Patakankaan alueen kultapotentiaalin arviointi

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Mineraalivarat Espoo GTK 68/2016 Patakankaan alueen kultapotentiaalin arviointi Pekka Huhta, Hanna Leväniemi, Sari Grönholm, Niilo Kärkkäinen, Markku Tiainen

2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Pekka Huhta, Hanna Leväniemi, Sari Grönholm, Niilo Kärkkäinen, Markku Tiainen Raportin nimi Patakankankaan alueen kultapotentiaalin arviointi Raportin laji Mineraalipotentiaali Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Tiivistelmä Tutkimukset perustuvat v tehtyyn alueelliseen geokemialliseen kartoitukseen, jonka mukaan Patakankaan moreenissa on tavanomaista enemmän kohonneita kulta-pitoisuuksia. Kohteellisia tutkimuksia on tehty alueen eteläosalla Susikkaassa (raportoitu aiemmin) ja pohjoisosassa Pirttikosken alueella, missä a tutkimukset ovat jatkuneet v Sauhulan (Au-Cu) kohteessa. Susikkaan anomalia liittyy sen luoteispuolella olevaan laajaan Au-Cu-mineralisaatioon, jossa GTK teki kairauksia v Alueen keskivaiheilla, Pikonkorvessa on hippukulta-anomalia ja kohonneita moreenin Au-pitoisuuksia, jotka viittaavat paikalliseen lähteeseen kallioperässä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Suomi, Häme, kulta, malmipotentiaali, malminetsintä Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Häme, Kalvola, Tammela, Patakangas, Pikonkorpi, Pirttikoski Karttalehdet UTM L422, L411 (KKJ 2113) Arkistosarjan nimi arkistoraportti Kokonaissivumäärä 24 Yksikkö ja vastuualue Mineraalivarat (MIV) Allekirjoitus/nimen selvennys Kieli Suomi Arkistotunnus 68/2016 Hinta Julkisuus julkinen Hanketunnus (- 2015; ) Allekirjoitus/nimen selvennys

3 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Ylätunnisteen lisäteksti Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 SISÄLLYSLUETTELO 2 Johdanto Sijainti Tutkimusten tausta Aiemmat tutkimukset Tavoite 1 3 KOHTEELLISET TUTKIMUKSET Susikkaan kohde Vuorenkylä Sauhula 6 4 PIKONKORPI Malmiviitteet ja kallioperä Geokemia ja raskasmineraalit 7 5 Alueellinen geofysiikka 9 6 Kohteellinen geofysiikka 11 7 JOHTOPÄÄTÖKSET Patakankaan kultapotentiaali Suositukset 17 8 KIRJALLISUUS 18 LIITTEET: 1. Pikonkorven maaperäkartta 2. Geokemiallisia karttoja: Cu, Te ja As

