ASIA LUVAN HAKIJAT. LUPAPÄÄTÖS Nro 80/2013/1 Dnro PSAVI/267/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 80/2013/1 Dnro PSAVI/267/04.08/2010 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Koneellinen kullankaivu Lemmenjoen Miessijoella kaivospiirillä 3353/1a, Inari LUVAN HAKIJAT Kaivosyhtymä Telilä Ay Torisevantie Tottijärvi

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 TOIMINTA JA SEN SIJAINTI... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 Ympäristöluvan hakemisen peruste... 4 Vesitaloushakemuksen peruste... 4 LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 TOIMINTAA KOSKEVAT LUVAT, SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE... 4 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ... 5 Kuvaus toiminnasta... 5 Kiertovesialtaat... 6 Huuhdonta- ja sadevesien johtamisjärjestelyt... 6 Liikenne... 6 Toiminta-aika... 6 Uoman siirto ja veden otto... 7 Polttoaineet ja jätehuolto... 7 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ... 8 Kaivamattomat alueet... 8 Vesistö- ja virtaamatiedot... 9 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN... 9 PARAS KÄYTETTÄVISSÄ OLEVA TEKNIIKKA (BAT) JA YMPÄRISTÖN KANNALTA PARHAAT KÄYTÄNNÖT HÄIRIÖ- JA POIKKEUSTILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU ALUEEN JÄLKIHOITO- JA MAISEMOINTITYÖT KORVAUKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Lausunnot ja muistutukset Hakijan kuuleminen ja vastine LISÄTIEDOT MERKINTÄ A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U YMPÄRISTÖLUPARATKAISU VESITALOUSLUPARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Yleiset määräykset Määräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi Vesitalousluvan määräykset Häiriö- ja muut poikkeukselliset tilanteet Tarkkailu ja raportointi Toimet kaivukauden päätteeksi ja toiminnan lopettaminen Kalatalousmaksu OHJAUS ENNAKOIMATTOMIEN VAHINKOJEN VARALLE RATKAISUN PERUSTELUT Ympäristölupa Vesitalouslupa Lupamääräysten perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN LUVAN VOIMASSAOLO Päätöksen voimassaolo Lupaa ankaramman asetuksen noudattaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU... 30

3 Ratkaisu Perustelut Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Kaivosyhtymä Telilä Ay on aluehallintovirastoon toimitetulla hakemuksella hakenut ympäristölupaa koneelliseen kullankaivuun Kolme Hippua -nimisen kaivospiirin alueella Lemmenjoen kansallispuistossa sekä vesilain mukaista lupaa Miessijoen uoman siirtoon ja veden johtamiseen Miessijoesta. Hakija hakee samalla huojennusta luvankäsittelymaksuun perusteluinaan se, että kyse on ympäristöluvan jatkamisesta, joka on lupakäsittelytöiltään vähäinen. TOIMINTA JA SEN SIJAINTI Koneellista kullankaivua on tarkoitus harjoittaa kaivospiirillä rekisterinumero 3353/1a Kolme Hippua, joka sijaitsee Miessijoella Lemmenjoen kansallispuistossa Inarin kunnassa. Kaivospiirin pinta-ala on 14,7 hehtaaria. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Ympäristöluvan hakemisen peruste Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7a) kohdan mukaisesti koneellisella kullankaivulla on oltava ympäristölupa. Vesitaloushakemuksen peruste Vesilain (264/1961) 1 luvun 15 :n, 2 luvun 2 :n ja 9 luvun 2 :n mukaan vesistössä ei ilman aluehallintoviraston lupaa saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteisiin siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua haitallinen vesiympäristön muutos. LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojeluasetuksen 5 :n 1 momentin 7a) kohdan mukaisesti aluehallintovirasto ratkaisee koneellisen kullankaivun ympäristölupa-asian. Vesilain (264/1961) 2 luvun 2 :n mukaisesti aluehallintovirasto voi myöntää luvan toimenpiteeseen, josta voi aiheutua vesilain 1 luvun 15 :ssä tarkoitettu muutos. Vesilain (264/1961) 9 luvun 2 :n mukaisesti aluehallintovirasto ratkaisee lupa-asian, joka koskee veden johtamista nesteenä käytettäväksi. TOIMINTAA KOSKEV AT L UV AT, SOPIMUKSET J A ALUEEN KAAVOITUST I- LANNE Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut Risto Telilälle kaivoskirjan kaivospiirille Kolme Hippua, kaivosrekisterinumero 3353/1a. Kauppa- ja teollisuusministeriö on antamallaan päätöksellä vahvistanut hakemuksen mukaisesti Risto Telilän kaivosoikeuden siirron Ami Telilälle.

5 Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä nro 28/02/1 myöntänyt Kaivosyhtymä Telilä Ay:lle ympäristönsuojelulain mukaisen luvan koneelliseen kullankaivuun 14,7 ha:n suuruisella Kolme Hippua -nimisellä kaivospiirillä n:o 3353/1a Inarin kunnassa sekä vesilain (264/1961) mukaisen luvan kiertovesiperiaatteella tapahtuvassa huuhdonnassa tarvittavan huuhdontaveden ottamiseen Miessijoesta sekä mainitun uoman siirtämiseen. Päätös on ollut määräaikainen ja voimassa saakka. Luvan saajan tuli tehdä mennessä uuden luvan saamista koskeva hakemus. Mainittu päätös nro 28/02/1 on voimassa siihen saakka, kunnes uudesta hakemuksesta annettava päätös on saanut lainvoiman. Kaivosyhtymä Telilä Ay:n puolesta Mika Telilän ja Risto Telilän allekirjoittamassa, päivätyssä asiakirjassa on todettu sovitun, että Kaivosyhtymä Telilä Ay hyödyntää kaivospiirin 3353/1a velvoitteenaan huolehtia kaivos- ja muiden viranomaismaksujen suorittamisesta ja että Risto Telilällä on puolestaan edelleen oikeus harjoittaa kullankaivua sanotun kaivospiirin alueella. Hakija ei ole esittänyt tietoja alueen kaavoitustilanteesta. Alue kuuluu Lemmenjoen kansallispuistoon ja on myös Natura-aluetta. 5 HAKEMUKSEN SISÄLTÖ Kuvaus toiminnasta Koneellinen kullankaivu tehdään yhdellä kaivuyksiköllä, johon kuuluu 1 2 ympäripyörivää, tela-alustaista tonnin kaivinkonetta, erottelulaite, pumppuyksikkö sekä vesilinja. Yksikkö pystyy optimitilanteessa erottelemaan kultaa noin 30 m 3 tunnissa. Alkuperäisen hakemuksen mukaan kaivumäärä on enintään m 3 vuodessa. Hakija on myöhemmin vastineessaan sekä puhelimitse ilmoittanut, että vuosittainen kaivumäärä on enintään m 3. Prosessin vesi on 100 % kiertovettä, jota kierrätetään l/min kaivuyksikköä kohti. Tuotteet, joita kullankaivutoiminnassa kerätään, ovat hippukulta, kultahiekka, korundi sekä granaatti. Kaivussa edetään järjestelmällisesti ylävirtaan m leveydellä kultapitoisen suonen leveydestä riippuen. Kulloisenkin kaivupaikan ohitse kaivetaan ohitusoja, jonka kautta Miessijoen virtaama ohjataan. Kaivualueelle kaivetaan tilavuudeltaan vähintään 300 m 3 :n suuruinen pääallas ja 200 m 3 :n suuruinen vara-allas, joiden kautta vettä kierrätetään. Altaat täyttyvät pääosin kaivun yhteydessä purkautuvasta vedestä, joten Miessijoesta huuhdontavettä otetaan vain tarvittaessa. Käyttövesi- ja imeytysaltaat kaivetaan jokiuomasta erilleen. Tavanomainen kaivusyvyys on yleensä enintään 4 m, josta poistettavia pintamaita on arviolta 1,2 1,5 m. Kaivu ja seulonta tapahtuvat siten, että kultapitoinen maa nostetaan huuhdontarumpuun, johon pumpataan myös huuhdontavesi kiertovesialtaasta. Pesurummusta hienoaines seuloutuu rännitykseen, johon kulta painavimpana jää rihlojen väliin. Seuloksesta saadaan vaskaamalla erotelluksi kultahiekka eli ns. upakulta, joka toimitetaan edelleen teollisesti puhdistettavaksi. Kaivussa saattaa kullan lisäksi löytyä myös korukiviä. Huuhdontavesi palaa ojaa myöten takaisin kiertovesialtaaseen.

