MIETINTÖ. FI Moninaisuudessaan yhtenäinen FI A7-0313/

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Istuntoasiakirja A7-0313/2011 MIETINTÖ avun tuloksellisuutta käsittelevästä neljännestä korkean tason foorumista (2011/2145(INI)) Kehitysyhteistyövaliokunta Esittelijä Cristian Dan Preda RR\ doc PE v02-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 PR_INI SISÄLLYSLUETTELO Sivu EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...3 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS...11 PE v /11 RR\ doc

3 EUROOPAN PARLAMENTIN PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS avun tuloksellisuutta käsittelevästä neljännestä korkean tason foorumista (2011/2145(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 8. syyskuuta 2000 antaman vuosituhatjulistuksen, ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen vuodelta , ottaa huomioon EU:n menettelysäännöt täydentävyydestä ja työnjaosta kehitysyhteistyöpolitiikassa 2, ottaa huomioon 28. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön lisäämisestä ja parantamisesta: EU:n kehitysavun tuloksellisuutta koskeva toimenpidepaketti vuodelle , ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman avun tuloksellisuudesta vuonna 2005 annetun Pariisin julistuksen seurannasta 4, ottaa huomioon yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston 17. marraskuuta 2009 antamat päätelmät avun tuloksellisuutta koskevasta toimintakehyksestä 5, ottaa huomioon neuvoston (ulkosuhteet/kehitysyhteistyöministerit) 14. kesäkuuta 2010 antamat päätelmät maiden välisestä työnjaosta, joilla lisättiin tai korvattiin monia kohtia 6, ottaa huomioon neuvoston (ulkosuhteet/kehitysyhteistyöministerit) 9. joulukuuta 2010 antamat päätelmät "Keskinäinen vastuu ja avoimuus: Neljäs luku avun tuloksellisuutta koskevaan EU:n toimintakehykseen" 7, ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristön 11. tammikuuta 2011 antaman konsolidoidun tekstin avun tuloksellisuutta koskevasta toimintakehyksestä 8, ottaa huomioon Etelä-Korean Busanissa vuonna 2011 järjestettävään neljänteen avun tuloksellisuutta käsittelevään korkean tason foorumiin liittyvän Budapestin julistuksen, joka annettiin AKT:n ja EU:n 21. yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa Budapestissa, 1 EUVL C 46, Neuvoston päätelmät 9558/07, EUVL C 306 E, , s EUVL C 279 E, , s Asiak /09. 6 Asiak /10. 7 Asiak /10. 8 Asiak /10. RR\ doc 3/11 PE v02-00

4 ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2010 annetun Dilin julistuksen rauhanrakentamisesta ja valtiorakenteiden kehittämisestä, ottaa huomioon 26. maaliskuuta 2010 annetun Bogotán julistuksen Accran toimintasuunnitelman periaatteiden toimeenpanosta etelä etelä-yhteistyössä, ottaa huomioon kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevasta Afrikan toimintaohjelmasta saavutetun marraskuuta 2010 päivätyn Tunisin yhteisymmärryksen "Targeting Effective Development", ottaa huomioon OECD:n kehitysapukomitean raportin "Aid Effectiveness: A Progress Report on Implementing the Paris Declaration" kesäkuulta 2009, ottaa huomioon komission raportin "Aid Effectiveness Agenda: Benefits of a European Approach" lokakuulta , ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2010)0265) ja neuvoston 14. kesäkuuta 2010 vuosituhannen kehitystavoitteista antamat päätelmät, joissa tuetaan kyseistä EU:n toimintasuunnitelmaa, ottaa huomioon komission loppuraportin "Joint Multi-annual Programming" maaliskuulta , ottaa huomioon komission