Lausunto 1 (9) Lausunnon antaminen ehdotuksesta hallituksen esitykseksi vesihuoltolainsäännön muuttamisesta

Transkriptio

1 Lausunto 1 (9) Päiväys Dnro 96/ /2013 Maa- ja metsätalousministeriö kirjaamo@mmm.fi Viite: lausuntopyyntönne MMM039:00/2008/ Lausunnon antaminen ehdotuksesta hallituksen esitykseksi vesihuoltolainsäännön muuttamisesta Maa- ja metsätalousministeriö on pyytänyt Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymältä lausuntoa ehdotuksesta hallituksen esitykseksi vesihuoltolainsäädännön muuttamisesta. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä lausuu kunnioittavasti seuraavaa: 1 Yleistä Maa- ja metsätalousministeriön asettama vesihuoltolain tarkistamistyöryhmä antoi vesihuoltolain uudistamisesta loppuraportin kesällä 2010 ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (jäljempänä HSY)loppuraporttiin liittyvän lausunnon HSY piti lausunnossaan vesihuoltolakiin ehdotettuja uudistuksia pääosin onnistuneina ja lakia selkeyttävinä. Nyt lausunnolle tulleessa hallituksen esityksessä on lainkohtia tarkennettu entisestään ja huomioitu hyvin myös HSY:nloppuraportin yhteydessä esittämiä näkökulmia. Uudessa lakiesityksessä on myös oleellisia muutoksia kuten yhtiöittämisvelvoite, johon HSY pyytää erityisesti kiinnittämään huomiota. 2 Keskeiset muutosehdotukset 2.1 Vesihuoltolaitoksen yhtiöittäminen (20 a ) Uuden vesihuoltolain lakiesityksen 20 a :n mukaan Kunnan tai muun julkisyhteisön on muodostettava vesihuoltolaitoksesta yhtiö, jos laitos toimii kilpailutilanteessa markkinoilla. Lakiesityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan Laitos olisi yhtiöitettävä, jos se tarjoaisi esimerkiksi vesihuollosta huolehtimiseen liittyviä palveluja toisen vesihuoltolaitoksen verkostojen alueella. Toiminnan yhtiöittäminen saattaisi olla tarpeen myös silloin, jos kunnallinen laitos merkittävässä määrin toimittaisi vettä toiselle vesihuoltolaitokselle tai teollisuusyritykselle tai vastaanottaisi niiden jätevesiä. Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 100, HSY, Opastinsilta 6 A, Helsinki Puh , Fax , Y , Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster PB 100, HSY, Semaforbron 6 A, Helsingfors Tfn , Fax , FO ,

2 22 (9) (9) HSY:n omistavat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit, joiden alueella HSY:n toiminta-alue sijaitsee. HSY tarjoaa vesihuoltopalvelujaan myös omistajakaupunkien rajojen ulkopuolelle kuten Keski-Uudenmaan vesiensuojelun liikelaitoskuntayhtymälle (KUVES), Kirkkonummelle ja Sipoolle. Ehdotettu yhtiöittämispykälä voisi perustelujensa mukaan johtaa siihen, että HSY:n olisi yhtiöitettävä vesihuoltotoimintansa. Esitämme ehdotuksesta tältä osin seuraavat huomautukset: Yhtiöittämispakkoa koskevat säännökset kuuluvat yleis-, eivät erityislakiin Euroopan unionin julkisyhteisöjen kilpailuneutraliteettia koskevan sääntelyn yksi pääperiaate on, että julkisyhteisö ei saa EU:n kilpailuoikeuden vastaisia etuja alemman verotuksen ja konkurssisuojan kautta toimiessaan kilpailutilanteessa julkisilla markkinoilla. Liiketoiminnan luonteisessa palvelutilanteessa, jossa toimitaan jatkuvasti kilpailutilanteessa yksityisen yritystoiminnan kanssa, on kilpailuneutraliteettisyistä välttämätöntä yhtiöittää julkisyhteisön palvelutuotanto. Kuntalain muuttamista valmistellut työryhmä jätti ehdotuksensa kuntalain muuttamiseksi valtiovarainministerille kesäkuussa 2010 (VM julkaisu 33/2010). Ehdotus koskee kuntien toiminnan yhtiöittämisvelvollisuutta kunnan toimiessa kilpailutilanteessa markkinoilla. Ehdotettu muutos rajoittaisi kunnan mahdollisuutta kilpailla markkinoilla julkisyhteisömuodossa. Mikäli kunta toimii kilpailutilanteessa markkinoilla, sen olisi annettava tehtävä osakeyhtiön tai muun yksityisoikeudellisen yhteisön hoidettavaksi. Valtiovarainministeriön kuntaosasto on valmistellut esitystä kuntalain muuttamisesta yhtiöittämisvelvollisuuteen liittyen. Esityksessä säädettäisiin kunnille yhtiöittämisvelvollisuus