Sakari Oramo, kapellimestari Antti Siirala, piano. Franz Schubert: Musiikkia näytelmästä Rosamunde

Transkriptio

1 Sakari Oramo, kapellimestari Antti Siirala, piano Franz Schubert: Musiikkia näytelmästä Rosamunde Välisoitto I, Allegro molto moderato Välisoitto II, Andante Välisoitto III, Andantino 19 min Franz Liszt: Fantasia pianolle ja orkesterille C-duuri, 20 min transkriptio Schubertin fantasiasta pianolle D.760 op.15 I Allegro con fuoco, ma non troppo II Adagio III Presto IV Allegro VÄLIAIKA 20 min Jean Sibelius: Sinfonia nro 5 Es-duuri op min I Tempo molto moderato - Allegro moderato (ma poco a poco stretto) II Andante mosso, quasi allegretto III Allegro molto Väliaika n. klo Konsertti päättyy noin klo Suora lähetys YLE Radio 1:ssä ja internetissä ( 1

2 Franz Schubert ( ): Musiikkia näytelmästä Rosamunde Schubert tunnetaan nykyisin parhaiten liedien ja monien laajamuotoisten soitinteosten säveltäjänä, mutta harvemmin muistetaan, että hän kokeili ahkerasti voimiaan myös näyttämömusiikin parissa. Hän sävelsi useita laulunäytelmiä ja kaksi suurta oopperaa, ja varsinkin 1820-luvun alussa oopperat olivat hänen luovan toimintansa ja hänen suurimpien menestyshaaveidensa kohteena. Kovin menestyksekkäiksi hänen oopperahankkeensa eivät kuitenkaan osoittautuneet. Suurinta osaa ei esitetty hänen elinaikanaan, osa taas jäi aitoschubertiaaniseen tapaan keskeneräiseksi. Schubertin epäonninen suhde näyttämömusiikkiin päättyi joulukuussa 1823 kantaesitettyyn näytelmään Rosamunde, Fürstin von Zypern (Rosamunde, Kyproksen ruhtinatar). Näytelmän oli kirjoittanut Helmina von Chézy, sama saksalainen kirjailijatar joka oli hiukan aiemmin tehnyt myös Carl Maria von Weberin Euryanthen libreton. Kritiikki tuomitsi Rosamunden tyhjäksi, pitkäveteiseksi ja luonnottomaksi, eikä tätä tarvitse ihmetellä, sillä sen juonenkäänteet kolusivat naurettavuuksiin saakka romanttisen draaman kuluneimpia keinoja. Lavalla nähtiin laivahaaksirikkoja, salakäytäviä, myrkytettyjä kirjeitä ja talonpoikien kasvattamia kuninkaallisia. Schubertin musiikki sai yksimielisesti kiitosta, mutta sekään ei näytelmää pelastanut, ja esitykset jäivät lopulta kahteen. Wilhelmina von Chézyn näytelmä on sittemmin armeliaasti kadonnut, mutta Schubertin musiikista on tullut hänen esitetyintä näyttämömusiikkiaan. Se koostuu alkusoitosta ja kymmenestä musiikkinumerosta, joihin sisältyy kolme välisoittoa (Entr acte), kaksi balettikohtausta, yksi paimenmelodia, yksi soololaulu ja kolme kuoronumeroa, yhteensä lähes tunnin verran musiikkia. Rosamunde lukeutuu Schubertin tuotannossa samaan vaiheeseen kuin edellisenä vuonna työn alla ollut ns. keskeneräinen sinfonia. Rosamunden musiikki hengittääkin paljossa samaa orastavan romantiikan ilmaa. On jopa ehdotettu tosin ilman pitäviä todisteita - että ensimmäisen välisoiton Schubert olisi alun perin ajatellut keskeneräisen sinfonian finaaliksi. Sävellaji on kummassakin h-molli, orkesterikokoonpanot ovat identtiset ja välisoitto on sonaattimuotoinen niin kuin Schubertin sinfonioiden finaalit. Kolmas välisoitto kuuluu Rosamunde-musiikin suosituimpiin numeroihin. Schubert piti sitä itsekin arvossa ja käytti sen pääaihetta seuraavan vuoden keväällä valmistuneen a-molli-jousikvartettonsa hitaassa osassa ja myöhemmin hiukan muokattuna myös B- duuri-impromptussa op Franz Liszt ( ): Fantasia pianolle ja orkesterille C-duuri, transkriptio Schubertin fantasiasta pianolle D.760 op.15 Schubertilla oli harvoja yhtä vannoutuneita ihailijoita kuin Franz Liszt. Aikana, jolloin Schubert ei vielä ollut vakiinnuttanut paikkaansa musiikin Pantheonilla, Liszt teki parhaansa edistääkseen Schubertin teoksia. Yhtenä keinona olivat ne yli 50 pianosovitusta, jotka Liszt teki Schubertin lauluista ja joita hän usein esitti. Merkittävin Lisztin Schubert-sovituksista oli kuitenkin konserttoversio Schubertin keskeisiin pianoteoksiin kuuluvasta Wanderer-fantasiasta. Schubert sävelsi Wanderer-fantasian lokasyyskuussa 1822, samaan aikaan keskeneräisen sinfonian kanssa. Teos julkaistiin helmikuussa 1823 ensimmäisenä hänen suurimuotoisista soitinteoksistaan. Lisänimi ei ollut Schubertin antama vaan on kytketty teokseen myöhemmin, perusteena se, että teoksen hitaan jakson 2