6 Kiertovesialtaat Kaivumonttujen pohja imuroidaan tarvittaessa puhtaaksi alipaineimurilla. Kaivutyön edetessä kuiviksi imeytyneet saostusaltaat täytetään huuhdotulla maa-aineksella ja maisemoidaan paikalle palautettavilla pintamailla. Entisöinti on nopeaa ja helppoa, koska kaivusyvyys ja -leveys ovat melko vähäiset. Sadevedet imeytyvät maahan ilman erillisiä sadevesiojien kaivua. Pitkien sadekausien aiheuttamat kiertovesialtaiden vedenpinnan nousut ja ylivuototilanteet hoidetaan pumppaamalla ylivuotovesi imeytyskenttään. Normaalisti allasjärjestelmä ei tarvitse pintaimeytyskenttää, mutta poikkeustilanteita varten (normaalia sateisempi kesä) tarvitaan oikeus imeyttää vettä kaivospiirin alueelle enintään 1000 l/min. Toiminnassa tarvittava talousvesi otetaan Miessijoesta. Kullan erottelu tapahtuu painovoimaisesti rännittämällä. Painovoimaisessa erottelussa käytetty vesi on kokonaan kiertovettä, jota kierrätetään l/min kaivuyksikköä kohti. Kierrätettävä vesi kerätään kiertovesialtaisiin ja tarvittaessa mahdollisiin kaivun suuntaan kaivettaviin keräysaltaisiin. Kaivuyksiköllä on oma erillinen allasjärjestelmänsä, jossa on vähintään 2 allasta. Altaat ovat ns. lokeroituja altaita, joissa hienoaineksen laskeutuminen on tehokkaampaa kuin normaalissa lokeroimattomassa altaassa. Kaivuun edetessä altaita tulee lisää ja niiden yhteenlaskettu määrä nousee enimmillään neljään. Kiertovesialtaiden tilavuudet ovat 300 m 3 ja 200 m 3. Altaiden koot kasvavat kaivun edetessä. Kiertovesialtaat erotetaan luonnonvesien juoksusta. Voimakkaassa tulvahäiriössä käynnistetään kiertovesialtaiden pumppaus pintaimeytyskenttään. Huuhdonta- ja sadevesien johtamisjärjestelyt Liikenne Toiminta-aika Kaivospiirin ollessa 150 m leveä, riittää oma alue kaivokseen suotuvan veden imeyttämiseen. Kaivettavan kohdan läheisyyteen pumpataan rinteeseen 3 tuuman paloletkua vettä pitkin maaperään imeytettäväksi. Tarvittaessa haaroitetaan letku useaan eri pisteeseen tai vettä sadetetaan. Imeytysalueen laajuus määräytyy imeytettävän veden määrän ja maaperän imukyvyn mukaan. Arvio imeytettävän veden määrästä vaihtelee m 3 päivässä. Imeytyskentän laajuus muodostuu itsestään kulloinkin veden valuman mukaan. Imeytyskohta muuttuu kaivun edetessä. Pulsseissa mahdollisimman laajalle alueelle levitetty vesi imeytyy parhaiten. Kaivospiirille kuljetaan pääosin talvisin Metsähallituksen luontopalvelujen antamien ohjeiden mukaisesti tarkoitukseen osoitettuja reittejä pitkin Lemmenjoen Njurgalahdesta. Kesäisin pieni määrä huoltoajoja tehdään venesatamasta mönkijöillä vakiintuneita reittejä pitkin Metsähallituksen luontopalvelujen ohjeiden mukaisesti. Kaivospiirillä työskennellään vuosittain touko lokakuussa. 6

7 7 Uoman siirto ja veden otto Polttoaineet ja jätehuolto Alue on ollut aktiivisen kullankaivun työmaana vuodesta Kun luvan hakija on aloittanut koneellisen kaivun kaivospiirillä vuonna 1982, ei Miessiojan luonnonuomaa ollut enää jäljellä. Miessijoki -sana saa mielleyhtymän joesta. Miessi on kuitenkin virtaamaltaan pieni puro. Miessijoen uomaa on muutettu useita kertoja nykyisen kaivutoiminnan sekä 1950-luvun toiminnan vuoksi. Kultajuonne ei seuraa uomaa, mutta kultajuonne kulkee joskus puron ali. Muutettaessa puro kulkemaan toisaalle, kaivetaan noin parin metrin levyinen ja metrin syvyinen uoma, johon ohjataan Miessijoki. Ohitusoja kaivetaan mahdollisuuksien mukaan siten, että tulevien vuosien kaivun vuoksi sitä ei tarvitse uudelleen siirtää. Uoman siirto aiheuttaa jokeen lyhytaikaisen sameneman, joka vastaa rankkasateen aiheuttaman sameneman luokkaa. Uoman siirrosta ilmoitetaan ELY-keskukseen. Täydennysvettä Miessijoesta ei normaalisti tarvita, mutta poikkeustilanteita (normaalia huomattavasti kuivempi kesä) varten tarvitaan oikeus ottaa lisävettä enintään 500 l/min. Miessin virtaamaan mahdollisella lisävedenotolla ei ole vaikutusta. Mikäli vettä purosta käytettäisiin, pumpattaisiin sitä joko poltto- tai sähkömoottorikäyttöisellä pumpulla. Vedenottopaikkana toimisi kulloinkin kaivosta lähin virtaava vesi. Mitään erityistä vedenottopaikkaa ei tarvitse rakentaa. Imurikaivuuta ei kaivospiirillä ole. Kaivos tarvitsee yhteensä enintään l polttoöljyä ja noin 200 l bensaa vuodessa. Polttoaineet tuodaan talven aikana moottorikelkoilla ja varastoidaan Inarin kunnan palopäällikön antamien ohjeiden mukaisesti 200 litran tynnyreissä ja enintään 3 tynnyrin ryhmissä kaivutyön etenemissuunnassa. Välivarastointialueelle kaivetaan soraan allasmainen alue, joka peitetään kestopeitteellä. Tämän jälkeen kestopeitteen päälle asetellut tynnyrit katetaan toisella peitteellä, ettei sadevesi pääse vuotoaltaana toimivalle alueelle. Polttoainemäärästä riippuen peitettyjä katettuja varastoja on useita. Bensa ja kesän aikana kertyvä pieni määrä jäteöljyä varastoidaan lukitussa vajassa, jossa on vesitiivis aluskaukalo. Kaivukauden aikana syntyy jäteöljyä öljynvaihdoissa noin 150 l ja öljynsuodattimia noin 25 kg vuodessa. Lisäksi syntyy epäsäännöllisesti jonkin verran akkuromua. Näitä säilytetään vesitiiviillä kaukalolla varustetulla, lukitussa varastorakennuksessa vesistöistä erillään. Nämä kuljetetaan kevään huoltojen paluukuljetuksissa Inarin kunnan osoittamiin vastaanottopaikkoihin. Paperit ja pakkaukset poltetaan. Pieni määrä palamatonta ja maatumatonta jätettä kuljetetaan kevään huoltokuljetuksen paluukuormissa kunnan osoittamiin keräyspisteisiin. Asumisesta ja elämisestä syntyvät jätteet sekä kuivakäymäläjätteet kompostoidaan kauas vesistöistä. Inarin kunnassa jätteet kuljetetaan Tornioon. Pyrkimällä kompostoimaan kaikki biohajoava materiaali vähennetään pitkästä kuljetuksesta syntyviä päästöjä. Kaivostoiminta ei käytännössä synnytä biojätettä yhtään. Miehistönhuollon yhteydessä syntyy biojätettä. Biojäte kompostoidaan Biolanin