niiden toimiessa kilpailutilanteessa markkinoilla, yhtiöittämisvelvollisuuden poikkeuksista, hinnoittelusta sekä henkilöstön asemasta muutoksessa. Valtioneuvoston hyväksymässä lainsäädäntöaikataulussa käsittelyajankohta esitykselle on varattu maaliskuulle VM:n valmistelema laki on yleislaki, joka on tarkoitettu kattamaan kaikki kunnan toimialat. Vesihuoltolaki on erityislaki, joka koskee vain yhtä kunnan toimialaa, vesihuoltoa. Kuntalain muutokseen liittyy työ- ja elinkeinoministeriöstä lausunnoille julkistettu ehdotus kilpailulain muuttamiseksi kilpailuneutraliteettivalvonnan tehostamiseksi. Yhdessä VM:n ja TEM:n valmistelemat lakiesitykset muodostavat kattavan paketin, jolla tänä vuonna valmistuvien uusien hankintadirektiivien asettamat velvoitteet on tarkoitus implementoida lainsäädäntöön. Jos yhtiöittämispakkoa koskeva säännös sisällytettäisiin vesihuoltolakiin, olisi vaikea perustella sen puuttumista kaikista muista erityislaeista. Jos yhtiöittämispakkosäännöstä taas alettaisiin lisäillä eri toimialojen erityislakeihin, jouduttaisiin vaikeasti perusteltavaan, sattumanvaraiseen ja sekavaan tilanteeseen. Ainoa oikea tapa on ratkaista yhtiöittämispakkoa koskevat kysymykset, on arvioida kunkin toimialan yksityiskohtia VM:n ja TEM:n esitysten perusteella säädettyjen yleislakien mukaisesti Vesihuolto ei ole kilpailutilanteessa markkinoilla harjoitettavaa toimintaa Suomen vesihuoltolain mukainen vesihuoltolaitos on luonnollinen monopoli toimiessaan hyväksytyllä toimialueella omia verkostojaan käyttäen. Todellista kilpailutilannetta ei kunnallisella vesihuollolla ole, minkä myös EU:n komissio

3 33 (9) (9) on tunnustanut ja hyväksynyt vesihuollon jättämisen Suomessa yhtiöittämisvelvoitteen ulkopuolelle. Tämä myönnetään myös lakiehdotuksen perusteluissa, mutta samalla todetaan, että merkittävä vesihuoltopalvelujen tai tukkuveden toimittaminen toisille kunnille tai jäteveden vastaanottaminen puhdistettavaksi merkittävissä määrin synnyttää tilanteen, jossa vesihuoltolaitos on yhtiöitettävä. Lain perustelut sivuuttavat tässä kokonaan hankalan rajanvedon kuntien yhteistoiminnan ja hankintatoiminnan välillä tulkitessaan mainittujen palveluiden tarjoamisen laajassa mitassa toiselle kunnalle johtavan automaattisesti hankintasuhteen olemassaoloon ja siten ns. out house -tilanteen syntymiseen. Kunnat voivat harjoittaa toimialaansa kuuluvaa toimintaa kuntalain mukaisesti yhteistoiminnassa. Kuntien yhteistoimintamuodot perustuvat aina yhteistoimintaan osallistuvien kuntien väliseen sopimukseen. Kunnat voivat sopia, että tehtävää hoitaa niiden puolesta kuntayhtymä, mutta myös löyhemmät sopimusjärjestelyt on oikeuskäytännössä hyväksytty; Euroopan Yhteisöjen tuomioistuin on klassisessa prejudikaatissaan (C-480/06 Stadtreinigung Hamburg) todennut, että julkisten toimijoiden välinen yhteistyö julkisen tehtävän hoitamiseksi on mahdollista ilman hankintamenettelyä myös tilanteissa, joissa yhteistyökumppanit eivät perusta yhteistä hallinnollista rakennetta tehtävän hoitamiseksi. Unionin oikeus ei tuomion mukaan edellytä viranomaisten yhteistyön tapahtuvan tietyssä oikeudellisessa muodossa, niiden suorittaessa yhdessä julkisen palvelun tehtäviä. Yhteistyön tulee kuitenkin perustua yleisen edun päämäärien tavoittelulle eikä yksityisille yrityksille saa antaa etua niiden kilpailijoihin nähden. Siltä osin kuin kuntien vesihuoltotoimintaan liittyy markkinaehtoista toimintaa, kuten kiinteistönomistajan tai toiminnanharjoittajan vastuulla olevia asennustöitä tai huolto- ja ylläpitopalveluita, tulee toiminnan markkinaehtoisuus arvioida kuntalain säädettävänä olevien säännösten mukaisesti a :n perusteluissa ei ole otettu huomioon hankintadirektiivien uudistusta 20 a :n perusteluissa on viitattu Palmia -tukia koskevaan EU:n kilpailupääosaston selvityspyyntöön vuodelta 2009, mutta ei lainkaan hankintadirektiivien uudistamiseen. Hankintadirektiivien uudistaminen on parhaillaan vireillä. Komissio julkaisi julkisia hankintoja koskevat direktiiviehdotukset ja niiden käsittely on loppusuoralla. Todennäköisesti uudet direktiivit hyväksytään vuoden 2013 kuluessa. Uudistuksessa direktiiviin lisätään hankintayksiköiden välistä yhteistyötä koskevat säännökset, mukaan lukien sidosyksikkösäännökset. Direktiiviehdotuksissa on sekä hankintadirektiivin että erityisalojen hankintadirektiivin osalta ehdotettu, että kahden tai useamman hankintaviranomaisen välillä tehtyä sopimusta ei katsota julkista hankintaa koskevaksi sopimukseksi, jos seuraavat kumulatiiviset edellytykset täyttyvät: a) sopimuksella käynnistetään siihen osallistuvien hankintaviranomaisten välinen todellinen yhteistyö, jonka tavoitteena on näillä viranomaisilla olevien julkisiin palveluihin liittyvien tehtävien yhteinen hoitaminen ja johon sisältyy sopimuspuolten keskinäisiä oikeuksia ja velvollisuuksia; b) sopimusta hallitsevat ainoastaan yleiseen etuun liittyvät näkökohdat;

4 44 (9) (9) a :n sisältö on väärin koostettu Yhteenveto c) sopimukseen osallistuvat hankintaviranomaiset harjoittavat avoimilla markkinoilla enintään 10:tä prosenttia sopimuksen kannalta merkityksellisistä toiminnoista liikevaihdon perusteella mitattuna; d) sopimukseen ei liity muita siihen osallistuvien hankintaviranomaisten välisiä varojen siirtoja kuin rakennusurakoiden, palvelujen tai tavaroiden todellisten kustannusten korvaamista vastaavat siirrot; e) missään sopimukseen osallistuvassa hankintaviranomaisessa ei ole yksityisiä osakkuuksia. Direktiivejä valmisteltaessa on vahvana vaihtoehtona esitetty c-kohdan in house rajan nostamista 20 %:in. Direktiivin mukainen lainsäädäntö sulkee melko täydellisesti pois kilpailuehtoisen toiminnan vesihuoltolain mukaisesta yhteistoiminnasta. Lisäksi se osoittanee, että kilpailuneutraliteettia koskevien säännösten laatiminen on monitahoinen ja vaikea tehtävä, joka on syytä tehdä keskitetysti yleislainsäädäntönä. Säännöksen sisältö johtaisi ehdotetussa muodossaan kohtuuttomaan lopputulokseen: jos vesihuoltolaitos toimii kilpailutilanteessa markkinoilla, on se yhtiöitettävä. Vaikka säännöstä tulkittaisiinkin 10 tai 20 %:n in house rajan mukaisesti, on lopputulos kohtuuton ja EU-oikeuden periaatteiden vastainen. Sääntelyn lähtökohtana on, että mikäli kunta toimii kilpailutilanteessa markkinoilla, sen on annettava (kyseinen) tehtävä osakeyhtiön tai muun yksityisoikeudellisen yhteisön hoidettavaksi. Tässä vesihuoltolain tekstin valmistelija on tulkinnut periaatetta siten, että markkinaehtoisen toiminnan harjoittaminen johtaa koko vesihuoltolaitoksen yhtiöittämispakkoon, eikä sen kuten sääntelyllä tarkoitetaan ole yhtiöitettävä vain markkinaehtoiseksi katsottu tehtävä. Ajattelun virheellisyys tulee esille monistamalla säännös muille toimialoille: koska kunnan terveystoimi harjoittaa markkinaehtoista toimintaa tarjotessaan ns. II maksuluokan (ei lakisääteiset palvelut) työterveydenhuoltopalveluja, on koko terveystoimi yhtiöitettävä tai koko jätehuoltolaitos on yhtiöitettävä, koska sen ei lakisääteiset jätteenkuljetuspalvelut ylittävät 10 % liikevaihdosta, eikä erillisen yhtiön perustaminen olisi mahdollista. Esitetty säännös yhtiöittämispakosta tulee poistaa erityislain luonteisesta vesihuoltolakiehdotuksesta, johon se ei sisältönsä puolesta kuulu. Kunnan toiminnasta markkinoilla ja yhtiöittämisestä tulee säätäävalmisteltavana olevalla kuntalain muutoksella tai muulla kunnallislainsäädäntöön sisällytettävällä yleislailla. Vesihuoltolain sääntelemä vesihuollon harjoittaminen ei ole markkinoilla kilpailutilanteessa harjoitettavaa toimintaa, minkä tulkinnan myös EU:n komissio on hyväksynyt. Siltä osin kuin kuntien vesihuoltotoimintaan liittyy markkinaehtoista toimintaa, kuten kiinteistönomistajan tai toiminnanharjoittajan vastuulla olevia asennustöitä tai huolto- ja ylläpitopalveluita, tulee toiminnan markkinaehtoisuus arvioida kuntalain säädettävänä olevien säännösten mukaisesti.

5 55 (9) (9) 2.2 Vesihuollon eriyttäminen kirjanpidossa ja muut taloushallintoa koskevat säännösehdotukset (20, 20b 20d ) Uudessa lakiesityksessä vesihuoltolaitoksen eriyttämistä kirjanpidossa on edelleen täsmennetty tarkistamistyöryhmän loppuraportissa esitetystä. HSY pitää lainsäädännön täsmentämistä tärkeänä, jotta eri vesihuoltolaitokset saadaan vertailukelpoisiksi ja jotta tilinpäätös antaa paremman tiedot arvioida vesihuoltolaitoksen toimintaa. Vesilaitostoiminnan eriyttäminen kirjanpidossa ja lakiehdotuksessa esitetyt toimintakertomusvaateet toteutuvat HSY:ssä jo nyt. Säännösehdotusten osalta olisi vielä syytä harkita, onko esitetty tarkkuus tarpeellinen lain tasoisessa sääntelyssä sekä sitä, miltä osin sääntelyä voisi siirtää asetukseen. HSY haluaa kiinnittää huomiota myös pykälien perusteluihin, joissa on nyt kuvattu kirjanpitoa varsin yksityiskohtaisesti. Vesihuoltolaitoksen kirjanpito pitäisi pystyä myös jatkossa järjestämään kuntakirjanpidon kautta, eikä kirjanpidosta saisi tulla liian raskasta ja jäykkää. Taloutta kuvaavien tietojen julkistamisen osalta (20 d ) jää epäselväksi, poikkeaako vaadittu tietojen julkistaminen, ja millä tavalla, kunnan yleisestä tiedottamisvelvollisuudesta. Uutuutena laissa on hulevesiviemäröinnin talouden eriyttäminen, joka liittyy uuteen hulevesiä koskevaan sääntelyyn. Hulevesiviemäröinnin käyttökuluja, pääomakuluja, tasetta ja rahoituslaskelmaa hulevesiviemäröinnille ei voi laatia muuten kuin laskennallisesti, ainakaan sekaviemäröidyillä alueilla. Ainoastaan investoinnit on mahdollista pääosiltaan eriyttää. Vesihuollon tietojärjestelmän ensisijainen tarve liittyy vesihuollon valvonnan ohella raportointiin, johon Suomi on velvoitettu EU:n jäsenvaltiona. Kyseessä ovat valtiolle kuuluvat tehtävät, jonka kustannuksia ei tule vyöryttää vesihuoltolaitoksille ja sen kautta kuluttajille. Ehdotetun 20 e :n 1. momentin jälkimmäinen lause tulee poistaa. 2.3 Huleveden viemäröinnin järjestäminen (3 a luku ja MRL 13 a luku) Lakiesityksessä huleveden viemäröintiä koskevat pykälät on sijoitettuomaksi luvukseen ja hulevesiä koskevat erityiset säännökset maankäyttö- ja rakennuslakiesityksessä vastaavasti omaan lukuunsa. HSY pitää jaottelua selkeänä. Hulevesi on myös selkeästi erotettu vesihuoltolaissa vesihuoltolain mukaisesta vesihuollon käsitteestä siten, että huleveden kokonaishallinnasta säädetään maankäyttö- ja rakennuslaissa. Lakiesityksessä kunnan ja vesihuoltolaitoksen välinen vastuunjako on tuotu selkeästi esiin. Maankäyttö- ja rakennuslain 103 a :ään lisätyt määritteet yhdyskunnan hulevesijärjestelmästä ja sen vaikutusalueesta ovat perusteltuja. Säännökset selkiyttävät myös kiinteistön omistajan ja haltijan vastuuta kiinteistön hulevesien johtamisesta. Maankäyttö- ja rakennuslain 103 f :n mukaan kiinteistön hulevesiä ei saa johtaa jätevesiviemäriin ja vapautuksen voi saada ainoastaan pykälässä lueteltujen edellytysten täyttyessä määräajaksi. Vaatimus on yhdensuuntainen hulevesien eriyttämisen periaatteiden kanssa. Koska vapautuksen voi saada vain määräajaksi, tulisi esim. sekavesiviemäröidyllä alueilla olla riittävän pitkä siirtymäaika.

6 66 (9) (9) Maankäyttö- ja rakennuslain muutosehdotuksessa lähtökohdaksi on otettu hulevesien keskitetty ja kokonaisvastuullinen hallinta. HSY katsoo että keskitetyn hallinnan edut on hyvin perustelutekstissä kuvattu ja esitetyt muutokset tukevat ilmastonmuutokseen sopeutumisen edellyttämiä toimenpiteitä. HSY katsoo, että ennen hulevesiviemäröitävän alueen määrittelemistä tarvitaan ennakoiva ja kattava suunnitelma huleveden hallinnasta kunnassa. Ilmastonmuutoksen seurauksia tulee ennakoida ja ehkäistä suunnitelmallisesti poikkeuksellisten suurten vesimäärien aiheuttamia vahinkoja. Näin ollen huleveden hallintaa tulee tarkastella jo kaavoitusvaiheessa. Muuten on vaarana, että mahdollisuudet erilaisten hallintakeinojen käyttöön jäävät selvittämättä. Hulevesien hallinta tulee olla kokonaisuus, jossa yhdellä taholla on vastuu alueen hulevesien hallinnasta. Myös alueilla joissa on hulevesiviemäri, on usein tarpeen käyttää samanaikaisesti muitakin huleveden hallintakeinoja. Kokonaisuuden kannalta toimiva ratkaisu voidaan saavuttaa vain, mikäli hulevesien järjestämisen vastuu on jakamaton. Hulevesijärjestelmien investoinneista ja käytöstä vastaavan tahon tulee vastata toiminnan rahoituksesta. Hulevesi-investointeja tulee tarkastella kokonaisuutena, minkä vuoksi ei ole tarkoituksenmukaista hajauttaa viemäröityä hulevesiverkkoa ja muita hulevesirakenteita eri taseisiin. Tämä johtaisi ns. kahden taseen malliin, mikä osaltaan vaikeuttaisi kokonaisuuden hallintaa ja saattaisi johtaa osaoptimointiin. Nykyinen hulevesiviemäröinti on rahoitettu kiinteistöiltä perittävin hulevesimaksuin. Maksut eivät ole aiheuttamisperiaatteen mukaisia, osittain johtuen hulevesien taksarakenteesta ja osittain siitä ettei yleisiltä alueilta maksuja ole peritty. HSY pitää tärkeänä sitä että lakimuutosehdotuksessa esitetty malli mahdollistaa hulevesimaksujen perimisen aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Hulevesimaksurakenteen tulisi kannustaa kiinteistökohtaisiin ratkaisuihin. Lakiluonnoksessa on tarkasti säädetty hulevesien viemäröinnin järjestämistä. Muiden hulevesiin liittyvien tehtävien organisointiin ei luonnoksessa oteta kantaa. HSY on monialainen organisaation, joka sopimusperusteisesti hoitaa omistajakuntien sille osoittamia tehtäviä. Yhdeksi tehtäväksi on perussopimuksessa kirjattu hulevesien hallinta. HSY pitää tärkeänä, ettei lakimuutos rajoita hulevesien kokonaisvaltaisen järjestämisen organisointimallia. Perustelumuistiossa on todettu, ettei vesihuoltolaitoksella olisi esityksen mukaan mahdollisuutta periä hulevesimaksuja suoraan kiinteistöltä. Perusteluissa todetaan kuitenkin lisäksi että kunta voisi maankäyttö- ja rakennuslain 103c perusteella antaa hulevesimaksun perimisen vesihuoltolaitoksen tehtäväksi yhtenä hulevesien hallintaan liittyvänä tehtävänä. HSY katsoo että perustelumuistion mukainen mahdollisuus tulee säilyttää siten että hulevesijärjestelmän hallinnoija voisi vastata toiminnan rahoittamisesta kiinteistöiltä ja muilta hulevesien tuottajilta perittävin aiheuttamisperiaatteen mukaisin maksuin. Lakiehdotuksen 17 a tai c :ssä ei erityisesti todeta vesihuoltolaitoksen oikeudesta saada kunnalta maksua, jos se huolehtisi hulevesiviemäröinnin lisäksi joistain muistakin hulevesien hallintaan liittyvistä tehtävistä. On syytä harkita, tulisiko laissa erikseen vielä todeta siitä, että vesihuoltolaitos perii kustannukset kattavan maksun myös muista huleveden hallintaan liittyvistä toimenpiteistä, jos se ottaa ne hoitaakseen. Tämän lisäyksen avulla voitaisiin välttää eri-

7 77 (9) (9) mielisyydet siitä, mistä kustannuksista laitoksella on oikeus periä korvausta kunnalta. Vähintään perustelutekstejä tulee selkeyttää. Lakiehdotuksen 103 f :n mukaan hulevesien johtamiseen sovelletaan vesihuoltolain jäteveden johtamista koskevia säännöksiä, jos hulevesiä johdetaan jätevesiviemäriin. HSY toteaa, että vesihuoltolaitoksella tulee olla tällöin mahdollisuus veloittaa vesihuoltolain 19 :ssä tarkoitettua jäteveden käyttömaksua jäteveden laadun ja määrän mukaan aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Koska jätevesiviemäriin johdettavia hulevesiä ei mitata, tulee käyttömaksun perustua kiinteistöjen ja yleisten alueiden pinta-alan pohjalta laskettuun vesimääräarvioon. Ehdotetun säännöksen (MRL 103 g ) mukaisen hulevesisuunnitelman keskeisin tehtävä on osoittaa ne tekniset ratkaisut, joilla suunnittelualueelle taataan tavoitellun tason edellyttämä hulevesien hallintaratkaisu. Tästä syystä suunnittelussa korostuvat suunnittelijan teknisen ammattipätevyyden vaatimukset, erityisesti kokemus mitoituslaskelmien laatimisessa. Suunnittelun tulee perustua riittävän laajoihin geoteknisiin ja hydrologisiin selvityksiin, jotta pohjamaan ominaisuudet sekä virtaamat ja vedenlaatu voidaan ottaa huomioon. Hulevesisuunnittelun tulee perustua vesistön tai sen osan koko valumaalueen tarkasteluun, jossa on otettava huomioon sekä hulevesien vaikutukset vesistöön että vesistöalueesta johtuvat suunnittelua ohjaavat seikat, kuten mahdollinen tulvaherkkyys tai merkittävät ympäristöarvot. Erityistä huomiota tulee kiinnittää hulevesien laadun parantamiseen ja tavoite hulevesien hyvästä laadusta sisällyttää säädöstekstiin. Hulevesien laatua tulee valvoa ja parantaa erityisesti johdettaessa hulevesiä ympäristöltään ja luontoarvoiltaan herkkiin vesistöihin. Esimerkkinäviimeksi mainitustauudenmaan jokivesistöt, joiden sivupuroistamonet ovat toisaalta käytössä olevia tai potentiaalisia hulevesien purkureittejä, toisaalta niillä on erityistä suojeluarvoa uhanalaisten lajien, kuten geneettisesti erilaistuneiden taimenpopulaatioiden suojelun ja säilymisen kannalta. Säännöksen 1. momentissa on mainittu esimerkin-omaisesti pumppaamo. Maininta on syytä poistaa, koska pumppausta ei tule esittää tavanomaisena hulevesien hallinnan ratkaisuna, vaan pyrkiä välttämään hulevesien hallinnassa rakenteita ja ratkaisuja, jotka edellyttävät pumppaamista. Hulevesien pumppaus ei ole kestävä ratkaisu ekologisesti ja taloudellisesti, eikä se sähkön saannista riippuvaisena ole toimintavarma järjestelmä. Hulevesisuunnittelussa tulee sademäärien mitoituksessa käyttää yhteisesti sovittuja, virallisia mitoitusennusteita. Vuorokautinen sademäärä voi Suomessa vaihdella paljonkin ja runsaiden sateiden ennustetaan ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvän, joten hulevesien hallinnan eri osioissa on käytettävä useampia mitoitussateita. Esimerkiksi pienten sateiden yhteydessä syntyvät hulevesimäärät voi puhdistaa, koska virtaamat ovat rauhallisia. keskisuurten sateiden kaikkia hulevesiä ei ehkä pystytä puhdistamaan, mutta virtaamia voi hallita. Suurten sateiden aiheuttamia tulvariskejä tulisi kyetä hallitsemaan kiinteistöillä. Poikkeuksellisen suurten sateiden aiheuttamia tulvariskejä voidaan vähentää ohjaamalla vedet pois tulvariskikohteesta suunniteltuja tulvareittejä pitkin sekä hallitsemalla virtaamia vesistöissä.

8 88 (9) (9) 2.4 Kiinteistön liittäminen vesihuoltolaitoksen verkostoon ja liittämiskohdat (10 ja 12 ) HSY pitää hyvänä vesihuoltolain 10 :ään lisättyä ehdotusta, jonka mukaan taajaman ulkopuolella sijaitsevaa kiinteistöä ei tarvitsisi liittää vesihuoltolaitoksen verkostoon, jos kiinteistön vesihuoltolaitteisto on rakennettu ennen laitoksen toiminta-alueen hyväksymistä ja jos kiinteistöllä on asianmukainen vesihuolto. Myös taajama-alueen ulkopuolella sijaitsevien vapaa-ajan asuntojen vapauttaminen jätevesiviemärin liittymisvelvollisuudesta 10 :n 2 momentissa mainituissa tilanteissa on perusteltua. Kyseisillä lainkohdilla vältetään kiinteistön omistajille liittymisvelvollisuudesta syntyviä kohtuuttomia tilanteita tapauksissa, joissa kiinteistön omistaja on järjestänyt kiinteistönsä vesihuollon asianmukaisesti. Kiinteistön liittämiskohtaa koskevaan vesihuoltolain 12 :ään lakiesityksessä esitetään ainoastaan täsmennystä siltä osin, ettei liittämiskohtien sijainnista saisi aiheutua kiinteistön omistajalle tai haltijalle kohtuuttomia kustannuksia. Kyseinen täsmennys esitettiin jo tarkistamistyöryhmän loppuraportissa, eikä sitä ole muutettu nyt lausunnolla olevaan hallituksen esitykseen. HSY pitää hyvänä, että yksityiskohtaisia metrimääriä ei ole kirjattu pykälään, koska liittämistilanteet voivat olla hyvin erilaisia ja ilman tapauskohtaista harkintaa kiinteiden metrimäärien noudattaminenvoisi johtaa laitoksen kannalta tietyissä tilanteissa kohtuuttomiin kustannuksiin. Vesihuoltolaitosten kannalta olisikuitenkin suotavaa, että kohtuuttomien kustannusten kielto olisi kirjattu 12 :ään molemminpuolisesti. Joka tapauksessa pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa olisi hyvä tuoda esiin esimerkkejä, missä tapauksissa tapauskohtaisten olosuhteiden perusteella laitoksella olisi mahdollisuus poiketa aikaisemmassa lainsäädännössä olleista ja käytännössä noudatettaviksi tarkoitetuista metrimääristä. 1 Vesihuoltolaitostoiminnassa on vakiintunut käytäntö, jonka mukaan asemakaavan mukaisen tonttijaon ja kunnallistekniikan rakentamisen jälkeen vesihuoltolaitoksella ei ole enää velvoitetta tuoda liitoskohtaa tontin läheisyyteen.epäkohtana on pidetty, ettei asiaa ole kirjattu vesihuoltolakiin tai lain perusteluihin, eikä asiaa ole voitu sitä kautta perustella liittyjälle. Käytännössä ongelmatilanteet ovat koskeneet asemakaavan vahvistamisen ja vesihuoltolinjan rakentamisen jälkeen tapahtuneita lohkomisia, joissa kantatila jää etäälle yleisestä vesijohdosta tai viemäristä. Alueen vesihuollon järjestäminen suunnitellaan kaavoituksen yhteydessä ja rakennetaan samassa yhteydessä muun kunnallistekniikan kanssa. Mikäli vesihuoltolaitos joutuisi aina jatkamaan verkoston rakentamista jälkikäteen tonttien lohkomisten seurauksena, johtaisi se laitokselle kohtuuttomiin kustannuksiin. Nämä yhden kiinteistön lohkomisesta seuranneet laitoksen vesihuoltolinjanrakentamiskustannukset tulisivat viime kädessä kaikkien liittyjien maksettaviksi, mitä voitaisiin pitää myös vastoin vesihuoltolain mukaista kustannusten kohdentamis- ja aiheuttamisperiaatetta. Oma ongelmansa olisivat lohkomisessa syntyvät yksityisten kiinteistöjen ympäröimät kantatilat, jonne vesihuoltolaitos ei voisi rakentaa ja viedä verkostoaan yleisen alueen kautta. Kiinteistön omistajat voivat luonnollisesti huomioida tonttivesijohtojen ja tonttiviemärien rakennuskustannukset sekä rasiteasiat lohkomis- ja myyntitilanteessa. 1 Voimassa olevan vesihuoltolain hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on ollut, että enimmäisetäisyydet olisivat käytännössä asemakaava-alueen ulkopuolella 100 metriä liitettävästä lähimmästä rakennuksesta ja asemakaava-alueella kiinteistön omistaja tai haltija olisi velvollinen rakentamaan liittymisjohdon yleiseen vesijohtoon tai viemäriin, joka on enintään 20 metrin päässä tontin rajasta (HE 85/2000 s )

