Perheyrittäjyys. Perheyritykset jatkuvuuden, uusiutumisen ja kasvuhakuisuuden moottorina

Transkriptio

1 Perheyrittäjyys Perheyritykset jatkuvuuden, uusiutumisen ja kasvuhakuisuuden moottorina KTM Julkaisuja 16/2005

2 Perheyrittäjyys Perheyritykset jatkuvuuden, uusiutumisen ja kasvuhakuisuuden moottorina KTM Julkaisuja 16/2005 Elinkeino-osasto

3 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite KTM Julkaisuja Aleksanterinkatu HELSINKI PL VALTIONEUVOSTO Puhelin (09) Telekopio (09) /2005 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Perheyritystyöryhmä Puheenjohtaja Philip Aminoff Sihteerit: Kai Karsma, Krista Elo-Pärssinen Julkaisuaika Kesäkuu 2005 Toimeksiantaja(t) Kauppa- ja teollisuusministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Perheyrittäjyys. Perheyritykset jatkuvuuden,uusiutumisen ja kasvuhakuisuuden moottorina Tiivistelmä Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman perheyritystyöryhmän tehtäväksi annettiin tehdä ehdotus perheyrityksen määritelmäksi, selvittää perheyritysten määrä, koko, toimialarakenne ja merkitys Suomen taloudelle ja alueelliselle kehitykselle sekä arvioida, miten perheyritysten asema Suomessa asettuu kansainvälisessä vertailussa ja lisäksi miettiä ehdotuksia perheyritysten kannalta keskeisistä lainsäädännön muutoksista ja elinkeinopoliittisista toimista. Perheyritykset edistävät kasvua sekä ylläpitävät ja parantavat työllisyyttä Suomessa ja Euroopan Unionin alueella. Tärkeimpänä kehittämisalueena on toiminnan jatkumisen varmistaminen sekä kasvun ja uusiutumisen edistäminen. Tavoitteena on, etteivät siirtymävaiheet yrityksen omistusrakenteessa saa vaarantaa kannattavan yritystoiminnan jatkuvuutta. Perheyritysten sukupolvenvaihdosten onnistuminen on tärkeää työllisyyden ja Suomen hyvinvoinnin kannalta. Perheyritykset ovat alue- ja paikallistalouden kannalta merkittäviä. Ne tuovat alueille vakautta ja pysyvyyttä. Omistajat eivät kovin helposti vaihda asuinpaikkaa ja siten myös yrityksen kotipaikka usein säilyy samana. Perheyritykset toimivat usein alueellisen talouskehityksen moottoreina, sillä ne suhtautuvat myönteisesti kasvuun ja niiden kasvu on yleensä kannattavampaa kuin muiden yritysten. Työryhmän tehtävänasettelussa mainitun määrittelytyön osalta päädyttiin perheyrityksen monikerroksiseen määrittelyyn, jossa perheyritys-käsite toimii eräänlaisena sateenvarjona. Perheyritystyöryhmän toimenpide-ehdotukset liittyvät erityisesti perheyritysten jatkuvuuden turvaamiseen ja suomalaisen omistajuuden vahvistamiseen. Työryhmä painotti linjauksenaan, että hallituksen strategia-asiakirjaan sisällytetään perheyritystyöryhmän esittämät toimenpide-esitykset perheyritysten toimintaympäristön parantamiseksi. Työryhmä katsoo myös, että esitetyt toimenpiteet voidaan pääosin toteuttaa yrittäjyyden politiikkaohjelman alla. KTM:n yhdyshenkilöt: Elinkeino-osasto/ Kai Karsma, p. (09) ja Kimmo Hyrsky, p. (09) Asiasanat perheyrittäjyys, sukupolvenvaihdos, elinkeinopolitiikka, yrityspolitiikka ISSN Kokonaissivumäärä 60 Kieli Suomi Julkaisija Kauppa- ja teollisuusministeriö ISBN Hinta 15 Kustantaja Edita Publishing Oy

4 Kauppa- ja teollisuusministeriölle Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti marraskuun 11. päivänä vuonna 2004 yrittäjyyden politiikkaohjelmaan liittyen perheyritystyöryhmän. Työryhmän puheenjohtajaksi kutsuttiin hallituksen puheenjohtaja Philip Aminoff Electrosonic Oy Ab:sta ja jäseniksi professori Matti Koiranen Jyväskylän yliopistosta (varapuheenjohtaja), toimitusjohtaja Heimo Hakamo Corporate Advisor Group CAG Oy:stä, Corporate Law Director Tuija Hartikainen PricewaterhouseCoopers Oy:stä, Toimitusjohtaja Pia Hillgren-Pöyhönen Kovotekniikka Oy:stä, hallituksen puheenjohtaja Timo Parmasuo Meconet Oy:stä, viestintäjohtaja Anu Vauhkonen Tulikivi Oyj:stä, pankinjohtaja Helena Wallden Osuuspankkien Keskuspankki OKO Oyj:stä, ylitarkastaja Kimmo Hyrsky kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Työryhmän sihteereinä ovat toimineet erikoistutkija Kai Karsma kauppa- ja teollisuusministeriöstä ja Krista Elo-Pärssinen Perheyritysten liitto ry:stä. Työryhmä on kokoontunut kahdeksan kertaa. Työryhmä on kuullut työnsä kuluessa asiantuntijoita. Saatuaan työnsä valmiiksi työryhmä kunnioittavasti luovuttaa raporttinsa kauppaja teollisuusministeriölle. Helsingissä 31. päivänä toukokuuta 2005 Philip Aminoff, puheenjohtaja Matti Koiranen Heimo Hakamo Tuija Hartikainen Pia Hillgren-Pöyhönen Timo Parmasuo Anu Vauhkonen Helena Wallden Kimmo Hyrsky Krista Elo-Pärssinen Kai Karsma

5 Sisällysluettelo Kauppa- ja teollisuusministeriölle... 5 Sisällysluettelo Yhteenveto Johdanto ja toiminnan rajaus Perheyritykset talouden selkäranka ja moottori Perheyritysten määrä eri mittarien mukaan Perheyritysten alueellinen merkitys suuri Perheyritykset kansainvälisesti merkittäviä Perheyritysten jatkuvuus turvattava Perheyrityksissä kannattavaa kasvua Perheyritysten ominaispiirteissä korostuu jatkuvuus Perheyritys määriteltävissä Perheyrityksen eri mittarit Työryhmän perheyritysmääritelmä Perheyrityksen sukupolvenvaihdoksen haasteena rahoitus ja verotus Rahoituksella varmistetaan perheyritysten jatkuvuus ja työllistävyys Verotus kannustamaan työllistävää yritysvarallisuutta Perintö- ja lahjaverotus sukupolvenvaihdoksissa Luovutusvoittoverotus sukupolvenvaihdoksissa ja muita verotukseen liittyviä kommentteja... 43

6 6 Perheyritysten ja omistajuuden edistäminen Perheyritystilastointia kehitettävä Julkisen yritysrahoituksen kannustettava sukupolvenvaihdoksia ja jatkajan kasvuhalukkuutta Verotusta uudistettava työllisyyttä ja kasvua tukevaksi Perheyritystutkimusta ja -koulutusta edistettävä Julkinen valta ja elinkeinoelämä yhteistyöhön sukupolvenvaihdosten edistämiseksi Perheyritystoiminta esillä Suomen puheenjohtajakaudella Toimenpiteiden toteuttamista ja vaikuttavuutta seurattava Lähteet Liite 1 Kasvuyritysten märä eri mittareilla mitattuna Liite 2 Perheyrityksen määrittely eri tutkijoiden mukaan... 59

7 9 Yhteenveto Kauppa- ja teollisuusministeriön asettaman perheyritystyöryhmän tehtäväksi annettiin tehdä ehdotus perheyrityksen määritelmäksi, selvittää perheyritysten määrä, koko, toimialarakenne ja merkitys Suomen taloudelle ja alueelliselle kehitykselle sekä arvioida, miten perheyritysten asema Suomessa asettuu kansainvälisessä vertailussa. Tämän lisäksi työryhmä voi tehdä ehdotuksia perheyritysten kannalta keskeisiksi lainsäädännön muutoksiksi ja elinkeinopoliittisiksi toimiksi. Perheyritykset edistävät kasvua sekä ylläpitävät ja parantavat työllisyyttä EU:ssa. Näiden vakiintuneiden yritysten kehitysmahdollisuuksien edistämiseen on elinkeinopolitiikassa kiinnitettävä aikaisempaa selvästi enemmän huomiota. Perheyritystyöryhmä pitää vakiintuneessa yritystoiminnassa tärkeimpänä kehittämisalueena toiminnan jatkumisen varmistamista sekä kasvun ja uusiutumisen edistämistä. Tavoitteena on, etteivät siirtymävaiheet yrityksen omistusrakenteessa saa vaarantaa kannattavan yritystoiminnan jatkuvuutta. Perheyritysten sukupolvenvaihdosten onnistuminen on tärkeää työllisyyden ja Suomen hyvinvoinnin kannalta. Perheyrityksiä voidaan kutsua talouden selkärangaksi. Eri arvioiden mukaan Suomessa on perheyrityksiä prosenttia yrityskannasta. Perheyritykset työllistävät yli puolet yksityisen sektorin työvoimasta ja 75 prosenttia pk-yritysten työllisistä työskentelee perheyrityksissä. Perheyritykset tuottavat 40 prosenttia kaikkien yritysten liikevaihdosta ja niiden yhteenlaskettu BKT-osuus on lähes puolet Suomen BKT:sta. Tämä osuus on samaa luokkaa kuin muissa länsimaissa. Vaikka suurin osa perheyrityksistä on pk-yrityksiä, viidennes TOP 500 -yrityksistäkin on perheyrityksiä. Helsingin pörssissä on listattuna yli 30 perheyritystä. Vakauden lisäksi perheyritykset ovat kilpailukykyisiä, markkinoiden kehitystä seuraavia ja uudistuvia sekä luovat talouteen lisäarvoa ja luovat osaltaan uutta yrittäjyyttä. Perheyritykset ovat alue- ja paikallistalouden kannalta merkittäviä. Ne tuovat alueille vakautta ja pysyvyyttä. Omistajat eivät kovin helposti vaihda asuinpaikkaa ja siten myös yrityksen kotipaikka usein säilyy samana. Perheyrityksillä on paikallisyhteisössään erityinen asema, joka on samalla sekä henkilökohtainen että liiketoiminnallinen. Ne toimivat usein alueellisen talouskehityksen moottoreina, sillä ne suhtautuvat myönteisesti kasvuun ja niiden kasvu on yleensä kannattavampaa kuin muiden yritysten. Voidaan sanoa, että kasvolliset perheyritysten omistajat ovat sitoutuneita yrityksensä kehittämiseen ja sen jatkuvuuteen. Työryhmän tehtävänasettelussa mainitun määrittelytyön osalta päädyttiin perheyrityksen monikerroksiseen määrittelyyn, jossa perheyritys-käsite toimii erään-

8 10 laisena sateenvarjona. Sen alla on määritelty erikseen perheyhtiö-käsite eli vain yhtiömuotoiset perheyritykset seuraavasti: Yritys on perheyhtiö, jos 1. Äänivaltaenemmistö on yrityksen perustaneella/perustaneilla luonnollisilla henkilöllä/henkilöillä tai yrityksen osakekannan hankkineella luonnollisella henkilöllä/hankkineilla luonnollisilla henkilöillä tai heidän puolisoillaan, vanhemmillaan, lapsellaan tai lapsen rintaperillisillään. 2. Äänivaltaenemmistö voi olla välillistä tai välitöntä. 3. Vähintään yksi suvun tai perheen edustajista on mukana yrityksen toiminnassa, johdossa tai hallinnossa. 4. Listatut yhtiöt täyttävät perheyhtiömääritelmän, mikäli yrityksen perustajalla tai yrityksen (osakekannan) ostaneella henkilöllä tai heidän perheellään tai jälkeläisillään on 25 prosentin osuus yhtiön osakkeiden tuottamasta äänivallasta. Perheyritystyöryhmän toimenpide-ehdotukset liittyvät erityisesti perheyritysten jatkuvuuden turvaamiseen ja suomalaisen omistajuuden vahvistamiseen. Olisi voitava välttää tilanteita, joissa yrityksen liiketoiminta loppuu ei kilpailukyvyn heikkouden vaan sukupolvenvaihdoksen aiheuttamista verotuksellisista tai oikeudellisista syistä tai jatkajan puuttumisen takia. Toimenpide-ehdotusten tavoitteena on perheyrittäjyyttä kannustava toimintaympäristö ja mahdollisimman hyvät edellytykset kannattavan perheyritystoiminnan jatkumiselle, uusiutumiselle ja kasvulle. Edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi työryhmä esittää linjauksenaan: (1) Hallituksen strategia-asiakirjaan 2006 sisällytetään perheyritystyöryhmän esittämät toimenpide-esitykset perheyritysten toimintaympäristön parantamiseksi. Työryhmä katsoo myös, että esitetyt toimenpiteet voidaan pääosin toteuttaa kauppa- ja teollisuusministerin johtaman ja koordinoiman yrittäjyyden politiikkaohjelman alla. Tähän linjaukseen ja samalla työryhmän pääesitykseen liittyvät seuraavat toimenpide-esitykset: (2) Tilastokeskukselle kohdennetaan riittävät resurssit kehittää perheyritystilastointia tarvittavassa määrin yhteistyössä patentti- ja rekisterihalli-

9 11 tuksen sekä verohallituksen kanssa, siten että perheyritysten toimintaa ja kehitystä voidaan seurata erillisselvityksissä ja osana esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön yrittäjyyskatsausta. Tilastoinnin kehittämisessä lähtökohtana tulee olla perheyritystyöryhmän määritelmäehdotus. (3) Finnvera Oyj:n ja Suomen teollisuussijoitus Oy:n toimintaa kehitettäessä tulee niiden rahoitustuotteita ja -palveluja suunnata perheyritysten sukupolvenvaihdosten ja kasvun edistämiseen. (4) Kehitettäessä ja uudistettaessa perintö- ja lahjaverotusta perintö- ja lahjavero poistettaisiin yritysvarallisuudelta listaamattomassa perheyhtiössä kaikilta osakkeenomistajilta ja listatussa yhtiössä niiltä osakkeenomistajilta, jotka ovat perheyritysmääritelmän mukaisen enemmistön (25 % äänistä) täyttävien omistajien joukossa. (5) Koulutus- ja tiedepolitiikassa vahvistetaan perheyrittäjyyden asemaa ja että perheyrittäjyyskoulutukseen panostetaan jatkumoidean mukaisesti kaikilla koulutusasteilla sekä kannustetaan perheyritysten ja oppilaitosten yhteistyötä. (6) Tehdään tarve- ja resurssikartoitus public-private -periaatteella toimivasta Perheyrityskeskuksen perustamisesta ja sen tehtävistä. (7) Kehitetään laaja sukupolvenvaihdosvalmennusohjelma, joka huomioi sukupolvenvaihdoksen luopujan ja jatkajan välisenä vuorovaikutusprosessina. (8) Otetaan käyttöön sukupolvenvaihdosten evaluoimiseksi ja aktivoimiseksi yrityksissä niin sanottu palveluseteli tai muu vastaava tukimuoto, jolla yritys voi ostaa haluamiaan neuvontapalveluja vapailta markkinoilta. (9) Jatketaan kansallisten Perheyritystapahtumien järjestämistä yhteistyössä kauppa- ja teollisuusministeriön ja palveluntarjoajien kanssa sekä kannustetaan tiedotuksella perheyrityksen omistajia suunnittelemaan sukupolvenvaihdoksia ajoissa. (10) Järjestetään kansainvälinen perheyrityskonferenssi kesällä 2006 Jyväskylässä pidettävän Euroopan kilpailukykyneuvoston kokouksen yhteydessä.

10 12 Lisäksi työryhmä painottaa tarvetta seurata toimenpide-ehdotusten toteutumista ja vaikuttavuutta. Parhaiten tämä toteutuu, kun: (11) Perheyritystyöryhmän esitysten toteutumista seurataan vuosittain talousneuvostossa, jonka suositellaan ottavan työohjelmaansa sukupolvenvaihdokset ja suomalaisen omistajuuden vahvistamisen.

11 13 1 Johdanto ja toiminnan rajaus Perheyrityksillä on keskeinen rooli Suomen tuottavassa työssä olevan väestön työllistäjänä. Suomessa on perheyrityksiä 80 % yrityskannasta ja perheyritykset työllistävät yli puolet yksityisen sektorin työvoimasta sekä tuottavat 40 % kaikkien yritysten liikevaihdosta (Koiranen 2002). Julkinen valta on tiedostanut perheyrittäjyyden keskeisen roolin kansantalouden elinvoimaisuudelle ja yhteiskunnan hyvinvoinnille asettamalla perheyritystyöryhmän pohtimaan perheyrittäjyyden toimintaedellytysten vahvistamista. Työryhmän tavoitteeksi asetettiin perhe- ja sukuyrityksen käsitteen määrittely. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli selvittää perheyritysten osuus kaikista yrityksistä ja niiden merkitystä kansantaloudessamme. Työryhmän toivottiin myös tekevän ehdotuksia elinkeinopoliittisista toimenpiteistä perheyrityksen toimintaympäristön parantamiseksi. Työryhmän tehtävät: 1. tehdä ehdotus perheyrityksen määritelmäksi; millaista yritystä on pidettävä perhe/sukuyrityksenä. 2. selvittää perheyritysten määrä, koko, toimialarakenne ja merkitys Suomen taloudelle ja alueelliselle kehitykselle sekä arvioida, miten perheyritysten asema Suomessa asettuu kansainvälisessä vertailussa. 3. tehdä tarvittaessa ehdotuksia perheyritysten kannalta keskeisiksi lainsäädännön muutoksiksi ja elinkeinopoliittisiksi toimiksi. Taustaa Euroopan komissio esitteli helmikuun alussa 2005 EU:n uuden strategian kasvun ja työllisyyden edistämiseksi. Euroopan haasteista ikääntyvä väestö liittyy läheisesti perheyrityksiin. Arviolta kolmannes eurooppalaisista yrittäjistä, useimmiten perheyrittäjä, luopuu yritystoiminnasta seuraavien kymmenen vuoden aikana. Tämä koskee yritystä ja 2,4 miljoonaa työpaikkaa joka vuosi. Suomessa seuraavien kymmenen vuoden aikana yrittäjää on luopumassa yritystoiminnastaan ikääntymisen seurauksena (Työllisyystyöryhmän loppuraportti, 2003). On arvioitu, että kyseessä on noin työpaikkaa. Jotta Euroopasta tulisi houkuttelevampi paikka omistajille, investoijille ja työntekijöille, komissio kehottaa Lissabonin toimintaohjelmassaan jäsenmaita mm. suun-

12 14 taamaan valtiontukea aloille, joilla on runsaasti kasvupotentiaalia sekä luomaan pk-yrityksille edullinen liiketoimintaympäristö. Toimintaohjelman mukaan kasvua syntyy osaamisella ja innovaatioilla. Perheyritystyöryhmän mielestä perheyritykset ovat avainasemassa Lissabonin toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Perheyritysten omistajien ikääntyessä perheyrityksille tulee ajankohtaiseksi miettiä perheyrityksen toiminnan jatkuvuutta. Jatkaja voi löytyä perheestä, mutta yritys voi jatkaa myös työntekijöiden tai kolmannen osapuolen omistuksessa. Kuitenkin useissa yhteyksissä yrittäjäksi aikovia kannustetaan ennemmin yrityksen perustamiseen kuin olemassa olevan yrityksen toiminnan jatkamiseen. On monia syitä, jotka puoltavat olemassa olevan yrityksen toiminnan jatkamista: vakiintuneet tuotteet, asiakaskunta ja työpaikat sekä yrityksen maine. Olemassa olevan yrityksen menestymisen mahdollisuudet ovat paremmat kuin vastaperustetun yrityksen. Tutkimustietojen mukaan esim. Itävallassa toteutuneissa liiketoiminnan siirroissa viiden vuoden jälkeen yrityksistä oli elossa 96 prosenttia. Vastaava luku perustettujen yritysten kohdalla on 75 prosenttia. Suomalaisista uusista yrityksistä on ensimmäisen viiden toimintavuoden jälkeen elossa keskimäärin puolet. Olisi voitava välttää tilanteita, joissa yrityksen liiketoiminta loppuu ei kilpailukyvyn heikkouden takia vaan sukupolvenvaihdoksen aiheuttamista verotuksellista tai oikeudellista syistä tai jatkajan puuttumisen takia. Euroopan komissio on korostanut kansallisia ja alueellisia päättäjiä tukemaan liiketoiminnan siirtoja eritoten EU:n monien elinkelpoisten perheyritysten jatkuvuuden varmistamiseksi. Liiketoiminnan siirtoja voidaan edistää verotukseen, lainsäädäntöön ja rahoitukseen liittyvillä toimenpiteillä. Olemassa olevien yritysten toimintaedellytysten vahvistaminen ja kehittäminen heijastuu myös uusien yritysten perustamisen lisääntymiseen. Komissio painottaa Yrittäjyyden toimintasuunnitelmassaan 2004, että poliittisten päättäjien, virkamiesten, elinkeinoelämän organisaatioiden ja muiden sidosryhmien pitää toiminnassaan kiinnittää yhtä paljon huomiota liiketoiminnan siirtojen edistämiseen kuin alkaviin yrityksiin. Tälle on myös elinkeinopoliittisia perusteita, koska Euroopan komission toukokuussa 2002 julkaisemassa Pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan siirtoja käsittelevän asiantuntijaryhmän loppuraportissa todetaan, että toimivat yritykset säilyttävät keskimäärin viisi työpaikkaa, kun taas aloittavat yritykset luovat keskimäärin vain kaksi uutta työpaikkaa. Perheyritykset edistävät kasvua sekä ylläpitävät ja parantavat työllisyyttä EU:ssa. Näiden vakiintuneiden yritysten kehitysmahdollisuuksien edistämiseen on elinkeinopolitiikassa kiinnitettävä aikaisempaa selvästi enemmän huomiota.

13 15 Lähtökohta Keskusteltuaan tehtävästään KTM:n asettama perheyritystyöryhmä päätyi siihen, että se keskittyisi arvioimaan mitä voidaan tehdä, jotta Suomen kansantalouden kannalta niin tärkeän, yksityisesti omistetun vakiintuneen yritystoiminnan jatkuvuus ja uusiutuminen taataan. Työryhmän mielestä yrittäjäkoulutusta, aloittavan yrittäjän problematiikkaa, siemenrahoitusta, ulkomaisen institutionaalisen pääoman houkuttelemista Suomeen, liiketoiminnan kehittämiseen liittyviä rahoituskeinoja jne. on jo selvitetty perusteellisesti muissa työryhmissä. Sen sijaan Suomen elinkeinopoliittisessa keskustelussa on harvemmin käsitelty suomalaisiin, yksityisesti omistettuihin yrityksiin liittyvää problematiikkaa tai selvitetty keinoja, joilla luodaan kasvun ja kehittymisen toimintaympäristö, joka houkuttelee suomalaista yrityspääomaa jäämään Suomeen. Tämä on hyvin tärkeää, koska kilpailu vastuullisista omistajista kiristyy myös eri maiden välillä. Kuviossa 1 havainnollistetaan yrityksen alkuvaiheeseen ja vakiintuneeseen yritystoimintaan kohdistuvien elinkeinopoliittisten toimien vaikutusta työllisyyteen. Julkinen valta voi toimillaan vaikuttaa yrittäjyyden ja työllisyyden lisääntymiseen tai vähentymiseen. Nykyinen elinkeinopolitiikka keskittyy uusien yritysten lukumäärän kasvattamiseen (kolmion pituus), vaikka suurin työllistävä vaikutus (kolmion pinta-ala) on vakiintuneen yritystoiminnan jatkuvuuden varmistamisella (kolmion venyttäminen aika-akselilla). Tätä väitettä tukee Valtion Taloudellisen Tutkimuskeskuksen raportti (Kiander 2004), jossa kysytään Onko Suomessa liian vähän yrittäjiä? Kiander toteaa, että pienyritysten määrän kasvattaminen ei ole mikään itseisarvoinen tavoite. Pikemminkin suuri pienyritysten määrä voi kertoa työmarkkinoiden heikosta toiminnasta ja talouden tehottomuudesta. Hänen mielestään talous- ja yrittäjyyspolitiikan tavoitteena tulisikin ensisijaisesti olla yrityssektorin kasvu- ja työllistämisedellytysten tukeminen, ei niinkään yritysten lukumäärän maksimointi. Myös Elinkeinoelämän keskusliiton Kasvun ajurit- selvityksessä (2005) todetaan, että merkittävä osa uusista työpaikoista syntyy kasvaviin yrityksiin. Saman selvityksen mukaan kasvuyrityksistä uusia yrityksiä oli vain 3 prosenttia. Kasvuyrityksen mediaani-ikä oli 20,5 vuotta.

14 16 Yritysten lkm Uudet Vakiintuneet Aika Kuvio 1. Yritystoiminnan jatkuvuuden edistäminen lisää yrittäjyyttä ja työllisyyttä Vuonna 2002 Talouselämän julkaiseman 100 suurinta perheyritystä -selvityksen tietojen perusteella on tehty alla oleva kuvio 2, josta havaitaan, että suuret perheyritykset ovat myös vanhoja. Melkein puolet sadasta suurimmasta perheyrityksestä on yli 75-vuotiaita ja vain kuusi yritystä on alle 25-vuotiaita. Vanhimmat yritykset muodostavat myös suurimman osan sadan suurimman perheyrityksen yhteenlasketusta liikevaihdosta. Keskimäärin yli 100-vuotiaan perheyrityksen liikevaihto oli yli 455 milj. euroa ja alle 25-vuotiaan perheyrityksen noin 160 milj. euroa. Yhteensä sadan suurimman perheyrityksen liikevaihto on 26 mrd. euroa, joka on 9,4 prosenttia kaikkien yritysten liikevaihdosta. Näiden yritysten palveluksessa oli yhteensä liki henkilöä, joka on 11,4 prosenttia kaikkien yritysten työllisistä. lkm alle yli 100 ikä (vuotta) lkv (milj.eur) Lukumäärä Yhteenlaskettu liikevaihto Kuvio 2. Suomen 100 suurinta perheyritystä

15 17 Työryhmä tähdentää, että olemassa olevan yrityskannan jatkuvuutta ja uusiutumishalua edesauttavat toimenpiteet luovat elintilaa myös alkaville yrityksille. Harvard Business Reviewin (May 2005) artikkelissa Building Breakthrough Businesses Within Established Organizations kiinnitetään samaan asiaan huomiota. Vakiintuneet perheyritykset, uudet yritykset ja yrittäjyys sinänsä eivät ole toisilleen vastakkaisia tavoitteita. Tärkeätä on ottaa huomioon varsinkin kansallisen tason elinkeino- ja yrityspolitiikassa, että ilman toimivaa elinkeinoympäristöä on hyvin vaikeaa synnyttää täysin uutta yritystoimintaa. Jotta suomalainen yhteiskunta säilyttää ja kasvattaa vaurauttaan, sen on pystyttävä kehittämään entistä tuottavampia tapoja toimia tehostamalla esimerkiksi palvelujen tarjontaa sekä lisättävä viennin osuutta bruttokansantuotteesta. Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää yhtään yritystä, jotta tämä tavoite toteutuisi. Vain kannattava yritystoiminta lisää työllisyyttä. Perheyritystyöryhmä keskittyi sellaisiin kysymyksiin, jotka liittyivät perhe- ja sukuyritysten haluun ja mahdollisuuksiin kasvaa ja menestyä vuosikymmenestä toiseen ja sitä kautta heidän kykyynsä myötävaikuttaa maamme talouden ja työllisyyden kasvuun. Jotta tähän yritystoimintaan kohdistuvia toimenpiteitä voitiin perustella ja esittää, tarvittiin ministeriön tehtävänantoon sisältyvää määritelmä- ja selvitystyötä. Erityishaasteena perheyrityksissä verrattuna muihin yrityksiin on sukupolvenvaihdos. Yksityisessä omistuksessa oleva yritys ei voi välttää ihmisen elämänkaaren mukanaan tuomaa sukupolvenvaihdospakkoa, kun taas institutionaalisesti omistettu yritys on tässä mielessä ajaton. Siirtymäjaksot perheyrityksen omistusrakenteessa eivät saa vaarantaa yritystoiminnan jatkuvuutta. (kuvio 3) Liikevaihto Kasvu Työryhmän raportin painopiste: Miten saada vakiintuneet perheyritykset selviämään omistuksen siirtymävaiheesta menestyksellisesti? Siirtymävaihe Ennallaan pysyminen Taantuma Lakkauttaminen Aika Kuvio 3. Perheyrityksen murrosvaihe

16 18 Perheyrityksessä omistuksellisia siirtymävaiheita on yrityksen elinkaarella useita, joten perheyrityksiä pitää tarkastella pitkällä aikavälillä sukupolvesta sukupolveen (kuvio 4). Tämä vaikuttaa myös yritystoiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tarvittavien toimenpiteiden määrittelyyn. Liikevaihto 1. vaihdos 2. vaihdos 3. vaihdos Aika Kuvio 4. Perheyrityksissä omistuksesta johtuvia murrosvaiheita on useita Perheyritystyöryhmä pitää vakiintuneessa yritystoiminnassa tärkeimpänä kehittämisalueena kasvun ja uusiutumisen edistämistä, mikä perheyrityksissä edellyttää, etteivät siirtymävaiheet yrityksen omistusrakenteessa vaaranna kannattavan yritystoiminnan jatkuvuutta. Työryhmän työskentely Työryhmä kokoontui kahdeksan kertaa. Työryhmä kuuli kaiken kaikkiaan yhtätoista asiantuntijaa eri aiheista: Antti Neimala, kauppa- ja teollisuusministeriö: Yritysten ottaminen huomioon säädösvalmistelussa. Pertti Valtonen, kauppa- ja teollisuusministeriö: Rahoitusmahdollisuuksien kehittäminen. Manne Airaksinen, oikeusministeriö: Yhtiölainsäädännön uudistus ja perheyritykset. Hannu Lipponen, kauppa- ja teollisuusministeriö: Globalisaatioraportti. Anders Blom, Perheyritysten liitto ry: Perheyritykset ja yrittäjyyden politiikkaohjelma.

17 19 Ilkka Kajas, PricewaterhouseCoopers Oy: Perintö- ja lahjaverotus. Jouko Rajaniemi, Tilastokeskus: Perheyritysten tilastointi. Esa Kosonen, Patentti- ja rekisterihallitus: Perheyritysten tilastointi. Kalevi Heiliö, Verohallitus: Perheyritysten tilastointi. Juha Marjosola, Suomen Teollisuussijoitus Oy: Perheyritysten rahoitus. Markus Sovala, kauppa- ja teollisuusministeriö: Yrittäjyyden politiikkaohjelma. Asiantuntijakuulemisten lisäksi erityisesti Leena Romppainen Asianajotoimisto Castrén & Snellmanista, Marko Nokka ja Ola Saarinen PricewaterhouseCoopers Oy:stä ja Kari Villikka Finnvera Oyj:stä ovat auttaneet työryhmää etenemään työssään. Raportin rakenne Perheyritystyöryhmän raportissa on referoitu ensin tutkimuksia, joissa on selvitetty perheyritysten yhteiskunnallista merkitystä. Tämän jälkeen on kuvattu perheyrityksen jatkuvuuden, kasvun ja uusiutumisen haasteita ja mahdollisuuksia. Raportissa on selvitetty myös perheyritysten ominaispiirteitä verrattuna muihin yrityksiin. Ennen toimenpide-ehdotuksia on käsitelty omassa luvussaan perheyrityksille tyypillisiä rahoituksen ja verotuksen haasteita. Ehdotuksia elinkeinopoliittisiksi toimenpiteiksi on käsitelty työryhmän tarkentamasta lähtökohdasta: vakiintuneen yritystoiminnan jatkuvuuden, uusiutumisen ja kasvuhakuisuuden turvaaminen omistuksen siirtymävaiheessa. Toimenpide-ehdotuksissa korostetaan suotuisan toimintaympäristön luomista perheyrityksille: esteiden poistamista ja kannusteiden lisäämistä. Raportin rakenne on luvuittain seuraava: 1. luku Johdanto 2. luku Perheyritysten yhteiskunnallinen merkitys 3. luku Perheyrityksen ominaispiirteitä 4. luku Perheyrityksen määritelmä 5. luku Rahoitus ja verotus 6. luku Toimenpide-ehdotukset

18 20 2 Perheyritykset talouden selkäranka ja moottori Perheyritykset ovat kantaneet kautta vuosisatojen vastuuta yhteiskunnan ja kansantalouden hyvinvoinnista. Vaikka yksiselitteinen perheyritysmääritelmä on puuttunut, tutkijat ovat yrittäneet selvittää perheyritysten yhteiskunnallista merkitystä. Tutkimusten perustana on ollut tietty otanta, joka on yleistetty koko yrityskantaan. Tulokset ovat siten vain suuntaa-antavia. Koiranen (2002) on arvioinut, että Suomessa on perheyrityksiä 80 prosenttia yrityskannasta ja että perheyritykset työllistävät yli puolet yksityisen sektorin työvoimasta ja tuottavat 40 prosenttia kaikkien yritysten liikevaihdosta. Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutin Quo Vadis -tutkimuksen (2003) mukaan kaikista suomalaisista yrityksistä perheyrityksiä on 86 prosenttia. Ne luovat vähintään puolet yksityissektorin kaikista työpaikoista ja 75 prosenttia pk-yritysten työllisistä työskentelee perheyrityksissä. Perheyritysten yhteenlaskettu BKT-osuus on lähes puolet Suomen BKT:sta. Vaikka suurin osa perheyrityksistä on pk-yrityksiä, viidennes TOP 500 yrityksistäkin on perheyrityksiä. Helsingin pörssissä on listattuna yli 30 perheyritystä. Taulukosta 1 ilmenee, että suurin osa (92 %) suomalaisista perheyrityksistä on mikroyrityksiä (henkilöstö alle 10). Enemmän kuin 50 henkilöä työllistäviä eli keskisuuria ja suuria perheyrityksiä on lukumääräisesti vain 1 prosenttia, mutta niiden osuus toiminnan laajuutta tarkastellen on huomattavasti suurempi (kuvio 1). Keskisuuret ja suuret perheyritykset työllistävät 27 prosenttia perheyrityksissä työskentelevistä, ja niiden osuus kaikkien perheyritysten yhteenlasketusta liikevaihdosta on 32 prosenttia. Taulukko 1. Perheyritysten määrä Suomessa kokoluokittain (Heinonen & Toivonen, 2003) Kokoluokka (Henkilöstö) Yritysten lukumäärä Henkilöstö Liikevaihto (milj. euroa) yli YHTEENSÄ

19 21 Tarkasteltaessa lähemmin perheyritysten työllistävyysvaikutusta kokoluokittain (kuvio 5) todetaan, että eniten työllistävät henkilön yritykset. Kun suhteutetaan henkilöstön määrä yritysten lukumäärään, havaitaan, että suuremmat yritykset työllistävät suhteessa eniten. 0 4 kokoluokan yritys työllistää keskimäärin yhden henkilön ja yli 50 henkilön yritys työllistää keskimäärin noin 100 henkilöä yli 50 Kokoluokka (henkilöstö) 0 Henkilöstö Henkilöstö/ yritysten lukumäärä Kuvio 5. Perheyritysten henkilöstö kokoluokittain Perheyritykset edustavat kasvollista ja vastuullista omistajuutta. Quo Vadis -tutkimuksen mukaan suomalaisia perheyrityksiä voidaan hyvällä syyllä kutsua talouden selkärangaksi, koska perheyritysten uudistava sekä markkinoita aktiivisesti seuraava ja hyödyntävä yrittäjyys luo talouteen lisäarvoa ja vakautta. Perheyritystoiminta on myös kansantalouden moottori, koska se antaa voiman talouden pyörille työllistäen ja investoiden. Vakiintunut perheyritystoiminta luo ympärilleen myös uutta yritystoimintaa. Perheyritykset ylläpitävät hyvinvointivaltiota maksamalla mm. työntekijöiden palkkatuloveron, sosiaaliturvamaksut, työttömyysvakuutusmaksut, maksut eläkekassoihin, arvonlisäveroa, kiinteistöveroa ja voittovaroihin kohdistuvaa verotusta (valtion tulovero, kuntien yhteisövero, osinkojen pääomatulovero) jne.

20 22 Perheyrityksiä voidaan kutsua talouden selkärangaksi, koska perheyritysten uudistava sekä markkinoita aktiivisesti seuraava ja hyödyntävä yrittäjyys luo talouteen lisäarvoa ja vakautta. 2.1 Perheyritysten määrä eri mittarien mukaan Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutin Quo Vadis -tutkimuksessa perheyritysten määrä selvitettiin eri mittarien mukaan. Perheyritysten määrä vaihtelee odotetusti sen mukaan, mitä perheyritysmittaria käytetään (2). Rakenteellisen ja subjektiivisen mittarin mukaisesti arvioituna perheyrityksiä on Suomen yrityskannassa huomattavasti enemmän kuin toiminnallisen tai sukupolvenvaihdosmittarin mukaan arvioituna. Aineiston tarkastelu paljastaa, että ero syntyy ennen kaikkea aineistossa olevista yksinyrittäjistä, joita on suomalaisesta yrityskannasta noin 40 prosenttia (Yritykset henkilöstömäärän mukaan 2003). Yksinyrittäjillä perheenjäsenten toiminnassa mukana oleminen palkallisena tai omistajana on jo määritelmällisestikin vaikeaa. Sellaisia yrityksiä, joissa perhe on toiminnassa ja omistuksessa mukana, on noin kolmasosa (30 %). Sukupolvenvaihdoksen läpikäyneitä oli 18 prosenttia. Taulukko 2. Perheyritykset tutkimusaineistossa eri määritelmien mukaan (Heinonen & Toivonen, 2003) Määritelmä N % a) Rakenteellinen b) Subjektiivinen c) Toiminnallinen d) Subjektiivinen + toiminnallinen f) Sukupolvenvaihdos läpikäyty g) Sukupolvenvaihdos läpikäyty + subjektiivinen Eri mittarit muodostavat jatkumon (kuvio 6), jossa toista ääripäätä voi sanoa tiukasti määritellyksi perheyritykseksi ja toista väljästi määritellyksi perheyritykseksi. Usein perheyritys on myös sitä vanhempi, mitä tiukempaa perheyritys-määritelmää käytetään. Tyypillisesti sukupolvenvaihdos toteutuu perheyrityksessä noin 25 vuoden välein eli voidaankin hieman leikillisesti sanoa, että perheyrityksissäkin eletään kvartaalitaloutta, mutta niissä kvartaali on neljännesvuosisata.

21 23 Sukupolvenvaihdos 18 % Toiminnallinen 30 % Subjektiivinen 65 % Rakenteellinen 86 % Kuvio 6. Perheyritysten määrä eri mittareiden mukaan 2.2 Perheyritysten alueellinen merkitys suuri Perheyritykset toimivat perinteisesti paikallisesti ja ovat alueellisesti hyvin merkittäviä toimijoita. Perheyritykset ovat usein alueilla ns. veturiyrityksiä, joilla on suuri vaikutus elinkeinotoiminnan uudistumisessa ja kehittymisessä. Ne ovat usein tärkeitä työnantajia paikallisesti ja luovat laajemminkin hyvinvointia ja lisäarvoa paikkakunnalla. Perheyritykset toimivat alueellisesti uutta liiketoimintaa luovana ja kehittävänä perustana. Perheyritykset tuovat alueille vakautta ja pysyvyyttä. Omistajat eivät kovin helposti vaihda asuinpaikkaa ja siten myös yrityksen kotipaikka usein säilyy samana. Perheyrityksillä on paikallisyhteisössään erityinen asema, joka on samalla sekä henkilökohtainen että liiketoiminnallinen. Alueellisesti perheyritykset sijoittuvat PK-Instituutin Quo Vadis -tutkimuksen mukaan tasaisesti eri lääneihin verrattuna ei-perheyrityksiin (taulukko 3). Kuten kaikista yrityksistä, myös perheyrityksistä suurin osa on Etelä- ja Länsi-Suomen läänissä. Taulukko 3. Perheyritykset lääneittäin (Heinonen & Toivonen, 2003) Läänit perheyrityksiä Etelä-Suomen lääni 43 % Länsi-Suomen lääni 40,1 % Itä-Suomen lääni 9,2 % Oulun lääni 7 % Lapin lääni 0,7 %

22 24 Saman Quo Vadis -tutkimuksen mukaan kaupassa ja kuljetuksissa perheyrityksiä näytti olevan suhteellisesti eniten ja palveluissa vähiten. Teollisuudessa perheyrityksiä oli suhteellisesti hieman enemmän kuin ei-perheyrityksiä. Perheyritykset tuovat alueille vakautta ja pysyvyyttä. Omistajat eivät kovin helposti vaihda asuinpaikkaa ja siten myös yrityksen kotipaikka usein säilyy samana. Perheyrityksillä on paikallisyhteisössään erityinen asema, joka on samalla sekä henkilökohtainen että liiketoiminnallinen. 2.3 Perheyritykset kansainvälisesti merkittäviä Family Business Reviewissä joulukuussa 2003 julkaistun IFERAn (International Family Enterprise Research Academy) selvityksen mukaan Euroopassa perheyritysten osuus kaikista yrityksistä vaihtelee prosenttiin (taulukko 4). Selvitys perustuu eri maissa tehtyihin erillisiin tutkimuksiin, joissa perheyritys-määritelmän kriteerit ovat vaihdelleet. Yhdysvalloissa perheyritysten osuus on noin 95 prosenttia ja Keski- ja Etelä-Amerikassa 65 prosenttia. Aasian maista on vähän tutkittua tietoa. Japanista löytyy kuitenkin yksi maailman vanhimmista perheyrityksistä Hoshi, joka on perustettu jo 500-luvulla. Perheyritysten osuus bruttokansantuotteesta on Yhdysvalloissa ja Suomessa huomattavasti pienempi suhteessa perheyritysten määrään kuin muissa maissa. Kuitenkin Yhdysvaltain 500 suurimmasta yrityksestä 35 prosenttia on perheyrityksiä. Suomen TOP 500 yrityksistä noin viidennes on perheyrityksiä, mm. Kone Oyj, Ahlstrom Oyj, Wihuri Oy, Lemminkäinen Oyj, Myllykoski Oy, Onvest Oy ja Oy Karl Fazer Ab. Maailmalla on paljon suuria, listattuja ja listaamattomia perheyrityksiä, kuten Hermés, Danone, Michelin, Peugeot, L oréal, Henkel, BMW, Dr. Oetker, Beretta, Barilla, Johnson & Johnson, Kelloggs, Mars, IKEA ja Tetra Pak. Ranskaa ja Alankomaita lukuun ottamatta perheyritykset ovat työvoimaintensiivisempiä kuin muut yritykset. Osuus työllisistä vaihtelee prosenttiin.

23 25 Taulukko 4. Perheyritykset kansainvälisesti (IFERA, 2003) Maa % yrityksistä % bruttokansantuotteesta % työllisistä Yhdysvallat Italia Suomi Kreikka 80 Kypros 80 Ruotsi 79 Espanja Alankomaat Portugali Belgia Englanti 70 >50 Saksa Ranska >60 >60 45 Australia Länsimaissa perheyritysten määrä vaihtelee prosenttiin. Niiden osuus bruttokansantuotteesta ja työllisistä on noin puolet. Tilastointikäytännöt vaihtelevat maasta toiseen. 2.4 Perheyritysten jatkuvuus turvattava Euroopan unionin vuonna 2002 tekemän selvityksen mukaan arviolta kolmannes Euroopan unionin jäsenmaiden yrityksistä vaihtaa omistuksensa uudelle sukupolvelle tulevien kymmenen vuoden kuluessa. Keskimäärin Euroopan unionin silloisissa 15 jäsenmaassa vuosittain kaikkiaan pientä ja keskisuurta yritystä siirtyy omistajalta toiselle vaikuttaen noin 2,4 miljoonaan työpaikkaan. Uuden liiketoiminnan luomisen (start ups) ja liiketoiminnan kasvun ohella liiketoiminnan sukupolvenvaihdokset ovat kolmas keskeinen tekijä syklissä, jolla kehitetään Euroopan kilpailukykyä (Pienten ja keskisuurten yritysten liiketoiminnan siirtoja käsittelevän asiantuntijatyöryhmän raportti, EU 2002).

24 26 Sukupolvenvaihdokset ovat tulevina vuosina hyvin ajankohtaisia Suomessakin. Seuraavien kymmenen vuoden aikana arvioidaan noin yrittäjän olevan luopumassa yritystoiminnastaan ikääntymisen seurauksena (Työllisyystyöryhmän loppuraportti 2003). Tämä koskee noin työntekijää. Liiketoiminnan siirroilla tarkoitetaan yrityksen toiminnan ja omistuksen siirtämistä eteenpäin ja jatkamista nykyisen yrittäjä-omistajan luopuessa yrityksestä. Liiketoiminnan siirto voi toteutua sukupolvenvaihdoksena, jolloin jatkaja on perheestä tai suvusta. Liiketoiminnan jatkaja voi myös löytyä perheen ulkopuolelta. Quo Vadis -tutkimuksen mukaan 42 prosenttia liiketoiminnan siirroista tapahtuisi lähivuosina sukupolvenvaihdoksena, 26 prosenttia yrityksistä myytäisiin ja 7 prosenttia näkee liiketoiminnan siirron tapana lopetuksen. Pääosa omistajanvaihdoksista koskee luonnollisista syistä perheyrityksiä. Siksi on tärkeää, että juuri perheyritysten sukupolvenvaihdosten ja toimintamahdollisuuksien edistämiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Asiakastiedon tekemän selvityksen (Koskenranta-Kouki, 2005) mukaan sukupolvenvaihdosta lähestyvät yritykset ovat keskimääräistä suurempia ja vakavaraisempia. Sukupolvenvaihdosta lähestyvien yritysten liikevaihto, tase ja henkilöstön määrä olivat selvästi suurempia kuin vertailujoukon yritysten vastaavat tunnusluvut. Sukupolvenvaihdosten onnistumisilla on suuri kansantaloudellinen merkitys. ETLA (Kaseva, 2005) on arvioinut, että jos puolet sukupolvenvaihdoksista epäonnistuu, niin julkisen talouden rahoitusasema heikkenee neljän vuoden kuluessa 1,25 mrd. euroa, menetetyt palkkaverot kohoavat 300 milj. euroon, työttömyys- ja eläkemenot kohoavat 800 milj. euroon ja välillisiä veroja menetetään 150 milj. euroa. Julkisyhteisöjen rahoitusjäämä olisi neljän vuoden päästä 0.7 prosenttiyksikköä (kuvio 7) arvioitua pienempi. Työpaikkoja menetettäisiin yhteensä kpl ja yrityksiä kpl. Sukupolvenvaihdosten epäonnistumisten ehkäiseminen ennakolta olisi työllisyyden ja yritysten veronmaksukyvyn jatkuvuuden kannalta kaikkien yritysten, työntekijöiden, julkisen vallan ja muiden sidosryhmien kannalta paras vaihtoehto.

25 Kuvio 7. Julkisen talouden alijäämä Sukupolvenvaihdosten haasteet voidaan jakaa koviin (rahoitus, verotus ja lainsäädäntö) sekä pehmeisiin (mm. osaamisen siirto, luopuminen, jatkamisen paine, yrityksen yhteistyösuhteet, henkilöstön suhtautuminen). Onnistumiseen ei kuitenkaan riitä se, että vain koviin haasteisiin löydetään ratkaisuja. Suurin osa liiketoiminnan siirtojen haasteista liittyy pehmeisiin tekijöihin. Jokaisessa perheyrityksessä sukupolvenvaihdos on kuitenkin ainutkertainen prosessi. Prosessia helpottaa riittävän ajoissa aloitettu keskustelu, suunnittelu, valmentautuminen ja tiedon hankinta. Sukupolvenvaihdosten onnistuminen on tärkeää työllisyyden ja Suomen talouskehityksen kannalta. 2.5 Perheyrityksissä kannattavaa kasvua Turun kauppakorkeakoulun PK-Instituutti on tutkinut kasvuyrityksiä. Tässä tutkimuksessa oli eroteltavissa perheyritykset. Tutkimuksessa käytetyt perheyrityksen kriteerit olivat: vastaaja mieltää yrityksen perheyritykseksi, perheen/lähisuvun omistus yrityksestä on yli puolet ja perheen/lähisuvun jäsen työskentelee yrityksessä palkallisena. Näiden kriteerien mukaan perheyrityksiä aineistossa oli 27 prosenttia. Yrityksiä, joissa oli perheyritysten piirteitä eli jokin edellisistä ehdoista täyttyi, oli hieman enemmän eli 41 prosenttia. Liitteessä 1 on koottu yhteen kasvuyritysten määriä eri kasvumittareilla mitattuna ja niiden osuuksia perheyrityksen määritelmän suhteen (Pukkinen, Stenholm, Malinen, 2005). Liitteessä esitetyt prosenttiluvut kuvaavat kunkin mittarin kriteerien täyttävien yritysten osuuden kaikista kuhunkin ryhmään kuuluvista yrityksistä.

26 28 Tehdyssä vertailussa esiintyi vain yksi tilastollisesti merkitsevä ero, joka osoittaa, että perheyritysten kasvu on ollut kannattavampaa kuin muissa pk-yrityksissä. Suuntaa-antavia eroja perhe- ja ei-perheyritysten kesken voidaan tulkita esiintyvän myös osittaisen kansainvälisen kasvupyrkimyksen ja markkinaosuuden toteutuneen kasvun kohdalla. Molemmissa perheyritysten kasvu on ollut tai odotetaan olevan voimakkaampaa kuin muissa yrityksissä. Joltain osin taulukkoon kootut luvut osoittavat, että perheyritykset ovat kasvaneet hieman muita enemmän tai ne suhtautuvat muita yrityksiä hieman myönteisemmin kasvuun. Nämä erot perhe- ja ei-perheyritysten välillä esiintyvät erot ovat kuitenkin vain viitteellisiä. Elinkeinoelämän keskusliiton Kasvun ajurit -raportissa (2005) todetaan, että kasvuyritys on yleisesti omistajavetoinen, ja yrittäjä on vahvasti sitoutunut tavoitteelliseen ja pitkäjänteiseen kasvuun ja kehittämiseen. Kasvuyritys ei ole toimialasidonnainen. Kasvuyrityksissä on raportin mukaan hallittua riskinottoa: kasvu rahoitetaan useimmiten tulorahoituksella. Halukkuus laajentaa omistuspohjaa on vähäistä, joka viittaa yrittäjän haluun säilyttää itsenäisyytensä ja riippumattomuutensa. Nämä kasvuyrittäjyyden piirteet ovat hyvin yhteneväiset perheyritysten ominaispiirteiden, joita kuvataan seuraavassa luvussa, kanssa. Perheyritykset suhtautuvat myönteisesti kasvuun ja ne kasvavat kannattavasti.

27 29 3 Perheyritysten ominaispiirteissä korostuu jatkuvuus Perheyrityksissä on monia samanlaisia piirteitä, vaikka ne ovatkin hyvin erilaisia keskenään. Perheyritys voi olla suuri tai pieni, listattu tai listaamaton sekä toimia millä tahansa toimialalla. Yhteistä kaikille perheyrityksille erotuksena muista yrityksistä on se, että niissä kietoutuvat yhteen perhe, liiketoiminta ja omistus. Tagiuri ja Davis (1982) esittivät kolmen ympyrän mallin (kuvio 8), jossa nämä osa-alueet kuvataan erillisinä, mutta niillä on voimakas keskinäinen vuorovaikutus. Jokaisella perheyrityssysteemiin kuuluvalla on yksi rooli tai useita rooleja. Hän voi olla vain perheyrityksen omistaja tai hän voi yhtä aikaa kuulua kaikkiin kolmeen ympyrään ollen esim. omistaja, perheenjäsen ja operatiivinen johtaja. Omistus Perhe Liiketoiminta Kuvio 8. Perheyrityssysteemi (Tagiuri & Davis, 1982) Kolmen ympyrän mallin puute on sen staattisuus. Perheessä, liiketoiminnassa ja omistuksessa tapahtuu koko ajan muutoksia, joita malli ei ota huomioon. Alla olevassa kuviossa 9 myös aika on otettu huomioon. Muutostahti on yleensä nopein liiketoiminnassa, toiseksi nopein perheakselilla ja hitain omistuksenvaihdosten rintamalla. Erityisen herkkiä ja riskialttiita ovat siirtymäjaksot millä tahansa perheyrityssysteemin osa-alueella. Nämä muutokset heijastuvat myös muihin osa-alueisiin.

28 30 Kypsyys Liiketoiminta Laajennus/ vakiintuminen Käynnistys Nuori perhe Vanhemmat ja lapset yhdessä toimien Jälkikasvu mukaan liiketoimiin Vetovastuun siirto seuraajalle Kontrolloiva omistaja Perhe Sisarukset omistajina Serkukset omistajina Omistajuus Kuvio 9. Perheyrityssysteemin muutosdynamiikka (Gersick ym. 1997) Perheyritysten dilemma on perheen ja liiketoiminnan vaatimusten erilaisuus. Perheen ja liiketoiminnan yhteentörmäyksiä sattuu mm. päätettäessä perheenjäsenten palkkaamisesta yritykseen töihin, perheenjäsenten palkitsemisesta, liiketoiminnan laajentamisen rahoittamisesta tai yrityksen jatkajasta. Menestyvät perheyrityksen omistajat kuitenkin tiedostavat nämä haasteet ja tekevät töitä niiden voittamiseksi. Kaikesta huolimatta perhe on usein perheyrityksen tärkeä kilpailutekijä. Perheellä on yhteinen historia ja identiteetti, jotka usein vahvistavat myös yritystoiminnan juuria. Perheenjäsenet ikään kuin kasvavat osaksi yritystä, mikä antaa heille paremmat mahdollisuudet omaksua yrityksen hiljaista tietoa. Omistava perhe antaa yritykselle kasvot, ja tuotteet kantavat usein omistajaperheen nimeä. Perhe tuo yritystoimintaan mukaan tunteet, jotka tuovat lisäulottuvuuden rationaaliseen päätöksentekoon. Perheenjäsenten arvomaailma vaikuttaa merkittävästi yrityskulttuurin muotoutumiseen perheyrityksessä. Perheyrityskulttuuri määrittelee vahvasti perheyrityksen menestymisen sukupolvelta toiselle. Perheyrityksissä on usein epävirallisia päätöksentekojärjestelmiä ja vähemmän muodollisia organisaatiorakenteita, jotka mahdollistavat joustavammat johtamiskäytännöt ja parantavat päätöksenteon tehokkuutta ja nopeutta. Perheyrityksissä määräysvallan määrittäminen on helppoa, mikä osaltaan voi nopeuttaa päätöksentekoa. Perheyrityksen osakkeet ovat usein epälikvidejä. Niillä ei ole markkina-arvoa, ja ne siirtyvät perheyrityksissä usein perintönä, lahjoituksena tai kaupassa seuraavalle sukupolvelle. Jotkut perheyritykset ovat listautuneet pörssiin, mikä parantaa osakkeiden likvidisyyttä ja mahdollistaa uuden pääoman hankinnan. Pörssissä olevissa

29 31 perheyrityksissä yhdistyy yleensä perheyritys- ja pörssimaailman parhaat puolet. Newsweekissä 12/2004 julkaistun artikkelin mukaan viimeisen kymmenen vuoden aikana ( ) perheyritysten osakkeet Espanjassa nousivat 206 posenttia, kun muiden yritysten osakkeet nousivat vain 47 prosenttia. Vastaavat luvut Ranskassa olivat 203 prosenttia ja 76 prosenttia. Euroopan 10 parhaassa perheyrityksessä yhdistyvät perheen voima ja listattujen yritysten kurinalaisuus. Sitoutuminen on yleensä perheyrityksissä vahvaa. Perheyrityksen omistusta ajatellaan usein lahjana edelliseltä sukupolvelta ja lainana seuraavilta sukupolvilta. Perheyrityksen omistajan tavoitteena on siirtää perheyritys seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin hän sen edelliseltä sukupolvelta sai. Pitkän tähtäimen strategista suunnittelua arvostetaan perheyrityksissä enemmän kuin reagoimista osavuosikatsauksen lukuihin. Pitkän tähtäimen ajattelulla on vaikutuksia myös liiketoiminnan tuloksiin. Maury (2004) osoittaa, että perheen pitkäaikainen ja aktiivinen sitoutuminen lisää yrityksen suorituskykyä. Perheyrityksen taseet ovat yleensä vahvoja. Näin todettiin Talouselämän vuonna 2002 tekemässä 100 suurinta perheyritystä -selvityksessä, jonka mukaan perheyritysten omavaraisuusasteen mediaani oli 49 prosenttia. Yhtenä syynä taseiden vahvuuteen voi olla varautuminen tulevaisuuteen, riippumattomuus rahoittajista ja jatkuvuuden varmistaminen. Perheyrityskulttuuriin kuuluu yleensä vahvasti sidosryhmistä ja ympäröivästä yhteisöstä huolehtiminen. (Kenyon-Rouvinez et al., 2002) He kantavat vastuunsa työntekijöistään, asiakkaistaan ja alihankkijoistaan. Useissa perheyrityksissä työntekijöiden vaihtuvuus on vähäistä ja työsuhteet voivat jatkua sukupolvelta toiselle. Perheyrityksen siirtyessä sukupolvelta toiselle sen suureksi haasteeksi nousee yritteliäisyyden ja innovatiivisuuden säilyttäminen. Ensimmäisen sukupolven omistaja-yrittäjällä on yrityksen perustaessaan ollut tietty missio, jonka eteen hän on ollut valmis tekemään yötä päivää töitä ja ottamaan riskiäkin. Perheyrityksen tulevia omistajia pitää kannustaa säilyttämään tämä yritteliäisyys, jotta heistä tulisi vastuullisia perheyrityksen omistajia, eikä vain sijoittajia. Perheyritysten erityispiirteet jatkuvuus, kasvollisuus sekä perheen ja yrityksen tiivis vuorovaikutus voivat vahvasti vaikuttaa myös yrityksessä tehtäviin strategisiin valintoihin. Jos yrittäjän visiona on siirtää yritys seuraajasukupolvelle, hänen strategiset valintansa ovat todennäköisesti erilaiset kuin yrittäjällä, joka haluaa nopeasti rahastaa yritystoiminnallaan. Kasvolliset perheyritysten omistajat ovat sitoutuneita yritystoiminnan jatkuvuuteen.

30 32 4 Perheyritys määriteltävissä Euroopan unionin Lissabonin strategiassa ja Yrittäjyyden vihreässä asiakirjassa kilpailukyvyn kannalta keskeinen kysymys on yritysten jatkuvuuden turvaaminen. Se turvaa myös työllisyyttä. Yrittäjyyden politiikkaohjelmassa on jätetty ennalta sovitusti avoimeksi, miten edistetään yrittäjäpolven vaihdoksia ja yritysten jatkuvuutta. Tässä esitetyn elinkaariajattelun tueksi tarvitaan samanlainen laaja yhteiskunnallinen eri sidosryhmät kattava keskustelu- ja päätöksentekoprosessi, jonka eräänä tuloksena on perheyritysten aikaisempaa parempi tiedostaminen ja tuntemus. Tämän johdosta tarvitaan sekä kansallisia että yhteisötasoisia toimenpiteitä. Perustuslaissa (18, /731) säädetään, että julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta. Ottaen huomioon perheyritysten ominaispiirteet ja työllistävä vaikutus, on tutkittava, tarvitaanko kansallisella tasolla perheyrityksistä lainsäädäntöä tukevaa ja täsmentävää määrittelyä esimerkiksi perintökaaren ja osakeyhtiölain uudistamisen yhteydessä. On myös harkittava kokonaan erillisen perheyrityslain tarpeellisuutta, jotta voitaisiin aikaisempaa paremmin määritellä perusteet, miten yhteiskunta voi edistää tässä esityksessä ehdotetulla tavalla pitkäaikaista, työllistävän yritysvarallisuuden karttumista. Myös yhteisötasolla tarvitaan yhteisymmärrystä suositukselle edistää perheyhtiöiden jatkuvuutta ja yritysten omistusten siirtoja yritystoiminnan jatkuvuuden ja tätä kautta työllisyyden turvaamiseksi. Ottaen huomioon tässä esityksessä kuvatut perheyrityksiä koskevat erityispiirteet sekä niiden työllistävä ja kansantaloudellinen merkitys tämä yhteisymmärrys voidaan rakentaa pääosin samoille periaatteille kuin pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan Euroopan komission suositus (96/280/EY), jonka yhtenä tavoitteena on edistää kansallisten hallitusten pyrkimyksiä kannustaa ja tukea pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Perheyritystä ei ole virallisesti määritelty, mikä on vaikeuttanut tilastotiedon keruuta perheyrityksistä. Päätöksentekijät tarvitsevat päätöksiensä tueksi ja vaikutusten arvioimiseksi tilastotietoja perheyrityksistä. Tilastotietojen saaminen perheyrityksistä ja niiden toiminnasta on vaikeaa, koska perheyrityksen määritelmä puuttuu. Akateemisessa maailmassa perheyrityksen kriteerinä on käytetty vaihtelevasti omistusosuutta, strategista kontrollia, eri sukupolvien osallistumista yrityksen toimintaan ja aikomusta säilyttää yritys perheyrityksenä. Liitteessä 1 on yksityiskohtaisemmin eri tutkijoiden perheyrityksen määrittelyjä. Osa kriteereistä on sellaisia, että niiden perusteella on vaikeaa, ehkä jopa mahdotonta, kerätä tilastotietoja perheyrityksistä.