Järvi-Suomen kielekevirran deglasiaatiovaiheen dynamiikasta Salpausselkävyöhykkeen alueella Etelä-Suomessa

Transkriptio

1 Järvi-Suomen kielekevirran deglasiaatiovaiheen dynamiikasta Salpausselkävyöhykkeen alueella Etelä-Suomessa Anu Seppänen 2017 Pro Gradu-tutkielma Oulu Mining School Oulun yliopisto

2 Oulun yliopisto TIIVISTELMÄ OPINNÄYTETYÖSTÄ (liite FM-tutkielmaan) Kaivannaisalan tiedekunta Maisterintutkinnon kypsyysnäyte Pääaine Maaperägeologia Tekijä (Sukunimi ja etunimet) Seppänen, Anu Tiina Tuulikki Tutkielman sivumäärä 29 Työn nimi Järvi-Suomen kielekevirran deglasiaatiovaiheen dynamiikasta Salpausselkävyöhykkeen alueella Etelä- Suomessa Asiasanat: harjut, jatkuvuusarvot, mannerjäätikkö, kielekevirta, Salpausselät, paikkatieto Tiivistelmä Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Skandinavian mannerjäätikön Järvi-Suomen kielekevirran harjujen jatkuvuusarvoja sekä deglasiaatiovaiheen dynamiikkaa Salpausselkävyöhykkeen alueella Etelä-Suomessa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää Järvi-Suomen kielekevirran alueen glasifluviaalisten harjujen sinuositeetti- eli jatkuvuusarvojen avulla pitkittäisharjujen syntyolosuhteita sekä tutkia kuinka kauas jäätikkö vetäytyi Heinolan deglasiaatiovaiheen aikana ennen Ensimmäisen Salpausselän syntyä. Aineistona käytettiin laserkeilausaineistoa (LiDAR) sekä maanpinnan digitaalista korkeusmallia (DEM, 10m). Aineistosta kartoitettiin paikkatieto-ohjelmiston avulla harjut sekä glasifluviaaliset muodostumat joiden pinnoilla esiintyi subglasiaalisia lineaatioita. Harjuja kartoitettiin 1000 kappaletta. Kartoitetuista harjuista laskettiin jatkuvuusarvot. Mitattujen jatkuvuusarvojen vaihteluväli oli 1,0 1,72. Keskiarvo oli 1,05. Tulosten perusteella voitiin todeta harjujen jatkuvuusarvojen pienenevän niiden pituuden kasvaessa. Tutkimuksessa esitettyjen tulosten perusteella pitkiä tunneleita on muodostunut vähemmän kuin lyhyitä tunneleita. Pitkissä sulavesitunneleissa hydrostaattinen paine on ollut normaalia ilmanpainetta suurempi, ja lyhyissä tunneleissa normaali ilmanpaine on ollut hydrostaattista painetta suurempi vaikuttaja. Glasifluviaalisia muodostumia, joiden pinnalla oli subglasiaalisia lineaatioita, havaittiin 23 kappaletta. Pohjoisin muodostumista sijaitsi 53 kilometriä Ensimmäisen Salpausselän pohjoispuolella. Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän välistä havaittiin kaksi muodostumaa. Havaintojen perusteella voidaan alustavasti todeta Skandinavian mannerjäätikön vetäytyneen ainakin 53 kilometriä Salpausselkävyöhykkeeltä Heinolan sulamisvaiheen aikana. Tämä tutkimus ei sisältänyt havaintojen varmentamista maastotutkimuksilla, ja niitä tulisi suorittaa tulosten vahvistamiseksi. Löydetyille glasifluviaalisille, lineaatioita omaaville muodostumille tulisi tehdä sedimentologisia ja iänmääritystutkimuksia, jotta saataisiin lisää tietoa jäätikön uudelleenetenemisoskillaation kestosta ja voimakkuudesta. Vertaamalla tuloksia esimerkiksi paleoilmastotutkimusten tuloksiin voidaan saada lisää tietoa lyhyen aikavälin ilmastonmuutoksista ja niiden vaikutuksista jäätiköiden käyttäytymiseen. Subglasiaalisia lineaatioita omaavien glasifluviaalisten muodostumien yhteydessä esiintyviä harjuja morfometrisesti tutkimalla voidaan saada lisää tietoa virtauskielekekkeiden käyttäytymisestä jäätikön sulamisen eri vaiheissa. Muita tietoja Päiväys: / 201 Laatijan allekirjoitus:

3 Sisällysluettelo 1. Johdanto Tutkimusalue Tutkimusmenetelmät Tulokset Tulosten tulkintaa Johtopäätökset Lähdeluettelo Liitteet I ja II... 1 Liite I - Tutkimuksessa löydetyt, subglasiaalisia lineaatioita omaavat glasiofluviaaliset muodostumat Järvi-Suomen kielekevirran alueella Liite II. Tutkimusalueen harjut ja niiden sinuositeettiarvot

4 1. Johdanto Viimeinen jäätiköitymismaksimi (Last Glacial Maximum, LGM), oli ajanjakso noin vuotta sitten, jolloin jäätiköt olivat maapallolla laajimmillaan. Viimeisen deglasiaation aikana Skandinavian mannerjäätikön itäisen alueen maksimivaiheen jälkeen noin vuotta sitten (Lunkka et al. 2004, Larsen et al. 2006) jäätikkö alkoi sulaa ilmaston lämpenemisen seurauksena. Mannerjäätikön sulaminen ei ollut tasaista vaan siinä tapahtui osittaista hidastumista, pysähtymistä ja uudelleenetenemistä. Näiden vaiheiden aikana syntyivät Luoteis-Venäjän suuret reunamoreenivyöhykkeet, kuten Vespian- Krestets (noin vuotta sitten), Luga (noin vuotta sitten) ja Neva (noin vuotta sitten) sekä Rugozero (eli Rukajärvi) ja Kaleva (Ekman & Iljin 1991, Boulton et al. 2001, Saarnisto & Lunkka 2004). Deglasiaation edetessä nykyisen Suomen alueelle noin vuotta sitten jäätikön reuna päättyi Etelä-Suomessa Baltian jääjärveen. Etelä-Suomen alueella toimi tällöin pääasiassa kaksi kielekevirtaa ja pohjoisempana Suomessa neljä kielekevirtaa. Nämä kielekevirrat olivat dynaamisessa yhteydessä Skandinavian mannerjäätikön keskus- eli doomialueisiin. Mannerjäätikön doomialueet sijaitsivat pääosin Skandinavian vuoristossa mutta niistä yksi sijaitsi Keski- Lapissa (ns. ice divide zone eli jäänjakaja- alue). Jäätikkö virtasi kielekevirtauksia pitkin keskusalueelta sen reunaa kohti keskusalueen itäpuolella (Boulton et al. 2001). Kielekevirtausten käyttäytyminen oli monimutkaista, ja ne käyttäytyivät osin itsenäisesti. Skandinavian mannerjäätikön kaikkien kielekevirtausten tarkkaa käyttäytymistä koko viimeisen sulamisjakson aikana ei tiedetä (esim. Boulton et al. 2001, Putkinen ja Lunkka 2008). Nuorempi Dryaskausi oli hieman yli vuotta kestänyt kylmä stadiaalijakso noin vuotta sitten (esim. Bakke et al. 2009). Kyseisenä aikana jäätiköiden sulaminen maailmanlaajuisesti lakkasi ja jäätiköt alkoivat edetä. Nuoremman Dryaskauden aikana Skandinavian mannerjäätikkö peitti Fennoskandian ja sen reuna mannerjäätikön itäisellä sektorilla sijaitsi Etelä- ja 2