4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 1 2 JOHDANTO 2.1 Sijainti Patakankaan alue sijaitsee 20 km Forssasta koilliseen, Kalvolan ja Tammelan kuntien rajamaastossa. Geologisesti alue sijaitsee Forssan gabron ja sen itäpuolella olevien mafisten vulkaniittien alueella (kuva 1). 2.2 Tutkimusten tausta Tutkimukset perustuvat v tehtyyn alueelliseen geokemialliseen kartoitukseen, jonka mukaan siellä on tavanomaista enemmän kohonneita kulta-pitoisuuksia (Huhta ym. 2014). Ensimmäisessä vaiheessa analyysit tehtiin suoraan kuningasvesiuutoksesta (Labtium, 515P) (kuva 1). Pitoisuudet vaikuttivat liian korkeilta verrattuna muualle Hämeen vyöhykkeeseen. Parissa vaiheessa teetettyjen uusinta-analyysien mukaan yhtenäinen kulta anomalia hajosi (esikäsittelyssä mukana elohopea-kerasaostus) ja ryhmittyy kolmelle osa-alueelle: Pirttikoski, Pikonkorpi, Susikas (kuva 1). Pirttikoskella ja Susikkaassa on tehty kohteellisia tutkimuksia, ja niiden välinen alue sisältää hankkeen aikaisia geofysiikan maastomittauksia. Alustavissa maastotarkistuksissa ja raskasmineraalitutkimuksissa Pikonkorven moreenista löydettiin anomaalisesti kultahippuja, mikä osoitti alueen olevan potentiaalinen kallioesiintymien suhteen. Alueen moreenissa on arseenia selvästi niukemmin kuin Hämeen vyöhykkeen itäisemmissä osissa Kalvolan ja Hämeenlinna alueella ja lännempänä Kedonojankulman ja Satulinmäen alueella. 2.3 Aiemmat tutkimukset Susikkaassa jäljitettiin Patakankaan Au-anomalian eteläosan lähdettä, ilman mainittavaa tulosta (Sipilä ym. 2014). Pirttikoskella on aiemmin paikannettu kuparimineralisaatio sekä geokemiallisia kulta- ja arseenianomalioita (Lindmark 1996). Pirttikoskella on hankkeen aikana kartoitettu Sauhulan ja Vuorenmaan kohteilla, joista jälkimmäinen on Patakankaan Au-anomalian pohjoisreunalla (Sari Grönholm, raportti tekeillä). Välittömästi alueen länsipuolella, Liesjärvellä, on Au-Cu esiintymä, jota Outokumpu Oy tutki 1990-luvulla (Kokkola 1994, 1989, 1988, Lahtinen 1989). Laaja-alaisesti mineralisoitunut Liesjärven alue sijoittuu Susikkaan Au-Cu-anomalian luoteispuolelle. GTK:n Hämeen hankkeen kairausten mukaan Liesjärven eteläosalla Puolikkaansuolla, saattaa olla Susikkaan moreenigeokemian anomalian lähde (Kärkkäinen ym. 2015). 2.4 Tavoite Tässä raportissa esitellään alueella 1) aiemmin tehtyjä kohteellisia tutkimuksia, 2) hankkeen maastogeofysiikan kartoituksia Patakankaalla, 3) tarkastellaan muilta osin kartoittamattoman Pikonkorven alueen sekä 4) arvioidaan alueen kultakriittisyys saatujen havaintojen perusteella.

5 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 2 Kuva 1. Patakankaan alue Hämeen-hankkeen geokemian kartalla; yläkuvassa alkuperäiset (virheelliset) analyysit ja alakuvassa tarkistetut kullan määritykset. Pohjalla DigiKPkallioperäkartta.

6 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 3 3 KOHTEELLISET TUTKIMUKSET 3.1 Susikkaan kohde Patakankaan eteläosalla, Susikkaassa tehtiin v kohteellista kartoitusta n. 5 km 2 :n alueella, mm. geofysiikan maastomittaus magneettisella ja IP- menetelmillä sekä moreenigeokemiallista näytteenottoa (Sipilä ym. 2014). Iskuporauskoneella kerättiin kuudella profiililla 25 m:n pistevälein 167 näytettä (profiilien etäisyys m). Moreenissa todettiin alueellista tasoa selvästi korkeampia kullan pitoisuuksia, enimmäispitoisuus oli 365 ppb. Myös moreenin pintaosan näytteissä, kriittisen vyöhykkeen länsiosalla, oli neljässä pisteessä anomaalisesti kultarakeita (5 7 kpl / 10 l). Kairauksissa Susikkaan alueella havaittiin yleisinä vahvasti deformoituneta, jopa myloniittisia vyöhykkeitä. Mineralisoituminen oli vähäistä käsittäen rikki- ja magneettikiisupirotetta sekä satunnaisesti kuparikiisua enintään kohtalaisena pirotteena karsiraitaisissa tuffiiteissa rei'issä R16 ja R17 sekä pohjoisempana reiässä R22. Scheeliittiä tavattiin useissa kohdin yksittäisinä rakeina ja kapeina saumoina mm. tuffiitin kapeissa vesuvianiitti-karsi-väli-kerroksissa (mm. R21). Arseenikiisua oli vain satunnaisesti muutamissa kohdin. Susikkaan kairausnäytteiden analyyseissä kultaa oli yleensä hyvin vähän, enimmilläänkin vain anomalisesti, 121 ppb per 1 m (R18). Koska kairauksissa kohonneille moreenin Aupitoisuuksille ei voitu paikantaa lähdettä, on oletettavaa että Susikkaan kapea, jäätikön kuljetuksen suuntainen Susikkaan Au-anomalian aiheuttaja on nyt tutkitun kohteen luoteispuolella. Tätä käsitystä tukevat Susikkaan tutkimusten GTK:n tietokantaan liitetty Outokumpu Oy:n malminetsintäyksikön tutkimustulokset, joista havaittiin välittömästi Susikkaan NW-puolella vahva Puolikkaansuon Au-Cu-anomalia (Kokkola 1991). Puolikkaansuon tunnustelukairauksissa on todettu kullan ja kuparin mineralisoitumista Arolanmäen intruusion ja vulkaniittien kontaktialueella (Kärkkäinen ym. 2015).

