Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastojen asiakirjat talvisodan historian lähteinä

Transkriptio

1 1 T. S. Bušujeva Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastojen asiakirjat talvisodan historian lähteinä Menneisyyden tieteellinen uudelleenkartoittaminen 2000-luvun tasolle on mahdotonta ilman vanhojen ja tieteelliseen käyttöön uudelleen ilmestyvien lähteiden korrektia ja samalla kriittistä arviointia. Talvisodan historian tutkimuksessa uusia lähteitä koskevat metodikysymykset ovat nousseet etusijalle, mistä johtuen talvisodasta tiedetään nykyään entistä enemmän ja tutkimus muuttuu objektiivisemmaksi. Neuvostoliiton ja Suomen sodan historian lähteiden kaikkien erityispiirteiden tutkiminen on välttämätöntä, että syntyisi mahdollisimman totuudenmukaista historiankirjoitusta kertomaan, miten ja miksi talvisodassa tapahtui mikäkin historiallisten tapahtumien käänne. Historiallinen lähdetutkimus avaa laajat mahdollisuudet vertailevaan lähestymistapaan ennen kaikkea käsiteltävän aiheen lähteiden tyypillisten erityispiirteiden tutkimuksessa. Teoksemme merkittävänä lähteinä ovat sisäasiain kansankomissariaatin NKVD:n asiakirjat, jotka tarjoavat ulottuvillemme ainutlaatuisen runsassisältöisen lähteen. 1. Julkaistavien lähteiden typologia ja lajiluonnehdinta Tässä kirjassa julkaistaan huomattava määrä aiemmin huippusalaisia Neuvostoliiton valtionturvallisuuden kansankomissariaatin valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastojen asiakirjoja, jotka ovat peräisin Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaarin sihteeristön ja valtionturvallisuuden ensimmäisen luokan komissaari Lavrenti Berijan arkistoista. Nämä arkistot on avattu tutkijoille vasta hiljattain, ja niihin on koottu määrältään merkittävä ja sangen täydellinen talvisodan historian asiakirjojen kansliakokoelma. Tässä julkaistavat lähteet voidaan luokitella lajityyppien ja erityispiirteiden mukaan. Kirjassamme julkaistavien asiakirjojen suuri enemmistö on sisäasiain kansankomissaari Berijan selontekoja Neuvostoliiton (bolševikkien) kommunistisen puolueen keskuskomiteaan Josif Stalinille, Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvostoon Vjatšeslav Molotoville ja Neuvostoliiton puolustusasiain kansankomissariaattiin Kliment Vorošiloville, nämä muodostivat talvisodan aikana Neuvostoliiton pääsotaneuvoston. Joukko selontekoja on suunnattu pelkästään Stalinille. Kokoelmassamme julkaistaan myös Berijalle osoitettuja selontekoja, joiden valmistelijana on ollut hänen varamiehensä, Neuvostoliiton sisäasiain varakansankomissaari ja valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosaston päällikkö V. M. Botškov. Berija toimitti nämä selonteot edelleen Stalinille, Molotoville ja Vorošiloville. Suuri osa julkaistavista asiakirjoista on paikallisten erityisosastolaisten selontekoja keskukseensa, valtionturvallisuuden päähallintoon. Tällaisia asiakirjoja tuli Moskovaan Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosastolta, Neuvostoliiton NKVD:n erityisosaston operaatioryhmältä, NKVD:n pääkuljetushallinnon 2. osaston 2. jaoksen päälliköltä, Tulan ja Moskovan oblastien ja Krimin ja Komin autonomisten neuvostotasavaltojen NKVD:iltä sekä lisäksi suoraan rintamalta armeijoiden erityisosastoista.

