kologisesti kestävä toiminta huomioi luonnon kestokyvyn ja turvaa sen monimuotoisuuden. Ekologinen jalanjälki on

Transkriptio

1 E kologisesti kestävä toiminta huomioi luonnon kestokyvyn ja turvaa sen monimuotoisuuden. Ekologinen jalanjälki on maankäyttöön perustuva ekologisen kestävyyden mittari. Se kuvaa globaalihehtaareina, kuinka paljon maa- ja vesialueita tarvitaan kulutuksemme tyydyttämiseen käytettyjen uusiutuvien luonnonresurssien tuottamiseen ja kulutukseen liittyvien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Kulutuksen rajat muuttuvat näkyviksi, kun resurssien kysyntää verrataan niiden tarjontaan. Biokapasiteetti kuvaa maapallomme rajallista biologisesti tuottavien alueiden määrää. Näiden alueiden avulla tuotetaan tarvitsemamme uusiutuvat luonnonresurssit. Jalanjälkilaskenta liittää luonnonympäristön asettamat rajat ja kulutuksen toisiinsa. Ekologinen jalanjälki herättelee pohtimaan, millaisen kuormituksen kulutuksemme aiheuttaa planeetallemme ja miten elämäntapaamme voisi muuttaa kestävämpään suuntaan. Kaarinalaisen ekologinen jalanjälki oli kooltaan 6,06 globaalihehtaaria. KuntaJälki2010-malllla laskettu ja vuoden 2007 laskentatietoihin pohjautuva kokonaisjalanjälki oli yhteensä globaalihehtaaria. Jalanjälki oli kymmenkertainen Kaarinan kaupungin kokonaispinta-alaan verrattuna. Kuviossa 1 on esittty, mistä kulutustoiminnoista kaarinalaisen ekologinen jalanjälki rakentuu. Kaarinalaisen, varsinaissuomalaisen ja suomalaisen ekologisten jalanjälkien rakennetta vertaillaan seuraavan sivun kuviossa 2. Kuviossa 3 puolestaan esitellään KuntaJälki-nimiseen hankkeeseen osallistuneiden suomalaiskuntien jalanjälkien rakenteet. Kaarinalaisen ekologinen jalanjälki oli 2 prosenttia pienempi kuin suomalaisen 6,16 globaalihehtaarin keskimääräinen jalanjälki. Kaarinalaisjälki oli myös maakunnan jalanjälkikeskiarvoa pienempi ja se alitti 7 prosentilla varsinaissuomalaisen 6,33 globaalihehtaarin ekologisen jalanjäljen. Vuoden 2010 kansainvälisen jalanjälkilaskelman mukaan ihmisen 2,7 globaalihehtaarin ekologinen jalanjälki oli puolet suurempi kuin planeetallamme keskimäärin tarjolla ollut 1,8 globaalihehtaarin biokapasiteetti. Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon luonnon resursseja kuin forssalaiset, maapallon tuotantokyky ei riittäisi, vaan tarpeidemme tyydyttämiseen tarvittaisiin yhden maakaarinalaisen EKOLOGINEN JALANJÄLKI 1

2 pallon sijasta 3,4 samanlaista planeettaa. Ekologinen jalanjälki voi olla lyhyellä aikavälillä biokapasiteettia suurempi. Samalla se merkitsee, että käytämme olemassa olevia luonnonvaroja liikaa ja syömme tulevien sukupolvien eväitä. Uusiutuvien resurssien kulutus kiihtyy koko ajan, kun ympäri maapalloa tavoitellaan länsimaista elintasoa. Pidemmällä aikajänteellä ihmiskunnan on mahdotonta nostaa aineellista hyvinvointiaan kaarinalaiselle tasolle. E kologinen jalanjälki tarkastelee uusiutuvien luonnonresurssien kulutusta taulukon 1 mukaisten biologisesti tuottavien alueiden avulla. Ympäri maapalloa sijaitsevat viljelysmaat, laitumet, vesialueet ja metsät tuottavat ruokaa, luonnonkuituja ja puuta. Rakennuksia, väyliä ja muuta 2 KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI infrastruktuuria varten tarvitaan maa-alaa. Jalanjälkeen sisältyy myös päästöille oma aluetyyppinsä. Oletuksena on, että osa maapallon biokapasiteetista tarvitaan energiamaaksi. Sen avulla sidotaan fossiilisperäisistä polttoaineista aiheutuneet hiilidioksidipäästöt siten, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ei muutu. Puhtaasti laskennallinen energiamaa kuvaa kulutuksen energiankäytön päästöjen aiheuttamaa kuormitusta elävälle luonnolle. Kulutus esitetään uusiutuvien luonnonresurssien ja energian käytöstä syntyneiden päästöjen avulla. Jalanjäljen laskentamenetelmä muuntaa resurssi ja päästömäärät eri alueiden pinta-aloiksi. Alueet voivat sijaita lähtömaasta ympäri maapalloa. Kunkin alueen oletetaan pystyvän tarjoamaan vain yhtä resurssia kerrallaan. Tuottavuudeltaan erilaiset ja eri

3 puolilla maapalloa sijaitsevat aluetyypit muunnetaan yhteismitallisiksi globaalihehtaareiksi. Se on laskennallisesti hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon biologisesti tuottavien alueiden keskiarvoa tarkasteluvuoden aikana. Tästä ekologisen jalanjäljen mittayksiköstä käytetään yleisesti lyhennettä gha. Yhteismitallisiksi muunnetut maaalueet voidaan laskea yhteen ja tuloksena saadaan kulutuksen ekologinen jalanjälki. Se kertoo, kuinka paljon vuoden aikana tarvitaan biokapasiteettia. Biokapasiteetti kuvaa uusiutuvien resurssien tarjontaa. Nykyisenlaista kulutusta ei pysty kattamaan kuntien oman alueen biokapasiteetilla. Ekologinen jalanjälki nostaakin esiin kysymyksen, onko kulutus kestävällä ja tasa-arvoisella pohjalla suhteessa maapallon rajallisiin uusiutuviin luonnonvaroihin. Biokapasiteettia oli tarjolla KuntaJälki2010mallin laskentavuonna 2007 yhteensä 12 miljardia globaalihehtaaria samanaikaisesti ihmiskunnan yhteenlaskettu jalanjälki oli 18 miljardia globaalihehtaaria. Ekologinen jalanjälki voi olla väliaikaisesti biokapasiteettia suurempi, jos vuoden aikana tuotettujen uusiutuvien resurssien lisäksi käytetään olemassa olevia resurssivarantoja. Varantojen KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 3

4 panit Oy:n KuntaJälki-hankkeeseen. Siinä kehitetyllä KuntaJälki2010-mallilla voitiin arvioida virallisten kertoimien pohjalta paikkakuntakohtaisten tietojen ja paikalliseen tilanteeseen muokatun tilastoaineiston avulla kaarinalaisen keskimääräisen ekologisen jalanjäljen koko ja rakenne. K supistuminen heikentää kuitenkin resurssien uusiutumiskykyä ja tuotantoa tulevaisuudessa. Maailman luonnonsäätiö WWF julkaisee vuosittain Living Planet -raportissaan Suomen ja muiden maiden ekologiset jalanjäljet ja biokapasiteetit. Kaarinalaisen jalanjäljen laskennassa hyödynnettiin WWF:n tulokset laskeneen Global Footprint Network -järjestön uusinta Suomea koskevaa kerroinaineistoa. Kansainvälisen mallin mukaisesti vuoden 2010 jalanjälkilaskennassa käytettiin vuotta 2007 koskevia tietoja. Kaarina osallistui Ekokump4 KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI aarinalaisen jalanjäljestä liittyi 48 prosenttia ravintoon. Kuvion 4 ravintojalanjälkeen sisältyvät vuoden aikana syödyn lihan, kalan ja kasvisten tuotantoon tarvitut viljelysmaat, laitumet ja vesialueet. Suurin osa ravintojalanjäljestä on kuitenkin elintarvikkeiden valmistuksen hiilidioksidipäästöt sitovaa laskennallista energiamaata. Ravintojalanjäljestä oli 61 prosenttia lihaa ja kalaa. Liharuoan ekologinen jalanjälki oli vajaan neljänneksen kasvisten jalanjälkeä suurempi. Jalanjälkien välinen ero ei synny niinkään laidunmaiden ja rehun tuotantoon tarvittujen viljelysmaiden määrästä, vaan

5 lähinnä lihatuotteiden tuotannon päästöihin liittyvästä energiamaasta. Kaarinalaiset voivat vaikuttaa valinnoillaan ravintojalanjälkeen. Se pienenee, kun ruokavaliossa lisätään kasvisten osuutta. Lähellä tuotetun ruoan suosiminen pienentää kuljetusten ja varastoinnin aiheuttamaa energiajalanjälkeä. Ruokailutottumusten muutokset eivät näy vain ekologisen jalanjäljen koossa, vaan myös parantavat fyysistä ja henkistä hyvinvointia. Asumisen ekologinen jalanjälki muodostuu asuintalojen ja vapaa-ajanasuntojen lämmityksestä, kotitalouksien sähkönkäytöstä ja rakennusten maan- tarpeesta. Kaarinalaisten asumisen 0,51 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 52 prosenttia lämmön- ja sähköntuotannosta aiheutuvia päästöjä sitovaa energiamaata. Lämmitykseen käytetyn polttopuun tarvitsemasta metsäalasta muodostui viidesosa asumisen jalanjäljestä. Loput 28 prosenttia asumisjalanjäljestä oli rakennusten tarvitsemaa rakennettua aluetta. Kuvion 5 mukaisesti kaarinalaisen asumisen jalanjäljestä liittyi 24 prosenttia kaukolämmön kulutukseen. Kaukolämpö hankittiin tarkasteluvuoden 2007 aikana suurimmalta osin Fortumin Naantalin hiilivoimalaitoksessa. Lämpöä ostettiin myös Turku Energialta ja sitä tuotettiin paikkakunnalla Kaarinan Lämpölaitoksen yksiköissä. Fossiilisten polttoaineiden päästöt näkyvät ekologisessa jalanjäljessä energiamaana. Kotitalouksien suoraan sähkönkäyttöön liittyi viidennes asumisen jalanjäljestä. Tästä sähkön 0,10 globaalihehtaarin jalanjäljestä 59 prosenttia johtui sähkölämmityksestä ja lämpöpumppujen tarvitsemasta sähköstä. KuntaJälki-malli huomioi sähkönkulutuksen ekologisen jalanjäljen laskennassa myös paikallisen KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 5

6 sähköntuotannon. Koska Kaarinassa ei ole mallin määritelmän mukaisia yhdyskuntien kaukolämpövoimalaitoksia tai paikallisesti omistettuja vesi- ja tuulivoimalaitoksia, sähkönkulutuksen jalanjälki laskettiin valtakunnallisesta verkosta saatavan sähkön hiilidioksidipäästökertoimen avulla. Rakennuskantatilastojen pohjalta arvioitu kiinteistökohtainen erillislämmitys muodosti kolmanneksen asumisen jalanjäljestä. Vajaa puolet tästä 0,18 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli öljylämmitykseen liittynyttä energiamaata. Loput erillislämmityksen jalanjäljestä muodostui polttopuuhun liittyneestä metsäjäljestä. Oletuksena on, että puun palamisesta vapautuva hiilidioksidi ei lisää ilmakehän hiilimäärää eikä kasvata energiamaan kokoa, kun poltetun puun tilalle kasvaa vastaava määrä uutta biomassaa. KuntaJälki-mallissa asumisen ekologinen jalanjälki sisältää kaikki Kaarinassa sijaitsevat vapaa-ajanasunnot. Mökkien energiankäytöstä ja rakennetuista alueista syntyvä 0,04 globaalihehtaarin jalanjälki muodosti kymmenesosan keskimääräisen kaarinalaisen asumisen jalanjäljestä. Kaarinan kaupungilla ja sen asukkailla on mahdollisuus vaikuttaa eri tasoilla asumisen jalanjälkeä kasvattavaan energiankulutukseen. Suuremmissa energiaratkaisuissa kuten lämmitystapaa valittaessa kannattaa valita taloudellisten reunaehtojen puitteissa mahdollisimman energiatehokas vaihtoehto. Pienemmissä hankinnoissa voi suosia vähän energiaa kuluttavia koneita ja laitteita. Helppoa arkipäivän jalanjäljen 6 KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI pienentämistä on energian säästäminen. Kaupunki voi vaikuttaa valistuksen avulla asukkaiden energiankäyttötottumuksiin ja auttaa heitä pienentämään asumisen ekologista jalanjälkeä. Liikkumisen ekologinen jalanjälki syntyy energiamaasta, joka tarvitaan eri kulkumuotojen aiheuttamien hiilidioksidipäästöjen sitomiseen. Liikenteen infrastruktuurin viemä maa-alue sisältyy KuntaJälki-laskennassa tavaroiden ja

7 palvelujen jalanjälkeen. Kaarinalaisen 0,25 globaalihehtaarin liikkumisen jalanjäljestä syntyi 75 prosenttia henkilöautojen käytöstä (kuvio 6). Tämä 0,19 globaalihehtaarin jalanjälki oli 3 prosenttia koko ekologisesta jalanjäljestä. Linja-autot muodostivat 2 prosenttia liikenteen jalanjäljestä. Raideliikenteen matkojen jalanjälkiosuus jäi käytännössä nollaan prosenttiin. Laivaja lentomatkailu aiheuttivat 23 prosenttia liikenteen jalanjäljestä. Kaarinalaiset voivat vaikuttaa liikkumisen ekologiseen jalanjälkeen järkeistämällä henkilöauton käyttöä. Matkojen yhdistely, lyhyiden ajomatkojen välttäminen ja kimppakyytimahdollisuuksien hyödyntäminen pienentävät jalanjälkeä. Joukkoliikenne tarjoaa monille asukkaille vaihtoehdon oman auton käytölle. Kävely ja pyöräily ovat jo henkilökohtaisen fyysisen kunnon kannalta viisaita valintoja. Myös kaupunki voi ratkaisuillaan pienentää liikkumisen jalanjälkeä. Paikallisen kevyen- ja joukkoliikenteen määrään voi vaikuttaa, kun kaupunki kiinnittää enemmän huomiota niiden sujuvuuteen ja alentaa asukkaiden kynnystä käyttää ympäristöä vähemmän kuormittavia liikennemuotoja. Maankäytön ratkaisujen vaikutus riippuu siitä, kuinka paljon niillä pystytään vähentämään henkilöautoliikennettä. Kaarinalaisten kuluttamien hyödykkeiden jalanjälki muodostui 85 prosenttisesti tavaroista ja 15 prosenttisesti palveluista (kuvio 7). Tavaroiden ja palvelujen 1,90 globaalihehtaarin jalanjäljestä oli 74 prosenttia metsäjalanjälkeä. Se syntyi erityisesti kulutetusta paperija kartonkimäärästä. Mukana on myös kulutustavaroiden tuotannossa käytettyyn puu- ja levytavaraan liittyvä metsäjälki. Hyödykkeiden jalanjäljestä oli 21 prosenttia tavaroiden ja palvelujen tuotannon energian käytöstä syntyneiden hiilidioksidipäästöjen sitomiseen tarvittua energiamaata. Kolmisen prosenttia tavaroiden ja palvelujen ekologisesta jalanjäljestä oli luonnonkuitujen tuotantoon tarvittua viljelys-, laidun- ja vesialuetta. Kaksi prosenttia hyödykejalanjäljestä liittyi palvelurakennusten tarvitsemaan maa-alaan tähän osuuteen sisältyy myös liikenteen infrastruktuuri. Kierrätys, uusiokäyttö ja biojätteen erilliskeräys pienentävät ekologista jalanjälkeä. Jätteen syntyyn ja resurssien kulutukseen vaikutetaan kuitenkin ennen kaikkea hankintojen määrää vähentämällä. Hankintavaiheessa kannattaa kiinnittää määrän lisäksi huomiota tuotteiden ympäristömyötäisyyteen, laatuun, käyttöikään ja energiatehokkuuteen. Myös lainaaminen, yhteiskäyttö ja tavaroiden korvaaminen aineettomilla KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 7

