Kullaan vyöhykkeen malmipotentiaali, Saarijärven ja Kultakallion Au-mineralisaatiot

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Mineraalivarat yksikkö Espoo 75/2016 Kullaan vyöhykkeen malmipotentiaali, Saarijärven ja Kultakallion Au-mineralisaatiot Niilo Kärkkäinen, Pekka Huhta, Hanna Leväniemi

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Niilo Kärkkäinen, Pekka Huhta, Hanna Leväniemi Raportin laji Malmipotentiaali Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Raportin nimi Kullaan vyöhykkeen malmipotentiaali, Saarijärven ja Kultakallion Au-mineralisaatiot Tiivistelmä Kullaan alue sijaitsee Lounais-Suomessa Ulvilan kunnan itäosassa Satakunnassa. Raportissa kuvataan GTK:n alueella tekemiä hajanaisia malmikartoituksia. Pirkanmaan migmatiittivyöhykkeeseen lukeutuva Kullaan vyöhyke koostuu sedimenteistä, mafisista vulkaniiteista, metagabroista, tonaliiteista ja granodioriiteista. Kivet ovat voimakkaasti uudelleenkiteytyneet ja homogenisoituneet gneisseiksi, joiden alkuperä on usein vaikeasti tunnistettavia korkean metamorfoosiasteen vuoksi. Alueella on kaksi aiemmin raportoitua kultaesiintymää, Outokumpu Oy:n tutkima Silmusuo ja GTK:n tutkima Välimäki. Alueelta on poikkeuksellisen paljon kultamalmiviitteitä. GTK:n viime vaiheen kartoituksissa paikannettiin kaksi uutta Au-mineralisaatiota. Lavian tien varresta löytyi v kansannäyteen (Tamminen) perusteella Saarijärven esiintymä, ja GTK:n kartoituksissa v ns. Kultakallion Au-mineralisaatio Välimäen kultaesiintymä länsipuolelta. Kulta esiintyy näissä omina rakeina kvartsijuonten yhteydessä, seuralaismineraaleja ovat arseenikiisu, magneettikiisu, rikkikiisu ja scheeliitti. Kriittinen kivilaji on sarvivälkegneissi. GTK:n kartoitusmenetelminä 2000-luvulla ovat olleet moreenin ja kalliomurskenäytteiden geokemia, moreenin raskasmineraalitutkimukset, kansannäytetoiminta, malminetsintäkartoitukset sekä tunnustelukairaukset Saarijärvellä ja Kultakalliolla. Kullaan vyöhykkeelle on tehty geofysiikan detaljilentomittaus v ja maastomittauksia Välimäen kohteessa. Kullaan vyöhykkeen tutkimusaste on edelleenkin alhainen ja tunnetut kultamineralisaatiot on lähinnä vain paikannettu, niiden dimensiot ja laatu ovat kairaamalla selvittämättä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Kullaan vyöhyke, kulta, malmipotentiaali, malmiesiintymä, raskasmineraali, geokemia, kansannäyte Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Ulvila, Kullaa, Saarijärvi, Silmusuo, Kultakallio, Välimäki Karttalehdet 3414 (UMT); 1143 (KKJ) Arkistosarjan nimi Päätearkistoraportti Arkistotunnus 75/2016 Kokonaissivumäärä 42 s. Kieli Suomi Hinta Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue Mineraalivarannot, Hanketunnus (vuoteen ) Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 2 Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO Tausta Geologia Aiemmat tutkimukset Tutkimusmenetelmät 5 2 GEOKEMIA JA RASKASMINERAALIKARTOITUS Tutkimusvaiheet Alueellinen moreenigeokemia v Moreenin raskasmineraalit Yhdistetty data moreenista 11 3 SAARIJÄRVI 13 4 SILMUSUO Outokumpu Oy GTK:n iskuporaus 2002 (T. Lehto) Lohkare-kartoitus ja iskuporaus 2010 (N. Kärkkäinen) Silmusuon lähialueen malmiviitteet 20 5 KULTAKALLIO Moreenigeokemia Uranäytteenotto Kairaus 27 6 YHTEENVETO 28 7 KIRJALLISUUS 30 8 LIITTYY 32

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 3 1 JOHDANTO 1.1 Tausta Kullaan alue sijaitsee Ulvilan kunnan itäosassa Satakunnassa, Lounais-Suomessa. Alue on matalien kumpareiden luonnehtimaa runsaskivistä metsämaastoa. Outokumpu kartoitti kullan esiintymistä alueella aika ajoin 1950-luvulta 1990-luvulle. GTK:ssa Kullaan alueella (kuva 1) on tehty kartoituksia 2000-luvulla perustuen lukuisiin ja edelleen kansannäytetoiminnan kautta karttuviin malmiviitteisiin. Niistä muodostuu keskittymiä Outokummun pääkohteen Silmusuon esiintymän (Kokkola 1991) ja GTK:n aluksi tutkiman Välimäen esiintymän (Lehto ja Kärkkäinen 2006) yhteyteen. Näiden lisäksi koko Kullaan vyöhykkeellä, on selvittämättömiä viitekeskittymiä noin 10 x 20 km 2 laajuisella alueella. Tässä raportissa kuvataan kaksi uutta Au-mineralisaatiota, v löytynyt Saarijärven esiintymä, ja v Välimäen länsipuolelta paikannettu Kultakallion mineralisaatio. GTK:n Välimäen tutkimuksia on aiemmin selostettu Rosenbergin (2000) ja Lehdon ja Kärkkäisen (2006) raporteissa. Kullaan tutkimuksia, erityisesti kullan mineralogiaa, on kuvattu myös GTK:n Special Paper-julkaisussa numero 52 (Kärkkäinen ym. 2012). Kartoitusmenetelminä ovat olleet moreenin ja kalliomurskenäytteiden geokemia, moreenin raskasmineraalitutkimukset, kansannäytetoiminta, malminetsintäkartoitukset sekä tunnustelukairaukset Saarijärvellä ja Kultakalliolla. Kullaan vyöhykkeelle on tehty geofysiikan detaljilentomittaus v ja maastomittauksia Välimäen kohteessa (Rosenberg 2000). Kullaan alueen aiemmat raportit ja aineisto on GTK:n vanhan karttalehtiin perustuvan arkistoinnin mukaan koodattu karttanumeron mukaan 1: lehdelle Tutkimuskohteiden sijainti on Euref-Fin-koordinaatistossa (UMT-karttalehdellä M3414): Kohde Alue East North Silmusuo Kullaa Saarijärvi Kullaa Välimäki Kullaa Kultakallio Kullaa

