haasteen edessä: on voitava osoittaa, keiden hyväksi tosiasiallisesti toimitaan ja miten onnistumisesta palkitaan. Kysymyksen tiedostaminen on ensimmäinen askel vastauksen löytämiseen ja mahdollisiin korjausliikkeisiin. Käypä hoito -suositusten toimeenpano on taitolaji jopa asiaan vihkiytyneissä sairaanhoitopiireissä. Olisi kuitenkin väärin väittää, ettei kliinisten käytäntöjen muuttaminen oikeana pidettyyn suuntaan olisi mahdollista. Esimerkiksi sepelvaltimotautikohtauksen jälkeen on erityisesti korkean riskin potilaiden hoito tullut laadukkaammaksi suositusten tarmokkaan toimeenpanon seurauksena. Silti on todettava, että tiedämme liian vähän sinänsä tehokkaiksi osoitettujen hoitokeinojen vaikuttavuudesta reaalimaailmassa. Vastaako toimintamme tulos kuviteltuja hyötyjä silloinkin, kun potilaat eivät ole valikoituneita kliinisten tutkimusten kriteerien mukaisesti? Vaikuttavuuden seurannan työkalut eivät ole rutiinikäytössä eikä aina ole edes selvää, mitä mittareita olisi aiheellista käyttää. Jos olisi, niin toiminnan ohjaaminen ja hyvästä työstä palkitseminen olisi paljon helpompaa. Oman työn tulosten ja oheisvaikutusten seuranta vertailukelpoisin mittarein tulee olemaan seuraava iso askel kohti lääketieteen tulevaisuuden haltuunottoa. Jokainen tätä yrittänyt tietää, miten vaikeaa tarvittavan tiedon kerääminen ja vertaisarviointi voi olla. Kansalliseen sähköiseen sairauskertomukseen kohdistuu tässä suhteessa suuria odotuksia. Monet ovat sitä mieltä, että potilaan oma käsitys elämänsä laadusta olisi otettava osaksi vaikuttavuuden arviointia. Vaikka potilas ei aina olisikaan hoitonsa paras asiantuntija, ovat suomalaisella 15D-mittarilla saadut tulokset herättäneet aiheellista keskustelua esimerkiksi huonoennusteisen syövän hoitokäytäntöjen mielekkyydestä. Lääketieteen toimijoiden ei tarvitse olla päteviä taloustieteilijöitä, mutta vaikuttavuuden asiantuntijoina heidän pitäisi osallistua myös terveydenhuollon ohjauksesta ja rahoituksesta käytävään keskusteluun paljon nykyistä enemmän. MITEN RESURSSIT JAETAAN? Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen keskeinen tavoite on saada terveydenhuollon ja sosiaalitoimen kustannuskehitys linjaan kansantalouden kasvun Sairaalaviesti 3/2007 5

6 ja kestokyvyn kanssa. Tuoreen OECD-vertailun mukaan Suomi on ainoa maa, jonka terveydenhuollon bkt-osuus on kääntynyt laskuun. Tämä johtuu lähinnä kansantalouden erittäin ripeästä kasvusta. Mutta onko niin, että suomalaiset eivät todellisuudessa halua sijoittaa julkiseen terveydenhuoltoon paljoa enempää? Ja kun rahat eivät kuitenkaan riitä, millä perusteella aloitamme nykyistä huomattavasti selkeämmän priorisoinnin? Lääketieteen perinteellinen lähestymistapa parhaan hoidon tarjoaminen kaikille ei tule olemaan enää käyttökelpoinen, kun otetaan huomioon toiminnan vaikuttavuuden ja elämänlaadun parantamisen vaatimus yhä ikääntyvässä ja monisairaammaksi käyvässä väestössä. Eliniän odotteen jatkuva kasvu ei toistaiseksi ole lisännyt raihnaisuutta, mutta raja tulee aivan varmasti tässäkin vastaan. Miten reagoimme hyvän hoidon vaatimukseen, kun mitään potilaan ominaisuutta ikä mukaan lukien ei sellaisenaan saa käyttää päätöksenteon perusteena? Kysymys on liian vakava jätettäväksi arjen paineessa toimivien etulinjan kliinikoiden ratkaistavaksi. Pekka Louhiala on todennut, että priorisoinnissa ei ole kyse lääketieteellisestä ongelmasta vaan hyvin erilaisten ihmisten ja arvomaailmojen yhteensovittamisesta. Priorisointikeskustelun painopisteen pitäisikin siirtyä yksittäistä potilasta koskevasta kliinisestä päätöksenteosta yleisemmälle tasolle. Mikä on julkisen terveydenhuollon perustehtävä ja mihin sen pitää minimissään pystyä? Millä keinoilla puututaan terveydenhuollon tekemisistä ja tekemättä jättämisistä johtuviin sosioekonomisiin terveyseroihin? Kuka päättää, mihin uuden tiedon hankkimiseen tarvittavat tutkimusresurssit sijoitetaan ja mitkä innovaatiot otetaan käyttöön? Kuka päättää, mistä toiminnasta luovutaan? Miten turvataan terveydenhuollon ydintehtävä kärsimyksen lievittäjänä? Poliittisista dokumenteista ei löydy lääketieteen kokemuksesta nousevaa näkemystä näistä asioista. Siksi alan asiantuntijoiden osallistuminen priorisointikeskusteluun on aivan välttämätöntä, vaikka se edellyttäisi raja-aitojen ylittämistä ja jopa henkilökohtaisen riskin ottamista. MITEN TURVATAAN TUTKIMUSTYÖ? Kliinistä lääketieteellistä tutkimusta on pidetty Suomen tieteen lippulaivana. Sitä on myös arvosteltu katteettomista lupauksista, vaikuttavuuden puutteesta ja jopa kaupallisuudesta. Yksi lääketieteen tulevaisuuden ja alan vetovoimaisuuden avainkysymys onkin, miten suhteutetaan toisiinsa akateemisen tieteelle välttämätön vapaus, tutkimusaiheiden priorisointi ja välittömään hyötyyn pyrkivä tilaustutkimus. Tutkimuksen tekijöitä ja aineellisia resursseja on kuitenkin käytettävissä vain rajallisesti. Mikä on palvelujärjestelmän tarvitseman sekundaaritutkimuksen eli alkuperäistutkimuksin saadun tutkimustiedon kriittisen tarkastelun asema? Entä kuka ottaa vastuun terveydenhuoltotutkimuksen systemaattisesta kehittämisestä? Nykyinen syvä kuilu biolääketieteellisen ja kliinisen tutkimuksen sekä toisaalta public health -maailman välillä vaikeuttaa suuresti edellä kuvattuihin haasteisiin vastaamista ja on mielestäni heikentänyt lääketieteen yhteiskunnallista arvostusta. On esitetty, että umpikujasta voitaisiin päästä irrottamalla puhdas perustutkimus lääketieteestä ja asettamalla väestötason terveyden edistäminen lääketieteellisen tutkimusaktiviteetin yhteiseksi tavoitteeksi. Tässä on joka tapauksessa keskustelun paikka koko lääketieteelliselle tiedeyhteisölle ja tiedon tarvitsijoille. LOPUKSI Ilman lääketieteen asiantuntijoiden panosta tutkimustieto ei muutu käyväksi hoidoksi, osaamisen ylläpito ei onnistu, palveluiden tarvetta ei voida arvioida eikä toiminnan vaikuttavuutta osata seurata. Siksi lääketieteen asiantuntijoiden on omalla panoksellaan osallistuttava koulutuksen suunnitteluun, palvelujärjestelmän johtamiseen ja tulosvastuuajattelun kehittämiseen. Lääketiedettä tarvitaan myös yhteiskunnan muiden sektoreiden toiminnan terveysvaikutusten arvioinnissa. Tämä ei merkitse luopumista alan ydinosaamisesta vaan sen asettamista mahdollisimman laaja-alaiseen hyötykäyttöön. Mikään terveydenhuoltoon pesiytynyt hallinnollinen rakenne ei ole ikuinen, mutta ajantasaista tietoa, lääkintätaitoa ja hoivaamisen kykyä tullaan aina tarvitsemaan. Tieteellisiä läpimurtoja ja huikeita innovaatioita tullaan jatkossakin tekemään. Lääketieteen ja sen asiakkaiden välinen tiedon epäsymmetria vähenee, mutta ei koskaan kokonaan katoa. Siksi julkisessa terveydenhuollossa toimivien velvollisuus on ajatella kokonaisuutta ja pitää heikoimpien puolta sisäisistä valtataisteluista huolimatta. Yksittäisen potilaan kohdalla on aina kyse ainutkertaisesta elämästä, jonka vastoinkäymisistä häntä ei voi panna yksin vastuuseen. Siksi eettisen keskustelun on oltava myös tulevaisuuden lääketieteen ytimessä. Kirjoitus perustuu lääkintöneuvos, johtajaylilääkäri Lauri Nuutisen juhlaseminaarissa OYS:ssa pidettyyn esitelmään. 6 Sairaalaviesti 3/2007

7 Terveydenhuollon kustannukset nousivat edelleen terveydenhuoltoon yhä suurempi osuus kaupunkien tuloista Yrjö Lahtinen, erityisasiantuntija, Kuntaliitto Suurten ja keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset ovat edelleen kasvussa. Menojen kasvu vaihtelee huomattavasti kaupunkien välillä nollakasvusta jopa 10 prosenttiin. Keskimäärin terveyspalvelujen ja vanhustenhuollon kustannukset olivat euroa asukasta kohden suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa vuonna Korkeimmat palveluntarpeisiin suhteutetut terveydenhuollon kustannukset olivat edelleen pääkaupunkiseudulla. Kuviossa on esitetty ns. lisätyn terveydenhuollon kustannukset asukasta kohti. Terveydenhuoltoon on tässä laskettu sosiaalitoimen puolelta vanhusten kotipalvelu ja ympärivuorokautinen hoito. Kun tarvetekijät otetaan huomioon nousevat Espoon kustannukset Helsingin kustannuksia suuremmiksi ja Vantaan kustannukset kolmanneksi suurimmiksi. Espoon ja Vantaan terveyspalvelujen tarvetekijät arvioituna muun muassa asukkaiden tulotason, työkyvyttömyystietojen, ahtaasti asuvien osuuden, kuolleisuus- ja muuttoliiketietojen avulla ovat keskimääräistä selvästi pienemmät. Sama on tilanne myös esimerkiksi Keravalla. Keskimääräistä suurempi palvelutarve oli Kemissä ja Kainuun maakuntakuntayhtymässä. Kainuun ja Imatran kustannukset tarvevakioituna olivat kaikkien 25 vertailukaupunkien pienimmät. Menojen kasvu on kiihtynyt viime vuosina. Suurten kaupunkien asukasta kohden laskettujen kustannusten keskimääräinen nousu vuonna 2006 oli 6,3 prosenttia, kun kasvu vuonna 2003 oli 4,4 prosenttia. Viime vuoden kustannusten reaalinousu palkka- ja hintataso poislaskettuna oli 3 prosenttia. Keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset nousivat viime vuonna 5,2 prosenttia, joka vastaa 2,2 prosentin reaalinousua. Terveyspalvelut ja vanhustenhuolto ovat 2000-luvulla rasittaneet yhä enemmän kaupunkien taloutta. Kaupunkien tuloista meni yhä suurempi osuus terveydenhuoltoon. Osuus on kasvanut keskimäärin noin 6 prosenttiyksiköllä vuodesta 2000 vuoteen 2005, jolloin se vastasi 41 prosenttia vero- ja valtionosuustuloista. Suurten ja keskisuurten kaupunkien lisätyn terveydenhuollon ikä- ja tarvevakioidut kustannukset vuonna 2006 Euroa/asukas (mukana kotipalvelun ja ympärivuorokautisen hoidon kustannuksia sosiaalitoimesta) Hki Oulu Kemi Tre KUSTANNUSTEN NOUSU PERUS- TERVEYDENHUOLLOSSA ERIKOIS- SAIRAANHOITOA VOIMAKKAAMPAA Kustannusten kasvu on perusterveydenhuollossa ollut voimakkaampaa kuin erikoissairaanhoidossa. Erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu jäi vuonna prosenttiin. Psykiatriassa avohoidon kustan- Vantaa Rovaniemi Espoo Porvoo KuopioMikkeli Turku Lohja Vaasa Joensuu Salo J:kylä Rauma Kotka Pori L:ranta Kerava Kainuu Lahti Imatra Raisio Ikävakioidut Tarvevakioidut Sairaalaviesti 3/2007 7

8 nukset alenivat edellisvuodesta ja laitoshoidon kasvu jäi yhteen prosenttiin. Somaattisen avohoidon kasvu oli 8,2 ja laitoshoidon 3,4 prosenttia edellisvuodesta. Perusterveydenhuollon kustannukset mukaan lukien yli 65-vuotiaitten kotihoito ja ympärivuorokautinen hoito nousivat viime vuonna 8 prosentilla. Perusterveydenhuollon kustannusten nousua selittävät lisäykset perusterveydenhoidon ympärivuorokautiseen hoitoon ja hammashuoltoon. TERVEYDENHUOLLON KUSTANNUSTEN KASVU EI JOHTUNUT VÄESTÖN IKÄÄNTYMISESTÄ Vanhusten kustannukset ikäryhmän asukasta kohden tarkasteltuna ovat nousseet jonkin verran hitaammin kuin keskimääräiset kustannukset asukasta kohden. Vaikka viime vuonna yli 85-vuotiaiden kustannukset nousivat ikäryhmistä eniten, lähes 10 prosenttia, eivät yli 65-vuotiaiden terveydenhoitoon kohdistuneet kustannukset nousseet kokonaisuudessaan keskitasoa enempää. Vähiten, 3,6 prosenttia nousivat alle 6- vuotiaiden ikäryhmään kohdistuneet kustannukset. Kustannusten nousuun vaikuttavat hinta- ja palkkakehityksen lisäksi monet syyt. Väestön ikääntyminen on yksi kustannuspaineiden aiheuttaja, mutta sen merkitystä voidaan pitää melko vähäisenä lääketieteen ja hoitomenetelmien kehityksen rinnalla. KAUPUNKIEN VÄLILLÄ EDELLEEN SUURIA KUSTANNUSEROJA Helsingin terveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2006 edelleen muita kaupunkeja korkeammat. Ero muihin on kuitenkin tasoittunut, sillä Helsingissä kustannukset ovat pysyneet reaalisesti vuoden 2002 tasolla. Vantaalla ja Espoossa reaalikustannukset ovat nousseet vastaavassa ajassa 12 prosenttia. Helsingin jälkeen suurimmat kustannukset olivat Oulussa, Kemissä, Vantaalla ja Tampereella. Pienimmät kustannukset olivat vuonna 2006 Raisiossa, Imatralla, Lahdessa, Kainuun maakunta kuntayhtymässä ja Keravalla. Viime vuonna kaupunkien väliset kustannuserot kääntyivät kasvuun, kun ne aiempina neljänä vuonna olivat kaventuneet. Kustannusero oli 328 euroa asukasta kohden laskettuna. KUSTANNUSVERTAILUT VUOSITTAISIA Kuntaliitto on tehnyt vuosittaisen kustannusselvityksen suurille kaupungeille vuodesta 1996 ja keskisuurille kaupungeille vuodesta 2000 lähtien. Tavoitteena on ollut tuottaa luotettavia ja ajankohtaisia vertailutietoja käytetyistä resursseista. Näissä selvityksissä on terveydenhuollon kustannuksiin laskettu mukaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lisäksi yli 65-vuotiaiden ympärivuorokautinen hoito ja kotipalvelu. Kustannusten laskenta ikäryhmittäin on välttämätöntä, jos halutaan saada luotettavaa kuvaa eri ikäryhmien osuuksista ja jos halutaan ikävakioida vertailukaupunkien kustannukset. Osa kaupungeista pystyy kohdentamaan erikoissairaanhoidon NordDRG-ryhmien avulla ikäryhmille, mutta osa käyttää perusteena suoritemääriä, jolloin kohdistus erikoissairaanhoidon osalta on selvästi karkeampaa. Keskisuurten kaupunkien kustannusvertailu laajennettiin nyt kolmatta kertaa myös sosiaalitoimen kustannuksiin, jolloin saatiin kokonaiskuva sosiaalija terveydenhuollon kustannuksista. Sosiaalitoimi ja terveydenhuolto, vaikka ne hallinnollisesti ovat lähes kaikissa kaupungeissa yhdistetty, ovat kustannuksiltaan toisistaan riippumattomia. Lisäksi kaupunkien kustannusrakenteet eroavat toisistaan. Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailussa ovat mukana Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kotka, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vantaa. Keskisuurten kaupunkien vertailussa ovat Imatra, Joensuu, Kemi, Kerava, Lappeenranta, Lohja, Mikkeli, Porvoo, Raisio, Rauma, Rovaniemi, Salo ja Vaasa. Lisäksi vertailussa on mukana Kainuun maakunta -kuntayhtymä. Kotka on mukana myös keskisuurten kaupunkien terveydenhuollon kustannusvertailussa. Raportit: Lahtinen Yrjö, Mikkola Teija: Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset vuonna Suomen Kuntaliitto Lahtinen Yrjö, Mikkola Teija: Keskisuurten kaupunkien sosiaali- ja terveystoimen kustannukset vuonna Suomen Kuntaliitto Sairaalaviesti 3/2007

9 Omavastuuta lisää mutta vain kohtuullisesti Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Kansalaisten vastuu omasta elämästään ja osuus käyttämiensä palveluiden kustannuksista lisääntyy. Ostovoiman kasvaessa kuntalaiset käyttävät myös aiempaa enemmän varoja palveluiden hankintaan yksityisiltä palveluntarjoajilta. Tuohon suuntaan jossain määrin on menty ja mentäneen lähivuosikymmeninä mutta ei nopeasti. Korkea kokonaisveroaste, sen myötä sairaanhoidon rahoituksen veropohjaisuus ja toimiva työterveyshuolto ovat luonnollisesti merkinneet sitä, että väestöllä ei ole laaja-alaisesti sairaanhoidon vakuutuksia. Kovin syvälle kansalaisten kukkarolle ei voi mennä. Omavastuun lisäämistarpeita on esitetty tulevaisuuden visioiksi. Todellisuudessa ne ovat viivästyvien tutkimusten ja hoitojen takia olleet ja ovat myös vuonna 2007 arkea hyvin monille sairastaville. Hoitotakuu on ollut kolmatta vuotta voimassa ja saanut paljon hyvää aikaa. Monille potilaille kuukausien odotus tutkimuksiin ja sen jälkeen odotusaika hoitoon on kipujen ja toimintakyvyn hupenemisen takia kuitenkin liian pitkä aika. Tutkimus ja hoito ajallaan pakottaa monen ostamaan ja maksamaan kohtuuttomasti suhteessa tuloihinsa. ESIMERKKINÄ ESTERI Esteri, henkisesti virkeä 84-vuotias leskirouva, koki sydäninfarktin kolme vuotta sitten. Hänet hoidettiin erinomaisen hyvin ja taitavasti paikallisessa keskussairaalassa, ml. sepelvaltimoiden angiografia ja pallolaajennus stentteineen. Edellinen sairaalahoitojakso oli 48 vuoden takaa nuorimman pojan syntyessä. Tapahtuman jälkeen Esteri on käynyt kerran vuodessa tutuksi tulleen kardiologin vastaanotolla tarkistuttamassa, että lääkitys on kohdallaan. Lonkka on vihoitellut viime vuosina. Terveyskeskuslääkäri hoiti aluksi. Myöhemmin ortopedi tutki ja totesi kulumat. Päätettiin jäädä vielä odottamaan. Puolentoista vuoden jälkeen tilanne huononi nopeasti ja kivut korostuivat polvessa. Lonkan tutkinut ortopedi ei ollut enää paikkakunnalla. Yksityisellä lääkäriasemalla toinen ortopedi tutki ja yritti hoitaa polvea pistoshoidoilla. Tulos oli huono, minkä jälkeen polven tila päätettiin selvittää magneettikuvalla. Lääkäri toimitti lähetteen keskussairaalaan, josta tarjoutui tutkimusaika neljän kuukauden päästä. Kun kipeä jalka esti omaehtoisen ulosmenon ja pääsyn lähikauppaan, jäi vaihtoehdoksi magneettitutkimus yksityissektorilta, jossa se tehtiin viikon sisällä. Kardiologilla käynti sekä jalan hoito ja tutkimukset osuivat samalle kuukaudelle. Esteri saa eläkettä 659 euroa ja asumislisää 105 euroa eli yhteensä 764 euroa. Asunnon yhtiövastikkeen 178 euroa maksettuaan hänelle jää 586 euroa kuukaudessa muihin menoihin. Kardiologilla käynti tutkimuksineen maksoi yhteensä Kelan korvausten jälkeen 188 euroa. Ortopedin tutkimukset ja hoidot kevensivät pussia 231 eurolla sekä polven ja säären vahvakenttämagneettitutkimus 350 eurolla. Nuo tekivät yhteensä 769 euroa. Esteri käytti tuossa kuussa omia varojaan yksityisiltä ostamiinsa sairaanhoidon tutkimuksiin 183 euroa enemmän kuin hänelle jää yhtiövastikkeen jälkeen kuussa rahaa käteen. PUUTTEITA KILPAILUTTAMIS- TAIDOISSA Esteri ei ainakaan vielä hallitse palvelujen kilpailuttamista. Tämän vuoksi hän maksoi muun muassa 19,10 euroa glukoositutkimuksesta, joka kunnallisissa sairaaloissa maksaa mediaanina 1,50 euroa ja hänen omassa terveyskeskuksessa tai keskussairaalassa 2 euroa. EKG, 12 kytkentää levossa maksoi hänelle 41 euroa, kun kunnallisten sairaaloiden mediaanihinta on 10 euroa ja hänen oman sairaalansa 14 euroa. Tosiasiallisesti Esterillä ei ollut minkäänlaista tietämystä hinnoista eikä mitään mahdollisuuksia kilpailuttaa. On luonnollista, että tutkimukset tehdään sillä samalla lääkäriasemalla, jossa lääkäri ottaa vastaan. Hinnoista näkyy, että valtakunnallisiksi kehittynyt ketju ja pörssiyhtiö toimii liikeyrityksenä, joka tavoittelee erinomaista taloudellista tulosta. Ns. kilpailu vilahtelee argumentteina puheissa. Yritteliäisyys näkyy hyvin palvelujen sujuvassa tarjonnassa ja nopeassa saatavuudessa. Sen sijaan kilpailua on kovin vähän esimerkiksi kansalaisten maksamien laboratoriotutkimusten, toimenpiteiden ja hoitojen hinnoissa. Liiketoiminnan eetos on toinen kuin sairaiden hoidon tavoitteet terveyskeskuksessa tai kunnallisessa sairaalassa. HEITÄ ON PALJON Esterin kanssa samassa asemassa olevia on paljon. Vuoden 2005 lopussa omaa eläkettä saavia oli yhteensä Heidän keskieläkkeensä oli tuolloin euroa/kk. Kokonaiseläkettä 799 euroa tai vähemmän sai henkilöä eli vajaat 28 prosenttia eläkkeensaajista. Yli euroa/kk kokonaiseläkettä sai runsaat henkilöä eli 8,1 prosenttia. Eläketuloista maksetaan vero, asuminen ja eläminen. Sairaalaviesti 3/2007 9

