13007 POHJOLAN VOIMA OY KOKKOLAN EDUSTAN MERITUULIVOIMALAITOS VAIKUTUKSET LINNUSTOON

Transkriptio

1

2 POHJOLAN VOIMA OY KOKKOLAN EDUSTAN MERITUULIVOIMALAITOS VAIKUTUKSET LINNUSTOON 1 JOHDANTO Tausta Tavoitteet MERITUULIVOIMALAITOKSEN YLEISKUVAUS Hankkeen sijainti ja koko Voimalaitosyksiköiden sijoittelu Sähköverkkoliitäntä TUTKIMUSMENETELMÄT AIEMMAT VAIKUTUSTUTKIMUKSET Tuulivoima maalla Merituulivoima ARVIO VAIKUTUKSISTA LINNUSTOON Yleiset päätelmät Kokkolan merituulivoimalaitoksen vaikutukset PÄÄTELMÄT LÄHTEET Valokuvat: Toni Uusimäki Kartat: Maanmittaustoimisto lupa nro 3/MYY/01

3 2 POHJOLAN VOIMA OY KOKKOLAN EDUSTAN MERITUULIVOIMALAITOS VAIKUTUKSET LINNUSTOON 1 JOHDANTO 1.1 Tausta Tutkimushanke Pohjolan Voima Oy käynnisti kesällä 1999 tutkimushankkeen Merituulivoima teollisena energialähteenä. Sen tavoitteena on selvittää Suomen oloissa suuren, teollisen mittakaavan merituulivoimalaitoksen teknisiä ja taloudellisia lähtökohtia ja toteutusmahdollisuuksia sekä ympäristövaikutuksia ja toteutuksen oikeudellisia edellytyksiä. Tutkimushanke toteutetaan Kokkolan edustalle sijoitettavan merituulivoimalaitoksen tapaustutkimuksena. Tutkimushanke on saanut tukea kauppa- ja teollisuusministeriöltä. Tutkimusprojektia on ohjannut ohjausryhmä, johon kuuluvat edustajat Pohjolan Voimasta, ympäristöministeriöstä, Länsi-Suomen ympäristökeskuksesta ja Kokkolan kaupungista. Vuorovaikutteisen tutkimuksen ohjauksen toteuttamiseksi koottiin seurantaryhmä. Siihen on osallistunut viranomaisten lisäksi eri intressiryhmien edustajia. Seurantaryhmään kutsuttiin edustajat mm. kalastajien, loma-asukkaiden, luonnonsuojelijoiden sekä lintuharrastajien järjestöistä. Ekologiset vaikutukset Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen ympäristövaikutusten tutkimussuunnitelmassa ( ) esitettiin selvitettäväksi mm. voimalaitoksen vaikutukset vesiin, kasvistoon ja eläimistöön. Kokkolanseudun Luonto r.y. ja Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen yhdistys r.y. esittivät kannanottonaan ympäristövaikutusten tutkimussuunnitelmasta mm. seuraavaa: Tuulivoimaa voidaan hyödyntää energiantuotannossa Kokkolan edustan merialueella Ennen rakentamista on tehtävä riittävän perusteelliset selvitykset hankkeen ympäristövaikutuksista Hankkeen vaikutuksia tulisi arvioida linnuston osalta Kokkolan saariston pesimälinnuston lajistoon, erityisesti uhanalaisluokittelussa mainittuihin sekä harvinaisiin pesimälajeihin, ja lajimääriin mutta myös lintujen muuttoon

4 3 Hankkeen toteuttamisen yhteydessä on tehtävä linnuston, kalaston ja pohjaeläimistön seurantaselvitykset sekä rakennusvaiheessa että pidemmältä ajalta voimaloiden ollessa toiminnassa. Ympäristöministeriö teki päätöksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta Pohjolan Voima Oy:n hankkeeseen. Ministeriön mukaan kysymyksessä on YVAlain 4 :n 2 momentin mukainen hanke, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Siksi ministeriö päätti YVA-lain 6 :n nojalla, että tähän hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ympäristöministeriön päätöksen perusteluissa todetaan mm., että hankkeen todennäköiset vaikutukset alueen luontoon ja luonnonvarojen käyttöön tulisivat olemaan pitkäaikaisia ja merkittäviä. Huomattavan laajalle alueelle ulottuisivat hankkeen maisema- ja meluvaikutukset. Edelleen ministeriö totesi, että hankkeen vaikutukset alueen luontotyyppeihin ja lajeihin voivat olla merkittäviä ja pysyviä. Kokkolan edustan rannikkoja merialue on luokiteltu arvokkaimpien luontoalueiden joukkoon. Aluekokonaisuus sisältää maankohoamisrannikon eri tyyppisiä kehitysvaiheita jokisuistosta ulkosaaristoon. Ulkosaaristoon kuuluu merilinnustoltaan arvokkaita saaria ja luotoja. Pesimälajistoon kuuluu mm. merikihu, pilkkasiipi, räyskä, selkälokki sekä nauru- ja pikkulokkikoloniat. Alueen rantaluonto on monipuolinen ja sen kasvistoon kuuluu monia alueellisesti uhanalaisia ja endeemisiä lajeja. Hankkeen vaikutusalueella on kaksi rantojensuojeluohjelmaan kuuluvaa aluetta: Luodon saaristo ja Kokkolan saaristo, valtakunnalliseen lintuvesiensuojeluohjelmaan kuuluva Rummelören Harrbådan Silverstensbuktenin alue sekä Natura 2000 verkostoon kuuluvat Kokkolan saariston, Luodon saariston, Rummelön Harrbådanin ja Kåtölandetin alueet. Ympäristöministeriön mukaan Kokkolan edustan merialueella on tärkeä merkitys vesilintujen muutonaikaisina levähdys- ja ruokailualueina. Muuttavien vesilintujen törmäämisriski tuulivoimalan rakenteisiin on huomattava, koska vaihtoehtoiset tuulivoimaloiden sijoitusalueet sijaitsevat juuri lintujen rannikonsuuntaisella muuttoreitillä. Tässä raportissa keskitytään hankkeen linnustovaikutusten arviointiin. Tutkimusongelmaa ja menetelmiä käsitellään tarkemmin luvussa 3.