7 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 4 Kuva 2. Susikkaan tutkimuskohteen kallioperä ja kairauspaikat 3.2 Vuorenkylä Pirttikosken tutkimusalueen pohjoisosassa sijaitseva Vuorenkylän tutkimuskohde on pääasiassa runsaiden maapeitteiden päällystämällä peltoaukealla ja metsässä. Maapeitteiden paksuus on paikoin lähes 20 m. Alueen kallioperän kivilajeja ovat mafiset vulkaniitit, joita länsipuolella reunustaa granodioriitti ja itäpuolella tonaliitti sekä etelässä gabro (kuva 3). Tutkimusalueella ei ole kalliopaljastumia. Vuorenkylässä kairattiin keväällä 2013 yhteensä 619,80 m. Kairaukset kohdistettiin alueelle, jossa oli moreenitutkimusten perusteella selvä geokemiallinen anomalia (Au, Cu ja Mo) sekä voimakas imaginaari- ja reaalikomponenttikartoilla näkyvä, lähes itä-länsi-suuntainen johde. Kairausten perusteella geofysiikan mittauksissa esille tullut johde aiheutuu ruhjeisessa kallioperässä olevasta grafiittipitoisesta liuskeesta. Muutoin kivilajit olivat mafisia vulkaniitteja ja voimakkaasti suuntautuneita, osittain myloniittiutuneita granitoideja. Vulkaniittien ja syväkivien metallipitoisuudet jäivät alhaisiksi eivätkä selitä geokemian anomaliaa: korkeimmat pitoisuudet olivat vain 270 ppm Cu / 2m, 6 ppm Mo /1m ja 22 ppb Au /1m. Siten moreenissa esiintyvän geokemiallisen anomalian aiheuttajaa ei voitu paikantaa. On mahdollista, että moreenissa esiintyvien metallien alkuperä on jäätikön kulkusuunnan perusteella tutkimusalueen luodepuolella.

8 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 5 Kuva 3. Pirttikosken alueen tutkimuskohteiden kairauspaikat ja kallioperä. Vuorenkylän tutkimuskohteen kairareiät sijaitsevat tutkimusalueen pohjoisosassa. Pirttikoski 1 malminetsintäalueella on Sauhulan Cu-Au-esiintymä.