10 SUOMALAINEN JÄRJESTELMÄN VEROPERUSTEISUUS Suomalaiselle ja pohjoismaiselle järjestelmälle on ollut ominaista vuosikymmeniä kestänyt korkea kokonaisveroaste ja sen avulla järjestetyt koulutus-, sairaanhoito- ja sosiaalipalvelut. Korkeaan kokonaisveroasteeseen on annettu ymmärtää sisältyvän mm. sairaanhoidon vakuutuselementti, lasten koulutusta varten tapahtuva säästäminen ja sijoitustoiminta tai lasten päivähoidon järjestäminen kunnallisena. Nämä ovat osaltaan olleet myös menestyksellisen elinkeinotoiminnan ja sen uudistumisen perustana. MITÄ VASTUUTA LISÄÄ On selvää, että suomalaiset käyttävät vastedes itse maksamiaan henkilökohtaisia hyvinvointipalveluja (kuntoutus, kylpylä, liikunta, kulttuuri, terveys jne.) nykyistä enemmän. Akuutin sairaanhoidon kustannusten siirtäminen kansalaisten maksettavaksi merkittävästi nykyistä enemmän ei taida onnistua. Akuutin erikoissairaanhoidon tutkimukset ja hoidot sekä pitkäaikaishoidon kustannukset ovat usein niin suuria, että vain harvojen tulot riittävät niihin. Hoitotakuu itse asiassa siirsi kuntien kustannuksella hoidettavaksi mm. leikkaustoimintaa ja hammashoitoa. Molemmat näkyivät kysynnän kasvuna. On selvää, että hoitotakuuta on poliittisesti vaikea ottaa kansalaisilta pois. Siksi vahvasti siihen sitouduttiin useissa vaaleissa peräjälkeen. Sairaanhoidon kustannuksista merkittävästi suurempi vastuu taitaa onnistua vain hyvin tavanomaisista ja suhteellisen halvoista tutkimuksista ja hoidoista. Erikoissairaanhoidon kalliit tutkimukset ja hoidot tullaan maksamaan vastedeskin verorahoitteisesti. Vaihtoehtoisesti hyvin monet jäisivät ilman sairauksiensa vaatimia tutkimuksia ja hoitoja. Esimerkin Esterillä ei ole varaa yksityisellä teetettävään lonkkaleikkaukseen. Siksi hän odottaa leikkaukseen pääsyä keskussairaalaan toivottavasti tämän vuoden puolella. Käyty keskustelu lasten päivähoidon maksullisuuden lievästi lisäämisestä ei lupaa poliittisesti kovin auvoisia aikoja ajatukselle lisätä merkittävästi potilaiden rahoitusvastuuta sairauksien kalliimmista hoidoista. VAKUUTUSPOHJAISEEN RAHOITUKSEEN Julkisrahoitteisten palvelujen tilalle on tulevaisuuden vaihtoehtona tarjoiltu vakuutuspohjaisia järjestelmiä. Lähivuosikymmenien suuret palvelujen käyttäjäryhmät: nykyiset ikäihmiset, suuret ikäluokat, lihavat lapset, nuoret ja aikuiset, diabeetikot, tupakoitsijat ja juopot eivät pääse vakuutusjärjestelmien piiriin osa ei enää millään ja nuorimmat hyvin suurin vakuutusmaksuin. Hoitotakuu oli ja on veropohjaisen rahoitusjärjestelmän laatuvakuutus siitä, että kansalaiset saavat palvelut ajallaan. Vakuutuspohjaiseen järjestelmään liukuminen edellyttäisi laajojen väestöryhmien siirtymistä yksityiseen sairausvakuutukseen, mikä ei nykynäkymin vaikuta lyhyellä aikajänteellä mahdolliselta eikä pitemmällä aikajänteellä todennäköiseltä. Jos siirryttäisiin, ratkaisua tulisi tukea veron alennuksin. Kansalaisten yhdenvertaisuus ja keskinäinen vastuu ovat olleet ja ovat Suomessa tärkeitä elementtejä. Tuo perusta alkaisi huveta vakuutuspohjaisuuteen siirtymisen myötä väestön sairaanhoidosta. UUSI SAIRAALA MARKKINOILLE Noiden tulevaisuuden kuvien mukaan Helsinkiin ollaan perustamassa yksityistä syöpäsairaalaa. Sen tarpeiksi esitettiin mm. kansalaisten parantunutta ostovoimaa ja halua maksaa palveluista, jotka voidaan tarjota heille nopeasti ja ajallaan. Syöpähoidot ja niihin käytettävät uusimmat lääkkeet maksavat sairaalan markkinoinnin mukaan muutamia tuhansia tai muutamia kymmeniä tuhansia euroja. Tuollaisiin maksuihin vain harvoilla on varaa ilman, että joutuu myymään kesämökin, purjeveneen tai asunnon tai lainaamaan rahaa hoitoja varten, joista osa tarvitaan uudestaan ja jotka maksavat taas saman verran tai enemmän. Kuitenkin nuo ihmiset ovat vuosikymmenien mittaan maksaneet veronsa ja sen myötä sairaanhoidon vakuutuksensa. Kansalaisten yhdenvertaisuuden ja kunnallisten palvelujen legitimiteetin* kannalta on erittäin tärkeää, että kovin suurta eriarvoisuutta ei synny myöskään syöpätautien hoidoissa. Kaikissa sairaanhoitopiireissä syövän hoitoa tulee kehittää samaan tahtiin ilman merkittäviä eroja. Tämän vuoksi esimerkiksi syöpätautien vaikuttavien lääkkeiden käyttöönotossa ei voi olla eriarvoisuutta luovia viiveitä sairaaloiden kesken. Tämän uusi sairaala verrokkina tulee korostamaan. Syöpätaudit ovat kansansairaus. SUOMESSA JO NYT ENEMMÄN Suomessa julkisten menojen osuus terveydenhuollon menoihin on laskenut vuoden ,9 prosentista vuoden ,6 prosenttiin (OECD Health Data 2006). Muissa pohjoismaissa julkisten menojen osuus oli 82,9 84,9 prosenttia vuonna Kotitaloudet maksavat jo nyt kulutushetkellä Suomessa suhteellisesti muita pohjoismaita enemmän, syynä kuulemma erityisesti lääkemenot. Kovin suuriin ja radikaaleihin muutoksiin ilman merkittävää kokonaisveroasteen laskua ei tämänkään perusteella taida olla mahdollisuuksia. Kysymys omavastuun lisäämisestä tulee olemaan suuressa määrin poliittinen. Esterin asemassa olevia on jo nyt paljon. Suuret ikäluokat ovat lähivuosikymmenien sairaanhoidon palvelujen kasvava käyttäjäryhmä. Heillä on äänivoimaa enemmän kuin vakuutuksia ja säästettyjä varoja sairaanhoitoon. Siksi vastuu sairaanhoidosta, sen kustannuksista ja rahoituksesta on tulevaisuuden iso asia kaikille. *Legitimiteetti = järjestelmän hyväksymisenarvoisuus kansalaisten silmissä; legitiimi järjestelmä ei perustu pakkoon, vaan kansalaisten velvollisuudentuntoon järjestelmää ja sen sääntöjä kohtaan 10 Sairaalaviesti 3/2007

11 ISLAB Liikelaitoskuntayhtymä laboratoriopalveluita, opetusta ja tutkimustyötä Kari Punnonen, ylilääkäri, Pohjois-Savon shp Itä-Suomeen perustetaan neljän sairaanhoitopiirin yhteinen Itä-Suomen Laboratoriokeskus (ISLAB) vuoden 2008 alussa. Tarkoitus on yhdistää laboratoriopalvelut (kliinisen kemian ja kliinisen mikrobiologian erikoisalat) yhteiseksi organisaatioksi neljän sairaanhoitopiirin alueella (keskussairaalapaikkakuntina Savonlinna, Mikkeli, Joensuu, Kuopio). Tavoitteena tässä hankkeessa ovat etenkin asiantuntijuuden tehokas käyttö ja analytiikan tuotantotapoja yhdenmukaistamalla saatavat kustannussäästöt. ISLAB tulee tuottamaan valtaosan koko Itä-Suomessa tarvittavista laboratoriopalveluista ja työntekijöitä tulee olemaan hieman yli 400. ISLABissa on siis mukana neljä keskussairaalaa laboratorioineen ja lisäksi melkein 30 itäsuomalaisen terveyskeskuksen laboratoriopalvelut (mukana kaikkien suurimpien kaupunkien palvelut kokonaisuudessaan). Tutkimustuloksia tuotetaan noin 5,5 miljoonaa/vuosi. Liikevaihto on arviolta 41 miljoonaa euroa vuonna Kooltaan ISLAB on samaa luokkaa kuin Pirkanmaan laboratoriokeskus, mutta silti se jää selvästi alle puoleen HUSLABista. KUNTALAIN MUUTOS MAHDOLLISTAA ISLAB-HANKKEEN ETENEMISEN Eduskunta hyväksyi keväällä 2007 kuntalain muutoksen, joka mahdollistaa liikelaitoskuntayhtymien tekemisen ja ISLABin muodostamisen vuoden 2008 alussa. Kuntalain muutos on tärkeä, koska vasta sen myötä on usean sairaanhoitopiirin mahdollista yhteisesti omistaa palveluja tuottavia liikelaitoksia. ISLAB tulee olemaan ensimmäisiä uuteen lakiin perustuvia liikelaitoksia. Valmistelutyön kannalta tämä on merkinnyt lisähaasteita, koska hallintomallin suunnittelulle ei ole olemassa valmiita malliesimerkkejä. Oman hankkeemme kannalta kuntalain muutos osui oikeaan ajankohtaan ja tältä osin voi hyvällä syyllä todeta lakivalmistelun tapahtuneen yhdenmukaisesti myös kansallisen terveyshankkeen yhteydessä määriteltyjen tavoitteiden kanssa. Lakimuutos helpottaa merkittävästi palveluiden tuottamista ja järjestämistä aiempaa suurempina kokonaisuuksina. ISLAB ON LAAJENTUNUT JO ENNEN KÄYNNISTYMISTÄÄN ISLABin suunnittelu käynnistyi noin kaksi vuotta sitten. Sairaanhoitopiirien vastuulle ja sitä kautta osaksi tulevaa ISLAB-organisaatiota on tämän ajanjakson kuluessa jo siirtynyt seitsemän kunnan laboratoriopalvelut. Parhaillaan vielä neuvotellaan esimerkiksi Pohjois-Savossa Kiuruveden ja Leppävirran terveyskeskusten kanssa. Palveluiden järjestämisvaihtoehtoja arvioitaessa on yleensä pidetty tärkeänä palveluiden saatavuuden turvaamista ja suuren organisaation asiantuntijuuden saamista pienenkin toimipisteen tueksi. Tämä kehityskulku osittain heijastaa huolta ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta, mikä onkin yksi suurista tulevaisuuden haasteista myös Itä-Suomessa. Merkittävä osa laboratorioiden nykyisestä henkilökunnasta tulee siirtymään eläkkeelle lyhyehkön ajanjakson kuluessa vuosina VALMISTELUTYÖ ETENEE JA ISLAB KÄYNNISTYY VUODEN 2008 ALUSSA ISLABin suunnittelutyön etenemisestä vastaa niin sanottu toimeenpanoryhmä, jossa on mukana laboratorioiden johtoa Kuopion, Mikkelin, Joensuun ja Savonlinnan laboratorioista. Suunnittelua on vuoden 2007 aikana jaettu toimeenpanoryhmän alaisuudessa tapahtuviin tietohallinnon, henkilöstöhallinnon ja taloushallinnon työryhmiin. Lisäksi toimii erillinen henkilöstötyöryhmä, joka valmistelee henkilöstön asemaa koskevia asioita. Aikaa valmistelutyölle on vielä muutama kuukausi, mikä merkitsee laboratorioissa työntäyteistä loppuvuotta. Monet keskeisen tärkeät linjaratkaisut on tehty. Kliinisen kemian peruslaboratoriotutkimusten tuotantotoiminnan osalta on menettelytapojen yhdenmukaistamiseen tähtäävä työ hyvässä vauhdissa ja tutkimusten (esim. kolesteroli, kreatiniini, sydäninfarktin merkkiaineet) tuottamisessa käytettävät laitteistot uusitaan ISLABin kaikissa aluelaboratorioissa Kuopion, Mikkelin, Joensuun ja Savonlinnan alueella vielä loppuvuoden 2007 kuluessa. Tällä tavoin saadaan ISLABin käyttöön nykyaikaiset laitteistot ja samalla saavutetaan tärkeänä tavoitteena pidetty toimintojen yhdenmukaistaminen. ISLAB TUTKII, KOULUTTAA JA OPETTAA Opetus- ja tutkimustyö on keskeinen osa ISLABin toimintaa. Henkilökuntamme osallistuu lääketieteen opiskelijoiden peruskoulutuksen järjestämiseen, minkä lisäksi ISLABissa toimivien erikoisalojen osalta erikoislääkärikoulutus tulee tapahtumaan osana ISLABin toimintaa. Bioanalyytikkokoulutuksen järjestämisessä olemme Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun yhteistyökumppanina. Tutkimustyön osalta on tavoitteeksi paikallaan asettaa toimintamalli, jossa oman laboratoriolääketieteellisen tutkimuksen lisäksi Sairaalaviesti 3/

12 pyrimme mahdollisimman hyvin tukemaan kliinisten yksiköiden käynnistämiä tutkimushankkeita. ISLAB ON UUSI ORGANISAATIO EI VAIN NYKYISTEN TOIMINTOJEN JATKE Toiminnan käynnistämistä edeltävä valmistelutyö on erittäin mittavaa ja sen on katettava organisaation kaikki toiminnot. Hallinnollisen valmistelun kannalta on kyseessä aivan uusi organisaatio, jonka toiminnot on rakennettava huomioiden palvelutuotannon lisäksi myös suuri määrä erilaisia hallinnollisia ja lainsäädännön vaatimuksia. Palvelutoimintojen luomisen lisäksi on ISLABin luotava itselleen oma toimintakulttuuri ja asiantuntijuuden kehittämistä suosiva työnteon ilmapiiri. Osto- ja myyntihinnoilla on konkreettisesti väliä niistä syntyy parhaimmillaan erinomainen kate Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Kun yksityinen lääkäriasema tai työterveyshuolto alihankkii laboratoriotutkimustensa analyysit edulliseen hintaan ulkopuolisesta laboratoriosta, yksityisestä tai kunnallisesta, ja myy ne yksittäisille asiakkaille itse määrittämiinsä markkinahintoihin, voi tällä toiminnalla tehdä oivallisen katteen ja tilin. Oheinen hahmotteleva laskelma selventää asiaa. Laskelmat pohjautuvat saamaani kysymykseen ja kommentteihin, joiden lähtökohtana oli sairaaloiden 2007 laboratoriohintojen yhteenveto. Sähköpostiini tuli elokuun puolivälissä seuraava kysymys: Voisiko toimia seuraavalla tavalla? Yksityinen lääkäriasema laskuttaa asiakasta esimerkiksi ALATtutkimuksesta laboratoriotutkimusten hintayhteenvedon (mediaani)hinnan 15,30 euroa. Lääkäriasema ottaa näytteen ja lähettää sen julkisen sairaalan laboratorioliikelaitokseen tutkittavaksi ja maksaa analyysista 0,85 euroa (HUSLAB) tai 1,20 euroa (Pirkanmaan lab.keskus). Lääkäriasemalla on suoraperintä Kelalta, josta se saa 5 euroa ja asiakas maksaa 10,30 euroa. Tämän lisäksi näytteenotosta peritään 6 euroa, jonka potilas maksaa ja johon hän ei saa korvausta Kelalta. Meneekö homma näin? On täysin mahdollista, että yksityinen lääkäriasema ostaa laboratoriotutkimukset kunnalliselta laboratoriolta. Vuoden 2005 alussa tuli sairausvakuutuslakiin muutos, joka nimenomaan mahdollistaa tutkimusten alihankinnan julkiselta sektorilta ilman, että tämä vaikuttaa hankittavien tutkimusten sv-korvattavuuteen. Yksityiset lääkäriasemat ja yksityiset sairaalat ostavat kuitenkin sangen vähän laboratoriotutkimuksia kunnallisilta sairaaloilta tai sairaanhoitopiirien laboratorioliikelaitoksilta, vaikka niiden hinnat saattavat olla halvempia kuin vastaavien yksityisten. Syynä vähäiseen yhteistyöhön saattaa olla se, että yksityisellä puolella edulliset alihankintahinnat ovat liikesalaisuuksia, mutta kunnallisesta laboratoriosta ostettaessa ne saattaisivat tulla julki. Sv-korvauksiin liittyy omavastuu 13,46 euroa korvauskertaa kohti. Näin ollen yhdestä ALATtutkimuksesta, josta lääkäriasema laskuttaisi 15,30 euroa ja jonka Kelan taksa on 5 euroa, ei saa Kelalta korvausta. Kelan korvaus vaatii useampia kemian perustutkimuksia tai yhden hinnaltaan kalliimman tutkimuksen. VALAISEVA ESIMERKKI Taulukossa on todellinen kesäkuun 2007 alun esimerkki ja todelliset maksetut hinnat. Potilas on jo toisessa jutussa mainittu Esteri. Hän kävi vuosittaisessa tarkastuksessa kardiologillaan, joka määräsi tarvittavat laboratoriotutkimukset. Tutkimuksista osa on mukana laskelmassa. Todellisia maksettuja myyntihintoja laskelmassa verrataan laboratoriotutkimusten hintayhteenvedon 2007 mediaanihintoihin ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin Laboratoriokeskuksen 2007 hintoihin. Kardiologille maksettu lääkärinpalkkio oli 60 euroa. Lisäksi laskussa oli poliklinikan toimistomaksu 9,50 euroa. Monilta potilailta otetaan sairauden tai sairauksien selvittämiseksi seuraavista laboratoriotutkimuksista koostuva peruspaketti : La, PVK+T, Krea, ALAT, GT, EKG ja metaboliapaketti : HbA-1C, Kol, HDL-LDL, Trigly ja TSH. Tuo setti, ml. näytteenotto ja pienlaskutuslisä, yhteensä maksaisi kunnallisten sairaaloiden mediaanihinnoin 43,63 euroa ja Pirkanmaan shp:n Laboratoriokeskuksen hinnoin 38,80 euroa. Yksityisillä lääkäriasemilla vuonna 2006 perittyjen laboratoriotutkimusten mediaanihinnoin potilasta olisi noista laskutettu 217,80 euroa, josta Kelan korvaus olisi ollut 54,00 euroa ja potilaan pussi olisi keventynyt 163,80 euroa. Kunnallisten laboratorioiden mediaanihintojen ja potilaiden maksamien mediaanihintojen erotus eli kate olisi vajaat 175 euroa eli 80 prosenttia. Jos edellä mainitut paketit otet- 12 Sairaalaviesti 3/2007