5 4 1.2 Tavoitteet Tämän osatutkimuksen tavoitteet ovat johdettavissa merituulivoimalaitoksen tutkimushankkeen tavoitteista 2 ja 3: 2. Suuren merituulivoimalaitoksen rakentamisen ja käytön ympäristövaikutusten selvittäminen. 3. Selvittää ne vaikutukset, joista tarvitaan yksityiskohtaisempia tutkimusprojekteja merituulivoiman laajemman käyttöönoton aloittamiseksi. Osatutkimuksen tavoitteena on arvioida merituulivoimalaitoksesta eläinten elinoloihin aiheutuvia muutoksia ja riskitekijöitä kohdealueella. Erityishuomio kiinnitetään merialueella esiintyvään linnustoon. 2 MERITUULIVOIMALAITOKSEN YLEISKUVAUS 2.1 Hankkeen sijainti ja koko Hankkeena on merituulivoimalaitoksen rakentaminen Kokkolan ja osittain myös Luodon ja Kälviän kuntien edustan merialueelle. Merituulivoimalaitos muodostuu merialueelle, saarille tai luodoille rakennettavista tuulivoimalaitosyksiköistä. Ne on suunniteltu sijoitettavaksi viidelle alueelle. Alueet voidaan toteuttaa toisistaan riippumatta. Mikäli kaikki alueet toteutetaan käyttäen suurinta tuulivoimalaitosyksikköä, muodostuu voimalaitoksen kokonaistehoksi noin 350 MW. Voimalaitosyksikkö tulee olemaan tarkemman suunnittelun kohteena. Tämän hetkisen tietämyksen mukaan voimalaitosyksiköt ovat teholtaan 1,5 5 MW. Tarkasteltavien yksiköiden tornien korkeudet vaihtelevat metriin ja yksiköiden kolmilapaisten roottorien halkaisijat vaihtelevat metriin. 2.2 Voimalaitosyksiköiden sijoittelu Vaihtoehtoisten laitospaikkojen alustava sijoittelu on tutkimushankkeessa perustunut tuotannon optimointiin. Tarkastelussa on otettu huomioon tuulisuus sekä yksiköiden keskinäinen sijoittelu. Sijoittelu tarkentuu mm. ympäristövaikutusten selvitysten perusteella. Merituulivoimalaitoksen sijoitusalueet ovat: 1. Tankarin - Djupörenin alue 2. Santapankin alue 3. Munakarin Poroluodon alue 4. Trullevin ranta 5. Santapankin laajennus pohjoiseen. Alueet on esitetty oheisessa kartassa 2.1.

6 5 Kartta 2.1. Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen tutkittavat sijoitusalueet. 2.3 Sähköverkkoliitäntä Neljä tuulivoimalaitosyksikköä kytketään toisiinsa merenpohjaan sijoitettavalla kaapelilla, joka johdetaan muuntoasemalle. Muuntoasema sijoitetaan joko merialueella olevalle lautalle, saareen, luodolle tai manneralueelle. Muuntoasemat kytketään valtakunnan verkkoon 110 kv voimajohtoa käyttäen. Johto toteutetaan joko ilmajohtona tai merikaapelina. Merikaapelia ei voida rakentaa Kokkolan laivaväylän poikki. Eri sijoitusalueiden kytkennästä sähköverkkoon on tehty alustavat suunnitelmat, jotka on esitetty hankkeen teknis-taloudellisessa raportissa. Periaatekuva kytkennästä on esitetty kuvassa 2.2. Kartta 2.2. ten kytkentä valtakunnan sähköverkkoon (kartta seuraavalla sivulla).