9 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au Sauhula Pirttikoski 1 malminetsintälupa-alueella sijaitseva Sauhulan Au-Cu-esiintymä on geologisesti granitoidien ja mafisen vulkaniittijakson kontaktialueella (kuva 3). Esiintymän lounaispuolella on gabro (kuva 3). Alueen maapeitteet ovat keskimäärin alle 7 m. GTK on tehnyt Sauhulassa malmitutkimuksia vuosina (Lindmark 1996) sekä Vuosina 2013 ja 2015 alueelle on kairattu yhteensä m. Tutkimuksissa on paikannettu ruhjeiseen graniittiin liittyvä Cu-anomaalinen vyöhyke. Parhaat lävistykset ovat (Lindmark 1996) 3.4 % Cu / 0.5 m (R311), sekä vuoden 2013 kairauksissa 0.96% Cu / 7 m (R18)) ja 1.7% Cu / 2 m (R19). Sauhulan alueen paljastumasta v 2014 otetussa palanäytteessä oli 392 ppb Au. Kairauksissa on löytynyt kultaa niukasti, korkeimmat pitoisuudet ovat olleet Au 248 ppb Au / 1m (R309, Lindmark 1996) ja vuoden 2015 kairauksissa 94 ppb Au / 1m (R26). Tutkimusalueella on geofysiikan maastomittauksissa löydettyjä korkean IP-anomalian alueita, joista osa on tutkittu. IP-anomalian aiheuttaa kohtalainen kiisupirote, joka on pääasiassa rikki- ja magneettikiisua ja joskus mukana on myös arseenikiisua. Toistaiseksi kultapitoisuudet ovat olleet alhaisia, mutta tutkimuksia jatketaan kairauksilla v PIKONKORPI 4.1 Malmiviitteet ja kallioperä Pikonkorven kallioperä koostuu rakenteeltaan vaihtelevista mafisista vulkaniiteista, joiden länsipuolella on Forssan gabro ja edelleen länsipuolella felsisiä vulkaniitteja ja Arolanmäen granitoidi. Pikonkorven alueelta on muutamia kymmeniä lohkare-havaintoja kullan, kuparin ja volframin mineralisoitumisesta (kuva 3). Ainoa paljastumahavainto kullasta on Hietajärven pohjoispuolelta.

10 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 7 Kuva 3. Pikonkorven alueen malmiviitteet kallioperäkartalla (vihreä=mafinen vulkaniitti, ruskea= gabro, harmaa=felsinen vulkaniitti; sininen=järvi) 4.2 Geokemia ja raskasmineraalit Geokemian kartoitustieto perustuu v näytteenottoon ja uusittuihin kemian analyyseihin (kuva 1). Geokemian näytteenotto tehtiin 500 m:n pistevälein iskuporakoneella ja näyteaineksena oli moreeni. Kemian analyysi pääkomponenteista ja hivenaineista tehtiin aluksi kuningasvesiliuoksesta ICP-menetelmillä (515PM, 5 g näytettä). Koska kullan pitoisuudet olivat määritykset kertaluokka suuremmat kuin aiemmin käytetyllä menetelmällä (521U), tehtiin ne myöhemmin uudelleen siten, että esikäsittely sisälsi elohopea-keraostuksen kuningasvesiliuoksesta (515U). Geokemiassa anomaliset pitoisuudet keskittyvät Torajärven ja Pikonkorven seudulle. Torajärven itäpuolella ovat kullan ohella myös arseeni ja kuparin pitoisuudet kohonneet (Liite 2).

11 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 8 Kuva 4. Kullan pitoisuusvaihtelu Pikonkorven alueella (Huhta ym. 2014). Kuva 5. Kultarakeiden määrä moreenissa (10 litran näyte) Pikonkorven alueella.

