Mathias Rustin uskomaton lento Rauhan kyyhkynen vai länsivaltain koepallo

Transkriptio

1 Uutisia Historiasta Ohto Manninen Mathias Rustin uskomaton lento 1987 Rauhan kyyhkynen vai länsivaltain koepallo Toukokuussa saapuu perinnerikkaalle Malmin lentokentälle saksalainen lentäjä Mathias Rust, joka sieltä käsin lensi häiriöttä Neuvostoliiton alueella noin 1200 km viitisen tuntia ja laskeutui Moskovaan Punaisen torin reunalle. Tapahtuma hätkähdytti maailmaa, Neuvostoliiton ilmapuolustusta ja uudistamiskehityksen aloittanutta valtiojohtoa. Ilmapuolustuksen 6.erillisen Armeijan 14.D:n radioteknisten joukkojen päivystys havaitsi Rustin koneen klo 14:29 (Moskovan aikaa) 80 km (Viron) Kohtlajärvin luoteispuolella, Neuvostoliiton aluevesillä. Rust oli Malmilta noussut Cessnallaan länteen Nummelan kentän tienoille ja suunnannut sieltä kaakkoon. Hän lensi Suomenlahdella matalalla, rännänsekaisessa sateessa ja aallon harjojen tasalla, kuten KGB:n (ja siis rajajoukkojenkin) johtaja asian ilmaisi. Kone lensi kansainvälistä korridoria rantaviivan yli korkeudessa m ja km/h nopeudella. Sitten Rust siirtyi siviilikoneiden reitiltä seuraamaan rautatietä ja lopuksi valtatietä. Divisioonan johtopaikka sai tiedon ilmatilan loukkauksesta klo 14:31. Suoritettiin tarkistuspaikannus, käskettiin yksi päivystävä hävittäjä lähtövalmiuteen Tapan lentokentällä ja yhdeksän it-ohjuspatteristoa (kahdesta it-prikaatista) valmiuteen. 14.Divisioonan päivystys antoi tiedon valtakunnanrajan loukkauksesta ja tunnistamattomasta maalista 6.Armeijan komentopaikkaan 14:46, siis 17 minuuttia siitä kun se oli havaittu. Divisioonan päivystys oli ilmoittanut sään nopeista muutoksista ja kankaille merkittyjen tietojen epävarmuudesta, ja tämä aiheutti epäilyksiä uuden tiedon luotettavuudesta. Tässä tilanteessa klo 14:51 Tapan kentältä nousi päivystyshävittäjä tunnistamaan ilmamaalia. Lentäjä havaitsi ja ohitti maalikoneen kaksi kertaa visuaalisesti pilvien alla m korkeudessa. Ensimmäisellä kerralla hän luokitteli sen helikopteriksi, toisella kevyturheilukoneeksi mallia Jak-12. Hän kertoi, että se oli valkoinen ja että pitkin runkoa oli sininen juova. Tämän informaation lentäjä välittömästi toimitti seurantapisteeseen, minkä jälkeen palasi kentälle polttoainevaraston tyhjenemisen takia. Matalalla lentävälle koneelle täysi polttoainesäiliö riitti 40 minuutiksi (korkealla lentävälle 1½ tunniksi). Lentäjän havainnosta tehtiin ilmoitus 6 A:n komentajalle, joka arvioi että tässä oli kysymys paikallisesta koneesta. Hän lähetti Tapan kentältä toisen koneen, mutta tämä seurasi Rustia ilmeisesti vain radiopaikannusvälinein. Armeija lähetytti vielä kaksi hävittäjää Lotinapellon kentältä. Ne lensivät korkealla ja nopeasti ja vasta maalin ilmoitetulla alueelle ne laskeutuivat alemmas. Niiden tiedot eivät täydentäneet aiempaa informaatiota. Rustin Cessna lensi noin 2½ tuntia Ilmapuolustuksen 6.Armeijan alueella, jatkuvasti radiopaikannuskartalla. Tunnistushävittäjät olivat ilmeisesti kaikki Ilmapuolustuksen standardikoneita Suhoi-15. Myöhemmin huomautettiin, että niiden suurinta lentoetäisyyttä olisi voitu käyttää paremmin järjestämällä laskeutuminen yhteistoimintalentokentälle. Tämä konetyyppi tarvitsi kuitenkin pitkän päällystetyn kiitoradan. Joka tapauksessa kevytkoneen laskeutumaan pakottaminen olisi ollut vaikeaa, koska hävittäjän nopeus oli 7-8 kertaa suurempi kuin kevytkoneen. Linnut nähkääs syyllisiä 6.Armeijan komentaja suhtautui vastuuttomasti saatuihin tietoihin. Niinpä hän 44

2 Torjuntahävittäjä Suhoi-15. ilmoitti Ilmapuolustuksen Moskovan piirille: Minulle on ilmoitettu, että siellä on lentokone, mutta en usko, arvelen että ne ovat lintuja. Myös ilmapuolustuksen keskuskomentopaikka (klo 14:56) ja radiotekniset joukot yleensäkin saivat ilmoitukset sävyssä, joka ilmaisivat epäilystä tietoon, vaikka se itse asiassa perustui kahden lentäjän omin silmin ja koneiden seurantavälinein saamaan tietoon. Väärä määrittely vaikeutti tilannetta. Maalin luokittelu muuttui epävarmaksi, varsinkin kun tuntui uskomattomalta, että kevytlentokone voisi tunkeutua syvälle valtakunnan alueelle. 6.Armeijan komentajan ilmaisu levisi nopeasti. Politbyron neuvottelussakin toistui sitten sanonta tyyliin: Linnut nähkääs syyllisiä. Ilmapuolustuksen Moskovan piirin päivystysvoimana toimineen 2.AK:n osia oli jo saatettu taisteluvalmiuteen, ja klo 16:34 siellä havaittiin Rustin kone radioteknisin välinein. Klo 17:14 seuranta siirtyi 2.AK:n radiotekniselle hallinnolle muodossa, josta ei ilmennyt lentokoneen malli eikä tulosuunta. Kaikkia seurantavälineitä ei otettu käyttöön, kun oli epävarmuutta, oliko kyse rajaloukkauksesta vai oliko paikannus kiinnittynyt lintuparven lentoon. Esimerkiksi Ilmapuolustuksen 1.Armeijan tiedusteluvälineitä ei otettu käyttöön, koska armeijan komentaja lähti siitä, että hänellä ei ollut välineitä saada havaintoja matalalla lentävistä koneista. Olet juovuksissa Saavuttuaan Ilmapuolustuksen Moskovan piirin Rust klo 17:21 laskeutui jyrkästi alas ja katosi seurantavälineiltä niin 6 A:ssa kuin Moskovan piirissä. Silloin käynnistettiin koko radiopaikannuskenttä, jolloin valvontakorkeus laskettiin 100 metriin. Siihen mennessä radiopaikannus oli tällä tarkkuudella ollut käytössä vain piirin rajalla. Ilmapuolustusjoukkojen keskuskomentopaikalle ensimmäinen ilmoitus ilmamaalista oli saapunut 6.Armeijalta 14:56. Keskuskomentopaikka ei ryhtynyt johtamaan lujasti 6.A:n ja Moskovan piirin päivystysosastoja eikä operatiivinen päivystäjä kenraalimajuri S.I. Mel nikov ilmoittanut tilannetta Ilmapuolustuksen komentajalle ilmamarsalkka A.S.Koldunoville. Siispä myös keskusjohtopaikka uskoi lintuparveen. Sieltä lähti ennenaikaisesti klo 17:53 käsky siirtymisestä normaaliin päivystykseen. Ilmapuolustuksen Moskovan piirin komentaja Tsarkov sattui olemaan käymässä Brjanskissa. Komentajan varamies kenraaliluutnantti Bražnikov hämääntyi eli päätyi muiden kannalle, että seurattavana oli lintuparvi. Moskovan piiri seurasi maalia noin klo 17:25-17:50. Tarkemman tiedon mukaan yhteys Rustin koneeseen menetettiin 17:58. Moskovan piiri lähetti ilmaan koneen, jossa ei ollut paikannuslaitetta. Tehtävänä oli maalin tunnistaminen vain silmämääräisesti eikä sen pakottaminen laskeutumaan. Käsittämätöntä tyhmyyttä, oli esimiesten jälkikommentti. Toimet eivät johtaneet tulokseen, ennen kuin Rust jo laskeutui Moskovaan. Rust etsi sopivaa laskeutumispaikkaa ja kiersi Punaisen torin kaksi kertaa. Hän saapui ilmeisesti Moskova-joen sillan suunnasta ja laskeutumispaikka oli lopulta Vasilin kirkon vieressä. Bražnikov käski klo 18:18 Moskovan piirin päivystysvoimat ja -välineet arkipäivystykseen Varapuolustusministeri Koldunov sai tiedon vasta kun Rustin kone saapui Moskovaan. Hänen reaktiostaan apulaiselleen Moskovassa kerrottiin ärtynyt vastaus: Seuraavaksi kerrotte, että saksalaiset tankit partioivat Punaisella torilla. Olet juovuksissa. Lopeta, haluan nukkua. Syyt löytyivät nopeasti Sotilaiden nopean selvityksen mukaan tämän kiusallisen tapahtuman pääsyyt olivat: valppauden puute, erityisesti päivystysmiehistöjen vastuuntunnon tylsistyminen, mikä oli raskauttavinta Ilmapuolustuksen Moskovan piirissä, joka oli vastuussa Venäjämme pääkaupungin puolustamisesta. Päivystäjien huolettomuus kaavautti toiminnan ja johti kyvyttömyyteen reagoida poikkeustilanteessa. Selvitys osoitti, että ilmapuolustusjoukkojen miehistö sotilaat, kersantit ymmärsivät tehtävien ratkaisevan tärkeyden ja vastuullisuuden ja välineiden mahdollisuudet. Mutta Ilmapuolustuksen Moskovan piirissä ja Ilmapuolustusjoukkojen johtokeskuksessa oli runsaasti vakavia puutteita; johtaminen oli huonoa, päättämätöntä ja vastuutonta. Poikkeuskokous NKP:n pääsihteeri Mihail Gorbatšev saapui myöhään illalla Moskovan Vnukovo 2 -kentälle politbyron jäsenten ja keskuskomitean sihteerien kanssa. Tuolloin päätettiin alueloukkausasiassa pitää seuraavana päivänä, lauantaina, klo 11 politbyron tiloissa ylimääräinen kokous. Uutisia Historiasta SotilasAikakausLehti

3 Uutisia Historiasta Tunnelma ei lauantaiksi suinkaan rauhoittunut. Neuvostoliiton ilmapuolustus oli naurunalaisena koko maailmassa! Tästä puhutaan koko Moskovassa! Kansa pitää tätä loukkauksena ja nöyryytyksenä koko maalle! Millaisia arvioita nyt tehdään vastustajiemme esikunnissa! Keskustelu pysyi kiihkeänä. Politbyron keskustelussa ilmenivät neuvostovaltion loppuajan jännitteet. Sotilasjohdon ja valtionjohdon välillä oli jo ollut kitkaa. Puheenvuoroissa on kuitenkin ounasteltavissa, että NKP:n vanha kaarti käytti skandaalia perestroikan kärkinimiä vastaan tai ainakin hidastaakseen poliittista kehitystä. Vastauksia ja kritiikkiä Kokouksessa kuultiin varapuolustusministeri P.G. Luševia, ilmapuolustuksen komentajaa Koldunovia ja Moskovan ilmapuolustuspiirin komentajaa Tsarkovia tapahtumien kulusta ja syistä. Ilmapuolustusjoukot olivat täysivahvuisia ja asianmukaisesti koulutettuja. Niillä oli riittävät tekniset välineet alueloukkaajien kulun seuraamiseen ja estämiseen. Tämä ei kuitenkaan riittänyt, kun hävittäjät eivät voineet ampua tuhotakseen. Talven aikana oli järjestetty kaksi ilmapuolustusjoukkojen harjoitusta. Niissä oli kuitenkin aliarvioitu eräitä ongelmia; mm. lähtövalmiuspäivystystä oli muutettu tavalliseksi päivystykseksi. Puolustusministeriössä oli nyt tehty asianomaiset johtopäätökset torjuntakyvyn parantamiseksi. Valmisteltiin uutta käskyä taistelupäivystysvoimien ja seurantakyvyn organisoimiseksi. Ilmapuolustusjoukkojen ja välineiden johtokaaviota täydennettiin sisällyttämällä siihen päätoimintasuuntien (TVD) käyttäminen johtamisessa. Politbyron kokouksessa todettiin, että yhteistyössä sotilaspiirien (Leningradin ja Baltian piirien) ja rajajoukkojen kanssa oli puutteita. Ei ollut varmistettu yhteistoimintaa suoritettaessa kontrolliseurantaa lentojen hallinnoinnissa rajaseudulla. Nyt olisi selvitettävä, kenelle ilmavoimat alistetaan. Gorbatšev totesi selvityksistä ja parannusajatuksista, että tällaisen poikkeustapahtuman jälkeen kaikkeen tähän suhtauduttiin epäillen. Politbyron jäsenet muistuttivat. että Puolustusneuvostossakin oli pohdittu ohjusjoukkojen päivystystä. Ohjusmiehet hermostuivat. Oppia pohdinnasta ei puolustusministeriössä otettu. Tämä tapaus osoitti, ettei neuvoston kysymystä ollut turhaan asetettu. Huolestuttavaa oli myös se, että sekä Syyrian Assad että Libyan Gaddafi olivat huomauttaneet Neuvostoliiton ilmatorjunta-avun ja tutkajärjestelmän heikkouksista. Tämä herätti kysymyksen sotilasneuvonantajienkin pätevyydestä. Ulkoministeri Ševardnadze totesi: Viedessämme neuvonantajia otamme vastuun päättää näissä maissa olevista sotilastehtävistä. Myös Angolassa ja Mozambikissa oli paljon neuvonantajia. Tuottivatkohan nämä kunniaa Neuvostoliitolle, hän kysyi. Miten siviilikoneen saisi laskeutumaan Kuten keskustelussa toistuvasti todettiin, siviilikonetta vastaan ei kansainvälisten sopimusten ja Neuvostoliiton sisäisen ohjeen mukaan saanut avata tulta sen tuhoamiseksi; se oli pakotettava laskeutumaan maahan. Hitaan alueloukkaajan pakottaminen laskeutumaan hävittäjäkoneen keinoin ei suuren nopeuseron takia ollut mahdollista. Gorbatšev muistutti, ettei tällainen poikkeuksellinen tilanne ollut uusi. Kymmenkunta vuotta aiemmin tällainen maissinkastelukone eli kukuruznik ajettiin Turkkiin. Sitten oli vielä ammuttu alas amerikkalainen tiedustelukone, lentäjänä Powers. Se lensi korkealla, mutta nyt tuollainen kukuruznik lensi peräti Moskovaan ja kiersi kaksi kertaa Kremlin Ivanovskitorin ympäri. Ongelmallista oli, että Neuvostoliitossa oli suuri määrä kevytlentokoneita kansantaloutta edistävissä tehtävissä, ja myös rajaalueilla. Varsin usein nämä eivät tehneet lentoilmoituksia. Nyt oli siis parannettava näiden lentojen järjestelmää ja tässä yhteistoimintaa eri ministeriöiden välillä. Sotilaskoneet oli asianomaisen käskyn nojalla ammuttava alas. Oliko oltu ylittämättömän ongelman edessä? Tilanne oli muuttunut kuuluisasta tapauksesta, jossa eteläkorealainen matkustajakone ammuttiin alas ( ) sen loukattua Neuvostoliiton aluetta. Jälkiperustelu oli, että Boeing 747:ää oli lentokorkeutensa ja nopeutensa takia vaikea erottaa sotilaskoneesta. Ilmapuolustuksesta silloinkin vastuussa ollut ilmamarsalkka Koldunov oli huhtikuussa 1984 hehkuttanut, että korealaiskoneen pudottaminen oli historiallinen esimerkki Neuvostoliiton ilmapuolustuksen korkeatasoisesta valmiudesta suorittaa tehtävänsä. 46

4 Cessna Punaisella torilla. A. Gromyko, joka tuolloin oli ollut ulkoministeri, muistutti nyt, että eteläkorealaisen koneen ampumisessa ei perusteluja tarvittu. Ilmatilaamme loukkaavat on yksinkertaisesti saatava taipumaan. Tuollainen konehan voisi kuljettaa ydinpommin. Hän katsoi, että loukkaaja pitää tuhota, jos se ei noudata komentoa laskeutua. Gromykon kysymykseen Entä jos siviilikone ei alistu laskeutumiskäskyyn? varapuolustusministeri Lušev vastasi: Sopimuksien mukaan ei saa ampua; itse katson, että määrätyissä oloissa voimaa on käytettävä. Helikopterilla olisi todennäköisesti voitu pakottaa pienkone laskeutumaan. Rajavartioston helikopteri nousi ilmaan, mutta vasta sen jälkeen kun kone jo lensi kaukana rajasta. Leningradin ja Baltian sotilaspiireissä ei, ainakaan tähän tarkoitukseen, ollut helikoptereita. Moskovan sotilaspiirissä oli, mutta niitä ei käytetty. Ilmapuolustusjoukoilla ei Neuvostoliitossa ollut helikoptereita. Neuvostojoukkojen Saksan Ryhmällä (GSVG), Puolassa ja Unkarissa helikopterit päivystivät. Poliitikkojen kysellessä ilmeni, että helikoptereiden ottamista Ilmavoimien puolelta ei ilmeisesti pidetty mahdollisena. Ulkoministeri Ševardnadze tuhahti tähän: Eri aselaji onko se sama kuin toinen valtio? Neuvostoarmeijan tila Neuvostoarmeija oli päähuomion kohteena. Ylpeilemme armeijallamme, joka on rauhantyömme tuki. Ja äkkiä tapahtuu tällaista. Nyt tehtävien päätösten oli oltava käännekohta armeijalle. Pääministeri Ryžkov totesi, että olot armeijassa olivat epätyydyttävät. Muutoin tällaista ei tapahtuisi. Tämähän ei tapahtunut rivimiesten joukoissa vaan parhaiten organisoiduissa joukoissa. Jos minulle olisi puhuttu tällaisen mahdollisuudesta kaksi päivää sitten, en olisi sitä uskonut. Kansa oli kasvatettu siihen, että se antaa kaiken armeijalle. On tullut aika kysyä myös armeijalta, miten se käyttää sille annettuja välineitä. J.K.Ligatševin mukaan kansan henkeen oli isketty haava ja herätetty epäilys maan puolustuskyvystä. Armeija oli menettänyt auktoriteettinsa. Oli paljastunut johtamiskyvyn puute ja johtajien rappeutuneisuus. Politbyron kritiikki kohdistui asevoimissa ilmenneisiin heikkouksiin muutenkin kuin ilmapuolustuksen valppauden puutteeseen. Otettiin käsittelyyn myös budjettivarojen suuntaaminen. Esimerkiksi laivaston modernisoinnissa oli 50 % vaje. Haluttiin poistaa asevoimat muulta yhteiskunnalta eristänyt verho poistamista ja lisätä NKP:n kontrollia. Gromykon mukaan armeijassa esiintyi järjettömiä ilmiöitä. Ei saanut suvaita, että siellä hoidettiin asioita ohjesääntöjen ulkopuolella. Ryžkovin mukaan armeija oli rappeutunut ja siellä oli häpeällisiä ilmiöitä. M.S. Solomentsev kertoi, että hänen johtamansa NKP:n kontrollikomitean suorittamissa tarkastuksissa armeijassa oli paljastunut räikeää turmeltuneisuutta ja erityyppisiä sekasotkuja. Kurittomalta armeijalta ei hyvää voinut odottaa. Ulkoministeri Ševardnadzen mukaan sotaväessä esiintyi pieksemistä ja jopa ryöstelyä. Esimerkiksi ulkomailla Afganistanissa, Mongoliassa ja Unkarissa olevissa joukoissa oli havaittu ryöväystä ja muita rikoksia. Huumeiden käyttö osoitti, ettei kaikki ollut kunnossa. Kansa tietää siitä. Armeijaa devalvoitiin! Olemme olleet kahdeksan vuotta Afganistanissa. Mikä on muuttunut? Miksi sotilasta tuossa maassa ovat osoitus kyvyttömyydestämme. Myös Afganistanin armeijan heikkouksista puhuttaessa oli muistettava, että koko sen päällystö oli saanut koulutuksen Neuvostoliiton sotakouluissa. Gorbatševin mielestä johtajien oli oltava lähempänä sotilaitaan. Hän oli nähnyt amerikkalaisen videonpätkän. Siinä 38-vuotias eversti juoksi harjoituksissa sotilaidensa joukossa. Mutta meidän upseerimme eivät kasarmeilla mene sotilaiden kanssa samaan aitaukseen. Uudistuiko armeija Pääsihteeri Gorbatševin linja politbyrossa näyttää olleen tavanomaista tiukempi. Oli palautettava luottamus armeijaan. Armeija ei ollut perestroikan ja uuden ajattelun kannalla. Tilanne oli korjattava, sotilaiden poliittista vastuuta lisättävä ja puolustusministeriön johtamista oli terästettävä. Marsalkka S.L.Sokolov, joka oli jatkosodan ajan vastannut Karjalan rintaman panssarivoimista, sai tilaisuuden siirtyä eläkkeelle ja Ilmapuolustuksen komentaja Koldunov siirrettiin uusiin tehtäviin. Ilmapuolustuksen organisaation sisällä tapahtui sitten kymmeniä siirtoja tai erottamisia. Uutisia Historiasta SotilasAikakausLehti

5 UUtisia Historiasta Gorbatšev muistutti, että tällä välikohtauksella oli hyökätty myös poliittisen johdon arvovaltaa vastaan. Kansa oli joutunut pohtimaan, miten koko johto toimisi ääritilanteessa. Avustajalleen Tšernaeville Gorbatšev kertoi illalla tunnelmastaan raivokkaasti: Kaikki tietäkööt, niin täällä kuin länsimaissa, missä meidän voimamme on; se on politikan johtamisessa, politbyrossa. Nyt on vaiettava niiden voivottelijoiden, jotka ovat sanoneet että sotilaat ovat oppositiossa Gorbatševia vastaan, että he aikovat syrjäyttää hänet ja että ainoa mitä hän tekee on kurkkia sotilaita olkapäänsä yli. Hän halusi päästää höyryä ulos. Rikos ja rangaistus Korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtaja Andrei Gromyko oli vakuuttunut, että tämän provokaation organisoinnissa olivat mukana korkeimman luokan vastustajamme kädet ja että sitä oli vastusteltu erittäin perusteellisesti. Hän katsoi, että takana olivat Saksan ja Yhdysvaltain tiedustelupalvelut ja että tarkoitus oli asettaa kyseenalaiseksi neuvostohallituksen kyky puolustaa valtakunnan rajoja. Politbyro pohti myös skandaalin aiheuttajalle tuomittavaa rangaistusta. Gromykon mukaan Rust oli etukäteen suunnitellun legendan mukaan lentänyt väärään maahan ja laskeutunut sattumalta Punaiselle torille. (Oikeudessa Rust tosin lienee kertonut, että hän oli lentänyt tarkoituksella Moskovaan päästäkseen keskustelemaan Gorbatševin kanssa rauhanasiasta.) Gromyko vaati ankarinta rangaistusta: On välttämätöntä, että tietävät ja erottavat omansa ja toisen kodin rajat. Jollei loukkaajaa tuhota, niin lentävät vielä Kremliin asti. KGB:n johtajan Tšebrikovin mielestä jutusta oli periaatteellisista syistä tehtävä rikosasia ja käsiteltävä oikeudessa. Hän toki oman alansa kokemukseen nojaten odotti, että ulkomailta tulisi pyyntöjä Rustin vapauttamiseksi vastuusta. Lain mukaan tuomittavissa oli vapauden riisto 10 vuoteen asti. Miten tapahtuma olisi selitettävä kansalle. Aluksi oli laadittu selitysmalli, jota mm. KGB:n johto oli ollut laatimassa, että kyseinen rajanloukkaaja muka päästettiin Punaiselle torille asti humaanisista syistä. Selityksen laatijatkin katsoivat, että tämä olisi hyödytön, ikään kuin yritys suojella valtion auktoriteettia. Gromyko opasti: Kansalle on tästä puhuttava viisaasti. Taakka on kohdistettava yhtäläisesti sekä sotilasjohtoon että maan poliittiseen johtoon. On julkaistava punnittua informaatiota. Gorbatšev määritteli puheenjohtajan asemassaan, että ilmoituksessa kansalle olisi sanottava, että oli kaikki tekniset ja Mathias Rust oikeudessa. muut edellytykset estää tämä loukkaus, mutta sitä ei tehty. -- Tämä tarkoitti sitä, että päitä putoaisi armeijassa. Gorbatshovin uudistuslinjaa vastustavat yrittivät muutaman vuoden kuluttua syrjäyttää hänet samantyyppisellä kaappauksella, jollaisella Brezhnevin taakseen kokoama ryhmä syrjäytti Hruštševin. Kaappausyritys johti Neuvostoliiton hajoamiseen. Käden käänteessä armeijan uudistaminen ei tapahtunut. Neuvostoliiton luhistuttuakin on varusmiesten omaisilta kuultu mm. rappioilmiöiden jatkuvan. Viime vuosikymmenien avoimuuden aikana ei liene paljastunut, osallistuivatko läntiset tiedustelupalvelut Rustin matkan valmisteluun. Uhkauksiin verrattuna suhteellisen lyhyen vapaudenriiston jälkeen hänet kuitenkin siirrettiin länteen. Kuvat: Internet/Wikipedia 48