tiedonannon "Kehitysrahoitusta koskevan vastuuvelvollisuuden lisääminen EU:ssa julkisen kehitysavun vertaisarviointia silmällä pitäen" huhtikuulta 2011 (KOM(2011)0218), ottaa huomioon komission maaliskuussa 2010 käynnistämän aloitteen nimeltä "Jäsennelty vuoropuhelu: kehitystä edistävä tehokas kumppanuus", jonka tavoitteena on määrittää käytännön keinoja tehostaa kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisviranomaisten osallistumista eurooppalaiseen yhteistyöhön, ottaa huomioon Pariisin julistuksen arvioinnin toisen vaiheen loppuraportin, joka julkaistiin toukokuussa 2011, ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman paikallisyhteisöistä ja kehitysyhteistyöstä 3, ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan, ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0313/2011), A. ottaa huomioon, että avun tuloksellisuutta käsittelevän neljännen korkean tason foorumin olisi määriteltävä tulevaisuuden sitoumukset kehitysavun tuloksellisuuden lisäämiseksi ja 1 Hanke nro 2008/ Versio 1. 2 Hanke nro 2010/ Versio 1. 3 EUVL C 301 E, , s PE v /11 RR\ doc

5 edistettävä kansainvälisen avun uuden rakenteen käyttöönottoa vuosituhannen kehitystavoitteiden aikarajoitteiden mukaisesti vuodelle 2015 sekä sen jälkeiselle ajalle; B. panee merkille, että Pariisin julistuksen periaatteissa keskitytään ensisijaisesti avun toimitusmekanismeihin eikä tehokkaan kehitysyhteistyöpolitiikan suunnitteluun; katsoo, että avun tuloksellisuutta koskevalle Accran toimintasuunnitelmalle ovat olleet haitaksi useat tekijät: finanssikriisi, julkisen kehitysavun väheneminen, eräiden nopeampia tuloksia vaativien avunantajien toimintapolitiikan muutokset ja kehitysapukomiteaan kuulumattomat uudet julkiset ja yksityiset avunantajat, joiden toimintaa yhteisesti sovitut yhteistyön normit eivät koske; C. ottaa huomioon, että kasvava osa kaikesta julkisesta kehitysavusta tulee nousevan talouden maista, jotka eivät kuulu OECD-maihin; D. ottaa huomioon, että viimeisimmät seuranta- ja arviointitutkimukset ovat osoittaneet, että avunsaajamaat ovat tehneet avunantajamaita enemmän Pariisin julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman sisältämien sitoumusten täytäntöönpanon hyväksi; E. ottaa huomioon, että aikaisemmat korkean tason konferenssit eivät ole aikaansaaneet tarvittavaa poliittista painetta tai oikeudellisesti sitovaa kehystä ja että Pariisin julistuksen täytäntöönpano ei ole vähentänyt avun pirstoutumista toivotunlaisesti ja liian monet toiminnot eivät ole tarpeeksi avoimia, esimerkiksi ehtojen suhteen; F. panee merkille, että avoimuus ja vastuullisuus paitsi avunantaja- ja avunsaajamaiden hallitusten välillä myös valtion ja yhteiskunnan välillä ovat avun tuloksellisuuden perusehtoja; panee merkille, että Accran toimintasuunnitelmassa avunantajat ja kumppanimaat sopivat siitä, että ne antavat ajantasaisia ja yksityiskohtaisia tietoja nykyisistä ja tulevista avustuksista, jotta kehitysmaat pystyvät laatimaan tarkemman talousarvion ja parantamaan kirjanpito- ja tilintarkastustoimiaan; ottaa niin ikään huomioon, että avunantajamaille on edelleen ensiarvoisen tärkeää tukea parlamenttilaitoksen vahvistamista sekä paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumista, jotta kehitysyhteistyöpolitiikka kytketään lujasti demokratiakehitykseen; G. ottaa huomioon, että unioni ja sen jäsenvaltiot lahjoittavat yli puolet maailman julkisesta kehitysavusta ja että niillä on siten tärkeä rooli avun tuloksellisuutta