8 kompostikäymälässä. Syntynyt multa levitetään maastoon tai maisemoidulle kaivokselle. Kaivospiiri on mukana Inarin kunnan jätehuolto-ohjelmassa ja maksaa palvelusta jätehuoltokuntayhtymän taksoittamat maksut. Koneissa käytetään biohajoavia öljyjä. Luvan hakija hakee vapautusta bioöljyjen käytöstä, koska niistä aiheutuu terveyshaittoja: allergiset oireet, ihon punoitus, näppylät, huonovointisuus ym. Niissä on laadullisesti huonoja ominaisuuksia, jotka aiheuttavat esimerkiksi pumppurikkoja ja tiivisteiden kovettumista. Mahdollisessa öljyvuototilanteessa tukitaan alimman altaan puhdasvesijuoksu, käynnistetään pintaimeytys ja levitetään vauriopaikalle imeytysturvetta. 8 TOIMINTA-ALUE JA SEN YMPÄRISTÖ Kaivospiiri sijaitsee Miessijoella Lemmenjoen kansallispuistossa (RN:o 2:2). Kaivospiirialue jatkuu Miessijoen molemmilla rannoilla noin 1 km:n pituisena ja 150 m leveänä yhtenäisenä kaistana noin 10 km ennen Miessijoen ja Postijoen yhtymäkohtaa. Miessijoki on yläjuoksultaan osittain kesäksi kuivuva latvavesi. Kaivupaikalla puro virtaa laakeassa tunturipainanteessa. Aluetta ympäröivät moreenilaakiot ja tunturien rakat. Maaperä on suurimmaksi osaksi moreenia ja pieneltä osin huonosti lajittunutta soraa. Maasto on sammalta sekä tunturikoivikkoa. Kaivospiirin alueella ja/tai sen läheisyydessä on kaivettu kultaa 1940-luvulta lähtien ja koneellisesti 1980-luvulta lähtien. Kaivosyhtymä Telilän aloittaessa koneellisen kaivun kaivospiirillä vuonna 1982 ei Miessiojan luonnonuomaa ollut enää jäljellä, koska alue on ollut aktiivisen kullankaivun työmaana vuodesta Kaivun aikana jokiuomaa on siirretty useaan otteeseen. Veden mukana kulkeutunut maa-aines on tasoittanut ja kuluttanut joen pohjaa pitkän matkan vielä kaivospiirin alapuolellakin. Lähin asutus maantien varressa on linnuntietä noin 25 km päässä oleva Njurgalahden kylä. Hakijan kaivospiirin ala- ja yläpuolella Miessijoen varrella on myös kaivospiirit. Myös muualla joen varrella harjoitetaan kullankaivua ja kaikki lähiympäristön asukkaat ovat kullankaivajia. Näin ollen jokeen ei ole päässyt syntymään vesiluontoa, jolle toiminnan jatkamisesta aiheutuisi vahinkoa. Kaivospiirin alueella ei ole luonnontilaisia lähteitä. Lähin lähde sijaitsee Aitavaaran puoleisessa rinteessä. Lähde on ollut juomavesikäytössä jo yli vuotta. Kivikauden lopulla alueella metsästäneet ihmiset ovat lähteen ympäristössä pitäneet leiriään. Muinaiset kaivujäljet (peurakuopparivistöt) ovat vieläkin nähtävissä todisteena. Alue on Sallivaaran paliskunnan poronhoitoaluetta. Kaivamattomat alueet Kaivospiiri on noin kilometrin pituinen ja kaivuuta on koko matkalta. Ylävirtaan katsoen joen vasen puoli tulee olemaan aktiivisemmassa kaivussa. Kaivu etenee ylävirtaa kohden. Toiminnan kesto hakemuksen mukaisilla

9 kaivumäärillä arvioidaan korkeintaan kolmeksikymmeneksi kuukaudeksi eli 7 10 kesäksi. Vesistö- ja virtaamatiedot Miessijoen uoma kaivospiirin kohdalla voi kevättulvan aikaan olla 20 m leveä ja 2 m syvä, mutta kesällä se supistuu noin 1 m leveäksi ja cm syväksi. Kaivospiirin ylä- ja alaosan välillä Miessijoen korkeusero on noin 10 m. Miessijoki ei ole ollut luonnontilainen yli kuuteenkymmeneen vuoteen. Kaivosyhtymän siirryttyä Miessille 1970-luvulla, oli kaivospiirin alue suuresti lapiovoimin kaivettua ja Miessijoki oli hakeutunut kulkemaan entisten kaivosten läpi. Kaivospiirin kohdalla moreenissa on vettä, joka tihkuu ympäröivistä tuntureista ja soista. Kyseessä on maaperän suodattama sadevesi. Miessijoki on sadevesien purku-uoma Jäkäläpäätunturin valuma-alueella. Kaivospiirin kohdalla puron arvioitu vähimmäisvirtaama on l/min kuivana kesänä ja keskivirtaaman arvioidaan olevan l/min. Maksimivirtaama tapahtuu kevättulvien yhteydessä, jolloin virtaama moninkertaistuu. 9 TOIMINNAN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN Kaivospiiri kuuluu Lemmenjoen kulta-alueeseen, joka on ollut aktiivisessa kaivussa yli kuudenkymmenen vuoden ajan. Kulta-alueen ympärille muodostettiin 1970-luvun alussa kansallispuisto, mutta kullankaivu sai luvan jatkua. Kullankaivu ei siten mitenkään muuta puiston olosuhteita, sillä toimivia kaivospiirejä oli alueella ennen puiston muodostamista. Vesistöön voi päästä pieni määrä mineraalisuspensiota, kolloideja, maaperästä liuenneita ioneja ja humushappoja. Toiminnasta saattaa aiheutua samentumaa alapuoliseen vesistöön. Samanlaista samentumaa sekä määrältään, että laadultaan aiheuttavat myös muut Miessijoen kullankaivajat. Vastaavan kaltaisia samenemia on ollut 1940-luvulta lähtien ja täsmälleen nykyisen kaltaisia 1970-luvulta lähtien. Normaalitilanteessa päästö on määrältään ja laadultaan vastaava kuin ympäröiviltä alueilla olevasta toiminnasta tulee. Aineet eivät ole myrkkyjä tai ravinteita, vaan luonnon omia aineita, joita esim. kevättulvan aikana luontaisestikin liikkuu. Dieselmoottorin ääni, kaivinkoneen kaivuäänet ja erottelulaitteen kolina ovat toimintaan tyypillisesti liittyviä ääniä, jotka kantautuvat tuulioloista riippuen enintään joidenkin satojen metrien päähän. Dieselmoottorit päästävät ilmaan pieniä määriä epäpuhtauksia. Normaalitilanteessa maaperään tai pohjaveteen ei pääse päästöjä. Hakijan tietojen mukaan Miessijoella ei ole merkitystä virkistyskalastusalueena tai taimenen poikastuotantoalueena. Toiminta ei vähennä ympäristön viihtyisyyttä, sillä hankealue sijaitsee puuttomalla alueella, jonka lähistöllä ei ole erityistoimintoja, kuten matkailureittejä. Hankealueella ei muutoinkaan ole suojeltavia luonto- tai kulttuuriarvoja. Kaivun aikana luonnonkauneus vähenee vain väliaikaisesti, koska kaivun päätyttyä alue maisemoidaan ja siistitään. Kaivospiirin alueen