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 4 Kuva 1. Kullaan tutkimusalueen sijainti Suomen kallioperäkartalla 1.2 Geologia Kullaan vyöhyke on likimain itä-länsisuuntainen sarvivälke- ja kiillegneisseistä ja kapeista pitkistä granitoidi-alueista (tonaliitti, granodioriitti) koostuva korkean metamorfoosiasteen alue, joka on tiukasti poimuttunut ja jossa vuorottelevat magneettiset ja ei-magneettiset kivilajipatjat (kuvat 1 ja 2). Vallitsevasti ei-magneettiset kiilleliuskeet sisältävät rautakiisuja ja Outokummun kairausten mukaan grafiittia, ja niiden vuoksi erottuvat johteina aerosähköisellä kartalla. Osa ei-magneetisista ja ei-johtavista alueista on tonaliittia ja granodioriittia. Alueen rakenne on viime vaiheessa liitettävissä länsipuolella olevaan kuoren mittakaavaiseen NNW- SSE-suuntaiseen Porin (eli Kynsikangas tai Main Fault Zone) hierto-vyöhykkeeseen, ns. Pomarkku-blokkiin (Pietikäinen 1995; Nironen 1999, siinä s. 69; Pajunen 2008, siinä s. 139). 1.3 Aiemmat tutkimukset Outokumpu Oy on tehnyt Kullaalla kullanetsintää ajanjaksoina , 1965, ja 1993, ja keskittyi Silmusuon alueelle vyöhykkeen keskiosassa (Kokkola 1991, 1994, Nylander 1985, Vormisto 1956). Tarkemmin näistä tutkimuksista saatiin GTK:ssa tieto vasta HAKKU-tietokannan myötä (v. 2015) tässä raportissa kuvattujen Kullaan kartoitusten jälkeen. Outokummun tutkimukset käsittivät mm. montutuksia, moreenin geokemiaa ja raskasmineraalitutkimuksia sekä kairauksia Silmusuolla. Outokummun toiminta Kullaan alueella käynnistyi V.O. Pohjanlehdon lkultaviitteistä, joissa osassa on ollut kullan lisäksi mm.

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 5 volframia ja kuparia. (Raporttien perusteella GTK:n tietokantaan liitetty Outokummun malmiviitetietokanta Kullaan alueelta on vajavainen). Silmusuon lounaispuolella olevalle Siikelsuolle on GTK kairannut kuusi lyhyttä pintareikää valtakunnallisen kallioperäkartoituksen tarpeisiin. 1.4 Tutkimusten tausta ja menetelmät GTK:ssa velvoite Kullaan malmipotentiaalin selvityksiin kasvoi, kun sieltä oli toimitettu parinkymmenen vuoden aikana kymmeniä kultamalmiviitteitä, lähinnä lohkarehavaintoina. Vuosina kartoitettiin Ahmauksen-Levanpellon aluetta lohkarekultaviitteiden perusteella. Tulosten mukaan kohteellinen moreenigeokemia ja moreenin raskasmineraalitutkimus indikoivat vahvasti paikan kultakriittisyyttä (Rosenberg 2000). Laajahkon moreenin kulta-anomalian kriittisin paikka mitattiin geofysiikalla, kairattiin vv ja löydettiin Välimäen kultaesiintymä (Lehto ja Kärkkäinen 2006). Kulta on rikastunut parin metrin levyisiin vyöhykkeisiin, joita luonnehtivat kvartsijuonet ja arseenikiisu. Kultarakeiden vyöhykkeellisen rakenteen ja seurannaismineraalien (Te, Bi) perusteella mineralisoituminen on tapahtunut kahdessa eri hydrotermisessä vaiheessa, joista jälkimmäinen tapahtui/jatkui jäykän (jäähtyneen) kallioperän alhaisessa lämpötilassa (Kärkkäinen ym. 2012). Tulosten perusteella Kullaa liitettiin Tampereen ja Pirkanmaan vyöhykkeillä tehtyyn laajaan kullan moreenigeokemialliseen kartoitukseen, jossa näyte otettiin lapiolla pohjamoreenin pintaosasta, C-horisontista noin puolen metrin syvyydeltä (Kärkkäinen ym. 2003, 2012). Kartoituksen suunnitteli geologi Tapio Lehto. Se toteutettiin Pohjois-Suomen aluetoimiston yhdentoista tutkimusavustajan ja -työntekijän voimin Ellivuoren tukikohdasta kahdessa vaiheessa vuosina 2001 ja 2002, kun maasto oli jo vapautunut lumesta Etelä-Suomessa, mutta rospuuttokelit olivat pahimmillaan Lapissa. Vuonna 2003 Kullaalla tehtiin detaljilento (linjanväli 100 m, lentokorkeus 30 m), jonka tarkoituksena oli selvittää Porin hiertovyöhykkeen suhdetta Kullaan rakenteisiin (Lohva ja Jokinen 2012). Tuloksena saatu aeromagneettinen kartta kuvastaa hyvin alueen poimurakennetta, hiertoja ja siirroksia (kuva 3). Lentomittaus keskeytyi, koska lentokone määrättiin mittausten loppusuoralla Lappiin, ja niinpä kone ehti vain hipaista Porin vyöhykettä Vuonna 2007 kairattiin Saarijärvellä kalliokultaviitteiden perusteella kolme tunnustelureikää, joissa lävistettiin Välimäen tyyppinen Au-mineralisaatio.

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 6 Kuva 2. Kullaan vyöhykkeen kallioperä ja matalalentomagneettinen kartta, johon on merkitty Porin hiertovyöhyke ja siirrosvyöhykkeitä. Kallioperäkartalle on merkitty alueen kultamalmiviitteitä.

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 7 Kuva 3. Aeromagneettinen kartta, jossa kolmio kuvaa malmiviitteen sijainti. Suurin osa viitteistä on tässä hierto/siirros-vyöhykkeeksi tulkitun rakenneviivan (keltainen katkoviiva) kaakkoispuolella 2 GEOKEMIA JA RASKASMINERAALIKARTOITUS 2.1 Tutkimusvaiheet Kullaan alueelta on tehty sekä alueellisia ja kohteellista geokemiallista kartoituksia: l. Valtakunnallinen moreenin geokemiallinen kartoitus valmistui luvulla. Tällöin analysoitiin kulta neljästä alkuperäisestä näytteestä yhdistetystä näytteestä, jolloin verkoksi tuli vain 1 näyte per 16 km 2. Tuloksen mukaan Kullaan vyöhykkeellä on muutamia kohonneita Au-pitoisuuksia luvulla Outokummun tutkimukset (Vormisto 1956). Kartoituksissa tavoitettiin Silmusuon itäpuolella Au-lohkareviuhka, jonka perusteella tehtiin geofysiikan mittauksia ja 8 (?) reiän kairaus Muurinsuolle. Se suunnattiin johteisiin ja magneettisiin anomaliohin, mutta lohkareiden lähdettä ei paikannettu. Silmusuolle kairattiin kaksi reikää, joissa kultalävistyksiä tavoitettiin (Kokkola 1994) Outokumpu Oy:n teki Silmusuolla raskasmineraalitutkimuksen (Nylander 1985) ja 1993 moreenin geokemian kartoituksen (M. Kokkola 1994) (Yhdistetty pintamoreeni analyyseihin kuvassa 5) , GTK:n moreenitutkimuksia, geofysiikan mittaus ja kairauksia Välimäen alueella

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali , kohdentava pintamoreenin kartoitus Tampereen alueen kartoituksen yhteydessä v (T. Lehto): tuloksen mukaan hajanaisesti korkeita pitoisuuksia on näytteenottoalueen eteläosalla (kuva 5). 2004, Saarijärveltä löydetyn kalliokultapaikan (O.&T. Tamminen) kairaus, GTK, 3 reikää 2008 (/2013) Raskasmineraalikartoitus ja geokemia (P. Huhta): raskasmineraalien määrä tukee geokemiaa (kuva 6) GTK:n Silmusuon iskuporaus Au-lohkarekeskittymään (N. Kärkkäinen); tulosten mukaan Silmusuon esiintymä jatkuu itään, mutta paikka vaatii kairauksen (ks. myöhemmin). Jakeilla on mahdollisuus Pohjanlehdon Au-W-lohkareen emäkallion paikantamiseen Kansannäytetoiminta (kuva 4, GTK): Tarmo ja Orvokki Tamminen, Veijo Kujansuu, Arja Kaasalainen, Pentti Koivisto, Mikko Kortelahti Kuva 4. Kullaan alueen malmiviitteet, joista punaiset kolmiot 2000-luvulla kansannäyte-toiminnan kautta tehtyjä löydöksiä; Vanhemmat (OKU, siniset) viitteet keskittyvät Silmusuon ympäristöön. 2.2 Alueellinen moreenigeokemia v Kullaan alueelta otettiin keväällä 2002 lapiolla 452 näytettä moreenista (näytteet M M ). Ne analysoitiin tilausnumerolla Analyysien keskipitoisuus oli 5.8 ppb Au (432 näytettä: kun määritysraja < 2 laskettu lukuarvoksi 1 ppb). Enimmäispitoisuudet olivat

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali ppb Au. Moreenin pintaosasta ei saa niin yhtenäistä kuvaa alueen kultakriittisyydestä kuin lohkareiden ja pohjamoreeninäytteiden avulla (kuva 5) Kuva 5. Kullan pitoisuusjakauma moreenin pintaosan näytteisiin perustuvassa geokemian kartoituksessa v (T. Lehto). Kartan aineistoon on yhdistetty Outokumpu Oy:n materiaali Silmusuon lähialueella (tiheämpi pisteverkko, pohjanäytteet) vuodelta Moreenin raskasmineraalit Saarijärven kairaustulosten innoittamana Kullaan alueella tehtiin moreenin kesällä 2008 raskasmineraalikartoitusta (Janne Tranberg ja Pertti Hakala). Myöhemmin (v. 2012) näytteet analysoitiin myös kemiallisesti (tilaus , P.Huhta). Alue on pääosin moreenia, joka peittää kallioperää yleensä 1-5 metriä paksuna kerroksena (kuva 6). Maastossa on yleensä paljon vaihtelevan kokoisia pintalohkareita. Alueen moreenimuodostumat ovat pohjamoreenia ja ovat enimmillään metriä paksuja. Osassa mäkiä on kalliosydän. Moreenin pintaosissa esiintyy soramaisia huuhtoutumia

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 10 Alueella tavataan kaksi jäätikön virtaussuuntaa (kuva 6). Vanhempi on tullut suunnasta º ja nuorempi º. Molemmat jäätikön virtaukset ovat kerrostaneet drumliineja. Moreeni on runsaskivistä tai lohkareista hiekkamoreenia ja toisinaan moreenin pintaa peittää louhikko. Kuva 6. Kullaan alueen maaperäkartta, johon merkitty kultaesiintymät (= nuoli+nimi) ja kultamalmiviitteet (= vihreä kolmio). Kartan väritys ja koodit: punainen = kallio, ruskea = moreeni, tumman harmaa = sarasuo, vaalean harmaa = rahkasuo, vihreä = sora/hiekka; nuoli+numero = jäätikön tekemät uurteet.

12 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 11 Kuva 7. Moreenin raskasmineraaleina olevan kullan määrän vaihtelu Kullaan alueella, kun näyteainesta on 10 litraa. Tähän on yhdistetty aineisto Välimäen kohteellisesta näytteenotosta (Rosenberg 2000). 2.4 Yhdistetty data moreenista Kun kaikki moreeniaineksesta analysoitu ja tutkittu tieto yhdistetään karttaan, voidaan Kullaan vyöhykkeellä erottaa useita kultakriittisiä osa-alueita (kuva 7). Läntisin melko yhtenäinen alue on Välimäen ympäristössä, ulottuen sen ohi länteen Kultakallioksi nimetyn kairauspaikan pohjoispuolelle. Silmusuon esiintymän kaakkoispuolella lupaava rajatun kokoinen anomalia, ja siitä edelleen kaakkoon on laaja anomalia, jolla on luultavasti eri lähde. Lisäksi Silmusuon ja Välimäen välissä on kaksi anomaliaa, jotka vaatisivat lisäselvityksiä. Näistä toisen eli Vastamäen alueen kahdessa vanhassa kultaviitteessä (Rimpelänsuon alue, Vormisto 1956) on ollut korkeita hopeapitoisuuksia (4.3 ppm Au, ppm Ag), mikä poikkeaa Kullaan alueen muista havainnoista. GTK:n analysoimissa kansannäytteissä tältä alueelta Ag-pitoisuus ei ole ollut korkea, enimmillään 17 ppm Ag.

13 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 12 Kuva 8. Kullaan alueen moreeniainekseen perustuva kartta sisältää lohkareet (yli 1 g/t Au, raskasmineraalit (Au rakeita per 10 l moreenia) sekä hienoaineksen geokemian (lukuun ottamatta GTK:n Silmusuon kohteellista materiaalia, ks. kuva 8).