13 Esterille määrätyt laboratoriotutkimukset Tutkimus Myynti- osto- osto- Kelan myynnit - myynnit - hinta hinta hinta 2 korv. ostot 2) ostot 2) 1) 2) 3) taksa kate, kate, % B-Hb 10,50 5,10 3,50 8, Fp-GLUK 19,10 1,50 1,50 5, Fs-Lipidit 38,00 4,90 4,40 16, Fs-Krea 21,20 1,50 1,00 5, S-K 19,10 1,45 1,00 5, S-Na 19,10 1,45 1,00 5, verinäytteenotto 6,90 5,50 6, pienlaskutuslisä 4) 4,00 4, Yhteensä 133,90 25,40 23,10 44,00 108,50 81,0 Kelan korvaus 5) 22,90 Esterin pussista 111,00 1) Yksityisen lääkäriaseman laskuttamat otettujen laboratoriotutkimusten hinnat 2) Kunnallisten sairaalalaboratorioiden mediaanihinta ) Pirkanmaan shp:n Laboratoriokeskuksen hinta ) Pienlaskutuslisä yksittäisen potilaan tutkimuksista Pirkanmaan Lab.keskus perii 4, jota samaa on käytetty myös kunnallisten laboratorioiden mediaanihintalaskelmassa 5) Kelan maksama korvaus on 75 % (44,00-13,47) = 22,90 taisiin eri kerroilla, omavastuu sisältyisi molempiin ja lisäksi näytteenotto laskutettaisiin molemmista. Tällöin Kelan korvaukset olisivat 25,90 ja 18,00 euroa eli yhteensä 43,90 euroa. Potilaan maksettavaksi jäisi 91,70 ja 91,20 euroa eli yhteensä 182,90 euroa. Nuo laskelmat osoittavat, että alihankittaessa laboratoriotutkimukset tehokkaasti toimivista laboratorioista yksityisistä tai kunnallisista tuollaisten tutkimussettien kate on enemmän kuin erinomainen lääkäriasemille. Jos vastaavia potilaita käy päivässä muutamia kymmeniä tai sata, on kate per päivä komea. Tuo on mahdollista ja täysin laillista. VAIHTOEHTO Esteri, jonka tilille tulee eläkettä 659 euroa kuukaudessa, olisi voinut pyytää kardiologiltaan lähetteen laboratoriotutkimuksiin kunnalliseen laboratorioon, mikä olisi ollut täysin mahdollista ja laillista. Tällöin hän olisi maksanut laboratoriotutkimuksistaan laskelman mediaanihinnoilla yhteensä 25,40 euroa, mihin hän ei olisi saanut sv-korvausta. Sen sijaan hän olisi saanut samat tutkimustulokset ja säästänyt tuon katteen verran eli 108,50 euroa. Yhteiskunnan varoja olisi samalla säästynyt 22,90 euroa. Tämä olisi vaatinut erillisen käynnin laboratorion näytteenottopisteessä. Nyt näyte otettiin saman tien lääkäriasemalla. Jos lääkäriasema teettäisi analyysit kunnallisessa laboratoriossa, periaatteessa samalla asiakkaalla olisi kaksi vaihtoehtoa ja kaksi hyvin erilaista hintaa saada saman laboratorion samat tutkimustulokset. Näin käy ilmeisen harvoin. Yksityisen lääkäriaseman konseptiin kuuluu, että laboratoriotutkimukset hoidetaan lääkäriaseman kautta ja hankitaan yksityiseltä laboratoriolta. Hellämielinen lääkäri saattaisi lähettää pienituloisen tai vähävaraisen potilaansa kunnalliseen laboratorioon ja hoitaisi tulokset lääkärin ja potilaan välisesti. Pienituloisen potilaan eräs vaihtoehto olisi tulla tuoreet, käyntiin kuuluvat, terveyskeskuksen kautta saadut laboratoriotutkimustulokset mukanaan kardiologin vastaanottokäynnille, jolloin ne olisivat jo hoidon arvioinnin ja jatkon pohjana. Samalla säästytään puhelinsoitoilta jälkeenpäin, kun tutkimustulokset ovat tulleet. LOPUKSI Nuo pelkistetyt pikkulaskelmat raottavat myös sitä todellisuutta, miksi valtakunnallisia lääkäriasemaketjuja rakennetaan ja miksi ne ovat menneet pörssiin. Samalla tuollaiset laskelmat vilauttavat, miksi sairaiden ja terveyden hoito on tämän päivän ja tulevaisuuden suurta, merkittäviltä osin kansainvälisomisteista, kannattavaa liiketoimintaa. Tuollaisista katteista monet muut toimialat olisivat kateellisia. Pyysin laskelmaluonnoksesta asiantuntija-arviota Ari Miettiseltä, joka on Pirkanmaan shp:n Laboratoriokeskuksen toimitusjohtaja. Näin omavastuu ja sv-korvaus tuli korjattua. Pyyntööni sisältyi myös viesti, että kysyjä ei ole perustamassa laboratoriota eikä lääkäriasemaa. Tähän Ari Miettinen kommentoi kannustavasti: Miksi ei, sehän on hyvä bisnes: ainoa liiketoiminta, johon valtion starttiraha ei katkea koskaan, vaan päinvastoin suurenee liikevaihdon suhteessa. Tuo todentuu oivallisesti laskelmassa. Tavallisten pieni- ja keskituloisten kansalaisten, jotka itse maksavat laboratoriotutkimuksiaan, kannalta olisi tärkeää parempi kustannustietoisuus ja Sairaalaviesti 3/

14 tutkimusten hintojen suurempi avoimuus. Palvelujen kilpailuun kuuluu myös kilpailu hinnoilla. Työnantajien hintatietoisuus työterveyshuoltonsa laboratoriotutkimusten hinnoista lienee valtaosin yhtä ohut tai olematon. Asiaa ei tunneta. Kuluttajaviraston tehtäviin kai luonnikkaimmin kuuluu tällaisten hintavertailujen tekeminen ja julkistaminen. Hiljaista on ollut. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kela kantanevat huolta myös siitä, mistä ja miten hinnat ja terveydenhuollon menot syntyvät sekä mihin terveydenhuollon rahat menevät. Olisi vähintään kohtuullista odottaa, että kustannustehokkaiden laboratorioiden tekemien laboratoriotutkimusten alhaisista tuotantokustannuksista ja ostohinnoista pääsisivät osallisiksi myös yksittäiset maksavat potilaat ja asiakkaat. Tuon sata euroa Esteri olisi mieluusti käyttänyt sydänlääkkeiden ostoon tai vaikkapa matkaan lastensa luo. Eli vastaus kysyjälle: Voi toimia. Herätteleviä uutisia lasten ylipainosta Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Tämä on jatkoa edellisen Sairaalaviestin juttuun Paljon ja halvalla sairastuttavaa ns. hyvinvointia. Lihavuuden epidemia leviää ja kohdistuu yhä enemmän myös lapsiin. Kaksi ongelmaa kuvaavaa uutista todensi huonoa kehityssuuntaa. Asia on tärkeä jos ei muuten niin itsesi takia. XXL-pöksyjä lapsille otsikoi Iltasanomat elokuussa juttunsa. Siinä lastenvaatteita valmistavan tehtaan toimitusjohtaja kertoi, kuinka lasten vaatteiden kaavoituksissa on jo vuosia käytetty perusmittataulukon vartalotyyppejä B, C ja D. Niiden rinnalle on tänä vuonna lisätty E-mitoitus. Tehdas valmistaa poikien housujen samaan pituuteen neljää eri vyötärömitoitusta. Lasten vaatetuksen mittataulukko on laadittu vuonna Kotimaiset lastenvaatteet ovat suurempia kuin samaa senttikokoa olevat ulkomaiset vaatteet. Toiselle kotimaiselle lastenvaatetehtaalle on tullut Keski-Euroopasta myös toiveita, että kokoja olisi tarpeen pienentää. Suurempia kokoja koskevat toiveet tulevat Suomesta ja muista pohjoismaista. Juttuun haastateltu lastenvaateosaston vastaava kertoi kohtaavansa viikoittain lapsiasiakkaan, jolle normaalit lastenvaatteet eivät mahdu. Useimmiten ongelmia aiheuttavat housut. E-mitoituksen 110-senttisten poikien housujen vyötärönympärys on 68 cm. Uutislehti 100 uutisoi elokuun kolmannen viikon alussa Miksi Homerin limusta on nyysitty sokeri. Virvoitusjuomatehtaan tuotepäälliköltä penättiin limsan light-linjaa, vaikka Homer Simpson on pikemminkin tunnettu vähemmän terveellisistä elämäntavoista. Hänen vastauksensa kuvastaa oivallisesti tätä ja tulevaa aikaa. tässä on kyse isommista asioista, sillä Simpsons-elokuvan tuottanut Fox Broadcasting Company haluaa olla mukana taistelemassa lasten liikalihavuutta vastaan. Linjaus maailman tuotteissa on keveys, sillä virvoitusjuomamaailmassa ajatellaan ihmisten terveyttä. Teollisuus reagoi tekemällä suurempia vaatteita pönäkämmille lapsille. Toinen teollisuudenhaara yrittää keventää asiakkaan energiakuormaa ja näin osaltaan pitää hänet hengissä ja elävänä kuluttajana myös tulevaisuudessa. Se iso karkkipussi viikonvaihteeksi, kaksi isoa coca-colaa, jätti perunalastupussi ja pari jäätelötuuttia yhdelle lapselle viikonvaihteeksi tekee 5500 kilokalorimäärän. Jos ruokana on lisäksi hampurilaisia, pitsoja tai ranskalaisia perunoita, on hellitelty ja lellitelty varmasti liikaa. Monen lapsen riski lihoa on tällöin suuri. Äidit, isät ja osin isovanhemmat ostavat nuo ruuat ja kantavat ne kotiin tai höylisti antavat rahaa niiden ostamiseen. Täytyy muistaa, että tuo kilokaloria vastaa kahta koria olutta tai kahta kolmen litran pönikkää viiniä, jotka isä tai äiti tai vaari tai mummu joisi yksin viikonvaihteessa. Suuri vatsanympärysmitta ja iso painoindeksi (BMI) korreloi yleensä huonoon fyysiseen kuntoon. Nämä lisäävät riskiä sairastua mm. diabetekseen. Polvet, nilkat ja selkä ovat ylipainon myötä kovilla ja voivat fyysisessä rasituksessa pettää. Näimme muutama vuosi sitten kaukaa idästä tv-uutisen ylipainoisista alle kouluikäisistä, jotka piti nostaa vaa alle, kun omat jalat eivät moiseen ponnistukseen riittäneet. Vastuu lasten lihomisesta ja liikalihavuudesta on pitkälle vanhemmilla ja kodeilla. Siitä ei voi ensisijaisesti syyttää terveydenhuoltoa, päivähoitoa ja peruskoulua. Totta kai lasten neuvolat ja kouluterveydenhuolto ovat tärkeässä asemassa. Niiden on otettava liikalihavuuden epidemia todesta. Hyvässä kouluopetuksessa terveellisen ravinnon ja runsaan liikunnan tärkeys ja osuus ovat osa arkea. Erilaiset dieetit, ihmetuotteina mainostetut pillerit ja tehokkaat vempaimet eivät ole lapsia varten. Parempi on vähentää syöttämistä ja syömistä, jotta energian saanti ei ylitä kulutusta. Pieni pullo sokeroitua virvoitusjuomaa ylimääräisenä lisänä päivässä 14 Sairaalaviesti 3/2007

15 kerryttää vuodessa kuusi kiloa ylipainoa. Runsaat liikakilot ovat raskaat kantaa, monille myös henkisesti. Siksi osaava ja riittävän varhainen tuki lapsiperheille on parasta kansan terveystyötä. Lihavasta lapsesta tulee yleensä lihava nuori. Varusmiespalvelukseen astuvien keskipaino on noussut merkittävästi vuosikymmenen aikana (70,8 kg/ ,2 kg/2004). Tyydyttävä- ja huonokuntoisten määrä oli lisääntynyt 29 prosentista 65 prosenttiin. Kestävyys ja lihaskunto ovat huonontuneet paitsi kasvaneen painon myös vähentyneen liikunnan ja fyysisen ponnistelun seurauksena. Kuinka nöyryyttävää on pojalle tai nuorelle miehelle joutua palvelukelpoisuusluokkaan C tai D (eli syynä joko diagnoosi E66 Lihavuus: Laihduttaminen ei onnistu, toimintakyky huono, BMI yli 35 tai syynä muut ylipainosta johtuvat sairaudet) joko kutsunnoissa tai heti palvelukseen astumisen jälkeen. Palvelukelpoisuusluokkaan E eli uudelleen tarkastettavaksi määrättäviin joutuu, kun painoindeksi on yli 30 ja kunto huono. Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus ovat väestön terveyden kannalta hyvin merkittäviä. Jo senkin takia, että heidän pitäisi elää vanhempiaan ja isovanhempiaan kauemmin, jotta tulevat eläkkeet pystytään maksamaan sekä sairaat ja vanhat hoitamaan. Riitta-Liisa Reiterä, Sastamalan perusturvayhtymän johtaja, antoi kannustavaa palautetta edellisestä jutusta, mistä lämpimät kiitokset. Samalla hän kertoi oman organisaationsa hankkeista, joita esitellään heidän kotisivuillaan Etusivun vasemmassa laidassa on Sentti vyötäröstäsi kansanterveydelle ja sivun oikeassa laidassa alhaalla Saspe järjesti miesseminaarin. Viesti Terveys ei edisty vain terveyskeskuksessa, vaan ihmisten arjessa on todellista kansan omaa terveystyötä. He pohtivat uutta otetta terveyden edistämiseen työnimellä Ulos terveyskeskuksista ja laitoksista. Kannattaa käydä Saspen kotisivuilla. Sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien vuoden 2006 kysyntä, tuotanto ja talous Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Vuosi 2006 toteutui ennakoidulla tavalla. Kysyntä kasvoi, mihin sairaalat vastasivat kasvaneella kysynnällä. Hoitotakuuseen panostettiin edelleen. Leikkausjonot lyhenivät. Toimintatulot ja -menot kasvoivat mutta hitaammin kuin edellisvuonna. Alibudjetointi vaivasi ja vaivaa edelleen. Kunnallisten sairaaloiden kokonaiskysyntä kasvoi myös vuonna Vuosien kysynnän kasvu jatkui. Kaikkiaan 18 keskussairaalaa 19:stä ja 14 (alue)sairaalaa 19:stä sai lähetteitä enemmän kuin vuosi sitten. Kasvusta 57 prosenttia tuli terveyskeskuksista. Sairaaloiden palveluja käyttäneiden eri henkilöiden kokonaismäärä kasvoi edellisvuodesta yli kahdessa kolmasosassa yleissairaaloista. Päivystyskäyntejä tehtiin keskussairaaloihin yhteensä 1,2 prosenttia ja alueellisiin sairaaloihin 0,3 prosenttia enemmän kuin tammi joulukuussa Sairaaloiden palveluja käyttäneiden eri henkilöiden kokonaismäärä kasvoi tiedon raportoineissa 33 yleissairaalassa noin :lla eli 0,8 prosenttia edellisvuodesta. Hoitotakuu näkyi myös kävijöiden määrässä, mutta ei niin vahvasti kuin vuonna Sairaaloiden ensikäyntien määrä kasvoi 1,0 prosenttia ja 60 prosentissa yleissairaaloista. Käyntien määrä yhteensä kasvoi 2,2 prosenttia. Hoitojaksojen määrä väheni 2,4 prosenttia ja hoitopäivien määrä 2,2 prosentilla. Eli strateginen avohoitopainotteisuuden trendi jatkui. Synnytysten määrä kasvoi 1 411:llä. Edellisvuotta useampia synnytyksiä hoidettiin 10 keskussairaalassa ja 6 (alue)sairaalassa. HYKSin kolmen synnytyssairaalan osuus kaikista synnytyksistä oli lähes neljännes. Sairaaloissa tehtiin omana tuotantona leikkauksia 5,5 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Kaihileikkauksia tehtiin yli eli 13,2 prosenttia vähemmän vuonna 2005 niiden määrä kasvoi 8,6 prosenttia. Lonkan ja polven tekonivelleikkausten kokonaismäärä kasvoi reilulla 10 %:lla. Lisäksi leikkauksia ostettiin. Sepelvaltimoiden pallolaajennuksia tehtiin 17,8 prosenttia enemmän. Sepelvaltimoiden ohitusleikkausten määrä supistui edelleen ja yhteensä 8,1 %:lla. Operatiivisiin toimenpiteisiin odottavien määrä oli vuoden lopussa noin eli yhteensä noin pienempi kuin vuosi sitten. Ortopedian osuus leikkausjonoista oli joulukuun lopussa noin odottajaa. Sairaanhoitopiirien psykiatrisen sairaanhoidon kysyntä, avohoito ja vuodeosastohoito supistuivat. Sairaanhoitopiirien toimintatulot olivat 234,04 miljoonaa euroa eli 5,1 prosenttia suuremmat kuin vuonna Myyntitulot jäsenkunnilta kasvoivat yhteensä 170,74 miljoonaa euroa eli 4,7 prosenttia. Toimintamenot olivat 248,98 miljoonaa euroa eli 5,7 prosenttia suuremmat. Henkilöstömenojen osuus Sairaalaviesti 3/

16 toimintamenojen kasvusta oli 141,12 miljoonaa euroa eli kasvua 5,2 prosenttia. Hoitotakuun tavoitteiden toteuttaminen näkyy eräiden sairaanhoitopiirien tulojen ja menojen kasvuissa. Monien talousarvioiden palvelujen ja tavaroiden ostojen alimitoitus paljastui vuoden mittaan. Ostojen alibudjetoidut määrärahat ylittyivät runsaan 138 M eli kiusallisen paljon jälleen kerran. Vuoden 2007 talousarvioissa jatkuu sama vaiva. Kokonaismuutos (%) verrattuna edelliseen vuoteen ( ) Suluissa ko. tiedon raportoineiden sairaaloiden lukumäärä ks = keskussairaalat as = aluesairaalat ja vastaavassa asemassa toimivat sairaalat 1 4/ / / / / /02 *) Lähetteet ks + 3,6 (17) + 4,3 (19) + 3,4 (20) + 3,5 (18) + 2,1(19) + 2,7 (20) as - 0,8 (17) + 2,0 (19) + 0,9 (23 ) + 4,1 (23) - 0,8 (22) + 2,7 (25) Päivystyskäynnit ks + 3,1 (20) + 1,2 (20) + 0,1 (20) - 0,2 (20) + 1,2 (20) - 3,6 (20) as - 1,3 (19) + 0,3 (20) + 1,0 (24) + 0,9 (23) - 0,3 (24) - 1,3 (26) Päivystyssisäänotot ks + 0,9 (20) + 0,4 (20) - 0,6 (20) + 1,2 (20) + 1,0 (20) - 2,0 (20) as - 0,2 (20) - 1,5 (19) - 5,5 (23) + 1,0 (23) - 0,6 (23) - 3,9 (25) Ensikäynnit ks + 3,5 (20) + 1,0 (20) + 2,6 (20) + 2,3 (20) + 0,4 (20) + 3,1 (20) as + 2,1 (21) + 0,7 (20) - 0,4 (24) + 4,9 (24) - 1,5 (24) + 2,5 (26) Pkl-käynnit yht ks + 3,8 (20) + 2,0 (20) + 1,8 (20) + 2,3 (20) + 1,2 (20) + 2,6 (20) as + 0,8 (21) + 3,4 (20) + 2,4 (23) + 5,0 (23) - 0,6 (24) + 5,3 (26) Hoitojaksot ks 0,0 (20) - 2,6 (20) + 0,5 (20) + 1,3 (20) - 0,6 (20) + 0,2 (20) as - 1,4 (21) - 1,4 (21) - 0,9 (24) + 0,1 (24) - 1,7 (24) + 0,5 (26) Hoitopäivät ks - 1,1 (20) - 2,5 (20) - 0,7 (20) - 0,5 (20) - 1,6 (20) - 0,9 (20) as - 0,1 (20) + 0,1 (20) - 0,8 (24) - 1,4 (24) - 2,8 (24) - 0,7 (26) Synnytykset ks - 0,9 (20) + 2,7 (20) + 0,4 (20) + 2,5 (20) + 3,4 (20) + 0,6 (20) as - 1,6 (10) + 1,3 (10) - 1,0 (12) - 0,1 (12) - 3,2 (16) - 6,2 (16) Leikkaustmp:t ks - 1,8 (20) - 5,5 (20) + 5,5 (20) + 3,0 (20) - 0,3 (20) + 4,1 (20) as - 3,1 (19) - 5,4 (20) - 2,1 (24) + 1,3 (24) - 1,0 (24) + 3,2 (26) Kaihileikkaukset - 4,0 (25) - 13,2 (25) + 8,6 (28) - 2,3 (28) + 5,7 (28) + 16,5 (28) Sepelvaltimoiden ohitusleikkaukset - 9,9 (6) - 8,1 (6) - 6,3 (6) - 7,3 (6) + 4,3 (6) - 3,4 (6) Sepelvaltimoiden pallolaajennukset + 1,4 (18) + 17,8 (19) + 24,1 (16) + 20,3 (14) + 18,2 (13) + 14,8 (10) Sepelvaltimoiden angiografiat 0,0 (19) + 6,3 (19) + 6,0 (17) + 12,9 (16) + 13,9 (14) + 9,0 (12) *) Lääkärilakko kohdistui suurimpiin sairaaloihin erilaisilla aikarytmityksillä. Lääkärilakon seuraamukset näkyvät vuoden 2002 muutoksissa. 16 Sairaalaviesti 3/2007

