Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1094/2005 vp Kristillisten koulujen oikeus järjestää maailmankatsomukseen perustuvaa opetusta Eduskunnan puhemiehelle Valtioneuvoston istunnon esityslistalla oli käsittelyssä esitys, jossa seitsemän yksityiskoulun toimilupa-anomukset esitettiin hylättäviksi. Ensimmäisessä käsittelyssä esitys jätettiin pöydälle. Opetusministeriö oli esittänyt kaikkia nyt haussa olevia lupia hylättäviksi. Näistä toimilupahakemuksista neljä oli jo toiminnassa olevien kristillisten koulujen hakemuksia. Esitys on varsin merkittävä linjaus juuri kristillisten koulujen kannalta, koska se koskisi reilua kolmannesta nykyisin toiminnassa olevista 11 kristillisestä koulusta. Valtioneuvoston esitys on ristiriidassa perustuslain ja perusopetuslain 7 :n kanssa, joka turvaa kansalaisten oikeuden maailmankatsomukseen perustuvan opetuksen saamisen sitä varten perustetussa oppilaitoksessa sekä kansainvälisten sopimusten ja aiempien sekä eduskunnan että perustuslakivaliokunnan ja sivistysvaliokunnan mietintöjen kanssa. Suomessa toimii tällä hetkellä yksitoista kristillistä koulua. Kristillisten koulujen olemassaolon oikeutus on johdettavissa perustuslaista, perusopetuslaista sekä niistä sitoumuksista, jotka Suomi on valtiona hyväksynyt noudatettavaksi. Euroopan unionin perusoikeuskirjan (2000/C 364/01) 14 artiklan 3 kohta, YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 (3) artikla, UNESCOn Yleissopimus lapsenoikeuksista, 5 (1) artikla (SopS 59 60/1991) ja Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta (SopS 19/1990) sisältävät periaatteen, jonka mukaan vanhemmilla tulee olla ensisijainen oikeus päättää lapsensa saamasta koulutuksesta. Kristilliset koulut ovat syntyneet lasten vanhempien halusta ja oikeudesta saada valita lapselleen elämänkatsomuksen mukainen koulu. Kansainvälisissä sopimuksissa Suomi on sitoutunut tähän periaatteeseen. Perusopetuslain 7 :ssä todetaan, että lupa voidaan myöntää, jos koululla ja kunnalla on olemassa sopimus opetuksen järjestämisestä. Lupa voidaan myöntää myös, jos sille on olemassa alueellinen tai valtakunnallinen koulutus- ja sivistystarve, vaikkei sopimusta kunnan ja koulun välillä olekaan. Näissä tapauksissa lupa on myönnetty siksi, että koulutuksella on lasten ennakkoilmoittautumisten perusteella alueellinen, usean kunnan aluetta palveleva tarve. Kristilliset koulut toteuttavat siten vanhempien toiveita maailmankatsomuksellisesta opetuksesta usean kunnan alueella tai sovitusti yhden kunnan kanssa tehdyllä yhteistyösopimuksella. Hallituksen esityksessä eduskunnalle uskonnonvapauslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 170/2002 vp, s. 8) viitataan Euroopan ihmisoikeussopimukseen (SopS 19/1990): Sopimuksen ensimmäisen lisäpöytäkirjan oikeutta koulutukseen koskevassa 2 artiklassa määrätään, että hoitaessaan kasvatuksen ja opetuksen alalla omaksumiaan tehtäviä valtion tulee kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus. Valtioneuvostossa oleva esitys ei kunnioita vanhempien oikeutta taata lapsilleen maailmankatsomukseen perustuvaa opetusta kristillisissä kouluissa. Versio 2.0

2 Opetusministeriön lausunnoissa on puututtu myös kristillisten koulujen oikeuteen sisällyttää kristillisiä aineksia läpäisyperiaatteella muuhunkin kuin uskonnonopetukseen. Perustuslakivaliokunnan mietinnössä PeVM 10/2002 vp hallituksen esityksestä uskonnonvapauslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi todetaan seuraavaa: "Valiokunta toteaa lisäksi, ettei lainsäädäntö aseta estettä sille, että maailmankatsomuksellisissa kouluissa eri aineiden opetukseen kuuluu koulujen ominaisluonteen mukaisesti läpäisyperiaatteella katsomuksellista ainesta." Esimerkiksi Opetushallituksen lausunto Jyväskylän kristillisen koulun opetussuunnitelmasta ( /422/2005) toteaa kuitenkin seuraavaa: "Opetussuunnitelma on perustaltaan ja lähtökohdiltaan vahvasti uskontoon sitoutunut ja siinä korostuvat tunnustuksellinen uskonnollisuus ja uskontokasvatus. Opetushallitus on antanut perusopetusta varten vuonna 2004 opetussuunnitelman perusteet. Perusteet eivät ole sitoutuneet mihinkään uskontoon tai muuhun ideologiaan. Opetushallituksen käsityksen mukaan opetussuunnitelman vahva sitoutuminen johonkin dogmaattiseen järjestelmään voi olla ongelmallista perusopetukselle asetettujen tavoitteiden kannalta." Opetushallitus toteaa myös, että "opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppiaineiden opetus on perusopetuksessa poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta. Uskontoa opetetaan perusopetuksessa säädösten edellyttämällä tavalla erillisenä oppiaineena." Miten nämä lausunnot sopivat yhteen perustuslakivaliokunnan mietinnön kanssa? Opetushallituksen lausunnossa on arvosteltu myös sitä, että kristillisen koulun uskonnontunneilla rukoillaan. Kuitenkin rukous, virsi tai uskonnollisiin toimituksiin tutustuminen saa sisältyä missä tahansa perusopetuksen koulussa oman uskonnon opetukseen, miksei sitten kristillisessä koulussa? Varsinaista uskonnonharjoittamistakin voi sisältyä perusopetukseen, jos siitä on oikeus halutessaan kieltäytyä. Kristilliseen kouluun hakeutuminen on vapaaehtoinen ja aktiivinen ratkaisu, joten uskonnonharjoittamisenkaan sisällyttäminen koulupäivään ei ole ongelma. Onko opetusministeriössä lähdetty liikkeelle virheellisestä perusopetuslain ja uskonnonvapauslain tulkinnasta? Kuinka paljon tämä virheellinen tulkinta on vaikuttanut nyt esillä olevaan hylkäämisesitykseen? Valtioneuvostossa oleva esitys ei ota huomioon perustuslakivaliokunnan esityksen mukaisesti maailmankatsomukseen perustuvan koulun oikeutta opetuksen sisällön osalta sen ominaisluonteen näkymiseen oppiaineissa, vaan kieltää sen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo turvata kristillisten koulujen oikeuden järjestää maailmankatsomukseen perustuvaa opetusta ja aikooko hallitus jatkossakin säilyttää vanhempien ensisijaisen oikeuden päättää lapsensa saamasta koulutuksesta? Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2006 Päivi Räsänen /kd 2

3 Ministerin vastaus KK 1094/2005 vp Päivi Räsänen /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1094/2005 vp: Miten hallitus aikoo turvata kristillisten koulujen oikeuden järjestää maailmankatsomukseen perustuvaa opetusta ja aikooko hallitus jatkossakin säilyttää vanhempien ensisijaisen oikeuden päättää lapsensa saamasta koulutuksesta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Uskonnonvapauslaki turvaa perustuslaissa säädetyn uskonnonvapauden käyttämistä. Uskonnonvapauslakia uudistettaessa perusopetuslain säännöksiä uskonnon opetuksesta muutettiin siten, että tunnustuksellisen uskonnon opetuksen käsite korvattiin oman uskonnon opetuksen käsitteellä. Eduskunta ja sen sivistys- ja perustuslakivaliokunta ovat kannanotoissaan katsoneet, että lainsäädännön muuttaminen ei ole edellyttänyt muutoksia uskonnonopetuksen tavoitteisiin ja sisältöihin ja että säännökset uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen saamisesta ovat sopusoinnussa perustuslain kanssa. Perustuslakivaliokunta katsoi, että oman uskonnon opetus ei sisällöltään ole perustuslaissa tarkoitettua uskonnon harjoittamista. Perusopetuslain 3 ilmaisee perusopetuksen järjestämistä ohjaavan yhtenäiskouluperiaatteen. Sen mukaan perusopetuksen tavoitteet ja sisältö määritellään perusopetuslailla ja sen nojalla annettavissa päätöksissä valtakunnallisesti yhtenäisiksi. Opetuksen tavoitteet ja keskeiset sisällöt määritellään opetussuunnitelman perusteissa, mistä perusopetuslain 14 :n 2 momentin ja lukiolain 10 :n 2 momentin mukaisesti päättää Opetushallitus. Opetussuunnitelman perusteissa asetetaan tavoitteeksi uskonnollisen ja katsomuksellisen yleissivistyksen antaminen. Opetussuunnitelman perusteiden mukaan oppiaineiden opetus on perusopetuksessa poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta. Maailmankatsomuksellisissa kouluissa eri aineiden opetukseen voi kuulua koulujen ominaisluonteen mukaisesti läpäisyperiaatteella katsomuksellista ainesta siten kuin opetussuunnitelman perusteet sen mahdollistavat. Perusopetuslain (628/1998) 7 :n mukaan valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen järjestämiseen. Luvan myöntämisen edellytyksenä on, että opetuksen järjestäminen perustuu erityiseen koulutus- tai sivistystarpeeseen ja että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Luvan myöntäminen perustuu vapaaseen harkintaan, jossa luvan hakijalla ei ole lakiin perustuvaa oikeutta luvan saamiseen. Lupaharkinnassa voidaan päätyä tarkoituksenmukaisuusperustein kielteiseen ratkaisuun, vaikka edellä todetut luvan oikeudelliset myöntämisedellytykset täyttyisivätkin. Suomen valtion ratifioimien kansainvälisten sopimusten ja sivistys- ja perustuslakivaliokunnan kannanottojen ei ole katsottu velvoittavan valtiota yksityiskoulujen tukemiseen, tietynlaisen tai tietyn tasoisen koulutuksen järjestämiseen eikä antavan oikeutta vaatia tiettyyn vakaumukseen tai tiettyyn kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvaa opetusta. Ne edellyttävät val- 3

