Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus, kalatalousyksikkö

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 11/09/2 Dnro ISY-2007-Y-12 Annettu julkipanon jälkeen HAKIJA Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskus, kalatalousyksikkö ASIA Hiitolanjoen Kangaskosken, Ritakosken ja Lahnasenkosken voimalaitosten kalatalousmaksuvelvoitteen muuttaminen kalateiden rakentamista ja niiden toimivuuden tarkkailua koskeviksi velvoitteiksi, Rautjärvi.

2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS...1 AIKAISEMMAT VOIMALAITOSTEN KALATALOUSVELVOITTEITA KOSKEVAT PÄÄTÖKSET...1 HAKEMUKSEN PERUSTELUT...3 HAKIJAN TOIMITTAMAT LAUSUNNOT...8 HAKEMUKSEN TIEDOKSIANTO JA MUISTUTUKSET...10 SELITYS...17 VASTASELITYKSET...26 HAKIJAN VASTINE YHTIÖITTEN VASTASELITYKSIIN...31 ASIAN MYÖHEMMÄT VAIHEET...36 YMPÄRISTÖLUPAVIRASTON RATKAISU...42 RATKAISUN PERUSTELUT...42 VASTAUS ESITETTYIHIN MUISTUTUKSIIN...44 LAINKOHDAT...45 KÄSITTELYMAKSU...46 MUUTOKSENHAKU...47

3 1 HAKEMUS Kaakkois-Suomen TE-keskus on ympäristölupavirastoon saapuneessa hakemuksessa pyytänyt kalatalousvelvoitteiden määräämistä Hiitolanjoen Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalaitosten omistajille siten, että kunkin voimalaitoksen yhteyteen omistajan tulee kustannuksellaan rakentaa tarkoituksenmukainen kalatie, luovuttaa kalatiehen korvauksetta tarvittava vesimäärä sekä tarkkailla kustannuksellaan kalateiden toimivuutta Kaakkois-Suomen TE-keskuksen hyväksymällä tavalla. Lisäksi TE-keskus on hakenut Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalaitosten omistajille yhteisesti määrätyn 841 euron suuruisen kalatalousmaksun kumoamista. AIKAISEMMAT VOIMALAITOSTEN KALATALOUSVELVOITTEITA KOSKEVAT PÄÄTÖKSET 1) Wiipurin läänin kuvernööri on antamallaan päätöksellä myöntänyt Aktie Bolaget Simpele osakeyhtiölle luvan perustaa vesilaitoksen Hiitolanjoen Lahnasenkoskeen määräten muun ohessa 6) lupaehdossa, että kalannousua varten on patoon rakennettava tarkoitusta vastaava kalaporras. 2) Viipurin läänin maaherra on antamallaan päätöksellä myöntänyt Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiölle luvan Ritakosken voimalaitoksen rakentamiseen määräten muun ohessa 6) lupaehdossa, että kalankulun edistämiseksi tulee vesilaitoksen omistajan rakentaa ja kunnossapitää asianosaisten hyväksymä kalatie sekä luovuttaa sitä varten tarpeellinen vesimäärä, jos sellainen vastaisuudessa ehkä katsotaan tarpeelliseksi. 3) Viipurin lääninhallitus on Änkilän kalastuskunnan hakemuksen johdosta antamassaan päätöksessä määrännyt seuraavaa: Lääninhallitus on tutkinut tämän asian ja katsoo siinä selville käyneen, että Kokkolanjoen vesistössä on kalakannan säilyminen joutunut vaaranalaiseksi sen johdosta, että Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö Simpele on laiminlyönyt varustaa Juankoskeen rakentamansa paperitehtaan ja puuhiomon sellaisilla, asianomaisessa lupapäätöksessä edellytetyillä laitteilla, jotka riittävästi estäisivät kaloille vahingollisten jätteiden pääsemisen Kokkolanjoen vesistöön ja että yhtiö samoin on laiminlyönyt rakentaa Syrjäkosken sähkövoima-aseman padon yhteyteen voima-aseman perustamis-

4 lupapäätöksessä rakennettavaksi määrätyn kalaportaan, kuin myöskin, ettei mainitun yhtiön Kangas-, Lahnasen- ja Ritakosken voimalaitosten patoja ole varustettu kalaportailla. Tämän vuoksi lääninhallitus, nojautuen vesioikeuslain 1 luvun 24 :ään ja 6 luvun 17 :ään, harkitsee oikeaksi velvoittaa Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö Simpeleen vuoden kuluessa tämän päätöksen antamisesta omalla kustannuksellaan varustamaan Juankosken paperitehtaan ja puuhiomon sellaisilla laitteilla, että tehtaasta Kokkolanjoen vesistöön pääsevä vesi mahdollisimman tarkoin tulee siivilöidyksi kalakantaa vahingoittavista aineista ja rakentamaan Syrjäkosken sähkövoima-aseman padon yhteyteen tarkoituksenmukaiset ja maataloushallituksen hyväksymien suunnitelmien mukaan tehdyt kalaportaat ja kalatien tai niitä vastaavat laitteet, varaamaan niitä varten tarpeellinen vesimäärä, huolehtimaan niiden kunnossapidosta sekä tekemään niihin ne korjaukset, mitkä mahdollisesti vastaisuudessa käytännön perusteella havaitaan tarpeenvaatimiksi, kaikki sillä uhalla, että sanotut työt muuten suoritetaan poliisiviranomaisten toimesta yhtiön kustannuksella. Kun lisäksi on katsottava, ettei kalaportaiden rakentamisesta Kangas-, Lahnasen- ja Ritakoskeen olisi tarkoitettua ja kustannuksia vastaavaa hyötyä, niin tulee Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiö Simpeleen korvaukseksi täten sekä paperitehtaan ja puuhiomon jätteillä kalakannalle aiheuttamasta vahingosta, vuosittain istuttaa Kokkolanjoen vesistöön Kangas- ja Juankoskien väliselle osalle vähintään lohen ja harjuksen poikasta, joista ainakin toinen puoli on lohen poikasia. 2 4) Itä-Suomen vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 41/91/2 myöntänyt Yhtyneet Paperitehtaat Oy:lle uuden vesilain mukaisen luvan jo rakennetun Kangaskosken voimalaitoksen pysyttämiseen Kangaskoskessa sekä luvan voimalaitoksen ohivirtauspadon uusimiseen. Lupamääräysten C. 4) kohdassa on määrätty, että kalakannan turvaamista koskeva annettu Viipurin lääninhallituksen päätös jää Kangaskosken osalta sellaisenaan edelleen voimaan. 5) Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antamallaan päätöksellä kumonnut Viipurin lääninhallituksen antaman päätöksen istutusvelvoitemääräyksen osalta ja muuttanut kuulumaan annetun Lahnasenkosken voimalan lupapäätöksen 6) kohdan, annetun Ritakosken voimalaitoksen lupapäätöksen 6) kohdan sekä Itä-Suomen vesioikeuden antaman Kangaskosken voimalaitoksen lupapäätöksen C. 4) kohdan seuraavasti: Kangaskosken, Ritakosken ja Lahnasenkosken voimalaitosten omistajan on vuosittain maksettava yhteinen mk:n suuruinen kalatalousmaksu Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle käytettäväksi kalakannan hoitoa tarkoittaviin toimenpiteisiin voimalaitosten vaikutusalueella Hiitolanjoessa. Maksun käytöstä päätettäessä on kuultava Rautjärven kalastusaluetta. Maksu on suoritettava tämän päätöksen lainvoimaiseksi tuloa seuraavan vuoden alusta alkaen vuosittain helmikuun kuluessa.

