Lausunto Kollaja-hankkeen Pudasjärven (FI ) Natura-arvioinnin täydennyksestä

Transkriptio

1 Pohjois-Pohjanmaa POPELY93/07.04/2010 PVO-Vesivoima Oy Virkkulantie Ii Lausunto Kollaja-hankkeen Pudasjärven (FI ) Natura-arvioinnin täydennyksestä ELY-keskuksen aiemmat lausunnot Pudasjärven Natura-arvioinneista Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus antoi lausuntonsa Kollaja-hankkeen Pudasjärven Natura-arvioinnista ja Pohjois-Pohjanmaan ELYkeskus uudesta Natura-arvioinnista, joka koski vuoden 2010 säännöstelysuunnitelmaa ELY-keskus totesi jälkimmäisessä lausunnossaan johtopäätöksenään seuraavat puutteet: Vuoden 2010 suunnitelmassa keskimääräiset vedenkorkeudet nousisivat säännöstelyn myötä noin 25 cm. Sen lisäksi ekologisesti ja Naturaluontotyyppien säilymisen kannalta keskeistä on tulvan keskimääräisen huipun siirtyminen 10 päivällä myöhemmäksi kasvukauden alkuun nähden ja tulvavesien lasku vuosittain kaksi viikkoa keskimääräistä myöhemmin. Arvioinnin mukaan muutokset saattaisivat siirtää tulvaniitty- ja tulvametsätyyppien välisiä rajoja ylemmäksi ja vaihettumis- ja rantasoiden luhtaisuus lisääntyisi ja sen myötä kasvilajien runsaussuhteet muuttuisivat. Natura-arvioinnissa ei analysoitu, onko Natura-alueella sellaisia sopivalla korkeustasolla olevia maa-alueita, joihin luontotyypit voivat mainitulla tavalla siirtyä vesipeiton kasvun myötä. Ei tuotu esiin, voisiko luontotyyppien pinta-ala keskimääräisen vedenpinnan nousun myötä pienentyä, mikäli siirtymismahdollisuus ylöspäin olisi rajallinen. Ei myöskään analysoitu luontotyyppien siirtymisen mahdollisuutta ajallisen ulottuvuuden näkökulmasta, kun luontotyypit ovat sukkession mukaisesti kehittyneet Naturaalueen eri osiin ajallisesti eri aikaan ja ovat nykyisin tämän kehityksen myötä eri paikoissa ja eri korkeustasoilla. ELY-keskus listasi vielä keskeisimmiksi puutteiksi seuraavat: - kesäkaudella vesi olisi Pudasjärven Natura-alueella keskimäärin 20 cm nykyistä korkeammalla. Vedenpinnan nousun vaikutusta Natura-alueen luontotyyppien siirtymismahdollisuuteen ei ollut selvitetty, eikä sitä, mikä siirtymisen vaikutus olisi ylempänä sijaitseviin luontotyyppeihin. Arvioinnissa ei ollut analysoitu vedenpinnan nousun vaikutusta luontotyyppien pinta-aloihin ottaen huomioon luontotyyppien sijoittuminen eri korkeustasoille ja alueellisesti eri paikkoihin. Analysointi olisi edellyttä- POHJOIS-POHJANMAAN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS Veteraanikatu 1, PL 86, OULU Kutsunumero Veteraanikatu OULU Viestikatu OULU Valtakatu YLIVIESKA

2 2/13 nyt luontotyyppien korkeustasojen määrittämistä tarkemmin esimerkiksi korkeuskäyrien avulla. - kasvukauden kahden viikon viivästymisen vaikutuksia Naturaluontotyyppeihin ei ollut riittävästi arvioitu. - arvioinnista ei selvinnyt syksyn vedennoston tarkka ajankohta; kasvukauden lopulla vai sen jälkeen. - syksyisen ja talvisen normaalia selvästi korkeamman vedenkorkeuden vaikutuksia Natura-luontotyyppien menestymiseen ei ollut riittävästi arvioitu (juuristovaikutukset). Krister Karttusen päivätyt täydennykset PVO-Vesivoima on kirjeellään toimittanut Natura-arvioinnin täydennykset Luontotyyppien esiintyminen ja pinta-alat Karttusen raportti sisältää kartan, johon on merkitty Natura-luontotyyppien sijoittuminen Pudasjärven Natura-alueella. Luontotyyppien pinta-aloiksi (ha) Karttunen esittää seuraavaa: Tulvaniityt korte 55,64 sara & kastikka 62,39 Tulvametsä pajukko 28,54 koivikko: 16,00 Lehtomainen koivikko: 18,13 Moreenimaat: 14,81 Suot 98,01 Keskimääräisen vedenpinnan nousun vaikutukset luontotyyppien esiintymiseen ja pinta-aloihin Säännöstelyjärjestelyjen toteutuessa Pudasjärven vedenpinnan keskimääräinen korkeus nousisi 20 cm, mikä tarkoittaa pitkän aikavälin vuoden aikaisten keskimääräisten vedenkorkeuksien nousua. Kasvukauden aikainen veden keskimääräinen korkeus on laskenut koko mittausjakson ajan. Suunniteltu säännöstely palauttaisi vedenkorkeuden vaihtelun suunnilleen vuoden 1970 tasolle. Vuosien välinen hajonta vedenkorkeudessa ei säännöstelyn myötä muuttuisi. Keskimääräisen vedenkorkeuden nousu vaikuttaisi veden peittoprosenttiin eri korkeuksilla. Eri kasvillisuustyyppien esiintyminen eri korkeuksilla riippuu pääasiassa peittoprosentista. Keskimääräinen vedenkorkeuden nousu muuttaisi peittoprosenttia eri tavoin eri korkeuksilla ja vastaavasti eri kasvillisuustyyppien esiintymistä alueella. Kasvillisuustyyppien muutoksia tulee tarkastella peittoprosentin muutosten kautta, ei suoraan vedenkorkeuden muutoksia arvioiden. Korkeuden ja peittoprosentin suhde on epälineaarinen. Tulvaniittyjen esiintymisen alarajalla peittoprosentti ei muutu.