5 Itä-Suomessa Salpausselkävyöhykkeellä, Rugozero- ja Kalevareunamuodostumien alueella Luoteis-Venäjällä ja Keivan reunamuodostuman alueella Kuolan niemimaalla (Kuva 1). Nuoremman Dryaskauden ja sen jälkeisen ajan deglasiaatiohistoriaa ei ole pystytty yksityiskohtaisesti rekonstruoimaan. Rainio et al. (1995) ja Rainio (1996) on esittänyt hypoteesin Järvi-Suomen kielekevirran dynamiikasta deglasiaation aikana. Rainion et al. (1995) mukaan jäätikön sulamis- ja etenemisvaiheet Nuoremman Dryaskauden aikana olivat jaettavissa viiteen eri vaiheeseen Järvi-Suomen kielekevirran alueella. Ensimmäinen sulamisvaihe oli Heinolan sulamisvaihe eli Heinola deglasiaatio, jolloin jäätikkö vetäytyi Suomenlahdelta Salpausselkävyöhykkeen pohjoispuolelle. Okko (1962) ja Rainio (1985, 1991, 1995) esittivät, että Järvi-Suomen kielekevirran alueella jäätikkö peräytyi noin km Salpausselkävyöhykkeestä pohjoiseen. Yksiselitteisiä todisteita jään reunan oskillaation alueellisesta suuruusluokasta tai oskillaatioiden iästä ei ole löydetty. Lunkka et al. (2004), ja Boulton et al. (2001) mukaan Skandinavian mannerjäätikön viimeisimmän sulamisvaiheen aikana ei ole tapahtunut suuria jäätikön uudelleenetenemisiä. Rainion et al. (1996) mukaan Heinolan sulamisvaiheen jälkeen jäätikkö eteni, ja tätä uudelleenetenemisvaihetta kutsutaan Salpausselkä-uudelleenetenemiseksi. Rainio et al. (1996) postuloi, että Salpausselkä-uudelleenetenemisvaiheen päätteeksi syntyi Ensimmäinen Salpausselkä. Ensimmäisen Salpausselän syntyessä jäätikön reuna päättyi suurimmassa osassa Järvi-Suomen kielekevirran aluetta Baltian jääjärveen, jonka syvyys Järvi-Suomen kielekevirran reunan ulkopuolella vaihteli, ollen syvimmillään noin 50 metriä (Lunkka et al. 2013). Osin Ensimmäinen Salpausselkä syntyi kuivalle maalle Baltian jääjärven niin sanotun BI-tason yläpuolelle (ks. esim. Donner 1995). Tämän vaiheen jälkeen alkoi sulamisvaihe, jota Rainio et al. (1996) kutsuu Keuruun sulamisvaiheeksi. Toinen Salpausselkä syntyi Keuruun sulamisvaiheen aikana, jolloin jäätikön peräytyminen pysähtyi hetkeksi ilmaston viilennyttyä. Keuruun sulamisvaihe päättyy Jyväskylä-uudelleenetenemiseen, jonka päätteeksi syntyi Keski-Suomen reunamuodostuma. Tämän jälkeen jäätikkö vetäytyi kohti Pohjanlahtea (Rainio 1985, 1991, Rainio et al. 1995, Rainio 1996). 3

6 Tämän pro gradu-opinnäytetyön tarkoituksena oli määrittää Järvi-Suomen kielekevirran alueella esiintyvien glasifluviaalisten harjujen sinuositeetti- eli jatkuvuusarvojen avulla pitkittäisharjujen syntyolosuhteita, sekä selvittää geomorfologisten muodostumien ja niiden pintapiirteiden kartoittamisen avulla, kuinka kauas jäätikkö vetäytyi Heinolan deglasiaatiovaiheen aikana ennen Ensimmäisen Salpausselän syntyä. Aineistona käytettiin pääasiallisesti laserkeilausaineistoa ja maaperäkarttaa. Aineistoa käytiin läpi ESRI:n ArcGIS 10.3-ohjelmistolla. Tarkoituksena oli kartoittaa edustava määrä harjuja kielekevirran alueelta, ja löytää jäätikön eteen syntyneet marginaaliset glasifluviaaliset delta- tai alkiodelta- ja sandurmuodostumat, joiden pinnalla esiintyy subglasiaalisesti syntyneitä lineaatioita merkkinä jäätikön etenemisestä. Marginaaliset glasifluviaaliset kerrostumat ovat jäätikön eteen syntyneitä muodostumia, jotka koostuvat jäätikön sulamisvesien lajittelemasta mineraaliaineksesta. Glasiofluviaalisiin alkiodeltoihin, deltoihin ja sandureihin liittyy yleensä jäätikön subglasiaalisissa tunneleita edustavia syöttöharjuja, joita pitkin mineraaliaines on kulkeutunut kohti jäätikön reunalle muodostuneita glasifluviaalisia muodostumia. Marginaaliset muodostumat kertovat missä kohdassa jäätikkötunneli on purkautunut ulos jäätiköstä tai sen alta (mm. Bennett & Glasser 1996, Boulton et al. 2009, Perkins et al. 2016). Glasifluviaalisten marginaalisten muodostumien pinnalla esiintyvät subglasiaaliset, muinaisen jäätikön liikkeen suuntaiset lineaatiot kertovat jäätikön pohjan kuluttavasta ja kerrostavasta voimasta sen edetessä aiemmin kerrostuneiden glasifluviaalisten muodostumien yli jäätikön etenemisvaiheessa (Bennett & Glasser 1996). 2. Tutkimusalue Tutkimusalue sijaitsee Kaakkois-Suomessa, Lahden ja Joensuun välisellä alueella. Alueelle ominaista on runsasjärvisyys, ja siellä sijaitsevat suurista järvistä esimerkiksi Saimaa ja Puula. Suurin osa tutkimusalueesta sijaitsee korkokuvaltaan metriä merenpinnasta, erityisesti Salpausselkien alueella. Salpausselkävyöhykkeeltä pohjoiseen maanpinta on pääosin