2 2 Julkaistavaan aineistoon kuuluu runsaasti yhteenvetoja ja erityisyhteenvetoja Neuvostoliiton NKVD:n valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastolta (varsinkin Vorošiloville), Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosastolta ja Leningradin oblastin NKVD:n hallinnolta. Säilyneisiin yhteenvetoihin kuuluu merkittävä määrä NKVD:n valtionturvallisuuden päähallinnon 3. osaston, 2. (erikoistuneen) osaston, 3. osaston 7. jaoksen sekä Leningradin sotilaspiirin esikunnan ja armeijanyksiköiden erityisosastojen tiedotuksia. Kirjassa on laajasti esillä ilmoituksiksi ja erityisilmoituksiksi kutsuttuja asiakirjoja, joita Berija sai Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosastolta, Neuvostoliiton NKVD:n valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastolta ja Leningradin oblastin NKVD:n hallinnolta. Keskukseen eli Neuvostoliiton NKVD:n valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastoon toimitettiin erityisilmoituksia myös Kalininin (nyk. Tver) ja Murmanskin oblastien sekä Karjalan autonomisen neuvostotasavallan NKVDhallinnoista, 7. ja 14. armeijoiden erityisosastoista sekä Leningradin sotilaspiirin rajavartioston ja NKVD:n sisäisten joukkojen esikunnasta. Lisäksi keskus sai katkelmia erityisilmoituksista, joita NKVD:n paikalliselimet keräsivät väestön Suomen-tapahtumia koskevista mielipiteistä, sekä NKVD:n Berliinin-edustuston ilmoituksen tulevista Ison-Britannian ja Ranskan sotatarvikelähetyksistä Suomeen. Koodatut sähkeet ovat merkittävä osa kirjassamme esiintyvistä asiakirjoista. Näitä ovat Leningradin NKVD:n erityisosaston sähkeet (erityisesti No:t 9240 ja 9224) Leningradista ja Kronstadtista Neuvostoliiton NKVD:n valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastoon, puolustusasiain kansankomissaari Vorošilovin ja päähallinnon erityisosaston päällikön A. M. Beljanovin allekirjoittamat sähkeet päähallinnon erityisosastoon (No ), 8. ja 14. armeijoiden NKVD:n erityisosastojen sähkeet päähallinnon ja Leningradin sotilaspiirin erityisosastoihin (42187, ja 44631), 9. armeijan erityisosaston sähke Petroskoista Neuvostoliiton NKVD:n rajavartiojoukkojen päähallintoon, Pohjoisen laivaston erityisosaston sähke keskukseen ja Leningradin sotilaspiirin erityisosastoon, sekä muita sähkeitä. Tilannetiedotukset ovat asiakirjoja, jotka on kirjoitettu suoraan tapahtumapaikoilta keskukseen. Tällaisia ovat Leningradin sotilaspiirin erityisosaston päällikön A. M. Sidnevin tilannetiedotus Botškoville valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastoon sekä armeijanyksiköiden erityisosastojen tiedotukset Leningradin sotilaspiirin erityisosastoon. Samantapaisia asiakirjoja ovat muistiinpanot, joita kokoelmassamme on Karjalan tasavallan NKVD:ltä ja Ivanovon oblastin NKVDhallinnolta. Lisäksi kokoelmassa on Puna-armeijan Frunzen sota-akatemian vanhemman opettajan eversti Koritskin palvelusmuistiinpano, jossa hän vaatii muuttamaan neuvostojoukkojen Suomessa käyttämää taktiikkaa. Myös tässä julkaistavat määräystekstit ovat tärkeitä asikirjoja. Kokoelmaamme kuuluvat Berijan Stalinin harkittavaksi lähettämä määräys seitsemän NKVDrykmentin perustamisesta sekä NKVD:n rajavartiojoukkojen päällikön määräys perustaa erityisosastojen valvontajoukkoja rintamajoukkojen taakse estämään karkuruutta. Varsin kuvaavia ovat myös ilmoitusten, raporttien, tilitysten, selitysten, lupien, ohjeiden, todistusten ja analyysien nimityksillä tavatut asiakirjat, samoin tietokaappaukset. Kokoelmaan kuuluu 14. erillisen pioneerikomppanian puna-

3 3 armeijalaisen ilmoitus NKVD:n operaatioryhmään, vangittujen suomalaisten kuulustelupöytäkirjoja, raportti I armeijakunnan esikunnan, poliittisen ja erityisosaston päälliköiltä 8. armeijan komentajalle, 139. divisioonan johdon raportti Neuvostoliiton puolustusasiain kansankomissariaatin hallinnon toiminnassa esiintyneistä puutteista sekä raportteja tykistön elintarvikehuollolta ja sotilaseläinlääkintä- ja lääkintähuollolta toiminnasta joukoissa. Lisäksi olemme painaneet Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosaston tilityksen valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosaston päällikölle, 139. divisioonan esikunnan 1. osaston päällikön majuri Bogorodskin selityksen epäonnistumisten ja divisioonan tuhoutumisen syistä, lupalappuja valtionturvallisuuden päähallinnon ja Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosastoilta sekä ilmavalvontapatteristolta 8. ja 14. armeijoiden erityisosastoihin ja tiedusteluosastoon, ohjeita valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastolta Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosastolle sekä sen päällikölle, NKVD:n toisen erikoistuneen osaston todistuksia kansalaisten kirjeiden sisällöistä sekä esimerkiksi valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosaston analyysejä. Tietokaappaukset ovat peräisin muun muassa Saksan ja Ranskan radioliikenteen tarkkailusta. Asiakirjojen joukossa on runsaasti katkelmia puna-armeijalaisten kirjeistä rintamalta kotiin ja kotoa rintamalle. Kansalaisten kirjeenvaihto ei jäänyt vallanpitäjien huomiotta, ja sitä tarkkailtiin avaamalla kirjeet ja lukemalla ne lähettäjän ja vastaanottajan tietämättä. Sota-aikana kirjeenvaihdon sisältöä rajoitettiin ankaralla kädellä. Lajityyppinä kirjeet ovat ainutlaatuinen lähde, jolla on tutkijalle suurta merkitystä. Neuvostoliiton aikana kirjeet olivat yleisin ihmisten välisen yhteydenpidon muoto, jota kansa käytti myös pitäessään yhteyttä vallanpitäjiin korkeimpia johtajia myöten. Kirjeet kertovat rintamatilanteesta, sotilaiden osallistumisesta sotatoimiin ja menetyksistä. Niiden kautta avautuu punaarmeijalaisten henkilökohtaisia kohtaloita ja heidän suhtautumisensa vastustajiin sekä paikallisväestöön. Kirjeiden joukossa oli aina sellaisia, joissa NKVD:n henkilöstön mielestä oli "kielteisiä seikkoja". Tämän kaltaisten kirjeiden kirjoittajat luokiteltiin vihamielisiksi huhunlevittäjiksi, jotka pyrkivät "Neuvostoliiton hallituksen toiminnan diskreditointiin provokatiivisluonteisilla kielteisillä ja vastavallankumouksellisilla ilmaisuilla". Kirjeiden suuri määrä mahdollistaa analysoinnin ja tekee lähdetieteellisestä argumentaatiosta verrattain todistusvoimaisen. Lähdetieteellinen tutkimus ottaa huomioon asiakirjojen tarkituksen, ja siksi on tärkeää tietää, kenelle tässä kirjassa julkaistut asiakirjat olivat lähinnä suunnattuja, eli ketä pidettiin parhaiten tilanteen tasalla Suomen ja Neuvostoliiton sodan etenemisestä. Tutkittavan asiakirjan ja sen laatijan suhde on siksi tutkimuksen kannalta tärkeä. Lähdettä on vaikea tulkita tuntematta sen laatijan toimenkuvaa, henkilöhistoriaa ja koulutustasoa. Lähdemateriaalin laatijaa koskeva ongelmanasettelu on lähellä materiaalin todenperäisyyttä ja sen myöhempää tulkintaa koskevaa ongelmaa. Julkaisemiemme kirjeiden allekirjoittajia ovat mm. seuraavat henkilöt: Berija V. M. Botškov, Neuvostoliiton NKVD:n valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosaston päällikkö N. A. Osetrov, Botškovin varamies I. I. Maslennikov, Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissaarin varamies

