26.2. KESKIVIIKKOSARJA 10

Transkriptio

1 26.2. KESKIVIIKKOSARJA 10 Musiikkitalo klo PEHR HENRIK NORDGREN 70 VUOTTA Sakari Oramo, kapellimestari Marko Ylönen, sello Pehr Henrik Nordgren: Sinfonia nro 8 op min I Minore II Intermezzo III Maggiore VÄLIAIKA 20 min Pehr Henrik Nordgren: Konsertto sellolle ja orkesterille nro 2 op min Dmitri Šostakovitš: Sinfonia nro 9 Es-duuri op min I Allegro II Moderato III Presto IV Largo V Allegretto ( Allegro) Väliaika noin klo Konsertti päättyy noin klo Suora lähetys Yle Radio 1:ssä ja internetissä (yle.fi/klassinen). 1

2 On kuin koko maailma soisi, kaikki aikatasot yhdellä kertaa. PH Nordgren löysi musiikkinsa ainekset laajalta: kansanmusiikista ja -koraaleista, kirpeästä harmonisesta ajattelusta, puheenomaisesta rytmistä, erilaisten sykekenttien törmäyksistä, ajan syklisyydestä. Kaiken yhteen nivoo syvä eettinen sanoma. Tämä musiikki tarjoaa kompleksisuutta ja haasteita aisteille, tiivistäen usein tiheät, jopa läpitunkemattomat kudelmat vääjäämättömiksi totuuksiksi. Sakari Oramo PEHR HENRIK NORDGREN 70 VUOTTA Pehr Henrik Nordgrenin ( ) tummasävyisen musiikin keskiössä soi pieni ihminen suuren maailmankaikkeuden edessä. Usein toistuvia aiheita ovat olemassaolo itsessään, kuolema ja melankolia koko tämä elämän kipu. Vaikeiden ja murheellisten kysymysten luotaaminen toimii Nordgrenin musiikin mustana perustana, jota vasten elämän ihmeen voi kokea kaikessa syvyydessään ja hämmästyttävyydessään. Kuten filosofi Martin Heidegger ( ) asian muotoilee: ihmisen olemisen merkitys on kuolemaa kohti elämisessä. Joka sekunti olen lähempänä omaa kuolemaani, ja miten voimakkaaksi se tosiasia tekeekään juuri tämän hetken. Tätä tosiasiaa Nordgrenin musiikki kaiuttaa joka hetki. Siitä myös syntyy Nordgrenin tuotannon humanistinen perusvire, jonka monet kuulijat ovat kokeneet poikkeuksellisen koskettavaksi nykymusiikin kentällä. Musiikki on meditaation muoto, joka antaa voimaa kohdata tämän kaiken, jota elämäksi kutsutaan. SINFONIA NRO 8 Nordgrenin kahdeksas sinfonia (2006) on säveltäjänsä viimeinen ja yllättävin sinfonia. Siinä missä Nordgrenin musiikki yleensä on mustanpuhuvaa, tämä sävelsiivilä tuntuu valkoiselta. Se johtunee korkeasta kellopelistä, muista tiukumaisista kirkasvalosoittimista ja kimakoiden puhaltimien synnyttämistä valouruista. Näiden sointien hereä läsnäolo ylivalottaa Nordgrenin katoavaisuustutkielman soivan lumisokeuden rajalle. Onko tämä se kuuluisa valkoinen tunneli? Teos mittaa olemista ja aikaa konkreettisella kuvastolla: erilaiset kellokoneistot tikittävät, raksuttavat ja naksuvat, lyövät, kumajavat ja kajahtelevat. Tiktak-terssi, läjähtävä tamtam ja pärisevä rumpu kysyvät: milloin hetki koittaa? Paikoin tikutus muuntuu sydämen tykytykseksi. Katoavaisuuden kuvastoa kartuttavat niin ikään urkupisteet, äänten hiipumiset, pysähdykset, kaiut ja tauot. Ei ole mitään pysyvää maan päällä. 2

