TT eläinlääkärineuvonta Loppuraportti EnviroVet

Transkriptio

1 TT eläinlääkärineuvonta Loppuraportti EnviroVet ELT Outi Lepistö ELL Katri Halinen-Elemo ELL Virve Korhonen

2 Sisällys 1. Tavoitteet Toteutus Yhteenveto ja menetelmän arviointi Johtopäätökset ja suositukset

3 1. Tavoitteet Turkistila 2020-hankkeen neuvontakäynnit toteutettiin samoille turkistiloille kuin hankkeen arviointikäynnit oli tehty vuosien aikana. Neuvontakäynnit toteuttivat TT2020 neuvojat ja EnviroVetin eläinlääkärit yhdessä siten, että neuvontakäynnillä oli läsnä samanaikaisesti sekä TT2020 neuvoja että EnviroVetin eläinlääkärineuvoja. Neuvontakäynnillä eläinlääkärineuvojien pääasiallinen tehtävä oli selittää Hyvä terveys-osion sisältö turkistilan edustajalle ja neuvoa tarvittaessa, kuinka mahdollisia terveyteen liittyviä ongelmia voidaan ratkaista. Eläinlääkärineuvojat kommentoivat neuvontakäynnin aikana myös muita esille tulevia TT2020 arviointiin liittyviä asioita. Päätavoitteena oli tuoda neuvontakäynteihin mittaristoon perustuvan arvioinnin lisäksi syventävä, eläinlääketieteelliseen arvioon perustuva näkökulma ja eläinlääkäreiden eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä asiantuntemus. EnviroVet kiittää mahdollisuudesta olla mukana kehittämässä tärkeää eläinten terveyden ja hyvinvoinnin arvioinnin käytännön sovellutusta turkiseläimille. 2

4 2. Toteutus Neuvontakäyntejä tehtiin kaikkiaan 96 tilalle. Osalla näistä tiloista oli arvioitu vain yksi tuotantomuoto (ketut tai minkki), osalla kaksi tuotantomuotoa. Kun yhtä tuotantomuotoa koskeva neuvonta lasketaan yhdeksi neuvontakäynniksi, käyntejä oli yhteensä 119. Neuvontakäynnit tehtiin Eläinlääkäreittäin neuvontakäynnit jakautuivat seuraavasti: Taulukko 1. TT 2020 eläinlääkärineuvonnat Eläinlääkäri Aika Tilojen lkm Eläinlajit Katri Halinen- Elemo Johanna Sillanpää Virve Korhonen minkki kettu 29 minkki kettu 22 minkki kettu Katri Halinen-Elemo toimi vastuueläinlääkärinä. Outi Lepistö vastasi hankkeen hallinnoinnista ja raportoinnista. Lisäksi varahenkilönä toimi eläinlääkäri Elina Viitasaari, joka osallistui myös koulutuspäivään. Pääsääntöisesti käyntejä tehtiin päivässä 1-2, joissain tapauksissa kolme. Käynnit kestivät keskimäärin 1-3 tuntia. Neuvontakäynneillä käytiin läpi kunkin tilan WelFur-protokollan mittareiden tulokset Turkistila hankeen painamaa raporttia apuna käyttäen. Tarhaajat olivat saaneet raportin jo etukäteen postitse. Neuvontakäynnin aikana tarhaajilla oli mahdollisuus kysyä tai kommentoida heidän mieleensä nousseita asioita. Mikäli tuloksissa oli joitakin epäselvyyksiä, ne tarkastettiin joko heti tarhalla tai neuvontakäynnin jälkeen arvioijien täyttämistä tiedonkeruulomakkeista. Eläinlääkärineuvonnan osalta hanke onnistui hyvin ja käynnit saatiin toteutettua alkuperäisessä aikataulussa. Suurin osa käynneistä pystyttiin toteuttamaan ilman, että neuvontakäynti pitkittyi tai hankaloitui. Muutamalla käynnillä aikataulu pitkittyi tarhaajan aikataulumuutosten takia. Neljä 3

5 käyntiä toteutettiin niin, että eläinlääkäri ei ollut mukana aikataulujen yhteensovittamisen hankaluuksista johtuen. Joissain tapauksissa neuvoja ja eläinlääkäri sopivat lyhyen ennakkotapaamisen ennen käyntiä. Keskustelua on myös käyty tuloksista vielä jälkikäteen. 4