7 metrin korkeudella merenpinnasta (Tikkanen 1994). Tutkimusalueen kallioperä koostuu pääosin Svekofennialaisen pääalueen kaarikompleksien ja Meso- Neoproterotsooisista kivilajeista, kuten esimerkiksi graniiteista ja kvartsiiteista. Idässä alueella on Karjalaisen pääalueen paleoproterotsooisia peitekivilajeja sekä arkeeisia kivilajeja, kuten gneissejä ja granitoideja. Tutkimusalueen kallioperän pääalueet ovat esitettynä kuvassa 2. Tutkimusalue on esitettynä maaperäkarttapohjalla kuvassa 1. Tutkimusalueen maaperässä vaihtelevat moninaiset kerrostumat. Alueelta on löydettävissä erilaisia moreeneja, glasifluviaalisia muodostumia kuten harjuja ja lajittuneita reunamuodostumia sekä jokikerrostumia. Tutkimusalueen länsipuoliskolla ovat prekvartäärisen kallioperän paljastumat runsaita, kun itäosa on moreenipeitevaltaisempaa. Tutkimusalueen merkittävin maaperägeologinen piirre on Salpausselkien alue, joka kuuluu Fennoskandian ympäri kulkevaan päätemoreeniketjuun (Lundqvist & Saarnisto 1995). Kuva 1. Maaperäkartta 1: tutkimuksen kohteena olleelta Järvi- Suomen kielekevirran alueelta (maaperätiedot: Geologian tutkimuskeskus) 5

8 Salpausselkien alue koostuu yhteensä kolmesta päätemoreeniharjanteesta, Ensimmäisestä, Toisesta ja Kolmannesta Salpausselästä. Ensimmäinen ja Toinen Salpausselkä muodostavat kaaren Etelä-Suomen halki. Salpausselät koostuvat pääosin glasifluviaalisesta materiaalista joka kerrostui jäätikön reunan jälkeen subakvaattisina viuhkoina, deltoina ja sandur-deltoina, sekä moreeniharjanteista, jotka olivat Baltian altaan post-glasiaalisen maksimivedenpinnan yläpuolella (Lunkka et al. 2004). Kuva 2. Kallioperän pääalueet Järvi-Suomen kielekevirran alueella. (Kallioperätiedot: Geologian tutkimuskeskus) 3. Tutkimusmenetelmät Glasifluviaalisista muodostumista lähinnä deltat, alkiodeltat ja pitkittäisharjut kartoitettiin Geologian tutkimuskeskuksen laserkeilausaineistosta (LiDAR, Light Detection and Ranging) sekä maanpinnan digitaalisesta korkeusmallista 6

9 (DEM, Digital Elevation Model, 10m). Aineistoa verrattiin digitaaliseen maaperäkarttaan 1: Järvi-Suomen kielekevirran alueelta. Aineistoa käytiin läpi ESRI:n ArcGIS-ohjelmalla ArcMap Maanpinnan digitaalisesta korkeusmallista ja laserkeilausaineistosta luotiin vinovalovarjoste maaperän muotojen tunnistamisen helpottamiseksi. Aineistoa käytiin läpi tavoitteena kartoittaa edustava määrä glasifluviaalisia pitkittäisharjuja. Aineistosta kartoitettiin pitkittäisharjut ja määritettiin harjujen sinuositeetti (S). Pitkittäisharjun (Kuva 3) sinuositeetti (S) on sen alku- ja loppupisteen välille vedetyn suoran viivan suhde harjun pituuteen. Pitkittäisharjujen pituus ja pitkittäisharjun alku- ja loppupisteen etäisyys määritettiin kuten Storrar et al. (2014). Sinuositeetti laskettiin kaavalla: l e = digitoidun harjun pituus S = l e l s l s = digitoidun harjun alkupisteestä loppupisteeseen kulkevan suoran linjan pituus, joka on saatu kaavasta: l s = (X loppu X alku ) 2 + (Y loppu Y alku ) 2 jossa X loppu = harjun loppupisteen X-koordinaatti, X alku = harjun alkupisteen X-koordinaatti, Y loppu = harjun loppupisteen Y-koordinaatti Y alku = harjun alkupisteen Y-koordinaatti. Harjun sinuositeetti kertoo sen muodostaneen sulavesitunnelin syvyysleveyssuhteista ja sedimenttikuormasta (esim. Schumm 1963) ja tunnelissa kulkeutuneen veden määrästä (esim. Makaske 2001). Sinuositeetti on myös 7

10 tarvittava parametri erilaisissa mallinnuksissa sekä subglasiaalisten tunneleiden jälkiainekokeissa (Storrar et al. 2014). Kuva 3. Esimerkki yksittäisestä harjuselänteestä, josta S-arvo on määritetty. (LiDAR Geologian tutkimuskeskus) Laserkeilausaineistoa käytettiin maaperämuotojen tarkempaan analyysiin alueilla, joilla laserkeilausaineistoa oli saatavilla. Laserkeilausaineiston tarkkuus avaa mahdollisuuden havaita mittakaavaltaan suuria maaperässä esiintyviä pienpiirteitä muodostumien pinnalla. Aineistona ollut maanpinnan digitaalinen korkeusmalli (10 m) oli liian karkeapiirteinen hienovaraisten lineaatioiden erottamiseksi esimerkiksi deltojen pinnoilla. Laserkeilausaineistoa käytettiin tässä työssä määrittämään glasiofluviaaliset reunamuodostumat, joiden pinnalla 8

11 oli havaittavissa subglasiaaliseksi tulkittuja lineaatioita. Näiden glasifluviaalisten muodostumien pinnalla olevien subglasiaalisten lineaatioiden perusteella oli mahdollista määrittää jäätikön etenemisvaiheiden laajuutta. Deltat ja harjut digitoitiin omiksi shape-tiedostoikseen. Deltojen etäisyydet Ensimmäiseen ja Toiseen Salpausselkään saatiin ArcGIS:n etäisyyden mittaustyökalulla. 4.Tulokset Tutkimusalueelta kartoitettiin harjuselänteitä yhteensä 1000 kappaletta (Kuva 4). Yksittäisten selänteiden pituus vaihteli 6610 ja 9 metrin välillä, keskiarvoltaan selänteet olivat 611 metriä pitkiä. Kuva 4. Kartoitetut harjut Järvi-Suomen kielekevirran alueelta. Harjuselänteet on merkitty punaisella viivalla, ja ne harjut, joista S-arvo on laskettu, on merkittyinä vihreällä pallolla. (Maaperäkartta 1: , LiDAR, DEM10m GTK) 9

12 Sinuositeetti Yksittäisten harjuselänteiden sinuositeetti vaihteli 1 ja 1,72 välillä. Keskiarvoltaan yksittäisten harjuselänteiden sinuositeetti oli 1,05. Yksittäisten harjuselänteiden sinuositeettia suhteutettiin myös harjujen pituuteen (Kuva 5). Harjut ja niiden sinuositeetit ovat laskettuina ja luetteloituna Liitteessä II. 2 1,8 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0, Harjun pituus, metriä Kuva 5. Yksittäisten harjuselänteiden sinuositeetin suhde niiden pituuteen. Toisen Salpausselän pohjoispuoliselta alueelta havaittiin 23 jäätikön reunalle syntynyttä glasifluviaalista, alun perin delta tai alkiodeltamuodostumaa, joiden pinnalla havaittiin subglasiaalisesti syntyneitä lineaatioita (Kuva 11, Liite I). LiDAR-aineiston kattavuuden rajallisuus heikensi mahdollisuuksia löytää lineaatioita omaavia deltoja. Subglasiaaliset lineaatiot ovat merkki jäätikön pohjan kulutuksesta. Lineaatioiden suuntaus oli tutkimusalueen itäosassa luoteesta kaakkoon, ja tutkimusalueen länsiosassa lähes koillisesta lounaaseen. 10

13 Kuva 6. Subglasiaalisia lineaatioita pinnallaan omaavien glasifluviaalisten muodostumien sijainnit Järvi-Suomen kielekevirran alueella (Taustakartta: MML) Glasifluviaalisten, alun perin jäätikön reunalle syntyneiden muodostumien, joiden pinnalla subglasiaalisia lineaatioita esiintyy, etäisyydet Toisesta Salpausselästä vaihtelivat välillä 35 1 km. Etäisyydet jakautuivat niin, että 10 kappaletta muodostumia sijaitsi 1 9 km etäisyydellä, 7 kappaletta km etäisyydellä, 3 kappaletta km etäisyydellä sekä yksi muodostuma 35 km etäisyydellä Toisesta Salpausselästä. Kaksi muodostumaa sijaitsi Toisen Salpausselän eteläpuolella Salpausselkien välissä. Glasifluviaalisten, subglasiaalisia lineaatioita pinnallaan omaavien muodostumien etäisyydet jäätikön aiheuttamien lineaatioiden suunnassa mitattuna Ensimmäisestä Salpausselästä vaihtelivat välillä km. 13 kappaletta muodostumia sijaitsi lineaatioiden kulkusuunnassa km 11

14 etäisyydellä, 6 kappaletta km etäisyydellä sekä 4 kappaletta km etäisyydellä Ensimmäisestä Salpausselästä. Kauimmaisten havaintojen perustella voitiin määrittää se minimilinja Salpausselkien pohjoispuolella, johon jäätikkö vetäytyi ennen kuin se eteni ja Salpausselät syntyivät (Kuva 7). Kuva 7. Pohjoisimpien subglasiaalisia lineaatioita omaavien glasifluviaalisten muodostumien kautta vedetty viiva, joka osoittaa jäätikön vetäytymisen minimietäisyyttä Salpausselistä. (Taustamateriaali: Geologian tutkimuskeskus) Tutkimusalueelta löydetyt glasifluviaaliset muodostumat, joiden pinnalla esiintyy lineaatioita, jakautuivat varsin selvästi alueen itä- ja länsilaidoille. Muodostumia oli säilynyt varsin hyvin tutkimusalueen itäosassa Joensuun alueella, Pyhäselän ja Oriveden eteläpuolella. Alue sijoittuu kallioperältään Karjalaiselle pääalueella, noin arkeeisten kivilajien ja paleoproterotsooisten 12

15 kivilajien rajamaille. Alueen maaperä koostuu maaperäkartta 1: mukaan sora- ja hiekkamoreeneista sekä harjuista, deltoista ja lajittuneista reunamuodostumista. Tutkimusalueen länsiosassa säilyneet muodostumat sijoittuvat Svekofennialaiselle pääalueelle. Maaperä glasifluviaalisten, pinnallaan subglasiaalisia lineaatioita omaavien muodostumien esiintymisalueella tutkimusalueen länsiosassa on kallioperänpaljastumavaltaista. Muodostumia löytyi Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän väliseltä alueelta kaksi kappaletta. Tutkimusalueen itäosassa on sekaisin nuorempia harju- ja deltamuodostumia sekä vanhempia glasifluviaalisia muodostumia, joiden pinnalla on lineaatioita (Kuva 8). Alueella havaittiin myös nuorempien harjujen keskellä oleva, marginaalideltasta alkava syöttöharjumuodostuma (Kuva 9). Glasifluviaalisen deltan pinnalla esiintyy selkeitä lineaatioita (Kuva 10). Tutkimusalueella sijaitsevilla drumliinialueilla subglasiaalisesti syntyneitä lineaatioita glasifluviaalisten harjujen ja marginaalisten muodostumien päällä oli runsaammin kuin drumliinikenttien laidoilla. Tutkimusalueen länsiosassa on esimerkiksi glasifluviaalisen deltakompleksin pinnalla lineaatioita. Deltaan yhtyvän syöttöharjun pää sijaitsee pitkänomaisessa ruhjeessa, jonka kulku on kohtisuorassa harjun kulkusuuntaan nähden. Tässä tapauksessa harju on todennäköisesti säilynyt jäätikön pohjan kulutuksen ulottumattomissa deltan jäädessä pohjan kulutukselle alttiiksi (Kuva 11). 13

16 Kuva 8. Kuvan pohjoisosassa nuori, Ensimmäisen Salpausselän muodostumisen jälkeen syntynyt harju. Kuvan eteläosassa on harju ja jäätikön reunan asemaan syntynyt glasifluviaalinen delta- tai alkiodeltakompleksi, jonka yli jäätikkö on edennyt todennäköisesti Ensimmäisen Salpausselän syntyyn liittyneessä etenemisvaiheessa. Eteläosassa olevan muodostuman pinta on jäätikön tasaiseksi hioma ja muodostuman pinnalla on havaittavissa lineaatioita. Muodostuma ei ole yhtä teräväpiirteinen kuin nuorempi harju kuvan yläosassa. Liite I, delta numero 6. Punainen viiva osoittaa lineaatioiden suunnan. 14

17 Kuva 9. Tutkimusalueen itäosassa Toisen Salpausselän pohjoispuolella sijaitseva, marginaalideltasta alkava syöttöharjumuodostuma. Marginaalidelta kuvan oikeassa alanurkassa. Marginaalideltan syöttöharju kulkee kohti kuvan vasenta ylänurkkaa. Liitteen I deltat 12 ja 13. Punainen viiva osoittaa lineaatioiden suunnan. 15

18 Kuva 10. Lähikuva kuvan 9 syöttöharjujakson marginaalideltasta, jonka pinnassa on nähtävissä jäätikön virtauksesta kertovia lineaatioita. (Ks. Liite I, delta numero 13). Punainen viiva osoittaa lineaatioiden suunnan. 16

19 Kuva 11. Todennäköisestä ruhjejärvestä alkava harju, johon liittyvä delta on jäänyt jäätikön pohjan alle uudelleenetenemisen yhteydessä. (Ks. Liite I, delta numero 17). Punainen viiva osoittaa lineaatioiden suunnan. Lineaatioiden erottuvuus vaihteli löydetyissä muodostumissa varsin paljon. Toisissa lineaatiot olivat varsin voimakkaasti erottuvia, pidempiä, leveämpiä ja korkeampia, kuin toisissa. Tutkimusalueen länsiosassa lineaatiot olivat 17

20 suuntautuneet koillisesta lounaaseen. Tutkimusalueen keskiosasta itään päin lineaatiot ovat suuntautuneet luoteesta kaakkoon (Kuva 12), ja itäosassa lineaatioiden suuntaus on lähestulkoon lännestä itään (Kuva 13). Kuva 12. Lineaatioita harjujen ja glasifluviaalisten reunamuodostumien pinnoilla Järvi-Suomen kielekevirran itäosan länsipuolella, missä lineaatiot ovat suuntautuneita pohjoisluoteesta eteläkaakkoon (NNW SSE). Punainen viiva osoittaa lineaatioiden vallitsevaa suuntaa. Ks. Liite I, deltat nro 14 ja nro 1). 18

21 Kuva 13. Lineaatioita glasifluviialisten reunamuodostunien pinnalla tutkimusalueen itäosassa. Lineaatioiden pituusakselin suuntaus (punainen viiva) vaihtelee länsiluoteesta ja lännestä itäkaakkoon ja itään. Ks. Liite I, delta no 11 (ylin kuva), delta no 2 (keskikuva) ja delta no 8 (alin kuva). 19

22 5. Tulosten tulkintaa Harjujen sinuositeettiarvoja on määritetty useissa tutkimuksissa pohjoisen pallonpuoliskon jäätiköityneillä alueilla (Bolduc 1992, Burke 2012, Clark et al. 2004, Hättestrand & Clark 2006, Storrar et al. 2014). Näiden tutkimuksien perusteella sinuositeettiarvot vaihtelivat 1,00 ja 2,2 välillä. Kanadan Labradorin niemimaalla tutkittujen harjujen sinuositeettiarvot vaihteluväli oli 1,00 1,32 (Bolduc 1992). Kanadan Brittiläisessä Kolumbiassa olevan Chasm-harjun sinuositeetti on 1,07 (Burke 2012). Yhdistyneiden Kuningaskuntien alueella olevien harjujen keskiarvoiseksi sinuositeetiksi on mitattu 1,03 (Clark et al. 2004), kun Venäjän Kolan niemimaalla olevien harjujen keskiarvoiseksi sinuositeetiksi on mitattu 1,06 (Hättestrand & Clark 2006). Storrar et al on tutkinut Kanadan harjujen sinuositeettia laajalla otannalla. S-arvo vaihteli Kanadan alueella 1,00 ja 2,2 välillä, keskiarvon ollessa 1,06 ja mediaani 1,04. Tässä tutkimuksessa tavoitetut tulokset ovat linjassa näiden aikaisempien sinuositeettitutkimusten tulosten kanssa. Sinuositeetti Järvi-Suomen kielekevirran alueen kartoitetuissa harjuissa oli pieni, vaihteluväli 1 1,72, ja ainoa ero on keskiarvon maksimin jääminen alle kahteen. Keskiarvo 1,05 ei poikkea muiden alueiden aikaisemmissa tutkimuksissa saaduista keskiarvoista, jotka ovat olleet välillä 1,03 1,06. Storrar et al. (2014) toteaa harjujen sinuositeettiarvon pienenevän harjun pituuden kasvaessa. Myös tässä työssä esitettyjen havaintojen perusteella harjujen sinuositeetti Järvi-Suomen kielekevirran alueella laskee harjuselänteen pituuden kasvaessa (ks. Kuva 5). Storrar et al. (2014) mukaan tämä johtuu siitä, että ne prosessit, jotka vaikuttavat harjujen muotoutumiseen niiden syntyhetkellä, ovat erilaisia pitkillä ja lyhyillä harjuilla. Storrar et al. (2014) mukaan pitkät harjut ovat syntyneet subglasiaalisissa tunneleissa, joissa hydrostaattinen paine on ollut yhtä suuri tai suurempi kuin yllä olevan jäätikön paine. Subglasiaaliset tunnelit, jotka muodostuvat jäätikön pohjalle sulavesien ja sedimentin edetessä kohti jäätikön reunaa hydrostaattisen paineen vaikutuksesta, eivät mutkittele yhtä paljon kuin normaalin ilmanpaineen vallitessa syntyvät harjut jäätikön reunaosan railoissa tai avoimissa tunneleissa, joissa vallitsee normaalit gravitaatiosta johtuvat 20

23 virtausolosuhteet. Lyhyempien harjujen muotoutumiseen vaikuttavat enemmän paikalliset olosuhteet, joiden vaikutuksesta harjut muuttuvat enemmän meanderoiviksi. Koska myös lyhyissä harjuissa on pieniä S-arvoja, tulkitsee Storrar et al. (2014) tämän johtuvan uomien taipumuksesta seurata esimerkiksi rakenteellisia heikkouksia jäässä, joka edistäisi kanavan suoruutta. Jäätikön liikkeistä Salpausselkien syntyaikoina on kaksi hypoteesia. Ensimmäisen mukaan (esim. Okko 1962, Rainio et al. 1995) mukaan jäätikkö on vetäytynyt jo Alleröd-kauden aikana Keski-Suomen alueelle, jonka jälkeen tapahtui Salpausselät synnyttänyt eteneminen. Toisen hypoteesin mukaan (esim. Donner 1995) jäätikön reunalla on tapahtunut vain pientä oskillaatiota Salpausselkävyöhykkeellä. Okko (1962) ja Rainio (1996) esittävät todisteita, joiden mukaan jäätikkö vetäytyi ainakin 80 km Ensimmäisen Salpausselän proksimaalipuolelle Heinolan deglasiaatioksi kutsutun sulamisen aikana. Rainion mukaan etenemistä puoltavia seikkoja ovat esimerkiksi moreenien peittämät glasigeeniset kerrostumat, kuten savet ja deformoituneet glasifluviaaliset kerrostumat moreenin alla, uurteiden erilaiset suuntaukset reunamuodostumien eri puolilla ja Salpausselkä-alueen ylimmän moreenin kypsymättömyys. Moreenin alla sijaitsevia glasifluviaalisia kerrostumia sekä savia esiintyy Rainion mukaan eniten km mittaisella vyöhykkeellä Ensimmäisen Salpausselän proksimaalipuolella. Kujansuu & Nenonen (1987), Hirvas & Nenonen (1987) ja Nenonen (1995a) ovat julkaisseet havaintoja moreenin peittämistä glasiaalisista kerrostumista jotka he ovat tulkinneet kertovan Salpausselkä-etenemisestä. Nenonen (1995b) on moreenistratigrafian ja jään virtaussuuntien sekä marginaalimuodostumien pohjalta tulkinnut jäätikön edenneen Järvi-Suomen kielekevirran lisäksi myös Pohjois-Karjalan alueella. Kauimmaisimmat marginaaliset glasifluviaaliset muodostumat, joiden pinnalla esiintyy subglasiaalisia lineaatioita ja jäätikön kulutusmuotoja sijaitsevat 53 kilometriä Ensimmäisen Salpausselän pohjoispuolella, ollen Rainion (1996) mainitsemalla vyöhykkeellä. Tämän perusteella Skandinavian mannerjäätikön reuna oli Järvi-Suomen kielekevirran alueella vetäytynyt paikoin ainakin noin 53 kilometriä luultavasti ns. Heinolan deglasiaation aikana, ennen kuin jäätikkö eteni nykyiselle Salpausselkävyöhykkeelle. Molemmat Salpausselät tutkimusalueella syntyivät tämän etenemisvaiheen jälkeen. Glasifluviaalisten 21

24 muodostumien pinnoilla olevat lineaatiot heijastelevat jään liikesuuntaa. Tutkimusalueen länsiosassa suunta oli koillisesta luoteeseen ja muuttui tutkimusalueella itään päin mentäessä luoteesta kaakkoon. Tutkimusalueen itäosa sijaitsee kielekevirtojen saumaosan lähettyvillä, ja siellä virtaussuunta oli lineaatioiden mukaan lähestulkoon lännestä itään. Tutkimusalueen itäosassa oli paljon hyvin säilyneitä marginaalisia glasifluviaalisia muodostumia, joiden pinnoilla oli subglasiaalisia lineaatioita, ja joiden seassa oli nuorempia glasifluviaalisia muodostumia. Alueen kallioperäolosuhteilla ja järvialtaiden sijoittumisella voi olla vaikutusta laajan harjualueen syntymiseen ja muodostumien säilymiseen. Glasifluviaalisten, subglasiaalisia lineaatioita omaavien muodostumien määrää Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän välissä ei voitu selvittää kattavasti, koska alueen laserkeilausaineisto oli hyvin vähäistä, ja DEM-aineisto on liian karkeapiirteistä lineaatioiden erottamiseksi. Virhelähteitä tutkimukseen tuovat aineiston kattavuuden lisäksi mahdolliset virhetunnistukset. Jäätikön pohjan muovaamat glasifluviaaliset, lineaatioita omaavat muodostumat voivat olla haastavia tunnistaa, ja ehdoton varmuus vaatii lisätutkimuksia muilla geologisilla menetelmillä, kuten esim. maastohavainnoinnilla. Jäätikön reunan etäisyys Ensimmäisestä Salpausselästä deglasiaatiovaiheessa on voinut olla pidempi kuin tässä tutkimuksessa on esitetty ja deglasiaation alueellisen laajuuden selvittäminen vaatii lisätutkimuksia. 6. Johtopäätökset Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Järvi-Suomen kielekevirran alueella esiintyvien glasifluviaalisten harjujen sinuositeettiarvojen avulla pitkittäisharjujen syntyolosuhteita, sekä samalla tutkia geomorfologisten muodostumien ja niiden pintapiirteiden avulla, kuinka kauas jäätikkö vetäytyi Heinolan deglasiaatiovaiheen aikana ennen kuin Ensimmäinen Salpausselkä syntyi. Tutkimuksessa saadut tulokset Järvi-Suomen kielekevirran alueen harjujen sinuositeettiarvoista korreloivat positiivisesti aikaisemmissa tutkimuksissa 22

25 saatujen tulosten kanssa. Mitattujen sinuositeettiarvojen minimi oli 1,0, maksimin ollessa 1,72. Harjujen sinuositeetin keskiarvo oli 1,05. Harjujen sinuositeetti pienenee niiden pituuden kasvaessa. Pitkiä tunneleita, joissa hydrostaattinen paine on ollut normaalia ilmanpainetta suurempi, on tässä työssä esitettyjen tulosten perusteella muodostunut vähemmän kuin lyhyitä tunneleita, joissa normaali ilmanpaine on ollut suurempi vaikuttaja. Tutkimuksessa etsittiin jäätikön kulutusmerkkejä omaavia glasifluviaalisia marginaalideltoja Järvi-Suomen kielekevirran alueelta. Glasifluviaalisia muodostumia, joiden pinnoilla esiintyi subglasiaalisia lineaatioita, löytyi 23 kappaletta, joista pohjoisin sijaitsi 53 kilometriä Ensimmäisen Salpausselän pohjoispuolella. Kaksi muodostumaa löytyi Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän välistä. Tehtyjen havaintojen perusteella voidaan alustavasti todeta Skandinavian mannerjäätikön vetäytyneen Järvi-Suomen kielekevirran alueella noin 53 kilometriä Heinolan sulamisvaiheessa ennen Salpausselkäuudelleenetenemisvaihetta. Deltojen jakautumisen perusteella on voitu saada viitteitä jäätikön sulamiskäyttäytymisestä, jotka kertovat sulamisen olleen voimakkaampaa ja alkaneen hidastua ennen kuin jäätikkö alkoi taas kasvaa. Löydökset avaavat oven monelle eri metodiikalla tehtävälle lisätutkimukselle. Löydettyjen glasifluviaalisten, subglasiaalisia lineaatioita omaavien muodostumien sedimentologiset ja iänmääritystutkimukset voisivat tuoda vastauksia uudelleenetenemisoskillaation kestosta ja voimakkuudesta. Tutkimusten avulla voidaan saada lisää vastauksia myös tutkimuskysymyksiin lyhyen aikavälin ilmastonmuutoksista ja niiden vaikutuksista jäätiköiden käyttäytymiseen vertaamalla tuloksia paleoilmastotutkimuksien tuloksiin. Jäätikön pohjan alle jääneitä glasifluviaalisia muodostumia oli säilynyt varsin hyvin tutkimusalueen itä- ja länsiosissa, muttei keskusalueella. Olisi myös mielenkiintoista saada lisää varmennettuja vastauksia siihen, miksi muodostumia on kyseisillä alueilla paljon. Näiden alueen lisätutkimukset voisivat antaa vastauksia myös harjuihin ja niiden muodostumiseen liittyviin tutkimuskysymyksiin. Jäätikön alle jääneisiin glasifluviaalisiin muodostumiin liittyviä harjuja tarkemmin morfometrisesti tutkimalla ja vertaamalla nuorempiin harjuihin voidaan saada tietoa jäätikön virtauskielekkeiden käyttäytymisestä jäätikön sulamisen eri vaiheissa. Jäätikön alle jääneet 23

26 muodostumat voivat auttaa myös kallioperän ja harjujen aseman mallintamisessa. Koska tämä työ ei sisältänyt kaukokartoitusaineistossa tehtyjen havaintojen varmentamista maastotutkimuksilla, tulisi niitä suorittaa tulosten vahvistamiseksi. Lähdeluettelo Andersen, B., Lundqvist, J., Saarnisto, M. (1995): The Younger Dryas Margin of the Scandinavian Ice Sheet an Introduction. Quaternary International 28, Bakke, J., Lie, O., Heegaard, E., Dokken, T., Haug, G., Birks, H., Dulski, P., Nilsen, T. (2009): Rapid oceanic and atmospheric changes during the Younger Dryas cold period. Nature Geosciences 2, Bennett, M. R., Glasser, N. F. (1996): Glacial geology, ice sheets and landforms. WILEY pp. Bolduc, A. M. (1992): The Formation of Eskers Based on Their Morphology, Stratigraphy and Lithologic Composition, Labrador, Canada, Lehigh University. Väitöskirja, 104 pp. Boulton, G.S., Dongelmans, P., Punkari, M., Broadgate, M. (2001): Palaeoglaciology of an ice sheet through a glacial cycle: the European ice sheet through the Weichselian. Quaternary Science Reviews 20, Boulton, G.S., Hagdorn, M., Maillot, P.B., Zatsepin S. (2009): Drainage beneath ice sheets: groundwater-channel coupling, and the origin of esker systems from former ice sheets. Quaternary Science Reviews 28, Burke, M.J., Brennand, T.A., Perkins, A.J. (2012): Transient subglacial hydrology of a thin ice sheet: insights from the Chasm esker, British Columbia, Canada. Quaternary Science Reviews 58,

27 Clark, C.D., Evans, D.J.A., Khatwa, A., Bradwell, T., Jordan, C., Marsh, S., Mitchell, W., Bateman, M. (2004): Map and GIS database of glacial landforms and features related to the British Ice Sheet. Boreas 33, Ekman, I., Iljin, A. (1991): Deglaciation, the Younger Dryas end moraines and their correlation in the Karelian A. S. S. R. and adjacent areas. In: Rainio, H., Saarnisto, M. (toim.), Eastern Fennoscandian Younger Dryas end moraines: field conference, North Karelia, Finland Karelian ASSR, June 26 July 4, Geological Survey of Finland, Espoo, pp Hirvas, H. & Nenonen, K. (1987): The till stratigraphy of Finland. Geological Survey of Finland, Special Paper Hättestrand, C., Clark, C.D. (2006): The glacial geomorphology of Kola Peninsula and adjacent areas in the Murmansk Region, Russia, Journal of Maps, 2:1, Johansson, P., Lunkka, J. P., Sarala, P. (2011): Glaciation of Finland. In: Ehlers, J. & Gibbard, P.L., Hughes, P.D. (Eds), Quaternary Glaciations Extent and Chronology: A Closer Look, Developments in Quaternary Science vol. 15, Elsevier, Amsterdam, p Kallioperän pääalueet, kartta-aineisto, Geologian tutkimuskeskus. Korkeusmalliaineisto (DEM, digital elevation model) 10m, Geologian tutkimuskeskus. Kujansuu, R. & Nenonen, K. (1987): Till stratigraphy and ice flow directions in North Karelia. Geological Survey of Finland, Special Paper Larsen, E., Kjær, K.H., Demidov, I.N., Funder, S., Grosfjeld, K., Houmark- Nielsen, M., Jensen, M., Linge, H., Lysa, A. (2006): Late Pleistocene glacial and lake history of nortwestern Russia. Boreas 35, Laserkeilausaineisto (LiDAR, light detection and ranging), Geologian tutkimuskeskus. Lundqvist, J. & Saarnisto, M. (1995): Summary of Project IGCP-253, Quaternary International 28,

28 Lunkka, J. P., Johansson, P., Saarnisto, M., Sallasmaa, O. (2004): Glaciation of Finland. Teoksessa: Quarternary Glaciations Extent and Chronology. Toim. Ehlers, J., Gibbard, P.L., Elsevier B.V. 2004, p Lunkka, J.P., Erikkilä, A. (2012): Behaviour of the Lake District Ice Lobe of the Scandinavian Ice Sheet During the Younger Dryas Chronozone (ca years ago). POSIVA Working Report Lunkka, J.P., Moisio, K., Vainio, A. (2013): Subglacial Hydrology of the Lake District Ice Lobe During the Younger Dryas (ca years ago) in the Kyläniemi Area, SE Finland. POSIVA Working Report Maaperäkartta 1: , Geologian tutkimuskeskus Makaske, B. (2001): Anastomosing rivers: a review of their classification, origin and sedimentary products. Earth Science Reviews 53, Nenonen, K. (1995a): Pleistocene stratigraphy and reference sections in southern and western Finland. Academic dissertation, Geological Survey of Finland, Quaternary International 3-4, Nenonen, K. (1995b): Pleistocene stratigraphy of southern Finland. Teoksessa: Ehlers, J., Kozarski, S., Gibbard, P.L. (toim.), Glacial Deposits in North-East Europe, pp Rotterdam, Balkema. Okko (1962): On the development of First Salpausselkä, west of Lahti. Bulletin de la Commission Géologique de Finlande, 202, Perkins, A. J., Brennand, T.A., Burke, M.J. (2016): Towards a morphogenetic classification of eskers: Implications for modelling ice sheet hydrology. Quaternary Science Reviews 134 (2016), Putkinen, N., Lunkka, J.P. (2008): Ice Stream behavior and deglaciation of the Scandinavian Ice Sheet in the Kuittijärvi area, Russian Karelia during the Younger Dryas chronozone. Bulletin of the Geological Society of Finland 80,

29 Rainio (1985): Första Salpausselkä utgör randzonen för en landis som avancerat på nytt. Geologi, 4 5, s Suomen Geologinen Seura the Geological Society of Finland Rainio (1991): The Younger Dryas ice-marginal formations of Southern Finland. Teoksessa: Rainio, H. & Saarnisto, M. (toim.), IGCP PROJECT 253. Termination of the Pleistocene. Eastern Fennoscandian Younger Dryas end moraines. Field Conference, North Karelia, Finland and Karelian ASSR, June 26-July 4, Geological Survey of Finland Guide 32, Rainio, H., Saarnisto, M., Ekman, I. (1995): Younger Dryas end moraines in Finland and NW Russia. Quaternary International, Vol 28, pp , Rainio (1996): Late Weichselian end moraines and deglaciation in Eastern and Central Finland. Synopsis. Geological Survey of Finland, Espoo Saarnisto (1982): Ice retreat and the Baltic Ice Lake in the Salpausselkä zone between Lake Päijänne and Lake Saimaa. Annales Academiae Scientiarum Fennicae, A, III, 134, pp Saarnisto & Lunkka (2004): Climate variability during the last interglacialglacial cycle in NW Eurasia. Battarbee, R.W., Gasse F. & Stickley, C.E. (toim.): Past Climate Variability through Europe and Africa. Kluwer Academic Publishers, Dordrecht, the Netherlands, p Schumm (1963): Schumm, S.: Sinuosity of alluvial rivers on the Great Plains. Geological Society of America, Bulletin 74, Storrar et al. (2014): Storrar, R.D., Stokes, C.R., Evans, D.J.A.: Morphometry and pattern of a large sample (>20 000) of Canadian eskers and implications for subglacial drainage beneath ice sheets. Quaternary Science Reviews 105, Svendsen, J.I., Alexanderson, H., Astakhov, V.I., Demidov, I., Dowdeswell, J.A., Funder, S., Gataullin, V., Henriksen, M., Hjort, C., Houmark-Nielsen, M., Hubberten, H.W., Ingólfsson, Ó., Jakobsson, M., Kjær, K.H., Larsen, E., Lokrantz, H., Lunkka, J.P., Lyså, A., Mangerud, M., Matiouchkov, A., Murray, A., Möller, P., Niessen, F., Nikolskaya, O., Polyak, L., Saarnisto, M., Siegert, C., Siegert, M.J., Spielhagen, R., Stein, R. (2004): Late Quarternary ice sheet history of northern Eurasia. Quaternary Science Reviews 23,

30 Taustakartta-aineisto, Maanmittauslaitos. Tikkanen (1994): Suomen pinnanmuodot (The Landforms of Finland). Terra 106:3,

31 Liitteet I ja II Liite I - Tutkimuksessa löydetyt, subglasiaalisia lineaatioita omaavat glasiofluviaaliset muodostumat Järvi- Suomen kielekevirran alueella. SSI = Ensimmäinen Salpausselkä, SSII = Toinen Salpausselkä, Sijainti = paikannimi, kunta. Koordinaatit ETRS-TM35FIN No 1. Etäisyydet SSI: n. 53 km SSII: n. 27 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Likolamminharju, Mikkeli Huomioita: 1

32 No 2. Etäisyydet SSI: n. 52 km SSII: n. 35 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Pitkätkankaat, Savonlinna Huomioita: 2

33 No 3. Etäisyydet SSI: n. 48 km SSII: n. 27 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Kiieskangas, Rääkkylä Huomioita: 3

34 No 4. Etäisyydet SSI: n. 43 km SSII: n. 25 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Patamäki, Rääkkylä Huomioita: 4

35 No 5. Etäisyydet SSI: n. 39 km SSII: n. 19 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Akkakangas, Rääkkylä Huomioita: 5

36 No 6. Etäisyydet SSI: n. 28 km SSII: n. 9 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Oinaanniemi, Rääkkylä Huomioita: 6

37 No 7. Etäisyydet SSI: n. 25 km SSII: n. 8 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Ruohoranta, Tohmajärvi Huomioita: 7

38 No 8. Etäisyydet SSI: n. 28 km SSII: n. 6 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Laivaloso, Joensuu Huomioita: 8

39 No 9. Etäisyydet SSI: n. 32 km SSII: n. 18 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Rauanvaara, Joensuu Huomioita: 9

40 No 10. Etäisyydet SSI: n. 33 km SSII: n. 15 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Pannuloso, Joensuu Huomioita: Kaksi pääselännettä joissa haarautumista. Mahdollisesti myös jäätikön reunan eteen kerrostuneita reunamuodostumia? 10

41 No 11. Etäisyydet SSI: n. 26 km SSII: n.11 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Piiparinmäki, Joensuu Huomioita: Selkeä. Harju kulkee kuvan oikeasta alanurkasta deltamuodostumien keskellä kohti kuvan vasenta ylänurkkaa. 11

42 No 12. Etäisyydet SSI: n. 25 km SSII: n. 8 km Koordinaatit: N E Sijainti: Lähdekorpi, Joensuu Huomioita: Osa samaa harjujaksoa deltan numero 13 kanssa. 12

43 No 13. Etäisyydet SSI: n. 20 km SSII: n. 5 km Koordinaatit: N E Sijainti: Rauansalo, Joensuu Huomioita: Samaa harjujaksoa deltan nro. 12 kanssa. 13

44 No 14. Etäisyydet SSI: n. 35 km SSII: n. 14 km Koordinaatit: N E Sijainti: Mäyrämäki, Mäntyharju Huomioita: Edustava esimerkki, kolme deltamuodostumaa. 14

45 No 15. Etäisyydet SSI: n. 28 km SSII: n. 8 km Koordinaatit: N E Sijainti: Kalhonkangas, Kouvola Huomioita: Harju kulkee kuvan alaosassa deltojen välistä idästä länteen, sitten deltan vasemmalla puolella tien vieressä pohjoiseen. 15

46 No 16. Etäisyydet SSI: n. 27 km SSII: n. 6 km Koordinaatit: N E Sijainti: Kuitinpohja, Kouvola Huomioita: Harju kulkee kuvan keskellä etelästä pohjoiseen, yläosassa haarautuu deltan jälkeen kahdeksi. 16

47 No 17. Etäisyydet SSI: n. 31 km SSII: n. 18 km Koordinaatit: N E Sijainti: Jolkistonharju, Asikkala Huomioita: Harjun pohjoispää vaikuttaa olevan ruhjeen laidalla, jossa se näyttää säilyneen suojassa jäätikön pohjan kulutukselta, joka on muovannut harjun eteläpäätä ja sen varrella olevia deltoja. 17

48 No 18. Etäisyydet SSI: n. 22 km SSII: n. 3 km Koordinaatit: N E Sijainti: Huhdankärki, Asikkala Huomioita: Tulkinnanvarainen. Muovautunut deltamuodostuma hieman kuvan keskustan pohjoispuolella. Sijaitsee linjassa deltan numero 19 kanssa, etäisyys 1,7 km. Maaperäkartan mukaan kyseisessä kohdassa lajittunutta ainesta. (Ei selvää todistetta) 18

49 No 19. Etäisyydet SSI: n. 21 km SSII: n. 1 km Koordinaatit: N E Sijainti: Kytänkangas, Asikkala Huomioita: Sijaitsee linjassa deltan numero 18 linjassa, etäisyys 1,7 km 19

50 No 20. Etäisyydet SSI: n. 23 km SSII: n. 5 km Koordinaatit: N E Sijainti: Heinola Huomioita: Harjun kulkusuunta kuvan vasemmasta alanurkasta kohti kuvan oikeaa ylänurkkaa. 20

51 No 21. Etäisyydet SSI: n. 30 km SSII: n. 12 km Koordinaatit: N: , E: Sijainti: Hiekanlahti, Heinola Huomioita: Tulkinnanvarainen. Rakennettua aluetta joka jonkin verran peittänyt piirteitä. 21

52 No 22. Etäisyydet SSI: n. 18 km SSII: -6km Koordinaatit: N , E Sijainti: Suurimäki, Taipalsaari Huomioita: Sijaitsee Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän välissä. 22

53 No 23. Etäisyydet SSI: n. 18 km SSII: -5 km Koordinaatit: N , E Sijainti: Vitsai, Taipalsaari Huomioita: Tulkinnanvarainen. Harju kulkee järven laidalla, deltojen vasemmalla puolella. Deltat kuvan yläosassa, ennen kuin harju päättyy järveen. Sijaitsee Ensimmäisen ja Toisen Salpausselän välissä. 23

54 Liite II. Tutkimusalueen harjut ja niiden sinuositeettiarvot. Harju# Xalku Yalku Xloppu Yloppu Le(m) Ls(m) S , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

55 , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,08 25

56 , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

57 , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,