koskevassa ohjelmassa; H. toteaa, että neljännen foorumin edellä on tärkeää muistuttaa avunantajamaita niiden sitoumuksesta käyttää 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä, kiinnittää paljon huomiota sukupuolten tasa-arvoon kaikissa kehitysmaasuhteita koskevissa politiikoissaan ja käytännöissään, määritellä tiukemmin julkinen kehitysapu ja noudattaa edelleen voimassa olevia Accran toimintasuunnitelman periaatteita, ja katsoo, että on siirryttävä julkisen kehitysavun antamisesta kehityskumppanuuksien rakentamiseen, jotta vahvistetaan kehityksen näkemistä asiana, josta nämä maat itse ottavat vastuun ja jota ne itse ajavat; I. ottaa huomioon, että kehitysavun kuva muuttuu jatkuvasti ja että uusien avunantajien mukaantulon pitäisi näkyä paremmin avun tuloksellisuutta koskevissa mekanismeissa; RR\ doc 5/11 PE v02-00

6 J. ottaa huomioon, että kaiken kehitysrahoituksen, mukaan lukien innovatiiviset rahoitusmekanismit kuten pääomasiirtojen kansainvälinen transaktiomaksu ja maailmanlaajuiset terveys- ja koulutusrahastot, on sisällettävä ja pantava täytäntöön Pariisin julistuksen periaatteet; K. ottaa huomioon, että Tunisin yhteisymmärryksessä kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevasta Afrikan toimintaohjelmasta edellytetään huomion siirtämistä avun tuloksellisuudesta kehitysyhteistyön tuloksellisuutta koskevaan laajempaan toimintaohjelmaan; ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön tuloksellisuuden kannalta Afrikalle tärkeiksi määritellyt kuusi osatekijää ovat toimintakykyisten valtioiden rakentaminen, demokraattisen vastuun kehittäminen, etelä etelä-yhteistyön edistäminen, alueellinen ajattelu- ja toimintatapa, uusien kehityskumppanien mukaantulo ja irrottautuminen apuriippuvuudesta; 1. korostaa, että unionilla on oltava neljännessä korkean tason foorumissa kunnianhimoinen kanta, jonka avulla avun tuloksellisuuteen liittyviä sitoumuksia voidaan syventää ja ottaa kokonaisuudessaan käyttöön; ottaen huomioon avun tuloksellisuuden merkityksen elämänlaadun parantamisessa ja köyhyyden vähentämisessä avunsaajamaissa sekä vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa toivoo, että unionilla olisi Busanissa korkean tason edustus; 2. muistuttaa, että avun tuloksellisuutta koskevan toimintaohjelman tavoitteiden toteuttamisen perusehtoihin kuuluu "demokraattisen omistajuuden" periaatteen täysi hyväksyminen, mikä merkitsee sitä, että kehitysstrategiat ovat maalähtöisiä ja niistä ilmenee kaikkien kansallisten sidosryhmien sitoutuminen; 3. panee merkille, että kehitysmaiden hallitukset eivät ole antaneet parlamenteilleen ja kansalaisyhteiskunnalleen todellisen omistajuuden mahdollistamiseksi tarvittavaa liikkumavaraa; kehottaa unionia vahvistamaan Pariisin julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman sitoumuksia edistämällä kehitysyhteistyöpolitiikan, kehityssuunnittelun ja kehitysyhteistyötoimien demokraattista omistajuutta siten, että toteutetaan kaikkien sidosryhmien kattava osallistuminen sekä täysi vastuuvelvollisuus niitä kohtaan; 4. katsoo, että neljäs korkean tason foorumi on menestyksellinen, jos se johtaa vahvaan sitoumukseen avun tuloksellisuudesta, jolle asetetaan selkeät ja mitattavissa olevat tavoitteet, joiden toteuttamisaikataulu on määritelty tarkasti; on tietoinen Pariisin julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman täytäntöönpanon puutteista ja korostaa siksi alhaalta ylös -lähestymistavasta seuraavan kehitykseen liittyvän "omistajuuden" ja