5 3 Päätöksen perustelut tarpeellisilta osin kuuluvat seuraavasti: Vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin nojalla voidaan epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä. Tarkistamismahdollisuus koskee vesilain 2 luvun 22c :n mukaan myös vesioikeuslain aikana asetettuja lupavelvoitteita. Ympäristölupavirasto katsoo, että hakemuksessa selostetut Venäjän tasavallan puolella toteutetut nousuesteiden poistamiset ovat mahdollistaneet Laatokan järvilohen ja taimenen nousun Suomen puolelle Kangaskosken voimalaitokselle saakka. Simpeleen tehtaiden tehostettu jätevesien käsittely on parantanut Hiitolanjoen veden laatua. Ympäristölupavirasto katsoo olosuhteiden muuttuneen siten, että Kangaskosken, Ritakosken ja Lahnasenkosken voimalaitosten yhteinen istutusvelvoite on tarkoituksenmukaista muuttaa vesilain 2 luvun 22 :ssä tarkoitetuksi kalatalousmaksuksi. Hiitolanjoen kalataloudellisen arvon parantaminen on saavutettavissa taloudellisemmin erilaisilla kalatalousmaksulla tehtävissä olevilla toimenpiteillä, kuten esimerkiksi kalaportaiden rakentamisella, kuin annetun päätöksen mukaisilla istutuksilla. Kalatalousmaksun määrän ympäristölupavirasto perustaa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen Saimaan kalantutkimus- ja vesiviljely-yksikössä noudatettuihin edellä 3) merkintäkohdassa selostettuihin kalanpoikasten hintoihin, joiden mukaan vastakuoriutuneiden poikasten ( kpl) hinta arvonlisäveroineen on taimenen osalta mk ja harjuksen osalta mk eli yhteensä mk. HAKEMUKSEN PERUSTELUT Hiitolanjoen kalataloudellinen tila on olennaisesti muuttunut, eikä 841 euron suuruinen kalatalousmaksu vastaa voimalaitosten kalataloudelle aiheuttamaa haittaa. Olosuhteiden muuttuminen on perusteltu erikseen. TE-keskuksen hakemus perustuu vesilain 2 luvun 22 :n 4 momenttiin. Velvoitteiden taustaa Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalaitokset on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Lahnasenkosken voimalaitoksen alkuperäisiin lupaehtoihin sisältyi lause kalannousua varten on patoon rakennettava tarkoitustaan vastaava kalaporras. Ritakosken voimalaitoksen lupaehtoihin sisältyi lause kalan kulun edistämiseksi tulee vesilaitoksen omistajan rakentaa ja kunnossapitää asianomaisten hyväksymä kalatie sekä luovuttaa sitä varten tarpeellinen vesimäärä, jos sellainen vastaisuudessa katsotaan tarpeelliseksi. Kangaskosken voimalaitoksen lupaehtoihin vuodelta

6 kalatievelvoitetta ei sisältynyt, mutta Kangaskosken puuhiomon lupaehdoissa vuodelta 1903 on maininta, että kalan noustessa on aukko sulussa pidettävä sitä varten auki. Luvissa määrättyjä kalatievelvoitteita ei ole koskaan pantu täytäntöön. Vuonna 1939 Viipurin lääninhallitus antoi päätöksensä Änkilän kalastuskunnan hakemukseen siitä, että Simpeleen pitäjässä olevassa Kokkolanjoen vesistössä ryhdyttäisiin kalaveden likaantumisen estämistä ja kalojen kulkumahdollisuuden parantamista tarkoittaviin toimenpiteisiin. Päätöksessään lääninhallitus katsoi, ettei kalaportaiden rakentamisesta Kangas-, Lahnasen- ja Ritakoskeen olisi tarkoitettua hyötyä. Lääninhallitus määräsi sen sijaan Kangas- ja Juankoskien välille istutettavaksi vähintään lohen ja harjuksen poikasta, joista ainakin puolet lohenpoikasia. Itä-Suomen vesioikeus antoi päätöksen nro 41/91/2 Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n hakemukseen, joka koski Wiipurin läänin virkaatoimittavan Kuvernöörin antaman puuhiomon perustamisluvan, joka lupa on muutettu sähkölaitosluvaksi, muuttamista nykyisiä olosuhteita vastaavaksi ja voimalaitoksen ohivirtauspadon uusimista. Päätöksessään vesioikeus katsoi, että Viipurin lääninhallituksen antamassa lupapäätöksessä määrätty istutusvelvoite, joka edelleen oli voimassa, oli riittävä kalakannan turvaamiseksi Kangaskosken voimalaitoksen rakentamisen osalta. Lupaehdossa C.4) vesioikeus määräsi, että kalakannan turvaamista koskeva annettu Viipurin lääninhallituksen päätös nro K 1608 jää Kangaskosken osalta sellaisenaan voimaan. Vuonna 2001 Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö pyysi hakemuksessaan Itä-Suomen ympäristölupavirastolle, että Hiitolanjoen Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken kalataloudelliset velvoitteet (istutusvelvoite) muutettaisiin nykyisiä olosuhteita vastaaviksi. TE-keskus esitti, että velvoitteet muutettaisiin mk:n suuruiseksi kalatalousmaksuksi. TE-keskuksen käsityksen mukaan istutusvelvoitteen arvo tuli muuttaa kalatalousmaksuksi siten, että vuoden 1939 päätöksessä istutettavien harjusten arvo määritettäisiin 1-kesäisten poikasten ja lohien ikä 1-vuotiaiden järvilohen jokipoikasten mukaan. TE-keskus perusteli hakemustaan kalataloudellisten olosuhteiden muuttumisella Hiitolanjoessa. Venäjän puolella tehtyjen tutkimusten perusteella voitiin sanoa, että Hiitolanjoki oli merkittävä lohen ja taimenen lisääntymisjoki. Joesta oli Venäjän puolella poistettu esteaita, joka haittasi ka-

7 5 lan kulkua Suomen puolelle. Joen vedenlaatu oli merkittävästi parantunut tehostuneen jätevesien käsittelyn myötä. Oli siis perusteltua todeta kalataloudellisten olosuhteiden muuttuneen. Itä-Suomen ympäristölupavirasto antoi TE-keskuksen hakemukseen päätöksen Lupavirasto kumosi päätöksessään Viipurin lääninhallituksen antaman päätöksen istutusvelvoitemääräyksen osalta ja muutti annetun Lahnasenkosken voimalan lupapäätöksen 6) kohdan (kalatievelvoite), annetun Ritakosken voimalaitoksen lupapäätöksen 6) kohdan (kalatievelvoite) sekä Itä- Suomen vesioikeuden antaman Kangaskosken voimalaitoksen C. 4) kohdan seuraavasti: Kangaskosken, Ritakosken ja Lahnasenkosken voimalaitosten omistajan on vuosittain maksettava yhteinen mk:n suuruinen kalatalousmaksu Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikölle käytettäväksi kalakannan hoitoa tarkoittaviin toimenpiteisiin voimalaitosten vaikutusalueella Hiitolanjoessa. Maksun käytöstä päätettäessä on kuultava Rautjärven kalastusaluetta. Maksu on suoritettava tämän päätöksen lainvoimaiseksi tuloa seuraavan vuoden alusta alkaen vuosittain helmikuun kuluessa. Itä-Suomen lupavirasto muutti siten kaksi kalatievelvoitetta ja yhden istutusvelvoitteen mk:n suuruiseksi kalatalousmaksuksi. Kaakkois-Suomen työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö valitti Itä- Suomen ympäristölupaviraston päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen vaatien edelleen mk:n suuruista kalatalousmaksua. TE-keskus ei tällöin epähuomiossa hakenut muutosta päätöksen osaan, jossa ympäristölupavirasto kumosi Lahnasenkosken ja Ritakosken kalatievelvoitteet. Hallinto-oikeus hylkäsi äänestyksen jälkeen TE-keskuksen valituksen ja piti ympäristölupaviraston päätöksen voimassa. Muutokset Hiitolanjoen kalataloudellisessa tilassa Merkittävimmät Hiitolanjoen kalataloutta koskevat muutokset ovat olleet kalakantoja koskevan tietouden lisääntyminen, Venäjän puolella olevien nousuesteiden poistaminen, vesistöalueella tehdyt kalataloudelliset kunnostukset, vapaa-ajankalastuksen merkityksen lisääntyminen sekä veden laadun paraneminen.

8 6 Hiitolanjoen kalakantoja koskeva tietous on lisääntynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmenen aikana. Kaakkois-Suomen TE-keskus, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ja useat muut tahot ovat selvittäneet Hiitolanjoen vesistöalueen kalakantojen tilaa sekä Venäjän että Suomen puolella. Selvityksissä on havaittu Hiitolanjoen olevan erittäin merkittävä Laatokan järvilohen lisääntymisjoki. Suomessa järvilohta tavataan alkuperäisenä vain Vuoksen vesistössä ja Hiitolanjoessa. Hiitolanjoessa lisääntyy myös Laatokalle vaeltava järvitaimenkanta. Sivuvesistöissä ja todennäköisesti myös Hiitolanjoen pääuomassa on lisäksi paikallisia taimenkantoja. Laatokasta Hiitolanjokeen vaeltavan lohen ja taimenen luontainen lisääntyminen tapahtuu nykyisellään käytännössä kuitenkin kokonaan Venäjän puoleisella jokiosuudella, koska Suomen puolella kalojen nousun estävän Kangaskosken voimalaitospadon alapuolisella jokiosuudella on olemassa vain hyvin vähän lohen ja taimenen lisääntymiseen soveliasta koskipinta-alaa. Hiitolanjoesta tavataan arvokkaiden vaelluskalojen ohella mm. toutainta ja rantaneulaa. Mikäli vaelluskalojen nousu ohi Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalaitosten mahdollistettaisiin, kasvaisi Suomen puolella oleva lohen ja taimenen smolttituotantoon soveltuva koskipinta-ala nykyisestä 0,1 hehtaarista yli 2,75 hehtaariin. Laskelmien mukaan Hiitolanjoki ja sen sivuvesistöt voisivat nykytilassa kalateiden rakentamisen jälkeen tuottaa Suomen puolella n järvilohismolttia ja taimensmolttia. Tuotantopinta-alaa olisi mahdollista lisätä kalataloudellisten kunnostusten avulla 5 hehtaariin, jolloin smolttituotantopotentiaali kasvaisi yhteensä lohi- ja taimensmolttiin. Mikäli smoltti-istukkaan hintana käytettäisiin 2 euroa, Hiitolanjoen lohen- ja taimenen smolttituotannon vuotuinen rahallinen arvo kalataloudellisten kunnostusten jälkeen istukaspoikasina laskettuna olisi noin euroa. Luonnonpoikaset ovat kuitenkin huomattavasti istutuspoikasia arvokkaampia, joten smolttituotannon arvo kunnostusten jälkeen olisi moninkertainen edellä esitettyyn summaan verrattuna. Hiitolanjoen ja sen sivuvesistöjen lohi- tai taimenkantoja ei ole viljelykierrossa. Yleisesti tunnettu tosiasia on, että paras keino säilyttää kalakantoja on turvata niiden luontainen lisääntyminen. Luonnonsmoltin selviytyminen on arvioitu moninkertaiseksi istutettuun poikaseen verrattuna. Edellä mainitun vuoksi on tärkeää, että lohikalojen luontainen lisääntyminen turvataan mahdollisimman laajasti Hiitolanjoen vesistössä.

9 luvun lopulla tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että Hiitolanjoessa on Venäjän puolella rytöjä, jotka estävät kalojen nousua. Rytöjen lisäksi rajan läheisyydessä oli esteaita, joka haittasi kalojen nousua. Sekä rydöt että esteaita on sittemmin poistettu, ja nykyään kaloilla on Laatokasta vapaa nousuyhteys Suomen puolelle. Toimien seurauksena lohen nousu Suomen puolelle onkin selvästi voimistunut. Vuonna 2005 Kangaskosken alapuolella tavattiin runsaasti nousulohta, mikä näkyi paitsi kalastajien saaliissa myös nollikkaiden (saman vuoden keväänä kuoriutuneiden poikasten) määrässä. Hiitolanjoella ja sen sivuvesistöissä on suoritettu kalataloudellisia kunnostuksia 1990-luvun lopulta lähtien. Silamusjoen kaksi koskialuetta ja Hiitolanjoen Uudensillankoski kunnostettiin vuonna Torsanjoen Hinkkasenkoski kunnostettiin vuonna Syksyllä 2005 kunnostettiin Kangaskosken voimalaitoksen alapuolinen matalikko. Hiitolanjoen ylimmät vapaat kosket (Ali-Juvankoski ja Rapukoski) kunnostetaan vuonna Valmistelevat työt niiden kunnostamiseksi on jo aloitettu. Torsanjärveen laskevan Sarajoen ja Silamusjärveen laskevan Lohijoen kunnostussuunnitelmat valmistuvat kevään 2007 aikana, ja kunnostukset tullaan toteuttamaan todennäköisesti vuoden 2007 aikana. Kalataloudellisilla kunnostuksilla on saatu huomattavasti lisättyä lohen ja taimenen kutuun ja poikastuotantoon soveltuvia alueita. Hiitolanjoen lisäksi järvilohta tavataan Suomessa alkuperäisesti vain Vuoksen vesistössä. Vuoksen vesistön järvilohikanta on nykyisin käytännössä kokonaan kalanviljelytoiminnan varassa, koska sen lisääntymisalueet ovat vähentyneet murto-osaan voimalaitosrakentamisen takia. Hiitolanjoen lohta voidaan siten pitää ainoana Suomen puolella tavattavana luontaisesti lisääntyvänä järvilohikantana. Tällä seikalla on erittäin suuri imagoarvo kalastajien keskuudessa. Kalateiden rakentamisen jälkeen Hiitolanjoen vesistö olisi Suomen ainoa virtavesikohde, jossa vesistön alkuperäisen järvilohen kalastus olisi mahdollista. Hiitolanjoki-yhdistys ry on aloittanut Lohi Laatokalta latvavesille -hankkeen Hanke on EU-rahoitteinen ja sen on määrä päättyä Hanke kohdistuu pääasiassa Hiitolanjoen vesistön Suomen puoleisille osille ja sen puitteissa suoritetaan kalataloudellisia kunnostuksia, harjoitetaan emokalapyyntiä ja niiden siirtoa voimalaitosten yläpuolisiin vesiin, tehdään kalataloudellisia selvityksiä sekä luodaan

10 kontakteja venäläisiin yhteistyökumppaneihin. Lisäksi hankkeessa pyritään vaikuttamaan kalastuksen järjestelyyn. 8 Hakijan toimittamat lausunnot 1. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus TE-keskus on pyytänyt Kaakkois-Suomen ympäristökeskukselta lausunnon Hiitolanjoen veden laadusta. Ympäristökeskuksen päivätty lausunto kuuluu seuraavasti: Hiitolanjoen veden laatua on seurattu kuukausittain vuodesta 1994 lähtien Suomen ja Venäjän välisen rajavesisopimuksen perusteella, minkä vuoksi tietoja veden laadusta on runsaasti. Hiitolanjoessa veden happipitoisuus on kaikkina vuodenaikoina hyvä (hapen kyllästysarvot ovat noin 90 %; vv keskiarvo 86 % ja mediaani 87 %). Veden happamuusarvot ovat lähellä neutraalia eikä niissä ole heilahteluja, vaan ne ovat vakaita (vv ph:n keskiarvo ja mediaani 7,1). Vesi on väriltään lievästi humusleimaista (vv väriluvun keskiarvo 33 ja mediaani 30 mg Pt/l). Ravinnepitoisuuksiltaan vesi on lievästi rehevää (vv kokonaisfosforin keskiarvo 24 ja mediaani 22 µg P/l sekä -typen keskiarvo 600 ja mediaani 550 µg N/l). Biologisen hapenkulutuksen arvot ovat pieniä, alle mittaustarkkuuden. Hiitolanjoen vedessä ei ole elohopeaa mitattavissa pitoisuuksissa, vaikka joen sedimentit ovat elohopean suhteen likaantuneet. Hiitolanjoen veden laatuun vaikuttaa yläpuolinen pistekuormitus etenkin Simpeleen tehtailta ja vähäisempänä yhdyskuntajätevesikuormitus Simpeleen taajamasta (asukasvastineluku noin 100). Ympäristöhallinnon vesistökuormituksen arviointi- ja hallintajärjestelmän (VEPS) mukaan Kokkolanjoen (Hiitolanjoen) alueella fosfori- ja typpikuormituksesta noin puolet tulee pistekuormituksesta. Maatalouden hajakuormituksen osuus on 40% fosforikuormituksesta ja 30 % typpikuormituksesta. Simpeleen tehtaiden kuormitus on vähentynyt oleellisesti 1990-luvun puolivälissä etenkin kiintoaineen ja biologisen hapenkulutuksen suhteen johtuen parantuneesta vesiensuojelusta, mikä näkyy joessa kohonneena happipitoisuutena. Tehtaiden fosforikuormituksessa on tapahtunut myös vähenemistä 1990-luvun puolivälissä, joskaan ei yhtä selkeää vähenemistä kuin em. tekijöissä. Se on heijastunut myös Hiitolanjoen fosforipitoisuuksien pienenemisenä ja niissä esiintyvien pitoisuusheilahtelujen tasaantumisena. Typpikuormituksessa vähenemistä ei ole tapahtunut. Samankaltainen muutos parempaan on myös yhdyskuntajätevesikuormituksessa. Liitteenä on kuvia Hiitolanjoen veden laadun kehityksestä vuosina Parantuneen vesiensuojelun ansiosta veden laatu joessa on nykyisin melko vakaa. Vakavia satunnaispäästöjä ei ole esiintynyt. Joitain väliaikaisia heilahteluja kiintoainepitoisuudessa ja sameudessa on esiintynyt, mutta ne ovat olleet ohimeneviä. Näissä kiintoainepiikeissäkin pitoisuudet ovat olleet maksimissaankin selvästi alle 20 mg/l, mikä

11 tarkoittaa setä, että silloinkin vesi täyttäisi kalavesidirektiivin lohikaloille asettamat vaatimukset (kiintoaineen tulee olla alle 25 mg/l vuosikeskiarvona). Hiitolanjoen vesi soveltuu hyvin lohikaloille arvioituna mm. kalavesidirektiivin hapen, ph:n, kiintoaineen, kokonaisfosforin, biologisen hapenkulutuksen kriteereiden perusteella Rajavesikomission Suomen ryhmä TE-keskus on pyytänyt lausunnon yhteisen suomalais-venäläisen rajavesistöjen käyttökomission Suomen ryhmältä. Lausunto, joka on päivätty , kuuluu seuraavasti: Yhteinen suomalais-venäläinen rajavesistöjen käyttökomissio kiinnitti jo 1990-luvun puolivälissä huomiota Hiitolanjoella vallitsevaan lohen lisääntymisen kannalta huonoon tilanteeseen ja esitti, että joella ryhdyttäisiin tutkimus- ja kunnostustoimiin siellä lisääntyvän lohikannan lisääntymisolosuhteiden parantamiseksi. Tärkeitä toimenpiteitä ovat ennen kaikkea joessa olevien nousuesteiden poistaminen ja loheen kohdistuvan salapyynnin lopettaminen. Venäjän puolella nousuesteitä oli Neuvostoliiton aikaisiin rajaesterakenteisiin kuulunut joessa ollut ritilä, jonka tarkoituksena oli estää jokea pitkin tapahtuvat laittomat rajanylitykset ja tavaroiden kuljetukset. Rajavesikomission Suomen osapuoli totesi muistiossaan rajavesikomission kokouksessa vuonna 1994 näiden esterakenteiden olevan rajavesisopimuksen 3. artiklan vastaisia ja esitti niiden poistamista tai muuttamista kalan kulkua haittaamattomiksi. Venäjän osapuoli lupasi vastauksessaan ryhtyä toimenpiteisiin tämän haitan poistamiseksi. Vuonna 2001 Hiitolanjoessa olleen esteritilän vedenalaisia tankoja harvennettiin niin, että isotkin kalat saattoivat uida ritilän läpi. Vuonna 2006 suomalaistutkijoiden käydessä paikalla voitiin todeta, että esteritilä oli poistettu kokonaan. Toinen Hiitolanjoella Venäjän puolella ollut täydellinen nousueste oli suomalaisten rakentaman, käytöstä poistetun Syrjäkosken voimalan patorakenteen jäänteisiin jokeen joutuneesta puuaineksesta kertynyt koko joen levyinen ja metrien korkuinen ja levyinen rytö, joka täydellisesti esti kalan nousun Syrjäkosken yläpuolelle. Suomen WWF:n antamalla pienehkön rahoituksen avulla rytö saatiin poistetuksi vuonna Näiden toimenpiteiden seurauksena lohi pääsi nousemaan poistettujen esteiden yläpuolelle aina Kangaskoskelle asti. Kangaskosken voimalan alta saatiin pyydystetyksi aikuisia lohia ja onnistunut lohen kutu havaittiin ensimmäisen kerran vuonna Hiitolanjoessa on siis nykyisin jäljellä kolme nousuestettä, Suomen puolella olevat kolme alinta voimalaa, jotka estävät lohikalojen nousun yläjuoksulla oleville vanhoille lisääntymisalueille. Rajavesikomissio on todennut, että Venäjän puolen nousuesteiden purkamisen jälkeen nämä ilman kalateitä olevat vanhat vesivoimalaitokset aiheuttavat Hiitolanjoella Suomen ja Venäjän rajavesistöjä koskevan sopimuksen 3. artiklan vastaisen tilan, minkä takia rajavesikomissio pitää kalateiden rakentamista voimaloihin välttämättömänä.

12 On myös paikallaan painottaa, että Hiitolanjoki on paitsi koko Laatokan alueen tärkein lohijoki, ainoa Suomen puolella oleva joki, jossa järvilohi nykyisin lisääntyy. Lohen luontaisesti lisääntyvät kannat on liitetty sekä Suomen että Venäjän uhanalaisten lajien luetteloon, Punaisen kirjaan. Lohi on myös yksi kuudesta EU:n luontodirektiivin (direktiivi 92/43/ETY) Suomessa tavattavasta kalalajista. Direktiivi velvoittaa jäsenmaita huolehtimaan näiden lajien suotuisan suojelutason säilymisestä. Tätä tavoitetta ei Hiitolanjoella ole Suomen puolella mahdollista toteuttaa, mikäli voimalaitosten aiheuttamia lohen nousuesteitä ei poisteta ja näin saada myös joen yläjuoksun potentiaalisia lohen lisääntymisalueita tuotantoon. 10 HAKEMUKSEN TIEDOKSIANTO JA MUISTUTUKSET Hakemus on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :n mukaisesti annettu kuuluttamalla tiedoksi. Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet tuli toimittaa ympäristölupavirastolle viimeistään Kaakkois-Suomen ympäristökeskus on lausunut seuraavaa: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus katsoo Kaakkois-Suomen TE-keskuksen hakemuksen Hiitolanjoen voimalaitosten kalaportaiden rakentamisvaateen olevan perusteltu. Hiitolanjoen veden laadun parantuminen ja Venäjän puolella toteutetut toimenpiteet kalan kulun turvaamiseksi ovat mahdollistaneet lohikalojen nousun Laatokasta Suomen puolelle Kangaskosken voimalaitoksen alapuolelle. Lohien ja taimenten luontaisen lisääntymisen onnistuminen Kangaskosken voimalaitoksen alapuolella toteutetulla pienimuotoisella kunnostusalueella on osoitus veden laadun riittävyydestä lohikalojen lisääntymiselle. Joen yläosan ja lohikalojen alkuperäisen vaellusreitin Silamusjoki- Torsanjoki osuuden kunnostustoimenpiteet uittoaikakauden jäljiltä mahdollistaisivat nykyään vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen myös Kangas-, Rita- ja Lahnasenkosken voimalaitosten yläpuolisella virtavesiosuuksilla. Hiitolanjoen ongelmaksi esitetty kalojen korkea elohopeapitoisuus ei näytä Kaakkois- Suomen ympäristökeskuksen tutkimusten mukaan estävän Laatokassa syönnösvaelluksen tehneiden lohikalojen hyödyntämistä ravinnoksi. Vuonna 2003 tutkittujen muutaman lohen (painoltaan 3 6 kg) elohopeapitoisuudet vaihtelivat 0,15 0,26 mg/kg välillä. Lohikalat eivät vietä kovin suurta osaa elämästään joessa, vaan vaeltavat Laatokkaan ja välttävät näin altistumisen mahdollisille haitta-aineille joessa. Kutuvaelluksensa aikana joessa ne eivät myöskään syö, joten kertymistä ei aiheudu tästäkään syystä. Ympäristökeskus näkee nykyisen kalatalousmaksun olevan vaikeasti hyödynnettävissä voimalaitoksista aiheutuneiden kalataloudellisten vahinkojen kompensoimisessa. Kalatalousmaksun käyttö istutuksiin ei ole mahdollista, koska Laatokan lohen ja taimenen osalta ei Suomessa ole olemassa viljelykantoja. Myöskään kalatalousmaksun hyödyntäminen Kangaskosken alapuolisen jokiosuuden kunnostustoimenpiteisiin ei ole toteutettavissa, koska osuudella ei ole ollut vesisyvyyden takia lohikalojen lisääntymisalueita. On myös ilmeistä, että nykyinen maksu on aivan alimitoitettu voimaloiden aiheuttamiin haittoihin nähden.