3 Ensimmäinen osa, Molli, alkaa hiljaisella sykkeellä, niin kuin jokin, josta kaikki on saanut alkunsa ja joka on kaikessa olevassa: henki, valo, elämä, alkuenergia. Rummut tiivistävät aineen, jonka ympärillä jousten sumu kiertää. Ja sitten alkaa ajan tanssi. Välisoitto on harpun, putkikellojen, kellopelin ja celestan salaperäinen soittorasia. Kuten vanha virsi sanoo: Kaikki maalliset asiat ovat vain heikkoja varjoja ja petollisia unia. Vain yksi hetki, ja kuolema tulee niiden tilalle. Viimeinen osa, Duuri, soi tajunnanvirtana, jossa siirrytään mielteestä, muistosta, ajasta ja väläyksestä silmänräpäyksessä toiseen. Tunnelma on kuin katsoisi elämää lasikuvun alla. Kuullaan kirkonkelloja ja -urkuja. Duurikolmisoinnun ainekset säteilevät lapsenomaista, viatonta ja pyhää voimaa. Välillä aika nopeutuu, välillä hidastuu. Yhtäkkiä etäältä kaikuu kaustislainen pelimannisävelmä. Pelimannisävelmät ovat Nordgrenin musiikissa usein kuoleman merkkejä, vähän niin kuin Hugo Simbergin maalausten myötätuntoiset noutajat tai perinteiset kalmantanssit. Mutta samalla ne ovat voimaantumisen lähde. Kieppuvaa, riekkuvaa ja säkenöivää marssia voisi luonnehtia Ismo Alangon sanoin: Elämä on ruma, kaunis ja rakas, rikas, rämä, mutta oma. Elämä ja kuolema, duuri ja molli, ovat olemassa vain toisiaan vasten. Ja yhtäkkiä musiikki katkeaa. Tik. SELLOKONSERTTO NRO 2 Nordgrenin muhkeaan tuotantoon mahtuu muun muassa kymmenen sinfoniaa (kahdeksan numeroitua sekä sinfonia jousille ja kamarisinfonia), kasapäin muuta orkesterimusiikkia, muutama ooppera, kuoromusiikkia, yksitoista jousikvartettoa ynnä muuta kamarimusiikkia sekä kolmisenkymmentä (!) konserttoa. Konserton lajityypillä oli erityinen merkitys säveltäjälle. Konsertto on sävellyslaji, jolla länsimaisessa taidemusiikissa on perinteisesti käsitelty yksilön ja yhteisön välistä suhdetta tai yksilön suhdetta ympäristöönsä. Tätä ruotivat myös Nordgrenin monet konsertot, joissa vieraantuneisuudesta kärsivä yksilö etsii itseään nykymaailman päättömässä temmellyksessä hakien tukea kansanmusiikista, luontoyhteydestä ja pyhän häivähdyksistä. Sellokonsertto nro 2 (1984) on yksiosainen teos, jaksottaisesti auki keriytyvä puolituntinen tapahtumaketju. Sen muoto on eräänlainen alkupisteestä yhä kauemmas laajeneva spiraali. Heti orkesterin alkupamauksesta lähtee liikkeelle hautova sävelten vuo, joka koostuu kymmenestä päällekkäisestä suomalaisesta kansankoraalista. Kuten niin usein Nordgrenin musiikissa, tuntuu kuin koko maailma olisi yhtä valituslaulua. Aluksi siis kuullaan pari minuuttia pelkkää orkesteria. Sitten alkaa soolosellon yksinpuhelu. Sello vetää villinraskaan ensiveisuunsa täydessä yksinäisyydessä, mikä korostaa sen puheenomaisuutta, yksilömäisyyttä. Sitten sello jatkaa matkaansa orkeste- 3

4 rin kosmisessa kohinassa. Nordgrenin tyylille ominaisesti kuulokuvat vaihtelevat huuruisten äänimaisemien ja väkivaltaisten helvetinpurkausten välillä. Paikoin musiikki vetäytyy kasaan kuin valkoinen kääpiö, paikoin se suihkuaa kvasaarimaisena äänipäästönä. Puolivälin mykistyneessä suvannossa sellon näppäilyt ja huilun pentatoniset Kirsikankukka-käänteet vievät ajatukset Japaniin (kotoon ja shakuhachiin). Katoavaisuus kumisee kelloissa, ja ohi lentää Kukkaisvalssin nuotinrepaleita. Lopussa koneet käyvät tyhjää, ja kuullaan viittaus muun muassa säveltäjän omaan terrorismi-aiheiseen Alexoopperaan (1983). Ollako vai eikö olla? Mitä sello päättää viimeisellä vedollaan, sen ratkaisee Marko Ylösen tulkinta. DMITRI ŠOSTAKOVITŠ ( ): SINFONIA NRO 9 Mikä sopisikaan paremmin päättämään Pehr Henrik Nordgrenin juhlakonsertin kuin Dmitri Šostakovitšin musiikki, joka oli Nordgrenille läheistä. Molempien säveltäjien säveltämistä luonnehti elämän traagisten puolien kuulostelu ja psykologinen kerronta. Nordgrenin tekemien Šostakovitšin musiikkia esittelevien radio-ohjelmien (1976) nimet kuvaavatkin yhtä lailla hänen omaa säveltäjänkatsomustaan: Ihmisyyden puolesta, Musiikillisia yksinpuheluja ja Sisäisiä ääniä. Tänään kuitenkin kuullaan vähemmän tunnemyräkkää Šostakovitšia. Säveltäjän yhdeksäs (1945) on kieli poskessa sävelletty, 1700-luvulle silmää iskevä sinfoniasöpöläinen. Henkevä ilopilleri lienee osuva tervehdys yläkerran Musiikkitaloon. Nokkelaa on jo se, että kyseessä on nro 9 (tässä kohdin keskustelua kuuluu nyökätä ja hymyillä tietävän näköisenä). Onhan sinfonia nro 9 Beethovenista alkaen velvoittanut koko kosmoksen ja kansojen historian yhteen puristavaan pangalaktiseen sing-a-longiin. Jättisinfonioistaan tunnettu Šostakovitš kuitenkin kirjoitti vähälännän modernin rokokoonumeron. Neuvostoliiton virallinen taidepolitiikka ei huumoria arvostanut: teos ei heijastanut kansan todellista henkeä, ja säveltäjä joutui vaikeuksiin. Lännessä taas päiviteltiin, miten joku saattoi kirjoittaa niin keveästi keskitysleirien ja Hiroshiman jälkeen. Kuten Leonard Bernstein on kuvannut, ensimmäisen osan väärät sävelet, iskujen väliinjätöt ja ylimääräiset lyönnit ovat kuin banaaninkuoreen liukastuva klovni, joka itse hohottaa kommellukselleen. Paras kaikista on höpsöä marssiteemaa edeltävä väärän paikan pasuuna. Töräys muistuttaa myöhästynyttä muusikkoa, jolta on jäänyt väliin koko varsinainen soitto-osuus mutta joka ehtii mukaan viimeiseen tahtiin. 4

5 Toisessa osassa upotaan outoon kamarimusiikkisalonkiin, jossa kummittelee alakuloinen valssi. Musiikki hautoo paikallaan kuin samovaari tai liikaa snapseja napsinut ravintola-asiakas. Viimeiset kolme osaa soitetaan yhteen. Jostakin paikalle pölähtää espanjalainen härkätaistelija, mutta sitten loppuu veto gramofonista. Seuraa Largo, joka kestää kokonaiset kaksi partituurisivua. Tuuba ja pasuunat mahtailevat, ja yksinäinen fagotti valittaa: kellään ei ole ollut näin vaikeaa. Beethovenilla samanlainen kulku johtaa Oodiin ilolle, mutta nyt päädytään huviajelulle tosin tämän huvipuiston laitteissa on jotakin pahasti vialla. Susanna Välimäki SAKARI ORAMO Sakari Oramo on Tukholman filharmonikkojen ja BBC:n sinfoniaorkesterin ylikapellimestari. Lisäksi hän on West Coast Kokkola Operan kapellimestari ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin taiteellinen johtaja. Oramo oli Ra dion sinfoniaorkesterin ylikapellimestari , minkä jälkeen hänet nimitettiin orkesterin kunniakapellimestariksi. Hän on myös toiminut Birminghamin sinfoniaorkesterin musiikillisena johtajana Oramo on johtanut mm. Berliinin, Wienin ja New Yorkin filharmonikkoja, Bostonin, Chicagon ja San Franciscon sinfoniaorkestereita, Concertgebouw n orkesteria sekä Dresdenin valtionorkesteria. Viime kaudella hän johti mm. Wienin filharmonikkoja, Chicagon sinfoniaorkesteria ja Frankfurtin radion sinfoniaorkesteria. Lisäksi hän teki kiertueen Yhdysvalloissa Tukholman filharmonikkojen kanssa. Oramo sai Birminghamin yliopiston kunniatohtorin arvon Hänet palkittiin vuonna 2008 arvostetulla Elgarmitalilla ja 2009 Brittiläisen imperiumin ritarikunta myönsi Oramolle OBE-arvon hänen ansioistaan Britannian musiikkielämän kehittäjänä. Joulukuussa 2010 tasavallan presidentti myönsi Oramolle Pro Finlandia -mitalin ja vuonna 2012 hänet nimitettiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi. 5

6 MARKO YLÖNEN Ja nuorena useissa sellokilpailuissa menestynyt sellisti Marko Ylönen on esiintynyt solistina ja kamarimuusikkona eri puolilla Suomea, useissa Euroopan maissa, Yhdysvalloissa, Japanissa, Australiassa ja Uudessa Seelannissa. Hän soittaa säännöllisesti kaikkien suomalaisten orkestereiden solistina. Ylönen toimii kamarimusiikin professorina Sibelius-Akatemiassa. Mestari kursseja hän on pitänyt mm. Australiassa, Egyptissä, Yhdysvalloissa ja useissa Euroopan maissa. Hän toimii myös Korsholman musiikkijuhlien taiteellisena johtajana. Klassisen kantaohjelmiston lisäksi Ylönen on esittänyt myös nykymusiikkia, ja hän on soittanut useita suomalaisten sävellysten kantaesityksiä. Ylösen levytysluettelo sisältää sekä uusia sellokonserttoja että perinteistä ohjelmistoa Ondine-, BIS- ja Finlandialevymerkeille. Ylönen on opiskellut Csaba Szilvayn, Erkki Raution, Heikki Rautasalon ja Heinrich Schiffin oppilaana. Hänen instrumenttinaan on Roomassa 1707 rakennettu ja Suomen Kulttuurirahaston omistama David Tecchler -sello. 6

7 RADION SINFONIAORKESTERI Radion sinfoniaorkesteri (RSO) on Yleisradion orkesteri, jonka tehtävänä on tuottaa ja edistää suomalaista musiikkikulttuuria. Orkesterin uusi ylikapellimestari on Hannu Lintu. Radio-orkesteri perustettiin vuonna 1927 kymmenen muusikon voimin. Sinfoniaorkesterin mittoihin se kasvoi 1960-luvulla. RSO:n ylikapellimestareita ovat olleet Toivo Haapanen, Nils-Eric Fougstedt, Paavo Berglund, Okko Kamu, Leif Segerstam, Jukka-Pekka Saraste ja Sakari Oramo. Saraste ja Oramo ovat RSO:n kunniakapellimestareita. RSO:n ohjelmistossa on tärkeällä sijalla uusin suomalainen musiikki ja orkesteri kantaesittää vuosittain useita Yleisradion tilausteoksia. RSO:n tehtäviin kuuluu myös koko suomalaisen orkesterimusiikin taltioiminen kantanauhoille Yleisradion arkistoon. Kaudella orkesteri kantaesittää kuusi kotimaista Yleisradion tilaamaa teosta. RSO on levyttänyt mm. Eötvösin, Nielsenin, Hakolan, Lindbergin, Saariahon, Sallisen, Kaipaisen ja Kokkosen teoksia sekä Launiksen Aslak Hetta -oopperan ensilevytyksen. Orkesterin levytykset ovat saaneet merkittäviä tunnustuksia, kuten BBC Music Magazineja Académie Charles Cros -palkinnot. Lindbergin ja Sibeliuksen viulukonsertot sisältävä levy Lisa Batiashvilin kanssa (Sony BMG) sai MIDEM Classical Awards -palkinnon Samana vuonna New York Times valitsi toisen Lindberglevytyksen vuoden levyksi. RSO tekee säännöllisesti konserttikiertueita ympäri maailmaa. Kaudella orkesteri tekee Hannu Linnun kanssa Keski-Euroopan kiertueen. RSO:n kotikanava on Yle Radio 1, joka lähettää orkesterin kaikki konsertit yleensä suorina lähetyksinä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osoitteessa yle.fi/klassinen voi konsertteja kuunnella sekä katsella korkealaatuisen livekuvan kautta. Syksyllä 2013 Yle Teema lähetti kaikki Hannu Linnun johtamat konsertit suorina lähetyksinä. RSO Musiikkitalossa -lähetykset jatkuvat keväällä vaihtuvien kapellimestarien seurassa. 7