3. Lahden kaupunki ( ohkare) 4. Padasjoki, Tarus _11-5. Padasjoki, NyystC51ä _"- 1. Lammi- oski schee iittipitoinen emäksinen

Transkriptio

1 Otaniemi Selostu scheeliitin ( olframimalmin et intätöistä Padasjoen Lammin-Asikkalan (Itä-Hämeen) alueeli vuo ilt viitteitä Kenttäkauden 961 ikana aatiin Itä-Hämeen tutkimuk issa u eita cheeliitin esiintymisestä alueen kallioperässä. Niinpä Lahden kaupungista aatiin run aasti BO eeliittiä isältävä kansannäyte, Padasjoelta tavattiin jokunen heikosti soheeliittipito1nen lohkare, ja mmin kirkonkylän teläpuolel a sekä Luopioisten Kuohijoelta tavattiin schee iittiä k lliosta. ielenki'ntoisimmiksi oboittautuneita aiheita, Luopioi ten Kuohijokea ja ammin-kosken ja oa tutkittiin vuoden 1968 aikana, jolloin ne muodostivat kauden geologisesta ohjelmasta noin kolmanneksen. - Tutkimustyöt on tehty allekirjoittaneen Eero Nenosen johdolla. Tähän selostuk een on koottu kaikki vähäisetkin Itä-Hämeen tutkimusaluee ta tavatut soheeliittimalmiaiheet. Selostuksen pääpaino on Luopioisten esiintymissä, joka on osoittautunut lupaavimmaksi. ut aiheet kuvataan hyvin suppeasti. Scheeliittiesiintymät SMOY 5 B KKPOyHKI10B02 Seuraavassa luettelossa ovat tutkimusalueelta tavatut scheeliit i- malmiaiheet. Niiden sijainti näkyy liitteeltä Luopioinen, Kuohijoki J 2. Asikkala, Vähä-Äiniö 3. Lahden kaupunki ( ohkare) scheeliittipitoisia karsia 4. Padasjoki, Tarus _11-5. Padasjoki, NyystC51ä _"- 6. Asikkala, Kuoppamäki _"_ 1. Lammi- oski schee iittipitoinen emäksinen vul aniitti

2 - 2 - Kunkin iheen kuvauksen alussa on mainittu lyhyesti sen selvittämiseksi tehdyt to enpiteet. 1. Luopioinen, Kuohijoki. Tiedustelutut imuksia kesällä 1962 (V.L.Hämälä1nen) ja syksyllä 1967, geofysikaali en mittaus (5,0 km 2 ) keväällä 1968, kallioperäkartoitus, geokemian näytteenotto, kaivauksia j UV-Iamppututkimus kesällä 1968, tihennetty magnetometraus j fotogeologinen tutkimus syksyllä uohijoen kylästä 1 km luoteeseen päin aika karsi-k lkkikivijakso (Liite 2), jok paljastumahavaintojen mukaan on 1,4 km:n pituinen. Magneettisten mittausten tuloksista päätellen se saattaa jatkua peitteisenä sekä itään e tä länteen, jolloin Ben kokonaispituus olisi lähes 3 km. Jaksolla on leveyttä itäpäässä oin 100 m ja sen kaksihaaraisessa länsipäässä m. Se on suurin piirtein itä-länsi-suuntainen, muodoltaa pohjoiseen päin kaareutu ja sijaitsee jokseenkin pystyssä sennoss osaksi gr fiittipitoisen suoni eissin ympäröimänä kahden gr nodioriittimassiivin välissä. Diagonaalisia, etupäässä hiertyneen gra iitin ja pegmatiitin täyttä iä siirros- ja murrosvyöhykkeitä on alueella runsaasti. Jakson itäpä"ssä on 1700-lu loppupuolelta peräisin olevia kalkkilouhoksia, joista on perimätiedon mukaan louhittu kalkkia Hämeenlinnan linnan rakennustarpeiksi. - Louhosten kalkkikivi on kiisu- ja silikaattipitoisena heikkolaatuista. Jakson länsipäässä on grafiittipitoista kalkkikiveä näkyvissä pienessä paljastumassa noin 4 metrin v hvuude ta. Muu osa j ksosta on epähomogeenista, raitaista tai breksiaista diopsidiarvivälkekarsi iveä. Karsikivestä tavattiin tiedustelututkimuksissa syksyllä 1961 ja rtoitusva heen aikana Bcheeliittiä. ikkain scheeliittiesiintyuä paljastettiin myöhemmin kokonaan, muut osittain, ja lähes kaikk muut karsipaljastumat tarkastettiin kaivamalla niiden poikki (poikkisuunn ssa kivil jin kulkuun nähden) yhte nsä 30 "m leveää monttua 1/2 metrin irtomaap ksuut en saakk Kaikki paljastetut j puhdistetut kohdat tutkittiin ultr violettilampu a pimennyshupun avulla. Sch eliittiä tavattiin kaikkiaan ko mesta paljaetumaryhmästä. Niistä on tehty detaljikartat mittakaavasb 1 : 200 tai 1 I 500.