14 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 13 3 SAARIJÄRVI Saarijärvi sijaitsee metsäalueella välittömästi Kullaa-Lavian maantien pohjoispuolella paikassa E ja N. Aihe perustuu Orvokki ja Tarmo Tammisen v löytämiin 4 10 ppm Au sisältäviin kallionäytteisiin vesijohtotöissä paljastuneesta paljastumasta. Paljastumaa verhoavasta ohuesta moreenista rikastetuissa raskasmineraalinäytteissä todettiin runsaasti mikroskooppisen pieniä kultarakeita. Löytöpaikka sijaitsee tien ja vesilinjauksen välissä ja siihen kairattiin v POKA-kalustolla (GM100) kolme reikää ( R315 - R317, yhteensä m). Rei istä tehtiin 73 kemian analyysiä tilausnumerolla (liite 4). Analysoitavat näytteet olivat metrin pituisia halkaistuja kairasydämiä. Analyysimenetelminä olivat kuningas-vesiliuoksesta kullalle ICP- MS menetelmällä (Labtium 512M), ja muille metalleille ICP-AES-laitteella (512P) esikäsittelynä murskaus, kahtiointi ja jauhatus (menetelmät 30, 40). Kemialliset analyysien tilausnumero on Löytöpaikan paljastuma on biotiittiutunutta, kiisupirotteista sarvivälkegneissistä. Pohjoisreunalla on migmatiittista kiillegneissistä ja kontaktissa mafiseen kiveen on noin 0.5 leveitä kiilleköyhiä pegmatiittijuonia. Sarvivälkegneississä on kapeita kvartsijuonia (kuva 9). Alueella on muutamia tieleikkauksia, mutta muutoin niukasti paljastumia. Paljastuma-alueella kiillegneissin liuskeisuuden kulku vaihtelee välillä ja kaade astetta luoteeseen (L=330,60-70). Sarvivälkegneissin kvartsijuonet ovat loiva-asentoisia ja konformeja. Paljastumassa on loivasti leikkaava hiertovyöhyke, jonka kulku on 060 ja kaade 80 astetta kaakkoon. Kairauksen suunta oli kaakkoon (135 o ) kaateella o. Ensimmäinen reikä R315 kairattiin välittömästi paljastuman luoteispuolelle, kohti sitä. Reikä suuntautui mineralisoituneen vyöhykkeen alle ja lävisti vain kiillegneissiä. Alussa reikä eteni lähes liuskeisuuden suunnassa, mutta loppuosalla leikkauskulma on 45 o. Noin 40 metriin gneissi on karkearakeista, migmatiittista rikkikiisu-biotiittigneissiä, ja sen jälkeen hienoarkeista sillimaniittipitoista kiveä, joka sisältää pegmatiittijuonia ja poimuttuneita kvartsijuonia. Reiästä R315 analysoitiin 15 m lähinnä kiillegneisseistä kiisupirotteisia kohtia, joissa kultaa ei ollut.

15 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 14 Kuva 9. Saarijärven löydöspaikan paljastumaa; yläkuvassa Au-pitoisen näytteen irrotuspaikka, oikealla kvartsi-juonten raidoittaman sarvivälkegneissin ja pegmatiitin kontakti; alla lähikuvia sarvivälkegneissin kvartsijuonista Reikä R316 kairattiin loivemmalla kulmalla R315:n eteen. Se lävistää sarvivälkegneissiä, jossa on kaksi 2 4 m paksua pegmatiittijuonta. Sarvivälkegneissin asu vaihtelee massamaisesta tai raitaisesta hienorakeisesta amfiboliitista uraliittiporfyriittiin. Sarvivälkegneississä on muuttumiseen liittyen paikoin runsaasti granaattia (eniten välillä m), deformoituneita ja saussuriittisia vyöhykkeitä, kloriitti-karbonaatti- ja biotiittisaumoja, sekä kapeita kvartsijuonia (eniten m). Mineralisoituminen kuvastuu rikki- ja arseenikiisuna, joita on osin runsaanakin pirotteena useissa pari metriä leveissä vyöhykkeissä, kapeissa hiertosaumoissa/rakojuonissa tai raitoina. Magneettikiisua on niukasti verrattuna rikkikiisuun. Kulta esiintyy omina rakeina (liite 2). R316:n kemiallisissa analyyseissä korkeimmat pitoisuudet olivat 2310 ppb Au ( m) ja 1060 ppb Au ( m). Näiden ympärillä on muutamien metrien matkalla anomallisesti kultaa, ppb Au. Anomaalisesti (200 ppb) kultaa on useiden metrien

16 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 15 leveydeltä rinnakkaisissa vyöhykkeissä. Kulta esiintyy piikkeinä verrattuna arseeniin, jota on reiässä R316 anomalisesti koko reiän matkalla ja enimmillään % As. Reikä R317 sijaitsee R316:n itäpuolella, mutta eteni merkkien mukaan lähes liuskeisuuden suunnassa. Kivilajeina oli vuorottelevia amfiboliitti-sarvivälkegneissi ja kiillegneissikerroksia, sekä pegmatiitteja. Sarvivälkegneississä on kvartsijuonia, arseenikiisupirotteisia osia ja muuttumisvyöhykkeitä. Kultaa oli enimmillään 470 ppb Au, ja muutoin vain heikosti anomaalisesti (analysoitu 14 m). Kuva 10. Kairasydänkuvia Saarijärveltä: ylärivi: muuttumista indikoivaa granaattia ja kvartsijuonia sarvivälkegneississä, sekä pyriittipirotetta, kvartsijuonia ja sillimaniittia kiillegneississä; alla poimuttunut arseenikiisun reunustama kvartsijuoni, jota pyriittijuonet leikkaavat.

17 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 16 Yhteenvetona voi todeta, että Saarijärven kivissä on kullan mineralisoitumiseen liittyvää muuttumista, mikä rei issä ilmenee mm.: a) Poimuilevina ja kiveen sulautuvia rosoreunaisia ja maasälpää paikoin sisältävinä kvartsijuonia, joiden reunalla on rikkikiisua ja joskus arseenikiisua b) Arseenikiisupirotteena, jonka yhteydessä on usein myös magneettikiisua; kiisuja on heikko mutta tasainen pirote; granaattia ei tällöin ole. c) Granaattia (55 61 m) ja kvartsijuonia (58 66 m) runsaasti sisältävinä vyöhykkeinä d) Granaatin esiintyminen muutoin tasaisesti voi indikoida uuttumista (Al:n rikastumista), raekoko vaihtelee mm; tällöin kivessä ei ole arseenikiisua e) Terävärajaisina nuorempina leikkaavina kvartsijuonina ja ASKI-SKII-täytteisinä rakoina f) Biotiittirikkaiden pegmatiittijuonten esiintyminen epämääräisin kontaktein viittaa sulamisen alkamiseen 4 SILMUSUO 4.1 Outokumpu Oy Silmusuo on kultaesiintymänä GTK:n ylläpitämässä malmitietokannassa. Silmusuo oli Outokumpu Oy:n mielenkiinnon kohteena 40 vuoden ajan. Tarkempaa kairaustietoa on vain kahdesta reiästä Silmusuolta. Enimmillään kultaa oli 3.2 ppm 1.2 m:n lävistyksessä vaaleassa gneississä (reikä SS m) (Kokkola 1991). Outokumpu yhtiön tutkimusaineistosta säilynyt materiaali on nykyisin liitetty GTK:n tietokantoihin. Vormiston (1956) mukaan Outokumpu on Silmusuon lisäksi kairannut itäpuolella Muurasnevalla geofysiikan perusteella sähköisiin ja magneettisiin anomalioihin profiiliin 5 8 reikää. Niistä ei ole säilynyt tarkempia tietoja, paitsi toteamus että grafiittipitoiset liuskeet olivat reijissä yleisiä (Vormisto 1956). Muurasnevan tutkimusten syynä oli V.O.Pohjanlehdon löytämä suuri (400 kg) läpikotaisesti mineralisoitunut ppm kultaa ja 0.3 % WO3 - sisältävä Cu-W-lohkare Muurasnevan kaakkoispuolelta. Alueelle rakentui malmilohkareviuhka, jossa oli kolme kivityyppiä: Au-pitoinen As-kiisua sisältävä karsimainen kivi, magneettikiisua ja grafiittisuomuja sisältävä Au-pitoinen (0.2 1 ppm) karkea kvartsiitti (metachert?) sekä As-kiisujuonissa runsaasti kultaa sisältävä gneissimäinen kivilaji (Vormisto 1956). Muurasnevan kairausten perusteella todettiin, ettei jäljitettyjen malmilohkareiden lähtöpaikka ole ainakaan Lulalammen itäpuolella olevalla Rekikeitaalla, jonne lohkareviuhka näytti päättyvän. Outokumpu teki Silmusuon lähiympäristössä v.1993 systemaattisen geokemian kartoituksen, joka päätti yhtiön tutkimukset kohteessa. Tulokset on yhdistetty edellä olleeseen GTK:n pintamoreenikarttaan kuvassa GTK:n iskuporaus 2002 (T. Lehto) GTK:ssa Silmusuon Au-esiintymän kakkospuolella tehtiin v profiileittain iskuporausnäytteenottoa, jossa analysoitiin sekä kalliomurske (100 kpl, tilaus 80085) että moreeni (80 näytettä, tilaus 32183).

18 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 17 Murskeista tehtiin myös kokokivianalyysi, XRF-menetelmällä. Niiden mukaan Silmusuon kaakkoispuolelle Muurasnevalle asti ulottuvan profiilin kivissä SiO2 pitoisuus on korkeahko (n. 65 % SiO2), mutta lähellä Silmusuon esiintymää on mafisia kiviä (alle 55 % SiO2 ). Korkean rikkipitoisuuden perusteella felsiset kivet ovat valtaosin kiillegneissejä, paitsi alhaisen S- pitoisuuden perusteella välittömästi Silmusuon kaakkoispuolella on vyöhyke tonaliittia. Outokummun vanhan kairauspaikan viereisissä iskuporauksen kalliomurskeissa oli enimmillään 1440 ppb ja 300 ppb Au (kuva 14). Myös Te ja Bi-pitoisuudet ovat anomalisia. Moreenissa kultaa on anomaalisesti Silmusuon lähialueella ja Silmuolta n. 2 km kaakkoon Lulalammen alueella Pihlavamäessä, (kuva 11). Kuva 11. Kartta moreenin kultapitoisuuden vaihtelusta Silmusuolla GTK:n näytteenotossa 2002 (pintamoreeni) ja 2010 (iskuporaus). 4.3 Lohkare-kartoitus ja iskuporaus 2010 (N. Kärkkäinen) Outokummun eteläisemmän kairauspaikan (reikä SS-1) itäpuolelle oli kansannäytetoiminnan ja GTK:n omien kartoitusten myötä rakentunut lohkarekeskittymä kultaa sisältävistä kivistä (kuva 14). Rajoitetulla alueella on isoja kvartsikivilohkareita, joissa on rautakiisupirotetta ja

19 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 18 karkeaa osin lasimaista kvartsia. Ulkoisesti lohkareien kivilaji muistuttaa voimakkaasti uudelleenkiteytynyttä metacherttiä (mm. Vittingin jaksolla, Etelä-Phjanmaalla) (Kuva 12). Lohkare-keskittymän alueelta otettiin v iskuporakoneella näytesarja, jonka perusteella Silmusuon mineralisaatio jatkuu ainakin m itään päin (kuva 14), mutta sen varmentaminen vaatisi kairauksia. Kairausta ei GTK:ssa toteutettu, koska tutkimukset keskitettiin Hämeen vyöhykkeelle. Moreeninäytteet analysoitiin kahdella eri menetelmällä, suoraan kuningasvesiliuoksesta (515P) ja uudelleen elohopea-kerasaostuksella grafiittiuunilla (521U). Eri menetelmien pitoisuudet korreloituvat kohtalaisen hyvin (kuva 13). Kuva 12. Silmusuon kvartsikivilohkareita Outokummun kairasupaikka SS-1 lähellä, (235550E, N ) Taulukko 1. Silmusuon moreeninäytteiden (2008) koostumus Descriptive Statistics n kpl Minimum Maximum Mean Au_GFAAS 112 1, ,6 Au_ , ,3 As_ , ,6 Ag 115,030 1,590,12805

20 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 19 Kuva 13. Kulta-analyysien korrelointi käyetyillä analyysimenetelmillä; alkuperäinen (Au_515) analysoitu kuningasvesilioksesta ICP:llä (As_515) ja tarkistusanalyysi tehty garfiittiuunilla esikäsittelynä kuningasvesiliuotus ja elohopeakerasaostus. Oikealla log-skaalaus. Kuva 14. Moreenigeokemia, kalliomurskeanalyysit ja lohkarehavainnot Silmusuolla; kairaukset tehty aiemmin (Kokkola 1991).

21 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 20 Kuva 15. Rikin (vasen) ja arseenin (oikea) pitoisuusvaihtelu v iskuporauksen murskenäytteissä. 4.4 Silmusuon lähialueen malmiviitteet Silmusuon itä- ja länsipuolella on useita kultamalmiviitteitä, jotka ryhmittyvät 2 4 viuhkaan (kuva 16). Etäisyys länsipuolen Vastamäen lohkareisiin on noin 1.5 km ja koillispuolella, Muurasnevan takana oleviin lohkareisiin noin 1 km. Saarijärven tunnettuun esiintymään on sidottavissa kaksi viitettä aivan paikallisen löytöviitteen lisäksi. Lohkareet muodostavat viuhkoja vanhemman jäätikön virtausvaiheen suuntaan 310 o 320 o (joskin nuorempi 280 o 300 o on paikoin voinut liikutella viuhkaa itään). Aerosähköisen kartan mukaan alueen hallitseva rakennepiirre on NE-SW-suuntainen, mutta magneettisen kartan mukaan sitä leikkaavat, N-S- ja NW-SE-suuntaiset rakenteet voivat ainakin sin kontrolloida kullan esiintymistä.

22 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 21 Kuva 16. Kultamalmiviitteet Silmusuon lähialueella; pitoisuudet Au ppb (data GTK:n layman s samples -tiedostosta).