9 99 (9) (9) 2.5 Vakiohyvitys (27, 27a - 27 b ) Vesihuoltolakiin on esitetty uutena asiana vakiohyvitystä, joka olisi vakiosuuruinen korvaus asiakkaalla yli 12 tuntia kestäneestä vesihuollon keskeytyksestä. HSY on lausunut vakiohyvityksen osalta jo työryhmän loppuraportin yhteydessä ja pitänyt vakiohyvityssääntelyä yleisesti ottaen hyvänä uudistuksena. Uudessa lakiehdotuksessa vakiohyvitystä koskevaa 27 a :ää on osin muutettu. HSY pitää parannuksena, että vakiohyvitys on rajattu koskemaan pelkästään keskeytystilanteita, eikä laatuvirheitä kuten loppuraportissa oli esitetty. Lisäksi pykälään on selvennetty vakiohyvityksen suhdetta 27 :n mukaiseen hinnanalennukseen. Uudessa 27 a :ssäon myös lisäys, jonka mukaan vesihuoltolaitoksen tulee maksaa vakiohyvitys asiakkaalle omatoimisesti. Vesihuoltolaitoksella, jonkaverkostokartat ovatajan tasalla, ei pitäisi olla erityistä ongelmaa selvittää ne liittyjät, joita keskeyttäminen koskee. Ehdotetun27 :n mukaan vesihuoltolaitos myös selvittää, maksetaanko liittyjälle keskeytymisestä hinnanalennus vai vakiohyvitys, sen mukaan kumpi on asiakkaalle edullisempi. Vesihuoltolaitos joutuu tällöin selvittämään ja laskemaan kunkin vakiohyvitykseen oikeutetun liittyjän osalta vuotuiset perus- ja käyttömaksut ja vertaamaan niistä laskettua 2 % määrää vakiohyvitykseen. Tämä vaatii vesihuoltolaitokselta lisätyötä ja resursseja. Toisaaltaesitetyn mukaisena vakiohyvitys realisoituu maksettavaksi harvoin, jolloin työmäärälisäystä ei voitane pitää kohtuuttomana. 3 Muita huomioita HYS katsoo aiheelliseksi kiinnittää huomiota myös siihen, että vesihuoltolain 28 :n vahingonkorvaussäännösten suhde vesilain (587/2011) 13 luvun korvaussäännöksiin on edelleen epäselvä. Tilannetta selkiyttäisi, jos lainsäätäjän näkökulma tuotaisiin esiin vesihuoltolain yksityiskohtaisissa perusteluissa, koska sitä ei tehty vesilain uudistamisen yhteydessä. Esimerkiksi vesihuoltolaitoksen viemäritulvista kiinteistölle aiheutuneiden vahinkojen korvaamisessa on oikeuskäytännössä sovellettu sekä vesihuoltolakia että vesilakia yhtenäisen linjan puuttuessa 2.Vesihuoltolain ja vesilain korvaussäännökset ovat kuitenkin erisisältöiset, vaikka lopputulos vahingonkärsineen kohdalla ei useinkaan käytännössä muutu. Vesilain mukaan vesihuoltolaitos on tuottamuksesta riippumattomassa vastuussa omistamansa viemärin virheellisestä toiminnasta omaisuutta välittömästi kohdanneista edunmenetyksistä. Vesihuoltolain mukaan vesihuoltolaitoksen korvausvastuu edellyttää vesihuoltolain 27 :n mukaista virhettä vesihuollossa ja korvattavaksi tulevat omaisuusvahinkojen lisäksi taloudelliset vahingot. Asian selkiytyminen näyttäisi edellyttävän korkeimman oikeuden ratkaisua, jollei asiaan oteta kantaa lakiesityksessä. Lisätietoja antaa hallintojohtaja Matti Hilli, p Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Raimo Inkinen toimitusjohtaja 2 Vrt. Rovaniemen HO t. 281, Turun HO t. 369, Turun HO t. 1354, ja Satakunnan KäO nro 3272