Jälki oli maakunnan jalanjälkikeskiarvoa pienempi ja alitti 6 prosentilla eteläkarjalaisen 5,93 globaalihehtaarin jalanjäljen.

Transkriptio

1 E kologisesti kestävä toiminta huomioi luonnon kestokyvyn ja turvaa sen monimuotoisuuden. Ekologinen jalanjälki on maankäyttöön perustuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa globaalihehtaareina, kuinka paljon maa- ja vesialueita tarvitaan kulutuksemme tyydyttämiseen käytettyjen uusiutuvien luonnonresurssien tuottamiseen ja kulutukseen liittyvien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Kulutuksen rajat muuttuvat näkyviksi, kun resurssien kysyntää verrataan niiden tarjontaan. Biokapasiteetti kuvaa maapallomme rajallista biologisesti tuottavien alueiden määrää. Näiden alueiden avulla tuotetaan tarvitsemamme uusiutuvat luonnonresurssit. Jalanjälkilaskenta liittää luonnonympäristön asettamat rajat ja kulutuksen toisiinsa. Ekologinen jalanjälki herättelee pohtimaan, millaisen kuormituksen kulutuksemme aiheuttaa planeetallemme ja miten elämäntapaamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Lappeenrantalaisen ekologinen jalanjälki oli 5,57 globaalihehtaarin kokoinen. KuntaJälki2010-laskenta huomioi vuonna 2009 Lappeenrantaan liittyneen Joutsenon kunnan sekä vuoden 2010 alussa toteutuneen Ylämaaliitoksen. Vuoden 2007 laskentatietoihin pohjautuva ekologinen jalanjälki oli yhteensä globaalia hehtaaria. Jalanjälki oli siten yli kaksi kertaa suurempi kuin Lappeenrannan kaupungin kokonaispinta-ala. Kuviossa 1 on esitetty, mistä kulutustoiminnoista lappeenrantalaisen jalanjälki rakentuu. Lappeenrantalaisen, eteläkarjalaisen ja suomalaisen jalanjälkien rakennetta vertaillaan seuraavan sivun kuviossa 2. Kuviossa 3 puolestaan esitellään KuntaJälki-nimiseen hankkeeseen osallistuneiden kuntien jalanjäljet. Lappeenrantalaisen ekologinen jalanjälki oli 10 prosenttia pienempi kuin suomalaisen 6,16 globaalihehtaarin keskimääräinen jalanjälki. Jälki oli maakunnan jalanjälkikeskiarvoa pienempi ja alitti 6 prosentilla eteläkarjalaisen 5,93 globaalihehtaarin jalanjäljen. Vuoden 2010 kansainvälisen jalanjälkilaskelman mukaan ihmisen 2,7 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki oli puolet suurempi kuin planeetallamme keskimäärin tarjolla ollut 1,8 globaalihehtaarin biokapasiteetti. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon luonnon resursseja kuin lappeenrantalaiset, maa- LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 1

2 pallon tuotantokyky ei riittäisi, vaan tarpeidemme tyydyttämiseen tarvittaisiin yhden maapallon sijasta 3,1 samanlaista planeettaa. Ekologinen jalanjälki voi olla lyhyellä aikavälillä biokapasiteettia suurempi. Samalla se merkitsee, että käytämme olemassa olevia luonnonvaroja liikaa ja syömme tulevien sukupolvien eväitä. Uusiutuvien resurssien kulutus kiihtyy koko ajan, kun ympäri maapalloa tavoitellaan länsimaista elintasoa. Pidemmällä aikajänteellä ihmiskunnan on mahdotonta nostaa aineellista hyvinvointiaan lappeenrantalaiselle tasolle. tavat ruokaa, luonnonkuituja ja puuta. Rakennuksia, väyliä ja muuta infrastruktuuria varten tarvitaan maa-alaa. Jalanjälkeen sisältyy myös päästöille oma aluetyyppinsä. Oletuksena on, että osa maapallon biokapasiteetista tarvitaan energiamaaksi. Sen avulla sidotaan fossiilisperäisistä polttoaineista aiheutuneet hiilidioksidipäästöt siten, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei muutu. Puhtaasti laskennallinen energiamaa kuvaa kulutuksen energiankäytön päästöjen aiheuttamaa kuormitusta elävälle luonnolle. Kulutus esitetään uusiutuvien luonnonresurssien ja energian käytöstä syntyneiden päästöjen avulla. Jalanjäljen laskentamenetelmä muuntaa resurssi- ja päästömäärät eri alueiden pinta-aloiksi. Alueet voivat sijaita lähtömaasta riippuen ympäri maapalloa. Kunkin alueen oletetaan pystyvän tarjoamaan vain yhtä resurssia kerrallaan. E kologinen jalanjälki tarkastelee uusiutuvien luonnonresurssien kulutusta taulukon 1 mukaisten biologisesti tuottavien alueiden avulla. Ympäri maapalloa sijaitsevat viljelysmaat, laitumet, vesialueet ja metsät tuot- 2 LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

3 Tuottavuudeltaan erilaiset ja eri puolilla maapalloa sijaitsevat aluetyypit muunnetaan yhteismitallisiksi globaalihehtaareiksi. Se on laskennallisesti hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon biologisesti tuottavien alueiden keskiarvoa tarkasteluvuoden aikana. Mittayksiköstä käytetään yleisesti lyhennettä gha. Muunnetut maa-alueet voidaan laskea yhteen ja tuloksena saadaan kulutuksen ekologinen jalanjälki. Se kertoo, kuinka paljon vuoden aikana tarvitaan biokapasiteettia. Biokapasiteetti kuvaa uusiutuvien resurssien tarjontaa. Nykyisenlaista kulutusta ei pysty kattamaan kuntien oman alueen biokapa- siteetilla. Ekologinen jalanjälki nostaakin esiin kysymyksen, onko kulutus kestävällä ja tasa-arvoisella pohjalla suhteessa maapallon rajallisiin uusiutuviin luonnonvaroihin. Biokapasiteettia oli tarjolla KuntaJälki2010-mallin laskentavuonna 2007 yhteensä 12 miljardia globaalihehtaaria samanaikaisesti ihmiskunnan yhteenlaskettu jalanjälki oli 18 miljardia globaalihehtaaria. Ekologinen jalanjälki voi olla väliaikaisesti biokapasiteettia suurempi, jos vuoden aikana tuotettujen uusiutuvien resurssien lisäksi käytetään olemassa olevia resurssivarantoja. Varantojen supistuminen heikentää kuitenkin resurssien uusiutumiskykyä tulevaisuudessa. LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 3

4 KuntaJälki2010-mallilla voitiin arvioida virallisten kertoimien pohjalta paikkakuntakohtaisten tietojen ja paikalliseen tilanteeseen muokatun tilastoaineiston avulla lappeenrantalaisen keskimääräisen ekologisen jalanjäljen koko ja rakenne. R Maailman luonnonsäätiö WWF julkaisee vuosittain Living Planet -raportissaan Suomen ja muiden maiden ekologiset jalanjäljet ja biokapasiteetit. Lappeenrantalaisen jalanjäljen laskennassa hyödynnettiin WWF:n tulokset laskeneen Global Footprint Network -järjestön uusinta Suomea koskevaa kerroinaineistoa. Kansainvälisen mallin ja kertoimien mukaisesti vuoden 2010 jalanjälkilaskennassa käytettiin vuoden 2007 tietoja. Lappeenranta osallistui Ekokumppanit Oy:n KuntaJälkihankkeeseen. Siinä kehitetyllä avinnon osuus lappeenrantalaisen jalanjäljestä oli 49 prosenttia. Kuvion 4 ravintojalanjälkeen sisältyvät vuoden aikana syödyn lihan, kalan ja kasvisten tuotantoon tarvitut viljelysmaat, laitumet ja vesialueet. Suurin osa ravintojalanjäljestä oli kuitenkin elintarvikkeiden valmistuksen hiilidioksidipäästöjä sitovaa laskennallista energiamaata. Ravintojalanjäljestä oli 62 prosenttia lihaa ja kalaa. Liharuoan ekologinen jalanjälki oli vajaan viidenneksen kasvisten jalanjälkeä suurempi. Jalanjälkien välinen ero ei synny niinkään laidunmaiden ja rehun tuotantoon tarvittujen viljelysmaiden määrästä, vaan lähinnä lihatuotteiden tuotannon 4 LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

