Karjalan kieli Suomessa: vaiettu ja vaiennettu vaan ei voimaton Anneli Sarhimaa

Transkriptio

1 Pohjoismaiden ja Baltian kielet Karjalan kieli Suomessa: vaiettu ja vaiennettu vaan ei voimaton Anneli Sarhimaa Ulkomaisten yliopistojen suomen kielen ja kulttuurin opettajien opintopäivät Joensuu

2 1. Karjalan kieli: kielihistoriallinen tausta ja paikka Suomessa puhuttavien kielten joukossa

3 Kielihistoriallinen tausta MUINAISKARJALA itäiset ims. kielet vepsä (<- muinaisvepsä) karjala lyydi inkeroinen suomen itämurteet: läntiset ims. kielet suomen länsimurteet viro vatja liivi ml. laatokan-ja kannaksen murteet

4 Karjalan päämurteet pohjois- eli vienankarjala eteläkarjala aunuksen- eli livvinkarjala (+ venäläisessä terminologiassa lyydi) varsinaiskarjala: - suomalaisessa terminologiassa = vienankarjala + eteläkarjala, venäläisessä = vienankarjala Karjalaissuomalainen murrejatkumo

5 Karjalan kielen perinnäiset puhumaalueet ja murteet Suomessa Kartat kirjasta Vaietut ja vaiennetut (Sarhimaa 2017); karttoja ei saa käyttää ilman oikeudenomistajien lupaa.

6 Kotoperäinen vähemmistökieli Suomessa - alkuperäiskansa ja -kieli: jonkin itsenäisen maan ensimmäiset tunnetut asukkaat ja heidän puhumansa kieli (Suomessa saame) - autoktoninen eli kotoperäinen kieli: kieli, joka ei ole alkuperäiskieli vaan kieli, jota on puhuttu jollakin alueella ikivanhoista ajoista asti (Suomessa suomi, karjala ja ruotsi) - karjalaa on puhuttu Suomessa yhtä kauan kuin suomen kieltäkin - II maailmansotaan asti karjala oli Suomessa alueellinen vähemmistökieli, sodan jälkeen siitä tuli ei-alueellinen vähemmistökieli ECRML:n tarkoittamassa mielessä - ECRML = European Charter for Regional or Minority Languages, Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja - Suomen lainsäädäntö ei tunne termiä kansallinen vähemmistökieli - karjala on Suomessa siis nimenomaan kotoperäinen (vähemmistö)kieli, ei (kansallinen) vähemmistökieli, kuten usein näkee kirjoitettavan.

7 Karjalakielisten sijoittuminen Suomessa toisen maailmansodan jälkeen ja nykyisin

8 Suomen karjalankielisten määrästä on olemassa vain arvioita Karjalan Kielen Seura 1990-luvulla: n karjalaa päivittäin puhuvaa ja kieltä ymmärtäviä n Tapio Hämysen tutkimuksiin ja ELDIAn tuloksiin perustuva arvio: n karjalaa hyvin taitavaa kieliyhteisön jäseniä yhteensä n Myös Karjalan Kielen Seura pitää uusinta, tutkimupohjaista arviota uskottavana. Tilastotietojen puuttuessa arvioilla on yhteiskunnallista merkitystä, ks. seuraava dia:

9 karjalaa puhutaan Suomessa yhä, vaikka asiaan ei yleisesti kiinnitetäkään huomiota arviot tukevat pyrkimyksiä saada yhteiskunnallista näkyvyyttä ja taloudellista tukea karjalan kielen ja kulttuurin säilyttämiseen ja kehittämiseen. osoittavat, että karjalankielisiä on Suomessa enemmän kuin saamen puhujia II maailmansodan päättyessä Suomen tuolloin karjalankielistä muodostivat 1,3 1,6 % koko maan väestöstä, siis huomattavasti suuremman suhteellisen osuuden kuin nykyisin jos karjalankielisten määrä olisi säilynyt edes kutakuinkin samalla tasolla kuin se oli sodan päättyessä, heitä olisi nyt yhtä paljon kuin nykyisin suurinta maahanmuuttajakieltä, venäjää, puhuvia.

10 2. Vaiettu osa Suomen kotoperäistä kielimaisemaa

11 Karjalan kielestä ja sen puhujista Suomessa on vaiettu yhteiskunnan arjessa mutta myös ortodoksisen kirkon ja Karjalan Liiton piirissä valtamedioissa aivan viime vuosina Kaleva, Karjalainen ja Suomenmaa ovat harvakseltaan julkaisseet Suomen karjalankielisiä ja/tai karjalan kieltää Suomessa käsitteleviä juttuja YLE:n 6 minuutin uutiset karjalaksi kerran viikossa (kuunneltavissa Pohjois-Karjalan maakunnassa sekä netissä) kouluopetuksessa ja oppimateriaaleissa ensimmäiset maininnat Suomen karjalankielisistä ilmestyivät vasta pari vuotta sitten ainakin yhteen suomalaisten koulujen käyttämään äidinkielen oppikirjaan ensimmäinen karjalan kielen kouluoppikirja Suomessa 2016 lainsäädännössä ja olemassa olevien lakien toimeenpanossa Vuoden 2009 asetusmuutos: karjala otettiin mukaan niiden kielten joukkoon, joista Suomi velvoittaa itsensä raportoimaan Euroopan neuvostolle säännöllisesti tutkimuksessa ensimmäinen Suomen karjalankielisiä karjalaisia käsittelevä suomenkielinen monografia ilmestyy

12

13 3.5 Miksi karjala ei vakiintunut osaksi itsenäisen Suomen kielimaisemaa? Kielitieteilijä E. V. Ahtia tutki karjalaa ja ajoi vihamielisessä (tiede)poliittisessa ympäristössä karjalan vaalimista ja kehittämistä vuosikymmenten ajan Karjalankieliset heimoaktivistit asettuivat jo vuonna 1918 tukemaan suomen kieltä karjalan kustannuksella. Suomalaisvetoinen Karjalan Kansalaisliitto tuki karjalan säilyttämistä ja kehittämistä 1920-luvulla Karjalankielisten perustama Karjalan kansalaisseura ajoi kirjakielen kehittämistä 1930-luvulla, mutta Heimojärjestöjen liitto ja suomalaistajat vesittivät hankkeen Ahtian kielioppi julkaistiin vuonna 1936 ja karjalaksi kirjoittavien määrä lisääntyi välittömästi Toinen maailmansota katkaisi keskustelun karjalan kirjakielestä ja saatteli karjalan kielen rooliin, jota suomalaistajat olivat sille kautta aikain kaavailleet

14 Karjalan asema on virallisessa kielipolitiikassa muiden kotoperäisten kielten asemaa ratkaisevasti heikompi Ainoa kotoperäinen kieli jota Suomen perustuslaki ei mainitse jota ei käsitellä erikseen eikä edes mainita nimeltä missään kansallisessa suomalaisessa laissa joka Suomen lainsäädännössä on sisällytetty 150 muuhun Suomessa puhuttuun kieleen (vanhoja ja uusia maahanmuuttajakieliä)

15 Päättäjien mielestä perustuslaissa mainituksi tulemisella ei ole käytännön merkitystä karjalan kielen tulevaisuuden kannalta koska perustuslakiin sisältyvä avoin määritelmä on hyvä ja oikeudenmukainen kaikkien Suomessa tulevaisuudessa mahdollisesti asuvien uusien kieliryhmien kannalta eikä perustuslakia siksi ole syytä muuttaa ja niinpä karjalan aseman parantamisessa päähuomion tulee suuntautua perustuslain muiden kielten puhujille turvaamien kielellisten oikeuksien määrittelemiseen ja toteutumiseen. ELDIAn lakiraportin kirjoittajan Lisa Gransin (2012: 60) mukaan perustuslain moniselitteinen tulkinta kuitenkin johtaa käytännössä siihen, että eri kieliryhmät otetaan huomioon päätöksenteossa ja resursseja jaettaessa eriarvoisesti.

16 Suomessa kotoperäisen karjalan kielen systemaattinen ohittaminen lainsäädännössä on vakava yhteiskunnallinen epäkohta jonka synnyn taustalla kieliyhteisön jäsenet arvelevat olevan poliittisia vaikuttimia: Se on olluh, ai- aika paljon niinku sanotah hakusessa. poliittinen seikka on ollut. Karjalan kielen asia. Myö vavaraiččut karjalaiset ku, Venäjän kondie ha- haittana ollut(fi-krl-fgag4-01m). ja joka on monin säikein Suomen kansallisvaltion syntyyn ja vakiinnuttamiseen tähdänneen, johdonmukaisen poliittisen toiminnan tulosta (tästä tarkemmin Sarhimaa 2017, luvut 3,4, ja 7)

17 Perustuslaissa mainituksi tulemisella on suuri symbolinen arvo Suomen karjalankielisten silmissä. Lisäksi mainitsematta jättämisen koetaan asettavan karjalan kielen räikeästi epätasa-arvoiseen asemaan muihin kotoperäisiin kieliin ja saamen (samoin kuin romanikieleen ja suomalaiseen ja suomenruotsalaiseen viittomakieleen) verrattuna. Perustuslaissa mainituksi tuleminen on oikeudenmukaisuus- ja tasaarvokysymys. Karjalan kielen tukemisessa on viime kädessä kyse nimenomaan yhdenvertaisuudesta, siis ei etuoikeuksista tai erityisoikeuksista: siitä, että karjalankieliset voisivat suomen-, ruotsin ja saamenkielisten tavoin oppia omaa kieltään varhaiskasvatuksessa ja koulussa ja käyttää sitä joissakin muissakin yhteyksissä kuin kotona. Hannikainen ja Jutila (2012: 18 19): yleisesti ottaen valtiot ovat valmiita resursseja vaativaan kielen elvytystyöhön silloin, kun vähemmistöryhmä on selvästi ilmaissut halunsa säilyttää kielensä ja kulttuurinsa.

18 Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden vuoksi karjala tulisi lisätä perustuslain pykälään 17/3 ja karjalan tulisi mitä pikimmin saada oma kielipoliittinen ohjelmansa, johon sisältyisi myös kielipoliittinen toimintaohjelma virallinen elvytysohjelma ja jo lähitulevaisuudessa myös oma kielilakinsa muun muassa siksi, että - on tukimuotoja, joita kieliyhteisöt voivat hakea ja saada tai jotka koskevat ainoastaan tai ensisijaisesti perustuslaissa ja muissa laeissa erikseen mainittuja kieliä tai joita käytännössä myönnetään ainoastaan niille. - kielen elvyttäminen on pitkä prosessi ja voi onnistua ainoastaan silloin, kun sen taloudellinen perusta on turvattu.

19 3. Miksi sitten karjalan kielestä on vaiettu ja sen puhujat vaiennettu Suomessa?

20 Pitkän linjan poliittinen agenda 1870-luvulta nykypäivään saakka suomalaisen kansakunnan rakentaminen Karjalan kielen syrjäyttäminen on aina ollut osa suomalaisen kansakunnan rakentamista ja koossa pitämistä (mm. Kalevalasta tehtiin hyvin tietoisesti suomalainen eepos) Suomalainen nationalismi eri muodoissaan kansallisen heräämisen ajasta nykypäivään

21 karjalaisten sivistäminen kunnon suomalaisiksi Karjalainen on juurikuin päivänpuoli Suomen kansasta: avomielinen, luokseenlaskeva, vilkas ja kevytmielinen, helposti ohjattava ja helposti eksytetty, herkkäuskoinen kuin lapsi, ei kuitenkaan suomalaisen itsepintaisuutta vailla, mutta hyväoppinen ja varustettu luonnonlahjoilla, jotka vain tarvitsevat hyvää kasvatusta, asettaakseen hänet kansansa etevinten joukkoon. (Maamme-kirja 1875/1930: 188.)

22 heimoaktivismin politisoituminen itsenäistyneessä Suomessa Heimosodat ja , Akateeminen Karjala-Seura Sarhimaa 2017, luku 3.5 (perustuu ennen muuta Anttikoski 2000): Kielitieteilijä E. V. Ahtia tutki karjalaa ja ajoi vihamielisessä (tiede)poliittisessa ympäristössä karjalan vaalimista ja kehittämistä vuosikymmenten ajan. Karjalankieliset heimoaktivistit asettuivat jo vuonna 1918 tukemaan suomen kieltä karjalan kustannuksella. Suomalaisvetoinen Karjalan Kansalaisliitto tuki karjalan säilyttämistä ja kehittämistä 1920-luvulla. Karjalankielisten perustama Karjalan kansalaisseura ajoi kirjakielen kehittämistä 1930-luvulla, mutta Heimojärjestöjen liitto ja suomalaistajat vesittivät hankkeen. Ahtian kielioppi julkaistiin vuonna 1936 ja karjalaksi kirjoittavien määrä lisääntyi välittömästi. Toinen maailmansota katkaisi keskustelun karjalan kirjakielestä ja saatteli karjalan kielen rooliin, jota suomalaistajat olivat sille kautta aikain kaavailleet.

23 ikiaikainen Venäjän ja Neuvostoliiton pelko Ja jos Jumala ei olisi asettanut vilkkaita ja huikentelevaisia karjalaisia itään Venäjätä vastaan, samalla kun hän asetti hitaat ja jäykät hämäläiset länteen Ruotsia vastaan, niin olisi totisesti nykyään moni seikka maassamme toisin. (Maamme-kirja 1875/1930: 192.) Karjalaisten topeliaaninen huikentelevaisuus etnistyi Suomessa jo varhain Venäjän pelon ruokkimaksi mielikuvaksi heidän myötäsyntyisestä epäluotettavuudestaan itärajan asukkaina. Myös tätä ilmeisen tietoisesti etnistettyä mielikuvaa käytettiin karjalaisia ja erityisesti karjalankielisiä vastaan vielä pitkään toisen maailmansodan jälkeenkin (jopa vielä nykyisinkin!)

24 karjalaisen kulttuurin itäisyyden vierastaminen Yhtymäkohdat venäläiseen kulttuuriin ovat vielä 1980-luvullakin voineet muodostua karjalankieliselle rasitteeksi: No mie liitän tän ehkä enemmän laajemmilti et en niinku kieleen vaan niinku uskontoon ja myös siihen kulttuuriin. ja meillä kyllä ala-asteella oli vielä ryssittelyä että, niinku tuossa mainitsinki että, luokkakaverin sukunimi oli Venäjälle viittaava vaikka hän oli Karjalasta kotosin, siis sukujuuret oli Karjalassa ni häntä ryssiteltii. ja sit myö muut tajuttiin, ketkä oli samalla uskonnon tunnilla, olla ihan hiljaa sen jälkee. ((nauraa)) ja siis tää tapahtu kaheksankymmentäluvulla. (FI-KRL-FG-AG )

25 Venäläisiksi miellettyjen piirteiden häivyttäminen: Perheissä karjalaiset perinteet joko jäivät taustalle tai muuttivat muotoaan. Ortodoksisen uskonnon harjoittamisesta tuli yksityisasia. Tiivis yhteys uskontoon katkesi sellaisillakin, jotka eivät luopuneet ortodoksisuudesta. Säännöllinen osallistuminen jumalanpalveluksiin väheni. Monet perinnäistavat, mm. kodin ja kotieläinten siunaaminen, jäivät vähitellen pois laajasta käytöstä. Ortodoksinen kirkko rakensi entistä tietoisemmin eroa Venäjän ortodoksiseen kirkkoon korostamalla bysanttilaisia juuriaan ja rakennuttamalla luterilaisia muistuttavia kirkkoja Karjalaan jääneiden tilalle.

26 Karjalankielisten karjalaisten identiteetin perusta muuttui merkittävästi: Ennen II maailmansotaa: Nykyisin: ortodoksinen usko (ortodoksis-)karjalainen kulttuuri (ortodoksis)-karjalainen kulttuuri + karjalankielinen nykykulttuuri karjalan kieli karjalan kieli juuret Karjalassa - kotiseutumatkailu Kielen ja uskonnon merkityksen väheneminen ei ole ollut yhteisön oma valinta!

27 4. Voimaantuva karjala Suomessa onko kielellä todella vielä mahdollisuus säilyä ja kehittyä edelleen?

28 Eurooppalainen kielen elinvoimaisuusmittari EuLaViBar Suomessa puhuttava karjala oli yksi kielistä, joiden avulla kehitettiin Eurooppalainen kielen elinvoimaisuusbarometri EuLaViBar. Viisiportainen elinvoimaisuusbarometri mittaa kielenkäytön perusedellytyksiä moniulotteisesti: 4 fokusaluetta: kyky, mahdollisuus ja halu käyttää tiettyä kieltä sekä kielituotteiden olemassaolo 4 ulottuvuutta: kielen käyttö erilaisissa yhteyksissä, lainsäädäntö, koulutus ja mediat 5 elinvoimaisuuden tasoa Barometritulokset esitetään graafisesti ympyrädiagrammina: kuviota ei saa käyttää ilman viittausta ELDIAan!