avun yhtenäisyyden merkitystä ja pitää tärkeänä, että otetaan käyttöön vahvat, tehokkaat ja riippumattomat täytäntöönpanon seurantamekanismit, joissa ovat mukana parlamentit ja kansalaisyhteiskunta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla; katsoo, että jotta apu olisi tuloksellista, sitä olisi tarkasteltava ja arvioitava sen perusteella, miten se konkreettisesti edistää kehitystavoitteiden saavuttamista, eikä pelkästään panosten perusteella; 5. muistuttaa, että avun tuloksellisuuteen kuuluu se, että köyhille maille annetaan mahdollisuudet ottaa käyttöön kotimaisia tuloja; näin ollen kehottaa unionia jälleen kerran asettamaan ehdottomalle etusijalle veroparatiisien ja veronkierron torjumisen sekä PE v /11 RR\ doc

7 edistämään vaihtoehtoisia kehitysrahoituksen lähteitä esimerkiksi ottamalla käyttöön pääomasiirtojen kansainvälisen transaktiomaksun; kehottaa niin ikään unionia tarjoamaan lisätukea kehitysmaiden auttamiseksi verouudistuksissa, jotta tuettaisiin tuloksellisia, tehokkaita, oikeudenmukaisia ja kestäviä verojärjestelmiä, joiden olisi johdettava köyhyyden ja apuriippuvuuden vähentymiseen; 6. muistuttaa avunantaja- ja avunsaajamaita, että niiden tulee ryhtyä välittömästi toimiin Pariisin julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman sitoumusten noudattamiseksi, jonka ainoina esteinä ovat puuttuva poliittinen tahto ja byrokratia sekä korkeat transaktiokustannukset, jotka haittaavat esimerkiksi avun sidonnaisuuden purkamista, avun ennustettavuutta, ehdollisuutta ja avoimuutta; korostaa erityisesti tarvetta täyttää Accran toimintasuunnitelman sitoumus, jonka mukaan avunantajat käyttävät kohdemaan järjestelmiä ensimmäisenä vaihtoehtona kahdenvälisessä hallitusten välisessä yhteistyössä ja puuttuvat apuvirtojen huonoon ennustettavuuteen; kehottaa myös avunantajamaita asettamaan etusijalle paikalliset ja alueelliset hankinnat; 7. muistuttaa, että avun olisi toimittava köyhyyden ja apuriippuvuuden vähentämiseksi ja työpaikkojen luomisen edistämiseksi osallistavaa ja kestävää kasvua tukevana vipuna, joka ottaa huomioon jokaisen maan erityispiirteet varmistaen samalla, että avusta tehdään tuloksellisempaa sitä eniten tarvitsevissa maissa; toteaa myös, että apua olisi pidettävä väliaikaisena toimenpiteenä, jonka tavoitteena on itseään ylläpitävän kestävän kasvun edistäminen kehitysmaissa, eikä suinkaan pitkän aikavälin ratkaisuna; 8 korostaa, että avunantajien hankintakäytännöt, joissa jätetään huomiotta paikallistalous, haittaavat tällaista kasvua; kehottaa siis avunantajia asettamaan paikalliset ja alueelliset hankinnat etusijalle ja vahvistamaan näin paikallisia taloudellisia voimavaroja; 9. huomauttaa, että kehitysapu ei yksinään riitä poistamaan köyhyyttä ja että avulla olisi puututtava köyhyyden syihin pikemminkin kuin sen oireisiin; korostaa, että tarvitaan tuloksellisempaa apua, joka on osa kehitysprosessia, jolla avunsaajamaihin pyritään luomaan ympäristön huomioon ottavat vahvat kansantaloudet, joissa sosiaalisten peruspalvelujen saanti on taattu kaikille, ja jonka avulla pystytään ajan mittaan vähentämään apuriippuvuutta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää luoda ilmapiiri, joka edistää ihmisarvoisten työpaikkojen syntymistä, yrittäjyyttä ja innovointia avunsaajamaissa; kannustaa avunantajia hyödyntämään ensisijaisesti paikallisia taloudellisia voimavaroja ja toimimaan aktiivisesti niiden vahvistamiseksi; 10. kehottaa parantamaan maiden kesken tapahtuvan avun jakamisen kansainvälistä koordinointia, jotta voitaisiin puuttua avun kohdemaiden jakautumista suosikkeihin ("aid darlings") ja hylkiöihin ("aid orphans") koskevaan ongelmaan; korostaa, että pyrkimys lisätä avun vaikutusta ja saada lisää tuloksia ja vastinetta rahalle ei saa johtaa riskejä välttävään kehitysyhteistyöpolitiikkaan, jossa keskitytään vain "helppoihin maihin"; vaatii, että köyhyyden poistamisen ja tarpeiden on jatkossakin oltava ratkaisevia kriteereitä kehitysavun myöntämiselle; 11. korostaa, että avun tuloksellisuutta on tärkeää tarkastella eriytetysti avunsaajamaiden kehitystason (vähiten kehittyneet maat, hauraat valtiot ja keskitulotason maat) ja erityistarpeiden mukaan; korostaa, että tähän kysymykseen on tärkeää kiinnittää erityistä RR\ doc 7/11 PE v02-00

8 huomiota, kun otetaan huomioon hauraiden valtioiden suuri määrä ja se, että ne ovat kauimpana vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta edustaen 75:tä prosenttia vajeesta; 12. korostaa, että paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistuminen kehitysyhteistyöpolitiikkaan on välttämätöntä vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi ja hyvän hallintotavan varmistamiseksi; panee merkille, että vaikka kansalaisyhteiskunnan järjestöt tunnustetaan Accran toimintasuunnitelmassa kehitysalan täysivaltaisiksi toimijoiksi, monet niistä ovat sellaisen politiikan ja sellaisten käytäntöjen kohteena, jotka heikentävät niiden roolia kehitysyhteistyön alan toimijoina; kehottaa lisäksi avunantajia ja kumppanimaita painottamaan parlamenttien, paikallisviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan osallistumisen suurempaa tunnustamista ja kansallisten järjestelmien avoimempaa käyttöä; 13. huomauttaa, ettei taloudellinen apu riitä takaamaan kestävää kehitystä ja että paikallishallinnon ja maan oman yksityisen sektorin on osallistuttava merkittävällä panoksella vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen liittyvien hankkeiden toteuttamiseen; painottaa yksityisten yritysten, kuten pienten ja keskisuurten yritysten, osuutta vaurauden luomisessa ja valtioiden vastuuta vakauden ja oikeusvaltion turvaamisessa; korostaa tässä yhteydessä hyvän hallintotavan tärkeyttä avunsaajamaissa; 14. korostaa, että hyvän hallintotavan indikaattoreista, joista eräät ovat edelleen hyvin kiistanalaisia, tulee myös keskustella, koska niiden avulla voidaan määritellä demokraattisen omavastuullisuuden vaatimien osallistumista korostavien toimintatapojen laatu; 15. kehottaa kumppanihallituksia arvostamaan ja korostamaan (poliittisia, hallinnollisia ja verotuksellisia) hajauttamispyrkimyksiä sekä vahvistamaan kehityssuunnittelua koskevien paikallisten ja kansallisten prosessien koordinointia edistäen täydentävyyttä ja erikoistumista paikallista itsehallintoa kunnioittaen; 16. kehottaa avunantajamaita koordinoimaan ja yhteensovittamaan toimintaansa paremmin sekä yksinkertaistamaan menettelyitään ja tiivistämään yhteistyötä yksityisten avunantajien kanssa; 17. kehottaa kannustamaan ja edistämään etelä etelä-yhteistyötä ja kolmenvälistä yhteistyötä laatua ja tuloksellisuutta, tietojen vaihtoa ja valmiuksien kehittämistä parantavina avun muotoina; 18. muistuttaa, että ihmisoikeusvelvoitteet sitovat kaikkia sekä avunantaja- että avunsaajamaiden hallituksia; korostaa, että nämä sitoumukset ja vastuuvelvollisuus suhteessa kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ovat keskeisiä kehitysyhteistyön tuloksellisuuden aikaansaamisessa; kehottaa näin ollen unionia sitoutumaan Busanissa sitovien toimenpiteiden käyttöönottoon sen varmistamiseksi, että apu on ihmisoikeussopimusten mukaista; 19. korostaa, että tiettyjen poliittisten ja verotuksellisten ehtojen täyttymisen sekä tulosindikaattoreihin perustuvien toimintatapojen välille on tärkeää löytää tasapaino, jotta tiukat poliittiset ja tulosvaatimukset eivät estä kumppanimaiden hallituksia ottamasta PE v /11 RR\ doc

9 käyttöön omia toimintatapoja tai jopa kokeilemasta uusia riskipitoisempia strategioita avunantajamaiden asettamien ehtojen noudattamisen sijaan; 20. suhtautuu myönteisesti kehitysyhteistyöpolitiikan työnjakoa koskevien Euroopan unionin menettelysääntöjen hyväksymiseen ja korostaa, että niiden periaatteita ei ole tähän mennessä noudatettu täydellisesti poliittisen tahdon puuttumisen vuoksi, joka estää unionin avun optimaalisen käytön ja heikentää unionin mahdollisuuksia toimia työnjaon toimeenpanevana voimana neljännessä foorumissa; 21. kehottaa Euroopan unionia nopeuttamaan työnjakoa koskevaa fast track -aloitetta etenkin keskittämällä tukea valituille aloille, uudelleenjärjestelyllä ja yhteisellä ohjelmasuunnittelulla sekä suosimaan kansallisten järjestelmien käyttöä, jotta voitaisiin täyttää Pariisin julistuksen sitoumus käyttää entistä enemmän omavastuullisuuteen perustuvia avun toimituskeinoja etenkin budjettituen avulla; 22. pitää tervetulleena komission aloitetta, joka määriteltiin budjettituesta annetussa vihreässä kirjassa ja jonka ensisijaisena päämääränä on edistää kumppanimaiden sisäsyntyistä kehitystä, ja kehottaa tarkentamaan budjettituen kelpoisuusehtoja siten, että vältetään mahdollisten poikkeamien ja tämäntyyppisen tuen väärinkäytön riskit ottamalla huomioon sellaiset tekijät kuin maiden sijoittuminen korruptioindeksissä; 23. korostaa kansallisten parlamenttien johtavaa roolia avun uudessa rakenteessa ja muistuttaa, että parlamentteja on autettava vahvistamaan oikeudellisia valmiuksiaan sekä edistämään muutoksia, jotka ovat välttämättömiä, jotta ne voivat valvoa kaikkia kehitysyhteistyöhön liittyviä menoja; 24. kehottaa kansallisia parlamentteja vahvistamaan maakohtaiset strategia-asiakirjat ja vuotuisen talousarvion kansalaisyhteiskuntaa ja paikallisviranomaisia kuultuaan ennen avunantajien kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua, jotta demokraattinen valvonta toimisi täysipainoisesti; 25. muistuttaa tämän vuoksi avun tuloksellisuutta koskevan Euroopan unionin neuvoston toimintakehyksen 1 sitoumuksesta, jonka tavoitteena on varmistaa, että unionin avunantajien tarjoama apu on kumppanimaiden prosessien yhteydessä harjoitettavan demokraattisen valvonnan alaista; 26. kiinnittää huomiota julkisen talouden ylimpien tarkastuselinten tärkeään rooliin kansallisten parlamenttien avustamisessa kehitysyhteistyöhön liittyvien menojen valvontatehtävässä ja avun tuloksellisuuden edistämisessä; 27. muistuttaa, ettei avun tuloksellisuudesta saisi tehdä kovin teknistä vaatimusta; korostaa, että avun kehitysvaikutuksia sekä sen köyhyyttä poistavia, sukupuolten tasa-arvoa edistäviä, eriarvoisuutta vähentäviä ja vaurautta luovia vaikutuksia koskeville indikaattoreille olisi pantava enemmän painoa; katsoo, että kehitysyhteistyön parissa työskentelevien julkisten ja yksityisten toimijoiden suorempi osallistuminen sekä Pariisin julistuksen ja Accran toimintasuunnitelman sitoumusten soveltamisesta saatujen kokemusten omaksuminen auttavat parantamaan avun tuloksellisuutta koskevaa ohjelmaa; 1 Euroopan unionin neuvoston pääsihteeristö, konsolidoitu teksti 18239/10. RR\ doc 9/11 PE v02-00

10 28. kehottaa unionia tarkistamaan työnjakoa koskevia menettelyjään varmistaakseen, ettei ihmisoikeuksien, sosiaalisen osallisuuden, sukupuolten tasa-arvon, kansalaisuuden tai ilmastonmuutoksen kaltaisia horisontaalisia kysymyksiä laiminlyödä; 29. korostaa, että avun avoimuus on keskeistä sekä omistajuuden että avun tuloksellisuuden varmistamiseksi; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita omaksumaan kunnianhimoisen asenteen avun avoimuuden suhteen edistämällä kansainvälisellä tasolla mekanismeja, joilla pyritään ottamaan käyttöön alaa koskevat maailmanlaajuiset standardit, joista esimerkkinä on kansainvälisen avun avoimuutta koskeva aloite; kehottaa jäsenvaltioita allekirjoittamaan ja panemaan täytäntöön kansainvälisen avun avoimuutta koskevan aloitteen, elleivät ne ole tätä jo tehneet; 30. korostaa, että yksityisen sektorin osallistumisen lisäämiseen mahdollisesti liittyvät riskit on arvioitava selvästi ja että tätä varten on määritettävä yksityisen sektorin hankkeiden tukemista koskevat tarkat kriteerit sekä hyvät vaikutusten arviointimekanismit, jotka on kehitettävä sen takaamiseksi, että yksityisen sektorin sijoitukset ovat kestäviä ja kansainvälisesti sovittujen kehitystavoitteiden mukaisia eivätkä johda sidottuun apuun palaamiseen; 31. pitää sukupuolten tasa-arvoa erittäin tärkeänä osana kehityspolitiikan linjaamista ja kehottaa näin ollen sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon täysin avun tuloksellisuutta koskevaan toimintaohjelmaan sekä naisjärjestöjä osallistumaan aktiivisesti kaikkiin kehitysprosesseihin; 32. korostaa, että neljännessä korkean tason foorumissa olisi myös luotava perusta osallistavammalle maailmanlaajuiselle kehityskumppanuudelle ottamalla tiiviimmin mukaan uudet avunantajat, erityisesti maat, joiden toimintaa avun tuloksellisuutta koskevat yleiset normit eivät sääntele; kehottaa unionia ottamaan asiassa johtoaseman, jotta varmistetaan, että tällaisista maista tuleva apu on julkisesta kehitysavusta sovittujen kansainvälisten periaatteiden mukaista; on sitä mieltä, ettei tämä saisi johtaa avun tuloksellisuuden heikentymiseen ja sen perusperiaatteiden vesittymiseen; 33. katsoo, että Euroopan parlamentin tulisi demokraattisen valvonnan toteuttajana edelleen osallistua avun tuloksellisuutta koskevan ohjelman käynnissä olevaan uudelleenmäärittelyyn muun muassa osallistumalla asiaankuuluvalla tavalla Busanin kokoukseen; 34. kehottaa unionia ja sen jäsenvaltioita edelleen kiinnittämään huomiota avun laatuun ja edistämään kehitykseen keskittyvää kansainvälistä toimintaohjelmaa; 35. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle. PE v /11 RR\ doc

11 VALIOKUNNAN LOPULLISEN ÄÄNESTYKSEN TULOS Hyväksytty (pvä) Lopullisen äänestyksen tulos +: : 0: Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet jäsenet Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet varajäsenet Lopullisessa äänestyksessä läsnä olleet sijaiset (187 art. 2 kohta) Thijs Berman, Michael Cashman, Corina Creţu, Véronique De Keyser, Charles Goerens, Catherine Grèze, András Gyürk, Filip Kaczmarek, Franziska Keller, Bill Newton Dunn, Maurice Ponga, Birgit Schnieber- Jastram, Michèle Striffler, Alf Svensson, Eleni Theocharous Santiago Fisas Ayxela, Martin Kastler, Cristian Dan Preda, Judith Sargentini María Irigoyen Pérez, Wolfgang Kreissl-Dörfler RR\ doc 11/11 PE v02-00