10 ympäristö on valtion metsämaata. Muutoin hankealueen ympäristö on erämaa-aluetta. 10 P ARAS KÄYTETTÄVISS Ä OLEV A TEKNIIKKA (BAT) JA YMP ÄRISTÖN KAN- NALTA PARHAAT KÄYTÄNNÖT Kaivinkoneet, erottelulaitteet ja sähköaggregaatit ovat täsmälleen samoja tai samanlaisia, kuin mitä vastaavissa töissä muuallakin käytetään. Ne edustavat parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Kansainvälisesti vertailtuna suomalainen tapa kaivaa kultaa on erittäin ympäristöystävällistä ja sen voidaan katsoa edustavan ympäristön kannalta parasta käytäntöä. HÄIRIÖ- JA POIKKEUSTILANTEET JA NIIHIN VARAUTUMINEN Kaivospiirialueen maa on karkeajakoista soraa. Sadevedet imeytyvät maahan ilman erillisiä sadevesiojien kaivua ja normaalisti allasjärjestelmä ei tarvitse pintaimeytyskenttää, mutta poikkeustilanteissa (normaalia sateisempi kesä ja voimakkaassa tulvahäiriössä) käynnistetään kiertovesialtaiden pumppaus pintaimeytyskenttään. Kaivettavan kohdan läheisyyteen pumpataan rinteeseen 3 tuuman paloletkua pitkin vettä maaperään imeytettäväksi. Tarvittaessa haaroitetaan letku useaan eri pisteeseen tai vettä sadetetaan. Imeytysalueen laajuus määräytyy imeytettävän veden määrän ja maaperän imukyvyn mukaan. Arvio imeytettävän veden määrästä vaihtelee m 3 päivässä. Mahdollisessa öljyvuototilanteessa tukitaan alimman altaan puhdasvesijuoksu, käynnistetään pintaimeytys ja levitetään vauriopaikalle imeytysturvetta. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Käyttötarkkailu tapahtuu työskentelyn aikana silmämääräisesti. Luvan hakija osallistuu Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämään vesistöjen yhteistarkkailuun. ALUEEN JÄLKIHOITO- JA MAISEMOINTITYÖT Maisemoinnin yhteydessä pintamaakasa levitetään alueelle viimeiseksi, jolloin uusi kasvusto saa parhaat kasvuedellytykset. Puro saatetaan mahdollisimman luonnontilaiseksi ja mutkittelevaksi. Kaivetut alueet tasataan ja saatetaan tilaan, jossa luonnon on helppo ottaa ohjat käsiinsä. Kaivu- ja rikastuslaitteet kuljetetaan alueelta pois. KORVAUKSET Hakijan mukaan toiminnasta ei synny korvattavia vahinkoja.

11 11 LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Hakija on täydentänyt hakemustaan Aluehallintovirasto on antanut hakemuksen tiedoksi kuuluttamalla suomeksi aluehallintovirastossa sekä suomeksi, pohjois- ja inarinsaameksi Inarin kunnassa sekä erityistiedoksiantona Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueelle ja kalatalousryhmälle, Inarin kunnalle ja sen ympäristönsuojeluviranomaiselle, Metsähallituksen Lapin luontopalveluille, Sallivaaran paliskunnalle ja muille asianosaisille. Kuulutuksen julkaisemisesta on ilmoitettu paikallislehti Sompiossa suomeksi, pohjois- ja inarinsaameksi Lisäksi aluehallintovirasto on pyytänyt Museovirastolta ja Saamelaismuseo Siidalta lausuntoa hakemuksen johdosta mennessä. Lausunnot ja muistutukset 1. Lapin ELY-keskus, ympäristö- ja luonnonvarat Luonnonsuojelu Kaivospiiri sijaitsee Lemmenjoen kansallispuistossa. Euroopan yhteisöjen komissio on (alpiinisen alueen osalta) ja (boreaalisen alueen osalta) tekemillään päätöksillä hyväksynyt Lemmenjoen (FI ) Natura alueen luontodirektiivin mukaiseksi yhteisön tärkeänä pitämäksi alueeksi (SCI alue). Alue on myös ilmoitettu komissiolle lintudirektiivin mukaisena erityisenä suojelualueena (SPA alue). Alueen valinnan perusteena ovat olleet siellä esiintyvät yhteensä 19 luontodirektiivin liitteen I mukaista luontotyyppiä ja yhteensä 5 liitteen II lajia sekä yhteensä 29 lintudirektiivin liitteessä I mainittua lintulajia. Keskeisimmät luontotyypit, joihin Lemmenjoen Natura -alueella harjoitettavalla koneellisella kullankaivulla on ilmeisiä vaikutuksia, ovat Fennoskandian luonnontilaiset jokireitit (3210) sekä pikkujoet ja purot (3260). Luontodirektiivin priorisoituihin luontotyyppeihin (boreaaliset luonnonmetsät 45 %, aapasuot 20 % ja puustoiset suot 3 %) kullan kaivutoiminnalla ei ole merkittävää heikentävää vaikutusta. Muihin kaivospiirin ulkopuolisiin Naturaluontotyyppeihin subarktisiin salix-pensaikkoihin 5 % sekä vaihettumissoihin ja rantasoihin 1 % voi olla lähinnä poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden vallitessa suurilla kevät- ja kesätulvilla vain lyhytkestoista heikentävää vaikutusta kasvipeitteen sedimentaatiokertymillä (sammalet, putkilokasvit). Myös luontodirektiivin liitteen II lajin saukon elinympäristöjä ovat purojen varret, mutta laji liikkuu laajalla reviirillä kymmenien kilometrien alueella, eikä lajin lisääntymisalueena voida pitää jo pitkään kaivostoiminnassa ollutta aluetta, vaan lisääntymisalueet ovat selvästi erämaisemmassa ympäristössä. Lemmenjoen kansallispuiston lintudirektiivin liitteen 1 lajeista sinirinta ja liro esiintyvät tunturipurojen varsien pajukoissa, mutta lajin elinympäristöt eivät merkittävällä tavalla vähene ja heikkene kaivospiirin läheisyydessä Natura-alueella. Lupahakemuksessa ei ole erikseen tehtyä selvitystä (LsL 65, vaikutusten arviointi) em. lajien esiintymisestä kaivospiirillä ja sen lähialueella, mutta selvitys ei tuone merkittävästi uutta tietoa alueesta.

12 Alueella ei ole tiedossa olevia uhanalaisten lajien esiintymiä (Ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä tilanne ) eikä suurten petolintujen pesiä. Vesistövaikutukset Vesienhoitolain mukaiseen Tenon Näätämöjoen Paatsjoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaan ja vesienhoitosuunnitelmaan liittyvässä pintavesien tilan luokittelussa on luokiteltu alueen suurten ja keskisuurten jokien ympäristön tila. Kaivospiirin alapuolisista vesialueista on luokiteltu ainoastaan Vaskojoki, johon Miessijoki Postijoen kautta laskee. Vaskojoen vedenlaatu, ekologinen tila ja vesienhoidollinen tavoitetila on luokiteltu erinomaisiksi. Miessijoki ja Postijoki tullaan luokittelemaan ja sisällyttämään vesienhoitosuunnitelmaan vuoteen 2015 mennessä. Ympäristölupahakemuksessa on jätetty huomioimatta vuonna 2009 Lapin ELY-keskuksen, Metsähallituksen ja Lapin Kullankaivajien liiton yhteistyössä toteutettaman Lemmenjoen kansallispuiston koneellisen kullankaivuun ympäristövaikutusten selvityksen tulokset. Selvityksessä havaittiin Miessijoen valtauksilla ja kaivospiireillä tapahtuvan kaivuun aiheuttaman samentumisen, ravinne- ja metallikuorman sekä kiintoainekuorman vaikuttavan Miessijoen ja Postijoen tilaan haitallisesti ainakin kymmenen kilometriä kaivospiirien alapuolella. Vaikutukset ilmenivät koskipaikkojen pohjan sedimentoitumisena, vedenlaadun heikkenemisenä (eritoten kohonneina metallipitoisuuksina) sekä muutoksina eliölajistossa ja eri lajien välisissä runsaussuhteissa. Nuorten taimenten osuus kokonaissaaliista oli alhainen eritoten Miessijoessa, mikä viittaa kalojen lisääntymisen kärsivän kutupohjien sedimentoitumisesta ja heikentyneestä vedenlaadusta. Poikkeuksellisen voimakkaiden tulvien yhteydessä Miessijoen kaivualueilta huuhtoutunut kiintoaines on samentanut vettä kymmeniä kilometrejä alempana Vaskojoella saakka (esimerkiksi keväällä 2009). Kesällä 2011 on Miessin alueella normaalin yhteistarkkailun lisäksi suoritettu tehostettua vesistötarkkailua ympäristöministeriön rahoituksella. Tarkkailun tuloksista laadittavana oleva raportti valmistuu vuoden 2012 alkupuolella. Raportti toimitetaan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle tiedoksi heti sen valmistuttua. Koneellinen kullanhuuhdonta on vaikuttanut Miessijoen ja alapuolisten vesialueiden tilaan kolmenkymmenen vuoden ajan. Havaituista haitoista huolimatta lupahakemuksen kohteena olevan toiminnan ei voi katsoa oleellisesti heikentävän vesialueen nykyistä tilaa, vaikka kaivettavien maamassojen määrä nykyisestä kasvaakin. Mikäli kaivualueen vesikierto saadaan toimimaan hakemuksessa suunnitellulla tavalla, ei kuormitus kasva merkittävästi. Laskeutusaltaiden mitoituksessa, rakentamisessa, käytössä ja valvonnassa tulee kuitenkin kiinnittää erityistä huomiota tulvaolosuhteiden vaatimuksiin, jotta alapuolista vesistöä kuormittavilta ylivuodoilta ja patorikoilta vältyttäisiin. Toiminta kaivospiirillä Kaivospiirille on tehty Lapin ELY-keskuksen (entinen Lapin ympäristökeskus) toimesta tarkastuksia vuosina 2006, 2009, 2010 ja Tarkastuksien aikana kaivospiirillä ei ole ollut toimintaa. Hakemuksesta ei ilmene selkeästi mitkä alueet ovat vielä kaivamatta ja mitkä ovat kaivettu. 12