3 teeman Schubert oli lainannut laulustaan Der Wanderer. Kahdesta Der Wanderer -nimisestä laulusta Schubert käytti fantasiassa varhaisempaa, Georg Philipp Schmidt von Lübeckin tekstiin vuonna 1816 sävellettyä kappaletta. Sen pohdiskeli romantiikan taiteilijoiden osaksi oletettua kodittomuutta ja turhaa onnen etsintää, joka kiteytyi laulun loppusanoissa Dort, wo du nicht bist, ist das Glück (Siellä, missä sinä et ole, siellä on onni). Tämänkaltainen tematiikka vetosi ajan yleisöön, ja Der Wanderer kuuluikin Erlkönigin kanssa Schubertin eliaikana hänen suosituimpiin lauluihinsa. Suositun laulun käyttäminenkään ei auttanut, sillä vaikka pianofantasia sai kiitosta, sen esitykset jäivät vähiin. Syynä olivat luultavimmin teoksen soittotekniset haasteet, eikä Schubert tiettävästi itsekään kyennyt soittamaan sitä. Liszt otti Schubertin Wanderer-fantasian käsittelyynsä vuonna 1851, jolloin syntyi versio pianolle ja orkesterille. Hiukan myöhemmin hän laati teoksesta myös version kahdelle pianolle. Lisztiin vetosi teoksessa sekä sen soittotekninen vaativuus että sen omaperäinen muotoajattelu. Schubertin fantasia on neljästä yhtäjaksoisesti soitettavasta osasta rakentuva ja materiaaliltaan tiivis teos, todellisuudessa tiukemmin konstruoitu kokonaisuus kuin termi fantasia ehkä antaa ymmärtää, ja sen rakenne tarjosi ratkaisevia virikkeitä myös Lisztille esimerkiksi hänen h-molli-pianosonaattiinsa ja sinfonisiin runoihinsa. Liszt onkin omassa versiossaan ollut ihailtavan uskollinen sekä Schubertin teoksen kokonaismuodolle että sen musiikilliselle substanssille. Schubert ei koskaan säveltänyt pianokonserttoa, mutta Lisztin sovitus korvaa pitkälle tätä puutetta. Jean Sibelius ( ): Sinfonia nro 5 Es-duuri op. 82 Illalla sinfonian parissa. Teemojen dispositio. Tämä tärkeä työ, joka kiehtoo minua salaperäisesti. Kuin Isä Jumala olisi heittänyt alas mosaiikin palasia taivaan permannosta ja pyytänyt minua selvittämään, millainen kuvio on ollut. Sibelius kirjoitti nämä sanat päiväkirjaansa huhtikuussa 1915, kesken viidennen sinfonian sävellystyön. Varhaisimmat ajatukset teoksesta palautuvat mahdollisesti jo kesään 1912, mutta varsinaisesti työ näyttää käynnistyneen kesällä 1914, jolloin Sibelius merkitsi päiväkirjaansa saaneensa ihanan teeman. Niin ihania kuin Sibeliuksen saamat teemat olivatkin, taivaan permannon hahmottaminen osoittautui tällä kertaa tavallista vaikeammaksi ja pitkällisemmäksi prosessiksi. Viides sinfonia valmistui viime tingassa Sibeliuksen 8. joulukuuta 1915 ollutta 50-vuotisjuhlakonserttia varten. Pian juhlakonsertin jälkeen Sibelius kuitenkin joutui toteamaan, että vaikka teos oli valmistunut, se ei ollut valmis. Toinen versio kantaesitettiin Turussa joulukuussa 1916, mutta sekään ei vielä vastannut Sibeliuksen ajatuksia. Lopullisen muotonsa teos sai vasta kolmannella yrittämällä keväällä Osittain viidennen sinfonian pitkittyneen syntyprosessin taustalla on teoksen omaperäinen kokonaismuoto. Sibelius totesi olevansa teemojensa orja ja että teemat määräsivät hänen sinfonioidensa muodon. Varsinkin avausosan saumaton sulauttaminen yhteen sen jatkeeksi tulevan scherzon kanssa on nerokas ja upeasti toteutettu muotoratkaisu ja sellaisena ainutlaatuinen sinfoniankirjallisuudessa. Samalla se ennakoi seitsemännen sinfonian yksiosaista, tauottomaksi jatkumoksi valettua kokonaismuotoa. Viidennessä sinfoniassa Sibelius on kääntänyt katseensa edellisen sinfonian sisäänpäinkääntyneistä sielullisista syväluotauksista kohti vapautunutta, kosmiset mitat saavaa luonnontunnetta. Vaikka kyse ei ole mistään kuvailevasta luontosinfoniasta, on tuskin pelkkä sattuma, että Sibeliuksen päiväkirjassa maininnat sinfonian sävellystyöstä vuorottelevat 3

4 haltioituneiden luonnonelämysten kanssa. Jotain luonnonvoiman kaltaista pakottomuutta ja väistämättömyyttä on tunnelmien lisäksi myös musiikin kehityksessä ensiosan laajoista kaarroksista hitaan osan pastoraalisuuden kautta päätösosan säteilevään, loisteliaaseen loppunousuun. Kimmo Korhonen Sakari Oramo Sakari Oramon kausi Radion sinfoniaorkesterin (RSO) ylikapellimestarina alkoi elokuussa Viulistina uransa aloittanut Oramo toimi vuodesta 1991 RSO:n vuorottelevana konserttimestarina. Orkesterinjohdon diplomin hän suoritti Jorma Panulan kapellimestariluokalla. Tammikuussa 1993 Oramo johti lyhyellä varoitusajalla RSO:n sinfoniakonsertin, joka oli todellinen menestys: hänet kiinnitettiin orkesterin kapellimestariksi syksystä 1994 alkaen. Sakari Oramo päätti kymmenvuotisen kautensa Birminghamin sinfoniaorkesterin (CBSO) musiikillisena johtajana keväällä 2008, mutta jatkaa edelleen orkesterin päävierailijana. Syksyllä 2008 hän aloitti Tukholman filharmonisen orkesterin ylikapellimestarina. Oramo on myös yksi Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin neljästä kapellimestarista ja Kokkolan oopperan kapellimestari. Sakari Oramo on johtanut mm. Berliinin, New Yorkin, Los Angelesin, Chicagon ja Oslon filharmonikkoja, Concertgebouw n, Pariisin, Clevelandin ja Minnesotan orkestereita sekä Pohjois-Saksan radion ja Frankfurtin radion sinfoniaorkestereita. Lähivuosina Oramo vierailee mm. Berliinin filharmonikkojen, Dresdenin valtionorkesterin, Wienin sinfonikkojen ja San Franciscon sinfoniaorkesterin kapellimestarina. Oramo ja RSO ovat vierailleet mm. Wienissä ja Prahassa, Saksassa ja Sveitsissä, Kanariansaarten, Edinburghin ja Bergenin musiikkijuhlilla sekä Proms-festivaalilla Lontoossa. Japaniin Oramo ja RSO ovat tehneet kaksi menestyksekästä kiertuetta lokakuussa 2005 ja helmikuussa RSO:n kanssa Oramo on levyttänyt Ondinelle mm. Hakolaa, Klamia, Mielckiä, Pingoud ta ja Kaipaista sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Levytys Magnus Lindbergin teoksista samoin kuin Warner Classicsin julkaisema Bartók-levytys ovat saaneet näyttävää kansainvälistä huomiota. Nordgrenin 3. ja 5. sinfoniasta julkaistu levytys (Ondine) on saanut ranskalaisen Académie Charles Cros n palkinnon. Lindberg-levytys palkittiin BBC Music Magazinen palkinnolla maaliskuussa RSO:n ja Lisa Batiashvilin levytys Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertoista (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon Tuoreimman tunnustuksen myönsi New York Times, joka valitsi RSO:n Magnus Lindbergin orkesteriteoksia sisältävän levyn vuoden levyksi Sakari Oramo sai Birminghamin yliopiston kunniatohtorin arvon kesällä Kesällä 2008 hänet palkittiin arvostetulla Elgarmitalilla ansioistaan Edward Elgarin musiikin tulkitsijana. 4