23 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 22 Kuva 17. Au-malmiviitteet aerosähköisellä (punainen johtavin) ja aeromagneettisella johdannaiskartalla ( tilt-derivaatta, N-S, Hanna Leväniemi).

24 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 23 5 VÄLIMÄEN JATKE, KULTAKALLIO Välimäen lounaispuolelta on useita kultaviitteitä, joiden lähdettä selvitettiin maastokartoituksilla ja moreenitutkimuksilla. Kultakallioksi nimetyn kalliokumpareen eteläreunalta paljastumasta löytyi lohjenneita arseenikiisurikkaita kvartsijuonilohkareita (kuva 18). Niistä otettujen näytteiden analyyseissä oli korkeita kultapitoisuuksia, 4-9 ppm Au. Kalliokumpare koostuu massamaista vaihtelevasti suuntautunutta sarvivälkegneissistä, jossa on hiertyneitä ja ruosteisia vyöhykkeitä sekä kahden ikäisä kvartsijuonia (kuva 21). Konformit kvartsijuonet ovat poimuttuneet ja osin kiveen sulautuvia. Nuoremmat likimain poikittaiset juonet ovat paksumpia (kuva 21). Kuva 18. Löytöpaikka vastakkaisista suunnista kuvattuina, Kultakallio, E, N. 5.1 Moreenigeokemia Kalliokumpareen ympäristön moreenista otettiin Silmusuon iskuporauksen yhteydessä v näytesarja, jossa on kohonneita kultapitoisuuksia (kuva 19). On mahdollista, että tämäkin mineralisaatio on tunnettua laajempi. Kallion kaakkoispuolelta tien varresta oteuissa näytteissä oli runsaasti scheeliittirakeita moreenissa (paras yi 1000 raetta per 10 l) (kuva 19). 5.2 Uranäytteenotto Kalliokumparetta peitti suurelta osin jäkälä- ja sammalmatto, joka poistettiin ja (maanomistajan luvalla) leikattiin timanttisahalla näytesarja. Kivilaji on WEE-SWWsuuntautunutta granaatteja ja uraliitti-rakeita sisältävää melko homogeenista sarvivälkegneissiä, jossa suuntauksen myötäisesti on heikosti ruostuneita vyöhykkeitä (magneettikiisua). Massamaisessa gneississä on terävästi leikkaavia poikittaisia cm leveitä kvartsijuonia. Kalliokumpareen poikki sahattiin näytteenottoura. Sahatut uranäytteet analysoitiin 0.5 m pituisina pätkinä. Kullan pitoisuus näytteissä oli enimmillään ppb Au (tilaus ).

25 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 24 Kuva 19. Ylempi kuva: Kultakallion kairauspaikat (punaiset pisteet), kultamalmiviitteet (kolmiot) ja moreenigeokemian tulokset: Au-pitoisuus hienoaineksessa (pallo) ja kultarakeet 10 litrassa moreenia (tähti); Alakuvassa: scheelitti-anomaliset paikat Kultakallion kaakkoispuolella.

26 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 25 Kuva 20. Jukka Kaunismäen laatima Kultakallion detaljikartoitus. Kartalla ruskea viiva ja katkoviiva ovat korkeuskäyriä. Kolmiot ovat palanäytteitä paikallisista lohkareista (luku ppb Au), punaiset pisteet kairauspaikkoja. Uranäyte sahattiin keskimmäisen paljastetun juonteen keskeltä, N-S-suuntaisesti.

27 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 26 Kuva 21. Kultakallio: Ylinnä: arseenikiisurikas lohkare ja oikealla ympäröivä paljastuma; Keskellä: leikkaava poikittainen kvartsijuoni, oikealla poimuttunut subkonformi kvartsijuoni; Alin: hiertynyttä kiisuuntunutta sarvivälkegneissiä, oikealla subkonformeja ja leikkaavia kvartsijuonia uranäytteissä sarvivälkegneissistä.

28 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali Kairaus Kalliokumpareen pohjois- ja eteläpuolelle kairattiin talvella 2009 GTK:n POKA-koneella 7 reikää (R ), yhteensä m. Kairauksista vastasi geologi Petri Virransalo. Reiät lävistivät vaihtelevan paksuisia patjoja sarvivälke-, kvartsi-maasälpä- ja kiillegneissiä (Liite 5). Niissä on kapeita kvartsijuonia yksittäin tai ohuina juoniparvina sekä kapeita likimain etelään suuntautuneiden reikien suuntaisia hiertoja, sekä myloniitti- ja breksiavyöhykkeitä ja pegmatiittijuonia. Kiillegneissi on migmatiittista ja osa pegmatiiteista on leukosomia. Mafisissa kivissä on granaattikasaumia sekä maasälpäytymistä ja värin punertumista, joista molemmat yleensä nuorempia kuin kvartsijuonet. Kvartsijuonia (1 10 cm) on eniten reiässä R322. Rikkikiisua on hierto- ja rakopinnoilla. Arseenikiisua on rei issä R320, R321 ja R324 kvartsijuonten ja hiertojen yhteydessä. Kemiallisten analyysien mukaan arseenin pitoisuus on koholla m pitkissä leikkauksissa re issä R322-R323 ja muutaman metrin leveydeltä leikkauksessa 320-R325 (liitteet 5, 6). Kullan pitoisuus on enimmillään 1.7 ppm metrin leikkauksessa. Muutoin kullan pitoisuus on anomaalinen, enimmillään reiässä R322: syvyys m syvyys m 1730 ppb Au, 4160 ppm As 644 ppb Au, 115 ppm As syvyys m 690 ppb Au, 79 ppm As Kuva 22. Kultakallion kairauspaikkojen sijainti (löytövaiheen palanäytteiden Au-analyysit merkitty pitoisuus ppb).

29 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 28 Kultakalliolla (kuten myös Välimäellä) on selvästi kahden generaation kvartsijuonia, joista vanhempi liittyi duktiiliin vaiheeseen ja nuorempi hauraaseen-semiduktiiliin vaiheeseen (kuva 21 edellä). Molemmissa on kullan mineralisoitumista. Varhainen kullan mineralisoituminen liittyy konformeihin poimuttuneisiin kvartsijuoniin (kuva 10), kun taas alhaisen lämpötilan Au, Bi-Te-mineraalit Välimäellä (Kärkkäinen ym. 2012) liittyvät nuorempaan vaiheeseen. Lentomittausten perusteella nuorempien kvartsijuonten suunta on NW-SE (kuva 24), mikä tulisi huomioida kohteiden mahdollisissa jatkokairauksissa. Kuva 24. Aeromagneettiselta kartalta poimittuja rakenneviivoja, joista Kullaan vyöhykettä leikkaavat Porin hiertovyöhykkeen (NW-SE) suuntaiset siirrokset edustavat leikkaavien kvartsijuontensuuntaa (esim. kuva 21/Kultakallio) ja mahdollisesti toisen generaation hydrotermistä toimintaa (ks.kärkkäinen ym kuva 10). 6 YHTEENVETO Kullaan vyöhyke on sedimenteistä, mafisista vulkaniiteista, metagabroista, tonaliiteista ja granodioriiteista koostuva vyöhyke, jossa kivet ovat voimakkaasti uudelleenkiteytyneet ja osin vaikeasti tunnistettavia korkean metamorfoosiasteen vuoksi. Ympäristöltään se vastaa eräitä muita lounais-suomesta löydettyjä kultaesiintymiä, mm. Halikossa, Paimiossa ja Velkualla (Eilu ym. 2016). Kullaalta on aiemmin raportoitu kaksi kultaesiintymää, Silmusuo ja Välimäki. Alueella on poikkeuksellisen paljon kultamalmiviitteitä. GTK:n tutkimista paikoista Kullaan vyöhykkeellä sekä Saarijärvi että Kultakallio luokittuvat uusiksi kultaesiintymiksi GTK:n käyttämän luokittelun mukaan (Tietokantaan otetussa esiintymässä tulee olla vähintään 1 ppm Au 1 m leveydeltä tai vähintään 0.5 ppm Au 5 m

30 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 29 leveydeltä poikki kallioperässä olevan kultaesiintymän, Eilu ja Pankka 2010). Kolmas tässä raportissa kuvattu kohde, Silmusuo, on aiempaa lupaavampi kohde jatkotutkimuksille. Outokumpu yhtiön 1950-luvun kairauspaikan itäpuolella on lukuisi lohkareviitteitä ja geokemian kulta-anomalia, joiden perusteella esiintymä todennäköisesti jatkuu ainakin pari sataa metriä itään. (Kivilajiympäristöltään, mafiset vulkaniitit-metachert-karsikivet, Silmuso muistuttaa Svartlidenin kultaesiintymää Ruotsissa). Sarvivälkegneissit (mafiset vulkaniittit, metagabrot) ovat kultakriittisiä Saarijärven, Kultakallion ja Välimäen esiintymissä. Saarijärvellä kultapitoisessa paljastumassa kiisujen määrä on vähäinen. Sen sijaan reiän R316 mafisissa kivissä on yleisesti arseenikiisua ja rikkikiisua. Arseenikiisu esiintyy heikkona runsaana pirotteena yleensä parin metrin vyöhykkeinä. Reiän R316 mineralisoitunut lävistys on paljolti analoginen 10 km lounaaseen sijaitsevan Kullaan Välimäen kultaesiintymän leikkausten kanssa (Lehto ja Kärkkäinen 2006). Erona on se, että Saarijärvellä on tyypillisesti karbonaattipitoisuutta ja rikkikiisu on yleisempi kuin magneettikiisu. Saarijärven dimensioiden selvittämiselle kairaamalla on vahva peruste myös lukuisten kuljetussuunnassa olevien malmilohkarehavaintojen perusteella. Kairaussuunta pitäisi kääntää (vastakkaiseksi) ja kairata useampia profiileja huomioiden mafisen sarvivälkegneissin ja siinä olevien hiertojen suuri kultapotentiaali. Myös Välimäen lounaispuolella oleva Kultakallioksi nimitetty paikka ansaitsee lisätutkimuksia. Kultapitoisuus on melko pieni, mutta otollinen isäntäkivi ja m levyiset mineralisoituneet (arseenikiisu, kvartsijuonet) mineralisoitumat osoittavat kultapotentiaalin. Aiemmasta poikkeava kairaussuunta voisi tuoda uutta tietoa eri vaiheen kvartsijuonten kultakriittisyydestä, lähinnä leikkaavien selvästi nuorempien juonten kultasisällöstä, mobiiliutumisen aiheuttamasta rikastumisesta? Yksi viitekeskittymä on viime aikoina kehittynyt Silmuon ja Siikelinsuon länsipuolelle Kankilammenmäen ja Vastamäen väliselle maaselänteelle. Aluetta (Mäntyniemen länsipuolella) piti jo Outokumpu yhtiö 1950-luvulla kultakriittisenä ns. Rimpilän Aulohkareiden perusteella (Vormisto 1956). Osa Rimpilän lohkareista poikkesi muista Kullaan alueen kivistä korkean hopeapitoisuuden perusteella, esim. 4.3 ppm Au-101 ppm Ag, toisessa näytteessä 111 ppm Ag (Vormisto 1956). Tälle alueelle ei ole kairattu. Kullaan alueelta on vanhoja (Outokumpu Oy:n) malmiviitteitä myös kuparista ja volframista. Kullaan vyöhykkeeltä on löytämättä myös alueen tutkimukset1950-luvulla käynnistäneen Muurasnevan alueelta löytyneen ns. Pohjanlehdon kulta-wolframi-karsi-kvartsikivilohkareen (0.4 % WO3, 11.1 g/t Au) emäkallio. Silmusuolla tavattujen grafiitti- ja magneettikiisuprotteisten kvartsikivien (kuva 12) vyöhyke todennäköinen sisältää Pohjanlehdon Au-Wlohkareen emäkallion.

31 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 30 Kuva 23. Kullaan viitekeskittymät 7 KIRJALLISUUS Eilu, P., Grönholm, S., Kärkkäinen, N., Lounais-Suomen kultaesiintymät. Geologi 64, s Eilu, P. & Pankka, H FINGOLD A public database on gold deposits in Finland. Geologian tutkimuskeskus. Versio 1.1. Kokkola, M., Moreenitutkimuksen laajennus, Kullaa Silmusuo. Outokumpu Oy, raportti 062/114309ja 12/MK/ Kokkola, M., Kaivoslain 19 :n mukainen tutkimustyöselostus Kullaa, Silmussuo, kaivosrekisterinumero 3860/1. Valtausraportti. Outokumpu Oy. Kärkkäinen, N., Huhta, P., Lehto, T., Tiainen, M., Vuori, S., Pelkkala, M., New geochemical data for gold exploration in Southern Finland. Geologian tutkimuskeskus, Special Paper 52, s Kärkkäinen, N., Lehto, T., Pakkanen, L., Rosenberg, P., Exploration and mineralogy of gold in the Kullaa area, southwestern Finland.. Geologian tutkimuskeskus, Special Paper 52, s

32 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 31 Lehto, T., Kärkkäinen, N., Tutkimustyöselostus Kullaan kunnassa valtausalueella Välimäki, kaivosrekisterinumero 7101/1, suoritetuista malmitutkimuksista. Geologian tutkimuskeskus, raportti M06/1143/2006/10/1. 12 s. + 4 liites. Lohva, J., Jokinen, T., New data for gold exploration in southern Finland- detailed airborne geophysical measurements. Geologian tutkimuskeskus, Special Paper 52, s Nironen, M., Structural and magmatic evolution in the Loimaa area, southwestern Finland. Bull. Geol. Soc. Finland 71, s Nylander, Esko, 1985 Raskasmineraalitutkimus Kullaan Silmusuolla. Outokumpu Oy, raportti 010/Kullaa/ /E.Nylander/85. 6 s. Pajunen, M., Airo, M.-L., Elminen, T., Niemelä, R., Vaarma, M., Wasenius, P., Wennerström, M., Tectonic evolution of the Svecofennian crust in southeastern Finland. Geological Survey of Finland, Special Paper 47, s Pietikäinen, K., The geology of the Paleoproterozoic Pori Shear Zone. Michigan Tech, PhD thesis. 129 s. Rosenberg, P., Kullaan Levanpellon alueella vuosina suoritetut kultatutkimukset. Geologian tutkimuskeskus, raportti M19/1143/2000/1/10. 8 s., 9 liites. Vormisto, K., Lavian y.m. Porin ympäristöalueiden tutkimuksista v:na Outokumpu Oy, raportti 001/1143, 1144/RV, RH/ s.

33 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 32 8 LIITTYY Näytteet ja kemian analyysit Kohdentava moreeni 2002, Lapionäytteet (T. Lehto) 420 näytettä (M M ) - Tilaus (Analyysit L L ) Silmusuon ympäristön iskuporaus 2002 (T.Lehto), 100 näytettä: (Geokeskus / Jaakko Pöyry Infra) - tilaus Moreeni (80 kpl, Analyysit L L ) - tilaus Kalliomurske (100 kpl, Analyysit L L ) Alueellinen raskasmineraalitutkimus, pintamoreeninäytteet 2008 (P.Huhta, J. Tranberg) - tilaus RM_2008_geokemia yht. 433 RM-näytettä (v. 2012, P.Huhta) Silmusuo, kohteellinen iskuporaus 2010 (N. Kärkkäinen) 111 näytettä - tilaus (menetelmä 515P; N. Kärkkäinen) Mr - tilaus (Uusinta Au-analyyseistä menetelmällä 521U, näytteet tilauksessa ) Saarijärvi, kairaus (N. Kärkkäinen) - tilaus (73 näytettä) Kultakallio, kairaus (P. Virransalo) - tilaus (222 näytettä) Kultakallio, sahaus - tilaus (32 näytettä)

34 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 33 LIITTEET 1. GTK:n kairauspaikat Saarijärvellä ja Kultakalliolla 2. Saarijärven kultapitoisen kairauslävistyksen kultarakeet (R m) 3. Ohuthieet 4. Saarijärven kairauksen kemialliset 5. Kartta Kultakallion kairausprofiileista 6. Kultakallion kairausprofiili 1 ja 2, vertikaalileikkaus 7. Kultakallion kairausprofiili 3 ja 4, vertikaalileikkaus 8. Kultakallion kairausten malmianalyysit (valikoidut alkuaineet)

35 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 34 LIITE 1. GTK:n kairauspaikat Saarijärvellä ja Kultakalliolla reikä E N x_kkj1 y_kkj1 z koord suunta kaade pituus m paikka Geologi 1143/07/R Saarijarvi Kärkkäinen 1143/07/R Saarijarvi Kärkkäinen 1143/07/R Saarijarvi Kärkkäinen 1143/09/R Kultakallio Virransalo 1143/09/R Kultakallio Virransalo 1143/09/R Kultakallio Virransalo 1143/09/R Kultakallio Virransalo 1143/09/R Kultakallio Virransalo 1143/09/R Kultakallio Virransalo 1143/09/R Kultakallio Virransalo 1143/09/R Kultakallio Virransalo

36 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 35 LIITE 2. Saarijärven kultapitoisen kairauslävistyksen kultarakeet (kairasydänmurske, R m); P,Huhta

37 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 36 LIITE 3. Ohuthieet Näytenumero kohde x-kkj1 y-kkj1 kivi Huom 1143R Saarijärvi KIILEGN SILL, KORD? 1143R Saarijärvi KIILEGN SILL, KORD? 1143R Saarijärvi AFBLIT ASKI 1143R Saarijärvi AFBLIT ASKI 1143R Saarijärvi AFBLIT MAGK 1143R Saarijärvi AFBLIT ASKI 1143R Saarijärvi AFBLIT GRAN 1143R Saarijärvi AFBLIT ASKI

38 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 37 LIITE 4. Saarijärven kairausanalyysit (esitetty vain valitut alkuaineet) Laboratorion Tilaajan Au Bi Te As Cu S näytetunnus näytetunnus µg/kg mg/kg µg/kg mg/kg mg/kg mg/kg 512M 512M 512M + 512P + 512P + 512P L R < <10 < L R < <10 < L R < <10 < L R < < L R < <10 < L R < <10 < L R < <10 < L R < <10 < L R < <10 < L R < L R < < L R < <10 < L R < < L R < < L R < < L R < L R L R < < L R < < L R < < L R < L R L R < < L R < < L R < L R < L R L R < L R < L R < L R < L R < L R <10 <0.05 < L R L R L R < L R L R < L R L R < L R < < L R < L R < < L R < L R < < L R < <

39 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 38 L R < L R < L R L R < < L R < L R < L R < L R L R < L R L R L R L R L R < L R L R < < L R < < L R < L R L R < L R L R < < L R < L R < L R < L R L R <

40 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 39 LIITE 5 Kartta Kultakallion kairausprofiileista LiiLL

41 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 40 LIITE 6. Kultakallion kairausprofiili 1 ja 2, vertikaalileikkaus

42 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 41 LIITE 7. Kultakallion kairausprofiilit 3-4 vertikaalileikkaus

43 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 42 LIITE 8. Kultakallion kairausten malmianalyysit (valikoidut alkuaineet, tilaus Virransalo) Laboratorion Tilaajan Au Au Cu As S näytetunnus näytetunnus µg/kg µg/kg mg/kg mg/kg mg/kg + 703P + 704P + 511P + 511P + 511P L M114309R L U M114309R < L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L K114309R L K114309R L K114309R < L K114309R < L K114309R L K114309R < L K114309R L K114309R <10 72 < L K114309R < L U K114309R < L K114309R L K114309R < L K114309R < L K114309R < L K114309R L K114309R < L K114309R < L K114309R < L K114309R < L K114309R < L K114309R < L K114309R < L K114309R L K114309R L K114309R

44 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kullaan Au-potentiaali 43 L K114309R L K114309R L K114309R < L K114309R < L K114309R L U K114309R L K114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R < L M114309R L M114309R < L U M114309R < L M114309R L M114309R L M114309R L M114309R < L M114309R L M114309R < L M114309R < L M114309R < L M114309R <10 24 < L M114309R L M114309R < L M114309R L M114309R L M114309R < L M114309R < L M114309R L M114309R < L M114309R L M114309R L M114309R <10 20 < L U M114309R <10 19 < L M114309R