13 13 Lapin ELY-keskuksen lausunto Lapin ELY-keskus katsoo, että toiminnalle voidaan myöntää ympäristölupa. Miessin aluetta on kaivettu koneellisesti 1970-luvulta saakka. Lähes koko Miessijoen varsi soveltuvilta osin on jo kertaalleen käsitelty. Suurimmat vaikutukset ovat olleet alkuaikojen toiminnalla, jolloin vesiensuojeluun ei kiinnitetty juurikaan huomiota. Nykyisin vesiensuojelua on saatu tehostetuksi ja samentumaa Miessiin aiheutuu lähinnä runsaiden sateiden ja tulvien yhteydessä. Vaikka toiminta lopetettaisiin kokonaan, tulee sateiden aikainen samentuma jatkumaan kunnes maasto on peittynyt kasvillisuuteen ja uoma palautunut lähelle luonnontilaista muotoaan. Uuden kaivoslain myötä toiminta tulee loppumaan alueelta yhdeksän vuoden siirtymäajan jälkeen. Tehokkailla vesiensuojelutoimilla voidaan toiminnan ympäristövaikutukset pitää sellaisina, etteivät ne enää merkittävästi heikennä jo muuttuneen ympäristön luonnonsuojelullisia arvoja. Tärkeintä on jatkossa keskittyä alueen palauttamiseen mahdollisimman lähelle luonnontilaista muotoaan kuitenkaan unohtamatta toiminnanaikaista vesiensuojelua. Vähintään vuosi ennen koneellisen kullanhuuhdonnan päättymistä tulee kaivospiirin maisemoinnista esittää suunnitelma Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. Olisi suositeltavaa laatia yhteinen maisemointisuunnitelma koko Miessijoen alueelle. Lupamääräyksissä tulee määrittää toiminnan laajuus ensisijaisesti käytettävän kaivuyksikkömäärän mukaan. Toiminnasta ei tule sallia samentumaa aiheuttavan veden johtamista suoraan vesistöön, vaan ne tulee imeyttää maaperään kaivospiirin alueelle. Tulvavesien pääsy kaivualueille ja selkeytysaltaisiin on estettävä. Toiminnanharjoittajan tulee liittyä Lapin kullankaivajainliiton järjestämään Lemmenjoen alueen yhteistarkkailuun tai järjestää oma tarkkailunsa. Muilta osin lupamääräyksissä tulee soveltaa muille vastaaville kohteille annettuja yleisluonteisia vaatimuksia. 2. Lapin ELY-keskus, kalatalous Kalatalousviranomaisena Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus lausuu, että mikäli koneelliselle kullankaivulle kaivospiirillä Kolme Hippua (Krek Nro 3353/1a) myönnetään lupa toiminnan jatkamiseen, on seuraavat vaatimukset ja näkökohdat otettava huomioon: Luvan saajalle on määrättävä ympäristölupaan sisällytettynä velvoite tarkkailla kaivospiirillä harjoitettavan koneellisen kullankaivun vaikutuksia alapuolisen Miessijoen, Postijoen ja Vaskojoen kalastoon ja kalastukseen. Tarkkailu tulee suorittaa kolmen vuoden välein tehtävällä kalastustiedustelulla ja sähkökoekalastuksella. Kalastustiedustelu on suunnattava Lemmenjoen kansallispuistoon virkistys- tai muun kalastusluvan hankkineille paikka- ja ulkokuntalaisille kalastajille. Sähkökoekalastus on tehtävä yhteensä kuudella koealalla, joista kolme on Miessijoessa ja kolme Postijoessa, siten että yksi koeala sijaitsee koskialueella Postijoessa Miessijoen suualueen yläpuolella ja muut koealat eri koskialueilla kaivospiireiltä alavirtaan. Kalataloustarkkailuvelvoite tulee voida liittää osaksi Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämää vesistöjen yhteistarkkailua. Tarvittaessa Lapin ELY-keskus voi tarkentaa kalataloustarkkailuohjelmaa. Luvan saajalle on määrättävä vuotuinen 900 euron kalatalousmaksu. Kalatalousmaksu tulee käyttää arvokalojen elinympäristöjen ja lisääntymisalueiden hoito- ja kunnostustoimenpiteisiin Miessijoen koneellisen kullankaivun vaikutusalueella Miessi-, Posti- ja Vaskojoessa. Kalatalousmak-

14 su tai osa siitä voidaan käyttää myös edellä mainittua aluetta koskevan kalataloudellisen käyttösuunnitelman laadintaan. Maksua tai osaa siitä voidaan käyttää myös istutusvelvoitteeseen Lapin ELY-keskuksen ja luvan saajan sopimalla tavalla sekä Metsähallitusta kuullen. Luvan saajalle määrättävät vuosittaiset kalatalousmaksut voidaan yhdistää alueen muihin velvoitteisiin ja maksuja voidaan kerryttää yhteen enintään 5 vuodelta kerrallaan. Kalatalousmaksun lisäksi luvan saaja on määrättävä maksamaan kertakorvauksena euroa kalatalousmaksun käytön suunnittelusta aiheutuvia kustannuksia. Vaihtoehtoisesti luvan saaja on määrättävä itse laatimaan ja esittämään Lapin ELY-keskuksen vahvistettavaksi yksityiskohtainen suunnitelma kalatalousmaksun käytöstä ja toimeenpanosta sekä mahdollisesta yhdistämisestä alueen muihin kalatalousmaksuihin. Suunnitelma on esitettävä päätöksen lainvoimaiseksi tulovuotena. Perusteluina on esitetty, että koneellinen kullankaivu on Lemmenjoen kansallispuiston merkittävin vesistöihin suoraan vaikuttava maankäyttömuoto Miessi-, Posti- ja Vaskojoen valuma-alueella. Tarkkaa tietoa siitä, miten kaivutoiminta on vaikuttanut ja edelleen vaikuttaa kalojen elinolosuhteisiin ja kalastukseen sekä kuinka pitkälle vaikutukset ulottuvat alapuolisessa vesistössä, ei ole olemassa, koska asiaa ei ole toiminnan kuluessa selvitetty eikä seurattu. Alueella järjestetyn vesistötarkkailun tulosten perusteella on kuitenkin osoitettavissa, että toiminnalla on haitallisia, kompensaatiokynnyksen ylittäviä kalatalousvaikutuksia alapuolisiin vesistöihin, ja joita tämän vuoksi on myös aiheellista tarkkailla. 14 Kiintoainepitoisuudesta aiheutuva haitta EU:n kalavesidirektiivin mukaan kalastolle tai kalastukselle ei aiheudu haittaa sisävesissä, kun kiintoainepitoisuus on alle 25 mg/l. Tätä suurempi kiintoainepitoisuus voi jo vaikuttaa kalastoon ja pitoisuuden ollessa yli 80 mg/l kalastossa näkyy selviä muutoksia. Inarin terveyslautakunnan ja kullankaivajien sekä Lemmenjoen kansallispuiston kullankaivajien teettämien vesistöselvitysten mukaan 25 mg/l:n raja-arvo on ylittynyt Miessijoen näytteenottopisteiden vesinäytteissä syyskuussa 1998 (55 mg/l), syyskuussa 2000 (42 mg/l), elokuussa 2002 (32 mg/l), syyskuussa 2004 (28 36 mg/l) ja heinäkuussa 2005 (31 mg/l). Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämän vesistöjen yhteistarkkailun tulosten mukaan kiintoainepitoisuus on ylittänyt usein 25 mg/l:n raja-arvon Miessijoen keskiosan ja alanosan vesinäytteissä vuosina 2006, 2007, 2008 ja 2009, jolloin kiintoainepitoisuus on vaihdellut välillä mg/l. Vuosina 2010 ja 2011 kiintoainepitoisuus oli aikaisempia tarkkailuvuosia alhaisempi (5 10 mg/l). Miessijoen keskiosalta vuonna 2011 otetussa ylimääräisessä samentumanäytteessä kiintoainepitoisuus oli kuitenkin 67 mg/l, mikä viittaa siihen, että toiminnan jaksottumisesta ja näytteenottoajankohdasta riippuen tulos voi vaihdella huomattavasti vuosien sisällä ja välillä. Taimenella ja lohella tehtyjen tutkimusten (Newcombe ja Jensen 1996) mukaan tämän tasoisiin kiintoainepitoisuuksiin altistuminen ilmenee altistuksen kestosta (1 päivä 4 kuukautta) riippuen kohtalaisena fyysisenä stressinä (1 päivä), elinympäristön heikentymisenä (6 päivää), kunnon huononemisena (2 viikkoa) ja kasvun hidastumisena sekä poikasten kuoriutumisen viivästymisenä (4 kk). Yli 4 kuukauden altistus lisää kuolevuutta (0 20 %) ja heikentää huomattavasti elinympäristön laatua.

