Nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinointi

Transkriptio

1 Nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinointi Tiivistelmä opinnäytetyöstä: Yhteisöllinen kehittäminen keskiössä Nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinointimallin pilottihanke (Jaana Fedotoff 2012) Koordinaatti Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Jaana Fedotoff

2 2 Sisällys 1. Johdanto 2. Aluekoordinoinnin lähtökohdat ja tehtävät 2.1 Aluekoordinoinnin taustaa 2.2. Aluekoordinoinnin lähtökohdat 2.3. Aluekoordinoinnin tehtävät 3. Yhteisöllinen kehittäminen 3.1. Roolien ja dialogin merkitys 3.2. Yhteisöllisyys ja ammatillinen kasvu 4. Kokemuksia ja tulevaisuuden haasteita 4.1. Yhteisöllinen kehittäminen yhteisöllisyyden vahvistajana 4.2. Yhteisöllinen kehittäminen ammatillisen kasvun tukena 4.3. Aluekoordinaattorin toimenkuva 4.4. Yhteisöllisen kehittämisen helmet ja haasteet 5. Tieto nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämisen keskiössä 6. Aluekoordinointimallin kehittämisen näkökulmia Lähteet

3 3 1. Johdanto Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden tulee olla yhdenvertaisesti kaikkien nuorten saatavilla. Tasa-arvon toteutumiseen vaikuttavat monet seikat, kuten alueelliset vaihtelut palveluiden saatavuudessa, välimatkat sekä nuorisotyön kehittämiseen ja palveluiden järjestämiseen varatut resurssit. Nuorisotyön rakenteelliset muutokset kuntaliitosten ja rakennemuutosten myötä ovat haastaneet vaikutuksiltaan nuorten tieto- ja neuvontatyön saatavuuden kehittämisen ja laadun varmistamisen kaikilla tasoilla. Kuntaliitokset ovat vaatineet työntekijöitä luopumaan tutuista toimintakulttuureista ja totutuista malleista. Resurssien mahdollinen väheneminen, uudenlainen alueellinen yhteistyö, työn muuttuneet painopisteet, työn uudelleenorganisointi ja palveluiden kehittäminen yhä enemmän hankkeistamalla ovat vaikuttavia tekijöitä myös työhyvinvoinnille ja työssä viihtymiselle. Tämän tiivistelmän tarkoituksena on tukea nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinointimallin käyttöönottoa ja antaa uutta, kentällä sovellettavaa tietoa nuorisotyön toimijoille ja kehittäjille sekä nuorisopalveluista vastaaville viranomaisille ja rahoittajille. Kansallinen kehittämisvastuu aluekoordinoinnista on Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Koordinaatilla, jolle opetus- ja kulttuuriministeriö antoi vuonna 2010 tehtäväksi alueellisen nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden aluekoordinaattorien palveluverkoston suunnittelun ja toteutuksen osaksi pysyväisluonteista nuorisotyön palvelurakennetta. Koordinoinnilla tarkoitetaan kansallisia asiantuntija- ja tukipalveluita nuorten tieto- ja neuvontapalveluita tuottaville tahoille. Tällaisia ovat esimerkiksi koulutukset, kehittämistyöryhmät ja hankkeet, välineet ja menetelmät sekä konsultointipalvelut. Aluekoordinointi ei ole vain uuden rakenteen luomista; merkittävää on myös yhteisöllisesti tuotettu tieto sekä sen hyödyntäminen ja soveltaminen käytäntöön. Aluekoordinointi syntyy yhteisöllisen kehittämisen kautta ja sen vuoksi on tärkeää valottaa prosessin kulkua. Vaikka aluekoordinoinnissa on kysymys nuorisotyön

4 4 rakenteellisesta kehittämisestä, niin ensisijaisesti kysymys on yhteisöllisten prosessien ja käytäntöjen kehittämisestä. Tiivistelmän tehtävänä on vastata kysymyksiin siitä, kuinka yhteisöllisyys tukee ammatillista kasvua, ja tarkastella, kuinka aluekoordinoinnin pilottihankkeessa on voitu tukea nuorisotyöntekijöiden yhteisöllisyyden kehittymistä. Kokevatko mukana olevat nuorisotyöntekijät yhteisöllisyyttä, ja jos kokevat, millä tavoin se edesauttaa heidän sitoutumistaan ja osallistumistaan aluekoordinoinnin ja nuorten tieto- ja neuvontatyön tavoitteiden toteuttamiseen? Tiivistelmän sisältö on hyödynnettävissä myös muuhun alueelliseen nuorisotyön kehittämiseen, kun halutaan sukeltaa työn sisällöissä ja tavoitteissa pintaa syvemmälle. Tiivistelmä on tehty Jaana Fedotoffin opinnäytetyöstä Yhteisöllinen kehittäminen keskiössä: Nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinointimallin pilottihanke (Humanistinen ammattikorkeakoulu 2012).

5 5 2. Aluekoordinoinnin lähtökohdat ja tehtävät Linjauksiin nuorten tieto- ja neuvontatyöstä ovat vaikuttaneet sekä eurooppalaiset nuorisotiedotussuositukset, että vuonna 2006 Suomessa voimaan tullut nuorisolaki (72/2006). Nuorisolain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää aktiivista kansalaisuutta ja sosiaalista vahvistumista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Näihin tavoitteisiin pyritään kaikissa nuorisolain mukaisissa peruspalveluissa, joista yhtenä peruspalveluna laissa mainitaan tieto- ja neuvontapalvelut (Aaltonen 2007). Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma ohjaa strategisena lähtökohtana nuorisotoimialaa ja sen myötä myös nuorten tieto- ja neuvontatyön kansallisia tavoitteita ja painopisteitä. Kehittämisohjelmalla pyritään ohjaamaan yhteiskunnallista kehitystä ja toimintaa kuten palveluita, verkostoitumista ja tiedontuotantoa. Kaiken keskiössä ovat lapset, nuoret ja perheet. Työmuoto tukee kehittämisohjelman kolmen kärkitavoitteen, lasten ja nuorten osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja arjenhallinnan toteuttamista. Nuoren tukeminen elämänsä osaajaksi ja toimijaksi on myös nuorten tieto- ja neuvontatyön keskeinen päämäärä (Määttä & Komonen 2011, 8). Kuntien ja alueiden omat strategiat ja toimenpideohjelmat linjaavat nuorisotyön ja - palveluiden toteuttamista alueilla ja maakunnissa. Nuorten kannalta merkittävin toimija on juuri paikallinen taso. Nuorten tieto- ja neuvontapalvelua ei ole määritelty subjektiiviseksi oikeudeksi, joten kunnat voivat itse päättää, tarjoavatko ne nuorten tietoja neuvontapalveluita ja missä muodossa. Muun muassa tästä syystä tarvitaan alueellista yhteistyötä, jotta palveluiden saatavuus voidaan toteuttaa yhdenvertaisesti kaikille nuorille. 2.1 Aluekoordinoinnin taustaa Aluekoordinoinnin tavoite on taata, että nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden paikallisen tason työntekijöillä on mahdollisuus yhteisölliseen vuoropuheluun ja palveluiden kehittämiseen. Aluekoordinoinnin avulla luodaan tila ja paikka ammatillisen tietotaidon vaihtamiselle, hiljaisen tiedon jakamiselle ja vertaistuelle. Ennen kaikkea sillä

