Suomen metsäkeskuksen. Maastotarkastusohje

Transkriptio

1 Suomen metsäkeskuksen Maastotarkastusohje 2013

2 2 Ohje hyväksytty Maastotarkastusohjeen on laatinut Suomen metsäkeskuksen julkisten palvelujen työryhmä: Jarkko Partanen, puheenjohtaja Aki Hostikka Veikko Kaikkonen Risto Koistinen Hannu Laukkanen Jyrki Vuorenmaa Suomen metsäkeskus Ulkoasu: Pohjolan Mylly Taitto: Terttu Välkkilä Kannen kuva: Terttu Välkkilä

3 3 Sisällys 1. YLEISTÄ 4 2. KOHDEVALINTA Kohdevalinnan suorittaminen Perusjoukot Tarkastusten ajoittaminen Laadunvalvonta Virtaan tallennetut tiedot Metsäkeskuksen tarkastustoiminnan laadun valvonta 8 3. MAASTOTARKASTUSTEN YLEISOHJEET Tarkastusmenettely ja mittaukset kohteella Arvosteluasteikko Määrän tarkastaminen ja jakaminen osiin Koealojen mittaus Arvokkaat elinympäristöt Dokumentointi ja raportointi 14 4 METSÄLAIN TARKASTUKSET Metsänkäyttöilmoituksen ja hakkuun tarkastus Korjuujäljen laadunseuranta Metsän uudistaminen ja uuden puuston aikaansaaminen Taimikon perustamisen jälkihoidon valvonta 29 5 KESTÄVÄN METSÄTALOUDEN RAHOITUSLAIN MUKAISTEN SUUNNITELMIEN JA TOTEUTUSTEN TARKASTUS Kemera-töiden tarkastusten yleisohjeet Tositteiden tarkastus: tarkastettavat asiakirjat ja todelliset kustannukset Tositetarkastuksen tarkoitus Tarkastettavia asiakirjoja Tositetarkastuksen suorittaminen Toteutusselvitysten ja/tai toteutusilmoitusten perusteella tarkastettavat tositteet Tarkastettavat hankelajit Hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden tarkastus Nuoren metsän hoito Pystypuiden karsinta Metsän uudistaminen Suunnitelman tarkastus Toteutuksen tarkastus Energiapuun korjuu Juurikäävän torjunta Metsän terveyslannoitus Kulotus Ympäristötuki Metsäluonnon hoitohanke Kunnostusojitushankkeiden laadun tarkastus Suunnitelman tarkastus Toteutuksen tarkastus Tiehankkeiden laadun arviointi Suunnitelman tarkastus Toteutuksen tarkastus METSÄN HYÖNTEIS- JA SIENITUHOJEN TORJUNNASTA ANNETUN LAIN NOUDATTAMISEN TARKASTUKSET Metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta annetun lain noudattamisen tarkastukset Uusien kirjanpainajatuhojen kartoitus ja tarkastus Hyönteistuhohakkuista annettavien metsänkäyttöilmoitusten seuranta 64 7 METSÄNHOITOYHDISTYSLAIN VALVONTA Metsänhoitoyhdistylain valvonnan toteuttamisesta tiedottaminen Valvonnan toteuttaminen 66 MUUTOS tarkastusohjeessa 67 LIITTEET Liite 1 Erityisen vaikeat taimikonhoitokohteet 71 Liite 2 Rahoituslain tarkastusten perusjoukot 72 Liite 3 Esimerkkihankkeen kartta 73 Liite 4 Kemera-virran esimerkkilomake 74 Liite 5 Mastovirran esimerkkilomake 75 Liite 6 Syykoodit 76 Liite 7 Tarkastusten kentät 79 Liite 8 Rahoituslain tarkastusten lomakekentät 90 Liite 9 Suhteellinen pinta-alavähennys 114 Liite 10 Metsälain tarkastusten koodien tiivistelmä115 Liite 11 Pohjapinta-alalla painotetun keskiläpimitan määrittämistaulukko 122 Liite 12 Metsän uudistamisen ja uuden puuston aikaansaamisen tarkastusten arvostelu 123 Liite 13 Tarkastuslomakkeet 124 Liite 14 Metsänhoitosuositus ajourien sijoittelusta ojitetuilla turv la 140 Liite 15 Pohjapinta-alasta runkoluvuksi 142 LÄHTEET 143

4 4 1. Yleistä Tämä on maa- ja metsätalousministeriön tarkastusmääräyksessä nro 2/13 ( ) tarkoitettu tekninen tarkastusohje, jonka ministeriö on hyväksynyt. Ohje sisältää metsälain, Kestävän metsätalouden rahoituslain (jäljempänä rahoituslaki, Kemera-laki tai KMRahL), metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta annetun lain (jäljempänä metsätuholaki) ja metsänhoitoyhdistyslain edellyttämät tarkastukset. Tarkastusten tarkoituksena on todeta, täyttävätkö kohteilla tehdyt toimenpiteet Metsäkeskuksen valvomien lakien sekä niiden noudattamisesta annettujen alempien säädösten asettamat vaatimukset. Lisäksi selvitetään, täyttävätkö toimenpiteet metsänhoitosuositusten tms. ohjeiden asettamat työ- ja laatuvaatimukset. Jäljempänä esitetään tarkastuksia koskevat vähimmäisvaatimukset. Alueyksikkö voi erityistapauksissa käyttää tarkastusohjeesta poikkeavia mittausmenetelmiä.

5 5 2. Kohdevalinta 2.1 Kohdevalinnan suorittaminen Maastossa tarkastettavat kohteet valitaan joko satunnaisotannan tai harkinnan perusteella. Perusjoukoissa käytettäviä tarkastusprosentteja määritettäessä on otettava huomioon tarkastusmääräyksen ja -suunnitelman vaatimukset. Rahoituslain tarkastuksissa Metsäkeskus ja sen alueyksiköt voivat poiketa tarkastusten perusjoukottaisista vähimmäismääristä, mikäli harkinnan perusteella tarkastuksia on kohdistettava joihinkin työlajeihin selvästi vähimmäismäärää enemmän ja kaikkien perusjoukkojen yhteenlaskettu tarkastusmäärä ylittää tarkastussuunnitelmassa määrätyn tarkastusprosentin. Perusjoukottaisesta vähimmäismäärästä poikkeaminen ei koske nuoren metsän hoidon ja energiapuun korjuun tarkastuksia. HARKINNAN KRITEERIT Harkintatarkastusten kohdistamisessa otetaan huomioon voimassa olevassa tarkastussuunnitelmassa määritetyt harkinnan perusteet. Harkinnan perusteella suoritettavia tarkastuksia voidaan kohdistaa myös alueyksiköissä etukäteen laadittujen kriteerien perusteella määritettyihin riskihankkeisiin. SATUNNAISOTANTA Satunnaisotanta tapahtuu Virta-tietojärjestelmässä automaattisesti sinne määritettyjen otantaprosenttien perusteella. Harkinnan perusteella kohdevalinta tehdään vasta sen jälkeen, kun kohde on osallistunut satunnaisotantaan eli tallennettu Virta-järjestelmään Mikäli automaattinen otanta joudutaan keskeyttämään teknisen tms. ongelman vuoksi, on otantaa jatkettava manuaalisena satunnaisotantana siten, että otanta säilyy aukottomana. Jos joudutaan käyttämään manuaalista otantaa, otannan suorittajien tulee dokumentoida otannan suoritustapa. Myös automaattisesta otannasta on dokumentoitava käytetyt otantaprosentit. Mikäli otantaprosentteja jostain syystä muutetaan, on dokumentoitava myös muutosten ajankohdat sekä perustelut muutoksille. Hankkeiden suunnitteluun ja toteutukseen kohdistuvat tarkastukset suoritetaan toisistaan riippumatta. Hankkeen suunnitteluosan tarkastaminen ei ole peruste sille, että toteutuksen tarkastus jätetään tekemättä.