15 Selvän kalastohaitan 80 mg/l:n raja-arvo on ylittynyt elokuussa 2000, jolloin se oli 82 mg/l. Tämän tasoiseen kiintoainepitoisuuteen altistuminen ilmenee altistuksen kestosta riippuen elinympäristön heikentymisenä (1 päivä), kunnon huononemisena (6 päivää) ja kasvun hidastumisena sekä poikasten kuoriutumisen viivästymisenä (7 viikkoa). Yli 7 viikon altistus lisää kuolevuutta (0 20 %) ja heikentää huomattavasti elinympäristön laatua. Vesistötarkkailun tulosten perusteella kalastolle haitallisen kiintoainepitoisuustason ylittyminen Miessijoen koneellisen kullankaivun vaikutusalueella on pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Näin ollen on ilmeistä, että vaikutusalueen kalasto on ollut vuosien ajan toistuvasti alttiina haitallisen korkeille kiintoainepitoisuuksille. On myös mahdollista, ja vuosia kestävän pitkäaikaisen kaivostoiminnan kohdalla hyvin todennäköistä, että poikkeustilanteissa, kuten tavanomaista sateisimpina kesinä tai voimakkaiden rankkasateiden seurauksena, myös 80 mg/l:n kiintoainepitoisuus on voinut toiminnan aikana ylittyä useampana kuin yhtenä vuonna ja saattaa ylittyä tulevaisuudessakin, mikä voi aiheuttaa vakavaa haittaa alueen kalastolle. Parhaiden kirkasvetisten taimenvesien kiintoainepitoisuus on tutkimusten mukaan alle 5 mg/l. Kiintoaineen luontainen taustapitoisuus Lemmenjoen alueen vesistöissä on alle 1 mg/l. Näin ollen Lemmenjoen alueen karuissa tunturivesistöissä kalavesidirektiivin 25 mg/l:n kiintoainepitoisuustasoa voidaan pitää haittavaikutuksen äärimmäisenä raja-arvona. On ilmeistä, että Miessijoen koneellisella kullankaivulla on jo yhdenkin toiminnassa olevan ja nykyisiä, myös luvan hakijan käyttämiä, vesienselkeytysmenetelmiä soveltavan kaivospiirin myötä merkittävä vaikutus kullankaivun vaikutusalueen alapuoliseen vedenlaatuun ja sen kautta kalaston elinolosuhteisiin. Kalojen lisääntymisedellytysten heikentymisestä aiheutuva haitta Tutkimusten mukaan jo 10 %:n lisäys luonnontilaiseen kiintoainepitoisuuteen, johon kalasto on luontaisesti sopeutunut, voi heikentää hautuvan mädin kaasujenvaihtoa ja aiheuttaa kalanpoikasten ennenaikaista kuoriutumista ja kutusorasta poistumista. Hienojakoinen kiintoaineen sedimentoituminen tukkii kutusoraikon huokosrakennetta ja vaikuttaa hapensaantiin, kun taas karkea kiintoaineksen kertyminen kutusoraikon päälle estää poikasten vapautumista soraikosta. Miessi- ja Postijoen alueella suurin osa sedimentoituvasta kiintoaineesta on karkeaa kiintoainetta (hiekkaa). Normaalivirtaamatilanteessa, kuten kesällä, pitkäkestoista (yli 24 tuntia kestävää) kiintoainekuormitusta pidetään lohikaloille haitallisena, kun pitoisuuslisäys on 5 mg/l tai korkeampi luonnon taustapitoisuuteen nähden. Ylivirtaamatilanteessa, kuten kevättulvan aikana, lyhytkestoinen (alle 24 tuntia kestävä) kiintoainekuormitus on puolestaan haitallista, kun pitoisuuslisäys on yli 25 mg/l luonnon taustapitoisuuteen nähden (Anon. 2002). Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on tehnyt vuosina selvityksiä kullankaivun vesistövaikutuksista Lemmenjoen vesistön alueella. Vuonna 2009 Miessijoen yläpuoliselta, konekaivun koskemattomalta Postijoelta otettujen vesinäytteiden karkean kiintoaineen pitoisuuden keskiarvo oli 0,46 mg/l, mikä kuvastaa alueen luonnontilaista vedenlaatua. Vesistöjen yhteistarkkailun tulosten mukaan kiintoainepitoisuus on vaihdellut koneellisen kullankaivun vaikutusalueella Miessijoen tarkkailupisteissä vuosina välillä 5,7 34,0 mg/l. Näin ollen kiintoainepitoisuus Miessijoessa on ylittänyt poikkeuksetta kalastolle haitallisella tavalla luonnon taustapitoisuuden enemmän kuin 5 mg/l:lla ja vuosina yli 25 mg/l:lla tarkkailujakson aikana. Tarkkailujakso sijoittuu kesän kaivukauteen, jolloin Miessijoen virtaamia voidaan pääsääntöisesti pitää normaaleina. 15