6 6 edesautetaan ja tuetaan ammatillista kasvua ja sitoutumista yhteisölliseen kehittämiseen. Aluekoordinointiin siirtyminen on kunnille ja alueille vapaaehtoista. Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden määrä on kasvanut vuoden 2006 jälkeen. Syitä tähän olivat työmuodon koordinoitu kansallinen kehittäminen vuodesta 2006 alkaen sekä hankerahoituksen mahdollisuuksien lisääntyminen. Kansallinen nuorten tieto- ja neuvontatyön koordinointi aloitettiin Oulun kaupungin nuorisoasiainkeskuksen alaisuudessa vuonna Opetus- ja kulttuuriministeriö nimesi Nuorten tieto- ja kehittämiskeskus Koordinaatin vuonna 2010 yhdeksi valtakunnallisista nuorisotoimialan palvelu- ja kehittämiskeskuksista. Edellä mainittujen syiden lisäksi yhteiskunnalliset muutokset, kuten kunta- ja palvelurakenneuudistus sekä kansalliset ja eurooppalaiset nuorisoalan suositukset ja kehittämisohjelmat antoivat suuntaviivoja tavoitteellisemman nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiselle. Vuonna 2006 nuorten tieto- ja neuvontapalveluita tuottavia tahoja oli Suomessa alle kolmekymmentä. Vuoden 2012 alussa palveluverkostossa oli mukana jo 245 kuntaa tai järjestöä. Palvelut toteutetaan lähipalveluina erilaisissa toimintaympäristöissä sekä verkkopohjaisina palveluina paikallisesti tai alueellisesti. Palveluiden nopea kasvu ja kehittäminen vastaamaan paikallisiin nuorten tiedontarpeisiin on ollut haastava tehtävä kansalliselle koordinoinnille olemassa olevien resurssien puitteissa. Rakenteet tarvitsivat uudenlaista tarkastelua. Rakenteiden tulee palvella myös nuorisotyöntekijöiden yhteisöllisyyttä, ammatillista kasvua sekä yhteisöllistä kehittämistä. Lisäksi heiltä vaaditaan uudenlaista osaamista, tietotaitoa sekä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa (OKM 2012, 63). Aluekoordinoinnin keskeiseksi päämääräksi on asetettu erityisesti nuorten tieto- ja neuvontatyöhankkeissa kehitettyjen toimintojen juurruttaminen osaksi kuntien nuorisotyönpalveluita. Hankkeiden toteutuksen jälkeen ei useinkaan ole riittävästi resursseja tai osaamista arvioida saatuja kokemuksia eikä siten viedä hyviä käytäntöjä osaksi pysyviä toimintoja ja palveluita. Usein myös hankkeissa tuotetut tulokset jäävät hanketoimijoiden ja -organisaation omaisuudeksi.

7 7 Haasteeksi on noussut kehittämisen jatkuvuuden takaaminen sekä kehittämiseen sitoutuminen kaikilla tasoilla. Muun muassa nuorisotyöntekijöiden vaihtuvuuden vuoksi hankkeiden jälkeen osaamisen ja tuotetun tiedon siirto sekä uusien työntekijöiden perehdyttäminen on koettu vaikeaksi. Perehdyttäminen on ollut vajaata tai siitä ei ole huolehdittu ollenkaan. Aluekoordinoinnin kehittäminen on alkanut pilottihankkeena Oulun seudulla. Sen tavoite on ollut uusien, yhteisten käytäntöjen kehittäminen ja niiden hyödyntäminen nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden saatavuuden ja laadukkuuden kehittämisessä myös uusilla aluekoordinointialueilla. Tuotettua ja kerättyä tietoa voivat hyödyntää myös rahoittajat sekä nuorisopalveluita tuottavat tahot päätöksenteon pohjana. Opetus- ja kulttuuriministeriö osoitti vuonna 2010 Koordinaatille tehtäväksi nuorten tietoja neuvontapalveluiden aluekoordinaattorien palveluverkoston suunnittelun ja kehittämisen. Tavoite on toteuttaa pysyväisluonteinen nuorisotoimialaan liittyvä palveluverkosto. Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kattavuuden tavoitteeksi on asetettu vuoteen 2016 mennessä 90 prosenttia Suomen kunnista. Palveluita voi olla saatavilla joko lähipalveluna fyysisissä palvelupisteissä tai verkkoperustaisina palveluina. Vuoden 2012 alussa kattavuus oli jo 74 prosenttia. Keskittämällä kehittämistä ja osaamisen koordinointia mahdollisuus taata nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden saatavuus ja yhdenvertaisuus kaikille nuorille tehostuu. Tukea kehittämiselle antavat kansalliset ja eurooppalaiset linjaukset, jotka tukevat myös aluekoordinoinnin keskeisiä päämääriä ja antavat painoarvoa työmuodon pitkän tähtäimen tavoitteille. Kuntaliitosten toteutuessa nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden tarjonnassa on ollut päällekkäisyyksiä ja palveluiden yhdenvertainen saatavuus ei ole ollut tasa-arvoista. Kuntaliitosten yhteydessä nuorten tieto- ja neuvontapalveluita on toisaalla tarjottu useasta paikasta saman kunnan alueella, kun toisaalla taas nuorten tieto- ja neuvontapalvelut on saatettu lopettaa resurssien puutteessa uuden kunnan nuorisopalveluiden painopisteiden suuntautuessa toisaalle. Kuntaliitosten myötä välimatkat nuorisopalveluihin ovat paikoin ehkä lyhentyneet, mutta paikoin palveluiden

8 8 saatavuus on heikentynyt tai jopa päättynyt. Myös taloudellinen tilanne on vaikuttanut palvelujen saatavuuteen ja laatuun. Tilanne on aiheuttanut huolta ja lisännyt kuntien välistä kilpailua rahoituksesta ja omien nuorisopalveluiden säilymisestä. Vain pienen siivun kunnan budjetista saava nuorisotoimi kilpailee esimerkiksi sosiaali- ja terveysmenojen sekä opetuksen ja teknisen puolen kanssa määrärahoista. Tarkasteltaessa nuorten tieto- ja neuvontapalveluita matalan kynnyksen palvelupaikkoina, huomioitaviksi erityispiirteiksi nousevat kaupunkien ja kuntien suhteellisen pienet tai kuntaliitosten myötä räjähtäneet asukasmäärät, lähipalveluiden väheneminen, syrjäseudulla asuvien nuorten suuri osuus ja yksittäisten kuntien vähäiset resurssit tuottaa tarvittavia ohjauksen ja neuvonnan palveluita. Keskittämällä palveluita alueellisesti on voitu tarjota nuorten tiedon tarpeisiin laadukkaat ja kattavat nuorten tieto- ja neuvontapalvelut. Verkkoperustaisten palveluiden avulla tietoa ja ohjausta on voitu tarjota palveluista etäämmällä asuville nuorille Aluekoordinoinnin lähtökohdat Vuonna 2005 Oulussa järjestettiin nuorten tieto- ja neuvontatyön kansalliset kehittämispäivät. Ne toimivat lähtölaukauksena kansallisen koordinoinnin toteutukselle. Kehittämispäivillä esitettiin myös ensimmäinen visio ja malli aluekoordinoinnista. Mallia visioivat kentän toimijat yhdessä silloisen opetusministeriön edustajan kanssa. Useat kunnat, seudut ja alueet ovat saaneet hankerahoitusta muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriöstä nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden kehittämiselle ja toteuttamiselle. Hankerahoituksella ei kuitenkaan voida tukea pysyväisluonteisia palveluita. Tämä näkökulma huomioiden on kestävän kehityksen mukaista, että mahdollisimman lähellä tarjottavat ammatilliset asiantuntija- ja tukipalvelut ovat tukemassa organisaatioita, kun ne jalkauttavat hankkeiden hyvät käytännöt ja mallit osaksi kuntien pysyviä nuorisopalveluita. Tämä vaatii kuitenkin koordinoitua ja

9 9 yhteisöllistä kehittämistä, jotta laadukkaat, sovellettavissa olevat mallit saadaan kaikkien toimijoiden hyödynnettäviksi. Aluekoordinoinnin vastuutaholta edellytetään valmiuksia vastata nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden toiminnan ja kehittämisen haasteisiin koko alueella. Tavoite on, että jo olemassa olevien palveluiden ja meneillään olevien hankkeiden laatua parannetaan toimijoiden yhteisöllisellä kehittämisellä ja osaamisen jakamisella. Keskiössä on yhteisöllisen kehittämisen lisäksi alueen nuorisotyöntekijöiden ammatillinen kehittyminen ja osaamisen vahvistaminen. Aluekoordinointialueen tulee olla riittävän laaja ja aluetta tulee tarvittaessa voida laajentaa myöhemmin. Koordinointialueet määritellään yhteistyössä Koordinaatin kanssa. Alueen kunnat päättävät yhdessä, mikä taho toimii aluekoordinoinnin vastuutahona. Tästä syystä kaikkien mukaan lähtevien kuntien tulee sitoutua mukaan jo suunnitteluvaiheessa, jotta laadukkaaseen kehittämiseen tarvittava hyvä vuorovaikutus ja viestintä toimivat joustavasti. Vastuutaholla tulee olla kokemusta ja tuntemusta työmuodosta ja sen tavoitteista, ammatillista tietotaitoa ja käytännön osaamista hankkeista sekä hyvät verkostot ja luottamus alueen toimijoiden keskuudessa. Aluekoordinointitaho tulee toimimaan tiiviissä yhteistyössä Koordinaatin kanssa, jotta alueen erityistarpeet ja kehittämiskohdat voidaan arvioida suhteessa muihin alueisiin. Toimijoiden yhteistyönä määritellään, mitkä ovat tarvittavat nuorten tieto- ja neuvontatyöhön liittyvät asiantuntija- ja tukipalvelut alueelle. Aluekoordinoinnin kohderyhmänä ovat ensisijaisesti alueen nuorten tieto- ja neuvontatyötä tekevät työntekijät, nuorten tieto- ja neuvontapalveluita toteuttavat tahot ja hankkeet sekä nuoret. Lisäksi kohderyhmänä ovat kuntapäättäjät ja muut nuorten parissa toimijat. Lopullinen kohderyhmä on nuoret tieto- ja neuvontapalveluiden käyttäjinä. Aluekoordinoinnin lähtökohtana on, että maantieteellisesti tarpeeksi laajat alueet voivat hakea avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä alueelliseen koordinointitehtävään. Alue

10 10 määritellään ennen avustuksen hakuvaihetta yhteistyössä valtakunnallisen Nuorten tietoja neuvontatyön kehittämiskeskus Koordinaatin kanssa. Laajuutta ei ole kuntamääräisesti määritelty. Alueita pohditaan alueiden nuorisotoimijoiden, opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön sekä Koordinaatin yhteistyönä. Tärkeää on myös kuulla asiassa elinkeino-, liikenne- ja ympäristövirastojen nuorisoasioista vastaavia virkamiehiä. Kuva: Mallin käyttöönottoprosessi. Fedotoff 2012.

11 Aluekoordinoinnin tehtävät Aluekoordinoinnin kehittämisen toimeksiannon saatuaan Koordinaatti määritteli suuntaa antavat lähtökohdat ja tavoitteet aluekoordinoinnin vastuutahoille. Olemassa on riski nähdä aluekoordinointi vain rakenteellisena muutoksena, ilman näkemystä yhteisöllisen kehittämisen mahdollisuuksista. Taustalla kehittämiselle on ollut tieto ja oletus kuntaliitosten vaikutuksista työyhteisöihin sekä johtamiseen ja kehittämisen kulttuureihin. Lisäksi yhteistyö alueellisissa hankkeissa on ollut vajavaista laadun kehittämisen ja arvioinnin sekä nuorten aidon osallistumisen ja kuulemisen osalta. Jo alkuvaiheessa kriittiseksi tekijäksi nousivat nuorisotyöntekijöiden kokemukset hankkeiden kertaluonteisuudesta. Aluekoordinoinnin tavoite on kääntää katse yhteisölliseen kehittämiseen ja nuorisotyöntekijöiden motivointiin ja sitouttamiseen palveluiden laadun ja saatavuuden parantamiseksi. Hyvin suunniteltuna ja toteutettuna aluekoordinointi tulee vaikuttamaan nuorisotyöntekijöiden työ- ja toimintakulttuureihin ja palveluiden laatuun. Sen tavoitteena on tukea myös nuorten osallisuutta, vaikuttamista ja kuulemista. Aluekoordinointi perustuu kuntien ja alueiden nuorisoasioista vastaavien organisaatioiden sopimuksiin ja sitoutumiseen yhteisestä kehittämisestä. Jo alkuvaiheessa kuntien välisillä sopimuksilla taataan tiedonkulku kaikille toimijoille ja tasoille. Sopimus on myös väline arviointiin ja siitä, toteuttaako aluekoordinointi alueen nuorisotyölle ja - politiikalle asetettuja tavoitteita. Alueellisten lapsia ja nuoria koskevien strategioiden ja toimenpidesuunnitelmien tulee kulkea käsi kädessä niin, että strategia tukee aluekoordinoinnin tavoitteita ja aluekoordinointi tukee alueen nuorisotyön strategiaa. Lisäksi sopimuksilla vahvistetaan ja taataan työntekijöiden mahdollisuudet sekä velvollisuudet osallistua kehittämiseen osana omaa työtään ja toimenkuvaansa. Aluekoordinaattori on asiantuntija- ja tukipalvelu kuntien nuorten tieto- ja neuvontapalveluita toteuttaville tahoille ja niiden työntekijöille, sekä yhteisöllisen kehittämisen promoottori.

12 12 Nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinoinnin vastuualueita ja tehtäviä ovat: 1. Nuorten tieto- ja neuvontatyön asiantuntija- ja tukipalveluna toimiminen kuntien nuorisotyön toimijoille ja vastuutahoille tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluiden suunnittelussa, kehittämisessä ja toteutuksessa. 2. Yhteisöllisten prosessien vahvistaminen ja kehittäminen yhteistyössä toimijoiden kanssa. 3. Alueellisten verkostojen ja yhteistyön vahvistaminen monialaisesti ja moniammatillisesti. 4. Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämisen alueellinen koordinointi. 5. Nuorisotyöntekijöiden ammattitaidon ja osaamisen vahvistaminen. 6. Yhteistoiminnallisen vuoropuhelun edistäminen toimijoiden välillä ja muiden sidosryhmien kanssa. 7. Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden ja hankkeiden ohjaus ja neuvonta. 8. Nuorten osallisuuden, kuulemisen ja vaikuttamisen edistäminen. 9. Alueellisen tiedon kokoaminen ja tuottaminen kehittämisen välineeksi. 10. Viestinnän koordinointi ja dialogin vahvistaminen toimijoiden välillä.

13 13 3. Yhteisöllinen kehittäminen Aluekoordinoinnin tavoitteena on, että yhteisöllinen kehittäminen läpileikkaisi kaikki toiminnan ja organisaatioiden tasot, joilla on kosketuspintaa nuorten tieto- ja neuvontatyön ja -palveluiden toteuttamiselle ja kehittämiselle. Yhteisöllinen kehittäminen ei ole vain perinteistä yhteistyötä. Kysymys on yhteistyöstä, jossa nuorisotyöntekijöiden yhteisöllisyyden toteutumisesta muodostuu väline, jolle yhteisöllinen kehittäminen rakentuu. Ei riitä, että toimijat kokoontuvat yhteisen pöydän ääreen keskustelemaan, miten asetettuihin tavoitteisiin päästään. Kysymys on jakamisesta, kuuntelemisesta ja kannustamisesta sekä hyväksytyksi tulemisesta. Yhteisöllisyyden rakentuminen on prosessi, joka vie aikaa ja vaatii rohkeutta ja avoimuutta, sekä myös luopumista totutuista tavoista ja malleista. Pelkkä rakenne ei riitä muuttamaan työ- ja toimintakulttuureita, vaan tarvitaan syvempää ymmärrystä ja tarkastelua siitä, mitä on rakenteiden takana. Prosessi yhteisöllisen kehittämisen ymmärtämiselle ja sisäistämiselle sekä hyödyntämiselle tapahtuu yksilön sisällä ja ryhmän vuorovaikutuksessa. Prosessia ei voi pakottaa. Se vaatii toteutuakseen tilan ja tarpeen. Yhteisöllisyyteen liittää ihmisiä yhteisen kiinnostuksen aihe, motivaatio tai odotus hyödystä. Hyöty voi olla joko taloudellista tai sosiaalista pääomaa. Ilman ymmärrystä prosessista vaateet nopeista tuloksista heikentävät kehittämistä sekä loppukädessä tulosten hyödyntämistä pysyviksi rakenteiksi (Hiilamo 2011, 4-5). Yhteisöllisyyteen liittyy sitoutumista ja yhteisiä arvoja. Sen muita tunnusmerkkejä ovat vuorovaikutteisuus, solidaarisuus, avoimuus, uusiutuminen sekä samalla integraatio ja pysyvyys. Yhteisöllisyys rakentuu yhteisön yhteiselle suhteelle, jonka pohjalta on mahdollista luoda yhteisöllisen toiminnan malli, joka saa institutionaalisen muodon ja johtaa pysyvään muutokseen (Kurki 2006, 130). Tähän yhteisön yhteisen suhteen vahvistamiseen pyritään myös aluekoordinoinnissa.

14 Roolien ja dialogin merkitys Vuorovaikutuksessa yhteisön jäsenten välille syntyy toisten jäsenten käyttäytymiseen liittyviä odotuksia ja ennakkoasenteita. Työyhteisöissä, kuten myös uusien palveluiden ja toimintojen kehittämiseen liittyvissä yhteisöissä voidaan tunnistaa erilaisia rooleja. Roolit voivat olla myös tilannesidonnaisia. Yksilöllä on ryhmässä erilaisia rooleja. Rooli voidaan määritellä jäsenen käyttäytymisen tai yhteisön muiden jäsenten odotusten perusteella. Rooli on jäsenen käyttäytymistä, jota muut häneltä odottavat. Rooli voi olla epävirallinen tai tehtävään ja vastuuseen liittyvä annettu rooli, johon liittyy usein asemaan liittyviä normeja. Oli kysymyksessä epävirallinen tai virallinen rooli, ryhmään muodostuu aina roolirakenne. Roolirakenteen käsitteen avulla voidaan antaa arkisempi merkitys. Voidaan puhua ryhmän, organisaation tai yhteisön saumattomasta tai kitkattomasta yhteistyöstä. Jos kitkaa esiintyy, voidaan olettaa roolien välistä epäselvyyttä (Paasivaara & Nikkilä 2010, ). Dialogin ja vuorovaikutuksen keskeisiä lähtökohtia ovat erilaisten näkökulmien ja mielipiteiden esille tuominen. Erilaisten näkökulmien hyödyntäminen esimerkiksi yhteisöllisen kehittämisen välineenä on tärkeää uuden luomiselle, mutta myös entisten kokemusten arvioinnille ja hyödyntämiselle Yhteisöllisyys ja ammatillinen kasvu Työntekijät tiedostavat yleensä, mitä he osaavat ja eivät osaa. Vahvuudet ja heikkoudet ovat tiedossa, vaikka niitä ei ääneen sanottaisikaan. Yleensä työntekijät tietävät sen, mitä heidän tulee taidoillaan tehdä ja millaista osaamista heiltä vaaditaan. Myös mahdollisuudet uuden oppimiselle tiedostetaan (Ruohotie 2008, 112). Työyhteisön kohdatessa muutoksia, työntekijät tukevat toisiaan vaihtaen tietoja ja kokemuksia sekä jakaen omaa osaamistaan muiden hyödynnettäväksi. Toimijat eivät ensisijaisesti pyri hyötymään toisistaan ja toisten oppimisesta vaan ymmärtämään ja

15 15 kuuntelemaan toisiaan ammattilaisina ja sosiaalisina toimijoina. Hyvä vuorovaikutus edistää yhteisten haasteiden ja työn ilmiöiden käsittelyä yhteisöllisesti (Grönstrand 1999, 24 25). Ammatilliseen kehittymiseen tulee olla motivaatio, joka heijastuu työyhteisön jäsenten yhteisestä kiinnostuksesta kehittämiseen. Työ- ja toimintaympäristöt, joissa nuorten tieto- ja neuvontapalveluita toteutetaan, ovat moninaisia. Ne tarjoavat haasteita ammatilliselle kehittymiselle, jossa työyhteisön yhteisöllisyys on kantavana voimana. Jos yhteistä kiinnostusta kehittymiselle ei koeta, tai sitä ei edistetä, on yksittäisen työntekijän lähes mahdotonta kehittyä ammatillisesti. Aluekoordinoinnissa pyritään siihen, että nuorisotyöntekijät tietävät tehtävänsä ja vastuunsa yhteisön jäsenenä, jolloin ymmärrys toisilta oppimisesta sekä tiedon ja osaamisen jakamisen tärkeydestä on helpommin sisäistettävissä. Yhteistoiminnalliseen kehittämiseen osallistuvat työntekijät ovat haasteiden edessä, jos he eivät saa riittävää tukea ja valtuutusta toimia täysivaltaisina osallistujina kehittämisessä. Tällöin kehittäminen jää pinnalliseksi ja sattumanvaraiseksi. Ulkopuolelta tulevat kehittämishankkeet ja ideat voivat tuntua keinotekoisilta ja irrallisilta, ja työntekijät pohtivat, miten kehittäminen liittyy työn vastuualueen palveluiden, toimintatapojen ja menetelmien toteuttamiseen. Kiinnekohta kehittämiselle on helpompi löytää, jos hankkeen tavoitteista ja laajemmasta yhteiskunnallisesta merkityksestä on selkeä kuva. Nuorisotyöntekijöiden osallisuuden tukeminen palveluiden kehittämisessä on yksi aluekoordinoinnin tavoitteista. Lisäksi tarkoituksena on tuottaa tietoa pysyväisluonteisen nuorisotyön alueellisen asiantuntija- ja tukipalvelurakenteen kehittämiseksi nuorten tietoja neuvontatyöhön. Tämän tyyppinen kehittäminen on suhteellisen uutta nuorisotoimialalla Suomessa, eikä sille löydy suoraa esikuvaa. Jotta aluekoordinoinnin kautta voitaisiin tulevaisuudessa tarjota Suomessa asuville nuorille laadukkaat ja yhdenvertaiset tieto- ja neuvontapalvelut, on tärkeää rakenteen pysyvyyden takaamiseksi selvittää, miten yhteisöllistä kehittämistä voidaan tukea ja edistää aluekoordinoinnin kehittämisellä.

16 16 Kehittämisen osaksi tulee ottaa myös palveluiden käyttäjien eli nuorten kuuleminen siitä, millaisia palveluita he tarvitsevat. Nuorten kuulemisen, osallisuuden ja vaikuttamisen tulee olla läpileikkaava periaate kaikissa nuorisotyön palveluissa, myös nuorten tieto- ja neuvontapalveluissa (Nuora 2013, 7). Aluekoordinointia rakennettaessa korostetaan toimijoiden osallistumista kehittämiseen. Asia voidaan ilmaista myös käsitteellä ihmiskeskeinen suunnittelu, jossa korostetaan sitä, että suunnitteluprosessi perustuu käyttäjien tarpeeseen heidän omissa toimintaympäristöissään. Käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa korostuu käyttäjien aito osallistuminen suunnitteluprosessiin (Toikko & Rantanen 2009, 94 95).

17 17 4. Kokemuksia ja tulevaisuuden haasteita Nuorten tieto- ja neuvontatyöstä ja sen palveluiden alueellisesta kehittämisestä tuotettu tieto on merkityksellistä työmuodon sekä nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden jatkuvuudelle ja rahoitukselle. Tuloksia hyödynnetään työmuodon kehittämiseksi päätöksenteon välineenä. Lisäksi tuotettua tietoa voidaan hyödyntää ja soveltaa laajemmin nuorisotoimialan kehittämisessä Tavoitteiden selkeys rakentaa yhteisten päämäärien ymmärtämistä ja sisäistämistä. Pilottihankkeen kehittämistyöpajoihin osallistuneet nuorisotyöntekijät korostivat sitä, että aluekoordinoinnin tavoitteiden ja merkityksen tulee olla laajasti alueen toimijoiden tiedossa. Työn suunnittelun ja toteutuksen tulisikin olla linjassa tavoitteisiin ja strategioihin nähden. Vuorovaikutus tai paremminkin sen puute taustatahoihin koettiin haasteena pilottihankkeen kokonaisuuden hallinnassa tai hankkeen asiayhteyksien ymmärtämisessä (Ylikoski & Ylikoski 2009, 16 18). Viestintä sekä tiedottaminen on koettu ongelmana. Selkeitä viestinnällisiä rooleja ja vastuita ei hahmotettu, eikä niitä ollut määritelty suhteessa taustaorganisaatioihin. Tiedon puute siitä, miten kunnissa tietoa välitetään sekä kenellä on oikeus tiedon välittämiseen, nousi pilottihankkeen toimijoiden keskuudessa esiin. Osittain tästä syystä eri osapuolten välisen viestinnän koettiin alussa epäonnistuneen. Vastuutahon organisaation vuorovaikutusta yhteisöllisen kehittämisen tueksi tuleekin suunnitelmallisesti vahvistaa. Aluekoordinaattorin rooli keskustelun avaajana ja viestin viejänä alueen nuorisopalveluista vastaaville tahoille tulee määritellä ja mahdollistaa. Yhteinen tieto ja sen jakaminen koettiin merkittävänä tekijänä yhteisölliseen kehittämiseen sitoutumisessa. Nuorisotyöntekijät ilmaisivat tarpeensa saada tietoa alueen hyvinvointisuunnitelmista, kuntaliitosten vaikuttavista tekijöistä työhön sekä nuorisotyön järjestämiseen. Yhteisöllisen kehittämisen tärkeäksi työkaluksi koettiin avoin vuorovaikutus, joka nähtiin kaikkien työntekijöiden vastuuksi. Kehittämiseen liittyvien aiheiden ja menetelmien hallintaan esitettiin ratkaisuksi koulutusta, tietoa sekä yhteistä suunnitelmaa siitä, miten vuorovaikutuksessa onnistuttaisiin parhaiten (Arnkil, Spanger &

18 18 Jokinen 2007, 26). Tässä tapauksessa tieto ei lisännyt tuskaa, vaan sen koettiin antavan tukea työlle. Huolimatta epäselvistä viestinnällisistä rooleista, kehittämistyöpajojen aikana kuultiin aluekoordinoinnin tuomasta mahdollisuudesta aitoon vuorovaikutukselliseen foorumiin, yhteisölliseen tilaan, jossa työtä voidaan kehittää yhteisöllisesti ammatillisista lähtökohdista. Nuorisotyöntekijät kokivat voivansa tuoda esiin kriittisiä näkökulmia ja huomioita kehittämisestä. Yhteisöllisen kehittämisen tila ja jäsenten vuorovaikutus koettiin turvalliseksi sekä yhteisöllistä kehittämistä tukevaksi. Nuorisotyöntekijät kokivat yhdenvertaisena tekijänä oikeuden ja vastuun ilmaista näkemyksiä ja kokemuksia työstä, palveluiden laadusta sekä kehittämisen painopisteistä. Osalla alueen nuorisotyöntekijöistä valmiudet, motivaatio ja innostus yhdessä kehittämiseen ovat korkealla, kun osa työntekijöistä taas pysyttelee vielä mukavuusalueellaan. Havaittavissa on muutoksen tuomaa epävarmuutta ja muutoksen pysyvyyden kyseenalaistamista. Huolta aiheuttaa myös oman taustaorganisaation sitoutumisen taso ja pysyvyys kehittämiselle. Yhteisöllinen kehittäminen tulee nähdä voimavarana nuorisopalveluiden kehittämisessä. Nuorisotyön palveluiden tarve sekä kohdentaminen ovat murroksessa yhteiskunnallisista muutoksista johtuen. Jos yhteisöllisyyttä ei voida tukea alueiden toimijoiden yhteistyössä, nuorisotyötä tekevät kokevat riittämättömyyttä tavoitteiden saavuttamisessa. Yksin tai pienillä henkilöstöresursseilla työskentelevät kuormittuvat työssään. Jos yhteisöllisyyttä ei tietoisesti rakenneta, sen puute voi etäännyttää nuorisotyöntekijöitä tavoittelemasta laajempia kasvatuksellisia ja työn strategisia tavoitteita. Motivaatio ja työhyvinvointi vähenevät, kun työn tekeminen kohdistuu yksittäisiin toimiin tai tapahtumiin ilman laajempaa merkitystä tai kiinnekohtaa. Ja kun kasassa on porukkaa, monta ja erilaista, kaikkien kokemus on tärkeää, kun tätä asiaa ei voi täällä omassa yksikössä jakaa kun ei ole sitä työkaveria tai ei ole aikaa. Päivät ovat niin hektisiä omassa työssä ja yksinäistä. Aina on kiireisempiä käytännön asioita...

19 19 Yhteisön jäsenen tulee tietoisesti osallistua muutokseen, asettaa itselleen yhteisön päämääriä tukevia tavoitteita ja toimia niiden mukaan. Yksi toimijoiden viesteistä oli, että sovitut, yhteiset toimintatavat ja sopimukset vahvistavat aluekoordinointiin sitotumista. Tämä kuvaa hyvin sitä, että toimijat ovat hyvin erilaisissa vaiheissa tunteiltaan ja kokemuksiltaan yhteisöllisen kehittämisen prosessissa. Kaipuuta entisiin perinteisiin toimintatapoihin on, ja yhteiset työ- ja toimintakulttuurit hakevat muotoaan Yhteisöllinen kehittäminen yhteisöllisyyden vahvistajana Tietoisuus yhteisistä tavoitteista ja yhteenkuuluvaisuuden tunteesta koettiin aluekoordinoinnin pilottihankkeeseen osallistujien keskuudessa paikkaavan lähityöyhteisön puutetta. Useimmilla Oulun seudun ja Oulunkaaren nuorisotyöntekijöillä ei ole työparia. Lähityöyhteisön puute sekä tunne kuulumattomuudesta kuntaorganisaation laajempaan työyhteisöön on koettu uupumusta lisäävänä ja työhyvinvointia heikentävänä tekijänä. Työntekijät kokivat aluekoordinoinnin yhteisöllisyydessä työnohjauksellisia piirteitä. Yhteiset tapaamiset, vertaistuki sekä keskustelut vahvistivat tätä kokemusta (Paasivirta & Nikkilä 2010, 44 45). Mukana olleiden työntekijöiden välillä on luottamusta ja asioista puhutaan, ja huolia ja murheita ja turhia toiveita jaetaan muiden kanssa. Henkilöstön osallistumismahdollisuudet yhteisölliseen kehittämiseen tulee turvata. Työntekijöillä on oltava oikeus, mutta myös velvollisuus, osallistua tilanteisiin, joissa suunnitellaan sekä kehitetään heidän työtehtäviinsä ja vastuualueisiinsa liittyviä asioita. Osallistuminen on parhaimmillaan kaikkia osapuolia kuuntelevaa ja arvostavaa vuorovaikutusta. Työntekijöiden osaamista, kokemusta sekä näkemystä tulee kuulla kehittämisen ja päätöksenteon välineenä siten, että yhteisöllinen kehittäminen on prosessin keskiössä (Bauman 1997, 91-93; Paunonen 2010, 31). Arkityön prosessien auki kirjoittaminen ja läpinäkyvyys ovat kehittämisen kannalta olennaisia. Prosessien tulee tukea päämääriä ja strategiaa aluekoordinoinnin käyttöönotossa ja soveltamisessa.

20 20 Yhteisöllinen kehittäminen toimii myös laadukkaiden tieto- ja neuvontapalveluiden edellytyksenä ja voimavarana. Toimijoiden yhteinen päämäärä, sitoutuminen ja motivaatio yhteisölliseen kehittämiseen mahdollistavat ammattitaidon, osaamisen, kokemuksen ja ideoiden tuomisen yhteiseen keskusteluun kehittämisen välineiksi. Ihanteellisinta olisi, että ammatillinen tietotaito jakaantuisi ja hiljainen tieto tulisi näkyväksi (Gretchel & Kiilakoski 2012, 40 41). Edellä mainittuja näkökulmia nousi esiin Oulun seudun ja Oulunkaaren nuorisotyöntekijöiden keskusteluissa. Kiinnostus osaamisen jakamiseen, uusien työntekijöiden perehdyttämiseen sekä vertaisten opettamiseen kirjattiin tahtotilana ja tavoitteena työpajojen tuloksiin. Nuorisotyöntekijät totesivat rohkeuden kasvaneen oman osaamisen tarkasteluun sekä siihen, miten osaamista voisi jakaa muille. Pilottihankkeessa nuorisotyön ja -politiikan tavoitteiden avaaminen on edesauttanut niiden laajemman yhteiskunnallisen merkityksen ymmärtämistä. Tieto on vähentänyt työntekijöiden epävarmuutta työn tavoitteista. Ammatillisen vahvistumisen ja tavoitteiden sisäistämisen myötä ovat taka-alalle jääneet keskustelut työn arvostuksen puutteesta, organisaatioiden epäselvistä vastuunjaoista sekä nuorisotyön tulevaisuuden epävarmuudesta. Itsearvostus ja omanarvontunne suhteessa työhön tulevat näkyviksi. Yhteisöllisyyden syntyminen tai muutos yhteisölliseen toimintatapaan ei synny ulkoa annettuna tehtävänä tai strategisten tavoitteiden vuoksi. Yhteisöllisyyden syntyminen tapahtuu inhimillisten ominaisuuksien ja vuorovaikutuksen kautta. Se kehittyy ihmisten välillä hyvin erilaisista kokemuksista, tarpeista ja tunteista. Yhteisöllisyys on muutoksen voimavara erityisesti silloin, kun muutoksen vaikutukset ovat vielä määrittelemättömiä ja tulevaa on vaikea ennustaa. Yhteisöllisyys kuuluu terveyttä ja hyvinvointia lisääviin voimavaroihin, jotka auttavat selviytymään työelämässä (Ylikoski & Ylikoski 2009, 59 65; Ryynänen 2009, 47).

21 21 Yhteisöllisen kehittämisen avulla tavoitteena on saada aikaan parannuksia ja muutoksia työ- ja toimintakulttuuriin. Tavoitteena on saavuttaa myönteisiä muutoksia työn arjen käytännöissä, työ- ja toimintakulttuureissa, prosesseissa, kumppanuuksissa, tavoitteiden ja roolien selkeyttämisessä sekä uuden oppimisessa ja työhyvinvoinnin kasvussa. Kuva: Tavoitetila: Yhteisöllisyyden positiivinen sykli kehittämiselle. Fedotoff Yhteisöllinen kehittäminen ammatillisen kasvun tukena Aluekoordinoinnin yksi tavoite on, että monialainen ryhmä etsii ja työstää yhdessä luovia ratkaisumalleja. Asiantuntijuudet täydentävät toisiaan toimintojen ja käytäntöjen kehittämisessä. Määrällisesti valtaosa pilottihankkeessa mukana olevista nuorisotyöntekijöistä koki yhteisön tasavertaiseksi ja turvalliseksi ja sen koettiin olevan

22 22 perusta kehittämiselle. Vertaistuki ja jopa osittainen mentorointi nähtiin mahdollisuutena tietotaidon jakamiselle. Nuorisotyöntekijöiden vastausten perusteella hankkeeseen osallistuminen on vahvistanut ammatillista itsearvostusta ja kokemusta siitä, että yksittäisen työntekijän mielipiteillä ja osaamisella on arvoa (Parviainen 2006, ). Kansallisten ja eurooppalaisten nuorisotyön ja -politiikan asiakirjojen, kehittämisohjelmien ja strategioiden sisäistäminen ja soveltaminen omaan työhön on antanut nuorisotyöntekijöille tunteen kuulumisesta laajempaan kokonaisuuteen sekä ymmärrystä tiettyjen tavoitteiden merkityksestä strategioille. Työn tarkoitus ja tavoite nähdään kokonaisvaltaisemmin. Kuitenkin kuntaliitokset, eritasoiset rakenneuudistukset, strategiat, lait ja suositukset tulee tuoda näkyväksi, keskustelun ja yhteisöllisen kehittämisen välineeksi. Ei siis riitä, että hankkeiden vastuutahojen edustajat tietävät ja ymmärtävät nuorisopoliittiset linjaukset, kehittämisohjelmien painopisteet ja kärjet. Myös nuorisotyöntekijöiden tulee tietää ja sisäistää, mikä on linjausten ja ohjelmien merkitys hankkeeseen ja työn arkeen. Asetettuja tavoitteita on vaikea sijoittaa arkityöhön, jossa kehittäminen tapahtuu, ellei henkilöstö ole ollut mukana jo hankkeen suunnitteluvaiheessa Aluekoordinaattorin toimenkuva Aluekoordinaattorin toimenkuva muotoutuu alueellisten tarpeiden mukaan. Pilottihankkeen aikana muotoutunut toimenkuva antaa suuntaa ja mallia uusille aluekoordinaatioalueille. Aluekoordinointialueessa mukana olevilla tahoilla tulee olla yhteinen esiymmärrys aluekoordinaattorin roolista ja asemasta. Tässä työssä alueiden toimijoita tukee Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Koordinaatti. Aluekoordinaattorin tulee hallita kehitettävän aiheen sisältö: tavoitteet, kohderyhmät, menetelmät ja välineet. Tieto ja ymmärrys nuorten tieto- ja neuvontatyön merkityksestä sekä roolista nuorisotyön toimialalla ovat laadukkaan koordinoinnin edellytyksiä.

23 23 Toimenkuva ei ole perinteinen projektipäällikön tehtävä. Aluekoordinaattorin on oltava motivoija, innostaja sekä joukon johtaja. Erityisen tärkeä on rooli tiedonvälittäjänä sekä suhteiden rakentajana eri toimijoiden välillä. Meneillään olevat rakenteelliset muutokset, strategia- ja kehittämisohjelmavalmistelut sekä ajankohtaiset ilmiöt nuoria sekä nuorisotyötä koskien tulee olla aluekoordinaattorin hallussa. Hän tukee viestinnällä työntekijöiden työn hallinnan tunnetta sekä vähentää työn tekemiseen liittyviä epävarmuustekijöitä, kuten tiedon puutetta. Näistä syistä aluekoordinaattorilla tulee olla kosketuspintoja sekä yhteyksiä nuorisoasioista vastaaviin toimijoihin eri tasoilla ja rakenteissa. Aluekoordinaattorin tehtävien ja vastuualueiden pitää olla kaikkien toimijoiden tiedossa, jotta vältytään vääriltä odotuksilta. Aluekoordinaattorin keskeisin tehtävä on toimia asiantuntijana ja tukijana alueen nuorten tieto- ja neuvontapalveluista vastaaville tahoille sekä nuorisotyöntekijöille. Hänen tulee yhdistää alueen nuorisotoimijat yhteiseen foorumiin keskustelemaan, arvioimaan, ideoimaan sekä kehittämään alueen nuorten tieto- ja neuvontapalveluita. Hänen vastuullaan on kokonaisuuksien hallinta.

24 24 Kuva: Kehittämisessä mukana olevat alueet ja organisaatiot. Fedotoff Yhteisöllisen kehittämisen helmet ja haasteet Pilottihankkeessa helmiksi nousivat yhteisöllisen kehittämisen ammatillisen kehittymisen tukeminen ja edistäminen, vuorovaikutuksen, dialogin ymmärryksen ja yhteisöllisyyden vahvistuminen sekä myönteisiin asenteisiin vaikuttaminen. Kun työtä tehdään yhdessä kehittäen, syntyy pysyviä muutoksia työ- ja toimintakulttuureissa. Tämä mahdollistaa uudenlaisen näkökulman alueelliseen kehittämiseen ja yhteistyöhön.

25 25 Yhteisöllinen kehittäminen nähdään myös nuorisotyöntekijöiden motivaatiota nostavana tekijänä, mikä lisää halua kehittää nuorten tieto- ja neuvontatyön sekä -palveluiden laatua. Lisäksi se vahvistaa nuorisotyöntekijöiden kiinnostusta tuottaa ja jakaa yhteisöllisesti sovellettavaa tietoa. Nuorisotyöntekijöiden rohkeus itseilmaisuun kasvoi ja ymmärrys omasta ammatillisuudesta lisääntyi. Lisäksi yhteisöllinen kehittäminen auttoi syventämään ymmärrystä hiljaisen tiedon merkityksestä ja jakamisesta. Myös nuorisotyöntekijöiden työnilon ja onnistumisen kokemusten edistäminen on tärkeää. Kun osallisuus ja työhyvinvointi lisääntyy, ilmapiiri tuntuu turvalliselta, ja muiden kannustaminen ja vanhoista rooleista vapautuminen on helpompaa. Yhteisöllisen kehittämisen hyvänä puolena nähtiin nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden jatkuvuuden tukeminen sekä hankkeiden tulosten jalkauttaminen. Kun tieto ja ymmärrys työmuodosta ja palveluiden tarkoituksesta kirkastuu, tieto on sovellettavissa myös muihin nuorisotyön osa-alueisiin. Lisäksi kehittäminen yhdistää resursseja nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden toteuttamiselle. Tämä auttaa osaamisen sekä osittain tehtävien ja vastuiden jakamista. Näiden lisäksi yhteisöllinen kehittäminen vahvistaa vastuullista verkostoitumista. Sitoutuminen kehittämiseen ja nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden laadukkaaseen toteuttamiseen vahvistuu samalla, kun työn tavoite ja merkitys selkiytyy. Tällöin oman roolin tärkeys kirkastuu ja aktiivisuus kasvaa. Kehittämisen koettiin sisältävän myös haasteita. Aluekoordinointia ei välttämättä nähdä yhteisöllisen kehittämisen välineenä työ- ja toimintakulttuurin kehittämistyössä. Lisäksi yhteisöllinen kehittäminen voidaan kokea vieraaksi tai se ymmärretään jo aiemmin tehdynlaisena yhteistyönä. Sivusta seurailua voi esiintyä, jos muutokseen suhtaudutaan kaikki on nähty ja koettu -asenteella, ja ennakkoasenteet vaikuttavat suhtautumiseen. Asiantuntijuuden ja osaamisen näkyväksi tuominen on koettu vaikeaksi ja ammatillinen ja yhteistoiminnallinen vuorovaikutus vieraaksi. Oman osaamisen arviointi sekä osaamisen

26 26 jakaminen ammatillisessa vertaisryhmässä oli keskeinen oppimisen paikka pilottihankkeessa. Nuorisoasioista vastaavien virkamiesten yhteistyö ja tahtotila koettiin ongelmalliseksi nuorisotyöntekijöiden näkökulmasta. Vastuunottoa aluekoordinoinnin jalkauttamiseksi ei ole tuotu tarpeeksi näkyväksi, mikä heikensi nuorisotyöntekijöiden tahtoa ja motivaatiota yhteisölliseen kehittämiseen. Luottamusta heikensivät myös aikaisemmat kokemukset tiedonsaannin puutteesta sekä viestintäroolien epäselvyys toimijoiden välillä. Ongelmaksi muodostuu tällöin epävirallinen viestintä. Jos rakenteelliset muutokset lamaannuttavat, syntyy ahdistusta ja epävarmuutta. Haasteena on, kuinka tällöin vastataan työnohjauksellisiin tarpeisiin, jotta päästään itse asiaan eli työn sisältöjen ja tavoitteiden yhteisölliseen kehittämiseen.

27 27 5. Tieto nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämisen keskiössä Onko aluekoordinointi sopiva nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden saatavuuden ja laadun kehittämiseen? Voidaanko aluekoordinoinnilla ja sen yhteisöllisen kehittämisen otteella taata alueellisesti yhdenvertaiset nuorten tieto- ja neuvontapalvelut kaikille nuorille? Dialogilla ja laadukkaalla vuorovaikutuksella mahdollistetaan eri toimintakulttuureista tulevien toimijoiden tiedon ja osaamisen kohtaaminen. Yhteisöllinen dialogi sitouttaa osallistujat toimintaan. Toimijoille syntyy kokemus, että heitä kuullaan ja heidän osaamistaan ja mielipiteitään arvostetaan. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman strategisiin tavoitteisiin ja niiden toteuttamiseksi asetettuihin toimenpiteisiin voidaan osaltaan vastata nuorten tieto- ja neuvontatyön aluekoordinoinnilla. Sillä on mahdollisuudet taata nuorille suunnatut yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset tiedon, ohjauksen ja neuvonnan palvelut. Oikea-aikaisella, luotettavalla, ymmärrettävällä ja sovellettavalla tiedolla lasten ja nuorten osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja arjenhallintaa voidaan parantaa. Laadukkaat matalan kynnyksen lähipalvelut vaativat monialaista ja -ammatillista yhteistyötä, ammatillista tukea sekä työkäytäntöjen ja toiminnan uudelleentarkastelua. Aluekoordinoinnin yhteisöllisen kehittämisen prosessi vaatii kaikilta mukana olevilta tahoilta sitoutumista kehittämiseen. Sitoutuminen tapahtuu tiedon avulla. Ymmärrys tavoitteiden merkityksestä laajemmassa nuorisotyön kontekstissa vaatii tietoa ja tiedon sisäistämistä. Tietoa tulee saada, mutta myös jakaa. Toimijoiden roolit ja vastuut kehittämisessä tulee olla selvät. Aluekoordinoinnin yhteisöllisen kehittämisen prosessi tarvitsee toteutuakseen pitkäkestoisen, hitaasti etenevän kehittämisen kaaren, jossa toimijat ovat innostuneita ja motivoituneita kehittämiseen. Myös hiljainen tieto tulee tehdä näkyväksi ja rohkeus astua pois työn mukavuusalueilta on yhteisöllisen kehittämisen edellytys. Aluekoordinoinnin avulla nuorisotyöntekijöiden tietotaitoa ja osaamista voidaan vahvistaa koulutuksen, tietotaidon jakamisen ja viestinnän avulla. Työn tarkastelu