13 Edellä mainituin perustein Kaakkois-Suomen ympäristökeskus yhtyy Kaakkois- Suomen TE-keskuksen näkemykseen kalatievelvoitteen ja niihin liittyvän seurantavelvoitteen määräämisen tarpeellisuudesta Kangas-, Rita- ja Lahnasenkosken voimalaitoksille. Ympäristökeskus katsoo, ettei maksuvelvoitteen muuttaminen kalatievelvoitteeksi ole kohtuuton koska kalaporrasvelvoite on sisältynyt jo alkuperäisiin lupiin Änkilän yhteisalueosakaskunta on yhtynyt hakemukseen ilmoittaen esittäneensä ympäristölupavirastossa vireille panemissaan hakemuksissa (dnrot ISY-2005-Y-212 ja 213) eräänä osavaatimuksenaan kalateiden rakentamista. Osakaskunta on edellyttänyt, ettei tämän TE-keskuksen hakemuksen perusteella osakaskunnan korvauksia osakaskunnan vireille panemissa asioissa vähennetä. Mikäli näin kuitenkin tapahtuu, tulee Suomen valtio liittää voimalaitosyhtiöiden rinnalle yhteisvastuulliseksi osakaskunnan esittämiin korvausvaatimuksiin. Nyt kysymyksessä oleva hakemus ja osakaskunnan hakemukset tulisi käsitellä samanaikaisesti. 3. Vantaan Energia Oy on vaatinut hakemuksen hylkäämistä seuraavin perustein: Hiitolanjoessa sijaitsee Suomen puolella kolme voimalaitosta: Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken voimalaitokset. Vantaan Energia Oy omistaa näistä Lahnasenkosken laitoksen. Lahnasenkosken laitoksen kalatalousvelvoite perustui pitkään Viipurin lääninhallituksen vuonna 1939 antamaan päätökseen. Sen mukaan kaikkien kolmen voimalaitoksen oli yhdessä istutettava vuosittain lohen ja harjuksen poikasta. Vuonna 2001 TE-keskus vaati vesilain 2 luvun 22 :n perusteella, että Lahnasenkosken kalataloudelliset velvoitteet muutetaan nykyisiä olosuhteita vastaaviksi. TE-keskus vaati tällöin voimassa olleen istutusvelvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi. Vuonna 2001 annetun ja vuonna 2002 lainvoimaiseksi tulleen päätöksen mukaan Hiitolanjoen kolmelle voimalaitokselle asetettiin yhteinen markan kalatalousmaksu. Nyt TE-keskus on tehnyt uuden hakemuksen ympäristölupavirastoon. Tässä hakemuksessa vaaditaan, että kunkin voimalaitoksen omistajan tulee rakentaa voimalaitoksen yhteyteen kalatie, luovuttaa siihen tarvittava vesimäärä sekä tarkkailla kalatien toimivuutta. Kalatien rakentaminen Lahnasenkosken voimalaitokseen maksaisi enemmän kuin mikä on laitoksen yhden vuoden aikana tuottaman sähkön arvo. Lisäksi kalatietä varten tulisi luovuttaa vettä siten, että voimalaitoksen tuotanto pienenisi merkittävästi ja pysyvästi. Vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin mukaan sekä kalatalousvelvoitetta että kalatalousmaksua voidaan tarkistaa, jos olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti. Sen lisäksi kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaista kalatalousvelvoitetta voidaan tarkistaa, vaikka olosuhteet eivät olisikaan muuttuneet, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

14 Hiitolanjoen voimalaitosten nykyisistä kalatalousmaksuista on päätetty vuonna 2001 TE-keskuksen hakemuksesta, jossa se vaati kalan istutusvelvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi. TE-keskus perusteli tällöin hakemustaan kalataloudellisten olosuhteiden muuttumisella Hiitolanjoessa erityisesti Venäjän puolelta poistetulla esteaidalla sekä veden laadun paranemisella. Ympäristölupavirasto muuttikin istutusvelvoitteen kalatalousmaksuksi. Päätöksen perustelujen mukaan tämä mahdollistaa sen, että TE-keskus käyttää kalatalousmaksun kalanistutusten sijasta kalatien rakentamiseen. Kalatalousmaksun määrä oli kuitenkin TE-keskuksen vaatimaa pienempi. Nyt TE-keskus on käynnistänyt uuden prosessin, jossa se vaatii olosuhteiden muutoksen takia aiemman velvoitteen kumoamista ja kalatievelvoitteen asettamista. Jo TE-keskuksen hakemuksesta käy ilmi, että uuden hakemuksen syynä on tyytymättömyys vuoden 2001 päätöksessä määrätyn kalatalousmaksun tasoon. Koska hallintooikeus ei muuttanut ympäristölupaviraston antamaa päätöstä, TE-keskus on saattanut saman asian uudelleen vireille uudella hakemuksella. Kalatalousvelvoitteen muuttaminen on vesilain mukaan mahdollista vain, jos olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti vuodesta Sillä seikalla, että vuonna 2001 on ollut kyse erityisesti kalataloudellisesta epätarkoituksenmukaisuudesta ja nyt taas olosuhteiden muuttumisesta, ei ole asiassa merkitystä. Tämä johtuu ensinnäkin siitä, että näitä kahta perustetta ei voida kuitenkaan kokonaan erottaa toisistaan. TE-keskus on vedonnut muuttuneisiin olosuhteisiin jo sen vuonna 2001 tekemässä hakemuksessa. Lisäksi aivan riippumatta siitä, perusteellaanko kalatalousvelvoitteen muutoshakemusta vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin ensimmäisellä vai toisella virkkeellä, prosessin lopputulos on sama uusi kalatalousvelvoite tai kalatalousmaksu. Lahnasenkosken voimalaitokselle on asetettu vuonna 2001 kalatalousmaksu. Päätöstä on mahdollista muuttaa ainoastaan, jos olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti päätöksen antamisvuodesta Prosessiekonomisista syistä ja oikeusvarmuuden takia on mahdotonta ajatella, että sama kalatalousvelvoitetta koskeva asia voitaisiin saattaa useaan kertaan vireille, jos olosuhteet eivät päätösten antamisen välillä muutu lain vaatimalla tavalla olennaisesti. TE-keskus on hakemuksessaan nyt katsonut, että Hiitolanjoen olosuhteet ovat muuttuneet. Merkittävimmät muutokset ovat TE-keskuksen mukaan kalakantoja koskevan tietouden lisääntyminen, Venäjän puolella olevien nousuesteiden poistaminen, vesistöalueella tehdyt kalataloudelliset kunnostukset, vapaa-ajankalastuksen merkityksen lisääntyminen sekä veden laadun paraneminen. Kalakantojen koskevan tietouden lisääntyminen on luonnollista kehitystä. Pelkkä lisääntynyt tieto ei yksinään kuitenkaan voi olla vesilaissa tarkoitettu olosuhteiden muutos. Venäjän puolella olleet nousuesteet oli poistettu jo vuoteen 2001 mennessä. Näin olleen olosuhteet eivät ole tältä osin muuttuneet vuosina Todennäköisesti nousuesteitä ei ollut olemassa myöskään 1939, joten olosuhteet eivät ole muuttuneet olennaisesti myöskään vuosina TE-keskuksen hakemuksen mukaan alueella on tehty joitakin kalataloudellisia kunnostuksia 1990-luvun lopulta lähtien. Vuoden 2002 jälkeen on kunnostettu ainoastaan 12