12 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 9 5 ALUEELLINEN GEOFYSIIKKA Patakangas-Lautaporras alueen mafisissa vulkaniiteissa (Kuva 6a) näkyy runsaasti magneettista rakennetta (Kuva 6b). Vulkaniitin koillisosassa kulkee voimakas kaakko-luode suuntainen mafisia kiviä leikkaava ruhje. Ruhjeen luoteispuolella vulkaniitti on länsiosastaan huomattavasti voimakkaammin magnetoitunut kuin itä- ja kaakkoisosastaan. Voimakkaasti magnetoituneessa osassa nähdään kaarevaa rakennetta, mahdollisesti poimun kylki. Itäreunan lineaariset magneettiset jaksot muistuttavat vulkaniitin koillispuolen rakenteita (välillä Patakangas-Rimmilä). Alueella kesken oleva alueellinen painovoimamittaus (APV) ulottuu tällä hetkellä vaillinaisesti Patakankaan alueelle (Kuva 6c). Voimakkaasti magneettinen vulkaniitin osa on kuitenkin myös tiheydeltään selkeästi ympäristön gabroja ja mafisia vulkaniitteja raskaampi. Lentosähkömagneettisella (AEM) kartalla (kuva 6d) voimakkaasti magneettinen osa erottuu negatiivisena anomaliana. Tämä on tyypillistä muodostumille, joiden sähkönjohtavuus on alhainen ja magneettinen suskeptibiliteetti korkea (yl. magnetiitista aiheutuva). Alueella ei ole voimakkaita sähköä johtavia rakenteita.

13 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 10 Kuva 6. a) Kallioperäkartta (DigiKP v. 2.1), b) lentomittauksen magneettikentän totaaliintensiteetti (RTP eli naparedukoitu, I=73.2, D=4.8 ) ja sen perusteella tehty ruhjetulkinta valkoisilla katkoviivoilla, c) alueellinen painovoima-anomalia (vähennetty 2 km ylöspäin jatkettu alueellinen taso), d) lentomittauksen EM-aineiston 3 khz reaalikomponentti.

14 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 11 GTK:n alueellisessa petrofysiikan tietokannassa (Airo & Säävuori 2013) vulkaniitin näytteet on nimetty pääasiassa uraliittiporfyriitiksi (Kuva 7). Näiden näytteiden tiheydet ovat korkeimmillaan kg/m 3. Yksikään näytteistä ei osu voimakkaimman magneettisen anomalian kohdalle. Kuva 7. Petrofysiikan tietokannan näytteiden tiheys-suskeptibiliteetti-jakauma diagrammina ja kartalla. 6 KOHTEELLINEN GEOFYSIIKKA Alueella on tehty useita geofysiikan kohteellisia tutkimuksia 1990-luvulla ja 2010-luvun alkupuolella (Kuva 8, Taulukko 1). GTK:n mittauksista koottu magneettinen kartta (Kuva 9) tuo mittausalueiden osalta paremmin esille magneettisten rakenteiden yksityiskohtia. Slingram-mittauksissa matalilla taajuuksilla (Kuva 10) vasteet jäävät kauttaaltaan hyvin pieniksi. Korkeimman taajuuden imaginaarikomponentissa (Kuva 11) nähdään pohjoisimmalla alueella johderakenteita, jotka osin aiheutuvat maaperästä, mutta kairaus ko. alueen keskiosan itä-läntiseen jaksoon on osoittanut joidenkin johteiden liittyvän grafiittiliuskeisiin (Vuorenkylän kairauskohde, S. Grönholm).

15 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 12 Kuva 8. Patakankaan alueella suoritettujen kohteellisten geofysikaalisten mittausten sijainti..

16 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 13 Taulukko 1. GTK:n mittausalueiden tekniset parametrit. Alue / viite Ajanjakso Menetelmä Linjaväli / pisteväli Pirttikoski Magneettinen 50 m / 20 m (1) Lindmark - (1996) Pirttikoski (2) / Mäyrä Pikonkorpi Susikas Laitteisto Protonimagnetometri Slingram 50 m / 20 m Slingram f = 14 khz, a = 60 IP 50 m / 20 m Scintrex IPR-10 Dipoli-dipoli N=3, a=20 Magneettinen 100 m / 10 m ei mainittu Slingram 100 m / 20 m Monitaajuusslingram f = 0.8, 3.5, 14 khz a = 60 m Magneettinen 100 m / 10 m ENVI Mag Slingram 100 m / 20 m Apex Maxmin f = 0.8, 3.5, 14 khz a = 60 m Magneettinen 100 m / 10 m (Overhauserilla jatkuva mittaus) GSM19W Overhauser / ENVI Mag Slingram 100 m / 20 m Monitaajuusslingram f = 0.8, 3.5, 14 khz a = 60 m Magneettinen 50 m / 10 m ENVI Mag IP 50 m / 20 m Scintrex IPR-10 Dipoli-dipoli N=3, a=20

17 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 14 Kuva 9..GTK:n kohteellisista mittausalueista koottu magneettinen kartta lentomagneettisen aineiston päällä esitettynä.

18 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 15 Kuva 10. GTK:n kohteellisista mittausalueista koottu slingramin 3.5 khz reaalikomponentin kartta lentosähkömagneettisen aineiston päällä esitettynä.

19 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 16 Kuva 11. GTK:n kohteellisista mittausalueista koottu slingramin 14 khz imaginaarikomponentin kartta lentosähkömagneettisen aineiston päällä esitettynä.

20 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 17 7 JOHTOPÄÄTÖKSET 7.1 Patakankaan kultapotentiaali 1) Potentiaalisimpia kohdealueita alueella ovat Pirttikoski (monimetalli-au), Sauhula (Au- Cu) ja länsipuolella Liesjärven kairausten perusteella laaja Au-Cu mineralisoitunut alue. 2) Pikonkorvessa hippukulta ja kohonnut moreenin Au viittaa paikalliseen lähteeseen kallioperässä. 7.2 Suositukset 1) Liesjärven tulkinta, selvitystä laaja-alaisen mineralisaation suhdetta Arolanmäen kompleksiin, ja Liesjärven porfyyri-au-cu potentiaalista. 2) Pikonkorvessa keskeisimmän alueen maaperä on pohjamoreenia (liite 1), joten tihennetty moreenitutkimus (geokemia, raskasmineraalit) soveltuvat hyvin jatkotutkimuksiin. Niitä täydentäisivät kallioperän detaljikartoitus ja IP-mittaus Hietajärven ja Torajärven välisellä alueella.

21 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 18 8 KIRJALLISUUS Airo, M.-L. & Säävuori, H Petrophysical characteristics of Finnish bedrock: Concise handebook on the physical properties of bedrock. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti s. Huhta, P., Kärkkäinen, N., Tiainen, M., Herola, E., Moreenigeokemiallinen kartoitus Hämeen vyöhykkeellä v Geologian tutkimuskeskus, raportti 103/ s. Kokkola, M., Kaivoslain 19 :n mukainen tutkimustyöselostus: Liesjärvi 1-2, Lunkinjärvi 1-2, Lammaslammi, Puolikkaansuo, Letonpää. Outokumpu Oy. 4 s., 8 liites Kokkola., M., Moreenitutkimus Tammela: Liesjärvi-Puolikkaansuo. Outokumpu mining, raportti 062/ ja ll/mk/ s. Kokkola, M., Moreenitutkimus 1988 Tammela Liesjärvi. Outokumpu mining, raportti 062/ /MK/88.23 s. Kärkkäinen, N., Huhta, P., Leväniemi, H., Tammelan Liesjärven tutkimukset vuosina Geologian tutkimuskeskus, raportti 112/ s. Lahtinen, R., Geokemialliset tutkimukset Tammelan Liesjärvellä Geologian Tutkimuskeskus, raportti S/41/2113/1/ s. Lindmark, B Kuparimalmitutkimukset Kalvolan Pirttikoskella vuosina Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti M19/2113/-96/1/ s. + 5 liitettä. Sipilä P, Huhta, P., Kärkkäinen, N., Geokemian Au anomalian tutkimus Tammelan Susikkaassa Geologian tutkimuskeskus, raportti 103/2014.

22 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 19 LIITE 1. Pikonkorven alueen maaperä (ja kullan geokemian kartta, vrt. raportin kuva 4)

23 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 20 LIITE 2: Moreenigeokemian karttoja Pikonkorven alueelta: kupari, tellurium ja arseeni

24 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 21 LIITE 2. jtk

25 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Patakankaan Au 22 LIITE 2 jtk.