5 Antti Siirala Antti Siirala (s. 1979) aloitti pianonsoiton opiskelun vuonna Hänen viimeisimmät opettajansa ovat olleet professori Ivari Ilja (Tallinnan musiikkiakatemia) ja professori Matti Raekallio (Sibelius-Akatemia). Siirala valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta vuonna Häntä ovat opettaneet myös mm. Mitsuko Uchida ja Murray Perahia. Siiralan kansainvälinen ura alkoi 1997 Wienin Beethoven-kilpailun voitosta. Hänelle myönnettiin lisäksi palkinto parhaan myöhäissonaatin esityksestä (op. 106 Hammerklavier ). Tätä seurasivat ensimmäiset palkinnot Lontoon pianokilpailussa 2000 sekä Dublinin pianokilpailussa 2003, missä juryn päätös oli ensimmäistä kertaa kilpailun historiassa yksimielinen. Lisäksi Siirala sai erikoispalkinnon parhaasta Mozartin pianoteoksen esityksestä. Kilpailuvoittojen sarja huipentui syksyllä 2003 ensimmäiseen palkintoon Leedsin pianokilpailussa, jossa Siirala voitti myös yleisöäänestyksen. Antti Siirala on esiintynyt soolotehtävissä monissa Euroopan ja Aasian musiikkikeskuksissa. Hän on myös konsertoinut Yhdysvalloissa (mm. Alice Tully Hall ja Metropolitan Museum, New York). Siirala on vieraillut mm. La Roque d Antheronin ja Ruhrin pianofestivaaleilla sekä Marlboron musiikkijuhlilla. Vuosina Siirala esitti Beethovenin koko soolopianotuotannon kahdentoista konsertin sarjana Helsingissä ja osittain myös muualla Suomessa. Kuluvalla kaudella Antti Siirala esiintyy mm. Tokion Metropolitan -sinfoniaorkesterin ja Hiroshiman sinfoniaorkesterin sekä SWR sinfoniaorkesteri Baden-Badenin solistina. Antti Siirala on työskennellyt yhdessä monien maineikkaiden kapellimestarien ja orkestereiden kanssa ympäri maailmaa. Hän soittaa säännöllisesti myös nykymusiikkia, minkä tuloksena ovat olleet mm. Kalevi Ahon, Uljas Pulkkiksen ja Kuldar Sinkin teosten kantaesitykset. Siiralan Schubert-sovituksia sisältävä debyyttilevy ilmestyi kesällä 2003 Naxos-merkillä, ja toinen levytys Brahms-ohjelmistolla keväällä 2004 Ondinen julkaisemana. Molemmat valittiin Gramophone-lehdessä Editor s choice -levyiksi. 5

6 RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, joka syksyllä 2007 juhli 80 vuottaan. Orkesterin ylikapellimestari on Sakari Oramo, joka aloitti kautensa syksyllä Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin ja sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam ja Jukka- Pekka Saraste. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. Yhteensä RSO on kantaesittänyt yli 500 teosta. Kaudella on ohjelmassa seitsemän kantaesitystä sekä useita Suomen ensiesityksiä. Levytyksiä on tehty tähän mennessä yli sata. Historiallinen helmi tallennettiin Helsingin konservatorion (nyk. Sibelius-Akatemia) salissa uudenvuodenpäivänä 1939, kun Jean Sibelius johti oman Andante festivonsa radiotervehdyksessä amerikkalaisille. Nauhoitus jäi ainoaksi dokumentiksi Sibeliuksesta kapellimestarina. Sakari Oramon kanssa RSO on levyttänyt mm. Bartókin, Hakolan, Lindbergin, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. RSO:n levytyksiä on palkittu monilla merkittävillä palkinnoilla, kuten Gramophone-, ja BBC Music Magazine Awards -palkinnoilla. RSO:n ja Lisa Batiashvilin levytys Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertoista (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards - palkinnon Tuoreimman tunnustuksen myönsi New York Times, joka valitsi RSO:n Magnus Lindbergin orkesteriteoksia sisältävän levyn vuoden levyksi RSO levyttää myös mm. Ondinelle ja DG:lle. Vierailu Leningradiin 1963 oli orkesterin ensimmäinen ulkomaan vierailu. Sittemmin RSO on soittanut ulkomailla lähes 300 konserttia. Japanissa orkesteri on vieraillut neljä kertaa. Kevätkaudella 2009 orkesteri vierailee Saksassa, Wienissä ja Ateenassa. RSO:n kotikanava on YLE Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Konsertteja voi kuunnella myös ympäri maailmaa RSO:n verkkosivujen kautta ( 6