15 Kangaskosken voimalaitoksen alapuolinen matalikko, mutta ei kuitenkaan yhtään Hiitolanjoen Lahnasenkosken yläpuolista koskialuetta. Vapaa-ajankalastuksen lisääntymisestä hakemuksessa ei ole esitetty näyttöä. Hakemukseen liitetyn selvityksen mukaan veden laatu ei ole muuttunut olennaisesti 2000-luvulla. Hakemuksesta ei ilmene myöskään syytä, miksi veden laatu olisi muuttunut olennaisesti vuosina Jossain vaiheessa näitten vuosien välissä veden laatu on tosin ollut selvästi huonompi, mutta asialla ei ole merkitystä tässä lupaharkinnassa. Edellä selvitetyllä perusteella on selvää, että TE-keskuksen väite olosuhteiden muuttumisesta Hiitolanjoella ei pidä paikkaansa Tässä hakemusasiassa olennaista on olosuhteiden muuttuminen vuoteen 2001 verrattuna, eikä juuri mitään muutoksia ole tapahtunut. Hakemuksessa ei ole edes osoitettu, että olosuhteet olisivat muuttuneet vuosina Jos Hiitolanjoen olosuhteiden todetaan Vantaan Energia Oy:n käsityksestä poiketen muuttuneen olennaisesti, tulee kalatievelvoitteen mahdollisuutta arvioida joen nykyisen tilanteen ja tietojen perusteella. Vesilain 2 luvun 22 :n 1 momentin mukaan kalatalousvelvoitteena voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä. Kalatievelvoitetta ei ole asetettu minkäänlaiseen etusija-asemaan, vaan kalanistutukset ovat yhtä lailla mahdollinen toimintatapa. Kalatievelvoitteen asettaminen on mahdollista ainoastaan, jos se on kustannustehokkuudeltaan ja tuloksiltaan parempi toimintatapa kuin kalanistutukset. Lisäksi lain 2 luvun 22 :n 3 momentista ilmenee, että toimenpiteen kustannusten tulee olla sillä saavutettaviin hyötyihin verrattuna kohtuullisia. Lahnasenkoskelle rakennettavan kalatien kustannukset olisivat useita satoja tuhansia euroja, arviolta euroa, Käytetystä annuiteettikertoimesta riippuen investointi vastaa noin euron vuosikustannusta. Lisäksi kalatiehen tulisi johtaa vettä arviolta 0,5 1,5 m 3 /s, jolloin menetetyn sähköntuotannon arvo olisi noin euroa vuodessa. Kokonaiskustannus olisi siis noin euroa vuodessa. TE-keskuksen hakemuksen mukaan lohen- ja taimenen vuotuinen rahallinen arvo kalataloudellisten kunnostusten jälkeen istukaspoikasina olisi noin euroa vuodessa. Jos tämä kalateiden hyöty jaettaisiin kolmelle voimalaitokselle siten, että jokaisen voimalaitoksen osuus olisi yhtä suuri, niin yhden kalatien hyöty olisi euroa vuodessa Lisäksi hakemuksessa on katsottu, että luonnonpoikaset ovat istutuspoikasia arvokkaampia. TE-keskuksen arviosta on jo pintapuolisella tarkastelulla löydettävissä useita virheellisyyksiä. Tuotantoarvio perustuu hakemukseen liitteenä olevaan Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen selvitykseen, jossa on laskettu, kuinka paljon joki voisi tuottaa poikasia, jos voimalaitoksia ei olisi tai ne purettaisiin. Hakemuksen tekstissä on väitetty, että kalateiden rakentamisella saavutettaisiin vastaava hyöty. Tämä ei luonnollisestikaan pidä paikkaansa. Kalatiet ovat onnistuneet vaihtelevalla tavalla. Huonoimmillaan niitä pitkin nousee vain muutamia lohia vuodessa ja missään tapauksessa ne eivät vastaa patojen purkamista kokonaan. Vesilain mukaan asiassa tulee verrata toisaalta kalateiden järkevyyttä istutusten järkevyyteen ja toisaalta 13

16 kalatien kustannusten kohtuullisuutta kalateistä saataviin hyötyihin. Kummassakin vertailussa lähtökohtana tulee olla kalatien todennäköinen hyöty, ei luonnontila. Ympäristökeskuksen selvityksen mukainen arvio perustuu tilanteeseen, jossa Hiitolanjoen kosket on rakennettu ja kunnostettu. Vesilain mukaisessa harkinnassa lähtökohtana on kuitenkin joen nykyinen tila. Tällöin selvityksessä arvioitu smolttituotantopotentiaali on noin 45 % pienempi kuin kaikkien kunnostustoimien jälkeen. Ympäristökeskuksen selvitys perustuu olettamukseen, jonka mukaan luonnontilainen tai kunnostettu koskihehtaari tuottaa smolttia. Kirjallisuudessa tyypilliseksi smolttituotannoksi arvioidaan kuitenkin muutamia satoja ja parhaimmillaankin noin tuhat smolttia hehtaaria kohden. Myös smoltti-istukkaan hinta 2 /kpl on liian suuri. Tässä vaiheessa Vantaan Energia Oy ei katso tarpeelliseksi esittää tarkkaa arviota siitä, kuinka suurilla istutuskustannuksilla kalatietä vastaavat hyödyt olisi mahdollista saavuttaa. Karkean tarkastelun perusteella on kuitenkin selvää, että kyseessä ovat muutaman sadan tai enintään muutaman tuhannen euron vuosikustannukset. Näin ollen laskelmat osoittavat, että kalateistä saavutettava hyöty on kymmeniä tai satoja kertoja pienempi kuin kalatien kustannukset. Kalatie ei ole vesilain 2 luvun 22 :n 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä tarkoituksenmukaisin. Lisaksi kalateiden kustannukset ovat 2 luvun 22 :n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuuttomia. Suomalais-venäläinen rajavesistöjen käyttökomissio on antanut TE-keskuksen pyynnöstä lausunnon Hiitolanjoen Suomen puolen nykytilasta liittyen kalan kulkuun. Lausunnossa viitataan Venäjän puolen nousuesteiden poistumiseen. Lisäksi lausunnossa on pidetty kalateiden rakentamista tarpeellisena Suomen ja Venäjän rajavesistöjä koskevan sopimuksen 3. artiklan, uhanalaisia lajeja koskevan ns. Punaisen kirjan sekä luontodirektiivin perusteella. Lausunnossa on todettu, että Venäjän puolen täydelliset nousuesteet ovat olleet poissa jo vuonna 2001, eli silloin, kun kalatalousvelvoitteita koskeva asia oli edellisen kerran vireillä lupavirastossa. Näin ollen lausunto tukee sitä, että vuoden 2001 jälkeen Venäjän puolella joen olosuhteissa ei ole tapahtunut olennaisia muutoksia. Lausunnosta ei ilmene, milloin nousuesteet on rakennettu Venäjän puolelle. Lausunnossa viitatun rajavesistösopimuksen 3. artiklan tulkinta ei ole lainkaan yksikäsitteinen. Rajavesistösopimuksen 15. ja 16. artiklojen mukaan kalaston ja kalastuksen turvaamiseen ryhdytään tietyissä lohi- ja siikapitoisissa rajavesistöissä, mutta muissa vesistöissä ainoastaan noudatetaan voimassa olevan lainsäädännön määräyksiä. Mitä luontodirektiiviin tulee, järvilohi ei sisälly luontodirektiivin liitteen IV(a) luetteloon tiukasti suojelluista lajeista sen enempää kuin Suomen luonnonsuojeluasetuksen luetteloon uhanalaisista lajeistakaan. Järvilohi sisältyy ainoastaan luontodirektiivin liitteen V luetteloon lajeista, joihin sovelletaan lievempiä kansallisen harkinnan mukaan päätettäviä toimenpiteitä. Mikäli rajavesistösopimuksen tai luontodirektiivin katsotaan kuitenkin edellyttävän kalateiden rakentamista, kyseessä on valtion velvollisuus, jonka se voi täyttää esimer- 14