7 6 POHJOLAN VOIMA OY

8 7 3 TUTKIMUSMENETELMÄT Tutkimustehtävänä oli arvioida merivoimalaitoksesta lintujen elinoloihin aiheutuvia muutoksia ja riskitekijöitä. Tämä tehtiin seuraavasti: koottiin olemassa olevaa, erityisesti merilinnustoa koskevaa tutkimustietoa kirjallisuudesta tehtiin suunnittelualuetta koskeva linnustoselvitys maastossa arvioitiin suunnitelmien vaikutukset linnustoon. Lähtötietojen hankinnassa hyödynnettiin kirjallisuustietokantoja, tietoverkkoja ja asiantuntijoita (haastattelut). Maastoselvitykset Kokkolan edustan merituulivoimalaitoksen vaikutuksista linnustoon tehtiin seuraavasti: Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys tutki suunniteltujen merituulivoima-alueiden pesimä- ja lepäilijälinnustoa Kokkolan, Kälviän, ja Luodon saaristoalueella kesän ja syksyn 2001 aikana. Selvitys pyrittiin tekemään mahdollisuuksien mukaan tunnettuja linnustotutkimusmenetelmiä hyväksi käyttäen. Selvityksen maastotöihin osallistui yhdeksän kokenutta lintututkijaa ja - harrastajaa Keski-Pohjanmaan Lintutieteellisestä Yhdistyksestä sekä Tankarin lintuasemalta. Pesimälinnuston selvittämisessä käytettiin soveltuvin osin yleisiä valtakunnallisia saaristolinnuston laskentamenetelmiä (Koskimies & Väisänen 1988). Päämenetelmänä käytettiin emojen ja pesien saarikohtaista laskentaa. Laskennat tehtiin luodoilta kiikarein ja kaukoputkin ja veneestä kiikareiden avulla. Pesimälinnusto tutkimusalueen luodoilla ja saarilla laskettiin kahdesti kesä-heinäkuun aikana. Erityinen huomio kiinnitettiin suuriin pesimäyhdyskuntiin, joita voidaan pitää saaristolintujen merkittävinä pesimäalueina. Tutkimusalueen eri osa-alueilla lepäilevän, ruokailevan tai sulkivan linnuston määrän ja laadun selvittämiseksi tehtiin seitsemän laskentaa välisenä aikana pistelaskentamenetelmällä (Koskimies & Väisänen 1988) kultakin viideltä osa-alueelta. Lepäilijälaskennat suoritettiin tutkimusalueiden luodoilta ennalta valituista tarkkailupisteistä sopivin sektorein. Lintuja havainnoitiin kaikilta sijoitusalueilta ja lisäksi useilta vertailualueilta. Laskennassa laskettiin kaikki havaitut linnut alueilta ja määritettiin ne lajeittain. Lisäksi tehtiin venelaskentalinjoja avovesialueilla. Tuloksia verrattiin raportissa alueiden kesken lintutiheyksien avulla, selvittämällä täten lintujen eniten suosimat alueet. Suunniteltujen tuulivoima-alueiden läheisiä vertailualueita verrattiin myös varsinaisiin tutkimusalueisiin. Lisäksi kartoituksessa luonnehditaan alueen tärkeyttä sulkiville, lepäileville ja ruokaileville linnuille niin pesimä- kuin muuttoaikoina sekä tarkastellaan erityisesti uhanalaisia sekä lintudirektiivissä mainittuja lajeja ja suuria lepäilijämääriä.

9 8 4 AIEMMAT VAIKUTUSTUTKIMUKSET 4.1 Tuulivoima maalla Merituulivoiman rakentaminen on maailmalla vasta alkuvaiheissa. Lähinnä on rakennettu pilot-tyyppisiä laitoksia, joilla haetaan kokemuksia. Täysimittaisia MW:n merituulivoimalaitoksia ei ole missään vielä rakennettu. Paikoin, esim. Tanskassa, maalla sijaitsevat tuulivoimalaitosalueet alkavat olla vähissä. Potentiaali sijaitsee merellä. Tavoitteena on löytää alueita, joissa intressikonfliktit olisivat vähäisiä. Kaikkia ei voida kuitenkaan välttää. Ympäristöarvioinneissa on tutkittu erityisesti linnustoa (esim. Tanska, Hollanti, Englanti, USA), merenpohjan ekologiaa sekä maisemallisia vaikutuksia. Kymmenet sadat vuoristoon ja soliin sijoitetut tuulivoimalaitokset ovat mm. Kaliforniassa ja Espanjassa osoittautuneet riskitekijäksi päiväpetolinnuille. Maisemavaikutukset on koettu useissa maissa merkittäviksi (esim. Tanska, Englanti). Lintujen törmäykset Suurin osa tuulivoimalaitoksen vaikutusselvityksistä käsittelee juuri lintujen törmäyksiä myllyihin. Suurin törmäysriski esteisiin on linnuilla, joiden vartalo on suuri ja painava suhteessa siipien kokoon. Niiden lento on nopeaa, eivätkä ne aina ehdi väistää esteitä. Törmäysriskiin vaikuttavat tornin ja roottorin rakenne. Kevyet tukivaijeritornit aiheuttavat suuremman törmäysriskin kuin massiivisemmat sileät tornit. Myös roottoreiden pyörimisnopeus ja myllyn korkeus vaikuttavat törmäysriskiin. Suurin riski on pienillä nopeasti pyörivillä myllyillä. Tasaisesti pyörivä roottori aiheuttaa pienemmän riskin kuin nopeutta vaihteleva roottori. Törmäysriskiin tuulivoimalaitoksen kanssa vaikuttavat myös linnun ominaisuudet, siis sen koko, käyttäytyminen ja esteiden väistämiskyky. Bevangerin mukaan suurilla linnuilla on suurin riski törmätä tuulivoimalaitokseen. Eräissä muissa tutkimuksissa on pikkulintujen kuolleisuusriski osoittautunut vastaavasti suuremmaksi. Yöaktiivisten lintujen törmäysriskiä pidetään yleisesti suurempana kuin päiväaktiivisten. Lintujen kuolleisuus vaihtelee alueen vallitsevien olojen, vuodenajan, tuulimyllyjen määrän ja tyypin sekä lintujen määrän ja lajin mukaan. Seuraavaan on koottu eräistä tutkimuksista todettuja kuolleisuuslukuja eri tyyppisiltä sijoitusalueilta (huomattakoon, että aineistoon ei sisälly Kokkolan tyyppistä merituulivoimalaitosta): Satamassa 15 kuukauden aikana (9 myllyä) 19 myllyjen ta kia kuollutta (yhteensä yli 400 kuollutta) Maa-alueella vuoden aikana (268 myllyä) 97 myllyjen takia kuollutta (yhteensä 106 kuollutta) Rannikolla vuoden aikana (1-5 myllyä) 0-49 myllyjen takia kuollutta (yhteensä 0-61 kuollutta)