8 palveluilla pienentävät kaarinalaisten jalanjälkeä. Rakennustuotantoon liittynyt puutavara ja energiankäyttö aiheuttivat 8 prosenttia keskimääräisestä ekologisesta jalanjäljestä. Yli 90 prosenttia rakentamisen 0,51 globaalihehtaarin jäljestä syntyi rakennustuotannossa käytetystä puusta. Rakentamisen jalanjälki arvioitiin rakennustilaston avulla. Kaarinan kaupunki voi vaikuttaa rakentamisen ohjaamisen avulla asukkaidensa jalanjäljen kokoon. Maankäytön suunnittelu ja kaavoitus pienentävät liikkumisen ja rakennusten lämmityksen aiheuttamia energiajalanjälkiä. Kaupunki voi myös neuvonnan ja ohjauksen avulla vaikuttaa rakentajien ratkaisuihin. Kaarinalaisen jalanjäljen rakennetta voi tarkastella kulutustoimintojen lisäksi alueiden avulla. Jalanjälki rakentuu kuvion 8 mukaisesti erilaisista biologisesti tuottavista alueista, joita tarvitaan tuottamaan kulutettuja uusiutuvia luonnonresursseja tai sitomaan hiilidioksidipäästöt. Kaarinalaisjalanjäljen rakennetta verrataan kuviossa 9 varsinaissuomalaisen ja keskivertosuomalaisen ekologisiin jalanjälkiin. Kuviossa 10 tarkastellaan KuntaJälki-hankkeeseen osallistuneiden kuntien jalanjälkiä aluetyypeittäin. Viljelys-, laidun- ja vesialueet muodostivat 26 prosenttia kaarina8 KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI laisen 6,06 globaalihehtaarin ekologisesta jalanjäljestä. Nämä alueet liittyivät lähinnä elintarvikkeiden tuotantoon. Tavaroiden ja palvelujen tuotantoon tarvittiin kasveista ja eläimistä saatavia kuituja ja muita raakaaineita.

9 Ekologisesta jalanjäljestä oli kolmannes metsämaata. Paperin, pahvin ja muiden tuotteiden valmistamiseen tarvitusta puusta aiheutui 71 prosenttia kaarinalaisen 1,82 globaalihehtaarin metsäjalanjäljestä. Rakentamisen puutavaran metsäosuus oli 24 prosenttia. Viisi prosenttia tarvitusta metsämaasta johtui puuperäisestä polttoaineesta. Rakennetun alueen osuus kaarinalaisen ekologisesta jalanjäljestä oli 3 prosentin luokkaa. Rakentaminen vaikuttaa ekologiseen jalanjälkeen muutenkin kuin vähentämällä rakennuksien ja väylien maa-alan tarvetta. Liikkumisen tarve vähenee ja liikenteen päästöjen sitomiseen tarvittavan energiamaan määrä pienenee, kun välimatkat lyhenevät. Eheä rakenne lisää myös energiatehokkaan kaukolämmön käyttömahdollisuuksia. Yli kolmannes kaarinalaisen ekologisesta jalanjäljestä oli energiamaata. Laskennallisesta 2,32 globaalihehtaarin energiajalanjäljestä liittyi 78 prosenttia välillisesti ravinnon, tavaroiden, palvelujen ja rakennusten tuotantoon. Lämmitykseen, liikkumiseen ja sähkönkäyttöön liittyneestä suorasta energiankulutuksesta syntyi 22 prosenttia energiamaasta. Autoilusta aiheutui 8 prosenttia energiajalanjäljestä kokonaisuudessaan liikenteen energiamaaosuus oli 11 prosenttia. Asukkaiden sähkön- ja lämmönkulutuksen päästöjen KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 9

10 sitomiseen tarvittiin myös 11 prosenttia energiamaasta. Tämä asumisen jalanjälkeen sisältyvä energiajälkiosuus aiheutui 49 prosenttisesti kotitalouksien sähkönkulutuksesta, 32 prosenttisesti kaukolämmöstä ja 29 prosenttisesti öljylämmityksestä. K aarinalaisen ekologinen jalanjälki laskettiin Ekokumppanit Oy:n vetämässä KuntaJälkihankkeessa. Ajanmukaisen ja avoimen laskentasovelluksen puuttumisen vuoksi hankkeessa kehitettiin suomalaiskuntien jalanjäljen laskentaan tarkoitettu KuntaJälki-malli. Hankkeessa olivat Kaarinan lisäksi mukana Forssa, Hyvinkää, Inkoo, Janakkala, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Lahti, Lappeenranta, Luoto, Mikkeli, Mäntsälä, Nokia, Nurmijärvi, Oulu, Pietarsaari, Pornainen, Riihimäki, Sievi, Sipoo, Siuntio, Tampere ja Tuusula. KuntaJälki-hanke toteutettiin yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. Erot kuntien ekologisissa jalanjäljissä syntyivät asumiseen, tavaroihin ja palveluihin sekä ravintoon liittyneistä tekijöistä. Virhemarginaali oli arviolta ±0,2 globaalihehtaaria. Pienempien ja keskimääräistä mökkivaltaisempien kuntien osalta marginaali kasvoi jopa ±0,4 globaalihehtaariin. Fossiilisten polttoaineiden tai turpeen lämmityskäyttö kasvattaa energiajalanjälkeä. Lämmöntuotantoon käytetty päästötön metsäpolttoaine näkyy puolestaan metsäjalanjälkenä. Pienemmissä osallistujakunnissa, joissa on suhteellisen runsaasti vapaa-ajanasuntoja, korostuivat puun kiinteistökohtaisen pienpolton arviointiin 10 KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI liittyneet epävarmuudet. Suurimmat laskennalliset virhelähteet liittyvät ravinnon, tavaroiden ja palvelujen jalanjälkiin. Paikallisten tietojen puutteellisuuden vuoksi KuntaJälki2010-malli arvioi ravinnon ja hyödykkeiden jalanjäljet hyödyntämällä Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tuloksia. Tilastotietoja muokattiin kuntakohtaisilla väestö-, perhemuoto-, tulo-, alue- ja taajamatietojen avulla. Laskentatapa vaikuttaa siihen, että ravinto- ja hyödykejalanjälki kasvaa keskimääräistä suuremmaksi etenkin kaupunkimaisilla eteläsuomalaiskunnilla, joissa asuu suhteellisen paljon keskivertoa enemmän ansaitsevia lapsiperheitä. E kologinen jalanjälki on yksilötasolta koko maapallon mittakaavaan skaalautuva ekologisen