4 Ministerin vastaus tion varmistavan julkisen koulutusjärjestelmän olemassaolon sekä suvaitsevaa suhtautumista ja pluralistisia opetussisältöjä koulutuksessa. Perusopetuksen osalta valtioneuvosto on hallituksen esityksessä koulutusta koskevaksi lainsäädännöksi (HE 86/1997 vp) linjannut, että tarkoituksena on säilyttää kunnan koululaitos perusopetuksen runkona ja että tarkoituksena ei ole tavoitella valtion tai yksityistä perusopetusta antavien koulujen lukumäärän lisäämistä. Helsingissä 9 päivänä helmikuuta 2006 Opetusministeri Antti Kalliomäki 4

5 Ministerns svar KK 1094/2005 vp Päivi Räsänen /kd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1094/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd: Hur avser regeringen trygga de kristna skolornas rätt att ordna undervisning baserad på en viss världsåskådning och avser regeringen också i fortsättningen hålla kvar föräldrarnas primära rätt att besluta om sina barns utbildning? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Religionsfrihetslagen tryggar utövandet av den religionsfrihet som föreskrivs i grundlagen. Vid revideringen av religionsfrihetslagen ändrades bestämmelserna om religionsundervisning i lagen om grundläggande utbildning så, att begreppet konfessionell religionsundervisning ersattes med begreppet undervisning i elevens egen religion. Riksdagen och dess kultur- och grundlagsutskott har i sina ställningstaganden ansett att ändringen av lagstiftningen inte förutsatt ändringar i religionsundervisningens mål och innehåll och att bestämmelserna om undervisning i religion eller livsåskådningskunskap står i samklang med grundlagen. Grundlagsutskottet ansåg att undervisning i elevens egen religion inte är sådan religionsutövning som avses i grundlagen. Bestämmelsen i 3 i lagen om grundläggande utbildning uttrycker den princip om en enhetsskola som styr ordnandet av den grundläggande utbildningen. Enligt den bestäms målen för och innehållet i den grundläggande utbildningen i lagen om grundläggande utbildning och i beslut som utfärdas med stöd av den så att de är enhetliga i hela landet. Målen för och det centrala innehållet i undervisningen bestäms i grunderna för läroplanen, vilka Utbildningsstyrelsen med stöd av 14 2 mom. i lagen om grundläggande utbildning och 10 2 mom. i gymnasielagen fattar beslut om. Enligt läroplansgrunderna är undervisningens mål en religiös och livsåskådningsmässig allmänbildning. Där sägs vidare att undervisningen i de olika läroämnena i den grundläggande utbildningen skall vara politiskt obunden och konfessionslös. I skolor med en viss världsåskådning kan undervisningen i de olika läroämnena, i enlighet med respektive skolas särdrag, innehålla livsåskådningsmässigt stoff enligt principen om genomgående teman, i den mån grunderna för läroplanen medger det. Enligt 7 i lagen om grundläggande utbildning (628/1998) kan statsrådet bevilja en registrerad sammanslutning eller stiftelse tillstånd att ordna sådan utbildning som avses i lagen om grundläggande utbildning. Ett villkor för att tillstånd skall beviljas är att utbildningen ordnas på grund av ett särskilt behov av utbildning och bildning och att sökanden har yrkeskompetens och ekonomiska förutsättningar att ordna utbildningen på ett ändamålsenligt sätt. Beviljande av tillstånd baserar sig på fri prövning och den sökande har inte en på lag baserad rätt till tillstånd. Vid tillståndsprövningen kan statsrådet på ändamålsenlighetsgrunder förkasta en ansökan, även om de juridiska ovan nämnda förutsättningarna för beviljande av tillstånd uppfylls. Av finska staten ratificerade avtal och kulturoch grundlagsutskottets ställningstaganden har inte ansetts ålägga staten en skyldighet att stödja privata skolor, ordnandet av en viss utbildning eller utbildning på en viss nivå eller medföra rätt att kräva undervisning som baserar sig på en viss 5

6 Ministerns svar övertygelse eller en viss pedagogisk princip. De förutsätter att staten säkerställer det offentliga utbildningssystemets existens samt en tolerant inställning och ett pluralistiskt lärostoff i utbildningen. I fråga om den grundläggande utbildningen sägs i regeringens proposition med förslag till lagstiftning om utbildning (RP 86/1997 rd) att regeringen avser att bibehålla det kommunala skolväsendet som stomme i den grundläggande utbildningen och att avsikten inte är att försöka öka antalet statliga eller privata skolor som ger grundläggande utbildning. Helsingfors den 9 februari 2006 Undervisningsminister Antti Kalliomäki 6