10 9 4.2 Merituulivoima Rannikolla vuoden aikana (yli 20 myllyä) 4-40 myllyjen takia kuollutta (yhteensä 2-76 kuollutta) Tasangolla (7 340 myllyä) 101 myllyjen takia kuollutta (yhteensä 183 kuollutta) Muuttolintujen parvet lentävät usein matalalla (alle 100 m) ja pitkin johdattelevia maastomuotoja kuten rantaviivaa. Täten niillä on riski törmätä juuri rantaviivan sijoitettuihin esteisiin, kuten tuulivoimaloihin. Yhdysvalloissa on julkaistu 2001 kokoomaselvitys tehdyistä tutkimuksista koskien lintujen törmäyksiä tuulivoimaloihin ja muihin ihmisen tekemiin rakennelmiin. Sen yhteenvedossa on seuraava Yhdysvaltoja koskeva arvio lintujen kuolemaan johtavista törmäyksistä ja syistä: Ajoneuvot: milj. lintutörmäystä vuodessa Rakennukset ja ikkunat: milj. törmäystä Voimalinjat: kymmeniä tuhansia 174 milj. törmäystä Telemastot: 4 50 milj. törmäystä Tuulivoimalat: törmäystä Koko liittovaltiota koskevissa luvuissa on luonnollisesti suuria epävarmuuksia, mutta ne antavat ilmiöille suuruusluokkaa. Mainittakoon, että Yhdysvalloissa on tuulivoimalaitosyksikköä (v loppuun mennessä). Lintutörmäyksiä tuulivoimaloihin tapahtuu Yhdysvalloissa keskimäärin n. 2 lintua/vuosi/tuulivoimalaitosyksikkö. Näistä päiväpetolintuja (kotkat, haukat) on tutkimusten mukaan 0,033 lintua/vuosi/tuulivoimalaitosyksikkö. Sijoitussuunnittelulla (mm. lintujen muuttoreittien ja tärkeiden esiintymisalueiden välttämisellä) on lukuja saatu pienennettyä. Suorat lintujen törmäykset tuulivoimalaan ovat vain yksi vaikutus. Muita vaikutuksia voi aiheutua mm. elinympäristön muutoksista sekä sähkönsiirtoratkaisuista (ilmajohdot, merikaapelit). Tanskassa Tunø Knobin merituulivoimalaitoksen alueella on tutkittu tuulivoimalaitoksen vaikutuksia ravintoa etsiviin tai lepääviin haahkoihin ja mustalintuihin. Tutkimus osoitti, että haahkamäärä pieneni tuulivoimalan asennuksen jälkeen sen läheisyydessä, vaikka kontrollialueella ja laajemmalla alueella lintumäärä kasvoi vastaavana aikana. Samoin haahkojen ravintoeläimen sinisimpukan kannat laskivat tuulivoimalaitoksen lähialueilla. Todellisuudessa haahkamäärän vähenemiseen oli syynä sinisimpukoiden häviäminen eikä itse tuulivoimalaitos. Sinisimpukoiden vähenemisen syytä ei tutkittu. Mustalintujen kannat laskivat sekä tutkimus- että kontrollialueella, kuten jo ennen tuulivoimalaitoksen rakentamistakin. Vähenemisen syy ei siis ollut tuulivoimalaitos. Mittavan tutkimuksen tuloksiin jäi kuitenkin epävarmuuksia, eikä

11 10 sen perusteella voida yleistää tutkimustuloksia koskemaan esim. kaikkia merija saaristolintuja. Myös Alankomaissa on tehty vastaavia tutkimuksia rannikolla sijaitsevan tuulivoimalaitoksen yhteydessä. Pesivien lintujen ei todettu häiriintyvän seuraavien lajien osalta: meriharakka, töyhtöhyyppä, mustapyrstökuiri ja punajalkaviklo. Vaikutuksia pitkäikäisiin ja paikkauskollisiin lintuihin tulisi tutkia pitkän seurannan avulla, jotta pysyvät vaikutukset tulisivat esille. Häiriintymistä ravinnon etsinnän ja lepäilyn yhteydessä havaittiin kymmenessä 13:sta tutkitusta lajista (heinäsorsa, tukkasotka, nokikana, meriharakka, kapustarinta, töyhtöhyyppä, isokuovi, kalalokki, harmaalokki ja kyyhkyset). Vain naurulokit, varikset ja kottaraiset eivät häiriintyneet tuulivoimalaitoksesta. Samanaikaisia tutkimuksia mahdollisista lintujen ravinnon määrän vaihteluista ei tehty, joten syyt lintujen häiriintymiseen jäivät osittain epäselviksi. Vastaavassa tutkimuksessa Ruotsissa ei havaittu muutoksia pesivien lintujen tiheydessä ennen tuulivoimalaitosta ja sen rakentamisen aikana. Toimintavaiheen tilannetta ei tutkittu. Gotlannissa tutkittiin myös rannikolla sijaitsevan tuulivoimalaitoksen vaikutuksia kahlaajalintuihin. Tuulivoimalaitoksen rakentamisen aikana muutosta pesivien kahlaajien tiheydessä ei havaittu verrattuna aiempaan tilanteeseen. Monet kahlaajat itse asiassa pesivät hyvin lähellä tuulivoimalaitosta (keskimääräinen etäisyys myllylle oli metriä lajista riippuen, minimietäisyys vastaavasti 0,7-40 metriä) eikä niiden selviytymistodennäköisyys pienentynyt. Tutkimus toteutettiin lyhytaikaisena, joten selviytymislukemat ovat epävarmoja. Tunø Knobissa tutkittiin myös merilintujen yöaikaista aktiivisuutta ja vaikutuksia siihen. Yöaktiivisuus oli suurimmillaan rauhallisina ja kirkkaina aamuina ja väheni lisääntyneen pimeyden, tuulen ja sumun myötä. Lentoaktiivisuus aivan tuulivoimalaitoksen lähellä oli alhaisempi kuin kauempana tuulivoimalaitoksesta. Vähentynyt lentoaktiivisuus katsottiin tuulivoimalaitoksen aiheuttamaksi. Haahkaparvien lähestyessä tuulivoimalaitosta, suurin osa parvista kiersi alueen eikä lentänyt sen läpi. Lähestymissuunnalla ei ollut merkitystä. Tulokset tästä tutkimuksesta olivat: 1) haahkat ja mustalinnut ovat aktiivisia myös yöllä, 2) haahkat välttävät tuulivoimalaitoksia aktiivisesti, 3) vaikutusalue voi ulottua aina metrin päähän tuulivoimalaitoksesta ja 4) tuulivoimalaitokset voivat toimia esteenä linnuille, jotka liikkuvat ravinnon etsintä- ja levähdysalueiden välillä. Tuulivoimalaitoksen suuruuden aiheuttamat mahdolliset muutokset vaikutuksiin 3) ja 4) eivät selvinneet tästä tutkimuksesta. Välillisiä vaikutuksia Vaikutukset kasvistoon Ei ole pystytty osoittamaan, että tuulivoimalla olisi merkittäviä vaikutuksia rannikon ja sisämaan kasvillisuuteen. Kasvit voivat häiriintyä paikallisesti tuulivoimalaitoksen, teiden ja kaapeloinnin rakennusvaiheessa. Kaapeloinnin

12 11 ja tienrakennuksen yhteydessä tehtävien ojitusten pelätään vaikuttavan kasvillisuuteen kosteusmuutosten myötä. Vesikasvien voidaan olettaa häiriintyvän rakennusvaiheessa lisääntyneen veneliikenteen, sameutumisen ja sedimentoitumisen vaikutuksesta. Merituulivoimalaitos keinotekoisena särkkänä Eliöstön ja myös merilinnuston kannalta eräs huomioitava muutos merituulivoimalaitoksen ja sen perustusten rakentamisesta on se, että rakennelma muodostaa uudenlaisen keinotekoisen särkän. Tällaisilla on huomattu olevan korkea biodiversiteetti, monipuolinen eliölajisto ja runsas perustuotanto, kuten luonnollisillakin särkillä. Esim. hylyt ja muut rakennelmat pohjassa ovat otollisia kalaston esiintymisalueita. Eräissä maissa on rakennettu keinotekoisia särkkiä pelkästään kalastuksen tarpeisiin, eniten Japanissa (7 300 kpl). Rakennelmiin on käytetty terästä, betonia, muovia ja teollisuusjätettä. Myös jo meressä sijaitsevat rakenteet, kuten öljynporauslauttojen perustukset, voivat toimia keinotekoisina särkkinä. Päätelmiä Merituulivoimalaitosten linnustovaikutukset on todettu tähänastisissa tutkimuksissa varsin vähäisiksi. Lintujen törmäämistä tuulivoimaloihin ei voi täysin estää. Sen sijaan suoraan mereen rakennettaessa elinympäristö- ja pesimäaluemuutokset ovat vähäisiä. Etäisyys rannasta on osoittautunut tärkeäksi vaikutustekijäksi: välitön rantavyöhyke on sekä pesivien että muuttavien ja alueella lepäilevien ja ruokailevien lintujen kannalta kaikkein tärkein. Rantavyöhyke koskee myös saaria ja luotoja. Olennaista arvioinnissa on se, vaikuttaako tuulivoimalaitoksen muodostama kokonaisuus paikka- tai aluekohtaisesti negatiivisesti jonkin lajin tai lajiryhmän kannan kehitykseen. Näin voimakkaasta vaikutuksesta ei toistaiseksi ole tutkimuksissa mitään viitteitä. Vaikutukset voivat olla suoria (törmäykset) ja epäsuoria (elinympäristön tai käyttäytymisen muutokset). Vaikuttavia asioita ovat mm. säätekijät, muuttoreitit, paikkalinnut ja muun tuulivoimalaitosinfrastruktuurin (voimalinjat, huollot ym.) vaikutukset.

13 12 5 ARVIO VAIKUTUKSISTA LINNUSTOON 5.1 Yleiset päätelmät Lintujen kuolleisuus ja kuolinsyyt Eri syistä aiheutuva lintujen kuolleisuus on suurta ja yleisesti sitä suurempaa mitä kooltaan pienemmästä ja toisaalta runsaslukuisemmasta lintulajista on kysymys. Tätä linnut kompensoivat voimakkaalla lisääntymisellä. Ravintoja sääolosuhteista johtuvat kannanvaihtelut voivat eräillä lajeilla olla hyvinkin suuria. Tyypillinen lintujen kuolinsyy on nälkiintyminen ja toinen merkittävä syy on petojen saaliiksi joutuminen. Nuorten, kokemattomien lintuyksilöiden kuolleisuus on yleensä osoittautunut suuremmaksi kuin vanhojen lintujen. Linnuilla on erinomainen näköaisti ja useat lintulajit ovat hyviä lentämään: lähtemään lentoon, laskeutumaan ja väistämään esteitä. Silti linnut aina silloin tällöin törmäävät kaikkiin ympäristöään selvästi korkeammalla oleviin odottamattomiin esineisiin kuten rakennuksiin (erityisesti läpi rakennuksen näkyviin ikkunoihin), voimajohtoihin ym. Myös tuulivoimaloihin kuolee lintuja. Tätä ei saada koskaan eliminoitua huomattavillakaan investoinneilla. Säätekijät ja valoisuus Valoisana aikana törmäystiheys on hyvin alhainen, eikä nouse paljoakaan valoisina, kirkkaina öinä. Öinen sumu tai tiheä sade lisää lintujen törmäysriskiä. Toisaalta linnut näkevät paremmin sameassa ilmassa kuin ihminen, koska niiden silmät ovat herkempiä spektrin punaiselle osalle. Lintujen muuton pysähdyttää varmasti rankkasade, tiheä sumu ja myrsky, jotka ovat voimalaitoksen havaitsemisen kannalta epäedullisimmat sääolot. Toisaalta myrskyilmalla tuulivoimalaitosten roottorit pysäytetään. Ongelmalajiryhmät Eräät lintulajiryhmät ovat osoittautuneet alttiiksi törmäyksille tuulivoimalaitoksiin. Tyypillinen tällainen ryhmä on päiväpetolinnut, jotka metsästävät tarkkailemalla maastoa tähystyspisteestä tai paikallaan lekuttaen / kaarrellen. Vuoristosolien reunoille sijoitetut tuulivoimalat ovat olleet ongelmallisimpia, koska nämä paikat houkuttavat esim. kotkia ylöspäin suuntautuvien ilmavirtausten takia. Ongelmat korostuvat alueilla, joissa petolintutiheys on ajoittain hyvin suuri (esim. muuttoaikaan). Muuttolinnut vs. paikkalinnut On epäselvää vähentääkö lintujen tottuminen tuulivoimaloihin törmäyksiä. Paikallisille lintukannoille epäsuorat vaikutukset voivat olla merkittävimpiä. Muuttolinnut lentävät matkalentoa yleensä korkeammalla kuin tuulivoimaloiden rakenteet. Muuttovietin ollessa voimakkaimmillaan linnut lentävät myös epäedullisen sään vallitessa, esim. vastatuuleen, ja tällöin ne voivat lentää hyvinkin lähellä maan- tai merenpintaa.

14 13 Rannikkoa seuraavien yömuuttajien käyttäytymistä suhteessa rannikolle ilmestyviin tuulivoimaloihin ei ole paljonkaan vielä tutkittu. Yömuuttajat ovat pääasiassa pikkulintuja, joiden kuolleisuus muutenkin on suuri. Tästä voidaan arvioida, että tuulimyllyjen vaikutus tällaisen lajin tai lajiryhmän kannan kehitykseen on vähäinen, ainakaan se ei ole olennaisen merkittävä. Kuva 5.1. Harmaalokki ja merilokki ovat kookkaimpia Kokkolan edustan lokkilintuja. Rakentamisen ja käytön muut (kuin törmäys-) vaikutukset Tuulimyllyn vaikutusalue linnustolle on useimmissa tutkimuksissa todettu olevan n metriä. Mitkä kaikki syyt aiheuttavat vaikutuksia ei ole täysin selvillä (esim. melu, liike, muut häiriötekijät). Mantereelle sijoitettuna infra-struktuuri (tiet, rakennusalueet) aiheuttaa usein suurempia häiriö-vaikutuksia habitaateille elinympäristömuutosten muodossa. Lintu-törmäyksiä on kuitenkin todettu enemmän rannikolla kuin sisämaassa. Rannat ovat monipuolinen biotooppi, jossa monet lintulajiryhmät ja lajit viihtyvät eri vuodenaikoina. Tuulivoimaloita ei saisi valaista öisin, koska huonossa säässä tämä kasvattaa oleellisesti öistä törmäysvaaraa (ns. majakkaefekti). Useissa ulkomaisissa tutkimuksissa on todettu, että ennakoinnilla, tutkimuksella ja huolellisella sijoitussuunnittelulla voidaan hyvin lintukonfliktit välttää. Myös tuulivoimaloiden rakenteilla ja muotoilulla voidaan estää esim. lintujen pesimistä tai lepäilyä tuulivoimalan tukirakenteissa, mikä voi lisätä törmäysriskiä. 5.2 Kokkolan merituulivoimalaitoksen vaikutukset Tehdystä Kokkolan edustan pesimä- ja lepäilijälinnuston selvityksestä voidaan tehdä mm. seuraavia huomiota: Santapankin alueella 1 ei ole lintuluotoja Alue 2 on yksi tärkeimmistä luotoalueista, eräällä luodolla mm. 500-päinen naurulokkiyhdyskunta, vaarantunut selkälokki: kolmella luodolla yli 30 paria kullakin, 7 räyskäluotoa Kokkolan edustan merialuetta voidaan luonnehtia hyväksi lintujen pesimä- ja levähdysalueeksi Levähtelijöiden kannalta tärkeimpiä alueita ovat suojaiset saaret lähinnä alueen länsiosissa sekä Trullevin ranta ja edusta. Poroluodon eteläpuolella oleva vertailualue on myös tärkeä Merikotkia todettiin 4 yksilöä Pilkkasiipi pesii alueella, samoin riskilä Syksyllä todettiin Kokkolan oloissa poikkeuksellista arktisten hanhien muuttoa (itätuuli painoi ne länteen, jolloin havaittiin mm. yhtenä päivän hanhea muuttomatkalla)

15 14 Tutkituilta sijoitusalueilta tavattiin yleisten ja runsaslukuisten saaristolintulajien lisäksi muutamia uhanalaisiksi luokiteltuja pesimälajeja. Näitä ovat valtakunnallisessa uhanalaisluokituksessa vaarantuneiksi luokitellut räyskä, selkä- ja naurulokki sekä silmälläpidettäviksi luokiteltu kaakkuri. Verrattaessa Kokkolan saariston selvitysalueiden pesimälintukantoja Uudenkaarlepyyn ja Kalajoen väliseltä rannikkoalueelta ilmoitettuihin parimääräarvioihin, voidaan todeta alueen olevan merkittävä pesimäalue myös ainakin merihanhelle, haahkalle, karikukolle, riskilälle, harmaa- ja selkälokille, räyskälle ja merikihulle. Myös monien muiden lintulajien osalta selvitysalue on vähintäänkin maakunnallisesti merkittävä. Kuva 5.1. Harmaalokki ja merilokki ovat kookkaimpia Kokkolan edustan lokkilintuja. Saaristolinnuston tärkeimmät pesimäalueet sijaitsevat puuttomilla luodoilla. Niillä pesimälintutiheydet ja lajimäärä ovat luotojen kokoon nähden suuria. Myös muutamien suurimpien saarten (Tankar ja Trullögrundin pohjoispää) avoimet kallioalueet ovat linnustolle tärkeitä. Vähemmän merkittäviä linnuston kannalta ovat suuret metsäiset saaret, joilla varsinainen rantavyöhyke on usein kapea. Suunnitelluista tuulivoimalaitoksen sijoitusalueista osa-alueet 1 ja 3 ovat pesimälinnuston kannalta arvokkaimmat.

16 15 6 PÄÄTELMÄT Selvityksessä on tarkasteltu vaikutustekijöitä, mm. lintujen kuolleisuus ja kuolinsyyt, säätekijät ja valoisuus, ongelmalajiryhmät, muuttolinnut ja paikkalinnut sekä rakentamisen ja käytön muut (kuin törmäys-) vaikutukset. Yksittäisen tuulimyllyn linnustovaikutusalue on useimmissa tutkimuksissa määritetty n metriksi. Merelle rakennettaessa pysyvät elinympäristömuutokset linnuston kannalta ovat pienemmät kuin maalle rakennettaessa. Mantereen rantaviiva sekä saaret ja luodot ovat lintujen suosimia alueita: näille sijoitettuna tuulivoimalaitoksen linnustovaikutukset ovat suurimmat. Kokkolan edustan merialueen pesimälinnusto on sen tärkein linnustollinen arvo. Alueella esiintyy yleisiä ja runsaslukuisia lintuja sekä muutamia uhanalaisia pesimälajeja. Tärkeimmät alueet ovat puuttomat luodot ja suurimpien saarten avokallioalueet. Vähemmän tärkeitä merilintujen kannalta ovat avonainen merialue ja toisaalta metsäiset saaret. Linnuston kannalta suunnitelluista merituulivoimalaitoksen sijoitusalueista tärkeimmät ovat: 1) Tankar Djupören, 2) Munakari Poroluoto ja 4) Santapankin laajennus Trullevin edustalle. Vähemmän merkityksellisiä ovat: 2) Santapankki ja 5) Santapankin alueen laajennus pohjoiseen. Lintujen törmäyksistä tuulivoimaloihin voidaan todeta seuraavaa: Tuulivoimalaitos on este lentäville eliöille Linnut ja mm. lepakot törmäävät tuulivoimalaitoksiin Tornin ja roottorien rakenne vaikuttavat törmäysriskiin Tornin ja roottoreiden valaistus lisää törmäysriskiä Useimmat törmäykset sattuvat utuisina ja pilvisinä päivinä Törmäysriski riippuu myös linnusta (koko, paino, käyttäytyminen sekä kyky havaita ja väistää esteitä) Lintujen törmäyksiä tuulivoimalaitoksiin ei voida siten koskaan täysin välttää. Voidaan kuitenkin olettaa, että sijoitusalueilla 2 ja 5 törmäyksiä tapahtuu lähinnä muuttoaikaan. Sen sijaan sijoitusalueilla 1, 3 ja 4 törmäyksiä tapahtuu myös pesimäaikaan. Odotettu törmäysten määrä on kuitenkin varsin vähäinen. Manneralueilla lintutörmäyksiä on tehtyjen kansainvälisten tutkimusten perusteella todettu keskimäärin 2,19 lintua/mylly vuodessa. Tämän perusteella arvioiden Kokkolan sijoitusalueiden 67 myllyä aiheuttaisivat arvioilta 147 lintukuolemaa törmäysten takia vuodessa. Koska osa myllyistä sijaitsee kaukana lintujen pesimäluodoista ja esiintymisalueista, voidaan olettaa, että em. laskelma on yliarvio. Joka tapauksessa joitakin kymmeniä lintuja vuodessa tulee myllyihin törmäämään, mikäli kaikki yksiköt rakennetaan.

17 16 Todennäköisimpiä törmäämään ovat alueella runsaslukuisena esiintyvät, isohkot, kömpelöt linnut. Epätodennäköisintä on, että harvinaiset lajit törmäävät. Poikkeussääoloissa voivat lintuparvet muuttoaikana ajautua merelle, mikä lisää törmäysriskiä etenkin heikon näkyvyyden vallitessa. Kokkolan edustan arvokkaista lintulajeista lokit, tiirat ja kihut ovat hyviä lentäjiä ja pystyvät taitavasti väistämään liikkumattomia ja myös liikkuvia esineitä. Lajien ravinnonhankintatapa edellyttää erinomaista lentotaitoa ja nopeata suunnanvaihtokykyä. Törmäysriski voidaan arvioida suurimmaksi isoilla lajeilla kuten joutsen (todettiin 1 pesivä pari), merikotka (4 yksilöä) ja suurikokoisimmat vesilinnut (lähinnä hanhet, joita eniten esiintyy muuttoaikaan, kuten myös joutsenia). Kokkolan rannikon kautta ei kulje linnuston päämuuttoreittejä. Rannikko on kuitenkin aina tärkeä lintuja johdattava linja. Myllyjen sijoitus merelle on linnuston kannalta parempi kuin rantaviivaan tai luodoille/saarille. Epävarmuutta linnustovaikutusten arviointiin tuo vuosittainen vaihtelu lintukannoissa ja esiintymisessä ja toisaalta se, että on olemassa vain vähän tutkimustietoa merituulivoimalaitosten vaikutuksesta saaristolinnustoon. Hankkeeseen liittyvien voimalinjojen eläimistövaikutukset on arvioitava erikseen.

18 17 7 LÄHTEET Cererols, N., Martínez, A., & Ferrer, M Bird impact study on the 10 MW wind farms of La Peña (Tarifa). European Union Wind Energy Conference, May 1996, Göteborg, Sweden. P Clausager, I. & Nøhr, H Vindmøllers indvirkning på fugle. Status over viden. Danmarks Miljøundersøgelser. 51 s. Fåglig rapport fra DMU, nr Clausager, I. & Nøhr, H Impact of wind turbines on birds an overview of European and American experience. European Union Wind Energy Conference, May 1996, Göteborg, Sweden. P Guillemette, M., Larsen, J. K. & Clausager, I Impact assessment of an off-shore wind park on sea ducks. National Environmental Research Institute, Denmark. 61 pp. NERI Technical Report No Guillemette, M., Larsen, J. K. & Clausager, I Assessing the impact of the Tunø Knob wind park on sea duck: the influence of food resources. National Environmental Research Institute, Denmark. 21 pp. NERI Technical Report No Ihde, S. & Vauk-Hentzelt, E. (toim.) Vogelschutz und Windenergie Konflikte, Lösungsmöglichkeiten und Visionen. Bundesverband WindEnergie e.v. Keski-Pohjanmaan Lintutieteellinen Yhdistys ry Kokkolan edustan merituulivoima-alueen pesimä- ja lepäilijälinnuston selvitys. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994), laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttami-sesta (267/1999) ja asetus ympäristövaikutusten arviointi-menet-telystä (268/1999). Luonnonsuojelulaki (1096/1997) ja asetus (160/1997). Natura 2000 alueiden suojelu ja käyttö, Luontodirektiivin 92/43/ETY 6 artiklan säännökset. Euroopan komissio. (PDF-versio: comm/environment/nature/legis.htm). Permitting of Wind Energy Facilities. A Handbook Prepared by the NWCC Siting Subcommittee. National Wind Coordinating Committee. 72 pp. Proceedings of National Avian-Wind Power Planning Meeting, Denver, Colorado, July Proceedings of National Avian-Wind Power Planning Meeting II, Palm Springs, California, September Similä, J Luonnonsuojelulaki. Helsinki.

19 18 Still, D., Painter, S., Lawrence, S., Little, B. & Thomas, M Blyth Harbour wind farms and birds. European Wind Energy Conference, Oct. 1997, Dublin Castle, Ireland. P Studying Wind Energy/Bird Interactions: A Guidance Document. Metrics and methods for determining or monitoring potential impacts on birds at existing and proposed wind energy sites. Prepared for the Avian Subcommittee and NWCC. Valtioneuvoston päätökset ja Suomen ehdotuksesta EU:n Natura 2000 verkostoon liitettävistä alueista. Vesilaki (264/1961) ja asetus (282/1962). Vindkraft till havs en litteraturstudie av påverkan på djur och växter Svenska naturvårdsverket. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P Muuttuva pesimälinnusto. Otava.

20