HANNUKAINEN MINING OY

Transkriptio

1 YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSEN TÄYDENNYS HANNUKAINEN MINING OY Ympäristölupahakemuksen täydennykset Dnro PSAVI/3224/2016

2

3 1 Hannukainen Mining Oy Jouko Pakarinen Pöyry Finland Oy Tutkijantie 2 A FI OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus Puh Täydennyksen on koonnut: hanna.tirkkonen@poyry.com mikko.tolkkinen@poyry.com

4 Sisältö 2 JOHDANTO TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA

5 25 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA

6 52 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA

7 79 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA

8 106 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA Liitteet 1. Täydennyspyyntökohta 2, GTK rikastustutkimus 2. Täydennyspyyntökohta 5, Maaperätutkimukset 3. Täydennyspyyntökohta 7, Kuljettimen tyyppileikkaus 4. Täydennyspyyntökohta 10, Suojavallin tarkennettu suunnitelma 5. Täydennyspyyntökohta 11, Lentokivi-Tärinä-Ilmanpaineaalto 6. Täydennyspyyntökohta 13, YVA-lausunnon huomioiminen 7. Täydennyspyyntökohta 15, Vesilain mukaisten rakenteiden piirrustukset 8. Täydennyspyyntökohta 16, Kivivuopionojan siirto 9. Täydennyspyyntökohta 21, Rajajokikomission päätös 10. Täydennyspyyntökohta 23, Lepakkoselvitys 11. Täydennyspyyntökohta 25, Lähteet 12. Täydennyspyyntökohta 46, Tyyppikuva öljynerotusaltaasta 13. Täydennyspyyntökohta 48, Vesienhallintaraportin liitteet 14. Täydennyspyyntökohta 60, Murskaus 15. Täydennyspyyntökohta 65, Kuidut ja kvartsi 16. Täydennyspyyntökohta 74, Alustava kiviaineksen hallintasuunnitelma 17. Täydennyspyyntökohta 76, Ojien pituusleikkaus 18. Täydennyspyyntökohta 76, Pumppaamojen ja putkilinjojen sijainnit

9 19. Täydennyspyyntökohta 76, Putkilinjojen pituusleikkaus 20. Täydennyspyyntökohta 76, Sivukivialueiden painuma 21. Täydennyspyyntökohta 83, Runsasrikkisen rikastushiekka-altaan tyyppileikkauksia 22. Täydennyspyyntökohta 90, Kairaukset, tarvekivi. 23. Täydennyspyyntökohta 99, Uraani 24. Täydennyspyyntökohta 101, Huoltoalueen pinnoitus 25. Täydennyspyyntökohta 102, Taimenkartta 26. Täydennyspyyntökohta 103, Taimenten lisääntymisalueet 27. Täydennyspyyntökohta 107, Hannukaisen alueen kartta toimintavuosina 0-10 ja Täydennyspyyntökohta 111, Vahingonvaara-arvio 29. Täydennyspyyntökohta 112, Stabiliteettilaskelmat 30. Täydennyspyyntökohta 113, Patojen pohjatutkimukset 31. Täydennyspyyntökohta 116, Sulkemissuunnitelma 32. Täydennyspyyntökohta 119, Tarkkailuohjelma 7

10 JOHDANTO Hannukainen Mining Oy:n Hannukaisen ja Rautuvaaran kaivoshankkeen ympäristö- ja vesitalouslupahakemus on tullut vireille Pohjois-Suomen aluehallintovirastossa. Aluehallintovirasto on kirjeellään pyytänyt täydentämään hakemusta mennessä. Täydennyksiin haettiin jatkoaikaa ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt lisäaikaa täydennykselle saakka. Täydennyksiä ovat laatineet Hannukainen Mining Oy, Pöyry Finland Oy ja Ramboll Finland Oy. 8 1 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 1 Yksityiskohtaisemmat tiedot rikastusprosessin eri vaiheiden kapasiteetista, yksikkökoosta ja yksikköjen lukumääristä, jne. Jos tarkempaa tietoa ei vielä ole, on esitettävä, millä aikataululla rikastusprosessin tarkempi suunnittelu etenee. Rikastusprosessista on tehty kannattavuusselvitystä varten tarkka prosessisuunnittelu laitteineen. Kesällä 2017 tehtävän koelouhinnan ja sen tuottaman materiaalin pilotjaksossa testataan useita eri muuttujia. Eri jakeiden, rikasteiden ja rikastushiekkojen, sekä rikin talteenoton testaamisen lisäksi koeajolla selvitetään mm raekoon vaikutuksia sekä saantiin että tuotantotalouteen. Nämä mm. raekoon vaikutuksien johtopäätökset vaikuttavat merkittävästi laiteyksiköiden kokoon ja määrään. Siksi tässä vaiheessa ei ole mielekästä eikä perusteltua lukita laiteyksikköjen kokoa ja määrää. Suunnittelun lähtökohtana on edellisen toiminnanharjoittajan suunnitelmista poiketen se, että rikastamo suunnitellaan lohkoina, jotta tuotantoa voidaan tarvittaessa ajaa esimerkiksi puolella kapasiteetilla jos markkinat tai muut tekijät eivät puolla täydenkapasiteetin tuotantoa. Näin toimintojen ylläpito on kannattavaa ja esim. vesienhallinta helpompaa kuin siinä tilanteessa, että laitos ajettaisiin kokonaan alas. Suunnittelussa pyritään painottamaan joustavuutta eri tilanteissa. Myös laitoksen toiminnan aloituksessa on näin huomattavasti helpompaa saada toiminta nopeammin säädettyä kaikilta osin suunnitelluksi, kuin yhdellä isolla piirillä. Myös huoltotilanteet aiheuttavat vähemmän katkoksia ja ongelmia, kun käytössä on esim. kaksi piiriä yhden sijasta. Normaalitilanteessa kuitenkin koko kapasiteetti on käytössä. Malminkäsittely on mitoitettu 6 Mt vuosituotannolle, ja Hannukaisen murskaamolta Rautuvaaran rikastamolle materiaalia siirtävä kuljetin on mitoitettu t/h kapasiteetille. Tässä osiossa ei ole lohkoajattelua, vaan siinä voidaan kapasiteettia säätää rajattomasti alaspäin yksillä laitteilla. Sama t/h kapasiteetti on myös jauhatuksessa ja luokituksessa ja virtojen hajaantuessa kapasiteetit pienenevät. Prosessin loppupäässä rikasteen suodatus on mitoitettu lohkoina 2 Mt vuosituotannolle. Tähän toimintoon, kuten myös jauhatukseen raekoko vaikuttaa laiteyksikköjen koon ja määrän suhteen. Aiemmin laaditun rikastamon laitesuunnitelman päivittäminen ja uuden detaljisuunnittelun teko voidaan aloittaa 2017 loppukesän rikastuskokeiden tulosten analysoinnin jälkeen loppuvuodesta Lopullinen uusi rikastamon prosessisuunnitelma teknisine erittelyineen voi olla valmiina vuoden 2018 loppuun mennessä.

11 2 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 2 Yhteenveto tehdyistä prosessin toiminnan testauksista (koerikastukset yms.) ja niiden sisällöstä sekä tieto, miten testituloksia on hyödynnetty prosessin suunnittelussa ja hakemuksen valmistelussa. Rikastusprosessista on tehty ennen kannattavuusselvitystä runsaasti prosessitestausta. Lisäksi samaa malmia on prosessoitu Rautuvaaran vanhalla rikastamolla tuotannossa vuosien ajan. Siten ei ole kysymyksessä perustutkimus malmin rikastettavuudesta yleensä, vaan enemmänkin saannin ja talouden optimoinnista ja laitemitoitusten optimoinnista. Kyseessä on maailmalla hyvin yleinen malmityyppi, rauta-kupari-kultamalmi tunnetussa kivilajiympäristössä. Referenssejä ja vertailuaineistoa rikastettavuudesta löytyy runsaasti. Kuitenkin jokainen malmi on pieniltä piirteiltään omanlaisensa, ja siksi tarvitaan testausta. Northland Mines Oy:n aikana jo vuodesta 2007 lähtien on tehty kansainvälisissä suurissa kaivosalan konsulttitoimistoissa runsaasti eri rikastuskokeita. Mm. jauhautuvuuden testausta on tehty erittäin monipuolisesti. Näitä konsulttitoimistoja ovat olleet esim. SGS ja SRK, molemmat Kanadasta ja maailman johtavia kaivoskonsulttiyrityksiä. Lisäksi mm HATCH ja Jacobs ovat tutkineet ko. testaukset kannattavuusselvitystä varten. Julkaisuja näistä testauksista on runsaasti yhtiön sisäiseen käyttöön, ja niissä on aineistoa tuhansia sivuja. Pertti Lamberg on Luleån yliopistossa tehnyt lisäksi useita jatkotestauksia rikastusprosessin edelleen kehittämiseksi vuoden 2012 aikana (Englanninkielisiä raportteja voidaan toimittaa AVI:in pyynnöstä). Näitä tutkimuksia jatketaan ja tulokset huomioidaan vielä tulevissa rikastuskokeissa ja laitossuunnittelussa. Mittavin rikastuskoe volyymiltaan on toistaiseksi ollut GTK:n Outokummussa sijaitsevan koerikastamon tekemä rikastustutkimus vuonna 2011 (liite 1). Tästä saatiin tuotteena hyvälaatuisia rikasteita ja rikastushiekkoja, määräsuhteita ym. tärkeää tietoa. Prosessin suunnittelu on perustunut sekä kansainväliseen yleiseen tietämykseen tällaisten malmien rikastuksesta, että näiden em. testausten antamaan tarkempaan tietoon. Testituloksia on hyödynnetty täysimääräisesti mitoituksessa ja prosessin suunnittelussa. Hakemuksessa testauksista saatuja tuloksia on käytetty eri päästöjen laatujen ja määrien arvioinneissa. Mm. rikastushiekkojen määräosuuksien arviointi perustuu näihin testauksiin. Tulevassa pilot-kokeessa 2017 tullaan erityisesti painottumaan prosessin hienosäädön lisäksi kaikkien eri sivuvirtojen selvittämiseen ja jätejakeiden ja vesien ominaisuuksiin ja määriin. Kuukauden mittaisessa koeajossa ehditään saada prosessi vakaaksi ja siten edustavat näytteet eri virroista, erilaisilla säädöillä testattuina. Tämän varmistamiseksi koelouhinnassa irrotetaan ennen pilot-ajoa riittävä määrä malmia, jotta koeajo voi jatkua tarvittavan ajan. Näitä tulevia tuloksia hyödynnetään rikastamon detaljisuunnittelussa kokeiden tulosten tultua analysoitua. Samoin saadaan taustatietoa prosessista aiheutuvien päästöjen arvioimiseksi entistäkin tarkemmin. 9

12 3 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 3 Esitys, miten alueella toimitaan, jos tuotanto joudutaan väliaikaisesti keskeyttämään useammaksi vuodeksi metallien huonojen hintojen takia. Hannukaisen malmi sisältää merkittävän määrän kuparia ja kultaa, joten raudan maailmanmarkkinoiden hintakehitys ei erityisen vahvasti koske Hannukaisen kaivoksen kannattavuutta. Kullan ja kuparin hintamuutokset ovat olleet maltillisempia rautaan verrattuna, ja niiden tuotto vastaa noin puolta kaivoksen tuotantokustannuksista. Edellä mainitusta syystä johtuen Hannukainen Mining Oy ei näe todennäköisenä, että Hannukaisessa tuotanto jouduttaisiin keskeyttämään maailmanmarkkinatilanteen (esim. alhaiset hinnat) johdosta. Rikastusprosessi on suunniteltu toimimaan lohkoissa, jolloin poikkeavan huonon hintatilanteen vallitessa voidaan tuotantoa pitää yllä esim. puolella kapasiteetilla eikä pysäyttää kokonaan. Hannukaisen kaivostoiminta voi keskeytyä pahimmillaan kuudeksi kuukaudeksi mahdollisen päämuuntajavaurion takia. Erittäin epätodennäköistä on tuotannon keskeyttäminen maailmanmarkkinatilanteen johdosta. Mikäli tällainen kuitenkin tapahtuu, menetellään kuten tässä kuvatussa muuntajavauriotilanteessa. Muuntajavaurion aikana on käytettävissä 20 kv:n varayhteys. Tällä yhteydellä voidaan pyörittää muuta toimintaa kuin itse malmin jauhatusta. Täten rikastamotoiminta ja malmin louhinta lopetetaan, myöskään rikasteita ei lähde maailmalle varaston tyhjennyttyä. 10 Seuraavat toiminnat pidetään yllä: rakennusten lämmitys, eli lämpölaitokset ovat toiminnassa osateholla kaivosalueelta tulevat puhtaat vedet (ympärysojat) johdetaan vesien puhdistus ja pumppaus uusien louhosalueiden tuotantoon ottoa valmistellaan seisokin aikana, eli louhoksien pintamaita poistetaan. Tällainen seisokkiaika pyritään hyödyntämään laitoksen huollossa ja mahdollisissa prosessimuutoksissa. Henkilökuntaa joudutaan kuitenkin mahdollisesti lomauttamaan määräajaksi. Mikäli seisokki muodostuu arvioitua pidempiaikaiseksi, jatketaan toimintojen yläpitoa yllä kuvatulla tavalla. 4 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 4 Useampi leikkaus kaivosalueen pohjamaakerroksista, joista käy ilmi niiden kalliopinnan syvyys ja maakerrosten kokonaispaksuudet, maalaji ja näiden vaihtelu. Leikkauskuvia kaivosalueen pohjamaakerroksista löytyy raportista Hannukainen Infra DFS Soil investigation (liite 2). Myös Rautuvaaran Soil investigations raportti on tämän täydennyksen liitteen, mutta Rautuvaaran raportin liitteet, leikkauskuvat (81 kpl) on toimitettu AVI:in vain sähköisesti (Leikkauskuvia voidaan toimittaa AVI:in paperisina pyynnöstä).

13 5 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 5 Pintamaiden kairaustiedot. Pintamaiden kairaustiedot löytyvät raportista Hannukainen Infra DFS Soil investigation (liite 2) TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 6 Mahdollisuudet sijoittaa hihnakuljettimen reitti kulkemaan muualta kuin Saivojärven pohjavesi- ja harjualueen poikki tai vaihtoehtoisesti yksityiskohtaisempi suunnitelma kuljettimesta mahdollisesti aiheutuvan maaperän ja pohjaveden pilaantumisen estämisestä pohjavesialueella. Hihnakuljettimen reitin valinnassa on käytetty runsaasti aikaa vertailtaessa eri reittivaihtoehtoja. Tämän työn tuloksena nykyinen reitinsijoittelu on todettu olevan vähiten haitallinen sekä ympäristölle että lähistön asutukselle. Kriittinen kohta on Äkäsjoen ylityskohta, missä nyt käytössä oleva kuljettimen sijoituskohta on todettu parhaaksi mahdolliseksi ratkaisuksi sekä näkymisen, että myös äänien kulkeutumisen suhteen. Kuljettimen sijoittelu on erittäin monitahoinen ratkaisu, mukana on sopivat paikan maanteiden alituksiin ja ylityksiin, jokien ylityksiin, maaperän topografia ja monia muita muuttujia. Näiden summana parhaimmaksi sijoituspaikaksi ohjautui nykyinen reitti. Hakija ei näe pilaantumisvaaraa pohjavesi- ja harjualueelle mahdollisena. Kuljetin seisoo irti maasta noin yhden metrin korkeudella ja on suojattu rakenne. Vetopäitä, joissa on 2 kpl sähkömoottoreita ja vaihdelaatikkoja, sijoittuu kuljettimen matkalle 1 km välein. Noilla vetopäiden välisillä osuuksilla ei ole kuin mekaanisia toimilaitteita, lähinnä kannatusrullia ja itse kuljettimen kuminen hihna. Lisäksi hoitotaso on kuljettimen sivulla koko matkan. Kuljettimen sivulla on huoltotie, missä on tarkastustoiminnan vaatimaa huoltoajoa kevyellä kalustolla noin kerran päivässä. Huoltoajoneuvoissa on mukana öljyntorjuntavälineistö sen varalta, jos ajoneuvolle sattuu jokin odottamaton esim. moottorivaurio. Vetopäiden kohdalla on sähkömoottorit ja vaihdelaatikot, jotka sijoitetaan eristettyyn koteloon niiden aiheuttaman vähäisen äänen vaikutuksen edelleen vähentämiseksi. Samalla myös vaihdelaatikkojen alle asennetaan riittävän iso tiivis kaukalo, mihin mahtuu jonkin vaurion mahdollisesti aiheuttamassa vaihteiston kuoren hajoamistilanteessa reilusti yli vaihdelaatikon voiteluöljyn tilavuus. Vaihdelaatikkojen kuorien rikkoontumiset ovat erittäin harvinaisia tapahtumia, yleensä rikkoontuminen on sisäistä rattaiden tai laakerien pettämisiä. Niistä rikkoontumisista ei aiheudu pienimpiäkään päästöjä vaan laitekokonaisuus vaihdetaan ja korjaustyö tehdään huoltohallissa. Kuljettimen sähkömoottoreissa ja vaihteistossa tulee olemaan etävalvonta lämpötilalle ja värinälle, joten rikkoontumisia ei pääse helposti tapahtumaan. Malmimateriaali pysyy kuljetinhihnalla tiiviisti, eikä pölyämistä tasaisessa maton kulkemisessa tapahdu. Ripevaikutusta voi syntyä kuljettimen alapuolelle, ja sen poistosta laaditaan erillinen ohje. Poisto tapahtuu esim. pienkuormaajalla säännöllisin välein ja materiaali kuljetetaan pois maastosta kaivos- tai rikastamoalueelle syötettäväksi prosessiin.

14 Kaivosyhtiö ei näe näin toimien pilaantumisvaaraa kuljettimen reitin varrella harju- ja pohjavesialueella TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 7 Onko tarkoitus suojata hihnakuljetinta maantien auraamisesta lentävän jään ja lumen vuoksi (esimerkiksi kuljettimen koteloinnilla ja maantien kaiteella)? Malmikiven kuljetus Hannukaisen kaivosalueelta Rautuvaaran rikastamolle tapahtuu hihnakuljettimella. Tyyppipoikkileikkaus on esitetty liitteessä 3. Kuljetin on maanpäälliseltä osaltaan n 8 km pitkä. Kuljettimen rakenne on sellainen, että se on koko matkaltaan suojattu umpiseinällä sekä katosta, että toiselta sivulta. Toinen seinä on verkkoseinä lähinnä huoltotarpeen tarkkailun helpottamiseksi. Kriittisiin kohtiin, kuten teiden alitusten läheisyydessä verkkoseinä voidaan korvata umpiseinällä. Näin on jo tarjouskyselyissä ennakoitukin ja optiohinnat on myös molemmille umpiseinille kysyttynä. Myös Äkäsjoen ylityksessä on suunnitelmana varustaa kuljetin äänieristyselementeillä koteloituna kaikilta seiniltään. Ennen toteutusvaihetta kaivosyhtiö tulee pyytämään suunnitteluohjeita viranomaisilta ylittävien teiden kaidetyyppien optimoimiseksi, jotta ne täyttävät sekä määräykset, että käytännön tarpeet mm lumen ja jään haittojen minimoimiseksi. Suurin haitta voi kohdistua isojen teiden alitusten kohdalla huoltotielle lentävästä lumesta ja jäästä. Huoltotie kuitenkin pystytään auraamaan myös ison tien aurauksesta lentävästä lumesta ja jäästä. 8 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 8 Hakemuksessa on vanhan ajoneuvoasetuksen mukainen raskaan liikenteen enimmäispainorajoitus 60 tonnia. Voimassa olevassa asetuksessa (muutettu asetuksella 407/2013) enimmäispainorajoitus on korotettu 76 tonniin. Hakemuksen teksti on syytä muuttaa vastaamaan voimassa olevaa asetusta. Liikennemääriä on käsitelty lupahakemuksen kappaleessa 12, taulukoissa 12-3 ja Seuraaviin taulukoihin on päivitetty raskaan liikenteen määrät punaisella. Laskennassa on oletettu että muu tiellä kulkeva raskasliikenne käyttää jatkossakin 60 tonnin kuljetuksia ja ainoastaan kaivoksen kuljetuksiin käytetään 76 tonnin kuljetuksia. Raskaiden ajoneuvojen määrä pienenee hieman käytettäessä suurempaa enimmäispainorajoitusta. Hankkeen aiheuttama liikenteen suhteellinen kasvu teillä 21 ja 940 on silti merkittävä. Raskaan liikenteen ja kokonaisliikenteen määrät ovat alle keskiarvon verrattuna vastaaviin tietyyppeihin koko maassa

15 13 Lupahakemuksen Taulukko 12-3 päivitettynä. Liikennemäärien kasvu tiellä 21 toimintavaiheessa. Valtatie 21 Sieppijärvi-Kolari Kolari-Äkäsjokisuu Lupahakemus 60t Päivitetty 76t Lupahakemus 60t Päivitetty 76t Nykyinen KVL Odotettu kasvu % 3 % 21 % Uusi KVL Nykyinen KVLRAS Odotettu kasvu 18 % 14 % 19 % 15 % Uusi KVLRAS Nykyinen KVLRAS % 9,4 % 11,2 % Uusi KVLRAS % 10,7 % 10,3 11,0 % 10,6 KVL = keskimääräinen vuorokausiliikenne (yksikkönä ajoneuvoa/vuorokausi) KVLRAS = raskaiden ajoneuvojen KVL Lupahakemuksen Taulukko 12-4 päivitettynä. Liikennemäärien kasvu tiellä 940 toimintavaiheessa. Seututie 940 Äkäsjokisuu-Hannukainen Hannukainen-Äkäslompolo Lupahakemus 60t Päivitetty 76t Lupahakemus 60t Päivitetty 76t Nykyinen KVL Odotettu kasvu % 48 % 37 % Uusi KVL Nykyinen KVLRAS Odotettu kasvu 123 % 95 % 7 % 7 % Uusi KVLRAS Nykyinen KVLRAS % 4,0 % 6,6 % Uusi KVLRAS % 6,0 % 5,3 % 5,2 % 5,2 % KVL = keskimääräinen vuorokausiliikenne (yksikkönä ajoneuvoa/vuorokausi) KVLRAS = raskaiden ajoneuvojen KVL 9 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 9 Hakemuksessa puhutaan useissa kohdissa kaivoksen suojavyöhykkeestä. Kuitenkin täydennyksessä esitetään rakennettavaksi suojavalli asutuksen suuntaan. Hakemusta on tältä osin täsmennettävä siten, että siinä ei ole ristiriitaisia tietoja. Suojavyöhyke sanaa on käytetty kappaleeseen 13 Melu. Lupahakemusta jätettäessä melumallinnukset suojavallin kanssa eivät olleet vielä valmistuneet. Päivitetty meluselvitys on toimitettu AVI:in jälkikäteen ( ). 10 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 10 Yksityiskohtainen suunnitelma suojavallista poikkileikkauksineen ja käytettävine materiaaleineen ja niiden määrineen. Arvio vallin rakentamisesta ja käytettävistä maamassoista aiheutuvista päästöistä vesiin ja esitys niiden rajoittamisesta sekä käytettävien massojen laatukriteereistä.

16 Suojavallin tarkennettu suunnitelma on esitetty liitteessä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 11 Ympäristöluvan mukaisesta toiminnasta ei saa aiheutua vahinkoa tai haittaa omaisuudelle tai sen käytölle. Miten toiminnassa estetään heittokivistä aiheutuva vaara lähialueen rakennuksille tai niiden alueilla oleskeleville ihmisille? Hakemuksessa on mm. todettu, että liikenne yleisellä tiellä on keskeytettävä räjäytysten ajaksi, joten heittokivien vaara on arvioitu olevan kaivosalueen ulkopuolella. Liitteessä 5 on käsitelty heittokivistä aiheutuvaa vaaraa lähialueelle. 12 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 12 Tarkempi esitys, minkä energiatehokkuusluokan sähkömoottoreita tullaan käyttämään prosessin keskeisissä osissa ja miten energiatehokkuus otetaan huomioon pumppujen suunnittelussa ja valinnassa. Kaivostoiminnassa suurimman osan sähköenergiasta kuluttavat sähkömoottorit. Siksi jo kaivoksen taloudellisuuden turvaamiseksi käytetään mahdollisimman energiatehokkaita moottoreita, lainsäädännön vaatimuksista riippumatta. Lainsäädäntö vaatii 0,7 375 kw moottoreille v alkaen energiatehokkuusluokka IE 3:n luokitusta. (Säästö 3 %). Laitevalmistajat valmistavat jo ns. premium-tasoisia moottoreita joihinkin kokoluokkiin, jotka ovat luokituksiltaan IE 4. Samoin valmisteilla on IE 5 luokituksen moottoreiden käyttöönottoa lähitulevaisuudessa. Hannukainen Mining Oy tulee käyttämään minimissään IE3 luokan moottoreita, mutta riippuen kaivoksen rakentamishetkestä ja sillä hetkellä olevasta moottorien luokitus- ja valmistustilanteesta, voivat kyseeseen tulla myös IE 4 tai IE 5 luokkien moottorit. Joka tapauksessa maksimaalinen energiatehokkuus huomioidaan moottorihankinnoissa. Vesien pumppauksessa eniten kokonaishyötysuhteessa vaihtelee pumpun hydraulinen hyötysuhde, jonka parantamisessa avainasemassa on oikean pumppausjärjestelyn valitseminen ja pumpun mitoitus. Taajuusmuuttajien ja sähkömoottorien hyötysuhteelle tärkeintä on välttää huomattavan alhaisia kuormia. Pumppuvalinnassa yleisin virhe on ylimitoitus, jonka välttämiseksi varmuuskertoimet on pidettävä maltillisina ja valittava ennemminkin useampi rinnakkainen pumppu ja käyttää huipputehoa tarvittaessa esim. kahta pumppua yhden suuren sijasta ja normitilanteessa yhtä optimaalisesti siihen tilanteeseen mitoitettua. Tällainen tavallisen toiminta-alueen pumppu minimoi energiankäytön. Pumput valitaan em. asiat huomioon ottaen niin, että parhaan hyötysuhteen piste pumppukäyrältä. Taajuusmuuttajat ovat laajalti käytössä pumppauksissa, ja se onkin energiatehokkain säätötapa, mutta se ei suoraan tarkoita automaattisesti energiatehokasta pumppausta. Taajuusmuuttajien hyötysuhteet ovat hyviä, eikä valmistajien välillä ole juurikaan eroja energiatehokkuudessa.

17 Uppopumppuja pyritään käyttämään mahdollisimman vähän kiinteissä kohteissa, sillä niiden märkäasenteisilla sähkömoottoreilla on huomattavasti kuiva-asenteisia huonompi hyötysuhde TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 13 Miten tehty YVA-menettely ja arviointiselostuksesta annetussa yhteysviranomaisen lausunnossa esiin tuodut asiat on otettu huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa? Onko hanke muuttunut ja millä tavalla YVA:ssa olleesta ja miten muutokset on otettu huomioon tässä lupahakemuksessa. Mitä selvityksiä mahdolliset muutokset ovat aiheuttaneet ja mitä lisäselvityksiä YVA:n jälkeen on tehty? Arviointiselostuksesta annettu lausunto on huomioitu jatkosuunnittelussa. Huomioiminen on esitetty tarkemmin liitteessä 4. Suurin muutos YVA:an verrattuna on ollut että suojavyöhyke on korvattu suojavallilla. Koska suojavyöhyke muutettiin suojavalliksi melu- ja pölymallinnukset tehtiin uudelleen. Kaivospiirin rajaan ja sitä kiertävän aidan paikkaan on tehty pieniä muutoksia kaivospiirihakemuksen yhteydessä. Päivitetty layout on esitetty liitteessä 27. YVA:n jälkeen on tehty seuraavat mm. seuraavat selvitykset: Taimenen vaelluspoikaspyynti Äkäsjoessa (Luke 2014) Äkäsjoen jokihelmisimpukkainventointi, Niesa-, Äkäs-, Kuer- ja Valkeajoen majavakartoitus sekä Muonionjoen purkuputken lähialueen lohen ja taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueiden selvitys (Pöyry 2014) Natura-arviointi ja sen täydennys (Ramboll 2014, Pöyry 2016) Melumallinnus (Ramboll 2016) Pölymallinnus (Ramboll 2016) Lepakkoselvitys (Ramboll 2016) Taimenen potentiaaliset lisääntymisalueet (Ramboll 2016) Vesistötarkkailu ( ) Radiologinen selvitys (Pöyry ) 14 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 14 Selvitys oikeuksista alueisiin kaikkien hanketta varten tarvittavien kaivospiirin ulkopuolisten alueiden osalta; erityisesti eriteltynä vesilain mukaisia rakenteita varten tarvittavat alueet pinta-aloineen ja kartalle piirrettynä. Purkuputki Muonionjokeen on kaivospiirin ulkopuolella oleva vesilain mukainen rakenne. Purkuputken pituus on noin 11 km. Kuvassa (Kuva 14-1) on esitetty rakenteen vaatima leveys. Metsähallitus omistaa suurimman osan suunnitellun purkuputken maaalasta (n. 59 %). Purkuputken maanomistajatiedot ovat ympäristöhakemuksen liitteenä. Hannukainen Mining Oy on aloittanut neuvottelut Metsähallituksen kanssa syksyllä 2016 ja muiden maanomistajien kanssa neuvottelut aloitetaan vuoden 2017 aikana.

18 16 Kuva Purkuputki ja siihen liittyvän huoltotien leikkaus. 15 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 15 Kaikkien vesilain mukaisten rakenteiden rakennepiirustukset, pois lukien Rautuvaaran patojen ja vesivarastoaltaan padon piirustukset, jotka olivat liitteenä 5, ja yksilöidyt hankesuunnitelmat eriteltynä selvästi hankekohdittain. Muonionjoessa purkuputki asennetaan koskipaikan alapuolelle. Putki upotetaan jokeen kaivamalla ja painotettuna. Putken päätä ei tuoda kovin etäälle rannasta. Veden leviäminen varmistetaan rakentamalla putken päähän supistusyhde D700-D400. Supistuksessa veden virtausnopeus kasvaa ja vesi suihkuaa siten pidemmälle rannasta. Purkukohdassa pohja suojataan eroosiolta luonnonkivillä. Putki painotetaan rannanpuoleiselta osalta hyvin. Välittömästi rannan puolella putki valetaan betoniin paikalla pysymisen varmistamiseksi. Purkukohdan asemakuva ja suuttimen tyyppikuva on esitetty liitteenä 7.1. Purkukohdan pituusleikkaus on esitetty liitteenä 7.2. Muonionjoen DN700 purkuputki alittaa matkalla Rautuvaarasta Muonionjokeen kaksi ojaa: Kiimaojan sekä Kortejängänojan. Kiimaojan alitus on noin paalulukemalla 4100 ja Kortejängänojan alitus paalulukemalla Alitukset tehdään kaivamalla. Putket painotetaan alituksen osalta vähintään 100% mukaan (500 kg/m) ja painotusta jatketaan vähintään 10m uoman rannasta kuivan maan puolelle. Molempiin alituksiin sovellettava tyyppikuva on esitetty liitteenä 7.3. Malmikuljetin ja DN700 putkilinja Hannukaisen vesivarastoaltaalta Rautuvaaraan viedään Äkäsjoen ja Valkeajoen yli kuljetinsillalla. Silta tuetaan molempien jokien ylityksessä rannoilta. Suunniteltu jänneväli on sellainen, että lisätukea vesistön kohdalta ei tarvita. Putki viedään joen ylityksen osalta kuljetinsillan sisällä eristettynä. Kuljetinsillan tyyppikuva, jota sovelletaan molempiin ylityksiin, on esitetty liitteenä 7.4. Esitetty jänneväli vastaa Äkäsjoen ylityksen jänneväliä. 16 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 16 Tarkempi hankekuvaus Hannukaisen allashankkeeseen liittyvän Kivivuopionojan uoman siirtämisestä ja vesivarastoaltaan rakentamisesta. Vesivarastoaltaan rakentamiselle ei ole haettu vesilain mukaista lupaa. Kartalle on selvästi piirrettävä, missä kulkee nykyinen Kivivuopionojan uoma ja mihin uusi uoma on

19 tarkoitus tehdä ja kenen alueella toimitaan. Samassa piirustuksessa on esitettävä myös rakennettava pato ja allas. Vesivarastoaltaan rakentamiselle on haettu vesilain mukaista lupaa ympäristölupahakemuksessa. Vesivarastoallas ja Kivivuopionojan siirto tapahtuvat kaivospiirin sisällä. Kivivuopionoja käännetään kulkemaan uutta rakennettavaa uomaa pitkin suunnittelun prosessivesialtaan ohi altaan itäpuolelta. Prosessivesialtaan pohjoispuolelle kaivetaan katkaisuoja, jolla vähennetään ulkopuolisten puhtaiden vesien valumaa altaaseen. Pohjoinen katkaisuoja liittyy Kivivuopionojaan altaan pohjoispuolella kohtaan, josta uusi Kivivuopionojan uoma alkaa. Uuden kaivettavan uoman pituus on noin 1900 m. Alkuosassa noin 1600 m matkalla uuden uoman kaltevuus on keskimäärin 0,5. Loppuosassa uoman kaltevuus on enimmillään noin 10 %. Uoman suunniteltu pohjan leveys on 2 m ja syvyys vähintään 1,5 m luiskakaltevuuden ollessa 1:2. Luiskat eroosiosuojataan 0,3 m paksuisella murskekerroksella. Uusi uoma sijoittuu kokonaisuudessaan valtion maalle ( ), joka sijaitsee kaivospiirin sisällä. Vesivarastoallas padotaan Kivivuopionojan kohdalle kolmella erillisellä maapadolla sekä luontaisilla mäkimäkiharjanteilla. Yleiskartta uoman siirrosta, vesivarastoaltaasta ja padoista on esitetty liitteessä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 17 Vesivarastoaltaan ja Rautuvaaran selkeytysaltaan säännöstelylle ei ole haettu vesilain lupaa; hakijan on esitettävä, onko vesilain mukaiselle luvalle tarvetta. Vesivarastoaltaan yläraja on 206,10 m ja alaraja 203,4 m, maksimipumppauskapasiteetti on m 3 /h. Rautuvaaran uuden altaan yläraja on 190,00 m ja alaraja 186,50 m, maksimipumppauskapasiteetti on m 3 /h. Mitkä ovat vanhan altaan vastaavat luvut? Hakemuksessa on esitettävä uuden altaan paikka, rakennepiirustukset ja kuvaus rakentamisesta. Hannukaisen vesivarastoallas ja Rautuvaaran selkeytysallas kuuluvat kaivoksen vesienhallintajärjestelmään. Selkeytysaltaasta vettä kierrätetään rikastamon tarpeisiin ja ylimääräinen vesi johdetaan putkella Muonionjokeen. Altaiden vedenkorkeutta säännöstellään eri vesitilanteet huomioon ottaen siten, että turvataan rikastamon veden tarve. Kyseessä ei ole luonnonvesien säännöstely vaan kaivoksen sisäinen vesienhallinta. Tämä vuoksi altaiden säännöstelylle ei katsota tarvittavan vesilain mukaista lupaa. Vanha allas: Nykyinen ylivuotoraja altaan itä-reunassa on 189,90 m. Patoa on höylätty niin että kynnyskorko on saatu aikaan. Patokorkeus on ollut ja pääosin on edelleen 191,60 m. Padon harjan korotuksesta tasoon 193,50 m (vesi tasoon 191,50 m) on tehty suunnitelmat ja ne on hyväksytty. Suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu ennen lopetuspäätöstä. Uusi allas: Selkeytysallas sijaitsee Rautuvaarassa rikastushiekka-altaan eteläpuolella (Kuva 17-1). Allas rajoittuu luoteispuolelta maanmuotoihin ja kaakkoispuolelta moreenipatoon. Selkeytysaltaan padon suunniteltu harjan taso on +193,2 ja HW-taso Allasalueen kokonaispinta-ala on 14,9 ha ja maksimitilavuus HW-tasossa 0,46 m 3.

