EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO. Bryssel, 14. marraskuuta 2011 (15.11) (OR. en) 16773/11 DEVGEN 309 RELEX 1178 FIN 872 OCDE 9 ACP 220 ENV 865

Transkriptio

1 EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO Bryssel, 14. marraskuuta 2011 (15.11) (OR. en) 16773/11 DEVGEN 309 RELEX 1178 FIN 872 OCDE 9 ACP 220 ENV 865 ILMOITUS Lähettäjä: Pääsihteeristö Päivämäärä: 14. marraskuuta 2011 Ed. asiak. nro: 16208/11 Asia: Neuvoston päätelmät EU:n yhteisestä kannasta kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevää neljättä korkean tason foorumia varten (HLF-4, Busan, 29. marraskuuta 1. joulukuuta 2011) Neuvosto antoi istunnossaan 14. marraskuuta 2011 tämän ilmoituksen liitteenä olevat päätelmät /11 1 DG K 1 FI

2 LIITE NEUVOSTON PÄÄTELMÄT EU:n yhteisestä kannasta kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevää neljättä korkean tason foorumia varten (HLF-4, Busan, 29. marraskuuta 1. joulukuuta 2011) I osa: Busanin foorumin tärkeimmät tavoitteet 1. Busanin foorumin tulisi toimia käännekohtana kehitysavun tehostamisessa niin, että saadaan aikaan todellisia tuloksia, ja foorumissa olisi pyrittävä uuteen yhteisymmärrykseen kattavasta kehityskumppanuudesta. Kehitysavun lisäksi Busanin foorumissa olisi myös tutkittava tapoja tehostaa kotimaisten voimavarojen käyttöä kumppanimaissa ja näin auttaa niitä pitkällä aikavälillä vähentämään riippuvuuttaan kehitysavusta. 2. Busanin foorumin on tarkoitus auttaa parantamaan kehitysavun laatua ja lisäämään kaikista eri lähteistä saatavan kehitysrahoituksen vaikutusta. Tähän pyritään arvioimalla edistymistä nykyisissä sitoumuksissa, asettamalla ensisijaiset tavoitteet kehitysavun tuloksellisuusohjelmaa varten ja luomalla yhteyksiä uusiin maailmanlaajuisiin kehityshaasteisiin ja -kumppanuuksiin. Yleistavoitteena on nopeuttaa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista ja osallistua vuoden 2015 jälkeisen kehitysyhteistyörakenteen muotoiluun /11 2

3 3. Muuttuvan maailmanlaajuisen toimintaympäristön huomioon ottaen neuvosto vahvistaa seuraavat, EU:n ja sen jäsenvaltioiden (jäljempänä 'EU') ensisijaiset tavoitteet Busanin päätösasiakirjasta käytäviä neuvotteluja varten: 3.1 On noudatettava kattavaa lähestymistapaa ja luotava näin yhteyksiä eri kehitysyhteistyötoimijoiden välille niiden pyrkiessä tulokselliseen kehitysapuun ja pitkän aikavälin vaikutuksiin. Tämä koskee erityisesti nopeasti kehittyvän talouden maita. Tavoitteena on lähestyä kaikkia asiaankuuluvia kehityskumppaneita ja laajentaa yhteistyötä niiden kanssa, jolloin voidaan tehostaa kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja varmistaa, etteivät kehitysavun tuloksellisuusohjelman kunnianhimoiset tavoitteet vesity. 3.2 On sovittava yhdestä päätösasiakirjasta, jossa vakiinnutetaan avun tuloksellisuuden periaatteet painottaen ja syventäen yhdenmukaistamista koskevan Rooman julistuksen, avun tuloksellisuutta koskevan Pariisin julistuksen ja Accran toimintaohjelman keskeisiä sitoumuksia. 3.3 On painotettava ja syvennettävä sitoutumista tuloksiin ja vastuuseen, omistajuuteen, avoimuuteen ja hajanaisuuden vähentämiseen. Muita keskeisiä periaatteita ovat ennakoitavuus, mukautuminen ja valmiuksien kehittäminen. Lisäksi Busanin päätösasiakirjassa olisi käsiteltävä riskejä ja yhteistä riskinhallintaa, mukaan lukien jaettu riskien kartoittaminen ja lieventäminen /11 3

4 3.4 On vahvistettava parlamenttien, paikallisviranomaisten, valvontaelinten, kansalaisyhteiskunnan, tiedealan ja riippumattomien tiedotusvälineiden osallisuutta, sillä ne ovat ensisijaisia sidosryhmiä kehityksen sekä demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen edistämisen kannalta. 3.5 On saatava yksityinen sektori kiinnostumaan kehitysavun tuloksellisuudesta innovoinnin edistämiseksi, tulojen ja työpaikkojen luomiseksi, kotimaisten voimavarojen hyödyntämiseksi ja innovatiivisten rahoitusmekanismien kehittämiseksi edelleen. 3.6 On omaksuttava kumppanimaiden kanssa yhdessä sovittuihin rauhanrakentamisen ja valtiorakenteiden kehittämisen tavoitteisiin perustuva uusi lähestymistapa epävakaiden ja konfliktitilanteiden varalle. 3.7 Maakohtaista täytäntöönpanoa on painotettava ja merkittävästi tehostettava. Täytäntöönpanon on tapahduttava kumppanimaiden johdolla, ja siinä on voitava ottaa huomioon kumppanimaan ensisijaiset tavoitteet ja paikalliset olosuhteet sekä laajan kehitysyhteistyökumppaneiden joukon osallistuminen. 3.8 Maailmanlaajuisia hallintorakenteita ja seurantaa on vähennettävä ja kevennettävä. Kehitysavun tuloksellisuusohjelman seurannassa ja toteuttamisessa on käytettävä olemassa olevia mekanismeja ja foorumeita. 4. On tärkeää, että kaikki asiaankuuluvat kehitysyhteistyökumppanit, kuten etelä eteläyhteistyön toimijat, nopeasti kehittyvän talouden maat, monenväliset järjestöt, yksityinen sektori, kansalaisyhteiskunta ja voittoa tavoittelemattomat yksityiset säätiöt, panevat täytäntöön Busanissa sovitut sitoumukset /11 4

5 II osa: Euroopan unionin toimet 5. Neuvosto korostaa, että EU 1 on pannut Pariisin ja Accran sitoumukset keskimääräistä paremmin täytäntöön. Edistyminen on rohkaisevaa, muttei riittävää. 6. Tämän huomioon ottaen neuvosto tähdentää, että sitoumuksia on kohdistettava ja syvennettävä konkreettisten ja kestävien tulosten saavuttamiseksi. Tämä edellyttää lisää poliittista tukea kehitysavun tuloksellisuusohjelmalle sekä pyrkimistä kattavaan lähestymistapaan. 7. Kehitysavun tuloksellisuuteen liittyvien sitoumusten tehostamiseksi edelleen ja avun tuloksellisuuden parantamiseksi EU aikoo edistää ja tukea yksittäisiä aloitteita, joiden tavoitteena on a. EU:n avoimuustakuun luominen vastuullisuuden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi, demokraattisen omistajuuden vahvistamiseksi ja kehitysyhteistyön tulosten parantamiseksi. b. Maakohtaisen yhteisen ohjelmasuunnittelun toteuttaminen kehitysavun hajanaisuuden vähentämiseksi ja yhdenmukaistamisen edistämiseksi. c. Kestävien tulosten aikaansaamisen, mittaamisen ja osoittamisen sekä niistä vastaamisen tehostaminen. d. Uuden lähestymistavan omaksuminen konfliktitilanteita ja epävakaita tilanteita varten. e. Julkisen ja yksityisen sektorin sitoutumisen syventäminen kehitysyhteistyön vaikuttavuuden edistämiseksi. 8. Avun ja kehitysyhteistyön tuloksellisuutta tehostetaan edelleen EU:n kehityspolitiikan ja tulevien rahoitusvälineiden puitteissa Pariisin sitoumusten seurantatutkimukseen osallistuivat komission lisäksi seuraavat EU:n jäsenvaltiot: Itävalta, Belgia, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Portugali, Espanja, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Tässä yhteydessä viitataan kehityspolitiikkaan ja rahoitusvälineisiin, jotka rahoitetaan EU:n talousarviosta tai joita Euroopan komissio hallinnoi /11 5

6 III osa: EU:n yhteisen kannan yksityiskohdat I Vaihtelevat tulokset, epätasainen edistyminen, menestystarinat ja mahdollisuudet 9. EU on pannut asianmukaisella tavalla merkille Pariisin julistuksen riippumattoman arviointi- ja seurantatutkimuksen sekä epävakaita maita koskevien periaatteiden seurantatutkimuksen tulokset. Näiden tulosten tulisi toimia perustana tuleville painopisteille. 10. Näyttö vahvistaa, että avun tuloksellisuutta koskevista viidestä periaatteesta eniten on edistynyt kohdemaan omistajuus. Kohdemaan tavoitteisiin mukautuminen ja pyrkimys yhdenmukaisuuteen ovat edistyneet epätasaisesti eikä kumppanimaan järjestelmien hyödyntäminen ole lisääntynyt kyseisten järjestelmien kehittymisestä huolimatta. Vähiten ovat edistyneet kehitystuloskeskeinen hallinnointi ja molemminpuolinen vastuuvelvollisuus. Avun ennakoitavuus on jopa heikentynyt vuoteen 2005 verrattuna. Kaiken kaikkiaan edistyminen on ollut hidasta, sillä 13 tavoitteesta on yleisesti saavutettu vain yksi: koordinoitu tekninen yhteistyö. 11. Pariisin julistusta koskeneen tutkimuksen mukaan EU on Pariisin ja Accran sitoumusten osalta suoriutunut hyvin yhteisten teknisten yhteistyötoimien alalla sekä kumppanimaan järjestelmien käyttämisessä julkisen rahoituksen hallinnointiin ja hankintoihin. EU ei ole onnistunut yhtä hyvin mukautumisen, avun ennakoitavuuden ja ohjelmaperusteisten lähestymistapojen käytön osalta. Haasteina ovat edelleen avun hajanaisuus ja moninkertaisuus, joka lisääntyi vuodesta 2005 vuoteen 2009 sekä EU:n tasolla että maailmanlaajuisesti, sekä avoimuus. 12. Kaiken kaikkiaan EU on Pariisin tavoitteiden osalta suoriutunut avunantajien yleistä keskiarvoa paremmin. On kuitenkin näyttöä siitä, että edistyminen on EU:n sisällä epätasaista ja edessä on vielä paljon työtä avun ja muun kehitysyhteistyörahoituksen tehostamiseksi. Tämän huomioon ottaen neuvosto panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon ehdotuksesta EU:n yhteiseksi kannaksi Busanissa 3. 3 Ehdotus EU:n yhteiseksi kannaksi kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevää neljättä korkean tason foorumia varten. Komission tiedonanto, Bryssel, , KOM(2011) 541 lopullinen. (Asiak /11) /11 6

7 II Avun tuloksellisuuden tehostaminen kehitysyhteistyön tulosten parantamiseksi Omistajuus 13. EU painottaa, että kumppanimaan omistajuus on keskeistä, jotta avulla voidaan saavuttaa kestäviä kehitystuloksia, ja antaa tunnustusta useiden kumppanimaiden saavuttamalle edistymiselle. Demokraattinen omistajuus olisi järjestelmällisesti otettava esiin, kun kumppanimaat ovat vastuussa sellaisen ympäristön edistämisestä, joka mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan ja monien eri sidosryhmien kuulemisen yhteisymmärryksen saavuttamiseksi kehitysasioissa. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää vahvistaa parlamenttien, paikallisviranomaisten, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, kansallisten tarkastuselinten ja tiedotusvälineiden roolia. 14. Naisten ja naisjärjestöjen osallistuminen sekä sukupuolten tasa-arvoa edistävät toimenpiteet ovat välttämättömiä tasapuolisen ja tehokkaan kehityksen saavuttamisen kannalta. 15. Demokraattisen omistajuuden yhteydessä olisi puututtava myös valmiuksien kehittämiseen ja maiden omien järjestelmien lujittamiseen, mukaan lukien institutionaaliset ja inhimilliset voimavarat sekä tehokkaat instituutiot, jotka kunnioittavat ihmisoikeuksia, hyvää hallintotapaa ja oikeusvaltion periaatetta. Avunantajien olisi annettava valmiuksien kehittämiselle tukea paikallisten prioriteettien, tarpeiden ja olosuhteiden mukaisesti. EU kehottaa kumppanimaita ja kehitysyhteistyökumppaneita painottamaan enemmän yhdenmukaisia ja tulosperusteisia ehtoja. 16. Korruption torjunnan ja riskinhallinnan tulisi olla yhteisesti kumppanimaiden ja kaikkien kehitysyhteistyökumppaneiden vastuulla /11 7

8 Tulokset ja vastuu 17. Avun tuloksellisuutta koskevan ohjelman yleisenä tavoitteena on kestävien kehitystulosten saavuttaminen. EU korostaa sitä, että kun Pariisissa ja Accrassa vahvistettiin, että avun hallinnointi on tärkeää tulosten saavuttamiseksi, Busanissa olisi nostettava keskeiselle sijalle kestävien tulosten aikaansaaminen, mittaaminen, osoittaminen ja niistä vastaaminen. Näin ollen maakohtaisiin tulospuitteisiin olisi sisällytettävä vastaavia selkeitä toimintaa koskevia sitoumuksia. Paine saada aikaan tuloksia ei kuitenkaan saa vaarantaa pidemmän aikavälin pyrkimystä kehittää kumppanimaiden valmiuksia suunnitella, saada aikaan ja mitata kestäviä kehitystuloksia sekä osoittaa ne todeksi ja vastata niistä. 18. Kumppanimaiden ja kehityskumppaneiden olisi sitouduttava yhteisiin tulospuitteisiin, joihin sisältyy hallittavissa oleva määrä maakohtaisia kehitystä mittaavia tulosindikaattoreita, jotka perustuvat kumppanimaiden kansallisiin kehitysstrategioihin ja alakohtaisiin suunnitelmiin. Suoritusten arvioimiseksi ja riskien tunnistamiseksi kumppanimaiden ja kehityskumppaneiden tulisi sopia yhteisistä arviointipuitteista ja yhteisistä riskinhallintapuitteista, joihin sisältyy kehitysavun tuloksellisuuden indikaattoreita /11 8

9 19. Avun tuloksellisuutta koskevassa ohjelmassa olisi myös keskityttävä lisäämään vastuuta kehitystuloksista vahvistamalla ja hyödyntämällä täysimääräisesti maan itsensä johtamia vastuu- ja avoimuusmenettelyjä. Ensisijaisten toimien tavoitteena tulisi olla keskeisten instituutioiden ja nykyisten ponnistelujen vahvistaminen, mukaan lukien tilastoinnin kehittäminen (myös Paris21-hankkeen 4 avulla), ja toimien pitäisi parantaa kumppanimaiden valmiuksia seurata ja arvioida kehitystuloksia ja vaikutuksia sekä kykyä saattaa hallitus vastuuseen niistä. Tähän kuuluu sen varmistaminen, että tasa-arvonäkökohdat otetaan huomioon julkisen varainhoidon menettelyissä ja menojen jäljitysjärjestelmissä ja että kerätyt ja käytetyt tiedot on eritelty sukupuolen mukaan. EU:n katsoo, että avunantajien tulosarviointien olisi perustuttava mahdollisuuksien mukaan kumppanimaiden tulosraportteihin. 20. EU korostaa sitä, että tulospuitteet ja molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden puitteet tulisi toteuttaa kumppanimaiden johdolla, niitä tulisi käyttää yleisesti kehitystulosten saavuttamisessa tapahtuvan edistymisen sekä avunantajien suoritusten seuraamiseksi ja ne olisi räätälöitävä erityisolosuhteiden mukaisesti. Kumppanimaiden ja avunantajien olisi vahvistettava tulosperusteista päätöksentekoa kehitysavussa. Näiden puitteiden kehittämisen tulisi olla avointa, ja kansalaisyhteiskunta ja muut asianomaiset toimijat tulisi ottaa siihen mukaan. 4 The Partnership in Statistics for Development in the 21st Century (PARIS21) /11 9

10 Avoimuus ja ennakoitavuus 21. Busanin päätösasiakirjassa kaikkien kehityskumppanien, myös DAC:hen kuulumattomien avunantajien, tulisi vahvistaa uudelleen avoimuutta koskevat Accran sitoumukset, mukaan lukien sitoutuminen julkiseen, säännölliseen, tarkkaan ja ajankohtaiseen tiedottamiseen sitoumuksista, maksuista, avun kohdentamisesta, ehdoista ja tuloksista. 22. Busanin päätösasiakirjaan tulisi sisältyä sitoumus julkistaa kaikki OECD/DAC:n ennakkoilmoituskäytännön mukaiset alustavat maakohtaiset tiedot 5 ja täydentää niitä tarkemmilla sektorikohtaisilla tiedoilla. 23. Kumppanimaiden olisi sitouduttava selkeästi käytettävissä olevia kehitysresursseja koskevaan avoimuuteen, mihin sisältyy kansallisten talousarvioiden, menojen ja tilintarkastuskertomusten julkaiseminen. 24. Päätösasiakirjan tulisi myös kannustaa avunantajia käsittelemään kehitysyhteistyön monivuotisen budjetoinnin rajoituksia ja tunnustamaan, että on tärkeää täyttää kansainväliset täydentävät ilmoitus- ja julkistamisstandardit, jotka perustavat DAC CRS++ -standardiin (eli DAC:n laajennettuun luotonantajien ilmoituksia koskevaan järjestelmään sen käsitteet, määritelmät, luokitukset ja todentamismenettelyt mukaan lukien) sekä kansainväliseen avun avoimuutta koskevaan aloitteeseen. Tavoitteena tulisi olla osallistuvuuden, hallittavuuden ja täytäntöönpanon toteutuminen joulukuuhun 2015 mennessä. Tähän liittyen EU kannustaa DAC:tä olemaan kansainvälisesti keskeinen tekijä avoimuuden edistämisessä. 5 Niiden valtioiden osalta, jotka eivät vielä ole OECD/DAC:n jäseniä, tämä pannaan täytäntöön ottaen huomioon tarvittavat toimet, jotta tällainen raportointi ja avun kohdentamista koskevien ennakoivien tietojen antaminen olisi mahdollista. Nämä valtiot pyrkivät noudattamaan vastaavia OECD/DAC:n menetelmiä ilmoittaessaan ja julkistaessaan apunsa määrää ja kohdentamista koskevia tietoja /11 10

11 25. Olisi edistettävä avoimuuden lisäämistä keskeisenä ensisijaisena toimena monenvälisissä kehitysyhteistyöelimissä mukaan lukien YK:n järjestelmä ja kehityspankit sekä muut kumppanit, joita EU rahoittaa. 26. EU sitoutuu "EU:n avoimuustakuuseen" 6, joka perustuu EU:n avun tuloksellisuutta koskevassa toimintakehyksessä 7 annettuihin avoimuutta koskeviin sitoumuksiin. Hajanaisuuden vähentäminen 27. Avun hajanaisuus aiheuttaa edelleen haasteita, ja tilanne saattaa huonontua entisestään, kun asianomaisten toimijoiden määrä kasvaa ja ne ovat hyvin moninaisia. Busanin foorumin tulisi pyrkiä löytämään mahdollisuudet käsitellä tätä seikkaa ottaen huomioon, että onnistuminen edellyttää poliittista päätöksentekoa. Kaikkien kehityskumppanien, monenväliset järjestöt mukaan lukien, on siirryttävä yksittäisiä maita koskevista strategioista kumppanimaan johtamiin yhteisiin avustusstrategioihin, joihin osallistuvat ne avunantajat ja kumppanit, joilla on poliittista tahtoa työskennellä yhdessä. 28. Monenvälistä apurakennetta olisi virtaviivaistettava. EU vahvistaa uudelleen Accran sitoumuksensa välttää maailmanlaajuisten tai temaattisten ohjelmien tai vertikaalisten rahastojen lisäämistä entisestään. Avunantajien tulisi käyttää ja parantaa nykyisiä kanavia. 6 7 Katso liite I. EU:n avun tuloksellisuutta koskeva toimintakehys Konsolidoitu teksti, asiak / /11 11

12 29. EU toteaa, että kumppanimaiden hallinnointivalmiudet ovat ratkaisevassa asemassa avun koordinoinnissa ja hallinnoinnissa, maan sisäinen työnjako mukaan lukien, ja että niitä on kysynnän perusteella vahvistettava. Kokemusten ja tietojen välittäminen alueellisia foorumeita hyödyntäen voi olla tapa edetä tässä. 30. Busanin päätösasiakirjalla voi myös olla erityistä lisäarvoa pyrittäessä edistämään maiden välistä työnjakoa ja maailmanlaajuista korkean tason keskustelua DAC:n tekemän, avun hajanaisuutta ja sen kohdentamisen ennakkosuunnittelua koskevan analyysin pohjalta kiinnittäen erityistä huomiota alirahoitettuihin maihin. 31. Accran toimintaohjelmassa mainittu maailmanlaajuinen korkean tason poliittinen vuoropuhelu näistä asioista olisi aloitettava Busanissa avun hajanaisuutta ja sen kohdentamisen ennakkosuunnittelua koskevan DAC:n työn pohjalta. Alirahoitettujen maiden tilanteen osalta vuoropuheluun olisi kuuluttava keskusteluja kahden- ja monenvälisten avunantajien toisiaan täydentävistä tehtävistä. 32. EU sitoutuu toteuttamaan kehitysyhteistyötä, joka on hyvin joustavaa ja yhä hajautetumpaa yhteisten ja osallistavien toimintamallien noudattamiseksi maakohtaisesti. 33. Osoittaakseen johtajuutensa Busanissa ja sen jälkeenkin ja puuttuakseen lisääntyneeseen hajanaisuuteen ja moninkertaistumiseen EU parantaa ja tehostaa yhteistä ohjelmasuunnittelua 8 maakohtaisesti kumppanimaiden johdolla aina kun se on mahdollista. 8 Katso liite II /11 12

13 Mukautuminen 34. On näyttöä siitä, että mukautuminen kumppanimaiden kansallisiin prioriteetteihin ja kumppanimaiden omien järjestelmien käyttö parantavat avun tuloksia. Lisäksi mukautuminen kumppanimaan prioriteetteihin ja sen kansallisiin suunnittelu- ja budjettisykleihin sekä maan omien järjestelmien käyttö on tärkeää, jotta tuetaan kumppanimaan omistajuutta ja johtajuutta. 35. EU korostaa sitä, että kumppanimaiden hallitusten on johdettava maiden omien järjestelmien vahvistamista, mutta riskejä olisi kartoitettava ja pienennettävä kumppanimaiden ja avunantajien yhteisillä toimilla. 36. EU kehottaa kaikkia kehityskumppaneita, monenväliset järjestöt, rahastot, ohjelmat ja vertikaaliset rahastot mukaan lukien, vahvistamaan uudelleen nykyisen sitoutumisensa mukautua kumppanimaiden kansallisiin kehityssuunnitelmiin ja käyttää ja kehittää yhdessä kumppanimaiden kanssa niiden omia järjestelmiä kaikenlaiseen apuun instituutioiden ja politiikkojen tehostamiseksi. Maan omien järjestelmien käyttö ei koske ainoastaan budjettitukea vaan on yhtä tärkeää muunlaisessa avussa, kuten hankeavun yhteydessä /11 13

14 Epävakaasta tilanteesta ja konfliktitilanteesta kärsivät maat 37. Busanin päätösasiakirjassa olisi käsiteltävä konfliktitilanteita ja epävakaita tilanteita, jotka ovat maailmanlaajuinen haaste kehitykselle ja köyhyyden vähentämiselle, sekä sitä seikkaa, että epävakaat valtiot ovat kaikkein kauimpana vuosituhattavoitteiden saavuttamisesta. 38. Samalla kun Busanin päätösasiakirjassa vahvistetaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 periaatteet, hyvän humanitaarisen avunannon periaatteet, epävakaita valtioita koskevat periaatteet sekä Accran toimintaohjelmassa korostettu osallistava omistajuus, siinä olisi tähdennettävä, että mahdollisuuksien mukaan on luotava tiiviimpi ja tehokkaampi suhde näiden politiikanalojen ja niihin liittyvien toimien välillä sekä poliittisella että toiminnan tasolla. 39. Epävakaita valtioita koskevien periaatteiden seuranta osoittaa, että vaikka avun tuloksellisuutta koskevilla periaatteilla on edelleen merkitystä epävakaissa tilanteissa, niiden täytäntöönpanon on tapahduttava asteittain ja sellaiset erityiset haasteet huomioon ottaen, jotka johtuvat esimerkiksi heikosta omistajuudesta ja puutteellisista valmiuksista tai peruspalvelujen kiireellisestä tarpeesta. 40. EU antaa arvoa ja tukea rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä koskevan kansainvälisen vuoropuhelun puitteissa tehtävälle tärkeälle työlle sekä konfliktista kärsivien ja epävakaiden valtioiden, ns. g7+ -maiden vahvistuvalle johtajuudelle /11 14

15 41. EU katsoo, että Busanin päätösasiakirjassa olisi oltava viittaus rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä koskevaan kansainväliseen vuoropuheluun. Siihen olisi myös sisällytettävä nimenomainen viittaus Monroviassa sovitun rauhanrakentamisen ja valtiorakenteiden kehittämisen toteutussuunnitelman viiteen päämäärään ja sitoumukseen toimia uudella tavalla konfliktitilanteissa ja epävakaissa tilanteissa. Yhteistyön ja kansainvälisen toiminnan olisi näissä tilanteissa saatava aikaan sellaisia tuloksia, jotka mukautuvat kansallisiin rauhanrakennuksen ja valtiorakenteiden kehittämisen tavoitteisiin, yhteistyön ja kansainvälisen toiminnan olisi oltava avointa, nopeaa, ennustettavissa olevaa, joustavaa sekä vastattava tilanteen kehitystuloksille ja köyhyyden vähentämiselle asettamiin haasteisiin, riskit tulisi hallita yhdessä ja tehokkaasti, kansallisia valmiuksia tulisi vahvistaa ja käyttää maan omia järjestelmiä. 42. EU kehottaa avunantajia mukauttamaan päätöksenteko-, rahoitus- ja täytäntöönpanomenettelynsä epävakaiden tilanteiden asettamien erityishaasteiden huomioon ottamiseksi. Se kehottaa myös hyväksymään DAC:n ohjeet, jotka koskevat valtiorakenteiden kehittämistä, siirtymävaiheen rahoitusta ja riskienhallintaa epävakaissa tilanteissa. 43. EU kehottaa konfliktitilanteissa ja epävakaissa tilanteissa olevia kumppaneita huolehtimaan tarvittavasta poliittisesta johtajuudesta osallistavan poliittisen vuoropuhelun, avoimuuden ja paikallisten valmiuksien kehittämisen varmistamiseksi /11 15

16 III Vaikuttavuuteen tähtäävä kumppanuus kehitysavun tuloksellisuutta koskeva ohjelma 44. Vaikuttaa siltä, että avun tuloksellisuuden periaatteilla on merkitystä niiden nykyisen soveltamisalan ulkopuolellakin ja ne voivat tuoda lisäarvoa laajojen kumppanuuksien sekä muiden kehitysavun rahoituslähteiden yhteydessä. 45. Kaikkien kehitysrahoitusta antavien tahojen on tärkeää edistää kestävien kehitystulosten saavuttamista. Busanin foorumilla olisi käytävä eri toimijoiden välillä keskusteluja kokemusten vaihtamiseksi tulosten saavuttamisesta. Busanin päätösasiakirjassa voitaisiin tämän pohjalta esittää avun tuloksellisuuden periaatteille rakentuvat yhteiset periaatteet ja eriytetyt sitoumukset /11 16

17 Nousevien talouksien ja etelä etelä-yhteistyön merkitys 46. Busanin päätösasiakirjassa olisi vahvistettava etelä etelä-yhteistyön ja kolmikantaisen kehitysyhteistyön kasvava merkitys. Siinä olisi pyrittävä lisäämään edelleen etelä eteläyhteistyön ja pohjoinen etelä-yhteistyön tuomien erilaisten etujen, niiden täydentävyyden ja synergian ymmärtämistä kehitysrahoitusvirtoja koskevan avoimuuden pohjalta. EU korostaa, että kumppanimaiden ja kehittyvien talouksien on määriteltävä, miten kehitysavun tuloksellisuutta koskeva ohjelma liittyy etelä etelä-yhteistyöhön ja miten etelä eteläyhteistyöstä saadut kokemukset voivat olla tälle ohjelmalle hyödyksi. 47. Busanin päätösasiakirjassa olisi myös tunnustettava, että etelä etelä-yhteistyö, kuten pohjoinen etelä- ja kolmikantayhteistyö, on laajempaa kuin taloudellinen yhteistyö ja sisältää myös valmiuksien kehittämistä ja tietojen jakamista, ja siinä olisi korostettava alueellisten foorumien merkitystä tiedon jakamisessa onnistuneista kehityskokemuksista, valmiuksien kehittämisestä ja avun hallinnoinnin käytännöistä. EU kehottaa etelä etelä-yhteistyön toimijoita osallistumaan maajohtoisiin prosesseihin kehitysavun tuloksellisuuden parantamiseksi /11 17

18 Kansalaisjärjestöt, paikallisviranomaiset ja yksityiset säätiöt 48. Jäsennellyn vuoropuhelun tuloksia hyödyntäen Busanin päätösasiakirjassa olisi vahvistettava uudelleen kansalaisjärjestöjen merkitys sinällään itsenäisinä toimijoina, tarve lujittaa kansalaisyhteiskunnan osalta suotuisaa sääntely- ja oikeudellista ympäristöä ja paikallisten toimijoiden rooli erityisten toimien käynnistämisessä paikallisten tarpeiden tukemiseksi. 49. EU antaa tunnustusta avunantaja- ja kumppanimaiden kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten toimille vastuuvelvollisuuden, avoimuuden ja luotettavuuden parantamiseksi niiden toiminnassa ja kehottaa niitä jatkamaan näitä toimia Istanbulissa sovittujen kehitystuloksellisuutta koskevien kansalaisjärjestöjen periaatteiden kaltaisia itsesääntelymekanismeja käyttäen. 50. Yksityisiä säätiöitä pitäisi myös kehottaa mukauttamaan toimintaansa ja kumppanuuksiaan Istanbulin periaatteisiin. Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja yksityisten säätiöiden olisi avunantajina toimiessaan edistettävä paikallista omistajuutta tunnustaen, että paikallisella kansalaisyhteiskunnalla on määräävä rooli kartoitettaessa paikallisia kehitystarpeita /11 18

19 Kaupallinen yksityissektori 51. Busanin päätösasiakirjassa olisi korostettava osallistavan talouskasvun, paikallisen yksityisen sektorin kehittämisen ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien merkitystä vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta. Tämä edellyttää sellaisen ympäristön edistämistä, joka mahdollistaa yksityisen sektorin kehityksen, valmiuksien kehittämisen yksityissektorilla ja sen kanssa, tuen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille sekä tarjoaa mahdollisuudet siihen, että tuki tehollaan lisää yksityisiä investointeja osallistavaan, köyhiä tukevaan kasvuun. 52. Busanin päätösasiakirjaan olisi sisällyttävä yhdessä yksityisen sektorin edustajien kanssa määritettyjä yhteisiä kumppanuusperiaatteita yksityisen sektorin osallistumista varten. Lisääntyvän yhteistyön olisi perustuttava avun tuloksellisuuden periaatteisiin. EU pyytää tässä yhteydessä yksityistä sektoria toimimaan aktiivisesti kehitysyhteistyössä edistämällä yhteistä innovointia ja osallistavia liiketoimintamalleja, julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia ja sekä yritysten yhteiskuntavastuun käytäntöjä. Se pyytää myös kehityskumppaneita edelleen kehittämään ja lisäämään sellaisten innovatiivisten rahoitusvälineiden ja tukien ja lainojen yhdistelmien käyttöä, joilla tehostetaan vipuvaikutusta, joka tuella on yksityissektorin sitoutumisen edistämiseen ja yksityissektorin kehittämiseen. EU korostaa, että yksityisen sektorin on tärkeää sitoutua säännölliseen, mahdollisuuksien mukaan jo olemassa oleviin aloitteisiin perustuvaan maakohtaiseen vuoropuheluun siitä, miten julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä voidaan parhaiten edistää kehitysavun tuloksellisuutta /11 19

20 Kansainvälinen ilmastorahoitus 53. EU vahvistaa avun tuloksellisuuden periaatteiden soveltamisen ilmastorahoitukseen ja painottaa, että sama on vahvistettava Kööpenhaminan Cancúnin Durbanin prosessissa. Pariisin ja Accran periaatteiden soveltamisesta saaduilla kokemuksilla on paljon annettavaa ilmastonmuutokseen liittyvien toimien kehitystuloksellisuuden tehostamisessa, ja niistä pitäisi olla apua ilmastorahoituksen kehyksen määrittelyssä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) mukaisessa prosessissa. 54. EU kehottaa vihreää ilmastorahastoa sisällyttämään avun tuloksellisuutta koskevat periaatteet suunnitteluunsa ja toimintaansa ja ilmastorahoitusta tarjoavia yhteisöjä sopimaan yhteisestä lähestymistavasta ilmastorahoituksen raportointiin tarkkailun, seurannan ja todentamisen olennaisena osana. Mittaamisen, raportoinnin ja todennuksen onnistuneen soveltamisen avulla ilmastorahoituksen avoimuus, vastuuvelvollisuus, täydellisyys, vertailtavuus ja täsmällisyys toteutuu entistä paremmin /11 20

21 IV Hallinto ja seuranta 55. EU tähdentää, että Busanin foorumissa on tehtävä riittävän yksityiskohtaisia päätöksiä avun tuloksellisuuden hallinnasta, jotta vältetään pitkät keskustelut foorumin jälkeen. 56. Yleisinä periaatteina tulisi olla kumppanijohtoisen, maakohtaisen täytäntöönpanon vahvistaminen, täytäntöönpanon poliittisen tuen lisääminen ja maailmanlaajuisen seuranta- ja hallintarakenteen keventäminen. 57. Avun tuloksellisuuden hallintaan olisi sisällyttävä erilaisia kehityskumppaneita, ja siinä olisi yhdistettävä maakohtainen soveltaminen maailmanlaajuisiin toimiin. EU ei kuitenkaan kannata uusien maailmanlaajuisten hallintarakenteiden perustamista. Olemassa olevia rakenteita, joista mainittakoon erityisesti YK, Maailmanpankki /IMF, alueelliset rakenteet, G20-ryhmä ja kehitysapukomitea (DAC), olisi käytettävä foorumeina, joilla keskustellaan avun tuloksellisuuden periaatteiden soveltamisesta ja vahvistetaan laajoja kehityskumppanuuksia. Olisi pidettävä huoli kansalaisyhteiskunnan ja yksityisen sektorin osallistumisen varmistamisesta /11 21

22 58. EU painottaa, että on asetettava etusijalle kumppanijohtoinen soveltaminen ja sitä on lujitettava maakohtaisesti. Maakohtaista toteutusta olisi tuettava kumppanimaajohtoisilla "maakohtaisilla järjestelyillä", joissa kumppanimaat sopisivat olemassa olevien kehityssuunnitelmien pohjalta ja eri sidosryhmiä kuultuaan kehitysyhteistyökumppaneidensa (myös DAC:hen kuulumattomien avunantajien) kanssa paikallisesti mukautetuista Busanin periaatteista ja tavoitteista käyttäen paikallisia mekanismeja seurantaa varten ja molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden saavuttamiseksi. Maakohtaiset järjestelyt olisi pidettävä joustavina ja yksinkertaisina byrokratiaa lisäämättä. 59. OECD:n / DAC:n isännöimän avun tuloksellisuutta käsittelevän työryhmän mahdollisia Busanin jälkeisiä rakenteita olisi kevennettävä, sen toimenkuva rajattava ydintehtäviin ja sen nykyiset alaryhmät lakkautettava. Busanin rakenneosia ei tulisi käyttää uuden alaryhmärakenteen perustana. Avun tuloksellisuutta käsittelevän työryhmän tehtäväksi pitäisi antaa maakohtaisen toteutuksen helpottaminen ja maailmanlaajuinen seuranta yhdessä DAC:n kanssa. Avun tuloksellisuutta käsittelevän työryhmän ja DAC:n olisi myös helpotettava tiedonkulkua maatason ja asiaankuuluvien maailmanlaajuisten kehityspolitiikan foorumeiden välillä. 60. YK:n kehitysyhteistyöfoorumin olisi keskityttävä tiukentamaan kansainvälistä molemminpuolista vastuuvelvollisuutta maailmanlaajuisesti /11 22

23 61. Uusia maailmanlaajuisia indikaattoreita ei tulisi kehittää tässä vaiheessa. Olisi keskityttävä maakohtaiseen täytäntöönpanoon ja seurantaan. Maailmanlaajuiset indikaattorit olisi laadittava vuosituhattavoitteen jälkeiseen kehityspolitiikkaan liittyvän työskentelyn yhteydessä. 62. Seuraava maailmanlaajuinen seuranta olisi toteutettava vuosituhattavoitteiden vuoden 2015 määräajan puitteissa. Pariisin indikaattoreiden tulisi vastata maajohtoista ja tarkennettua ohjelmaa ja painoarvoa, joka on asetettu pitkän aikavälin kehityksen jatkuvalle mittaamiselle käyttäen asianmukaisia lähtötasoja. Muita tietolähteitä olisi käytettävä mahdollisimman tehokkaasti tulosten ja avun vaikutusten arvioimiseksi. Maakohtaisen seurannan perustana olisi kuitenkin käytettävä olemassa olevia paikallisia mekanismeja. Niistä voitaisiin johtaa yleisiä maailmanlaajuisia päätelmiä avun tuloksellisuutta käsittelevän työryhmän ja DAC:n avulla /11 23

24 Liitteen LIITE I Neuvoston päätelmät EU:n yhteisestä kannasta kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevää neljättä korkean tason foorumia varten Euroopan unionin avoimuustakuu Avoimuus on avun tuloksellisuuden keskeinen tekijä. Accran toimintasuunnitelmassa avunantajat ja kumppanimaat sopivat siitä, että ne antavat ajantasaisia ja yksityiskohtaisia tietoja nykyisistä ja tulevista avustuksista, jotta kehitysmaat pystyvät laatimaan tarkemman talousarvion ja tehostamaan kirjanpito- ja tilintarkastustoimiaan. Sen vuoksi Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot (jäljempänä 'EU') toteuttavat toimia, joilla kehitysapua koskevien tietojen antamista lisätään maiden järjestelmissä ja menettelyissä. Kehitysapua koskevan avoimuuden lisäämiseksi EU julkistaa tietoja avun määrästä ja kohdentamisesta varmistaen, että tiedot ovat kansainvälisesti vertailukelpoisia ja helposti saatavilla ja että ne voidaan jakaa ja julkaista asettaa kaikkien sidosryhmien saataville suuntaa-antavia ennakoivia tietoja kehitysrahoituksesta maakohtaisesti joka vuosi asettaa kumppanimaiden saataville eriteltyjä tietoja kaikista asiaankuuluvista avustuksista niin, että kumppanimaat voivat raportoida niistä kansallisissa talousarvioasiakirjoissaan ja edistää näin avoimuutta parlamenttien, kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisten suuntaan /11 24 Liitteen LIITE I DG K 1 FI

25 EU aikoo myös edistää kehitysavun suurempaa avoimuutta kansainvälisesti ja tukea OECD:n kehitysapukomitean (DAC) vahvistettuja voimavaroja tilastojen ja maailmanlaajuista kehitysapua koskevien analyysien osalta, minkä ansiosta DAC:sta tulisi kansainvälinen keskus avoimuuden edistämiseksi kannustaa lisäämään kansainvälisten avun avoimuutta koskevien aloitteiden, kuten IATIn, yhteistyötä OECD:n kehitysapukomitean kanssa siten, että pyritään täyttämään kansainväliset täydentävät ilmoitus- ja julkistamisstandardit, jotka perustavat DAC CRS++ -standardiin (eli DAC:n laajennettuun luotonantajien ilmoituksia koskevaan järjestelmään sen käsitteet, määritelmät, luokitukset ja todentamismenettelyt mukaan lukien) sekä kansainväliseen avun avoimuutta koskevaan aloitteeseen tukea avoimuuden lisäämistä keskeisenä tavoitteena monenvälisissä kehitysyhteistyöelimissä mukaan lukien YK:n järjestelmä ja kehityspankit sekä muut kumppanit, joita EU rahoittaa /11 25 Liitteen LIITE I DG K 1 FI

26 Liitteen LIITE II Neuvoston päätelmät EU:n yhteisestä kannasta kehitysavun tuloksellisuutta käsittelevää neljättä korkean tason foorumia varten Euroopan unioni vahvistaa yhteistä monivuotista ohjelmasuunnittelua Taustaa EU ja sen jäsenvaltiot (jäljempänä 'EU') ovat hyväksyneet puitteet yhteiselle ohjelmasuunnittelulle ja ovat toistamiseen ilmaisseet sitoumuksensa kumppanimaille annettavaa ulkoista apua koskevan yhteisen ohjelmasuunnittelun edistämiseksi 1. Yhteinen ohjelmasuunnittelu on aloitettu (Haiti, Etelä- Sudan), ja sen toteuttamista ehdotetaan muissa, myöhemmin määriteltävissä kumppanimaissa avun tuloksellisuutta koskevan EU:n toimintakehyksen mukaisesti 2. Yhteiseen monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun sisältyy EU:n ja sen jäsenvaltioiden avun tuloksellisuuden ja johdonmukaisuuden parantaminen vaikutusten lisääminen ja parempien tulosten aikaan saaminen hajanaisuuden vähentäminen avoimuuden, ennakoitavuuden ja vastuuvelvollisuuden lisääminen ohjelmasuunnittelu on avoin kaikille asiaankuuluville kehitystyön sidosryhmille. 1 2 Ks. neuvoston päätelmät 2006, 2007, 2009 ja EU:n avun tuloksellisuutta koskeva toimintakehys Konsolidoitu teksti, asiak / /11 26 Liitteen LIITE II DG K 1 FI

27 Soveltamisala Yhteinen ohjelmasuunnittelu on prosessi, jossa EU hyväksyy strategisia päätöksiä, jotka perustuvat kattavaan näkemykseen kyseiselle kumppanimaalle annettavasta EU:n ja muiden avunantajien tuesta. Yhteisessä ohjelmasuunnittelussa noudatetaan jäsenvaltioiden itsenäisiä päätöksiä esimerkiksi kumppanimaiden valinnasta ja määrärahojen tasosta kyseisissä maissa. Yhteisen ohjelmasuunnittelun keskeiset tekijät ovat: kumppanimaan kansallisen kehitysstrategian yhteinen analyysi, jossa määritellään toiminnan ensisijaiset alat, ja yhteinen vastaus siihen maan sisäinen työnjako: kuka työskentelee milläkin alalla alustava määräraha aloittain ja avunantajaa kohden. Yhteiseen ohjelmasuunnitteluun ei näin ollen sisälly kahdenvälisiä täytäntöönpanosuunnitelmia. Sillä voidaan korvata EU:n ja sen jäsenvaltioiden yksittäiset maastrategiat. Periaatteet Yhteistä ohjelmasuunnittelua johtaa mahdollisuuksien mukaan kumppanimaa, se perustuu kumppanimaan kansalliseen kehitysstrategiaan ja on mukautettu kumppanimaan strategia- ja ohjelmasuunnittelusykliin. Yhteinen ohjelmasuunnittelu pidetään yksinkertaisena ja käytännönläheisenä, ja sitä johdetaan kumppanimaan tasolla, jotta se vastaisi erityistarpeita ja tilannetta paikan päällä /11 27 Liitteen LIITE II DG K 1 FI

28 Kaikkien kyseisessä kumppanimaassa läsnä olevien jäsenvaltioiden osallistuminen vahvistaa EU:n toiminnan johdonmukaisuutta. Kaikkia muita jäsenvaltioita pyydetään osallistumaan EU:n yhteisen ulkoisen toiminnan vahvistamiseksi. Yhteisen ohjelmasuunnittelun tulisi perustua kaikkien EU:n avunantajien suhteellisiin etuihin. EU pitää yhteisen ohjelmasuunnittelun joustavana ja välttää rinnakkaisia prosesseja, joissa jo on tai on kehitteillä esimerkiksi avunantajiin liittyviä strategioita. Vaikka yhteinen ohjelmasuunnittelu ei ole tarkoitettu yksinomaan EU:n prosessiksi, EU toimii liikkeellepanevana voimana /11 28 Liitteen LIITE II DG K 1 FI