3 3/13 Keskimääräinen vedenkorkeuden nousu ei raportin mukaan vaikuta myöskään suoalueitten kasvillisuuteen. Tulvaniittyjen ja tulvametsän, tulvapajukon, välinen raja sijoittuu Pudasjärvellä tehtyjen tutkimusten mukaan keskimäärin korkeudelle 107,6 m, mikä vastaa mallinnusjakson ( ) keskimääräistä peittoprosenttia 37,5 %. Säännöstelyn myötä vastaava peittoprosentti olisi mallinnuksen mukaan noin korkeudella 108,0 m. Tulvametsien, tulvakoivikon, ja lehtojen välinen raja sijoittuu korkeudelle 108,6 m, mikä vastaa peittoprosenttia 14,3 %. Säännöstelyn myötä vastaava peittoprosentti olisi mallinnuksen mukaan noin korkeudella 109,1 m. Laskennallisesti tulvaniityt leviäisivät korkeusvyöhykkeelle 107,6-108,0 m mistä tulvametsät vetäytyisivät ja ne vastaavasti leviäisivät lehtoihin ja moreenimaille korkeusvyöhykkeelle 108,6-109,1 m. Muutokset tapahtuisivat hyvin pitkän ajan kuluessa vastaavasti kuin tähänastisen vedenpinnan alenemistrendin seuraukset. Alueelle tehtiin korkeusmalli käyttäen maastossa tarkkuus GPS -laitteella tehtyjä mittauksia, korkean veden aikaan tehtyjä kaikuluotauksia ja laserkeilausta. Viimeksi mainittu osoittautui hyvin epäluotettavaksi monilla vyöhykkeillä, minkä vuoksi mittaukset oli tarkennettava laajoilla GPS -laitteella tehdyillä mittauksilla. Käyttäen 20 cm välein tehtyä korkeusmallia laskettiin kasvillisuusvyöhykkeiden pinta-alat eri korkeusvyöhykkeillä alueilla, joihin vedenkorkeuden muutokset voisivat vaikuttaa. Tulvametsän alarajalla korkeuksilla 107,6 108,0 m laskettiin esiintyvän tulvametsää 7,20 ha. Tämä alue mahdollisesti muuttuu tulvaniityksi säännöstelyn myötä. Vastaavasti korkeudella 108,6 109,1 esiintyy moreenimaita ja lehtoa 8,78 ha, mitkä voisivat säännöstelyn myötä muuttua tulvametsiksi. Kaikkiaan tulvametsiä lasketaan alueella olevan 44,55 ha, joten laskennallinen tulvametsien pinta-ala saattaisi jopa kasvaa. Kaikkia yllä mainittuja luontotyyppejä esiintyy raportin mukaan monilla eri korkeuksilla, kaikkien näiden pinta-ala tulvametsän alarajan vyöhykkeellä on 9,91 ha ja ylärajan vyöhykkeellä, 15,12 ha. 107,6-108,0 108,6-109,1 kaikki esiintymät tulvapajukko 5,52 1,6 28,54 tulvakoivikko 1, ,01 lehto 0,75 7,22 18,13 moreenimaat 1,96 1,55 14,81 yhteensä 9,91 15,12 77,50 Teorian perusteella tulvametsien ja lehtojen tulisi esiintyä selvästi eri korkeusvyöhykkeillä. Kuitenkin arvioitaessa niiden esiintymistä eri korkeusvyöhykkeillä ne näyttävät esiintyvän hyvin limittäin. Osittain tämä on todellista, johtuen esimerkiksi puulajien leviämismekanismeista; osittain kyseessä on kasvillisuuskartan ja korkeuskartan rinnastamisesta johtuva mittausvirhe.

4 4/13 Kasvukauden pituuden vaikutukset luontotyyppeihin Periaatteessa kasvukausi kuvastaa sitä ajanjaksoa, jona kasvit saavat energiaa ja kasvavat. Kasvu ja yhteytys ovat kuitenkin myös geneettisesti kontrolloituja ja vaihtelee suuresti lajeittain. Monien puulajien kasvu päättyy tietyn ajanjakson kuluttua riippumatta sääoloista, jotkin kasvit voivat jatkaa kasvuaan niin pitkään kuin lämpötilat ja muut olosuhteet sallivat. On lajeja, jotka ovat sopeutuneet pitkään kasvukauteen eivätkä menesty kilpailussa muiden lajien kanssa lyhyen kasvukauden olosuhteissa. Toisaalta monet lajit ovat hyvinkin laajalle levinneitä eikä kasvukauden pituus näytä vaikuttavan niiden esiintymiseen. Pudasjärven tulva-alueilla kasvavat lajit, kuten ylipäätään suurin osa tulvametsien ja niittyjen lajeista, esiintyvät melkein koko Suomessa; ne ovat yleisiä paljon pohjoisempanakin lyhyemmän kasvukauden alueilla. Tulvan vaikutus kasvillisuuteen on kirjallisuudessa yleisesti käsitetty johtuvan stressistä, ei kasvukauden pituuden muuttumisesta. Syksyisen ja talvisen vedenpinnan nousun vaikutukset luontotyyppeihin Säännöstelyn seurauksena Pudasjärven vedenpinta nousisi keskimäärin luonnontilaa korkeammalle syksyisin. Vedenkorkeuden nousu alkaisi viikolla 39 vedenpinnan keskimääräiseltä tasolta 107,25. Suurimmillaan ero keskimääräisen luonnontilaisen ja säännöstellyn vedenkorkeuden välillä olisi lähes metri. Säännöstely vaikuttaisi erityisesti kuivina, vähäsateisina vuosina ja näkyy myös syksyisissä veden minimikorkeuksissa, veden pinta ei laskisi koskaan syksyisin säännösteltynä yhtä alas kuin nykytilassa. Vedenkorkeuden nousu ajoittuu kasvukauden loppuun. Terminen kasvukausi päättyy Pudasjärvellä 