3 - 3 - äntisin scheeliittiesiintymä (1 i e 4) on rikkain. Siitä on 2 analyysiä, mo emmat tehty noin 5 kg:n näyte-eristä: Anal r; 1,13 % Sn 0,02 a;, Au g/t 0,55 % 0,04 % 0,4 g/ Scheeliitti esiintyy breksioi uneessa diopsidi-sarvivälkekarressa pirotteena ja tiheään risteilevissä maasälpärikkaissa suonissa. en yhteyd ssä tavataan hyvin niukalti magneett - ja kuparikiisua. - Rika osue, josta emo näytteet on otettu, on kooltaan 4 x 14 m. Länsipäässään se kapenee ja 1 ppuu vähitellen, itäpäässä sen katkaisevat leikkaavasti sarv! älkegneissin ja graniitin breksia sekä myloniittinen graniitti. - Edellisen osueen länsipuolell tavataan heiko ti scheeliittipitoista karsikiveä vielä kolmessa ivannossa. Keskimmäisessä paljastumaryhmässä (liite 5) scheeliitti esiintyy muutamina erillisinä, al e 0,6 leveinä, tiheäpirotte1sinä, siirrosten kanssa yhteydessä olevina söyreinä. Sitä on myös hyvin harvana pirotteena pa jastumaryhmän länsiosassa. Itäisin scheeliittiesiintymä (liite 6) sijaitsee luoteisimman kalkkilo10{sen tienoilla. Scha lii tiä tavataan pirotteena k lmessa breksloitunee sa karsiobueessa, jotka sijatsevat siirrosten sekä graniitti- ja pegmatiittijuonien läheisyydessä. Osueista suurin on 001 aan vähintään 5 x 10 m. Siitä on käytettävissä vain 2 nyr kinä t istä tehtyä analyysiä, jotka eivät suinkaan edusta koko osuetta: Ana ,07 % Au 0,3 g/t 0,08 % 0,7 /t Kalkkilouhoksen esiintymissä scheeliittiä seuraa aina runsas magneettiiisupirote sekä juonikvartsi. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Kuohjoen scheeliittiesiintymistä oli tarkoitus 0 taa ruluneen syksyn aika.na uranäytteitä, että pitoisuudet olisi v itu luotettavasti selvittää. Yhtiön jouduttua oman utkimub oimirnlan kannalta katastrofaaliseen t laan sitä ei kuitenkaan voitu uorittaa. Yhteisenä piirteenä edellä kuvatuilie Kuohijoen Bcheeliittiesiintymille idaan mainita niiden esiintyminen bretsioituneessa diopsidisarvivälkekarressa sellaisten siirrosten yhteydessä, joissa tavataan hiertynyttä graniittia. Lisäksi scheeli ttipitoisessa kivessä on us in runsaasti titaniittia (useita prosentteja kiven tilavuudesta). Karbonaattirikkaasta karresta tai kalkkik vestä scheeliittiä ei 0 e tavattu kertaakaa, ei liioin muista kivilajeista kuin kerresta.