17 Sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien tammi huhtikuu 2007 Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Ensimmäisellä vuosikolmanneksella sairaaloiden kokonaiskysyntä ja -tuotanto kasvoivat hieman. Leikkauksia tehtiin kaikkiaan vähemmän, mutta leikkausjonot lyhenivät. Toimintatulot ja -menot kasvoivat oleellisesti hitaammin kuin vuosi sitten. Palvelujen ja ostojen alibudjetoidut menot ylittyivät ja ylittyvät jälleen kerran. Kolme neljästä tiedon raportoineesta keskussairaalasta sai lähetteitä enemmän kuin vuosi sitten aluesairaaloista puolet. Terveyskeskusten lähetteiden määrä keskussairaaloihin kasvoi 0,8 prosenttia ja kaikkiin sairaaloihin 0,1 prosenttia. Yksityislääkäreiden lähetteiden määrä sairaaloihin oli 4,8 prosenttia edellisvuotta suurempi. Somaattisen sairaanhoidon päivystyskäyntejä tehtiin yhteensä 2,4 prosenttia enemmän. Sairaaloiden palveluja käyttäneiden eri henkilöiden kokonaismäärä kasvoi edellisvuodesta 14 keskussairaalassa ja 11 (alue)sairaalassa. Sairaaloiden ensikäyntien määrä kasvoi 3,2 prosenttia. Hoitojaksojen kokonaismäärä väheni 0,2 prosenttia ja hoitopäivien 0,9 prosenttia. Synnytysten määrä väheni 196:lla, kun vuosi sitten kasvu oli 668. HYKSin kolmen synnytyssairaalan osuus kaikista synnytyksistä oli 24 prosenttia. Keskussairaaloissa yhteensä tehtiin leikkauksia 1,8 prosenttia ja sairaaloissa kaikkiaan 2,0 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Kaihileikkauksia tehtiin 480 eli 4,0 prosenttia vähemmän. Vähenemää kompensoitiin ostoilla. Sepelvaltimoiden angiografioita tehtiin sama määrä ja pallolaajennuksia 1,4 prosenttia enemmän. Sepelvaltimoiden ohitusleikkausten määrä supistui edelleen. Lonkan ja polven tekonivelleikkausten kokonaismäärä kasvoi yhteensä 2,5 prosenttia. Operatiivisiin toimenpiteisiin odottavien määrä oli yhteensä vajaat edellisvuoden huhtikuusta pienempi. Ortopedian osuus leikkausjonoista oli huhtikuun lopussa kolmannes. Sairaanhoitopiirien psykiatrisen sairaanhoidon palvelujen kysyntä ja tuotanto kasvoivat. Sairaanhoitopiirien toimintatulot yhteensä olivat 4,9 prosenttia suuremmat kuin tammi huhtikuussa Myyntitulot jäsenkunnilta kasvoivat yhteensä 4,4 prosenttia vuosi sitten 6,9 prosenttia. Toimintamenot olivat 5,5 prosenttia suuremmat vuosi sitten 6,5 prosenttia. Henkilöstömenojen kasvu oli 4 prosenttia. Monien talousarvioiden mukaan pitäisi palvelujen ja tavaroiden ostojen jäädä viimevuotista pienemmiksi. Alkuvuoden ostot olivat yhteensä yli 8 prosenttia viimevuotista suuremmat. Ostojen alibudjetoidut määrärahat tulevat vuoden mittaan ylittymään merkittävästi yhteensä useilla kymmenillä miljoonilla euroilla. Terveydenhuoltomme kustannuksiltaan edullinen ainakin muihin maihin verrattuna Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto OECD Health Data 2007 kertoi tutun tiedon. Suomalainen terveydenhuolto on kansainvälisesti vertaillen edullinen. Olemme hoitaneet leiviskämme kohtuudella ja niin otaksun monien ulkomaiden silmissä mallikkaasti. Siitä huolimatta sitä moititaan tuhlariksi ja pelotellaan pahimmillaan aukoksi, jossa ei ole äärtä eikä laitaa. Tiedoista paljastui jälleen, että suomalainen terveydenhuolto ei kansainvälisesti vertaillen ole ollut viime vuosikymmenen eikä vuoden 2005 aikana se usein parjattu tuhlari. Tarkemmin tarkasteltaessa terveydenhuoltomme on ollut suhteellisesti voimakkaimman säästämisen kohteena OECD-maista, kun lähtökohtana pidetään vuotta Maamme terveydenhuoltomenot ovat OECDmaista ainoana supistuneet suhteessa bkt:hen vuosina Tämä ei selity pelkästään kansantuotteen kasvun kautta. OECD-maista Tsekin tasavalta, Slovakian tasavalta, Meksiko, Puola ja Korea ovat vuonna 2005 käyttäneet terveydenhuollon kokonaismenoihin kansantuotteestaan vähemmän kuin Suomi, joka käytti 7,5 prosenttia. Muiden pohjoismaiden osuudet olivat vuonna 2005 välillä 9,5 9,1 prosenttia. Jos maamme terveydenhuolto olisi käyttänyt yhtä suuren siivun kansantuotteestamme kuin muut pohjoismaat, sen menot olisivat olleet 2,5 3 miljardia euroa toteutunutta suuremmat. Meillä on pääosin veropohjaiseen rahoitukseen pohjautuva terveydenhuolto eli suurelta osin ter- Sairaalaviesti 3/

18 veydenhuoltomme on julkista. Terveydenhuoltomme julkisen rahoituksen osuus kansantuotteesta on reilussa kymmenessä vuodessa selvästi supistunut. Julkisen rahoituksen osuus terveydenhuollon kokonaismenoista oli 80,9 prosenttia vuonna 1990 ja 77,8 prosenttia vuonna Kotitalouksiemme ja yksityisen rahoituksen osuus terveydenhuollon menoista on kasvanut runsaan vuosikymmenen aikana ja on selvästi suurempi kuin muissa pohjoismaissa. Itse asiassa USA käyttää julkista rahaa kansantuotteestaan suuremman suhteellisen osuuden terveydenhuoltoonsa kuin Suomi. Ostovoimapariteetilla korjattuna terveydenhuoltomme kokonaismenot asukasta kohti ovat kasvaneet OECD-maista hitaimmin vuodesta Nykynäkymin terveydenhuoltomme menot kasvavat suhteellisesti nopeammin kuin kansantuote. Toivottavasti kansantuotteemme kasvu on muita maita ripeämpää ja terveydenhuollon kustannusten kasvu edelleen maltillista. Lisäksi palvelu- ja tuotantorakenteita, prosesseja ja verkostoja on pystyttävä uudistamaan. Näin terveydenhuoltomme menojen kansantuoteosuus on vastedeskin pienempi kuin esimerkiksi muissa pohjoismaissa, minkä turvin pystytään vastaamaan myös palvelujen kysynnän kasvuun. On virheellistä ja vastuutonta moittia terveydenhuoltoamme moolokin kidaksi, jolle uhrataan kaikki. Väite tai edes uhkakuva ei ole totta. Vertailutietoja miten muualla on syytä käyttää vastattaessa terveydenhuoltomme kalleutta koskeviin väittämiin. Nettisivuiltamme ( > Sosiaali ja terveys > Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastot ja vertailutietoa > OECD Health Data 2007 taloustietoja) löytyy lisää tekstiä ja taulukoita, osa myös englanninkielisinä. Oheinen taulukko hahmottaa tilannettamme muihin maihin. OECD HEALTH DATAsta poimittua: Terveydenhuollon kokonaismenojen bkt-osuudet OECD-maissa ja osuuksien muutokset %-yksikköinä ja prosentteina Vuosi 2005: laskeva järjestys. Total expenditure on health. % GDP. Muutos %-yks. % USA 11,9 13,3 13,2 15,2 15,3 3,4 28,6 Sveitsi 8,3 9,7 10,4 11,5 11,6 3,3 39,8 Ranska 8,4 9,9 9,6 11,0 11,1 2,7 32,1 Saksa 8,3 10,1 10,3 10,6 10,7 2,4 28,9 Belgia **) 7,2 8,2 8,6 10,2 10,3 3,1 43,1 Itävalta 7,0 9,8 10,0 10,3 10,2 3,2 45,7 Portugali **) 5,9 7,8 8,8 9,8 10,2 4,3 72,9 Kreikka 5,8 7,5 9,3 9,6 10,1 4,3 74,1 Kanada 8,9 9,0 8,8 9,8 9,8 0,9 10,1 Australia *) 7,5 8,0 8,8 9,5 9,5 2,0 26,7 Islanti 7,8 8,2 9,3 10,0 9,5 1,7 21,8 Alankomaat *) **) 8,0 8,3 8,0 9,2 9,2 1,2 15,0 Norja 7,6 7,9 8,4 9,7 9,1 1,5 19,7 Ruotsi 8,3 8,1 8,4 9,1 9,1 0,8 9,6 Tanska **) 8,3 8,1 8,3 9,2 9,1 0,8 9,6 Uusi-Seelanti **) 6,9 7,2 7,7 8,6 9,0 2,1 30,4 Italia 7,7 7,3 8,1 8,7 8,9 1,2 15,6 Iso-Britannia, UK 6,0 7,0 7,3 8,1 8,3 2,3 38,3 Luxemburg *) **) 5,4 5,6 5,8 8,3 8,3 2,9 53,7 Espanja **) 6,5 7,4 7,2 8,1 8,2 1,7 26,2 Unkari *) **) 7,0 7,3 6,9 8,1 8,1 1,1 15,7 Japani *) **) 6,0 6,9 7,7 8,0 8,0 2,0 33,3 Turkki 3,6 3,4 6,6 7,7 7,6 4,0 111,1 Irlanti 6,1 6,7 6,3 7,5 7,5 1,4 23,0 Suomi 7,7 7,5 6,6 7,4 7,5-0,2-2,6 Tsekin tasav. 4,7 7,0 6,5 7,3 7,2 2,5 53,2 Slovakian tasav. ***) 5,7 5,7 5,5 7,2 7,1 1,4 24,6 Meksiko 4,8 5,6 5,6 6,5 6,4 1,6 33,3 Puola **) 4,8 5,5 5,5 6,2 6,2 1,4 29,2 Korea 4,3 4,1 4,8 5,5 6,0 1,7 39,5 OECD 6,9 9,0 2,1 30,4 Suomen BKT mrd 89,7 95,9 132,3 152,3 157,2 Lähde: OECD HEALTH DATA 2007, tiedot päivitetty *) = 2005 tieto edellisen vuoden tieto; osa aikaisempien vuosien tiedoista myös laskennallisia tietoja **) = 2005 tieto on estimoitu ***) = 1990 ja 1995 ovat 1997 tieto Bkt-osuuksien laskentaperusteet eivät ole kaikissa maissa aivan yhteneviä. 18 Sairaalaviesti 3/2007

19 Siirtoviivemaksut saivat aikaan haluttuja tuloksia ja kurmuuttivat pahasti vain harvoja kuntia Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Yhä harvemmin ja harvemmasta kunnasta potilaita jää jatkohoitopaikan puutteen takia erikoissairaanhoidon vuodeosastoille. Näin tutkimukseen ja hoitoon odottava potilas pääsee sairaalaan nopeammin. Somaattisen sairaanhoidon siirtoviivemaksua käytti viime vuonna 15 sairaanhoitopiiriä ja psykiatriassa 10. Kaksi sairaanhoitopiiriä on ottanut sen käyttöön tänä vuonna. Erikoissairaanhoidosta jatkohoitopaikkaa odottavien potilaiden hoidosta on monissa sairaanhoitopiireissä jo vuosia peritty erikseen määriteltyjä ja päätettyjä hoitopäivämaksuja eli siirtoviivemaksuja. Ylimääräinen normaalia suurempi maksu liittyy tilanteeseen, jossa potilas ei enää tarvitse erikoissairaanhoidon palveluja, mutta potilaan hoito ja hoiva jatkuu sairaalan vuodeosastolla sen vuoksi, että hänelle ei pystytä järjestämään jatkohoitopaikkaa muualla. Kun sairaalan kysyntä yleensä ylittää tarjonnan, klinikkavalmiiden potilaiden hoiva vie resursseja potilailta, jotka tarvitsevat ja odottavat erikoissairaanhoidon tutkimuksia, toimenpiteitä ja hoitoa. Sairaanhoitopiirin valtuusto päättää järjestelmän käyttöönotosta ja käytöstä. Näin siirtoviivemaksu on jäsenkuntien tahto ja yhteisesti noudatettava päätös. Sairaanhoitopiiri itse päättää, monennestako päivästä siirtoilmoituksesta lisämaksun perintä alkaa ja mikä on sen suuruus. Siirtoviivemaksun suuruus vaihtelee erikoisaloittain ja myös sairaanhoitopiireittäin. Hoitotakuu pakottaa sairaanhoitopiirin ja jäsenkunnat pitämään huolen siitä, että seuraava hoitoa tarvitseva potilas pääsee tutkimukseen ja toimenpiteeseen ajallaan ja myös ilman jatkohoitopaikkaa vailla olevien potilaiden aiheuttamia viiveitä. Kun jatkohoitopaikkaa odottaa esimerkiksi tekonivelleikattu potilas, tämä estää leikkausta jonottavan toisen potilaan pääsyn toimenpiteeseen. Tämän vuoksi siirtoviivemaksu tukee myös hoitotakuun toteutumista ja sujuvaa hoitoonpääsyä. Pysäköintivirhemaksua kutsutaan parkkisakoksi. Siirtoviivemaksusta on aikaisemmin käytetty slangi-ilmaisua sakkohoitopäivämaksu, mutta siirtoviivemaksu on sitä parempi ja kuvaavampi. Itä-Savossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa siirtoviivemaksu ei ole käytössä. Kainuussa jatkohoito on saman organisaation kontolla kuin erikoissairaanhoito ja Itä-Savossa valtaosin. VUODEN 2006 TILANNEARVIOT Sairaanhoitopiirien omien arvioiden perusteella syntyivät seuraavat kokoavat johtopäätökset: Järjestelmä on pääosin saanut aikaan sillä tavoitettuja tuloksia. Erikoissairaanhoidossa ei enää makuuteta jatkohoitopaikkaa odottavia potilaita, vaan heille on pystytty valtaosin järjestämään siirto jatkohoitoon oikeaan aikaan. Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Päijät-Hämeen ja Satakunnan tilanne on kokonaisuudessaan hyvä. Etelä-Karjalan tilanne parantui merkittävästi, kun Imatra ja Lappeenranta pystyivät tiputtamaan siirtoviivehoitopäiviensä osuuden kolmasosaan edellisvuodesta. Päijät-Hämeen tilannetta on edellisvuodesta parantanut, paitsi Lahden aktiiviset toimet, myös siirtoviivemaksun käyttö kuudennesta päivästä alkaen. Vuonna 2005 siirtoviivemaksu alkoi raksuttaa jo kolmannesta päivästä. HUSin, Kymenlaakson ja Pohjois-Savon tilanne on huonontunut edellisvuodesta. Porvoon, Helsingin ja Hangon siirtoviivehoitopäivien määrä kasvoi merkittävästi vuonna Helsinki ryhtyikin vuonna 2007 hyvin aktiivisesti ratkaisemaan ongelmaa. Kouvola, Kuusankoski ja Kotka käyttivät siirtoviiveestä syntyneitä hoitopäiviä selvästi enemmän kuin vuonna Samoin kävi Kuopiolle. Yleissairaanhoidossa siirtoviiveiden ja niistä aiheutuvien maksujen osuus oli selvästi yleisempää kuin psykiatrisessa sairaanhoidossa. Osa jäsenkunnista ei ole lainkaan maksanut siirtoviivehoitopäivämaksuja, osa vain muutamasta päivästä. Järjestelmää käyttävien 15 sairaanhoitopiirin 318 jäsenkunnasta 164:llä (51,6 %) oli somaattisen sairaanhoidon siirtoviivemaksuja. Osuus oli 2,6 prosenttia pienempi kuin vuonna Psykiatrisessa sairaanhoidossa järjestelmä oli käytössä 10 sairaanhoitopiirissä, joiden 230 jäsenkunnasta 26 (11,3 %) oli maksanut siirtoviivemaksuja. Harvat, yksittäiset kunnat olivat vuonna 2006 vaikeuksissa jatkohoitopaikan järjestämisen kanssa ja maksoivat merkittävän määrän siirtoviivemaksuja. Em. tekijöiden vuoksi sairaanhoitopiirien välillä on sangen suuria eroja. Siirtoviivemaksujen osuus jäsenkuntien myyntituotoista vaihteli sairaanhoitopiireittäin Keski-Suomen 0,04 prosentista Vaasan 2,46 prosenttiin sekä Kymenlaakson tilastolliseen 3,3 prosenttiin. Syinä siirtoviiveisiin ovat kuntien palvelujärjestelmän vajeet terveyskeskuksen ja sosiaalipuolen Sairaalaviesti 3/

20 toiminnoissa. Tietyn ajan voi syynä olla esimerkiksi terveyskeskuksen sairaalan peruskorjaus. Viime syksyn ja talven aikana norovirus lisäsi myös sairaalassa annettavia hoitoja ja aiheutti osaltaan siirtoviiveitä. Siirtoviivehoitomaksujen osuus sairaanhoitopiirien myyntituotoista on valtaosin vähäinen. Siksi on tärkeää ymmärtää ja hyväksyä se lähtökohta, että järjestelmää ei ole otettu käyttöön eikä pidetä yllä lisätulojen vuoksi. Avoin ja jatkuva palvelujen raportointi, ml. siirtoviivepäivien määrät, maksut ja osuudet, ja yhteydenpito jäsenkuntiin pitävät osaltaan sujuvan jatkohoitoon siirtymisen kunnossa ja siirtoviivehoitopäivämaksut minimissään. Jatkohoitopaikkojen ongelma ratkaistaan pääosin jäsenkunnan, sen terveyskeskuksen ja sosiaalipalvelujen toimin ja voimin. Sairaanhoitopiirin ja jäsenkuntien läheinen ja jatkuva yhteistoiminta tuo ratkaisut myös siirtoviiveisiin, tarpeettomiin viivehoitopäiviin ja niistä maksettaviin lisämaksuihin. TULEVAISUUS Järjestelmän käyttö jatkuu. Sairaanhoitopiirin olisi tarpeen selvittää ja harkita, olisiko siirtoviivemaksun käyttöä syytä laajentaa myös yli yön päivystyspoliklinikan tarkkailussa oleviin potilaisiin. Osa heistä ei tarkkailun jälkeen tarvitse erikoissairaanhoidon tutkimuksia ja hoitoa eivätkä hoitoa vuodeosastolla. Yhteiset kootut päivystykset ovat osaltaan ratkaisseet näitä ongelmia. Kainuun ja pitkälle Itä-Savon malleissa siirtoviivemaksuilla ei ole tässä muodossa käyttöä. Sama pätee kattavasti kaikki terveydenhuollon ja vanhusten laitospalvelut tuottavaan terveydenhuoltopiiriin. Sisäisenä kannusteena/pakotteena ja sisäisessä laskutuksessa siirtoviivemaksuja tuskin tullaan käyttämään. Kooste siirtoviivemaksuista 2006 on toimitettu sairaanhoitopiirien johdolle ja taloushallinnon vastaaville. Sairaanhoitopiirien taseet vuonna 2006 Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Tase ja siitä laskettavat tunnusluvut kuvaavat organisaation taloudellista asemaa ja rahoituksen rakennetta. Oheisen taulukon tarkoituksena on antaa kuvaa, minkälainen käyttö-, vaihto- ja rahoitusomaisuus sairaanhoitopiireillä on. Tiedot ovat sairaanhoitopiirien 2006 tilinpäätöksistä ja sairaanhoitopiirien itsensä raportoimia. Käyttö-, vaihto- ja rahoitusomaisuuden lisäksi sairaanhoitopiirillä ja sairaaloilla on erittäin mittava osaamisomaisuus. Se koostuu henkilöstön ammattitaidon aikaansaamiseen tarvituista investoinneista ammatillisesta peruskoulutuksesta erikoisosaami- seen ja jatkuvaan osaamisen päivittämiseen työyhteisöistä, tiimeistä, verkostoista, hallituista palveluprosesseista, laatujärjestelmistä, yhteisöllisyydestä, imagosta, sairaalabrändistä jne. Näiden yhteinen arvo on oleellisesti suurempi kuin taseiden loppusumma. Sairaanhoitopiireissä ja sairaaloissa työskentelee lääkäriä, eriasteista sairaanhoitajaa ja vastaavaa sekä yli muuta oman alansa ammattilaista. Pelkästään heidän kouluttamiseen ja ammattitaidon ylläpitoon sijoitettu pääoma on hyvin suuri. Yhden huipputiimin osaamisarvo voi olla erittäin mittava. 20 Sairaalaviesti 3/2007

21 Sairaanhoitopiirien vuosi 2006 Keskeisiä tietoja kuntayhtymien taseista (milj. euroa, %) VASTAAVAA PYSYVÄT VASTAAVAT VAIHTUVAT VASTAAVAT TASEEN Yh- Aineell. Raken- Koneet Enn. Yh- Vaihto- Saa- Rahat ja LOPPU- teen- hyödyk- nukset ja maks. + teen- omai- miset pankkishp SUMMA sä keet kalusto kesker. sä suus saamiset Etelä-Karjalan 63,22 39,82 35,05 25,32 6,89 1,16 23,40 1,69 12,89 7,15 Etelä-Pohjanmaan 103,93 71,13 59,19 35,94 9,02 12,21 32,76 3,99 21,66 7,10 Etelä-Savon 58,41 44,50 42,30 32,79 4,38 1,16 13,91 1,36 8,70 3,85 H:gin ja Uudenmaan 784,75 619,06 577,72 392,59 68,17 94,49 163,73 15,31 44,04 44,19 Itä-Savon 29,42 23,87 22,56 19,25 2,07 0,00 5,58 0,92 6,73-2,08 Kainuun (koko th) 51,74 22,12 18,53 12,10 4,67 1,45 23,54 1,26 21,83 0,45 Kanta-Hämeen 117,21 105,40 100,14 79,07 8,22 11,13 11,81 1,68 5,14 4,99 Keski-Pohjanmaan 28,27 18,50 16,62 11,83 2,53 1,81 9,77 1,22 3,17 5,38 Keski-Suomen 125,55 76,56 72,84 51,94 13,60 5,10 48,99 3,05 41,30 4,14 Kymenlaakson 90,14 68,92 61,76 51,83 7,99 0,02 21,22 2,36 17,32 0,04 Lapin 45,40 27,95 27,42 20,33 5,34 0,03 17,45 1,08 8,24 7,10 Länsi-Pohjan 27,12 21,21 18,87 13,57 2,12 1,63 5,91 1,09 4,33 0,49 Pirkanmaan 291,42 221,10 206,90 132,43 28,24 36,64 70,32 5,94 42,88 19,75 Pohjois-Karjalan 89,32 61,51 58,76 48,97 7,51 1,01 27,81 3,05 20,38 4,38 Pohjois-Pohjanmaan 233,72 164,23 143,61 112,71 23,14 5,03 69,49 5,29 42,56 21,64 Pohjois-Savon 142,64 115,34 105,05 75,05 17,47 3,81 27,29 3,48 13,82 9,99 Päijät-Hämeen 104,41 75,57 72,98 64,42 4,79 1,52 28,84 3,72 22,23 2,79 Satakunnan 132,49 87,26 80,76 59,03 12,64 4,70 45,23 4,75 24,89 15,60 Vaasan 88,22 57,15 55,52 42,30 8,06 0,87 31,07 2,01 24,62 4,42 Varsinais-Suomen 350,42 294,50 281,82 216,07 36,91 16,95 55,60 6,41 36,92 12,27 Yhteensä 2 957, , , ,54 273,77 200,72 733,71 69,66 423,66 173,63 VASTATTAVAA OMA PÄÄOMA VIERAS PÄÄOMA TASEIDEN TUNNUSLUKUJA RESURSSITIETOJA SHP Yh- Perus- Yh- Lyhyt- Omava- Laina- Suht. Henki- Sairaan- Toi- Asukkaita teen- pää- teen- aikainen raisuus- kanta velkaan- löstön sijat minta shp sä oma sä aste, % tuneis.% määrä tuotot Etelä-Karjalan 27,97 23,19 20,74 18,08 60,2 0,04 19, , Etelä-Pohjanmaan 55,95 59,07 44,57 32,52 53,8 13,00 23, , Etelä-Savon 27,32 19,27 29,17 18,36 46,7 14,66 29, , H:gin ja Uudenmaan 429,31 391,25 320,46 251,74 55,2 80,52 23, , Itä-Savon 17,57 18,49 10,64 9,95 59,7 1,13 15, , Kainuun (koko th) 3,89 13,83 39,24 35,87 51, , Kanta-Hämeen 79,05 81,36 31,88 22,59 70,5 10,66 23, , Keski-Pohjanmaan 7,77 6,01 15,53 14,15 34,3 1,30 20, , Keski-Suomen 47,33 47,96 71,97 53,22 38,0 21,40 38, , Kymenlaakson 49,85 63,17 36,02 23,33 55,2 15,30 22, , Lapin 21,74 22,13 16,96 16,11 48,4 1,00 15, , Länsi-Pohjan 11,48 14,00 13,54 12,50 42,5 1,42 19, , Pirkanmaan 151,55 144,65 116,04 90,29 54,2 24,50 24, , Pohjois-Karjalan 32,85 29,49 52,35 34,31 38,2 26,80 30, , Pohjois-Pohjanmaan 152,03 144,33 66,82 65,24 68,0 5,83 18, , Pohjois-Savon 79,66 99,76 53,78 44,81 57,2 11,77 19, , Päijät-Hämeen 54,32 59,99 44,77 27,48 52,0 28, , Satakunnan 73,95 73,91 52,79 41,62 55,8 14,22 25, , Vaasan 47,15 43,72 36,40 30,64 53,4 3,19 24, , Varsinais-Suomen 180,17 173,23 158,87 88,79 51,6 70,60 34, , Yhteensä 1550, , ,54 931,60 369, , Sairaalaviesti 3/

22 Viidenneksen pienemmät palkat Heikki Punnonen, kehityspäällikkö, Kuntaliitto Tämä esimerkki kertoo, miten tärkeää tieto on sitoa ympäristöönsä. Iltalehti uutisoi otsikoilla Hoitajien palkat OECD-maiden huonoimpia. Uutinen perustui STT:n uutiseen: Suomalaisten lääkäreiden ja sairaanhoitajien palkat ovat OECD-maiden häntäpäässä. Asia selviää OECD:n eli teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön tuoreesta raportista. Esimerkiksi suomalaiset sairaanhoitajat saavat viidenneksen vähemmän palkkaa kuin heidän kollegansa OECDmaissa keskimäärin. Uutinen herätti saman tien muistikuvan, että kaiken kaikkiaan suomalaisten palkat ovat olleet ja ovat alhaisemmat kuin OECD-maissa keskimäärin. Heinäkuussa julkaistu raportti OECD Employment Outlook 2007 vahvisti muistikuvan oikeaksi. Raportin sivulla 269 on taulukko, jossa keskimääräinen palkkataso eri maissa ostovoimakorjattuina (PPP) dollareina kertoo vuoden 2005 tilanteen. Koko OECD:ssä kaikkien palkansaajien vuosipalkka keskimäärin oli $ ja Suomessa $. Eli suomalaisten keskimääräinen vuosipalkka on sekä OECD:n että EU:n keskiarvojen alapuolella. OECD-maiden keskiarvoon verrattuna se oli noin viidenneksen (19,5 %) alhaisempi. USA:ssa level of average wages oli 50 prosenttia korkeampi kuin meillä Luxemburgissa kaksi kolmannesta sekä Australiassa, Irlannissa ja Iso-Britanniassa kolmanneksen enemmän. Slovakialaisten keskimääräispalkka oli reilut 40 proesnttia ja unkarilaisten noin 60 prosenttia suomalaisten kokonaispalkkatasosta. Eli suomalaiset palkansaajat keskimäärin ovat sairaanhoitajiensa kanssa samassa kategoriassa. Kokonaisveroaste on ollut ja on meillä ja pohjoismaissa korkea. Samaten monien tavaroiden ja palvelujen hinnat maassamme ovat vertailuissa olleet OECD:n maiden kalleimpien joukossa. Toisaalta koulutus on meillä lähes ilmaista, mikä monissa maissa on kallista tai erittäin kallista. Terveysturvan rahoitus vie osassa OECD-maista merkittävän siivun tuloista ja meillä se valtaosin on rahoitettu verotuksen kautta. Yhdensisältöinen maiden välinen vertailu on lähes mahdotonta. Terveydenhuollon osuus kansantuotteestamme kasvaa tulevaisuudessa ja terveydenhuollon henkilöstön suhteellinen palkkataso kohoaa. Tämä tulevaisuudenkuva on ollut näkyvissä ja tiedossa jo vuosia. Ratkaisut neuvotellaan työmarkkinaosapuolten voimin. Vanhempien oikeus huostaan otetun lapsen potilastietoihin Inka Hassinen, oik.yo, harjoittelija, Kuntaliitto JOHDANTO Huostaanottotilanteissa saattaa syntyä epäselvyyttä vastuunjaosta vanhempien ja sosiaalihuollon viranomaisten kesken. Kysymyksiä herättää esimerkiksi se, kuka vastaa lapsen huollosta ja kenellä on oikeus lasta koskeviin tietoihin. Tässä artikkelissa tarkastellaan sitä, kenellä on huostaanoton aikana oikeus saada tietoa lasta koskevista potilasasiakirjoista lapsen huollon toteuttamiseksi. POTILASLAKI Alaikäisen itsenäinen oikeus potilasasiakirjoihin Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista ( / 785, myöhemmin potilaslaki) säädetään tiedonsaantioikeudesta potilasasiakirjoihin. Potilaslain 5 :n mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen ter- 22 Sairaalaviesti 3/2007 veydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. Säännöksellä on liitäntä potilaan itsemääräämisoikeuteen, jolla tarkoitetaan potilaan oikeutta päättää itse omasta hoidostaan. Jotta potilas voisi päättää hoidostaan, tulee hänen saada tietoa hoitoonsa liittyvistä seikoista. Potilaslain 7 :n 1 momentin mukaan, jos alaikäinen ikänsä ja kehitystasonsa perusteella kykenee päättämään hoidostaan, häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Tähän alaikäisen itsemääräämisoikeuteen liittyy myös oikeus saada tietoa potilasasiakirjoista. 9 :n 2 momentin perusteella, jos alaikäinen edellä mainitulla tavalla kykenee itse päättämään hoidostaan, on hänellä myös oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoansa koskevien tietojen antaminen huoltajalleen tai muulle lailliselle

23 edustajalleen. Hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ratkaisevaa arvioitaessa alaikäisen kykenevyyttä päättää itse hoidostaan on se, kykeneekö hän ymmärtämään hoidon tai siitä kieltäytymisen merkityksen ja vaikutuksen terveydentilalleen. Tämän kyvyn arvioi lääkäri ja muu hoitohenkilökunta. Mitään erityistä ikärajaa ei ole siitä, milloin lapsi kykenee päättämään itse hoidostaan, vaan tilanne on arvioitava tapauskohtaisesti. Huoltajan oikeus potilasasiakirjoihin Jos alaikäinen ei itse kykene päättämään hoidostaan, potilaslain 7 :n 2 momentin mukaan häntä on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen huoltajansa tai muun laillisen edustajansa kanssa. Tällöin huoltajalla tai muulla laillisella edustajalla on oikeus saada alaikäisen potilastietoja huollon toteuttamiseksi. Lapsen huoltajan oikeus tiedonsaantiin lapsen henkilöä koskevissa asioissa perustuu hänen asemaansa lapsen laillisena edustajana. Tiedonsaantioikeus perustuu siis siihen, että huoltaja toimii lain lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta ( /361) 1 :n mukaisesti lapsen huollon tarkoituksen toteuttamiseksi. Yleensä lapsen huollosta vastaavat lapsen vanhemmat. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisun KKO:2003:7 perustelujen mukaan niissä tilanteissa, joissa lapsen vanhempi on menettänyt lapsen huollon, ei tiedonsaantioikeutta potilasasiakirjoihin lähtökohtaisesti ole, mutta tuomioistuin voi antaa määräyksen, jonka mukaan huollosta erotetulla vanhemmalla on oikeus saada viranomaiselta lapsen terveydentilaa koskevia tietoja. Perusteluissa korostettiin sitä, että tiedonsaantioikeus voidaan myöntää huollosta erotetulle vanhemmalle vain, jos se on yksittäistapauksessa lapsen edun mukaista. Tällaisia tilanteita voivat olla ne, joissa huollosta erotettu vanhempi käyttää tosiasiallisesti lapsen huoltoon liittyviä oikeuksia ja täyttää niihin liittyviä velvollisuuksia pitämällä huolta lapsesta tapaamisten ja luonapitojen aikana. Huostaanotto ei kuitenkaan automaattisesti johda siihen, että vanhemmat menettäisivät lapsen huollon. Huoltajuus säilyy vanhemmilla, ellei tuomioistuin tee lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 :n mukaista päätöstä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta. Päätöksellä tuomioistuin voi uskoa lapsen huollon jollekin muulle henkilölle kuin lapsen vanhemmalle tai päättää tehtävienjaosta huoltajien kesken. Uuden lastensuojelulain ( /417) 46 :ssä on erityisesti säädetty tuomioistuimen mahdollisuudesta päättää kenelle lapsen huolto huostassapidon aikana kuuluu. Lain esitöissä on kuitenkin korostettu, ettei huoltoa tule säännönmukaisesti siirtää pois vanhemmilta. SOSIAALILAUTAKUNNAN OIKEUS PÄÄTTÄÄ LAPSEN TERVEYDENHUOLLOSTA Nykytilanne Jos tuomioistuin ei ole päätöksellään erottanut vanhempia lapsen huollosta, eikä määrännyt tehtävänjaosta lapsen huoltoon liittyen, säilyy huoltajilla lapsen huolto lastensuojelulaissa mainituin rajoituksin. Vuoden 2007 loppuun saakka voimassa olevan lastensuojelulain ( /683) 19 :n mukaan sosiaalilautakunnalla on huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta sekä olinpaikasta. Jos siis huostaanoton tarkoituksen toteuttaminen sitä edellyttää, näistä asioista vastaaminen siirtyy huostaanoton ajaksi vanhemmilta sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle. Vuoden 1983 lastensuojelulaissa ei mainittu terveydenhuoltoa huostaan otetun lapsen huoltoa koskevassa pykälässä. Tulkintakäytäntö koskien vastuunjakoa vanhempien ja sosiaalilautakunnan välillä terveydenhuoltoasioissa on ollut eriävää. Hallituksen esityksen potilaslaiksi (HE 185/1991) mukaan sosiaalilautakunta voisi päättää suostumuksen antamisesta terveydenhuollon toimenpiteisiin vain siinä tapauksessa, että lapsen huostaanoton syynä on ollut nimenomaan sairaanhoidon järjestämisen tarve. Uusi lastensuojelulaki Nyt uudella lastensuojelulailla asiaa on pyritty selkiyttämään. Uusi laki tulee voimaan Hallituksen esityksen uudeksi lastensuojelulaiksi (HE 252/2006) mukaan potilaslain esitöissä esitetty tulkinta on vanhentunut. Uuteen lastensuojelulakiin onkin lisätty käsite terveydenhuolto niiden asioiden joukkoon, joista sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus päättää huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi. Lain 45 :n mukaan sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta. Hallituksen esityksen mukaan sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä tulee olla mahdollisuus päättää kokonaisvaltaisesti lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja huolenpidosta. Lainkohdalla on pyritty selkiyttämään päätöksentekoa tilanteissa, joissa vanhempi on halunnut kieltää potilastietojen antamisen sosiaaliviranhaltijoille. Uuden pykälän myötä pitänee katsoa, että biologinen vanhempi ei voi estää potilastietojen antamista sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle, jos tämä päättää lapsen huollosta myös terveydenhuollon osalta. Säännös ei kuitenkaan tarkoita, että vanhemmat eivät voisi huostaanoton jälkeen ollenkaan vaikuttaa Sairaalaviesti 3/

24 lapsen terveydenhuoltoon. Ensinnäkin lain mukaan on pyrittävä yhteistoimintaan lapsen, vanhemman ja huoltajan kanssa. Jos mahdollista, on siis terveydenhuollosta päätettäessä otettava huomioon myös lapsen vanhempien mielipide. Toiseksi hallituksen esityksessä on todettu, että asiassa on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Jos huostaanoton tarkoitus huomioonottaen on riittävää, että yhteistoiminnassa lapsen ja hänen huoltajansa kanssa voidaan sopia tarpeenmukaisen huollon järjestämisestä ja toteuttamisesta, tulisi asiasta päätettäessä kunnioittaa huoltajien ja lapsen näkemystä hoidon järjestämisessä. Lisäksi tiedonsaantioikeus lapsen huollon toteuttamiseksi voi olla useammallakin henkilöllä yhtä aikaa. Kaikilla lapsen huollosta vastaavilla voi olla oikeus potilasasiakirjoihin, eikä yksi huoltaja voi kieltää tietojen antamista toiselle lapsen huollosta vastaavalle. Biologisellakin vanhemmalla voi siis huostaanoton ajan olla tiedonsaantioikeus lapsensa potilasasiakirjoihin, jos sitä ei katsota lapsen edun vastaiseksi. Huomioon tulee ottaa myös se, että sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada salassa pidettäviä tietoja lain sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista ( /812) nojalla. Lain 20 :n mukaan muun muassa valtion ja kunnan viranomainen sekä terveydenhuollon ammattihenkilö ovat velvollisia antamaan sosiaalihuollon viranomaiselle sen pyynnöstä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi ovat välttämättömiä asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi, sosiaalihuollon järjestämiseksi tai siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Huostaan otetun lapsen potilastiedot voivat joskus olla sosiaalihuollon viranomaiselle välttämättömiä huostassapidon toteuttamiseksi ja tällöin oikeus saada tiedot voidaan perustaa myös sosiaalihuollon asiakaslakiin. Asiakaslain nojalla sosiaalihuollon toimielimellä on siis jo ennen uuden lastensuojelulain voimaantuloa ollut joissain tapauksissa oikeus lapsen potilastietoihin. Tähän tiedonsaantioikeuteen liittyy kuitenkin tietojen välttämättömyysvaatimus ja siten uuden lastensuojelulain nojalla sosiaalilautakunnan oikeus lasta koskeviin potilasasiakirjoihin on laajempi. potilaslakiin. Toisaalta huoltaja voi tarvita lapsen potilastiedot toteuttaakseen lapsen taloudellista ja oikeudellista edunvalvontaa esimerkiksi tehdessään kantelun hoitovirheestä. Huoltajalla säilyy huostaanoton aikana lapsen huoltajuus taloudellisten asioiden osalta, ellei tuomioistuin määrää lapselle edunvalvojaa. Kolmanneksi tiedonsaantioikeus voisi perustua tuomioistuimen päätökseen kuten edellä mainitussa Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa 2003:7. Näissä tilanteissa tiedonsaantioikeus määräytyy erilaisin perustein kuin pyydettäessä tietoja lapsen huollon toteuttamiseksi. LOPUKSI Johtopäätöksenä voidaan todeta seuraavaa: Lastensuojelulailla ei ole tarkoitus poiketa potilaslain säännöksistä. Siten jos huostaan otettu lapsi on tarpeeksi kypsä päättämään hoidostaan, hänellä on oikeus antaa suostumus potilasasiakirjojen luovuttamisesta sivulliselle ja oikeus kieltää potilastietojen luovutus vanhemmille tai lailliselle edustajalleen. Jos lapsi ei voi päättää hoidosta itse, on oikeus potilasasiakirjoihin ja niistä päättämiseen yleensä lapsen huoltajilla. Sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä voi kuitenkin olla huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi oikeus päättää lapsen hoidosta myös terveydenhuollon osalta, ja tällöin sillä on oikeus nähdä potilasasiakirjat. Toimielimen tulee pyrkiä toimimaan yhteistoiminnassa huostaan otetun lapsen vanhempien kanssa ja vanhemmillakin voi olla lapsen edustajina oikeus nähdä potilasasiakirjat. Vanhempi ei kuitenkaan voi kieltää potilasasiakirjojen esittämistä sille, joka vastaa lapsen terveydenhuollosta. Jos vanhempi on erotettu lapsen huoltajuudesta, ei hänellä ole yleensä oikeutta potilasasiakirjoihin. Huomioon tulee ottaa myös se, että tiedonsaantioikeus voi perustua esimerkiksi julkisuuslain 11 :ään tai tuomioistuimen päätökseen, jolloin tiedonsaantioikeutta arvioidaan erilaisin perustein. VANHEMMAN OIKEUS LAPSEN POTILASASIAKIRJOIHIN MUULLA PERUSTEELLA Edellä on tarkasteltu tilannetta, jossa alaikäisen vanhempi tai muu taho tarvitsee potilastietoja toteuttaakseen lapsen huoltoa. Tietoja voidaan kuitenkin pyytää myös muihin tarkoituksiin. Kyseeseen voi esimerkiksi tulla tietojen saaminen julkisuuslain 11 :n nojalla asianosaisasemaan perustuen. Tällöin huoltaja on siis itse asianosaisasemassa ja tietojen saaminen perustuu julkisuuslain säännöksiin, eikä 24 Sairaalaviesti 3/2007

25 Terveydenhuollon ostopalvelut tunnenko oikeuteni ja velvollisuuteni ostajana Sosiaali- ja terveydenhuollon ostopalvelujen ulkoistamisella on suuri merkitys kunnille taloudellisesti ja asukkaille palvelujen saannin turvaamisen kannalta. Kuntaliitossa on valmisteltu ohje, jonka ensisijaisena tarkoituksena on helpottaa kuntia ja kuntayhtymiä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaspalvelujen hankintojen tekemisessä. Ohje on valmisteltu yhdessä Kuntaliiton julkisten hankintojen neuvontayksikön ja sosiaali- ja terveydenhuollon yksikön kanssa. Valmisteluun ovat osallistuneet asiantuntijoina tietosuojavaltuutetun toimiston silloinen toimistopäällikkö Maija Kleemola ja Helsingin kaupungin hallintojohtaja Eila Ratasvuori. Lisäksi asiantuntija-apua ovat antaneet mm. STM, TEO, Etelä-Suomen lääninhallitus, STAKES, lääkäriliitto, TEHY, sairaanhoitajaliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos. Ohjeessa on otettu huomioon voimaan tullut uusi hankintalaki. Ohjeistuksessa on kuitenkin pyritty ensisijaisesti huomioimaan sosiaali- ja terveydenhuollon erityispiirteet. Sosiaali- ja terveydenhuollon erityislainsäädännön lisäksi on huomioitu tietosuojalainsäädäntö sekä ostopalveluihin liittyvät oikeudet ja velvoitteet. Ohjeen lopussa kohdissa Lisälukemista ja Liitteet on lueteltu tietolähteitä lisäinformaation saamiseksi. Hankintaohje Sosiaali- ja terveyspalveluiden hankinta ostopalveluna on julkaistu internet-osoitteessa ja terveys. Ohjeissa korostetaan julkisen hankintaprosessin yleisiä periaatteita, menettelytapoja, tarjouspyynnön laadintaa, hankinnan sisällön ja laadun varmistamiseksi huomioon otettavia säännöksiä ja menetelmiä sekä hankintasopimusten laadinnassa huomioon otettavia ehtoja. Tämän lisäksi Kuntaliitossa on julkaistu kaksi johtava lakimies Antero Oksasen toimittamaa yleiskirjettä. Yleiskirje 11/80/2007 Kuntien yleiset hankintaohjeet 2007 ja yleiskirje 10/80/2007 Julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö uudistuu löytyvät internet-osoitteesta Sosiaali- ja terveydenhuollon hankintaohje on tarkoitus pitää jatkossakin vain nettiversiona, jotta sitä on helppo pitää ajan tasalla ja päivittää tarvittaessa. Ohjeen sisältöön liittyviä kommentteja, parannusehdotuksia ja muita toivomuksia ottavat kiitollisuudella vastaan ohjeen tekemiseen osallistuneet, neuvotteleva lakimies Sami Uotinen sosiaalihuollon osalta ja allekirjoittanut terveydenhuollon osalta. Synnöve Amberla, neuvotteleva lakimies Suomen Kuntaliitto Haku vuoden 2008 HOPE-asiantuntijavaihtoon on käynnistynyt Terveydenhuollon HOPE -asiantuntijavaihto-ohjelman tarkoitus on lisätä terveydenhuollon toiminnan ymmärtämystä Euroopan Unionin jäsenmaissa ja erityisesti helpottaa henkilöstön vapaata liikkuvuutta, yhteistyötä ja vaihtoa. Suurin osa Euroopan maista tarjoaa vaihtopaikkoja, ja hakija voi esittää oman toiveensa kohdemaasta. Kuntaliitto etsii myös isäntäorganisaatioita Suomeen tuleville asiantuntijoille. Vuoden 2008 HOPE -vaihto-ohjelma on noin kuukauden mittainen ja ajoittuu poikkeuksellisesti jo toukokuulle ( ). Hakuaika ohjelmaan päättyy Ohjelma on tarkoitettu terveydenhuollon hallinnossa toimiville ammattihenkilöille, jotka ovat työskennelleet vähintään kolme vuotta johtamistehtävissä tai ovat olleet muulla tavoin vastuussa toiminnan ja palvelujen kehittämisestä omassa organisaatiossaan. Kyseessä on hallinnollinen vaihto-ohjelma, jonka aikana perehdytään kohdemaan sosiaali- ja terveydenhuollon hallintoon ja palvelujärjestelmään. Sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset voivat osallistua ohjelmaan toimimalla isäntäorganisaationa Euroopasta Suomeen tuleville vieraille. Suomeen on ollut vuosittain sijoitettuna henkilöä. Mukana olleet suomalaiset sairaalat ja terveyskeskukset ovat kokeneet vierailijoiden rikastuttavan terveydenhuollon arkea ja yhteistyö heidän kanssaan on jatkunut usein vuosia jälkeenpäin. Hakemusasiakirjat löytyvät HOPE-organisaation sivuilta ( englanniksi ja ranskaksi. Henkilövaihdon ja isäntäorganisaation hakemukset tulee palauttaa kahtena allekirjoitettuna kappaleena lokakuun loppuun mennessä osoitteella: Suomen Kuntaliitto, Sosiaali- ja terveysyksikkö/ HOPE-vaihto, PL 200, Helsinki. Lisätietoja Viestintäpäällikkö Arto Salo, Turun kaupungin terveystoimi, PL 1, Turku puh , Sairaalaviesti 3/

26 Saapunutta postia Yleiskirje 11/2007, Kunnanhallituksille ja kuntayhtymille Työhyvinvoinnin toimintalinjat ja hyvät käytännöt -suositus kunta-alalle Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunta on toukokuussa hyväksynyt kunta-alalle uuden suosituksen työhyvinvoinnin edistämisestä. Työhyvinvoinnin toimintalinjat ja hyvät käytännöt -suositus kannustaa kuntien työyhteisöjä kehittämään hyvinvointia suunnitelmallisesti ja ennakoivasti sekä tarjoaa tähän välineitä ja toimintamalleja. Uusi suositus korvaa vuonna 2003 annetun strategian ja suosituksen työhyvinvoinnin edistämiseksi ja muutosten hallinnaksi. Sen uudistamisesta sovittiin kunta-alalla viime neuvottelukierroksella. Uudistamistyössä olivat mukana kunta-alan pääsopijajärjestöt, ja suositustekstistä on neuvotteluissa pääsopijajärjestöjen kanssa saavutettu yhteisymmärrys. Uudessa Työhyvinvoinnin toimintalinjat ja hyvät käytännöt -suosituksessa on otettu huomioon hyvät työhyvinvoinnin käytännöt, viimeisin työterveyttä ja tuloksellista työelämää koskeva tutkimustieto. Samalla on kirjattu EU-tason työperäistä stressiä koskevan puitesopimuksen soveltamismenettely. Työhyvinvoinnista huolehtiminen on työelämän laatua ja tuloksellisuutta parantavaa työnantajan ja koko henkilöstön välistä yhteistyötä. Työhyvinvoinnin merkityksen tunnistaminen ja sen kehittäminen on keino ylläpitää työntekijöiden työkykyä sekä edesauttaa heidän mahdollisuuttaan pysyä pitempään työssä. Kuntatyönantaja pitää tärkeänä, että työhyvinvointi otetaan osaksi kuntien strategista toimintaa ja hyvää henkilöstöjohtamista. KT tiedottaa Kunnat huolehtivat henkilöstönsä osaamisesta Valtaosa kunta-alan terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstöstä osallistui työnantajan järjestämään ammatilliseen täydennyskoulutukseen vuonna Terveydenhuollossa koulutukseen osallistui 72 % henkilöstöstä ja sosiaalihuollossa 67 % henkilöstöstä. Terveydenhuollossa täydennyskoulutuspäivien määrä oli vuonna 2006 keskimäärin 4,3 päivää ja sosiaalihuollossa 3,9 päivää koulutuksessa ollutta henkilöä kohden. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön täydennyskoulutuksesta on säädetty lailla. Työnantaja vastaa siitä, että henkilöstö osallistuu peruskoulutuksen pituudesta, työn vaativuudesta ja toimenkuvasta riippuen riittävästi täydennyskoulutukseen. Koulutuksen tarve vaihtelee vuosittain ja koulutukselle ei ole laissa asetettu vähimmäis- tai enimmäismääriä. Kunnallinen työmarkkinalaitos kerää vuosittain kunnista ja kuntayhtymistä tiedot järjestetyn täydennyskoulutuksen määristä ja kustannuksista ja raportoi niistä sosiaali- ja terveysministeriölle. Koulutukseen osallistumista ja koulutuspäivien määrää seurataan henkilöstön ammattiryhmän ja koulutusasteen mukaan. OSALLISTUMINEN VAIHTELEE AMMATTIRYHMITTÄIN Terveydenhuollossa ammatillista täydennyskoulutusta järjestettiin noin henkilölle. Koulutus oli yleisintä lääkäreillä ja hammaslääkäreillä, joista 87 % osallistui koulutukseen. Heillä oli myös eniten koulutuspäiviä, keskimäärin 7 päivää vuodessa. Muusta yliopistokoulutetusta henkilöstöstä (mm. psykologit) koulutukseen osallistui 80 %. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulu- tai opistoasteen tutkinnon suorittaneista (mm. sairaanhoitajat) koulutukseen osallistui 79 % ja perustutkinnon tai kouluasteen tutkinnon suorittaneista (mm. perushoitajat) 66 %. Sosiaalihuollossa täydennyskoulutusta järjestettiin noin henkilölle ja siihen osallistuminen oli yleisintä sosiaalityöntekijöillä. Heistä 83 % osallistui koulutukseen ja koulutusta oli keskimäärin 5,7 päivää. Muusta yliopistokoulutetusta henkilöstöstä koulutukseen osallistui 64 %. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon, alemman korkeakoulututkinnon tai opistoasteen tutkinnon suorittaneista (mm. sosiaaliohjaajat, lastentarhaopettajat) 68 % osallistui koulutukseen. Perustutkinnon tai kouluasteen tutkinnon suorittaneista (mm. lähihoitajat ja kodinhoitajat) 69 % osallistui työnantajan järjestämään koulutukseen. Sosiaali- ja terveysalan pidempikestoiseen johtamiskoulutukseen (vähintään 30 opintopistettä) osallistui terveydenhuollossa henkilöä ja sosiaalihuollossa 460 henkilöä. Terveydenhuollon johtamiskoulutusta oli keskimäärin 4,3 päivää ja sosiaalihuollon keskimäärin 7,6 päivää. 26 Sairaalaviesti 3/2007

27 KOKONAISKUSTANNUKSET 140 MILJOONAA EUROA Terveyden- ja sosiaalihuollon henkilöstön ammatillisen täydennyskoulutuksen kokonaiskustannukset vuonna 2006 olivat yhteensä noin 140 miljoonaa euroa. Terveydenhuollossa täydennyskoulutuksen välittömät kustannukset olivat yhteensä 33 miljoonaa ja sosiaalihuollossa 8 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi kuntatyönantajien maksamat koulutukseen osallistuneiden koulutusajan palkat ja välilliset työvoimakustannukset olivat terveydenhuollossa 74 miljoonaa euroa ja sosiaalihuollossa 25 miljoonaa euroa. Tiedot vuoden 2006 terveydenhuollon ja sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutuksesta kerättiin kunnista ja kuntayhtymistä helmikuussa Terveydenhuollossa selvitys kattaa noin 95 % ja sosiaalihuollossa lähes 70 % henkilöstöstä. Terveydenhuollon täydennyskoulutusta koskeva lainsäädäntö on ollut voimassa vuoden 2004 alusta lähtien ja sosiaalihuollon elokuun 2005 alusta lähtien. Lisätietoja: Työmarkkinatutkija Anne Hotti, p. (09) , Tiedote Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Miljoonalle suomalaiselle mahdollisuus valita leikkauspaikkansa Etelä-Pohjanmaan, Pirkanmaan ja Vaasan sairaanhoitopiirien sekä Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän johtajat allekirjoittivat kaksivuotisen kokeilusopimuksen, jolla lisätään potilaiden vapautta valita hoitopaikkansa. Sopimuksen mukaan sopijasairaanhoitopiirien alueella asuvat voivat ensi lokakuun alusta alkaen vapaasti valita alueen sairaaloista sen, jossa haluavat saada kiireettömän leikkaushoidon. Sopimus koskee miljoonaa suomalaista, jotka nyt voivat valita kahdeksan sairaalan välillä. Valittavana ovat vain julkisomisteiset sairaalat. Alihankinnat yksityisiltä toimijoilta eivät kuulu sopimuksen piiriin. Potilaat hoidetaan sairaaloissa kunnes heidät voidaan kotiuttaa tai jatkohoito voidaan antaa oman kunnan terveyskeskuksessa. Matkat korvataan samoin periaattein kuin jos matka olisi tehty omassa sairaanhoitopiirissä. Sopimus koskee kaikkea kiireetöntä leikkaushoitoa lukuun ottamatta niitä hoitoja, jotka valtakunnallisesti on sovittu keskitettäväksi tiettyyn yliopistolliseen sairaalaan. Kun potilas hakeutuu oman sairaanhoitopiirinsä ulkopuoliseen hoitopaikkaan, hän menettää oikeutensa hoitotakuuseen. Potilaan valitsemalla sairaalalla on myös oikeus kieltäytyä ottamasta potilasta hoitoon, mikäli sen voimavarat eivät riitä hoidon antamiseen. Sairaanhoitopiirit laskuttavat toisiaan omilla hinnoillaan. VAASASSA JA SEINÄJOELLA JO KOKEMUKSIA Vaasan sairaanhoitopiirin johtaja Göran Honga sanoo, että malli potilaiden valinnanvapauden lisäämiselle on saatu Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiireiltä, jotka vuodesta 2003 ovat keskenään soveltaneet samanlaista sopimusta. Nyt sopimus laajenee kattamaan huomattavasti suuremman alueen. Vaasassa ja Etelä-Pohjanmaalla saatujen kokemusten mukaan noin viisi prosenttia kiireetöntä leikkaushoitoa tarvitsevista hakeutuu muuhun kuin omaan sairaanhoitopiiriinsä. Ensisijaisesti he ovat sairaanhoitopiirien rajaseutujen asukkaita, joille matka toisen sairaanhoitopiirin sairaalaan on lyhyempi tai parempien kulkuyhteyksien päässä. Harvinaisempia ovat tilanteet, joissa potilaalla ja oman sairaanhoitopiirin hoitohenkilöstöllä on vakavia erimielisyyksiä ja potilas sen vuoksi haluaa toiseen sairaalaan. SOPIMUKSEN VAIKUTUS SAIRAALOIHIN Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Matti Lehto sanoo, että sairaaloiden kannalta sopimus on mielenkiintoinen. Se mahdollistaa potilaille hakeutumisen hoitoon sairaalaan paikkakunnalle, joka voi olla potilaan omaisten kotipaikka. Pitkällä aikavälillä potilaan hoitopaikan vapaa valintaoikeus voi johtaa jonkinasteiseen sairaaloiden väliseen kilpailuun hoidon laadusta ja siten parantaa hoidon tuloksia nykyisestään. NÄIN MUUALLA Potilaan vapaus valita vapaasti hoitopaikkansa liittyy EU:ssa tunnustettuihin potilaan oikeuksiin. Tämä oikeus toteutuu tietyin edellytyksin Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa ja alkaen myös Englannissa. Tanska on edelläkävijämaa, jossa potilaat ovat vuodesta 1992 voineet vapaasti valita sairaalansa. Ruotsissa ja Tanskassa potilas voi hoitotakuuajan umpeuduttua valita hoitopaikkansa ja Englannissa heinäkuun alun jälkeen potilas voi netistä valita ja varata hoitopaikkansa, jos hän tarvitsee kiireetöntä ortopedistä hoitoa. Huhtikuussa 2008 vapaa valintaoikeus laajenee kaikkiin erikoisaloihin. Norjassa saatujen kokemusten mukaan potilaiden määrä jonoissa on vähentynyt 25 prosenttia ja sairaaloiden tehokkuus on lisääntynyt. Englannissa valinnanvapaus liittyy terveydenhuollon uudistukseen, jossa potilaskeskeisyys on avainasemassa. Uudistuksen odotetaan parantavan hoidon laatua, lisäävän Sairaalaviesti 3/

28 sairaaloiden välistä kilpailua, lisäävän sairaaloiden tuottavuutta, turvaavan potilaille hoitoon pääsyn ja lisäävän terveyspalveluiden tuotannon avoimuutta. Lisätietoja antavat Vaasan sairaanhoitopiirin johtaja Göran Honga, puhelin (06) Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Jaakko Pihlajamäki, puhelin (06) tai Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän johtaja Veli Penttilä (03) Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalainen, puhelin (03) tai Liitteet Sopimus potilaan vapaasta oikeudesta valita hoitava yksikkö Sopijasairaanhoitopiirien leikkaushoitoa antavat sairaalat yhteystietoineen Vähempään kuin viiteen yliopistolliseen sairaalaan keskitettävät hoidot löytyvät osoitteesta SOPIMUS POTILAAN VAPAASTA OIKEUDESTA VALITA HOITAVA YKSIKKÖ (PVO) 1. Sopijapuolet Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymä Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä 2. Sopimuksen tarkoitus Sopimuksen tarkoituksena on lisätä potilaan mahdollisuuksia valita hoitava sairaala oman sairaanhoitopiirin ulkopuolelta ilman maksusitoumusta 3. Sopimuksen sisältö Sopimuksessa sovitaan niistä ehdoista, joilla yllä mainittujen sairaanhoitopiirien potilaat voivat hakeutua hoitoon jäljempänä mainituin ehdoin toisen sairaanhoitopiirin sairaalaan. 4. Sopimuksen ehdot 1. Sopimus koskee erikoissairaanhoidon kiireetöntä hoitoa ja siinä operatiivisia aloja pois lukien laissa ja asetuksissa valtakunnallisesti keskitettäväksi määritellyt toiminnot 2. Sopimuksen piiriin kuuluvat vain sopimusosapuolten julkisen sektorin sairaalat. Alihankinnat yksityiseltä terveydenhuollon toimintayksiköltä eivät kuulu sopimuksen piiriin 3. Potilaalla on oikeus valita hoitava sairaanhoitopiiri ja saada hoitoon liittyvä lähete, mikäli hoidettava sairaus kuuluu sopimuksen piiriin 4. Vastaanottavalla sairaalalla on oikeus kieltäytyä potilaan hoidosta, jos vastaanottavan sairaalan resurssit eivät riitä hoidon toteuttamiseen 5. Mikäli potilas hakeutuu hoitoon oman sairaanhoitopiirin ulkopuolelle, hoitotakuu ei ole voimassa 6. Laskutus potilaan hoidosta sairaanhoitopiirien välillä tapahtuu hoitopalvelun tuottavan sairaanhoitopiirin hinnaston mukaisesti 7. Potilaan matkakustannukset korvataan lain mukaisin perustein 8. Potilaan hoito toteutetaan siten, että potilas on kotiutettavissa hoitavasta sairaalasta tai siirrettävissä oman kotikunnan terveyskeskukseen 9. Komplikaatiotapauksissa potilaalla on edelleen vapaa oikeus valita hoitava sairaala. Komplikaatio voidaan hoitaa omassa sairaanhoitopiirissä tai hoidon alun perin toteuttaneessa sairaanhoitopiirissä 5. Sopimuksen voimassaoloaika ja tarkistaminen Sopimus on kokeiluluontoisesti voimassa 2 vuotta alkaen Sopimuksen jatkamisesta kokeiluajan jälkeen neuvotellaan ja sovitaan erikseen. SOPIJASAIRAANHOITOPIIRIEN SAIRAALAT ETELÄ-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI Huhtalantie 53, Seinäjoki puhelin (06) [email protected] [email protected] Seinäjoen keskussairaala Hanneksenrinne 7, Seinäjoki puh. (06) Ähtärin sairaala Sairaalantie 4 E, Ähtäri puhelin (06) PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI [email protected] [email protected] Tampereen yliopistollinen sairaala Keskussairaala PL 2000, Tampere puhelin (03) Mäntän seudun terveydenhuoltoalueen sairaala Sairaalantie 168, Mänttä puh. (03) Valkeakosken aluesairaala Valkeakoski puhelin (03) Vammalan aluesairaala PL 64, Vammala puh. (03) , faksi (03) Sairaalaviesti 3/2007

29 PÄIJÄT-HÄMEEN SAIRAANHOITOPIIRI Päijät-Hämeen keskussairaala Keskussairaalankatu 7, Lahti puh. (03) , faksi, hallinto (03) VAASAN SAIRAANHOITOPIIRI Hallinto Vaasa puh. (06) , faksi (06) Vaasan keskussairaala Hietalahdenkatu 2 4, Vaasa STM tiedottaa, tiedote 240/2007 Selvityshenkilöt arvioimaan STM:n alaisten laitosten voimavarojen suuntaamista Peruspalveluministeri Paula Risikko asettaa professori Jussi Huttusen ja varatoimitusjohtaja Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman selvittämään sosiaali- ja terveysministeriön (STM) alaisten virastojen ja laitosten voimavarojen uudelleen suuntaamista. Selvityshenkilöiden tehtävänä on arvioida virastojen ja laitosten organisaatioon ja työnjakoon liittyvät kehittämistarpeet sekä tehdä ehdotuksensa niiden kehittämiseksi siten, että tarvittavat muutokset voidaan toteuttaa valtion vuoden 2009 talousarviossa. Ehdotukset on tehtävä vuoden 2007 loppuun mennessä. Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa tai sen ohjauksessa toimivat muun muassa Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, Kansanterveyslaitos, Säteilyturvakeskus, Terveydenhuollon oikeusturvakeskus, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus ja Työterveyslaitos. Näiden virastojen ja laitosten tehtävänä on sosiaali- ja terveysalan tutkimus, kehittäminen, tietohuolto ja valvonta. Selvitystyön tavoitteena on kehittää virastojen ja laitosten organisaatiota ja toimintaa siten, että ne palvelevat parhaalla mahdollisella tavalla hallituksen tavoitetta lisätä ihmisten perusturvaa ja arjen turvallisuutta sekä parantaa palvelujen vaikuttavuutta ja monipuolisuutta. Työssään selvityshenkilöiden tulee kuulla sosiaali- ja terveysministeriön virkamiesjohtoa, alaisten virastojen ja laitosten johtoa sekä henkilöstöä, lääninhallituksia ja Suomen Kuntaliittoa sekä muita asian valmistelun kannalta tarpeellisia tahoja. Lisätietoja: Peruspalveluministeri Paula Risikko, puh. (09) , erityisavustaja Anna Manner-Raappana, puh TEO tiedottaa Helsinki , numero 10/2007 Terveydenhuollon valvontaan liittyvien tapausten määrä kasvaa TEOssa Tämän vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon tiedot Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle tulleista terveydenhuollon valvontaa koskevista asioista ennakoivat uutta ennätystä koko vuoden tilastossa. Terveydenhuollon valvontaan liittyvät asiat ovat potilaiden tai heidän omaistensa tekemiä kanteluita tai muita valvonnan asioita, kuten esimerkiksi apteekkien tekemiä ilmoituksia lääkäreistä, jotka määräävät poikkeuksellisen suuria määriä keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä potilailleen tai joskus itselleen. Ilmoituksia voi tulla myös esimerkiksi työnantajilta tai poliisilta. Lisäksi valvonta-asioita ovat lausuntopyynnöt, joita poliisi ja tuomioistuimet pyytävät ratkaistessaan terveydenhuollon ammattihenkilön toimintaan liittyviä juttuja. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ratkaisee sellaiset kantelut, jotka koskevat potilaan kuolemaan tai vakavaan vammautumiseen johtanutta hoitovirheepäilyä. Muut kantelut ratkaistaan lääninhallituksissa. Viime vuonna TEOn ratkaistavaksi tuli 267 kantelua, 215 ilmoitusasiaa (muun valvonnan asiaa) ja 175 lausuntopyyntöä eli yhteensä 660 asiaa. Tämän vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla kanteluita on tullut 155, ilmoitusasioita 114 ja lausuntopyyntöjä 84. Näiden lukujen perusteella voidaan ennustaa, että vuoden lopussa TEOon olisi tullut 310 kantelua, 228 ilmoitusasiaa ja 168 lausuntopyyntöä eli yhteensä 706 valvontaan liittyvää asiaa. Lisäystä viime vuoteen olisi siis 46 asiaa. (Tiedotteen liitteenä on graafi terveydenhuollon valvonta-asioista vuosilta sekä ennuste tästä vuodesta.) Alustavat tiedot lääninhallituksista kertovat, että suuntaus on samanlainen; terveydenhuollon valvonta-asioita tulee valvontaviranomaisille entistä enemmän. TEOssa myös ratkaistaan tänä vuonna valvontaasioita enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Viime vuonna niitä ratkaistiin 608, tämän vuoden ennuste on noin 820. Tällä vuosituhannella valvonta-asioiden määrän lisääntyminen on johtanut siihen, että TE- Ossa on joka vuosi ollut vuoden lopussa enemmän keskeneräisiä valvonta-asioita kuin edellisenä vuonna. Sairaalaviesti 3/

30 Tänä vuonna tilanne paranee selvästi. Vuoden 2006 lopussa keskeneräisiä valvonta-asioita oli 583. Nyt puolen vuoden tilanteen perusteella näyttää siltä, että keskeneräisiä tapauksia olisi tämän vuoden lopussa yli sata vähemmän. Parantunut tilanne johtuu osittain siitä, että TEOon perustettiin vuonna virkaa, joista 6 pääosin valvontaan. Tällä hetkellä TEOn valvontaasioita hoitaa apulaisjohtajan lisäksi 11 ylilääkäriä, yksi ylihammaslääkäri, yhdeksän lakimiestä ja kuusi sihteeriä. TEO on myös tehostanut valvontaprosessejaan esimerkiksi siten, että tapauksista erotellaan omaksi ryhmäkseen ne, jotka voidaan ratkaista kevyemmin, esimerkiksi pyytämällä tapauksesta vähemmän asiantuntijalausuntoja ja näin nopeuttamalla prosessia kuitenkin niin, ettei kenenkään asianosaisen oikeusturva asian käsittelyssä vaarannu. Kantelujen keskimääräinen käsittelyaika TEOssa on noin 16 kuukautta, mutta yksittäisten kantelujen ratkaisu voi viedä huomattavasti lyhyemmän tai pidemmän ajan riippuen esimerkiksi siitä, kuinka monelta tapaukseen liittyneeltä terveydenhuollon ammattihenkilöltä joudutaan pyytämään selvityksiä ja mahdollisia lisäselvityksiä ja kuinka monelta TEOn asiantuntijalta asiasta pyydetään lausunto. (Tiedotteen liitteenä on kuvaus kantelun ratkaisuprosessista. Kuva on tehty vuoden 2006 Lääkäripäiville, joten siinä on tilastotietoa vuodelta 2005). Kantelujen ja muiden valvonta-asioiden määrän kasvuun on monia syitä. Lääketieteen ja lääkkeiden kehittyminen ovat lisänneet hoitomahdollisuuksia ja hoitotapahtumien määrää. Samoin väestön ikääntyminen lisää terveyspalvelujen kysyntää. Hyvinkin iäkkäille ja monia perussairauksia sairastaville potilaille tehdään vaativia leikkauksia ja hoitotoimenpiteitä, joissa komplikaatioriski on suuri. Ihmiset ovat myös entistä koulutetumpia ja tuntevat paremmin potilaan oikeudet ja valitusmahdollisuudet ja myös käyttävät niitä. Lisätietoja: Apulaisjohtaja Tarja Holi, puh. (09) Tiedottaja Tarja Tamminen, puh. (09) , KPL 800 TEOn selvitettäväksi tulleet uudet terveydenhuollon valvonta-asiat (ei sisällä lääninhallituksiin siirrettyjä asioita) Kantelut "Muun valvonnan asiat" Lausuntopyynnöt Yhteensä uusia asioita ennuste Sairaalaviesti 3/2007

31 Sairaalaviesti 3/

32 Stakes Uutiskirje 2/2007 Stakes kehittää toimenpide luokitusta avoimessa yhteistyössä Ajantasaiset ja asianmukaiset toimenpidekoodit (esimerkiksi JEA00 Umpilisäkkeen poisto) ovat terveydenhuollossa ensiarvoisen tärkeitä hallinnollisille prosesseille, tutkimustyölle ja tilastoinnille. Myös KELA käyttää niitä omassa korvausjärjestelmässään. Niistä on tullut osa sähköisen potilaskertomuksen standardoitua tietorakennetta, joka hyödyttää palvelujen laadukasta toteuttamista. Kansallisessa käytössä olevia koodistoja säilytetään ja jaetaan yleiseen käyttöön koodistopalvelimelta, joka kehitettiin osana kansallista terveyshanketta voimaan astuvan lain perusteella Stakesille annetaan viranomaistyyppinen tehtävä huolehtia Koodistopalvelun sisällöstä. Koodistojen ylläpitoa ja kehittämistä onkin nyt alettu tehdä entistä suunnitelmallisemmin. Käyttäjien kokemuksia kuullaan, ja valmistelu on avointa perustuen asiantuntijaverkostoihin. Päätös koodistojen, luokitusten, termistöjen hyväksymisestä Stakesin koodistopalvelimelle tapahtuu viranomaistoimintana. TOIMENPIDELUOKITUSTEN ASIANTUNTIJAVERKOSTO UUDISTETTU Stakes vastaa Suomen osalta pohjoismaisen leikkaustoimenpideluokituksen ylläpidosta ja luokituksen kansallisesta kehittämisestä. Tämän toimenpideluokituksen asiantuntijaverkosto on nyt uudistettu. Siihen kuuluvat seuraavat asiantuntijaryhmät: 1. Neurokirurgian asiantuntijaryhmä 2. Yleiskirurgian ja plastiikkakirurgian asiantuntijaryhmä 3. Silmätautien asiantuntijaryhmä 4. Korva-, nenä- ja kurkkutautien asiantuntijaryhmä 5. Suun terveydenhuollon asiantuntijaryhmä 6. Kardiologian ja sydän- ja rintaelinkirurgian asiantuntijaryhmä 7. Gastroenterologian asiantuntijaryhmä 8. Gynekologian ja urologian asiantuntijaryhmä 9. Ortopedian ja traumatologian asiantuntijaryhmä 10. Anestesiologian ja tehohoidon asiantuntijaryhmä 11. Verisuonikirurgian asiantuntijaryhmä 12. Hematologian ja onkologian asiantuntijaryhmä 13. Terveyskeskusten avohoitoluokitusten ja perus terveydenhuollon toimenpideluokituksen asian tuntijaryhmä 14. Ihotautien asiantuntijaryhmä Kukin asiantuntijaryhmä edustaa omaa erikoisalaansa. Se on asiantuntija toimenpideluokituksen sisältöasioissa erityisesti edustamansa erikoisalan koodien osalta. Ryhmä toimii elimenä, joka arvioi kentältä tulevat päivitystarpeet. Koodien lisäys-, muutos- ja poistoehdotuksia voi kuka tahansa tehdä verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella. Lomakkeen voi lähettää sähköpostilla: koodistopalvelu[at]stakes.fi, faksaamalla numeroon (09) tai lähettämällä paperiversio postitse osoitteeseen Stakes, Koodistopalvelu, PL 220, Helsinki. Koodistopalvelu toimittaa ehdotukset koodistosta vastaavalle asiantuntijaryhmälle tai muulle ylläpitäjätaholle. Niina Kontio, Sari Palojoki ja Päivi Hämäläinen Stakes, Kansallinen koodistopalvelu Rauno Ihalainen väitteli kesäkuussa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja Rauno Ihalaisen kansanterveystieteen alaan kuuluva väitöskirja Sopimusohjaus erikoissairaanhoidon palvelujen tuottamisen ohjauksessa (Steering by Contract as a Method of Steering the Service Provision in Specialised Medical Care) tarkastettiin kesäkuussa Tampereen yliopistossa. Seuraavana on asiasta julkaistu lehdistötiedote: PIRKANMAAN SOPIMUSOHJAUS HYVIN TOIMIVA ERIKOISSAIRAANHOIDON OHJAUSMENETTELY Pirkanmaalla kehitetty tilaaja-tuottaja-mallin mukainen sopimusohjaus on kokonaisuutena hyvin toimiva erikoissairaanhoidon ohjausmenettely, joka on parantanut kuntien ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä ja lisännyt erikoissairaanhoidon menojen ennakoitavuutta. Mallin toimivuutta parantaisi sopimuskauden pidentäminen ja sopimuksen laajentaminen koskemaan myös perusterveydenhuollon toimintaa. Sopimusohjaus tukee myös tavoitteellista terveyspoliittista päätöksentekoa. Väitöskirjassa on selvitetty Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä käytössä olevaa sopimusohjausta erikoissairaanhoidon palvelutuotannon ohjauksessa. Sopimusohjauksella tarkoitetaan tilaaja-tuottaja-malliin perustuvaa erikoissairaanhoidon palvelutuotannon ohjausta, jossa kunnalla on vastuu erikoissairaanhoidon palvelujen järjestämisestä väestölle ja sairaanhoitopiirillä niiden tuottamisesta. Palveluista sovitaan niiden määrä ja laatu sekä korvausperusteet ja -menettelyt. Sopimusohjaus on ennakkoon suunniteltu vuosittainen prosessi, jossa osapuolten välille syntyy palvelusopimus. Sopimusohjaus edustaa markkinaperusteisen ohjausmenettelyn soveltamista terveydenhuoltoon. Tutkimuksen taustalla on Pirkanmaan sairaanhoito- 32 Sairaalaviesti 3/2007

33 piirissä tehty kehitystyö. Ohjausmallia toteutettiin aluksi kahden vuoden ajan kokeiluna ja vuodesta 1999 lähtien käytännössä. Tutkimuksessa arvioitiin sopimusohjausta sen keskeisten ominaisuuksien ja piirteiden kautta. Tutkimuksessa selvitettiin sitä, miten sopimusmenettelyä on käytännössä toteutettu, miten palvelusopimukset neuvotellaan ja tehdäänkö sopimusohjausprosessin aikana tietoisia terveyspoliittisia valintoja sekä miten sopimusohjaus toimii kuntien ja sairaanhoitopiirin yhteistyömenettelynä. Pirkanmaalla toteutetussa sopimusohjauksessa sairaanhoitopiirillä oli keskeinen asema mallin kehittämisessä ja käyttöönotossa. Tilaaja-tuottaja-malliin siirryttiin huolellisesti valmistellen. Hanke jakautui suunnitteluvaiheeseen, käyttöönottovaiheeseen ja toimintamallin vakiinnuttamiseen. Tutkimus kohdistuu kolmanteen vaiheeseen eli toimintamallin käytännön toteutukseen vuonna Sopimusohjausmenettelystä muotoutui toimiva neuvottelufoorumi kuntien ja sairaanhoitopiirin välille. Erikoissairaanhoidon palvelutuotannosta tuli aiempaa läpinäkyvämpää. Tutkimus osoitti, että Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä käytössä oleva sopimusohjausmenettely toimii erikoissairaanhoidon palvelutuotannon ohjauksessa sekä kuntien ja sairaanhoitopiirin välisenä yhteistyöfoorumina. Samalla tutkimus vahvisti käsitystä siitä, että tilaaja-tuottaja-mallin soveltaminen terveydenhuoltoon on mahdollista Pirkanmaan sopimusohjauksessa toteutetulla tavalla. Pirkanmaan sopimusohjaukselle oli olemassa selkeitä kansainvälisiä esikuvia. Menettelyn avulla sovellettiin Suomessa ensimmäistä kertaa tilaaja-tuottaja-mallia kattavasti erikoissairaanhoidon palvelutuotannon ohjauksessa. Sopimusohjausmenettelyn keskeisen osan muodosti palvelusopimusprosessi. Sopimus- ja seurantaneuvottelut toteutuivat jäsentyneesti ja ammattimaisesti. Neuvotteluihin valmistauduttiin huolella ja niissä käytettiin hyväksi olemassa olevia tietoja erikoissairaanhoidon palvelujen tilaajakohtaisesta käytöstä. Sen sijaan sopimusohjauksessa ei kyetty merkittävällä tavalla hyödyntämään tutkimus- tai ennustetietoja erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeesta tai käytön muutoksista. Samoin lääketieteen teknologian vaikutusta palvelutuotantoon kyettiin ottamaan huomioon vain vähän. Tilaajan keskeinen ohjausväline sopimusohjausmenettelyssä oli kehysbudjetointiin perustuva talousohjaus. Tuottajan vahvuutena oli erikoissairaanhoidon sisällön ja toiminnan asiantuntemus. Sopimusohjauksen käyttöönoton näkyvä vaikutus Pirkanmaalla oli kuntien alueellisen yhteistyön tiivistyminen. Tämä konkretisoitui erikoissairaanhoidon tilaajarenkaiden syntymisenä ja terveydenhuollon uudenlaisena yhteistyönä. Tutkimuksesta käy selkeästi ilmi, että sekä tuottajalla että tilaajalla oli yhteisten terveyspoliittisten tavoitteiden lisäksi myös omia eriytyviä alatavoitteita. Tilaajalla ne liittyivät keskeisesti kuntatalouden kokonaishallintaan ja erikoissairaanhoidon menojen sopeuttamiseen osaksi laajempaa hyvinvointipalvelujen rahoitusta. Tuottajalla oli korostuneesti esillä erikoissairaanhoidon ennakoitu palvelujen tarve ja sen mukainen palvelutuotanto. Tilaajien tavoitteissa nousi esiin myös alueintressi, joka näyttäytyi oman lähialueen sairaalan aseman turvaamisena. Poliittisen päättäjän ja virkamiesten roolit sopimusmenettelyssä olivat melko selkeät. Virkamiehet valmistelivat ja neuvottelivat palvelusopimukset sekä panivat ne toimeen. Luottamushenkilöt tekivät toimielimissä päätökset virkamiesten esittelyn mukaisesti. Luottamushenkilöiden poliittinen ohjaus toteutui ennen kaikkea talousohjauksena. Poliittinen ohjaus ei niinkään ulottunut palvelusopimusten sisältöön. Sekä luottamusmiehistä että viranhaltijoista keskeisiä vaikuttajia olivat johtavat poliittiset päättäjät ja virkamiehet. Sopimusohjauksen keskeinen vahvuus oli sen aikaansaama neuvottelu- ja yhteistyöfoorumi kuntien ja sairaanhoitopiirin välille. Menettelyn heikkous oli puolestaan sen rajautuminen vain erikoissairaanhoidon palvelutuotantoon. Puutteena oli lisäksi se, että palvelutuotannosta sovittiin vain yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Sopimusohjausmenettely ei myöskään kyennyt reagoimaan riittävän herkästi erikoissairaanhoidon toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin. Niitä olivat erityisesti lainsäädännön uudistukset sekä terveydenhuollon kilpailun avautuminen. Samoin palvelutuotannon joustava, tilaajakohtainen suunnittelu ja tähän liittyvä asiakkaan tarpeiden aito tunnistaminen oli haaste sopimusohjausmenettelylle. Ulla Idänpään-Heikkilä väitteli sopimusohjauksen toimivuudesta terveydenhuollossa Sopimusohjauksesta ei haluta luopua, mutta sitä tulee kehittää Ulla Idänpään-Heikkilän Pirkanmaalla sopimusohjauksen toteutusta arvioineesta väitöstutkimuksesta ilmenee, että sopimusohjauksen ohjausvaikutus ei ulottunut kliiniseen työhön eikä yhteyttä sopimusohjauksen ja potilastyön tehostamisen välille syntynyt. Toteutus oli irrotettu yksiköiden johdon tehtäväksi. Lääkäreiden työ jatkui muuttumatta ja osittain suojattuna sopimusohjauksen vaikutuksilta. Sopimusohjaus on terveydenhuollossa sovellettu menettely, jonka avulla pyritään toiminnan tehostamiseen ja kustannusten hallintaan. Se on prosessi, jossa määritellään väestön palvelujen tarve, sovitaan palvelujen määrästä, niiden tuottajista ja työnjaosta Sairaalaviesti 3/

34 tilaajan ja tuottajan välillä. Sopimusohjauksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että myös kliinisessä työssä saadaan aikaan tavoitteiden saavuttamista tukevaa muutosta. Väitöstutkimuksen mukaan Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä esimiestaso pyrki toteuttamaan sopimuksen määrälliset ja talouden tavoitteet ohjaamalla voimavaroja puuttumatta lääkäreiden toimintaan tai heidän työnsä sisältöön. Sopimusohjaus ei välittynyt lääkäreille impulssina kehittää potilaiden hoitoprosessia. Haastatellut lääkärit terveyskeskuksissa ja sairaanhoitopiirissä pitivät tärkeänä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä sopimuksen toteuttamisessa ja sopimuksen sitomista palveluketjuihin yksittäisten toimenpiteiden sijaan. Heidän mielestään perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon edustajien kuuluminen eri sopimuspuoliin haittasi menettelyn toteutumista. Terveyskeskuksissa sopimus miellettiin pelkästään sairaanhoitopiirin toimintaa ohjaavaksi ja terveyskeskusten tuki sopimuksen toteutumiselle puuttui. Sopimuksen toteutuminen varmistettiin lähinnä vähentämällä henkilöstöä ja sulkemalla sairaansijoja eikä tehostamalla toimintaprosesseja. Sopimusohjauksessa korostettiin toiminnan suunnittelussa ja seurannassa määrällisiä sekä taloudellisia tavoitteita. Lääkärit suhtautuivat varsin kriittisesti taloudellisten perusteiden ratkaisevaan rooliin toiminnan ohjauksessa. Sopimusohjauksen toteutumista potilastyössä hidasti myös ulkoa tuoduille ohjausmenetelmille vastustuskykyinen professionaalinen kulttuuri ja toiminnan pirstoutuminen moniksi erikoisaloiksi, joiden keskinäinen priorisointi palvelusopimusta valmisteltaessa ei vielä toteutunut. Lääkärit eivät haluaisi luopua sopimusohjauksesta, koska se tukee palvelujen järjestelmällistä suunnittelua väestön tarpeista lähtien. Menettelyä tulisi kehittää edelleen sitomalla sopimus laajempiin palvelukokonaisuuksiin ja varmistaa tilaajien osaamista. Sopimusohjaus on myös vaatimus ja impulssi toimintaprosessien tehostamiseksi ja sairaanhoitopiirin ja terveyskeskusten yhteistyön kehittämiseksi. Siihen tarvitaan keskijohdon sitouttamista tarjoamalla sille osaamista ja mahdollisuuksia ohjata ydintoimintaa niiden tavoitteiden mukaiseksi. Lähde: Ulla Idänpään-Heikkilä. Sopimusohjaus ohjausmenettelynä sairaanhoitopiirin ja terveyskeskusten yksiköissä ja niiden lääkärien työssä. Stakes. Tutkimuksia 159. Helsinki Toimittajat voivat tilata julkaisua osoitteesta: viestinta(at)stakes.fi. Muut tilaukset osoitteesta löytyvällä lomakkeella. Lisätietoja: Ulla Idänpään-Heikkilä, puh YTM Hanna Toiviaisen väitöstutkimus: Lääkäreiden suhtautuminen potilaisiin kuluttajina vaihtelee Yhä useammin lääkäri kohtaa vastaanotollaan potilaan, joka katsoo, että hänellä on tietoa sairaudesta ja sen hoidosta sekä valmis kanta haluamastaan lääkkeestä tai toimenpiteestä. Tällaisia potilaita on yhä enemmän. Joka viides lääkäri kokee tilanteen hoitosuhteen kannalta myönteisenä ja kaksi viidestä kielteisenä. Yksityislääkärit suhtautuvat potilaiden kuluttajarooliin myönteisemmin kuin julkisessa terveydenhuollossa työskentelevät. YTM Hanna Toiviaisen väitöstutkimuksen mukaan lääkärit suhtautuvat varauksellisesti potilaiden kuluttajarooliin, koska heidän mielestään potilailla ei ole riittävää asiantuntemusta hoitopäätösten tekoon. Myönteistä suhtautumista perusteltiin potilaan osallistumisella ja yhteistyöllä. Käsitys potilaasta kuluttajana on alkujaan lähtöisin kuluttajaliikkeestä, mutta myös kaupallisen mallin tuomisesta terveydenhuoltoon. Terveydenhuollossa konsumerismilla tarkoitetaan potilaan aktiivisuuden, aseman ja valinnanvapauden korostamista. Nykyisin terveydenhuollon hallinnossa ja terveyspolitiikassa korostetaan potilaan osallistumista. Eri toimijoiden käsitys potilaasta kuluttajana ja potilaan osallistumisesta eroaa. Kuluttajaliikkeen lähtökohtana on potilaiden suojelu sekä asema ja oikeudet yleensä, potilasjärjestöt korostavat oman potilasryhmänsä edunvalvontaan ja terveyspolitiikkaan vaikuttamista ja kaupalliset toimijat lähestyvät asiaa taloudellisesta näkökulmasta korostaen kulutuskeskeisyyttä. Kansainvälisenä ilmiönä osallistuminen on osa uudelleenmuotoutuvaa terveydenhuoltoa, kertoo Toiviainen. Tutkijan mielestä potilaiden osallistuminen ja valinnanvapauden korostuminen nostaa esille terveyspoliittisia asioita: Aktiiviset kuluttajapotilaat haastavat keskusteluun potilaan tekemästä valinnasta ja osallistumisesta hoitopäätökseen sekä terveyspolitiikkaan yleensä. Muuttuminen asiakkaiksi ja kuluttajiksi ei ole vain yksilöiden roolin ja vallan uudelleenjakoa. Se vaikuttaa suhteiden muuttumiseen järjestelmätasolla myös kansalaisten ja valtion sekä julkisen ja yksityisen terveydenhuollon rooleissa. Potilasjärjestöjen määrä kasvoi runsaasti Suomessa 1990-luvulta lähtien. Lääkärit eivät suhtautuneet 1990-luvun puolivälissä tehdyssä kuluttajaliikkeiden kyselyssä innostuneesti ajatukseen, että kuluttajaliikkeet jakaisivat tietoa hoitokäytännöistä. Vuonna 2002 tehdyssä Suomen Lääkäriliiton kyselyssä lääkärit suhtautuivat kielteisesti reseptilääkkeiden yleisömainontaan. Yli kolmanneksen mielestä lääkemainokset yleensäkin ovat haitallisia tai hyödyttömiä lääketiedon jakamisessa väestölle. 34 Sairaalaviesti 3/2007