6.9. (1993) (2000) välisenä aikana eli viikolla Tällöin keskimääräinen vedenkorkeus olisi vajaat 30 cm luonnontilaista korkeammalla. Erot vuosien välillä ovat kuitenkin suuria ja säilyisivät sellaisina: eri vuosina vedenpinnan taso vaihtelee kasvukauden päättyessä tasosta 106,5 tasoon 108,5 niin luonnontilassa kuin säännösteltynä. Säännöstely vaikuttaisi myös loppusyksyn - alkutalven vedenkorkeuksiin. Syksyinen keskimääräistä korkeampi vedenpinnan taso laskisi nopeasti lähelle luonnontilaa tasolle noin 108,0 viikolla mennessä. Kuitenkin erityisesti alkutalvesta joulu-tammikuussa niin erityisen matalat kuin erityisen korkeat vedenpinnan tasot muuttuisivat säännöstelyn myötä, minimivedenkorkeudet olisivat luonnontilaa korkeammalla ja maksimivedenkorkeudet matalammalla. Sama asia näkyy myös keskimääräisen vedenkorkeuden hajonnan muuttumisessa: kasvukaudella suhteellisen suuri vedenkorkeuden hajonta ei säännöstelyn myötä juuri muuttuisi, mutta syksyllä ja talvella erot vuosien välillä olisivat nykyistä pienemmät. Tulva vaikuttaa monien eri mekanismien kautta. Tärkeimpänä on pidetty maaperän vettymisestä johtuvaa hapettomuutta, mikä suoraan heikentää

5 5/13 kasveja. Lisäksi voivat vaikuttaa kasvien maanpäällisten osien jääminen veden alle, hapettomuudesta johtuvat muutokset maaperän ravinnetasapainossa ja mikrobitoiminnassa sekä tulvan tuoma sedimentti. Maaperän hapettomuus estää juuriston toiminnan, tai juuriston soluhengitys muuttuu anaerobiseksi, mikä kuitenkin voi nopeasti johtaa myrkkyjen kerääntymiseen ja solujen vahingoittumiseen. Juuriston lamaantuminen estää veden ja ravinteiden kuljetuksen kasvin maanpäälisiin osiin. Kasvukauden päätyttyä kuitenkin useimmat kasvilajit vaipuvat lepotilaan. Silloin niiden elintoiminnot, yhteytys, soluhengitys, kasvu, yms., ovat hyvin hitaita. Soluhengitys juuristossa on vähäistä eivätkä maanpäälliset osat tarvitse vettä tai ravinteita. Veden alle kokonaan jäävä kasvi ei vastaavasti saa happea ja hiilidioksidia yhteyttäviin solukoihin. Sillä ei ole kuitenkaan suurta merkitystä mikäli kasvi on lepotilassa. Hyvin tulvaa sietävät kasvit ovat eri tavoin sopeutuneet sekä juuriston hapenpuutteeseen että yhteyttämisen pysähtymiseen. Monilla lajeilla juuristoon kertyy viimeistään kasvukauden päättyessä hiilihydraatteja, joiden avulla ne selviytyvät hyvin hapettomista olosuhteista. Näidenkin lajien kasvu pysähtyy veden alla, mutta tulvan jälkeen ne jatkavat kasvuaan. Eri vuodenaikoina tapahtuvan tulvan vaikutusta on selvitetty kasvatuskokeissa eri valaistus- ja lämpötiloissa: kesä C, talvi 6-8 C. Kaikki tutkitut lajit kestivät paremmin talvi- kuin kesä tulvaa. Osa menehtyi nopeasti molemmissa olosuhteissa; osa sieti kesätulvaa noin viikon, mutta talvitulvaa joitakin kuukausia (60-80 vrk) lajista riippuen. Tutkituilla lajeilla ei välttämättä ole selvää lepokautta ja ero kesän ja talven välillä todennäköisimmin johtui kasvien erilaisesta aktiivisuudesta eri lämpötiloissa. Lajien väliset erot selittyivät niiden kyvyllä varastoida ja hyödyntää hiilihydraatteja hapettomissa oloissa (Klimesova, J. 1994; van Eck, W. et al. 2004). Tulvan vaikutus maaperään johtuu myös suurelta osin hapettomuudesta: kemiallisista hapetus/pelkistys reaktioista ja mikrobien toiminnasta. Kasveille tärkeiden ravinteiden saatavuus saattaa lisääntyä tulvan myötä. Hapettomissa oloissa typpiyhdisteet muuttuvat nitraatista nitriitiksi ja ammoniumiksi ja fosforia vapautuu erilaisista yhdisteistä. Nämä reaktiot ovat kuitenkin voimakkaasti riippuvaisia tulvaveden lämpötilasta: useimpien raviteiden vapautuminen on moninkertaista lämpimissä (20 C) kuin viileissä (5 C) oloissa (Loeb ri ers, L. & Roelofs, J. 2008). Tulvan rehevöittävä, ravinteisuutta lisäävä vaikutus voi johtua myös sedimentin mukana kulkeutuvista ravinteista (Klaus, V. et al. 2011). Kuitenkin sedimentin mukana syksyllä mahdollisesti kulkeutuvien ravinteiden määrä on vähäinen verrattuna kevättulvaan. Veden kiintoainespitoisuus on lijoessa ja muissa pohjoisissa joissa syksyllä vain kolmasosa kevättulvan aikaisesta, ja virtaama lijoessa on syksyisin alle puolet tulvan aikaisesta (Kuva 8). Kollaja hanke ei muuttaisi virtaamia Pudasjärven Natura-alueella. Säännöstelystä johtuva syystulva ajoittuisi kasvukauden jälkeen ja ajalle, jolloin pintaveden lämpötilat ovat jo alle 5 C. Tulva-alueella esiintyvät kasvit ovat myös sopeutuneet vetisiin olosuhteisiin, ja vallitseva maaperä on

6 6/13 kehittynyt, kevättulvan vaikutuksen alaisina. Näissä olosuhteissa vettymisen vaikutukset kasvillisuuteen, joko suoraan kasveihin kohdistuvana tai maaperän olosuhteiden muutosten kautta, ovat huomattavan vähäisiä. On erittäin epätodennäköistä, että syystulvalla olisi merkittäviä vaikutuksia alueen luontoarvoihin. Karttusen johtopäätökset Mittavat lisäselvitykset ovat tarkentaneet kuvaa Kollaja-hankkeen vaikutuksista Pudasjärven Natura 2000 alueen suojeluarvoihin. Aiemmin ELYkeskukselle jätetyn arviointiraportin päätelmiä ei ole tarpeen muuttaa. Metsähallituksen lausunto Säännöstelyn vaikutuksia Pudasjärven Natura-alueen suiston kokonaisuuden kehitykseen pitkällä aikavälillä ei ole tarkasteltu arvioinnissa. Deltasuiston kehityksen ja säilymisen kannalta oleellisinta ovat satunnaisesti vuorottelevat, kestoltaan, ja vuodenajasta riippumattomat kuivat ja tulvajaksot. Pudasjärven Natura-alueen säännöstelyllä aikaansaatua vedenvaihtelua voidaan siihen nähden pitää luonnottomana sen rajoittaessa vedenpinnan vaihtelun tiettyihin rajoihin, jossa ylimmät tulvahuiput leikattaisiin pois samoin kuin alimmat epäsäännöllisesti toistuvat vedenkorkeudet. Näillä on keskeinen merkitys tulva-alueen muodostumiselle. Suunniteltu säännöstely lyhentäisi kasvukautta sekä alku- että loppupäästä. Arvioinnissa ei ole kiinnitetty huomiota myöhäistetyn, kasvukautta lyhentävän kevättulvan vaikutuksiin. Lähinnä on tarkasteltu, miten syksyisin ja talvisin nykyistä korkeammalle sijoittuva vedenpinnan taso vaikuttaisi kasvillisuusvyöhykkeisiin, lähinnä tulvametsiin ja ylimpiin tulvaniittyihin. Vaikutuksia alueen soihin tai lampiin ei ole käsitelty. Kasvukausi ei ole riippuvainen ainoastaan lämpötilasta, vaan siihen vaikuttavat myös kevättulvan myöhäistäminen ja syystulvan aikaistaminen. Pudasjärven pinta nousisi nykyistä korkeammalle. Koko Natura-alueen sekä sen ulkopuolisen alueen rantavyöhyke olisi lisääntyvän eroosion vaikutuksen alaisena, joka vaikuttaisi sedimentaatioon ja lisäisi myös kiintoaineja ravinnekuormitusta vesistöön. Lisäksi on huomioitava suunnitellun Kollaja-hankkeen monimutkainen säännöstelyrytmi eri vuodenaikoina. Se olisi kokonaisuutta ajatellen normaali -vuonnakin erittäin haastava toteuttaa käytännössä, saati äkillisten tulvien tai pitkien kuivien jaksojen aikana. Pelkästään Pudasjärven vedenpinnan korkeuksien ennakoiminen suunnitellulla tavalla olisi vaikea toteuttaa arvioinnissa esitetyllä tavalla. Vaikutukset ulottuisivat koko vesistöalueelle, koska myös latvajärvien (Kosto, Irni), säännöstelyä jouduttaisiin säätämään aina kulloisenkin alapuolella vallitsevan tilanteen mukaan. Tällä hetkellä, vähäsateisen kesän jälkeen Koston ja Irnin vedenpinnat ovat tavanomaista alhaisemmat. Pudasjärven korkeus on tällä hetkellä 106,5 m ja suunnitelman mukainen vedenpinnan taso nyt tulisi olla 108 m eli 1,5 m korkeammalla. Täydennyksessä todetaan syystulvan ajoittuvan kasvukauden jälkeen ajalle, jolloin pintaveden lämpötilat ovat jo alle

7 7/13 5 astetta. Pudasjärven Mursunlammessa lämpötila on kuitenkin vielä 8 astetta. Täydennyksessä on lueteltu paljon epävarmuustekijöitä. Niitä on kuvailtu asiallisesti, koska lienee mahdoton arvioida hankkeen vaikutuksia varmuudella Natura-alueeseen. Säännöstelyn monivaikutteisuus, kasvukauden lyhentyminen, sedimentaation muuttuminen ja keskivedenpinnan pysyvä nostaminen ja ylä- ja alavesipintojen leikkaaminen aiheuttaisivat merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Pudasjärven Natura-alueeseen. Pohjolan Voiman kirje Pohjolan Voima on kirjeellään halunnut todeta Metsähallituksen lausunnon johdosta seuraavaa. Yhteenvetona Pohjolan Voima toteaa, että Metsähallitus on arvostellut laadittuja Natura-arvioita lähinnä yleisellä tasolla. Yhtään todelliseksi osoitettua puutetta tai virhettä ei ole tuotu esiin. Natura-arvion on laatinut riippumaton tutkija Krister Karttunen Helsingin yliopistosta. Hänellä on laaja kasvitieteellinen ja vesiekologinen osaaminen, ja hän on aiemmissa työtehtävissään osallistunut Natura-ohjelman toimeenpanoon sekä Suomessa että Virossa mukaan lukien Natura-luontotyyppioppaan toimitustyön. Kyseenalaistaessaan Karttusen laatimaa arviota, Metsähallitus ei ole esittänyt yhtään yksilöityä perustetta. Pitkän aikavälin