20 Rikastushiekka-alueen selkeytysaltaana käytetään Rautuvaarassa nykyisin olevaa eteläistä allasta ensimmäisen kuuden toimintavuoden aikana, jonka jälkeen eteläosaan rakennetaan uusi selkeytysallas. Selkeytysaltaan pato on maapato, jossa on huonosti vettä läpäisevä tiivistyssydän. Padon kuivavara on 3,2 m, joka perustuu kerran 10 vuodessa toistuvaan roudan syvyyteen. Padon tiivistyssydän rakennetaan huonosti vettä läpäisevästä moreenista, jonka vedenläpäisevyys on enintään 3x10-7 m/s. Padon tiivistyssydän ulottuu 0,8 m ylävesipinnan yläpuolelle. Patoon rakennetaan hätätilanteiden varalle ylijuoksutuskynnys, joka sijaitsee padon länsipäässä. Selkeytysaltaan padon on arvioitu kuuluvan luokkaan 2, koska patosortumasta aiheutuvat vaikutukset ympäristölle eivät ole huomattavat, sillä selkeytysaltaan vesi ei pitoisuuksiensa vuoksi aiheuta suoraa vaaraa ympäristölle. Omaisuuteen tai yhteiskuntaan kohdistuvaa vahingonvaaraa ei ole. Selkeytysaltaan padon poikkileikkauskuvat on esitetty ympäristölupahakemuksen liitteessä 5. Selkeytysallasta on käsitelty vahingonvaara-arviossa, liitteessä Kuva Selkeytysaltaan sijainti Rautuvaarassa. 18 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 18 Vesilain mukaisille hankkeille on tehtävä vertailu, jossa hankkeista yleisille ja yksityisille eduille koituvat hyödyt ja menetykset arvioidaan vesilain 3 luvun 6 ja 7 :ien mukaisesti yksityiskohtaisesti. Vesiluvan myöntämisen edellytyksiin liittyvästä intressivertailusta säädetään vesilain 3 luvun 4 :n 1 momentin 2 kohdassa, jonka mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin eikä muita luvan myöntämisen esteitä ole käsillä. Intressivertailussa hyödyillä ja menetyksillä ei tarkoiteta ainoastaan rahassa mitattavia hyötyjä ja menetyksiä, vaan kaikenlaatuisia hankkeesta aiheutuvia hyötyjä ja haittoja. Nyt kyseessä olevalla hakemuksella haetaan vesilain mukaista lupaa kaivostoimintaan liittyvien avolouhosten kuivattamiselle ja kuivana pitämiselle, mikä edellyttää

21 pohjaveden pinnan laskemista louhosten ympäristössä. Lisäksi kaivosalueella olevia pieniä puroja jää kuiville tai niiden uomaa siirretään, ja virtaamamuutoksia tapahtuu myös kaivosalueen ulkopuolisissa joissa. Tässä intressivertailua koskevassa osassa kuvataan lupaa edellyttävien toimenpiteiden kokonaisuudella saavutettavat hyödyt ja toisaalta luvanvaraisista toimenpiteistä johtuvat menetykset. Hannukaisen kaivoshankkeen toteuttaminen edellyttää lisäksi hakemuksessa yksilöityjen lähteiden luonnontilan vaarantamista. Tältä osin ei tarvitse suorittaa edellä kuvattua intressivertailua. Vaarantamiskiellosta poikkeamisen edellytyksenä on, että vesiluontotyypin suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Kaivostoiminnassa alueen käytöstä aiheutuvat haitat ja niiden korvaaminen ratkaistaan kaivoslain mukaisessa kaivospiiritoimituksessa. Ympäristölupa-asiassa voidaan määrätä korvauksia vain päästöistä johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvasta haitasta. Vesitaloushankkeissa muun muassa pohjaveden alenemisesta aiheutuva kuivuminen voi johtaa korvattavan haitan muodostumiseen. Vesilain mukaisen lupaharkinnan piiriin ja siten intressivertailussa tarkasteltaviksi kuuluvat ainoastaan kaivoshankkeen toteuttamiseen liittyvät vesitaloushankkeet, joita tässä hankkeessa ovat pohjavesipinnan alentaminen ja purojen ja jokien uoman ja virtaaman muutokset ja niistä johtuvat vaikutukset. Intressivertailussa ei oteta huomioon ympäristöluvan piiriin kuuluvista vaikutuksista, esimerkiksi kaivostoiminnan jätevesipäästöistä, mahdollisesti johtuvia menetyksiä. Hannukaisen kaivoshankkeen kokonaisvaikutukset vesistöihin on esitetty hakemuksen luvuissa 5 ja 6. Hanke vaikuttaa vesistöjen virtaamiin ja veden laatuun. Kohdevesistöt ovat kaivosalueella sijaitsevat Laurinoja ja Kivivuopionoja sekä kaivosalueen ulkopuolella sijaitsevat Kuerjoki, Valkeajoki, Äkäsjoki, Niesajoki ja Muonionjoki. Rakentamisvaiheen vaikutukset jäävät kokonaisuutena vähäisiksi. Kaivoksen toimiessa Laurinoja jää avolouhoksen alle ja Kivivuopionoja siirretään uuteen uomaan 1,5 km:n matkalta. Kaivostoimintojen vuoksi keskimääräinen kuukausivirtaama alenee Äkäsjoella 1-2 % sekä Kuerjoella ja Valkeajoella 1-4 %. Niesajoella virtaama pienenee kaivostoimintojen vuoksi heti selkeytysaltaan alapuolella noin 38 % ja jokisuulla noin 8 %. Muonionjoen virtaamiin kaivostoiminnalla ei ole merkittävää vaikutusta. Kaivoksen sulkemisen jälkeen valuma-alueet ja jokien virtaamat palaavat vähitellen luonnolliseen tilaansa. Yleisille eduille aiheutuvat menetykset Laurinojan jäämisestä kaivostoimintojen alle ja Kivivuopionojan siirtämisestä uuteen uomaan yleiselle edulle aiheutuvat menetykset liittyvät lähinnä virkistyskalastukseen ja kalakantoihin kohdistuviin vähäisiin vaikutuksiin. Molempien ojien osalta menetetään hiukan taimenen poikastuotantoalueita, mutta menetettävien tuotantoalueiden vähäisen pinta-alan vuoksi arvioidaan, että tuotantoalueiden menetyksellä ei ole merkittävää vaikutusta koko Äkäsjoen taimenkantaan. Kuerjoen, Äkäsjoen ja Valkeajoen virtaamamuutokset ovat kokonaisuudessaan sen tasoisia, että niillä ei arvioida olevan merkittävää haitallista vaikutusta taimenen elinolosuhteisiin. Niesajoessa merkittävän haitan alueen arvioidaan ulottuvan noin puoliväliin selkeytysaltaan alapuolista Niesajokea eli noin 7 km matkalle. Rakentamisvaiheessa aiheutuvan samenemisen arvioidaan olevan tilapäistä eikä sillä ole vaikutusta alueen kalakantoihin tai kalastukseen. Kun otetaan huomioon 19

22 kaivoshankkeen alle jäävän Laurinojan ja siirrettävän Kivivuopionojan uoman kokoluokka ja merkitys virkistyskalastuksen kannalta sekä Niesajokea lukuun ottamatta vähäiset muutokset virtaamissa yleiselle edulle koituvaa menetystä voidaan kokonaisuutena pitää vähäisenä. Kalataloudelle aiheutuvat haitat on hakemuksessa esitetty kompensoitavan kalatalousmaksulla. Äkäsjoen, Niesajoen ja Muonionjoen vesistöalueilla kuormituksesta aiheutuvat kalataloudelliset haitat arvioidaan voitavan kompensoida euron suuruisella vuotuisella kalatalousmaksulla. Vesilain mukaisessa intressivertailussa tulee yleisille eduille aiheutuvia hyötyjä ja menetyksiä arvioitaessa ottaa huomioon vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Vesienhoitosuunnitelmassa lähtökohtana on aina vesien kemiallisen ja ekologisen tilan säilyttäminen mahdollisimman hyvänä. Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa on kuitenkin säädetty mahdollisuudesta poiketa ympäristötavoitteista uuden merkittävän hankkeen vuoksi (24 ). Hyväksytyn vesienhoitosuunnitelman mukaan kaivoksen vaikutuspiirissä olevat vesistöt ovat saavuttaneet tavoitetilan (hyvä tai erinomainen ekologinen tila). Tornionjoen vesienhoitoalueen vesimuodostumissa päätavoite on hyvän tai erinomaisen tilan säilyttäminen. Muonionjoen osa-alueessa yhteensä 96 % vesistöjen tavoitteena on erinomaisena tai hyvänä säilyminen. Hankkeen seurauksena kaivoksen vaikutuspiirissä olevien vesistöjen ekologinen tila ei arvioida heikentyvän, lukuun ottamatta Niesajokea, jonka hyvä ekologinen tila saattaa heiketä hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden vuoksi (veden virtaama vähenee kaivoksen toiminta-aikana) ja joen fysikaaliskemiallinen ja biologinen tila saattaa heikentyä kaivostoiminnan jälkeen. Näin ollen kaivoshanke saattaa vaarantaa vesienhoito-suunnitelman mukaisia tavoitteita Niesajoen osalta. Suurin osa alueen pohjavesialueista on pieniä ja kuuluvat luokkaan III (muu pohjavesialue). Hankealueen III luokan pohjavesialueista Kivivuopionvaara ja Kuervaara on tehty luokitusmuutosesitys, koskien niiden soveltuvuutta vedenhankintaan sekä ehdotus luokitusten muutoksista. Pohjaveden pinnan laskemisen vaikutusalueella ei ole yleisiä vedenottamoita eikä vaikutusalueen pohjavesillä ole erityistä merkitystä esimerkiksi kunnallisen vedenhankinnan näkökulmasta ja siten yleisen edun kannalta. Avolouhosten kuivattamiseksi tapahtuvasta pohjaveden pinnan laskemisesta ei aiheudu menetyksiä yleiselle edulle. Pohjavesien osalta vesienhoitosuunnitelman tavoitteena on että pohjavesien tila pysyy hyvänä kaikilla pohjavesialueilla. Kaivoshanke tulee heikentämään osaa hankealueen pohjavesialueista. Yleisille eduille aiheutuvat hyödyt Vesiluvan myöntäminen nyt esitetyille toimenpiteille mahdollistaisi Hannukaisen kaivoshankkeen toteuttamisen, joka ei heikentäisi paikkakunnan asutus- ja elinkeinooloja, vaan vaikutukset näihin tekijöihin ovat voittopuolisesti myönteisiä. Toiminnan aloittaminen hakemuksen mukaisesti tuo merkittävän aluetaloudellisen vaikutuksen Kolarin kunnalle ja Länsi-Lapille. Kunta on teettämässä vaikuttavuusarvioselvityksen, josta saadaan lisätietoa. Aluetaloudelliset vaikutukset liittyvät mm. suorien ja välillisten 20

23 työpaikkojen syntymiseen, kaupan ja muiden palveluiden verkon vahvistumiseen sekä verotulojen kasvuun. Kaivoksen suoraksi työllistäväksi vaikutukseksi rakennusvaiheessa on arvioitu noin 1100 työpaikkaa ja toimintavaiheessa 320 työpaikkaa. Välillisesti kaivoksen työllistävä vaikutus on vielä huomattavasti suurempi, arviolta 2 3 -kertainen suoriin vaikutuksiin nähden. Työpaikkojen ja investointien lisäksi vesitaloushankkeen myötä mahdollistuvan kaivoshankkeen toteuttaminen aiheuttaa merkittävää välillistä hyötyä yleiselle edulle muun muassa erilaisten verojen ja veronluonteisten maksujen muodossa. Arvioiden mukaan yhtiö tulee Hannukaisen kaivoshankkeen osalta maksamaan ainakin seuraavia eriä yleistä etua edustaville valtiolle, kunnalle ja metsähallitukselle: 21 Yhteisövero n. 240 M vuosina Energiavero 4 M vuodessa Kaivospiirimaksu 0,2 M vuodessa Louhintamaksuarvio 1,0 M vuodessa Kiinteistövero 0,3 M vuodessa Kaivostoiminnan polttoainevero 1,8 M vuodessa Tuloverokertymä palkkatuloista 8,5 M Ottaen huomioon seudun heikon työllisyys- ja taloustilanteen sekä Suomea vaivaavan suurten teollisuusinvestointien vähäisyyden, on selvää, että haetusta vesitaloushankkeesta yleiselle edulle aiheutuvat valtakunnallisesti merkittävät hyödyt ovat huomattavat verrattuna niihin paikallisiin yleiselle edulle koituviin vähäisiin menetyksiin, joita hankkeen toteuttamisesta aiheutuu. Yksityiset menetykset Kaivoshankkeen alue on pääosin rakentamatonta valtion maata lukuun ottamatta joitakin yksityisiä tiloja. Laurinojan ja Kivivuopionojan uomien muutokset tehdään alueella, johon yhtiö tulee saamaan käyttöoikeuden kaivospiiritoimituksessa. Erillistä vesilain perusteella aloitettavaa lunastustoimitusta ei tulla tekemään. Tarvittavien alueiden käyttöoikeuden lunastuksen tarkka arvo, joka intressivertailussa otetaan huomioon yksityiselle edulle aiheutuvana menetyksenä, tulee selviämään myöhemmin. On kuitenkin selvää, että yksityiselle edulle aiheutuvat hyödyt tulevat ylittämään uomien muuttamiseksi tarvittavan lunastuksen arvon. Uomien muuttamisesta ei arvioida aiheutuvan haittaa yksityisille eduille muualla kuin rakennuskohteen välittömässä läheisyydessä. Hankkeen vesistö- ja kalatalousvaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Pohjaveden pinnan laskemista koskevan hankkeen vaikutusalueella on muutamia talousvesikaivoja, joiden käyttöön pinnan alentamisella voi olla vaikutusta. Mikäli kaivojen käyttö estyy, aiheutuu kustannuksia vedenhankinnan uudelleen järjestämisestä. Yksityiset hyödyt Hakemukseen liittyvä vesitaloushanke mahdollistaa alueella olevien malmiesiintymien hyödyntämisen. Hankkeessa on kysymys laajamittaisesta kaivostoiminnasta, jonka toiminta-ajaksi on arvioitu noin 20 vuotta. Hankkeen luvan saajalle tuottama suora

24 taloudellinen hyöty on merkittävä. Hannukaisen malmivarat riittävät ainakin 20 vuoden kannattavaan kaivostoimintaan. Hankkeen toteuttajalle koituvat yksityiset edut ylittävät huomattavasti yksityisille eduille aiheutuvat menetykset. Yhteenveto Tämän hakemuksen mukaisesta vesitaloushankkeesta aiheutuu huomattavaa yleistä ja erityisesti yksityistä etua. Hanketta voidaan sillä saavutettavat hyödyt huomioon ottaen pitää valtakunnan mittakaavassa merkittävänä. Yleiselle ja yksityiselle edulle aiheutuvat menetykset sen sijaan ovat vähäisiä ja ulottuvat suppealle alueelle. On ilmeistä, että hankkeesta saatava hyöty ylittää huomattavasti siitä aiheutuvat menetykset. Lupa haettuihin vesilain mukaisiin toimenpiteisiin voidaan vesilain 3 luvun 4 :n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti myöntää TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 19 Antavatko hakemuksessa esitetyt tiedot ja esimerkiksi Helsingin yliopistosta saadut tiedot (Rautuvaara: ja Hannukainen: kohdealueiden maaperään ja pohjavesiin liittyvät selvitykset aihetta muuttaa tai tarkentaa esimerkiksi läjitysalueiden, patojen ja muiden kohteiden sijoitus- ja toteutussuunnitelmia, vesienhallintasuunnitelmia ja vesitasetta? Helsingin yliopiston tekemiä tutkimuksia Hannukaisen alueella ( on käytetty hyväksi kaivoksen toimintoja läjitysalueita ja rikastushiekka-alueita suunniteltaessa. Mm. YVA:ssa rikastushiekka-altaan yhtenä sijoitusvaihtoehtona oli Lamunmaan pohjoispuoli Hannukaisen alueella. Kuitenkin juuri Helsingin yliopistossa tehtyjen tutkimusten perusteella rikastushiekka-alue on sijoitettu Rautuvaaran vanhan rikastushiekka-alueelle. Kuten Helsingin yliopiston julkaisussa todetaan: Tutkimuksen tulokset on otettu huomioon kaivostoimintojen sijoitussuunnitelmissa siten, että päivitetyissä suunnitelmissa rikastushiekka-alueen ensisijainen sijoituspaikka on Hannukaisen suunnitelma-alueen sijaan Rautuvaaran entinen rikastushiekka-alue Niesajoen laaksossa (ks. kansikuva), jossa hydrogeologiset olosuhteet ovat suotuisat. Lisäksi Hannukaisen kaivostoimintojen aluetta on kavennettu ja tiivistetty siten, että kielteiset pohjavesivaikutukset Kuerjokeen ja Valkeajokeen voidaan minimoida (Hannukaisen YVA 2013). Näin ollen kyseinen julkaisu ei aiheuta muutoksia suunnitelmiin. Helsingin yliopiston tutkimuksessa ( on esitetty että Rautuvaaran rikastushiekka-alue tulisi sijoittaa nykyistä suunnitelmaa laajemmalle alueelle laakson eteläosiin. Lisäksi on esitetty että korkearikkiset rikastushiekka-altaat tulisi sijoittaa etelämmäs nykyisestä sijoitussuunnitelmasta. Tutkimuksessa on todettu että laakson kaakkoisosassa maaperäkerrokset ovat paksummat ja maaperän hydrauliset ominaisuudet vaikeammat johtuen maaperäkerrosten heterogeenisemmasta stratigrafiasta, kun taas laakson itä ja luoteisosassa moreenipeitteet ovat ohuemmat ja stratigrafia yksinkertaisempaa.

25 Tutkimuksen mukaan tästä johtuen ohuemmat maakerrokset mahdollistavat helpomman vesienhallinnan, koska suotovesien mallintaminen on helpompaa ja yksinkertaisempaa. Nykyisessä suunnitelmassa korkearikkiset rikastushiekka-altaat sijaitsevat paikassa jossa mallinnustulosten perusteella maaperän hydrologiset virtaukset ovat rikastushiekka-altaaseen päin ja edelleen Niesajoen suuntaan. Helsingin yliopiston ehdotuksessa rikastushiekka alue ulottuu laakson lounaisosiin jossa juuri tutkimuksen mukaan maaperäkerrokset ovat paksumpia ja maaperän hydrologiset ominaisuudet vaikeammin ennustettavissa. Lisäksi tutkimuksessa ehdotettu rikastushiekka-allas peittäisi Sotkavuoman ja Sotkalammen joka on merkittävä lintusuoalue alueella. Ehdotettu rikastushiekka-allas peittäisi lisäksi alleen myös yhden uhanalaisen kasvilajin esiintymispaikan sekä uhanalaisia luontotyyppejä. Lisäksi rikastushiekka-allas peittäisi seitsemän lähdettä, joka voi lisätä haastetta suotautuvan pohjaveden mallintamisessa. Näin ollen nykyisen jo olemassa olevan rikastushiekkaaltaan maksimaalinen hyödyntäminen tulevaisuuden toiminnoissa on todettu parhaaksi vaihtoehdoksi. Näin ollen kyseinen julkaisu ei aiheuta muutoksia suunnitelmiin. 23 Kuva Helsingin yliopiston tutkimuksessa ehdotettu rikastushiekka-allas (punainen katkoviiva) ja nykyinen suunniteltu allas (vihreä katkoviiva).

26 24 Kuva Tutkimuslinja A-B Rautuvaarassa. Kuva Tutkimuslinjan A-B tulokset. 20 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 20 Tarkennus, haetaanko toiminnan aloittamis- ja valmistelulupaa koko toiminnalle vai tietyille toimenpiteille. Myös vakuudesta pitää tehdä erittely, mitä summia laskettu millekin ennallistamistyölle (nyt on ilmoitettu kokonaissumma ).

27 Toiminnan aloittamis- ja valmistelulupaa haetaan vain tietyille ns. aloitustoimille. Näitä ovat ensisijassa vesirakentamiskohteet; purkuputki Muoniojokeen, putkilinja Hannukaisesta Rautuvaaraan, vesivarastoaltaan rakentaminen, infrarakentamisen aloittaminen; ojat ja tiestö em. toimintoja varten ja rakennusten perustustöiden maatyöt. Varsinaista tuotannollista toimintaa varten aloituslupaa ei haeta. Vakuus jakautuu em töiden suhteen seuraavasti: 25 Vesirakennustyöt; purkuputki putki Hannukainen Rautuvaara vesivarastoaltaan rakenteet Em töiden vaatimat tierakenteet ja ojat Rakennusten perustusten maatyöt Yhteensä eur eur eur eur eur eur 21 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 21 Jäljennös suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission päätöksestä M12/07. Päätös on liitteenä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 22 Onko olemassa sopimusta YYTH:n kanssa Rautuvaaran altaan pohjoisen padon korottamisesta? Jos on, se on liitettävä hakemukseen. Toimijoiden kesken on laadittu esisopimus (vielä allekirjoittamaton) siitä, että kaivostoiminnan alkaessa kaivosyhtiö saa omistukseensa maa- ja vesialueet pohjoisen padon luota (vesilaitoksen pato) etelään päin. Myös pohjoinen pato oikeuksineen ja velvoitteineen siirtyisi siinä yhteydessä kaivosyhtiölle. Vesilaitos joutuu uuden ympäristölupansa vaatimusten mukaan muuttamaan puhdistusprosessiaan sellaiseksi, että isoa allasta ei tarvita typen poistoon, jolloin patokin on heille siten tarpeeton ja vain rasite. Padosta luopuminen kaivostoiminnan harjoittajan eduksi on ollut erityisesti YYTH:n (nyk. Tunturilapin Vesi Oy) pyrkimyksenä. Rakentamisen yhteydessä tehdään putkilinja puhdistamolta Rautuvaaran eteläiselle padolle, ja siitä edelleen putkilinja Muoniojokeen samassa kaivannossa kaivoksen purkuputken kanssa. Esisopimuksessa on yksilöity kustannuksien jakaantuminen osapuolien kesken. Sopimusta on laadittu hyvässä yhteisymmärryksessä osapuolten kesken, ja hankkeen ajoituksen synkronointia huomioiden.

28 23 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 23 Kattava lepakkoselvitys kaivosalueella mm. louhosten ja hihnakuljetuslinjan, Valkeajoen ja Kuerjoen varressa aktiivista kuuntelumenetelmää (liikkuvaa detektorikartoitusta) käyttäen kolmessa ajanjaksossa kesä-, heinä- ja elokuussa, yhteensä 6 9 vuorokautena. Selvityksessä on pyrittävä havainnoimaan havaittujen lepakkojen päiväpiilopaikkoja rakennuksista, kalliokoloista, luolista tai kelopuista. Lepakot ovat luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV a eläinlajeja, jotka on tiukasti suojeltu ja erityisesti levähdys- ja lisääntymisalueet, joita ei saa hävittää ilman suojelusta poikkeamista ELY-keskuksen luvalla (LsL 49 ). Lepakkoselvitys kesältä 2016 on liitteenä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 24 Onko kaivospiirin ja sen lähialueilla sijaitsevissa lähteissä mahdollisesti erityisiä kasvi- tai eliölajeja, joiden vuoksi olisi tarpeellista tehdä tarkentavia kartoituksia? Asiassa on pyydettävä ELY-keskuksen luonnonsuojelupuolelta kanta tarvittavista lisäselvityksistä. Asiasta on keskusteltu ELY-keskuksen kanssa (puhelu Hanna Kurtti/Pekka Herva). Keskusteluissa todettiin että uusia luontoselvityksiä ei tarvita, mikäli tarvittavat tiedot löytyvät vanhoista selvityksistä. LVT:t vuonna 2009 tekemän kasvillisuusselvityksen liitteenä on taulukoita, joissa on yksityiskohtaista tietoa alueella tutkituista luontokohteista ml. lähteet. Materiaalista saa hyvän kuvan lähteiden putkilokasvi- ja sammallajistosta, myös uhanalaisista tai huomionarvoisista lajeista. LVT:n selvitys on kuvattu seuraavassa ja tätä havainnollistamaan on tehty kartat liitteeksi 11. Tuhoutuvilla lähdekohteilla ei ole havaittu erityisesti suojeltavia, rauhoitettuja tai luontodirektiivin liitteen IV a lajeja. Yhdellä lähteellä Hannukaisen alueella esiintyy vaarantuneeksi luokiteltu uhanalainen putkilokasvi, ahokirkiruoho. Muutamalla lähteellä esiintyy Perä-Pohjolan alueella alueellisesti uhanalaisiksi luokiteltuja sammallajeja; etelänpurosammal, kaihelehväsammal ja tihkulehväsammal. Suurin osa lähdekohteilla olevista huomionarvoista lajeista on Suomen vastuulajeja, joilla ei ole lainsäädännössä määriteltyä asemaa. Luontokohteille on raportin taulukoissa annettu myös luonnontilaisuusluokka. Lähdekohteita tarkasteltiin vielä peruskartoilta ja ilmakuvilta alueen nykyisen maankäytön ja luonnontilan selvittämiseksi. Tuhoutuvien lähteiden luonnontilaisuus ja huomionarvoinen lajisto on esitetty taulukoissa (Taulukko 25-1 ja Taulukko 25-2). Hankealueelle tehdyssä hyönteisselvityksessä ei ole erikseen käsitelty lähteitä, eikä selvityksessä ole ollut hyönteispyydyksiä lähteillä. Hannukaisesta Rautuvaaran johtavan soratien läheisyydessä olevan lähdepuron (lähde 274) varrelta oli saatu pyydykseen silmälläpidettävän kovakuoriaisen, Lesteva monticola, jolla on Suomessa vain muutamia tunnettuja esiintymäpaikkoja. Esiintymä sijoittui lähelle tietä, ja raportissa pohdittiin että, se on hyvin lähellä Hannukaisesta Rautuvaaraan johtavaa soratietä ja saattaa vaarantua, jos isompi ja parempi kuljetusreitti rakennetaan paikkojen väliin.

29 25 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 25 Hakemuksessa on sanallisesti ja kartalle merkittynä yksilöitävä, mille lähteille haetaan poikkeuslupaa. Hakemuksen mukaan Hannukaisen alueella on 17 tai 19 lähdettä (hakemuksessa on eriäviä lukuja esitetty eri kohdissa) ja Rautuvaaran alueella 3, jotka saattavat tuhoutua. Poikkeuslupahakemuksille on lisäksi esitettävä tarkemmat perusteet; mm. nyt hävitettäväksi haettuja lähteitä vastaavien kaltaisten lähteiden esiintyminen Kolarin kunnassa tai esimerkiksi 20 kilometrin säteellä hankealueesta (määrät ja sijainnit kartalle) ja millä perusteella hakija katsoo, etteivät ko. lähteiden suojelutavoitteet vaarannu hävittämisen seurauksena. Rautuvaaran alueelta tuhoutuu viisi lähdettä (Taulukko 25-1). Lähteet ovat pääosin luonnontilaisia. Yhdellä lähteellä esiintyy alueellisesti uhanalaista kaihelehväsammalta. Hannukaisen kaivospiirin alueelta tuhoutuu 18 lähdettä (Taulukko 25-2). Lähteet ovat pääosin luonnontilaisia. Yhdellä lähteellä esiintyy vaarantuneeksi luokiteltua ahokirkiruohoa ja kahdella lähteellä esiintyy kahta alueellisesti uhanalaista sammallajia. Poikkeuslupaa haetaan kaiken kaikkiaan 23 lähteelle, jotka on esitetty taulukoissa (Taulukko 25-1 ja Taulukko 25-2) ja kartoilla (Liite 11). Taulukko Rautuvaaran alueen tuhoutuvat lähteet 5 kpl. Kuvio Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Huomionarvoinen lajisto 78 Lähde Luonnontilainen 81 Lähde Luonnontila heikentynyt kaihelehväsammal (RT, alueellisesti uhanalainen) 89 Lähde Luonnontila heikentynyt luhtakilpisammal (vastuulaji) 91 Tihkupinta Luonnontilainen 136 Lähde ja puro Luonnontilainen särmälähdesammal (vastuulaji) 27 Taulukko Hannukaisen alueen tuhoutuvat lähteet 18 kpl. Kuvio Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Huomionarvoinen lajisto 498 Lähde Luonnontilainen särmälähdesammal (vastuu) 585 Tihkupinta Ei luonnontilainen 586 Tihkupinta Ei luonnontilainen kaihelehväsammal (LC, RT) tihkulehväsammal (LC,RT) 589 Tihkupinta Ei luonnontilainen 675 Lähteikköalue Luonnontilainen ahokirkiruoho (VU) 689 Lähde Luonnontilainen 701 Lähde Luonnontilainen 704 Lähde Luonnontilainen 706 Lähde Luonnontilainen 708 Lähde Luonnontilainen 713 Lähde Luonnontilainen etelänpurosammal (LC, RT) kaihelehväsammal (LC, RT) purokaltiosammal (vastuulaji) 716 Lähde, tihkupintoja Luonnontilainen

30 718 Lähde Luonnontilainen 721a Lähde Luonnontilainen 721b Lähde Luonnontilainen 861a Lähde Luonnontilainen 861b Lähde Luonnontilainen 1021 Lähde Luonnontilainen 28 Hannukaisen kaivospiirin alueella ja sen lähistöllä on lisäksi 18 lähdettä, joihin voi kohdistua pohjaveden alenemisesta johtuvia kuivatusvaikutuksia (Taulukko 25-3). Taulukkoon on otettu kaikki lähteet, jotka jäävät pohjavesimallin mukaiselle pohjavesialeneman alueelle. Lähteet on esitetty myös kartalla (Liite 11). Taulukko Hannukaisen alueen lähteet, joihin voi kohdistua kuivattavia vaikutuksia pitkällä aikavälillä. Kuvio Lähdetyyppi Luonnontilaisuus Huomionarvoinen lajisto 663a Lähde Luonnontilainen 663b Lähde Luonnontilainen 663c Lähde Luonnontilainen 663d Lähde Luonnontilainen 665 Lähde Luonnontilainen 667a Lähde Luonnontilainen etelänpurosammal (LC, RT) 667b Lähde Luonnontilainen etelänpurosammal (LC, RT) 667c Lähde Luonnontilainen etelänpurosammal (LC, RT) 667d Lähde Luonnontilainen etelänpurosammal (LC, RT) 667e Lähde Luonnontilainen etelänpurosammal (LC, RT) 667f Lähde Luonnontilainen etelänpurosammal (LC, RT) 797 Tihkupinta Luonnontilainen 889 Tihkupinta Luonnontila heikentynyt purokaltiosammal (vastuu) 983 Lähde Luonnontilainen särmälähdesammal (vastuu) 1006 Lähde Luonnontilainen 1008 Lähde Luonnontilainen 1028 Lähde Luonnontilainen 1034 Lähde Luonnontilainen purokaltiosammal (vastuu) Hannukaisen ja Rautuvaaran lähialueilla on LVT:n tekemien selvitysten mukaan yhteensä 66 vastaavanlaisia lähteitä kuin tuhoutuvat lähteet. Äkäsjokisuun alueella on havaittu 13 lähdettä. Lisäksi Niesan ja Ristimellanjänkän alueella on kolme selvitettyä lähdettä. Nämä säilyvät lähteet on esitetty kartalla (Liite 11) Suurin osa lähteistä on täysin luonnontilaisia. Lisäksi lähteiden kasvistollinen arvo on erittäin suuri. Myös useimmista lähteistä alkunsa saavat lähdepurot ovat paikoin erittäin edustavia. 20 kilometrin säteellä hankealueelta on todennäköisesti lisää vastaavan kaltaisia lähteitä. Tälle etäisyydelle sijoittuu mm. Pallas-Yllästunturin kansallispuiston, jossa karttatarkastelun mukaan on noin 23 lähdettä. Näiden em. tietojen perusteella lähteikköjen suojelutavoitteet eivät tämän hankkeen johdosta vaarannu.

31 26 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 26 Esitys, miten hakija etenee mahdollisesti tarpeellisten luonnonsuojelulain mukaisten poikkeuslupien hankkimisen osalta. Uhanalaisluokitukseltaan vaarantunutta (VU) ja luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettua lapinkämmekkää esiintyy Hannukaisen alueella. Hankkeen myötä tuhoutuu yksi esiintymä. Vaikutukset lajiin arvioidaan merkittäväksi. Lapinkämmekän esiintymän hävittämiseen on haettu poikkeamislupaa ( ) Lapin ELY-keskukselta luonnonsuojelulain 42 mukaisesta rauhoitussäännöksestä. Lupa lapinkämmekkäesiintymän hävittämiseen Hannukaisen alueella on saatu Lapin Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ( ). Lupa on toimitettu alkuperäisen lupahakemuksen liitteenä 13. Lupa hävittämiseen astuu voimaan vasta kun kaivosyhtiö on tehnyt kompensaatiotoimet, jotka se on ennen toteutusta esittänyt ja hyväksyttänyt Lapin ELY-keskuksella. Kompensaatiotoimia esitetään hankkeen myöhemmässä vaiheessa. Hankkeen myötä tuhoutuville/muuttuville luonnontilaisille lähdekohteille haetaan vesilain mukaista poikkeamislupaa ympäristölupahakemuksen yhteydessä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 27 Miten vesienhallintaraportin (hakemuksen liite 8) kohdan 7 suositukset on tarkoitus ottaa huomioon hankkeen jatkosuunnittelussa ja toteutuksessa? Vesienhallinnalle laaditaan riskinarvioon perustuva varautumissuunnitelma ennen kaivostoiminnan aloittamista. Kaivoksen vesitasemalli tehdään riittävän yksinkertaiseksi siten, että sitä voidaan jatkuvasti (mieluiten viikoittain) päivittää tuoreella mittausdatalla kaivostoiminnan alettua. Tämän hetken näkemys on, että jatkuvasti ylläpidettävä malli laaditaan exceltyökalulla ja lisäksi voidaan ottaa käyttöön dynaaminen vesitasemalli pidemmän aikavälin skenaarioiden ennustamiseksi. Vesitasemalliin viedään kriittisten jakeiden osalta vesimäärien lisäksi veden laatu. Vesijakeiden laadut on ympäristölupahakemuksessa kuvattu parhaan olemassa olevan tietämyksen ja tehtyjen mallinnusten mukaan. On kuitenkin realismia, että eri vesijakeiden laatu voi vaihdella lupahakemuksessa arvioidusta, koska veden laatu vaihtelee riippuen louhittavasta ja prosessoitavasta malmista, hapontuottoprosessien vaiheesta sivukivialueilla, vuodenkierrosta jne. Vedenkäsittelyn tehokkuuden arviointi otetaan osaksi kaivoksen jatkuvaa toiminnan arviointiprosessia. 28 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 28 Yhteenveto, miten kohdealueiden poikkeukselliset maaperägeologiset olosuhteet (mm. paksuja hyvien vettä läpäiseviä maaperäkerroksia) sekä rajallisiin selvityksiin ja mittauksiin liittyvät epävarmuudet on otettu huomioon vesienhallintaan liittyvien ojien, vesivarasto- ja käsittelyaltaiden ym. rakenteiden toiminnassa, sijoittamisessa ja suunnittelussa. Miten esimerkiksi ojien, vesivarastoja käsittelyaltaiden toiminta varmistetaan? Hannukaisen alueen maaperä on pääosin viimeisen jääkauden aikana syntyneen moreenin peittämää. Alueella esiintyy lajittuneita hiekka- ja sorakerroksia, varsinkin jokilaaksoissa. Maaston alavat kohdat ovat turvetta tai soistuneita moreenialueita.

32 Suunnittelun aikana vesivarastoaltaalle kartoitettiin useita vaihtoehtoja. Alueen maaperästä ja topografiasta johtuen teknillistaloudellisesti toteutettavissa olevia vaihtoehtoja oli vähän vaihtoehtojen sijaitessa lähinnä Kivivuopion laaksossa Pakarovanjänkän pohjoispuolella. Lopullinen vesivarastoaltaan sijainti valikoitui Pakarovanjänkälle suotuisan turvepeitteen, topografian ja muiden toimintojen sijaintien vuoksi. Vesivarastoallas sijoittuu suurelta osin turvealueelle alueen maaperän ollessa pääasiassa hiekkamoreenia ja turvetta. Myös hiekkakerroksia esiintyy paikoitelleen vesivarastoaltaan patolinjalla. Kivivuopionojan laakson notkossa maaperä on kivistä ja karkeaa moreenia, jonka alla on rapakalliota. Suunnittelussa on varauduttu Kivivuopionojan laakson padon alapuolisen pohjamaan injektointiin hillitsemään liiallista suotautumista ja eroosioriskiä. Laaksoon suotautuvat vedet ohjataan padon alapuolella olevaan pumppaamoon, josta vedet pumpataan takaisin altaaseen. Vesivarastoaltaan itäosassa vesipaine on normaalissa käyttötilanteessa verrattain pieni ja suotovesimäärä Valkeajokeen on todettu alustavissa tarkasteluissa pieneksi eikä pohjan tiivistystarvetta ole ilmennyt. Altaan pinta-alan maksimointi mahdollistaa vesipaineen minimoimisen, joka on suotuisaa erityisesti Kivivuopionojan laakson suotovesimäärän vähentämiseksi. Lajittuneiden maalajien suurempaa eroosioriskiä hillitään eroosiosuojatuilla putousportailla ja niiden alapuolelle kaivettavilla syvennyksillä. Ojat päättyvät laskeutusaltaaseen ennen vesien purkamista ympäröivään vesistöön. Rautuvaaran rikastushiekka-alueelle suunniteltu eteläinen vesienkäsittelyallas sijoittuu hienoainespitoiselle, turvepeitteiselle moreenialueelle eikä alueella tehtyjen tutkimusten perusteella ole karkearakeisia lajittuneita kerroksia. Koillisen vesivarastoaltaan padon vedenpitävyyttä parannetaan padon korotuksen yhteydessä hienoainespitoisen moreenitäytön leveyttä kasvattamalla ja moreenimassanvaihdolla TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 29 Edelliseen liittyen, miten tiedot kohdealueiden maaperän erikoispiirteistä ja pohjavesiolosuhteista on otettu huomioon ja miten ne ovat vaikuttaneet/otettu huomioon vesitaseeseen ja vesienhallinnan kannalta keskeisten tekijöiden arviointiin/suunnitteluun (mm. louhosten kuivanapitovesien määrän ja kuivatuskartion suuruuden Vesitaselaskennassa käytetty louhosten kuivanapitovesien määrä perustuu teknisen hankesuunnittelun aikana laadittuun mallinnukseen 1. Lopulliset laskennassa käytetyt kuivatusvesimäärät on arvioitu numeerisella 3D-blokkimallilla (MODFLOW). Mallinnusalue on esitetty kuvassa alla. 1 SRK Consulting (UK) Limited 2013c. Open Pit Mine Water Management Study, Hannukainen DFS, Finland. 2013c. UK04970.

33 31 Kuva Numeerisen mallinnuksen (MODFLOW) mallinnusalue. Pintamaan osalta käytetty k-arvo on ollut tehtyjen geoteknisten ja hydrogeologisten huokosjakauma-analyysien perusteella 0,1 m/d (1,16 E-06 m/s) ja vaihteluväli 0,02 3 m/d (2,31 E-07 3,47 E-05 m/s). 30 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 30 Tarkennettu esitys, miten haihdunta ja sen vaihtelut poikkeuksellisen runsassateisina ja kuivina aikoina on määritetty ja otettu huomioon vesienhallintaraportin nettosadanta-arvioissa (taulukko 4-3) ja valunta-arvioissa (taulukko 4-5). Haihduntana avoimilta vesipinnoilta on vesitaselaskennassa käytetty Suomen Ympäristökeskuksen vesistömallista tuotettuja järvihaihdunta-arvoja Ylläsjärvelle aikavälille Mallin mukaan vuotuinen haihdunta avoimilta vesipinnoilta on 286 mm/a. Nettosadantaa, eli suoraa sadantaa vähennettynä haihdunnalla (haihdunta avoimilta vesipinnoilta), on käytetty vesitaselaskennassa vesialtaiden taseiden määrittämiseen (Hannukaisen vesivarastoallas ja Rautuvaaran selkeytysallas). Lisäksi korkearikkisen (High-S) rikastushiekan varastoalueen tase on laskennassa määritetty nettosadannan mukaan. Vesitaselaskennassa alueellisena valuntadatana on käytetty mallinnettua (SRK, 2011) valuntaa. Datan mukainen keskivalunta alueella on 9.1 l/s/km². Malli on kalibroitu Muonionjoen virtaamien mukaan. Mallissa lumen sadanta ja sulaminen on laskettu lämpötilatietojen perusteella. Valuntaa on käytetty vesitaselaskennassa läjitysalueiden ja piha-alueiden virtaamia määritettäessä. Valuntaa on käytetty myös LIMS -

34 rikastushiekka-alueelta purkautuvien vesimäärien arvioimisessa. Maa-alueiden haihduntaa ja sen vaihtelua ei ole erikseen sovellettu, vaan veden pidättyminen maakerroksiin ja myös valuma-alueen maahaihdunta on laaditun mallin kautta huomioitu sovelletuissa valunta-arvoissa. Sekä nettosadannalle että valunnalle on tehty toistuvuusanalyysit Gumbelin jakauman mukaisesti, jolloin on saatu ääritilanteiden kuukausisadannat ja -valunnat. Ääritilanteiden kuukausisadantoja ja -valuntoja on käytetty vesitaselaskennassa, kun on tarkastettu allastilavuuksien riittävyyttä eri ääritilanteissa. Ääritilanteiden kuukausisadannoista ja valunnoista on skaalaamalla määritetty keskimääräisestä poikkeavan vuoden nettosadannat ja -valunnat (vesienhallintaraportin taulukot 4-3 ja 4-5). Näissä määrityksissä ei ole erikseen huomioitu haihdunnan vaihteluja, vaan haihdunta-arvoina on käytetty keskimääräisen vuoden haihdunta-arvoja. Vesitaselaskennassa keskimääräisestä poikkeavan vuoden nettosadanta- ja valuntaarvoja on käytetty kuivan vuoden tapauksessa tarkasteltaessa prosessin raakavedensaannin tarvetta ja märän vuoden tapauksessa arvioitaessa suunniteltujen purkuvesijärjestelyjen, purkuvesimäärien ja altaiden varastotilavuuksien riittävyyttä. Tarkastelujen lopputuloksina on todettu, että kuivan vuoden tapauksessa tarve lisäraakavedenotolle on realistinen ja lisäraakavedenotto mahdollistetaan Hannukaisen vesivarastoaltaalta tulevasta putkilinjasta. Lisäksi suunniteltujen purkuvesijärjestelyjen ja varastotilavuuksien on todettu olevan riittävät tarkastelluissa vesitasetilanteissa. Realistisesti on kuitenkin todettu, että koska harvinaisen runsasvetinen tilanne, joka voi saattaa kaivoksen purkuvesijärjestelyt kapasiteetin äärirajoille, ajoittuu kaivostoiminnan elinkaaren loppuvaiheille, on toiminnasta tuolloin jo kertynyt runsaasti tietoa toteutuneista vesimääristä, mikä mahdollistaa toiminnan aikana tarkemman varautumisen poikkeuksellisiin tilanteisiin. Voidaan todeta, että haihdunnan vaihtelun huomioiminen poikkeuksellisina vuosina olisi tuskin vaikuttanut johtopäätöksiin. On totta, että sateisina kuukausina haihdunnan voi olettaa olevan pienempi kuin normaalisti, mutta haihdunnan vaihtelun tarkemman huomioimisen ei ole nähty olevan kriittistä laaditun vesitaseen käyttötarkoitukseen ja haihdunnan vaihtelun huomioiminen olisi siten tarpeettomasti lisännyt laskennan kompleksisuutta. Lisäksi vuosikohtaisia nettosadantoja laskettaessa on märkien vuosien tapauksessa käytetty toistuvuusanalyyseista saatuja kuukausikohtaisia kertoimia ja kuivien vuosien tapauksessa on käytetty yhtä vuosikerrointa joka kuukaudelle. Tämän vuoksi esim. kuivan vuoden nettosadanta näyttäisi olla kesä heinäkuussa suurempi kuin sateisen vuoden. Tämäkin on hyväksytty laskennan epätarkkuus, jolla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta vesitaseen lopputulokseen ja taselaskennasta vedettyihin johtopäätöksiin TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 31 Miten Hannukaisen vesivarastoaltaan ja Rautuvaaran selkeytysaltaan säännöstelyt rytmitetään keskenään ja toteutetaan eri vesitilanteissa niin, että käytössä on aina riittävä varastotilavuus ja pumppauskapasiteetti? Miten hakijan tarkoituksena on aktiivisesti tarkkailla vesitasetta ja sen keskeisiä osatekijöitä sekä ennustaa vesitilanteen/-taseen kehittymistä lyhyellä ja pitkällä ajanjaksolla? Milloin on tarkoitus laatia vesienhallintaraportin kohdassa 5.6 mainittu varautumissuunnitelma poikkeuksellisia olosuhteita varten?

35 Hannukaisen vesivarastoaltaan ja Rautuvaaran selkeytysaltaan säännöstelyt rytmitetään keskenään seuraavin perustein: - Rautuvaaran selkeytysallas on tilavuudeltaan pienempi ja altaista alempi. Allasta säännöstellään (eli pumppausta ohjataan) altaan tavoitellun vesipinnan mukaan. Veden pinnankorkeudelle ja siten varastotilavuudelle asetetaan erikseen tavoitearvot kesäajalle, talvikuukausille ja huhtikuulle. Asetetuilla tavoitearvoilla varmistetaan prosessin vedensaanti myös talvikuukausina ja toisaalta vapaa varastotilavuus ennen kevään sulamispiikkiä. - Hannukaisen allas on tilavuudeltaan suurempi. Hannukaisen allasta säännöstellään (eli pumppausta ohjataan) sekä Rautuvaaran altaan vesipinnan että altaan tavoitellun vesipinnan mukaan. Veden pinnankorkeudelle ja siten varastotilavuudelle asetetaan erikseen tavoitearvot kesäajalle, talvikuukausille ja huhtikuulle. - Hannukaisen ja Rautuvaaran pumppaamojen automatiikka ja seuranta yhdistetään siten, että mikäli Rautuvaaran selkeytysaltaan vesipinta on sellaisella tasolla, että altaaseen ei tulisi johtaa lisää vettä ja kuitenkin Hannukaisen vesivarastoaltaasta joudutaan purkamaan vettä, käynnistyvät pumppaamot samanaikaisesti, millä varmistetaan riittävä vapaa tilavuus Rautuvaaran altaassa. Pumppaamoille laaditaan toteutussuunnitteluvaiheessa automatiikan logiikan pohjana toimiva yksiselitteinen toimintakuvaus, jossa esitetään kaikki mahdolliset pumppaamojen ajotavat ja esitetään pumppaamojen käynnistys- ja pysäytysrajat eri toimintatilanteissa. Toimintakuvaus laaditaan ensitilassa tuotannon aloitusvaiheelle ja tuotannon alettua sitä tullaan päivittämään käynnistävien ja pysäyttävien vesipintojen osalta siten, että se vastaa meneillään olevaa tuotannon tilannetta. Kaivoksen vesitasemalli tehdään riittävän yksinkertaiseksi siten, että sitä voidaan jatkuvasti (mieluiten viikoittain) päivittää tuoreella mittausdatalla kaivostoiminnan alettua. Tämän hetken näkemys on, että jatkuvasti ylläpidettävä malli laaditaan exceltyökalulla. Malliin päivitetään jatkuvasti toteutunut virtausmittausdata sekä tiedot altaiden vedenpinnankorkeuksista. Altaiden vesipintojen mukaan lasketaan varastotilavuustiedot. Jatkuvan dataviennin avulla voidaan havaita ja korjata mallin epätarkkuudet, ennustamattomat nielut tai vesilähteet. Tämän lisäksi voidaan ottaa käyttöön dynaaminen vesitasemalli pidemmän aikavälin skenaarioiden ennustamiseksi. Pitkän aikavälin mallinnuksessa käytetään historiallista ilmastodataa ja varmistetaan, että suunnitelluilla vesienhallintatoimilla ei vaaranneta patoturvallisuutta tai ympäristöturvallisuutta edes poikkeuksellisissa ilmasto-olosuhteissa. Varautumissuunnitelma laaditaan hankkeen toteutussuunnitteluvaiheessa ennen tuotannon aloittamista. Varautumissuunnitelma tehdään riskinarvioon perustuvana ja sitä laadittaessa vesienhallintajärjestelyjen teknisen suunnittelun tulee olla jo toteutussuunnitelmatasoista TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 32 Tarkennettu esitys toimenpiteistä, joilla varmistetaan kaivoksen rakentamis- ja toimintavaiheissa ojitus-, maanpaljastus, pintamaiden läjitys-, ym. alueilta lähivesistöihin eli Äkäsjokeen, Valkeajokeen, Kuerjokeen ja Niesajokeen johdettavien vesijakeiden (aluekuivatusvesien) ja muiden näihin jokiin johdettavien vesien (esim. Laurinojan louhoksen tyhjennysvesien) puhtaus erityisesti ylivalumakausina ja runsaiden sateiden aikana ja estetään samentuma-

36 ym. haitat näissä joissa. Miten esimerkiksi otetaan käyttöön vesienhallintaraportin kohdassa esitetty kemiallinen käsittely hyvin hienojakoisen kiintoaineksen ja muiden epäpuhtauksien (esim. mahdollisesti kohoavat sinkki- ym. metallipitoisuudet) poistamiseksi, kun/jos selkeytysaltaiden teho ei riitä? Lähtökohtaisesti kiintoaineen poiston tehostamisessa varaudutaan saostukseen ferrisulfaatilla. Tämä toteutetaan järjestämällä tehdasalueelle varastoon muutama (2-3) siirrettävä annostelulaitteisto. Vaihtoehtoisesti laitteen pikainen toimitus voidaan varmistaa myös sopimuksella toimittajan kanssa. Annostelulaitteet siirretään käyttökohteeseen ennen ennakoituja ylivirtaamakausia tai näytteenoton perusteella. Mikäli vesien metallipitoisuudet näyttävät nousevan, vedenkäsittelyyn sopiva saostuskemikaali testataan ensin laboratoriomittakaavan testeissä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 33 Vesienhallintaraportin kohdassa 6.1 (ja hakemuksen taulukossa 5-6) todetaan, että aktiivista käsittelyä vaativia vesijakeita ovat PAF-sivukiven läjitysalueiden suotovedet ja High-S-rikastushiekka-alueelta pumpattavat vedet. Tarkennetut perustelut, miten tähän ratkaisuun on päädytty, kun PAF-sivikivialueiden suotovesiä päätyy louhoksiin (gradientti on louhoksiin päin toimintavaiheessa), jolloin louhosten kuivanapitovesien voidaan olettaa olevan laadultaan osittain samankaltaisia kuin PAF-läjitysalueen vedet. Tiedot eri sivukivijakeiden ja rikastushiekkajakeiden (eri malmityyppien rikastushiekkojen) ominaisuuksista sekä niistä muodostuvien suoto- ja valumavesien ominaisuuksista ovat rajalliset muodostuvien sivukivien ja rikastushiekkojen huomattavan suureen määrään nähden (ks. kaivannaisjätteiden hallintaa koskevat täydennysesitykset). NAF-sivukivialueilta ja LIMS-rikastushiekka-alueilta tulevien vesien on arvioitu sisältävän mm. uraania. Uraanin on todettu saostuvan suhteellisen helposti esim. kalkkisaostuksella. Kokonaisuutena vesienkäsittelyn suunnittelussa on lähdetty siitä lähtökohdasta, että sekä Hannukaiseen että Rautuvaaraan investoidaan aluksi yksi vedenkäsittelylaitos kumpaankin kohteeseen. Tässä vaiheessa hanketta olevan tiedon mukaan PAFsivukivialueen suotovedet sekä High-S -rikastushiekka-alueen vedet tulevat olemaan laadultaan sellaisia, että ne tulevat todennäköisesti vaatimaan käsittelyä. Vesienkäsittelyn suunnittelussa on toisaalta lähdetty myös vaikutusarvioinnin lähtökohdasta. Vesistövaikutusten on arvioitu olevan kohtuulliset nyt suunnitellulla käsittelyllä ja investoinnilla vesienkäsittelyyn. Mikäli muiden vesijakeiden laatu osoittautuu sellaiseksi, että nekin vaativat käsittelyä, vesiä voidaan aluksi osittain johtaa rakennettuihin laitoksiin. Myös konttiratkaisuina toteutettavat siirrettävät vedenkäsittely-yksiköt ovat mahdollisia. 34 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 34 Miten menetellään, jos myös NAF-sivukivialueen suotovedet, louhosten kuivanapitovedet ja LIMS-rikastushiekka-alueen vedet tai muut vesijakeet

37 edellyttävät aktiivista käsittelyä? Miten tällöin varmistetaan riittävä käsittelykapasiteetti ja tasausallas/varastotilavuus? Lupahakemusvaiheessa on lähdetty siitä, että sekä Hannukaiseen että Rautuvaaraan investoidaan aluksi yksi vedenkäsittelylaitos kumpaankin kohteeseen. Hannukaisen vedenkäsittely-yksikkö on mitoitettu PAF-sivukivialueilta tulevien suotovesien käsittelyyn ja Rautuvaaran vedenkäsittely-yksikkö on mitoitettu High-S -rikastushiekkaalueelta tulevien vesijakeiden käsittelyyn. Käytännössä molemmat vedenkäsittelyyksiköt ovat tuotannon ensimmäisten vuosien aikana ylimitoitettuja. Mikäli muiden vesijakeiden laatu osoittautuu sellaiseksi, että nekin vaativat käsittelyä, vesiä voidaan aluksi osittain johtaa rakennettuihin laitoksiin. Vedenkäsittely-yksiköt voidaan myös rakentaa modulaarisina siten, että niiden laajentaminen tulevaisuudessa on mahdollista (laajennusvaraukset huomioidaan toteutussuunnitteluvaiheen aluesuunnittelussa). Myös konttiratkaisuina toteutettavat siirrettävät vedenkäsittelyyksiköt ovat mahdollisia. Tässä yhteydessä myös korostetaan, että tulevaisuudessa vesienkäsittelyprosessit tulevat kehittymään ja markkinoille tulee jatkuvasti uusia kaivosvedenkäsittelyyn erikoistuneita prosessitoimittajia. Tutkimustulokset alalta ovat lupaavia. On siis mahdollista, että myös Hannukaisen kaivoshankkeessa tullaan myöhemmin investoimaan vedenkäsittelyprosesseihin, joita ei ole tässä lupahakemuksessa kuvattu TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 35 PAF-sivukivialueen suoto- ja valumavesien monivaiheisen käsittelyn (kohta Hannukaisen vesienkäsittely) ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus käyttää lipeää ph:n nostoon. Tarkennettu esitys lipeän käsittelymääristä sekä Na-pitoisuuden noususta ja sen vaikutuksesta sulfaatin poiston tehokkuuteen käsittelyn toisessa vaiheessa. Käsittelyn ensimmäisessä vaiheessa ph on suunniteltu nostettavan tasolle 5, mikäli tulevan veden ph on tätä alhaisempi. Kyseisellä ph-alueella tarvittavan natriumhydroksidin tarve on verrattain pieni, ja optimisaostuksella veteen jäävän vapaan natriumin pitoisuus on vain noin 0,02 0,03 mg/m³ käsiteltyä vettä (mikäli tulevan veden ph luokkaa 1). Käytännössä optimisaostukseen on näin pienillä annostuksilla hankala päästä, mutta tästä huolimatta lipeän annostus on kuitenkin niin pientä ja veteen jäävän vapaan natriumin pitoisuudet niin pieniä, että tällä ei ole merkitystä sulfaatin poiston tehokkuuteen käsittelyn jälkimmäisessä vaiheessa. 36 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 36 Tarkastelu pintamaiden läjitysalueiden erillisen vesien esikäsittelyn tarpeesta (vesissä paljon F, P, Al, Fe, SI, U, V). Muidenkin päästölähteiden osalta tarkastelu, olisiko vesien syntypaikkakohtaisella käsittelyllä saavutettavissa parempi kokonaistulos kuin käsittelemällä laimeita ja sekoittuneita vesiä. Yleisesti vesien syntypaikkakohtaisella käsittelyllä saavutetaan parempi kokonaistulos kuin käsittelemällä laimeita ja sekoittuneita vesiä. Lupahakemusvaiheessa on lähdetty siitä, että sekä Hannukaiseen että Rautuvaaraan investoidaan aluksi yksi vedenkäsittelylaitos kumpaankin kohteeseen. Hannukaisen vedenkäsittely-yksikkö on mitoitettu PAF-sivukivialueilta tulevien suotovesien käsittelyyn ja Rautuvaaran vedenkäsittely-yksikkö on mitoitettu High-S -rikastushiekka-alueelta tulevien

38 vesijakeiden käsittelyyn. Käytännössä molemmat vedenkäsittely-yksiköt ovat tuotannon ensimmäisten vuosien aikana ylimitoitettuja. Toimintavaiheen aikaiset vaikutukset Äkäsjoen vedenlaatuun aiheutuvat pääosin pintamaan läjitysalueiden sekä kaivosaluetta ympäröiviin keräilyojiin kertyvästä pintavalunnasta. Pintamaan läjitysalueiden suotovesien on arvioitu olevan lievästi happamia. Yleisesti veden laatu arvioidaan kuitenkin hyvälaatuiseksi. Äkäsjoen ravinnepitoisuudet (nitraatti, fosfaatti) ovat mallitarkastelun perusteella kaivostoiminnan loppuvaiheessa samaa tasoa kuin nykytilassa (lupahakemuksen taulukko 5-18). Äkäsjoen happamuuteen ja kiintoainepitoisuuksiin tuotantovaiheen päästöillä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Mahdollisilla pitoisuusmuutoksilla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Äkäsjoen ekologiseen tilaan. Kaivoksen toiminnanaikaisilla valunnoilla ei mallinnuksen mukaan ole vaikutusta Kuerjoen veden laatuun. Kaivostoiminnoilla ei ole arvioitu olevan vaikutusta myöskään Valkeajoen vedenlaatuun. Äkäsjoen, Kuerjoen ja Valkeajoen vedenlaatua seurataan. Mikäli muiden vesistöön johdettavien vesijakeiden laatu osoittautuu sellaiseksi, että nekin vaativat käsittelyä, vesiä voidaan aluksi osittain johtaa rakennettuihin laitoksiin. Myös konttiratkaisuina toteutettavat siirrettävät vedenkäsittely-yksiköt ovat mahdollisia TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 37 PAF-sivukivialueen suoto- ja valumavesien sulfaattipitoisuuden on käsittelyn jälkeen arvioitu jäävän tasolle 3,0 3,5 g/l (taulukko 6-1) eli verrattain korkeaksi. Vastaavasti High-S-rikastushiekka-alueen suoto- ja valumavesien sulfaattipitoisuuden on kohdan (s. 80) tekstin mukaan arvioitu jäävän käsittelyn jälkeen tasolle 3,5 g/l vedessä olevien alkalimetallien, kuten natriumin, vuoksi (taulukon 6-2 mukaan kuitenkin keskimäärin tasolle 1,5 g/l). Onko hakijan suunnitelmissa tehostaa sulfaatin poistoa ja vähentää Muonionjokeen johdettavaa sulfaattikuormitusta käyttämällä kalkkimaidon ohella/sijasta muita saostuskemikaaleja tai kokonaan muita menetelmiä kuin kalkkisaostusta? Hannukaisen kaivoshankkeen sulfaatin vaikutukset jäävät vesistövaikutusarvion perusteella vähäisiksi Muonionjoessa. Mallilaskelmien perusteella Muonionjoen sulfaattipitoisuus kasvaa alivirtaamatilanteessa purkupaikan välittömässä läheisyydessä noin 18 mg/l ja laskee tasolle 7 mg/l noin 500 metrin matkalla purkuputkesta alavirtaan. Edellä mainitut pitoisuuslisät vastaavat sekoittumispitoisuuksia noin 20 mg/l ja alle 10 mg/l. Hetkellisessä alivirtaamatilanteessa Muonionjoen sulfaattipitoisuudelle asetettu hälytysraja (65 mg/l) alittuu näin myös purkuputken suualueella. Muonionjoen keskivirtaamatilanteessa pitoisuuslisä on purkualueella noin 3 5 mg/l, mutta laskee tasolle 1 mg/l noin kilometrin matkalla alavirtaan. Keskivirtaamatilanteessa Muonionjoen sulfaattipitoisuudelle YVA:ssa (Ramboll Finland Oy 2013) asetettu huomioraja alittuu jo noin 50 metrin matkalla purkuputkesta alavirtaan. Mallitarkastelun perusteella sekoittumispitoisuudet jäävät siis selkeästi sulfaattipitoisuudelle asetetun hälytysrajan (AV) alapuolelle ja sijoittuvat Muonionjoessa luontaisen taustapitoisuuden vaihteluvälille. Näin ollen hakijalla ei ole suunnitelmissa tehostaa sulfaatin poistoa nykyisestä suunnitelmasta.

39 38 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 38 Vesienhallintaraportin taulukoissa 6-1 ja 6-2 on esitetty arvio jäteveden laadusta aktiivisen (kemiallisen) käsittelyn jälkeen. Mistä elektrolyyteistä (kationit/anionit) käsitellyn veden sähkönjohtavuus pääasiallisesti muodostuu, kun sulfaattipitoisuus (anioni) on luokkaa 3,0 3,5 g/l? Pääasialliset kationit ovat kalsium, kalium, magnesium ja natrium. Niiden arvioidut pitoisuudet ovat: Ca mg/l; K mg/l; Mg 50 mg/l; Na 200 mg/l TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 39 Kupari yleensä poistuu aktiivisessa vesienkäsittelyssä nikkeliä helpommin. Mitkä tekijät selittävät Muonionjokeen johdettavan kuparikuormituksen (0,8 1,8 t/v) suuruuden verrattuna nikkelikuormitukseen (0,5 0,7 t/v) seitsemännestä toimintavuodesta alkaen. Miksi Muonionjokeen johdettavalle kuparipitoisuudelle esitetään selvästi korkeampaa raja-arvoa (0,5 mg/l) kuin nikkelipitoisuudelle (0,3 mg/l)? Muonionjokeen purettavan vesimäärän kasvaessa, molempien kupari- ja nikkelikuormitus kasvaa. Puhdistuksessa ei tapahdu muutosta vaan suuremmalla vesimäärällä myös kuormituksen ero kasvaa. Muonionjoen keski- ja keskialivirtaamatilanteessa nikkelin kyseisen pitoisuustason aiheuttama nikkelikuormitus ei virtaus- ja vedenlaatumallinnuksen sekä bioligandimallinnuksen (BLM) perusteella nosta Muonionjoen nikkelipitoisuutta yli nikkelin biosaatavalle pitoisuudelle asetetun ympäristölaatunormin 5 µg/l (VNA 1308/2015). Ei edes purkuputken välittömässä läheisyydessä. Virtaus- ja vedenlaatumallinnuksen sekä bioligandimallinnuksen (BLM) perusteella kyseisillä pitoisuuksilla Muonionjoen kuparipitoisuudet jäävät alhaisiksi myös purkuputken suualueella. 40 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 40 Tarkennettu suunnitelma vesien käsittelyssä muodostuvien lietteiden luokittelusta ja käsittelystä. Hannukaisen vesienkäsittelystä muodostuu kaksi lietettä: happaman alueen saostuksen ylijäämäliete; emäksisen alueen saostuksen ylijäämäliete. Rautuvaaran vesienkäsittelyssä muodostuu vain yksi lietejae: emäksisen alueen saostuksen ylijäämäliete. Happaman alueen saostuksen ylijäämälietteen ph on noin 5 ja sakka saattaa sisältää rautaa, alumiinia ja kuparia. Sakassa voi olla myös saostunutta ferriarsenaattia.

40 Emäksisen alueen saostuksen ylijäämäliete koostuu pääasiassa saostuneista metallihydroksideista (nikkeli, kromi, kadmium) ja saostuneesta kipsistä (CaSO4). Lietteet kuljetetaan joko sakeutettuna tai lietteenä rikastushiekka-alueelle ja ne varastoidaan korkearikkisen rikastushiekan läjitysalueelle omiin eristettyihin lohkoihinsa. Lietejakeiden laadun varmistus on edessä kun lietejakeita alkaa muodostua. Säännöllisesti syntyvästä jätteestä selvitetään toiminnan aikana: 1. jätteen koostumuksen vaihtelut ja niiden rajat; 2. jätteen tyypillisten ominaisuuksien vaihtelut ja niiden rajat; 3. tarvittaessa jätteen liukoisuusominaisuudet määritettynä läpivirtaustestein, ravistelutestein tai ph-vaikutustestein taikka niiden yhdistelmin; 4. avainmuuttujat vastaavuustestausta varten ja tiedot testauksen laajuuden ja toistamisen tiheyden määrittelemiseksi; 5. sellaiset tiedot jätteiden vastaavuutta koskevasta arvioinnista, jotka perustuvat riittävään määrään määrityksiä jätteen tyypillisistä ominaisuuksista niiden vaihtelun selvittämiseksi, jos kysymys on samanlaisessa prosessissa mutta eri laitoksissa syntyvistä jätteistä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 41 Tarkennettu suunnitelma toimenpiteistä Muonionjokeen johdettavien typpipäästöjen rajoittamiseksi (esim. räjähdysaineiden hallintasuunnitelma). Perustelut, miksi Muonionjokeen johdettavien vesien typpipitoisuuden rajaarvoksi esitetään 50 mg/l, jota on pidettävä korkeana ja tieto siitä mihin perustuu käytetty arvio liukoiseksi sivukiven sekaan jäävän räjähdysaineperäisestä typen määrästä? Samalla tarkennettu arvio Muonionjokeen johdettavien typpipäästöjen ja veden mineraalityppipitoisuuden kohoamisen merkityksestä. Typen määrää voidaan rajoittaa räjähdetyypin valinnalla, minimoimalla roiskeita ja vuotoja räjähteitä käsiteltäessä, kontrolloimalla räjähdysaineen laatua, optimoimalla räjähdysaineiden käyttöä, koulutuksella, tarkkailulla ja toiminnan kehittämisellä. Hannukaisen kaivoksessa käytetään pumpattavia emulsioräjähteitä (kuten Kemiittiä). Emulsioräjähteet ovat typpipäästöjen minimoinnin suhteen parhaita tällä hetkellä käytettävissä olevia räjähteitä. Vesienhallintaraportissa määritetyt räjähdysaineesta peräisin olevat typen määrät perustuvat Kemiitin sijasta ANFO (Ammonium Nitrate Fuel Oil) -räjähdysaineen käyttöön. Koska arvio perustuu ANFO-räjähdysaineen käyttöön niukkaliukoisemman Kemiitin sijasta, on vesienhallintaraportissa esitetty arvio typpikuormituksesta varmalla puolella. Kaivoksen typpipäästöihin vaikuttaa oleellisesti räjähdysaineen oikeanlainen käsittelytapa ja huolellinen panostus. Räjäytysaineiden typpipäästöjen kannalta kaikkein keskeisin tekijä on panostusprosessi ja sen linkittäminen varsinaiseen räjäytykseen. Panostamisen tulisi tapahtua niin tehokkaasti (lyhyessä ajassa) kuin mahdollista ja panostettujen reikien räjäytys tulisi tehdä mahdollisimman pian panostuksen päättymisen jälkeen. Näin minimoidaan räjäytysaineen reaktioaika rei issä ja myöskin typen liukeneminen louhosvesiin.

41 Tärkein asia, johon panostustyössä voidaan vaikuttaa, on roiskeiden välttäminen. Räjähdysaineet on saatava porareikiin ja räjäytettävä. Reikien välille roiskuvat tai panostusvälineistöä puhdistettaessa porakentälle roiskuvat räjähdysaineet kerätään talteen ja hävitetään asianmukaisella tavalla. Tarkempi räjähdysaineiden käytön hallinta päivittyy kaivoksen tuotantovaiheessa tarkan louhintasuunnitelman myötä. Liukoiseksi jäävän typen määrä perustuu SRK Consulting (UK) Limited 2013 laskentaan (SRK Consulting (UK) Limited 2013b. Hydrological Impact Assessment for the Hannukainen Iron Ore-Copper-Gold Project, Phase b. Prepared fro Northland Mines Oy. UK4970). Heidän arviossa on viitattu julkaisuun: Ferguson, K.D., ja Leask, S.M.1998 The Export of Nutrients from Surface Coal Mines, Environment Canada Regional Program Report 87-12, March, 1988, 127 p. Vesienhallintaraportin päästöarvion (lupahakemuksen liite 8) perusteella purkuveden typpipitoisuus vaihtelee eri toimintavuosina välillä mg/l. Typpikuormitus on korkeimmillaan (307 t/a) toimintavuonna 19. Teoreettisessa tilanteessa, jossa toimintavuoden 19 kuormitus kohdistuisi Muonionjokeen talviaikana joen alivirtaamatilanteessa, olisi typpipitoisuuden nousu luokkaa 500 µg/l heti purkuputken suualueella. Todellisuudessa vesien purkaminen suhteutetaan Muonionjoen virtaamaan, eli purkumäärät ovat korkeimmillaan kevättulvien aikaan. Keskivirtaamatilanteessa typpipitoisuuden pitoisuusnousu purkuputken suualueella jääkin tasolle 47 µg/l. Typpipitoisuuden nousulla on vaikutuksia eniten kesällä, jolloin levät käyttävät typpeä. Talven hetkittäinen typpipitoisuuden nousun ei näin arvioida heikentävän Muonionjoen ekologista tilaluokkaa. Arvio Muonionjokeen johdettavien typpipäästöjen ja veden mineraalityppipitoisuuden kohoamisen merkityksestä Fosfori ja typpi ovat perustuotannon välttämättömiä tarveaineita. Jos tuotantoa eivät rajoita muut tekijät, kuten valo ja lämpötila, muodostuu rajoittavaksi ravinteeksi yleensä toinen tai molemmat pääravinteista. Vapaana vedessä liuenneena olevat epäorgaaniset ravinteet fosfaattifosfori, nitraatti- ja ammoniumtyppi ovat leville suoraan käyttökelpoisia. Ravinnesuhteen ohella pitää kiinnittää huomiota myös itse pitoisuustasoihin. Ravinteen kuluminen loppuun tai lähes loppuun on yleensä osoitus sen rajoittavuudesta. Toisaalta suurilla pitoisuuksilla on todennäköistä, että tuotanto ei ole lainkaan ravinnerajoitteista. Useissa vesistöissä ravinnerajoitteisuus voi vaihdella kasvukauden aikana ja jompikumpi ravinteista tai molemmat ravinteet yhdessä voivat rajoittaa leväkasvua. Jokivesistöissä ravinteet sitoutuvat ensisijaisesti päällyslevästöön ja vesikasvillisuuteen (Pietiläinen ja Räike 1999). Mahdollinen ravinnerajoitteisuus on yleisesti selvitetty eri ravinnesuhdearvoilla, joista leville välittömästi käyttökelpoisten mineraaliravinteiden suhde NH 4 -N+NO 2 +NO 3 - N:PO 4 -P=DIN:DIP kuvaa parhaiten minimiravinnetta. Forsbergin ym. (1978) mukaan mineraaliravinnesuhteen ollessa säännöllisesti yli 12, fosfori rajoittaa tuotantoa. Kun suhde on alle 5, typen katsotaan rajoittavan kasvua. Ravinnesuhteen ollessa 5 12, molemmat ravinteet ovat mahdollisia minimiravinteita. Mikäli epäorgaanisten ravinteiden suhde lasketaan veteen liuenneiden ravinteiden pitoisuuksista (suodatettu näyte), saadaan tarkempi kuva leville välittömästi käyttökelpoisten ravinteiden saatavuudesta. Määrityksiä tehdään yleisesti suodattamattomasta näytteestä, mikä voi yliarvioida jossain määrin leville suoraan käyttökelpoisten ravinteiden (erityisesti fosforin) määrää (Pietiläinen ja Räike 1999). 39

42 Pelkät ravinnesuhteet eivät aina kerro kuinka herkkiä vesistöt ovat typpi- ja/tai fosforikuormituksen muutoksiin. Mikäli ravinteiden määrät ovat hyvin pienet tai vastaavasti hyvin suuret, vähenee ravinnesuhteiden merkitys oleellisesti. Ravinnerajoitteisuuden voimakkuutta on havainnollistettu ravinnepitoisuuksien ja niiden suhteiden perusteella muodostetulla ravinnerajoitteisuusluokituksella. Pietiläinen ja Räike (1999) ovat tutkimuksessaan jakaneet suomen vedet seitsemään eri ravinnerajoitteisuusluokkaan, joista jokainen kuvastaa tietyllä tapaa fosforin ja/tai typen suhteen rajoittunutta vesistöä (Kuva 41-1). Ravinnesuhteiden käyttö minimiravinteen indikaattorina on luotettavinta, mikäli toisesta ravinteesta on selvästi puutetta ja toista on samanaikaisesti koko tuottavan kauden ajan runsaasti ylimäärin suhteessa levien ravinnevaatimuksiin (Pietiläinen 2008). 40 Kuva Suomen sisävesien jakautuminen seitsemään ravinnerajoitteisuusluokkaan (Pietiläinen 2008). Hannukaisen kaivoksen YVA-selostuksessa (Ramboll Finland Oy 2013) Muonionjoen minimiravinteeksi on mainittu typpi ravinteiden tasapainosuhteen ((Kok.P+Kok.N)/ (NH 4 -N+NO 2 +NO 3 -N):PO 4 -P) perusteella arvioituna. Pietiläisen ja Räiken (1999) mukaan tasapainosuhteen perusteella minimiravinne kuitenkin arvioidaan liian usein virheellisesti typeksi. Muonionjoen minimiravinne on seuraavassa arvioitu DIN:DIPsuhteen avulla. Aineistona on käytetty Muonionjoen kasvukauden (touko-syyskuu) vedenlaatutietoja yhteensä kolmelta näytteenottopaikalta (Kuva 41-2). Vedenlaatutiedot ovat peräisin ympäristöhallinnon Pintavesien tilan tietojärjestelmästä (PIVET), ja ne on hankittu avoimen tiedon järjestelmän ( kautta

43 41 Kuva Muonionjoen vedenlaadun näytteenottopaikat. Muonionjoen näytepisteiltä M5/B ja M71 oli saatavilla epäorgaanisten ravinteiden määritystuloksia 43 näytteenottokerralta vuosilta ja Näytteitä ei ollut otettu lainkaan touko- tai kesäkuussa. Kaunisjokisuun näytepisteeltä tuloksia oli vuosilta ja yhteensä 70 näytteenottokerralta kattavasti toukosyyskuun ajalta. Eri näytepisteiden ravinnepitoisuuksissa oli havaittavissa vain vähäisiä eroja. Minimiravinnetarkastelussa ja mineraaliravinteiden pitoisuuksien kehitysarviossa käytettiin siten kaikkien kolmen näytteenottopaikan tietoja, jotta arvion perustaksi saatiin mitattuja tarkkailutietoja koko kasvukauden (touko-syyskuu) ajalta. Muonionjoen pisteillä M5B ja M71 tarkkailutietojen perusteella perustuotantoa rajoittivat todennäköisesti fosfori ja typpi yhdessä (Kuva 41-1, Kuva 41-3). Ainoastaan pisteeltä M5/B otetussa näytteessä rajoittava ravinne oli todennäköisesti typpi. Tilanne oli lähes sama myös Kaunisjokisuun näytteenottopisteellä, jossa suurin osa havainnoista viittasi ravinteiden yhteisrajoitukseen. Typpirajoitteisuutta esiintyi lähinnä toukokuussa otetuissa näytteissä.

44 Eo.N µg/l N tai P rajoittaa 60 P rajoittaa N rajoittaa PO4-P µg/l Muonionjoki M5/B Muonionjoki M71 42 Eo.N µg/l P rajoittaa N tai P rajoittaa N rajoittaa PO4-P µg/l Muonionjoki Kaunisjokis. Kuva Perustuotantoa rajoittava ravinne epäorgaanisten ravinnepitoisuuksien perusteella Muonionjoessa touko-syyskuussa vuosina ja Eo.N=NO 2 +NO 3 +NH 4 -N Hannukaisen kaivoksen typpipäästöjen ja mineraalityppipitoisuuden kohoamisen vaikutusta Muonionjoen perustuotantoon arvioitiin vedenlaatuaineiston ja ympäristölupahakemuksessa esitettyjen keskimääräisen hydrologisen vuoden laskennallisten pitoisuuslisäyksien (Taulukko 5-27, s. 152) avulla. Touko-syyskuun vedenlaatuaineistosta laskettiin kuukauden keskimääräiset mineraaliravinnepitoisuudet, joihin lisättiin taulukossa 5-27 esitetyt kuukausittaiset typen pitoisuuslisäykset (Taulukko 41-1). Pitoisuuslisät on laskettu kokonaistypelle, mutta minimiravinnetarkastelussa typen oletettiin olevan kokonaisuudessaan epäorgaanisessa muodossa. Hannukaisen kaivoksen kuormituksen oletetaan nostavan Muonionjoen fosforipitoisuutta keskimääräisissä hydrologisissa olosuhteissa enimmilläänkin vain 0,6 µg/l. Pitoisuuslisää ei siten voida havaita vesistötarkkailussa käytetyillä analyysimenetelmillä. Arvio epäorgaanisten ravinteiden pitoisuuskehityksestä laskettiin tästä johtuen Muonionjoesta kaudella havaituilla touko-syyskuun keskimääräisillä fosfaattifosforipitoisuuksilla. Taulukko Muonionjoen keskimääräiset epäorgaanisten ravinteiden pitoisuudet kuukausittain touko-syyskuussa vuosina , Hannukaisen kaivoksen aiheuttama typen pitoisuuslisä purkuputken alapuolissa Muonionjoessa kaivoksen toiminnan vuosina ja tietojen perusteella arvioidut keskimääräiset epäorgaanisen typen ja fosfaattifosforin pitoisuudet purkuputken alapuolisella alueella kaivoksen toiminnan vuosina EoN = NO 2 +NO 3 -N+NH 4 -N kk v Pitoisuuslisä Arvioitu pitoisuustaso EoN PO 4 -P EoN EoN PO 4 -P µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l V 23 6, ,7 VI 16 3, ,4 VII 15 2, ,0 VIII 10 2, ,2 IX 12 2, ,4 ka 15 3, ,2

45 Arvion mukaan Muonionjoen purkuputken alapuolella rajoittavana ravinteena toimivat kesä-syyskuussa fosfori ja typpi yhdessä tai fosfori (Kuva 41-1, Kuva 41-4) kaivoksen toimintavuosien mukaisessa kuormitustilanteessa. Toukokuussa perustuotantoa voi rajoittaa vaihtelevasti typpi tai fosfori. Pietiläisen ja Räiken (1999) mukaan typpi- ja fosforirajoitteisissa vesistöissä levät ja muut perustuottajat hyödyntävät ravinnevarat tehokkaasti kasvuunsa. Mikäli sekä typen että fosforin määrä kasvaa samanaikaisesti, perustuotannon määrä kasvaa voimakkaasti. Mikäli vain toisen ravinteen määrä kasvaa, tuotanto ei muutu merkittävästi ainakaan heti. Pidemmällä aikavälillä perustuottajat pystyvät todennäköisesti hyödyntämään yhden ravinteen pitoisuuksien kohtuullisen lisääntymisen. Jos yhden ravinteen määrä kasvaa huomattavasti, toisesta ravinteesta tulee perustuotantoa rajoittava ravinne. Eo.N µg/l P rajoittaa VIII IX VII V-IX VI V N tai P rajoittaa N rajoittaa PO4-P µg/l Kuva Arvio perustuotantoa rajoittavasta ravinteesta Muonionjoessa kaivoksen purkuputken alapuolella kaivoksen toimintavuosina V IX = koko kasvukauden (touko-syyskuu) keskimääräinen epäorgaanisten ravinteiden pitoisuus Edellä esitettyjen laskelmien perusteella fosforin määrä alkaa rajoittaa perustuotantoa aiempaa enemmän Muonionjoessa purkuputken alapuolisella alueella kaivoksen kuormituksen seurauksena. Kaivoksen purkuvesien ei arvioida sisältävän merkittäviä määriä fosforia, joten todennäköisesti purkuputken alapuolisella alueella ei tapahdu merkittävää perustuotannon kasvua. Muonionjoen suuresta vesimäärästä johtuen purkuvesien vaikutus laimenee nopeasti alavirtaan päin edettäessä, joten mahdollinen levätuotannon kasvu rajoittuu purkuputken lähialueelle. Minimiravinnetarkastelussa käytettiin keskimääräiselle hydrologiselle vuodelle laskettuja kuormituksen aiheuttamia pitoisuuslisiä. Alivirtaamatilanteessa typpipitoisuudet saattavat purkuputken alapuolella nousta teoriassa hyvin korkeiksi. Alivirtaama ajoittuu todennäköisesti kuitenkin kasvukauden ulkopuoliseen aikaan, jolloin perustuotantoa on joessa hyvin vähän Forsberg, C., Ryding, S.-O., Claesson, A. & Forsberg, Å Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake studies. Mitt. Int. Ver. Limnol. 21:

46 Pietiläinen, O.-P. & Räike, A Typpi ja fosfori Suomen sisävesien minimiravinteina. Suomen ympäristö 313. Pietiläinen, O.-P. (toim.) Yhdyskuntien typpikuormitus ja pintavesien tila. Suomen ympäristö 46/ TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 42 Tarkennettu esitys, miten eri vesijakeiden laatuun liittyvät epävarmuudet (esim. vesienhallintaraportin kohdat ja 6.5.2) on otettu huomioon vesienkäsittelyn suunnittelussa ja päästöjen vaikutusarvioinnissa? Vesienkäsittelyn suunnittelussa on tiedostettu, että vesijakeiden laatuarvioihin sisältyy tässä vaiheessa epävarmuuksia. Lupahakemusvaiheessa on lähdetty siitä, että sekä Hannukaiseen että Rautuvaaraan investoidaan aluksi yksi vedenkäsittelylaitos kumpaankin kohteeseen. Hannukaisen vedenkäsittely-yksikkö on mitoitettu PAFsivukivialueilta tulevien suotovesien käsittelyyn ja Rautuvaaran vedenkäsittely-yksikkö on mitoitettu High-S -rikastushiekka-alueelta tulevien vesijakeiden käsittelyyn. Käytännössä molemmat vedenkäsittely-yksiköt ovat tuotannon ensimmäisten vuosien aikana ylimitoitettuja. Veden käsittelyprosessit ovat tässä vaiheessa suunniteltu sulfaatin ja joidenkin metallien poistoon. Mikäli muiden vesijakeiden laatu osoittautuu sellaiseksi, että nekin vaativat käsittelyä, vesiä voidaan aluksi osittain johtaa rakennettuihin laitoksiin. Vedenkäsittelyyksiköt rakennetaan modulaarisina siten, että niiden laajentaminen tulevaisuudessa on mahdollista (laajennusvaraukset huomioidaan toteutussuunnitteluvaiheen aluesuunnittelussa). Myös konttiratkaisuina toteutettavat siirrettävät vedenkäsittelyyksiköt ovat mahdollisia. Tässä yhteydessä myös korostetaan, että tulevaisuudessa vesienkäsittelyprosessit tulevat kehittymään ja markkinoille tulee jatkuvasti uusia kaivosvedenkäsittelyyn erikoistuneita prosessitoimittajia. Tutkimustulokset alalta ovat lupaavia. On siis mahdollista, että myös Hannukaisen kaivoshankkeessa tullaan myöhemmin investoimaan vedenkäsittelyprosesseihin, joita ei ole tässä lupahakemuksessa kuvattu. Vesijakeiden laadun epävarmuuksiin ei ole erikseen varauduttu vaikutusarvioinneissa. Hakija tiedostaa, että mikäli vesijakeiden laadut olisivatkin heikommat kuin mitä lupahakemuksessa on esitetty ja sitä kautta niistä aiheutuvat vesistövaikutukset olisivat suuremmat, tulee vesienkäsittelyä tehostaa vaikutusten ehkäisemiseksi. 43 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 43 Tarkennettu esitys toimenpiteistä Muonionjokeen ja lähivesistöihin johdettavien kaivosalueen vesien (päästöjen) vaikutusten lieventämiseksi, mm. hakemuksen kohdassa 5.4 mainitun purkuputken haaroittamisen sekä muiden alkulaimennusta ja veden sekoittumista koskevien toimenpiteiden osalta. Ennen Muonionjokeen johtamista kaivoksen vedet ovat käsitelty soveltuvin aktiivisin ja passiivisin vesienkäsittelytoimenpiteiden avulla. Lisätietoa vesienkäsittelystä on Vesienhallintaraportissa. Louhosten kuivatusvedet, piha-alueiden pintavalunta, sivukivialueiden (PAF ja NAF) suoto- ja valumavedet, rikastushiekka-alueiden suotovedet pumpataan tai ohjataan Rautuvaaran selkeytysaltaaseen. Selkeytysaltaasta

47 puhdistetut vedet sekoittuvat isompaan vesimäärään jonka jälkeen laimenneet vedet puretaan putkea pitkin Muonionjokeen. Pitoisuuslisäykset Muonionjoessa jäävät arvioiden mukaan kaikkinensa melko pieniksi. Päästöjen vaikutuksia tarkkaillaan näytteenotoilla Muonionjoessa. Lähtökohtaisesti vedet sekoittuvat ja laimenevat nopeasti Muonionjoessa. Mikäli kaivoksen toimintavaiheessa ilmenee tarvetta vesien tehokkaampaan laimentamiseen, päästövesien nopeampaa laimentumista Muoniojoen vesimassaan voidaan vielä tehostaa purkujärjestelyin. Purkuputki voidaan esimerkiksi haaroittaa vertikaalisesti useampaan kohtaan joen poikkileikkauseen, jolloin käsitellyt jätevedet saavat paremman alkulaimennuksen, kun sekoittuminen tapahtuu nopeammin ja paremmin koko vesimassaan TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 44 Arvio ksantaattipitoisuuksista poistovesissä. Rikastusprosessissa käytettäviä ksantaatteja ovat kalium-amyyli-ksantaatti (PAX), natrium-etyyli-ksantaatti sekä natrium-isopropyyli-ksantaatti. Ksantaatit päätyvät kaivosvesikiertoon rikastushiekka-alueilta. Poistovesien ksantaattipitoisuuksia ei voida suoraan arvioida esim. lähtevän veden kalium- ja natriumpitoisuuksien perusteella, sillä osa lähtevän veden kaliumista ja natriumista on peräisin louhosvesistä, sivukivialueilta ja vedenkäsittelystä. On myös huomioitava, että esimerkiksi rikastushiekasta eroavan veden kaliumpitoisuus ei myöskään ole kaikki peräisin ksantaattijäämistä, vaan osa kaliumista on peräisin prosessoitavasta malmista. Siten lähtevän veden ksantaattipitoisuutta ei voi arvioida myöskään rikastushiekoista eroavan veden kalium- ja natriumpitoisuuksien perusteella. Hakemuksessa esitetyt ksantaattimäärät perustuvat tehtyihin prosessin koeajoihin. Ksantaattien kulutus tarkentuu prosessin jatkotestien yhteydessä. Myös ksantaattijäämien arviota voidaan tarkentaa prosessitestauksen jälkeen. Ksantaattien määrittämiseksi ei ole olemassa mittausmenetelmää. Siksi muiden toiminnassa olevien kaivosten päästövesistä ei ole pystytty mittaamaan ksantaatteja. 45 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 45 Vesitaselaskennassa ei ole avattu maa-alueiden haihduntaa ja sen vaihtelua. Sateisina kuukausina voi haihdunnan olettaa olevan pienempi kuin normaalisti; miten se on huomioitu? Mitä haihdunta-arvoja on käytetty taulukossa 4-3? Miten kuivan vuoden nettosadanta voi olla kesä heinäkuussa suurempi kuin sateisen vuoden? Asiaa on käsitelty täydennyspyynnön kohdassa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 46 Hakemuksen mukaan avolouhoksen kuivatusvedet johdetaan öljyn- ja hiekanerotuksen kautta vesivarastoaltaaseen. Tarkempi esitys suunnitellusta öljynerotusratkaisusta ja sen mitoitusvirtaamasta. Hannukaisen avolouhoksen kuivatusvesipumppaamon suunniteltu kapasiteetti on m³/h ja Kuervitikon avolouhoksen vastaava virtaama on 620 m³/h.