6 6 2.2 Perusjoukot METSÄLAIN OTANTATARKASTUKSET Metsälain tarkastusten perusjoukot muodostuvat Metsäkeskukseen tulevista metsänkäyttöilmoituksista sekä taimikon perustamisilmoituksista. Päättäessään perusjoukoissa käytettävistä tarkastusprosenteista, Metsäkeskuksen on huomioitava voimassa olevan tarkastusmääräyksen ja -suunnitelman vaatimukset.. Tarkastus Tarkastuksen kohde Perusjoukot Metsälaki: (Ainoastaan korjuujäljen tarkastuksissa edellytetään otantaa) Metsänkäyttöilmoitukset ja hakkuut (Tarkastus -kentän koodi 1) Kalenterivuoden aikana tulevat metsänkäyttöilmoitukset. Kaikki tulevat metsänkäyttöilmoitukset muodostavat yhden perusjoukon. Korjuujälki (Koodi 1 tai 4) Perustamistoimenpiteet (koodi 2) Uuden puuston aikaansaaminen (koodi 7), Korjuujäljen laadun tarkastusmäärät vahvistetaan tarkastussuunnitelmassa. Kalenterivuoden aikana tulevat taimikon perustamisilmoitukset. Tarkastusmääräyksen tarkoittamat muulla tavoin metsäkeskuksen tietoon tulleet uudistamiskohteet tarkastetaan kaikki. Onko kohteelle saatu aikaiseksi metsälain 8 :n 1 mom. tarkoitettu taloudellisesti kasvatuskelpoinen taimikko kohtuullisessa ajassa. Perusjoukon muodostavat pääasiassa tarkastettavaa vuotta edeltävän vuoden aikana saapuneet metsänkäyttöilmoitukset. Kaikki metsäkeskukseen tulevat perustamisilmoitukset muodostavat yhden perusjoukon. Muulla tavoin metsäkeskuksen tietoon tulleiden kohteiden kohdevalinnaksi merkitään harkinta ja perusteeksi 6. Vuosittaisen tarkastuskohteet määritetään tarkastussuunnitelmassa. Energiapuun korjuun laadun tarkastukset (Koodi 1 tai 4) Korjuujäljen laatu mitataan tarkastussuunnitelman mukaisesti valitulta koneellisen energiapuun korjuun hankkeelta Perusjoukon muodostavat energiapuunkorjuun kemera-hankkeet, Tarkastusmäärä vahvistetaan tarkastussuunnitelmassa Kestävän metsätalouden rahoituslaki: (Ainoastaan työlajilla 30 edellytetään otantaa) Hankesuunnitelmien ja toteutettujen töiden tarkastukset. Tarkastusmääräyksen tarkoittaman tarkastettavan vuoden aikana metsäkeskukselle rahoitettavaksi esitetyt suunnitelmat ja toteutetuksi ilmoitetut työt. Hankkeita ei yleensä saa laittaa maksatukseen ennen kuin maastotarkastus on suoritettu. Lisäksi suoritetaan hoito- ja kunnossapitovelvoitteen tarkastuksia (metsän uudistaminen, kunnostusojitus ja metsätiet) Perusjoukkoja muodostettaessa sekä suunnittelu- että toteutustarkastukset jaetaan työlajin lisäksi EU-koodin perusteella T-hankkeisiin ja muihin hankkeisiin (5B,6 ja Kotim.) (T-, 5b-, 6-hankkeilla ei toistaiseksi rahoitusta) Hoito- ja kunnossapitovelvoitteen perusjoukot muodostavat metsän uudistamishankkeissa vuonna 2007 ja kunnostusojitus- sekä metsätiehankkeissa vuonna 2005 päätetyt hankkeet Juurikäävän torjunnan työnaikaiset tarkastukset Hakkuukoneen työnjälki kuviolla Metsäkeskusten ylläpitämä luettelo kantokäsittelylaitteistolla varustetuista hakkuukoneista ja puunhankkijoista.

7 7 RAHOITUSLAIN TARKASTUKSET Tarkastuksia suoritetaan kaikissa työlajeissa, joille myönnetään Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaista tukea. Virta-tietojärjestelmä jakaa rahoituslain hankkeiden tarkastukset automaattisesti perusjoukkoihin. Perusjoukko määräytyy EU-koodin, työlajin ja sen perusteella, onko kyseessä hankkeen suunnittelun vai toteutuksen tarkastus. Perusjoukot ja niiden koodit on esitetty liitteessä Tarkastusten ajoittaminen RAHOITUSLAIN TARKASTUKSET Kemera-hankkeiden suunnitelmien ja toteutusten tarkastukset on pääsääntöisesti ajoitettava suunnitelman tai toteutuksen valmistumisen jälkeen, mutta ennen viimeistä maksatusta. Poikkeuksena tästä ovat hoito- ja kunnossapitovelvollisuuden tarkastukset. Tarkastus voidaan yleensä suorittaa välittömästi sen jälkeen, kun tarkastuksen tiedot ovat siirtyneet Kemerasta Virtaan. Erityisestä syystä tarkastus voidaan suorittaa ennen kuin tarkastuksen tiedot näkyvät Virta-järjestelmässä, jolloin tietojen tallennus Virtaan tapahtuu myöhemmin. Periaatteena on, että tarkastusmääräyksen tarkastuksia ei kohdisteta keskeneräisiin suunnitelmiin tai toteutuksiin. Jos Metsäkeskus jostain perustellusta syystä tarkastaa hankkeita ennen kuin ne ovat riittävän pitkälle syötettynä Kemeraan, on tarkastukseen valinta tehtävä Virran ulkopuolella. Tarkastustiedot ja merkintä tarkastukseen valinnasta voidaan kuitenkin syöttää Virtaan vasta, kun tiedot ovat siirtyneet Kemerasta Virtaan. TAIMIKON PERUSTAMISILMOITUSTEN TARKASTUKSET Taimikon perustamisilmoitukset ovat tarkastettavissa välittömästi niiden saapumisen jälkeen. Metsävaratiedon keruun kohdennetun maastoinventoinnin alueilla metsälain valvonnassa tarpeelliset maastotarkastukset tehdään kuitenkin vasta kohdennetun maastoinventoinnin maastotietojen keruun jälkeen, mikäli inventointitietojen perusteella on syytä epäillä uudistamisvelvoitteen laiminlyöntiä tai lainrikkomusta. TAIMIKON PERUSTAMISEN JÄLKIHOIDON JA LUONTAISEN UUDISTAMISEN TAIMIMÄÄRÄN TARKASTUKSET Taimikon perustamisen jälkihoidon ja luontaisen uudistamisen taimimäärän tarkastusten kohteena ovat sinä kalenterivuonna saapuneet perustamisilmoitukset, jonka päättymisestä on vuoden alussa kulunut VNA 12.2 mainittu aika. Tarkastukset kohdistetaan voimassa olevassa tarkastussuunnitelmassa määritettyihin perustamistapoihin. UUDEN PUUSTON AIKAANSAAMISEN TARKASTUKSET Uuden puuston aikaansaamisen tarkastukset kohdistetaan vuosittain vaihtuviin tarkastusmääräyksen ja -suunnitelman mukaisiin kohteisiin.

8 8 METSÄNUUDISTAMISEN VALVONTA ELI NS. RÄSTITARKASTUKSET Kohteet, joihin ei ole saapunut perustamisilmoitusta metsälain vaatimassa ajassa, tarkastetaan maastossa tarkastusmääräyksen ja -suunnitelman mukaisesti. Metsävaratiedon keruun kohdennetun maastoinventoinnin alueilla metsälain valvonnassa tarpeelliset maastotarkastukset tehdään kuitenkin vasta kohdennetun maastoinventoinnin maastotietojen keruun jälkeen, mikäli inventointitietojen perusteella on syytä epäillä uudistamisvelvoitteen laiminlyöntiä tai lainrikkomusta. Rajaus koskee vain niitä alueita, joilla kohdennettu maastoinventointi saadaan tehtyä loppuun saman vuoden aikana. METSÄNKÄYTTÖILMOITUSTEN TARKASTUKSET Metsänkäyttöilmoituksia tarkastetaan ennen hakkuuta tai sen jälkeen. Nopeaa tarkastusmenettelyä käytetään silloin, kun on syytä epäillä, että hakkuu on muodostumassa lainvastaiseksi. 2.4 Laadunvalvonta Virtaan tallennetut tiedot Kukin alueyksikkö tarkastaa Virta-järjestelmään tallennettujen tietojen loogisuuden ja täydellisyyden ennen tietojen luovuttamista keskusyksikön ja maa- ja metsätalousministeriön käyttöön. Tarkastus tehdään keskusyksikön antaman ohjeistuksen ja maastotarkastusohjeen mukaisesti , ja mennessä Metsäkeskuksen tarkastustoiminnan laadun valvonta Maaseutuvirasto suorittaa vuosittain Metsäkeskuksen tarkastusmenettelyä koskevaa laadunvalvontaa.

9 9 3. Maastotarkastusten yleisohjeet 3.1 Tarkastusmenettely ja mittaukset kohteella Tarkastaja kirjaa kohteella vallitsevan tilanteen tarkastushetken mukaisesti. Mikäli muuta ei ole mainittu, niin puustotunnuksia mitattaessa mukaan ei lueta kasvatettavaan jaksoon selvästi kuulumattomia esim. siemen- tai säästöpuita. Kaikkien tarkastuksien tulokset dokumentoidaan ja raportoidaan. Kaikista korjaavista toimenpiteistä, hylkäämisestä, takaisinperinnästä, oikeustoimista tms. tehdään lopullinen päätös virallisen esittelymenettelyn kautta. Ohjeiden mukaisen mittaustavan käyttö on erityisen tärkeää rajatapauksissa, joissa säädösten täyttyminen on tulkinnanvaraista tai kohde saattaa olla säädösten vastainen. Tarkastettavan kohteen eri osilla voidaan tarvittaessa käyttää erilaisia tarkastustapoja. Tarkastustapa kentän koodit ovat 1 = systemaattiseen koealaotantaan perustuva mittaus, 2 = edustaviin kohtiin sijoitettaviin koealoihin perustuva mittaus, 3 = silmävarainen arvio ja 4 = ei tarkastushavaintoja. Koealat mitataan ympyräkoealoina, ja koealan keskipiste merkitään esim. kepillä ja kuitunauhalla. Keskipisteen merkitseminen auttaa linjan suuntaamisessa, tulosten tarkistamisessa ja täydentävien linjojen sijoittelussa. Rahoituslain otantatarkastuksissa kaikki kuviot tarkastetaan vähintään silmävaraisesti. Harkintatarkastuksissa tarkastetaan vain kuviot, joiden osalta rahoituslain kriteerien mukaisuutta on syytä epäillä. Systemaattinen mittaus suoritetaan aina, kun kohde on tulkinnallinen rajatapaus, jossa on syytä epäillä rahoitus- tai metsälain ehtojen täyttymistä tai hakemuksessa ilmoitettujen tietojen oikeellisuutta. Koealojen mittaus- ja arviointitavat on esitetty kohdassa 3.4. Yksityiskohtaisemmat maastotarkastusohjeet löytyvät tarkastettavan lain ja kyseessä olevan työlajin kohdalta.

10 Arvosteluasteikko Jollei erikseen ole mainittu, käytetään Kemera-hankkeiden ja korjuujäljen arvostelua lukuun ottamatta tarkastuksen kohteen tai sen osan arvostelussa kolmiportaista asteikkoa. Kemera-hankkeiden arvostelu on kuvattu luvussa 5.1 ja korjuujäljen arvostelu luvussa Hyvä/metsänhoitosuositusten mukainen: Metsäkeskuksen valvoman lainsäädännön ja suositusten sekä työ- ja laatuvaatimusten mukainen. 2. Hyväksytty/huomautettava: Metsänhoitosuosituksista tai suunnittelu- ja toteutusohjeista poikkeava, mutta täyttää valvottavan lainsäädännön vaatimukset. 3. Puutteellinen/virheellinen/korjattava: Ei täytä valvottavan lainsäädännön vaatimuksia. Lisätiedot: Tarkastuslomakkeiden Lisätietoja-kohtaa käytetään yksilöityjen perusteiden, mittaustapojen ja huomautusten ym. syiden tarkentamiseen. Lisätietokenttään tulee laittaa aina arvostelua selventäviä tietoja kun arvosteluna on muu kuin hyvä. 3.3 Määrän tarkastaminen ja jakaminen osiin Kuvioiden pinta-alojen lisäksi teiden ja ojien pituuksien sekä rahoitettujen materiaalien määrän oikeellisuus tarkastetaan kunkin työlajin ohjeiden mukaisesti. Tarvittaessa mittaukset suoritetaan GPS-laitteella. Jos yhtenä kokonaisuutena ilmoitetun kuvion puustotunnukset, puuston käsittely tai muu oleellinen tekijä vaihtelee kuvion eri osissa, jaetaan kuvio ominaisuuksiltaan yhteneväisiksi osakuvioiksi. Myös liikaa ilmoitettu ja ilmoittamatta jätetty määrä kirjataan omaksi osakseen. Osakuviot tarkastetaan ja raportoidaan omina osakuvioinaan. ARVOSTELUIDEN SUMMATIEDOT Arvosteluiden summatietoihin merkitään eri arvostelun (hyvä, huom. virh. ja hyväks. ei tarkast.) saaneiden osien määrien summat koko hankkeelta sekä kaikkien osien määrien summa (määrä yht.) Osien summa voi olla suurempi tai yhtä suuri kuin ilmoitettujen määrien summa ja ilmoitettu pinta-ala tai pituus. 3.4 Koealojen mittaus Tarkastusohjeen mukainen perusmittaustapa on systemaattinen koealojen mittaus. Muita mittaustapoja käytetään vain erityistapauksissa ja selkeissä kohteissa. Ennen mittauksen aloittamista kuvio on tarvittaessa jaettava osakuvioihin kohdassa 3.3 esitetyllä tavalla. Jos osakuvioinnin jälkeen yksittäinen

11 11 mitattava koeala sattuu paikkaan, joka huonosti kuvaa kohdetta, esimerkiksi avokalliolle tai pienkosteikkoon, siirretään koealaa niin paljon eteenpäin, että kokonaisen koealan mittaaminen on mahdollista edustavammasta kohdasta tai koeala jätetään mittaamatta. 1. SYSTEMAATTINEN KOEALOJEN MITTAUS Mittaus aloitetaan määrittämällä mitattavan alueen pisimmän halkaisijan muodostama keskilinja, jolta koealat mitataan. Linjan suunta määritetään kartasta tai ilmakuvasta. Linja suunnataan maastoon esim. kompassilla. Koealaväli (tarvittaessa myös linjaväli) määritetään kuvion pinta-alan perusteella taulukosta 1. Mitattavien koealojen määrä on kuitenkin aina vähintään viisi (5) kappaletta. Minimi tulee käytettäväksi vain pienillä kuvioilla. Ensimmäinen koeala sijoitetaan puolen koealavälin päähän linjan lähtöpisteestä. Kun keskilinjan koealat on mitattu, voidaan mittaus lopettaa, jos mittaustulos on selkeä ja riittävän luotettava säädösten tulkinnan kannalta. Koealamittauksia jatketaan, mikäli keskilinjan koealamittausten perusteella on syytä epäillä, että valvottavien lakien edellytykset eivät toteudu ja mittaustulos on ns. rajatapaus. Tällöin keskilinjalta arvotaan koeala, jonka kohdalta mitataan toinen koealalinja kohtisuoraan kuvion läpi. Myös kohtisuoran linjan koealoista arvotaan yksi, jonka kohdalta mitataan keskilinjan suuntainen koealalinja. Lisälinjoja mitataan niin pitkään, että mittaustulos vakioituu joko hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Tarvittaessa mittauksia jatketaan niin pitkään, että keskilinjan jokaisen koealan kohdalta mitataan kohtisuora koealalinja eli syntyy tasavälinen koealaverkosto. Menetelmä on esitetty kuvassa 1. Koealojen paikat määritetään maastotallentimen GPS:llä. Koealavälin mittaus voidaan tehdään myös askelmittauksena tai soveltuvalla mittalaitteella. Mikäli käytettävä koealaväli havaitaan oleellisesti virheelliseksi esim. osittelun tai karttavirheen vuoksi, siirrytään käyttämään oikeaa koealaväliä välittömästi kun virhe on havaittu. Kuva 1. Kuvassa on pitkä keskilinja vasemmalta oikealle sekä arvotut täydentävät koealalinjat.

12 12 Kuvion koko, ha Linja- ja koealaväli, m < ,0-2,0 30 2,1-3,0 35 3,1-4,0 40 4,1-6,0 45 > 6,0 50 Taulukko 1. Koealojen ja linjojen väliset etäisyydet 2. KOEALOJEN SIJOITTAMINEN EDUSTAVIIN KOHTIIN Mikäli kohteen systemaattinen mittaus ei ole tarpeen tarkastettavan lain edellytysten määrittämiseksi (ei rajatapaus), voidaan kuvion tiedot määrittää mittaamalla riittävä määrä koealoja edustavista kohdista tarvittavien puustotunnusten selvittämiseksi. 3. SILMÄVARAINEN ARVIOINTI Jos kohde täyttää varmasti tarkastettavan lain edellytykset (ei rajatapaus) ja puustotunnukset pystytään arvioimaan riittävän luotettavasti, voidaan kohteella suorittaa silmävarainen arviointi. Myös kokonaan tekemättä jäänyt työ voidaan arvioida silmävaraisesti. Mikäli lain ehtojen täyttymistä on syytä epäillä tai kohde on säädösten vastainen, tulee tarkastustuloksen perusteeksi suorittaa riittävä määrä kohdan 1 tai poikkeustapauksessa kohdan 2 mukaisia mittauksia. 4. EI TARKASTUSHAVAINTOJA Mikäli tarkastetun hankkeen yksittäisistä kuvioista ei ole lainkaan tarkastushavaintoja, merkitään kuvion tarkastustavaksi Arvokkaat elinympäristöt Tarkastuksissa arvioidaan metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen sekä muiden arvokkaiden luontokohteiden säilyminen. Luontokohteiden ominaispiirteiden säilyminen arvioidaan kaikissa kohteissa, jotka sijaitsevat hankealueella, rajoittuvat siihen tai joiden ominaispiirteiden säilymiseen tarkastettavat toimenpiteet ovat vaikuttaneet (esim. metsätie- tai kunnostusojitushanke). Luontokohteista merkitään kartalle alue, jonka tilaa toimenpide on heikentänyt. Säilyneitä kohteita ei merkitä karttaan, jos kohteen sijainnista on olemassa ennakkotiedot. Elinympäristöjen tunnistamisessa käytetään tarvittaessa apuna mm. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisua Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (1995) ja toimintajärjestelmän metsälain 10 tulkintasuositusta.

13 13 ELINYMPÄRISTÖISTÄ MERKITÄÄN SEURAAVAT TIEDOT: 1. Kuvion numero, jolla kohde sijaitsee, johon se rajoittuu tai jolla suoritetut toimenpiteet ovat vaikuttaneet elinympäristön säilymiseen. 2. Osan numero, jolla kohde sijaitsee tai johon se rajoittuu tai jolla suoritetut toimenpiteet ovat vaikuttaneet elinympäristön säilymiseen. 3. Kohteen sijainti kuvion ja osan suhteen: 1 = sisältyy kuvioon, 2 = rajoittuu kuvioon tai 3 = muu eli toimenpiteet ovat vaikuttaneet elinympäristön ominaispiirteisiin, vaikka kohde sijaitsee kuvion ulkopuolella (esim. puutavaran kuljetus, kuivatus yms.). 4. Kohteen koodi lomakkeella olevan luokituksen mukaisesti sekä kohteen selite eli sanallinen kuvaus elinympäristöstä (esim. letto, puronvarsilehto). 5. Kohteen luonne: 1 = luonnonsuojelulain mukainen elinympäristö, 2 = metsälain 10 :n tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö, 3 = muut Suomen metsäsertifiointijärjestelmän arvokkaat elinympäristöt tai 4 = muut huomioon otettavat luontokohteet. Luokan 3 kohteissa sovelletaan voimassa olevaa metsäsertifioinnin määrittelyä. 6. Arvioidaan elinympäristön säilyminen pinta-aloina 0,1 hehtaarin tarkkuudella: säilynyt: merkitään elinympäristön säilynyt pinta-ala. Säilynyt tarkoittaa, että kuviota ei ole hakattu tai kohteen ominaispiirteet ovat säilyneet hakkuussa (oletus: ympäristötukisopimus sisältää ennalta sovittuja hakkuita). ei säilynyt: pinta-ala, joka ei ole säilynyt. Jos kuviota ei ole hakattu, on tämä kenttä jätettävä ehdottomasti tyhjäksi. Mikäli hakkuu on suoritettu, ja kohde on säilynyt kokonaisuudessaan, merkitään kenttään nolla (0). Ei säilynyt tarkoittaa, että käsittelyllä on ollut selvästi epäedullinen vaikutus kohteen ominaispiirteisiin tai ominaispiirteet ovat olennaisilta osin tuhoutuneet. Ominaispiirteiden palautuminen kestää pitkän ajan (esim. yli 10 vuotta). 7. Merkitään koodi 1 kohtaan poikkeuslupa, jos kohteen käsittelyyn on myönnetty metsälain 11 :n mukainen poikkeuslupa. Lisätietoihin kirjataan poikkeusluvan myöntöpäivämäärä tai vastaava tunniste.

14 Dokumentointi ja raportointi Tarkastaja toimittaa tarkastuslomakkeet ja muut tarkastukseen liittyvät asiakirjat viranomaisasioista annettujen ohjeiden mukaisesti esiteltäväksi johtavalle esittelijälle. Kaikki tarkastuslomakkeet, kartta ja muut tarkastuksessa käytetyt asiakirjat arkistoidaan arkistosäännön (Dnro 1571/621/2002) mukaisesti siten, että ne löytyvät tarvittaessa.

15 15 4. Metsälain tarkastukset 4.1 Metsänkäyttöilmoituksen ja hakkuun tarkastus Kaikki ne metsänkäyttöilmoituksen kuviot, joilla on ennakkoon syytä epäillä poikkeamaa metsälaista tai joilla toimenpiteet rajoittuvat erityiskohteeseen eikä erityiskohteen vaatimuksia ole käytettävissä olevien tietojen perusteella otettu asianmukaisesti huomioon, tarkastetaan maastossa. Kuviot tarkastetaan kappaleen 3.4. ohjeen mukaisesti. Hakkaamattomilla kuvioilla tarkastetaan metsänkäyttöilmoituksen oikeellisuus. Lisäksi arvioidaan suoritettujen toimenpiteiden oikeellisuus kuvioilla, joilla on suoritettu hakkuita. Tarkastustapa valitaan ja kuviot ositetaan kohdan 3. ohjeiden mukaan. Metsänkäyttöilmoitusten kasvatushakkuukuvioita tarkastetaan maastossa alueyksikön harkinnan mukaan ainoastaan silloin, kun hakkuu rajoittuu erityiskohteeseen (esim. metsälain 10 :n mukainen erityisen tärkeä elinympäristö) tai Metsäkeskuksella on jokin muu syy epäillä poikkeamista metsälain noudattamisesta. ILMOITUSKOHTAISET TIEDOT Ilmoituskohtaisesti arvostellaan lomakkeelle ilmoituksen jättö, pinta-alan ja kartan oikeellisuus, muut ilmoitetut asiat sekä hakkuuseen liittyen ilmoituskuvion ulkopuolelle aiheutetut puusto- ja maastovauriot. ELINYMPÄRISTÖT Kaikilta tarkastetuilta kuvioilta arvioidaan elinympäristöjen olemassaolo. Elinympäristöt määritetään toimintajärjestelmään hyväksytyn metsälain 10 :n tulkintasuosituksen mukaisesti. Elinympäristöjen ilmoittamisen oikeellisuus arvioidaan lain ja alempien säädösten perusteella ja merkitään lomakkeen Elinymp. ilm/ely -kenttään. Elinymp. Ilm/Ely -kentän koodisto on seuraava: 1 = kohteita ei ole eikä niitä ole ilmoitettu, 2 = kohteita on ja ne on ilmoitettu oikein, 3 = oikeat kohteet ilmoitettu, mutta koodeissa virhe 4 = kohteita ei ole, vaikka on ilmoitettu 5 = jätetty osittain ilmoittamatta

16 16 6 = ilmoitettu oikein ja tarpeettomasti sekä jätetty ilmoittamatta 7 = ilmoitettu tarpeettomasti sekä jätetty ilmoittamatta 8 = jätetty ilmoittamatta tai 9 = olemassa olevat kohteet ilmoitettu muulla tavoin virheellisesti. Mikäli ennen hakkuun suorittamista tarkastettuun kuvioon liittyvää elinympäristökohdetta ei ole merkitty metsänkäyttöilmoitukseen, on syytä ottaa yhteyttä maanomistajaan tai hakkuuoikeuden haltijaan, jotta kohde osataan huomioida hakkuussa. Metsäasetuksessa on säädetty ehdoton ilmoittamisvelvollisuus ainoastaan metsälain 10 :n luontokohteista, joilla aiotaan tehdä toimenpiteitä. Tästä huolimatta myös muiden arvokkaiden luontokohteiden säilyttämistä tulee edistää Metsäkeskuksen ja maanomistajan välisellä yhteistyöllä. Sekä ilmoituskuvioihin sisältyvien että niihin rajoittuvien elinympäristöjen tiedot merkitään lomakkeen Arvokkaat elinympäristöt -tauluun kohdan 3.5 ohjeiden mukaisesti. HAKKUUTAPA Hakkuutavaksi merkitään ennen hakkuuta tarkastettaessa ilmoitettu hakkuutapa ja hakkuun jälkeen tarkastettaessa toteutunut hakkuutapa. TOIMENPITEEN PVM Toteutetun hakkuun päättymispäivämäärä arvioidaan lomakkeelle, mutta mikäli hakkuuvuosikaan ei ole tiedossa, jätetään kohta tyhjäksi. TILA Toimenpiteen tilaksi voidaan merkitä 2 = kesken, mikäli hakkuu on käynnissä. Jos tarkastustietoja mitataan, keskeneräinen kuvio voidaan jakaa osiin. Hakattu osa voidaan merkitä koodilla 3 = valmis ja hakkaamaton osa koodilla 1 = aloittamatta. ARVIOITAVAT TUNNUKSET Tarkastetuilta kuvioilta arvioidaan jäljempänä kohdissa 1-4 mainitut tunnukset. Osaa arvioitavista tunnuksista käytetään hyväksi metsävaratiedon päivittämisessä. Tarvittaessa voidaan tehdä merkinnät myös muista lomakkeen puusto- ja maaperätunnuksista. Jäljempänä kerrotut ilmoitetut ja suoritetut toimenpiteet arvostellaan sarakkeissa Arv. 1 ja Arv. 2. Kunkin arvostelun viereen voidaan merkitä arvostelun perusteena käytetty syy. Syiden numerokoodit ovat liitteessä 6. 1) Hakkaamattomat uudistushakkuukuviot (Tila 1= ei aloitettu) Hakkaamattomilta uudistushakkuukuvioilta mitataan tai arvioidaan ainakin puuston pohjapinta-alalla punnittu keskiläpimitta, ikä, kehitysluokka, kasvupaikkaluokka ja pääpuulaji. Hakkuun edellytykset arvioidaan sarakkeeseen Arv. 1 ja esitetyt uudistamistoimenpiteet sarakkeeseen Arv. 2. 2) Hakkaamattomat kasvatushakkuukuviot (Tila 1 = ei aloitettu) Hakkaamattomilta kasvatushakkuukuvioilta mitataan tai arvioidaan ainakin puuston runkoluku tai pohjapinta-ala, pohjapinta-alalla punnittu keskiläpimitta, ikä, kehitysluokka, kasvupaikka, metsikön laatu sekä

17 17 pääpuulaji. Hakkuun edellytykset arvioidaan sarakkeeseen Arv. 1. 3) Hakatut uudistushakkuukuviot (Tila 3= valmis) Hakatuilta uudistushakkuukuvioilta mitataan tai arvioidaan siemenpuiden määrä kpl/ha, ikä, kasvupaikkaluokka ja pääpuulaji. Mikäli keskimääräinen kannonkorkeusläpimitta vaikuttaa pieneltä, arvioidaan myös hakkuuta edeltänyt pohjapinta-alalla punnittu keskiläpimitta. Hakkuun edellytykset arvioidaan sarakkeeseen Arv. 1 ja esitetyt uudistamistoimenpiteet sarakkeeseen Arv. 2. 4) Hakatut kasvatushakkuukuviot (Tila 3 = valmis) Jollei varsinaista korjuujäljen tarkastusta suoriteta, hakatuilta kasvatushakkuukuvioilta mitataan tai arvioidaan ainakin puuston runkoluku tai pohjapinta-ala, pohjapinta-alalla punnittu keskiläpimitta, valtapituus, ikä, kehitysluokka, metsikön laatu, kasvupaikkaluokka sekä pääpuulaji. Hakkuun edellytykset arvostellaan sarakkeeseen Arv. 1 ja toimenpiteen toteutuksen laatu sarakkeeseen Arv. 2. JUURIKÄÄVÄN TORJUNTA Aina kun tiedetään, että juurikäävän torjunta on suoritettu tai on varma tieto, että torjuntaa ei ole tehty, se merkitään. Tieto kirjataan ristiintarkastuksia varten. 4.2 Korjuujäljen laadunseuranta Korjuujäljen laatua mitataan perinteisissä ainespuuharvennuksissa ja koneellisesti korjatuissa energiapuuharvennuksissa. Tarkastusta tehdään pääsääntöisesti kehitysluokaltaan nuorissa ja sitä varttuneemmissa kasvatusmetsissä. Tarkastukseen valitaan kuvioita, joiden pinta-ala on vähintään yksi (1) hehtaari ja joiden muoto mahdollistaisi normaalin ajouraverkoston luomisen. Arvioitava harvennusala on metsikkökuvio. Metsälain perusteella tehtävässä harvennushakkuiden korjuujäljen arvioinnissa kohdevalinta tapahtuu määrävälisenä satunnaisotantana ja rahoituslain perusteella tehtävän energiapuun korjuujäljen tarkastuksen kohdevalinta tapahtuu harkinnalla tarkastussuunnitelman mukaisesti. Lomakkeelle merkitään, onko korjuujälkitarkastuksen luokittelussa kyse harvennushakkuun (1) vai energiapuuharvennushakkuun (3) korjuujäljen tarkastuksesta. Ainespuuhakkuissa on korjattu vain ainespuuta. Energiapuuhakkuut voivat olla puhtaita energiapuun korjuukohteita tai integroituja aines- ja energiapuuharvennuksia. TARKASTETTAVILTA KOHTEILTA ILMOITETAAN PERUSTUNNUSTEN LISÄKSI AINA SEURAA- VAT KOHDAT: 1. Hakkuun ja otannan yleistiedot: hakkuutapa kone-/metsurihakkuu ennakkoraivaus hakkuun tila kuljetusajankohta juurikäävän torjunta

18 18 2. Kuvion yleistiedot: pääryhmä kasvupaikka kuivatustilanne (kiv.maat 1 3; turvemaat 6 9) kehitysluokka pääpuulaji mäntyjen, kuusten, koivujen osuus metsikön laatu 3. Mitattavat korjuujälkitunnukset: runkoluku (r/ha) pohjapinta-ala (m 2 /ha) poistuma (r/ha) runkovauriot (kpl/ha) juurivauriot (kpl/ha) keskiläpimitta (cm) valtapituus (m) ajouraväli (m) ajouraleveys (m) ajourapainumat (m) Turv la: ojalinjaleveys (m) PUUSTOTUNNUSTEN MITTAAMINEN Korjuujäljen tarkastuksessa puustotunnukset mitataan aina systemaattisesti sijoitetuilta koealoilta kappaleen 3.4 ohjeen mukaan. Ympyräkoealan säde on 5,64 metriä, mutta ensiharvennuksissa ympyräkoealan säteenä voidaan vaihtoehtoisesti käyttää 3,99 metriä. Kuvion koealat tulee mitata samaa sädettä käyttäen. Tarkennuksia koealojen sijoitteluun Metsäojat ja ojalinjat kuuluvat tarkastettavaan kuvioon eikä koealoja tule jättää mittaamatta tai siirtää, vaikka koeala menisikin niiden päälle. Jos keskilinjan mittauksen yhteydessä havaitaan, että mitattava alue on osittelun tai karttavirheen vuoksi selvästi oletettua pienempi eli on käytetty liian suurta koealaväliä, mitataan täydentävät kohtisuorat linjat ohjeiden mukaisesti, jotta saadaan riittävä koealamäärä. Jos koealan reuna menee kuvion rajan ulkopuolelle, siirretään koealaa mahdollisimman lyhyt matka siten, että koeala mahtuu kokonaisuudessaan mitattavalle kuviolle (vain ne koealat mitataan, joiden keskipiste osuu kuvion sisälle). Jos mitattavan alueen rajalta ohjeiden mukaisesti siirrettävä koeala menisi siirron jälkeen päällekkäin toisen koealan kanssa, niin siirrettävä koeala jätetään mittaamatta. Koealamittauksia jatketaan, mikäli metsänhoitosuositusten tai metsälain asettamien vaatimusten toteutumisesta ei saada keskilinjan perusteella varmuutta. Koealalinja sijoitetaan niin, että se ei kulje ajourien pääosan suuntaisesti vaan niitä vastaan. Turv la koealalinja sijoitetaan niin, että se ei kulje sarkaojien suuntaisesti vaan niitä vastaan.

19 19 Ympyrä- ja relaskooppikoeala jätetään mittaamatta, jos se osuu: kohtaan, joka luokitellaan kitu- tai joutomaaksi vähintään aarin suuruiseen luontaiseen aukkoon, josta ei ole tullut poistumaa tasaikäisissä metsissä kohtaan, jossa puuston kokorakenne eroaa kasvupaikan tai puuston käsittelyhistorian erojen vuoksi huomattavasti kuvion keskimääräisestä puuston kokorakenteesta RUNKOLUKU Runkoluku lasketaan mittaamalla ympyräkoealoilta rinnankorkeusläpimitaltaan (d1,3) vähintään 7 cm paksujen kasvatuskelpoisten ja vaurioituneiden puiden lukumäärä. Rinnankorkeuden mittauksen lähtöpisteenä on puun syntypiste. Runkolukuun luettavan puun tulee olla elinvoimainen ja pituudeltaan vähintään puolet vallitsevan jakson pituudesta. Kuvion runkoluku (r/ha) = ympyräkoealojen tulosten keskiarvo * koealakerroin. Kasvatuskelpoisten puiden runkoluku lasketaan vaurioprosentin avulla. POHJAPINTA-ALA Pohjapinta-ala määritetään maastotallenninta käytettäessä ensisijaisesti lukemalla kaikkien puiden läpimitat koealalta. Puuston pohjapinta-ala voidaan mitata myös relaskoopilla ympyräkoealojen keskipisteestä. Mitattavalla kuviolla käytetään aina samaa relaskooppikerrointa (1 tai 2). Pohjapinta-alaan luetaan sekä kasvatuskelpoiset että vaurioituneet puut. Pohjapinta-alaan lasketaan pääsääntöisesti puut, joiden pituus on vähintään puolet vallitsevan jakson pituudesta. Rinnankorkeusläpimitaltaan alle 7 cm puita ei lasketa. Mikäli kaikki relaskooppikoealaan mukaan luettavat puut eivät sijaitse tarkastettavalla kuviolla, relaskooppikoeala mitataan puolikkaana. Jos tämä ei ole mahdollista, niin relaskooppikoeala jätetään kokonaan mittaamatta. Kuvion pohjapinta-ala (m2) = koealojen pohjapinta-alojen keskiarvo. Jäävän puuston arvostelu: kasvatuskelpoisten puiden ppa vaurioprosentin avulla. POISTUMA Poistuma lasketaan mittaamalla ympyräkoealoilta aines- tai energiapuuksi korjattujen eläneiden puiden kantojen lukumäärä. Mitattavien kantojen läpimitta kuoren päältä on nuoren metsän hoidossa ja ensiharvennuskohteilla 4 cm myöhemmissä harvennuksissa vähintään 11 cm. Raivauksessa kaadettuja puita ei lasketa poistumaan. VALTAPITUUS Puuston valtapituus hehtaarilla on sadan paksuimman puun pituuden aritmeettinen keskiarvo. Valtapituuden määrittämiseksi kultakin 5,64 m:n ympyräkoealalta mitataan paksuimman puun pituus ja niistä lasketaan keskiarvo.

20 20 KESKILÄPIMITTA Puuston keskiläpimitta saadaan maastotallenninta käytettäessä pohjapinta-alan määrittämisen yhteydessä, kun koealalta luetaan kaikkien puiden läpimitta. Keskiläpimitta voidaan määrittää myös pohjapinta-alaa painottaen, jolloin mitataan rinnankorkeusläpimitat ympyräkoealan toiseksi paksuimmasta ja toiseksi ohuimmasta kasvatettavasta puusta. Koealakohtainen keskiläpimitan estimaatti saadaan mitatuista läpimitoista maastotallentimelta tai liitteen 11 taulukosta. Keskiläpimitan estimaattina voidaan käyttää myös relaskooppikoealan mediaanipuuta. PUUSTOVAURIOT Puustovauriot jaotellaan korjuujälkitarkastuksessa runko- ja juurivaurioihin. Juurenniskan eli oletetun katkaisukohdan yläpuolelle syntyneet vauriot ovat runkovaurioita ja muut juurivaurioita. Puuston vaurioprosentti lasketaan vaurioituneiden puiden ja kaikkien runkolukuun luettujen puiden suhteena. Puu katsotaan korjuun seurauksena vaurioituneeksi, kun 1. puuaines on rikkoontunut tai latva on poikki tai 2. puun kuori on rikki (koivulla pintatuohi rikkoutunut) nilakerrokseen saakka yhdestä tai useammasta kohdasta yhteensä yli 12 cm2:n laajuudelta ja puuaineen pintaa on samalla paljastunut yli 1 cm 2 :n laajuudelta tai 3. puussa on kuoren rikkonut viilto tai viiltoja, joiden yhteenlaskettu pituus on yli 50 cm. Juurissa otetaan huomioon vain vauriot, jotka ovat enintään yhden (1) metrin päässä rungon keskipisteestä. Alle 2 cm paksujen juurten vaurioita ei kirjata. Juurivaurion muu tunnusmerkistö on sama kuin runkovauriossa. Jos puussa on sekä runko- että juurivaurioita, se kirjataan luokkaan, jossa puustovaurio on pahempi. Puustovaurioiden arvioinnissa voidaan käyttää apuna soveltuvin osin Metsätehon opasta Korjuujälki harvennushakkuissa (2003). AJOURATUNNUSTEN MITTAAMINEN Ajoura on puutavaran kuljetusta varten metsään tehtävä kulku-ura, jota käyttävät sekä hakkuukone että metsätraktori tai näiden yhdistelmä. Hakkuu-ura on hakkuukoneen ajourien välissä palstalla liikkumiseen ja työskentelyyn käyttämä ajouraa kapeampi ajoreitti. Hakkuu-uria ei huomioida ajouratunnuksia määritettäessä, vaan tunnukset mitataan ainoastaan ajourista. Ajouraväli ja ajouraleveys mitataan kohteilta, joissa runkoluku on yli 600 runkoa/ha tai sen olisi käytettävän harvennusmallin mukaan tullut olla yli sen. Mitattu pohjapinta-ala voidaan muuttaa runkoluvuksi liitteen 15 taulukolla. Lisäohje tulkintaan on sivulla 59. Lisäksi ajouraverkoston tulee olla osittain tai kokonaan uusi. Ajouraväli mitataan vain sellaisilta kuvioilta, joiden pinta-ala on vähintään yksi (1) hehtaari ja kuvion muoto mahdollistaisi normaalin ajouraverkoston luomisen. Ajourapainumat mitataan kohteilta aina.

21 21 Kuva 2. Puuston ja ajourien mittauspisteiden sijoitteluperiaate (kuva: Metsäteho). AJOURAVÄLI Ajouraväli on kahden rinnakkaisen ajouran keskilinjan etäisyys toisistaan. Kultakin koealalta mitataan lyhin koealan keskipisteen kautta kulkeva suora koealan molemmin puolin kulkevien lähimpien ajourien raiteiden keskikohtien välille (kuva 2). Uraväli mitataan soveltuvalla mittavälineellä esim. metsurinmitalla. Mittaustuloksista lasketaan keskiarvot. Erikoistapauksia: Leimikon muodosta johtuvia ajouraverkoston kapeikkokohtia ei oteta huomioon ajouraväliä määritettäessä. Jos koealan keskipiste osuu reunimmaisen ajouran ja kuvion rajan välille, uraväliä ei mitata. Tarkennukset mittaukseen ojitetuilla turv la Suositusta (>20 m) kapeampi ajouraväli voidaan hyväksyä, jos uraverkosto on suunniteltu kuitenkin niin, että se vastaa kohteen sarkaleveydelle suositeltua ajourasijoittelua. Ajourien suositeltava sijoittelu on kuvattu liitteessä 14. Myös ojien päälle tai viereen avatut ajourat otetaan huomioon ajouravälin mittauksessa. Ajouraväli mitataan ojitetuilla turvemaakohteilla, jotka ovat muodoltaan tai ojaverkostoltaan epäsäännöllisiä. Säännöllisen ojaverkoston mukaisilla kohteilla ajouraväli voidaan laskea jakamalla kuvion leveys ajourien määrällä.

22 22 AJOURALEVEYS Ajouraleveys on ajouraa reunustavien lähimpien puiden kylkien kohtisuora yhteenlaskettu etäisyys uran keskelle. Yksittäisen uramittauksen lähtöpisteenä on koealan keskipistettä lähimpänä sijaitsevan ajouran raiteiden keskikohta. Rajatulta 10 metrin jaksolta mitataan uran oikealta ja vasemmalta puolelta lähimmän puun kyljen kohtisuora etäisyys uran raiteiden keskelle (kuva 2) ja lasketaan yhteen nämä kaksi etäisyyttä. Uraleveyden mittausjakson osuessa luontaiseen aukkoon sitä ei mitata. Jos ajourassa on risteys tarkastelujaksolla, jatketaan uratunnuksen mittausta risteyksen siinä haarassa, jonka suunta on lähinnä sen uran suuntaa, jolta mittaus aloitettiin. Tarkennukset mittaukseen ojitetuilla turv le Ajouraleveyttä ei mitata ajourilta, joka ovat ojan päällä. Jos ajoura on ojan vieressä, niin tällöin ajouraleveys määritetään laskemalla yhteen kahden saran puolelta uraa reunustavan puun kohtisuora etäisyys uran keskiviivaan (kuva 4). AJOURAPAINUMAT: Maastovauriot mitataan koealan lähimmästä ajourasta. Lähtöpisteenä pidetään koealan keskipistettä lähimpänä sijaitsevaa ajouran raiteiden keskikohtaa (kuva 2). Määritellyltä 30 metrin matkalta arvioidaan yli 10 cm syvien urapainumien pituus metreinä (kuva 3). Tällöin riittää, että jompikumpi raiteista on yli 10 cm syvä. Alle 50 cm:n pituisia painumia ei lasketa painumiksi. Tarkennukset mittaukseen turv le Turv la 10 cm:n painumalla tarkoitetaan turpeeseen leikkautunutta painumaa. Ajourapainumia ei mitata ajourilta, jotka on sijoitettu ojan päälle. Ojan vieressä olevilta ajourilta maastovauriot mitataan, mutta vain saran puoleisen raiteen painumat otetaan huomioon. Kuva 3. Ajourapainumien mittaaminen

23 23 MUUT MITATTAVAT TAI ARVIOITAVAT TUNNUKSET ENNAKKORAIVAUS (merkataan kohtaan taimettuminen) Tarkastettavan kuvion perustietoihin tehdään merkintä ennakkoraivauksesta. Väliaikaisratkaisuna tieto raivauksesta tallennetaan kohtaan taimettuminen. Ennakkoraivaustarpeen määrityksessä voidaan soveltaa ohjeena Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion metsänhoitokortiston korttia Ennakkoraivaus (kortti nro ). Käytettävät koodit: tyhjä = Ennakkoraivausta ei ole tehty eikä siihen ole ollut tarvetta. 1 = Ennakkoraivausta ei ole tehty, vaikka siihen olisi ollut tarvetta tai työ on toteutettu puutteellisesti. 2 = Ennakkoraivaus on tehty suositusten mukaisesti. OJALINJALEVEYS (turvemaat) Ojalinjaleveys arvioidaan turvemaiden korjuujälkitarkastusten yhteydessä, jos ojalinjat on hakattu auki kunnostusojitusta varten. Suositeltava ojalinjaleveys kunnostusojitettavilla kohteilla on 5 6 metriä. Jos ojalinjaleveys on suositeltua leveämpi ja jäävän puuston määrä on tästä syystä alhainen, on tästä mainittava lisätietokentässä jäävän puuston määrää selittävänä tekijänä. Ojalinjaleveyttä ei tarvitse tallentaa Virtaan. Jos ajoura on avattu ojan viereen, niin ajouraleveys lasketaan kuvan 4 tapaan, jolloin leveydestä vähennetään ojalinjan vaikutus. Kuva 4. Ajouraleveyden ja ojalinjaleveyden mittaaminen, jos ajoura on avattu sarkaojan viereen.

24 24 KORJUUJÄLJEN KOKONAISARVOSTELU Korjuujäljen kokonaisarvio määritetään arvostelusapluunan perusteella. Tarkennuksia korjuujäljen arvosteluun: Hyvään kokonaisarvosanaan vaaditaan, että kaikki arvostelusapluunan tunnukset ovat hyviä. Ajouravälin ja -leveyden arvostelussa on otettu huomioon lievennys korjuujäljen suosituksiin nähden (ajouraväli vähintään 20 m ja ajouraleveys alle 45 dm). Mitattua puuston tiheyttä verrataan pääpuulajin, kasvupaikan ja lämpösummavyöhykkeen mukaiseen hyvän metsänhoidon suositusten harvennusmalliin ja lakirajaan. Normaaleissa hoidetuissa kasvatusmetsissä tiheyttä arvioidaan ensisijaisesti pohjapinta-alan perusteella. Hoitamattomissa ja ylitiheissä kohteissa sekä valtapituudeltaan alle 12 metrin kohteilla jäävän puuston tiheys arvostellaan pääsääntöisesti runkoluvun pohjalta. JÄÄVÄN PUUSTON ARVOSTELU Jos runkoluku ja pohjapinta-ala ovat alle suositusten, mutta lähtöpuusto on ollut selvästi ryhmittäistä ja luontaisesti aukkoista, arvostelu voi olla hyvä, jos toteutettu hakkuu on ryhmissä suositusten mukainen. Tämä on merkittävä lisätietoon. Turv la: Hoitamatonta turvemaakohdetta voidaan puuston tiheyden osalta pitää hyvänä, vaikka puuston määrä jäisi suositus- ja lakirajan väliin. Hoitamattomalla kohteella tarkoitetaan, että kohteen puusto on ryhmittäistä ja luontaisesti aukkoista. Lisäksi puuston rakenteesta huomattava osa on ollut kehityskelvotonta hieskoivua. Hoitamattomuudella ei tarkoiteta tässä tapauksessa lähtötilanteeltaan ylitiheitä kohteita. Lisätietoon on merkittävä: hoitamaton, ryhmittäinen, aukkoinen. Suosituksesta poikkeava (5 6 m) ojalinjaleveys ei vaikuta korjuujäljen kokonaisarvosanaan. Jos linjat on avattu liian leveiksi, näkyy tämä kuitenkin todennäköisesti jäävän puuston kokonaistiheydessä. KORJUUJÄLJEN ARVOSTELUSAPLUUNA Arvosana Pohjapinta-ala / Runkoluku Ajouraväli Ajouraleveys Puustovauriot Maastovauriot Kokonaisarvosana hyvä harvennusmallin mukainen 19 m tai enemmän alle 46 dm (turv la alle 51 dm) 4 % tai alle 4 % tai alle (rämeillä 10 % tai alle) Kaikki tunnukset hyviä. huomautettavaa suositustiheyden ylärajaa tiheämpi tai alarajaa harvempi alle 19 m yli 46 dm (turv la yli 51 dm) yli 4 % yli 4 % (rämeillä yli 10 %) Huomautettavaa yhdessäkin tunnuksessa. virheellinen alle lakirajan - - yli 15 % yli 15 % (rämeillä 20 % tai enemmän) Puuston tiheys alle lakirajan tai puustovaurioita liikaa tai maastovaurioita liikaa. Huomioi lievennys (uratunnukset) suosituksiin verrattuna ja rajat turv la. Taulukko 2. Korjuujäljen arvostelusapluuna.

25 25 SYYKOODIT: Yhteenvetoraportteja varten syykoodia käytetään aina, kun korjuujäljen arvosana on huomautettava tai virheellinen. Syykoodi kertoo karkeasti, missä korjuujäljen tunnuksessa havaitut puutteet ensisijaisesti ovat. Korjuujäljen arvioinnissa ensisijaisesti käytettävät syykoodit (kohta Syy 2): Käytettävä syykoodi ja syy Ajourastoon liittyvät 719 = runsaasti maastovaurioita 999 = muu syy, ajourien leveyteen ja väleihin liittyvä syy kerrotaan lisätiedoissa. Puustoon liittyvät 704 = hakattu liian harvaksi 705 = poistettu liikaa ylimpien latvuskerrosten puita 718 = runsaasti puustovaurioita 999 = muu syy Ajourastoon liittyviä syitä ei aina voi tallentaa kohtaan Syy 2, koska maanomistajalle menevässä tarkastusselvityksessä Syy 2 tulostuu kohtaan puuston määrän arvostelu. Puuston määrä voi olla suositusten mukainen, vaikka uravälissä tai -leveydessä olisi huomautettavaa. Puuston määrä ei välttämättä ole virheellinen, vaikka kuviolla olisi runsaasti maastovaurioita. Uratietoihin liittyvät syykoodit pitäisi olla mahdollista esittää kokonaisarvostelussa. Jos puuston määrä on alle suositusten/lakirajan ajouravälin tai -leveyden vuoksi, syy voidaan tallentaa kohtaan Syy 2. Muuten ajourastoon liittyvät syyt on kirjoitettava lisätietoon. 4.3 Metsän uudistaminen ja uuden puuston aikaansaaminen Tarkastuksissa valvotaan pääasiassa metsälain noudattamista, mutta samalla kerätään tietoa toimenpiteiden ja taimikoiden laadusta. Mittaukset tehdään kappaleen 3.4. ohjeen mukaisesti. Kerättyä tietoa jaetaan toimijoiden käyttöön heidän oman laatutyönsä tarpeisiin. Tarkastettavilta kuvioilta tai osakuvioilta kirjataan lomakkeelle ja tietojärjestelmään ne tiedot, joiden kentän otsikko on lomakkeella alleviivattu. Samaa lomaketta käytetään perustamistoimenpiteiden ja niiden jälkihoidon sekä uuden puuston aikaansaamisen tarkastusten raportointiin. ARVOSTELUT Uud. ilmoitus -kohdassa arvostellaan, kuinka hyvin uudistamisen ilmoitus vastaa toteutusta. Uud. toteutus -kohdassa arvostellaan uudistamistoimenpiteiden toteutus. Metsänuudistamisen osien arvostelu ja uudistamisen yleisarvostelu tehdään taulukon 3 mukaisesti.

26 26 Jos perustamistöitä ei ole tehty, mutta alueelle on syntynyt luontaisesti hyväksyttävä taimikko, tehdään alueesta seuraavat merkinnät: Tila = aloittamaton, Uud. ilmoitus = virheellinen, Uud. toteutus = hyvä. KOEALAKOKO Taimien ja muokkauskohtien lukumäärä mitataan ympyräkoealalta, jonka säde on 3,99 m (kerroin 200). Kylvön ja luontaisen uudistamisen kohteilla taimien lukumäärä voidaan mitata pienemmiltä koealoilta (esim. säde 2,52 m, kerroin 500). Suurempaa koealakokoa käytetään tarvittaessa. MAANMUOKKAUS Tarkastettavan alueen vesitaloutta ei arvioida tässä kohdassa, vaan se merkitään kokonaisuudessaan lomakkeen etupuolelle kohtaan Kuivatus. Muokkausmenetelmä ja muokkauksen riittävyys Kohdassa arvostellaan kohteella käytetty muokkausmenetelmä kuvioittain metsänhoitosuositusten mukaisesti. Muokkauksen riittävyydellä tarkoitetaan, että kelvollisia muokkauskohtia on viljelytiheyden vaatima määrä. Muokkauskohdat lasketaan koealoittain ja tallennetaan Virrassa kohtaan Puuluokka 8 (kannot). Kelvolliseksi mättääksi katsotaan laakea tai pitkänomainen, cm:n paksuinen kohouma. Mätäs tehdään niin matalaksi, että taimen paakun alareuna yltää mättään alla olevaan humukseen. Koodit: 0 = ei tehty eikä tarvetta 1 = hyvä 2 = huom. 3 = virh. 4 = ei tehty vaikka tarvetta VESIENSUOJELU Vesiensuojelun onnistumista arvioidaan kohteella käytetyn maanmuokkausmenetelmän ja kohteen ominaisuuksien mukaan. Vesiensuojelutoimenpiteet on tehtävä pääsääntöisesti uudistamiskuvion sisäpuolella. Vesiensuojelu arvostellaan hyväksi, jos kohteella tehdyt toimenpiteet ovat alla olevan mukaiset. Muissa tapauksissa arvostelu on huomautettava. Vesiensuojelun toteutus arvostellaan Uudistamisen toteutus -kohdassa Syy-koodilla 514; puutteellinen vesiensuojelu. Samalla on kirjattava lisäselvitys vesiensuojelun puutteista lisätietokenttään. Jos muokkausalan vedet on johdettu suoraan ojiin tai vesistöihin ilman laskeutusaltaita tai kaivukatkoja, on siitä aina mainittava lisätietokentässä. Äestyksessä tulee äestysvakoihin jättää veden virtausta vähentäviä muokkauskatkoja, etenkin kaltevilla mailla. Rinteissä äestys tehdään poikkisuuntaan rinteen laskusuuntaan nähden.

27 27 Laikutuksessa, laikku- tai kääntömätästyksessä muodostuu harvoin vettä johtavia yhtenäisiä kanavia, joten menetelmien haittariski vesiensuojelun näkökulmasta on vähäinen. Maanmuokkausmenetelmistä suurimmat kiintoaine- ja ravinnehuuhtoumat aiheutuvat ojitus- ja naveromätästyksestä. Naveromätästystä käytetään pintavesien ohjaamiseen, mutta tavoitteena ei ole alueen kuivattaminen kuten ojitusmätästyksessä. Navero- ja ojitusmätästyskohteilla sekä aurauskohteilla on suositeltavaa jättää naveroihin ja ojiin kaivukatkoja ja tehdä lietekuoppia vähintään 50 metrin välein. Naveroita ja ojia ei saa yhdistää suoraan toimiviin laskuojiin, jokiin, puroihin tai muihin vesistöihin. Naveroihin ja ojiin on suositeltavaa jättää veden virtausta hiljentäviä kiviä tai muita vastaavia esteitä. Muokkausalalla olevien ojien tarpeetonta perkausta ja tarpeettoman syvien ojien kaivua tulee välttää. Ojien kaivusyvyyteen on kiinnitettävä huomiota. Vedet johdetaan uudistusalalta pois joko laskeutusaltaiden tai pintavalutuskenttien kautta. Ojitusmätästyskohteilla vesien johtaminen alueelta on suositeltavinta tehdä pintavalutuskenttien kautta. TAIMIEN LUKEMINEN KOEALOILTA Yhdellä koealalla voidaan katsoa kehityskelpoisiksi taimiksi enintään kpl/ha. Arvio siitä, täyttääkö mitattu taimikko lain minimivaatimusten lisäksi myös metsänhoitosuositusten taimimäärän, voi perustua mittaukseen tai silmävaraiseen arvioon (ks. kohta 3.4). Koealoilta luettavien taimien tulee olla valtioneuvoston asetuksen 1234/2010 tarkoittamia kyseisellä kasvupaikalla kasvatuskelpoisten puulajien taimia tai täydentäviä taimia. Alle 0,5 metrin etäisyydellä toisistaan olevista taimista vain yksi lasketaan mukaan koealan taimimäärään. Taimien ensisijaisuusjärjestystä määritettäessä tulisi taimien ominaisuuksia ja uudistusalan olosuhteita arvioida metsänhoitosuositusten perusteella. Yleensä taimet luetaan puulajeittain. Mittaus lopetetaan, kun koealalta on luettu kaikki tai 15 sopivinta kehityskelpoista tainta. Jos koealalla on metsänhoitosuosituksien perusteella kehityskelpoisia taimia yli 15 kpl, tarkastaja arvioi mitkä taimista jätetään ensisijaisesti kasvamaan taimikonhoidossa ja lukee ko. taimet. Täydentävät taimet luetaan koealan taimimääriin yleensä viimeisinä. Lisäksi arvioidaan runkolukuun mukaan laskettujen taimien mediaanipituus (eli pituutensa suhteen keskimmäinen taimi arvioidaan). Viljelytaimia / kylvökohtia Kehityskelpoiset viljelytaimet tai kylvökohdat lasketaan puulajeittain koealalla. Jos kylvökohdat eivät ole vielä taimettuneet, arvioidaan onko riittävät maanmuokkaus- ja kylvötoimenpiteet suoritettu. Kokonaismäärän lisäksi lasketaan koealoittain istutuspaikaltaan oikein valittuihin kohtiin, oikeaan asentoon ja syvyyteen istutetut taimet. Viljelytaimen paikka muokkauskohdassa arvostellaan metsänhoitosuositusten mukaisesti. Oikein istutetut taimet lasketaan koealoittain ja kappalemäärä tallennetaan Virrassa kohtaan Puuluokka 9 (siemenpuut). Istutustyön laatu arvioidaan sanallisesti tekstikenttään. Luonnontaimia Lasketaan kasvatuskelpoisten puulajien luonnontaimien määrä kpl/ha. Alle 10 cm pitkiä luonnontaimia pidetään vaihtuvana taimiaineksena eikä niitä normaalisti lueta mukaan taimimääriin. Tarkastaja voi olosuhteet huomioon ottaen hyväksyä myös alle 10 cm:n pituisia elinvoimaisia luonnontaimia taimimäärään. Sirkkataimia ei kuitenkaan lueta kasvatuskelpoisten taimien määrään.

28 28 Täydentävien puulajien taimet Lasketaan valtioneuvoston asetuksessa 1234/2010 tarkoitettujen täydentävien puulajien kehityskelpoisten taimien määrä koealalla. Täydentäviä taimia voidaan lukea mukaan ensisijaisesti kasvatettavien taimien lisäksi kunnes taimien enimmäismäärä (3 000 kpl/ha) koealalla täyttyy. Täydentävien taimien enimmäismäärä on normaalisti enintään 20 %, mutta Metsäkeskuksen Lapin alueella hieskoivuja voidaan lukea mukaan 50 %. Täydentävien taimien osuus lasketaan koko kuvion (tai osakuvion) taimien kokonaismäärästä (ei koealakohtaisista määristä). Lomakkeen etupuolelle ja tietojärjestelmään täydentäviä taimia ei merkitä enempää kuin valtioneuvoston asetuksen 1234/2010 mukaan on sallittua. Kuolleet / kehityskelvottomat viljelytaimet Lasketaan sellaisten viljelytaimien tai kylvökohtien määrä, jotka eivät ole kehityskelpoisia. Kun tuloksia lasketaan tietojärjestelmään syöttämistä varten, on kaikilla puulajeilla koealakohtainen maksimi kpl/ha. Taimet lasketaan siten, että ominaisuuksiltaan uudistusalan olosuhteisiin parhaiten soveltuvat taimet luetaan ensisijaisesti taimimääriin. HEINÄN JA VESAKON TORJUNTA Käsittelyn laatua arvioidaan tarvittaessa koealoittain. Koealakohtaisten havaintojen perusteella tehdään päätös keskimääräisestä tuloksesta tarkastettavalla alueella, ja se merkitään osatietoihin lomakkeen etupuolelle. Mikäli toimenpide on tehty vain osalla kuviota, kuvio ositetaan. ELINYMPÄRISTÖT Jos metsän uudistamista koskevan tarkastuksen yhteydessä havaitaan, että elinympäristö on tuhoutunut jo hakkuun yhteydessä, on tästä tehtävä merkintä kyseessä olevan metsänkäyttöilmoituksen tarkastuksen Virta-tietueelle. Mikäli metsänkäyttöilmoitusta ei em. tapauksessa ole aiemmin tarkastettu, merkitään kohdevalinnaksi harkinta. Elinympäristötiedot täytetään kohdan 3.5 ohjeen mukaan Taimikon perustamisen jälkihoidon valvonta Perusjoukkona ovat tarkastussuunnitelman ilmoittamana saapumisvuonna toteutetut ja perustetut taimikot. Tarkastettavien perustamisilmoitusten määrä on ilmoitettu Metsäkeskuksen tarkastussuunnitelmassa. Seuraavaksi otannan määrän mukainen poiminta tehdään määräväliotannalla tarkastussuunnitelman ilmoittaman perustamistavan mukaisesta perustamisilmoitusten joukosta. Vuonna 2013 tarkastus kohdistetaan vuosina 1998 (Lappi), 2000 (Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa) ja 2002 (muut) perustetuiksi ilmoitettuihin ja toteutettuihin aloihin, joissa toteutustapana on luontainen uudistaminen. Perustamisilmoitukselta (= kiinteistöltä) valitaan etukäteen sovitun periaatteen mukaisesti yksi vähintään 0,5 hehtaarin tarkastuskuvio. Tarkastus tehdään systemaattisena koealamittauksena. Tarkastuksessa arvioidaan luontaisen uudistamisen onnistumista, ei mahdollista täydennysviljelyä ja sen onnistumista.

29 29 Tarkastuskuviolta määritetään huolellisesti kasvupaikan ravinteisuus, maalaji ja maanmuokkaus. Mahdollinen jälkihoidon tarve tarkastushetkellä arvostellaan raivauksen, heinän- ja vesakontorjunnan kohdissa ja tarvittaessa tarkennetaan lisätiedoissa. Tarkastustulokset tallennetaan Virtaan käyttäen seuraavia luokitteluja: Tarkastus: 7 = taimikon aikaansaamisen tarkastus ja Peruste: 8 = ML 8 3 momentin velvoitteiden täyttäminen. Tarkastuksessa arvioidaan 1. onko uudistusalalla riittävästi kasvatuskelpoisia taimia 2. onko tarpeellisista jälkihoitotöistä huolehdittu Tulkinta tehdään soveltaen liitteen 12 arvostelua.

30 30 Taulukko 3. Metsänuudistamisen yleisarvostelu.