Miesten syömishäiriöt ja tyytymättömyys lihaksistoonsa

Transkriptio

1 Katsaus Anu Raevuori ja Anna Keski-Rahkonen Miesten syömishäiriöt ja tyytymättömyys lihaksistoonsa Syömishäiriöt ovat miehillä kymmenen kertaa harvinaisempia kuin naisilla. Naisten syömishäiriöitä vastaava taudinkuva näyttää ilmenevän valtaosalla alttiista miehistä tyytymättömyytenä omaan lihaksikkuuteen. Syömishäiriöillä sekä häiriöillä, joissa tyytymättömyys omaan kehoon on pääosassa, on useita samantapaisia piirteitä, jotka liittyvät sekä persoonallisuuteen että varsinaiseen häiriökäyttäytymiseen. Miesten tyytymättömyys lihaksistoonsa voidaan nähdä jatkumona, jonka lievemmät muodot ovat väestötasolla erittäin yleisiä. Niistä kärsivät eivät yleensä ole muihin verrattuna poikkeavan lihaksikkaita. Jatkumon vakavin ääripää lihasdysmorfia on psykiatriseen tautiluokitukseen kuuluvan dysmorfisen ruumiinkuvahäiriön alamuoto. Lihasmassaa lisäävien valmisteiden ja lisäravinteiden käyttö on yleistä edellä mainituista häiriöistä kärsivien miesten keskuudessa. Miesten syömis ja ruumiinkuvahäiriöt tunnistetaan terveydenhuollossa huonosti. Duodecim 2007;123: U lkonäköön ja vartaloon liittyvät paineet koskettavat nykyisin myös miehiä. Sekä miesten että naisten tavoitteleman vartalon rasvapitoisuus on pieni, mutta naiset eivät yleensä tavoittele merkittävää lihasmassaa, ja siten heidän vartaloihanteensa on varsin homogeeninen. Valtaosa miehistä taas arvostaa ainakin jonkinasteista lihaksikkuutta, osa hyvinkin suurta lihasmassaa ja osa suoranaista laihuutta (pientä rasva ja lihasmassaa) (Pope ym. 2000, McCabe ja Ricciardelli 2004). Vartaloaan muokkaavat miehet jakaantuvatkin tutkimusten mukaan kolmeen ryhmään: osa pyrkii sekä lihasmassan selvään kasvattamiseen että rasvamassan vähentämiseen, osa vain rasvan vähentämiseen ja osa vain lihasmassan lisäämiseen. Lihaksikkuuden arvostamisessa on poikien ja miesten ryhmässä kyse paitsi ulkonäköön liittyvistä tekijöistä myös fyysisestä voimasta ja tätä kautta asemasta ryhmän hierarkiassa. Ensimmäiset tutkimukset miesten äärimmäisestä tyytymättömyydestä lihaksistoonsa julkaistiin 1990 luvulla Yhdysvalloissa, ja ne oli suoritettu pääasiassa kehonrakentaja aineistoissa (Pope ym. 1993, 1997). Aluksi puhuttiin käänteisanoreksiasta (reverse anorexia) tai bigoreksiasta (bigorexia). Myöhemmin termiksi vakiintui lihasdysmorfia (muscle dysmorphia). Nykyisin lihasdysmorfia on psykiatriseen tautiluokitukseen kuuluvan dysmorfisen ruumiinkuvahäiriön eräs alamuoto (taulukko 1). Lihasdysmorfia ja tyytymättömyys lihaksistoon Lihasdysmorfiasta kärsivät ovat yleensä erittäin lihaksikkaita, mutta heidän ruumiinkuvansa on häiriintynyt niin, että he joko näkevät itsensä pieninä ja lihasmassaltaan olemattomana tai heidän on tarpeen olla erittäin lihaksikkaita, jotta he tuntisivat olonsa edes siedettäväksi (Olivardia ym. 2000, 2001). Lihasdysmorfiasta kärsivä on tyytymätön lihastensa kokoon, muotoon ja erottuvuuteen. Tärkeitä ovat esimerkiksi vyötä 1583

2 Taulukko 1. Dysmorfisen ruumiinkuvahäiriön diagnostiset (DSM-IV) ja lihasdysmorfian kriteerit (Pope ym. 1997). Dysmorfisen ruumiinkuvahäiriön diagnostiset kriteerit Jatkuva luulo viasta ulkonäössä. Mikäli jonkinlaista poikkeavuutta esiintyy, huoli on selvästi liiallista. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muilla tärkeillä toiminnan alueilla. Häiriö ei ole paremmin selitettävissä muulla mielenterveyden häiriöllä (esim. tyytymättömyys vartalon muotoon ja kokoon laihuushäiriössä). Lihasdysmorfian kriteerit Vakuuttuneisuus siitä ettei keho ole riittävän lihaksikas ja vähärasvainen. Toiminnallisena ilmentymänä runsas painoharjoittelu ja tarkka ruokavalio. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muilla tärkeillä toiminnan alueilla ja täyttää vähintään kaksi seuraavista neljästä kriteeristä: Pakonomainen tarve painoharjoitteluun ja ankaran ruokavalion noudattaminen johtaa siihen, että henkilö jättää toistuvasti osallistumatta tärkeisiin sosiaalisiin, ammatillisiin tai vapaa-ajan toimintoihin. Henkilö välttää tilanteita (tai niihin joutuminen aiheuttaa merkittävää ahdistusta), joissa keho paljastuisi ulkopuolisille (välttää alasti tai kevyessä vaatetuksessa olemista). Vakuuttuneisuus riittämättömästä lihasmassasta aiheuttaa kliinisesti merkittävää haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla keskeisellä toiminnan alueella. Henkilö jatkaa painoharjoittelua, ruokavalion noudattamista tai lihasmassaa lisäävien tai suoritusta parantavien valmisteiden käyttöä huolimatta niiden haitallisista vaikutuksista. Ajatukset ja toiminnot ovat ensisijaisesti keskittyneet koettuun riittämättömään lihaksikkuuteen eivätkä ole paremmin selitettävissä muulla mielenterveyden häiriöllä, esimerkiksi laihuushäiriöllä tai dysmorfisen ruumiinkuvahäiriön toisella alatyypillä. rö lantiosuhde, vatsalihasten erottuvuus, hauislihasten ja hartioiden koko sekä reisien, pakaroiden ja pohkeiden koko ja muoto. Lihasdysmorfiaan liittyvä välttämiskäyttäytyminen johtuu häpeän tunteesta liian hinteläksi koetun vartalon vuoksi. Häiriöstä kärsivä usein välttää saunaan tai uimarannalle menemistä sekä tilanteita, joissa joutuisi olemaan vähissä vaatteissa muiden nähden. Hän saattaa myös pitää erittäin löysiä vaatteita tai pukeutua kerroksittain, jotta vartalon muodot peittyisivät. Kuvaan kuuluu myös määrältään runsas, muuta elämää ja sosiaalisia suhteita häiritsevä, tiukkojen sisäisten sääntöjen alainen painoharjoittelu. Lihasdysmorfiasta kär sivä saattaa hylätä aiemman työnsä, jota varten hän on hankkinut koulutuksen ja hakeutua sellaiseen työhön, jossa tuntikausien päivittäinen harjoittelu on mahdollista, esimerkiksi kuntosalille. Häiriöstä kärsivät käyttävät tyypillisesti lihasmassaa lisääviä sallittuja ja kiellettyjä aineita. Väestötasolla lihasdysmorfia on harvinaista: Yhdysvalloissa on arvioitu noin yhden tuhannesta miehestä kärsivän siitä (Pope ym. 1997), mutta sitä esiintyy myös naisilla. Epidemiologisia tutkimuksia esiintyvyydestä ei ole. Miesten tyytymättömyys omaan lihaksistoonsa taas on väestötasolla yleinen, lihasdysmorfiaa lievempi vartaloon kohdistuvan tyytymättömyyden muoto, eivätkä siitä kärsivät yleensä ole muihin verrattuna poikkeavan lihaksikkaita (Cohane ja Pope 2001, McCabe ym. 2004, Raevuori ym. 2006a). Toisaalta heidän lihasmassansa ei myöskään ole keskivertoa vähäisempi, vaikka esimerkiksi lyhyillä miehillä tyytymättömyys pituuteen on selvästi yleisempää kuin keskipitkillä tai pitkillä. Rajanveto normaalin ja liiallisen lihaksistoon kohdistuvan tyytymättömyyden välillä on hankalaa ja pitkälti määrittelijästä riippuvaista. Oireet ovat samantyyppisiä kuin lihasdysmorfiassa mutta vähemmän arkielämää haittaavia. Tyytymättömyys lihaksistoon voidaan nähdä jatkumona, jonka toisessa ääripäässä on dysmorfisen ruumiinkuvahäiriön kriteerit täyttävä lihasdysmorfia ja toisaalla»normaali» tyytymättömyys lihaksistoon. Lihaksikkuuteensa tyytymättömillä esiintyy enemmän ahdistus ja mielialahäiriöitä erityisesti masennusoireilua kuin lihaksiinsa tyytyväisillä (Olivardia ym. 2000, McCabe ja Ricciardelli 2004). Myös syömishäiriöt ovat heillä tavallisempia, ja joillakin häiriön ilmiasu vaihtelee lihaksistoon kohdistuvasta tyytymättömyydestä tai lihasdysmorfiasta sairauden kriteerit täyttävään syömishäiriöön ja päinvastoin. Syömishäiriöillä ja häiriöillä, joissa tyytymättömyys omaan kehoon (body image disturbances) on pääosassa, on useita samantapaisia piirteitä, jotka liittyvät sekä persoonallisuuteen että varsinaiseen häiriökäyttäytymiseen (Rosen ja Ramirez 1998). Kummassakin häiriössä tavallista on ruumiinkuvan häiriintyminen, jolla tarkoitetaan sitä, että henkilö ei näe vartaloaan 1584 A. Raevuori ja A. Keski-Rahkonen

3 Taulukko 2. Rasvaton painoindeksi (fat free mass index, FFMI) (Kouri ym. 1995). Raja-arvot ja kuvaus pätevät nuoreen mieheen, jonka kehon rasvapitoisuus on viitealueella tai sen alapuolella. FFMI 1 Kuvaus Tyyppiesimerkki < 18 Tavallista pienempi lihasmassa Teini-ikäinen poika, iäkäs mies Nuoren miehen normaali lihasmassa Liikuntaa harrastava vuotias mies Tavanomaista suurempi lihasmassa, saavutettavissa 21 22: lihaksia kuormittavaa liikuntaa harjoittava nuori mies ruokavaliolla ja säännöllisellä painoharjoittelulla 23 24: painoharjoittelua tai lihaksia kuormittavaa liikuntaa aktiivisesti harjoittava nuori mies Tavanomaista huomattavasti suurempi lihasmassa, Voimailija tai kehonrakentaja, joka ei ole käyttänyt lihasmassaa saavutettavissa intensiivisellä paino-/voima- kasvattavia hormonivalmisteita harjoittelulla ja tarkalla ruokavaliolla 26: suurin luonnollisin keinoin saavutettavissa oleva lihasmassa miehellä, jolla rasvan osuus painosta on normaalialueella > 26 Äärimmäisen suuri lihasmassa, saavutettavissa vain Anabolisia steroideja tai hormonivalmisteita käyttävä tai käytanabolisten aineiden käytöllä tänyt mies, esim. aktiivisesti kilpaileva kehonrakentaja 30: kansainvälisellä tasolla kilpaileva kehonrakentaja 1 FFMI = LBM/H 2 + 6,1 x (1.8 H) jossa LBM on rasvaton massa (= kokonaismassa rasvamassa, esim. 80 kg 0,20 x 80 kg = 64 kg, jossa paino on 80 kg ja rasvan osuus 20 %, jolloin rasvattomaksi massaksi saadaan 64 kg) ja H on pituus metreinä realistisesti vaan esimerkiksi todellista lihavampana tai hintelämpänä. Myös perfektionistiset, pakko oireiset ja vaativat persoonallisuuden piirteet, pakonomainen liikunta, vartalon jatkuva peilaileminen, mittaaminen tai punnitseminen sekä häiriintynyt ja jäykkien sisäisten sääntöjen alainen syömiskäyttäytyminen (nälkiintymisen ja ahminnan vuorottelu, tiukat ruokavaliot) ovat tyypillisiä sekä ruumiinkuvan häiriöistä että syömishäiriöistä kärsivillä. Lihasmassaa lisäävät aineet ja anaboliset steroidit Lihasmassaa tutkimusten mukaan tai oletettavasti lisääviin aineisiin kuuluu kirjava joukko teholtaan varsin erilaisia valmisteita sallituista lisäravinteista ja urheilusuoritusta parantavista valmisteista kiellettyihin hormonivalmisteisiin. Valmisteita myydään esimerkiksi Internetin verkkokaupoissa ja etenkin hormonivalmisteita katukaupassa. Miehisen ulkomuodon kohentaminen ja fyysisen voiman lisääminen ovat niiden tärkeimmät käyttömotiivit. Sallittuja lisäravinteita ja urheiluvalmisteita ovat esimerkiksi vitamiinit, konjugoitu linoleiinihappo, proteiinivalmisteet, kreatiniini, ubikinoni ja ternimaito. Lihasmassan kasvattamistarkoituksessa kiellettyjä ovat anabolisesti ja androgeenisesti vaikuttavat steroidihormonit, niiden Miesten syömishäiriöt ja tyytymättömyys lihaksistoonsa esiasteet ja synteettiset johdokset. Muita anabolisesti vaikuttavia, lihasmassan kasvattamiseen käytettyjä aineita ovat esimerkiksi insuliini, klenbuteroli, kasvuhormoni ja kasvutekijät. On tyypillistä, että lihasmassan kasvattamiseen käytetyt hormonivalmisteet ylittävät lääketieteelliset annosohjeet kymmenen tai jopa satakertaisesti (Karila 2003). Suurina annoksina varsinkin anaboliset steroidit ovat tehokkaita lihasmassan lisääjiä. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin vakavia terveysvaaroja, jotka ovat annoksesta riippuvaisia ja yksilöllisiä (Karila 2003). Alkuvaiheessa myönteiset vaikutukset (mielihyväntunne, lisääntynyt seksuaalinen halu, lihasmassan kasvu) usein korostuvat. Myöhemmin ilmaantuvia tyypillisiä psyykkisiä haittoja ovat mielialan vaihtelut, aggressiivisuus, impulsiivinen väkivaltaisuus ja jopa psykoottisuus. Vakavimpia somaattisia haittavaikutuksia ovat mm. sydänlihakseen, veren lipidiprofiiliin ja verisuonten seinämiin kohdistuvat vaikutukset sekä hedelmättömyys. Kouri ym. (1995) kehittivät lihasmassan arviointiin painoindeksiä vastaavan kehon rasvattoman painon indeksin (FFMI) (taulukko 2). Heidän mukaansa FFMI yli ei ole saavutettavissa luonnollisin keinoin ja viittaa vahvasti anabolisten aineiden käyttöön. On arvioitu, että 3 12 % yhdysvaltalaisista nuoruusikäisistä pojista on kokeillut tai käyttä 1585

4 nyt anabolisia steroideja (Ricciardelli ym. 2004). Tyttöjen osalta arvio on 0,5 9 %. Vastaava arvio eurooppalaisista nuoruusikäisistä pojista on 1 3 % ja tytöistä 0,5 % (Ricciardelli ja McCabe 2004). Miesten syömishäiriöt Laihuushäiriön esiintyvyys on nykytiedon valossa pojilla ja miehillä noin 4 10 kertaa harvinaisempi kuin samanikäisillä tytöillä ja naisilla (Woodside ym. 2001, Hoek ja van Hoeken 2003, Bulik ym. 2006). Sairauden Syömishäiriöisillä miehillä keskeiset piirteet pakonomainen liikunta ja (pyrkimys hyvin erilaisten lisäravinteiden pieneen painoon, käyttö korostuvat ruumiinkuvan häiriö) ovat sukupuolesta riippumattomia, mutta joiltakin osin anoreksiaa sairastavat miehet eroavat naisista: liikunta on miehillä usein runsaampaa ja pakonomaisempaa kuin naisilla. Laihuushäiriötä sairastavilla miehillä esiintyy joidenkin lähteiden mukaan enemmän psyykkistä oheissairastavuutta, kuten vaikeaa masennusta ja päihteiden käyttöä (Hay ym. 2005), mutta läheskään kaikki tutkimukset eivät tue tätä havaintoa. Bulimiaan sairastuneet miehet ovat naisia useammin olleet ylipainoisia tai lihavia ennen sairauden puhkeamista. Myös painoindeksi on diagnoosin aikaan suurempi (Muise ym. 2003). Ahmimishäiriöön kuuluvan kompensaatiokäyttäytymisen on todettu olevan jonkin verran erilainen eri sukupuolilla: naiset kompensoivat ahmimista useammin oksentelemalla, ja miehillä pakonomainen liikunta ja erilaisten lisäravinteiden käyttö korostuvat (Muise ym. 2003, Hay ym. 2005). Väestötasolla luultavasti yleisin syömishäiriö on lihavan ahmimishäiriö (binge eating disorder, BED), jota potevista noin kolmasosa on miehiä (Striegel-Moore ja Franko 2003). Sen keskeinen oire ovat toistuvat hallitsemattomat ahmintajaksot, joiden aikana syödään hyvin suuri määrä ruokaa. Syötyjä ruokamääriä ei kompensoida kuten bulimiassa, ja siksi lihavan ahmimishäiriöistä kärsiville kehittyy tilan pitkittyessä yleensä vaikea lihavuus. Häiriö yleistyy niin miehillä kuin naisillakin vasta keski iän kynnyksellä, eikä sen ydinoireiden suhteen ole sukupuolieroja. Myös miesten ja poikien osalta tietyt ryhmät ovat syömishäiriöiden kehittymisen suhteen muuta väestöä riskialttiimpia (Thiel ym. 1993). Näitä ovat sellaisten lajien harjoittajat, joissa alhainen paino liittyy suoritukseen (kestävyysjuoksu, mäkihyppy) ja joissa kilpailupaino on useita kiloja tavanomaista painoa pienempi (paini, nyrkkeily, eräät taistelulajit). Esiintymiseen liittyvissä töissä (tanssijat, näyttelijät, mallit), joissa vartaloihanne on hyvin vähärasvainen ja ulkoinen olemus keskeisessä asemassa, syömishäiriön puhkeamisen riski on suurentunut myös miehillä. Homoseksuaalisuuden on esitetty olevan riskitekijä anoreksian ja bulimian kehittymiselle miehillä (Carlat ym. 1997, Meyer ym. 2001, Russel ja Keel 2002), mutta tätä ei ole voitu vahvistaa väestötason tutkimuksissa (Muise ym. 2003, Hay ym. 2005). On huomattava, että syömishäiriöissä osittaiset taudinkuvat ovat selvästi yleisempiä kuin diagnostiset kriteerit täyttävät taudit, ja tämä koskee useammin miehiä (Woodside ym. 2001, Hay ym. 2005). Miten suomalaisilla nuorilla miehillä menee? Tutkimustulokset suomalaisista vuotiaista miehistä viittaavat siihen, että väestötasolla tyytymättömyys lihaksistoon ja lisäravinteiden käyttö ovat nuorten miesten keskuudessa yleisiä Suomessa (Raevuori ym. 2006a). Tutkimusaineistona olivat Helsingin yliopiston kaksostutkimuksen kaikki syntyneet mieskaksoset (FinnTwin16), joita tutkittiin postikyselyllä. Vastausosuus oli 83 % (1 245 vastannutta). Kolmasosa tämänikäisistä miehistä oli selvästi tyytymättömiä lihaksikkuuteensa (haluaisi»aina» tai»tavallisesti» olla lihaksikkaampi). Häiriintynyt syöminen sekä alkoholin ja huumeiden ongelmakäyttö oli lihaksistoonsa tyytymättömillä miehillä yleisempää kuin tyytyväisemmillä verrokeilla. Lihaksiinsa tyytymättömät eivät eronneet tyytyväisistä painoindeksiltään eivätkä vyötärön 1586 A. Raevuori ja A. Keski-Rahkonen

5 Taulukko 3. Syömishäiriöiden, ahminnan ja laihdutuksen sekä lihaksistoon kohdistuvan tyytymättömyyden ja lihasdysmorfian esiintyvyyksiä miehillä. Häiriö Tutkimus Tutkittavat Metodit Esiintyvyys ja kriteerit Ikäryhmä n Laihuushäiriö Bulik ym Mediaani 54,6 v Väestötutkimus ruotsalaisilla 0,29 % elinaikainen (anoreksia kaksosilla nervosa) Woodside ym v 4976 Väestötutkimus, Kanada 0,16 % täysi oireisto 0,76 % osittainen oireisto Ahmimishäiriö (bulimia nervosa) Hoek ja van Hoeken 2003 Woodside ym v v Meta-analyysi Väestötutkimus, Kanada 0,1 % elinaikainen 0,13 % täysi oireisto Lihavan ahmimishäiriö (binge eating disorder) Toistuva ahminta Striegel-Moore ja Franko 2003 Ricciardelli ja McCabe 2004 Striegel-Moore ja Franko 2003 Aikuiset miehet 392 Epidemiologinen katsaus 1,1 % miesväestö Yhdysvaltojen ja Kanadan väestöistä 153 1,9 % miesopiskelijat 64 3,1 % miespuoliset työntekijät Nuoruusikäiset pojat Katsaus 7 33 % Yli 14-vuotiaat pojat ja miehet n Epidemiologinen katsaus Yhdysvaltojen ja Kanadan väestöistä 3,2 % Jatkuva/toistuva laihduttelu Lahti-Koski ym (FIN-RISK 1997) v 3320 Väestötutkimus, Suomi 7 % laihduttanut vähintään kolmesti vähintään 5 kg Field ym v 7843 Väestötutkimus, Yhdysvallat Ricciardelli ja McCabe ,2 %»aina laihdutuskuurilla», 20 %»yrittää laihtua» Nuoruusikäiset pojat Katsaus 12,5 26 % toistuvaa laihduttelua Tyytymättömyys lihaksistoon Raevuori ym. 2006a v 1245 Väestötutkimus suomalaisilla kaksosilla 30 %»haluaisi olla lihaksikkaampi aina tai tavallisesti» Lihasdysmorfia Pope ym Nuoret miehet 97 Epäsuora arvio yhdysvaltalaisesta väestöstä 0,1 % kehodysmorfian esiintyvyys miehillä noin 1 %, näistä 9,3 %:lla lihasdysmorfia Miesten syömishäiriöt ja tyytymättömyys lihaksistoonsa ympärysmitaltaan; painoindeksi ja vyötärönympärys kuvaavat yhdessä vartalon rasvapitoisuutta väestötasolla varsin hyvin. Pituudessa, koulutuksessa, fyysisen aktiivisuuden määrässä tai asuinpaikassa (kaupunki vs maaseutu) ei ollut eroja lihaksiinsa tyytyväisten ja tyytymättömien välillä. Vähintään kolme kuukautta jatkunutta lisäravinteiden tai hormonivalmisteiden käyttöä esiintyi 12 %:lla tutkittavista. Tutkimuksessa ei eroteltu sallittujen lisäravinteiden ja hormonivalmisteiden käyttäjiä toisistaan. Suomalaisessa Terveys 2000 väestötutkimuksessa tiedusteltiin anabolisten hormonivalmisteiden käyttöä vuotiailta miehiltä. Vastaajista 1,2 % ilmoitti käyttäneensä niitä muuhun kuin sairauden hoitoon (Pirkola ja Seppälä 2005). Lisäksi 25 % samanikäisistä miehistä ja 17 % naisista ilmoitti tuntevansa ystävä tai tuttavapiirissään ainakin yhden anabolisten hormonien käyttäjän. 1587

6 Lihaksistoon kohdistuvan tyytymättömyyden syntyä väestössä näyttävät suomalaisen kaksostutkimuksen perusteella selittävän geneettiset tekijät ja yksilölliset elämäntapahtumat (Raevuori ym. 2006b). Ilmeisesti osa miehistä on geneettisten tekijöiden vuoksi alttiimpia lihaksistoon kohdistuvan tyytymättömyyden kehittymiselle yksilöllisten stressitekijöiden vaikuttaessa. Kahdessa aiemmassa kaksostutkimuksissa on havaittu sekä geneettisten (Wade ym. 2001) että ympäristötekijöiden (Keski-Rahkonen ym. 2005) olevan miehillä vartaloon kohdistuvan tyytymättömyyden pääasiallisia selittäjiä, mutta kummassakaan tutkimuksessa ei eroteltu miehille spesifisiä alueita, kuten tyytymättömyyttä lihaksistoon. Hoito Kognitiivis behavioraalisesta terapiasta ja mielialalääkkeistä (serotoniinin takaisinoton estäjät) on eniten näyttöä dysmorfisen ruumiinkuvahäiriön ja bulimia nervosan hoidossa (Nakash- Eisikovits ym. 2002, Castle ym. 2006). Lihaksistoon kohdistuvan tyytymättömyyden lievemmät muodot ovat väestössä yleisiä ja usein hyvänlaatuisia häiriötä, joiden medikalisoiminen ei ole aiheellista. Lääkitystä tai muuta hoitoa on syytä harkita vain silloin, kun häiriö haittaa vakavasti työntekoa, opiskelua tai ihmissuhteita eli täyttää dysmorfisen ruumiinkuvahäiriön diagnostiset kriteerit (taulukko 1). Lopuksi Tyytymättömyys omaan kehoon ja ulkonäköön nähdään helposti pinnallisena ja narsistisena huolenaiheena. Usein häiriöstä kärsivät häpeilevät oireitaan, mikä vaikeuttaa ongelman esiin tuomista silloinkin kuin se on vakava. Olisi tärkeää kyetä näkemään yksittäisten oireiden taakse ja ymmärtää voimakas tyytymättömyys omaan ulkonäköön yhtenä mahdollisena psyykkisen pahoinvoinnin muotona, jolla voi olla vakavia liitännäishäiriöitä. Miesten ja poikien varsinaiset syömishäiriöt tunnistetaan terveydenhuollossa huonosti; heillä näitä sairauksia ei tavallisesti osata edes epäillä. Anoreksiaa sairastavilla pojilla esiintyy useammin kuin tytöillä jo diagnoosivaiheessa henkeä uhkaavia komplikaatioita (Siegel ym. 1995). Toisaalta syömishäiriöiden leimautuminen naisten sairauksiksi vaikeuttaa entisestään miesten aktiivista hakeutumista hoitoon, ja homomiesten sairauksiksi leimautuminen voi lisäksi vaikeuttaa heteromiesten hakeutumista hoitoon. Ruumiinkuvaan ja syömiseen liittyvien häiriöiden ehkäisy on monen tekijän yhteispeliä. Lasten myös poikien tiedon kartuttaminen populaarikulttuurin luomien epärealististen vartaloihanteiden vastapainoksi on tärkeää, mutta viihdeteollisuus tekee tehtävän varsin haasteelliseksi. On tärkeää, että urheiluvalmentajilla ja muiden ruumiinkuvan muodostumisen kannalta avainasemassa olevilla henkilöillä on riittävät tiedot terveestä ruumiinkuvasta. Läheisten ihmissuhteiden ja henkisten ominaisuuksien arvostamista ulkonäköä ja pintaa ihannoivan kulttuurin vastapainona ei myöskään voi liikaa korostaa. y d i n a s i a t Lihaksistoonsa tyytymättömät miehet eivät yleensä ole muihin verrattuna poikkeavan lihaksikkaita. Lihasdysmorfiasta kärsivät yleensä näkevät itsensä pieninä suuresta lihasmassasta huolimatta. Laihuushäiriötä (anorexia nervosa) ja ahmimishäiriötä (bulimia nervosa) potevista yli 10 % on poikia ja miehiä. Lihavan ahmimishäiriötä potevista noin kolmasosa on miehiä. Miesten syömis ja ruumiinkuvahäiriöihin liittyy vakavia psyykkisiä liitännäishäiriöitä, erityisesti masennusta ja ahdistushäiriöitä A. Raevuori ja A. Keski-Rahkonen

7 Kirjallisuutta Bulik CM, Sullivan PF, Tozzi F, Furberg H, Lichtenstein P, Pedersen NL. Prevalence, heritability, and prospective risk factors for anorexia nervosa. Arch Gen Psychiatry 2006;63: Carlat DJ, Camargo CA Jr, Herzog DB. Eating disorders in males: a report on 135 patients. Am J Psychiatry 1997;154: Castle DJ, Rossell S, Kyrios M. Body dysmorphic disorder. Psychiatr Clin North Am 2006;29: Cohane GH, Pope HG Jr. Body image in boys: a review of the literature. Int J Eat Disord 2001;29: Field AE, Camargo CA Jr, Taylor CB, ym. Overweight, weight concerns, and bulimic behaviors among girls and boys. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 1999;38: Hay PJ, Loukas A, Philpott H. Prevalence and characteristics of men with eating disorders in primary care: how do they compare to women what and features may aid in identification? Primary Care and Community Psychiatry 2005;10:1 6. Hoek HW, van Hoeken D. Review of the prevalence and incidence of eating disorders. Int J Eat Disord 2003;34: Karila T. Adverse effects of anabolic androgenic steroids on the cardiovascular, metabolic and reproductive systems of anabolic substance abusers. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Keski-Rahkonen A, Bulik CM, Neale B, Rissanen A, Kaprio J, Rose RJ. Body dissatisfaction and drive for thinness in Finnish young adult twins. Int J Eat Disord 2005;37: Kouri EM, Pope HG Jr, Katz DL, Oliva P. Fat-free mass index in users and nonusers of anabolic-androgenic steroids. Clin J Sport Med 1995;5: Lahti-Koski M, Mannisto S, Pietinen P, Vartiainen E. Prevalence of weight cycling and its relation to health indicators in Finland. Obes Res 2005;13: McCabe MP, Ricciardelli LA. Body image dissatisfaction among males across the lifespan: a review of past literature. J Psychosom Res 2004;56: Meyer C, Blissett J, Oldfield C. Sexual orientation and eating psychopathology: the role of masculinity and femininity. Int J Eat Disord 2001;29: Muise AM, Stein DG, Arbess G. Eating disorders in adolescent boys: a review of the adolescent and young adult literature. J Adolesc Health 2003;33: Nakash-Eisikovits O, Dierberger A, Westen D. A multidimensional metaanalysis of pharmacotherapy for bulimia nervosa summarizing the range of outcomes in controlled clinical trials. Harv Rev Psychiatry 2002;10: Olivardia R. Mirror, mirror on the wall, who s the largest of them all? The features and phenomenology of muscle dysmorphia. Harv Rev Psychiatry 2001;9: Olivardia R, Pope HG, Hudson JI. Muscle dysmorphia in male weightlifters: a case-control study. Am J Psychiatry 2000;157: Pirkola S, Seppälä T. Huumausaineiden ja anabolisten hormonien käyttö. Julkaisussa: Koskinen S, Kestilä L, Martelin T, Aromaa A, toim. Nuorten aikuisten terveys. Terveys tutkimuksen perustulokset vuotiaiden terveydestä ja siihen liittyvistä tekijöistä. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, KTL B 7 /2005, s Pope HG Jr, Gruber AJ, Choi P, Olivardia R, Phillips KA. Muscle dysmorphia. An underrecognized form of body dysmorphic disorder. Psychosomatics 1997;38: Pope HG Jr, Gruber AJ, Mangweth B, ym. Body image perception among men in three countries. Am J Psychiatry 2000;157: Pope HG Jr, Katz DL, Hudson JI. Anorexia nervosa and»reverse anorexia» among 108 male bodybuilders. Compr Psychiatry 1993;34: Raevuori A, Keski-Rahkonen A, Bulik CM, Rose RJ, Rissanen A, Kaprio J. Muscle dissatisfaction in young adult men. Clin Pract Epidemiol Ment Health 2006(a);4:2:6. Raevuori A, Keski-Rahkonen A, Rose RJ, Rissanen A, Kaprio J. Muscle dissatisfaction and muscle-enhancing substance use: a population-based twin study in young adult men. Twin Res Hum Genet 2006(b);9: Ricciardelli LA, McCabe MP. A biopsychosocial model of disordered eating and the pursuit of muscularity in adolescent boys. Psychol Bull 2004;130: Rosen JC, Ramirez E. A comparison of eating disorders and body dysmorphic disorder on body image and psychological adjustment. J Psychosom Res 1998;44: Russell CJ, Keel PK. Homosexuality as a specific risk factor for eating disorders in men. Int J Eat Disord 2002;31: Siegel JH, Hardoff D, Golden NH, Shenker IR. Medical complications in male adolescents with anorexia nervosa. J Adolesc Health 1995;16: Striegel-Moore RH, Franko DL. Epidemiology of binge eating disorder. Int J Eat Disord 2003;34: Thiel A, Gottfried H, Hesse FW. Subclinical eating disorders in male athletes. A study of the low weightcategory in rowers and wrestlers. Acta Psychiatr Scand 1993;88: Wade TD, Bulik CM, Heath AC, Martin NG, Eaves LJ. The influence of genetic and environmental factors in estimations of current body size, desired body size, and body dissatisfaction. Twin Res 2001;4: Woodside DB, Garfinkel PE, Lin E, ym. Comparisons of men with full or partial eating disorders, men without eating disorders, and women with eating disorders in the community. Am J Psychiatry 2001;158: Anu Raevuori, LL, tutkija, tutkijakoulutettava anu.raevuori@helsinki.fi Anna Keski-Rahkonen, LT, MPH, tutkija Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitos, kaksostutkimus PL 41, Helsingin yliopisto Miesten syömishäiriöt ja tyytymättömyys lihaksistoonsa 1589