kuormituksen kulutuksemme aiheuttaa planeetallemme ja miten elämäntapaamme voisi muuttaa kestävämpään

Transkriptio

1 E kologisesti kestävä toiminta huomioi luonnon kestokyvyn ja turvaa sen monimuotoisuuden. Ekologinen jalanjälki on maankäyttöön perustuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa globaalihehtaareina, kuinka paljon maa ja vesialueita tarvitaan kulutuksemme tyydyttämiseen käytettyjen uusiutuvien luonnonresurssien tuottamiseen ja kulutukseen liittyneiden hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Kulutuksen rajat muuttuvat näkyviksi, kun resurssien kysyntää verrataan niiden tarjontaan. Biokapasiteetti kuvaa maapallomme rajallisten biologisesti tuottavien alueiden määrää, jotka pystyvät tuottamaan ihmisen tarvitsemiamme uusiutuvia luonnonresursseja ja sitomaan päästömme. Jalanjälkilaskenta liittää näin luonnonympäristön asettamat rajat ja kulutuksen toisiinsa. Ekologinen jalanjälki herättelee pohtimaan, millaisen kuormituksen kulutuksemme aiheuttaa planeetallemme ja miten elämäntapaamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Forssalaisen ekologinen jalanjälki oli kooltaan 5,90 globaalihehtaaria. KuntaJälki2010 -mallilla laskettu ja vuoden 2007 tietoihin perustuva kokonaisjalanjälki oli yhteensä globaalihehtaaria. Jalanjälki oli neljä kertaa suurempi kuin Forssan kaupungin kokonaispinta-ala. Kuvion 1 forssalaisjalanjälki oli 4 prosenttia pienempi kuin suomalaisen 6,16 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki. Forssalaisjälki oli myös maakunnan jalanjälkikeskiarvoa pienempi ja alitti 10 prosentilla kantahämäläisen 6,55 globaalihehtaarin jalanjäljen. Forssalaisen, kantahämäläisen ja suomalaisen ekologisten jalanjälkien rakennetta vertaillaan seuraavan sivun kuviossa 2. Kuviossa 3 esitetään puolestaan KuntaJälkihankkeeseen osallistuneiden kuntien ekologiset jalanjäljet. Vuoden 2010 kansainvälisen jalanjälkilaskelman mukaan ihmisen 2,7 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki on puolet suurempi kuin planeetallamme yhdelle ihmiselle tarjolla oleva 1,8 globaalihehtaarin biokapasiteetti. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon luonnon resursseja kuin forssalaisen, maapallon biologinen tuotantokyky ei riittäisi, vaan tarpeidemme tyydyttämiseen tarvittaisiin yhden maapallon sijasta 3,3 samanlaista planeettaa. FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 1

2 Ekologinen jalanjälki voi olla lyhyellä aikavälillä biokapasiteettia suurempi. Samalla se merkitsee, että käytämme olemassa olevia luonnonvaroja liikaa ja syömme tulevien sukupolvien eväitä. Uusiutuvien resurssien kulutus kiihtyy koko ajan, kun ympäri maapalloa tavoitellaan länsimaista elintasoa. Pidemmällä jänteellä ihmiskunnan on mahdotonta nostaa aineellista hyvinvointiaan forssalaiselle tasolle. E kologinen jalanjälki tarkastelee uusiutuvien luonnonresurssien kulutusta taulukon 1 mukaisten biologisesti tuottavien alueiden avulla. Ympäri maapalloa sijaitsevat viljelysmaat, laitumet, vesialueet ja metsät tuottavat ruokaa, luonnonkuituja ja puuta. Rakennuksia ja muuta infrastruktuuria varten tarvitaan maa-alaa. Jalanjälkeen sisältyy päästöille oma 2 FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI aluetyyppinsä. Oletuksena on, että osa maapallon biokapasiteetista tarvitaan energiamaaksi. Sen avulla sidotaan fossiilisperäisistä polttoaineista aiheutuneet hiilidioksidipäästöt siten, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei muutu. Puhtaasti laskennallinen energiamaa kuvaa kulutuksen energiankäytön päästöjen aiheuttamaa kuormitusta elävälle luonnolle. Kulutus esitetään uusiutuvien luonnonresurssien ja energian käytöstä syntyneiden päästöjen avulla. Jalanjäljen laskentamenetelmä muuntaa resurssi- ja päästömäärät eri alueiden pinta-aloiksi. Alueet voivat sijaita lähtömaasta ympäri maapalloa. Kunkin alueen oletetaan pystyvän tarjoamaan vain yhtä resurssia kerrallaan. Tuottavuudeltaan erilaiset ja eri puolilla maapalloa sijaitsevat alueet muunnetaan yhteismitallisiksi globaalihehtaareiksi. Se on laskennallisesti heh-

3 taarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon biologisesti tuottavien alueiden keskiarvoa tarkasteluvuoden aikana. Ekologisen jalanjäljen mittayksiköstä käytetään yleisesti lyhennettä gha. Yhteismitallisiksi muutetut maaalueet voidaan laskea yhteen ja tuloksena saadaan kulutuksen ekologinen jalanjälki. Se kertoo, kuinka paljon vuoden aikana tarvitaan biokapasiteettia. Biokapasiteetti kuvaa uusiutuvien resurssien tarjontaa. Nykyisenlaista kulutusta ei pysty kattamaan kuntien oman alueen biokapasiteetilla. Ekologinen jalanjälki nostaakin esiin kysymyksen, onko kulutus kestävällä ja tasa-arvoisella pohjalla suhteessa maapallon rajallisiin uusiutuviin luonnonvaroihin. Biokapasiteettia oli tarjolla KuntaJälki2010mallin laskentavuonna 2007 yhteensä 12 miljardia globaalihehtaaria; samanaikaisesti ihmiskunnan yhteenlaskettu jalanjälki oli 18 miljardia globaalihehtaaria. Ekologinen jalanjälki voi olla väliaikaisesti biokapasiteettia suurempi, jos vuoden aikana tuotettujen uusiutuvien resurssien lisäksi käytetään olemassa olevia resurssivarantoja. Varantojen supistuminen heikentää kuitenkin resurssien tuotantoa tulevaisuudessa. FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 3

4 arvioida virallisten kertoimien pohjalta paikkakuntakohtaisten tietojen ja paikalliseen tilanteeseen muokatun tilastoaineiston avulla forssalaisen keskimääräisen ekologisen jalanjäljen koko ja rakenne. R avinnon kulutukseen liittyi 48 prosenttia forssalaisen 5,90 globaalihehtaarin ekologisesta jalanjäljestä. Kuvion 4 ravintojalanjälkeen sisältyvät vuoden aikana syödyn lihan, kalan ja kasvisten tuotantoon tarvitut viljelysmaat, laitumet ja vesialueet. Lisäksi mukana elintarvikkeiden valmistuksessa syntyviä hiilidioksidipäästöjä sitova laskennallinen energiamaa. Ravintojalanjäljestä oli 60 prosenttia lihaa ja kalaa. Lihan ekologinen jalanjälki oli vajaan neljänneksen kasvisjalanjälkeä suurempi. Jalanjälkien väliset erot eivät synny niinkään laidunmaiden ja rehun tuotantoon tarvittujen Maailman luonnonsäätiö WWF julkaisee viljelysmaiden määrästä, vaan enemvuosittain Living Planet -raportissaan Suomen ja muiden maiden ekologiset jalanjäljet ja biokapasiteetit. Forssalaisen jalanjäljen laskennassa hyödynnettiin WWF:n tulokset laskeneen Global Footprint Network -järjestön uusinta Suomea koskevaa kerroinaineistoa. Kansainvälisen mallin mukaisesti vuoden 2010 jalanjälkilaskennassa käytettiin vuotta 2007 koskevia tietoja. Forssa osallistui Ekokumppanit Oy:n KuntaJälki-hankkeeseen. Siinä kehitetyllä KuntaJälki2010-mallilla voitiin 4 FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