16 ELY-keskuksen selvityksen mukaan karkean kiintoaineen pitoisuudet vuonna 2009 olivat Miessijoen näytepisteillä keskimäärin 6,58 7,45 mg/l ja Postijoen näytepisteillä keskimäärin 2,20 2,88 mg/l. Selvityksestä ilmenee lisäksi, että karkea kiintoaines on muuttanut Miessijoen kaivospiirien alapuolisen Postijoen koskia siinä määrin, että kalojen kutualueet ja lisääntyminen todennäköisesti kärsivät pahiten hiekoittuneilla alueilla. Tätä tukee myös havainto, että Postijoen luonnontilaisella koealalla pohjan kasvillisuuspeitto oli 70 % ja hiekan peittämä ala 0 %. Sitä vastoin kullankaivun alapuolisen Postijoen koealalla kasvillisuuden peitossa oli vain 5 % pohjasta ja hiekan peittämä ala oli 90 %. Lisäksi kiintoaineen on havaittu kulkeutuneen useiden kymmenien kilometrien matkalla Postijoen alapuolisella jokiosuudella Vaskojoen ensimmäiseen järvilaajentumaan Närrijärvelle saakka. Näin ollen kiintoainekuormitus on toistuvasti ollut laajalla alueella selvästi luonnontilaista, kalaston luontaisen sopeutumisen tasoa korkeampi ja siten todennäköisesti haitannut arvokalojen lisääntymistä Miessi-, Posti- ja Vaskojoessa. 16 Myrkytyshaitta Lohikalat ja niiden poikasvaiheet ovat herkkiä alumiinille, jonka myrkytysvaikutus perustuu sekä fyysiseen ärsytykseen että kalojen suolatasapainon häiriintymiseen. Alumiinilla on myös taipumus saostua kalojen kidusten pinnoille ja haitata niiden normaalia hengitystoimintaa. Alumiini on myrkyllistä kaloille liukoisessa muodossa. Liukoinen alumiini aiheuttaa kaloissa fysiologisia muutoksia tai kuoleman, kun sen pitoisuus vedessä ylittää µg/l. ELY-keskuksen selvityksestä, samoin kuin Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämän vesistöjen yhteistarkkailun tuloksista käy ilmi, että vuonna 2009 Miessijoen kahden näytepisteen vesinäytteiden alumiinipitoisuus on ollut keskimäärin µg/l ja sen vaihteluväli µg/l. Sen sijaan Miessijoen yläpuolisen Postijoen veden alumiinin luontainen taustapitoisuus on ollut keskimäärin 48 µg/l. Tämä kuvastaa myös Miessijoen luontaisen taustapitoisuuden tasoa. ELY-keskuksen selvityksen mukaan Miessijoen veden alumiinipitoisuus on ylittänyt vuonna 2009 kirjolohelle määritetyn LC50-arvon, joka on 560 µg/l. Aineen LC50-arvo ilmaisee pitoisuuden, jossa puolet koe-eläimistä kuolee, kun ne altistetaan kyseessä olevan aineen vaikutukselle. Liukoisen alumiinin pitoisuudet Miessijoen vesinäytteissä vuonna 2011 olivat µg/l. Näin ollen liukoisen alumiinin pitoisuus vedessä on ylittänyt myrkyllisen pitoisuuden raja-arvon. Tulos osoittaa, että Miessijoen alapuolisen vesistön taimenkanta on altistunut koneellisen kullankaivun aiheuttamille haitallisen tai myrkyllisen korkeille alumiinipitoisuuksille, minkä voidaan perustellusti katsoa alentaneen kalaston kalataloudellista arvoa. Koska koneellinen kullankaivu on avokaivosmaista toimintaa, jossa hallitsemattomasti vesistöön purkautuvien vesistöpäästöjen riski on mm. sääolosuhteiden, kuten rankkasateiden, ennustamattomuudesta johtuen suuri, on edelleen pelättävissä, että kalastolle myrkyllisiä määriä alumiinia huuhtoutuu Miessijoen vesistöön jatkossakin. Kompensaatio Yhteenvetonaan kalatalousviranomainen toteaa, että Miessijoen koneellisen kullankaivun vesistövaikutuksista, erityisesti lisääntymisalueita liettävästä kiintoainekuormituksesta, aiheutuu huomattavaa vahinkoa kalastolle ja kalastukselle. On vaarana, että Miessi-, Posti- ja Vaskojoen arvokalakannan tuottavuus alenee pysyvästi, kun kalasto ei pysty sopeutumaan

17 koneellisen kullankaivun aiheuttamiin, usean sukupolven yli ulottuviin elinympäristössä ja lisääntymisolosuhteissa tapahtuviin haitallisiin muutoksiin. Samalla alueen houkuttelevuus erämaisena virkistyskalastuskohteena vähenee. Luvan hakija on osaltaan haitan aiheuttaja Miessijoen koneellisen kullankaivun vesistövaikutuksissa ja siten vastuullinen niiden kompensoimisessa. Tämän vuoksi luvan saajalle tulee määrätä tarkkailuvelvoite ja kalatalousmaksu, joilla toiminnan vaikutusta kalakantaan ja kalastukseen voidaan järjestelmällisesti seurata ja toiminnasta aiheutuvaa haittaa ehkäistä. Kalataloustarkkailuvelvoite on tarkoituksenmukaista liittää osaksi Lapin Kullankaivajain Liitto ry:n järjestämää vesistöjen yhteistarkkailua, niin ettei yksittäinen luvan saaja joudu vastaamaan yksin tarkkailun suorittamisesta. Kalatalousviranomainen katsoo, että toiminnan osoitetusta vesistövaikutuksesta aiheutuvaan huomattavaan kalataloudelliseen vahinkoon nähden kalatalousmaksun kohtuullinen suuruus on 0,03 euroa kuutiolta kaivukauden aikana enimmillään kaivettavan ja käsiteltävän maa-aineksen määrän mukaan laskettuna. Täksi määräksi luvan hakija on ilmoittanut m 3. Näin määritettynä vuotuiseksi kalatalousmaksuksi tulee 900 euroa. Luvan hakijan kaivospiirillä harjoitettavan koneellisen kullankaivun kalastolle ja kalastukselle aiheuttama haitta on perusteltua korvata kalatalousmaksuna, koska kullankaivualueen alapuolisen Miessi- ja Postijoen nykyisen tilan perusteella ei ole tarkoituksenmukaista määrätä suoraa istutusvelvoitetta tietylle kalalajille. Miessi- ja Postijoen alkuperäisten harjus- ja taimenkantojen geenimuotojen suojeleminen edellyttää pidättäytymistä istuttamasta muiden vesistöjen kantaa olevia istukkaita näihin jokiin. Kalatalousviranomainen katsoo, että koneellisen kullankaivun aiheuttamien kalataloudellisten haittojen korvaamisessa tarkoituksenmukaisinta on velvoitehoidon suuntaaminen kalojen luontaista elinkiertoa tukevaksi kalojen elinympäristöön kohdistuvien hoito- ja kunnostustoimenpiteiden avulla. Tämä toteutuu, - kun kalatalousmaksu voidaan käyttää osana Lemmenjoen koneellisen kullankaivun vaikutusalueella Miessi-, Posti- ja Vaskojoessa tehtävien kalataloudellisten selvitysten ja kalataloudellista tilaa parantavien hankkeiden, kuten liettymien poistamisen, lisääntymisalueiden puhdistamisen ja kutusorakoiden, poikaskivikoiden ja suoja- ja lepopaikkojen ja talvehtimissyvänteiden kunnostamisen tai rakentamisen ym., rahoitusta, tai - kun maksua voidaan käyttää myös vastinrahana esimerkiksi kalataloutta edistävissä kunnostushankkeissa haettaessa ulkopuolista rahoitusta, tai - kun maksua voidaan käyttää tarvittaessa myös kalojen istuttamiseen, ja maksun käytöstä kuullaan Metsähallitusta. Kalatalousmaksun yhdistäminen Lemmenjoen alueen muihin velvoitteisiin ja kerryttäminen yhteen usealta vuodelta on perusteltua siitä syystä, että ympäristöön kohdistuva hoito- ja kunnostustoimenpide on usein laajamittainen ja siten resurssivaatimuksiltaan ja kertakustannukseltaan esimerkiksi yhtä vuosittaista kalanistutusta huomattavasti korkeampi. Esimerkiksi purokunnostuksiin soveltuvalla kevyellä imuruoppauskalustolla tehtävän kutusoraikon puhdistaminen kiintoaineliettymistä maksaa noin euroa 15 neliömetrin alalta, mikä vastaa joen koosta riippuen 1 3 taimenen lisääntymiseen soveltuvan kutusoraikon laajuutta. Kalataloudellinen kunnostustoimenpide on myös vaikutukseltaan pitkäaikainen, joten sen suorittaminen ei ole tarpeellista joka vuosi. Lisäksi maksun käyttösuunnitelma on perusteltua laatia riittävän pitkäksi ajaksi, jotta siinä voidaan ottaa huomioon mm. arvokalojen luonnollinen lisääntymiskierto ja sen onnistumisen seuranta. 17