tarkastelu ja vedenkorkeudet Karttusen raportin luvut 6 ja 7 keskittyvät delta-alueiden syntyyn ja kehitykseen ja luvussa 4 esitetään suunniteltu säännöstely yksiselitteisesti. Muun muassa kuvat 9, 10, 11 ja 31 osoittavat, että vedenpinta vaihtelee Kollajan jälkeenkin luonnonolojen satunnaisuuden mukaan ja noudattaa varsin tarkoin luontaista rytmiä. Kevättulvan vaikutukset on tarkasteltu seikaperäisesti Karttusen raportin kohdassa Luontotyypin tulvaominaisuudet riippuvat vesipeitosta. Yksittäisten vuosien korkeimpien tulvahuippujen synnyttämä vesipeittoaika jää niin lyhyeksi ja harvinaiseksi, ettei ylimmille tulvavyöhykkeille ole syntynyt tulvasta riippuvaisia luontotyyppejä. Näin ollen korkeimpien tulvien rajaaminen tasolle +110,3 m ei vaikuta suojeltuihin luontotyyppeihin. Tulvakorkeuden rajaamista on esitetty yksinomaan tulvasuojeluperustein. Voimatalouden kannalta myös korkeimmat tulvat olisi mahdollista toteuttaa palautuslaskelmien avulla, eikä asialla olisi voimataloudelle ainakaan haitallista vaikutusta. Kesäaikaisen vedenkorkeuden vaikutuksia on tarkasteltu Karttusen raportin kohdassa : taso +106,75 paljastaa avoimilla rannoilla hiekka- ja mutapohjat. Näin ollen tämän tason alapuolella ei ole suojeltuja luontotyyppejä. Tulvaniittyjen vesipeitto pysyy raportin mukaan suunnilleen ennallaan ja ajoittaiset kuivat jaksot tasoon +106,75 eivät muutu, jolloin kortteikon ja yhtenäisen saraikon leviäminen ylemmäksi niityillä todennäköisesti estyy. Alimpien vedenkorkeuksien rajaamista on esitetty yksinomaan virkistyskäytön vuoksi. Voimatalouden kannalta myös

8 8/13 matalat vedenkorkeudet olisi mahdollista toteuttaa nykyistä vastaavasti. Asialla ei olisi myöskään voimataloudellista merkitystä. Kun matalien vesien poistaminen on sekä Naturan että voimatalouden kannalta merkityksetöntä, tämä huomattava virkistyskäyttöhaitta on tarkoituksenmukaista poistaa. Natura-arvion täydennyksen keskeinen osa on luontotyyppien pintaalatarkastelu ja mahdollisten siirtymien arviointi. Niistä Metsähallitus ei lausu mitään. Tulvan ja matalien vedenkorkeuksien leikkaamisen haitallisista vaikutuksista on esitetty väite, mutta ei kuvattu vaikutusmekanismia. Kasvukauden lyheneminen Metsähallituksen lausunnossa on katsottu, että arvioinnissa ei olisi kiinnitetty huomiota kasvukauden pituuteen, mutta ei ole esitetty perusteluja millaisen mekanismin kautta kasvukauden lyheneminen saattaisi vaikuttaa haitallisesti luontotyyppeihin. Karttusen raportin kohdassa 6.2. on seikkaperäisesti esitetty, miksi tulvan vaikutuksia tulee tarkastella vesipeiton kautta. Karttusen täydennyksen luvussa 4 on tarkasteltu kasvukauden pituutta lajien esiintymisen kannalta. Syksyn tilannetta on tarkasteltu luvussa 5. Alueen suot ja lammet Metsähallituksen mukaan vaikutuksia soihin ja lampiin ei olisi käsitelty. Soita on käsitelty Karttusen raportin sivuilla 26, 36 ja 43. Lammet ei ole erityinen Natura-luontotyyppi. Kaikki Natura-alueen suojellut luontotyypit on arvioinnissa käsitelty. Eroosio Metsähallituksen mukaan eroosio lisääntyisi koko Natura-alueella sekä sen ulkopuolisen alueen reunavyöhykkeellä ja tästä aiheutuisi haitallisia vaikutuksia. Metsähallituksen lausunnossa ei ole perusteltu, miksi eroosio lisääntyisi nykyisestä, kun vedenpinta vaihtelisi avovesikauden aikana luonnonolojen mukaan satunnaisesti kuten nykyisinkin. Vaikka eroosio lisääntyisi, vaikutukset eivät kohdistuisi Natura-alueeseen, vaan sen alapuoliseen vesistöön. Natura-alueen sedimentaatio perustuu Iijoen kuljettamaan ainekseen lähinnä kevättulvan aikaan, jolloin kiintoainevirtaamat ovat suuret. Rantaeroosiota on käsitelty Karttusen raportissa kohdassa ja sedimentaatiota kohdissa ja sekä täydennyksen sivulla 6 ja kuvassa 8. Säännöstelyn toteuttaminen Metsähallitus pitää säännöstelyn toteuttamista monimutkaisena. Padotusja juoksutusrakenteet on suunniteltu niin, että säännöstely voidaan toteuttaa suunnitellulla tavalla kaikissa olosuhteissa. Säännöstelyä voidaan myös muuttaa, mikäli se esim. tarkkailutulosten perusteella osoittautuu tarpeelliseksi. Iijoen vesistön kulloinenkin hydrologinen tilanne on hyvin tiedossa, eivätkä Metsähallituksen mainitsemat äkilliset tulvat tule yllättäen. Järjestelmän teknisessä hallinnassa ei ole mitään erityisen monimutkaista. Lopulliset juoksutusmääräykset asetetaan lupapäätöksessä.