4 4 M. I. Baskakov, Karjalan ja Karjalais-suomalaisen tasavallan sisäasiain kansankomissaari A. M. Sidnev, Leningradin sotilaspiirin erityisosaston päällikkö M. I. Žuravljov, Komin autonomisen tasavallan sisäasiain kansankomissaari G. G. Sokolov, Neuvostoliiton NKVD:n rajavartio- ja sisäisten joukkojen päällikkö P. N. Mironenko, Leningradin piirin rajavartio- ja sisäisten joukkojen poliittisen osaston päällikkö S. A. Goglidze, Leningradin oblastin NKVD:n päällikkö A. P. Sibikin, Karjalan tasavallan NKVD:n Repolan vt. aluepäällikkö A. V. Bazilevitš, Moskovan sotilaspiirin erityisosaston päällikkö P. K. Soprunenko, sotavankien ja internoitujen asioiden hallintopäällikkö A. M. Beljanov, Neuvostoliiton NKVD:n valtionturvallisuuden päähallinnon 4. osaston varapäällikkö Bobkov, Neuvostoliiton NKVD:n valtionturvallisuuden päähallinnon 2. osaston päällikkö Iljušin, edellisen varamies Babitšev, valtionturvallisuuden päähallinnon 3. osaston varapäällikkö Gavrjušin, Murmanskin oblastin NKVD:n päällikkö Stovbunski, valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosaston 7. jaoksen varapäällikkö M. V. Orešenkov, valtionturvallisuuden päähallinnon 4. osaston 9. jaoksen päällikkö Bobylev, Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosastosta Gorjunov, Pohjoisen laivaston erityisosaston päällikkö Korski, Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosaston 9. jaoksen päällikkö Markejev, Ivanovon oblastin NKVD:n hallinnon varapäällikkö Stepantsev, valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosaston 7. jaoksesta A. N. Babkin, Tulan oblastin NKVD:n hallinnon päällikkö N. F. Borodulin, valtionturvallisuuden päähallinnon 4. osaston 6. jaoksen päällikkö Moskalenko, valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosaston apulaispäällikkö Kulik, Neuvostoliiton NKVD:n erikoistuneen osaston jaospäällikkö Adartšuk, Kalininin oblastin NKVD:n hallinnon 2. osaston päällikkö V. I. Raimanikov, 8. armeijan erityisosaston päällikkö N. I. Beljajev, 8. armeijan esikunnan 1. osaston päällikkö Bogorodski, 139. divisioonan esikunnan 1. osaston päällikkö Epfel, Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosaton sihteeristön päällikkö V. Larin, 7. armeijan NKVD:n erityisosaston 3. jaoksen vanhempi operatiivivaltuutettu Almazov, Leningradin oblastin NKVD:n valtionturvallisuushallinnon 2. osaston päällikkö Tšiganov, 7. armeijan NKVD:n erityisosaston 3. jaoksen päällikkö A. I. Zubkov, Leningradin sotilaspiirin 9. armeijan NKVD:n erityisosaston päällikkö Nämä henkilöt keräsivät rintamatapahtumista tietoa, joka kulki Neuvostoliiton NKVD:n johdon eli Berijan ja tämän apulaisten kautta Stalinille, Molotoville ja Vorošiloville. Venäjän federaation turvallisuuspalvelun FSB:n arkistotyöntekijät T. M. Golyškina ja A. I. Šiškin ovat koonneet käytännössä kaikista näistä henkilöistä tietoja, joista kirjassa esitellään kunkin syntymävuosi ja -paikka, yhteiskuntaluokka, koulutus, Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsenyys, palvelus valtion

5 5 turvallisuuselimissä, tehtävät (lähinnä käsiteltävänä aikana), tietoja erottamisista, palkitsemisista, ylennyksistä, tuomioista, maineenpalautuksista ja niiden puuttumisesta sekä kuolinajankohdat. 1 Erityisosastolaisten kokoamat tiedot koottiin Neuvostoliiton NKVD:n valtionturvallisuuden päähallinnon erityisosastossa, päähallinnon 2. osastossa, Neuvostoliiton NKVD:n operatiiviryhmässä ja Leningradin sotilaspiirin NKVD:n erityisosastossa. Tietoa jaettiin Leningradin, Kalininin, Valko-Venäjän ja Kiovan erityisten, Moskovan ja Harkovan sotilaspiirien sotaneuvostoille, armeijakuntien, divisioonien, prikaatien ja erillisten yhtymien komentajille ja komissaareille sekä Neuvostoliiton NKVD:n rajavartiosto- ja sisäisten joukkojen päähallinnolle. Tässä julkaistavien lähteiden aiheisto on poikkeuksellisen monimuotoinen ja mahdollistaa äärimmäisen todenmukaisen kuvan muodostamisen tapahtumista. Erityisosastolaiset kiinnittivät huomiota käytännössä kaikkeen mahdolliseen. Ennen kaikkea asiakirjojen sivuilla on sotilaallis-operatiivinen dokumentaatio Neuvostoliiton ja Suomen sodan rintamien sotatoimien kulusta. Tässä julkaistavat tätä aihetta käsittelevät asiakirjat antavat tietoa puna-armeijan yksiköiden tilasta, joukkojen taisteluvalmiuden kehittämisestä, Valko-Venäjän erityisen, Leningradin ja Orjolin sotilaspiirien joukkojen liikekannallepanosta, Leningradin sotilaspiirin yksiköiden ja yhtymien hyökkäyksen ensimmäisen päivän tuloksista, hyökkäävien joukkojen kohtaamista vaikeuksista, puutteista sotatoimien järjestämisessä, yksiköiden henkilöstön mielialoista, Murmanskin, Karjalan ja Leningradin rajavartiojoukkojen taistelutehtävien suorittamisesta, Leningradin sotilaspiirin joukkojen hyökkäyksen kulusta, oleellisten puutteiden esiintymisestä, Leningradin sotilaspiirin joukkojen komennon laskelmista annettujen tehtävien täyttämisestä, 7. armeijan joukkojen tilasta Karjalan kannaksella, puna-armeijalaisten ja vastustajan joukkojen miehistön poliittisesta ja moraalisesta tilasta, erityisosastojen selustavartioosastojen perustamisesta ja lukuisista muista kysymyksistä. Merkittävä osa tiedotuksista käsittelee puna-armeijan ja -laivaston puutteita. Näitä puutteita esiintyi asiakirjojen mukaan esimerkiksi hyökkäävien joukkojen taistelutoiminnan järjestämisessä ja varustamisessa, esikuntien toiminnassa tukiessaan taistelutoimia suorittavia yksiköitä tekniikalla ja materialla, henkilöstön poliittisessa ja moraalisessa tilassa, Leningradin sotilaspiirin ilmavoimien taistelutoiminnassa, sotilaspiirin johdon toiminnassa sotatoimien järjestämisessä ja suorittamisessa, 35. panssariprikaatin 112. erillisen pataljoonan toiminnassa, tankkien ja jalkaväen yhteistoiminnassa, toimivan armeijan huollon heikkouden syyllisten selvittämisessä, Murmanskin armeijaryhmän merikuljetusten hoidossa, pulaan joutuneiden punaarmeijan yhtymien nopean avustamisen järjestämisessä, Leningradin sotilaspiirin ja punalippuisen Itämeren laivaston yhteistyössä, esikuntien toiminnan järjestämisessä operaatioita johdettaessa, 7. ja 8. armeijoiden joukkojen toistensa tukemisessa, Pohjoisen laivaston tekniikan ja aseistuksen sekä miehistön mielialojen epätyydyttävässä tilassa jne. Julkaistavissa asiakirjoissa esitellään laajasti Suomen puolen tilannetta esittelevää aiheistoa. Ne käsittelevät ennen kaikkea Suomen sotanäyttämön mahdollisuuksia, 1 Julkaistaan venäläisessä laitoksessa.

6 6 Suomen hallituksen aikeita linnoittaa Ahvenanmaa ja rakentaa kanava Suomenlahdesta Laatokkaan, suomalaisten rajavartioston vahvistamista ja rajavartioasemien aseistamista sekä linnoittamista, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan keskusteluja Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden kehityksestä sekä väestön evakuoinnista eri paikkakunnilta, Suomen sotakabinetin pohdintaa Neuvostoliiton hallituksen aluevaatimuksista, Suomen hallituksen päätöstä saattaa maa sotavalmiuteen, eduskunnan sotakabinetin ja Sdp:n eduskuntaryhmän istuntoa, valtionvarainministeri Väinö Tannerin puheenvuoroa Sdp:n eduskuntaryhmässä, hallituksen päivittäisistuntoja, eduskunnan valtuuskunnan ja kokoomuksen puoluevaltuuskunnan lausuntoa Neuvostoliiton aluevaatimuksista, suomalaisten sotatoimia, Neuvostoliiton ja Suomen neuvotteluehtojen arvioita, Neuvostoliiton hallituksen esittämien aluevaatimusten neuvotteluvaihtoehtoja, Ruotsin, Japanin, Italian ja Ison-Britannian sotilasasiamiesten lausunnoista Euroopan-sodasta sekä Neuvostoliiton ja Suomen suhteista, tietoa Yhdysvaltain Moskovan-suurlähetystön henkilökunnan ja muiden maiden diplomaattien keskusteluista Neuvostoliiton ja Suomen suhteista jne. Merkittävä osa asiakirjoista on erityisosastolaisten dokumentoimaa tietoa länsiliittolaisten suhteista Suomeen sodan aikana. Tällaiset asiakirjat kertovat esimerkiksi Ruotsin hallituspiirien kielteisestä suhtautumisesta Suomen tukemiseen sodan syttyessä, Ison-Britannian Suomen-, Liettuan- ja Viron-lähettiläiden ulkoministeriölleen välittämistä tiedoista Neuvostoliiton mahdollisista aluevaatimuksista Suomelle, Yhdysvaltojen lähettilään L. Steinhardtin aikomuksista vierailla Baltian maissa järjestääkseen neuvotteluja, ettei Suomi tekisi Neuvostoliiton kanssa yhteistyösopimusta, Ruotsin, Italian, Unkarin ja Ison-Britannian avusta Suomelle, Ison-Britannian ja Ruotsin asenteesta Suomen avustamiseen, italialaisten vapaaehtoisten värväämisestä Suomeen, Yhdysvaltojen sotilaallisesta avusta, Ranskasta Suomeen lähetetystä sotamateriaalista ja yhteisistä linnoitussuunnitelmista, vapaaehtoisten värväyksestä Virossa, Latviassa ja Liettuassa, Ranskasta, Isosta- Britanniasta, Yhdysvalloista ja Italiasta Suomeen lähetetyistä lentokoneista, Argentiinasta Suomeen lähtevästä viljalaivasta jne. Aiheiden joukossa merkittävällä sijalla ovat erityisosastolaisten keräämät niin kutsutut väestöluotaukset, eli NKVD:n tuon ajan terminologian mukaan "kertausaineistot" väestön suhtautumisesta Suomen tapahtumiin. Näistä tiedotuksista kirjassamme julkaistaan arvioita väestön suhtautumisesta Molotovin puheeseen Neuvostoliiton korkeimman neuvoston viidennessä erityisistunnossa ja hänen "Neuvostoliiton ja Suomen neuvotteluista" -artikkeliinsa Pravdassa, "Moskovan työtätekevien reaktiosta" Molotovin radiopuheeseen, Tulan kaupungin ja oblastin väestön Suomentapahtumiin liittyvistä mielialoista, Moskovan työtätekevien kommenteista lehdissä julkaistuun "Suomen kansanhallituksen julistukseen", Moskovan väestön suhtautumisesta Suomen-tapahtumiin, Neuvosto-Karjalan väestön asenteesta Neuvostoliiton ja Suomen kansanhallituksen sopimukseen, älymystön mielipiteistä Neuvostoliiton hallituksen politiikkaa ja sodan syttymissyitä kohtaan, tasavallan eri väestökerrosten suhtautumisesta sotaan Suomea vastaan, älymystön ja teknisen alan insinöörien edustajien lausunnoista Neuvostoliiton erottamisesta Kansainliitosta, sekä lisäksi kansalaisten mielipiteistä puna-armeijan epäonnistuneista sotatoimista. 2. Julkaistavien lähteiden tekstien arkistotieteellisen painoasun erityispiirteistä

7 7 Julkaistavien asiakirjojen arkistotieteellinen painoasu noudattaa Venäjän liittovaltion turvallisuuspalvelu FSB:n keskusarkiston asiakirjojen julkaisutapaa. Lisäksi painoasua laadittaessa on otettu huomioon "Historiallisten asiakirjojen julkaisusäännöt Neuvostoliitossa" -teoksessa (Moskova 1990) ilmaistut perussäännöt. Tekstien arkistotieteellisessä muokkauksessa on pyritty säilyttämään lähdetieteellinen arvo, joten muokkauksella on lähinnä helpotettu julkaistavien tekstien lukemista ja ymmärtämistä. Kirjaan painetut tekstit noudattavat mahdollisimman tarkasti lähteen alkuperäistä tekstiasua. Julkaisussamme asiakirjat on esitetty yleensä kokonaisina. Ainoastaan osassa lähteistä on jätetty painamatta kirjan aihetta koskemattomia katkelmia. Näissä tapauksissa puuttuvat osat on ilmaistu kolmella pisteellä hakasuluissa. Muutamien asiakirjojen laatijat ovat itse jättäneet yksittäisiä sanoja ja lauseita kirjoittamatta, jolloin asiakirja on varustettu julkaisua varten "asiakirjan tarkennus" -alaviitteellä. Asiakirjat on erotettu tekstuaalisista lisäyksistä ja tekstologisista selityksistä sijoittamalla nämä sivun alalaitaan. Tieteelliset kommentaarit puolestaan on sijoitettu kirjan loppuun liitteisiin. Yksi asiakirjan totuudenmukaisuuteen historiallisena lähteenä vaikuttava merkittävä yksityiskohta on asiakirjan kirjoitusajankohta. Siksi päiväämätöntä lähdettä pidetään todistusarvoltaan vajavaisena. Tässä julkaistavat asiakirjat ja muu aineisto on sijoitettu kirjaan aikajärjestyksessä. Marraskuun 1939 ja huhtikuun 1940 väliset asiakirjat esiintyvät kirjassa päiväjärjestyksessä. Mikäli useampi asiakirja on päivätty samana päivänä, ne on sijoitettu kirjaan aiheenmukaisen tärkeytensä tai tekijänsä mukaan. Tarkan päiväyksen puuttuessa asiakirjan laatimisajankohta on määritelty arviolta tekstin sisällön, kansliamerkintöjen, reunamerkintöjen tai muiden seikkojen perusteella. Näissä tapauksissa tekstin laatimisajankohta on määritelty sen todennäköisen kirjoitus- tai lähetysajankohdan mukaan, mitä merkitään tekstissä "viimeistään silloin ja silloin", "ei ennen sitä ja sitä päivää" tai "sen ja sen kuun alku" -tyylisillä maininnoilla. Tällaisen päiväyksen käyttö perustellaan alaviitteessä. Asiakirjat päivätään kirjoitusajankohdan ja määräykset allekirjoitusajankohdan mukaan. Kaikki julkaistut asiakirjat on leimattu huippusalaisiksi. Julkaistujen asiakirjojen tekstien arkistotieteellisen korjaamisen tarkoituksena on tuoda tutkijoiden käyttöön virheetöntä tekstiä. Korjaukset eivät vähennä julkaistavien tekstien lähdetieteellistä arvoa. Tekstien korjatut yksityiskohdat eivät ole niiden arkistotieteellisiä elementtejä, ja niiden korjaus on historiallis-kriittinen tehtävä. Joissakin asiakirjoissa teksti on tosin vahingoittunut niin, ettei sen korjausta voi ajatella edes arviolta. Julkaisun yhteydessä on kiinnitetty huomiota asiakirjan laatijan selvittämiseen, sillä laatijan tuntemattomuus laskee aina asiakirjan tieteellistä arvoa lähteenä. Laatijan selvittämiseen liittyvä ongelmanasettelu liittyy kiinteästi vastaanottajan selvittämiseen. Tämä on otettu huomioon asiakirjoja julkaistaessa, sillä toisinaan vastaanottaja puuttuu tai jää tuntemattomaksi.

8 8 Käytännössä kaikki tässä julkaistavat asiakirjat ovat alkuperäiskappaleita. NKVD:n kansliakäytäntöjen erityispiirteistä johtuen monista asiakirjoista on jäljellä ainoastaan konekirjoituskopioita tai varmennettuja kopioita. Asiakirjojen otsikot ovat toimittajien laatimia, ja niissä on pyritty esittämään asiakirjan laji, laatija, vastaanottaja sekä lyhyt kuvaus sisällöstä. Vuosi, kuukausi, päivämäärä, kirjoituspaikka ja salaisuusaste ilmaistaan heti otsikon alla oikealla. NKVD:n asiakirjojen virastokäytännön erityispiirteiden vuoksi alkuperäiskappaleissa ei esiinny asiakirjojen laatijoiden tai vastaanottajien nimiä, vaan ainoastaan viraston nimilyhenne, kuten Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin valtionturvallisuuden päähallinnon GUGB NKVD SSSR, Leningradin sotilaspiirin tai yksiköiden ja yhtymien erityisosastojen lyhenne. Mikäli asiakirjan laatijan tai vastaanottajan nimi esiintyy asiakirjassa, sen selityksenä otsikossa on mainittu hänen virkansa, arvonsa ja/tai tehtävänsä. Mikäli hän esiintyy kirjassa toistuvasti, käytetään ainoastaan nimeä. Mikäli asiakirjalla on oma alkuperäinen otsikko, se esitetään toimituksen laatiman otsikon alla. Jokaisella asiakirjalla on oma järjestysnumero. Julkaistessa on säilytetty asiakirjan kaavamuoto, johon kuuluvat vastaanottajan puhuttelu, salaisuusasteleima, täytäntöönpanomääräaika, liiteluettelo jne. Yleensä asiakirjan lopussa on laatijan allekirjoituksen ja kanslianumeron alapuolella alaviitteinä asiakirjassa esiintyviä lisäyksiä, huomautuksia, leimoja jne. Asiakirjojen tekstit julkaistaan niiden kieli- ja lauseopilliset sekä tyylilliset erityispiirteet säilyttäen, mutta nykyaikainen oikeinkirjoitus huomioon ottaen. Oikeinkirjoitusvirheet on korjattu ilman huomautuksia. Alkuperäisessä tekstissä pois jätetyt sanat ja niiden osat on lisätty tekstiin hakasulkeisiin. Kirjoitusvirheet ja ajatukseltaan käsittämättömät lauseet on korjattu selityksin alaviitteisiin. Kokoelman laatijat selittävät asiakirjoissa esiintyvien henkilöiden nimiä tapaan "oletettavasti se ja se", "tässä ja alempana asiakirjassa nimi puuttuu" tai "nimet viivattu yli". Asiakirjoissa esiintyviä maantieteellisiä nimiä kirjoitettaessa on päädytty käyttämään yhtä ja samaa nimeä kustakin paikasta, vaikka asiakirjoissa monet varsinkin pienten suomalaisten kylien ja muiden asutusten nimet onkin kirjoitettu jopa samassa asiakirjassa lukuisin eri tavoin. Venäjän ja Suomen maantieteellisten nimien oppaiden perusteella tarkastetut asiakirjojen paikannimet on ennen painatusta korjattu selityksittä. Alunperin suomeksi kirjoitetut lähteet on julkaistu kirjamme venäläiseen laitokseen suomeksi ja viereen käännökset venäjäksi, paitsi vakoillun tiedon perusteella laaditut asiakirjat. Mikäli asiakirjassa on käsinkirjoitettu allekirjoitus, se on merkitty julkaisussa tapaan /allekirjoitus/ ja allekirjoittajan nimi. Asiakirjojen laatijoiden korjaukset, sanojen ja lauseiden siirrot paikasta toiseen sekä yli- ja alleviivaukset selitetään alaviitteissä. Kunkin asiakirjan yhteydessä julkaistaan sen arkistonumero, asiakirjan alkuperäisyysaste (alkuperäinen, korjausvedos, kopio, varmennettu kopio), sekä kirjoitustapa käsin kirjoitettu, koneella kirjoitettu tai sähkelomake. Mikäli asiakirja on julkaistu aiemmin, sen yhteydessä mainitaan, missä se on julkaistu.

9 9 Julkaistuissa asiakirjoissa esiintyy yli sata lyhenteistä rakennettua sanaa (kuten kolhoosi, sovhoosi käänt. huom.) ja yli 400 lyhennettä sekä kirjainlyhennelmää, kuten armeijanyksiköiden ja sotatoimiyhtymien nimityksistä laadittuja (D, R, AK, VuorD jne.). Julkaistuissa asiakirjoissa tämän kaltaiset lyhenteet on avattu (divisioona, rykmentti, armeijakunta, vuoristodivisioona jne.). Mikäli asiakirjassa esiintyy runsaasti erilaisten armeijanmuodostelmien nimiä, on käytetty osittaista lyhentämistä (div., rykm., armeijak. jne.). Kirjan tieteelliseen osaan ja hakusanastoon kuuluvat esipuhe, venäläisten ja suomalaisten tutkijoiden artikkelit, kommentteja, joihin kuuluu asiakirjoissa esiintyvien NKVD:n ja puna-armeijan päälliköiden henkilötietokoosteita, sekä asiasana-, nimi- ja paikannimihakemistot, lyhenneluettelo, julkaistujen asiakirjojen luettelo sekä kuvitus. Julkaistavat asiakirjat ovat peräisin Venäjän ja Suomen arkistoista sekä valittu niissä. Historiantutkija on voimaton ilman tosiasioihin perustuvaa aineistoa. Lähteiden tulkinnalla sekä niissä esiintyvien historiallisten tosiseikkojen ja yhteiskuntainformaation koko kirjon uudelleenarvioinnilla on suuri merkitys, kun nykyajan ihmiselle laaditaan objektiivista tietoa menneisyyden tapahtumista.