11 kestävyyden mittari. Se kuvaa, kuinka paljon biologisesti tuottavaa aluetta tarvitaan kattamaan kulutukseen liittyneet resurssien tarpeet ja sitomaan syntyneet päästöt. Helppotajuisena ja vertailukelpoisena mittarina jalanjälki antaa kaarinalaisille ja kaupungin päätöksentekijöille kuvan elämäntapamme kestävyydestä. Se tuo paikalliselle tarkastelutasolle kysymykset, jotka liittyvät luonnon uusiutumiskyvyn ylläpitämiseen ja globaalisti tasa-arvoisempaan kulutukseen. Kuuden globaalihehtaarin jalanjälki osoittaa, että keskimääräinen kaarinalainen kuluttaa luontoa moninkertaisesti sen uusiutumisvauhtia enemmän. Maamme sijainti ja luonnonolosuhteet selittävät jonkin verran kaarinalaisten ja suomalaisten suurempaa resurssien kulutusta. Vaikka kulutukseen on tällä hetkellä vielä varaa ja mahdollisuus, kehitys ei mene pidemmällä jänteellä kestävään suuntaan, jos luonnonympäristön asettamia rajoja ei huomioida täällä Pohjolassakin. Ekologinen jalanjälki ilmaisee, mitkä kaarinalaisten kulutustoiminnot kuormittavat luonnon ekosysteemejä. Se ei suoraan kerro, miten kestävämpi kulutustaso saavutetaan. Ekologisen jalanjäljen pienentämiskeinot on kuitenkin helposti nähtävissä kyse on niistä samoista keinoista, joilla vaikutetaan ilmastonmuutokseen, energian ja materiaalien tehokkaampaan käyttöön ja elämänlaadun parantumiseen. Jokainen kaarinalainen voi vaikuttaa. Ravinto on hyvä esimerkki siitä, kuinka jalanjälkeä pienentävät teot ovat hyödyllisiä muutoinkin kuin ympäristömielessä. Asumisen ja liikkumisen energiavalinnoilla vaikutetaan päästöjen määrään. Energiaa voi säästää elämänlaadun siitä kärsimättä. Liikkumisessa voi hyödyntää julkisen ja kevyen liikenteen mahdollisuuksia ja järkeistää auton käyttöä. Ekologinen jalanjälki haastaa kaarinalaiset kestävämpään elämäntapaan, jossa siirrytään yksittäisistä valinnoista koko kulutuksen kattavaan kokonaisuuteen. Yksi ihminen ei voi muuttaa koko ihmiskunnan toimintaa. Hän voi kuitenkin tehdä omasta kulutuksestaan kestävämpää ja olla näin pisarana muutoksen virrassa. Kaarinan kaupunki voi tukea asukkaiden kestävämpiä kulutusvalintoja. Kaupungin konkreettiset teot on tärkeitä, koska se on esimerkki sekä asukkaille että kaupungin alueella toimiville yrityksille ja yhteisöille. KAARINALAISEN EKOLOGINEN JALANJÄLKI 11