29 Suomessa puhuttavan karjalan saamat yleisarvot neljän kielenkäytön perusedellytyksen osalta Kyky käyttää kieltä Institutionaalisten järjestelyjen suomat mahdollisuudet käyttää kieltä Kielituotteiden saatavuus ja käyttö Halu käyttää kieltä erilaisissa tilanteissa 1.29 Suomessa puhuttava karjala on kielikyvyn ja kielituotteiden osalta mitattuna vakavasti ja kriittisesti uhanalainen (elinvoimaisuusluokka 0) ja institutionaalisten käyttömahdollisuuksien ja puhujien kielenkäyttöhalukkuuden osalta akuutisti uhanalainen (elinvoimaisuusluokan 1 huonompi puolisko)

30 Suomessa puhuttavan karjalan barometriarvot ovat huolestuttavia mutta antavat käsityksen siitä, mitä on kiireellisesti tehtävä Kielitaitoon liittyvät edellytykset käyttää karjalaa ovat nykyisin hälyttävän heikot -> karjalan opetusta ja oppimista tulee tukea tehokkaasti ja kaikenikäisiä tulee rohkaista ja motivoida oppimaan perheensä/sukunsa kieltä. Suomalaisen yhteiskunnan institutionaalinen tuki karjalan käyttämiselle koetaan olemattoman vähäiseksi -> virallista kielipolitiikkaa on kehitettävä ja tukea karjalalle lisättävä Halu ja motivaatio käyttää karjalaa aktiivisesti ovat uhkaavan alhaisia -> karjalantaitoisia on informoitava mahdollisuuksistaan oppia ja käyttää kieltään ja motivoitava käyttämään sitä säännöllisesti Karjalankielisiä kielituotteita ja palveluita koetaan olevan tarjolla äärimmäisen vähän -> kielituotteita ja palveluita on tuotettava lisää ja tarjontaa monipuolistettava ja tuotteista tiedottamista tehostettava

31 Karjalankielinen yhteisö osoittaa voimaantumisen merkkejä - Nuoria perheitä, jotka siirtävät karjalaa lapsilleen (ei paljon mutta kuitenkin) vuotiaiden sukupolvi yhä aktiivisempi kieliasioissa - Karjalan Kielen Seuran kielipoliittinen edunvalvonta ja aktiivisuus kirjallisuuden julkaisemisessa - Karjalan Sivistysseuran aktiivisuus yhteistyössä Venäjän-puoleisten karjalaisten kanssa - Ortodoksisen kirkon ja Karjalan Liiton tuki - pitäjäseurojen, kansanopistojen ja yliopistojen karjalan kielen kurssit - Suojärven pitäjäseuran työ eteläkarjalan voimaannuttamiseksi

32 - yhteiskunnan tuki on toistaiseksi ollut vähäistä ja lyhytjänteistä - syvempi ymmärrys karjalan kielen ikiaikaisuudesta ja merkityksestä suomalaisen yhteiskunnan historiassa puuttuu edelleen - karjalankieliset asuvat hajallaan ympäri maata -> ongelma mm. ryhmäkoot karjalan kielen opetuksen järjestämiseksi - yhteisön sisäiset jännitteet mutta ongelmiakin riittää, mm. - karjalaa aktiivisesti käyttävien harvalukuisuus suhteessa kieltä edelleen osaaviin: Hizkuntza bat ez da galtzen ez dakitenek ikasten ez dutelako, dakitenek hitz egiten ez dutelako baizik Kieli ei kuole siksi, että ne, jotka eivät sitä osaa, eivät opettele sitä, vaan sen vuoksi, että ne, jotka osaavat, eivät puhu sitä.

33 Karjalankielisten karjalaisten lapsilta on monen sukupolven ajan viety heidän oikeutensa esivanhempiensa kieleen. Juuri nyt on ehdottomasti viimeinen mahdollisuus antaa tuo oikeus takaisin. Karjalan voimaantuminen edellyttää yhteiskunnan tukea sekä yhteisön aktiivisuutta ja yhteen hiileen puhaltamista. SUOMI 100 Yhdessä! Juhlavuoden jälkeiseksi tavoitteeksi Suomi, jossa kenenkään ei enää tarvitse luopua kielestään! KIITOS!