4 - 4 - Edellä IDa n1ttiin scheelhttiesiintymien yhteys alueen siirrobja murrosvyöhykkeisiin ja niissä sija tsevi n graniittijuoniin. Koska karsijakson eteläreunalla kulkee koko sen pituudelta ohut magneettikiisupitoinen, se väati magneettinen gneissihorisontti, teetettiin karren alueella 0,8 km 2 1n alalla tiheä magneettinen mittaus 5 x 25 mln havaintoverkastolla lohkotektoniikan selvittämiseksi. Geofysikaalisiin karttoihin sekä fotogeologisiin ja topograafiiin havaintoihin perustuva s'irrob- ja murrosvyöhykkeitä es ttävä kartta on liitteenä 3. Kartta on luotettava ainoastaan tiheästi magnetometratulla alueellao Epäluotettavin se on geofysikaalisesti mitatun alueen ulkopuolella, missä hiertovyöhykkeiden toteamiseksi ei ole r'ittävän monipuolisia kriteerioita. - Kartalle on merkitty mahdollisten uueien scheeliittiesiintymien paikkoja. Ne sijaitsevat kohdissa, joissa hiert vyöhykkeet leikkaavat karsijaksoa. Näihin kohtiin on syytä kiinnittää erityistä huomiota a ueen jatkotutkimuksissa. Geokemian analyys1tuloksia ei ole tämän selostuksen kirjoittamishetkellä vielä k" tettävissä. Rikkaassa Bcheeliittiesiintymässä todettu vähäinen tinapitoisuus sisältyy geologisessa tutk uslaitokaessa teetettyjen röntgenmikroanalysaattorimääritysten mukaan kivessä runsaana esiintyvään titaniittiin. 2. Asikkala, Iso-Äiniö. Kallioperäkartoitusta kesinä 1967 ja 1968, geofysikaalinen mittaus syksyllä Esiintymästä on näkyvissä vain 3 pientä kallionkärkeä 20 x 70 mln alalla (liite 7). Niiden kivilaji on kerroksellista, vaihtelevan laatuista karsikiveä (pä.ä.mineraalit diopsidi ja tremoli.itti), jossa on vähäinen magneettikiisupirote. Scheeliittiä on kautta paljastumien cm läpimittaisissa harvaplrotteisissa raidoissa. Yksi n. 3 kg:n näyte on analysoitu, (anal 9337) 0,15-0,25 %w. - Esiintymän ympäristössä on vähänlaisesti paljastumia, ja ne ovat ka'kki vaihtelevaku kuista, poimuilevaa suonignp.issiä. Noin 1,5 km esiintymästä pohjoiseen tavataan rakka, jonka kivilaji on magneettikiisupirott ista karsiki eä. Siinä ei ole scheeliittiä.

5 - 5 - Geofysiikan mittauatulo Bet ovat tällä hetkellä vie ä piirtämättä ja analysoimatta. On voitu kuitenkin to ta, ettei scheeliittipitoinen karsi ole aiheuttanut häiriöitä.. 3. Lahden kaupunki. Tiedustelututkimuksia kesällä Kansannte 455/67. Lohkare, heikosti magneettikiibupirotteista karsikiveä, jossa runsaasti karkeakiteistä s heeliittiä juoniverkostona. Anal mm. 0,75 %W. Näyte oli peräisin 0,4 mln läpimittaisesta, jonkin verran pyöristyneestä lohkareesta, joka sijaitsi aupung1n länsiosassa tiheäet" rakenne ulla omakötitaloalueella Salpausselän etelärinteellä. Lohkare todettiin pitkämatk laiseksi. - Sen kivilaji on samaa tyyppiä kuin Kuohijoen ja Iao-Äiniän esiintymät. Se voi olla peräisin jommasta kummasta niistä tai sitten muusta samantapaisesta esiintymästä. 4. Padasjoki, Tarua. Havainto 28/RA/61. Lohkare9 n. 0,4 m:n läpimittainen, pyöristyn Kvartsirikasta tremoli t i-diop3idi-sarvivälkekartta, jossa tiheä magneettikilsupirote. Heikko, epätasainen scheeliittipirote. - Lohkare on yksinäinen, joskaan sen ympäristöä e" ole kovin ar kaa tutkittu eikä Ben lähtöaluetta selvitetty. - Samaa tyyppiä kuin Iao-ÄiniökarSirakka. 5. Padasjoki, NyystöIä. Havainto 24/EN/66. Lohkare, n. 0,7 m:n läpimittainen, särmikäs. Diop idi-tremoliittikars1kiveä, jossa kohtalainen, epätasainen magneettikiieupirote, jokunen rae kuparikiisua. uutama hyvin p"en rae 8oheeliittiä. - Löytöpaikan (Verhon kartanon itäpuolinen Päijänteen ranta) lähistöllä sekä siitä kartanoon päin tavataan useita samanlaisen kiven järeitä lohkareita. Niissä voi olla paksuja kvartsijuonia tai kapeita karbonaattiraitoja. Näiden