48 Öljynerottimena toimii molemmissa tapauksissa maapohjainen kaivettu pitkänomainen rauhoitusallas, joka varustetaan HDPE-tiivistekalvolla. Pumppaamon imuputki rakennetaan veden purkusuuntaan nähden altaan vastakkaisen puolen pohjaan. Altaan yli rakennetaan öljypuomi, jonka taakse pintaan nouseva öljy jää. Altaiden tulopuolelle varustetaan tulokaivo, johon on myöhemmin mahdollista järjestää kemikalointi tai tulevan veden tarkkailu- ja näytteenottopiste. Tuloyhde altaaseen toteutetaan PEH putkella. Putken öljynerotusaltaan päähän tehdään T-haara. Päistään suljetun T-haarakappaleen pituus 2,5 m ja kappaleen molempiin päihin tehdään kaksi n. ø 300 reikää altaan suuntaan virtausolosuhteiden parantamiseksi. Lähtöputki johdetaan pumppaamoon. Molempien öljynerotusaltaiden yleiset mitoitusarvot ovat: - tehokas viipymä 10 min - varaus jäätilalle 0,8 m - öljyn varastotila 0,1 m - virtausala 1,2 m - lietetila (pohjalla) 0,1 0,3 m - luiskankaltevuus 1:2 Tyyppikuva öljynerotusaltaasta on esitetty täydennyksen liitteessä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 47 Laurinojan avolouhosjärven kuivatusvedet johdetaan mahdollisesti Äkäsjokeen. Hannukaiseen rakennetaan ennen tyhjennystä vesienkäsittely-yksikkö, mutta Laurinojan Äkäsjokeen johdettavat pintavedet eivät hakijan mukaan vaadi käsittelyä. Hakemuksessa puhutaan Laurinojan pintakerroksen hyvälaatuisesta vedestä. Tarkempi esitys kriteereiksi, joilla veden johtamista Äkäsjokeen toteutettaisiin ja esitys pumppaamisen aikaiseksi seurannaksi. Laurinojan avolouhosjärven vedenlaatua on tutkittu vuosina ja Näiden lisäksi Laurinojan avolouhoksen vedenlaatua on tutkittu vuonna Vuoden 2016 vedenlaatutulokset eivät poikkea merkittävästi ympäristölupahakemuksessa esitetyistä pitoisuuksista ja näin ollen tukevat suunnitelmia pintaveden johtamiseksi Äkäsjokeen. Vuoden 2016 tuloksista ilmenee että Laurinojan avolouhosjärven vesi on kerrostunutta ja että kerrosraja on sijainnut syvyyssuunnassa noin metrissä. Kerrosraja näkyy selvästi erityisesti raudan pitoisuudessa, mikä on 1-20 metrin syvyydessä alle 0,05 mg/l ja kasvaa selvästi tätä syvemmällä. Kerrostuneisuus näkyy myös sähkönjohtavuudessa. Ennen mahdollista pumppauksen aloittamista vedenlaatu määritetään eri kerrossyvyyksiltä 20 metriin asti, jotta tiedetään, ettei vedenlaatu ole huonontunut olennaisesti aikaisemmista tutkimustuloksista ja mallinnuksesta käytetyistä tuloksista. Ympäristölupahakemuksessa on arvioitu vesien johtamisen vaikutuksia Äkäsjoen vedenlaatuun 2D virtaus- ja vedenlaatumallinnuksin. Mallinnuksen perusteella mallinnettujen raskasmetallien sekä sulfaatin pitoisuudet jäävät purkupaikalla niiden luontaisten taustapitoisuuksien tasolle. Kuivatusvesien vaikutusten voikin näin olettaa jäävän alhaisiksi Äkäsjoessa myös muiden vedenlaatumuuttujien osalta. Mallinnuksessa on käytetty sulfaatin pitoisuutta 70 mg/l, nikkeli pitoisuutta 22 µg/l ja kadmium pitoisuutta 0,025 µg/l. Viimeisimpien vedenlaatutietojen perusteella (2016) vedenlaatu

49 on ollut näitä arvoja parempaa pintakerroksissa (0-20 metriä). Näin ollen mahdollisesta pumppauksesta aiheutuvat pitoisuusnousut ovat todennäköisesti pienemmät kuin on esitetty. Mahdollisen pumppauksen vaikutuksia Äkäsjoen vedenlaatuun seurataan Äkäsjoessa Lapin ELY-keskuksella myöhemmin hyväksyttävän tarkkailuohjelman mukaisesti TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 48 Tarkemmat tiedot suunnitelluista vesienkäsittely-yksiköistä mitoitustietoineen ja piirustuksineen. Vesienhallintaraportissa (liite 8) puhutaan liitepiirustuksista P001 P004, mutta niitä ei ole liitetty hakemukseen. Vesienhallintaraportista puuttuneet liitteet ovat tämän täydennyspyynnön liitteenä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 49 Liitteen 8 vesitasekuvaan 5-1 vastaava kuva, johon on esitetty kaikki alueelle tulevat vesienkäsittely-yksiköt.

50 48

51 50 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 50 Aiheuttaako purkuputki Muonionjoen virtaamamuutosta niin, että jokeen ei joltain osin muodostu kantavaa jääpeitettä? Millainen virtaaman vaikutus on muissa joissa/ojissa kantavan jääpeitteen osalta. Muonionjoen keskivirtaamatilanteessa (179 m 3 /s) kaivoksen maksimi purkuvesivirtaama (n. 9,0 Mm 3 /a, 0,29 m3/s) on alle 0,2 % jokivirtaamasta. Hetkellisessä harvoin toistuvassa alivirtaamatilanteessa (11 m 3 /s) osuus on vastaavasti noin 2,6 % jokivirtaamasta. Purkuputkesta purettavan veden lämpötila noudattelee luonnon lämpötiloja ja on siten lähellä jokiveden lämpötilaa, joten jäätä sulattavaa vaikutusta jätevedellä ei suoranaisesti ole. Purettava vesi kasvattaa joen virtausnopeutta erittäin vähän, joten purettavalla vedellä ei ole laajalle alalle ulottuvaa jäätä sulattavaa vaikutusta. Esimerkiksi Muonionjokeen laskevan Äkäsjoen vesimäärä alivirtaamakautena on noin 14-kertainen purkuputkesta johdettavan veden määrään nähden. Purettavan veden mahdollisesti paikallisesti heikentyvä jäätilanne purkuputken läheisyydessä on otettavissa huomioon kuljettaessa joen toiselle puolelle. Purkupaikka ja riittävä varoalue merkitään maastoon. Purkuputkesta johdettavan veden virtaamalla ei ole vaikutusta muissa joissa/ojissa kantavan jääpeitteen osalta. Esimerkiksi Niesajoessa kaivostoiminnasta aiheutuva veden määrään vähenemisellä ei arvella olevan vaikutusta Niesajoen jääpeitteeseen TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 51 Muoniojoen vaikutuslaskelma on tehty vain hydrologiselta olosuhteiltaan keskimääräisenä vuotena. Mikä on vaikutus poikkeuksellisina vuosina (kuiva/sateinen)? Muonionjoen vesistövaikutusarvioinnissa on mallinnettu Muonionjoen sulfaattipitoisuutta myös alivirtaamatilanteessa (NQ 18 m 3 /s, ). Mallinnuksen tulokset on esitetty ympäristölupahakemuksen kappaleessa NQ 18 m 3 /s on alin mitattu virtaama vuosien aikana joen yläjuoksun mittausasemalta. Lisäksi Muoniojoen vesistövaikutuksessa on laskettu kadmiumin pitoisuusnousu purkuputken kohdan alivirtaamatilanteessa (NQ 11m 3 /s, ). Tämä on laskettu alimmasta mitatusta virtaamasta mittaushistorian aikana joen yläjuoksun mittausasemalta (7,75 m 3 /s). Mittausasema on joen yläjuoksulla, joten tällöin purkuputken kohdalla virtaama on ollut laskennallisesti suurempi. Seuraavassa taulukossa on esitetty pitoisuusnousut purkuputken suualueella alivirtaamatilanteessa 11m 3 /s. Alivirtaamatilannetta on käytetty tammi-huhtikuussa. Pitoisuusnousut ovat laskettu toimintavuosien keskiarvopitoisuuksilla, jolloin kuormitus on suurinta. Poikkeuksellisen sateisena vuonna Muonionjoessa virtaama on suurempaa kuin keskivirtaamatilanteessa, joten pitoisuusnousut Muonionjoessa ovat keskivirtaamatilannetta pienemmät.

52 50 Taulukko Pitoisuusnousut purkuputken suualueella alivirtaamatilanteessa 11m 3 /s. Muuttuja Yksikkö Tammi Helmi Maalis Huhti Cl µg/l F µg/l P µg/l 3,3 2,8 3,0 3,4 SO4 µg/l Ag µg/l 0,01 0,01 0,01 0,01 Al µg/l 4,5 3,8 4,1 4,6 As µg/l 0,00 0,00 0,00 0,00 N µg/l Ca µg/l Cd µg/l 0,061 0,052 0,055 0,062 Co µg/l 0,52 0,45 0,47 0,54 Cr µg/l 0,02 0,02 0,02 0,02 Cu µg/l 2,69 2,30 2,43 2,76 Fe µg/l 1,66 1,41 1,50 1,70 Hg µg/l 0,00 0,00 0,00 0,00 K µg/l Mg µg/l Mn µg/l 2,41 2,06 2,18 2,47 Mo µg/l 0,57 0,49 0,52 0,59 Na µg/l Ni µg/l 1,16 0,99 1,05 1,19 Pb µg/l 0,01 0,01 0,01 0,01 Sb µg/l 0,05 0,04 0,05 0,05 U µg/l 0,30 0,25 0,27 0,31 Zn µg/l 0,37 0,32 0,34 0,38 52 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 52 Miten varmistetaan hyvä vertikaali- ja horisontaalisekoittuminen Muoniojoessa ja että huonolaatuisempi vesi ei virtaa pelkästään Suomen puolen rantaa pitkin? Veden leviäminen varmistetaan rakentamalla putken päähän supistusyhde D700-D400. Supistuksessa veden virtausnopeus kasvaa ja vesi suihkuaa siten pidemmälle rannasta. (liitteessä 7 esitetyt liitepiirustukset, kts. täydennyskohta 15). 53 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 53 Paremmin avattuna käytettyjen huomioarvojen (TV) ja hälytysarvojen (AV) taustoja. Onko vaikutusten arvioinnissa vesieliöille otettu huomioon useamman eri haitta-aineen yhteisvaikutus? Vesieliöstön tiedetään sietävän haitta-aineiden normaalia korkeampia pitoisuuksia lyhytaikaisesti. Kansainväliset veden laadun ohjearvot sisältävät usein kaksi arvoa, joista toinen määrittelee vesieliöstön sietämät maksimiarvot ja toinen pitkäaikaisen altistuksen sietoarvon. Veden laadun tavoitearvoissa hälytysarvot (AV) on määritelty tasolle, joka on vielä turvallinen pitkäaikaisessa altistuksessa. YVA-menettelyssä onkin näin määritetty jokaiselle veden laatumuuttujalle kaksi tavoitearvoa: huomioarvo (TV)

53 ja hälytysarvo (AV). Huomioarvon ylitys osoittaa havaittavaa veden laadun muutosta perustilaan verrattuna ja auttaa ohjaamaan seurantaa. Yleisesti ottaen hälytysarvo (AV) on matalin arvo, joka kansainvälisissä vedenlaadun ohjeissa tai EU:n vesilainsäädännössä on säädetty pitkäaikaiselle altistukselle. Ellei Euroopan Unioni tai mikään muu viranomainen ole asettanut veden laadun ohjearvoja, tässä tutkimuksessa käytetty hälytysarvo on tehtyjen havaintojen (tai perustilaselvityksen) 99. prosenttipiste kahdella keskihajonnalla korotettuna. Kansainvälisen vedenlaatuohjearvon (AV) ylitys määritellään voimakkaaksi vaikutukseksi. Huomioarvo (TV) on määritelty 80. prosenttipisteen kohdalle perustilaselvityksen jokaisen vedenlaatuparametrin analyysituloksista. Huomioarvon ylitys osoittaa havaittavaa veden laadun muutosta perustilaan verrattuna ja auttaa ohjaamaan seurantaa. Vähäinen huomioarvon ylitys ei sinällään merkitse vesieliöstöön tai koko vesistön veden laatuun kohdistuvaa vaikutusta. Kumulatiivisia ja eri tekijöiden aiheuttamia yhteysvaikutuksia ei voida ennustaa tai arvioida luotettavasti. Huomioarvon ylityksistä johtuvaa vaikutusta määriteltäessä on käytetty turvamarginaalia. Huomioarvon (TV) ylitys määritellään vähäiseksi vaikutukseksi, kun pysytään tasolla, joka on alle puolet AV-arvosta. Kun pitoisuus ylittää tason 50 % AV-arvosta, se määritellään kohtalaiseksi vaikutukseksi, kunhan pysytään itse AV-arvon alapuolella. Vaikutusten arvioinnissa ei ole otettu erikseen huomioon useamman eri haitta-aineen yhteisvaikutusta. Useiden haitta-aineiden yhteisvaikutusta on vaikea arvioida. Haittaaineiden yhteisvaikutus voi olla additiivinen, synergistinen tai antagonistinen. Haittaaineiden yhteisvaikutus riippuu mm haitta-aineista, pitoisuustasoista, eliöryhmästä ja altistumisajasta. Tutkimusten mukaan suurin osa metallien yhteisvaikutuksesta on antagonistisia, eli metallien yhteisvaikutus on pienempi kuin niiden yhteen laskettu vaikutus, mutta myös synergistisiä ja additiivisia vaikutuksia on raportoitu (mm. Vijver ym Response predictions for organisms water-exposed to metal mixtures: a metaanalysis. Environmental Toxicology and Chemistry. 30(6). Norwood WP ym Effects of metal mixtures on aquatic biota: A review of observations and methods.hum Ecol Risk Assess 9: ). Huomioitavaa on että tutkimuksissa käytettävät biosaatavat pitoisuustasot ovat huomattavasti pienempiä kuin esim. kokonaispitoisuustasot purkuputken suualueella Muonionjoessa. Yhdysvaikutuksia voidaan yrittää laskea esim. toksinen yksikkö -menetelmällä (toxic unit, TU, Sprague 1970), jossa kunkin aineen ennustettu ympäristöpitoisuus jaetaan sen ympäristölaatunormilla (Kauppila 2015). Nämä TU-yksiköt voidaan laskea yhteen ja jos summa ylittää luvun yksi, haittavaikutuksia voidaan olettaa ilmenevän. Tämä laskentatapa on kuitenkin hyvin pelkistetty ja varmoja johtopäätöksiä ei voi vetää laskentatavan tuloksista, sillä haitta-aineiden yhteisvaikutus riippuu mm. haitta-aineista, pitoisuustasoista, eliöryhmästä ja altistumisajasta. Ohessa on laskettu toksinen yksikkö Muonionjoessa käyttäen kaivoksen loppuvaiheen kuormituksia ja pienintä mitattua alivirtaamakauden virtaamaa (11m 3 /s). Toksinen yksikkkö on laskettu käyttäen metalleja joilla on Suomessa ympäristölaatunormi (Kadmium, nikkeli, lyijy ja elohopea). Toksiseksi yksiköksi purkuputken suualueella tuli tulos 0,87, jolloin toksinen yksikkö-menetelmän perusteella toksisia yhdysvaikutuksia ei oleteta ilmenevän. Kauppila, T (toim) Hyviä käytäntöjä kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa. Geologian tutkimuskeskus, tutkimusraportti

54 54 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 54 Onko vesivarastoaltaiden pohjalta tarkoitus poistaa turvemaat? Jos niitä ei esitetä poistettavaksi, on esitettävä arvio, miten mahdolliset pintaan nousevat turvelautat vaikuttavat altaan käyttöön ja veden laatuun. Täydennyksen kohdan 28 mukaan turvemaita ei ole tarkoitus poistaa. Mahdollisesti pintaan nousevilla turvelautoilla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta altaan käyttöön. Turvelauttojen on mahdollista nousta pintaan lähinnä altaan luoteis- ja pohjoisosista turvepeitteisiltä alueilta. Turvelautoista on altaan käytölle haittaa, mikäli ne ajautuvat lähtöpumppaamon läheisyyteen ja painuvat pohjaan juuri lähtöpumppaamon imuputken kohdalla. Turvelauttojen osalta toimintamalliksi esitetään, että turvelauttojen muodostumista tarkkaillaan ja mikäli niitä on runsaasti ja ne kulkeutuvat altaan eteläseinälle pumppaamon suuntaan, tehdään suunnitelmat ja tarvittavat toimenpiteet turvelauttojen upottamiseksi. Tässä vaiheessa turvelautoilla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta altaan veden laatuun erityisesti mikäli niiden mahdollista upottamista ei tehdä lähellä lähtöpumppaamon imuputkea, jolloin upottamisesta aiheutuva paikallinen sameutuminen ja kiintoainekuorma eivät pääse pumppaamolle TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 55 Arvio mahdollisen ilmastomuutoksen vaikutuksesta poikkeuksellisten sääolojen määrään ja miten tämä on huomioitu hakemuksessa. Tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta sademäärä Pohjois-Suomessa tulee kasvamaan. Hannukaisen kaivoshankkeen toiminta-aikana (19 toimintavuotta) sademäärään ennustetaan kasvavan talvella noin 5-8 % 2. Samalla myös talvisin tapahtuvat vesistöjen alivirtaamat kasvavat. Ilmastomallien mukaan myös rankkasateiden voimakkuus tulee kasvamaan tulevaisuudessa. Hakemuksessa on laskettu kaivoksen vesitase keskimääräisen tilanteen lisäksi sekä kerran 20-vuodessa (1:20), kerran 50-vuodessa (1:50) ja kerran 100-vuodessa (1:100) tapahtuvalle kuivalle ja märälle vuodelle. Kaivoksen vedenhallintasuunnittelussa (pumput ja putket) on käytetty kerran 50-vuodessa tapahtuvia ennustettuja vesimääriä, sillä tulevaisuudessa sateet todennäköisesti lisääntyvät edellä mainitun mukaisesti. Vesialtaat toimivat kesäaikaisten rankkasateiden puskureina. Suurimpien altaiden, joiden padot tullaan luokittelemaan patoturvallisuuslain mukaisesti, hydraulinen mitoitus tehdään patoturvallisuuslain vaatimusten mukaan. Suunnitelluilla vesienhallintarakenteilla vedet pystytään hallitsemaan alueella altaiden oikealla säännöstelyllä ja pumppauksilla läpi koko kaivoksen elinkaaren. Erittäin poikkeuksellisille olosuhteille tulee kuitenkin laatia erillinen varautumissuunnitelma. Lisäksi vesienhallinnan varautumissuunnitelmaa tulee päivittää ja ylläpitää läpi kaivostoiminnan elinkaaren. Talviaikainen vesistöjen virtaamien suureneminen alivirtaamakaudella voi myös tarkoittaa sitä, että kaivokselta purettavat vedet sekoittuvat isompaan vesimäärään ja pitoisuusnousut ja sitä kautta vaikutukset jäävät arvioitua pienemmiksi. 2 Ilmatieteen laitos ACCLIM II-hankkeen lyhyt loppuraportti

55 56 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 56 Hankkeen vaikutusten tarkastelu uuden hyväksytyn vesienhoitosuunnitelman mukaisiin tavoitteisiin. Hyväksytyn vesienhoitosuunnitelman mukaan kaivoksen vaikutuspiirissä olevat vesistöt ovat saavuttaneet tavoitetilan (hyvä tai erinomainen ekologinen tila). Tornionjoen vesienhoitoalueen vesimuodostumissa päätavoite on hyvän tai erinomaisen tilan säilyttäminen. Muonionjoen osa-alueessa yhteensä 96 % vesistöjen tavoitteena on erinomaisena tai hyvänä säilyminen. Hankkeen seurauksena kaivoksen vaikutuspiirissä olevien vesistöjen ekologinen tila ei arvioida heikentyvän, lukuun ottamatta Niesajokea jonka hyvä ekologinen tila saattaa heiketä hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden vuoksi (veden virtaama vähenee kaivoksen toiminta-aikana) ja joen fysikaaliskemiallinen ja biologinen tila saattaa heikentyä kaivostoiminnan jälkeen. Näin ollen kaivoshanke saattaa vaarantaa vesienhoitosuunnitelman mukaisia tavoitteita Niesajoen osalta. Pohjavesien osalta vesienhoitosuunnitelman tavoitteena on että pohjavesien tila pysyy hyvänä kaikilla pohjavesialueilla. Kaivoshanke tulee heikentämään osaa hankealueen pohjavesialueista. Vesien ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa on vesimuodostumia muuttavia, uusia merkittäviä hankkeita koskeva erityissäännös 23 :ssä. Hyvän tilan saavuttamista tai säilyttämistä koskevasta tavoitteesta voidaan poiketa pinta- tai pohjavesimuodostuman rakenteellista tai hydrologista tilaa muuttavan uuden merkittävän hankkeen vuoksi. Poikkeamisen edellytykset ovat: 1) hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja se edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta; ja 2) haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin; ja 3) tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella. Mahdollista on myös poiketa erinomaisen tilan säilyttämistavoitteesta, kun kyse on fyysisiä muutoksia tai pilaantumista aiheuttavasta hankkeesta. Pintavesimuodostuman tilan heikkenemistä erinomaisesta hyvään ei pidetä ympäristötavoitteiden vastaisena, jos tilan heikkenemisen aiheuttaa uusi merkittävä, kestävän kehityksen mukainen hanke ja jos 1 momentin 1 3 kohtaa vastaavat edellytykset täyttyvät. Kestävän kehityksen mukaisella hankkeella tarkoitetaan hanketta, jonka vaikutukset ovat positiivisia ottaen huomioon ympäristö- vaikutukset kokonaisuutena sekä taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Pintavesien kemiallisen tilan tavoitteista ei sen sijaan ole mahdollista poiketa. (Räinä ym Tornionjoen vesienhoitoalueen vesienhoidon toimenpideohjelma pinta- ja pohjavesille vuoteen 2021) TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 57 Rakentamisvaiheen aikaiset vaikutukset Äkäsjokeen on arvioitu keskivirtaaman tilanteessa. Mikä on vaikutus joen eri virtaamaolosuhteissa? Rakentamisvaiheen aikana aiheutuu aluevesikuormitusta Äkäsjokeen lähinnä pintamaan poiston ja louhoksen käynnistämisen yhteydessä, vesivarastoaltaan rakentamisvaiheen aikana sekä alueen ojankaivun ja muiden vesi- ja infrarakennustöiden yhteydessä. Kuormitus on pääosin kiintoainekuormitusta, jonka vaikutukset on arvioitu vähäiseksi (Ramboll Finland Oy 2013).

56 Rakentamisen aikaisia Laurinojan hyvälaatuisten vesien mahdollisen johtamisen vaikutuksia Äkäsjoen vedenlaatuun on arvioitu ympäristölupahakemuksessa 2D virtausja vedenlaatumallinnuksin. Koska vesien mahdollisen purkamisen arvioidaan kohdentuvan ensimmäisen rakennusvuoden (Y-2) toiselle vuosineljännekselle, eli kevättulvan aikoihin, toteutettiin vaikutusarvioinnit kyseisen tarkastelujakson keskivirtaamatilanteessa (MQ). Kevättulvan suuruudessa voi olla eroja eri vuosien välillä. Mahdollisesti purettavat vedet puretaan kuitenkin kevättulvan aikoihin, eikä esim. talven alivirtaamatilanteessa ja purettavien vesien vaikutus on lyhytaikainen, joten tässä vaiheessa ei vaikutuksia ole mallinnettu eri virtaamaolosuhteissa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 58 Tieto, onko Rautuvaaran jätevedenpuhdistamon päästöt otettu huomioon Niesajokeen kohdistuvien rakentamisen ja toiminnan aikaisten vaikutusten arvioinnissa? Hakemuksen mukaan toiminta heikentää merkittävästi taimenen elinolosuhteita Niesajoessa. Tarkempi esitys, miten näitä vaikutuksia voitaisiin kalatalousmaksulla ehkäistä tai vähentää. Vesistövaikutusarviointi ja kalataloudellisten vaikutusten arviointi on tehty nykytilanne huomion ottaen, eli Rautuvaaran jätevedenpuhdistamon päästöt on huomioitu vaikutusarvioinnissa. Niesajoella kuormituksen haitallisia vaikutuksia taimenen elinolosuhteisiin voidaan kompensoida meritaimenen tuki-istutuksilla, joita voidaan tehdä kalatalousmaksuvaroilla. Kalatalousmaksu on maksettava kalatalousviranomaiselle, joka käyttää varat hankkeesta kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien haittojen ja vahinkojen ehkäisemiseen. Yleisen käytännön mukaan kalatalousmaksun käytöstä on kuultava myös vesialueen omistajaa. Kalatalousmaksun mahdollisia käyttömuotoja on tarkasteltu lupahakemuksen kohdassa 23 ja tämän täydennyspyynnön kohdassa 106. Esitetyllä kalatalousmaksulla voitaisiin istuttaa yhteensä noin vuotiasta meritaimenen poikasta vuosittain. Osa tästä määrästä, esimerkiksi 1000 kpl, voitaisiin istuttaa ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla Niesajokeen ja loput Äkäsjokeen. 59 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 59 Esitys toimenpiteistä, joilla kaivostoiminnasta aiheutuvia kalastoon ja kalastukseen sekä muuhun vesistön käyttöön kohdistuvien haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää. Tarkennettu ehdotus hakemuksen kohdassa 20.3 esitetyn kalatalousmaksun käytöstä ja sen kohdentamisesta erilaisiin lieventämistoimenpiteisiin. Vastattu täydennyspyynnön kohdassa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 60 Tarkempi esitys, miten murskauksen ja sen syötön melupäästöjä tai niiden vaikutuksia on tarkoitus vähentää. Hannukaisen kaivosalueella murskausta tehdään kiinteällä primäärimurskausasemalla sekä satunnaisesti mobiilimurskalla. Primäärimurskalla murskataan louhoksesta tuotavaa malmia, joka syötetään murskan kitaan suoraan kiviauton lavalta kippaamalla. Malmia voidaan kipata malmivarastoon murskan läheisyyteen.

57 Primäärimurskan syöttö tapahtuu maanpinnan tasossa ja itse murskan koneisto ja leuat sijaitsevat useita metrejä maanpinnan alapuolella. Murska on sijoitettu kokonaan kallion sisään louhittavaan tilaan, ja murskan alla syvemmällä kallion sisällä on välisiilo, syöttimet ja hihnakuljettimen alkupää (liite 14). Näin ollen malmin murskauksesta aiheutuva melu ei pääse vapaasti leviämään ympäristöön. Malmin syöttöpisteessä, mihin dumpperit kippaavat malmilouheen, on katettu rakennus. Kippaus tapahtuu tämän rakennuksen sisällä. Rakennuksessa on katto ja seinät ja oviaukot dumppereille. Tällä ratkaisulla voidaan huomattava osa toiminnan aiheuttamasta melusta ja pölystä rajata rakennuksen sisään. Murskauksen aiheuttama melu jää vaimentuneina kallion sisään ja tehokkailla imuilla varustettuun rajattuun tilaan on helppo varustaa laitteet jotka estävät pölyämisen haitat. Käytön aikana mahdollisesti havaittavat meluhaitat murskan syötössä voidaan pienentää suojarakennuksen lisäeristyksellä ja lisäseinärakenteilla. Nämä pyritään huomioimaan jo rakentamisen aikana käyttämällä erikoisasiantuntijoita suunnittelussa haittojen minimoimiseksi. Myös kaivosalueen ja Äkäsjoen väliin rakennettava suojavalli vaimentaa primäärimurskasta aiheutuvia melupäästöjä lähimmissä Äkäsjoen varrella sijaitsevissa loma-asunnoissa. Kokemusperäisesti ja melupäästötietojen perusteella primäärimurskan aiheuttamat meluvaikutukset eivät ole merkittäviä satojen metrien etäisyydellä sijaitsevissa häiriintyvissä kohteissa. Mikäli primäärimurskauksesta ja sen syötöstä aiheutuvia meluvaikutuksia todetaan, voidaan niitä ehkäistä murskaa ympäröivän rakenteen ääneneristävyysominaisuuksia parantamalla ja/tai erillisten meluvallien tai - seinien sijoittamisella murskan läheisyyteen. Mobiilimurskausta suoritetaan kaivosalueen keskiosassa pääasiassa kaivoksen rakentamisvaiheessa sekä satunnaisesti tuotantovaiheessa. Mobiilimurskalla murskataan kiviaineista kaivoksen sisäisen rakentamisen tarpeisiin (esim. tiet ja rakenteiden pohjat). Mobiilimurskauksen melu voi kokemusperäisesti ja melupäästötietojen perusteella levitä ja kuulua kauaksikin melulähteestä. Murskauksen melun leviämistä voidaan ehkäistä tehokkaasti rakentamalla meluvalleja murskalaitoksen läheisyyteen. Myös murskaustuotteiden varastokasoja voidaan hyödyntää meluvalleina niiden ollessa tarpeeksi pitkiä ja korkeita. Mobiilimurska sijaitsee noin 2 kilometrin etäisyydellä suojavallista. Sillä on todennäköisesti merkitystä vain välittömästi suojavallin läheisyydessä olevalle asutukselle. Toisaalta mobiilimurskan pitkä etäisyys lähimpään asutukseen jo itsessään vaimentaa melutasoja lähimmissä häiriintyvissä kohteissa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 61 Tarkempi arvio hihnakuljetuksen pöly ja ripevaikutuksesta. Ripevaikutusta on tarkasteltava ja arvioitava etenkin hihnan kääntökohdissa ja niiden läheisyydessä. Tarkempi esitys, millä alueilla käytetään melueristettyä kuljetinseinää. Hakemuksen mukaan kuljettimen toinen seinä on verkkoseinä; arvio, miten tämä lisää pöly- ja melupäästöjen leviämistä. Onko koko linja valaistu pimeän aikana ja tarvittaessa esitys valopäästöjen vähentämisestä. Arvio, miten hihnakuljetin estää eläinten liikkumista alueella ja esitys tämän estevaikutuksen vähentämiseksi. Hannukaisen kaivoksen melumallinnuksissa käytetyissä hihnakuljettimen ja kuljettimen vetoasemien äänitehotasoissa ei ole huomioitu melun leviämistä ehkäiseviä rakenteita,

58 joten malli voidaan pitää konservatiivisena. Käytännössä kaikki vetoasemat, joiden kohdalla melutasot ovat suurempia, kuin hihnan kohdalla, tulevat sijaitsemaan melun leviämistä ehkäisevän rakenteen sisällä. Lisäksi kokemusperäisesti arvioiden kunnossa olevat kuljetinhihnat aiheuttavat meluvaikutuksia todella harvoin. Kuljetinhihnan kohdalla on suunniteltu pääasiassa käytettäväksi rakennetta, jossa kuljettimen toinen sivu ja katto on suojattu tiiviillä seinällä ja toinen sivu verkkoseinällä huoltoa varten. Tiiviit rakenteet ehkäisevät melun leviämistä, joten kohdassa, jossa hihnakuljetin kulkee lähimpänä häiriintyviä kohteita, voidaan käyttää tiiviitä seiniä molemmin puolin hihnakuljetinta. Hannukaisen ja Rautuvaaran välissä tällainen on Äkäsjoen ylityksen kohdalla. Esitys sijainnista alla olevassa kuvassa (Kuva 66-1). 56 Kuva Esimerkki kohdasta jossa voidaan käyttää molemmin puolin eristettyä hihnakuljetinta. Malmimateriaali pysyy kuljetinhihnalla tiiviisti, eikä pölyämistä tasaisessa maton kulkemisessa tapahdu. Ripevaikutusta voi syntyä kuljettimen alapuolelle, ja sen poistosta laaditaan erillinen ohje. Poisto tapahtuu esim. pienkuormaajalla säännöllisin välein ja materiaali kuljetetaan pois maastosta kaivos- tai rikastamoalueelle syötettäväksi prosessiin.

59 Hihnakuljettimen alalaita on noin metrin korkeudella maanpinnasta, jolloin pienet eläimet mahtuvat kulkemaan sen alta. Suuremmat eläimet mahtuvat liikkumaan samoista alitus-/ylityspaikoista kuin porot. Linja on oltava valaistu työsuojelunäkökannalta. Valaistuksessa ei käytetä korkeita mastoja vaan kuljetinrakenteen katon alla olevaa valaistusta joka valaisee huoltotason ja vähän kuljetinta. Huoltotasolle on työsuojelumääräykset. Kuljetin kulkee pääosin metsässä ja sen yläkorko on n. 3,5 m. Valo on katon alla ja suuntautuu suoraan alaspäin tai jopa hihnaa kohti, ei ympäröivää maastoa valaisevaa isoa valosaastetta synny. Näkyvimmällä paikalla ilman puuston suojaa kuljetin on Äkäsjoen kohdalla, mutta siellä on jo äänisyistäkin kuljetin koteloitu kaikilta sivuilta. Tarvittaessa voidaan vielä miettiä joitain heijastussuojia, mutta pitää muistaa talven kenttäolosuhteet TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 62 Tarkennettu ja täydennetty selvitys räjäytysten aiheuttaman tärinän ja ilmanpaineaaltojen sekä irtokivien leviämisestä. Liitteessä 5 on käsitelty räjäytysten aiheuttaman tärinän ja ilmanpaineaaltojen sekä irtokivien leviämistä. 63 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 63 Laskennallinen arvio hajapölyjen määrästä. Rikastushiekan varastointialueiden kokonaispölypäästöä on arvioitu Geologian tutkimuskeskuksen (GTK), Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä Itä- Suomen yliopiston (UEF) yhteisessä MINERA eli Metallikaivostoiminnan ympäristöriskinarviointiosaamisen kehittämishankkeessa ( fi/minera-hanke) kootun tiedon pohjalta. Mineraaliaineksen varastoinnin pölypäästöt ovat tuulieroosion aiheuttamaa mineraaliaineksen irtoamista alueen pinnalta, jonka suuruus riippuu oleellisesti mm. rikastushiekan koostumuksesta, rikastushiekassa tapahtuvista kemiallisista reaktioista, varastointitavasta sekä käytössä olevista pölyntorjuntakeinoista. Varastoitavan aineksen sisältämä silttipitoisuus on tärkeä tekijä arvioitaessa sen herkkyyttä tuulieroosiolle. Sääolosuhteista vaikuttavat tuulen nopeus, vuodenaika ja ilman kosteus. Lisäksi varastointialueen muoto vaikuttaa pölypäästöjen syntymiseen. Jos aineksen pintaa ei häiritä, pölypäästön määrä laskee nopeasti, mutta jos pintaa häiritään, kasvavat myös pölypäästöt. Pölypäästöjen laskennassa huomioidaan vain peittämättömät ja kuivat alueet. Nämä rikastushiekka-alueen kuivat osat eivät välttämättä ole aktiivisia, eli uutta tuulieroosiolle altista ainesta ei tule jatkuvasti saataville, mutta niille ei ole saatavissa erillistä laskentamallia. Aktiivisten varastointikasojen pölyämismallia voi siis pitää pahimpana mahdollisena pölypäästönä häiriintymättömiltä kuivilta rikastushiekka-alueen osilta. Varastoinnin aiheuttamaa kokonaispölypäästöä arvioitiin USEPA:n (U.S. Environmental Protection Agency 1983) kaavan muokatulla versiolla (Mojave Desert Air Quality Management District, Antelope Valley Air Pollution Control District 2000): E = J * 1,9 * (s/1,5) * [(365-p)/235] * (f/15),

60 jossa E = päästökerroin pölyämiselle (kg/ha/päivä) J = hiukkasten aerodynaaminen kerroin (PM 2.5 = 0,2, PM10=0,5 sekä TSP eli kokonaispölyäminen=1,0) s = silttipitoisuus (%). Laskennassa käytetty 50 % (Minera-hankkeen oletusarvona 30 %). p = niiden päivien lukumäärä, jolloin sademäärä on yhtä suuri tai yli 0,25 mm. Laskennassa 162 d. f = prosenttimääräisesti aika, jolloin tuulen nopeus kasan keskikorkeudella ylittää 5,4 m/s (%). Laskennassa 10,7%. Kaavassa erikokoisten hiukkasten aerodynaamiset kertoimet (J) ovat vakioita. Hannukaisen kaivoksen rikastushiekan koostumusta on tutkittu Hannukainen Feasibility study:ssa, jonka perusteella Hannukaisen kaivoksen rikastushiekan silttipitoisuus (s) on noin 50 %. Laskennassa käytetyt tuulitiedot (f) perustuvat Ilmatieteen laitoksen Kittilän lentokentän (v ) havaintoasemien tietoihin, sillä Kolarin kunnan alueelta ei ole käytettävissä tuulitietoja. Sadantatiedot (p) ja lumen paksuustiedot perustuvat Ilmatieteen laitoksen Kittilän kirkonkylän (kk) säähavaintoaseman tietoihin vuosilta Noin 6 km päässä lentoasemasta sijaitsevalla kirkonkylän säähavaintoasemalla mitataan sadantaa ja lumen paksuutta, joita lentoasemalta ei ole käytettävissä. Säähavaintoasemat sijaitsevat noin 40 km Hannukaisen kaivoksesta koilliseen. Aluekohtaiset paikalliset erot sääolosuhteissa voivat aiheuttaa jonkinasteista epätarkkuutta päästöarvioon. 58

61 Tuulieroosion aiheuttama vuotuinen pölypäästö rikastushiekka-aluilta saatiin kertomalla päästökerroin E varastointialueen tuulieroosiolle alttiilla pinta-alalla (ha) ja päivien lukumäärällä (oletus 365 d). Laskennassa huomioitiin talven vaikutus pölyämiseen. Ilmatieteen laitoksen Kittilän kirkonkylän säähavaintoaseman vuosien tietojen perusteella alueella on lumipeite maassa keskimäärin 182 päivänä vuodessa (lumipeite > 5 cm), jolloin pölyämistä arvioitiin tapahtuvan 183 päivänä vuodessa. Rikastushiekka-alueiden kokonaispinta-ala on noin 115 ha, josta vesialtaiden osuus on noin 30 ha. Pölypäästöjen laskennassa lähtötietona käytettiin 85 ha pinta-alaa. Käytännössä tämäkään alue ei tule olemaan kokonaan kuivana, jolloin todelliset pölypäästöt jäävät laskettua pienemmiksi. Päästöjen laskennassa ei ole huomioitu mahdollisten tuuliesteiden, kastelun, peittorakenteiden yms. pölyämistä ehkäiseviä toimenpiteiden ja rakenteiden vaikutusta. Arvioiden mukaan esimerkiksi täydellinen tuulenpuoleinen suoja voi vähentää pölyämistä 75 %. Taulukossa (Taulukko 63-1 on esitetty em. perustein lasketut suunniteltujen rikastushiekan varastointialueiden vuotuiset pölypäästöt (kg/a). Koska laskennassa ei ole huomioitu mm. tuuliesteiden ja kastelun vaikutusta ja tuulieroosiolle alttiina olevat kuivien alueiden pinta-alatiedot ovat todennäköisesti toteutuvia suurempia, edustaa kokonaispäästöarvio pahinta mahdollista pölypäästöä. Taulukko Tuulieroosion aiheuttama vuotuinen pölypäästö kg/a (maksimitilanne) rikastushiekan varastointialueilla eri hiukkaskoolle. TSP= Total Suspended Particles, kokonaishiukkaset, PM 10 = hengitettävät eli alle 10 µm:n kokoiset hiukkaset ja PM 2,5 = pienhiukkaset eli alle 2,5 µm:n kokoiset hiukkaset. 59 U.S. Environmental Protection Agency (USEPA) AP-42, Supplement 14 for Compilation of Air Pollutant Emission Factors, Third Edition, May Mojave Desert Air Quality Management District, Antelope Valley Air Pollution Control District Emission Inventory Guidance: Mineral Handling and Processing Industries. 64 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 64 Tieto pölyn sisältämistä metalleista ja mahdollisista muista haitallisista aineista (esim. grafiitti). Hannukaisen malmiesiintymän yhteydessä esiintyvät kivilajit on aikojen kuluessa kartoitettu tarkkaan (GTK, A. Hiltunen 1967) ja geologisen tiedon perusteella grafiittia esiintyy satunnaisesti pieniä määriä malmin jalkapuolella (alapuolella) olevassa kiilleliuskeessa. Sivukivi malmin päältä joudutaan louhimaan pois, mutta kattopuolen kivissä ei ole tavattu grafiittia lainkaan. Räjäytyksissä ilmanpaineesta vapautuvat pölyt lähtevät pääasiassa pintaosista, eikä malmin alla olevista kerroksista juurikaan vapaudu pölyjä, vaikka poraus olisikin tavoittanut grafiittipitoista kiveä reiän pohjalla. Näillä perustein kaivosyhtiö näkee, että

62 grafiittipitoisten pölyjen leviäminen kaivosalueella ja sen ulkopuolelle on erittäin pientä, lähes olematonta. Malmi sisältää pääasiallisena kemiallisena komponenttina piitä (SiO 2, n. 30 %) mutta ei vapaana kvartsina, vaan sitoutuneena silikaateiksi. Seuraavaksi suurin määrä alkuaineista on rautaa, seuraavina määrällisessä järjestyksessä kalsiumia (CaO, n. 8 %), magnesiumia (MgO, n 5 %), alumiinia (Al 2 O 3, n. 5 %), natriumia (Na 2 O, n 1,5 %), rikkiä (S, n. 2,5 %), kaliumia (K 2 O, n 0,4 %), titaania (TiO 2, n. 0,2 %), mangaania (MgO, n. 0,2 %), kuparia (Cu, n. 0,2 %) ja fosforia (P 2 O 5, n 0,2 %). Nämä tulokset on analysoitu koerikastuksen malmisyötteestä (GTK 2011). Kaikki nämä ovat sitoutuneet mineraaliksi, eivätkä esiinny vapaina alkuaineina. Louhinnassa käsiteltävästä massasta noin ¼ on malmikiveä, joissa em. metallipitoisuudet esiintyvät. Muu käsiteltävä aines on sivukiveä, missä metallipitoisuutta ei käytännössä ole lainkaan (kattokivet, dioriitti ja monzoniitti) tai vähän metalleja sisältäviä muuttumisvyöhykkeen sivukiviä. Louhoksen pääasiallisin pölyn sisältämä metalli on rautaoksidi. Painavana se ei leiju etäälle vaan laskeutuu kaivosalueelle, eikä se sisällä erityisiä työsuojelullisia ongelmakomponentteja. Sivukiven aiheuttama pöly kaivoksella sisältää normaalit happaman syväkiven mineraalit ja pöly on normaalia ns. katupölyä (hyvin vähän vapaata kvartsia eikä kuitumaisia mineraaleja, eikä grafiittia). Pölyn määrää on voimakkaasti rajoitettava toiminnan eri vaiheissa monin eri toimenpitein sekä ympäristönsuojelun, että työolosuhteiden vuoksi. Korkearikkinen rikastushiekka on koko elinkaarensa vedenpinnan alla, kunnes sulkemistoimena peitetään bentoniitilla ja moreenilla. LIMS-rikastushiekka-alue voi pölytä joiltain osin laajaa aluetta em välivaiheessa. magneettierotuksen jäte sisältää pääosin rautaoksideja ja vähän rikkiä sekä pienet määrät ylempänä mainittuja alkuaineita sitoutuneina eri mineraaleihin, eivät vapaina metalleina. Kupari on lähes kokonaan vaahdotettu pois tästä magneettierotuksen jätteestä. Nämä tiedot perustuvat GTK 2011 tehtyjen rikastuskokeiden tuloksiin ja analyyseihin. Vastaavat tiedot täydentyvät, kun elokuussa 2017 tehdään seuraavat rikastuksen pilotkokeet huomattavasti suuremmalla massamäärällä, ja tutkimuksessa painotetaan rikasteen lisäksi sivuvirtoja ja rikastushiekkoja sekä vesiä ja niiden ominaisuuksia ja määräsuhteita TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 65 Tiedot louhittavien malmien ja sivukivien sisältämistä kuitumaisista mineraaleista (asbestimineraalit ja muut kuitumaiset mineraalit) ja hienojakoisista kiteisistä kvartsimineraaleista ja niiden huomioonottamisesta kaivoshankkeen suunnittelussa ja arvio näiden mineraalien takia tarvittavista toimenpiteistä päästöjen ja vaikutusten estämiseksi Hannukaisen malmiesiintymän yhteydessä esiintyvät kivilajit on aikojen kuluessa kartoitettu tarkkaan (GTK, A. Hiltunen 1967) ja geologisen tiedon perusteella kuitumaisia mineraaleja esiintyy satunnaisesti hyvin pieniä määriä, samoin kuin vapaan kvartsin määrä on erityisen pieni malmiesiintymän kivissä.