5 päästöihin liittyvästä energiamaasta. Lappeenrantalaiset voivat vaikuttaa valinnoillaan ravintojalanjälkeen. Se pienenee, kun ruokavaliossa lisätään kasvisten osuutta. Lähellä tuotetun ruoan suosiminen pienentää kuljetusten ja varastoinnin aiheuttamaa energiajalanjälkeä. Ruokailutottumusten muutokset eivät näy vain ekologisen jalanjäljen koossa, vaan myös parantavat fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Asumisen ekologinen jalanjälki muodostuu asuintalojen ja vapaa-ajanasuntojen lämmityksestä, kotitalouksien sähkönkäytöstä ja rakennusten maantarpeesta. Lappeenrantalaisten asumisen 0,70 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 38 prosenttia lämmön- ja sähköntuotannon päästöjen tarvitsemaa energiamaata. Lämmitykseen käytetyn puun tarvitsemasta metsämaasta muodostui 40 prosenttia asumisjäljestä. Loput 22 prosenttia asumisen jalanjäljestä oli rakennusten tarvitsemaa rakennettua alaa. Kuvion 5 mukaisesti kaukolämmöllä oli 16 prosentin osuus asumisen jalanjäljestä. Suurin osa lämmöstä tuotettiin tarkasteluvuoden 2007 aikana vielä maakaasulla Lappeenrannan Lämpövoiman Mertaniemen lämpövoimalaitoksissa ja Lappeenrannan Energian lämpölaitoksissa. Fossiilisten polttoaineiden hiilidioksidipäästöt näkyvät jalanjäljessä energiamaana. Kotitalouksien suoraan sähkönkäyttöön liittyi 16 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Reilu neljäsosa tästä sähkön 0,10 globaalihehtaarin jalanjäljestä johtui sähkölämmityksestä ja lämpöpumppujen tarvitsemasta sähköstä. Kulutukseen liittyvä välillinen sähkönkäyttö otetaan huomioon ravinnon, tavaran ja palvelujen, liikenteen ja rakentamisen jalanjälkilaskelmissa. KuntaJälki-malli huomioi sähkönkulutuksen jalanjäljen laskennassa paikallisen sähköntuotannon. Malli tulkitsee omaksi tuotannoksi Lappeenrannassa LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 5

6 sijaitsevien yhdyskuntien kaukolämpövoimalaitosten ja paikallisesti omistettujen vesi- ja tuulivoimalaitosten tuottaman sähkön. Kysynnän ja paikallisen tuotannon alijäämä katettiin valtakunnan verkosta saatavalla keskiarvosähköllä. Jalanjälkilaskennassa hyödynnettävä sähkön hiilidioksidin ominaispäästökerroin laskettiin valtakunnallisen ja lappeenrantalaisen tuotannon kertoimien kulutusosuuksilla painotettuna keskiarvona. Rakennustilastojen pohjalta arvioitu kiinteistökohtainen lämmitys muodosti 48 prosenttia asumisen jalanjäljestä. Tästä 0,34 globaalihehtaarin jäljestä oli vajaa viidennes öljylämmitykseen liittynyttä energiamaata. Loppuosa erillislämmityksen jalanjäljestä muodostui polttopuuhun liittyneestä metsäjäljestä. Oletuksena on, ettei puun palamisesta vapautuva hiilidioksidi lisää ilmakehän hiilimäärä eikä kasvata energiajalanjälkeä, jos poltetun puun tilalle kasvaa päästöt sitovaa biomassaa. KuntaJälki-mallissa asumisen ekologinen jalanjälki sisältää Lappeenrannassa sijaitsevat vapaa-ajanasunnot. Mökkien energiankäytöstä, polttopuusta ja rakennetuista alueista syntyvällä 0,09 globaalihehtaarin jalanjäljellä oli 13 prosentin osuus keskimääräisestä asumisen jalanjäljestä. Vapaa-ajan asuminen näkyy asumisen metsäjalanjäljessä, josta vajaa kolmannes arvioitiin aiheutuneen lomamökeillä poltetusta puusta. Lappeenrannan kaupungilla ja sen asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa eri tasoilla asumisen jalanjälkeä kasvattavaan energiankulutukseen. Suuremmissa energiaratkaisuissa kuten lämmitystapaa valittaessa kannattaa valita taloudellisten reunaehtojen puitteissa mahdollisimman päästötön vaihtoehto. Pienemmissä hankinnoissa voi suosia vähän energiaa kuluttavia laitteita. Helppoa arkipäivän jalanjäljen pienentämistä on energian säästäminen. Kaupunki voi vaikuttaa valistuksen avulla asukkaiden energiankäyttötottumuksiin ja auttaa heitä pienentämään asumisen jalanjälkeä. Liikkumisen ekologinen jalanjälki syntyy energiamaasta, joka tarvitaan eri kulkumuotojen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Kulkuväylien ja muun liikenteen infrastruktuurin viemä maa-alue sisältyy KuntaJälki-laskennassa tavaroiden ja palvelujen jalanjälkeen. Lappeenrantalaisen 0,21 globaalihehtaarin suuruisesta liikkumisen jalanjäljestä johtui 71 prosenttia peräisin yksityisautoilusta. Henkilöautomatkojen 0,15 globaalihehtaarin jalanjälki oli 3 prosenttia koko ekologisesta jalanjäljestä. Linja-autot muodostivat 3 prosenttia liikenteen jalanjäljestä. Raideliikenteen matkojen jalanjälkiosuus jäi käytännössä nollaan prosenttiin. Laiva- ja lentomatkailu aiheuttivat kuvion 6 mukaisesti 6 LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

7 pienentää liikkumisen jalanjälkeä. Kevyen ja julkisen liikenteen määrään voi vaikuttaa, kun kaupunki kiinnittää entistä vahvemmin huomiota niiden sujuvuuteen ja alentaa asukkaiden kynnystä käyttää ympäristöä vähemmän kuormittavia liikennemuotoja. neljänneksen liikenteen jalanjäljestä. Lappeenrantalaiset voivat vaikuttaa liikkumisen ekologiseen jalanjälkeen järkeistämällä henkilöauton käyttöä. Matkojen yhdistely, lyhyiden ajomatkojen välttäminen ja kimppakyytimahdollisuuksien hyödyntäminen pienentävät jalanjälkeä. Joukkoliikenne tarjoaa monelle lappeenrantalaiselle vaihtoehdon oman auton käytölle. Kävely ja pyöräily ovat jo henkilökohtaisen fyysisen kunnon kannalta viisaita valintoja. Myös kaupunki voi ratkaisuillaan Lappeenrantalaisen hyödykejalanjälki muodostui 85 prosenttisesti tavaroiden jalanjäljestä loppuosuuden aiheutuessa palveluista (kuvio 7). Tavaroiden ja palvelujen 1,41 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 74 prosenttia metsäjalanjälkeä. Se syntyi erityisesti kulutetusta paperi- ja kartonkimäärästä. Mukana on myös kulutustavaroiden tuotannossa käytetyn puun metsäjälki. Hyödykejäljestä oli 20 prosenttia hyödykkeiden tuotannon energiankäytön päästöjä sitovaa energiamaata. Kolme prosenttia tavaroiden ja palvelujen jalanjäljestä oli luonnonkuitujen tuotantoon tarvittua viljelys-, laidun- ja vesialuetta. Toinen 3 prosenttia hyödykejalanjäljestä liittyi palvelurakennusten tarvitsemaan maaalaan osuuteen sisältyy liikenteen infrastruktuuri. Kierrätys, uusiokäyttö ja biojätteen erilliskeräys pienentävät ekologista jalanjälkeä. Jätteen syntyyn ja resurssien kulutukseen vaikutetaan kuitenkin ennen kaikkea hankintojen määrää vähentämällä. Tavaroita hankittaessa kannattaa kiinnittää määrän lisäksi huomiota tuotteiden ympäristömyötäisyyteen, laatuun, käyttöikään ja energiatehokkuuteen. Myös lainaaminen, yhteiskäyttö ja LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 7

8 tavaroiden korvaaminen aineettomilla palveluilla pienentävät jalanjälkeä. Rakennustuotantoon liittynyt puutavaran ja energiankäyttö aiheuttivat 9 prosenttia lappeenrantalaisen ekologisesta jalanjäljestä. Yli 90 prosenttia rakentamisen 0,51 globaalihehtaarin jalanjäljestä syntyi rakennustuotannossa käytetystä puusta. Rakentamisen jalanjälki arvioitiin rakennustilaston tietojen pohjalta. Kaupunki voi vaikuttaa rakentamisen ohjaamisen avulla asukkaidensa jalanjäljen kokoon. Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus pienen-tävät liikkumisen ja rakennusten lämmityksen aiheuttamia energiajalanjälkiä. Lappeenrannan kaupunki voi myös neuvonnan ja ohjauksen avulla vaikuttaa rakentajien ratkaisuihin. L jalanjälkiä aluetyypeittäin. Viljelys-, laidun- ja vesialueet muodostivat 28 prosenttia lappeenrantalaisen 5,57 globaalihehtaarin ekologisesta jalanjäljestä. Nämä alueet liittyivät lähinnä elintarvikkeiden tuotantoon. Myös tavaroiden ja palvelujen tuotan- appeenrantalaisen ekologisen jalanjäljen rakennetta voi tarkastella kulutustoimintojen lisäksi alueiden avulla. Jalanjälki rakentuu kuvion 8 mukaisesti erilaisista biologisesti tuottavista alueista, joita tarvitaan tuottamaan uusiutuvia luonnonresursseja tai sitomaan kulutuksen energiaperäiset päästöt. Kuviossa 9 verrataan lappeenrantalaisen ekologisen jalanjäljen aluerakennetta eteläkarjalaisen ja suomalaisen jalanjälkiin. Vierisen sivun kuviossa 10 tarkastellaan KuntaJälki-hankkeeseen osallistuneiden kuntien 8 LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