6 - 6 - lohkareiden scheeliittipitoisuutta ei ole tut ttu. r Y"'Jstölässä suorite tu, kupari-nikkelimalmin paikall stamiseksi tehty geofysikaalinen mittaus sekä geokemiallinen näytteenotto peittävät myös emo lohkareiden mahdol isen lähtöalueen. 6. Aeikkala, Kuoppamäki. Havainto 120/EI/67. Lohkare, n. 30 x 40 cm, pyöristynyt. Diopsidi-tremoliittikarsikiveä, jossa koh alainen magneettikiisupirote, hyvin vähän kuparikiisua. Hyvin vähän scheeliittiä pirotteena lähes pelkkää kar earakeis a diopsidia sisältävässä välikerroksessa. - Lohkare on yksinäinen, ympäristöä ei ole tarkkaan tutkittu eikä lohkareen ähtöaluetta selvitetty. 7. Lammi-Koski. Tiedustelututkimuksia kesä ä 1962 (.L.Hämäläinen) ja syksyllä 1967, kallioperäkartoitus ja UV-lam pututkimuksia kesällä Pääjärven etelä- ja länsipuo ella sijaitsevia kahta emäksisten vulkani:ttlen (diopsidi-sarvivälkegnei sejä ja amfiboliltt ja) jaksoa tutkittiin no n 15 km:n matkalta. Kai i tieleokkaukset ja noin 1/4 1 kaniittien.uonnollisista paljastumista tutkittiin UV-Iamp la, jolla tarkastettiin myö muista paljastumista kootut epä lyttävät näyttee Soheeliittiä tavattiin n. 20 paljastumasta, jotka sijaitsevat hajallaan kautta koko tutkitun alueen. Soheeliitti esiintyy seuraavanlaisissa kohdissa: 1) Hyvin harvana pirotteena (pieniä kiteitä omin päässä oiaistaan) n. 1 mln pak uisisaa diopsidirikkaissa erroksissa vähäisen kiisupirotteen (rikki- ja magneettikii8joskus hiukan kuparikiisua) seuraamana. ääjärven länaipään kohdal a on kuitenkin etelä'simmässä vul a niittijaksossa n. 2 kn:n p:tuinen tiheästi kiisupirotteinen horisontti, mutta siinä oi ole sohee iittkuitenkaan tava 1 sta enempää. 2) Vähäisinä laikkuina joilla in hiertopinnoilla. 3) Mineraalijuonissa. Näissä tavataan scheelitin ohella plagiok aasia (päämineraali), kvartsia, karbonaattia, epidoottia ja kloriitia, siis samoja mineraaleja kuin juonien emäkivessäkin, se ä lisäksi pieniä

7 määriä magneetti-, kupari- ja arseenikiisua. - Juonet ovat tav llisimm1n emäkiveään leikkaavia. Scheeliittirikka1n juoni, leveydeltään n. 3 cm, sijaitsee Lahden-Hämeenlinnan-Lammin- engin tienristeykseetä n. 200 mitäkaakkoon. Kaikki emäksisi ä vulkaniiteisea avatut scheeliittiesiintymät ovat hyvin vönäpätö eiä ja niin ollen vailla ekonomista merkitystä. Arviointia Suomen Imi Oyan Itä-Hämeen alueel a suorittamissa tähänastisissa soheeliitt malmien etaintät"issä on ehditty päästä aste. hyvään a kuun. tkimusalueelta on avattu mer1kejä kahdesta eri soheeliitti IImalmi"tyypietä, jotka ovat soheeliittipitoinen ka.rsi sekä soheeliittipitoinen e äksinen kaniitti. Vii e ei mai itun 0 alta vaikuttavat käyttöke poiaen malmin löytömahdollisuudet heikoil a, kos a on todettu, ttei scheeliitti 0 e konsentroitunut lkani tti'aksoiasa mihinkään tiettyyn osaa. - Karsimalmityypp en sijaan on osoittautunut mielenkiinto se s1. Siihen kuuluvia kl lä on tavattu kahdesta paikas'ta kall'osta sekä useista er emäkallioista peräisin olevina lohkareina. Luopioisten uohijoelta on karsikivista saatu huomattavan korkeita wolframip toisuuksia joskin yksittäiset soheeliittiesiintymät näyttävät olevan varsin pieni okoisia. Tiedot perustuvat kuitenkin vain paljastuneisiin kohtiin, ja rakenteellisen tutkimuksen antamien viitteiden mukaan alueelta on hyvät mahdollisuu et löytää uusia scheeliittimineralisaatioita. Geo emian tulokset antanevat valmistuttuaan tähän kysymykseen lisävalaistusta. Koska Itä-Hämeen tutkimusalue edustaa pientä osaa koko Etelä Suomen poikki ulkevasta kiillegneissimuodostumasta, eikä se kivilajeiltaan poikkea missään suhteessa ympäristöstään, on aihetta olettaa, ttä varsinkin karsityyppistä aoheeliittimalmia voidaan lö ää nyt tutkitun alueen ulkopuoleltakin. Kaikki tut imusalueelta tavatut Boheeliit"timalmiaiheet on löydetty enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Systemaat ista9 nimen omaan soheeliitin öytämiseen tähtää ää tutkimusta on tehty vain osa kenttäkaudesta 1968 ahdel a suppealla alueella, Kuohijoella sekä Lammin Kosken jaksossa.

8 - 8 - Ehdotuksia jatkotutkimuksiksi Edellä sanotun perusteella 011si syytä tutki kiillegneissimuodostumassa Etelä-Suomen siintyvät, tosin pienet ja harvalukuiset kalkki-karsikiviesiintymät niin laajalta alueelta uin siih n 0 mahdollisuutta. - Jo tttki ulla tä-hämeen alueella olisi BU ri ettava alueel inen geoke 1allinen (p rosedimentti-) tutkimus. Raskasmineaalitutk mus olisi scheeliitin toteamiseksi hyvin sop va. - uopioisten Kuohijoella olisi suoritettava moreen ta raskasmineraalitut i muksia rakenteellisen sekä myös mahdollisesti geokemial 1a n tutkimuksen antamien viitteiden mukaan. Paljastus- ja kaivaustö1tä olisi syytä jatkaa kars jaksoon ohuesti peitteiaillä kohdilla. Otaniemi, IDa 0 Nenonen Jakelu - Joh okunta To mitusiohtaja ja tutkimus ohtaja - Geologi Liitteet: 1. Scheeliittimalmiaihe1den sijainti 1 ; Luopioisten Kuohijoen paljastumakartta 1 : Kuohijoen lohkotektoninen kartta 1 I Kuohijoki. Kaivantokartta 1 I " " " "1 : Asikkala, 180-"iiniö. Paljas umakartta

9

10

11

12 bb00, r;----- I c::> II :.::-..!:.--rt:_;t_ t L... a I r karsi I I I 1 r I kar6onoolf/o sorv/vo/keqneiss/ to'///e qneissi 1 opi;;ffinen groni/ft; 1 + -s- r + l pegmofiifl; I 1 schee/ii11/ I I FeS )'0 CuFeSQ C-. """2... <::. breus/o my/on/itf/ Suomen /1o/mi Olj I:QOD 7ehnyl Pli"rl E..N. SH. kerrokse//isuus T- rouo/lu Schee ///ff/es;'jnfljmo Luop/o/nen. kuoh IjotflJorl/nkorpl

13 o v n.680d t nf t :::: ,- l qroniiii; jo pegmofiihi ----: r karsi ' Kar bonao11/0.=r.sorviviilf..regneiss/ [ t(/i'sup/toinen qneiss/ '-----=-=--l to j' 1/ e 9 n e iss" sorvivölh-e9neissin jo 9roniih'n breksio Tehnyl E..N schee/;;ttiö Suomen Holm;' O!J 1: Woordinooh'f epörarkaf, Slir-reft':j 4:10000 harlo/to Po(;oslumol l ka/vonnol Luop/olnen truohi ok'-

14 <:) 0;) &. l(), 0- OJ',...; 68{){),15D i :±t-:lf5--hr----;::;:: j----i () 6800Jav '----.: kors/ uorbonoalt/q sorv/vö/ke9neiss/ Uli'/leqne/5si granit/iljape9/llof/i/li breksio FeS.5cheeliitfi Suomen Holm/ Oy j:500 I/anha koiktfi lauho.!; ka/vonnol 7ehnyf E. N. 8.19t8 PIirI..rM. I,().49 (, I---I Luop/o/nen kuoh/joh"

15 574 6? =---===-.:... -=-=--_._-.--;:.-==---,'_- -_- --- "8?;-" -" -"- [8? h h.' h Pod0-v!!-/-./ -./ -_1I_5_ik_ t<_o_i_o_---i/-}-+-.-i---.j /... ",, "- ' ",... ",, '':, - - -"'", "'r 7D... C) 0 ::J I I-fav E./. 19't7 I!ov E.N. )9'8 suonlqnelssl Suomen /1o/mi Ot; :;/0000 PIiri.F.f1. 1/9(.8 J I worsi I'-J scheeiji'ii/ö Asikh% J PO/) os!umof Jso-Ai'n/'ö