28 28 yhteisöllisesti avaa uusia näkökulmia työn ja palveluiden kehittämiselle. Pilottihankkeen yhteisöllisen kehittämisen mallin katsottiin tuoneen tuoreutta ja uudenlaista ymmärrystä työn tekemiseen. Jos alueita halutaan kehittää vetovoimaisiksi ja nuoria houkutteleviksi, on nuorisotyöntekijöiden osaaminen, ammattitaito ja tietopääoma otettava kehittämisen välineeksi. Tämä vaatii nuorisotyöntekijöiltä ammatillista kypsyyttä ja asennetta laajentaa yhteistoiminnallisuuden kenttää ulos nuorisotyön kentiltä. Nuorisotyöntekijöiden tulee ymmärtää nuorisotyön ja -politiikan laajat merkitykset sekä toimintakentät. Nuorisotyöntekijöiden taustaorganisaation ja esimiesten antama tuki yhteisöllisyyden kehittämiseen on kehittämishankkeiden kannalta merkittävä. Haasteita aluekoordinoinnin käyttöönotossa sekä soveltamisessa tulevat olemaan erilaisten työkulttuurien ja työtapojen kohtaaminen. Sen käyttöönottoa edistäisi yhteinen toimintakulttuuri ja ymmärrys yhteisöllisen kehittämisen merkityksestä. Yhteisen toimintakulttuurin syntyminen pohjautuu ymmärrykselle ja hyväksynnälle työkulttuurien monimuotoisuudesta, tuoden samalla työyhteisöön rikkautta. Näistä lähtökohdista toimijat luovat oman työkulttuurinsa yhteisöllisen prosessin kautta. Toimijoiden on kuljettava yhteinen matka, jos pysyvää rakenteellista muutosta halutaan nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden saatavuuden ja niiden laadun varmistamiseksi.

29 29 6. Aluekoordinointimallin kehittämisen näkökulmia Yhteisölliset kehittämisen prosessit tulevat olemaan aluekoordinoinin kehittämisen jatkumon tae. Pelkkä malli tai rakenne ei riitä. Nuorisotyöntekijöiden on tarpeellista ymmärtää yhteisöllisen kehittämisen merkitys ja tavoitteet sekä soveltaa niitä käytäntöön nuorten tieto- ja neuvontatyön ja -palveluiden kehittämiseksi. Aluekoordinoinnin suunnittelu- ja kehittämistehtävä Nuorten tieto- ja neuvontatyön kehittämiskeskus Koordinaatille on asetettu opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Paineet ja viestit muutoksen tarpeesta ovat tulleet kentältä erilaisina strategiaehdotuksina sekä visioina. Viestit on välitetty opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoasioista vastaaville virkamiehille. Tämä tieto on tärkeä aluekoordinoinnin kehittämisessä. Se kertoo siitä, että kentän toimijoilla on motivaatio ja tarve kehittää työmuotoa yhdessä. Motivaatio ja tarve tulee aluekoordinoinnin kautta kanavoida yhteisöllisen kehittämisen voimavaraksi. On tärkeää, että aluekoordinointi nähdään toimijoiden keskuudessa myös konkreettisena toimenpiteenä toteuttaa Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman strategisia tavoitteita ja painopisteitä ja eurooppalaisten nuorten tieto- ja neuvontatyön suosituksia. Tarkista, että nämä asiat ovat kunnassasi kunnossa kehotetaan nuoria heille suunnatussa Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman julkaisussa. Yksi näistä tarkistettavista asioista on, onko kunnassa saatavilla nuorten tieto- ja neuvontapalvelut. Nuorilla on oikeus tietoon ja kuntien toimijoilla on paitsi velvollisuus, myös oikeus sitä heille antaa. Jotta näin tapahtuisi, tarvitaan yhteisöllisyyttä ja yhteisöllistä kehittämistä nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden saatavuuden varmistumiseksi (Nuora 2012, 7). Nuorten osallistuminen heille suunnatun tiedon sisällön, välineiden ja politiikan kehittämisessä tulee nostaa vahvasti esille osana nuorten tieto- ja neuvontatyön paikallisten ja alueellisten palveluiden yhteisöllistä kehittämistä. Vastuu tästä on kaikilla toimijoilla, jotka ovat aluekoordinointia kehittämässä ja toteuttamassa.

30 30 Aluekoordinoinnin jatkokehittelyn kannalta tärkeitä kehittämisen näkökulmia ovat seuraavat seikat: 1. Nuorten tieto- ja neuvontapalveluiden tarpeet ja välineet tulee ennakoida pidemmällä aikavälillä. 2. Positiivista yhteisöllistä kehittämistä tulee vahvistaa ja siirtää uusille toimijoille. 3. Teknologisten välineiden yhteisöllinen kehittäminen johtamisen ja aluekoordinoinnin työvälineeksi. 4. Mentoroinnin mahdollistaminen uusille nuorten tieto- ja neuvontatyötä tekeville. 5. Uusia toimijoita tulee perehdyttää koulutuksen ja julkaisutoiminnan avulla. 6. Aluekoordinoinnin jatkokehitystä varten tulee arvioida, toteutuuko kansallinen nuorten tieto- ja neuvontatyölle asetettu laatukriteeristö. 7. Aluekoordinoinnin käyttäjäkokemukset ja vaikuttavuus on arvioitava.

31 31 Lähteet Aaltonen, Kimmo (toim.) Nuorisolakiopas. Helsinki: Tietosanoma Oy. Arnkil, Robert, Spanger, Timo & Jokinen, Esa Hyvä vertaisoppiminen kuntatyön arjessa Acta Nro 196. (1. painos). Helsinki: Kuntaliitto. Bauman, Zygmunt Sosiologinen ajattelu. (2. painos): Tampere 1997: Osuuskunta Vastapaino. Gretchel, Anu & Kiilakoski, Tomi (toim.) Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2000-luvun alussa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 118. Grönstrand, Ritva (toimittaja) Kasvava aikuinen. Helsinki: Yleisradio Oy. Hiilamo, Heikki Ryhmätyö-lehti n:o 4/2011. Ryhmätyö ry. Helsinki. Kurki, Leena Sosiokulttuurinen innostaminen. Muutoksen pedagogiikka. Tampere: Osuuskunta Vastapaino. Määttä, Mirja & Komonen, Pauli Lapsi- ja nuorisopolitiikan neuvotteleva ohjaus valtionhallinnossa. Kehittämisohjelman ( ) valmistelu lausunnon antaneiden tahojen näkökulmasta. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 42. Nuora Nuorisotalkoot - Opas kuntapäättäjille. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisuja 2012: Julkaisuja 6. Lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö/kulttuuri-, liikuntaja nuorisopolitiikan osasto. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisuja 2012: Julkaisuja 9. Toiminta- ja taloussuunnitelma Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. Paasivaara, Leena & Nikkilä, Juhani Yhteisöllisyydestä työhyvinvointia (1. painos). Helsinki: Kirjapaja.

32 32 Parviainen, Jaana (toim.) Kollektiivinen asiantuntijuus. Tampere: Tampereen yliopistopaino Oy-Juvenus Print. Toikko, Timo & Rantanen, Teemu Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Tampere University Press. Ylikoski, Kirsti & Ylikoski, Martti Työyhteisö muutosmurroksessa. Ihmisyys muutoksen kohtaamisessa ja johtamisessa. (5. uudistettu painos 2009). Helsinki: Työturvallisuuskeskus TTK.