5 mänkin eläinperäisen ravinnon tuotannon energiaperäisiin päästöihin ja niihin liittyvästä energiamaasta. Forssalaiset voivat vaikuttaa valinnoillaan ravintojalanjälkeen. Se pienenee, kun lisätään kasvisten osuutta ruokavaliossa. Lähellä tuotettujen elintarvikkeiden suosiminen pienentää kuljetusten ja varastoinnin aiheuttamaa energiajalanjälkeä. Ruokailutottumusten muutokset eivät näy vain ekologisessa jalanjäljessä, vaan myös parantavat fyysistä ja henkistä hyvinvointia. asuintalojen ja vapaa-ajanasuntojen lämmityksestä, kotitalouksien sähkönkäytöstä ja rakennusten maantarpeesta. Forssalaisten vajaan yhden globaalihehtaarin asumisen jalanjäljestä oli 40 prosenttia lämmön- ja sähköntuotannosta aiheutuneita päästöjä sitovaa energiamaata. Lämmitykseen käytetyn puun metsäala muodosti 51 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Yhdeksän prosenttia asumisjalanjäljestä oli rakennusten viemää rakennettua maa-alaa. Kaukolämmöllä oli 29 prosentin osuus forssalaisen asumisen jalanjäljestä Asumisen ekologinen jalanjälki johtuu kuvion 5 mukaisesti. Pääosa lämmöstä tuotettiin tarkasteluvuonna 2007 Vapon Oy:n Kiimassuon kaukolämpövoimalaitoksessa. Turpeen ja fossiilisten polttoaineiden päästöt näkyvät energiamaana. Oletuksena on, että puun palamisesta vapautuva hiilidioksidi ei lisää ilmakehän hiilimäärää eikä näy energiamaana, jos poltetun puun tilalle kasvaa uutta biomassaa. Forssalaisen kaukolämmön tuotannossa käytetty metsäpolttoaine näkyy kuitenkin jalanjäljessä metsäalana. KuntaJälki-laskennassa ei ole kuitenkaan huomioitu muusta puunkäytöstä FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 5

6 sivuvirtoina syntyneitä puupolttoaineita. Niihin liittyvä metsäjälki sisältyy jo tuotteisiin, joiden tuotannossa poltettava puuaines on syntynyt. Kotitalouksien sähkönkäyttöön liittyi 22 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Sähkönkulutuksen 0,20 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli yli puolet sähkölämmityksen ja lämpöpumppujen tarvitsemaa sähköä. Kulutukseen liittyvä välillinen sähkönkäyttö sisältyy ravinnon, tavaran ja palvelujen, liikenteen ja rakentamisen jalanjälkiin. KuntaJälki-laskentatavan mukaan sähkönkulutuksen jalanjälki muodostuu paikallisesta sähköntuotannosta ja valtakunnan verkosta hankitusta sähköstä. Malli tulkitsi forssalaiseksi tuotannoksi Vapo Oy:n kaukolämpövoimalaitoksen tuottaman sähkön. Se osa forssalaisesta sähkön kysynnästä, jota ei katettu omalla tuotannolla, oli valtakunnallista keskiarvosähköä. Sähkön hiilidioksidin ominaispäästökerroin laskettiin valtakunnallisen ja forssalaisen tuotannon kertoimien kulutusosuuksilla painotettuna keskiarvona. Rakennuskantatilastojen pohjalta arvioitu kiinteistökohtainen lämmitys muodosti 41 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Tästä 0,38 globaalihehtaarin erillislämmityksen jalanjäljestä oli viidennes öljylämmityksen päästöistä syntynyttä energiamaata. Loppuosa oli puun pienpolttoon liittyvää metsäjälkeä. KuntaJälki-mallissa asumisen ekologinen jalanjälki sisältää kaikki Forssan kaupungin alueella sijaitsevat vapaa-ajanasunnot. Lomamökkien energiankäytöstä ja rakennetuista alueista muodostuva 0,09 globaalihehtaarin jälki muodosti vain kymmenisen prosenttia keskimääräisestä asumisen jalanjäljestä. 6 FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI Forssan kaupungilla ja sen asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa eri tasoilla asumisen jalanjälkeä kasvattavaan energiankulutukseen. Suuremmissa energiaratkaisuissa kuten lämmitystapaa valittaessa kannattaa valita taloudellisten reunaehtojen puitteissa mahdollisimman päästötön vaihtoehto. Pienemmissä hankinnoissa voi suosia vähän energiaa kuluttavia laitteita. Helppoa arkipäivän jalanjäljen pienentämistä on energian säästäminen. Kaupunki voi vaikuttaa valistuksen avulla asukkaiden energiankäyttötottumuksiin ja auttaa heitä pienentämään asumisen ekologista jalanjälkeä. Liikkumisen ekologinen jalanjälki syntyy energiamaasta, jota tarvitaan eri kulkumuotojen hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Väylien ja muun liikenteen infrastruktuurin viemä maa-alue sisältyy KuntaJälki-laskennassa tavaroiden ja palvelujen jalanjälkeen Kuviosta 6 ilmenee, että forssalaisen 0,29 globaalihehtaarin liikkumisen

7 jalanjäljestä oli 81 prosenttia peräisin yksityisautoilusta. Linja-autojen liikennejalanjälkiosuus oli 2 prosenttia ja raideliikenteen osuus jäi käytännössä nollaan prosenttiin. Laiva- ja lentomatkoista aiheutui 17 prosenttia liikkumisen jalanjäljestä. Forssalaiset voivat vaikuttaa liikkumisen ekologiseen jalanjälkeen järkeistämällä henkilöauton käyttöä. Matkojen yhdistely, lyhyiden ajomatkojen välttäminen ja kimppakyytimahdollisuuksien hyödyntäminen pienentävät jalanjälkeä. Joukkoliikenne tarjoaa monille vaihtoehdon oman auton käytölle. Kävely ja pyöräily ovat jo henkilökohtaisen fyysisen kunnon kannalta järkeviä valintoja. Myös Forssan kaupunki voi ratkaisuillaan pienentää asukkaiden liikkumisen jalanjälkeä. Kevyen- ja joukkoliikenteen määrään voi vaikuttaa, kun kaupunki kiinnittää entistä enemmän huomiota niiden sujuvuuteen ja alentaa asukkaiden kynnystä käyttää ympäristöä vähemmän kuormittavia liikkumismuotoja. Maankäytön ratkaisujen vaikutus riippuu erityisesti siitä, kuinka paljon niillä pystytään vähentämään henkilöautoliikennettä. Forssalaisen kuluttamien hyödykkeiden jalanjälki muodostui kuvion 7 mukaisesti 85 prosenttisesti tavaroista ja 15 prosenttisesti palveluista. Tavaroiden ja palvelujen 1,32 globaalihehtaarin ekologisesta jalanjäljestä oli 74 prosenttisesti metsäjalanjälkeä. Se syntyi erityisesti kulutuetun paperi- ja kartonkimäärän tuotannosta. Mukana on myös kulutustavaroiden tuotannossa käytetyn puun metsäjälki. Hyödykkeiden jalanjäljestä oli 21 prosenttia tavaroiden ja palvelujen valmistuksen hiilidioksidipäästöjen sitomiseen tarvittua energiamaata. Kolmisen prosenttia hyödykkeiden jalanjäljestä oli luonnonkuitujen tuotantoon tarvittua viljelys-, laidun- ja vesialuetta. Prosentti forssalaisen hyödykejalanjäljestä liittyi palvelurakennusten tarvitsemaan maaalaan; osuuteen sisältyy myös FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 7

8 liikenteen infrastruktuuri. Kierrätys, uusiokäyttö sekä biojätteen keräys pienentävät ekologista jalanjälkeä. Jätteen syntyyn ja resurssien kulutukseen vaikutetaan kuitenkin ennen kaikkea hankintojen määrää vähentämällä. Hankintavaiheessa kannattaa ottaa määrän lisäksi huomioon tuotteiden ympäristömyötäisyyteen, laatuun, käyttöikään ja energiatehokkuuteen. Myös lainaaminen, yhteiskäyttö ja tavaroiden korvaaminen aineettomilla palveluilla pienentävät jalanjälkeä. Rakennustuotantoon liittynyt puutavara ja energiankäyttö aiheuttivat 8 prosenttia forssalaisen ekologisesta jalanjäljestä. Yli 90 prosenttia rakentamisen puolen globaalihehtaarin jalanjäljestä syntyi rakennustuotannossa käytetystä puusta. Rakentamisen jalanjälkivaikutus arvioitiin rakennustilaston avulla. Forssan kaupunki voi vaikuttaa rakentamisen ohjaamisen avulla asukkaidensa jalanjäljen kokoon. Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus pienentävät liikkumisen ja rakennusten lämmityksen aiheuttamia energiajalanjälkiä. Kunta voi myös neuvonnan ja ohjauksen avulla vaikuttaa rakentajien ratkaisuihin. Forssalaisen ekologisen jalanjäljen rakennetta voidaan tarkastella kulutustoimintojen lisäksi jalanjälkilaskennan alueiden avulla. Jalanjälki rakentuu kuvion 8 mukaisesti erilaisista biologisesti 8 FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI tuottavista aluetyypeistä, jotka tuottavat kulutusta varten uusiutuvia luonnonresursseja ja sitovat syntyviä päästöt. Forssalaisen jalanjäljen rakennetta verrataan kuviossa 9 kantahämäläisen ja suomalaisen ekologisiin jalanjälkiin. Kuviossa 10 tarkastellaan KuntaJälkihankkeeseen osallistuneiden kuntien

9 jalanjälkiä alueina. Viljelys-, laidun- ja vesialueet muodostivat 27 prosenttia forssalaisen ekologisesta jalanjäljestä. Nämä alueet liittyivät lähinnä elintarvikkeiden tuotantoon. Myös tavaroiden ja palvelujen tuotantoon tarvittiin kasveista ja eläimistä saatavia kuituja ja muita raaka-aineita. Jalanjäljestä oli kolmannes metsää. Paperiin, kartonkiin ja muihin puutuotteisiin liittyi 51 prosenttia 1,92 globaalihehtaarin metsäjalanjäljestä. Rakentamisen puunkäytöllä oli 24 prosentin metsäjälkiosuus. Asumisen puupolttoaineen osuus oli 25 prosenttia. Rakennetun alueen jalanjälkiosuus oli 2 prosenttia. Rakentaminen vaikuttaa ekologiseen jalanjälkeen muutoinkin kuin vähentämällä rakennuksien ja väylien maa-alan tarvetta. Liikkumisen tarve vähenee ja liikenteen päästöjen sitomiseen tarvittavan energiamaan määrä pienenee, kun välimatkat lyhenevät. Eheämpi rakenne lisää myös energiatehokkaan kaukolämmön hyödyntämismahdollisuuksia. Forssalaisen ekologisesta jalanjäljestä oli 40 prosenttia energiamaata. Kulutettujen elintarvikkeiden, tavaroiden, palvelujen ja rakennusten tuotannon energiankäyttö aiheutti välillisesti 71 prosenttia 2,33 globaalihehtaarin energiajalanjäljestä. Lämmitykseen, liikkumiseen ja FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 9

10 sähkönkäyttöön liittyneestä suorasta energiankulutuksesta johtui 29 prosenttia energiamaasta. Autoilusta aiheutui 10 prosenttia ja koko liikenteestä 12 prosenttia energiajalanjäljestä. Sähkön- ja lämmönkulutuksen päästöjen sitomiseen meni 29 prosenttia energiamaasta. Tämä asumisen jalanjälkeen sisältyvä energiajälkiosuus aiheutui 29 prosenttisesti kaukolämmöstä, 22 prosenttisesti sähköstä ja 8 prosenttisesti lämmitysöljystä. F orssalaisen ekologinen jalanjälki laskettiin Ekokumppanit Oy:n vetämässä KuntaJälki-hankkeessa. Ajanmukaisen ja avoimen laskentasovelluksen puuttumisen vuoksi hankkeessa kehitettiin suomalaiskuntien jalanjäljen laskentaan tarkoitettu KuntaJälki2010-malli. Kuntarahoitteiseen hankkeeseen osallistuivat Forssan lisäksi Hyvinkää, Inkoo, Janakkala, Järvenpää, Kaarina, Kerava, Kirkkonummi, Lahti, Lappeenranta, Luoto, Mikkeli, Mäntsälä, Nokia, Nurmijärvi, Oulu, Pietarsaari, Pornainen, Riihimäki, Sievi, Sipoo, Siuntio, Tampere ja Tuusula. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. KuntaJälki-hankkeeseen osallistuneiden kuntien asukasta kohti laskettujen jalanjälkien keskiarvo oli 6,33 globaalihehtaaria. Seuraavan sivun kuviosta 10 ilmenee, että suurin jalanjälki oli kooltaan 7,54 globaalihehtaaria ja pienin 5,43 globaalihehtaaria. Erot kuntien ekologisissa jalanjäljissä syntyivät asumiseen, tavaroihin ja palveluihin sekä ravintoon liittyneistä tekijöistä. Virhemarginaali oli arviolta ±0,2 globaalihehtaaria. Pienempien ja 10 FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI keskimääräistä mökkivaltaisempien kuntien osalta marginaali kasvoi jopa ±0,4 globaalihehtaariin. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen lämmityskäyttö kasvattaa energiajalanjälkeä. Lämmöntuotantoon käytetty päästötön metsäpolttoaine näkyy metsäjalanjälkenä. Pienemmissä osallistujakunnissa, joissa on suhteellisen runsaasti vapaa-ajanasuntoja, korostuivat puun kiinteistökohtaisen pienpolton arviointiin liittyneet epävarmuudet. Suurimmat laskennalliset virhelähteet liittyvät ravinnon, tavaroiden ja palvelujen jalanjälkiin. Paikallisten tietojen puutteiden vuoksi KuntaJälki2010malli arvioi ravinnon ja hyödykkeiden jalanjäljet hyödyntämällä Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tuloksia. Tilastotietoja muokattiin kuntakohtaisilla väestö-, perhemuoto-, tulo-, alue- ja taajamatietojen avulla. Laskenta-

11 tapa vaikuttaa osittain siihen, että ravinto- ja hyödykejalanjälki kasvaa keskimääräistä suuremmaksi etenkin kaupunkimaisilla eteläsuomalaiskunnilla, joissa asuu suhteellisen paljon keskivertoa enemmän ansaitsevia lapsiperheitä. E kologinen jalanjälki on yksilöstä koko maapallon mittakaavaan skaalautuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa, kuinka paljon biologisesti tuottavaa aluetta tarvitaan kattamaan kulutukseen liittyneet resurssien tarpeet ja sitomaan syntyneet päästöt. Helppotajuisena ja vertailukelpoisena mittarina jalanjälki antaa forssalaisille ja kaupungin päätöksentekijöille kuvan elämäntapamme kestävyydestä tuomalla paikalliselle tarkastelutasolle kysymykset, jotka liittyvät luonnon uusiutumiskyvyn ylläpitämiseen ja globaalisti tasaarvoisempaan kulutukseen. Alle kuuden globaalihehtaarin suuruinen jalanjälki osoittaa, että keskimääräinen forssalainen kuluttaa luontoa moninkertaisesti sen uusiutumisvauhtia enemmän. Maamme sijainti ja luonnonolosuhteet selittävät jonkin verran suomalaisten ja forssalaisten suurempaa resurssien kulutusta. Vaikka kulutukseen on tällä hetkellä varaa ja mahdollisuus, kehitys ei mene pidemmällä jänteellä kestävään suuntaan, jos luonnonympäristön asettamia rajoja ei huomioida täällä Pohjolassakin. Ekologinen jalanjälki ilmaisee, mitkä forssalaisten kulutustoiminnot kuormittavat luonnon ekosysteemejä. Se ei suoraan kerro, miten kestävämpi kulutustaso saavutetaan. Ekologisen jalanjäljen pienentämiskeinot on kuitenkin helposti nähtävissä kyse on niistä samoista keinoista, joilla vaikutetaan ilmastonmuutokseen, energian ja materiaalien tehokkaampaan käyttöön ja elämänlaadun parantamiseen. Jokainen forssalainen voi vaikuttaa ekologiseen jalanjälkeensä. Ravintoon liittyvät valinnat ovat esimerkkejä siitä, että jalanjälkeä pienentävät teot ovat hyödyllisiä muutoinkin kuin ympäristömielessä. Asumisen ja liikkumisen energiavalinnoilla vaikutetaan päästöjen määrään. Energiaa voi säästää elämänlaadun siitä kärsimättä. Liikkumisessa voi hyödyntää kevyen ja julkisen liikenteen mahdollisuuksia ja järkeistää henkilöauton käyttöä. Ekologinen jalanjälki haastaa forssalaiset kestävämpään elämäntapaan, jossa siirrytään yksittäisistä valinnoista koko kulutuksen kattavaan kokonaisuuteen. Yksi ihminen ei voi muuttaa koko ihmiskunnan toimintaa. Hän voi kuitenkin tehdä omasta kulutuksestaan kestävämpää ja olla näin pisarana muutoksen virrassa. Forssan kaupunki voi tukea asukkaiden kestävämpiä kulutusvalintoja. Kaupungin omat konkreettiset teot on tärkeitä, koska se on esimerkki sekä asukkaille että alueella toimiville yrityksille ja yhteisöille. FORSSALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 11