Komissio on aloittanut julkisen kuulemisen tietokantadirektiivin 96/9/EY uudistamistarpeista.

Transkriptio

1 Opetus- ja kulttuuriministeriö PERUSMUISTIO OKM KUPO Still Viveca(OKM) Asia Valtioneuvoston selvitys: Euroopan unionin komission kuuleminen tietokantadirektiivin 96/9/EY uudistamistarpeista Kokous U/E/UTP-tunnus EU/2017/0551 Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Komissio on aloittanut julkisen kuulemisen tietokantadirektiivin 96/9/EY uudistamistarpeista. Kuuleminen liittynee komission suunnitelmiin datatalouden ja datan vapaan liikkuvuuden edistämisestä sekä tekijänoikeuden modernisoinnista digitaalisilla sisämarkkinoilla. Aikaa julkisen kuulemisen vastaamiseen on asti. Suomen kanta Suomi katsoo, että tietokantasuoja on edelleen relevantti suojamuoto niillä toimialoilla, joissa tietokantojen kaupallinen hyödyntäminen perustuu yksinoikeuteen. Direktiiviä mahdollisesti uudistaessa tulisi kuitenkin ottaa huomioon tietoyhteiskunnan kehitys ja digitalisaation aiheuttamat muutokset. Tietokantadirektiiviä ei ole uudistettu sen vuonna 1996 tapahtuneen hyväksymisen jälkeen. On selvää, että teknisellä ja yhteiskunnallisella kehityksellä on vaikutusta arvioitaessa direktiivin uudistustarpeita, sillä direktiiviä valmisteltaessa tietoyhteiskuntakehitys oli vasta alullaan eikä internetiä nykymuodossaan tunnettu. Toimintaympäristön kehitys, erityisesti digitaalisuus, on myös johtanut siihen, että tietokantojen omistajat enenevästi pystyvät määräämään tietokantojen käytöstä sopimuksin tai täydentämään aineettomien oikeuksien suojaa sopimusehdoilla sekä määräämään tietokantojen käytöstä teknisin keinoin. Yhteiskunnallisena kehityksenä voidaan mainita myös se, että 1990-lukuun nähden painotetaan yhä suuremmassa määrin tarvetta edistää tiedon leviämistä ja varmistaa tiedon oikea-aikainen ja tehokas saavutettavuus kasvun moottorina. Tämä näkyy esimerkiksi julkisten tietovarantojen avaamista koskevista politiikkatoimenpiteistä. Tietokantasuojaan kohdistuu sekä pitkän aikavälin että lyhyen aikavälin muutospaineita. Pitkällä aikavälillä tietokantasuojan haastaa mm. tekoälyn kehittyminen. Tulevaisuudessa

2 2(6) enenevässä määrin olisi myös kiinnitettävä huomiota siihen, että tietokantasuoja ei vaaranna yhteiskunnallisesti merkittävää kehitystä, kuten esineiden internetin toteutumista, liikenneturvallisuutta tai yleistä järjestystä. Esimerkiksi liikenneturvallisuusnäkökulmasta voi olla tarpeen varmistaa, että liikenteenohjausjärjestelmillä on pääsy autojen tuottamaan ja auton valmistajan tietokantaan sisältyvään tietoon. Myös esimerkiksi kansanterveydellisistä syistä voi olla tarpeen varmistaa terveystietojen saatavuus ja käytettävyys, luonnollisesti kansalaisten tietosuojaa kunnioittaen. Kokoavasti voidaan todeta, että tietokantasuojaan kohdistuvat muutospaineet koskevat erityisesti mahdollisuuksia saada ja käyttää tietoa sellaisiin tarkoituksiin, joita ei voida pitää tietokantasuojan oikeudenhaltijan etujen vastaisina. Datataloutta koskevasta tiedonannosta aiemmin esitetyn kannan mukaisesti Suomi pitää tärkeänä, että datan tuottajien ja käyttäjien asemaa tarkastellaan laajasti ja että dataa käsittelevissä arvoketjuissa eri osapuolten oikeudet ja vastuut selvitetään sekä pyritään määrittelemään selkeästi. Samalla tulisi varmistaa, ettei EU:n säädöstyössä luoda uusia yksinoikeuksia datan hallintaan. Lisäksi on syytä painottaa, että tietokantasuojaa kehitettäessä tulisi ottaa huomioon EU:n ja kansallisen tason politiikat, joilla pyritään edistämään tiedon vapaata saatavuutta ja julkisin varoin kustannettujen tietovarantojen käytettävyyttä. Nämä politiikat liittyvät muun muassa julkisen sektorin hallussa olevien tietojen uudelleenkäyttöä sekä tutkimustiedon avoimuutta koskeviin EU:n politiikkakokonaisuuksiin. Eräs merkittävä kysymys on se, tuleeko tietokantaoikeuden omistajan voida kieltää vapaasti internetissä saatavilla olevan tietokannan käyttäminen. Tämä koskee aivan erityisesti internetissä vapaasti saatavilla olevan aineiston välillistä käyttämistä esimerkiksi tekstin- ja tiedonlouhintaa varten. Tiedonlouhintaan liittyvät tilanteet ja erityispiirteet tulisi huomioida direktiiviä mahdollisesti uudistettaessa. Tietokantaoikeuteen on myös toisinaan vedottu tarkoituksena estää esimerkiksi hintavertailusivustot. Tietokantadirektiivissä säädetyissä oikeuden rajoituksissa ei tietokantojen käyttöä tällaisia käyttötarkoituksia varten tunnusteta. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, jos tietokantaoikeuteen voidaan vedota myös niissä tapauksissa, joissa mitään objektiivisesti katsottuna oikeutettua intressiä estää tietty käyttö ei ole olemassa, toisin sanoen kyse ei tosiasiallisesti ole epäreilusta kilpailevasta toiminnasta, jossa toisen tekemiä investointeja hyödynnetään korvauksetta. Tietokantadirektiivissä ei ole myöskään otettu huomioon, että erinäisissä tilanteissa voi olla perusteltua edellyttää, että tietokantaoikeuden haltija luovuttaa tietoja, myös sähköisessä muodossa ja automaattisen tietojenkäsittelyn avulla. Direktiivissä sinänsä todetaan, että tietokantaoikeus ei tarkoita millään tavalla tekijänoikeudellisen suojan ulottamista pelkkiin tosiasioihin tai tietoihin. Direktiivissä olisi kuitenkin tarkoituksenmukaista säätää eksplisiittisesti, että direktiivi ei estä kansallisessa tai Euroopan unionin lainsäädännössä säädettyjen tietojen luovuttamista koskevien velvoitteiden asettamista tietokantaoikeuden haltijalle taikka määräyksiä, jotka edellyttävät, että sanotun velvoitteen täyttämiseksi on tarjottava pääsy tietokannan sisältöön, myös sähköisessä muodossa ja tietoa suoraan siirtämällä. Lyhyen aikavälin muutospaineita komissio on jo osittain itse huomioinut osana ehdotusta direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM (2016) 593 final). Kyseisessä direktiiviehdotuksessa on ehdotettu säädettäväksi uusista poikkeuksista yksinoikeuteen mm. tutkimuksen ja opetuksen hyväksi. Suomi on kyseiseen ehdotukseen liittyen katsonut, että tulee pyrkiä löytämään tasapaino toisaalta tekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden oikeutettujen etujen ja elinkeinovapauden suojelemisen ja toisaalta

3 3(6) yhteiskunnallisten tavoitteiden ja perusoikeuksien, kuten tieteen ja kulttuurin vapauden ja sananvapauden, välillä. Suomi pitää tärkeänä, että sääntelyllä ei aseteta esteitä tietoyhteiskunnan ja tietoverkkojen toiminnan kannalta tärkeiden palveluiden ja infrastruktuurien toimivuudelle, kuten hakukoneille ja linkitykselle. Tietokantadirektiivin osalta se, että yksinoikeuden piiriin kuuluu myös toistuva epäolennaisten tietojen kerääminen tietokannasta, aiheuttaa epävarmuutta sen suhteen, voiko avoimesti internetissä julkaistuun tietokantaan kohdistuva automaattinen haku (ns. hakukone) olla tietokantaoikeuden loukkaus. Keskeiset teknologiset läpimurrot, kuten suurten tietoaineistojen analyysi, tekoäly, mobiliteetti, lohkoketjut, pilvipalvelut ja esineiden internet sekä näihin perustuvat digitaaliset prosessit ja palvelut perustuvat datan sujuvalle hyödyntämiselle verkostoissa ja arvoketjuissa. Aikaisempien kantojen mukaisesti Suomi pitää tärkeänä, että tulevissa toimissa keskitytään toimenpiteisiin, joilla voidaan parantaa dataa innovatiivisesti hyödyntävän digitaalisen liiketoiminnan edellytyksiä. Suomelle on tärkeää, että keskitytään edistämään datan käyttöä, saatavuutta ja kokonaisvaltaista yhteentoimivuutta. Pääasiallinen sisältö Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/9/EY tietokantojen oikeudellisesta suojasta säädetään kahdesta rinnakkaisesta tietokantoihin kohdistuvasta suojamuodosta: tietokantojen tekijänoikeudellisesta suojasta ja tietokantoihin kohdistuvasta lähioikeudesta eli niin sanotusta sui generis-suojasta. Tekijänoikeudellista suojaa saa direktiivin mukaan tietokanta, joka aineiston valinnan tai järjestämisen perusteella muodostaa tekijän omaperäisen henkisen luomuksen. Sui generis -tietokantasuojan edellytyksenä taas on määrällisesti ja/tai laadullisesti huomattava investointi tietokannan sisällön keräämiseen, varmistamiseen tai esittämiseen. Sui generis -suojan turvin tietokannan valmistaja voi kieltää tietokannan kopioinnin ja uudelleenkäytön, eli tietokannan koko sisällön tai sen olennaisen osan minkä tahansa saattamisen yleisön saataville kopioita levittämällä, vuokraamalla, onlinesiirrolla tai muulla siirtotavalla. Myös tietokannan sisällön epäolennaisten osien jatkuva ja järjestelmällinen kopiointi tai uudelleenkäyttö, jotka voisivat johtaa tietokannan tavanmukaisen käytön vastaisiin toimiin tai jotka voisivat aiheuttaa kohtuutonta vahinkoa tietokannan valmistajan laillisille eduille, ovat oikeudenhaltijan yksinoikeuden piirissä. Sui generis-suoja on rajoitettu 15 vuoteen tietokannan valmistamisesta tai yleisöön saataviin saattamisesta. Tietokantoja ovat esimerkiksi sähköiset sanakirjat, erilaiset viranomaisten tai yksityisten rekisterit, verkkolehtien arkistot tai muut verkkosivustot, joihin on kerätty ja järjestetty suuri määrä tietoa. Kansainvälinen sopimus tietokantasuojasta oli esillä 1990-luvulla myös Maailman henkisen omaisuuden järjestössä WIPOssa, mutta asia ei edennyt sopimusneuvotteluihin asti. Myöskään USA:ssa ajatus tietokantasuojasta ei ole lyönyt läpi. Komission kuuleminen on osoitettu laajasti tietokantaoikeuksien omistajille, tietokantojen käyttäjille sekä julkisten viranomaisten toimijoille. Kuulemisasiakirjassa esitetään 19 kysymystä, jotka koskevat osapuolten kokemuksia tietokantadirektiivistä 96/9/EY ja sen vaikutuksista. Kuulemisella komissio pyrkii selvittämään, miten tietokantaoikeutta käytetään, minkälaisia vaikutuksia sillä on, sekä mitä mahdollisia muutostarpeita direktiiviin kohdistuu. Komissio kysyy tiivistetysti: - onko tietokantadirektiivi saavuttanut tavoitteitaan?

4 - onko direktiivin aiheuttamat kustannukset sopivat suhteessa suojasta saatavaan hyötyyn? - onko oikeuksien ja intressien tasapaino vielä kohdallaan? - onko uudistustarpeita näköpiirissä huomioiden tekniikan kehityksen sekä yhteiskunnallisen ja oikeudellisen kehityksen? - onko tietokantasuoja koherentti muihin EU-politiikkatoimenpiteisiin nähden? 4(6) Komission esittämistä kysymyksistä päätellen erityisesti sui generis -tietokantasuoja on uudelleenarvioinnin kohteena. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Avoin kuulemistilaisuus Sisämarkkinajaosto, kirjallinen menettely Asia liittyy valtioneuvoston selvitykseen EU:n komission tiedonannosta Euroopan datavetoisen talouden rakentamisesta (E 8/2017 vp) ja sivuaa myös EU:n komission ehdotusta direktiiviksi tekijänoikeudesta digitaalisilla sisämarkkinoilla (U 63/2016 vp). Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Sui generis -tietokantaoikeudesta säädetään tekijänoikeuslain 49 :ssä. Teostietokantoihin sovelletaan tavanomaista tekijänoikeussuojaa. Taloudelliset vaikutukset Tekijänoikeus kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan suhteessa Ahvenanmaahan. Tietokantaoikeudella voi olla merkittäviä vaikutuksia EU:n ja Suomen datavetoisen talouden rakenteeseen ja toiminnan edellytyksiin. Vaikutusten arviointia vaikeuttaa se, että mitään tietokantasektoria ei varsinaisesti ole olemassa, sillä tietokantoja luodaan laajasti eri teollisuuden ja tuotannon aloilla. Tietokantojen taloudellinen merkitys voi vaihdella myös toimijakohtaisesti. Ei vaikutuksia Suomen tai EU:n budjettiin. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät Asiakirjat

5 Komission kuulemisasiakirja (sähköinen lomake) on julkaistu sivulla 5(6) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot Tekijänoikeusneuvos Viveca Still, puh EUTORI-tunnus EU/2017/0551 Liitteet Viite

6 6(6) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi tekijänoikeus OKM EUE, LVM, OM, TEM, TULLI, UM, VNK, VTV