63 Työhygieeniset mittaukset tehtiin Outokummussa sijaitsevassa GTK:n pilotrikastamossa siellä suoritetun koeajon yhteydessä. Tässä tilanteessa malmikivet sekoitettiin kuivana homogenisointitarkoituksessa, jolloin työvaiheessa syntyvä pöly edusti koko malmiesiintymää kuvaavaa näytettä. Pölyäminen oli ollut runsasta, joten näytettä on ollut hyvin saatavilla. Tästä pölystä Työterveyslaitos teki mittaukset ja analyysit, ja tuloksena oli kvartsin määrä pölyssä oli alle 1 % ja kuitumineraalien määrä jäi korkeimmassakin näytteessä alle 0,01%. Tutkimuksesta on raportti liitteenä 15 ( AR ). Kaivostoimintaa suunnitellessa ja toteuttaessa kaivosyhtiö käyttää vaarallisten pölyjen haittojen minimoimiseksi seuraavan julkaisun ohjeistusta: Työterveyslaitos; Asbestiriskien hallintaohjeet kaivoksille, Heli Kähkönen ja muut, 2016 (liite 15). Tärkeässä roolissa on kastelu eri työkohdissa, kotelointi ja pölyn talteenotto suljetuissa ympäristöissä, suojaimet sekä koulutus ja valistus henkilöille jotka työskentelevät eri työvaiheissa. Eri vaiheiden käytännön ratkaisut ja ohjeistukset tehdään kaivoksen turvallisuussuunnitelmaa laadittaessa. Pölyäminen ei koske henkilöstöä rikastamolla, sillä jo alkujauhatus tehdään märkämyllyssä ja materiaalit eri prosessivaiheissa ovat märkiä. Siellä riskiä ei ole edes teoriassa olemassa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 66 Perusteltu esitys kohdealueelta ja sen läheisyydestä koottujen maaperän pitoisuusym. tietojen edustavuudesta ottaen huomioon louhos- ja muilta alueilta poistettavien ja läjitysalueille läjitettävien pintamaiden huomattavan suuri määrä (75 Mt). Miten maaperässä analyyseissa todetut selvästi kohonneet strontium-, titaani-, vanadiini- ja zirkoniumpitoisuudet sekä lievästi kohonneet nikkeli-, rauta, lantaani-, kromi- ja kuparipitoisuudet on otettu huomioon maa-ainesten läjitysalueiden suunnittelussa, suoto- ja valumavesien ominaisuuksien ja käsittelytarpeen arvioinnissa sekä läjitysalueiden ja kaivoksen jälkihoidon suunnittelussa? Maaperän geokemiallinen laadun kuvaus perustuu seuraaviin tutkimuksiin: Geologian tutkimuskeskus on vuosina (GTK 1995) kerännyt koko Suomen alueelta moreeninäyteaineiston, joka käsittää tuloksia keskimääräisellä pistetiheydellä 1 näytepiste/4 km 2 (yhteensä näytettä). Hannukaisen kaivospiirin lähialueelta on 50 näytepistettä ja kaivosalueelta kaikkiaan 9 pistettä (Kuva 66-1). Näytetiheys kaivosalueella on siten 1,4 pistettä/km 2. Näytteet ovat 3 5 osanäytteen kokoomanäytteitä ja otettu 1,5 m syvyydeltä kemiallisesti vain vähän muuttuneesta moreenin C-horisontista ja useimmissa tapauksissa pohjavedenpinnan alapuolelta. Näytteiden esikäsittelymenetelmänä oli kuuma kuningasvesiuutto ja analyysit tehtiin induktiivisesti kytketyllä atomiemissiospektrometrillä (ICP-AES).

64 62 Kuva GTK:n tutkimusaineiston näytepisteet Pöyry Environment Oy:n perustilaselvityksessä (Pöyry Environment Oy 2008) tutkittiin maa-aineksen kemiallinen koostumus neljästä kaivoalulla tai sen välittömässä läheisyydessä sijainneesta näytepisteestä (SP304, SP305, SP308, ja SP316) otetusta moreeninäytteestä (Kuva 66-2). Kaikki näytteet olivat peräisin moreenipatjan yläosista 1,5 5 metrin syvyydestä (C-horisontti) ja niistä analysoitiin 27 pääalkuainetta (ICP- AES).

65 63 Kuva Pöyry Enviroonment Oy:n näytepisteet (2008), koekuopista otetuista näytteistä on tutkittu maa-aineksen kemiallisia ominaisuuksia

66 Käytettävissä on ollut myös Geologian tutkimuskeskuksen geokemiallinen aineisto 1970-luvulta, jolloin Hannukaisen kaivosalueelle tehtiin yksityiskohtaisia geokemiallisia tutkimuksia emissiospektroskopiamenetelmällä, jolla on saatu puolikvantitatiivisia tuloksia. Näytepisteitä oli 828, näytesyvyys 0,60-1,50 m. (Ramboll Finland Oy 2013). GTK:n tutkimusten interpoloitu kartta esim. raudan osalta on kuvassa (Kuva 66-3). 64 Kuva GTK tutkimus. Maaperän geokemia raudan (Fe) osalta moreeninäytteissä (Ramboll Finland Oy 2013). Pöyry Finland Oy on selvittänyt hankealueen geoteknisiä olosuhteita useassa vaiheessa vuosien aikana. Lisäksi SRK on tutkinut Hannukaisen alueen geoteknisiä olosuhteita läjitysalueilla vuosina (SRK 2013). Tutkimuksissa on saatu tietoa myös alueen maaperän koostumuksesta (maalajit, kerrosjärjestys, kerrospaksuudet). Tutkimuspisteitä valittaessa on huomioitu läjitysalueiden sijainnit. Alueella on tehty myös maatutkaluotauksia maakerrosten paksuuden, yhtenäisyyden ja laaja-alaisuuden ja kalliopinnan määrittämiseksi. Kaivosalueelle tehtiin yhteensä 24 koekuoppaa ja 16 kairauspistettä (Kuva 66-4). Koekuopista otettiin maanäytteet 0,5 5 m syvyydeltä. Kairaukset ulotettiin kalliopintaan saakka (1,2-31,5 m). Näytteistä määritettiin rakeisuus (44 kpl), vesipitoisuus (61 kpl), Atterbergin rajat (7 kpl), irtotiheys (22 kpl), leikkauslujuus (25 kpl) ja vedenläpäisevyys (9 kpl). Tutkittuja näytteistä oli yhteensä 168 kpl

67 65 Kuva SRK:n maaperätutkimuspisteet (2013). Maaperän geokemiallinen kuvaus pohjautuu liki 900 näytepisteen tutkimusaineistoon, vaikka vanhin aineisto (GTK) on pistetiheyden puolesta lähinnä suuntaa antava tutkittu suppea aineisto tukee laajempaa aineistoa. Tutkimustuloksia katsotaan olevan riittävästi suhteessa poistettavien maa aineksen määrään ja niiden katsotaan antavan edustavan kuvan maaperän kemiallisista ominaisuuksista. Lisäksi toiminnan aikana läjitettävistä pintamaista tutkitaan tapauskohtaisesti keskeisten metallien, fosforin ja rikin kokonaispitoisuuksia ja liukoisuuksia.

68 Maa-ainesten rakeisuutta ja geoteknisiä ja hydraulisia ominaisuuksia on tutkittu yhteensä 40 kaivosalueella olevasta tutkimuspisteestä. Tuloksia katsotaan olevan riittävästi suhteessa poistettavan maa-aineksen määrään. Tulosten katsotaan myös antavan tarvittavat tiedot maa-aineksen läjitettävyydestä ja hydraulisista ominaisuuksista läjityksen suunnittelemiseksi ja stabiliteetin varmistamiseksi. Taulukkoon (Taulukko 66-1) on koottu selvästi tai lievästi koholla olevat maaperän haitta-ainepitoisuudet ja vertailuarvona Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 kynnysarvot sekä SPVvp arvot. Taulukko Maaperän haitta-ainepitoisuuksia (viite ympäristölupahakemus taulukko 7-6) Parametri GTK Hannuk. GTK Pöyry 2008c VNA 214/2007 SVP pv -arvo kooste* koko Suomi* min-ka Kynnysarvo mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg Ti 2065/ Sr 16,/14,2 9,6 V 56,3/53, Zr 12,9512,1 7,6 Ni 23/20,2 17, Fe 23000/ La 30,8/30,1 24 Cr 41,4/40,9 31, Cu 27,/28,3 21,8 < *aineiston mediaani GTK kaivospiiri/lähialue SVP pv -arvo on maaperässä sallittu enimmäispitoisuus, jonka ei oleteta aiheuttavan pohjaveden pilaantumisriskiä Maaperän vanadiini-, nikkeli-, kromi ja kuparipitoisuuksien mediaanipitoisuudet alittavat Valtioneuvoston kynnysarvon ja SVPpv-arvo. Rautapitoisuudet ilmentävät alueen maaperän luontaista pitoisuutta (Kuva 66-3). Titaanille, strontiumille, zirkoniumille ja lantaniumille ei ole annettu ym. ohjearvoja tai enimmäispitoisuuksia. Maanpoistomaiden suotoveden laatua on mallinnettu kaivoksen elinkaaren (Life Of Mine, LOM) aikana erilaisissa virtaamaolosuhteissa (SRK Consulting (UK) Limited, 2013b):Lähtötiedot, toteutus ja tulokset on esitetty ympäristölupahakemuksen liitteessä 8 (luku ). Taulukossa (Taulukko 66-2) on esitetty mallitarkastelun tulokset ym. pitoisuuksien osalta toiminnan lopussa, kun läjitysalueen on kokonaisuudessaan rakennettu. Vertailuna esitetään talousveden laadun suositusarvot. 66

69 67 Taulukko Pintamaan läjitysalueiden suotoveden laatu EOML-tilanteessa (End Of Mine Life) lumen sulamiskaudelle ja keskimääräiselle vuodelle NAG-testien ja HCTtestien (kosteuskammio) perusteella (SRK Consulting (UK) Limited, 2013b). Tulostusote haitta-aineista. Parametri Yksikkö Lumen sulamiskausi, Keskimääräinen, NAG STM OB itä OB länsi OB itä OB länsi 1325/2015 Ti Sr mg/l 0,236 0,748 0,211 0,668 V mg/l 0,898 2,84 0,803 2,54 Zr mg/l Ni mg/l 0,0186 0,0588 0,0166 0,0525 0,02 Fe mg/l 4,01 3,76 3,6 3,17 0,2 La mg/l Cr* mg/l 0,303 0,904 0,264 0,786 0,05 Cu mg/l 0,0413 0,0567 0,0367 0, Suotovesien on arvioitu olevan lievästi happamia ja raudan ja kromin pitoisuudet voivat mahdollisesti kohota jossain määrin. Titaanille, strontiumille, vanadiinille, zirkonille ja lantaniumille ei ole annettu talousveden suosituspitoisuuksia, joita voitaisiin käyttää vertailuarvoina. Testimenetelmästä (NAG) johtuen tulokset antavat huonoimman tilanteen (worst case) skenaarion eivätkä ota huomioon suotovesien ja luonnonvesien sekoittumista läjitysalueella, maaperässä ja vesitöissä. Maanläjitysalueiden valumavesimäärä kasvaa vaiheittain tuotantoaikana ja on maksimissaan 0,32 Mm3/a. Läjitysalueita reunustavista ojista johdetaan ympäristön puhtaita valumavesiä 0,6 Mm3. Hydrologisen mallinnuksen (SRK 2013) mukaan Äkäsjoen kromipitoisuus (0,00057 mg/l) ylittää talvikaudella rajan 50 % AV-arvosta. 1) mahdollisilla pitoisuusmuutoksilla ei kuitenkaan arvioida olevan merkittävää vaikutusta Äkäsjoen ekologiseen tilaan. Myöskään Kuerjoen veden laatuun ei kaivosalueen valumavesillä mallinnuksen mukaan ole vaikutusta. Mallitarkastelusta on kerrottu lupahakemuksen luvussa ) Vesieliöstön tiedetään sietävän haitta-aineiden normaalia korkeampia pitoisuuksia lyhytaikaisesti. Kansainväliset veden laadun ohjearvot sisältävät usein kaksi arvoa, joista toinen määrittelee vesieliöstön sietämät maksimiarvot ja toinen pitkäaikaisen altistuksen sietoarvon. Veden laadun tavoitearvoissa hälytysarvot (AV) on määritelty tasolle, joka on vielä turvallinen pitkäaikaisessa altistuksessa. Maanpoistoalueiden valuma- ja suotovesien ei ole katsottu tarvitsevan aktiivista vesienkäsittelyä vaan käsittelymenetelmäksi on valittu laskeutus kiintoaineen poistamiseksi. Maanpoistomaat ovat alueen maaperätietojen perusteella pääosin hiekkamoreenia, hiekkaa ja soraa. Suotovesissä ei oleteta olevan silttijakeita, joiden poistaminen laskeuttamalla edellyttää pitkiä viipymisaikoja. Titaani, strontium, zirkonium ja lantanium ovat yleisesti heikkoliukoisia eivätkä kulkeudu kauas lähdealueelta. Pohjaveteen kulkeutuvat suotovedet pumpataan louhosvesien mukana louhosvesien käsittelyyn, jossa vedet laskeutetaan ja ilmastetaan (cascade-ilmastus). Ilmastus saattaa edesauttaa raudan saostumista ilmastuksen jälkeiseen ojastoon. Maanpoistomaa on kaivannaisjäteasetuksen (10/2013) liitteen 3 mukaan pysyvää jätettä ja maaperään suotautuvat vedet Hannukaisen alueen luonnonvesiä vastaavia. Niille ei ole katsottu tarpeelliseksi rakentaa pohjarakenteita.

70 Maanläjitysalueiden sijoittelua on ohjannut sivukivien hapontuotto-ominaisuudet. Jotta riskikontaminaatiota ei pääsisi tapahtumaan ja käsiteltävien vesien määrä olisi mahdollisimman vähäinen, on maanläjitysalueet suunniteltu erilleen happoa tuottavista sivukivialueista, jotka sijoitetaan pohjavesivirtaussuhteiden kannalta optimaalisesti mahdollisimman lähelle louhoksia. Maanpoistomaiden läjitysalueet on sijoitettu pohjavesien virtaussuunnassa sivukivialueen yläpuolelle tai erilleen sivukivialueista. Eihappoatuottava sivukivi läjitetään itäisellä alueella puskuriksi läjitysalueiden väliin. Läjitysalueet sijoitetaan myös logistisesti järkevästi lähelle rakennettavia alueita. Poistettua irtomaata, ensisijaisesti moreenia, käytetään rakennusmateriaalina ojissa ja pengerryksissä tie- ja kenttärakenteissa. Sitä hyödynnetään sivukivialueiden peittämisessä ja kaivosalueen maisemoinnissa toiminnan päätyttyä Hyötykäytöstä ylijäävä tai siihen soveltumaton maa-ainesalue peitetään humuspitoisella maa-aineksella ja alueet kasvitetaan. Kasvillisuudella tehostetaan haihtumista ja vähennetään suotovesien muodostumista. Maa-ainesten kemiallinen laatu ei edellytä tiiviitä suotoveden muodostumista merkittävästi vähentäviä pintarakenteita TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 67 Tarkennetut tiedot louhittavan kiviaineksen sisältämästä grafiitista (hakemuksen kohta 7.2). Lisäksi arvio kaivostoiminnassa muodostuvien likaantumis- ja viihtyvyyshaittoja aiheuttavien grafiittipölypäästöjen todennäköisyydestä. Hannukaisen malmiesiintymän yhteydessä esiintyvät kivilajit on aikojen kuluessa kartoitettu tarkkaan (GTK, A. Hiltunen 1982) ja geologisen tiedon perusteella grafiittia esiintyy satunnaisesti pieniä määriä malmin jalkapuolella (alapuolella) olevassa kiilleliuskeessa. Sivukivi malmin päältä joudutaan louhimaan pois, mutta kattopuolen kivissä ei ole tavattu grafiittia lainkaan. Sen sijaan louhinnassa ei ole tavoitteena louhia yhtään malmin alapuolta, missä grafiittia voi esiintyä. Räjäytyksissä ilmanpaineesta vapautuvat pölyt lähtevät pääasiassa pintaosista, eikä malmin alla olevista kerroksista juurikaan vapaudu pölyjä, vaikka poraus olisikin tavoittanut grafiittipitoista kiveä reiän pohjalla. Näillä perustein kaivosyhtiö näkee että grafiittipitoisten pölyjen leviäminen kaivosalueen ulkopuolelle vaikuttamaan viihtyvyyshaittoihin on erittäin pieni, lähes olematon. Grafiittipöly ei ole tyypillinen haitta-asia Hannukaisen kaivoksella, vaikka grafiittia onkin esiintymässä geologisesti todettu olevan. 68 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 68 Perusteltu esitys kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa esitettyjen sivukivien ominaisuustietojen (pitoisuus-, liukoisuus- sekä haponmuodostus- ja neutralointipotentiaalitiedot) edustavuudesta sekä eri sivukivijakeiden (PAF ja NAF) määräarvioiden luotettavuudesta ottaen huomioon louhittavien ja läjitysalueille läjitettävien sivukivien huomattavan suuri määrä (370 Mt), sivukivien mineralogian vaihtelevuus laajoilla louhinta-alueilla ja verrattain alhainen näytemäärä. Miten tietoja muodostuvien sivukivien ominaisuuksista on ajateltu täydentää? Missä on esitetty koostetusti tiedot eri aineiden liukenevuuksista eri sivukivien osalta (vastaavat tiedot kuin rikastushiekoista

71 jätehuoltosuunnitelman taulukoissa 6-3, 6-4 ja 6-5 ja hakemuksen taulukoissa 17-3, 17-4 ja 17-5)? Edustavuuden määrittely Sivukiven näytteenotolle on esitetty ohjeita lukuisissa eri yhteyksissä. Tarkkoja numeerisia ohjeita on pyritty välttämään ja tarpeen paikkakohtaisuuteen on kiinnitetty huomiota. Esimerkiksi kanadalaisen MEND-projektin sivukivinäytteenoton oppaassa (*) määritellään näytetarpeen riippuvan geologiasta, kiven ominaisuuksien yhtenäisyydestä ja geologisten yksikköjen koosta. Näytteiden edustavuutta tarkastellaan alla näistä lähtökohdista. *) Handbook for Waste Rock Sampling Techniques MEND Project (SENES Consultants Limited, 1994) Geologia ja geologisten yksikköjen koko Määrällisesti merkittäviä geologisia yksiköitä alueella ovat amfiboliitti, monzoniiti, dioriitti ja karsikivet (Kuva 68-1). Nämä on huomioitu omina kategorioinaan sivukivinäytteenottossa. Lisäksi on huomioitu saman kivilajin rikkipitoisuusluokat. Esimerkiksi amfiboliittia ja dioriittia on tarkasteltu matalarikkisinä, keskirikkisinä sekä korkearikkisinä ryhminä. Kaikkiaan sivukiven näytteenotto käsitti 45 kairasydännäytettä sekä 14 näytettä alueen olemassa olevalta sivukivialueelta. 69 Kuva Poikkileikkaus (XS6300, Northland) geologisista yksiköistä ja mineralisaatiosta. Geologisten yksiköiden kokonaisuuksien yhtenäisyys Neutralointipotentiaalitarkastelussa näytteet ryhmittyvät varsin selkeästi kivilajeittain ja varsinkin rikkipitoisuusluokittain (Kuva 68-2). Esimerkiksi matalarikkinen, keskirikkinen ja korkearikkinen dioriitti asettuvat kukin suhteellisen kapealle alueelle nettoneutralointipotentiaalin tarkastelussa. Lähinnä vain liuskeryhmän sisällä vaihtelu on erityisen suurta. Liuskeiden osuus sivukivestä jää kuitenkin vähäiseksi. Kaivostoiminnan päättyessä on laskettu liuskeiden osuuden olevan alle yksi prosentti sivukiven kokonaismäärästä. Lisäksi liuskeet sijoittuvat kaikkien näytteiden osalta PAF-

72 luokkaan (mahdollisesti happoa muodostava), joten hajonta ei vaikuta NAF/PAFluokitukseen. Kivilajiryhmiä ja niiden sulfidipitoisuuteen perustuvia alaryhmiä voidaan pitää myös neutralointipotentiaalisuhteen (NPR) osalta sisäisesti varsin homogeenisina, kun taas eri ryhmät sijoittuvat selkeästi alueilleen NPR-akselilla. NAG-testin (nettohapontuottokoe) mukainen PAF-taipumus korreloi vahvasti sulfidirikin pitoisuuden kanssa (Kuva 68-3). Myös NAG-pH:lla ja ns. Ficklinin metallisummalla (Cd, Cu, Co, Ni, Pb, Zn) vetyperoksidihajotuksessa on myös erittäin vahva korrelaatio, joten metallien vapautumisen voidaan katsoa olevan riippuvuussuhteessa hapettaviin olosuhteisiin ja sulfidimineraalien määrään. Myös kokonaispitoisuuksien jakauma noudattelee samoja linjoja: esimerkiksi kuparin ja koboltin kokonaispitoisuudet ovat korkeimmillaan juuri korkearikkisessä amfiboliitissa sekä liuskeissa. Kosteuskammiokokeiden tulokset esimerkiksi sulfaatin ja kuparin pitoisuuksien osalta tarkastelujaksolla (<viikko 60) vahvistavat samoja johtopäätöksiä: sulfidirikkipitoisuus on keskeisin muuttuja ja siksi avain myös edustavassa näytteenotossa. Erityisesti liuskeet ja korkearikkinen amfiboliitti nousevat pidemmällä aikavälillä esille kuparia hapettumisen myötä vapauttavina verrattuna muihin koejäseniin. 70 Kuva NPR:n (neutralointipotentiaalisuhde) ja NNP:n (nettoneutralointipotentiaali) vertailu (SRK Consulting 2013).

73 71 Kuva NAG-pH:n ja sulfidirikin määrän vertaaminen (SRK Consulting 2013). NAF ja PAF jätejakeiden määräsuhteiden laskennan perusteet NAF ja PAF jätejakeiden määräsuhteiden tarkastelu perustuu kolmiulotteiseen mallintamiseen. Sekä Hannukaisen että Kuervitikon esiintymien kairasydännäytteiden rikkipitoisuudet on tallennettu kolmiulotteisine sijaintitietoineen. Tästä tietopohjasta on laadittu Leapfrog-työkalun avulla 3D-malli interpolaatiota hyödyntäen. Mallissa hilan jokaiselle kuutiolle on annettu joko mitattu tai ympäristön pitoisuusvaihteluun perustuva laskennallinen rikkipitoisuus. Rikkipitoisuusmalli on siirretty geologiseen malliin (Datamine Studio 3), missä rikkipitoisuudet on saatu kytkettyä louhittavaan sivukiveen ja sivukiven kivilajiyksikköihin. Louhosmallia hyödyntäen on saatu sivukiven osa rikkipitoisuusluokkineen, josta tonnit on laskettu kivilajeittain ja NAF/PAF-luokittain. Johtopäätökset Geologiset yksiköt on jätekarakterisoinnissa huomioitu kattavasti. Kun huomioidaan yllä esitetty kivilajiyksikköjen sisäinen homogeenisuus neutralointipotentiaalisuhteen osalta sekä sulfidirikkipitoisuuden ja PAF-taipumuksen voimakas korrelaatio, voidaan sivukiven PAF ja NAF jakeiden määräsuhteiden laskelmaa pitää varsin hyvin perusteltuna. Näin ollen vaikuttaa epätodennäköiseltä, että esimerkiksi näytemäärän lisääminen vaikuttaisi merkittävästi tulokseen. Tietojen täydentäminen Louhintasuunnitelman mahdollisesti kehittyessä on aina syytä tarkastaa jätekarakterisointien edustavuus mahdollisen uuden sivukivimääritelmän (cut-off rajaus ja geometria) puitteissa. Operatiiviseen vaiheeseen siirryttäessä on luontevaa hyödyntää jätejakeiden tarkkailutietoa ja verrata jätejakeiden tarkkailun analyysituloksia kaivoksen suunnitteluvaiheessa laadittuihin kairanäytteisiin perustuviin ennusteisiin jätelaaduista. Tätä kautta voidaan kehittää tarvittaessa ennusteiden tarkkuutta LOM-jakson loppuvaihetta kohti. Vaikka tässä vaiheessa sivukiven näytteenoton edustavuus onkin

74 riittävä, operatiivisen vaiheen selkeästi suurempi näytteen saatavuus kairasydännäytteisiin verrattuna mahdollistaa laajemman materiaalipohjan. Keskeistä onkin jätejakeiden tarkkailun dokumentointi siten, että tarkkailutiedon vertailu alkuperäiseen karakterisointitietoihin onnistuu hyvin ja jätelaadun arviointiin muodostuu jatkumo kaivoksen suunnitteluvaiheesta operatiiviseen vaiheeseen ja sulkemiseen. Liukoisuustiedot Eri alkuaineiden liukenevuuksista sivukivien osalta on esitetty oheisissa taulukoissa (Taulukko 68-1,Taulukko 68-2). Lisäksi vesienhallintaraportin taulukossa 5-10 on esitetty PAF- ja NAF-sivukivialueiden suotoveden laatu EOML-tilanteessa lumen sulamiskaudelle ja keskimääräiselle vuodelle NAG-testien ja HCT-testien (kosteuskammio) perusteella. Taulukko 68-1 Kooste sivukivien liukoisuuksista (NAG-testi) Lithology # Al As Cd Co Cr Cu Fe Mn Mo Ni Pb U Zn Metal release during hydrogen peroxide leach (mg/kg) Amphibolite - high sulfur 6 1,562 <0.1 0,07 38,5 0, ,459 81,7 < ,65 3,1 23,4 Amphibolite - moderate sulfur 10 46,3 <0.1 <0.01 3,28 0,91 19, ,5 0,37 1,77 <0.1 <0.1 0,9 Amphibolite - low sulfur 3 30,7 <0.1 <0.01 <0.1 0,9 0,33 3 <0.2 0,63 0,13 <0.1 <0.1 <0.2 Diorite - high sulfur <0.1 0, , ,933 73,6 < ,13 0,5 6,4 Diorite - moderate sulfur 8 96,9 <0.1 0,02 5,04 0, ,1 31,9 <0.1 2,6 0,2 0,3 4,3 Diorite - low sulfur 2 28,5 <0.1 <0.01 <0.1 1,75 0,2 2,5 <0.2 0,2 <0.1 <0.1 <0.1 <0.2 Monzonite 8 10,5 <0.1 <0.01 <0.1 0,64 0,54 1,63 0,46 0,48 0,11 <0.1 0,9 0,3 Overburden 4 8,46 <0.1 <0.01 <0.1 1,98 <0.1 4,19 0,4 <0.1 <0.1 <0.1 0,2 <0.2 Schist 3 2,113 0,23 0,09 45,3 1, ,023 96,6 <0.1 81,1 3,07 6,3 32,8 Skarn 2 1,469 <0.1 0,03 38,3 0, ,831 34,4 2,5 30,1 0,35 0,2 4,2 Total ,11 0,02 12,2 0, ,651 29,5 0,36 16,3 0,5 1,04 6,4 Indicates <25% of sample inventory leached Indicates between 25 and 50% of sample inventory leached Indicates between 50 and 75% of sample inventory leached Indicates >75% of sample inventory leached 72 Taulukko 68-2 Kooste sivukivien liukoisuuksista (L/S10) Kivilaji # As Cd Co Cr Cu Hg Pb Ni Sb V Zn mg/kg Vna 214/2007 kynnysarvo , Vna 214/2007 alempi ohjearvo Vna 214/2007 ylempi ohjearvo Amphibolite - high sulfur 6 0,013 0,001 0,010 0,012 0,014 0,001 0,011 0,015 0,011 0,034 0,309 Amphibolite - moderate sulfur 10 0,011 0,001 0,010 0,015 0,092 0,001 0,011 0,013 0,039 0,050 0,275 Amphibolite - low sulfur 3 0,010 0,001 0,011 0,014 0,031 0,001 0,012 0,011 0,010 0,051 0,253 Diorite - high sulfur 3 0,010 0,001 0,016 0,011 0,021 0,001 0,010 0,038 0,010 0,029 0,459 Diorite - moderate sulfur 8 0,010 0,001 0,012 0,012 0,036 0,001 0,015 0,011 0,010 0,030 0,319 Diorite - low sulfur 2 0,010 0,001 0,010 0,012 0,016 0,001 0,010 0,023 0,010 0,037 0,252 Monzonite 8 0,010 0,001 0,010 0,014 0,022 0,001 0,010 0,011 0,010 0,035 0,295 Overburden 4 0,010 0,001 0,010 0,088 0,033 0,002 0,020 0,010 0,013 0,032 0,411 Schist 3 0,010 0,001 0,028 0,014 0,014 0,001 0,010 0,153 0,010 0,019 0,661 Skarn 2 0,010 0,001 0,010 0,018 0,013 0,001 0,011 0,015 0,010 0,024 0,201 Keskiarvo 0,010 0,001 0,013 0,021 0,029 0,001 0,012 0,030 0,013 0,034 0, TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 69 Mitkä ovat eri sivukivien (PAF ja NAF) enimmäis- ja keskimääräiset rikkipitoisuudet (tiedot vaihtelevat hakemuksen eri kohdissa). Miten erottelu PAFja NAF-sivukiviin käytännössä tapahtuu louhinnan ollessa käynnissä? Voidaanko

75 sivukivet erotella ja läjittää/käsitellä vielä tarkemmin esimerkiksi sulfidi-, metalliym. pitoisuuksien ja liukenevuuksien sekä mineralogian mukaan? Oheisessa kuvassa on esitetty eri kivilaatujen rikkipitoisuuksia. PAF ja NAF-sivukivien erottelu louhinnasta on käsitelty kiviaineksen hallintasuunnitelmassa (liite 16). Hallintasuunnitelmaa päivitetään louhintasuunnitelman myötä kaivoksen toimintavaiheessa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 70 Miten happoa tuottavat (PAF) sivukivet (arvioitu kokonaismäärä 190 Mt) jakaantuvat sulfidi-, metalli- ym. pitoisuuksien ja liukenevuuksien sekä mineralogian mukaan? Miten näitä tietoja hyödynnetään läjityksen ja ylipäätään sivukiven hallinnan suunnittelussa? PAF-sivukiveksi on määritelty sivukivet (yleisesti liuske, karsikivet sekä keski- ja korkearikkiset amfiboliitti ja dioriitti), joilla on korkea rikkipitoisuus ja/tai riittämätön puskurointikyky, jotta happamien vesiä voisi muodostua. PAF-sivukivi saattaa sisältää kohonneita Al-, Co-, Cu-, Fe-, Mg-, Ni, U-, Zn- ja SO 4 -pitoisuuksia sekä louhinnasta aiheutuvia kohonneita nitraatin pitoisuuksia. Sivukiven ph:n arvioidaan vaihtelevan välillä 2-4. Läjityksen ja sivukiven hallinnan suunnittelua on käsitelty enemmän täydennyskohdassa 74.

76 74 Taulukko Kooste tuloksista, joiden perusteella sivukivi ja irtomaa on määritetty eihappoa muodostavaksi tai happoa muodostavaksi (Srk Consulting 2013a). Lithology # Sulfide sulfur Average Acid Generating Potential (wt%) Average Neutralising Potential kg CaCO3 eq/t Net Neutralising Potential (NNP) Neutralising Potential Ratio (NPR) Amphibolite - high sulfur 6 3,24 101,00 11,50-89,80 0,11 Amphibolite - moderate sulfur 10 0,27 8,53 5,58-2,95 0,85 Amphibolite - low sulfur 3 0,03 0,99 1,11 0,12 1,35 Diorite - high sulfur 3 1,61 50,30 4,44-45,80 0,08 Diorite - moderate sulfur 8 0,38 12,00 4,06-7,97 0,42 Diorite - low sulfur 2 0,04 1,20 7,50 6,30 5,49 Monzonite 8 0,01 0,27 1,67 1,39 16,70 Overburden 4 < ,03 2,21 2,18 70,60 Schist 3 5,13 160,00 25,80-135,00 0,25 Skarn 2 2,04 63,80 12,50-51,30 0,29 Total 49 1,02 31,80 6,40-25,40 9,08 Indicates potentially acid forming characteristics Indicates uncertain acid forming characteristics Indicates non acid forming characteristics Taulukko Kooste sivukiven ja irtomaan haitallisten metallien pitoisuuksista (Srk Consulting 2013a). Vertailuarvona Valtioneuvoston asetuksen 214/2007 ohjearvot. Lithology # As Cd Co Cr Cu Hg Pb Ni Sb V Zn mg/kg Vna 214/2007 kynnysarvo , Vna 214/2007 alempi ohjearvo Vna 214/2007 ylempi ohjearvo Amphibolite - high sulfur 6 2,63 0,23 72,3 76,3 745 <0.1 14, , ,0 Amphibolite - moderate sulfur 10 0,85 0,17 31,2 81,6 242 <0.1 7,84 48,8 0, ,4 Amphibolite - low sulfur 3 1,00 <0.1 28,4 58,2 102 <0.1 4,53 27,1 0, ,0 Diorite - high sulfur 3 0,53 <0.1 42,6 59,5 406 <0.1 4,3 36,7 <0.1 97,9 27,7 Diorite - moderate sulfur 8 0,99 0,18 21,6 39,5 188 <0.1 6,75 23,8 0, ,4 Diorite - low sulfur 2 1,45 <0.1 22,7 75,8 57,7 <0.1 5,55 33,1 < ,5 Monzonite 8 1,69 0,11 13,3 35,4 50,2 <0.1 9,04 24,7 0,13 93,4 46,2 Overburden 4 1,45 <0.1 6,33 50,1 21,2 <0.1 10,4 17,1 0,5 67,4 26,8 Schist 3 10,4 0,23 79,2 96,8 709 <0.1 18, , ,0 Skarn 2 1,40 <0.1 81,1 80,9 375 <0.1 4,5 65,7 < ,5 Total 49 1,90 0,15 34,8 61,9 273 <0.1 8,9 47,4 0, ,7 71 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 71 Perusteltu esitys kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelmassa esitettyjen rikastushiekkojen ominaisuustietojen (pitoisuus-, liukoisuus- sekä haponmuodostus- ja neutralointipotentiaalitiedot) edustavuudesta sekä eri rikastushiekkajakeiden (LIMS- ja runsasrikkiset rikastushiekat) määräarvioiden luotettavuudesta ottaen huomioon rikastushiekka-alueille läjitettävien rikastushiekkojen suuri määrä (76,3 Mt), rikastushiekkojen ominaisuuksien vaihtelevuus ja rikastuskokeissa muodostuneiden rikastushiekkojen vähäinen määrä (edustavuus?). Miten tietoja muodostuvien rikastushiekkojen ominaisuuksista on ajateltu täydentää? Mitkä ovat eri rikastushiekkajakeiden arvioidut keskimääräiset rikki-/sulfidipitoisuudet?

77 Näytemateriaalin edustavuus Edustavan näytteen saaminen rikastushiekan bulkkinäytteestä on suhteellisen suoraviivaista verrattuna esimerkiksi sivukiviin. Rikastushiekkojen ympäristötutkimuksessa edustavuuden kannalta keskeisintä onkin näytemateriaalin valinta itse rikastuskokeeseen. Näytteen edustava valinta rikastuskokeeseen on välttämätöntä myös luotettavan tiedon saamiseksi projektin taloudellisesta potentiaalista. GTK:n heinäkuussa 2011 suorittamassa rikastuskokeessa näytevalinnan edustavuus perustui asianmukaisesti mineraalivarannon arvioinnin blokkimalliin (Wahl, 2011). Blokkimallin laadinnassa oli huomioitu tarpeelliset lähtötiedot ja analyysien laadunvarmistusmenettelyt. Esimerkiksi vanhempaa kairausaineistoa oli analysoitu uudelleen, jotta se saadaan asianmukaisesti laadunvarmistuksen piiriin (Jacobs, 2014). Aineiston laadunvarmistukset suoritettiin CIM-raportointikoodin mukaista (Canadian Institute of Mining, Metallurgy and Petroleum) mineraalivarannon arviota silmälläpitäen. SRK Consulting:n suorittaman työn tarkasti vielä Jacobs toteutettavuusarvioinnin yhteydessä (Jacobs, 2014). Näytevalinnan taustalla on siis tiukkojen kansainvälisten laatuvaatimusten puitteissa tehtyä työtä. Jätelaadut on karakterisoitu myös SGS:n huhti-toukokuussa 2011 suorittaman kokeen rikastushiekoista. Esiintymän seitsemästä malmityypistä SGS rikastuskokeessa oli mukana vain kolme, joten jätelaatukarakterisoinnissa (Eriksson, 2012) GTK:n rikastuskokeen rikastushiekat priorisointiin edustavampana vaihtoehtona: kaikki malmityypit olivat edustettuna. Rikastushiekkajakeet ja niiden laadut Hannukaisen kaivoshankkeessa rikastushiekkaa muodostuu kolmea eri laatua: 1. LIMS matalarikkinen rikastusjäte magneettisesta erottelusta (85 % hiekoista) 2. PO magneettikiisua sisältävä rikastushiekka (9 % hiekoista) 3. PY pyriittiä sisältävä rikastushiekka (6 % hiekoista) GTK:n rikastuskokeen hiekkoja on pidetty ensisijaisena edustavuuden puolesta rikastushiekan karakterisointiraportissa (Eriksson, 2012). SGS:n kokeen karakterisointituloksia voidaan kuitenkin hyödyntää tässä yhteydessä vertailuaineistona - tavallaan myös herkkyystarkasteluvälineenä. GTK:n rikastuskokeen rikastushiekkojen kokonaisrikki- ja laskennalliset sulfidirikkipitoisuudet ovat seuraavat (Eriksson, 2012, Appendix 11): 1. LIMS kokonaisrikki 0,34 %, sulfidirikki 0,31 % 2. PO kokonaisrikki 4,46 %, sulfidirikki 4,16 % 3. PY kokonaisrikki 44,8 %, sulfidirikki 44,2 % SGS:n rikastuskokeen rikastushiekkojen kokonaisrikki- ja laskennalliset sulfidirikkipitoisuudet ovat seuraavat (Eriksson, 2012, Appendix 2): 1. LIMS kokonaisrikki 0,31 %, sulfidirikki 0,26 % 2. PO kokonaisrikki 14,9 %, sulfidirikki 14,4 % 3. PY kokonaisrikki 35,2 %, sulfidirikki 34,5 % Kokonaispitoisuuksia tarkastellessa voidaan todella jonkin verran eroja kahden koerikastuksen PO- ja PY hiekkojen välillä. Eroja on esimerkiksi kupari- ja 75

78 lyijypitoisuuksissa. Suurin rikastusjätejae (LIMS) taas esiintyy kokonaispitoisuuksiltaan varsin samankaltaisena molemmissa koerikastuksissa. ABA-testissä LIMS-hiekan nettoneutralointipotentiaali sijoittuu epävarmalle alueelle. Sama tulkinta koskee sekä SGS:n että GTK:n koerikastusten rikastushiekkoja, mutta GTK:n rikastuskokeen hiekkojen nettoneutralointipotentiaali oli hieman korkeampi kuin SGS:n rikastuskokeen rikastushiekoissa. NAG-testissä GTK:n rikastuskokeen LIMShiekan neutralointikapasiteetti näyttäytyy selkeästi suurempana verrattuna SGS:n kokeen LIMS-hiekkaan. NAG-testin mukainen luokitus GTK:n rikastuskokeen LIMShiekalle olisi NAF (not acid formating, ei happamuutta tuottava). PY ja PO-hiekat luokitellaan PAF-luokkaan (potentially acid forming, happamuutta mahdollisesti tuottava) sekä ABA- että NAG-testien perusteella. Kosteuskammiokokeiden tulokset täydentävät staattisen testauksen tuloksia. PY- ja POhiekoista on odotettavissa raudan, kuparin, nikkelin ja sinkin liukenemista, mikäli sulfidien hapettuminen pääsee etenemään merkittävästi. LIMS-hiekoista (sekä SGS:n että GTK:n rikastuskokeet) liukenee hyvin vähän haitta-aineita. GTK:n rikastuskokeen LIMS-hiekassa karbonaattisen neutralointikapasiteetin hiipuminen on vähäisempää kuin sulfidisen hapontuottokapasiteetin eikä happamuutta muodostu (17 kosteuskammioviikon aikana). SGS:n kolmeen malmityyppiin perustuvan rikastuskokeen LIMS-hiekassa karbonaattinen neutralointikapasiteetti kuluu aavistuksen sulfidista hapontuottokapasiteettia nopeammin. Yleisesti ottaen voidaan havaita, että karbonaatin määrä säätelee jätteen nettoneutralointikapasiteettia (SGS:n ja GTK:n rikastuskokeiden LIMS-hiekkojen vertailu). Kosteuskammiotestin perustella voidaan arvioida, että karbonaatin määrä vaikuttaa sitä kautta vähäisesti myös esimerkiksi sulfaatin ja kuparin määrään suotovedessä pitkällä aikavälillä (olettaen että sulfidiset mineraalit ylipäänsä pääsevät merkittävästi hapettumaan). Merkittävin karbonaattien lähde tarkasteltavien esiintymien alkuperäisessä kiviaineksessa ovat erilaiset karsikivet, jotka ovat malmin pääasiallisena isäntäkivenä. Muilta osin, mineralogisesti tarkasteltuna, rikastushiekan laatuun vaikuttavat tekijät liittyvät sulfidimineraaleihin - erityisesti pyriitin, magneettikiisun ja kuparikiisun määriin alkuperäisessä kiviaineksessa. GTK:n rikastuskokeen rikastushiekkoja voidaan pitää edustavana rikastuskokeen näytevalinnan jo ylempänä esitetyt perusteet huomioiden. Tämän lisäksi rikastushiekan ympäristöominaisuuksiin vaikuttavat avaintekijät ovat tunnistettavissa. Mikäli siis esimerkiksi cut-off grade- valinnan (alin hyödynnettävä pitoisuus) myötä rikastettavan malmin tyyppijakaumaan tulisi muutoksia, rikastushiekan mahdollisen laatumuutoksen suuntaa ja lisätarkastelujen tarvetta pystyttäisiin hyvin arvioimaan. Määräarvioinnin luotettavuus Malmi-rikastushiekkasuhteeksi on kaivannaisjätekarakterisoinnin yhteydessä ilmoitettu 0,67 (massasuhteena). On huomattava, että merkittävästi heikompi suhde heijastuisi erittäin myös hankeen taloudellisessa potentiaalissa ja toteuttamiskelpoisuudessa. Louhintaa ja rikastamista on selvitetty vakavasti hakkeen toteutettavuusarvioinnin yhteydessä ja suhde perustuu senhetkiseen parhaaseen käytettävissä olevaan teknistaloudelliseen tietoon. Valittua prosessia sovellettaessa tähänkin vaikuttaa erityisesti käytettävän malmin laatu. Koska mineraalivaranto on arvioitu erästä laajalti hyväksyttyä kansainvälistä raportointivaatimusalustaa (CIM) silmälläpitäen, voidaan määräarvioinnin taustalla olevan malmin laatutiedon olettaa olevan asianmukaisesti laadittua. 76

79 Täydentävät tarkastelut Jatkossa, täydentäviä rikastuskokeita tehdessä, syntyvät rikastushiekat karakterisoidaan staattisesti (kokonaispitoisuudet, ABA, NAG) ja tuloksia verrataan aikaisempiin karakterisointituloksiin. Laajempaan karakterisointiin ryhdytään, mikäli staattisten karakterisointien pohjalta ilmenee syytä epäillä, etteivät esimerkiksi prosessin tarkentumisen seurauksena uuden rikastushiekan ominaisuudet vastaisi enää alkuperäistä karakterisointia riittävästi. Viitteet Eriksson, N., Tailings and tailigns water characterisation, Hannukainen iron Ore Project, Finland. Jacobs, Geology and Resources, Hannukainen Feasibility Study Wahl G., Metallurgical Sampling Program, Hannukainen & Kuervitikko Deposits, Kolari, Finland, Aug TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 72 Tarkennettu esitys, miten haponmuodostusta (happamien suoto- ja valumavesien muodostumista) runsasrikkisen rikastushiekan läjitysalueella on tarkoitus vähentää kaivoksen toiminnan aikana (jätehuoltosuunnitelman kohdassa 13.4 on mainittu kalkin lisäyksen mahdollisuus). Onko hakija suunnitellut runsasrikkisten rikastushiekkojen rikkipitoisuuden nostamista niin korkeaksi, että rikastushiekka kelpaisi tuotteena hyödynnettäväksi? Tällä hetkellä ei ole tehty tarkempaa esitystä kalkinlisäyksestä runsasrikkiseen rikastushiekkaan. Täydennyskohdassa 79 mainitaan ensi kesän tutkimuksesta, jossa selvitetään emäksisen kuonan käyttöä kaivoksilla. Näistä tutkimustuloksista tulee lisätietoa emäksisen kuonan käytöstä. Täydennyskohdassa 94 on käsitelty rikastushiekan rikkipitoisuuden nostamista niin korkeaksi että rikastushiekka kelpaisi tuotteena hyödynnettäväksi. 73 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 73 Tarkennetut tiedot uraanin liukenemisesta kaivannaisjätteistä (mukaan lukien PAF-sivukivi ja LIMS-rikastushiekka). Liukenevuustiedot puuttuvat taulukoista. Hakemuksen tekstissä (kohdat ja ) uraanin mahdollinen liukeneminen mm. PAF- sivukivestä ja LIMS-rikastushiekasta on todettu. NAG, PAF, OB, LIMS, Py ja Po liukenevuudet eri testien perusteella on esitetty vesienhallintaraportissa taulukoissa 5-8, 5-10 ja Lisäksi taulukossa 7-16 on esitetty sivukivi ja irtomaa-alueilta muodostuvien suotovesien alkuainepitoisuuksia toiminnan lopussa. 74 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 74 Hakemuksessa on esitettävä mahdollisimman yksityiskohtainen kiviaineksen hallintasuunnitelma. Kaivannaisjätteen jätehuoltosuunnitelman kohdassa todetaan, että sivukiven läjityksen tekemisestä laaditaan kiviaineksen hallintasuunnitelma, jonka avulla varmistetaan, että kullekin alueelle läjitetään vain ko. alueelle tarkoitettua jätettä. Kun otetaan huomioon happoa muodostavan

80 sivukiven ja rikastushiekan suuri määrä ja osuus sekä läjitysalueiden laajuus, on kiviaineksen hallintasuunnitelma hyvin keskeinen sekä toiminnan ja kannattavuuden että ympäristövaikutusten ja -riskien hallinnan kannalta. Näin ollen se on oltava mukana jo hakemuksessa. Suunnitelmassa on oltava mm. tieto miten malmin ja sivukivien erottelu ja edelleen sivukivien erottelu eri jakeisiin ja läjitysalueille toimitettavaksi on ajateltu toteuttaa ja miten ongelmallinen kiviaines on ajateltu sijoittaa ja hallita läjitysalueilla niin, että suoto- ja valumavedet ovat hyvin kontrolloitavissa myös kaivostoiminnan päättymisen jälkeen? Liitteessä 16 on alustava kiviaineksen hallintasuunnitelma. Hallintasuunnitelma päivittyy tarkan louhintasuunnitelman myötä kaivoksen toimintavaiheessa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 75 Tarkennetut perustelut läjitysalueiden sijoituksen valinnalle ja toteutuksen suunnittelulle ottaen huomioon mm. alueen poikkeuksellinen maaperägeologia, johon on viitattu aiemmissa kohdissa. Läjitysalueiden sijoitusalueiden valinnoissa on otettu huomioon alueen geologia, ympäristö, geokemia ja hydrologia. Tärkeimpänä tekijänä läjitysalueiden sijoituksen suunnittelulle on alueen pohjavesiolosuhteet. Ei-happoa muodostavat NAF-läjitysalueet ja mahdollisesti happoa muodostavan PAF-läjitysalueet sijoitetaan Hannukaisen ja Kuervitikon louhosten väliin sekä Hannukaisen louhoksen länsipuolelle. Sivukiven läjitysalueet on sijoitettu siten, että mahdollisesti pilaantuneen pohjaveden pääsy ympäröiviin vesistöihin minimoidaan. Mahdollisesti happoa muodostava sivukivi (PAF) sijoitetaan alueille, missä pohjaveden virtaus suuntautuu avolouhokseen, josta vedet voidaan kerätä ja pumpata käsittelylaitokselle. Virtaus on mallinnettu hydrologisella mallilla (Srk Consulting 2012). SRK:n Hydrologista mallia tukevat Helsingin yliopistossa tehdyt selvitykset. Helsingin yliopiston selvityksessä todetaan, että pinta ja pohjavesivirtauksia pystytään hallinnoimaan parhaiten Laurinojan pohjavesialueella (LBV kuvassa, Kuva 75-2), missä vesien virtaus on avolouhokseen päin (Salonen ym. Synthesis-environmental geological implications. Teoksessa: Sedimentological and hydrogeological conditions in Hannukainen, Kolari ). Läjitysalueiden sijoituksen valinnalle on käytetty pohjavesimallinnustuloksia, joita tukee Helsingin yliopistossa tehdyt mallinnustulokset.

81 79 Kuva Kuvassa on esitetty pohjavesialueet ja pohjaveden virtaussuunnat alueella.

82 80 Kuva Helsingin yliopiston mallintama pohjavesialueiden raja. Kuvassa on esitetty vanhat läjitysaluesuunnitelmat (Salonen ym. Synthesis-environmental geological implications. Teoksessa: Sedimentological and hydrogeological conditions in Hannukainen, Kolari ) 76 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 76 Tarkemmat suunnitelmat ja tiedot sivukiven läjitysalueiden pohjarakenteista, suotoveden johtamisjärjestelmistä ja arvio maaperän kantavuudesta sekä

83 laskennallisista painumista suunnitelluilla kuormituksilla. Esitettyjen ratkaisujen osalta on todettava miten ne täyttävät kaivannaisjätteistä annetun asetuksen tavoitteet. Miten pohjavedet ja PAF-sivukivialueilta valuvat ja suotautuvat vedet saadaan virtaamaan avolouhoksen suuntaan ja tarvittaessa käsittelyyn sen jälkeen, kun louhoksen veden pinta on kaivostoiminnan lakattua noussut ympäröivän alueen pohjaveden pinnan tasolle? Pohjarakenne Sivukivialueille ei ole suunniteltu teknisiä pohjarakenteita. Rakennettavilta läjitysalueilta poistetaan puusto ja kasvillisuus. PAF- sivukivialueista poistetaan pintamaa (turve, kivennäismaa) keskimäärin 0,3 m syvyydeltä ja leikattu pinta tasataan. Tasattu läjitysalueen maapohja noudattaa alkuperäisen maanpinnan kaltevuutta ja korkeusvaihteluja. NAF-sivukivialueilla sivukivet läjitetään olemassa olevan maakerroksen päälle. Suotovesien johtamisjärjestelmät Sivukivialueilla muodostuvat suotovedet kulkeutuvat painovoimaisesti läjitysalueiden pohjalle, suotautuvat maaperään ja pohjaveteen ja kulkeutuvat hydraulisen gradientin suuntaa. Läjitysalueiden maaperä on hiekkamoreenia, jossa on paikoin runsaasti karkeita jakeita, hiekkaa ja soraa. On arvioitu, että noin 70 % maaperän kerroksista Hannukaisen alueella koostuu hiekasta ja sorasta, jotka liittyvät eri-ikäisiin harju- ja jokikerrostumiin. Moreenikerrokset ovat pääosin ohuita ja epäjatkuvia. Laaja-alaisia savi- tai silttikerroksia ja paksuja ja laaja-alaisia turvekerroksia ei tutkimuksissa ole tavattu. Karkeimmissa maa-aineksissa on todettu varsin korkeita vedenjohtavuuksia, vaihteluvälin ollessa 1,6x ,7x10-4 m/s. Hyvin vettä johtavat kerrokset toimivat sivukivitäytön alapuolisena vedenjohtumiskerroksena. Tutkimusten mukaan suurin osa pohjavedestä esiintyy hyvin vettä johtavissa hiekka- ja sorakerrostumissa keskimäärin metrin syvyydellä maanpinnasta. Pohjaveden kertymistä ja pohjavesivirtaamia kallioperässä hallitsee rakoverkosto. Kaivostoiminnan aikana louhosten kuivatuspumppaus muuttaa pohjaveden pinnan korkeuksia louhosten lähialueilla, minkä seurauksena louhosten alueella alkaa kehittyä alenemakartio heti toimintavaiheen alkaessa, kun avolouhokset on tyhjennetty vedestä. Alenemakartion alue laajenee toiminnan aikana saavuttaen suurimman laajuutensa toiminnan loppuvaiheissa. Louhinta Kuervitikossa alkaa tämänhetkisen suunnitelman mukaan toimintavuonna 13, jolloin alenemakartion kehitys alueella alkaa. Hannukaisen ja Kuervitikon alenemakartiot yhtyvät noin kahden vuoden sisällä Kuervitikon käynnistymisestä (lupahakemus kuva 7-37), jolloin sivukivialueiden pohjavedet virtaavat molempiin louhoksiin, joista suotovedet kerätään pumppaamalla louhosten kuivatusvesien mukana ja johdetaan Louhosalueella olevalle käsittelylaitokselle. Sivukivialueiden ympärille rakennetaan pintavesiojat, joihin pintavalumavesien lisäksi kertyy sivukivialueilta suotautuneita vesiä. Ojat rakennetaan maastomuotoja noudattaen vähintään 30 m etäisyydelle läjitysalueiden reunasta, jottei niistä aiheutuisi häiriötä tai estettä läjitystoiminnalle. Jokaisen ojan loppupäähän rakennetaan laskeutusallas. Likaiset ojavedet (PAF) kerätään erillään puhtaista valumavesistä (NAF-alueet, pintamaa-alueet), joten PAF- alueiden ympärille likaisten vesien ojan ulkopuolelle 81

84 rakennetaan toinen oja keräämään ympäristöstä tulevia puhtaita vesiä. PAFsivukivialueiden vedet pumpataan Hannukaisen avolouhoksen läheisyyteen rakennettavalle jätevedenpuhdistamolle ja sieltä edelleen Hannukaisen vesivarastoaltaaseen. NAF sivukivialueiden vedet pumpataan suoraan vesivarastoaltaaseen. Varastoaltaasta vedet pumpataan siirtoviemärillä Rautuvaaran selkeytysaltaaseen, ja altaasta Muoniojokeen Reunaojin mitoitus Ojat on mitoitettu kerran 100 vuodessa toistuvalle sadannalle, joka hydrologisen datan perusteella on 78,9 mm /h (SRK Waste Rock dump design). Valumiskertoimena on käytetty 55 %. Luku edustaa mallitarkasteluihin perustuvia luonnontilaisen alueen valumisolosuhteita ja huomioi kevättulvan aikana sattuvat sateet. Sivukivialueiden pinta-alat on mitattu alueen maastomallista ja sivukivialueelta tuleva kokonaisvirtaama on laskettu osa-alueiden pintavalumatietojen perusteella (Taulukko 76-1). Taulukko Sivukiven läjitysalueilla muodostuva pintavalunta. Pint-ala Virtaama NAF PAF Yht. ha ha ha m3/s Itäinen sivukivialue ,2 Läntinen sivukivialue ,1 Reunaojat rakennetaan vähintään metrin syvyisiksi luiskakaltevuuteen 1:3. Ojan pohjan leveys on vähintään 0,3. Ojaluiskiin ja pohjalle levitetään maaperäolosuhteiden edellyttäessä geotekstiili. Eroosiovaurioiden välttämiseksi jyrkät ojaosuudet suojataan rakentamalla ojien pohjalle ja luiskiin 300 mm eroosiosuojakerros kiviheitokkeesta tai vastaavasta materiaalista (Kuva 76-1). 82 Kuva Reunaojan tyyppipoikkileikkaus Virtaaman muuttuessa muutetaan ojan poikkileikkausta kasvattamalla ojasyvyyttä ja ojan leveyttä riittävän kapasiteetin saavuttamiseksi. Rakennettava ojapituus (sivukivialueiden täyttöalueelta tuleville vesille) on noin 24 km, josta Itäisellä sivukivialueella Läntisellä sivukivialueella yhteensä PAF1 5840m PAF m NAF m NAF 5400 m PAF Clean 4150 m PAF Clean 1500 m

85 83 Suoto- ja valumaveden pumppaus Louhosten kuivatusvesipumppaamoiden ja pintavesipumppaamoiden tiedot on esitetty taulukossa (Taulukko 76-2) ja putkistotiedot taulukossa (Taulukko 76-3). Taulukko Hannukaisen kuivatus ja pintavesipumppaamot (Pöyry Finland Oy FCI1018-E0048 Site Water Balance, site water management plan, Hannukainen DFS, Phase 2) Pumppaamo Sijainti Minne pumppaa Mitoitusvirtaama Nosto- Teoreettinen teho Pumppujen korkeus H pumppaus moottori lkm m3/h m3/s m kw kw kpl PS02 Itäinen PAF-alue PAF-selk.- ja keräysallas (edelleen vesienkäsittely) 330 0,092 19, ** PS03 Läntinen PAF-alue Hannukaisen vesienkäsittely 50 0,014 8, PS04 Hannukaisen louhos Vesienkeräysallas edelleen (edelleen vesivarastoallas) ,369 40, PS06 Kuervitikon louhos Vesienkeräysallas (edelleen vesivarastoallas) 620 0,172 8, ** PS11 Läntinen PAF-alue Hannukaisen vesienkäsittely 490 0,136 22, ** Kuivatusvesi: mitoitusvirtaama normaalivuosi, toukokuu Prosessivesi: mitoitusvirtaama kerran 50 vuodessa toistuva märkä vuosi ** Toiminnan alkuvaiheessa keskimääräisellä virtaamalla 1+1, maksimivirtaamalla 2+0 PS04, PS03 louhosten kuivatusvesipumppamoita Taulukko Hannukaisen kuivatus- ja pintavesipumppaamot; putkitiedot (Pöyry Finland Oy FCI1018-E0048 Site Water Balance, site water management plan, Hannukainen DFS, Phase 2) Putkilinja Väli Johto- Mit. virtaama Halkaisija Pituus osuus m3/s (DN) m II PS02-PS * G III PS03- Hannuk vesienkäsittely IV PS04- Vesivarasto VI PS06 - Vesivarasto X Läntinen NAF- PS04 1* G XIII PS11-Hannuk vesienkäsittely * G * Gravitaatiopukti Louhosten kuivatusvesipumppaamot ovat pakettipumppaamoita varustettuna uppopumpuilla. Pumppaamo PS03 on pakettipumppaamo, jossa kuiva-asenteiset pumput. Muut pumppaamot ovat paikalla rakennettuja pumppaamoita ja pumput kuivaasenteisia. PAF-alueelta tulevien vesien kanssa kosketuksiin joutuvien pumppaamoiden putkistot ja laiteet rakennetaan haponkestävästä teräksestä. Paineputket rakennetaan standardien SFS-EN ja SFS-EN mukaisella. HDPE- muoviputkella, jonka paineluokka on PN6. Putkistot on mitoitettu virtausnopeudelle 1 m/s. Maksimivirtaamalla virtausnopeudeksi sallitaan noin 1,5 m/s. Putket asennetaan 2 m syvyyteen (etäisyys putken pohjasta). Routasyyvys suunnittelualueella on 2,8 m. Putket pidetään sulana pumppausjärjestelyillä. Tarvittaessa putket eristetään. Lumen vaikutus on huomioitu routasyvyyttä alentavana tekijänä. Putket rakennetaan mahdollisuuksien mukaan jatkuvasti laskeviksi. Linjojen

86 ylimpiin kohtiin rakennetaan ilmanpoistoventtiilit ja alimpiin kohtiin tyhjennyshaarat ojiin. Asennus- kaivu- ja täyttötöissä noudatetaan Infra Ryl 2010 työtapaohjeita huomioiden asiakirjaan tehdyt päivitykset ja muutokset. Reunaojien sijainnit on esitetty jätehuoltosuunnitelman kuvissa 8-5 ja 8-6 ja ojien pituusleikkauspiirustukset liitteessä 17. Pumppaamoiden ja putkilinjojen sijainnit on esitetty liitteessä 18 ja putkilinjojen pituusleikkauspiirustukset liitteessä 19. Arvio maaperän kantavuudesta sekä laskennallisista painumista suunnitelluilla kuormituksilla Sivukiven läjitysalueet perustetaan kivennäismaapohjalle. Maakerroksen paksuus vaihtelee välillä 0,5 42 m. Paksuimmat maakerrokset ovat itäisen sivukivialueen pohjois-luoteisosissa. Läntisen läjitysalueen kohdalla kerrospaksuus on vaihtelee välilläa 2-14 m. Maaperä on enimmäkseen hiekkamoreenia. Alueella on paikoin myös hiekka ja soraesiintymiä, paikoin kallio nousee maanpintaan. Maaperässä ei ole jatkuvia laaja-alaisia siltti- tai savikerroksia, eikä paksuja ja laaja-alaisia turvekerroksia. Maapohja on alueen geologisen syntyhistorian ja maa-aineksen fysikaalisten ominaisuuksien perusteella tiivistä, rakentamiseen soveltuvaa ja muodostaa kantavan rakennuspohjan. Alavammilla alueilla tavattujen suhteellisen pienialaisten hienoainesta sisältävien maakerrosten ja turvetta sisältävien alueiden ei katsota heikentävän rakenteellista vakautta. Turvekerrosten painumien on vähäistä, kun huomioidaan sivukiviläjityksen mittasuhteet. Turpeet pyritään kuitenkin poistamaan ja hyödyntämään sivukiven läjitysalueiden maisemoinnissa Painumatarkastelu on liitteessä 20. Tulosten mukaan laskennalliset painumat itäisellä sivukivialueelle ovat mm ja läntisellä alueella mm. Miten ratkaisut ( pohjarakenne, sivukivialueiden suotovesien johtamisjärjestelmä) täyttävät kaivannaisjätteistä annetun asetuksen tavoitteet. Kaivannaisjäteasetuksessa (190/2013) ei ole annettu rakenteellisia ohjeita jätealueiden pohjarakenteista tai suotovesien keräysjärjestelmistä. Jätealueen perustamisessa on huomioitava asetuksen 7, jonka mukaan on huomioitava, että 1. jätealueesta ei aiheudu maaperän, vesistön, pohjaveden tai ilman pilaantumista eikä muuta ympäristön pailaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon alueen sijainti sekä alueen geologiset, hydrologiset, hydrogeologiset ja geotekniset ominaisuudet; 2. jätealueesta ei aiheudu pitkänkään ajan kuluessa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ottaen huomioon syntyvä suotovesi, muu jätevesi sekä eroosio; 3. jätealueen fyysinen vakaus varmistetaan sekä ympäristön pilaantuminen ja maisemahaitta ehkäistään asianmukaisin rakentein; Pohjaveteen kohdistuvat laadulliset ja määrälliset vaikutukset kaivostoiminnan eri vaiheissa (rakennusvaihe, toimintavaihe ja sulkemisvaihe) on arvioitu hyödyntämällä Hannukaisen alueen perustilaselvityksiä ja SRK:n tekemästä hydrologisesta mallinnuksesta saatuja tietoja (SRK 2013a ja b). Pohjavesimallinnuksen pääperiaatteet on esitetty lupahakemuksen luvussa 7.4. Toiminnan aikana pohjavesivirtaus läjitysalueilta suuntautuu louhosten kuivatuspumppauksesta johtuen käytännössä koko kaivoksen elinkaaren ajan kohti 84

87 avolouhoksia. Tästä johtuen toiminta-aikana suotovesistä ei aiheudu päästöjä kaivosalueen ulkopuolelle. 85 Kuva Liuenneiden aineiden kulkeutuminen Hannukaisen kaivosalueella toiminnan loppuvaiheessa (SRK 2013 UK5511- Hannukainen Impact Mitigation Final Report. Pohjaveden laatua heikentäviä vaikutuksia on arvioitu kohdistuvan toimina-aikana kaivosalueen länsipuolelle Kivivuopionvaaran pohjavesialueelle ( ) (SRK 2013a). Pohjaveden kadmium- ja nikkeliptoisuuksien on mallinnettu ylittävän WHO:n juomavedelle asettamat ohjearvot (2001) ja sulfaatti- ja mangaanipitoisuuksien juomavedelle asetetut laatusuositukset (STM 1352/2015). Sulkemisen jälkeen pohjavesivirtaus suuntautuu edelleen kohti Hannukaisen louhosta ja suotovedet voivat heikentää alapuolisen pohjaveden laatua. Avolouhoksen eteläosasta pohjavesivirtaus suuntautuu kohti Äkäsjokea ja vaikuttaa myös joen ja louhoksen välisen alueen pohjaveden laatuun. Suotovedet virtaavat ja leviävät pohjavesivirtauksen mukana myös läjitysalueiden ulkopuolelle. Kaivosalueen ulkopuolelle suuntautuu sivukivialueilta pohjavesivirtausta läntisen sivukivialueen (NAF) alueelta. NAFsivukiven alkuainepitoisuudet ovat pieniä ja alittavat pääosin esim. Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä 1352/2015 talousvedelle määritellyt enimmäispitoisuudet ja suositusarvot. Pitoisuudet ovat niin alhaisia, ettei niillä ole arvioitu olevan vaikutusta pohjaveden käyttökelpoisuuteen. Aktiivisen kaivostoiminnan jälkeen pohjavedenpinnan taso palautuu Hannukaisen Kuervaaran pohjavesialueella. Pohjaveden laatu noudattelee avolouhokseen täyttyvän veden laatua. Tämän vuoksi Kuervaaran pohjavesialueen veden laatu ei oletettavasti

88 täytä juomavedenlaadulle annettuja raja-arvoja (SRK 2013a). Vedenlaatu on jo nykyisellään sellainen, että hyödyntäminen talousvesikäytössä on kyseenalaista. Tulevaisuudessa muutokset pohjavesialueilla ovat niin merkittäviä, että alueen poistamisesta pohjavesiluokituksesta on tehty luokitusmuutosesitys Lapin ELYkeskukselle ( ). Kivivuopionvaaran pohjavesialueen ( ) arvioidaan palaavan vähitellen kaivostoiminnan jälkeen ennen kaivostoimintaa vallinneeseen tilaan (Ramboll Finland Oy 2013). Ympäristö pilaantuminen tai sen vaara on mahdollinen, jos sivukivialueiden reunaojien, pumppaamoiden ja putkistojen kapasiteetti ei ole riittävä, laitteiden toimivuudessa tai kunnossa on puutteita. Em. seikat otetaan huomioon suunnittelussa ja tarkkailussa. Louhoksen kuivatusvedet käsitellään öljynerottimessa. Suotovesien johtamisjärjestelmä ei sinällään pilaa ympäristöä. Läjitysalueilta purkautuvat ja pohjaveteen päätyvät suotovedet voivat pitkällä aikavälillä paikallisesti heikentää Hannukaisen alueen pohjaveden laatua luontaisesta tasostaan. Suotovesien ei kuitenkin ole arvioitu vaikuttavan Äkäsjoen ja Kuerjoen vedenlaatuun (täydennyskohta 66). Rakenteista ei myöskään aiheudu ilman pilaantumista. Sivukivialueiden maapohja on kantavaa moreenia. Maapohjan mahdollinen vähäinen painuminen ei heikennä sivukivialueiden fyysistä vakautta siten, että ympäristö sen seurauksen pilaantuisi tai aiheutuisi maisemahaittaa. Sivukivitäytön reuna-alueet rakennetaan 35 kaltevuuteen ja luiskiin rakennetaan liikennöintiä varten 30 m leveät terassit. Toimenpiteillä varmistetaan, ettei sivukivialueella pääse kehittymään eroosiota, joista voisi aiheutua esim. reunaojien tukkeutumista. Miten pohjavedet ja PAF- sivukivialueilta valuvat ja suotautuvat vedet saadaan virtaamaan avolouhoksen suuntaan ja tarvittaessa käsittelyyn sen jälkeen, kun louhoksen veden pinta on kaivostoiminnan lakattua noussut ympäröivän alueen pohjaveden pinnan tasolle Louhosvesialtaiden täyttyminen luontaisesti kestää SRK:n arvioin mukaan yli 80 vuotta. Hannukaisen ja Kuervitikon avolouhosten luonnollista täyttymistä nopeutetaan pumppaamalla vesiä louhoksiin sekä vesivarastoaltaasta että ympäröivistä vesistöistä, kuten Äkäsjoesta, Valkeajoesta ja Kuerjoesta. Avolouhoksiin tulee lisäksi vettä sadannasta, pohjavesipurkaumina sekä kaivosalueen ja läjitysalueiden pintavalunnasta. Kun louhokset täytetään aktiivisesti, Kuervitikon louhos voisi täyttyä 4-10 vuodessa ja Hannukaisen louhos Luontaisen pohjavesipinnan saavuttamisen koko toimintaalueella on arvioitu kestävän nopeuttamisesta huolimatta yli 20 vuotta. Louhosten vedenlaatu kehittyy pitkällä aikavälillä alueen luontaisen geologian mukaisesti, mutta vedenlaatuun vaikuttavat edelleen myös PAF-sivukivialueiden suotovedet. Vaikutus ulottuu Äkäsjokeen saakka (Kuva 76-2). SRK Consulting (2012, 2013b) on mallintanut louhosveden laatua tuotannon aikana ja louhinnan päättymisen jälkeen. Tarkastelun tulokset on esitetty ympäristölupahakemuksen liitteen 8 taulukossa 5-7. Kun louhosten vesipinta on tavoittanut tasapainotilan, voi Kuervitikon louhoksesta ylivuotaa vettä Kuerjokeen ja Hannukaisen louhoksesta Äkäsjokeen. Ylivuotovesien vesistövaikutuksia on tarkasteltu YVA-vaiheessa vesistömallilaskelmin (Ramboll Finland Oy 2013). Louhosten ylivuodon on oletettu laskelmissa ajoittuvan noin 70 vuoden päähän toimintojen lopettamisesta. Vaikutusten arvioinnissa ei ole huomioitu 86

89 louhosten aktiivisia täyttötoimenpiteitä, jotka nopeuttavat louhosten täyttymistä, ja joiden on katsottu parantavan muodostuvan louhosjärven vedenlaatua ja pienentävän päällys- ja alusveden välisiä laadullisia eroja. Louhosvesien laadun ja vesistövaikutusten ei ole arveltu edellyttävän ylivirtausvesien käsittelyä. Mikäli toiminnan aikana tai sulkemisen jälkeen todetaan, että ylivuotoveden laatu edellyttää käsittelyä, voidaan vedet johtaa käsittelylaitokselle ylivirtauskohdista. Louhosvesien vaikutukset vesistöihin on esitetty tarkemmin ympäristölupahakemuksen luvussa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 77 Selvitys ja perustelut, miten happoa muodostavien PAF-sivukivien osalta on päädytty esitettyyn läjitysratkaisuun. Miten käytännössä rajoitetaan happamien ja kohonneita Al-, Co-, Cu-, Fe-, Ni-, U-, Zn-, Mg- ja SO 4 -pitoisuuksia sisältävien suoto- ja valumavesien muodostumista kaivoksen toimintavaiheessa? Läjitysalueiden sijoittamisesta on kerrottu täydennyksen kohdassa 75. PAF-sivukivi läjitetään suoraan tasatulle maapohjalle, josta on ensin poistettu kasvillisuus ja pintamaat noin 0,3 m syvyydeltä. Sivukivialueille ei rakenneta teknisiä pohjarakenteita. Alueilla muodostuvat suotovedet kulkeutuvat pohjavesivirtauksen mukana avolouhokseen, josta ne kerätään ja pumpataan käsittelylaitokselle. Happamia ja kohonneita Al-, Co-, Cu-, Fe-, Ni-, U-, Zn-, Mg- ja SO 4 -pitoisuuksia sisältävien suotoja valumavesien muodostumista ei rajoiteta kaivoksen toimintavaiheessa. PAF sivukivialueen vedet käsitellään Hannukaisen jätevedenpuhdistamolla ennen johtamista Muonionjoen vesistöön. Sitä mukaa kun läjitysalueet ovat suunnitellussa täyttökorkeudessa, alueita aletaan sulkea, tämä rajoittaa myös suotovesimäärää. 78 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 78 Alueelle on tarkoitus tehdä kaksi isoa avolouhosta. Hakijan on selvitettävä, voidaanko louhintaa rytmittää niin, että toisen louhoksen sivukivet, etenkin PAFsivukivet läjitetään jo muodostuneeseen louhokseen (jolloin louhoksen täyttyessä jäisivät veden pinnan alle). Tästä on laadittava vähintään alustava suunnitelma. Hannukaisen alueelle tulee toiminnan aikana kaksi avolouhosta, Hannukaisen avolouhos ja Kuervitikon avolouhos. Louhinnan suunniteltu rytmitys on sellainen, että toiminta alkaa Hannukaisen keskiosasta ja laajenee tarkan suunnittelun mukaisesti lohkoina eri osiin keskiosasta leviten. Louhintaa ohjaa malmin metallipitoisuudet, joiden tasaamiseksi malmisyötteessä, malmikiveä syötetään rikastukseen eri lohkoista samaan aikaan. Muuten syötteen laatu vaihtelee liiaksi ja vaikeuttaa rikastamon ohjausta ja voi vaikuttaa rikasteen saantiin ja jätteen määrän kasvuun, sekä liialliseen rikastuskemikaalien annosteluun. Ohjaavina arvoaineina ovat kaikki talteen otettavat metallit; rauta, kupari ja kulta. Kuervitikon esiintymä otetaan käyttöön vasta noin 10 toimintavuoden jälkeen, jotta toiminta-aikana ei ole turhaan auki liian isoa pinta-alaa kaivosaluetta, pumppauksineen yms. vesienjohtamistoimineen.

90 Etu on merkittävä kun ensimmäiset 10 vuotta voidaan toimia vain Hannukaisen alueella. Etu on taloudellinen ja myös ympäristöä säästävä. Tämän louhinnan suunnitellun rytmityksen perusteella ei tule olemaan tyhjiä louhoksen osia eri aikaisesti, vaan vasta louhinnan loppuessa kaikki eri louhinnan osat saavuttavat pohjatasonsa. Täten ei ole mahdollista ottaa jotain louhosta tai osaa sivukiven täyttöpaikaksi, ainakaan toiminnan aikana. Avolouhostoiminnan jälkeen sivukivien varastointi avolouhosten pohjalle voisi olla mahdollista, jollei syvemmältä nykyisin tunnetun malmin alla ole toista malmilinssiä. Toimija tekee kesällä 2017 muutamia syviä timanttikairareikiä nykyisen malmiesiintymän alle, koska jo Northland Mines Oy:n aikana tehdyissä geofysikaalisissa mittauksissa on todettu voimakas anomalia nykyisin tunnetun malmin alla. Anomalian analogia tunnettuun malmiin on hyvin samanlainen. Kaikki aikanaan kairatut reiät ovat olleet lyhyitä, eikä yksikään ole ulottunut tuohon anomaliaan asti. Kesän 2017 aikana selviää onko maanalaiseen toimintaan johtava malmilinssi olemassa ja riittävän rikas. Tulos ei kuitenkaan vaikuta voimassa olevaan kaivossuunnitelmaan vaan on mahdollinen jatke ja harkinnassa hyvin paljon myöhemmin. Kuitenkin tämän mahdollisuuden ollessa realistinen, kaivosyhtiö ei voi suunnitella toimintaa niin, että ensin syntyvät avolouhokset täytettäisiin sivukivellä ja vaikeutettaisiin loppumalmin louhinta. Tähän tulee jo velvoite Tukesinkin suunnalta TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 79 Vesienhallintasuunnitelmassa on yhtenä vaihtoehtona mainittu emäksisen kuonan, kuten teräkuonan, läjitys PAF-sivukivikasoihin tarkoituksena happamien valumavesien muodostumisen vähentäminen. Mikäli toimenpide on tarkoitus toteuttaa, on siitä laadittava tarkempi selvitys/suunnitelma yhtenä osana kiviainesten hallintaa. Toiminnanharjoittajalla on alustava suunnitelma PAF-sivukivikasojen happamien valumavesien vaikutuksen pienentämiseksi läjittää rakenteeseen sopiviin kerroksiin, esim pohja tai peittorakenteina emäksisiä teollisuuden sivuvirtatuotteita. Riittävän isoina volyymeinä kohtuullisella etäisyydellä rautatien saavutettavissa olevia sivuvirtoja ovat esim. SMA Mineral Oy:n kalkkiuunin sytytyksessä syntyvä puoliksi-palanut kalkki, sekä Outokummun terästehtaan AOD teräskuonan hienofraktio. Näiden sivuvirtatuotteiden käytettävyyttä ja rakenteita tutkitaan paraikaa Kemin Digipoliksen koordinoimana sekä Tekes-hankkeena että Oulun Yliopiston tutkimuksena. Molemmat tutkimukset ovat menossa ja vielä kesken. Alustava lausunto on Oulun Yliopistosta seuraava: AOD-kuona saadaan mekaanisesti käsiteltynä ja kemiallisesti aktivoituna käytettäväksi sideaineen tavoin maa- tai kiviaineksen lujittamiseen. Käsiteltynä vedenjohtavuus on pieni ja sidotun materiaalin lujuus suuri. Täten materiaalin käyttöpotentiaali on huomattava erityisesti sivukivikasojen ja rikastushiekka-altaiden tiivistysrakenteena ja haitta-aineita sitovana materiaalina. (Kauko Kujala, Oulun Yliopisto, Vesi- ja ympäristötekniikka, professori)

91 Suunnitelmia voidaan sivuvirtojen käytön osalta tarkentaa kaikkien testitulosten tultua valmiiksi. Kesällä 2017 tehdään pilotti Kittilässä tai Kevitsassa asian testaamiseksi ja hanke on saanut rahoitusta TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 80 Miten mahdollista uraanin liukenemista NAF-sivukivialueelta on suunniteltu rajoitettavan? Tällä hetkellä toimintavaiheen mahdollista uraanin liukenemista NAF-sivukivialueilta ei ole suunniteltu rajoittavan. NAF sivukivialueelta pintavedet kerätään Hannukaisen vesivarastoaltaaseen, josta ne edelleen puretaan Muonionjokeen. Muonionjokeen purettavan uraanin keskimääräinen pitoisuus on 0,02 mg/l, toimintavuosien aikana. Tämä nostaa purkuputken alapuolella laskennallisesti uraanipitoisuuksia 0,01-0,09 µg/l. Huomioitavaa on että uraanin pitoisuustasot laskevat nopeasti alavirtaan mennessä. Uraanin luonnontaso Muonionjoessa on noin 0,09 µg/l. Tämän vuoksi uraanin liukenemiselle NAF-sivukivialueilta ei ole vesiensuojelullisia perusteita. Toiminnan jälkeisessä vaiheessa NAF sivukivialue peitetään, jolla vähennetään uraanin liukenemista sivukivialueilta. 81 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 81 Tarkennetut suunnitelmat sivukivialueiden luiskan rakentamisesta kaltevuuteen 1:3 ja pintarakenteiden toteuttamisesta jo toiminnan aikana. Toiminnan aikana sivukivialueiden täyttö tapahtuu portaittain noin 20 metrin korkuisina täyttökerroksina siten, että toiminnanaikainen täyttökerrosten ulkoluiskan kaltevuus on noin 35 (n. 1:1,4 1,5). Täyttökerrosten väliin jää 30 m leveät terassitasanteet ulkoreunalle, jolloin ulkoluiskan keskimääräinen kaltevuus terassitasanteet huomioiden on noin 1:3. Lopputilanteessa ulkoluiskat muotoillaan koneellisesti terassitasanteilta luiskaltevuuteen 1:3. Tarkempi läjityksen toteutussuunnitelma laaditaan toteutussuunnitteluvaiheessa. Sivukivialueiden täyttösuunnitelmassa on läjitysalueiden täyttö vaiheistettu alueittain ja täyttökerroksittain (Taulukko alla). Tämä mahdollistaa pintarakenteiden toteuttamisen jo toiminnan aikana eri alueiden täyttymisen myötä. Esimerkiksi läntisellä täyttöalueella sulkemistoimenpiteet voidaan taulukon perusteella aloittaa, kun täyttötoiminta itäisellä täyttöalueella jatkuu edelleen.

92 90 82 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 82 Millä tavalla rikastushiekan läjityksen jatkamisesta vanhan rikastushiekka-alueen täyttymisen jälkeen pohjoisen suuntaan jätevedenpuhdistamon selkeytysaltaaseen on sovittu toimijoiden kesken? Toimijoiden kesken on laadittu esisopimus (Vielä allekirjoittamaton) siitä, että kaivostoiminnan alkaessa kaivosyhtiö saa omistukseensa maa-ja vesialueet pohjoisen padon luota (Jätevedenpuhdistamon pato) etelään päin. Myös pohjoinen pato siirtyisi siinä yhteydessä kaivosyhtiölle. Jätevedenpuhdistamon uuden ympäristölupansa vaatimusten mukaan joutuu muuttamaan puhdistusprosessiaan sellaiseksi, että isoa allasta typen poistoon ei tarvita. Rakentamisen yhteydessä tehdään putkilinja puhdistamolta Rautuvaaran eteläiselle padolle, ja siitä edelleen putkilinja Muoniojokeen samassa kaivannossa kaivoksen purkuputken kanssa. Esisopimuksessa on yksilöity kustannuksien jakaantuminen osapuolien kesken. Sopimusta on laadittu hyvässä yhteisymmärryksessä osapuolten kesken, ja hankkeen ajoituksen synkronointia huomioiden. 83 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 83 Yksityiskohtainen suunnitelma rikastushiekka-altaiden, erityisesti runsasrikkisen rikastushiekka-altaiden, pohja- ja patorakenteista sekä toimenpiteistä sen varmistamiseksi, ettei rakennettavien kerrosten alle jää hyvin vettä läpäiseviä kerroksia. Runsasrikkisen rikastushiekka-altaan pohjarakenne ylhäältä lukien on seuraava:

93 91 Patojen tyyppipoikkileikkaukset on esitetty ympäristölupahakemuksen liitteessä 5. Runsasrikkisen rikastushiekka-altaan yleissuunnitelmapiirustuksia on esitetty liitteessä 21. Yksityiskohtaiset suunnitelmat pohja- ja patorakenteista tehdään toteutussuunnitelmavaiheessa. Patorakenteiden alta mahdollinen pintaosan karkea kerros joko poistetaan kokonaan tai suora suotovirtausyhteys padon ali katkaistaan tiivistysuralla, jolloin karkeaan kerrokseen kaivetaan padon pituussuuntainen ura, joka täytetään moreenilla. Karkeiden kerrosten poistamisen ja padon alapuolisten tiivisteurien tarkempi yksityiskohtainen suunnittelu tehdään toteutussuunnitteluvaiheessa. 84 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 84 Arvio mahdollisuudesta sijoittaa rikastushiekkoja Rautuvaaran vanhaan maanalaiseen kaivokseen pastatäyttönä. Rautuvaaran avolouhoksissa on mahdollisesti ruhjeisuutta. Rautuvaaran avolouhosten mahdollista ruhjeisuutta ei ole tutkittu tarpeeksi, jotta voitaisiin sanoa kuinka paljon avolouhoksiin sijoitetuista rikastushiekoista kulkeutuu päästöjä ruhjeiden kautta. Näin ollen runsasrikkistä rikastushiekkaa ei suunnitella läjitettäväksi Rautuvaaran vanhoihin avolouhoksiin. 85 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 85 Tarkemmat tiedot LIMS-hiekkojen ominaisuuksien määrittämisestä (onko YVAvaiheen määritykseen tehty muutoksia, kuvaus testimenetelmistä). Miten varmistetaan, ettei LIMS-rikastushiekan läjitys Rautuvaaran vanhojen rikastushiekkojen päälle aiheuta ongelmia? Miten tieto, että olemassa olevan läjitysalueen pohjois- ja luoteisreunassa rikastushiekka on läjitetty vettä verrattain hyvin läpäisevän hiekka- ja soramoreenin päälle (suotovesi kulkeutuu moreenikerroksen pohjaveteen), on otettu huomioon läjitysalueen ja läjityksen

94 suunnittelussa? Arvio, voiko Rautuvaaraan läjitettävistä LIMS-hiekoista liueta haitallisia aineita veteen, esimerkiksi uraania. Jätehuoltosuunnitelmassa rikastushiekasta esitettyjen liukoisten pitoisuuksien analyysit eivät kata samoja aineita kuin kokonaispitoisuuksia on esitetty. Lims-hiekkojen ominaisuuksien määrittämisestä ei ole tehty lisää testejä YVA-vaiheen jälkeen. Käytetyt testimenetelmät on kuvattu vesienhallintaraportissa kohdassa LIMS-hiekkojen liukoisuuksista saadaan lisää tietoa suunniteltujen koelouhinnan ja rikastuskokeiden jälkeen. Koerikastuksen rikastushiekkojen (SGSMet Pp 2011) ja GTK Main PP 2011) ominaisuuksien määrittämisessä on käytetty seuraavia määritysmenetelmiä: 92 Alkuaineiden mineralogia :XRD-analyysi Kokonaispitoisuudet:ICP-AES/MS-teknikka 48 alkuainetta Hapontuotto- ja neutralointipotentiaali: o -ABA-testi (EN15875) o -NAG-testi Rikastushiekan liukoisuudet o -2-vaiheinen ravistelutesti (EN ) o -kosteuskammiotesti HC (ASTMD ) (2001) Rikin kokonaispitoisuus: rikkianalysaattori (Leco) Hiilidioksidimääritys TIC Kosteuskammiotesti (HC-testi) on teollisuudessa käytetty standarditesti, jolla voidaan arvioida hapon muodostusta ja metallien huuhtoutumista pitkällä aikavälillä. Testeissä näyte altistetaan toistuvasti kuivalle ja kostealle ilmalle huoneen lämpötilassa, mitä seuraa toistuva huuhtominen deionisoidulla vedellä ja huuhtoutuvan veden kerääminen ja analysointi. NAG- ja Kappa-testien tulokset on skaalattu vastamaan HC-testiä. NAG-testien tulokset skaalattiin vastaamaan aineiden liukenemista HC-testin aikana vertaamalla NAGtesteissä huuhtoutunutta sulfaattia HC-testissä keskimäärin huuhtoutuneeseen sulfaattipitoisuuteen viikoilla Korjauskertoimena NAG-testeille on käytetty 1/1000. Miten varmistetaan ettei LIMS-rikastushiekan läjitys Rautuvaaran vanhojen rikastushiekkojen päälle aiheuta ongelmia? Rautaruukki Oyj on saanut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen (16/0215/2) , jonka mukaan vanhat Rautuvaaran rikastushiekka-altaat on peitettävä mennessä. Rikastushiekan pumppaamisesta vanhan läjitysalueen päälle aiheutuvat mahdolliset ongelmatilanteet voisivat liittyä jätealueen vakauteen ja alueella muodostuvien suotovesien hallitsemattomaan purkautumiseen alueen ulkopuolelle. Ongelmatilanteisiin varaudutaan suunnitelmallisella täyttötoiminnalla, rakentamalla rikastushiekka-alueen ympärille padot estämään rikastushiekan ja suotovesien leviäminen tulvatilanteessa hallitsemattomasti ja ohjaamalla yläpuolisen selkeytysaltaan ylivuoto hallitusti rikastushiekka-alueen ohi.

95 Rikastushiekan läjitys aloitetaan penkereeltä vanhan rikastushiekkatäytön keskiosasta, josta vähitellen siirrytään pohjoiseen. Rikastushiekka läjitetään ennalta laaditun täyttösuunnitelman mukaan. Suunnitelmaa tarkennetaan ja muutetaan rikastushiekan käyttäytymisen sitä edellyttäessä. Rikastushiekka-alueen pohjois- ja eteläreunaan rakennetaan maapadot ja itä ja länsireunaan tiepenkereet. Tiepenkereen alitse rakennetaan rummut, joiden avulla rikastushiekka-alueella muodostuvat suotovedet johdetaan penkereen takana oleviin ojiin ja edelleen selkeytysaltaaseen. Moreenipenkereiden läpi voi rikastushiekkaalueelta myös suotautua vesiä ojaan. Reunaojien ulkopuolelle kaivetaan niskaojat, jotka keräävät ja johtavat ympäristöstä tulevat puhtaat valumavedet rikastushiekka-alueen ohi Niesajokeen. Tulvatilanteessa ojat katkaistaan sulkemalla rummut jotta ongelmalliset vedet eivät suoraan kulkeutuisi selkeytysaltaaseen. Patojen tyyppipoikkileikkaukset on esitetty ympäristölupahakemuksen liitteessä 5. Reunapenkereiden rakenne on esitetty kuvassa (Kuva 85-1). 93 Kuva Tyyppipoikkileikkaus LIMS-rikastushiekka-alueen padosta. Patojen rakentamisessa otetaan huomioon, että ne ovat riittävän korkeat tai että niitä voidaan korottaa, mikäli rikastushiekka asettuu läjityksessä loivempaan tasoon kuin on arvioitu. Rikastushiekan läjitysalueelta tulevia vesiä on mahdollista suurelta osin pidättää rikastushiekka-alueella toukokuun ajan ja purkaa vedet selkeytysaltaaseen ja edelleen Muonionjokeen vasta kevättulvapiikin jälkeen. Rikastushiekka-altaan tarjoama lisävarastokapasiteetti vaihtelee läjitystoiminnan vaiheiden mukaan. Kaivoksen toiminnan loppuessa rikastushiekka-alueen päälle rakennetaan tiivis pintarakenne, joka koostuu bentoniittimatosta ja metrin maakerroksesta. Sulkemistoimenpiteitä tehdään vähitellen kaivoksen toiminta-aikana alueen eteläosasta lähtien. Tiepenkereiden alitusrumpuja jatketaan ja niiden avulla johdetaan rikastushiekka-alueen peittorakenteen päältä puhtaat valumavedet niskaojaan. Tiivis pintarakenne vähentää sadevesien kulkeutumista jätetäyttöön ja siitä mahdollisesti aiheutuvaa ylitulvimista pitkällä aikavälillä. Täyttötoiminnan aikana seurataan rikastushiekan kaltevuuskulmaa, täytön painumista, rikastushiekka-alueen täyttöastetta, patojen vedenpitävyyttä ja muodonmuutoksia. Myös ojien vesimääriä mitataan ja seurataan rikastushiekka-alueelta tulevan valumaveden laatua. Padot tarkistetaan patoturvallisuusohjeen mukaisesti.

96 Miten tieto, että olemassa olevan läjitysalueen pohjois- ja luoteisreunassa rikastushiekka on läjitetty vettä verrattain hyvin läpäisevän hiekka- ja soramoreenin päälle (suotovesi kulkeutuu moreenikerroksen pohjaveteen), on otettu huomioon läjitysalueen ja läjityksen suunnittelussa? Pohjavesimallinnuksen (SRK2013 a) perusteella pohjavesi virtaa harjuilta ja korkeilta maastonkohdilta (interfluuvit) gradienttia myöten kohti laaksojen pohjilla sijaitsevia järviä ja jokia. Rikastushiekka-alueen pohjoispään kohdalla on vedenjakaja, joka ohjaa osan pohjavesistä kohti YYHT:n selkeytysallasta. Pohjaveden päävirtaussuunta on lounaaseen rikastushiekka-alueen suuntaisesti. Niesajokilaaksosta ei ole pohjaveden virtausta ulospäin. 94 Kuva Pohjavesimallinnuksen perusteella arvioidut pohjavesipinnat Rautuvaaran alueella sekä likimääräinen pohjaveden pinnan jakaja pohjoisaltaan alueella (SRK 2013a).

97 95 Kuva Suotovesien kulkeutuminen rikastushiekka-alueilta Rikastushiekka-alueen pohjois- ja luoteisosasta rikastushiekan alapuolisista hiekka- ja sorakerroksista voi pohjavesivirtaus paikallisesti suuntautua rikastushiekka-alueen länsireunaa kohti ja alueen ulkopuolelle. Läjitysalueesta kauemmaksi siirryttäessä pohjavesivirtauksen kulkusuunta kuitenkin kääntyy topografian mukaisesti kohti rikastushiekka-aluetta ja etelää. Hyvin vettä johtavien kerrokset eivät estä rikastushiekan läjittämistä nykyisen rikastushiekan päälle eivätkä vaikuta rikastushiekan läjitykseen. Arvio voiko Rautuvaaraan läjitettävistä LIMS- hiekoista liueta haitallisia aineita veteen, esimerkiksi uraania. Rikastushiekan suotoveden laatua on selvitetty koerikastamoissa tehdyissä kahdessa tutkimuksessa vuonna 2011 (SGS 2011 Met PP test ja GTK 2011 Main PP test). Hiekalle on tehty myös kosteuskammiotestit (HCT) (Eriksson N, 2012). Rikastushiekan laatua veden kierrätyksen jälkeen on mallinnettu. Kosteuskammiotestien tulokset 1 ja 15 viikon jälkeen sekä mallin antamat tulokset on esitetty ympäristölupahakemuksen liiteasiakirjassa 8 (taulukko 5-8), jossa näkyy myös suotoveden uraanipitoisuudet. Tulosten mukaan suotovedessä voi olla uraania 0,0017-0,064 mg/l. Suurin pitoisuus saatiin kosteuskammiotestillä. Testi kuvaa tilannetta, jossa rikastushiekka altistetaan hapettumiselle. Mallinnuksen perusteella on ennakoitu, että rikastushiekoista voi liueta uraania. Jätehuoltosuunnitelmassa rikastushiekasta esitettyjen liukoisten pitoisuuksien analyysit eivät kata samoja aineita kuin kokonaispitoisuuksia on esitetty.

98 Rikastushiekkojen kokonaispitoisuudet on määritetty ICP AEM/MS-menetelmällä, jolla testimenetelmästä (röntgenfluoresenssi) johtuen saadaan useiden alkuaineiden pitoisuudet määritettyä. Liukoisuudet on testattu ravistelutestillä (EN ), joka on standardi-testaus ja siinä määritetään kulloisessakin tapauksessa tietyt pitoisuudet TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 86 Tarkennettu suunnitelma eri rikastushiekkojen sakeutetusta läjityksestä ja toimenpiteistä sen toimivuuden varmistamiseksi (tässä on ollut ongelmia niin Suomessa kuin Ruotsissakin). Rikastushiekan läjitys on suunniteltu toteutettavan sakeutetun rikastushiekan läjityksenä. LIMS-rikastushiekka sakeutetaan rikastamolla noin 74 massa-% kiintoainespitoisuuteen ja HighS-rikastushiekka 60 massa-% kiintoainespitoisuuteen. Sakeutetun rikastushiekan läjitysmenetelmä tuo mukanaan omia haasteita, joihin toiminnan suunnitteluvaiheessa on kiinnitetty huomiota. Läjitysmenetelmässä haasteita tuo rikastushiekan siirto prosessista altaalle. Sakeutettu rikastushiekka operoidaan ns. laminaarisena virtauksena, jolloin tulee varmistaa, että myötölujuus ja putkistoissa tapahtuva siirtonopeus ovat riittävät. Hienoaineksen tulee tukea suurempia partikkeleita siten, että laskeutumista ja täten putken tukkeutumista ei pääse tapahtumaan. Hannukaisen kaivokselle on valittu rikastushiekan pumpputyypiksi mäntäpumput, jotka ovat positiivisia syrjäytyspumppuja. Vaadittaessa suurta purkupainetta, positiivisia syrjäytyspumppuja hyödynnetään useimmiten pitkänmatkan putkilinjoissa ja pumpattaessa sakeutettua rikastushiekkaa. Mäntäpumppu on yleisin käytettävistä positiivisista syrjäytyspumpuista kaivosteollisuudessa. Pumpuilla voidaan saavuttaa jopa 25 MPa purkautumispaine, ts. pumpun tehokkuus on korkea. Pumpputyypillä voidaan taata operoinnissa suhteellisen tasainen purkautuminen huolimatta systeemin vaatimuksista. Rikastushiekan reologian (rikastushiekan ominaisuuksien) muutos ei aiheuta muutoksia pumpun toiminnassa. Sakeutetun rikastushiekan läjitysmenetelmä vaatii toimiakseen suuritiheyksisen sakeuttimen, joka on suunniteltu toimimaan noin Pa myötölujuuden omaaville rikastushiekoille. Sakeuttimen kohdalla tulee varautua tarkistamaan 12 kk jälkeen operoinnin aloittamisesta, että haluttu toimintavarmuus on edelleen optimaalinen. Sakeuttimen halutun toiminnan varmistamiseksi voidaan hyödyntää mm. automaattisia mittauslaitteita, jolloin sakeuttimessa tapahtuviin toimintahäiriöihin on helpompi reagoida. Kaivoksen osalta rikastushiekkojen ominaisuuksien määritys on tehty hyvissä ajoin kaivoksen suunnitteluvaihetta, jolloin sakeuttimet, pumput ja putkistot on voitu mitoittaa tarpeiden mukaan. Toiminnan varmistamiseksi putkistojen kohdalla varaudutaan mm. normaalia tiheämpään puhdistusväliin. Lisäksi rikastushiekan purkaminen on tarkasti suunniteltu, jotta voidaan saavuttaa haluttuja läjityskerrospaksuuksia. Putkiston kulumisaste on myös otettu huomioon. Kulumisasteeseen vaikuttavat mm. virtausnopeus, paine sekä rikastushiekan kuluttavat ominaisuudet. Rikastushiekan siirron suunnittelussa (sis. putkisto ja pumput) on käytetty hyödyksi rikastushiekalle tehtyjä laboratoriotutkimuksia, jolloin suunnittelussa ei tarvitse tukeutua oletuksiin. Siirtosysteemin suunnittelussa on otettu huomioon tilanne, jossa paine putkistossa

99 kasvaa liian suureksi. Putkien rikkoutuminen voidaan ehkäistä varoventtiilein ja automaation avulla. Operoijan tulee maksimoida ilmakuivatus sekä rikastushiekan konsolidaatio, jotta menetelmä on mahdollisimman tehokas. Sakeutetun rikastushiekan kiintoainespitoisuudella on mahdollista saavuttaa rakenteellisesti stabiili rikastushiekka. Rikastushiekka vapauttaa vain pienen määrän vettä ja läjityksen aikana kiintoainespitoisuus kasvaa tiivistymisen ja veden luovutuksen myötä. LIMSrikastushiekan on arvioitu saavuttavan yli 80 massa-% kiintoainespitoisuus ajan myötä. Vastaavasti korkearikkisen rikastushiekan on arvioitu saavuttavan noin 80 massa-% kiintoainespitoisuus. Suuri kiintoainespitoisuus voi muodostaa suuren kaadekulman kasvaneen myötölujuuden myötä. Turvallisuussyistä läjityksessä tavoitellaan maksimissaan 4 % kulman kaltevuutta. Korkearikkinen rikastushiekka läjitetään vedenpinnan alle tasaisena läjityksenä ympäristön turvallisuus huomioon ottaen. Louhittaessa rikastushiekkaa on huomioitava, että rikastushiekan ominaisuudet voivat muuttua louhittavan materiaalin muuttuessa. Toimijan tulee ottaa huomioon mahdolliset laadun muutoksen operoinnin aikana ja valmistauduttava tarvittaessa säätämään asetuksia prosessissa. Muutokset rikastushiekassa voivat aiheuttaa muutoksia sakeuttimen toiminnassa ja edelleen rikastushiekan siirrossa ja pumppauksessa. Rikastushiekan purku tulee toteuttaa toiminnan aikana suunnitellusti, jotta rikastushiekka saadaan leviämään hallitusti ohuilla läjityskerroksilla. Ohut läjityspaksuus mahdollistaa myös sen, että rikastushiekkapöly ei pääse leviämään. Menetelmä turvaa myös sen, että kasaan ei pääse muodostumaan jäälinssejä ym. Altaiden läjitystilavuuden suunnittelussa on otettu huomioon mahdolliset vaihtelut rikastushiekan kiintoainespitoisuudessa, pumppauksessa sekä siirrossa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 87 Hakemuksen mukaan runsasrikkiset rikastushiekat läjitetään ensin vanhoihin avolouhoksiin ja myöhemmin erillisiin altaisiin. Arvio louhostäytöstä ympäristöön ruhjeiden yms. kautta kulkeutuvista päästöistä ja niiden kulkusuunnista. Lisäksi tarkempi esitys, miten toteutetaan runsasrikkisen hiekan vedenalainen sijoitus. Ympäristölupahakemuksessa todetaan että Rautuvaaran alueen vanhoihin avolouhoksiin sijoitetaan mahdollisesti ensimmäisten kahden toimintavuoden aikana noin 0,2 Mm 3 runsasrikkistä rikastushiekkaa ennen varsinaisen läjitysalueen valmistumista. Rautuvaaran avolouhosten mahdollista ruhjeisuutta ei ole kuitenkaan tutkittu tarpeeksi, jotta voitaisiin sanoa ympäristöön mahdollisesti kulkeutuvista päästöistä ja niiden kulkusuunnista. Näin ollen runsasrikkistä rikastushiekkaa ei tässä vaiheessa suunnitella enää läjitettäväksi Rautuvaaran vanhoihin avolouhoksiin. 88 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 88 Jätehuoltosuunnitelman kohdassa 11.2 todetaan, että aktiivista vesienkäsittelyä on arvioitu tarvittavan noin neljän vuoden ajan kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen. Kohdassa 11 on arvioitu kaivoksen jälkihoitovaiheen, jona aikana jatketaan kaivoksen tarkkailua ja seurantaa, kestävän 25 vuotta sulkemisvaiheen päättyä. Miten näihin arvioihin on päädytty? Miten varmistetaan, ettei aktiivista veden käsittelyä tarvita enää myöhemmin? Miten toimitaan, jos kaivannaisjätteen

100 jätealueiden ja muiden kohteiden sulkemistoimenpiteet eivät ole riittävät estämään aktiivista veden käsittelyä edellyttävien suoto- ja valumavesien muodostumista? Runsasrikkinen rikastushiekan annetaan kuivua ja hiekan asettua. Hiekka tiivistyy 80 % kiintoainepitoisuuteen, jolloin sen päällä voidaan liikkua. Runsasrikkisen rikastushiekan tiivistymisen arvioidaan kestävän neljä vuotta, jona aikana vedet pumpataan vesienkäsittelylaitokselle. Näin ollen aktiivista vesienkäsittelyä on arvioitu tarvittavan noin neljän vuoden ajan kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen. Rikastushiekka-altaiden peittämisen jälkeen pintarakenteen päällä muodostuvat puhtaat valumavedet kertyvät alueen reunoille ja johdetaan ympäristöön. Tiiviin pintakerroksen ansiosta altaisiin ei kerry sadevesiä. Kaivoksen tarkkailua ja seurantaa on arvioitu kestävän 25 vuotta sulkemisvaiheen päätyttyä. Tänä aikana saadaan selville jälkihoitotoimenpiteiden toimivuus ja saadaan selville täytyykö tarkkailua jatkaa vielä eteenpäin. 25 vuoden tarkkailujakson aikana varmistetaan myös ettei aktiivista vesienkäsittelyä tarvita enää myöhemmin. Jos kaivannaisjätteen jätealueiden ja muiden kohteiden sulkemistoimenpiteet eivät ole riittävät estämään aktiivista veden käsittelyä edellyttävien suoto- ja valumavesien muodostumista, parannetaan sulkemistoimenpiteitä riittävin osin ja aktiivista vesienkäsittelyä jatketaan tarvittaessa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 89 Tarkempi esitys kaivannaisjätteen jätehuollon varmistamiseksi asetettavan vakuuden suuruudesta ja laskentaperusteista. Onko jätehuoltosuunnitelman luvussa 12 esitetyissä vakuuksissa/yksikkökustannuksissa mukana arvonlisävero vai ei? Liitteeksi tulevassa sulkemissuunnitelmassa (liite 31) on tarkempi esitys jätehuollon varmistamiseksi asetettavan vakuuden suuruudesta ja laskentaperusteista. Jätehuoltosuunnitelman luvussa 12 esitetyissä vakuuksissa/yksikkökustannuksissa ei ole mukana arvonlisäveroa. 90 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 90 Miten on varmistettu tarvekivilouhokselta (9 ha), liitteen 2 kartassa ylösajovaiheen murskaus ) louhittavan kiven soveltuvuus (ympäristö- ja tekniset ominaisuudet) käyttöön eri rakentamiskohteissa? Onko näistä ominaisuuksista saatavissa tarkempaa tietoa? Esitetty tarvekiven louhintakohta sijoittuu puhtaasti malmin kattokiveen, paikassa, missä kattokivenä on puhdas muuttumaton dioriitti. GTK:n julkaisusarjassa (1982 A. Hiltunen) kuvataan Hannukaisen alueen geologiaa tarkasti. Teoksessa kuvataan dioriittia seuraavasti: Tyypillinen gneissiytynyt, punertava homogeeninen tyypillinen syväkivi, missä on vaihtelevasti leikkaavia pegmatiittijuonia. Tällainen homogeeninen syväkivi on erittäin hyvä raaka-aine tekniseen käyttöön tehtävälle murskeelle yleiskäyttöön. Asfaltin pinnoitteena kivilaji ei ole parasta mahdollista. Kattokivi, dioriitti ja monzoniitti, ei sisällä kiisuja eikä siten ole altis rapautumiselle.

101 GTK on tehnyt runsaasti murskeen käyttöön soveltuvien kivilajien tutkimuksia, ei juuri tästä kohteesta, mutta muista samoista kivilajeista eri puolilta Suomea. Aiheesta löytyy runsaasti kirjallisuutta. Tarvekivilouhos sijaitsee avolouhosalueella, jossa on tehty runsaasti kairauksia (liite 22), lähinnä geoteknisen stabiliteetin tarkastelua varten avolouhoksen rintausten suunnitelmien vuoksi. Louhintapaikan kivet tunnetaan siis hyvin ja sen käyttökelpoisuus murskeeksi ei ole kyseenalainen TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 91 Miten on varmistuttu, etteivät jätehuoltosuunnitelman kohdassa 5.5 ja taulukossa 5-4 esitetyt vesieliöstölle haitalliset rikastuskemikaalit päädy vesikiertoihin ja edelleen vesistöön? Taulukossa 5-4 esitetyt kemikaalit varastoidaan asianmukaisesti teollisuusalueella rikastamon läheisyydessä sijaitsevassa kemikaalivarastossa. Kemikaaliturvallisuuslakia sovelletaan kaivoksella käsiteltäviin vaarallisiin kemikaaleihin ja räjähteisiin. Sen nojalla vaarallisten kemikaalien, mukaan lukien räjähteet, laajamittainen käsittely ja varastointi voidaan suorittaa vain Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) myöntämän luvan nojalla. Näin ollen kemikaaleja ei päädy vesikiertoihin ja edelleen vesistöön varastoinnin yhteydestä. Rikastuskemikaalit pidättyvät suurimmaksi osaksi rikasteisiin ja jätteisiin jäävä osa hajoaa läjitysvaiheessa yleensä haitattomaan muotoon (Räisänen ym. 2013). Vesikiertoihin ja edelleen vesistöön päätyvien kemikaalien pitoisuudet on arvioitu pieneksi. Pienet pitoisuudet laimenevat edelleen purkuveden sekoittuessa Muonionjoessa. Marja Liisa Räisänen, Anna Tornivaara, Teija Haavisto, Kaisa Niskala ja Matti Silvola Suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden kartoitus. Ympäristöministeriön raportteja TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 92 Laskenta alueelta poistettavien maamassojen riittävyydestä sulkemistoimenpiteisiin ja esitys, mistä massoja otetaan käyttöön, mikäli ne eivät riitä. Pintamaan läjitysalueille läjitetään noin 33,5 Mm 3 pintamaata jota voi käyttää sulkemistoimenpiteisiin. Sulkemistoimenpiteisiin tarvittavaa pintamaata (sivukivi- ja rikastushiekka-alueet) tarvitaan alustavan sulkemissuunnitelman mukaan yhteensä 7,7 Mm 3. Näin ollen läjitysalueilla oleva pintamaa riittää hyvin sulkemistoimenpiteisiin. 93 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 93 Arvio, onko sivukivialueen pinta kiilattava ennen pintarakenteen tekemistä ja miten tämä vaikuttaa vakuuden suuruuteen. Täyttöteknisin keinoin varmistetaan sivukivialueen turvallisuus myös sulkemisen jälkeen. Sivukivialueen pinta tasoitetaan ennen peittorakenteiden tekemistä. Tasoitustyö on laskettu vakuuden suuruuteen. Pintaa saatetaan kiilata joissain kohdin sivukivialuetta. Vastaavasti täyttömaan määrä ja kuljetus vähenee pintaa kiilattaessa,

102 jolloin kustannukset eivät kasva. PAF sivukivialue tasataan 0,5-0,5 m maakerroksella siten, että se muodostaa vakaan ja tasaisen asennusalustan tiivistyskerrokseksi asennettavalle bentoniittimatolle. Tasaus on laskettu vakuuden suuruuteen TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 94 YVA-vaiheessa on ollut esillä rikin talteenotto. Onko hakijalla suunnitelmia jalostaa runsasrikkisestä rikastushiekasta myytävää tuotetta? Toiminnanharjoittajalla on alustava suunnitelma korkearikkisen rikastushiekan määrän vähentämiseksi ja sulfidikuormituksen helpottamiseksi tuotteistaa rikki tuotteeksi. Tämän hetkisen tiedon mukaan Pyhäsalmen kaivos lopettaa toimintansa vuonna 2019 ja rikkitoimitukset Yaran Siilinjärven tehtaalle loppuvat sen myötä jollain aikataululla. Siten kotimaassa olisi mahdollisuus löytää asiakas tälle tuotteelle. Tähän mennessä ei ole tehty täsmällisiä suunnitelmia tästä tuotannon osasta, joten asian tarkempi kuvaaminen jää myöhemmäksi. Hannukaisen malmista kesällä 2017 tehtävän koelouhinnan ja koerikastuksen yhteydessä on suunnitelmana testata myös tätä tuotannon sivuvirtaa ja alkaa kehittää tätä mahdollisuutta. 95 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 95 Rikastushiekka-alueen täyttötekniset menetelmät on esitettävä tarkemmin, jotta esimerkiksi pölyäminen voidaan estää tehokkaasti. Runsasrikkinen rikastushiekka läjitetään vedenpinnan alle ja läjitys on tasainen. Runsasrikkinen rikastushiekka ei pölyä veden alle läjitettynä. LIMS-rikastushiekka sakeutetaan rikastamolla flokkulanteilla kiintoainepitoisuuteen 74 % (massa-%), minkä jälkeen se pumpataan mäntäpumpuilla tehdasalueelta läjitysalueelle maanpäällistä teräsputkilinjaa pitkin. Pumpatun rikastushiekan arvioidaan tiivistyvän 83 % kiintoainepitoisuuteen ja lietepinnan asettuva noin 3,7 % kaltevuuteen. Suomessa rikastushiekka on läjitetty perinteisesti lietteenä, mikä vaatii enemmän vettä sekä allas pinta-alaa. Lisäksi aluetta rajaavilta padoilta vaaditaan huomattavasti suurempia rakenteita, mikä luonnollisesti johtaa suurempiin kustannuksiin. Sakeutus on erittäin suosittu maailmalla osakseen myös siksi, että se pienentää kaivoksen ympäristöjalanjälkeä sekä lisää ympäristön turvallisuutta patomurtumatilanteissa. Suurimpana etuna voidaan mainita vedenkulutuksen ja -käsittelyn väheneminen. Matalarikkinen rikastushiekka läjitetään Hannukaisessa altaan keskeltä ulospäin. Rikastushiekan läjitys aloitetaan moreenista rakennettavalta pengertieltä vanhan rikastushiekkatäytön keskiosassa. Purkupiste siirtyy vähitellen pohjoiseen runsasrikkisen rikastushiekka-altaan 1-patoa kohti (Kuva 95-1).

103 101 Kuva Rikastushiekan purkaminen rikastushiekka-altaalle. Rikastushiekan läjityksessä ensisijaisesti tuulen mukana leviävien pölypäästöjen ehkäisemiseksi tulisi rikastushiekka levittää hallitusti ohuina kerroksina, jolloin rikastushiekka-altaan pinta pysyy toiminnan aikana kosteana. Lisäksi on huomioitava, että rikastushiekka on raekokojakaumaltaan hienojakoista (silttistä). Läjityksen edetessä rikastushiekka tiivistyy, mikä johtaa siihen, että rikastushiekan huokostilavuus pienenee entisestään. Edellä mainitut asiat johtavat siihen, että vesi pysyy tiukemmin kiinni maapartikkeleissa, ts. rikastushiekka sitoo itseensä tietyn määrän vettä ja näin ollen se pysyy osittain kosteana. Tasaisilla alueilla konsolidaation vaikutus näkyy muodostuneena vesipatsaana rikastushiekan päällä. Rikastushiekka-altaan saavuttaessa suunnitellun täyttökorkeuden, täyttyneitä alueita aletaan sulkemaan/peittämään suunnitelmien mukaisesti. Samalla pöly leviäminen estyy. Tarvittaessa pinnalle voidaan suihkuttaa kalkkimaitoa tasaiselle alueelle. Kalkkimaitoa käytetään erityisesti kuivuneilla alueilla, joissa se muodostaa rikastushiekan pintaan kovan kerroksen estäen siten jätteen pölyämisen. Kalkkimaitokuori ei kestä mekaanista rasitusta eikä myöskään säily talven yli, joten käsittely on uusittava keväisin.

104 96 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 96 Esitys, miten runsasrikkisen rikastushiekan altaan tiivisrakenne suojataan tieltä tai muualta lentäviltä kiviltä jääkameilta jne. Rautuvaarassa laajemman magneettierotuksen rikastushiekka-altaan pohjois-laidalla tulee sijaitsemaan kaksi pienempää erillistä korkearikkisen rikastushiekan läjitysallasta. Niiden pohjarakenne on esitetty olevan tiivis, koostuen tiiviistä moreenipohjasta, bentoniitti-kerroksesta, sekä muovikalvoista. Näin varmistettuna altaiden rakenne on käytännössä myöskin erittäin tiivis. Jätevesipuhdistamolle ja itäiselle padolle sekä erotuspaikalle johtava tie kulkee läheltä näitä altaita. Kuitenkin on erillisessä kaivospiiri-alueen tiejärjestelyjä koskevassa Tukesin järjestämässä kokouksessa sovittu, että toiminnan harjoittaja siirtää olemassa olevaa tietä ko. altaiden kohdalla etäämmälle altaiden reunasta ja niin, että kaivospiirin raja-aita jää tien ja altaiden väliin. Tässä maastonkohdassa tiemuutos on helppo ja edullinen toteuttaa. Estääkseen tienhoidossa mahdollisesti lentävien lumi- ja jääpaakkujen pääsemisen altaan rakenteisiin, voidaan ko. tienosalle rakentaa kaivospiirin aita tiiviimmästä verkosta tai jopa umpiseinäisenä. Ko. paakkujen joutuminen rakenteisiin on erittäin epätodennäköistä myös siksi, että kriittiset kerrokset patorakenteessa ovat näkyvissä vain aivan alkuvaiheessa lyhyen hetken, ennen kuin allasta aletaan täyttää. Allas täyttyy vedellä hyvin nopeasti ja kiintoaineksella pikku hiljaa. Hakija katsoo, että tien siirto ja aidan rakentaminen tiiviimpänä estävät pienenkään vahingonmahdollisuuden rakenteen vaurioitumiseksi TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 97 Miten toteutetaan tiivispohjaisten altaiden kuivatus kaivoksen sulkemisvaiheessa? Jätehuoltosuunnitelman kohdassa 11.2 (Kaivannaisjätealueiden sulkeminen) on käsitelty sulkemisen aikaista vesien johtamista ja käsittelyä. Runsasrikkisen rikastushiekan tiivistymisen arvioidaan kestävän neljä vuotta, jona aikana vedet pumpataan vesienkäsittelylaitokselle. Näin ollen aktiivista vesienkäsittelyä on arvioitu tarvittavan noin neljän vuoden ajan kaivostoiminnan lopettamisen jälkeen. 98 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 98 Korkearikkisen rikastushiekan vesienkäsittelyn sakan laatu, luokitus ja tähän perustuva esitys loppusijoituksesta. Vesienkäsittelyssä muodostuva sakka ei ole kaivannaisjätettä. Ympäristölupahakemuksen taulukossa 17-1 on vesienkäsittelyn sakka luokiteltu jäteluokkaan (Muut kuin nimikkeessä mainitut teollisuuden jätevesien muussa käsittelyssä syntyvät lietteet). Vesienkäsittelyprosesseissa muodostuvat lietteet on tarkoitus läjittää LIMS-rikastushiekan varastoalueelle. Tarvittaessa liete voidaan erottaa rikastushiekka-altaassa rakentamalla oma

105 varastointialue rikastushiekka-alueen yhteyteen. Sakan laatua on käsitelty täydennyskohdassa TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 99 Näkemys uraanin ja sen tytärnuklidien esiintymisestä ja merkityksestä hankkeen vaikutuksiin. Uraanin esiintymisestä on tehtävä yksi yhtenäinen kooste hakemukseen. Uraanin esiintymistä hankealueella on esitetty YVA-selostuksessa ja ympäristölupahakemuksessa, tiedot on koostettu liitteeseen 22. Uraanin ja tytärnuklidien esiintyminen ja vaikutusten merkitys tarkentuu tekeillä olevan radiologisen perustilaselvityksen myötä. 100 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 100 Arvio esitettyihin päästötietoihin liittyvistä epävarmuuksista. Pölymallinnus (Ramboll 2016) Yleisesti leviämislaskelmien kokonaisepävarmuus koostuu pääosin päästötietojen epävarmuuksista (10 40 %), sääaineiston ja sen edustavuuden epävarmuuksista (10 30 %) ja laskennan epävarmuuksista (10 20 %). Lopputuloksen luotettavuus yksittäisessä pisteessä on heikoimmillaan tuntipitoisuuksia laskettaessa ja sen edustavuus paranee pitempiaikaispitoisuuksia laskettaessa. Epävarmuudet ovat pienempiä verrattaessa eri toimintojen mallinnustuloksia keskenään. Epävarmuutta laskentatuloksiin aiheuttaa myös mallin stationaarisuus. Mallilla lasketaan päästölähteeltä etenevän epäpuhtauspilven keskimääräistä jakautumista ympäristöön tunnin aika-askelin, olettaen sääolosuhteen ja päästön pysyvän vakiona koko ajan. Tyynissä olosuhteissa pöly voi leijailla ilmassa pitempään, seuraavienkin tuntien aikana. Ääriolosuhteissa päästö voi vaihdella paljonkin esim. tuulen nopeuden ja puuskittaisuuden mukaan. Kasvillisuus, erityisesti puusto, vaikuttaa ilmanlaatuun suoraan pidättämällä ja emittoimalla hiukkasia ja kaasuja sekä epäsuoraan muuttamalla meteorologisia olosuhteita. Meteorologisilla tekijöillä on vaikutusta epäpuhtauksien kulkeutumiseen sekä sen aikana tapahtuvaan epäpuhtauksien sekoittumiseen, laimenemiseen, depositioon ja muutuntaan. Suojametsävyöhykkeet parantavat ilmanlaatua ja vähentävät pölyhaittoja erityisesti poistamalla karkeita hiukkasia ilmasta. Pienhiukkasten (PM2,5) ja monien kaasumaisten epäpuhtauksien pitoisuuksiin metsäkaistalla on ilmeisesti pienempi vaikutus, sillä kasvillisuus pidättää niitä heikommin. Malli huomioi päästöalueen ympäröivän maaston karkealla tasolla (kaupunki/maaseutu) dispersiokertoimella. Puusto tehostaa kuitenkin ilmavirtojen sekoittumista ja laimentaa näin kaikkien epäpuhtauksien pitoisuuksia ilmassa. Hajapölypäästölaskenta (Pöyry 2016) Mineraaliaineksen varastoinnin pölypäästöjen suuruus riippuu oleellisesti mm. rikastushiekan koostumuksesta, rikastushiekassa tapahtuvista kemiallisista reaktioista, varastointitavasta sekä käytössä olevista pölyntorjuntakeinoista. Varastoitavan aineksen sisältämä silttipitoisuus on tärkeä tekijä arvioitaessa sen herkkyyttä tuulieroosiolle. Laskennan lähtötietona käytettiin tutkimustuloksia Hannukaisen kaivoksen rikastushiekan koostumuksesta. Sääolosuhteista vaikuttavat tuulen nopeus, vuodenaika

106 ja ilman kosteus. Mineraaliaineksen varastoinnin pölypäästöjen laskennassa aluekohtaiset paikalliset erot sääolosuhteissa voivat aiheuttaa jonkinasteista epätarkkuutta päästöarvioon. Kolarin kunnan alueelta ei ole käytettävissä tuulitietoja, jolloin lähtötietoina on käytetty seurantatietoja lähimmiltä Kittilän säähavaintoasemilta, jotka sijaitsevat noin 40 km Hannukaisen kaivoksesta koilliseen. Mineraaliaineksen varastoinnin pölypäästöjen laskennassa ei huomioitu mahdollisten tuuliesteiden, kastelun, peittorakenteiden yms. pölyämistä ehkäiseviä toimenpiteiden ja rakenteiden vaikutusta, joilla voi olla huomattava päästöjä vähentävä vaikutus. Pölypäästöjen laskennassa rikastushiekka-alueiden pinta-alatietona käytettiin 85 hehtaaria, eli kyseisen alueen oletettiin olevan kuivana pintana. Käytännössä pinta-ala ei kuitenkaan tule olemaan kokonaan kuivana, jolloin todelliset pölypäästöt jäävät laskettua pienemmiksi. Kokonaispäästöarvio edustaakin tällöin pahinta mahdollista pölypäästöä. Myös varastointialueen muoto vaikuttaa pölypäästöjen syntymiseen, mutta tätä tekijää ei laskennassa voida huomioida. Rikastushiekan läjitystä on käsitelty kohdassa 95. Melumallinnus (Ramboll 2016) Melun mahdollinen impulssimaisuus Melumallinnuksen perusteella ei ole mahdollista sanoa onko melu tietyssä tarkastelupisteessä impulssimaista. Melun impulssimaisuus voidaan todeta tarkastelupisteessä kuulohavainnoin ja mittauksilla. Impulssimaisen melun asutuksessa esiintymisen todennäköisyys on suurinta suojavallin rakentamisvaiheessa, jolloin melulähteiden melu pääsee esteettä kulkemaan asutuksen suuntaan. Suojavallin valmistuttua impulssimaisen melun todennäköisyys pienenee, koska valli ehkäisee tehokkaasti lähimpien melulähteiden melun leviämistä. Asutusta lähimmät melulähteet sijaitsevat vähintään satojen metrien etäisyydellä ja suuri osa melulähteistä yli kilometrin etäisyydellä asutuksesta, mikä myös osaltaan vähentää impulssimaisen melun todennäköisyyttä tarkastelukohteissa. Suojavalli on mitoitettu siten, että pelkistä kaivosalueen melulähteistä aiheutuvat päiväja yöajan keskiäänitasot eivät suojavallin valmistumisen jälkeen ylitä Vnp:n 993/1992 mukaisia ohjearvoja impulssimaista melua tuottavien melulähteiden läheisyydessä sijaitsevissa häiriintyvissä kohteissa myöskään tilanteessa, jossa keskiäänitasoihin on mahdollisesti tehtävä impulssimaisuuskorjaus + 5 db. Mallinnusmenetelmä, -asetukset ja melulähteet Laskentastandardiin perustuva laskennan arvioitu epävarmuustaso lähimmissä häiriintyvissä kohteissa on ±3 db. Mallinnukset on suoritettu melun leviämisen kannalta suotuisissa sääolosuhteissa siten, että mallinnuksessa myötätuuli käy jokaisesta melulähteestä jokaista tarkastelupistettä kohti ja ilman lämpötilakerrostuneisuus on melun leviämisen kannalta suotuisa. Todellisuudessa tuulen käydessä yhdestä ilmansuunnasta, ovat melutasot vastakkaisessa ilmansuunnassa mallinnuksissa esitettyjä selvästi alhaisempia. Toisaalta ääriolosuhteissa voi melun leviäminen olla tietyissä ilmansuunnissa mallinnuksissa esitettyjä voimakkaampaa. Mallinnuksissa ei ole huomioitu alueen puuston melua vaimentavaa vaikutusta, mikä varsinkin suuremmilla etäisyyksillä voi vaikuttaa tuloksiin niitä yliarvioiden. Mallinnuksissa ei myöskään ole otettu huomioon kaivosalueelle syntyvien väliaikaisten varastokasojen melun leviämistä ehkäisevää vaikutusta. 104

107 Hetkellisten enimmäisäänitasojen laskennallinen tarkastelu on tehty siten, että kaikki melulähteet tuottavat suurinta melulähteistä mitattua äänitasoa yhtäaikaisesti. Käytännössä tämä ei ole mahdollista, joten todellisuudessa suurimmat hetkelliset äänitasot ovat todennäköisesti mallinnuksissa esitettyjä alhaisempia. Mallinnuksissa esitetyissä tilanteissa melulähteet sijaitsevat lähellä asutusta. Todellisuudessa suurimman osan ajasta valtaosa melulähteistä tulee sijaitsemaan huomattavasti kauempana häiriintyvistä kohteista ja aiheutuvat melutasot ovat näin ollen esitettyjä alhaisempia. Lämpökeskusten savukaasupäästöjen leviämislaskelmat piipun korkeuden mitoittamiseksi (Pöyry 2013) Lämpökeskusten päästöjen mallinnus on tehty maksimipäästötarkasteluna, jolloin laitosten on laskettu toimivan täydellä teholla vuoden jokaisena tuntina. Näin kaikki vuoden aikana vallitsevat sääolosuhteet, myös päästöjen leviämisen kannalta kriittisimmät, tulevat huomioiduiksi. Lisäksi päästöarvoina käytettiin pääasiassa PINOasetuksen (Vna750/2013) suurimpia sallittuja ominaispäästöraja-arvoja. Todellisuudessa laitoksen päästötaso ei ole jatkuvasti suurimmalla sallitulla tasolla. Valittu tarkastelutapa tuo huomattavaa varmuutta laskelmiin ja paljastaa päästöjen ja leviämisen kannalta pahimman tilanteen. Kittilän säähavaintoaseman vuoden 2012 sääaineiston käyttö aiheuttaa epävarmuutta sijaintinsa takia (asema sijaitsee noin 40 km lämpökeskuksista itäkoilliseen). Tiedot käsiteltiin kuitenkin kuvaamaan mahdollisimman hyvin laitoksen sijaintipaikkaa määrittämällä alueen paikalliset tekijät, kuten maankäyttö, leviämisalustan rosoisuus ja vuodenaikaiset albedoarvot (maan pinnan kyky heijastaa auringon säteilyä) eri maanpinnan laaduille. Paikallisten tekijöiden määrittäminen lisää käytetyn aineiston soveltuvuutta kohdealueelle. Hannukaiseen vuonna 2012 perustetun säähavaintoaseman tuulitietojen perusteella meteorologisen aineiston voidaan ajatella kuvaavan alueen olosuhteita riittävällä tarkkuudella. Vallitseva tuulen suunta mm. on molemmissa eteläkaakko. Räjäytyskaasut ja pakokaasut Räjäytyskaasujen ja pakokaasujen määrää on arvioitu räjähdysainemäärien ja liikennemäärien perusteella. Määrät voivat muuttua hankesuunnittelun tarkentuessa. Pohjavesi- ja maaperä Arviointi perustuu alueella aikaisemmin tehtyihin tutkimuksiin ja selvityksiin sekä muista vastaavista hankkeista saatujen kokemusten soveltamiseen. Käytössä oleviin ympäristötietoihin ja vaikutusten arviointiin liittyy aina jossain määrin oletuksia ja yleistyksiä. Hankeen myöhemmissä vaiheissa alueella tehdään mm. geoteknisiä selvityksiä, jolloin maaperä- ja pohjavesiolosuhteet tarkentuvat. Myös maaperän ja pohjaveden laatuominaisuuksia voidaan selvittää hankkeen myöhemmissä vaiheissa tapauskohtaisesti. Pohjaveden laatu vaihtelee alueen luontaisen geologian mukaisesti. Veden laatuun vaikuttavat myös läjitysalueilta purkautuvat suotovedet, jotka voivat paikallisesti heikentää pohjaveden laatua luontaisesta tasostaan. Toiminnan aikana pohjavesivirtaus läjitysalueilta suuntautuu käytännössä koko kaivoksen elinkaaren ajan kohti avolouhoksia. Toiminnan loppuessa louhokset täyttyvät ja pohjaveden virtaussuunnat alueella palautuvat vähitellen normaaliksi. Hannukaisen läjitysalueilta muodostuvien 105

108 suotovesien laatua on arvioitu mallinnuksen avulla pitkällä aikavälillä (SRK 2013d). Mallinnukseen liittyy epävarmuuksia. Hankkeen pohjavesivaikutuksia tullaan seuraamaan ympäristöviranomaisen hyväksymällä tavalla, joten esim. mahdollisiin pohjaveden laadunmuutoksiin voidaan reagoida oikea-aikaisesti tarpeellisine toimenpiteineen. Vesipäästöt Vesistöpäästöjen osalta epävarmuutta liittyy vesijakeiden mallinnettuihin laatutietoihin ja erityisesti korkearikkisen rikastushiekka-alueen vedenlaatutietoon. Epävarmuutta liittyy mm. siihen, miten hyvin suunniteltu vesipeitto estää rikastushiekan hapettumisen ja eteneekö hapettuminen miten nopeasti. Vesimääriä puolestaan voidaan pitää suuruusluokassaan oikeina ja luotettavina. On kuitenkin huomioitava, että laadittu vesitase ja vesienhallinnan suunnittelu on tehty kuukausitasolla TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 101 Tarkempi esitys konekaluston tukitoiminta-alueiden yms. suojauksista (vrt. Muraus-asetus). Konekalustoa käytetään lähinnä kaivoksen toiminnassa Hannukaisessa. Rakennussuunnitelmissa on tarkat suunnitelmat kaluston huoltotiloista, tankkausalueesta ja pysäköinnin alueesta. Koko tukitoiminta-alue on asfaltoitu kahdella eri kerroksella, vahvuudeltaan yhteensä 5+4 cm, ja pohjustettu vankalla rakenteella (MR 1 karttakuvassa). Kerrosrakenteet ja alueen rajaus on esitetty liitekartassa 24. Piha-alue on varustettu keräilykaivoilla, joissa on öljynerottimet. Asfalttipinnalla on selvät kaadot ko. kaivoja kohti. Vastaava pinnoitettu alue on huoltohallin ympärillä myös Rautuvaaran rikastamolla. Konekalustoa on siellä kuitenkin olennaisesti vähemmän. Kummassakin kohteessa on lämpimät sisätilat, kiinteät huoltorakennukset suunniteltuna juuri raskaiden maansiirtokalustojen huoltoa varten. Nämä rakennukset on varustettu säännösten mukaisesti mm öljynerotuskaivoilla ja muilla öljyjen käsittelyyn varustetuilla laitteilla ja tiloilla. 102 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 102 Kartta, jossa esitetään tietämys (meri)taimenen esiintymisalueista. Samaan karttaan on syytä myös kuvata kaivosalueen rajat ja miltä osin joet jäävät kaivosalueen sisälle. Liitteessä 25 on esitetty kartalla sähkökoekalastuksiin perustuva tietämys taimenen esiintymisalueista hankkeen vaikutusalueella. Vaikutusalueen joissa esiintyy sekä meritaimenta että paikallisia purotaimenkantoja. Sähkökoekalastustuloksista eri kantoja ei voida erotella. Vaeltavaa meritaimenta on ainakin Äkäs-, Kuer- ja Valkeajoessa, mahdollisesti myös muualla. Hankealueen vesistöistä Laurinoja kokonaisuudessaan ja Kivivuopionojan ala- ja keskiosa jäävät kaivosalueen sisälle.

109 103 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 103 Tarkempi laskelma kaivosalueen alle menetettävistä joki- ja puroalueiden pituudesta ja kuinka paljon siitä on taimenen esiintymisaluetta. Kivivuopionojan ja Laurinojan uomat tarkastettiin maastokatselmuksessa syksyllä 2016 (liite 26, Ramboll Finland Oy 2016). Uomista kartoitettiin voimakkaammin virtaavat kohteet eli koski- ja nivaosuudet ja arvioitiin uoman leveys näiltä alueilta. Uoman pohjan laatua ja vesikasvillisuutta tarkasteltiin silmämääräisesti. Kivivuopionoja Kivivuopionojan siirtouoman kohdalla vanhaa uomaa menetetään n. 2 km matkalta. Tällä osuudella oli 4 erillistä koski- ja nivaosuutta yhteispituudeltaan 244 m. Uoman leveys oli 1,5-2,0 m eli menetettävän virta-alueen pinta-ala oli yhteensä 425 m 2. Pohjamateriaali oli näillä virta-alueilla cm kokoista kiveä ja hienoa hiekkaa. Osa kivistä oli vesisammalen peitossa. Virta-alueiden ulkopuolella esiintyi pääasiassa hienorakenteista hiekkapohjaa. Pohjan rakenteen perusteella todetut virta-alueet soveltuvat huonosti taimenen lisääntymisalueiksi. Laurinoja Laurinoja menetetään kaivoksen alle käytännössä kokonaan eli n 4,8 km matkalta. Tällä osuudella oli 7 erillistä koski- ja niva-osuutta yhteispituudeltaan 671 m. Uoman leveys oli 1,0-2,0 m eli menetettävän virta-alueen pinta-ala oli yhteensä 1172 m 2. Vesisammalten peittävyys oli kohteesta riippuen 0-60 %. Kolmella alimmalla virta-alueella (pituus 426 m, ala 816 m 2 ) pohjamateriaalista % oli 5-20 cm kokoista kiveä, minkä lisäksi noin 10 % peittävyytenä oli isompaa, cm kokoista kiveä. Paikoin esiintyi pieniä sora-alueita, muutoin pohja oli hiekkaa. Pohjan rakenteen perusteella nämä alimmat virta-alueet soveltuvat heikosti-kohtalaisesti taimenen lisääntymisalueiksi. Neljällä ylimmällä virta-alueella (pituus 245 m, ala 356 m 2 ) pohjakivikko oli pääasiassa isoa kiveä, halkaisijaltaan cm, eikä varsinaista soraikkoa esiintynyt. Kivien peittävyys oli kohteesta riippuen %. Virta-alueiden ulkopuolella esiintyi pääasiassa hienorakenteista hiekkapohjaa. Pohjan rakenteen perusteella nämä ylimmät virta-alueet soveltuvat huonosti taimenen lisääntymisalueiksi. Aivan yläjuoksulla Laurinoja muuttuu pieneksi, luhtaisessa ympäristössä virtaavaksi hiekkapohjaiseksi puroksi, eikä näin ollen sovellu taimenen lisääntymisalueeksi. Kokonaisuutena Laurinoja on enimmäkseen hiekkapohjainen ja vesimäärältään vähäinen oja, jonka arvioitiin soveltuvan lohikalojen lisääntymisalueeksi varsin huonosti TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 104 Tarkempi arvio Äkäsjokeen purettavan veden aiheuttaman virtaaman ja veden laadun muutoksien mahdollisista vaikutuksista kalastoon. Rakentamisvaihe Rakentamisvaiheen aikana aiheutuu aluevesikuormitusta, lähinnä kiintoainekuormitusta, Äkäsjokeen pintamaan poiston ja louhoksen käynnistämisen yhteydessä, vesivarastoaltaan rakentamisvaiheen aikana sekä alueen ojankaivun ja infrarakennustöiden yhteydessä. Vesistövaikutusarvion mukaan

110 vesienkäsittelytoimenpiteillä Äkäsjokeen johdettavien vesien kiintoainepitoisuus saadaan laskettua tasolle 10 mg/l, joten kiintoainekuormituksen vesistövaikutukset jäävät vähäisiksi, eikä sillä ole merkittävää vaikutusta Äkäsjoen kalastoon. Hannukaisen alueella sijaitsevat louhosjärvet on tarkoitus tyhjentää Äkäsjoen sijasta Hannukaisen vesivarastoaltaaseen ja siitä edelleen Rautuvaaran selkeytysaltaaseen. Putkilinjojen rakennusaikatauluista johtuen on mahdollista, että Laurinojan avolouhosjärven hyvälaatuista pintavettä joudutaan johtamaan Äkäsjokeen enimmillään 2 milj. m 3. Juoksutus tapahtuisi kolmen kuukauden aikana, joten virtaaman kasvu Äkäsjoessa olisi 0,26 m 3 /s. Äkäsjoen keskivirtaama on 10,9 m 3 /s. Ko. virtaaman lisäyksellä ei ole merkittävää vaikutusta Äkäsjoen kalastoon. Laurinojan avolouhosjärven pintaveden tyhjennyksen vesistövaikutukset Äkäsjoessa jäävät vesistövaikutusarvion mallilaskelmien mukaan vähäisiksi. Sulfaattipitoisuus kasvaa purkupaikalla enintään 2,3 mg/l, ja pitoisuusnousu laskee nopeasti tasolle 1,7 mg/l. Äkäsjoen nikkelipitoisuus nousee purkupaikalla enintään 0,7 µg/l ja kadmiumpitoisuus vastaavasti 0,002 µg/l. Sulfaatin ja ko. raskasmetallien pitoisuudet jäävät siten purkualueella niiden luontaisten taustapitoisuuksien tasolle. Kuivatusvesien vaikutusten voidaan olettaa jäävän alhaisiksi Äkäsjoessa myös muiden vedenlaatumuuttujien osalta. Vähäisillä vedenlaatumuutoksilla ei ole merkittävää vaikutusta Äkäsjoen kalastoon. Toimintavaihe Kaivostoimintojen vuoksi keskimääräinen kuukausivirtaama alenee Äkäsjoella hydrologisilta olosuhteiltaan normaalivuonna 1-2 %, mikä laskee Äkäsjoen vedenpintaa alle senttimetrin. Virtaaman vähenemä jää alle 5 % myös poikkeuksellisen kuivina vuosina. Ko. virtaamamuutoksilla ei ole merkittävää vaikutusta Äkäsjoen kalastoon. Toimintavaiheen aikaiset vaikutukset Äkäsjoen vedenlaatuun aiheutuvat pääosin pintamaan läjitysalueiden ja kaivosaluetta ympäröiviin keräilyojiin kertyvästä pintavalunnasta. Sivukiven läjitysalueiden suoto- ja valumavedet ohjataan vesivarastoaltaaseen ja sieltä edelleen Rautuvaaran selkeytysaltaaseen. Toimintavaiheessa kiintoaine-, ravinne- ja metallikuormitus Äkäsjokeen jää niin alhaiseksi, että sillä ei ole merkittävä vaikutusta Äkäsjoen kalastoon. Toiminnan jälkeinen vaihe Kaivoksen sulkemisen jälkeen valuma-alue ja jokien virtaamat palaavat vähitellen luonnolliseen tilaansa. Mallilaskelmien mukaan Hannukaisen ja Kuervitikon louhosjärvien ylivuoto nostaa Äkäsjoen metallipitoisuuksia vain vähän. Merkittävimmin kohoaa kromipitoisuus eli enimmillään tasolle 3,5 µg/l. Pitoisuus on alhainen, eikä sillä ole vaikutusta Äkäsjoen kalastoon. Esimerkiksi talousveden raja-arvo ja juomaveden ohjearvo kromin kokonaispitoisuudelle on 50 µg/l TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 105 Hakemuksessa todetaan että Kivivuopionojan osalta taimenen poikastuotantoalueiden menetystä voidaan osin kompensoida tekemällä siirtouomaan jo rakennusvaiheessa taimenelle sopivia kutu- ja poikasalueita. Tarkempi suunnitelma ja kuvaus, kuinka paljon kutu- ja poikasalueita siirtouomaan voidaan rakentaa ja arvioida siirtouoman merkitystä kutualueena huomioiden taimenen nousumahdollisuus alueelle.

111 Taimenen potentiaalisia lisääntymisalueita on kartoitettu Kivivuopionojassa vuonna 2016 (liite 26, Ramboll Finland 2016). Tehdyn raportin mukaan pohjan rakenteesta johtuen Kivivuopionojan koski/nivaosuudet soveltuivat huonosti taimenen lisääntymispaikoiksi. Näin ollen Kivivuopionojan siirto ei heikennä merkittävästi jo nykyisellään huonoja taimenen kutualueita Kivivuopionojassa. Tämän vuoksi tällä hetkellä ei suunnitella taimenelle sopivia kutu- ja poikasalueita Kivivuopionojaan TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 106 Esitys toimenpiteistä, joilla kaivostoiminnasta aiheutuvia kalastoon ja kalastukseen sekä muuhun vesistön käyttöön kohdistuvien haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää. Tarkennettu ehdotus hakemuksen kohdassa 20.3 esitetyn kalatalousmaksun käytöstä ja sen kohdentamisesta erilaisiin lieventämistoimenpiteisiin. Kalastoon, kalastukseen ja vesistön muuhun käyttöön kohdistuvien haitallisten vaikutusten lievennystoimia on tarkasteltu lupahakemuksen kohdassa 6.3. Haitallisia vaikutuksia lievennetään puhdistamalla kaivoksen kaivosalueen purkuvedet mahdollisimman tehokkaasti. Käsitellyt kaivosvedet johdetaan purkuputkella Muonionjokeen, mikä ehkäisee Hannukaisen ja Rautuvaaran alueen pieniin vesistöihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Muonionjoessa purkuvedet laimenevat tehokkaasti, ja niiden kalastovaikutukset jäävät siellä vähäisiksi. Kalatalousmaksu on maksettava kalatalousviranomaiselle, joka käyttää varat hankkeesta kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien haittojen ja vahinkojen ehkäisemiseen. Yleisen käytännön mukaan kalatalousmaksun käytöstä on kuultava myös vesialueen omistajaa. Kalatalousmaksun mahdollisia käyttömuotoja on tarkasteltu lupahakemuksen kohdassa 23. Äkäsjoen vesistöalue on tärkeää meritaimenen lisääntymisaluetta, mutta nykyisellään joen poikastuotanto on merkittävästi heikompi kuin joen arvioitu poikastuotantopotentiaali, joten kalatalousmaksu voitaisiin kohdentaa meritaimenen tuki-istutuksiin esimerkiksi istuttamalla Äkäsjoen vesistöalueelle vuotiasta meritaimenen poikasta vuosittain. Osa tästä määrästä, esimerkiksi 1000 kpl, voitaisiin istuttaa ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla Niesajokeen (vrt. kohta 58). 107 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 107 Hakemusta on täydennettävä hankealuetta koskevalla laiduninventoinnilla, jossa selvitetään riittävällä tarkkuudella porotalouskäytöstä päästöjen seurauksena menettävän alueen jäkälän ja lupon biomassa. Hannukaisen alueen laidunmenetykset kohdistuvat suhteellisesti eniten jäkälälaitumiin. Jäkälä on porolle tärkeä ravinnon lähde etenkin talvikaudella. Talviruokinnan ja lopputalven aikaan porot hyödyntävät kuitenkin pääasiassa muita kuin kaivosalueella olevia jäkälämaita. Kaivostoiminnan aiheuttama pöly ja melu mitä varmimmin vaikuttavat poron välttämiskäyttäytymiseen. Kaivoksen lähialueiden laidunalueet jäävät siten normaalia vähemmälle laidunkäytölle porojen välttämiskäyttäytymisen takia. Kaivostoiminnan myötä kaivospiirin lähialueiden laidunalueet jäävät porojen välttämiskäyttäytymisen myötä vähemmälle käytölle. Näin ollen laidunkäytöstä menetettävä alue on suurempi kuin kaivospiiri ja näin ollen menetettävä lupon- ja jäkälän biomassa tulee olemaan edellä esitettyä suurempaa. Se kuinka paljon porot välttävät kaivospiirin lähialuetta on epäselvää ja tarkentuu vasta toiminnan myötä.

112 Huomioitavaa on että ensimmäisten toimintavuosien ajan (toimintavuodet 0-10) kaivoksen aidattu alue ei yllä kaivospiirin rajalle Hannukaisen pohjoisosassa (liite 26). Suunnitelmat on toimitettu kaivospiirihakemuksen täydennykseksi. Näin ollen poroilla on mahdollisuus laiduntaa kaivospiirin alueella ensimmäisten kymmenen toimintavuoden aikana. Tällöin (0-10 toimintavuosi) aidatun alueen sisälle jää n kg jäkälää ja n kg luppoa. Kymmenennen toimintavuoden jälkeen kaivospiirin luoteiskulma jää porojen laidunnuskäyttöön, jolloin kaivoksen takia menetetään n kg jäkälää ja n kg luppoa. Tiedot perustuvat jäkälä- ja luppolaitumen pinta-alaan ja kunkin laiduntyypin keskimääräiseen jäkälän ja lupon biomassaan Muonion paliskunnan alueella. Keskimääräiset tiedot ovat saatu RKTL:n julkaisuista: RKTL kala ja riistaraportti 93 suomen poronhoitoalueen talvilaidunvarat 1997 ja Poronhoitoalueen pohjoisosan talvilaitumet vuosina Laidunten tilan muutokset 1990-luvun puolivälin jälkeen TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 108 Missä vaiheessa porojen käyttäytymisen GPS-seuranta on tarkoitus aloittaa? Porojen GPS-seuranta on aloitettu edellisen toimijan Northland Mines Oy:n toimesta. GPS-pantoja on 10 kappaletta. Pantojen data analysoidaan ennen kaivostoiminnan aloittamista, mutta analysointia ei kannata tehdä vielä. Dataa voidaan käyttää hyväksi esimerkiksi kuljetinlinjan alitus-/ylityspaikkojen suunnittelussa. 109 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 109 Onko hakijalla tarkoitus tilastoida hankkeesta porotalouteen liittyvien mahdollisten vahinkojen ja haittojen määrää ja seurata niiden kehittymistä? Hakijalla ei ole tarkoitus tilastoida porotalouteen liittyviä vahinkoja sillä paliskuntain yhdistys tilastoi poro-onnettomuudet kattavasti paliskunnittain. Poro-onnettomuuksia ja tilastoja voi seurata mm. varoporoa.fi sivuston kautta. Kaivosyhtiö sitoutuu tekemään yhteistyötä paliskuntain yhdistyksen ja paliskuntien kanssa porokolareiden vähentämiseksi. 110 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 110 Hakemuksessa ei ole esitetty, miten hihnakuljetin vaikuttaa porojen välttämiskäyttäytymiseen ja laidunkiertoon, tai miten laaja hihnakuljettimesta aiheutuva melualue on. Hihnakuljettimen häiriövaikutusalue tulisi esittää myös karttakuvana. Hihnakuljettimen vetopyörän 40 db vaikutusalue ulottuu melumallinnusten mukaan noin 200 metrin päähän vetopyörästä. Vetopyörien välillä hihnakuljettimen 40 db vaikutusalue ulottuu noin 100 metrin päähän hihnakuljettimesta (Kuva 110-1). Hannukaisen kaivoksen melumallinnuksissa käytetyissä hihnakuljettimen ja kuljettimen vetoasemien äänitehotasoissa ei ole huomioitu melun leviämistä ehkäiseviä rakenteita, joten malli voidaan pitää konservatiivisena. Käytännössä kaikki vetoasemat, joiden kohdalla melutasot ovat suurempia, kuin hihnan kohdalla, tulevat sijaitsemaan melun

113 leviämistä ehkäisevän rakenteen sisällä. Lisäksi kokemusperäisesti arvioiden kunnossa olevat kuljetinhihnat aiheuttavat meluvaikutuksia todella harvoin. Hihnakuljettimesta ja kaivosalueesta voi aiheutua välttämiskäyttäytymistä etenkin rakentamisvaiheessa. Hihnakuljettimeen tehdään ali- ja ylikulkuja jotta porojen laidunkierto ei häiriintyisi niin paljon. Vaikutusten lieventämistoimien kannalta on tärkeää, että porojen käyttäytymistä ja sen muutoksia seurataan jatkuvasti. Tässä voidaan käyttää apuna yhtiön toimesta hankittujen GPS-pantojen antamaa tietoa. 111 Kuva Hihnakuljettimen meluvaikutukset tuotantovaiheessa 111 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 111 Hakemukseen on liitettävä kaivoksen patoturvallisuusselvitys / patojen vahingonvaara-arvio. Patoturvallisuuslain 9 :n mukaan lupahakemuksessa tulee tarpeellisessa määrin selostaa padosta aiheutuvaa vahingonvaaraa ja sen vaikutusta mitoitusperusteisiin. Kaivoksen padoille on tehty alustava vahingonvaara-arvio jätehuoltosuunnitelman liitteeksi vuonna Vahingonvaara-arviossa on arvioitu kaivospatojen sortuman aiheuttamaa vahingonvaaraa sekä tehty esitys patojen luokituksesta. Vahingonvaara-arvion perusteella Rautuvaaran alueen LIMS-rikastushiekan läjitysaltaan padot on esitetty luokiteltavan 2-luokan padoiksi. Patomurtuman sattuessa ei murtumasta koidu välitöntä vaaraa ihmishengelle tai huomattavaa vaaraa

114 omaisuudelle tai ympäristölle. Patosortuma kuitenkin saattaa aiheuttaa vaaraa terveydelle tai vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle. Korkearikkisen rikastushiekka-altaan padot Rautuvaaran alueella on esitetty luokiteltavan 1-luokan padoiksi padottavan aineen jäteluokituksen perusteella (vaarallinen jäte), jolloin padon murtuessa voisi ympäristölle aiheutua ympäristövaikutuksia. Hannukaisen alueen prosessivesiallas on esitetty luokiteltavan 2-luokan padoksi. Patomurtuman sattuessa ei murtumasta koidu välitöntä vaaraa ihmishengelle tai huomattavaa vaaraa omaisuudelle tai ympäristölle. Patosortuma kuitenkin saattaa aiheuttaa vaaraa terveydelle tai vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle. Omaisuudelle kohdistuva vahingonvaara rajoittuu kaivosalueelle. Vahingonvaara-arvio on liitteessä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 112 Tarkempi yleissuunnitelmakartta ja alustavat stabiliteettilaskelmat padoista. Tarkemmat yleissuunnitelmakartat patoalueelta ja alustavat patojen suoto- ja stabiliteettilaskelmat on esitetty liitteessä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 113 Geotekniset pohjatutkimukset patojen alueelta. Pohjatutkimustulokset patojen alueelta on esitetty liitteessä 30 patojen pituusleikkauspiirustuksissa. Patojen kohdalla pohjamaa on pääasiassa hiekkamoreenia ja silttistä hiekkamoreenia. Näytetietojen perusteella aivan pintaosassa esiintyy hiekkaa rikastushiekka-altaan pohjois- ja eteläpatojen, prosessivesialtaan padon ja runsasrikkisen rikastushiekkaaltaan alueella. 114 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 114 Hakemuksen mukaan kaivosalueen patolinjojen alla on hyvin vettä johtavaa hiekkamoreenia. Miten estetään patorakenteiden liiallinen suotaminen patoturvallisuuden ja päästöjen hallinnan kannalta? Patorakenteiden alta mahdollinen pintaosan karkea kerros joko poistetaan kokonaan tai suora suotovirtausyhteys padon ali katkaistaan tiivistysuralla, jolloin karkeaan kerrokseen kaivetaan padon pituussuuntainen ura, joka täytetään moreenilla. Karkeiden kerrosten poistamisen ja padon alapuolisten tiivisteurien tarkempi yksityiskohtainen suunnittelu tehdään toteutussuunnitteluvaiheessa. Rikastushiekka-altaan pohjois- ja eteläpadolla ei padon kohdalla ole juurikaan hydraulista paine-eroa, jolloin suotautuminen padon ali on vähäistä. Padoilla on kuivan luiskan puolella suotovesien vastaanottorakenne, jolloin padon läpi ja osin ali suotautuvat veden kerätään padon ulkopuoliseen suotovesiojaan. Suotautuvat vedet on mahdollista tarvittaessa pumpata takaisin altaaseen tai johtaa käsittelyyn. Patorakenteista laaditaan yksityiskohtaisen toteutussuunnitelmat, jotka hyväksytetään patoturvallisuusviranomaisella.

115 115 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 115 Kattava ja kokonaisvaltainen selvitys kaivoshankkeen päästöjen (myös laajat jätealueet) vaikutuksista kaivosalueen matkailuelinkeinoihin sekä esitys haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteistä. Hannukaisen kaivoshankkeen päästöjen vaikutus alueen matkailuelinkeinoihin voidaan arvioida aiheittain seuraavasti: Vesistöpäästöt Kaikki käsitellyt vedet ja johdetaan putkella Muoniojokeen, missä niiden laimentuminen on tehokasta ja nopeaa, vastaten keskivirtaamatilanteessa vain 0,2 % joen virtaamasta. Tällä ei ole vaikutusta Tornio-Muoniojoen matkailukalastukseen. Äkäsjoen virtaama ei juuri muutu. Kaivosvesiä ei johdeta Äkäsjokeen, Valkeajokeen tai Kuerjokeen. Niiden matkailukäyttö ei vaarannu eikä sille ole haittoja. Niesajoen virtaama pienenee, mutta veden laatu paranee kun puhdistamonkin vedet johdetaan putkessa Muonionjokeen. Niesajoki ei ole ollut matkailun käytössä tälläkään hetkellä. Pölypäästöt Pääosin pölylaskeumat jäävät kaivosalueelle. Kaivostoiminnan edetessä räjäytykset ja liikenne ovat syvemmällä maanpinnan tasosta, joten niiden vaikutus vähenee. Vallitseva tuulensuunta on lounaasta koilliseen, eli poispäin vapaa-ajan asutuksesta ja käytetyistä reiteistä. Talviaikana, jolloin pienikin pöly näkyy lumen pinnalla, pöly peittyy runsaslumisella alueella nopeasti uuden lumen alle. Vaikka toiminta-alue on laaja, ei kerrallaan aktiivisena oleva alue ole suuri. Vallitsevan tuulen suunnassa ei ole hiihtolatuja, joihin pöly voisi vaikuttaa haitallisesti. Suojavalli vaikuttaa pölyjen leviämisen vaikutuksiin lieventävästi kylän ja lomaasutuksen suuntaan. Räjäytykset Noin kerran viikossa tapahtuvat malmikentän räjäytykset aiheuttavat kuuluvan äänen, mutta matalan jyrinän muodossa. Räjäytykset tehdään päiväsaikaan, jolloin Äkäslompolon kylässä on talvisin muutoinkin äänekästä toimintaa kuten moottorikelkkailua. Räjäytyksen meluvaikutus on kerrallaan lyhytkestoinen, joitain sekunteja. Räjäytysaika pyritään sopimaan matkailua ja muita sidosryhmiä vähiten haittaavaan ajankohtaan. Hakemuksessa mainittu tien mahdollinen sulkeminen voi tulla kysymykseen vain erikoistapauksissa aikaisintaan noin 10 vuoden toiminnan jälkeen jolloin vuorossa on Hannukaisen avolouhoksen eteläisimmän nokan louhinta. Silloinkin räjäytykset ajoitetaan muuhun aikaan kuin runsaan liikenteen vaihtopäiviin. Tällä alueella toimittaessa on sitouduttu käyttämään pienempiä reikä- ja panoskokoja häiriön vähentämiseksi. Räjähdyksen herkästi aistivat rekikoirat huomioidaan, ja keskusteluja on käyty koiratarhan kanssa. Koelouhinnan yhteydessä testataan koirien reagointia kaivosräjäytyksiin. Mikäli tilanne aiheuttaa isoja ongelmia, harkitaan tarhan siirtoa vaihtoehtoiseen paikkaan. Kaivoksen tulo ei rajoita koirien reittejä. 113

116 Melu Toiminnasta aiheutuu ääntä, ja tämän vuoksi osa toiminnoista on ajallisesti rajoitettu päiväsaikaan tapahtuvaksi. Melun leviämiskarttojen perusteella rakennettavat suojavallit rajoittavat melun leviämistä kylän ja loma-asuntojen suuntaan. Valli on merkittävä haittojen vähentämiskeino. Kaivoksen kiinteä murskaamo on sijoitettu kallion sisään maan alle, jolloin sen aiheuttamat meluvaikutukset on minimoitu, samoin pölyvaikutukset. Tarvittaessa myös kippauspaikka voidaan varustaa ääntä eristävillä lisäseinärakenteilla. Ylläksen ympäristön varsinaiset erämaa-alueet suuntautuvat muualle kuin kaivoksen suuntaan. Ylläksen ja kaivoksen välinen alue on rakennettu ja siinä kulkee paljon käytetty tie. Lisäksi välille sijoittuu mm. soranotto-alueita, joilla soranottoyritykset harjoittavat tälläkin hetkellä melua aiheuttavaa murskaustoimintaa. Siten kaivos tullessaan ei riko erämaa-luontoa ja siihen liittyvää matkailua. Ylläksen toiselle puolelle äänet eivät kantaudu. Moottorikelkka-reittejä kulkee kaivospiirin rajojen läheisyydessä, mutta siihen toimintaan kaivoksen äänet eivät vaikuta. Ratsastusreitit voivat olla käytössä kun sovitaan käytössä olevat metsätiet ja polut. Ratsastusyrittäjille ilmoitetaan räjäytysajat. Valot Valaistusta on sivuttu mm kuljettimen kohdalla (täydennyksen kohta 61). 8 km pitkä kuljetin on maastossa matalalla selvästi puiden latvojen alapuolella, ja työsuojelun vaatima valaistus suuntautuu kuljettimeen ja kulkutasoon, ei ylös tai ulospäin. Valaistus voi sijaita katon alapuolella, jolloin hajavalon määrä on erittäin vähäinen. Rinnalla kulkevaa huoltotietä ei ole tarve valaista. Kaivosalueella ei ole erityistä tarvetta valaista laajoja alueita, mutta sosiaalitilan ja korjaamon pihalla on oltava lainvaatima turvallinen valaistus. Ajoneuvoissa on omat valonsa. Valaistuksen suunnittelussa käytetään asiantuntijoita silmälläpitäen häiritsevän hajavalon minimoimista. Erityisiä heijastussuojia voidaan suunnitella estämään hajavalo Ylläksen suuntaan. Rautuvaaran rikastamon kohdalla on sama tilanne, välttämättömät työturvallisuuden vaatimat valaistukset on oltava, mutta niiden oikealla suunnittelulla voidaan vaikutusta minimoida. Rikastamo on jo kauempana matkailualueista, joten sen kohdalla tilanne ei liene niin kriittinen. Kaikkiaan maaston muodot ja puusto yhdessä rajoittavat paljon suoria näkemävaikutuksia kaivokseen. Vain Ylläksen huipulta voi nähdä osan kaivosaluetta. Rikastushiekka-alue Rikastushiekka-alue ei ole ollut matkailun käytössä, päinvastoin siellä liikkuminen voi olla vaarallista. Tulevassa toiminnassa alue aidataan kokonaisuudessaan turvallisuussyistä. Alueen laitaa kulkeva tieyhteys ei palvele matkailua, vaan poronhoitoa ja puhdistamotoimintaa. Tämä tieyhteys on käytössä jatkossakin. 114

117 Rikastushiekka-alueen laajetessa vuosien kuluessa, reunoilla kulkevia kelkkareittejä voidaan suunnitella uudelleen. Kaivostoiminnan jälkeen rikastushiekka-alueita voidaan ottaa uuteen käyttöön, kuten esimerkiksi Outokummussa on tehty. Siellä vanhoille jätealueille on tehty toimiva golfkenttä. Samoin Outokummussa matkailu hyödyntää entistä kaivostoimintaa mm. kaivosmuseon kautta. Tällaista voisi suunnitella myös Hannukaiseen tai Rautuvaaraan. Liikenne Kaivoksen kaikki malmi kuljetetaan kaivokselta rikastamolle kuljettimella, jotta lisääntyvä liikenne ja sen aiheuttamat häiriöt olisivat mahdollisimman pieniä. Valmiit rikasteet kuljetetaan markkinoille junalla. Siten lisääntyvä liikenne on työssäkäyntiliikennettä ja huoltoliikennettä. Toimintoihin rakennetaan liittymät, jotka takaavat turvalliset kääntymiset. Junaliikenteeseen panostetaan ja pyritään vaikuttamaan Kolarin radan sähköistämiseen. Siten taataan kohtuuhintaiset kuljetukset jotka samalla ovat vähäpäästöisiä. Tämä edesauttaa myös matkailua, nykyaikainen sähkökalusto tulisi käyttöön myös Kolarin radalla, ja matka-aika lyhenee. Paraikaa on menossa kunnan koordinoima hanke, missä kehitetään kaivoksen ja matkailun yhteensovittamista. Siinä esille tulevia asioita käsitellään yhdessä ja yritetään arvioida haittoja vielä tarkemmin ja löytää ratkaisuja, jotka ovat eri osapuolien hyväksyttävissä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 116 Tarkennettu yleissuunnitelmatasoinen sulkemissuunnitelma (jälkihoitosuunnitelma). Sulkemissuunnitelma on esitetty liitteessä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 117 YVA:ssa on puhuttu pilaantuneista maista ja niiden alustavasta selvittämisestä. Onko näitä selvityksiä tehty? Kaivospiirin alueella voi esiintyä vanhan toiminnan aikana syntyneitä lievästi pilaantuneita maita. Lähinnä kysymykseen tulee entistä rikastamoa ympäröivä pihaalue. Maat omistaa tällä alueella Ruukki Oyj. Vuokralaisena maa-alueella on Kylmämaan Ohjelmat Oy, joka käyttää rikastamon piha-aluetta vanhojen käytöstä poistettujen linjaja kuorma-autojen varastopaikkana. Ruukin kanssa on menossa neuvottelu maa-alueiden mahdollisesta lunastamisesta. Siinä yhteydessä on todettu, että ennen mahdollista kauppaa, maanomistaja selvittää mahdollisen pilaantuneen maan olemassaolon ja tarvittaessa sitoutuu sen puhdistamiseen. Sopimusta eikä esisopimusta ole vielä allekirjoitettu ne vaan ovat laatimisen vaiheessa. Kyseisellä alueella ei tule olemaan Hannukainen Mining Oy:n mitään toimintaa, eikä lisälikaantumista siten voi tapahtua hankevastaavan toimesta. Pilaantuneista maista ei ole vielä tehty tarkempia selvityksiä.

118 118 TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 118 Liitteen 8 taulukko 5-3: miten vaihtelevat sääolosuhteet huomioidaan laskemissa? Liitteen 8 taulukko 5-3 on esitetty Hannukaisen kaivoshankkeen vuosinettovesitaseen muodostuminen hydrologisilta olosuhteiltaan keskimääräisessä tilanteessa tuotantovuosien mukaan. Vuosien välillä on luonnollisesti vaihtelua vesitaseessa, johtuen sadannan vaihtelusta eri vuosina. Jonakin vuosina nettovesitase voi olla pienempi ja joinakin vuosina suurempi kuin taulukossa 5-3 on esitetty. Liitteen 8 kohdassa 5.5 on käsitelty vesitasetta poikkeuksellisissa hydrologisina vuosina. Tässä kappaleessa on huomioitu vaihtelevat sääolosuhteet. Myös kuvassa 5-8 on esitetty vesitase poikkeuksellisina hydrologisina vuosina TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 119 Esitys toiminnan tarkkailusta (YSA 3 2 mom kohta 14 ja 4 :n kohta 6). Tarkkailuohjelma on esitetty liitteessä TÄYDENNYSPYYNNÖN KOHTA 120 Hakemusta on täydennettävä selvityksellä Hannukaisen alueen vesistöistä, muun muassa Äkäsjoessa ja Niesajoessa, todettujen selvästi kohonneiden elohopeapitoisuuksien syistä. Alueen vesistöissä mm. Äkäsjoessa ja Niesajoessa on todettu yksittäisiä EU:n vuosikeskiarvona määrätyn normin ylittäviä elohopeapitoisuuksia. Kuitenkin keskiarvopitoisuudet ovat selvästi pienempiä kuin edellä mainitun normin raja-arvo, eivätkä keskiarvopitoisuudet ole erityisen korkeita. Muonionjoessa Äkäsjokisuun yläpuolella on myös mitattu yksittäisiä korkeita elohopeapitoisuuksia. Lisäksi Muonionjoessa Äkäsjokisuun yläpuolella mitattujen näytteiden elohopean keskiarvopitoisuus on ollut suurinta alueen vesistöissä. Näin ollen yksittäiset kohonneet elohopeapitoisuudet alueen vesistöissä ovat yleisiä, muuallakin kuin tulevan kaivoksen vaikutuspiirissä. Syitä yksittäisille kohonneille vesistöjen elohopeapitoisuuksille voi olla monia. Yhtenä syynä voi olla Pohjois-Suomen alueella luonnostaan suuremmat elohopeapitoisuudet, kuten GTK:n purosedimenttikartoituksessa on todettu (Tenhola & Tarvainen 2008, Suomen geokemiallinen atlas 1996). Toisena syynä voi olla kaukolaskeutumasta johtuva elohopeapitoisuuksien kasvu Suomessa (Verta ym. 2010). Elohopea on usein sitoutuneena humukseen ja etenkin sateiden jälkeen humuspitoisuus vesistöissä voi olla suurta, jolloin elohopeapitoisuus voi olla myös suurta. Tarkemmat tiedot elohopeapitoisuuksista löytyvät ympäristölupahakemuksen liitteenä olevasta YVAsta.

119 117 Kuva Purosedimentin elohopeapitoisuus Suomessa

120 118 Tenhola, M. & Tarvainen, T Purovesien ja orgaanisten purosedimenttien alkuainepitoisuudet Suomessa vuosina 1990, 1995, 2000 ja GTK, Tutkimusraportti 172. Matti Verta, Tommi Kauppila, Susan Londesborough, Jaakko Mannio, Petri Porvari, Martti Rask, Kari-Matti Vuori ja Pekka J. Vuorinen Metallien taustapitoisuudet ja haitallisten aineiden seuranta Suomen pintavesissä. SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA