Tukesille uudet verkkosivut 2/2007

Transkriptio

1 2/2007 Tukesille uudet verkkosivut Tukesin täysin uusittu verkkosivusto avattiin kesäkuun alussa. Sivuston ulkoasu on uusittu, samoin suurin osa sisällöstä. Uusilla sivuilla on myös runsaammin tietoaineistoa uudella tavalla ryhmiteltynä. Sivuston toimialakohtaiset sisällöt vastaavat Tukesin prosessien mukaista elinkaariajattelua. Asiakkaan on nyt helpompi löytää itseään kiinnostava tieto riippuen siitä tarvitseeko hän esim. maahantuojalle vai valmistajalle suunnattua tietoa. Toimialojen asiat löytyvät elinkaariajattelun mukaisesti alkaen suunnittelusta ja päätyvät kunnossapitoon sekä käytöstä poistoon. Tietopalvelut -osiosta löytyvät Tukesin materiaalit, mm. tiedotteet, Tukes-ohjeet, esitteet, julkaisut, lomakkeet, kalvosarjat ja kuvapankki. Aineistot ovat vapaasti käytettävissä esimerkiksi opetus- tai luentotarkoituksiin. Tiedotteet -sivulla käyttäjä voi entistä helpommin rekisteröityä tiedotteiden tai Tukes-ohjeiden jakelulistalle. Sähköpostilinkin saa halutessaan vain tietyn toimialan uusista julkaistuista tiedotteista tai ohjeista. set toimivat kuten ennenkin ja niitä kehitetään edelleen. Ensi vuoden alussa julkaistaan sähkön käytönjohtaja -rekisteri sekä uusittu tutkintorekisteri. Vuoden lopulla julkaistaan myös uusi KEMU-tietojärjestelmä. KEMU toimii kemikaalilaitoksia ja niille tehtyjä valvontatoimenpiteitä koskevana tietovarastona, jossa on Tukesin ja aluepelastuslaitosten tarvitsemat tiedot. Tukesin sivustolta löytyy paljon erillistä tietoaineistoa, joka on käytön helpottamiseksi tehty omiksi sivuikseen. Uusin erillissivusto on kesällä lanseerattu Sähköpalot hallintaan, joka sisältää runsaasti kuva- ja videomateriaalia sekä kalvosarjoja opetuskäyttöön. Erillissivustoja löytyy myös mm. ilotulitteista, kodin sähköturvallisuudesta sekä jalometallituotteista. Teemme syksyn aikana verkkokyselyn asiakkaille uuden sivuston toimivuudesta. Palautetta toivotaan paljon, sillä sen avulla pystymme edelleen kehittämään sivustoamme entistä paremmaksi. Paljon käytetyt Tukesin lomakkeet muutetaan sähköisiksi seuraavassa kehitysvaiheessa. Rekisterisovelluk- TURVATEKNIIKAN KESKUS Tarja Vänskä, tiedottaja Tukes-katsaus 2/2007

2 KEMU-tietojärjestelmä käyttöön KEMU on Tukesin tietojärjestelmä vaarallisia kemikaaleja käyttävistä laitoksista. Sinne tallennetaan toiminnanharjoittajien tietojen lisäksi käsitellyt luvat ja tarkastuspöytäkirjat sekä laitosten turvallisuustason arvioinnit. Sähköpaloista laaja aineistopaketti netissä Sähkölaitteet ja niiden väärä käyttö aiheuttavat Suomessa vuosittain reilusti yli tuhat tulipaloa. Sähköpalojen osuus kaikista rakennuspaloista on noin kolmannes. Sähköpalojen syitä on tutkittu viime vuosina Tukesin laajassa tutkimusohjelmassa ja tutkimustietoa on hyödynnetty aktiivisesti palojen ennaltaehkäisyä edistävässä turvallisuusviestinnässä. Tukes on koostanut kaikki sähkölaitepaloja koskevat viestintä- ja koulutusaineistot yhteen aineistopakettiin ja tuottanut samalla uutta aineistoa, kuten turvallisuuskoulutukseen tarkoitettuja videoita. Aineisto on julkaistu Sähköpalot hallintaan -verkkokoko- Tukesille uusi johtokunta Valtioneuvosto asetti Tukesille johtokunnan toimikaudeksi Sen puheenjohtajaksi nimettiin johtaja Aimo Kastinen Kemianteollisuus ry:stä ja varapuheenjohtajaksi teollisuusneuvos Matti Oivukkamäki kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Johtokunnan muut jäsenet ovat ylijohtaja Seppo Ahvenainen Tukesista, toimitusjohtaja Tarja Hailikari Suomen Sähkötukkuliikkeiden Liitosta, verkkonaisuudessa osoitteessa fi/sahkopalot. Verkkopaketista löytyvät videot, kalvosarjat, julkaisut ja oppaat, laaja kuvapankki sekä interaktiivisia osioita. Sivustolla on esimerkiksi Testaa tietosi -kysymyksiä sekä Etsi sähköiset paloriskit flash-animaatio, jossa voi perehtyä asunnon sähköisiin paloriskeihin. Aineistopaketissa julkaistut aineistot ovat käytettävissä erilaisissa turvallisuuskoulutuksissa, viestintäkampanjoissa, koulutuspaketeissa yms. tarkoituksissa. Willy Toiviainen, viestintäpäällikkö johtaja Pirkko Kiiski Jyväskylän Energia Oy.stä, päälakimies Timo Koskinen SAK:sta ja henkilöstön edustajana suunnittelija Tarja Valvisto Tukesista. Kastinen, Ahvenainen ja Koskinen kuuluvat myös nykyiseen johtokuntaan, jonka toimikausi päättyi 31. lokakuuta. Järjestelmä otetaan käyttöön joulukuussa Samassa yhteydessä myös Tukesin asiakkaat voivat tehdä lupa- ja ilmoitushakemuksensa sekä neuvontapyyntönsä kotisivuilta löytyvillä sähköisillä lomakkeilla. Pelastuslaitokset ovat tehneet Tukesin kanssa sopimuksen KEMU:n yhteiskäytöstä. Sopimuksen perusteella ne pääsevät tutustumaan ja käyttämään vapaasti järjestelmää haluamassaan laajuudessa. Lisäksi pelastuslaitokset voivat siirtää sähköisesti kemikaalikohteen tietoja rekisteriin, eikä niiden enää tarvitse lähettää käsittelemiään vaarallisten kemikaalien toimijoiden tekemiä ilmoituksia paperisena Tukesin luparekisteriin. KEMU-tietojärjestelmä hyödyttää Tukesin ja pelastuslaitoksen asiantuntijoiden valvonnan suunnittelua sekä parantaa viranomaisten välistä tiedonkulkua. Se toimii parhaimmillaan Tukesin ja pelastuslaitosten yhteisenä turvallisuusvalvonnan työkaluna. Mirja Palmén, ylitarkastaja asetettiin nyt rakenteeltaan samanlaiseksi kuin edellinen johtokunta oli, eli siihen kuuluu kolme elinkeinoelämän edustajaa Turvatekniikan keskuksen edustamilta toimialoilta sekä yksi työntekijäjärjestöjen ja kauppa- ja teollisuusministeriön edustaja. Turvatekniikan keskuksesta annetun asetuksen mukaan johtokuntaan kuuluvat keskuksen ylijohtaja sekä enintään kuusi muuta jäsentä. Johtokunta Tukes-katsaus on Turvatekniikan keskuksen julkaisu teknisen turvallisuuden ja luotettavuuden ajankohtaisista asioista. Turvatekniikan keskus (Tukes) on viranomainen, jonka toimialoja ovat mm. kemikaali-, painelaite- ja sähköturvallisuus, pelastustoimen laitteet, CE-merkityt rakennustuotteet sekä mittaamisvälineet ja jalometallituotteet. Tukes-katsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Tutustu myös Tukesin Internet-palveluun, Julkaisija: Turvatekniikan keskus PL 123, Helsinki, puhelin , faksi , Internet: sähköposti: Päätoimittaja Willy Toiviainen, toimitussihteeri Paula Kuusio. Taitto: MacAD Oy, Paino Libris Oy, Helsinki ISSN Tukes-katsaus 2/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

3 Tukesin graafinen ilme uudistuu Tukes saa uuden logon ja graafisen ilmeen. Uusi logo korvaa aiemman yhteisötunnuksen, joka koostui tunnuskuvasta ja logotekstistä. Uudistuksen yhteydessä muutamme myös lyhennenimemme kirjoitusasun, muodosta TUKES muotoon Tukes. Vanhasta yhteisöilmeestä tuttu oranssi väri pysyy Tukesin tunnusvärinä. Näin graafinen perusilme pysyy melko tuttuna. Lisävärejä ovat sininen ja harmaa/musta. Uusi graafinen ilme otetaan käyttöön vuoden 2007 lopussa. Onnettomuuskatsaus 2006 Tukes julkaisee vuosittain tilastot toimialojen onnettomuuksista ja vaaratilanteista. Vuoden 2006 onnettomuuskatsaus on saatavilla laajana julkaisuna: TUKESin toimialan onnettomuudet 2006 (verkkoversio) sekä esitemuotoisena tiivistelmänä: Onnettomuuskatsaus Keräämme tietoja seuraavien toimialojen onnettomuuksista: vaaralliset aineet (prosessiteollisuus, vaarallisten kemikaalien teollinen käsittely, varastointi ja kuljetus, kaasu, räjähteet, ilotulitteet), painelaitteet, sähkö ja hissit sekä kaivokset. Tilastot on koostettu Tukesin ylläpitämän vaurio- ja onnettomuusrekisteri VARO:n tiedoista. VARO-rekisteri on käytettävissä myös verkossa varo.tukes.fi. vaaratilannetta. Onnettomuuksissa kuoli 28 henkilöä, joista 24 sähkölaitteiden aiheuttamissa paloissa. Sähkötapaturmissa kuoli kolme ja nestekaasulaitteiston aiheuttamassa palossa yksi henkilö. Kaisa Heinsalmi, turvallisuusinsinööri Onnettomuuskatsaus esitteen tilaukset: Metrologiakokous Kiinassa Tukesin toimialoilla rekisteröitiin viime vuonna 344 onnettomuutta ja 104 TURVATEKNIIKAN KESKUS Tukes ja Mikes osallistuivat Kiinan Shanghaissa OIML-järjestön metrologiakokoukseen lokakuussa. OIML ( on 1955 perustettu lakisääteisen metrologian kansainvälinen järjestö, johon kuuluu 60 valtiota ja 48 liitännäisjäsentä. Kokousta edelsi suomalaiskiinalainen tapaaminen, jossa valmisteltiin Tukesin, Mikesin ja kiinalaisten vastinvirastojen kanssa solmittavia uusia yhteistyösopimuksia. Sopimusosapuolia olisivat mm. SESA, joka vastaa Kiinassa ministeriön osana mm. painelaitteiden, hissien ja monien muiden laitteistojen säädöksistä ja valvonnasta. Yhteistyöhön liittyen Shanghaissa sovittiin seminaarin järjestämisestä Suomessa syksyllä Tuomo Valkeapää, yli-insinööri Tukes-katsaus 2/2007

4 Öljysäiliön kunnosta kannattaa huolehtia Tarkastukset ovat tärkeä osa säiliön kunnossapitoa Tärkeillä pohjavesialueilla maanalaisten öljysäiliöiden tarkastus on pakollista, ja se on tehtävä ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluttua säiliön käyttöönotosta. Pohjavesialueiden ulkopuolella sijaitsevien maanalaisten säiliöiden tai vanhojen sisäsäiliöiden tarkastus ei ole pakollista. Säiliöt on kuitenkin sijainnista riippumatta suositeltavaa tarkastuttaa ja puhdistuttaa lakisääteisten tarkastusten tapaan. Monissa kunnissa ympäristönsuojeluohjeet edellyttävät sitä. Määräajoin tehtävä tarkastus varmistaa öljylämmitysjärjestelmän turvallisuuden ja estää öljyvahinkoja ja vuotoja. Tarkastuksessa varmistetaan, että öljysäiliön käyttö on turvallista ja säiliö laitteineen on pidetty asianmukaisessa kunnossa. Kiinteistön öljylämmityslaitteisto vaatii hyvää huoltoa ja kunnossapitoa niin kuin muutkin laitteet ja järjestelmät. Öljysäiliöön kertyy ajan mittaan kosteutta ja epäpuhtauksia, jotka saattavat syövyttää säiliön vaippalevyä. Kun säiliötä ei tyhjennetä ja puhdisteta vuosiin, voi säiliön seinämä syöpyä niin, että öljyä alkaa vuotaa ympäristöön. Myös ympäröivä maaperä voi aiheuttaa säiliöön ulkopuolista syöpymää, jos säiliön ulkopinnan korroosiosuojaus on puutteellista. Rikkoutunut säiliö tai huonokuntoinen asennus aiheuttaa öljyvuodon maaperään. Saastuneen maaperän puhdistus on vaikeaa, aikaavievää ja aiheuttaa kustannuksia, sillä pahimmassa tapauksessa saatetaan koko kiinteistö joutua purkamaan. Lämmitysöljyä varastoidaan Suomessa n öljysäiliössä. Säiliöt voidaan sijoittaa maan alle, maan päälle tai sisätiloihin. Rakennuksissa oleva säiliö sijoitetaan suoja-altaaseen. Säiliöt voivat olla teräksisiä tai muovisia. Vanhat maanalaiset säiliöt ovat riski pohjavesialueella. Öljysäiliön kunnosta ja mahdollisista öljyvahingoista vastaa aina kiinteistön omistaja. Vahingon sattuessa omistaja voi joutua kalliiden puhdistustöiden maksajaksi. Puhdistustyöt tulevat aina monta kertaa kalliimmiksi kuin säiliön säännölliset huoltotoimenpiteet. Vakuutus ei välttämättä korvaa aiheutettua ympäristövahinkoa, jos öljysäiliötä ei ole koskaan tarkastettu ja säiliön kunnosta ei ole muutenkaan huolehdittu. Tukes-katsaus 2/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

5 Osmo Säisän vastuulla on öljysäiliöiden tarkastusliikkeiden valvonta. Tukes valvoo tarkastustoimintaa Pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt saa tarkastaa vain Tukesin hyväksymä tarkastusliike. Liikkeitä on tällä hetkellä 65 ja uusia hyväksytään 2-3 kpl vuodessa. Luettelo tarkastusliikkeistä yhteystietoineen on saatavilla Tukesin Internet-sivuilta Sieltä löytyvät myös tarkastuksia koskevat säädökset. Mitä tarkastuksessa tapahtuu? Öljysäiliön kuntoa ei voi arvioida luotettavasti pelkällä silmämääräisellä katselmuksella, vaan säiliö joudutaan tyhjentämään öljystä ja puhdistamaan huolellisesti, jotta sisäpinta saadaan tutkittua ja mahdolliset syöpymäkohdat löydetään. Öljysäiliöstä imetään ensin puhdas öljy väliaikaiseen säilytykseen esim. säiliöauton tankkiin. Säiliön pohjassa oleva mahdollinen veden sekainen liete imetään pois ja säiliön sisäpinta puhdistetaan. Puhdistetun säiliön kunto tarkastetaan ensin silmämääräisesti, tarvittaessa myös vasaroiden ja ultraäänimittauksin. Sisäpuolen syöpymät löydetään yleensä tarkastuksissa, mutta maanalaisten säiliöiden ulkopuolen syöpymiä ei voi luotettavasti todeta kaivamatta säiliötä maasta. Lopuksi puhdas öljy palautetaan takaisin säiliöön, mikäli säiliö on kunnossa. Tarkastuksen tulosten perusteella säiliölle annetaan kuntoluokitus, jonka mukaan määräytyvät seuraava tarkastusajankohta ja tarvittavat toimenpiteet. Luokan A metallisäiliö on tarkastettava uudelleen viiden vuoden ja muu kuin metallisäiliö kymmenen vuoden välein. Luokan B säiliö on tarkastettava uudelleen kahden vuoden välein. Luokan C säiliö on poistettava käytöstä kuuden kuukauden kuluessa tarkastuksen suorittamisesta, jollei palo/ pelastusviranomainen erityisistä syistä anna poiketa tästä. Luokan D säiliö on poistettava käytöstä välittömästi. Tarkastusliikkeisiin tehdään myös valvontakäyntejä, joilla selvitetään liikkeen toimintaedellytyksiä. (Onko liikkeellä esim. tarvittava kalusto, työkalut ja tarkastusvälineet.) Valvontakäyntejä on tehty tähän mennessä 55 tarkastusliikkeeseen. Valvonnan seurauksena on vuosien aikana n. 40 öljysäiliöiden tarkastusliikelupaa peruttu eri syistä TURVATEKNIIKAN KESKUS Tukes-katsaus 2/2007

6 Tarkastuksesta tehdään pöytäkirja, josta yksi kappale toimitetaan paikkakunnan pelastusviranomaisille, yksi annetaan asiakkaalle ja yksi jää tarkastuksen tehneelle liikkeelle. Tarkastusliike merkitsee säiliön kuntoluokan ja mittaustulokset tarkastuspöytäkirjaan. Sinne merkitään myös seuraavan määräaikaistarkastuksen ajankohta. Säädösten mukaisessa säiliössä on arvokilpi, josta selviää säiliön ikä ja hyväksymistiedot. Jos tällaista kilpeä ei ole, säiliö on todennäköisesti erittäin vanha. Säiliötietoja voi tarkastaa myös edellisten tarkastusten pöytäkirjoista. Ne kannattaa aina pitää hyvässä tallessa. Yli 30 vuotta vanhat säiliöt ovat todellinen turvallisuusriski Tavallisesti öljysäiliö kestää noin vuotta sijoituspaikasta ja olosuhteista riippuen. Yli 30 vuotta vanhat teräksiset paikan päällä hitsatut säiliöt ovat riski erityisesti pohjavesialueella. Korroosio on saattanut syövyttää säiliön salakavalasti huonoon kuntoon. Näiden säiliöiden tarkastuttaminen on erittäin suositeltavaa. Mikäli säiliö on todella huonossa kunnossa, se kannattaa vaihtaa uuteen. Huonokuntoinen tarkastamaton öljysäiliö on vakava turvallisuus- ja ympäristöriski. Öljyvahingon vaaraa lisäävät: puuttuva tai rikkinäinen ylitäytönestin uudempia malleja heikommat 1960-luvun tai 1970-luvun alun kanttimalliset säiliöt. pienten säiliöiden (alle 5000 l) ahtaat ilmaputket, joiden läpimitta on täyttöputken läpimittaa pienempi. ilmaputkessa oleva mekaaninen täyttöhälytin eli vihellin viallinen tai rikkoutunut öljysäiliön ilmaputki hapan maaperä. Tukes-katsaus 2/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