9 9/13 Metsähallituksen mainitsemat pitkät kuivat kaudet ovat erityisen yksinkertaisia. Tuolloinhan kaikki vesi poistuu luonnonuomaan Siikahaaran pohjakynnyksen ja tulvapadon kiinteän kynnyksen kautta, eikä mitään säätötarvetta ole. Koston ja Irnin säännöstelyt ovat vuosisäännöstelyjä, eikä niillä vaikuteta (eikä pitkän viipymän vuoksi voitaisikaan vaikuttaa) vesitilanteen nopeisiin vaihteluihin Pudasjärvellä. Mitä tulee vesitilanteen hallintaan kuluneen syksyn kaltaisissa poikkeuksellisissa olosuhteissa, on mahdollista, että Pudasjärven vedenpinta nousee tasolle +108,0 m myöhemmin kuin Pudasjärven nousunopeus riippuu tulovirtaamasta ja luonnonuomaan juoksutettavasta virtaamasta. Pudasjärvi alkaa nousta vastaa siinä vaiheessa, kun tulovirtaama ylittää Pudasjärvestä poistuvan virtaaman. Mikäli nousu viivästyy, tällainenkin tilanne jäljittelee luonnonmukaista eikä voi olla haitaksi suojelluille luontotyypeille. ELY-keskuksen arvio Natura-arvioinnin asianmukaisuudesta Natura-luontotyyppien alueellinen sijoittuminen kuvataan kartalla. Tämä tieto esitettiin jo ensimmäisessä Natura-arvioinnissa vuonna 2009, tiedot ovat kuitenkin tarkentuneet. Natura-alueelta on analysoitu korkeuskäyrät 20 m välein. Luontotyyppien pinta-alat on laskettu ja ilmoitettu kokonaisuutena koko Natura-alueelta. Tulvapajukon, tulvakoivikon, lehtojen ja moreenimaiden pinta-alatiedot kerrotaan kahdelta korkeusvyöhykkeeltä tekstissä (107,6-108,0 ja 180,6-109,1). Lisäksi on esitetty tulvametsien, lehtojen ja moreenimaiden pinta-alat 20 cm korkeusvyöhykkeittäin pylväsdiagrammina. Neuvottelussa Krister Karttunen toi esiin, että kaikkialla Naturaalueella, missä tulvametsiä nykyisin esiintyy, on laajoja alueita korkeuden 108,0 yläpuolella, siis korkeammalla kuin mihin tulvametsän alaraja säännöstelyn myötä saattaisi siirtyä. Karttusen mukaan tulvametsät säilyvät niin läntisen suuhaaran alueella Karsikkosaarella ja Karjalanniemillä kuin itäisen suuhaaran alueella Säkkisensaaren, Iso- ja Pikkukaivoksen tienoilla. Karttunen toi neuvottelussa esiin, että tulvametsien ja tulvaniittyjen kannalta keskeistä on vedenkorkeuden vaihtelu: siis tulva. Mahdollisen säännöstelyn myötä tulvaisuus, vesipeitto kasvukaudella, hieman lisääntyisi toisaalta kesän alimmat vedenkorkeudet eivät muuttuisi, mikä takaa näiden luontotyyppien kannalta tärkeän kuivumisen. Alueen soihin, luhtaisiin vaihettumissoihin ja puustoisiin soihin, vedenkorkeuden muutoksilla ei olisi Karttusen mukaan vaikutuksia. Täydennyksessään Karttunen tähdentää vedenpeittoprosentin merkityksen ensisijaisuutta tarkasteltaessa kasvillisuustyyppien esiintymisessä tapahtuvia muutoksia. Veden korkeuden nousu vaikuttaa peittoprosenttiin eri tavoin eri korkeusvyöhykkeillä, mikä puolestaan vaikuttaa eri kasvillisuustyyppien esiintymiseen alueella. 20 cm keskimääräinen muutos veden korkeudessa johtaa cm korkeustason vaihteluun samalla peittoprosentilla eri alueilla, sitä enemmän, mitä korkeammalla ollaan. Alimmilla kasvillisuusvyöhykkeillä peittoprosentti ei muutu.

10 10/13 Luontotyyppien sijoittuminen suistoalueen eri osiin käy hyvin ilmi tähän ja aiempiin Natura-arviointeihin sisällytetyistä kartoista. Pinta-alasuhteet tulvametsien, lehtojen ja moreenimaiden osalta on myös esitetty diagrammissa. Arvioinnista ei löydy vedenpinnan nousun vaikutustarkastelua luontotyyppien pinta-aloihin tarkasteltuna siinä valossa, että luontotyypit sijoittuvat alueellisesti suiston eri osiin. Laskennallisesti osoitetaan, että siirtymismahdollisuutta keskimäärin on. Olevan tiedon valossa osalla luontotyypeistä siirtymismahdollisuus on suoraan naapuriluontotyypin alueelle näin nimenomaan korkeimmilla alueilla/suistosaarilla - mutta ei ilmeisesti kaikilla (alavammilla/matalammilla saarilla). Tässä mielessä analyysiä olisi erityisesti toivonut suiston uloimmilta tulvaniitty- ja tulvametsäsaarilta, jotka ovat pääuomien maa-alueita matalampia. Olemassa olevan karttaaineiston valossa näyttäisi, ettei tulvaniityillä ja tulvametsillä ole ainakaan suiston ulko-osien saarilla siirtymismahdollisuutta ylemmäs tai alueesta riippuen siirtymismahdollisuus on rajallinen. Arvioinnin asianmukaisuuden näkökulmasta olisi ollut suotavaa analysoida myös luontotyyppien uhanalaisuutta ja suotuisaa suojelutasoa. Karttunen tähdentää, että Natura-alueen luontotyyppien peittävyydet eivät ole tarkkarajaisia, vaan luontotyyppejä esiintyy lomittain eri korkeusvyöhykkeillä. Luontotyypit hakeutuvat keskimääräisen vedenpinnan nousua vastaavasti ylemmäs niille suotuisille tasoille ja vesipeittoalueille eri puolilla Natura-aluetta. Tulvaniityt leviäisivät korkeusvyöhykkeelle 107,6 108,0. Osassa aluetta kastikkaniittyjä tavataan jo nyt tällä korkeudella. Tulvaniittyjen esiintymisen alarajalla peittoprosentti ei muutu, koska vedenpinnan ei annettaisi laskea vähävetisinä vuosina poikkeuksellisen alas. Tulvan jälkeinen vedenpinnan lasku takaa tulvaniityille tärkeän kuivumisen. Niittyvyöhykkeen yläraja eli alueen pysyminen avoimena ja puuttomana riippuu pajujen lisääntymisestä. Kevättulvan siirtyminen enemmän kasvukaudelle heikentää pajujen mahdollisuutta levitä avoimelle alueelle ja siis parantaa tulvaniityn menestymismahdollisuuksia. Itse asiassa tulvaniittyjen pinta-ala todennäköisesti kasvaisi nykyisestä. Keskimääräinen veden korkeuden nousu ei vaikuta suoalueiden kasvillisuuteen, koska ne sijaitsevat tason 108,0 yläpuolella. ja korkeampien jokipenkkojen takana. Soiden pohjaveden taso on enemmän riippuvainen Iijoen kuin Pudasjärven vedenpinnan tasosta, eikä mahdollinen säännöstely vaikuttaisi siihen millään tavoin. Tulvametsät siirtyvät pääasiassa vyöhykkeelle ,1. Osa metsistä voi levitä suoraan viereisille lehto- ja moreeni maille ja osa hakeutuu siemennyksen ja lehto- ja moreenimailla jo esiintyvän tulvametsäkasvillisuuden lisääntymisen kautta. Kaikissa purkausuomissa, myös jo kuivuneissa, esiintyy tulvametsäkasvillisuutta, josta leviäminen myös vesomalla on todennäköistä vedenpeiton tullessa suotuisaksi. Täydennysraportin mukaan tulvametsätyyppiä esiintyy kaikilla korkeusvyöhykkeillä tasojen 106,6 ja 109,8 välillä. Mitä tulee tulvametsän suotuisaan pinta-alaan, tason 108,0 yläpuolella on nyt 34,4 ha tulvametsää ja lehto- ja moreeni maata 29,2 ha. Kun tulvametsän nykyinen pinta-ala alueella on 44, 55 ha, laajentumisvaraa lehto- ja moreenimaille on riittävästi ottaen huomioon myös sen, että tulvametsä ei häviä suinkaan kokonaan 108, 0 tason alapuolisilta

11 11/13 alueilta. Sen osoittaa tulvametsän nykyinen levinneisyys lähes kaikille korkeusvyöhykkeille. Kasvukauden merkitys luontotyyppien menestymiselle Pudasjärvellä ei ole niin iso kuin tulvan aiheuttama stressi. Pudasjärvellä esiintyviä luontotyyppejä tavataan huomattavasti pohjoisempana, jossa kasvukausi on lyhyempi. Terminen kasvukausi päättyy Pudasjärvellä Syksyllä syystulvan vedenkorkeuden nousu alkaa ja päättyy 6.12., johon mennessä vedenpinta laskee lähelle luonnontilaista tasoa. Karttunen arvioi täydennysraportissa eri kriteereihin nojaten, ettei talvella lepotilassa oleville luontotyypeille aiheudu hankkeesta johtuvaa erityistä haittaa, koska olosuhteet ovat samat tai lähellä luonnontilaista. Karttunen kiteyttää, että Natura-arvioinnin lähtökohtana on ollut luotettava tieto hankkeen vaikutuksista veden korkeuksiin. Hankkeesta on laadittu hydrologinen ja hydraulinen malli, jolla veden korkeutta on voitu laskea joka päivälle vuodesta 1974 lähtien olettaen, että Kollaja olisi ollut käytössä. Natura 2000 alueen luontotyypit ovat tulvaniityt, tulvametsät, vaihettumissuot, puustoiset suot sekä linnusto. Hankkeen vaikutusta luontotyyppeihin on arvioitu selvittämällä niiden esiintymistä pinta-aloittain ja korkeussuhteittain sekä arvioitu luontotyyppien kehitystä ja jakaumaa hankkeen mahdollisesti toteutuessa maastotutkimuksin, kartoituksin, vesistömallilla ja kirjallisuuslähtein. Arviontien johtopäätöksenä on, että vyöhykkeisyys todennäköisesti voimistuu ja kaikki luontotyypit menestyvät. Alueellisessa sijoittumisessa tapahtuu jokideltalle luontaista kehitystä. Jo aikaisemmissa vaiheissa on selvitetty, että luontotyypit eivät tule sillä lailla muuttumaan, että siitä olisi haittaa lintujen ympäristönä. ELY-keskus lähetti PVO-Vesivoimalle Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen Viinivaara-hankkeessa ja tiedusteli em. asiaa hallinto-oikeuden linjaamassa valossa. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan muun ohella: Hallinto-oikeus toteaa, että harkinta riittävästä suojelun laajuudesta on tehty Natura-verkoston perustamisvaiheessa. Kun alue on tiettyjen luontoarvojensa takia sisällytetty Natura verkostoon, rajatun alueen sisällä olevat luontotyypin tai lajin esiintymät ovat suojeltuja ja niiden merkittävä heikentäminen on kielletty. Direktiivin tavoitteiden ja Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella on katsottava, että myös Natura-alueella esiintyvän luontotyypin esiintymisalueen osittainen merkittävä heikentäminen on suojelun tavoitteiden vastaista. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus katsoo, että Kollaja-hankkeen Pudasjärven Natura-arvioinnin täydennys on laadittu asiantuntevasti ja riittävän laajasti, jotta voidaan arvioida hankkeen vaikutuksia kyseisen alueen luontotyypeille, erityisesti aiheutuuko hankkeesta suojelun tavoitteiden merkittävää heikentämistä.

12 12/13 ELY-keskuksen arvio hankkeen vaikutuksista, niiden merkittävyydestä ja johtopäätökset Toimenpiteiden hyväksyminen toimivaltaisessa viranomaisessa on Euroopan unionin tuomioistuimen mukaan mahdollista, kun on ensin asianmukaisen arvioinnin päätelmin varmistuttu, ettei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä haitallisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä. Iijoen järvidelta Pudasjärvessä on ainutlaatuinen luonnonmuodostuma, jonka suojeluarvo on kiistaton. Delta on muodostunut tuhansien vuosien kuluessa erilaisissa olosuhteissa ja on alati dynaamisessa muutoksessa. Joki työntää vuosittain tonneittain kiintoainetta deltaan ja se kasvaa ja muuttaa muotoaan. Ihmistoiminta on vaikuttanut kauan deltan olosuhteisiin. Rantaniittyjen niiton päättyminen 1950-luvun lopussa vaikutti niittyjen vähittäiseen metsittymiseen ja tulvametsien voimistumiseen. Uiton päättyminen 80-luvulle tultaessa on vaikuttanut virtaamien vähittäiseen supistumiseen ja deltan luontotyyppien jakaumaan. Metsien ja soiden ojitus on myötävaikuttanut kevättulvan voimakkuutta lisäävästi valuma-alueen pidätyskyvyn heikkenemisen myötä. Vesien hoidon tavoitteet vesien hyvästä ekologisesta tilasta ovat nyttemmin hidastamassa tätä ilmiötä. Ilmaston lämpeneminen ja sateisuuden lisääntyminen vaikuttavat taasen toiseen suuntaan. Lämpösumman kohoamisella on vaikutusta kasvukauteen. Tämän vuoksi ei ole mielekästä sitoa Naturan luontotyyppejä jonkin tiettyyn vuoden tilanteeseen pinta-alojen ja keskinäisen sijainnin suhteen. Delta elää kaiken aikaa, mutta muutokset ovat hitaita. Tärkeää Kollajahankkeessa on, että Pudasjärven Natura luontoarvot eivät merkittävästi heikkene. Natura arvioinnissa saadaan vastaus tähän kysymykseen ja siihen annetusta täydennyksestä Hankkeesta vastaava on selvittänyt mekanismin, millä tulvaniitty ja tulvametsä siirtyy ylemmälle vyöhykkeelle. Luontotyyppikuviot voivat siirtyä joko suoraan tai välillisesti uusille alueille sen mukaan kuin vedenpeitto on suotuisa. Paikoitellen ne voivat kasvaa pinta-alaa tai supistua, mutta määrällinen taso säilyy tyypille suotuisana. Siirtyminen ylemmille vyöhykkeille tapahtuu vedenpeiton muutosten ajamana. Tulvaniitty valtaa alaa tulvametsältä ja tulvametsä lehdoilta ja moreenimailta. Laskelmat osoittavat, että pinta-alaa ylävyöhykkeillä on riittävästi. Soihin hankkeella ei ole vaikutusta, koska niiden sijainti on ylemmillä vyöhykkeillä ja niiden pohjavedentaso on enemmän riippuvainen Iijoesta kuin Pudasjärvestä. Luontotyyppien ajallinen siirtyminen tapahtuu hitaasti, koska vedenkorkeuden vaihtelu on tarkoituksellisesti suurta ja nykytilan kaltaista. Esiintyy märkiä ja kuivia vuosia yhtälailla kuin nykyisinkin. Kesällä alavedenkorkeuden leikkaaminen ei vaikuta luontotyyppeihin, koska leikkaaminen ta-

13 13/13 pahtuu niiden luontaisen kasvuvyöhykkeen alapuolella. Talvella kasvit ovat elintoiminnoiltaan lepotilassa. Hankkeesta vastaava on selvittänyt veden noston ja laskun aikataulun syksyisin sekä termisen kasvukauden päättymisen Pudasjärvellä. Samoin hankkeesta vastaava on tehnyt selkoa syksyisen ja talvisen veden korkeuden vaikutuksista luontotyyppien menestymiseen. Metsähallitus on antanut asiasta oman lausuntonsa. PVO-Vesivoima Oy on antanut vastaselityksensä. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus katsoo, että tässä lausunnossa esitetyt seikat tuovat ELY-keskuksen kantaa esille myös niissä kysymyksissä, joihin Metsähallitus on kiinnittänyt huomiota. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus katsoo, että Natura-arvionnissa on selvitetty Kollaja-hankkeen vaikutukset Pudasjärven Natura 2000 alueen luontotyyppeihin tulvaniityt, tulvametsät, vaihettumissuot ja puustoiset suot sekä 14 lintulajia. Toimittaessa arvioinnissa kuvatulla tavalla ei jää mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä, että hanke todennäköisesti merkittävästi heikentäisi niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 verkostoon. Esittelijä on jättänyt lausunnosta eriävän mielipiteen, jonka sisältö ilmenee virastossa säilytettävästä arkistokappaleesta. Johtaja Rakennusneuvos Heikki Aronpää Yksikönpäällikkö Eero Melantie TIEDOKSI Ympäristöministeriö Suomen ympäristökeskus Pudasjärven kaupunginhallitus Metsähallitus, Pohjanmaan luontopalvelut, Oulu Pohjois-Pohjanmaan liitto Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus / alueidenkäyttö, vesistö, ympäristönsuojelu