18 Kalatalousmaksusta aiheutuu viranomaiselle euron kustannus kalatalousasiantuntijan työnä tehdystä maksun käytön suunnittelusta. Luvan saaja tulee tämän vuoksi velvoittaa korvaamaan suunnittelusta aiheutuvat kustannukset tai vaihtoehtoisesti itse laatimaan suunnitelma maksun käytöstä. Pelkän kalatalousmaksun määrääminen ilman luvan saajalle asetettua edellä mainittua velvoitetta johtaa siihen, että vastuu toimenpiteiden suunnittelusta siirretään haitan aiheuttajalta viranomaiselle. Tällöin haitan aiheuttajalle kuuluvat kustannukset tulevat kohtuuttomasti valtion maksettaviksi Museovirasto 4. Saamelaismuseo Siida Museovirasto lausuu, että edellisen lupakäsittelyn (2002) jälkeen Lemmenjoen kullankaivajayhdyskunta, jonka osa kaivospiiri on, on luokiteltu valtioneuvoston tekemän päätöksen perusteella valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayhdyskunta. Kullankaivajayhdyskunta rakennuksineen, rakenteineen ja maisemapiirteineen on Lapin kultahistorian myöhäisempää, toisen maailmansodan jälkeistä vaihetta kuvastava kohde. Alueen maisemointiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Museovirastolla ei ole rakennetun ympäristön suojeluun liittyvää huomautettavaa ympäristölupahakemuksesta. Saamelaismuseo Siida on todennut, että kaivospiiri kuuluu Lemmenjoen kansallispuistoon, eikä sillä sijaitse kiinteistöjä tai voimassa olevaa kaavaa. Kaivospiiri sijaitsee valtakunnallisesti merkittävässä rakennetussa kulttuuriympäristössä nimeltä Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayhdyskunta. Lemmenjoen kullankaivajayhdyskunta kuvastaa tunturissa Lapin myöhäisempää, pääasiassa toisen maailmansodan jälkeistä kultahistorian vaihetta. Siihen liittyvät rakennelmat tai niiden jäännökset eivät kuulu muinaismuistolain piiriin, eli niitä ei lueta kiinteiksi muinaisjäännöksiksi kuten ensimmäisen, 1800-luvun lopun kultaryntäyksen kohteita Ivalojoella. Tämä ei luonnollisestikaan sulje pois sitä ettei kaivospiirillä voisi sijaita muita, huomattavasti vanhempia esihistoriallisia tai historiallisen ajan muinaisjäännöksiä. Ympäristölupahakemuksesta käy ilmi, että kaivospiirin jokiuomaa ja sen reuna-alueita on kaivettu jo 1940-luvulta lähtien sekä lapio- että konekaivuna ja vuodesta 1982 alkaen vain konekaivuna. Vuoden 2002 ympäristölupapäätöksessä todetaan myös, että jokiuomaa on siirretty kaivun aikana useaan otteeseen. Tämän perusteella voidaan todeta, että mikäli kaivospiirillä on joskus sijainnut muinaisjäännöksiä, ne ovat luultavasti jo tuhoutuneet. Näin ollen Saamelaismuseo Siida ei näe estettä ympäristöluvan myöntämiselle. Mikäli kaivospiirillä kuitenkin havaitaan maata kaivettaessa kiinteä muinaisjäännös, jota ei ole aiemmin tunnettu, on ympäristöluvan saajan keskeytettävä työ välittömästi muinaisjäännöksen kohdalta ja otettava yhteys Saamelaismuseo Siidaan tarpeellisia toimenpiteitä varten (Muinaismuistolaki 295/1963, 14 ).

19 19 5. Metsähallitus Kaivosyhtymä Telilä Ay on ympäristölupahakemuksessaan hakenut lupaa jatkaa koneellista kullankaivua kaivospiirillään Kolme Hippua 3353/1a, joka sijaitsee Miessijoen varrella Lemmenjoen kansallispuistossa. Miessijoki laskee Postijoen kautta Vaskojokeen. Kaivospiirin kokonaispinta-ala on 14,7 ha. Kaivospiiri sijaitsee kansallispuiston Natura-alueella (FI ). Kaivosyhtymä Telilä Ay hakee myös poikkeustilanteita varten oikeutta imeyttää huuhdontavesiä kaivospiirin alueelle sekä lupaa ottaa lisävettä Miessijoesta enintään 500 l/min. Koneellisella kullankaivulla Lemmenjoen kulta-alueella on viimeaikaisilla tutkimuksilla (Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus & Metsähallitus 2010) todettu olevan vedenlaatua huonontavia vaikutuksia alapuolisissa vesistöissä. Vaikutukset ulottuvat ajoittain alapuolisiin vesistöihin jopa kymmenien kilometrien päähän, mm. veden samentumisena hienon kiintoaineksen määrän lisäännyttyä ja kohonneina raskasmetallipitoisuuksina. Vaikutukset ovat ajoittain myös retkeilijöiden ja puistossa likkuvien silmin nähtävissä. Jatkossa tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota saostusaltaiden toimivuuteen kaivupaikalla. Konekaivun vaikutukset kasvipeitteeseen rajoittuvat kaivualueelle ja sen välittömään läheisyyteen. Alkuperäinen kasvipeite on hävinnyt konekaivetulta alueelta kokonaan. Täsmällistä tietoa alkuperäisestä kasvillisuudesta ja kasvilajistosta ennen kaivuun aloittamista ei kaivupaikalta ole. Miessijoelta ei tunneta uhanalaisten kasvilajien tai luontotyyppien esiintymiä. Lemmenjoen kulta-alueella tehtyjen selvitysten perusteella (Vuomajoki 2010) kasvillisuuden palautuminen paljaalle kaivualueelle on hidasta, eikä näytä tapahtuvan alle kymmenessä vuodessa. Hakijan mukaan toiminnasta ei aiheudu vahinkoa kalastolle eikä virkistyskäytölle. Metsähallitus huomauttaa, että kaivutoiminnan jatkuminen ja lisääminen vähentää kalakantojen monimuotoisuutta ja vaarantaa osaltaan alkuperäisten kalakantojen selviytymistä. Miessijoki laskee Postijokeen ja edelleen Vaskojokeen. Vaskojoki ja sen sivujoet ovat tärkeitä vaeltavan taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Taimenen lisäksi vesistöalueella on alkuperäisiä harjus-, siika-, hauki- ja ahvenkantoja, jotka ovat merkittäviä alueen luontaiselinkeino- ja kotitarvekalastajille. Miessijoki kuuluu samanarvoisena alueena Lemmenjoen kansallispuistoon kuin muutkin alueet ja sen virkistysarvo on vähentynyt kullankaivuun aiheuttaman luonnonolosuhteiden muutosten vuoksi. Kalakantojen selviytyminen ympäristömuutoksista perustuu niiden riittävän laajaan geenipohjaan. Lohikalojen osalta geenipohjan monimuotoisuutta lisää vesistöalueen osakannat. Taimenen osalta jokainen sivupuro aina latvoille asti turvaa Vaskojoen alkuperäisen taimenkannan olemassaolon. Miessijoen taimenen osakannat ovat osa Vaskojoen alkuperäistä taimenkantaa. Taimenen osakannat ovat usein pienissä latvapuroissa eläviä purotaimenia, tammukoita, jotka varmistavat geenipohjan säilymisen osallistumalla isojen monikiloisten taimenien kutuun. Miessijoen alueen kullankaivun vaikutukset vesiluonnossa ovat nähtävillä Postijoen suusta Vaskojoen Närrijärvelle asti. Viime vuosikymmenien aikana tapahtuneen kaivutoiminnan aikana lohikalojen poikasille ja mädille tärkeät kutualueet ja koskialueet ovat liettyneet. Suvantoalueilla vesistöjen rehevöityminen ja umpeenkasvu on nähtävissä. Veden värissä on ollut silmännähtävä ero alajuoksulla Postijoessa ja pitkän matkaa Vaskojoessa Postijoen alapuolella.