35 Euroopan unionissa lääketeollisuus yritti vuosina ajaa reseptilääkkeiden yleisömainonnan sallimista, ja nyt tilanne on tullut ajankohtaiseksi uudelleen. Palvelujen kaupallistuminen on muuttanut lääkärityöhön liittyviä odotuksia. Yhä useampi potilas toivoo hoitosuhteessa entistä tasavertaisempaa asemaa. Hanna Toiviaisen 8.6. tarkastettavassa väitöstutkimuksessa on suomenkielisen yhteenvedon lisäksi viisi erillistä kansainvälisesti julkaistua englanninkielistä artikkelia. Lähde: Hanna Toiviainen. Konsumerismi, potilaiden ja kuluttajien aktiivinen toiminta sekä erityisesti lääkäreiden kokemukset ja näkemykset potilaista kuluttajina. Stakes, Tutkimuksia 160. Helsinki Tilaukset: Lisätietoja: kehittämispäällikkö, terveyspalvelut, Hanna Toiviainen, puh , sähköposti: etunimi. Suomen Kuluttajaliiton tiedote Suomen Kuluttajaliitto valittu epäeettistä lääkemarkkinointia maailmanlaajuisesti selvittävän hankkeen kärkiryhmään Suomen Kuluttajaliitto kerää esimerkkejä kuluttajiin kohdistuvasta reseptilääkkeiden markkinoinnista sekä lääkäreihin kohdistuvasta markkinoinnista. Esimerkit analysoidaan maailman terveysjärjestö WHO: n ohjeiston pohjalta. Siinä määritellään eettisen lääketiedon kriteerit: rationaalista lääkkeiden käyttöä ohjaa tieto lääkkeen vaikutuksesta, turvallisuudesta ja kustannus-vaikuttavuudesta. Suomen Kuluttajaliitto järjestää eri puolilla Suomea kuluttajatilaisuuksia. Niissä koulutetaan tunnistamaan ja arvioimaan kriittisesti markkinoiden epäasiallisia ja epäeettisiä piirteitä, terveyteen ja sairauteen liittyviä kaupallisia kytköksiä sekä lääketietoa ja lääkemainontaa. Lisäksi aktivoidaan toimimaan olennaisen terveys-, sairaus- ja lääketiedon puolesta ja rohkaistaan kuluttajia toimimaan oman terveytensä asiantuntijoina. Suomen Kuluttajaliitto laittaa Internet-sivuilleen ajankohtaista tietoa epäeettisestä lääkemarkkinoinnista sekä listaa ei-kaupallisia kuluttajien Internet-tiedon lähteitä. Liitto julkaisee lääkkeiden käyttäjän muistilistan osana eettisen ja ympäristöystävällisen kuluttamisen tietokantaa, joka julkistetaan valtakunnallisessa eettisyys-seminaarissa. Reseptilääkkeiden mainonta kuluttajille on lailla kiellettyä, mutta lääketeollisuus kiertää kieltoa esimerkiksi reseptilääkkeiden käyttöä edistävillä sairauskampanjoilla. Kuluttajiin kohdistuvaa markkinointia näkee Internetissä, kadunvarsimainoksissa, joukkoliikennevälineissä sekä sanoma- ja aikakauslehdissä. Esimerkkejä löytyy myös apteekeissa ja lääkäriasemilla olevista julisteista ja potilaslehtisistä. Terveyden edistämisen sijasta epäsuoraan lääkemarkkinointiin käytettävät sairauskampanjat, harhaanjohtava tieto lääkkeiden sivuvaikutuksia ja riskejä tietoisesti salaamalla sekä valheellisten väitteiden edistäminen vaikuttavat lääkkeiden käyttöön. Suomen Kuluttajaliitto on valittu epäeettistä reseptilääkkeiden markkinointia maailmanlaajuisesti selvittävään hankkeeseen. Kuluttajajärjestöjen kansainvälinen kattojärjestö, Consumers International CI ( on valinnut hankkeen kärkiryhmään neljältä mantereelta kahdeksan maata (Iso-Britannia, Suomi, Tanska, Togo, Argentiina, Australia, Intia ja Pakistan). Hankkeen tavoitteena on kuluttajien suojeleminen mainonnan haitallisilta vaikutuksilta ja rahan haaskaamiselta sekä kuluttajan oikeuksien ja turvallisuuden parantaminen tiedolla, joka on uskottavaa, luotettavaa ja läpinäkyvää. Lisäksi tavoitteena on hallitusten vastuu vaikuttavan lainsäädännön, valvonnan ja ohjeiden laatimisesta ja noudattamisesta sekä kaupallisten toimijoiden vastuu eettisestä ja rationaalisesta lääkkeiden käytöstä. Hankkeen taustalla on lääkeyritysten yhteiskuntavastuuta koskeva CI:n aiempi selvitys, joka paljasti laajoja rikkomuksia. Kuluttajien näkökulmasta yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan kuluttajien oikeuksien kunnioittamista kaikessa yritysten toiminnassa. Lisätietoja: Hanna Toiviainen, kehittämispäällikkö, terveyspalvelut, (09) , , [email protected] Sairaalaviesti 3/

36 Sosiaali- ja terveysalan julkaisuja Tilaukset: Suomen Kuntaliitto, Julkaisumyynti S-posti: Fax (09) , puh. (09) Verensiirto-opas 2006 Verensiirto-opas on uudistettu kattavasti. Opas sisältää perusasiat verensiirtoimmunologiasta ja veriryhmäjärjestelmistä sekä sopivuustutkimuksista. Oppaassa käsitellään yksityiskohtaisesti verensiirron toteutuksen yleiset menettelytavat ja erityistilanteet sekä verensiirron haittavaikutukset ja infektioturvallisuus. Veriturvatoiminta esitetään uuden lainsäädännön mukaisesti. Opas soveltuu sekä käsikirjaksi että oppikirjaksi Tilausnumero Hinta 28 euroa. Infektioiden torjunta sairaalassa Laaja yleisteos sairaalainfektioiden syntyyn ja leviämiseen liittyvistä tekijöistä. Käytännönläheinen käsikirja ja oppikirja terveyden- ja sosiaalihuoltoon. Uusin painos on uudistettu sisällöltään ja rakenteeltaan. 5. uudistettu painos Tilausnumero Hinta 70 euroa, opiskelijoille 50 euroa. Kuka katsoo tietojani? Raportti potilasta koskevan tiedon hallintaa käsittelevästä seminaarista Kenelle kuuluvat potilasta koskevat tiedot terveydenhuollon asiakirjoissa? Kenellä on oikeus päästä tietoihin, millä valtuuksilla ja milloin? Onko oikeus yksityisyyden suojaan suurempi kuin oikeus hyvään hoitoon? Mitkä ovat kansalaisen, potilaan, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen ammattilaisen, muun viranomaisen, työnantajan ja vakuutusyhtiön oikeudet, velvollisuudet ja rajoitukset? Mitä seuraa, kun potilaan mahdollisuudet selata omia tietojaan paranevat kansallisen arkiston myötä? Näitä asioita tarkasteltiin eri intressiryhmiä edustavien ammattilaisten ja potilaskunnan alustusten pohjalta Kuntaliiton, Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojenkäsittely-yhdistyksen ja Suomen telelääketieteen seuran järjestämässä seminaarissa Kuka katsoo tietojani? Tilausnumero Hinta 12 euroa. Kliininen mikrobiologia terveydenhuollossa Perustiedot yleisimmistä kliinisesti merkittävistä mikrobeista, infektiotaudeista ja sairaalahygieniasta, mikrobilääkkeistä, näytteenotosta ja aseptiikasta. Aiheita käsitellään hoidossa tarvittavan tiedon näkökulmasta. Toinen painos on perusteellisesti uudistettu ja täydennetty. 2. uudistettu painos Tilausnumero Hinta 28 euroa. Laboratoriotutkimusnimikkeistö 2006 Klassifikation av laboratorieundersökningar 2006 Uusi Laboratoriotutkimusten tutkimusnimikkeistö on otettu käyttöön vuoden 2006 alussa ja se korvaa vuoden 2002 tutkimusnimikkeistön. Nimikkeistöä on ajanmukaistettu 300 uudella nimikkeellä sekä lukuisilla korjauksilla ja poistoilla. Ohjeistusta on täsmennetty ja täydennetty. Rakenne on ennallaan, mutta joidenkin erikoisalojen luokitusperiaatteita on muutettu merkittävästi Tilausnumero Hinta 20 euroa. Radiologinen tutkimus- ja toimenpideluokitus 2007 Uusi Radiologinen tutkimus- ja toimenpideluokitus 2007 korvaa vuoden 2003 alussa ilmestyneen vastaavan luokituksen. Nimikkeistöä on kehitetty vastaamaan nykypäivän tarpeita lisäämällä siihen uusia tutkimuksia ja toimenpiteitä sekä uudistamalla tutkimusryhmien rakenteita. Kokonaan uutena ryhmänä luokituksessa ovat isotooppitutkimukset Tilausnumero Hinta 25 euroa. ITE2 opas uudistuneen itsearviointi- ja laadunhallintamenetelmän käyttöön Julkaisun mukana toimitetaan päivitetyt ITE-lomakkeet. 2. uudistettu painos Tilausnumero Hinta 20 euroa. ITE 2 Päivitetty laskentapohja 2006, cd-rom CD sisältää laskentapohjan (2006, excel) sekä arviointilomakkeet ja jatkosuunnittelulomakkeet (2003, word) Tilausnumero Hinta 40 euroa. 36 Sairaalaviesti 3/2007

37 Fysioterapianimikkeistö 2007 Opas sisältöön ja käyttöön Julkaisussa esitellään vuoden 2006 aikana päivitetty fysioterapianimikkeistö sekä sen käyttömahdollisuudet. Julkaisuun on liitetty myös ruotsin- ja englanninkieliset käännökset nimikkeistön pääryhmien, alaryhmien ja alaryhmiä tarkentavien nimikkeiden otsikoista. Nimikkeistö on uudistetussa teoksessa koordinoitu paremmin yhteensopivaksi muiden kuntoutus- ja erityistyöntekijöiden nimikkeistöihin. Julkaisu on tarkoitettu työvälineeksi käytäntöön, mutta myös koulutukseen ja yhteistyöhön muiden kuntoutuksen ammattilaisten kanssa. Lääkäreille ja muille yhteistyökumppaneille nimikkeistö on tietolähde fysioterapian ja fysioterapeutin työn sisällöstä Tilausnumero Hinta 15 euroa. Uudistuva laitoshuolto Kirjassa kuvataan laitoshuollon kokonaisuutta ja tulevaisuuden kehittämishaasteita. Jokainen luku on ajanmukaistettu asiantuntijoiden kanssa. Kirja soveltuu sekä käsikirjaksi että oppikirjaksi. 2. uudistettu painos Tilausnumero Hinta 25 euroa. Seniorikansalainen voimavarana Havaintoja ja pohdintoja ikäpolitiikan suuntaamiseksi Tutkimuksessa esitellään keskeisiä havaintoja ja pohdintoja ikäpolitiikan suuntaamiseksi. Näkökulmana ovat seniorikansalaiset yhteiskunnan voimavarojen käyttäjinä, osallistujina ja vaikuttajina sekä vapaaehtoisuuteen pohjaavan kansalaispanoksen antajina. Tässä yhteydessä seniorikansalaisten ryhmän on määritelty koostuvan eläkkeellä olevista noin vuotiaista kansalaisista, jotka eivät ole jatkuvan hoidon tarpeen vuoksi riippuvaisia yhteiskunnan toimista. Acta-sarja Tilausnumero Hinta 20 euroa. Ikäpolitiikka kunnissa Strategia johtamisen tukena Julkaisussa tarkastellaan käytännön esimerkkien avulla kuntien vanhuspoliittisten strategioiden laadintaa, toteutusta ja seurantaa sekä kuvataan seudullisen yhteistyön muotoutumista vanhuspolitiikassa. Paikallisten ja alueellisten lähtökohtien lisäksi tarkastellaan kansallisen ikäpolitiikan linjauksia ja hankkeita, jotka luovat viitekehyksen kunnissa tehtävälle työlle Tilausnumero Hinta 20 euroa. Ehkäisevä kotikäynti tuki vanhuksen kotona selviytymiselle Valtakunnallisen kehittämishankkeen tulokset ja kokemukset Tilausnumero Hinta 20 euroa. Sujuvampi arki ikääntyville Yhdyskuntien suunnittelu, rakentaminen ja ylläpito väestön ikääntyessä Opas tarjoaa tietoa iäkkäille soveltuvan elinympäristön eri osa-alueista ja esimerkkejä arkea parantavista toimenpiteistä Tilausnumero Hinta 20 euroa. Sujuvampi arki -opaslehtinen luottamushenkilöille Tilausnumero Hinta 1 20 kpl 0,75 euroa/ kpl, kpl 0,50 euroa/kpl, 51 kpl tai enemmän 0,45 euroa/kpl. Kumppanuus kannattaa Verkostot voimavarana uudessa perhevalmennuksessa Julkaisussa kuvataan Espoon kaupungin ja Diakoniaammattikorkeakoulun yhdessä kehittämän perhevalmennusmallin rakentaminen ja tulokset. Teos on erinomainen käsikirja kaikille toimijoille, jotka kehittävät ja toteuttavat perhevalmennusohjelmia ja koko sosiaalija terveydenhuollon palveluja laajemminkin. Teos sopii myös oppikirjaksi Tilausnumero Hinta 22 euroa. Varhaiserityiskasvatus suomalaisessa päivähoidossa Erityisen tuen tarpeet sosiaalis-emotionaalisella ja kielellisen kehityksen alueilla Väitöskirjatutkimuksessa tarkastellaan erityiskasvatuksen pedagogisia rakenteita päivähoidon erilaisissa lapsiryhmissä, erityiskasvatuksen toteutumista sekä erityistä tukea tarvitsevaa lasta päivähoidon erilaisissa lapsiryhmissä Tilausnumero Hinta 25 euroa. Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset 2006 Tilausnumero Hinta 20 euroa. Keskisuurten kaupunkien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset 2006 Tilausnumero Hinta 20 euroa. Sairaalaviesti 3/

38 Terveydenhuollon tietosuojan ajankohtaisseminaari Tamperetalo Seminaarin järjestää tietosuojavaltuutetun johdolla toimiva Tellu-ryhmä yhteistyössä Tampereen kaupungin ja Kuntaliiton kanssa. Ohjelmassa mm. Paras-hankkeen vaikutukset rekisterinpitoon Kansallinen arkistototeutus Ajankohtaisten kysymysten läpikäymistä, joita voi lähettää jo etukäteen päivien sivulla olevalla lomakkeella. Kaikkiin kysymyksiin etsitään vastausta Ohjelma kokonaisuudessaan, ilmoittautumislomake ja päiviin liittyvät käytännön tiedot löytyvät osoitteesta: -> Tapahtumia Tervetuloa Terveydenhuollon tietosuojan ajankohtaisseminaariin Tampereelle! Efeko Oy, sosiaali- ja terveydenhuollon koulutusta loppusyksystä 2007 Terveyspalvelut Kehityskeskustelu toiminnan johtamisen tukena, Lahti Riitta Sinkkilä, Lea Niiranen Unihäiriöt mitä voidaan tehdä Oulu, Tampere Helsinki Jari Koivisto, Mari Tontti Perus- ja lähihoitaja hoidon perusta Hämeenlinna Jari Koivisto, Mari Tontti Häpeä ja syyllisyys hoitosuhteessa Tampere Ritva Penttilä-Pietarinen, Ulla Hallakoski Ammattina työn johtaminen Helsinki Riitta Sinkkilä, Lea Niiranen Kouluterveydenhoitaja ja oppilashuolto nuorten elämänkriisien kohtaajana Tampere Ritva Penttilä-Pietarinen, Ulla Hallakoski Ikäihmisten ruokahuoltohenkilöstön koulutuspäivä, Tampere Pirjo Launiainen, Lea Niiranen Osastonsihteerien koulutuspäivät Pori Jari Koivisto, Sirpa Reponen Uhkapaketti uhkatilanteisiin varautuminen työ tai luottamustehtävissä, Helsinki Jari Koivisto, Sirpa Reponen Lasten ja nuorten syöminen ja syömishäiriöt Lappeenranta Ritva Penttilä-Pietarinen, Elina Tiainen Mentorina muutoksessa, Helsinki Riitta Sinkkilä, Lea Niiranen Kehityskeskustelu ja työsuorituksen arviointi, Kuopio Riitta Sinkkilä, Lea Niiranen Valtakunnalliset kuntoutus ja apuvälinepäivät Tampere Jari Koivisto, Sirpa Reponen Aivohalvauspotilaan kuntoutus Lappeenranta Timo Karine, Ulla Hallakoski Välinehuoltohenkilöstön koulutuspäivät Jyväskylä Röntgenhenkilöstön koulutuspäivä Tampere Ritva Penttilä-Pietarinen, Ulla Hallakoski Laboratoriohenkilöstön koulutuspäivät Tampere Ritva Penttilä-Pietarinen, Ulla Hallakoski Terveyskeskusavustajien sekä terveyskeskusten perus- ja lähihoitajien koulutuspäivät Tallinna Jari Koivisto, Mari Tontti Lääketyöntekijöiden ja farmanomien täydennyskoulutuspäivät Vantaa Jari Koivisto, Sirpa Reponen 38 Sairaalaviesti 3/2007

39 Vaativat asiakkaat sosiaali- ja terveydenhuollossa, Turku Jari Koivisto, Sirpa Reponen Sosiaali- ja terveystoimen johtaminen ja hallinto Terveydenhuollon laboratorioiden muuttuva rooli Vantaa Jari Koivisto, Sirpa Reponen Kehityskeskustelu toiminnan johtamisen tukena Lahti Riitta Sinkkilä, Lea Niiranen Terveydenhuollon opiskelijoiden ohjaus Tukholma Jari Koivisto, Sirpa Reponen Hankintafoorumi Sosiaali- ja terveydenhuolto Helsinki Jari Koivisto, Sirpa Reponen Tuotteistus ja kustannuslaskenta perusterveydenhuollossa, Helsinki Jari Koivisto, Sirpa Reponen Terveydenhuollon taloudelliset arviointimenetelmät johtamisen tukena Helsinki Antti Kangas, Eira Vaulimo Ensihoito- ja sairaankuljetuspäivät Tukholma Jari Koivisto, Sirpa Reponen Hammaslääkäri henkilöjohtajana johtamiskoulutusohjelma hammaslääkäreille jakso jakso Vantaa Antti Kangas, Eira Vaulimo Rento vastuullisuus avaimia työssä jaksamiseen Imatra Lahti Ikaalinen Ritva Penttilä-Pietarinen, Elina Tiainen Sosiaalitoimen lakipäivä Lappeenranta Timo Karine, Elina Tiainen Asiakaspalvelun monet kasvot Tampere Vantaa Joensuu Pirjo Launiainen, Ritva Penttilä- Pietarinen, Ulla Hallakoski, Lea Niiranen Työhyvinvointi ja työssä jaksaminen sosiaali- ja terveydenhuollossa Helsinki Jari Koivisto, Sirpa Reponen Hoitotyön johdon päivät Helsinki Jari Koivisto, Sirpa Reponen Hoivapalvelut Ruotsissa vaihtoehtoisia tapoja tuottaa palveluja Tukholma Jari Koivisto, Sirpa Reponen Palvelujen tuotteistaminen ja kustannuslaskenta vanhusten palveluissa Tampere Vantaa Antti Kangas, Eira Vaulimo Jaksotyön perusteet ja työvuoroluettelon suunnittelu verkkokurssi Jarmo Hokkanen, Lena Sjöblom Työhön perehdyttäminen terveydenhuollossa Tukholma Jari Koivisto, Sirpa Reponen Terveydenhuollon tilaaja-tuottajamalli, Helsinki Jari Koivisto, Sirpa Reponen Henkilöstön ja osaamisen johtaminen terveydenhuollossa Vantaa Jari Koivisto, Sirpa Reponen Kustannuslaskenta sosiaali- ja terveystoimessa Oulu Antti Kangas, Eira Vaulimo Valtakunnalliset potilasasiamiespäivät Naantali Jari Koivisto, Mari Tontti Hiljaisen tiedon siirtäminen Lappeenranta Timo Karine, Elina Tiainen Kustannuslaskenta sosiaali- ja terveystoimessa Oulu Antti Kangas, Eira Vaulimo Osastonhoitaja henkilöstöjohtajana Jyväskylä Jari Koivisto, Mari Tontti Työhallinnon ja sosiaalitoimen tehtävät ja yhteistyö Lappeenranta Ritva Penttilä-Pietarinen, Elina Tiainen Valtakunnalliset terveyskeskuspäivät Helsinki Jari Koivisto, Mari Tontti Työntekijänä ja esimiehenä sosiaali- ja terveydenhuollossa Helsinki Jari Koivisto, Sirpa Reponen Täyskustannuspäivä miten uudistus onnistui Helsinki Jari Koivisto, Sirpa Reponen Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien tilinpäätöspäivät Vantaa Antti Kangas, Eira Vaulimo Terveydenhuollon laatupäivät Helsinki Jari Koivisto, Mari Tontti Kansainvälistyvä sosiaali- ja terveydenhuolto Tanska Jari Koivisto, Jari Latvalahti Teemoina avopalvelujen kehittämisen vaihtoehdot ja Tanskan kokemusten hyödyntäminen. Kansainvälistyvä sosiaali- ja terveydenhuolto Bryssel Jari Koivisto, Jari Latvalahti Teemoina avopalvelujen kehittämisen vaihtoehdot ja Hollannin kokemusten hyödyntäminen. Tiedustelut koulutusten vastuuhenkilöiltä, puh. vaihde S-posti: > Sosiaali- ja terveyspalvelut Sairaalaviesti 3/

40 Terveydenhuoltoa koskevaa tietoa sähköpostiisi maksutta TerveydenhuoltoINFO TerveydenhuoltoINFO-uutiskirje tarjoaa ajankohtaiset terveydenhuollon uutiset suoraan sähköpostiisi. Uutiskirje ilmestyy kerran kuukaudessa. Uutiskirjeen voit tilata osoitteesta Kuntaliiton uutiskirjeet ovat kuntaammattilaisen ajankohtainen tietolähde. Ne kokoavat eri toimialojen uutiset, tutkimustulokset ja lainsäädäntömuutokset sekä esittelevät julkaisut ja tapahtumat.