Kollaja-hanke. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. Yhteenveto

Transkriptio

1 Kollaja-hanke Ympäristövaikutusten arviointiselostus Yhteenveto

2 Sisältö Kollaja-hanke 3 Kollaja-hankkeen vaikutukset 9 Vesiympäristö 10 Luonto ja luonnonsuojelu 18 Pohjavesi 22 Maankäyttö 23 Maisema ja kulttuuriympäristö 25 Virkistyskäyttö 27 Ilmasto ja energia 29 Rakentaminen 30 Ihminen ja yhteiskunta 31 Vaikutusten merkittävyys 38 Vaihtoehtojen vertailu 39 Hankkeen toteuttamiskelpoisuus 40 Yva-menettely, viestintä ja osallistuminen 41 Hankkeen edellyttämät suunnitelmat, luvat ja lainsäädäntö 42 Yhteystiedot 43

3 Kollaja-hanke Pohjolan Voima käynnisti ympäristövaikutusten arviointimenettelyn valmistelun Kollaja hankkeesta vuonna Ympäristövaikutusten arviointiohjelma jätettiin Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskukselle tammikuussa Kaksi vuotta kestäneen tutkimusten, selvitysten, arviointityön ja laajan osallistumisjärjestelmän tuloksena on valmistunut ympäristövaikutusten arviointiselostus. Se on jätetty yhteysviranomaiselle, joka järjestää sen julkisen nähtävillä olon ja lausuntomenettelyn. Tämä on lyhyt, yleistävä yhteenveto hankkeesta, sen tärkeimmistä vaikutuksista ja arviointimenettelyn toteuttamisesta. Toivottavasti se johdattaa lukijan tutustumaan itse arviointiselostukseen. Hankkeen tarkoitus Kollaja-hankkeen tarkoitus on lisätä sähkön tuotantoa Iijoen vesivoimalla sekä parantaa olemassa olevien voimalaitosten kykyä vastata sähköntarpeen vaihteluihin. Peruslähtökohta tavoitteiden saavuttamiselle on vesivarasto, johon varastoidaan tulvavesiä. Myös muuna kuin tulva-aikana vettä voidaan vesivaraston ansiosta juoksuttaa nykyistä paremmin sähköntarpeen mukaan. Kollaja -hankkeen tärkein ominaisuus on Iijoen voimalaitosten säätökäytön olennainen paraneminen. Vesivaraston ja Kollajan voimalaitoksen ansiosta nopeaan säätöön soveltuva teho lisääntyy noin 100 megawatilla. Pohjolan Voima esitteli 1980-luvun alussa suunnitelman Iijoen keski- ja yläjuoksun voimataloudellisesta rakentamisesta. Siihen kuului Kollajan tekojärvi ja voimalaitos sekä 11 jokivoimalaitosta. Yhtiö teki Iijoki varren kuntien kanssa sopimuksen hankkeen toteuttamisesta. Sen jälkeen Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto käynnisti laajan Iijokiselvityksen laatimisen. Vuoden 1986 lopussa eduskunta hyväksyi koskiensuojelulain, jolla kiellettiin voimalaitosten rakentaminen mm. Iijokeen. Hankkeen yleiskuvaus Kollaja -hankkeella tarkoitetaan tässä arvioinnissa vuonna 2008 tehdyn suunnitelman mukaista hanketta, joka käsittää Kollajan tekojärven sekä siihen liittyvien rakenteiden, kanavien, patojen, voimalaitoksen ja voimalinjan rakentamisen Iijoen vesistöalueelle. Tekojärven avulla varastoidaan tulvavesiä ja säännöstellään Iijoen alajuoksun virtaamaa. Tekojärvi rakennetaan Aittojärven ja Kollajanniemen länsipuolella olevalle maa-alueelle. Tekojärven pinta-ala on 49 km 2 eli ha. Tekojärven veden säännöstelytilavuus on 260 milj. m 3 ja säännöstelyväli 10 metriä. Kollajan tekojärven sijainti ja Iijoen nykyiset voimalaitokset 3

4 Livojoki Aittojärvi täyttökanavan vaihtoehdot sekä Iijoen ja Livojoen rakenteet Venkaan maapato Rakennettava oja Aittojärven säännöstelypato - venereitti ja -sulku - silta Kanava VE 1 Kanava VE 2 silta Livojoen virtausaukko - venereitti ja -sulku - silta - pohjakynnys - kalatie Kollajan tekojärvi pengertie Iijoen säätöpato - silta - pengertie Siikahaaran pohjakynnys - venereitti - ei ylikulkusiltaa Lauttasen maapato Revonniemen pohjakynnys Voimalaitos Mahdollinen Petäjäkankaan pohjakynnys Uusi sähkölinja km Myllysaaren pohjakynnys uusi/parannettava tie rakentamisen aikainen tie patoluiska kanava tekojärvialue tekojärven alin taso Yleiskartta Kollaja 2008 suunnitelmasta eli vaihtoehdosta 1 4

5 Havainnekuva Iijoen säätöpadosta Hankkeelle on kaksi päävaihtoehtoa: Vaihtoehto VE 1: Tekojärvi ja voimalaitos Kollaja suunnitelman mukaisesti Vaihtoehto VE 2: Pelkkä tekojärvi Vaihtoehdon 1 alavaihtoehdot koskevat veden korkeutta Pudasjärvessä. Lisäksi Livojoki Aittojärvi kanavan sijoitukselle on 2 vaihtoehtoa. Vaihtoehdossa VE 1 vesi tekojärveen johdetaan Aittojärven kautta Pudasjärven alapuolisesta Iijoesta ja Livojoesta. Tekojärvestä vesi johdetaan takaisin Iijokeen Kärppäojan kohdalla. Iijokeen tehtävät rakenteet ovat Siikahaaran pohjakynnys, Iijoen säätöpato sekä Myllysaaren ja Revonniemen pohjakynnykset sekä mahdollinen Petäjäkankaan pohjakynnys. Livojokeen rakennetaan Livojoen virtausaukko ja pohjakynnys. Kanavat rakennetaan Livojoesta Aittojärveen ja Aittojärvestä tekojärveen sekä tekojärvestä Iijokeen. Vaihtoehdon VE1 sähköntuotanto on 155 GWh vuodessa. Ympäristösyistä vesienergiasta jää hyödyntämättä 20 prosenttia. Uutta konetehoa rakennetaan 32 MW. Nykyisten voimalaitosten käyttö tehostuu niin, että nopeaan säätöön sopiva teho lisääntyy noin 100 MW:lla. Vaihtoehdossa VE 2 tekojärvi ja tyhjennyskanava rakennetaan samaan paikkaan kuin VE 1:ssä. Vesi tekojärveen johdetaan Petäjäkankaan yläpuolelta tekojärveen rakennettavaa kanavaa pitkin. Petäjäkankaalle rakennetaan Iijoen säätöpato. Voimalaitosta ja pohjakynnyksiä ei rakenneta. Vaihtoehdossa VE 2 uutta konetehoa ei synny, ja nykyisten voimalaitosten säätömahdollisuudet jäävät heikommiksi kuin vaihtoehdossa VE 1. Vaihtoehdon VE 2 sähköntuotanto on 60 GWh vuodessa. Nollavaihtoehdossa vastaava teho ja energia olisi hankittava muulla tavoin. Vastaavia säätöominaisuuksia voitaisiin saavuttaa kaasuturbiinivoimalla tai pumppuvoimalla. Kalliin polttoaineen vuoksi kaasuturbiini on kannattamaton, ja se aiheuttaisi vuosittain noin tonnin hiilidioksidipäästöt. Pumppuvoimalaitoksen kokonaishyötysuhde on negatiivinen: Veden pumppaukseen tarvittaisiin 220 GWh vuodessa muulla tavoin tuotettua sähköä. Tasaisen maaston vuoksi ja ympäristösyistä pumppuvoimalaitosta on vaikea sijoittaa Suomeen. Käytännössä säätöenergia on ostettava markkinoilta. Suuren säätötarpeen aikana markkinahintaan syntyy korkeita hintapiikkejä. Suunnitelman periaatteet Kollaja -hankkeen suunnitelmia laadittaessa on otettu lähtökohdaksi vesivoimalaitoksen rakentaminen niin, että seuraavat asiat voivat toteutua: Veden virtaus Iijoessa on riittävä kalojen elinympäristöjen ja maiseman turvaamiseksi; kosket säilyvät. 5

6 Tulvan aikana veden pinta Pudasjärvellä on jopa 4,5 metriä kuivaa aikaa korkeammalla. Kuvassa loma-asunto Pudasjärvellä toukokuussa Pudasjärven säännöstely ja tekojärven rakenteet toteutetaan niin, että merkittäviä haittoja Natura-alueiden luontoarvoille ei muodostu. Iijoen ja siihen liittyvien järvien virkistyskäyttömahdollisuus säilyy tai parantuu. Vedenlaatu Iijoessa säilyy virkistyskäyttöön ja kalastukseen soveltuvana. Vesillä liikkuminen on mahdollista siellä missä nykyisinkin ja lisäksi tekojärvellä. Tekojärvi soveltuu virkistyskäyttöön erityisesti kesällä, syksyllä ja talvella. Veden korkeuden vaihtelu Iijoessa ja siihen liittyvissä järvissä on suurta. Veden säännöstelyn periaatteet vaihtoehdossa VE 1 Iijoen ja Livojoen säännöstely ja veden virtaukset toimivat eri vuoden aikoina seuraavasti: Kevät Keväällä tekojärvellä valmistaudutaan lumien sulamisen aiheuttamaan tulvaan. Tekojärvi alennetaan tasolle +99. Tulvan alettua tekojärven pinta nousee noin kahdessa viikossa tasolle Myös Pudasjärven, Tuulijärven ja Aittojärven pinta alennetaan noin tasolle +107,5. Tulva nostaa Pudasjärven ja Aittojärven pintaa, jolloin virtaus tekojärveen kasvaa. Tulvahuippu käy enintään tasolla +110, mikä vastaa keskimääräistä kevättulvaa nykyisin. Tulvavirtaukset Pudasjärven alapuolisessa vesistössä lyhenevät ja ylimmät tulvat jäävät noin metrin nykyisiä alemmaksi. Pudasjärven vedenpinnan korkeusvaihtelu ja Kollaja hankkeen aiheuttama muutos vuonna 1984, joka on lähellä keskimääräistä vuotta. Sininen käyrä kuvaa järven todellista pintaa. Punainen käyrä osoittaa miten järven pinta olisi vaihdellut, jos Kollaja hanke olisi toteutettu. Ohut sininen viiva kuvaa ylimpiä ja ohut punainen viiva alimpia veden korkeuksia vuosina Kesä Tulvan laskuvaiheessa tekojärvi alenee noin tasolle +108 ja pysyy suunnilleen tällä tasolla koko avovesikauden. Tulvan loppuvaiheessa vedenpinta 6

7 Pudasjärvessä ja Aittojärvessä jatkaa laskuaan niin, että kesäkuussa vedenpinta laskee tasolle +108,2. Pudasjärvi laskee siitä edelleen tasolle +107,2. Vedenpinta pysyy tällä tasolla keskimäärin noin kaksi kuukautta. Kun Pudasjärven pinta alennetaan Aittojärven pinnan alapuolelle tulvan jälkeen, kaikki Iijoesta Pudasjärveen tulevat vedet johdetaan Iijokeen tekojärven ohi. Livojoki ohjataan Aittojärven kautta Kollajan tekojärveen. Syksy ja talvi Talven kuluessa tekojärven pinta lasketaan tasolta +108 niin, että ennen kevättulvaa se on tasossa +99. Loppukesällä tai syksyllä Pudasjärven vedenpinta nostetaan takaisin tasolle +108,2. Tämän jälkeen myös Iijoen vesi johdetaan pääasiassa kulkemaan Aittojärven kautta tekojärveen. Kesäkauden jälkeen luonnonuomaan virtaa vettä 50 kuutiometriä sekunnissa. Syyskuun puolivälistä alkaen virtaus pienenee tasaisesti marraskuun puoliväliin saakka, jolloin virtaama on 15 m 3 /s seuraavaan tulvaan saakka. Veden korkeuden vaihtelu Iijoessa ja siihen liittyvissä järvissä on suurta. Kuivina kesinä suuri osa Pudasjärveä on kuivillaan. Kuvassa Pudasjärvi Hilturannan kohdalta kesältä (Kuva Samuli Leppänen) Kollaja suunnitelman erot 1980-luvun suunnitelmaan Kollaja suunnitelma (VE 1) eroaa 1980-luvun suunnitelmista mm. seuraavissa keskeisissä kohdissa: 1980-luvulla suunniteltiin koko Iijoen keskiosan rakentamista voimalaitoskäyttöön. Nyt suunnitelmat koskevat Pudasjärven ja Aittojärven alapuolista vesistöosuutta ja tekojärven aluetta. Pudasjärven säännöstelyä on muutettu niin, että kesäkaudella järven pinta lasketaan sen luonnolliseen korkeuteen. Kesällä Iijoki virtaa luonnonuomaan Pudasjärvestä luonnolliseen tapaan. Syksystä kevääseen Iijokeen lasketaan virtaama, joka turvaa kalaston elinympäristöt. Natura-alueiden luonnonarvot säilytetään luvun suunnitelma olisi merkinnyt koko Iijoen rakentamista. Virtaama kesällä Iijoessa 1980-luvun Kollaja -suunnitelma minimi 15 m 3 /sek Kollaja suunnitelma minimi 50 m 3 /sek, yleisesti m 3 /s Virtaama talvella Iijoessa minimi 1,5 m 3 /sek minimi 15 m 3 /sek Veden korkeus Pudasjärvessä peruskorkeus +108,8 peruskorkeus +108,2 kesällä +108,8 kesällä +107,2 Tekojärven alueen rajaus 59 km 2 49 km 2 (Vengas- ja Saunajärvi rajattu ulkopuolelle) Naturassa suojellut tulvaniityt tulvaniityt häviävät tulvaniityt säilytetään Kosket kavennetaan ja muotoillaan säilytetään nykyisellään Kollaja suunnitelman erot 1980-luvun suunnitelmaan 7

8 Vaihtoehto VE 2, pelkkä tekojärvi Vaihtoehdossa 2 hankkeeseen kuuluvat seuraavat rakenteet: Tekojärvi ja sen padot kuten Kollaja suunnitelmassa Täyttökanava Petäjäkankaan pohjoispuolelta tekojärveen. Täyttökanavaan rakennetaan sulku, jolla estetään veden virtaaminen takaisin Iijokeen silloin, kun tekojärvi on Iijokea korkeammalla. Iijoen säätöpato Petäjäkankaan pohjoispuolella. Säätöpadon ja siihen liittyvän pengertien pituus on noin 2 km. Padon harjakorkeus on noin +111 eli noin 5 metriä nykyisestä Iijoen keskivedentasosta. Padon yli rakennetaan silta ja pengertie sekä rakennetaan venesulku ja kalatie. Tyhjennyskanava Kollajan tekojärvestä Iijokeen kuten Kollaja suunnitelmassa. Tyhjennyskanavaan rakennetaan säännöstelypato ja silta. Vaihtoehdossa 2 tekojärvi täytetään kevättulvalla tasoon Pudasjärvi ja Iijoen säätöpadon yläpuolinen vesistöosuus on täytön aikana korkeammalla, enimmillään tasolla Kun Kollajan tekojärvi on täynnä, sen täyttökanava suljetaan. Sen jälkeen vesi virtaa Iijoessa luonnonmukaisella tavalla. Syksyllä Pudasjärvi nostetaan tasolle Siihen mennessä Kollajan tekojärvestä on juoksutettu vettä Iijokeen tehostamaan vuorokautista sähköntuotantoa. Tekojärvi on laskenut noin tasolle +107,5. Kun Pudasjärven pinta syksyllä nousee Kollajan tekojärveä ylemmäksi, ohjataan puolet virtaamasta tekojärveen säätökäyttöä varten. Ennen kevättulvaa lasketaan tekojärvi säännöstelyn alarajalle. Näin tekojärven täyttäminen pienentää tulvahuippua. Pudasjärviryhmän vedenkorkeus noudattaa hyvin lähelle Kollaja suunnitelmaa. Pudasjärven ollessa tekojärveä alempana kaikki Livojoen ja Iijoen vesi ohjautuu Iijoen luonnonuomaan. Arvioinnissa on myös mukana vaihtoehto 2 pelkkä tekojärvi ilman voimalaitosta. Tekojärven täyttökanava alkaa Petäjäkankaalta. 8

9 Kollaja-hankkeen vaikutukset Arvioitavat ympäristövaikutukset Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Maaperä, vesi, ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema, kaupunkikuva ja kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntäminen Vaikutukset arvioitiin ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukaisessa laajuudessa. Kollaja hankkeen vaikutuksia tutkittiin kartan mukaisella tarkastelualueella. 9

10 Vesiympäristö Vaikutukset hydrologiaan Jokien virtaamat Iijoen alaosan virtaamat Kollajan tekojärven rakentaminen vaikuttaa tekojärven alapuolisen Iijoen virtaamiin. Talvella tekojärveä tyhjennetään ja tehdään tilaa kevään tulvavesille, jolloin talviaikaiset Iijoen virtaamat kasvavat tekojärven alapuolella keskimäärin m 3 /s. Keväällä tulva-aikana tekojärveen varastoidaan vesiä, jolloin tekojärvi leikkaa tulvahuipun virtaamasta noin m 3 /s. Kesäaikana tekojärven pinnanvaihtelut ovat vähäisiä, joten merkittäviä vaikutuksia virtaamaan ei tule. Iijoen luonnonuoman virtaamat Kollajan kohdalla Kollajan tekojärven kohdalla olevassa Iijoen luonnonuomassa virtaama pienenee tulva-aikana noin m 3 /s, koska merkittävä osa tulvavesistä johdetaan kulkemaan tekojärven kautta. Pienen tulvan esiintyessä virtaama on 50 m 3 /s. Kesäkaudella Pudasjärveen tuleva Iijoen virtaama johdetaan pääsääntöisesti luonnonuomaan. Livojoen virtaama johdetaan kulkemaan Aittojärven kautta tekojärveen. Siksi luonnonuoman kautta kulkeva virtaama pienenee vaihtoehdossa VE 1 Livojoen virtaaman verran eli noin 20 %. Kesätulvan aikana pääosa Iijoen virtaamasta ohjataan kulkemaan Aittojärven kautta tekojärveen, jolloin luonnonuomaan juoksutetaan vettä 50 m 3 /s. Syksyllä virtaamaa pienennetään tasaisesti siten, että marraskuun puolivälissä virtaama saavuttaa tason 15 m 3 /s ja pysyy sillä tasolle seuraavaan kevättulvaan saakka. Talvivirtaaman muutos on nykytilanteeseen verrattuna huomattava. Virtaaman pieneneminen ilmenee käy- Q m3/s 450,00 400,00 350,00 300,00 250,00 200,00 150,00 100,00 50,00 0,00 Haapakoski sekä Kuukaudet Haapakoski Haapakoski luonnont Haapakosken voimalaitoksen kuukausittaiset keskivirtaamat vuosina ja Haapakoski on ylin Iijoen voimalaitoksista. Kuva osoittaa miten Irnin ja Kostonjärven säännöstely vaikuttaa Iijoen virtauksiin. tännössä koskialueilla vesialueen supistumisena. Virtaamamuutokset ovat pienempiä vaihtoehdossa VE 2 kuin vaihtoehdossa VE 1. Vaihtoehdossa VE 2 sekä Iijoen että Livojoen koko virtaama kulkee kesäkaudella luonnonuoman kautta. Talviaikaan virtaamasta kulkee noin 50 % luonnonuoman kautta ja 50 % tekojärven kautta. Vaihtoehdossa VE 2 ei tarvita pohjakynnyksiä luonnonuomaan, koska virtaama on ympäri vuoden tarpeeksi suuri pitämään vedenpinnan tason suvannoissa riittävän ylhäällä. Koska pohjakynnyksiä ei tarvitse rakentaa, ei hanke aiheuta muutoksia uoman vedenpinnan kaltevuusprofiileihin. Luonnonuoman virtaamien kannalta vaihtoehto VE 2 on lähempänä nykytilaa,. Järvien vedenkorkeudet Hankkeen toteuttamisen myötä Pudasjärviryhmän ja Aittojärven tulvahuiput alenevat nykyisestä keskimäärin joka toinen vuosi, enimmillään lähes metrillä. Matalat vedet nousevat nykyisestä Pudasjärviryhmän ja Naisjärven osalta. Vaihtoehdossa VE 2 Pudasjärviryhmän, Aittojärven sekä Naisjärven kaikkien korkeimmat tulvat pienenevät nykyisestä joskaan eivät yhtä paljon kuin vaihtoehdossa VE 1. Sen sijaan tulva-ajan ulkopuolella hanke ei aiheuta muutoksia vedenkorkeuksiin. Järvien vedenkorkeuden vaihtelu säilyy ja kesän alimmat vedenkorkeudet pysyvät nykyisellä tasolla. 10

11 Iijoen vedenkorkeudet eri virtaamilla ns. luonnonuoman alueella nykytilanteessa ja rakennetussa tilanteessa. Hankkeen vaikutusalueen järvien pinta-alat ja vedenkorkeudet nykytilanteessa sekä Kollaja 2008 suunnitelman toteutumisen jälkeen. Järvi ha Karttakorkeus Nyk. vaihteluväli (N43) Tuleva vedenkorkeus (N43) Pudasjärvi ,8 +106, , ,2 n Tuulijärvi ,9 +106, , ,2 n Iso-Kaakkuri ,0 +106,45(*) , ,2 n Ontamojärvi ,2 +106,65(*) , ,2 n Aittojärvi ,3 +108,0(***).+110, ,5(**) n Naisjärvi , , , ,1 +107,0 Ypykkäjärvi ,9 max. n. +110,7 alavesi nykyinen, ylävesi max. +109,7 Isojärvi ,8 max. n. +110,7 alavesi nykyinen, ylävesi max. +109,7 Mertajärvi ,3 ei tiedossa (****) jää veden alle Saunajärvi ,7 ei tiedossa ei muutosta *) Iso-Kaakkurin ja Ontamojärven alimmat vedenkorkeudet eivät ole tarkkaan tiedossa arvio **) ennen kevättulvaa, muulloin +108,0. ***) pohjapadon rakentamisen jälkeen (****) Korkeimpien tulvien aikana Iijen tulvavedet purkautuvat Mertajokeen Mertajärven kautta. 11

12 Tulva-alueiden vertailu. Vuoden 1989 tulvassa (+110,7) vesi peitti punaisella osoitetun alueen. Maa-aluetta peittyi veteen 69 km 2. Kollaja hankkeen toteuttamisen jälkeen korkein tulva on osoitettu sinisellä viivoituksella. Tulva-alue pienentyy 56 %:lla ja tulva lyhenee. Vaikutukset tulviin Kollaja suunnitelman toteuttamisen jälkeen huipputulvat pienenevät varsinkin Iijoen säätöpadon alapuolella. Verrattaessa vuoden 1989 tulvaa ja sen muutosta hankkeen toteuttamisen jälkeen tulvan alle jäävä maa-alue supistuu noin 60 prosenttia. Lisäksi tulvien kestoaika lyhenee jokialueella merkittävästi. Vaihtoehdossa VE 2 Iijoen osalta huipputulvat jatkuvat Petäjäkankaan patoon ja täyttökanavaan saakka hieman nykyistä pienempinä ja supistuvat samoin kuin vaihtoehdossa VE 1 Petäjäkankaan alapuolisilla jokiosuuksilla. Vaikutukset vedenlaatuun Tekojärven tuleva vedenlaatu Kollajan tekojärvi sijaitsee valuma-alueen alaosalla. Siksi sen vesi vaihtuu tehokkaasti. Virtauksella on suuri merkitys tekojärven veden laadun kannalta. Happitilanne Laskelman mukaan vaihtoehdossa VE 1 tekojärven keskimääräiset talviset happipitoisuudet säilyvät hyvänä. Heikoimmassa länsiosassa pitoisuudet ovat talven lopulla keskimäärin tasoa 6-7 mg/l kyllästysasteen ollessa luokkaa 50 %. Vaihtoehdossa VE 2 tekojärven länsiosan keskimääräinen happipitoisuus on noin 1,5 mg/l huonompi kuin vaihtoehdossa VE 1. Tämä johtuu lähinnä tulovirtaamien ja siten myös happivirtaaman eroista. Tekojärven laskennalliset ravinnepitoisuudet Avovesiaikana tekojärven fosforipitoisuustasot vaihtoehdossa VE 1 ovat ensimmäisinä vuosina avovesikaudella tasoa μg/l. Myöhemmin fosforipitoisuudet alenevat ja alueelliset erot pienenevät, jolloin kesäaikana fosforipitoisuudet ovat mallilaskelmien mukaan tasoa μg/l. Vaihtoehdossa VE 2 tekojärven pitoisuudet kesäaikana nousevat ja tasoittuvat alueellisesti lai- 12

13 mentavien tulovesivirtojen pienetessä. Vaihtoehdossa VE 2 fosforipitoisuus on ensimmäisinä vuosina tasoa μg/l ja myöhemmin tasoa μg/l. Vaihtoehdossa VE 1 malli ennustaa tekojärven typpipitoisuudeksi alkuvuosina μg/l. Myöhemmin pitoisuudet hieman laskevat. Keskimääräisenä vesivuonna kesäaikana tekojärven typpipitoisuuksien arvioidaan asettuvan tasolle μg/l. Korkeimmillaan pitoisuudet ovat syksyllä. Vaihtoehdossa VE 2 tekojärven pitoisuudet ovat vastaavasti korkeampia johtuen virtaamatilanteen eroista. Tekojärven rehevyystaso ja käyttökelpoisuusluokitus Ravinnepitoisuuksien perusteella tekojärvi asettuu rehevän - lievästi rehevän välimaastoon. Rehevyystason osalta keskeisen ravinteen, kokonaisfosforin, pitoisuuksia voidaan havainnollistaa vertaamalla arvioitua tasoa lähialueen vesistöjen pitoisuuksiin. Ensimmäisten vuosien jälkeen Kollajan tekojärven fosforipitoisuus olisi korkeampi kuin Iijoessa tai Pudasjärven yläpuolella sijaitsevassa Jongunjärvessä mutta selvästi alhaisempi kuin lähialueella olevassa Aittojärvessä, Tuulijärvessä tai Siuruanjoessa. Typpipitoisuus on samaa tasoa kuin Jongunjärvessä, hivenen korkeampi kuin Iijoen suulla mutta selvästi alhaisempi kuin Aittojärvessä, Tuulijärvessä tai Siuruanjoessa. Yleisen vedenlaatuluokituksen mukaan sisävesissä kokonaisfosforipitoisuudet ovat luokassa hyvä alle 30 µg/l, ja luokassa tyydyttävä alle 50 µg/l, klorofylli-a vastaavasti alle 10 ja alle 20 µg/l. Näillä perusteilla Kollajan veden laatu näyttäisi asettuvan hyvän ja tyydyttävän luokan välille. Vaikutukset Iijoen alaosalle Tekojärvestä purkautuvat vedet sekoittuvat pääuoman virtaamiin, jolloin laskukohdan alapuolelle syntyy sekoituspitoisuus, joka riippuu virtaamien ja pitoisuuksien suhteista. Tyypillinen kesätilanteen virtauskenttä tekojärvessä vaihtoehdossa 1. Kollaja 2008 suunnitelman mukaan rakennetun tekojärven juoksutusten vaikutus Iijoen pääuoman fosforipitoisuuteen erilaisina vesivuosina. Laskelma on tehty kuukausittain laimentumissuhteilla. Vuosi 1984 edustaa keskimääräistä vuotta, vuosi 1998 runsasvetistä vuotta ja 2006 kuivaa vuotta. Fosforipitoisuudet Tekojärven käyttöön oton jälkeen ensimmäisinä vuosina (1-3 vuotta) tekojärven alapuolella vaihtoehdossa VE 1 pitoisuudet nousevat keskimääräisenä vuotena noin 8 μg/l. Jokisuulla vaikutus on noin 1 μg/l pienempi. Pitoisuudet nousevat eniten talvella, jolloin ravinteet ovat inaktiivisia eivätkä juuri vaikuta levästön määrään ja laatuun. Heinä-elokuussa, joka vesistövaikutusten kannalta on merkityksellisin aika, vaikutus on alkuvuosina Iijoen alaosalla keskimääräisissä vesioloissa 5-6 μg/l. Myöhempinä vuosina (4-15 vuotta) vaikutukset vähenevät, ja vastaava lisäys Iijokisuulla on heinä-elokuussa luokkaa 2-3 μg/l. Vaihtoehdossa VE 2 pitoisuusnousu olisi vastaavan aikana 1,3 μg/l. 13

14 Typpipitoisuudet Vaihtoehdossa VE 1 typpipitoisuudet nousevat tekojärven alapuolella alkuvuosina (1-3 vuotta) keskimääräisenä vuotena noin μg/l. Jokisuulla vaikutus on noin 10 μg/l pienempi. Keskikesällä Iijokisuulla lisäys on luokkaa 20 μg/l. Vaihtoehdossa VE2 pitoisuusnousu olisi vastaavana aikana 11 μg/l. Vaikutukset alapuolisen vesistön tilaan Yleisesti voidaan sanoa, että runsasvetisinä vuosina sivuvesien määrät kasvavat ja viipymät lyhenevät, jolloin myös tekojärven rehevöittävä vaikutus pienenee. Kuivina ja lämpiminä kesinä taas ravinnenousun merkitys kasvaa. Toisaalta juoksutus sellaisina kesinä on vähäisempää, jolloin nousu jää pienemmäksi. Tekojärvi kuitenkin lisää jonkin verran alapuolisen joen ravinnepitoisuuksia, mikä saattaa näkyä kesäaikana tuotantotason nousuna. Rehevyyden lisääntyminen näkyy yleensä erilaisilla pinnoilla kasvavan perifytonlevästön sekä korkeamman kasvillisuuden biomassan kasvuna. Voimalaitosaltaissa nousu saattaa heijastua myös planktisen levästön määrän kasvuna, vaikka osin planktisen levästön kasvua rajoittavatkin lyhyehköt viipymät sekä veden värillisyys. Vaikutukset merialueelle Jokisuulla veden fosforipitoisuudet kasvavat Kollajan myötä jääpeiteaikana noin 2-4 μg/l ja hieman kauempana 1-2 µg/l. Jokivesikerroksessa fosforipitoisuustaso kasvaa nykyiseltä noin μg/l tasolta lähelle 20 μg/l. Kesällä vesien sekoittuminen on tehokkaampaa kuin jääpeiteaikana. Kokonaisfosforipitoisuus nousee aivan jokisuulla 1-2 μg/l: Tämän ulkopuolella vaikutukset ovat alle 1 μg/l. Typpipitoisuudet kasvavat keväällä jääpeiteaikana tekojärveä tyhjennettäessä jokisuulla noin μg/l. Jokisuun ulkopuolella jokivesikerroksessa pitoisuuden kasvuksi arvioidaan 5-10 μg/l. Toukokuussa Kollajan vaikutus ei juuri heijastu merialueen typpipitoisuuksiin. Kesäkuukausina typpipitoisuudet kasvavat luokkaa 5-10 μg/l ja hieman kauempana taso on 2-4 μg/l. Kesäaikainen typpipitoisuus on merellä tasoa 390 μg/l, joten typpipitoisuuden lisäys on pieni.. Vaikutukset Iijoen luonnonuomaan Kollajan kohdalla Pienin suunniteltu virtaama, 15 m 3 /s, esiintyy talvella. Fosforimallin mukaan luonnonuoman veden fosforipitoisuus on silloin hieman suurempi kuin suuremmilla virtaamalla. Rakentamisen myötä luonnonuomaan tulevasta kuormituksesta vähenee Livojoen aiheuttama kuormitus, mikä kompensoi laskennallista pitoisuustason nousua. Luonnonuoman suunnitellut virtaamat ovat riittäviä säilyttämään suvantoalueet hapekkaina myös talvella. Yli-Siikalammen kautta kulkeva virtaama pienenee hankkeen toteuttamisen myötä huomattavasti, joten Pudasjärven jätevedenpuhdistamon purkuvedet johdettaisiin rehevyyshaittojen ehkäisemiseksi Yli-Siikalammen sijasta Iijoen päävirtaukseen. Pudasjärven jätevedenpuhdistamon vaikutus luonnonuoman veden laatuun on kokonaisuutena pieni. Vaihtoehdossa VE 2 ei rakenneta luonnonuoman pohjakynnyksiä, joten luonnonuomaan ei aiheudu veden kaltevuuden muutosta vastaavalla tavalla kuin vaihtoehdossa VE 1. Näin ollen vaihtoehto VE 2 on parempi vaihtoehto luonnonuoman sivussa olevien putaiden veden vaihtuvuuden kannalta. Vaikutukset järvialueille Pudasjärviryhmä Rakennetussa tilanteessa Iijoki virtaa edelleen Pudasjärven läpi, eikä tekojärvestä tai Livojoesta kulkeudu vesiä Pudasjärveen päin missään tilanteessa. Pudasjärven vedenlaatu riippuu Iijoen ravinnepitoisuuksista ja järven lähivaluma-alueelta tulevasta kuormituksesta. Vesistöjärjestelyillä ei ole vaikutuksia Pudasjärven eteläpuolella sijaitseviin Tuulijärveen, Iso-Kaakkuriin ja Ontamojärveen lukuun ottamatta tulvahuippujen madaltumista ja matalien vesien nousua Aittojärvi Vesistöjärjestelyt koskevat erityisesti Aittojärveä, koska rakennetussa tilanteessa Iijoen virtaama kulkee suuren osan vuotta Aittojärven kautta. Iijoen vedenlaatu on selvästi parempi kuin Aittojärven vedenlaatu, joten hankkeella on positiivinen vaikutus Aittojärven tilaan. Kesäkaudella, kun Iijoen vesi ohjataan luonnonuomaan, Livojoen vesi kulkee edelleen Aittojärven kautta. Myös Livojoen ravinnepitoisuudet ovat pienempiä kuin Aittojärvessä, joten myös kesäkaudella järveen tulee nykyistä parempilaatuista vettä. Naisjärvi Naisjärven vedenpintaa on suunniteltu nostettavaksi Iijokeen Revonniemen kohdalle rakennettavalla pohjakynnyksellä, jolloin myös vesillä liikkuminen on mahdollista. Kesäajan alhaisten vedenkorkeuksien nousu tasoon + 105,1 lisää järven vesitilavuutta ja näkyy positiivisena vaikutuksena erityisesti kesäkaudella. Matalien vesien nostaminen ehkäisee vesikasvillisuuden leviämistä järven keskialueille sekä vähentää pohjaan kertyneen orgaanisen aineksen sekoittumista tuulen vaikutuksesta vesikerrokseen. Mertajärvi Mertajärvi jää rakennetussa tilanteessa tekojärven alle ja häviää. Vaikutus on sama kaikissa hankkeen toteuttamisvaihtoehdoissa. Ypykkä-, Iso-, Sauna- ja Vengasjärvi Ypykkäjärvi ja Isojärvi sijaitsevat suunniteltujen vesistöjärjestelyjen ulkopuolella, eikä hankkeella ole suoria vaikutuksia järvien vedenlaatuun. Tulvakorkeudet alenisivat huomattavasti myös Ypykkäjärven alueella. Saunajärvi ja Vengasjärvi on rajattu 14

15 Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tietopaketti kalojen elohopeapitoisuuden vaikutuksesta kalojen syöntiin. tekojärvialueen ulkopuolelle, eikä hankkeella ole niihin vaikutuksia. Vedet virtaavat järvistä edelleen Mertajokeen. Vaihtoehdossa VE 2 Pudasjärviryhmän, Aittojärven ja Naisjärven vedenkorkeudet muuttuisivat ainoastaan tulvakorkeuksien osalta. Muilta osin vedenkorkeuksissa ei tapahtuisi muutoksia, eikä hankkeella olisi käytännössä myöskään vaikutuksia veden laatuun. Muiden järvien osalta vaikutukset vastaisivat vaihtoehtoa VE 1. Vaikutukset kalastoon ja muuhun vesieliöstöön Tekojärveen kehittyvä kalasto Kollajan tekojärven tuleva kalasto Kollajan tekojärveen kehittyy suhteellisen nopeasti oma kalastonsa. Kalat kulkeutuvat Kollajan tekojärveen Iijoesta, Livojoesta ja Aittojärvestä, joten tekojärveen tuleva kalasto muodostuu näillä alueilla esiintyvistä kalalajeista. Tekojärveen kotiutuu alkuvaiheessa hauki, ahven sekä alueella yleisenä esiintyviä särkikaloja. Tekojärven kalalajistoa ja kalaston rakennetta voidaan muokata istutuksilla. Tekojärven kalojen elohopeapitoisuudet Tekojärven kalaston ja erityisesti sen hyödyntämisen kannalta tärkeä huomioitava asia on kalojen elohopeapitoisuus tekojärven rakentamisen jälkeen. Tekojärvien vesittämisen jälkeen on kaloissa havaittu luonnonvesiä suurempia elohopeamääriä. Kalojen elohopeapitoisuuksien kasvu johtuu elohopean metylaation lisääntymisestä veden alle jääneessä maa-aineksessa. Metyloitunut elohopea rikastuu ravintoketjussa, joten suurimmat pitoisuudet tavataan petokaloissa kuten hauessa, mateessa ja suurimmissa ahvenissa. Elohopean pysyvyyden ja kertyvyyden vuoksi korkeimmat pitoisuudet näkyvät vanhoissa ja suurissa kaloissa. Yleisellä tasolla voidaan arvioida, että kalojen elohopeapitoisuudet tekojärvessä noudattavat seuraavaa rytmiikkaa: Tekojärven ikä 0-5 vuotta: petokaloissa, erityisesti hauissa, esiintyy yli 1 mg/kg olevia pitoisuuksia Tekojärven ikä 5-10 vuotta: Elohopeapitoisuudet laskevat, mutta arvon 0,5 mg/kg esiintyviä pitoisuuksia tavataan yleisesti Tekojärven ikä yli 10 vuotta: Pitoisuudet laskevat edelleen, mutta 0,5 mg/kg olevia pitoisuuksia esiintyy satunnaisesti. Jakson alkupuolella useammin, ylitysfrekvenssi vähenee hitaasti. Luonnon järvien taso saavutetaan vuodessa Ennalta arvioiden Kollajan tekojärven kalojen elohopeapitoisuudet jäävät pienemmiksi kuin tekoaltaissa yleensä johtuen keskimääräistä paremmasta vedenlaadusta (happi, ph, COD Mn ). Silti elohopeapitoisuudet tulevat rajoittamaan jossain määrin kalojen käyttöä ravintona tekojärven alkuvuosina. Tekojärven ikääntyessä haitta vähenee ja lopulta häviää. Mikäli hanke toteutetaan, on kalojen elohopeapitoisuutta seurattava säännöllisesti tekojärvessä, Iijoen alaosalla sekä Aittojärvessä. 15