6 3. Yhteenveto ja menetelmän arviointi 3.1. WelFur-menetelmän arviointi I WelFur-menetelmän soveltuvuus turkiseläinten hyvinvoinnin arviointiin ja terveydenhuoltotyöhön WelFur-menetelmät vaikuttavat tässä vaiheessa hyviltä ja soveltuvilta turkiseläinten hyvinvoinnin arviointiin ja osittain myös terveydenhuoltotyöhön. Pelkkä arviointi ja siitä saatava arvosana ei kuitenkaan vielä paranna eläinten hyvinvointia vaan esiin nousseita asioita tulisi käydä tarhaajan ja jonkun eläinten terveyden- ja hyvinvoinnin asiantuntijan (eläinlääkärin) kanssa läpi. Aktiiviset tarhaajat varmasti saavat arvioinnista ideoita ja motivaatiota korjausten toteuttamiseksi. Kuitenkin jos tarhaajalla ei ole halua puuttua epäkohtiin, hän ei niihin puutu, vaikka ne tuotaisiin hänen tietoonsa. Tärkeää on, että mittaristoja vielä kehitellään ja testataan, tulosten toistettavuus ja uskottavuus arvioidaan, sekä lisäksi arvioijien tulkinnat yhtenäistetään niin, ettei samoista olosuhteista saada ristiriitaisia ja toisistaan poikkeavia tuloksia kuten ensimmäisellä arviointikierroksella on saatu. II Menetelmän arviointi suhteessa WQ-menetelmään ja muuhun tuotantoeläinsektoriin WelFur-menetelmät on kehitetty hyvin pitkälti Welfare Quality -periaatteita ja ajatusmalleja noudattaen, vastaavasti kuin nauta-, sika- ja siipikarjawq -protokollat. Työ on ilmeisesti tehty tarkasti ja järjestelmällisesti, samalla WQ-asiantuntijoita kuunnellen, mutta kuitenkin turkiseläinten erityispiirteet huomioon ottaen. Lopputulos tässä vaiheessa näyttää hyvältä; kuitenkin joitakin muutoksia ja korjauksia protokolliin on välttämätöntä vielä tehdä. III Mittariston objektiivisuuden arviointi osana hyvinvoinnin arviointia ja tutkimusta Mittaristot vaikuttavat yleisesti ottaen objektiivisilta. Tarkoituksena on ollut kehittää yleiseurooppalaiset mittarit, jotta vertailuja voidaan tulevaisuudessa tehdä myös eri tuottajamaiden kesken. Juuri tässä kohdin ilmeneekin kehitettyjen mittaristojen hankaluus, ja jopa käytännön heikkous. Arvioinnit myös ovat ihmisten suorittamia ja ihmiset ovat aina erilaisia ja katsovat asioita erilailla, vaikka ovatkin kaikki saaneet saman koulutuksen arviointeihin. Tämä oli havaittavissa 5

7 neuvontakäyntejä tehdessä. Arvioijia on auditoitava säännöllisesti, jotta kaikilla pysyisi jokseenkin sama skaala. Kettuprotokolla on pääosin kehitelty Suomessa, ja ehkä juuri siksi se tuntuu soveltuvan suomalaisiin tuotanto-olosuhteisiin hyvin. Muutama korjaus kuitenkin ehdotetaan, ks. kohta V Suositukset korjauksiksi kettu- ja minkkiprotokollassa. Minkkiprotokolla on kehitelty pääosin Tanskassa, ja tästä johtuneekin, että se soveltuu ilmeisesti hyvin sikäläisiin tuotanto-olosuhteisiin, mutta on varsin ristiriitainen eräiltä osin Suomen olosuhteissa toteutettavaksi. Tilakäynneillä tuli vastaan monia kysymyksiä ja aiheellista kritiikkiä tiettyjen mittareiden kohdalla. Suomalaiset tarhaajat kokevat osan ajatusmalleista ja kehitetyistä mittareista Suomen tuotantotapoja syrjiviksi siten, että täällä saadaan virheellisiä negatiivisia tuloksia arviointikriteereiden pohjalta, vaikka eläinten hyvinvointi ei todellisuudessa olekaan kärsinyt. Minkkiprotokolla tulee vaatimaan vielä paljon keskustelua ennen kuin sitä voidaan Suomessa käyttää ja toteuttaa. Kumpikaan protokolla/mittaristo ei vaikuta liian väljältä tai helposti läpäistävältä siten, että hyvä tulos olisi saatavissa liian kevyin perustein tai ilman panostusta hyvinvointiasioihin. Tässä mielessä mittaristot vaikuttavat puolueettomilta eläinten hyvinvoinnin arviointiin ja tutkimukseen käytettynä. IV Arviointien toteuttaminen osana kunnaneläinlääkärin tai terveydenhuoltoeläinlääkärin työtä Hieman epäselväksi jäi, miten WelFur-menetelmää tullaan käyttämään. Ilmeisesti menetelmä saatetaan liittää esim. sertifioinnin yhteyteen, jolloin siitä ei tulisi terveydenhuoltotyön työkalua. Muilla tuotantoeläimillä WQ on nimenomaan terveydenhuoltotyön pohjana, joten Turevankin olisi hyvä ottaa WelFurista osia terveydenhuoltokäyntien lomakkeisiin (jotka tosin on taidettu jo tehdä). Koska yhden arviointikäynnin kesto tilaa kohden on noin yksi työpäivä, WelFur-menetelmä on liian raskas (kuten muillakin tuotantoeläimillä) toteutettavaksi kokonaisuudessaan esim. osana kunnaneläinlääkärin terveydenhuoltotyötä. Terveydenhuoltotyöstä erillään suoritettuna arviointina eläinten hyvinvoinnin parantaminen jää kuitenkin tarhaajan omalle vastuulle. Arviointimenetelmän kaventaminen ja mittareiden määrän vähentäminen taas rajoittaisi ratkaisevasti hyvinvointikartoituksen luotettavuutta. Tämä ongelma on havaittu myös muilla tuotantoeläimillä Welfare Quality-arviointien toteutuksessa. Ilmeisesti näistä syistä johtuen WelFur-arvioinnit tiloilla pitäisi toteuttaa muun asiaan koulutetun henkilöstön voimin, ei niinkään eläinlääkäreiden. 6

8 V Kehittämiskohteet ja huomiot kettu- ja minkkiprotokollassa Kettuprotokolla - Kertooko hyvä kuntoluokka ketuilla kylläisyydestä? Turkinpurennan yleisyys talviaikaan voi muiden tekijöiden lisäksi johtua pienestä rehuannoksesta, jolloin eläimet kyllä saavat riittävän kalorimäärän pysyäkseen hyvässä kuntoluokassa, mutta ne eivät ole kylläisiä. - Ei mahdollisuutta tarkkailla ympäristöä -mittari on hieman turha, koska ketut elävät melko standardiolosuhteissa ja oikeastaan vain päätyhäkeissä olevat eläimet saavat tästä merkinnän. - Luonnetesti-mittari ketuilla; tuloksiin vaikuttaa varmasti suuresti se mihin aikaan testi suoritetaan suhteessa ruokintaan. Juuri syönyt eläin ei välttämättä tule tutkimaan tikkua. Aggressiivisten testaamiseen testi varmaankin sopii, mutta muut luokat eivät oikein kerro mitään eläimen luonteesta. - Lämpömukavuus, Suojaaminen äärimmäisiltä sääoloilta Kuva 13. Mahdollisuus suojautua kuumuudelta, Jakso 3 ( ) Suomessa tuona ajankohtana suojautuminen suoralta auringonvalolta ja myös kuumuudelta on hyvin teoreettinen ongelma, ja käytännössä sillä ei ole merkitystä (ainakaan negatiivista) eläinten hyvinvoinnin kannalta. Täällä aurinko paistaa loka-marraskuussa hyvin matalla (jos ollenkaan), ja eläimet pikemminkin hakeutuvat auringonvaloon lämmitelläkseen kuin välttävät sitä. Suomessa tällä mittarilla saadaan turhia negatiivisia tuloksia, jotka heikentävät suomalaisten asemaa vertailussa, vaikka hyvinvoinnin heikentymistä todellisuudessa ei tapahtuisikaan. Tämä mittari on syytä jättää Suomen arvioinneista pois. - Ei sairauksia, Ripuli Kuvat 32, 33, 34 ja 35. Eläinlääkärin näkökulmasta ripuli on todellinen sairaus, joka vaatii toimenpiteitä ja hoitoa. Jos ripulieläintä ei hoideta, eläin kuihtuu, kuivuu ja heikkenee nopeasti, jopa kuolee. Kettuprotokollassa käytetty termi ripuli on aivan liian voimakas sana käytettäväksi todellisuudessa arvioidun löysän ulosteen nimikkeenä. Lisäksi löysä uloste arvioitiin häkin alta tai häkistä, ei välttämättä suoraan eläimestä, jolloin virhetulkintamahdollisuuksien määrä vielä lisääntyi. Kuvissa nähtävät määrät ovatkin varsin korkeita, jos ajatellaan todellista ripulia. Esimerkiksi kuvassa 35. Ripuli (J3, huomioitu häkin eläinmäärä): joillakin tiloilla ripuloivien eläinten määrä jopa 40% otoksesta! Tällaisessa tapauksessa olisi kyse vakavasta ongelmasta - juuri ennen nahkontaa - ja paljon turkiksia menisi pilalle. Jos ripuli/löysä vatsa -nimikkeitä halutaan käyttää kettujen kohdalla, on syytä jakaa tämä kriteeri kahteen osaan => arvioidaan erikseen ripuli -tapaukset, ja erikseen löysä uloste -tapaukset. Ripuli tulisi havaita eläinkohtaisesti esim. ulostamistilannetta 7

9 seuraten, tai eläimen kehosta ja ulosteen koostumuksen sekä värin muutoksista. Löysä uloste taas on useimmiten elimistön normaali reaktio joko liian suureen ja/tai nopeasti syötyyn rehumäärään, tai rehun sopimattomaan koostumukseen liittyen. Arvioijat tulee ohjeistaa paremmin myös likaisten kettujen (huomioidaanko ruokalappu vai ei) ja virtsatietulehdusten arviointiin. Luultavasti kesäisin on usein ollut kyse kohtutulehduksesta eikä virtsatietulehduksesta. Ihovauriot ja muut kehon vammat -mittari ketuilla vaatii myös tarkennusta tulkinnoissa; vaurio ei voi olla lievä, jos esim. jalka puuttuu (vaikka olisi jo parantunut). Kolmijalkainen eläin tulisi liitonkin ohjeiden mukaan aina lopettaa, joten tällöin ei voida puhua lievästä vammasta. Minkkiprotokolla - Minkeilläkin kuntoluokituksen voisi rajata vain kolmeen ryhmään, jolloin tulosten lukeminen olisi selkeämpää - Luokkasummia on vaikea käsittää minkkien ihovaurioissa ja turkinpurennassa; voisi olla kuten ketuilla eli lievä, merkittävä ja vakava. - Minkeilläkin olisi hyvä olla lopetettujen osuus kuolleisuudesta - Tarhaajat kritisoivat mittareita, joissa lainsäädännön noudattaminen ei vielä välttämättä tuo parasta tulosta. Tämän ei kuitenkaan pitäisi ongelma, sillä tarkoitushan on nimenomaan parantaa eläinten hyvinvointia, ei vain noudattaa lakia. - Lämpömukavuus, Suojaaminen äärimmäisiltä sääoloilta, Pesäkopin materiaali ja kuivikkeen määrä Kokonaisuus koskien eläinten ympäristön lämmönsäätelyä ja toisaalta suojaa kylmyyttä vastaan vaikuttaa sekavalta ja hankalalta hahmottaa. Tuulen osuutta mittaristossa tunnutaan korostavan, joten mieleen tulee väkisinkin Tanskan ilmasto- ja tuuliolosuhteet. Ovatko ne verrattavissa Suomen sääoloihin ja tuulisuuteen? Minkkiprotokollassa toki oli huomioitu erilaiset lämpötilavyöhykkeet Euroopassa, mutta silti tuulen merkitys vaikuttaa ylipainotetulta Suomen metsäisiin seutuihin verrattuna. Pellolla sijaitsevilla turkistarhoilla tuuli kuitenkin lienee ongelma täälläkin, siitä puhuimme myös tarhaajien kanssa useasti. Lisäksi tuulensuojan arviointi oli ilmeisen epäyhtenäistä eri arvioijien välillä, ts. arviointi hyvin subjektiivista, ja vaikeata toteuttaa tasapuolisesti. Oma ongelmansa muodostuu pesäkoppien materiaalien arvottamisesta ja varsinkin vanerin huonosta eristyskyvystä. Tällä arviointimittarilla suuri osa Suomen minkkitarhoista saa surkean tuloksen hyvinvointiarvioinnissa: pesäkopin eristyskyky huono tai ei 8

10 pesäkoppia. Tulokset näyttävät nyt siltä, että puolella suomalaisista tiloista ei ole pesäkoppia. Tällaisten tulosten julkaiseminen saattaa suomalaiset minkkitarhat tarpeettoman huonoon valoon. Eläinten lämpömukavuus muodostuu kuitenkin(sään lisäksi) monen tekijän yhteisvaikutuksesta: pesäkopin materiaalista, koosta ja sen seinien paksuudesta, kopissa olevan kuivikkeen määrästä ja laadusta, pesän ilmanvaihtoa rajoittavista katteista ja oviaukon tuulensuojasta, ym. ym. Nämä eri kuvissa ilmoitetut tulokset pitäisi pystyä järkevästi yhdistämään niin, että eri tekijöiden yhteinen lämpövaikutus saataisiin arvotettua sen todellisen hyvinvointivaikutuksen mukaisiin luokkiin. Nyt on täysin epäselvää, miten näitä erillisiä mittauksia ja tuloksia tullaan käyttämään hyvinvoinnin tason määrittämisessä kunkin tilan kohdalla. Auringolta suojaaminen -mittari on myös irrelevantti syksyllä, koska Suomessa ei lämpötila nouse yli 30 asteen syksyisin. Pesäkopin tuuleta suojaaminen -mittari ei myöskään ole tarpeellista/käytännöllistä kesällä, jolloin on parempi nähdä pesäkoppiin. - Liikkumisen helppous, Käytettävissä oleva häkin korkeus ja pinta-ala Vaikka WelFur-protokollassa ei varsinaisesti arvioidakaan lainsäädännön toteutumista eläinten ympäristöoloissa, on muistettava, että arviointi toteutetaan käytännön ympäristössä, jossa myös lainsäädännön vaatimukset on huomioitu. Tästä syystä myös pinta-alan ja korkeuden arvioinnissa on tulosluokat rajattava niin, että lainsäädännön sanelemat raja-arvot huomioidaan. Suomessa minkkihäkin hyväksytty korkeus on vähintään 45cm. Vaikka protokollan tulosluokat määritellään hyvinvointitutkimuksiin ja vaikutuksiin perustuen, on luokkaraja laitettava lainsäädännön määrittelemän hyväksytyn ja ei-hyväksytyn mitan mukaan. Raja arvosanojen 0 ja 1 välillä tulisikin olla mittausarvossa 45cm, eikä arvossa 40cm niin kuin se nyt on. Keskimmäiseen luokkaan mahtuu nyt sekä laillinen että laiton häkki. Luokkien tulisi perustua Suomen ja EU-lainsäädännön vaatimuksiin eli luokat olisivat suurempi kuin asetus vaatii, asetuksen mukainen ja pienempi kuin asetuksen vaatimus. Myös pinta-ala -mittarissa vain yksi luokka on laillinen. Luokittelu voisi olla samanlainen kuin ketuille eli minimivaatimuksia suurempi häkki, asetuksen mukainen häkki ja asetuksen minimivaatimuksia pienempi häkki. 9

11 4. Johtopäätökset ja suositukset Hankkeen ehdoton vahvuus oli se, että tarhaajat saivat käsityksen omasta tilanteestaan verrattuna muihin tarhoihin. Aktiiviset tarhaajat olivat jo ennen tätä hankettakin tietoisia siitä miten heillä menee, mutta joillain oli todennäköisesti tullut ns. tarhasokeus eli omiin heikkouksiin on totuttu niin, ettei niitä oltu osattu pitää heikkouksina tai ongelmakohtina. Erityisesti minkki-protokollaa on kuitenkin kehitettävä paremmin Suomen olosuhteisiin sopivaksi ennen WelFurin laajamittaisempaa käyttöönottoa. Neuvojat ja eläinlääkärit olisi pitänyt kouluttaa laajemmin ennen neuvontakäyntejä, jotta käynneillä olisi ollut paremmat mahdollisuudet perustella tarhaajille, miksi mitäkin on mitattu ja mitä tuloksista voidaan päätellä. Arvioijien/neuvojien riittävä koulutus ja ohjeistus sekä käytännön työn auditointi on jatkossa välttämätöntä riittävän yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi arviointeihin. Tarhaajia tulee myös opastaa ennen WelFurin käyttöönottoa siitä, millä toimilla saa parhaat pisteet, jotta he voivat ryhtyä käytännön toimenpiteisiin, kuten laittaa hopeaketuille tuulensuojia häkkeihin ja asentaa hyllyn optimaaliselle korkeudelle. Lisäksi heidän tietoisuuttaan tulee lisätä siitä, mihin näiden parhaiden luokkien kriteerit perustuvat. Esille nousseet koulutus- ja kehittämistarpeet tiloilla erityisesti eläinten hyvinvoinnin ja terveydenhuollon kannalta - Tuottajille koulutusta antibioottien oikeasta käytöstä ja käytön rajoitteista. Miksi antibiootteja ei voi käyttää varmuuden vuoksi? - Tuottajille koulutusta myös eläinlääketieteellisissä asioissa (tarhaajilla hyvin vaihtelevat tiedot tavallisistakin sairauksista, niiden syistä ja hoidosta). - Ohjeistusta kipulääkkeen käytön lisäämiseen tiloilla (esim. penikoinnin jälkeen ja sairaille) - Monet turkisalan ongelmista johtuvat isojen nahkojen suosimisesta ja sitä myötä yliruokinnasta. Tähän pitäisi saada muutos. Myös tilalliset haluaisivat työskennellä mieluummin pienempien eläinten kanssa (isoja mm. vaikea nostaa, mikä on työterveydenkin kannalta ongelma). - Kattavan terveydenhuoltojärjestelmän kehittäminen. Vaikka tuottajat pääsääntöisesti hallitsevatkin hyvin oman tuotannonalansa, monissa asioissa tiloilla vallitsee yhä virheellisiä uskomuksia ja käsityksiä, joiden korjaamiseen ja oikaisemiseen tarvitaan pitkäjänteistä ja organisoitua yhteistyötä. Luottamuksellinen ja ammatillisesti pätevä neuvonta, ohjaus ja tuki 10

12 niin eläinlääketieteellisissä kuin muissakin turkiseläinten pidon asioissa auttaa tilallista hoitamaan tilaansa kokonaisuudessaan parhaalla mahdollisella tavalla ja samalla voidaan tarpeen mukaan kerätä tietoja koko elinkeinon kehittämiseksi. Tureva ja sen myötä kahdesti vuodessa tehtävä terveydenhuoltokäynti kaikille tiloille on turkisalalle enemmän kuin tarpeen. - Turkiseläinten maahantuontiin liittyvä neuvonta ja valvonta. Naudan, sian ja siipikarjan kohdalla on pahimmilta tautien maahantuonnilta toistaiseksi vältytty neuvonnan, koulutuksen, ja sovittujen tuontivaatimusten noudattamisen avulla. Suositellaan vastaavan järjestelmän kehittämistä. - Rehun laadun parantaminen ja valvonta rehuketjun kaikissa vaiheissa. Tuottajien koulutus myös omien ruokintavaihtoehtojen kehittämisessä ja käytössä. - Tarhaajat tarvitsisivat enemmän eläinlääkäreiden apua ja neuvontaa. Osalla on jopa ongelmia saada eläinlääkäriä tarhalle. Eläinlääkäreille tulisi lisätä koulutusta alasta ja kannustaa heitä menemään turkistiloille nykyistä enemmän. Tarhaajat ovat nykyisin yksin huolestuttavan paljon vartijoina! - Eläinlääkäreille suunnattu koulutus voisi koostua lyhyistä turkiseläinten perussairauksiin ja lääkitykseen, olosuhteisiin sekä terveydenhuoltoon liittyvistä luennoista (max 1 työpäivä). Tutkimusideoita/tarpeita: - Turkiseläimille sopiva kipulääke ja sen annos - Hyllyn kehittäminen eläimille turvallisemmaksi - Kettujen liikkumisvaikeuksien syyt - Etujalkojen taipuneisuuden merkitys eläinten hyvinvoinnille - Rehun hygieenisen laadun parantaminen - Tuotantovaihekohtainen ruokinta - Hyvinvointiongelmasta kertovan turkinpurennan ja stereotypioiden vähentäminen turkiseläimillä 11