17 kiksi kalatietä rahoittamalla. Asiaa ei voida ottaa huomioon vesilain mukaisessa päätöksenteossa. Yhteenvetona yhtiö on lausunut, että voimalaitoksen istutuksiin perustuva vuonna 1939 asetettu kalatalousvelvoite on muutettu vuonna 2001 kalatalousmaksuksi. Tällöin perusteluna oli se, että TE-keskus voisi käyttää kalatalousmaksun osittain kalatien rakentamiskustannuksiin. Velvoitetta voidaan muuttaa uudelleen ainoastaan, jos olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti. Vuoden 2001 jälkeen olosuhteet eivät ole muuttuneet juuri mitenkään. TE-keskus ei ole esittänyt edes minkäänlaista näyttöä olosuhteista vuonna 1939, jolloin kalatalousvelvoitteesta päätettiin edellisen kerran. Näin ollen kalatalousmaksun muuttamiselle kalatievelvoitteeksi ei ole perusteita. Vaikka olosuhteiden katsottaisiin Vantaan Energia Oy:n käsityksestä poiketen muuttuneen, niin kalatievelvoitteen asettamiselle ei kuitenkaan ole perusteita. Kalatievelvoite on kalataloudellisesti selvästi istutuksia kalliimpi ja kustannustehottomampi tapa hoitaa kalastoa. Näin ollen velvoitteen asettaminen ei ole vesilain mukaan perusteltua. Jos TE-keskus katsoo esimerkiksi imagosyistä kalatien tarpeelliseksi, niin sillä on mahdollisuus käynnistää tällainen hanke edellyttäen, että se järjestää tähän tarvittavan rahoituksen Etelä-Karjalan kalatalouskeskus, Rautjärven kalastusalue ja Parikkalan Saaren Uukuniemen kalastusalue yhteisesti ovat lausuneet seuraavaa: Etelä-Karjalan kalatalouskeskus on yhdessä Änkilän ja Koitsanlahden kalastuskuntien (nykyiset osakaskunnat) kanssa vaatinut kalaportaiden rakentamista kaikkiin Hiitolanjoen rakennettuihin koskiin Laatokan lohen nousun mahdollistamiseksi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n lupahakemusprosessissa (dnro 268.Hv.87) jo 1990-luvun taitteessa. Kangaskosken voimalaitoksen alapuolella oli todettu Laatokan lohta. Lakisääteiset kalastusalueet, Rautjärven ja Parikkalan Saaren Uukuniemen kalastusalueet, eivät olleet vielä toiminnassa. Hiitolanjoen kalakantoja koskeva tutkimustieto on lisääntynyt merkittävästi viimeisen vuosikymmen aikana Eri tahot ovat selvittäneet Hiitolanjoen vesistöalueen kalakantojen tilaa sekä Venäjän että Suomen puolella. Vaadimme, että Hiitolanjoen vesistöä tulee tarkastella koko vesistöalueena. Pelkkä kalatieratkaisu ei ole enää riittävä. Olemassa olevan tutkimustiedon valossa, olivatpa sitten kysymyksessä Hiitolanjokeen liittyvät taloudelliset (lohi- ja taimensmolttituotanto, matkailu, jo tehdyt kalataloudelliset kunnostukset, vesivoimatuotanto), ekologiset (Laatokan järvilohi kuuluu uhanalaisten lajien luetteloon, ainoa Suomen puolella oleva joki, missä järvilohi nykyisin lisääntyy, vesivoimatuotanto) tai sosiaaliset tekijät (imagokysymys Rautjärven kunta ja Etelä- Karjalan maakunta, vesivoimatuotanto), ainoa oikea vaihtoehto on Hiitolanjoen Kangaskosken, Ritakosken ja Lahnasenkosken voimalaitosten purkaminen ja koskien ennallistaminen. Paras keino säilyttää ja vahvistaa alkuperäisen ja ainutlaatuisen Laatokan järvilohen kalakantoja on turvata sen maksimaalinen luontainen lisääntyminen kunnostetuissa Kangas-, Rita- ja Lahnasenkoskissa. Vaadimme Hiitolanjoen Kangas-, Rita- ja Lahnasenkoskien lunastamista, voimalaitosten purkamista ja koskien ennallistamista.

18 16 5. Markku Piukka Rautjärven kunnan Simpeleen kylässä olevien tilojen Heikkilä RN:o 2:461 ja Vaahermäki RN:o 2:397 sekä Koitsanlahden kylässä olevan tilan Röksänpelto RN:o 32:14 puolesta ja ilmoittaen toimivansa Koitsanlahden osakaskunnan puheenjohtajana on lausunut, ettei kalatalousvelvoitteita tule muuttaa Kokkolanjoen osalta, koska joessa ei ole sellaista lohikantaa, mikä vaatisi kalatiet. Joen lohikanta koostuu pääosin yläpuolisiin vesistöihin eri osakaskuntien istuttamista lohikaloista, jotka ohijuoksutusten yhteydessä laskeutuvat voimalaitosten alapuolisiin vesistöihin. 6. Hiitolanjoki-yhdistys ry on lausunut, että sen tärkeänä sääntöjen mukaisena tavoitteena on Suomen puoleisen Hiitolanjoen palauttaminen lohijoeksi siten, että Laatokan luonnonvaraisen lohen ja muiden vaelluskalojen nousu ohi rakennettujen koskien ja poikastuotanto mahdollistuvat Hiitolanjoessa ja myös sen yläpuolisella Silamusjoen Torsanjoen reitillä. Hiitolanjoen kokonaiskehitystä tukemaan yhdistys on käynnistänyt Lohi Laatokalta latvavesille -hankkeen, johon on saatu rahoitusta EU:n Kaakkois- Suomi Venäjä-naapuruusohjelmasta. Hankkeella pyritään mahdollistamaan Laatokan järvilohen ja taimenen lisääntyminen Hiitolanjoen vesistön Suomen puoleisilla voimalaitoskoskien yläpuolisilla alueilla. Hankkeen aikana voimaloiden yläpuolelle siirrettävien lohikalojen jälkikasvun jokivaihe kestää eteläisen Suomen olosuhteissa keskimäärin 2 vuotta. Tämän jälkeen poikaset vaeltavat 1 5 vuotta kestävälle syönnökselle, jonka jälkeen ne pyrkivät nousemaan takaisin synnyinkoskiinsa lisääntymään. Tästä johtuen Suomen puolelle nousevien Hiitolanjoen lohikalojen määrä kasvaa tulevaisuudessa hankkeessa valmisteltavan luonnollisen kierron toteutuessa. Edellä sanotun onnistuminen edellyttää olosuhteita, joissa nousukala pääsee ylittämään Kangaskosken, Lahnasenkosken ja Ritakosken rakennetut voimalaitokset kalatiejärjestelyiden avulla. Arvokalakannan elpymisellä olisi monia myönteisiä vaikutuksia seutukunnan elinkeinojen, matkailun ja virkistyskäytön kehittymiselle. Kalalajiston säilymisellä monimuotoisena on myös luonnonsuojelullinen itseisarvo. Hiitolanjoen voimalaitostoiminta on nykyisellään este kuvatuille tavoitteille. Yhdistys katsoo, että Hiitolanjoen suotuisan kokonaiskehityksen kannalta kalan kulku on mahdollistettava Kangaskoskella, Lahnasenkoskella ja Ritakoskella joko kalatiejärjestelyin tai lopettamalla vesivoimantuotanto mainituilla koskilla kokonaan.

19 7. Hiitolanjoen Voima Oy on vaatinut hakemuksen hylkäämistä vääränä, kohtuuttomana, tosiasioihin pohjautumattomana ja vesilain vastaisena. 17 Yhtiö on lausunut, että hakemus perustuu väitteeseen, että kalataloudellinen tila on oleellisesti muuttunut. Näin ei ole tapahtunut. Viisi vuotta sitten TE-keskus haki lupaa lohenpoikasen istutusvelvoitteen muuttamiseen kalatalousmaksuksi. Yhtiö vastusti muuttamista, koska epäili, että rahat häviävät TE-keskuksen suuriin hallintakuluihin. Näin on myös käynyt. Istutukset ovat loppuneet Hiitolanjoen vesistöön. TE-keskus ilmoittaa, että hakemus perustuu vesilain 2 luvun 22 :n 4 momenttiin. Hakija vaikenee siitä, että edellisessä kolmannessa momentissa on määritelty, että kalakannan suojelemiseen on vesioikeus TE-keskuksen vaatimuksesta määrännyt kalanhoitomaksun. Nykyinen tilanne on siis täysin 2 luvun 22 :n mukainen. Kalakannan säilyttämistä varten voidaan velvoittaa voimalan omistaja luovuttamaan tarvittava vesimäärä. Rakennelman (voimalan) omistajalle tästä aiheutunut vahinko, haitta ja muu edunmenetys on korvattava vesilain 2 luvun 29 :n mukaan. Hakemus on vesilain perusteella perusteeton ja se tulee hylätä. Puuttumatta tässä vaiheessa hakemuksen laajaan, mutta epäoleelliseen liitemateriaaliaineistoon yhtiö tulee myöhemmin antamaan vastauksen liitemateriaaliaineistoon, mikäli ympäristölupavirasto vastoin yhtiön käsitystä tutkii hakemuksen. SELITYS Hakija on muistutuksista toimittamassaan selityksessä lausunut muun muassa seuraavaa: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus. Ympäristökeskuksella ei ole ollut huomauttamista asiassa. Änkilän osakaskunta. Osakaskunnan muistutuksen johdosta hakija on lausunut, että on selvää, että valtiota ei voida velvoittaa korvauksiin haitoista, jotka aiheutuvat tai ovat aiheutuneet yksityisistä voimalaitoksista. Hakijan hakemusta ja osakaskunnan hakemuksia ei ole tarpeen käsitellä samanaikaisesti.

20 18 Vantaan Energia Oy. Yhtiön vaatimus perustuu pitkälti virheellisiin tietoihin ja käsityksiin. Yhtiön mukaan Lahnasenkosken laitoksen kalatalousvelvoite perustui pitkään Viipurin lääninhallituksen vuonna 1939 antamaan päätökseen. Päätöksen mukaan kaikkien kolmen voimalaitoksen (Kangaskoski, Lahnasenkoski ja Ritakoski) oli yhdessä istutettava vuosittain lohen ja harjuksen poikasta. TE-keskus huomauttaa, että Lahnasenkosken voimalaitoksen alkuperäiseen lupaan vuodelta 1912 sisältyi velvoite kalatiestä (lupaehto 6). Alkuperäisen päätöksen kalatievelvoitetta koskeva lupaehto muutettiin ympäristölupaviraston vuonna 2001 antamalla ja vuonna 2002 lainvoimaiseksi tulleella päätöksellä kalatalousmaksuksi, vaikka TE-keskuksen hakemuksessa käsiteltiin vain istutusvelvoitteen muuttamista kalatalousmaksuksi. Myös yhtiö on muistutuksessaan todennut hakemuksen käsitelleen istutusvelvoitteen muutosta kalatalousmaksuksi. Vantaan Energia Oy:n käsityksen mukaan TE-keskus on saattanut vireille saman asian kuin vuoden 2001 hakemuksessa. Muistuttajan mukaan kalatalousvelvoitteen muuttaminen on vesilain mukaan mahdollista vain, jos olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti vuodesta Muistuttaja toteaa, että vuonna 2001 on ollut kyse erityisesti kalataloudellisesta epätarkoituksenmukaisuudesta ja nyt vireillä olevassa hakemuksessa on kyse olosuhteiden muuttumisesta. Yhtiön mukaan näitä kahta perustetta (velvoitteen epätarkoituksenmukaisuus ja olosuhteiden olennainen muuttuminen) ei voida kokonaan erottaa toisistaan. TE-keskuksen käsityksen mukaan velvoitteen muuttaminen sen epätarkoituksenmukaisuuden takia ja velvoitteen muuttaminen olosuhteiden olennaisen muuttumisen takia ovat kaksi täysin eri asiaa, vaikkakin Hiitolanjoella voimassa oleva velvoite on selkeän alimitoituksen lisäksi myös epätarkoituksenmukainen. Kalatalousvelvoitteen tarkoitus on ehkäistä tai vähentää kalastukselle tai kalastolle aiheutettua haittaa. Olosuhteiden muuttuessa muuttuu myös kompensaation tarve. On loogista, että kompensaatiotarpeen muuttuessa myös velvoitteen arvo voi selkeästi muuttua. Yhtiön mukaan on kyse muutoksesta vuodesta 2001 nykypäivään. Vuonna 2001 ei ole käsitelty lainkaan velvoitetta olosuhteiden muuttumisen kannalta vaan yksinomaan velvoitteen tarkoituksenmukaisuuden mukaan. Tarkoituksenmukaisuusperustetta käytettäessä velvoitteen arvo ei saa radikaalisti nousta (vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentti). Arvon pysyminen entisellään ilmenee ympäristölupaviraston ja Vaasan hallintooikeuden päätöksistä, toisin sanoen päätökset tukevat TE-keskuksen käsitystä siitä, että

21 viimeksi on tutkittu vain velvoitteen tarkoituksenmukaisuutta. Velvoitteiden tarvetta (määrää ja laatua) nykyisissä olosuhteissa ei ole siten ratkaistu. 19 Vantaan Energia Oy on todennut, että TE-keskus on hakemuksessaan katsonut, että Hiitolanjoen olosuhteet ovat muuttuneet. Merkittävimmät muutokset ovat a) kalakantoja koskevan tietouden lisääntyminen, b) Venäjän puolella olevien nousuesteiden poistaminen, c) vesistöalueella tehdyt kalataloudelliset kunnostukset, d) vapaaajankalastuksen merkityksen lisääntyminen sekä e) veden laadun paraneminen. a) Yhtiön mukaan kalakantoja koskevan tietouden lisääntyminen on luonnollista kehitystä eikä pelkkä lisääntynyt tieto yksinään voi olla vesilaissa tarkoitettu olosuhteiden muutos. TE-keskus toteaa, että Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on hyväksynyt kalakantoja koskevan tiedon lisääntymisen perusteena olosuhteiden muutokselle päätöksessään nro 34/2001/2, jolla muutettiin eräiden Kokemäenjoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteita. Päätöksestä valitettiin ensin Vaasan hallinto-oikeuteen ja sittemmin korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ylemmät oikeusasteet hyväksyivät ympäristölupaviraston päätöksen perusteluineen (KHO:2004:98). TE-keskuksen käsityksen mukaan kalakantoja koskevan tietouden lisääntyminen on siten jo aiemmin hyväksytty yhdeksi perusteeksi olosuhteiden olennaiselle muuttumiselle. b) Muistuttajan mukaan Venäjän puolella olevat nousuesteet oli jo poistettu vuoteen 2001 mennessä. Edelleen muistuttaja toteaa, että olosuhteet eivät ole tältä osin muuttuneet vuosina TE-keskus toteaa jälleen, että vuoden 2001 päätöksessä ei ratkaistu velvoitteita olosuhteiden olennaisen muuttumisen perusteella vaan tarkoituksenmukaisuuden perusteella. Siten vuotta 2001 ei tule käyttää minkäänlaisena vertailuajankohtana. Muistuttajan mukaan on todennäköistä, että nousuesteitä ei ollut olemassa myöskään vuonna Tällä perusteella muistuttaja esittää käsityksenään, että olosuhteet eivät ole muuttuneet olennaisesti myöskään vuosina TE-keskus toteaa, että vuonna 1939 ainakin nykyisin Venäjän puolella sijaitseva Syrjäkosken sähkövoima-aseman pato on muodostanut kaloille nousuesteen. Syrjäkosken voimalaitospadon olemassaolo käy selville mm. Viipurin läänin maaherran päätöksestä vuodelta Padon rauniot ovat edelleen olemassa. Lisäksi on oletettavaa, että nykyisin Venäjän puolella sijaitsevissa Kalliokoskessa ja Sahakoskessa olleet myllypadot ovat ainakin osittain estäneet kalan nousua Hiitolanjoen vesistön ylemmille osille. c) Muistuttajan mukaan vuoden 2002 jälkeen on kunnostettu ainoastaan Kangaskosken voimalaitoksen alapuolinen matalikko, mutta ei kuitenkaan yhtään Hiitolanjoen Lahnasenkosken yläpuolista koskialuetta. TE-keskus toteaa, että vuodella 2002 ei ole po. asiassa merkitystä aiemmin tässä selityksessä sanottuun viitaten. TE-keskuksen hakemuksessa mainittiin kohteet, jotka oli kalataloudellisesti kunnostettu hakemuksen jättöpäivään mennessä. Niiden lisäksi kesäkuussa 2007 kunnostettiin Hiitolanjoen Ali- Juvankoski ja Rapukoski vaelluskalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueiksi. Hiitolanjoen vesistöalueella sijaitsevaan Torsanjärveen laskevan Sarajoen kalataloudellinen kunnostussuunnitelma on lähes valmis ja kunnostukset on tarkoitus aloittaa jo kuluvan vuoden syksyllä. Lisäksi tänä syksynä on tarkoitus parantaa taimenen lisääntymis- ja elinolosuhteita Silamusjärveen laskevassa Lohiojassa. Taimenkannan muodostamiseksi Lohiojaan sinne on siirretty taimenia Silamus- ja Torsanjoesta. Vaelluskalojen li-