16 Vaikutukset luonnonuoman kalastoon Elinympäristömallinustulosten yhteenveto Taimenen, harjuksen ja lohen poikasille on mallin mukaan eniten soveltuvia elinympäristöjä kesävirtaamalla m 3 /s. Sen sijaan aikuiselle harjukselle soveltuvan elinympäristöjä on eniten 100 m 3 /s virtaamalla. Taimenen kudulle optimivirtaama on noin m 3 /s, harjuksen ja lohen kudulle optimivirtaama on m 3 /s. Mallinnustulosten perusteella koko tarkasteltava alue sisältää nykytilassa runsaasti taimenen, lohen ja harjuksen eri ikävaiheille soveltuvaa elinympäristöä. Kokonaisuutena alue toimii parhaiten lohen ja taimenen poikastuotannon kannalta, vaikka harjuksen joillekin ikäluokille soveltuvan elinympäristön määrä onkin suurin. Mallinnustulosten perusteella voidaan arvioida, että rakentamisen myötä toteutuvat nykyistä pienemmät virtaamat olisivat eduksi erityisesti virtavesikalojen nuorille ikäluokille. Nivamaiset alueet ja suvannot Luonnonuomassa on varsinaisten koskijaksojen välissä nivamaisia osuuksia, joissa veden virtausnopeus on selvästi suurempi ja vesisyvyys pienempi kuin varsinaisissa suvannoissa. Esim. Vuormankosken ja Varpuvirran välissä on tällaisia alueita, jotka nykyisillä noin 100 m 3 /s virtaamilla ovat luokiteltavissa nivaksi. Näillä nivamaisilla osuuksilla on merkitystä myös virtavesikalojen elinympäristönä. Osa nivamaisista alueista muuttuu hankkeen toteuttamisen myötä suvannoiksi. Elinympäristön muuttuminen enemmän suvantomaiseksi alueeksi suosii järvikaloja virtavesikalojen sijaan, mikä voi näkyä kalaston rakenteessa. Varsinaisten suvantoalueiden kalastonrakenteeseen ei arvioida tulevan muutoksia. Vaikutukset hankealueen järvien kalastoon Pudasjärven, Tuulijärven ja Naisjärven matalat vedet nousevat hankkeen myötä verrattuna nykyiseen tilanteeseen. Vesitilavuuden kasvusta on etua järvien kalastolle. Lisääntynyt vesitilavuus ja erityisesti Aittojärven osalta parantunut happitalous parantavat kalojen elinolosuhteita. Rakennetussa tilanteessa Aittojärvi olisi kanavan kautta yhteydessä tekojärveen. Mikäli kanavassa ei sijaitse kalojen liikkumista estäviä rakenteita, on mahdollista, että tekojärvestä nousee kaloja Aittojärveen. Koska tekojärven kalojen, varsinkin haukien elohopeapitoisuuden oletetaan alkuvaiheessa nousevan haitalliselle tasolle, on mahdollista, että haukien syöntirajoituksia tarvittaisiin myös Aittojärvessä. Jos elohopeapitoisuudet tarkkailun mukaan nousevat tekojärvessä haitalliselle tasolle, tekojärven ja Aittojärven välille olisi varauduttava rakentamaan esteverkko, jolla suurten kalojen liikkumista pystyttäisiin rajoittamaan. Vaikutukset Iijoen rakennetun alaosan ja merialueen kalastoon Hankkeella ei odoteta olevan merkittäviä vaikutuksia Iijoen rakennetun alaosan ja merialueen kalaston rakenteeseen. Kalasto koostuisi rakentamisen jälkeen samoista lajeista kuin tälläkin hetkellä. Alapuolisen uoman lievä kesäaikainen ravinnetason nousu voi lisätä hieman planktontuotantoa, joten periaatteessa on mahdollista, että alaosalla kalabiomassa lisääntyisi alkuvaiheessa. Käytännössä veden tumma väri kuitenkin rajoittaa planktoneliöstön perustuotantoa, joten kalabiomassan merkittävää runsastumista ei todennäköisesti aiheudu. Vaikutukset vaelluskalojen palauttamiseen Jokisuun veden laatu ei estä vaelluskalojen hakeutumista joen yläjuoksulle. Ensimmäisinä vuosina (noin 1-3 vuotta) vedenlaatumuutokset ovat selvempiä, millä periaatteessa voisi olla vaikutuksia vaelluskalojen hakeutumiseen Iijoelle, mutta tilanne on väliaikainen. Kollajan tekojärven myötä Raasakan luonnonuomaan johdettavat ohijuoksutukset vähenevät, mikä voi vähentää vaelluskalojen nousumahdollisuuksia mereltä Raasakan luonnonuomaan. Kollajalla luonnonuomaan rakennettavat pohjakynnykset ja padot ovat rakenteeltaan sellaisia, etteivät ne estä kalojen liikkumista Iijoen yläosalle tai Livojoelle. Lohen samoin kuin taimenenkin nousu ajoittuu kesäkaudelle, jolloin Iijoen säätöpadon kautta juoksutetaan vettä tilanteesta riippuen n m 3 /s. Iijoen säätöpadon kautta kulkeva virtaama mahdollistaa kalojen nousun padon ohi koko kesäkauden. Kesällä Livojoen pohjakynnyksen ja virtausaukon kautta juoksutetaan noin 0,5-1 m 3 /s. Livojon alaosan virtaama on pieni verrattuna Iijoen kesäaikaiseen virtaamaan. Tästä syystä Livojoen vaellusreitin löytäminen saattaa olla nousukalalle vaikeaa. Jos Iijoessa esiintyy kesätulva, johdetaan valtaosa Iijoen virtaamasta tekojärven kautta, jolloin Livojoki virtaa nykytilanteeseen verrattuna vastakkaiseen suuntaan. Vaelluskalojen vietti ohjaa kudulle nousevia kaloja kulkemaan vastavirtaan, joten ko. tilanteessa kalojen nousu Livojoelle estyy. Nämä tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia. Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hankkeessa yhtenä vaihtoehtoisena ratkaisuna tutkitaan kalojen ylisiirtoa. Lohen vaelluspoikasten eli smolttien merelle vaellus alkaa keväällä. Osa Pudasjärven yläpuolelta merelle lähtevistä vaelluspoikasista kulkee joen virtauksen mukana Iijoen luonnonuoman kautta, mutta osalla kulkureitti suuntautuu tekojärven kautta. Osa lohen poikasista voi jäädä kuitenkin kiertelemään tekojärveen ja joutua haukien saaliiksi, mikä voi aiheuttaa hävikkiä merelle pääsevien poikasten määrässä. Livojoelta merelle lähtevät smoltit kulkevat kaikki tekojärven kautta, joten tekojärven aiheuttama hävikki on Livojoelta merivaellukselle lähtevillä kaloilla suurempi kuin Iijoelta mereen vaeltavilla kaloilla. Vaihtoehdossa VE 2 luonnonuoman poikki Petäjäkankaan yläpuolelle raken- 16

17 Kuva suunnitellulta Kollajan tekojärven alueelta. netaan säätöpato, joka varustetaan kalankulkumahdollisuudella. Vaihtoehtoon VE 2 ei sisälly muita rakenteita, joten kalojen kulku on esteettömämpää, kuin vaihtoehdossa VE 1. Livojoki yhtyy Iijokeen samalla tavalla kuin nykyisin, joten merellisten vaelluskalojen nousu Livojoelle onnistuu vastaavalla tavalla kuin nykyisin. Vaelluskalojen reitti Iijoen yläosalle ja Livojoelle on esteettömämpi vaihtoehdossa VE 2 kuin vaihtoehdossa VE 1, joten se on vaelluskalojen nousun kannalta parempi vaihtoehto kuin VE 1. Vaihtoehdossa VE 2 tekojärvestä ei juoksuteta vettä tulva-aikana, joten merelle pyrkivillä smolteilla ei ole tekojärvestä poispääsymahdollisuutta ennen kesäkaudella alkavaa juoksutusta. Vaihtoehdossa VE 2 myös kesäkauden juoksutus tekojärvestä on pieni. Näin ollen voidaan todeta, että lohen vaelluspoikasten kannalta vaihtoehto VE 2 on huonompi kuin vaihtoehto VE 1. Vaikutukset muuhun vesieliöstöön Vaihtoehdon VE 1 luonnonuoman nykyistä pienemmät talvivirtaamat voivat lisätä jossakin määrin orgaanisen aineksen sedimentoitumista luonnonuoman ranta-alueille ja putaisiin. Vaikutus voi heijastua myös lievänä vesikasvillisuuden lisääntymisenä Iijoen pääuomassa matalilla ja loivilla rannoilla sekä putaissa matalimmilla alueilla, missä jo nykyisessä tilanteessa vesikasvillisuuden määrä on runsasta hitaan virtauksen ja pehmeän pohjamateriaalin johdosta. Vaihtoehdossa VE 2 virtaama- ja vedenpinnan kaltevuuden muutos pienempi, joten vesikasvillisuuteen kohdistuva muutos olisi todennäköisesti myös pienempi. Vaihtoehtoon VE 1 sisältyvä Pudasjärviryhmän sekä Naisjärven alivedenkorkeuksien nosto ehkäisisi vesikasvillisuuden levittäytymistä järvien keskialueille. Vaihtoehtoon VE 2 ei sisälly alivedenkorkeuksien nostoa, joten vastaavaa vaikutusta ei esiintyisi. Vaihtoehtoon VE1 sisältyvä luonnonuoman talviaikaisen virtaaman selvä pieneneminen muuttaisi todennäköisesti koskialueiden pohjaeläimistöä. Ne lajit, jotka eivät pysty suojautumaan ranta-alueiden jäätymiseltä tai siirtymään syvemmille alueille, tulisivat vähenemään. Niiden lajien osuus, jotka kykenevät väistymään jäätyviltä ranta-alueilta tai pystyvät kestävät jäätymistä, tulisi kasvamaan. Muutos näkyisi todennäköisesti myös koskialueiden pohjaeläinlajiston lajimäärässä sekä biomassassa ja voisi heijastua jossakin määrin myös kalojen ravinnonkäyttöön. Lajimäärän tai pohjaeläintuotannon supistumisen suuruutta on vaikea ennustaa, sillä lajista ja yksilön kehitysvaiheesta riippuen vaste virtaaman pienentymiseen voi olla hyvinkin erilainen. Vaihtoehdossa VE 2 virtaamamuutokset ovat pienempiä verrattuna nykytilanteeseen, joten pohjaeläinvaikutusten arvioidaan jäävän pienemmiksi kuin vaihtoehdossa VE 1. 17

18 Luonto ja luonnonsuojelu Kasvillisuus ja eläimistö Vaikutukset tekojärven alueella Tekojärven rakentamisen seurauksena luonnonympäristö häviää alueelta kokonaan ja korvautuu vesiympäristöllä. Kasvillisuuden ja eläimistön häviämisen ohella tekojärvi sekä siihen liittyvät kanavat ja patorakenteet muodostavat eläimille liikkumisesteen, joka vaikeuttaa liikkumista tekojärven eteläpuolitse. Pohjoinen kulkuyhteys säilyy nykyisenkaltaisena. Tekojärvialueella on tehty neljä havaintoa uhanalaisesta kaitakämmekästä ja yksi havainto silmällä pidettävästä velttosarasta. Valtakunnallisesti uhanalaisia lintulajeja tekojärvialueella ei ole tavattu, mutta alueella tavataan useita lintudirektiivin liitteen I lajeja sekä Suomen vastuulajeja. Suojelun kannalta merkittävimmät alueella tavatut lajit ovat metso ja saukko. Tekojärven alueella on joitakin luonnontilaisia vesistöjä. Sainselän harjun pohjoispäässä sijaitsee luonnontilainen lähde. Näiden muuttaminen edellyttää poikkeuslupaa. Lukuun ottamatta edellä esitettyjä uhanalaisten, huomionarvoisten ja luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien elinympäristöjä sekä vesilain 15 a ja 17 a :ien mukaisia luonnontilaisia vesistöjä voidaan tekojärven aluetta pitää luonnonarvoiltaan tavanomaisena. Myös tekojärvialueen linnusto on tavanomaista, yleistä ja Pohjois-Pohjanmaalle tyypillistä. Tekojärven alueen huomionarvoiset elinympäristöt Metsähallituksen kuviotietoaineistossa valtion maiden osalta. 18

19 Natura-alueiden ja harjujensuojeluohjelman alueen sijoittuminen tekojärven ympäristöön. Vaikutukset Naisjärven, muiden järvien ja lampien sekä luonnonuoman alueella Hankkeen toteuttamisella ei arvioida olevan vaikutusta Iijoen luonnonuoman, Naisjärven tai muiden järvien ja lampien lintulajistoon tai niiden mahdollisuuksiin elää ja pesiä alueella. Niillä alueilla, joilla tulva madaltuu ja tulvan kesto lyhenee, linnusto pystyy aloittamaan pesimisen nykyistä aikaisemmin, eikä vedenpinnan uudelleennousu tuhoa pesiä. Tulva-alueen pieneneminen ja tulvan keston lyheneminen tulee muuttamaan luonnonuoman lehtipuuvaltaisten tulvametsien luonnontilaa kuivattamalla niitä, jolloin varvut, sammalet, havupuut ja muut kangasmetsille yleiset lajit yleistyvät ja tulvametsien ruohot ja heinät väistyvät. Vaikka monet kasvilajit elävät Iijoella levinneisyytensä äärirajoilla, ei Iijoen luonnonuoman tai läheisten lampien ja järvien rannoilla tiedetä kuitenkaan olevan uhanalaisten eliölajien esiintymiä. Pudasjärven Natura-alueen luontoarvot Luontodirektiivin liitteen I luontotyypit Pudasjärven Natura -alueella on todettu seuraavat suojellut luontotyypit: Tulvametsät Tulvaniityt Puustoiset suot Vaihettumissuot ja rantasuot Lehdot Edellä esitetyistä luontotyypeistä hankkeen toteuttamisella on vaikutusta lähinnä tulvametsiin ja tulvaniittyihin, jotka ovat täysin riippuvaisia tulvan aiheuttamasta vedenkorkeuden vaihtelusta ja tulvan mukanaan tuomasta sedimentistä. Pudasjärvellä aikaisemmin tehtyjen tutkimusten ja kesällä 2008 tehtyjen maastotutkimusten perusteella alueen tulvaniittyrannat voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin: Loivarantaiset niityt Jokiuomaan rajoittuvat sekamuotoiset rannat Jokiuomaan rajoittuvat penkkarannat Lintudirektiivin liitteen I lajit Lintudirektiivin liitteen I lajeja alueella ovat Natura tietolomakkeen tietojen mukaan kaakkuri, kalatiira, kapustarinta, kuikka, lapintiira, laulujoutsen, liro, mustakurkku-uikku, sinirinta, suokukko, uivelo ja vesipääsky. Näistä mustakurkku- 19

20 uikusta, suokukosta, lirosta, kaakkurista kapustarinnasta, sinirinnasta tai vesipääskystä ei ole tehty havaintoja minkään linnustoinventoinnin yhteydessä. Arvio vaikutuksista Tulvaniityt Pudasjärven suunniteltu säännöstely viivästyttää tulvan päättymistä vesitilanteesta riippuen muutamasta päivästä pariin viikkoon nykytilanteeseen verrattuna. Muutoksella ei arvioida olevan haitallisia vaikutuksia tulvaniittyihin, sillä tulva pystytään laskemaan keväällä siten, että luonnollista kasvukautta ei lyhennetä nykyisestä mutta ei myöskään pidennetä niin, että se edistäisi merkittävästi tulvaniittyjen umpeenkasvua. Tulvaniityt ovat veden alla koko kasvukauden ajan kerran tai kaksi kymmenessä vuodessa, joten myöskään säännöstelyllä ei vedenpintaa tulisi nostaa koko kesän ajaksi kyseistä toistuvuutta useammin. Vedenpinnan alentaminen tason +107,2 alapuolelle ei myöskään ole tulvaniittyjen kannalta tarpeellista, sillä tulvaniityt sijaitsevat pääasiassa tason +107,2 yläpuolella. Joenpuoleinen ranta on myös profiililtaan niin jyrkkä, ettei sen alta paljastuisi tulvaniittyä, mikäli vesi laskettaisiin tason +107,2 alapuolelle. Pudasjärven puolen loivilla rannoilla järvikorte- ja vesisaravaltaisten tulvaniittyjen pinta-ala kasvaisi vähitellen sitä mukaa kun vettä laskettaisiin, mutta Pudasjärven matalasta luonteesta johtuen veden lasku aiheuttaisi haittaa mm. veneilylle ja kalastukselle. Tulvametsät ja muut luontotyypit Suunnitellulla säännöstelyllä ei ole vaikutusta tulvametsiin tai lehtoihin, sillä ne sijaitsevat selvästi tason +108,2 yläpuolella. Tulvametsien säilymisen edellytys Pudasjärvellä on jokakeväinen, voimakas tulva. Tulvaveden tulee tulvametsissä nousta keväisin tason +109 yläpuolelle ja pysyä tulvakorkeudessa niin pitkään, että kosteus ja tulvametsiin laskeutuva sedimentti estävät metsäkasvillisuuden ja havupuiden levittäytymisen alueelle. Muihin luontotyyppeihin hankkeella ei arvioida olevan vaikutusta. Natura luontotyypit Pudasjärven Natura-alueella. Kollaja hankkeessa ei alueelle rakenneta mitään. YVAssa on tutkittu veden säännöstelyn vaikutusta luontotyyppeihin. Vaihtoehdon VE 1 alavaihtoehdot Pudasjärven kesävedenkorkeuden alavaihtoehdoista ylimmät aiheuttavat merkittäviä haitallisia vaikutuksia tulvaniityille. Alin (+ 106,4) taas on tulvaniityille liian alhainen. Mikäli vedenpinta laskettaisiin ko. tasolle vuosittain, edistäisi se merkittävästi tulvaniittyjen ylimpien vyöhykkeiden pensoittumista ja myös alemmilla vyöhykkeillä paremmin kuivuutta sietävät lajit yleistyisivät. 20

21 Matala vesi vaikeuttaisi myös kalastusta ja veneellä liikkumista. Mikäli hanketta ei toteuteta, edellyttää Pudasjärven tulvaniittyjen säilyminen pajukoiden säännöllistä raivaamista. Myös ilmaston lämpeneminen edistää niittyjen umpeenkasvua, mikäli tulvahuiput alenevat ja tulvan kesto lyhenee. Vaihtoehto 2, pelkkä tekojärvi Vaihtoehdolla ei ole vaikutusta Pudasjärven Natura luontotyyppeihin. +108,2 +107,2 +108,2 +107,2 Muut lähistön Natura-alueet Hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia hankkeen vaikutusalueen lähellä oleviin muihin Natura-alueisiin. Näitä ovat: Venkaan lähde Kärppäsuo Räinänsuo Tyräsuo Kaakkurinrimmet +108,2 +107,2 Vaikutukset muihin suojelualueisiin Hankkeen toteuttamisella ei arvioida olevan vaikutusta maakuntakaavassa osoitettuihin suojelualuevarauksiin tai Vengasvaaraan, joka on harjujensuojeluohjelmakohde. Hankkeen toteuttamisella ei myöskään ole vaikutusta Aittojärven niittyyn ja ketoon, sillä tulvavesi ei nouse niitylle. Sen sijaan tulvan madaltuminen ja tulvan keston lyheneminen saattaa vaikuttaa arvokkaista perinnebiotoopeista Naisjärven Hakulinrantaan sekä etenkin Kollajan Pajuniemeen, joka jo nykyiselläänkin kasvaa umpeen. Mikäli tulvan kesto lyhenee nykyisestä merkittävästi, edistää se niittyjen ylimpien vyöhykkeiden metsittymistä. Myös Hakulinrannan tulvaniittyjen ylimmät vyöhykkeet voivat pensoittua. Hakulinrannan tulvaniittyjen laaja-alaisiin alimpiin vesisara- ja järvikortevyöhykkeisiin hankkeen toteuttamisella ei ole vaikutusta. Pensoittumista voidaan estää laiduntamalla alueella karjaa. = järvikorte = sarat = heinät = ruohot Kollaja hankkeen vaikutusten kannalta tärkeimmän luontotyypin, tulvaniittyjen rantaprofiilit. Luontodirektiivin liitteen 1 luontotyypit Venkaan lähteen Naturaalueella. Tekojärven pato on sijoitettu niin, että haitallisia vaikutuksia lähteeseen ei muodostu. 21

22 Pohjavesi Pohjavesiolosuhteet ja hankkeen vaikutukset Vengasvaara Ukonkangas Kollajan tekojärven Venkaanpato on suunniteltu Ukonkankaasta lounaaseen siten, että tekojärvi ei ulotu Vengasvaaraan eikä Venkaan lähteen alueelle. Ukonkankaan ja tekojärven väliin tehdään rakenne, joka estää tekojärven veden imeytymisen harjuun. Siliäkangas Tekojärvi ulottuu Viidansuon turvetuotantoalueelle, joka on Siliäkankaan eteläpuolella. Turvetuotantoalueelle purkautuu pohjavettä noin +111 tasolta, joten tekojärven vesi ei imeydy Siliäkankaaseen. Myös Aittojärvestä tekojärveen rakennettava täyttökanava sijoittuu siten, että se ei ole yhteydessä Siliäkankaan pohjavesialueeseen. Auralankangas Riekinkangas Kollaja-hanke alentaa tulvakorkeuksia ja nostaa alimpia vedenkorkeuksia Auralankankaan ympäristössä, joten hankkeesta ei aiheudu haitallisia vaikutuksia Auralankankaan pohjavesiolosuhteisiin. Törrönkangas Hankkeella ei ole vaikutuksia Törrönkankaalla olevan vedenottamon toimintaa. Sadinselkä Sadinselän harjualueen alimmat osat peittyvät tekojärven yläveden aikana Pohjaveden pinnan taso nousee Sadinselän luoteisosassa ja pohjavesipinnan korkeustaso vaihtelee tekojärven vesipinnan tasoa kulloinkin seuraten. Pohjaveden virtaussuunta on edelleen luoteeseen Sadinselän luoteisosassa. Sadinselän kaakkoisosassa pohjaveden virtausolosuhteet eivät muutu. Pyöriämaa Jyskylampi Alimmat harjun osat peittyvät veden alle ylimpien vedenkorkeuksien aikana. Jyskylampi on osana tekojärveä vedenkorkeuden ollessa ylimmillään. Pohjaveden korkeustaso harjujaksossa nousee hiukan yläveden aikana, mutta palautuu luonnonvaraiselle tasolle vesipinnan laskiessa tekojärvessä. Pyöriämaa Jyskylampi pohjavesialueella ei ole pohjaveden käyttökohteita, joten hankkeesta ei aiheudu vaikutuksia pohjaveden käyttöön. Kipinänkangas Kipinänkankaan pohjavesialueen luoteisosa rajoittuu Iijokeen pohjaveden purkualueen kohdalta. Iijoen alivirtaaman pienetessä voi pohjavesipinnan taso pohjavesialueen luoteiskärjessä hiukan laskea. Mikäli pohjavesipinnan purkutaso laskee, alenee pohjavesipinnan taso myös Kipinän vesiosuuskunnan kaivossa. Tarvittaessa veden saanti voidaan turvata samaan pohjavesialueeseen rakennettavalla uudella kaivolla. Kollajakankaan ja Mäntyharjun pohjavesialueisiin ei Kollaja hankkeella ole vaikutuksia. Pohjavesialueet Kollaja hankkeen vaikutusalueen ympäristössä. 22

23 Maankäyttö Vaikutukset maankäyttöön ja rakennettuun ympäristöön Kollajan tekojärven alueella kuusi lomarakennusta/metsästysmajaa jää tekojärven alle. Tulva-alueen pieneneminen vaikuttaa olemassa oleviin rakennuksiin seuraavasti: Vuonna 1989 tulva levisi 65 km 2 laajuiselle maa-alueelle. Mikäli Kollaja hanke toteutetaan, on vastaavan tulvan alue noin 27 km 2. Tulvan alle jäävä maa-alue pienenee näin ollen 60 %:lla. Tulva-alueen pienenemisen vaikutus rakennuksiin Alue Lomarakennuksia tulva-alueella Vapautuu nyt tulvasta Asuinrakennuksia tulva-alueella vapautuu nyt tulvasta Liikerakennuksia tulva-alueella vapautuu nyt tulvasta Siikahaara Kipinä Pudasjärvi, Tuulijärvi, Ontamojärvi Naisjärven alue Aittojärven alue Siikahaara Livonmutka 19 Yhteensä Vaikutukset kiinteistöjen arvoon Arvioinnissa alueet on jaoteltu sen mukaan millaisia vaikutuksia hankkeella on eri alueiden vedenkorkeuksiin ja vesimääriin. Tältä pohjalta on pyritty arvioimaan kiinteistöjen arvon muutokseen vaikuttavia, hankkeesta johtuvia tekijöitä. Pudasjärvi Tuulijärvi alueella järven pinnan vaihtelu pienenee nykyisestä 4,5 metristä alle 3 metriin. Pääosa alueen lomakiinteistöistä sijaitsee Tuulijärven rannalla. Tuulijärvi on matala vesistö, jonka virkistyskäyttömahdollisuudet paranevat, kun haitallisen alhaiset vedenkorkeudet poistuvat. Hankkeen aiheuttamat muutokset vesistössä parantavat rakentamisen, metsätalouden ja virkistyksen edellytyksiä, joten vaikutukset kiinteistöjen arvoon ovat todennäköisesti positiivisia. Rakennukset Kollaja hankkeen vaikutusalueen lähellä. Vaalean sinisellä on osoitettu alue, jolle tulva ei nouse hankkeen toteuttamisen jälkeen. 23

24 Aittojärven vedenpinta vakiintuu tulva-aikaa lukuun ottamatta tasolle noin Livojoen pohjakynnyksen ja Kynkäänkosken välisen Livojoen osan kesäaikainen vedenpinta nousee keskimäärin 0,5 metriä. Suurimpien tulvakorkeuksien alenemisen myötä vaara Livojoen rannan rakennusten kastumisesta tulva-aikana pienenee huomattavasti. Livojoen pohjakynnys ja venesulku tekevät veneilyn Livojoessa nykyistä hankalammaksi. Toisaalta Aittojärvestä avautuvat uudet venereitit Livojokeen ja tekojärveen. Hankkeenvaikutukset ovat Aittojärven alueen kiinteistöille myönteisiä, Livojoen rantakiinteistöille sekä myönteisiä että kielteisiä. Kielteiset vaikutukset ilmenevät lähinnä säännöstelyrakenteita oleviin kiinteistöihin maisemahaittoina. Tekojärven alueella sijaitsevat neljä vapaa-ajan asuntoa ja kaksi metsästysmajaa jäävät veden alle hankkeen seurauksena. Tekojärven alueen tiloille korvataan veden tai rakenteiden alle jäävät alueet ja rakennukset vesilain mukaisesti käypään arvoon verrattuna puolitoistakertaisesti. Tekojärven lähialueen kiinteistöille pääsy paranee uusien teiden rakentamisen myötä. Ranta-alueille tulee mahdollisuus rantarakentamiseen. Hankkeen vaikutukset kiinteistöjen arvoon ovat positiiviset. Tulvat pienenevät varsinkin suvantoalueella välillä Vuormankoski Pudasjärvi. Tämä pienentää nyt olemassa olevien vapaa-ajan asuntojen ja niiden piha-alueiden kastumisvaaraa. Lisäksi metsien käyttöä haittaavat suppotulvat poistuvat. Tulvien pienenemisen myötä voidaan Iijoen ranta-aluetta ottaa nykyistä laajemmin rakentamisen piiriin. Revonniemen pohjakynnys parantaa Naisjärven tilaa korottamalla alimpia kesäaikaisia vedenkorkeuksia. Hankkeella on Naisjärven rantakiinteistöjen arvoon myönteisiä ja Iijoen rantakiinteistöille pääasiassa myönteisiä vaikutuksia. Ennen hankkeen toteuttamista hankkeella voi olla kielteisiä vaikutuksia kiinteistökauppojen syntymiselle johtuen epävarmoista käsityksistä hankkeen vaikutuksista. Vaikutukset rakennetulla Iijoella, Siuruanjoella ja Iin merialueella ovat niin pieniä, ettei hanke vaikuta alueiden kiinteistöjen arvoon. Kollajan tekojärven ranta-alueet, jotka maaperän laadun tai tekojärven rakenteiden kannalta soveltuvat rantarakentamiseen. 24