7 Säiliöiden tarkastusliikkeillä riittää töitä Kuljetus Team Virtanen Oy on yksi Uudenmaan alueella toimivista öljysäiliöiden tarkastusliikkeistä. Se on perheyritys jossa työskentelee 10 henkilöä. Öljysäiliöiden tarkastuksia tehdään vuodessa n Lisäksi tarkastetaan isoja teollisuussäiliöitä muuallakin Suomessa. Pohjavesialueella maanalaisten säiliöiden tarkastukset ovat pakollisia 10 vuoden kuluttua käyttöönotosta, muut tarkastuksen ovat vapaaehtoisia. Kuinka suuri osa tekemistänne tarkastuksista on vapaaehtoisia ja kuinka suuri osa pakollisia? Ennen suurin osa oli vapaaehtoisia, mutta nyt kun kunnat ovat tiukentaneet määräyksiä ja valvontaa, niin pakolliset ovat lisääntyneet. Pitäisikö mielestänne kaikki maanalaiset säiliöt tarkastaa säännöllisesti? TURVATEKNIIKAN KESKUS Ehdottomasti ja kaikki yli 35 vuotta vanhat metallisäiliöt tulisi poistaa. Myös vanhat metalliset sisäsäiliöt tulisi tarkastaa säännöllisesti. Kumpi on parempi, maanalainen vai maanpäällinen säiliö? Riippuu säiliön materiaalista. Mutta kyllähän maanpäällistä säiliötä on helpompi tarkastella etenkin ulkopuolisilta vaurioilta. Liittyykö öljysäiliöiden tarkastuksiin joitakin alueellisia ongelmia? Lähinnä ongelma on kun eri kuntien ympäristösuojeluohjeet ovat erilaisia. Ne pitäisi ehdottomasti olla yhdenmukaiset. Onko tarkastettavien joukossa paljon hyvin huonokuntoisia säiliöitä? Huonokuntoisten määrä kasvaa koko ajan kun metallisäiliöiden keski-ikä kas- vaa. Suurin riski on vanhat maanalaiset metallisäiliöt, joiden ulkopuolista kuntoa ei voida todeta. Teettekö myös säiliöiden korjauksia? Hyvin vähän. Joitain pieniä hitsaustöitä sisäsäiliöihin on tehty. Millaisia ongelmia tarkastuksilla on ollut? Onko joskus ollut mahdotonta päästä säiliön sisälle? Suurimmat ongelmat ovat yleensä maanalaisten säiliöiden ahtaat huoltokaivot. Niissä saattaa olla vettä säiliön kannen päällä tai maa-aineksia. Välillä kaivon rengas on asennettu osittain säiliön kannen päälle, jolloin se on jouduttu kaivamaan kokonaan pois. Ja sisäsäiliössä on välillä katon / seinän ja säiliön kannen välissä niin vähän tilaa, että siitä ei pääse sisälle. Mutta on erittäin harvinaista että säiliöön ei mahduttaisi sisälle. Ovatko säilöissä yleensä arvokilvet näkyvillä? Harvoin Tietävätkö asiakkaat säiliön iän? Ei aina. Onko aiemmista tarkastuksista papereita tallessa? Toisilla asiakkailla on ja toisilla ei, mutta mikäli säiliö on meidän tarkastama, niin meillä on tallessa kaikkien meidän asiakkaiden tarkastuspöytäkirjat. Mitä mieltä olette, onko yli 30 vuotta vanha säiliö vaihdettava uuteen? Mikäli kyseessä on maanalainen metallisäiliö niin ehdottomasti, sisäsäiliöt ja muovisäiliöt riippuen säiliön kunnosta. Kumpi on parempi muovinen vai terässäiliö? Muovinen ehdottomasti, sillä se ei syövy. Haastateltavat: Hemmo ja Tomi Virtanen, Kuljetus Team Virtanen Oy:stä Osmo Säisä, turvallisuusinsinööri, Paula Kuusio, tiedottaja Tukes-katsaus 2/2007

8 Turva-automaatio toiminnallisen turvallisuuden varmistajana noudattaminen. Toteutuksen riittävyys suunniteltuun tehtävään nähden tulee osoittaa vaiheittain, jotta lopputulos on sovelluskohtaisesti kelvollinen ja se täyttää sille kohdistuvat vaatimusmäärittelyssä asetetut vaatimukset. Yhteistä turva-automaatiojärjestelmille on se, että turvallisuuden osoittaminen ja arviointi ei onnistu yksinkertaisin mittauksin tai tarkastuksin, toisin kuin usein rakenteellisen turvallisuuden. Perinteiset tarkastusmenettelyt eivät siten ole riittäviä, sillä ohjelmistoihin ja elektroniikkaan perustuvien järjestelmien luotettavuuden arviointi ja vikaantumismekanismien tunteminen edellyttää kokonaisvaltaisempaa tuntemusta sovelluksesta. Mika Kaijanen Turva-automaatio on yksi tärkeä varautumismenetelmä prosessiteollisuuden toiminnallisen turvallisuuden varmentamisessa. Toiminnallisella turvallisuudella tarkoitetaan kokonaisturvallisuutta, joka riippuu järjestelmien ja laitteiden oikeasta ja oikea-aikaisesta toiminnasta. Laitteista tai järjestelmistä ei saa aiheutua vahinkoa tai vaaraa koko suunnitellun elinkaaren aikana ja niiden käyttöönottoon sekä määräaikaistarkastuksiin liittyy velvoite osoittaa riittävyys tunnistettuihin riskeihin nähden. Toiminnallinen turvallisuus on riittävää silloin, kun myös turvallisuuteen liittyvät järjestelmät toimivat luotettavasti ja ennakoidusti - siten, kuin niiden on tarkoitettukin toimivan. Teknisten järjestelmien (sähköinen, elektroninen tai ohjelmoitava elektroninen) toiminnallista turvallisuutta koskeva standardi IEC sisältää toiminnallisen turvallisuuden varmistamiseen liittyviä vaatimuksia ja sovelluksien yleisiä ohjeita - mikäli sovellusalueelle tai tuotteelle ei erikseen ole olemassa standardeja. Standardin mukaiset menettelyt ovat usein riittäviä myös direktiivien mukaisessa olennaisten turvallisuusvaatimusten täyttämisessä, ja sitä voidaan pitää alalla vallitsevana hyvänä käytäntönä. Turvaautomaation toteuttamiseen liittyviä standardeja on ollut käytettävissä jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleenkin niiden käyttö kuitenkin rajoittuu lähinnä turvallisuuden kannalta edelläkävijäyrityksiin, joissa standardeja sovelletaan luontevasti turvallisuuden toteuttamisessa. Jotkut yhteisöt ja yritykset ovat esimerkillisesti kehittäneet myös omia sovellusohjeitaan, joita noudattamalla voidaan osoittaa ulkopuolisillekin hyvää ja edistyksellistä turvallisuudenhallintaa. Monissa yrityksissä kuitenkin edelleen tehdään vain se, mitä lainsäädäntö tai viranomaiset erikseen pyytävät. Turva-automaation toteuttamisessa keskeisimmät osa-alueet ovat toiminnallisen turvallisuuden järjestelmällinen hallinta sekä elinkaariajattelun Prosessilaitosten tai vaarallisten laitteiden suunnittelun yleinen periaate on, että riskit arvioidaan ja niihin varaudutaan riskin edellyttämällä tasolla. Mitä vaarallisempi on prosessi, sitä enemmän luotettavuutta on vaadittava riskinvähennykseltä (esim. turva-automaatiolta) ja järjestelmien riittävyyden osoittamiselta. Jos turvatarkasteluissa esimerkiksi todetaan, että lämpötilan noususta voi olla seurauksena vakava onnettomuus (eksotermisiä reaktioita, paineen nousu jne), on harkittava tarvitaanko perusautomaation tai muiden järjestelmien lisäksi erillinen turva-automaatiojärjestelmä ja kuinka luotettava kyseisen riskin vähennyksen tulisi olla. Oleellista on tarkastella riskien poistoon liittyviä kriittisiä laitteita tai järjestelmiä: Miten niiden luotettavuus on varmistettu ja miten kyetään osoittamaan niiden riittävyys? Tukesin toimialueeseen kuuluu mm. prosessiteollisuuden painelaitteisiin sekä vaarallisten kemikaalien käsittelyyn liittyviä sovelluksia, joissa turva-automaatio on nykyisin yksi tärkeimmistä varautumismenetelmistä toiminnallisen turvallisuuden saavuttamisessa sekä varmentamisessa. Tukes julkaisee vuoden lopulla oppaan, jossa kuvataan turva-automaatiojärjestelmien arvioinnin ja hyväksymisen viranomaismenettelyjä prosessiteollisuudessa. Oppaan tavoitteena on tarjota tietoa erityisesti yritysten tuotannosta ja turvallisuudesta vastaaville henkilöille ja vastata kysymyksiin: Mitä pitää huomioida hankittaessa turva-automaatiojärjestelmä ja miten varmistetaan järjestelmän riittävyys? Oppaan tärkeänä tavoitteena on myös luoda pelisääntöjä viranomaisten ja tarkastuslaitosten menettelyille ja siten yhdenmukaistaa käytäntöjä. Mika Kaijanen, ylitarkastaja Tukes-katsaus 2/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

9 Kemikaalilaitosten tarkastuksia harvennettu riskiperusteisesti Tukesin valvontakohteena on 700 vaarallisten kemikaalien laajamittaista käsittelyä ja varastointia harjoittavaa laitosta. Laitoksiin on tehty tarkastuksia seuraavin määräajoin: - kerran vuodessa on tarkastettu laitokset, jotka tekevät turvallisuusselvityksen - kerran kolmessa vuodessa on tarkastettu laitokset, jotka laativat toimintaperiaateasiakirjan - kerran viidessä vuodessa muut laajamittaiset laitokset. Tukesin uuden strategian mukaan toimintaa suunnataan entistä enemmän riskiperusteisesti; ts. valvonta keskitetään niihin kohteisiin, joissa riskit ovat suurimmat. Vastaavasti valvontakäyntejä voidaan harventaa niissä kohteissa, joissa riskit ovat pienemmät. Kuva 1. Arviointimalli Laitosten tarkastuksilla on käytetty arviointimallia, jonka mukaan laitoksille on annettu pisteitä asteikolla 0-5. Näistä taso 3 on OK ja siitä alle menevissä on merkittäviä kehittämisalueita (taso 2), selviä puutteita (taso 1) ja vakavia säädösten laiminlyöntejä (taso 0). 5-tasolla laitos on jo ennakoiva kehittäjä ja tasolla 4 on hyviä käytäntöjä. Arviointitulokset vaikuttavat tarkastustaajuuteen Kemikaalilaitoksia on arvioitu määräaikaistarkastuksilla kolme vuotta. Myös toiminnanharjoittajille kerrotaan nykyisin arvioinnissa saadut pisteet. Arviointitulokset muodostavat osan Tukesin indikaattorijärjestelmästä, jolla seurataan turvallisuuden kehittymistä. Lisäksi niitä käytetään toiminnan riskiperusteiseen suuntaamiseen; valvontakohteen määräaikaistarkastuksia voidaan harventaa, jos sen arviointituloksien keskiarvo on yli 3, eikä mistään yksittäisestä arviointikohdasta ole alle 3. Hyvien arviointitulosten lisäksi täytyy kohteella olla käytössään selkeät turvallisuusmittarit, eikä siellä saa olla tapahtunut vakavaa onnettomuutta. TURVATEKNIIKAN KESKUS Anne-Mari Lähde toimii prosessiturvallisuusryhmän vetäjänä. Tukes-katsaus 2/2007

10 Vuonna 2006 määräaikaistarkastuksissa arvioitiin 176 tuotantolaitosta. Kaikkien laitosten arviointikeskiarvo oli 2,8. Turvallisuusselvityslaitosten arviointituloksen keskiarvo oli 3,0, toimintaperiaatelaitosten 2,9 ja lupalaitosten 2,6. Arviointien tulokset vuosina ovat alla olevassa kuvassa (2). Arviointitulokset 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0, Lupa MAPP TS Kuva 2. Arviointitulokset vuosina lupa-, toimintaperiaate (MAPP) ja turvallisuusselvityslaitoksissa (TS) Tällä hetkellä 45 turvallisuusselvityslaitoksen määräaikaistarkastuksen tarkastusväliä on pidennetty, pääasiassa joka toinen vuosi tapahtuvaksi. Turvallisuusselvityslaitoksia on 125, laitokset ovat suurteollisuudesta (sellu- ja paperitehtaat, voimalaitokset, kemiantehtaat) melko pieniin pintakäsittelylaitoksiin. Lisäksi joukkoon kuuluu muun muassa räjähdetehtaita sekä nestekaasu- ja satamavarastoja. Myös muutaman toimintaperiaatelaitoksen tarkastusväliä on pidennetty vuodella (normaalisti tarkastus joka kolmas vuosi). Joidenkin lupalaitoksien kohdalla huonot arviointitulokset ovat aiheuttaneet tarkastusvälin lyhentämisen (normaalisti 5 vuotta). Arviointitulokset turvallisuusindikaattoreina Vaikuttavuusindikaattoreiksi arviointikohdista on valittu merkittävän puutteellisiksi (arviointien keskiarvo alle 2 asteikolla 0-5) arvioitujen tuotantolaitosten määrän väheneminen, sekä hyväksyttävällä tasolla riskienhallinnassa (riskienhallinta vähintään 3 asteikolla 0-5) olevien tuotantolaitosten määrän kasvu. Alla olevassa kuvassa ovat nämä arviointitulokset kolmelta viime vuodelta. Viime vuonna merkittävästi puutteellisten laitosten määrä (arviointitulos alle 2) oli vähentynyt 6,4 % kaikista arvioiduista laitoksista (174 laitosta). Myös riskienhallintaa koskevat arviointitulokset ovat kehittyneet toivotulla tavalla, viime vuonna 60 %:lla tarkastetuista tuotantolaitoksista riskienhallinta oli arvioitu vähintään hyväksyttävälle tasolle Merkittävästi puutteelliset laitokset (arviointi k.a<2) Riskienhallinta hyväksyttävällä tasolla (arviointi väh. 3) Kuva 3. Turvallisuustaso tuotantolaitoksissa arviointien perusteella 10 Tukes-katsaus 2/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

11 Kemikaalilaitosten vahinkoindikaattorit Myös vahinkojen vähenemistä seurataan indikaattoreilla. Kemikaalilaitoksia koskee kaksi vahinkoindikaattoria : vakavien kemikaalivuotojen lukumäärän väheneminen ja prosessiteollisuuden onnettomuuksien väheneminen. Onnettomuudet Kuolleet Loukkaantuneet Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia ei kemikaalilaitoksissa kuitenkaan ole tapahtunut vuoden 2003 jälkeen ja myös loukkaantuneiden määrä on viime vuosina vähentynyt Tavoite Onko kemikaalilaitosten turvallisuus parantunut? Vakavat kemikaalivuodot Prosessiteollisuuden onnettomuudet Kuva 4. Vakavat kemikaalionnettomuudet ja prosessiteollisuuden onnettomuudet Sattuneiden vahinkojen kautta tarkasteltuna turvallisuustason kehitys kemikaalilaitoksissa ei näytä yhtä hyvältä kuin arviointien perusteella. Vakavat kemikaalivuodot lisääntyivät viime vuonna, tavoitteena on saada ne vähenemään alle 17. Myös prosessiteollisuuden onnettomuudet lisääntyivät viime vuonna, mutta pysyivät vielä vertailuksi otetun arvon alapuolella. Turvallisuusindikaattorit ovat väline turvallisuustason seurantaan ja Tukesin toiminnan ohjaamiseen. Edellä esitettyjen tulosten perusteella ei vielä voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä turvallisuustasosta. Myönteistä on kuolemaan ja loukkaantumiseen johtaneiden onnettomuuksien väheneminen ja arviointitulosten parantuminen erityisesti toimintaperiaatelaitoksilla. Välitön vaikutus arvioinnilla on ollut tarkastusväleihin. Arviointimallin avulla voimme systemaattisesti, läpinäkyvästi ja yhteismitallisesti tarkastella tuotantolaitosten turvallisuutta. Tarkastuksia voidaan kohdentaa riskiperusteisesti enemmän sinne, missä turvallisuusasiat ovat huonoimmin hoidettu. Anne-Mari Lähde, yli-insinööri TURVATEKNIIKAN KESKUS Tukes-katsaus 2/

12 Oikeudettomat sähköurakoinnit jatkuva turvallisuusongelma matalampi. Kiinni jäämisen pelko koetaan pienempänä kuin uudiskohteissa ja itse sähkötyökin on usein vähäinen. Usein jopa täysin ammattitaidoton henkilö saattaa ryhtyä laittomiin puuhiin, ja seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Tukesille ilmoitetuissa vakavimmissa tapauksissa sähkötyön teettäjä itse tai hänen perheenjäsenensä on saanut sähköiskun. Silloin kun oikeudettomasta työstä aiheutuu välitöntä vaaraa tai tapaturma, vähäinenkin sähkötyö johtaa Tukesin käsittelystä poliisitutkintaan. Poliisin esitutkinnasta tapaukset etenevät syyttäjän syyteharkintaan ja sieltä edelleen käräjäoikeuden käsittelyyn sähköturvallisuuslain rikkomuksena ja vaaran aiheuttamisena. Roger Kanervan mielestä laittomien sähkötöiden tekijät ja teettäjät eivät tunnista turvallisuusriskejä. Tukesin valvonnan kautta paljastuu joka vuosi urakoitsijoita, joilla ei ole laillista oikeutta tehdä sähkötöitä työkohteessa. Oikeudettomia urakoitsijoita jää kiinni kenttävalvonnassa, ilmoitusten perusteella ja dokumenttivalvonnan avulla. Saneeraus- ja korjaustöissä oikeudettomien sähkötöiden turvallisuusriskit ovat yleensä olleet suuremmat kuin uudiskohteiden osalta. Kynnys ryhtyä laittomuuksiin on saneerauskohteissa Poikkeuksellisen vakava esimerkkitapaus Pohjanmaalla oli saneerattu joulukuusta 2003 alkaen taloyhtiön 80 kerrostaloasuntoa myyntikuntoon. Huoneistoja hallinnut rakennuttaja oli teettänyt remontin ulkopuolisella urakoitsijalla kokonaisurakkana, joka sisälsi myös sähkötyöt. Alkuvuodesta 2006 Tukesiin tuli tieto, että useissa asunnoissa oli saatu sähköiskuja, ja että huoltomies oli käynyt korjaamassa asennukset kuntoon. Valvonnassa Tukes hyödyntää jakeluverkkoyhtiöiden sähkölaitteistorekistereitä. Rekistereistä saadaan tiedot jakeluverkkoon liitetyistä sähkölaitteistoista ja niitä sähköistäneistä urakoitsijoista. Jos urakoitsijatieto puuttuu tai esitetty urakoitsija ei löydy urakoitsijarekisteristä, asia johtaa jatkotoimenpiteisiin. Tämän valvonnan rajoituksena on se, että sillä pystytään valvomaan oikeudetonta sähkötyötä lähinnä uudiskohteiden osalta. Saneeraus- ja korjaustöiden osalta valvonta perustuukin yleensä ilmoituksiin. 12 Tukes-katsaus 2/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

13 Tarkastusten lopputuloksena oli, että 10 asunnon sähköasennukset olivat välitöntä hengenvaaraa aiheuttavassa kunnossa. Välitöntä vaaraa aiheuttivat lähinnä jännitteisiksi kytketyt pistorasioiden suojakoskettimet ja sähkölaitteiden rungot. Lisäksi 20 asunnossa pistorasioiden ja sähkölaitteiden suojamaadoitukset olivat jääneet kytkemättä, myös keittiöissä ja pesutiloissa, jotka ovat sähkön käytön kannalta erityisen riskialttiita. Täydellistä ammattitaidottomuutta osoitti, että uusista asennusjohdoista suojamaadoitusjohtimet oli katkaistu pois muka tarpeettomana. Kaikissa asunnoissa oli runsaasti muitakin sähköturvallisuutta vaarantavia puutteita. Sähköasennusten korjaaminen jälkikäteen on useimmiten hankalaa. Tässäkin tapauksessa jouduttiin uusimaan rakenteiden sisälle jääneitä johdotuksia ja osittain korvaamaan ne pinta-asennuksilla. Johtoja oli jatkettu ja haaroitettu rakenteiden sisällä, käyttämättä lainkaan asennusrasioita. Välitöntä vaaraa aiheuttavat puutteet saatiin kuitenkin kartoitettua ja poistettua nopeasti. Työt muiden korjausten osalta veivät aikaa vuoden 2006 loppuun. Tukes antoi tapauksen poliisitutkintaan. Tutkinnassa ilmeni, että asia oli eräiden rikoksesta epäiltyjen osalta vanhentunut, mutta yhden osalta syyte nostettiin. Tuomioksi tuli sakkoja. Asennusten korjauskustannukset nousivat yli euron, jotka jäänevät rakennuttajan vahingoksi. Oikeudeton sähköurakointi tuli tässä kohteessa hyvin kalliiksi. Tapaus on oikeudettomana ja ilman riittävää ammattitaitoa tehtynä sähkötyönä ainutlaatuisen laaja ja törkeä Suomen mittakaavassa. Pahemmilta onnettomuuksilta vältyttiin onnen lisäksi ehkä siksi, että kaikkia remontoituja asuntoja ei ollut saatu myytyä, ennen kuin asennusten vaarallisuus selvisi. - Hengenvaara 10 asunnossa - Vaara 20 muussa asunnossa - Vakava työturvallisuusrikkomus - Vakava sähkötapaturma yhdelle työntekijöistä. - Virheellisten asennusten korjauskustannukset yli euroa. Roger Kanerva, ylitarkastaja Ilmoittaja kertoi, että kymmeniä asuntoja oli remontoitu ja epäili, että sähkötyöt on tehty ilman oikeuksia ja riittävää ammattitaitoa. Hälyttävän tiedon perusteella Tukes teetti välittömästi pistokokein tarkastuksen 6 asunnossa, joista kolmen sähköasennuksissa esiintyi välitön hengenvaara siten, että sähkölaitteiden rungot tai vastaavasti pistorasioiden suojakoskettimet oli kytketty jännitteeseen. Tukesista otettiin yhteyttä isännöitsijään sekä taloyhtiön hallitukseen, informoitiin asiasta sekä kehotettiin huolehtimaan kaikkien asuntojen pikaisesta tarkastamisesta välitöntä hengenvaaraa aiheuttavien virheiden osalta sekä poistamaan nämä virheet. Lisäksi neuvottiin varoittamaan asukkaita todennäköisestä vaarasta. Tarkastusmääräys annettiin myös kirjallisena. Edellytyksenä oli tietysti, että tarkastuksessa havaitut virheet poistetaan; hengenvaaralliset heti ja muut virheet kohtuullisessa ajassa. TURVATEKNIIKAN KESKUS Tukes-katsaus 2/

14 Ilmajohtojen vaaroista viestintää ja tutkimusta riskiryhmiä oli viestinnän ja selvitysten kohteena, esim. onkijat ja sähköradoilla seikkailevat nuoret. Ilmajohtoprojektin päällikkönä toimi Leila Öhman Suuri osa kuolemaan johtaneista ja muista vakavista sähkötapaturmista on sattunut ilmajohdoilla. Tyypillisiä onnettomuuksien syitä ovat: ajoneuvonosturin puomin osuminen ilmajohtoon sähköpylväisiin ja junanvaunujen katolle kiipeämiset tai onkivapojen ja muiden vastaavien pitkien sähköä johtavien esineiden varomaton käsittely. Tukesissa on toteutettu monivuotinen projekti, jonka tarkoituksena oli tutkimuksen, viestinnän ja sidosryhmäyhteistyön avulla löytää keinoja ilmajohtotapaturmien vähentämiseen. Projektissa tarkasteltiin erityyppisiä ilmajohto-onnettomuuksia, mietittiin keinoja niiden ehkäisemiseksi ja mahdollisuuksia riskiryhmien tavoittamiseksi. Onnettomuuksia voi ehkäistä monin tavoin: kehittämällä asuin- ja työympäristön turvallisuutta, itse toiminnan (työ, harrastukset) turvallisuutta tai teknistä turvallisuutta (apuvälineet, varoittimet ym.). Ihmisten tietoisuutta turvallisuusasioista voi lisätä, ja samalla yrittää vaikuttaa käyttäytymiseen ja asenteisiin. Projektissa käytiin läpi erilaisia vaihtoehtoja ja mietittiin niiden soveltuvuutta kullekin kohderyhmälle. Suuri osa ilmajohtotapaturmista on sellaisia, jotka sattuvat rakennus- ja metsätöissä, kun kuorma-auton lava tai nosturi, pumppuauton puomi tai metsätraktorin kuormain osuu ilmajohtoon. Tukesin tietoon 2000-luvulla tulleista n. 30 ilmajohto-onnettomuudesta lähes puolet on sattunut työ- ja nostokoneilla. Tämän vuoksi projektissa painopiste oli nostokoneonnettomuuksien ehkäisemisessä. Muitakin Onkijat ja voimalinjojen vaarat Hiilikuituinen onkivapa johtaa hyvin sähköä, minkä vuoksi sillä on vaarallista kalastaa suurjännitteisten ilmajohtojen läheisyydessä. Onkikilpailuissa on sattunut sähkötapaturmia kalastettaessa liian lähellä voimalinjoja. Kilpailujen turvallisuuden lisäämiseksi tiivistettiin yhteistyötä Suomen Vapaaajan Kalastajien Keskusjärjestön (SVK) kanssa. Tukes teki mm. koulutuskalvot Onkijat ja sähköturvallisuus kilpailujen järjestäjien koulutustilaisuuksiin. Yhdessä SVK:n kanssa laadittiin lehdistötiedotteita ja jaettiin Varo tappavaa sähköä -esitettä mm. kalastustarvikkeita myyviin liikkeisiin. Vuoden 2006 kalastuksen suomenmestaruuskisoihin valmistui mallipelastussuunnitelma, johon sisällytettiin tietoja sähkötapaturman estämisestä. Kilpailusääntöihin on lisätty sähköturvallisuusohjeita. Niiden mukaan onkivapojen tulee olla kasattuna kuljetusasentoon aina liikuttaessa kilpailualueella, samoin sinne tultaessa ja sieltä poistuttaessa. Vaaralliset kohdat on merkittävä maastoon näkyvästi ennen kilpailua ja ne merkitään myös käsiohjelman opaskarttaan. Onkipaikkojen sijoittelussa noudatetaan turvaetäisyyksiä ilmajohtoihin jopa niin, että etäisyydet ovat kolminkertaiset sähkötyöturvallisuusstandardien vaatimuksiin nähden. Joissakin kilpailuissa on sähköturvallisuuskoulutuksen saaneita valvojia seuraamassa sääntöjen noudattamista. 14 Tukes-katsaus 2/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS

15 Sähköratojen turvallisuus Rautateiden kokonaisturvallisuudesta (sähköradat mukaan lukien) vastaa nykyisin Rautatievirasto, aikaisemmin Ratahallintokeskus (RHK). Projektin kuluessa sähköratojen turvallisuudesta vaihdettiin tietoja ja kokemuksia RHK:n asiantuntijoiden kanssa. Ratahallintokeskuksessa julkaistiin 2006 Sanna-Riia Mäkitalon sosiaalipsykologinen tutkimus: Rautatie ja sen vaarat osana lasten ympäristöä. 1-5-luokkalaiset lapset kirjoittivat ajatuksiaan ja kokemuksiaan vaaroista ainekirjoitusten muodossa. Tutkimuksessa löytyi neljä tapaa hahmottaa ympäristö ja toimia siinä. Turvallisuusasenteiltaan riskikohteena näyttäytyi ns. nuori kapinallinen, jolle rautatie ja sen ympäristö tarjoaa vaaran välityksellä jännitystä. Tyypillistä oli mm. radan ylittäminen vääristä kohdista, radalla leikkiminen sekä ilkivalta. Huolestuttavaa oli, että lapset tiesivät hyvin toimivansa väärin, mutta valitsivat tietoisesti vaarallisia toimintatapoja. Lapset eivät olleet täysin tietoisia mahdollisista seurauksista ja he myös yliarvioivat oman kykynsä välttää vaarat. Tutkijan mielestä rautatien vaarat eivät olleet lapsille yhtä selviä asioita kuin tieliikenteen vaarat. Lapsi koki lähinnä liikkuvan junan vaaralliseksi, ei itse rautatietä. Lasten tietoisuutta voisi lisätä vaarojen ja faktojen asiallisella kertomisella. Tutkija korosti myös ympäristön muokkaamista siihen suuntaan, että hallitsemattomat vaaratilanteet olisivat mahdollisimman vähissä. Rataonnettomuuksia yritetään estää mm. aitauksilla ja varoituskylteillä. Ikuisena ongelmana on ilkivalta, reikien leikkaaminen aitoihin ja varoituskylttien varastelu. Onnettomuuksien ja ilkivallan vähentämiseksi on asennekasvatus tärkeää niin kouluissa kuin kodeissakin. Paikkakunnilla, joissa rakennetaan uusia sähköratoja, on jo vuosia järjestetty tiedotusta ja koulutusta mm. oppilaitoksissa. Ratahallintokeskus on tehnyt kouluille opetusmateriaalia sähköratojen vaaroista, kuten opetuscd:n Näkymätön vaara. Myös Tukesin tiedotusmateriaaleissa (tiedotteet, esitteet, Internet-sivut, kalvosarjat) kerrotaan sähköratojen vaaroista. Asiaa on pidetty esillä mm. lehdistötiedottein ja esitejakeluilla. Ilmajohdoista varoittava hälytin ajoneuvoihin - tekninen ratkaisu onnettomuuksien ehkäisemiseen Tukesissa käynnistettiin 2005 tutkimus, jossa selviteltiin keinoja avojohto-onnettomuuksien vähentämiseksi sähköteknisten ilmaisinlaitteiden avulla. Tutkimuksen toteutti opiskelija Sampo Ruohomäki diplomityönään ja se on julkaistu nimellä Sähköverkon avojohdoista varoittava laite ajoneuvonostureihin (Tukes-julkaisu 7/05). Tutkimuksessa kartoitettiin onnettomuuksissa osallisena olleita ajoneuvotyyppejä, turvatekniikan nykytasoa ja käytiin läpi onnettomuuskuvauksia. Teknisessä osassa pohdittiin, mitä turvalaitteilta vaaditaan, mitä ongelmia niihin liittyy ja millaisia vaihtoehtoja jännitteisestä avojohdosta varoittavan laitteen toteutukseen löytyy. Lopuksi suunniteltiin ja rakennettiin laite, jonka avulla avojohtojen havaitsemista voitiin testata. Tutkimus antaa yleiskuvan kyseisen laitteen rakenteesta, ongelmista ja kaupallisista mahdollisuuksista. Lisäksi selvitettiin millaisia laitteita muualla maailmassa on, ja mitä ongelmia liittyy käyttöympäristöön ja käyttäjien asenteisiin. Tutkimusta avojohdoista varoittavien laitteiden kehittämiseen on tehty aikaisemminkin, ja markkinoille on myös tullut joitakin nostokoneisiin tarkoitettuja turvalaitteita. Ne eivät ole kuitenkaan saavuttaneet suurta suosiota lähinnä teknisten rajoitusten, epäluotettavuuden tai korkean hinnan vuoksi. Tutkimus on osoitteessa fi, Tietopalvelut, Tukes-julkaisut. Tutkimustulokset julkaistiin tiedotteina ja artikkeleina. Varo ilmajohtoja -esite Projektin loppuvaiheessa laadittiin esite Varo ilmajohtoja. Esite sisältää työmaiden turvallisuussuunnittelussa ja työmailla työskentelyssä tarvittavat perustiedot ilmajohtojen vaaroista. Esitteessä kerrotaan mm. miten voi tunnistaa erityyppiset ilmajohdot ja mitkä ovat turvaetäisyydet niiden lähellä työskenneltäessä. Kohderyhmänä ovat maanrakennus- ja metsäkonealan yrittäjät, nostokoneiden kuljettajat, työmaiden vastaavat henkilöt sekä alan opiskelijat. Esite ilmestyi lokakuussa 2007 ja siitä otettiin kpl:n painos. Näytekappaleita jaettiin jakeluverkkoyhtiöille, rakennusvalvontaviranomaisille, työsuojelupiireille, Koneyrittäjien liittoon sekä oppilaitoksiin. Projektin yhteistyökumppaneiksi saatiin useita kymmeniä jakeluverkkoyhtiöitä ympäri Suomea, samoin järjestöjä ja rakennustarkastajia. Esite sai asiakkailta erittäin positiivista palautetta ja sitä meni kuukauden aikana n kpl. Varo ilmajohtoja -esite on maksuton ja sitä voi tilata osoitteesta: julkaisutilaukset@tukes.fi. Ilmajohtoprojekti päättyy vuoden 2007 lopussa, mutta tiedottamista aiheesta jatketaan. Paula Kuusio, tiedottaja, Leila Öhman, turvallisuusinsinööri Tukesin esitteet, oppaat ja julkaisut löydät Internet-sivuilta Julkaisuja voi tilata tilauslomakkeella tai sähköpostitse osoitteesta: julkaisutilaukset@tukes.fi TURVATEKNIIKAN KESKUS Tukes-katsaus 2/

16 TUKES PALVELUKSESSASI Ylijohtaja Seppo Ahvenainen Sihteeri Agneta von Wetter-Rosenthal Johtaja Juha Karjalainen tuki- ja kehityspalvelut Tiedotus ja tietopalvelut Viestintäpäällikkö Willy Toiviainen Tiedottaja Paula Kuusio Tiedottaja Tarja Vänskä Tutkimus ja kehitys Hilkka Leino-Forsman Vaurio- ja onnettomuusseuranta Turvallisuusinsinööri Kaisa Heinsalmi LAITOSVALVONTA Johtaja Päivi Rantakoski Osastosihteeri Taria Loginov Vaaralliset kemikaalit Yli-insinööri Anne-Mari Lähde Paineelliset järjestelmät Yli-insinööri Markus Kauppinen Painelaitteet Ylitarkastaja Teuvo Blomberg Maakaasukohteet, tarkastuslaitokset Ylitarkastaja Urho Säkkinen Kaasulaitteet Turvallisuusinsinööri Seppo Huttunen Räjähdetehtaat ja -varastot Ylitarkastaja Tor-Erik Ekberg Räjähteet, ilotulitteet Turvallisuusinsinööri Mikko Ojala Kaivokset Ylitarkastaja Pekka Heiskanen Vaarallisten aineiden kuljetuspakkaukset ja säiliöt yli-insinööri Harri Roudasmaa TUOTE- JA LAITTEISTOVALVONTA Johtaja Reijo Mattinen Tekninen asiantuntija Mariana Mattila Osastosihteeri Seija Halvari Sähkötuotteet Yli-insinööri Hannu Mattila Sähkölaitteistot Yli-insinööri Harri Westerlund Sähköurakointi Ylitarkastaja Roger Kanerva Hissit Ylitarkastaja Heikki Viitala Paloilmoitinlaitteistot Tekn. asiantuntija Hannu Nuolivirta Käsisammuttimet, pelastustoimen laitteet Ylitarkastaja Risto Raitio CE-merkityt rakennustuotteet Turvallisuusinsinööri Jukka Lepistö Mittaamisvälineet Yli-insinööri Tuomo Valkeapää Jalometallituotteet tarkastaja Kirsi Wiitala-Parma PL 123 (Lönnrotinkatu 37) HELSINKI puhelin , faksi (09) Tukes-katsaus 2/2007 TURVATEKNIIKAN KESKUS