9 toon tarvittiin kasveista ja eläimistä saatavia kuituja ja muita raaka-aineita. Ekologisesta jalanjäljestä oli 32 prosenttia metsäalueita. Paperin, pahvin ja muiden hyödykkeiden valmistamiseen tarvitusta puuaineksesta aiheutui 58 prosenttia 1,80 globaalihehtaarin metsäjalanjäljestä. Rakentamisen puutavaran osuus oli 26 prosenttia. Loput 16 prosenttia metsämaasta aiheutui poltetusta puusta. Rakennetun alueen osuus jalanjäljestä oli 3 prosenttia. Rakentaminen vaikuttaa jalanjälkeen muutenkin kuin vähentämällä rakennuksien ja väylien maa-alan tarvetta. Liikkumisen tarve vähenee ja liikenteen päästöjen sitomiseen tarvittavan energiamaan määrä pienenee, kun välimatkat lyhenevät. Eheämpi rakenne parantaa myös energiatehokkaan kaukolämmön käyttömahdollisuuksia. Jalanjäljestä oli 36 prosenttia energiamaata. Sitä tarvittiin fossiilisperäisten polttoaineiden käytöstä syntyneiden hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Laskennallisesta 2,03 globaalihehtaarin energiajalanjäljestä liittyi 77 prosenttia välillisesti ravinnon, tavaroiden, palvelujen ja rakennusten tuotantoon. Lämmitykseen, liikkumiseen ja sähkönkäyttöön liittyneestä suorasta energiankulutuksesta johtui 23 prosenttia LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 9

10 energiamaasta. Henkilöautoista aiheutui 7 prosenttia energiajalanjäljestä liikenteen kokonaisosuuden ollessa 10 prosenttia. Asukkaiden sähkön- ja lämmönkulutuksen päästöjen sitomiseen tarvittiin 13 prosenttia energiamaasta. Tämä asumisen jalanjälkeen sisältyvä energiajälkiosuus muodostui siten, että 41 prosenttia syntyi kaukolämmön, 38 prosenttia sähkön ja 21 prosenttia kiinteistöjen lämmitysöljyn kulutuksesta. L appeenrantalaisen ekologinen jalanjälki laskettiin tamperelaisen Ekokumppanit Oy:n vetämässä KuntaJälki-hankkeessa. Ajanmukaisen ja avoimen laskentasovelluksen puuttumisen vuoksi hankkeessa kehitettiin suomalaiskuntien jalanjäljen laskentaan tarkoitettu KuntaJälki-malli. Hankkeeseen osallistuivat Lappeenrannan lisäksi Forssa, Hyvinkää, Inkoo, Janakkala, Järvenpää, Kaarina, Kerava, Kirkkonummi, Lahti, Luoto, Mikkeli, Mäntsälä, Nokia, Nurmijärvi, Oulu, Pietarsaari, Pornainen, Riihimäki, Sievi, Sipoo, Siuntio, Tampere ja Tuusula. Hanke toteutettiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. Hankkeeseen osallistuneiden kuntien asukasta kohti laskettujen ekologisten jalanjälkien keskiarvo oli 6,33 globaalihehtaaria. Kuviosta 10 ilmenee, että suurin jalanjälki oli kooltaan 7,54 globaalihehtaaria ja pienin 5,43 globaalihehtaaria. Erot kuntien ekologisissa jalanjäljissä syntyivät asumiseen, tavaroihin ja palveluihin sekä ravintoon liittyneistä tekijöistä. Virhemarginaali oli arviolta ±0,2 globaalihehtaaria. Pienempien ja keskimääräistä mökkivaltaisempien kuntien osalta marginaali kasvoi jopa ±0,4 globaalihehtaariin. Fossiilisten polttoaineiden tai turpeen lämmityskäyttö kasvattaa energiajalanjälkeä. Lämmöntuotantoon käytetty päästötön metsäpolttoaine näkyy puolestaan metsäjalanjälkenä. Pienemmissä osallistujakunnissa, joissa on suhteellisen runsaasti vapaa-ajanasuntoja, korostuivat puun kiinteistökohtaisen pienpolton arviointiin liittyneet epävarmuudet. Suurimmat laskennalliset virhelähteet liittyvät ravinnon, tavaroiden ja palvelujen jalanjälkiin. Paikallisten tietojen puutteiden vuoksi KuntaJälkimalli arvioi ravinnon ja hyödykkeiden jalanjäljet hyödyntämällä Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tuloksia. Tilastotietoja muokattiin kuntakohtaisilla väestö-, perhemuoto-, tulo-, alue- ja taajamatietojen avulla. Laskentatapa vaikuttaa osittain siihen, että 10 LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI

11 ravinto- ja hyödykejalanjälki kasvaa keskimääräistä suuremmaksi etenkin kaupunkimaisilla eteläsuomalaiskunnilla, joissa asuu suhteellisen paljon keskivertoa enemmän ansaitsevia lapsiperheitä. E kologinen jalanjälki on yksilötasolta koko maapallon mittakaavaan skaalautuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa, kuinka paljon biologisesti tuottavaa aluetta tarvitaan kattamaan kulutukseen liittyneet resurssien tarpeet ja sitomaan syntyneet päästöt. Helppotajuisena ja vertailukelpoisena mittarina jalanjälki antaa lappeenrantalaisille ja kaupungin päätöksentekijöille kuvan elämäntapamme kestävyydestä. Se tuo paikalliselle tarkastelutasolle kysymykset, jotka liittyvät luonnon uusiutumiskyvyn ylläpitämiseen ja globaalisti tasaarvoisempaan kulutukseen. Kooltaan vajaan kuuden globaalihehtaarin jalanjälki osoittaa, että keskimääräinen lappeenrantalainen kuluttaa luontoa moninkertaisesti sen uusiutumisvauhtia enemmän. Maamme sijainti ja luonnonolosuhteet selittävät jonkin verran lappeenrantalaisten ja suomalaisten suurempaa resurssien kulutusta. Vaikka kulutukseen on tällä hetkellä vielä varaa ja mahdollisuus, kehitys ei mene pidemmällä jänteellä kestävään suuntaan, jos luonnonympäristön asettamia rajoja ei huomioida täällä Pohjolassakin. Ekologinen jalanjälki ilmaisee, mitkä lappeenrantalaisten kulutustoiminnot kuormittavat luonnon ekosysteemejä. Se ei suoraan kerro, miten kestävämpi kulutustaso saavutetaan. Ekologisen jalanjäljen pienentämisen keinot on kuitenkin helposti nähtävissä kyse on niistä samoista keinoista, joilla vaikutetaan ilmastonmuutokseen, energian ja materiaalien tehokkaampaan käyttöön ja elämänlaadun parantumiseen. Jokainen lappeenrantalainen voi vaikuttaa valinnoillaan. Ravintoon liittyvät valinnat ovat esimerkkejä siitä, että jalanjälkeä pienentävät teot ovat hyödyllisiä muutoinkin kuin ympäristömielessä. Asumisen ja liikkumisen energiavalinnoilla vaikutetaan päästöjen määrään. Energiaa voi säästää elämänlaadun siitä kärsimättä. Liikkumisessa voi hyödyntää julkisen ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia ja järkeistää auton käyttöä. Ekologinen jalanjälki haastaa lappeenrantalaiset kestävämpään elämäntapaan, jossa siirrytään yksittäisistä valinnoista koko kulutuksen kattavaan kokonaisuuteen. Yksi ihminen ei voi muuttaa koko ihmiskunnan toimintaa. Hän voi kuitenkin tehdä omasta kulutuksestaan kestävämpää ja olla näin pisarana muutoksen virrassa. Lappeenrannan nykyiset toimenpiteet tukevat asukkaiden mahdollisuuksia kestävämpiin valintoihin ja pienempään henkilökohtaiseen ekologiseen jalanjälkeen. Lappeenrantalainen kaukolämpö tuotetaan tällä hetkellä uusiutuvilla energialähteillä biovoimalaitoksessa. Lappeenrannalla on kestävän kehityksen ohjelma ja ilmasto-ohjelma. Kaupunki on myös mukana kuntien energiansäästöohjelmassa. Lappeenrannan kaupungin omat konkreettiset teot ovat tärkeitä, koska se toimii esimerkkinä sekä asukkaille että alueella toimiville yrityksille ja yhteisöille. LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 11

12 12 LAPPEENRANTALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI