POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Bioanalytiikan koulutusohjelma

Save this PDF as:
 WORD  PNG  TXT  JPG

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Bioanalytiikan koulutusohjelma"

Transkriptio

1 POHJOIS-KARJALAN AMMATTIKORKEAKOULU Bioanalytiikan koulutusohjelma Johanna Hiltunen Maija Makkonen LAITE- JA MENETELMÄVERTAILU: VIRTSAN PARTIKKELIEN TUTKIMINEN SYSMEX UF-100 -ANALYSAATTORILLA JA MIKROSKOPOIMALLA Opinnäytetyö Syksy 2008

2 OPINNÄYTETYÖ Syksy 2008 Bioanalytiikan koulutusohjelma Tikkarinne JOENSUU p. (013) Tekijät Johanna Hiltunen, Maija Makkonen Nimeke Laite- ja menetelmävertailu: Virtsan partikkelien tutkiminen Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla Toimeksiantaja ISLAB/Mikkelin aluelaboratorio Tiivistelmä Opinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla Sysmex UF-100 -analysaattorin ja mikroskopointimenetelmän eroja virtsan partikkelien laskennassa. Lisäksi selvitettiin, onko tarpeellista mikroskopoida näytteitä, joille analysaattori antaa hälytyksen. Näytteiden analysointi suoritettiin Mikkelin aluelaboratoriossa. Näytteinä käytettiin laboratorioon tulleita virtsanäytteitä. Näytteet analysoitiin ensin Sysmex UF-100 -analysaattorilla. Mikroskopoitaviksi valittiin näytteitä, joissa oli runsaasti soluja tai analysaattori oli antanut hälytyksen. Sen jälkeen valitut näytteet tutkittiin vakioidun mikroskopointiohjeen mukaan. Virtsanäytteitä tutkittiin yhteensä 52 kappaletta. Saadut tulokset käsiteltiin SPSS- ohjelmalla. Tuloksille laskettiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin, jonka perusteella arvioitiin menetelmien vertailtavuutta. Hälytysten oikeellisuutta arvioitiin vertaamalla eri hälytyksiä ja näiden näytteiden sisältämien partikkelien määriä taulukoituna. Tutkimustulosten perusteella punasolujen, valkosolujen, levyepiteelisolujen ja bakteerien määrät korreloivat hyvin toisiaan. Pienten epiteelisolujen määrät olivat riippumattomia toisistaan. Vastaavia tutkimuksia on tehty Tampereella ja Yhdysvalloissa. Näiden tutkimusten tulokset olivat samansuuntaisia kuin tässä opinnäytetyössä. Lisäksi tämän opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan suositella, että näytteet, joille analysaattori antaa hälytyksen, pitäisi edelleen mikroskopoida. Kieli suomi Sivuja 50 Liitteet 6 Liitesivumäärä 9 Asiasanat virtsan partikkeli, Sysmex UF-100, vakioitu virtsan mikroskopointi, laite- ja menetelmävertailu

3 Authors Johanna Hiltunen, Maija Makkonen THESIS Autumn 2008 Degree Programme in Biomedical Science Tikkarinne JOENSUU FINLAND Tel Title Instrument and method comparison: Urine particle counting with Sysmex UF-100 -analyzer and microscopy Commissioned by ISLAB/Mikkeli Regional Laboratory Abstract The purpose of this thesis was to compare the differences in urine particle counting between Sysmex UF analyzer and microscopy. It was also researched how necessary it is to perform microscopy to the specimen which cause the analyzer to the alarm sign. Urine samples were analyzed in the Regional Laboratory of Mikkeli. The used specimens were urine specimens. At first the specimens were analyzed with Sysmex UF-100 -analyzer. Next were selected specimens to the microscopy. The selected specimens either contained lots of cells or caused the analyzer to the alarm. Afterwards the specimens were analyzed with the instructions of standardized urine microscopy. Altogether 52 specimens of urine were studied. The data were analyzed by SPSS program. Spearman`s Rank Correlation was used to assess the comparison between the methods. The necessity of alarms was evaluated by comparing different alarms and particle amounts in the specimens with the help of tables. According to the research results, the number of red blood cells, white blood cells, squamous epithelia and bacteria correlated with each other. The numbers of small epithelia were independent from each other. Similar research has been made in Tampere, Finland and in the United States of America. Those research results are similar to the results of this thesis. Furthermore, on the basis of this thesis, it can be recommended that the sample which causes the analyzer to the alarm should be still microscopied. Language Finnish Pages 50 Appendices 6 Pages of Appendices 9 Keywords urine particle, Sysmex UF-100, standardize urine microscopy, instrument and method comparison

4 SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO VIRTSANERITYS VIRTSA MUNUAISTEN JA VIRTSATEIDEN RAKENNE VIRTSANMUODOSTUS VIRTSAN PARTIKKELIT PUNASOLUT VALKOSOLUT EPITEELISOLUT LIERIÖT MIKROBIT MUUT LÖYDÖKSET VIRTSAN PARTIKKELIEN LASKENTA (U-SOLUT) VIRTSAN PARTIKKELIEN LASKENTA SYSMEX UF-100 -ANALYSAATTORILLA VIRTSAN PARTIKKELIEN MIKROSKOPOINTI Sternheimerin supravitaalivärjäys Vakioitu virtsan mikroskopointi VIRTSANÄYTTEENOTTO, KULJETUS JA SÄILYTYS LABORATORION LAATU SISÄINEN LAADUNOHJAUS JA ULKOINEN LAADUNARVIOINTI LAATU VIRTSATUTKIMUKSISSA LAITE- JA MENETELMÄVERTAILU AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT... 23

5 9 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT TUTKIMUSAINEISTO JA TYÖN TOTEUTUS TILASTOLLISET TUTKIMUSMENETELMÄT TUTKIMUSTULOKSET MENETELMIEN VERTAILU HÄLYTYKSET POHDINTA TUTKIMUKSEN JOHTOPÄÄTÖKSET TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUS TUTKIMUKSEN EETTISYYS JATKOTUTKIMUSAIHEET LÄHTEET LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Opinnäytetyön toimeksianto Sternheimerin supravitaalivärjäysohje Sysmex UF-100 analysaattorin graafinen kuva ISLAB- potilasohje Tutkimustulokset Sysmex UF-100 analysaattorissa käytetyt reagenssit

6 6 1 JOHDANTO Virtsatutkimuksissa tavoitteena on etsiä tauteihin viittaavia aineita ja soluja, joita esiintyy usein normaalitilanteissa hieman, mutta joiden määrä on lisääntynyt esimerkiksi tulehduksissa (Nienstedt, Hänninen, Arstila & Björkqvist 2004, ). Virtsan partikkelien tutkimista käytetään virtsatieinfektioiden, munuaissairauksien ja alempien virtsateiden sairauksien toteamiseen ja seurantaan (Kouri, Anttinen, Icén, Ikäheimo, Irjala, Kontiainen, Koskimies, Lipponen, Penttilä, Siitonen & Siukola 1999a, 4, 11 12). Manuaalinen eli käsin tehtävä mikroskooppinen virtsan partikkelien tutkiminen teki läpimurron kliinisissä laboratorioissa vuonna 1926 (Brunzel 1994, 208; Kouri 1998a, 173). Vuodesta 1982 lähtien on virtsan partikkeleja voitu tutkia automaattisesti. Ensin partikkeleja tutkittiin automaattisella mikroskoopilla, jolla otettiin kuvia virtsassa olevista partikkeleista. Kuvat selattiin monitorin ruudulla ja samalla löydösten luokitus varmistettiin. Laboratorioiden suosiota laite ei saavuttanut, koska se vaati edelleen paljon työvoimaa. (Deindoerfer, Gangwer, Laird & Ringold 1985, 1491; Kouri 1998a, 173.) Vuonna 1995 Sysmex Corporation toi markkinoille UF-100 automaattisen virtsan partikkelilaskimen, jonka toiminta perustuu fluoresenssi virtaussytometriaan (Sysmex Europe GmbH 2008). Analysaattorin etuina ovat laskennan parantunut toistettavuus ja nopeus mikroskopointiin verrattuna. Heikkoutena on se, että sillä ei pystytä tunnistamaan kaikkia partikkeleja. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1848.) Opinnäytetyössä vertailtiin Sysmex UF-100 -analysaattoria ja mikroskopointimenetelmää virtsan partikkelitutkimuksessa. Samalla selvitettiin, kuinka tarpeellista on mikroskopoida näytteitä, joille analysaattori antoi hälytyksen. Toimeksiantajana oli Itä- Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymä (ISLAB) Mikkelin aluelaboratorio, jossa työ toteutettiin. Aihe on tärkeä, koska molempia tutkimusmenetelmiä käytetään sekä yhdessä että erikseen kliinisissä laboratorioissa. Yhteneväinen tulostaso näiden menetelmien välillä on tärkeää potilaan hoidon kannalta. Lisäksi selvitettiin, aiheutuuko analysaattorin antamien hälytysten tarkistamisesta mikroskoopilla ylimääräistä työtä laboratoriohenkilökunnalle. Opinnäytetyö on laite- ja menetelmävertailu. Laite- ja menetelmävertailua käytetään kliinisissä laboratorioissa koestuksessa, vakioinnissa ja laitteiden toiminnan tarkastamisessa.

7 7 2 VIRTSANERITYS 2.1 Virtsa Virtsa muodostuu munuaisissa. Virtsanerityksessä munuaiset erottelevat verestä kuonaaineet ja elimistölle vieraat aineet. Ne pitävät solunulkoisen nesteen osmoottisen paineen ja määrän vakaana, säätelevät solunulkoisen nesteen ionien pitoisuutta ja ylläpitävät elimistön happoemästasapainoa. (Bjålie, Haug, Sand, Sjaastad & Toverud 1999, ) Virtsa sisältää noin 95 % vettä, johon muut aineet, kuten typpipitoiset kuonaaineet, ovat liuenneet. Virtsa sisältää myös liukoisia suoloja ja tuhansittain vähäisiä määriä muita aineita, kuten orgaanisia aineenvaihduntatuotteita. (Nienstedt, Hänninen, Arstila & Björkqvist 2004, ) 2.2 Munuaisten ja virtsateiden rakenne Ihmisellä on kaksi munuaista, ja yhteensä ne painavat noin 300 g (kuva 1). Ne ovat pavun muotoisia ja pituudeltaan cm. Munuaisportin kautta kulkevat munuaisvaltimo, munuaislaskimo ja virtsanjohdin. Munuaisia ympäröi rasvakudoksen peittämä sidekudoskotelo. Munuaisissa on sekä kuorikerros että ydinkerros, joka muodostuu erillisistä munuaispyramideista. (Nienstedt ym. 2004, ) Nefronit ovat virtsaa tuottavia pieniä yksiköitä, ja niitä on kummassakin munuaisessa noin miljoona. Nefronin osat ovat hiussuonikeränen (glomerulus) ja munuaistiehyt (tubulus). (Bjålie ym. 1999, 376.) Hiussuonikeränen on keräsen kotelon sisällä munuaiskeräsessä. Munuaistiehyen osat ovat proksimaalinen kiemuratiehyt, henlen linko ja distaalinen kiemuratiehyt. Munuaistiehyt laskee kokoojaputkeen yhdessä useiden muiden nefronien munuaistiehyiden kanssa. Hiussuonikeräseen tulee verta munuaisvaltimosta tuojasuonta pitkin ja poistuu viejäsuonta pitkin. (Nienstedt ym. 2004, )

8 8 KUVA 1. Munuaisen rakenne (Bjålie ym. 1999, 379). Virtsateihin kuuluvat kaksi munuaisallasta, kaksi vitsanjohdinta, virtsarakko ja virtsaputki. Munuaisaltaan haaroja kutsutaan munuaispikareiksi, joiden sisässä on munuaispyramidien kärjet. Virtsa kulkee kohti virtsarakkoa virtsanjohtimen seinämän lihaskerroksen kuljettamana peristalttisin liikkein. Virtsarakko on sileälihaspussi, jonka seinämän lihasyyt risteilevät eri suuntiin. Rakon alapinnassa virtsanjohtimet ja virtsaputki tulevat rakkoon lähelle toisiaan. Miehillä virtsaputken pituus on cm pitkä ja naisilla 3-5 cm. (Hiltunen, Holmberg, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne & Nienstedt 2001, ) 2.3 Virtsanmuodostus Alkuvirtsa eli primaarivirtsa on suodosta, joka muodostuu hiussuonikerästen suodattaessa veriplasmasta kaikki plasman ainesosat munuaistiehyisiin. Verisolut ja tavalliset valkuaisaineet jäävät verenkiertoon. (Bjålie ym. 1999, 377, ) Alkuvirtsasta jää vain noin 1 % lopulliseksi virtsaksi (Hiltunen ym. 2001, 454). Munuaistiehyissä otetaan elimistön tarvitsemia aineita takaisin vereen siten, että aineet kulkeutuvat munuaistiehyen ontelosta peritubulaarisiin hiussuoniin eli tapahtuu takaisinimeytyminen (reabsorptio). Tubuluksiin jää suurin osa kuona-aineista, joita elimistö ei tarvitse ja ne poistetaan virtsan mukana. Aineita imeytyy takaisin suuria määriä

9 9 aivan kuin niitä suodattuukin. (Bjålie ym. 1999, 377, 386.) Takaisin imeytyy vettä, natrium-, kalium-, kloridi- ja fosfaatti-ioneja, glukoosia, aminohappoja sekä muita orgaanisia aineita. Vettä ja pienimolekyylisiä aineita imeytyy takaisin verisuoniin passiivisesti. Aktiivista takaisinimeytymistä on natrium-kaliumpumpun toiminta. (Nienstedt ym. 2004, ) Sekreetio eli aktiivinen eritys tarkoittaa tiettyjen aineiden siirtymistä peritubulaarisista hiussuonista munuaistiehyen solujen läpi tiehyen onteloon, jolloin aineiden erittyminen virtsaan tehostuu. Tällä tavoin elimistöstä voidaan poistaa erilaisia vieraita aineita, kuten esimerkiksi hormoneja, lääkeaineita, elintarvikkeiden lisäaineita ja muita orgaanisia molekyylejä. (Bjålie ym. 1999, ) Takaisinimeytymisen ja sekreetion tuloksena alkuvirtsa muuttuu valmiiksi virtsaksi. Suodattumisen ja aktiivisen sekreetion kautta munuaistiehyiden onteloon tulleet imeytymättömät aineet poistuvat virtsan mukana. Valmis virtsa kulkee pois munuaisista virtsateitä pitkin. Kokoojaputkien kautta munuaisaltaisiin keräytynyt virtsa menee virtsanjohdinta pitkin virtsarakkoon ja poistuu elimistöstä virtsatessa virtsaputken kautta. (Bjålie ym. 1999, , 386.) 3 VIRTSAN PARTIKKELIT 3.1 Punasolut Punasoluja eli erytrosyyttejä voi esiintyä terveen ihmisen virtsassa. Virtsaan punasolut ovat tulleet munuaiskeräsistä tai virtsanjohtimista. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1848.) Viitearvona eli solujen normaalina määränä virtsassa on 0-2 punasolua/näkökenttä (Penttilä 2004a, 221; Penttilä 2004b, 18). Jos punasoluja esiintyy virtsassa normaalia enemmän, tilaa kutsutaan hematuriaksi eli verivirtsaisuudeksi. Terveillä potilailla hematuria voi johtua kuukautisista, lievistä vammoista, ruumiillisesta rasituksesta, sukupuoliyhdynnästä, virusinfektioista tai lääkkeistä. Sairaudet, jotka aiheuttavat verivirtsaisuutta, voivat olla munuaisperäisiä, virtsa-

10 10 teistä tai verenhyytymisjärjestelmän häiriöistä johtuvia. Tärkeimpiä hematurian aiheuttajia ovat virtsateiden pahanlaatuiset kasvaimet, joista yleisimpiä ovat eturauhas-, virtsarakko- ja munuaiskarsinoomat. (Lindell 2000, ) Virtsan punasolut ovat läpimitaltaan 7 µm, muodoltaan kiekkomaisia ja kaksoiskoveria. Supravitaalivärjäyksessä (liite 2) niiden väri voi vaihdella punaisen eri sävyissä. Niitä voi olla vaikea erottaa mikroskoopilla öljypisaroista ja hiivasoluista. Punasolut voivat näkyä mikroskoopissa myös värittöminä ympyröinä. Tällöin niitä kutsutaan varjopunasoluiksi. Varjopunasoluista hemoglobiini on liuennut pois. (Pietilä 1990, 3.) Punasolujen morfologiaa voidaan tarkastella paremmin faasikontrastimikroskoopilla, jolloin havaitaan helpommin poikkeavan muotoiset eli dysmorfiset punasolut (Kouri & Pohjavaara 2002, 1848). Solujen koko voi vaihdella runsaasti, ja niistä voi puuttua punasolun normaali hemoglobiinisisältö. Ne voivat olla fragmentoituneita eli pirstoutuneita ja vääristyneitä, eivätkä ne ole kaksoiskoveria. (Pietilä 1990, 3.) Eräs dysmorfisten punasolujen alaryhmä on akantosyytit. Tällaisissa punasoluissa on solukalvopullistumia. Punasolujen muodosta voidaan päätellä, mistä virtsanerityselimestä verenvuoto on peräisin. Normaalit punasolut ovat peräisin alemmista virtsateistä ja dysmorfiset munuaisista. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1848.) 3.2 Valkosolut Virtsassa on aina jonkin verran leukosyyttejä eli valkosoluja. Viitearvona on 0-3 leukosyyttiä/näkökenttä. (Penttilä 2004a, 221.) Naisilla ja tytöillä voi anatomiasta johtuen olla miehiä ja poikia runsaammin valkosoluja. Yleisin valkosolu virtsassa on neutrofiilinen granulosyytti eli neutrofiili. Muita esiintyviä valkosoluja ovat lymfosyytit, makrofagit ja eosinofiilit. Jos virtsassa esiintyy valkosoluja enemmän kuin normaalisti, tilaa kutsutaan pyuriaksi. (Kouri & Pohjavaara 2002, ) Neutrofiilejä esiintyy virtsassa etenkin virtsateiden infektioissa ja virtsarakon lähielinten tulehduksissa, joita ovat umpilisäkkeen tulehdus ja sisäsynnytintulehdukset. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1850.) Neutrofiiliset granulosyytit ovat pyöreitä soluja. Niiden halkaisija on µm, ja ne ovat usein kasoissa. (Kouri ym. 1999a, 40.) Ne tunnistetaan liuskoittuneesta tumasta ja sytoplasman granuloista. Supravitaalivärjäyksessä tuma on

11 11 värjäytynyt helakansiniseksi, mutta se voi jäädä värjäytymättä kokonaan. Sytoplasma on granulainen väritön tai kalpean punertava. (Kouri 1993, 22; Pietilä 1990, 11.) Lymfosyytit ovat läpimitaltaan µm ja muodoltaan pyöreitä soluja (Kouri ym. 1999a, 40). Niiden tuma on tummansininen ja se täyttää koko solun. Sytoplasma on sileä ja siinä ei ole granuloita. Lymfosyyttejä havaitaan virtsassa kroonisissa munuaistulehduksissa ja munuaisen siirron jälkeisissä hyljintäreaktioissa. (Kouri 1993, 22.) Normaalisti lymfosyyttien esiintymisellä ei ole kliinistä merkitystä (Kouri & Pohjavaara 2002, 1850). Makrofageja löytyy virtsasta pitkäaikaisissa tulehduksissa ja eturauhasleikkauksen jälkeen (Kouri & Pohjavaara 2002, 1850). Makrofageista käytetään myös nimitystä histiosyytti. Ne polveutuvat veren monosyyteistä, ja pystyvät fagosytoimaan elimistölle vieraita soluja. Solujen sisältä voidaan usein havaita bakteereja, punasoluja ja solufragmentteja. (Brunzel 1994, 223.) Makrofagit ovat läpimitaltaan µm, ja muodoltaan pyöreitä tai soikeita. Niiden sytoplasmassa on granuloita ja vakuoleja. Tumassa kromatiini on jakaantunut epätasaisesti. (Kouri ym. 1999a, 40.) Supravitaalivärjäyksessä tumat värjäytyvät tumman sinipunaiseksi, ja sytoplasma punertavaksi tai jää värittömäksi. Makrofagit näkyvät usein fragmentteina, koska ne hajoavat helposti virtsassa. (Pietilä 1990, 11.) 3.3 Epiteelisolut Erilaisia epiteelisoluja voi esiintyä terveen ihmisen virtsassa, yleensä 0-3 kappaletta/näkökenttä. Virtsasta löytyviä epiteelejä ovat levy-, välimuotoinen- ja tubulusepiteeli. Levyepiteelisoluilla ei ole yleensä diagnostista merkitystä, toisin kuin muiden epiteelisolujen löytymisellä. (Penttilä 2004a, 221.) Virtsan epiteelisolujen avulla tauti voidaan paikantaa anatomisesti (Kouri ym. 1999a, 12). Levyepiteelisolut ovat peräisin emättimestä, virtsarakosta, virtsajohtimista tai munuaisaltaista. Niitä voi esiintyä näytteessä runsaastikin, ja silti niillä ei ole diagnostista merkitystä. Jos kuitenkin soluissa näkyy pahanlaatuisia muutoksia, näyte täytyy tutkia tarkemmin patologian laboratoriossa. (Penttilä 2004a, 221.) Yleensä runsas löydös johtuu epäonnistuneesta näytteenotosta, jolloin solut ovat joutuneet näytteeseen ulkoisista

12 12 sukuelimistä tai virtsaputkesta. Raskaana olevilla naisilla levyepiteelisoluja voi irrota virtsaputkesta normaalia enemmän virtsaan hormonivaikutuksesta. (Kouri ym. 1999a, 12.) Miehillä runsas levyepiteelin määrä virtsassa johtuu estrogeenihoidosta, jota annetaan eturauhassyöpään. Levyepiteelisolut ovat suuria soluja ja niiden läpimitta on µm. Supravitaalivärjäyksessä tuma värjäytyy selvärajaisesti ja tasaisesti sinipunaiseksi. Sytoplasma värjäytyy punertavaksi, ja sen rakenne on kiinteä. Levyepiteelisolut voivat värjäytyä samassa näytteessä erisävyisiksi. (Pietilä 1990, 11.) Muutamia välimuotoisia epiteelisoluja voi olla normaalissa virtsan sakassa. Ne ovat peräisin virtsaputken proksimaalisesta osasta, rakosta, virtsanjohtimista, munuaisaltaasta tai munuaispikareista. Niiden runsas löytyminen on patologinen löydös. (Pietilä 1990, 12.) Pinnallisia välimuotoisia epiteelisoluja löydetään alempien virtsatieinfektioiden yhteydessä ja tämä löydös ei ole patologinen. Syvempien kerrosten välimuotoisia epiteelisoluja havaitaan virtsatiekivien, rakkosyövän ja virtsateihin kohdistuneiden toimenpiteiden yhteydessä. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1850.) Välimuotoiset epiteelisolut ovat halkaisijaltaan µm, mutta ne voivat olla jopa 50 µm kokoisia (Kouri 1993, 21). Syvempien kerrosten solut ovat pienempiä kuin pinnalliset solut (Brunzel 1994, 226). Muodoltaan ne ovat soikeita, sukkulamaisia, päärynämäisiä tai pyöreitä. Tuma värjäytyy voimakkaan sinipunaiseksi. Se sijaitsee keskellä sytoplasmaa ja on suuri ja pyöreähkö. (Pietilä, 1990, 12.) Tumajyvänen on havaittavissa usein. Sytoplasma on hienorakeista ja vaaleaa. (Kouri ym. 1999a, 40.) Tubulusepiteelisolut ovat peräisin munuaisista, ja niiden lisääntynyt määrä virtsan sakassa viittaa aina munuaissairauteen. Kysymyksessä voi olla akuutti interstitiaalinen nefriitti (tubulusten ja sidekudoksisen väliaineen tulehdus) tai tubulusnekroosi. Tubulussoluja munuaisista voi irrottaa sydäninfarkti, verenkiertoshokki, nefrotoksinen särkylääke-, antibiootti-, tai solusalpaajahoito, kuivuminen tai vatsakalvontulehduksen aiheuttama munuaisvaurio. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1850, 1852.) Lisäksi tubulussoluja voi esiintyä munuaissiirrännäisen hylkimisreaktiossa. Tubulusepiteelisoluja voi olla vaikea erottaa etenkin välimuotoisista epiteelisoluista, mutta yleensä niiden kanssa esiintyy myös lieriöitä. Tubulusepiteelisolut ovat läpimitaltaan µm, ja niiden muoto vaihtelee pyöreästä kulmikkaaseen. Niiden tuma värjäytyy siniseksi tai sinivioletiksi. Tumassa ei ole tumajyväsiä. Sytoplasma värjäytyy punertavaksi, se on rakeinen ja siinä voi olla granuloita. (Kouri 1993, 22; Kouri ym. 1999a, 40.)

13 Lieriöt Lieriöt syntyvät munuaisten tubuluksissa tai kokoojaputkissa, kun orgaanista ainetta saostuu virtsan väkevöityessä. Virtsan sakasta löydettävät lieriöt ovat pitkänomaisia saostumia. Lieriön koko ja muoto vastaavar kokoojaputken tai distaalisen tubuluksen kokoa ja muotoa. (Kouri ym. 1999a, 41.) Ne koostuvat pääasiassa geelimäisestä hyaliiniväliaineesta, joka on glykoproteiinia. Se on Henlen lingon solujen erittämää proteiinia, jota kutsutaan Tamm-Horsfallin proteiiniksi. Kun lieriö saostuu munuaistubuluksessa, sen sisään jää tubuluksessa sillä hetkellä olevia partikkeleja. Lieriöiden löytyminen virtsasta viittaa munuaissairauteen. Joitakin hyaliinilieriöitä voi löytyä ilman, että löydetään munuaisvaurio. Tällöin lieriöiden muodostuminen johtuu esimerkiksi elimistön kuivumisesta. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1851.) Lieriöt nimetään niiden solujen mukaan, joita lieriössä esiintyy eniten (Pietilä 1990, 13). Solulieriön pinta-alasta 1/3 on solujen peitossa, ja ne ovat merkityksellisempiä kuin soluttomat lieriöt. Solulieriöitä ovat punasolu-, valkosolu-, tubulus-, bakteeri- ja hiivasolulieriöt. Soluttomia lieriöitä ovat hyaliini-, jyväis-, vaha-, rasva-, hemoglobiini-, myoglobiini- ja bilirubiinilieriöt. Supravitaalivärjäyksessä lieriön proteiini värjäytyy sinertäväksi tai jää värittömäksi. Lima ja lieriöt voidaan erottaa toisistaan sillä, että lieriöt erottuvat taustasta tarkkarajaisesti. Jos kuitenkin lieriö on hajonnut, rajaa on vaikea havaita. (Kouri ym. 1999a, ) 3.5 Mikrobit Bakteerit ovat yleinen löydös virtsasta (Kouri & Pohjavaara 2002, 1851). Ne eivät värjäydy supravitaalivärjäyksessä, ja sen vuoksi niitä voi olla vaikea havaita (Kouri ym. 1999a, 16). Bakteerien tunnistaminen tapahtuu mikrobiologisen viljelyn avulla. Bakteerien suuri määrä yhdessä valkosolujen kanssa viittaa virtsatieinfektioon. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1851.) Aikuisten virtsanäytteissä voi esiintyä hiivasoluja. Tavallisimmin ne ovat Candida albicans -soluja. Hiiva on peräisin emättimen eritteistä, mutta sitä kasvaa myös virtsateissä. Potilailla, joilla virtsasta löytyy hiivasoluja, on yleensä heikentynyt immuunivaste, dia-

14 14 betes, pitkä antibioottikuuri tai rakenteellisia poikkeavuuksia virtsateissä. (Kouri & Pohjavaara 2002,1852.) Hiivasolut eivät värjäydy supravitaalivärjäyksessä. Ne näkyvät värittöminä, ovat soikeita muodostavat pseudorihmaa. (Brunzel 1994, ) Alkueläimistä Trichomonas vaginalis voi löytyä virtsasta. Naisilla se aiheuttaa emätintulehduksia ja miehillä virtsaputkentulehduksia. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1852.) Sillä on yksi tuma ja takaosassa häntämäinen uloke. Se liikkuu 4-5 flagellan ja aaltoilevan kalvon avulla. (Siikamäki, Jokiranta & Meri 2003, ) 3.6 Muut löydökset Joissakin tapauksissa virtsan sakasta voi löytyä rasvoja. Ne näkyvät vapaina rasvapalloina, kolesterolikiteinä, rasvalieriöinä tai tubulussoluina, jotka sisältävät rasvaa. Niitä löytyy vaikeassa proteinuriassa, jolloin lipoproteiineja pääsee virtsaan, ja tubulussolujen rasvanekroosissa. (Kouri ym. 1999a, 12.) Usein virtsasta löydetään myös kiteitä, joita muodostuu virtsan suolojen saostuessa. Yleisimmin löydetään fosfaattikiteitä. Ne syntyvät, kun virtsa konsentroituu ja jäähtyy. Niiden löytymisellä ei ole kliinistä merkitystä. Muita löydettyjä kiteitä ovat uraatti-, virtsahappo-, sulfoamidi-, leusiini-, tyrosiini- ja kystiinikiteet. Näillä on usein diagnostista merkitystä. (Penttilä 2004a, ) Esimerkiksi uraattikiteitä löytyy munuaisten vajaatoiminnassa tai tuumorin hajotessa solusalpaajahoitojen yhteydessä. Terveillä uraattikiteitä voi olla ruokavaliosta johtuen. Kiteillä on kliinistä merkitystä vain, jos niitä esiintyy virtsassa runsaasti. (Kouri & Pohjavaara 2002,1852.) Näytteessä saattaa olla erilaisia virtsaan kuulumattomia partikkeleja eli artefaktoja. Pesun yhteydessä näytteeseen voi joutua paperikuitua. Ne värjäytyvät supravitaalivärjäyksessä punertavaksi, kuidunpäät ovat murtuneet terävästi ja niissä on kovat reunat. Lisäksi näytteestä voi löytyä häpykarvoja. Niiden sisältä ei voi erottaa solujen jäännöksiä, ja niiden keratiinisäikeet ovat pitkulaisia. Peitinlasin vääränlainen asettaminen voi aiheuttaa näytteeseen pitkänomaisia muodostumia, jotka muistuttavat lieriöitä. Lieriöistä ne voidaan kuitenkin erottaa sillä, että kaikki havaittavat muodostumat ovat samansuuntaisia. Virtsassa on normaalisti aina jonkin verran limaa. Naisilla sitä on enemmän kuin

15 15 miehillä. Lima värjäytyy epämääräisesti. Rakenteeltaan se voi olla säikeinen, yksittäinen rihma tai se voi esiintyä kasoina. (Kouri ym. 1999a, 42.) Näytteestä voi löytyä myös siittiöitä, jotka ilmoitetaan vain erikseen pyydettäessä (Kouri & Pohjavaara 2002, 1852). 4 VIRTSAN PARTIKKELIEN LASKENTA (U-Solut) 4.1 Virtsan partikkelien laskenta Sysmex UF-100 -analysaattorilla Sysmex UF-100 -analysaattorin (kuva 2) toiminta perustuu fluoresenssi virtaussytometriaan. Partikkelien erottelu tapahtuu niiden koon ja kemiallisten ominaisuuksien eli värjäytyvyyden perusteella. Analysaattori värjää näytteessä olevat partikkelit fluoresoivilla väreillä, ja ne kuljetetaan liuoksen avulla tasaisena virtauksena argon-laservalonsäteen ohi.(sysmex Europe GmbH 2008.) Partikkelien koko mitataan siitä, miten valo siroaa suoraan eteenpäin. Valon sironnan lisäksi niiden koko määritetään myös impedanssiperiaatteella eli sähköisellä vaihtovirtavastuksella. Analysaattori mittaa virtsan väkevyysvaihtelut ominaisjohtokyvyn eli sähkönjohtavuuden avulla. (Kouri 1998a, 173.) Tulokset analysaattori muuttaa sähköisiksi signaaleiksi ja tunnistaa niiden perusteella partikkelit. Tulokset tulevat sekä numeerisena että graafisena esityksenä (liite 3). (Sysmex Europe GmbH 2008.)

16 16 KUVA 2. Sysmex UF-100 -analysaattori (Sysmex Corporation of America 2000). Fluoresoivan värin perusteella soluista tunnistetaan erilaiset solunsisäiset molekyylit ja soluelimet, kuten nukleiinihapot ja mitokondriot. Myös solukalvot ovat fluoresoivia. (Sysmex Europe GmbH 2008.) Fluoresoivia värejä ovat fenantridiinijohdos, joka sitoutuu nukleiinihappoihin ja karbosyaniinijohdos, joka sitoutuu solukalvoihin. Fenantridiinijohdos lähettää oranssia valoa ja karbosyaniinijohdos vihreää valoa. (Kouri 1998a, 173.) Analysaattorin etuina ovat laskennan parantunut toistettavuus ja nopeus mikroskopointiin verrattuna. Sen heikkoutena on, että sillä ei pystytä tunnistamaan kaikkia munuaistason vaurioita, koska se tunnistaa huonosti tubulussoluja. Puna- ja valkosoluista sekä levyepiteelisoluista ja bakteereista saadaan luotettava tulos lähinnä silloin, kun näytteessä on niitä runsaasti. Myös solu- ja jyväslieriöitä voidaan tunnistaa osittain, samoin kuin tubulusepiteelisoluja, jos ne ovat valkosoluja suurempia. (Kouri & Pohjavaara 2002, 1848.)

17 Virtsan partikkelien mikroskopointi Virtsan partikkelit voidaan tutkia mikroskooppisesti usealla menetelmällä. Tutkimukseen käytettävässä mikroskoopissa olisi hyvä olla vaaleakentän lisäksi faasikontrastitekniikka. (Kouri 1998b, ) Faasikontrastimikroskoopissa muutetaan valon voimakkuutta ja kontrastia siten, että taitekerroin muuttuu ja pienen taitekertoimen omaavat solut ja kappaleet näkyvät paremmin (Brunzel 1994, 13). Jos näytteestä halutaan tutkia mikroskopoimalla tarkemmin punasolujen, valkosolujen ja bakteerien pitoisuuksia, se tehdään yleensä kammiolaskennalla. Näytteenä käytetään silloin sentrifugoimatonta, hyvin sekoitettua virtsaa. (Kouri 1998b, ) Virtsan partikkelien tunnistamisessa kammiolaskentaa helpompi menetelmä on peitinlasimenetelmä eli sakkatutkimus. Siinä partikkelit on helpompi tunnistaa, kun peitinlasin alle jää ohut nestekerros. Virtsanäyte sentrifugoidaan, supernatantti poistetaan ja jäljelle jäänyt sakka värjätään Sternheimerin supravitaalivärillä. Sen jälkeen suoritetaan vakioitu virtsan sakan mikroskopointi. (Kouri ym. 1999a, 15, ) Sternheimerin supravitaalivärjäys Partikkelien laskennassa käytetään yleensä Sternheimerin vuonna 1975 julkaisemaa supravitaalivärjäystä (liite 2). Väriaineina siinä ovat vesiliukoiset Alcian-sininen ja pyroniini B. Alcian-sininen väri on vahvasti emäksinen ja sitoutuu negatiivisesti varautuneisiin solujen osiin ja värjää ne siniseksi. Tällaisia kohteita näytteissä ovat lima ja hyaliinilieriöiden Tamm-Horsfallin proteiini. Lisäksi se värjää erityisesti tumia, jopa happamissakin oloissa. Pyroniini B on Alcian-sinistä pienimolekyylisempi emäksinen väri. Se pystyy imeytymään nopeasti solukalvojen läpi ja sitoutuu erityisesti RNA:han, jolloin sytoplasmaa värjäytyy punaiseksi. Värit valmistetaan liuottamalla kumpikin erikseen veteen, minkä jälkeen ne suodatetaan imupaperin läpi. Oikea seos väreistä tehdään joko spektrofotometriaa avuksi käyttäen tai kokemusten perusteella. Näytteen ph ja muu kemiallinen koostumus voi vaihdella. Tästä johtuen eri näytteet värjäytyvät eri tavoin, eikä partikkelien tunnistamiseen voida käyttää tarkkoja värisävyjä. Kun näyte värjätään huolellisesti, partikkelien värit säilyvät muuttumattomana useita tunteja. (Kouri 2000, 162.)

18 Vakioitu virtsan mikroskopointi Supravitaalivärjättyä näytettä tarkastellaan mikroskoopilla ensin 10 x 10- suurennoksella. Tällöin lieriöt ja muut harvinaiset löydökset havaitaan varmimmin. Tarkempi partikkelien määrällinen ja laadullinen arviointi tehdään 10 x 40-suurennoksella. Peitinlasi, jota yleensä käytetään, on kooltaan 18x18 mm ja näytemäärä on 13 µl. Jos käytetään 22x22 mm:n peitinlaseja, näytettä tarvitaan 20µl. Näkökenttiä lasketaan 5-10 kappaletta. Koska solut ovat jakautuneet epätasaisesti peitinlasin alle, on hyvä valita näkökenttiä peitinlasin joka kulma-alueelta ja keskiosasta. Tulokset ilmoitetaan arvioituna keskimääräisenä lukumääränä näkökenttää kohti. Kaikkien havaittujen partikkelien määrät ilmoitetaan vakioidulla tavalla 400-kertaisessa näkökentässä. Tällöin tilavuusyksikkö pysyy koko ajan samana. (Kouri ym. 1999a, 37.) Vakioitu vastaustapa (taulukko 1) on seuraavanlainen: negatiivinen tai 0, 1 kpl/näkökenttä, keskiarvolukumäärä 1-30 kpl/näkökenttä tai yli 30 kpl/näkökenttä. Negatiivinen tai 0 vastataan jos näytteessä ei esiinny soluja tai saatu tulos on ristiriidassa virtsan liuskakokeen tulosten kanssa. 1 kpl/näkökenttä ilmoitetaan, jos soluja on alle 1 tai enintään 1 näkökenttää kohden. Soluja on kuitenkin muutama objektilasia kohden kpl/ näkökenttä tarkoittaa solujen keskimääräistä lukumäärää lasketuissa näkökentissä. Jos laskettavia soluja on enemmän kuin 30 näkökentässä, solujen tarkalla lukumäärällä ei ole enää merkitystä. (Kouri ym. 1999a, ) TAULUKKO 1. Vakioitu vastaaminen virtsan partikkelien mikroskopoinnissa Vastaus Soluja näkökentässä / 0 Ei yhtään solua 1 kpl Muutama solu lasilla 1-30 kpl Solujen keskimääräinen lukumäärä > 30 kpl Yli 30 solua

19 19 Bakteerit ilmoitetaan yleensä: ei lainkaan, vähän, kohtalaisesti tai runsaasti, siis 0, +,++ tai +++ (taulukko 2). Tarvittaessa tulokset täytyy pystyä muuttamaan yksiköksi kpl*10 6 /l, jolloin saatuja tuloksia on helpompi vertailla eri laboratorioiden välillä. (Kouri ym. 1999a, ) TAULUKKO 2. Bakteerien vastaaminen virtsan partikkelien mikroskopoinnissa Vastaus Bakteereja näkökentässä 0 Ei lainkaan + Vähän ++ Kohtalaisesti +++ Runsaasti 5 VIRTSANÄYTTEENOTTO, KULJETUS JA SÄILYTYS Virtsan perustutkimuksiin käytetään puhtaasti laskettua virtsaa. Puhtaasti laskettu virtsa on vakioitu näyte. Vakioidulle näytteelle voidaan soveltaa kyseiselle tutkimukselle annettuja viitevälejä. Näytteen ottamista suositellaan aamulla tai aamupäivällä. Vakioidun näytteen tulkinta on luotettavaa, kun on noudatettu oikeita näytteenotto-ohjeita (liite 4). Edellytys laadukkaan virtsanäytteen saamiseksi on, että opastus virtsanäytteenantoon annetaan potilaalle sekä suullisesti että kirjallisesti. Akuuttia virtsatieinfektiota sairastavilta näyte voidaan ottaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Tällöin kyseessä on vakioimaton näyte. Vakioimattoman näytteen tulos on suuntaa-antava, eikä negatiivinen tulos sulje pois positiivista tulosta, jos seuraava näyte annetaan vakioidusti. (Kouri ym. 1999a, 7, 9; Tapola 2004, ) Potilaan lähetteeseen kirjataan rakkoaika, näytteen saamisaika ja saamistapa, ja onko kyseessä vakioitu vai vakioimaton näyte, sekä mahdollinen mikrobilääkehoito. Näyte voidaan ottaa keskisuihkunäytteenä, pussivirtsanäytteenä, rakkopunktiona, katetrinäytteenä tai avannenäytteenä. (Jaakkola 2008, 41 42; Kouri ym. 1999a, 7, 9.) Virtsanäytteenoton voi suorittaa kotona, mikäli näytteen säilytys ja kuljetus laboratorioon hoidetaan asianmukaisesti. Virtsanäytteisiin käytetään sekä säilöntäaineellisia että

20 20 säilöntäaineettomia putkia. Säilöntäaineelliseen putkeen otettu virtsanäyte säilyy analysointikelpoisena 24 tuntia huoneenlämmössä. Näyteputket on sekoitettava huolellisesti, jotta säilöntäaine liukenee mahdollisimman hyvin virtsaan. Liukenematon säilöntäaine voi johtaa koneellisessa partikkelien laskennassa vääriin positiivisiin tuloksiin ja siihen, että analysaattori ei osaa luokitella soluja oikein. Säilöntäaineettomaan putkeen otettu näyte tulee pakata kylmävaraajien kanssa, ja se toimitetaan laboratorioon kahden tunnin kuluessa ja tutkitaan neljän tunnin kuluessa. (Jaakkola 2008, 41; Kouri ym. 1999a, 10; Kouri, Malminiemi, Vuotari & Pelkonen 2007, ) 6 LABORATORION LAATU 6.1 Sisäinen laadunohjaus ja ulkoinen laadunarviointi Laboratorioiden laadunvarmistukseen kuuluvat sisäinen laadunohjaus sekä ulkoinen laadunarviointi. Sisäisessä laadunohjauksessa laboratorio osoittaa tulostason pysyvyyttä ja päivittäisen analytiikan toimivuutta. Näillä menettelytavoilla pyritään toimivaan laatujärjestelmään ja laadun jatkuvaan parantamiseen. (Tikkanen 2000, 11.) Kontrollien tarkoituksena on jatkuva analyysimenetelmien suorituskyvyn seuranta (Linko 2004, 60 61). Kontrollit ovat tunnetun pitoisuuden omaavia liuoksia (Jaarinen & Niiranen 2005, 25). Ne voivat olla kaupallisia näytekontrolleja, potilasnäytteistä itse valmistettuja pooleja tai potilasnäytekontrolleja. Niiden täytyy soveltua käyttötarkoitukseensa, olla hyviä ja stabiileja materiaaliltaan ja ominaisuuksien tulee olla samankaltaisia potilasnäytteiden kanssa. (Linko 2004, ) Ulkoisilla laadunarviointikierroksilla laboratoriot tutkivat näytteitä tai valmisteita, joiden arvoja ne eivät tiedä (Penttilä 2004c, 38). Osallistumalla ulkoisille Labquality Oy:n laadunarviointikierroksille laboratoriot voivat vertailla tulostasoaan muiden laboratorioiden tuloksiin. Osallistumisen lisäksi tärkeää on reagoida mahdollisiin poikkeaviin tuloksiin ja korjata ne. (Kaihola 1997, 250; Tikkanen 2000, ) Kierrosnäytteen kriteereitä ovat homogeenisyys, säilyvyys ja taloudellisuus. Lisäksi näyte pitäisi pystyä analysoimaan usealla menetelmällä ja saatujen tulosten pitäisi olla vertailukelpoisia. (Loikkanen 2005, 90.) Osallistuminen kierroksiin on vapaaehtoista (Penttilä 2004c, 38).

21 Laatu virtsatutkimuksissa Virtsatutkimuksissa virheitä syntyy esivalmistelussa, näytteenotossa, näytteen kuljetuksessa ja säilytyksessä, analysoinnissa ja tulosten vastaamisessa. Tämän vuoksi näytteiden laadun yhtenäistäminen eli vakiointi ja riittävä dokumentointi ovat tärkeitä. Viitevälien sovellus käy vain vakioituihin näytteisiin. (Kouri ym. 1999a, 10, ) Sysmex UF-100 -analysaattorin laadunvarmistukseen käytetään UF CHECK -kontrollia. Kontrolli määritetään aamuisin ennen näytteiden analysointia. Kontrollin rajat on asetettu valmiiksi analysaattoriin. Kun kontrollin arvot ovat viiterajoissa, analysaattori on valmis mittauksia varten. Analysaattorin vakiointi suoritetaan laitevalmistajan lateksipartikkeleilla UF-IQAS -määräaikaishuoltojen yhteydessä. Vakiointia seurataan UF CHECK -kontrollinäytteellä ja kontrollin rinnakkaislaskulla kammiossa. (Sysmex- Operator s Manual 2003.) Laboratoriot voivat osallistua Labqualityn järjestämille virtsatutkimusten laadunarviointikierroksille. Tutkittavana näytteenä voi tällöin olla kylmäkuivattu tai liukoinen virtsanäyte sekä solujen tunnistamista paperikuvista. (Labquality.) Mikroskooppisessa virtsan sakkatutkimuksessa jokaisen henkilön tulisi käyttää tunnistukseen samoja kriteerejä. Hyvin dokumentoidulla ohjekirjalla varmistetaan mikroskooppisen tutkimuksen samankaltaisuus. Vakioitavia tekijöitä ovat tutkimukseen käytettävä virtsan määrä, aika sentrifugoinnista, sentrifugoinnin nopeus, sakan pitoisuus ja määrä, objekti- ja peitinlasit sekä raportointi muoto. Partikkelien tunnistuksen laatua voidaan seurata toistamalla saman näytteen mikroskopointi. (NCCLS 2001, 11 12, 14.) 6.3 Laite- ja menetelmävertailu Laite- ja menetelmävertailua käytetään validoinnissa. Validoinnilla tarkoitetaan tutkintaan ja objektiiviseen todistusaineistoon perustuvaa varmistusta siitä, että tiettyä käytäntöä koskevat erityisvaatimukset täyttyvät. (Eurachem-Suomi 1997, 55.) Validointia käytetään uuden analyysijärjestelmän tai laitteen koestuksessa. Siinä uudella menetelmällä saatuja tuloksia verrataan asetettuihin laatukriteereihin sairauden toteamis-, hoidonseuranta- ja kliiniset päätöksentekorajat huomioon ottaen. (Linko 2004, 62.)

22 22 Validointiin liittyy laitekoestus. Laitekoestuksella tarkoitetaan prosessia, jolla varmistetaan, että hankittu laitteisto on käyttötarkoitukseen sopiva. Samalla tarkistetaan, että laitteisto toimii laitetoimittajan ja käyttäjän yhdessä sopimien vaatimusten mukaisesti. (Eurachem-Suomi 1997, 15.) Koestuksessa potilasnäytteet mitataan sekä uudella laitteella että laitteella, jonka tulostaso on tunnettu. Eri laitteilla saatuja tuloksia vertaillaan keskenään piirtämällä regressiosuora ja laskemalla korrelaatiokerroin. Niiden avulla voidaan selvittää miten saadut tulokset poikkeavat toisistaan. (Kaihola, Rintola & Sandbacka 1990, 180.) Vakiointi suoritetaan vertaamalla vakioitavaa laitetta tai vertailuainetta mittanormaaliin eli vakioon. Tällöin saadaan selville vakion ja vakioitavan laitteen välisten arvojen välinen yhteys tietyissä olosuhteissa. Vakiointiin ei liity laitteen säätöä. (Eurachem-Suomi 1997, 7, 26.) Vakiointi voidaan suorittaa tunnetulla vertailumenetelmällä, kaupallisilla vakiointimateriaaleilla tai potilasnäytteillä. Vertailumenetelmällä tuotetaan tavoitearvot, joita käytetään vakiointimateriaalina. (Rajamäki 1999, 128.) Laitteiden toiminnan tarkastamiseen voidaan käyttää laite- ja menetelmävertailua. Solujen tunnistamisessa vertailumenetelmänä on yleensä mikroskopointi. Näin pystytään tarkistamaan, onko laite tunnistanut ja laskenut solut oikein. Normaaleja tuloksia pitäisi kontrolloida noin kerran kuukaudessa, vertailemalla kahdella käytössä olevalla menetelmällä saatuja tuloksia. Kaikki poikkeavat tulokset pitäisi tarkistaa aina vertailumenetelmällä. (Uppa 2001, 74.) 7 AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Vastaavasta aiheesta ei ole aiemmin tehty opinnäytetöitä. Vertailututkimuksina käytettiin Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa ja Virginian yliopistollisessa sairaalassa tehtyjä tutkimuksia. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tutkimus tehtiin vuonna Siinä vertailtiin keskenään Sysmex UF-100 -analysaattoria ja solujen mikroskooppi laskentaa kammiossa ja peitinlasimenetelmällä. Tutkimuksen aineistona oli 304 virtsanäytettä, joissa kai-

23 23 kissa oli löydöksiä. Näytteet tutkittiin vähintään neljän tunnin kuluessa näytteenotosta, ja kuljetuksen aikana näytteet säilytettiin jääkaappilämpötilassa. Tutkimuksessa saatiin selville, että analysaattori tunnisti punasoluja, valkosoluja ja bakteereja hyvin. Kammiolaskennalla ja analysaattorilla saatiin samansuuntaisia tuloksia. Peitinlasimenetelmällä mikroskopoitaessa näiden solujen määrä laski, koska osa soluista tuhoutui sentrifugoinnissa. Tubulussoluja ja lieriöitä analysaattori tunnisti kohtalaisesti. Varsinkin, jos virtsassa oli näitä löydöksiä paljon, erottelukyky oli parempi kuin pienemmissä pitoisuuksissa. Näitä soluja havaittiin kuitenkin paremmin mikroskopoimalla peitinlasimenetelmällä. (Kouri, Kähkönen, Malminiemi, Vuento & Rowan 1999b, ) Yhdysvalloissa Virginian yliopistollisessa sairaalassa vuonna 1997 tehdyssä tutkimuksessa tutkittiin 252 näytettä. Näytteet tutkittiin mikroskopoimalla peitinlasimenetelmällä ja Sysmex UF-100 -analysaattorilla saman päivän aikana. Mikroskopoinnin suoritti aina sama laboratoriohoitaja samalla mikroskoopilla. Tällä tavoin mikroskopoinnista saatiin toistettava. Tutkimuksessa todettiin, että analysaattori laskee enemmän punasoluja, valkosoluja ja pieniä epiteelisoluja, kuin mikroskooppimenetelmällä. Syyksi todettiin, että soluja häviää sentrifugoinnissa ja supernatantin poistossa. Lieriöitä analysaattori tunnisti huonommin kuin edellä mainittuja soluja. (Ben-Ezra, Bork & McPherson 1998, ) 8 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Sysmex UF-100 -analysaattorin ja mikroskooppisen menetelmän välistä vertailukelpoisuutta virtsan partikkelitutkimuksessa. Tarkoituksena oli vertailla molemmilla menetelmillä samasta näytteestä saatuja partikkelien määriä toisiinsa. Opinnäytetyön lähtökohtaoletuksena oli, että molemmilla menetelmillä, virtsan partikkelilaskimella ja mikroskopoimalla, saadaan samansuuntaisia tuloksia. Sen lisäksi tarkoituksena oli seurata, onko tarpeellista mikroskopoida näytteitä, joille analysaattori antaa hälytyksen.

24 24 Tutkimusongelmat: 1. Ovatko Sysmex UF-100 -analysaattorin antamat tulokset täsmääviä mikroskopoimalla saatujen tulosten kanssa? 2. Onko näyte, jolle Sysmex UF-100 -analysaattori antaa hälytyksen, tarpeellista mikroskopoida? 9 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 9.1 Tutkimusaineisto ja työn toteutus Opinnäytetyön käytännön työskentely toteutettiin ISLAB Mikkelin aluelaboratoriossa Tutkimusaineistona käytettiin ISLAB Mikkelin aluelaboratorioon tulleita U-Solut-potilasnäytteitä. Virtsanäytteet olivat joko säilöntäaineellisissa tai säilöntäaineettomissa putkissa. Tässä opinnäytetyössä ei ollut merkitystä millaisissa putkissa näytteet olivat. Kaikki näytteet ajettiin Sysmex UF-100 -analysaattorilla. Sen antamien tulosten perusteella valittiin näytteet, jotka mikroskopoitiin. Mikroskopoitaviksi valittiin näytteet, joissa oli runsaasti soluja tai laite antoi + punaisella pohjalla hälytyksen. Virtsanäytteitä analysoitiin 52 kappaletta, ja analysaattori antoi näistä näytteistä hälytyksen 36 näytteelle. Päivän aluksi Sysmex UF-100 -analysaattorilla ajettiin laitevalmistajan suosittelema UF CHECK -kontrolliliuos. Virtsanäytteet olivat putkissa, joiden halkaisija oli mm ja pituus mm. Putkessa oli oltava näytettä vähintään 4 ml, josta laite otti näytettä 800 µl. Analysaattori luokittelee partikkelit seuraavasti: punaiset verisolut (RBC), valkoiset verisolut (WBC), epiteelisolut (EC), hyaliinilieriöt (CAST), bakteerit (BACT), patologiset lieriöt (PATH. CAST), kiteet (X TAL), pienet epiteelisolut (SRC), sperma (SPERM), hiivasolut (YLC) ja muut (OTHERS). Lisäksi se analysoi näytteen osmoottisen paineen ja diureettisen tilan sekä antaa erilaisia hälytyksiä. Punasolut, valkosolut, levyepiteelit, bakteerit, kiteet, hiivat ja sperma tunnistetaan virtaussytometrian avulla.

25 25 Lieriöt ja pienet epiteelisolut tunnistetaan impedanssin ja virtaussytometrian avulla. (Sysmex-Operator s Manual 2003; Sysmex Europe GmbH 2008.) Sysmex UF-100 antaa hälytyksiä esimerkiksi punasoluista, valkosoluista, patologisista lieriöistä tai pienistä epiteelisoluista. Se antaa hälytyksen, jos se ei ole tunnistanut partikkeleita tai saadut tulokset eivät ole luotettavia. Tällöin tehdään partikkelien laskenta mikroskooppisesti. Analysaattori voi antaa erilaisia hälytysmerkkejä. Plus-merkki punaisella pohjalla tarkoittaa, että näyte pitää tarkastella mikroskoopilla. Plus-merkki keltaisella pohjalla merkitsee, että koneen antama tulos on lähellä koneeseen asennettuja ylä- ja alarajoja. Tähti punaisella pohjalla kertoo, että kone ei ole pystynyt laskemaan soluja luotettavasti. Hälytysmerkki nähdään analysaattorin graafisessa esityksessä hälytyksen antaneen partikkelin tuloksen perässä (liite 3). (Sysmex-Operator s Manual 2003.) Mikroskopointiin valitut näytteet sentrifugoitiin, supernatantti (liuos sakan päällä) poistettiin ja sakka värjättiin Sternheimerin supravitaalivärillä. Näytteiden annettiin värjäytyä vähintään 5 minuuttia. Näytettä pipetoitiin objektilasille 13 µl, jonka jälkeen 18x18 mm:n peitinlasi asetettiin näytepisaran päälle. Käytössä olivat tavallinen valomikroskooppi ja faasikontrastimikroskooppi. Näytettä tarkasteltiin mikroskoopilla ensin 10 x 10-suurennoksella. Tarkempi partikkelien määrällinen ja laadullinen arviointi tehtiin10 x 40-suurennoksella ja näkökenttiä laskettiin viisi jokaisesta näytteestä. Näytteistä suoritettiin virtsan partikkelien peruslaskenta. Virtsan partikkelien peruslaskennassa lasketaan ja ilmoitetaan punasolut, valkosolut, levyepiteelisolut, pienet epiteelisolut, lieriöt (hyaliinilieriö + muut lieriöt), bakteerit, hiivasolut, trichomonas, sakkaisuus, artefaktat ja pyydettäessä myös siittiöt. Virtsan partikkelien erittelylaskennassa solujen morfologiaa tutkitaan edellistä tarkemmin, ja se vaatii mikroskopoijalta suurta ammattitaitoa. (Kouri & Pohjavaara 2002, ) Tulokset ilmoitettiin vakioidun virtsan mikroskopointiohjeen mukaisesti (kappale 4.2.2).

26 Tilastolliset tutkimusmenetelmät Saadut tulokset käsiteltiin SPSS-ohjelmalla laskemalla niille Spearmanin korrelaatiokerroin. Sillä voidaan laskea kahden populaatioyksikön muuttujien arvojen välinen järjestyskorrelaatio. Muuttujien täytyy olla vähintään järjestysasteikkoa, ja niiden jakaumien täytyy olla jatkuvia. Muuttujat järjestetään kummassakin populaatiossa suuruusjärjestykseen ja niiden arvot korvataan järjestysluvuilla. Spearmanin korrelaatiokertoimella mitataan muuttujien arvojen järjestyksen samankaltaisuutta. Kerroin on 1, jos muuttujien arvojen järjestys on täysin samanlainen. Jos muuttujien arvojen järjestys on täysin päinvastainen, kerroin on -1. Jos taas kerroin on 0, tällöin muuttujien arvojen järjestys on toisiinsa nähden satunnainen. Spearmanin korrelaatiokertoimen laskukaava on: r s 2 1 d i 2 6* n *( n 1) Kaavassa n on havaintoparien lukumäärä, ja d i on havaintoyksikön i järjestyslukujen erotus. (Karjalainen 2004, 103: Ranta, Rita & Kouki 1994, ) Kun tehdään tilastollisia päätelmiä Spearmanin korrelaatiokertoimen avulla, muodostetaan hypoteesipari. Nollahypoteesina on se, että muuttujat ovat toisistaan riippumattomia ja vastahypoteesina on, että muuttujien välillä on positiivinen tai negatiivinen järjestyskorrelaatio. (Ranta ym. 1994, 441.) Hypoteeseja koskevat johtopäätökset tehdään p-arvon avulla. Jokaisessa testityypissä on oma menetelmä, jolla se lasketaan. P-arvo ilmoittaa, kuinka suuri riski on, että oikea nollahypoteesi hylätään. Jokaisessa tutkimuksessa päätetään erikseen, millä p-arvolla nollahypoteesi hylätään tai jätetään voimaan. Usein käytetään 5 %:n riskirajaa. Tällöin nollahypoteesi hylätään jos p-arvo on pienempi kuin 0,05. (Karjalainen 2004, )

27 27 10 TUTKIMUSTULOKSET Menetelmien vertailu Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla saatuja solujen määriä käsiteltiin SPSS-ohjelmalla laskemalla Spearmanin järjestyskorrelaatiokerroin. Muuttujat olivat vähintään järjestysasteikollisia ja niiden jakaumat olivat jatkuvia. Solujen lukumääriä ei voitu käyttää sellaisenaan, koska mikroskopoimalla ei saatu tarkkoja solumääriä, jos soluja oli runsaasti. Muuttujat eli solujen lukumäärät asetettiin suuruusjärjestykseen ja niiden arvot korvattiin järjestysluvuilla. Korrelaatiokertoimen laskemista varten asetettiin jokaiselle solulle hypoteesiparit. Punasolut: H 0 : Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen punasolujen määrät ovat toisistaan riippumattomia. H 1 : Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen punasolujen määrien välillä on positiivinen tai negatiivinen järjestyskorrelaatio. P-arvo on 0,000. H 0 hylätään, koska p-arvo on < 0,05. Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen punasolujen määrien välillä on vahva positiivinen järjestyskorrelaatio(r s = 0,703), kuten kuviosta 1 voidaan havaita. Kuvaajan asteikko on muutettu logaritmiseksi, jotta havainnot olisivat lähempänä toisiaan. KUVIO 1. Regressiosuora punasoluista

28 28 Valkosolut: H 0 : Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen valkosolujen määrät ovat toisistaan riippumattomia. H 1 : Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen valkosolujen määrien välillä on positiivinen tai negatiivinen järjestyskorrelaatio. P-arvo on 0,000. H 0 hylätään, koska p-arvo on < 0,05. Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen valkosolujen määrien välillä on vahva positiivinen järjestyskorrelaatio (r s = 0,923), joka havaitaan kuviossa 2. Kuvaajan asteikko on muutettu logaritmiseksi, jotta havainnot olisivat lähempänä toisiaan. KUVIO 2. Valkosolujen regressiosuora

29 29 Levyepiteelisolut: H 0 : Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen levyepiteelisolujen määrät ovat toisistaan riippumattomia. H 1 : Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen levyepiteelisolujen määrien välillä on positiivinen tai negatiivinen järjestyskorrelaatio. P-arvo on 0,000. H 0 hylätään, koska p-arvo on < Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen levyepiteelisolujen määrien välillä on positiivinen järjestyskorrelaatio (r s = 0,473), joka nähdään kuviosta 3. KUVIO 3. Levyepiteelisolujen regressiosuora

30 30 Pienet epiteelisolut: H 0 : Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen pienten epiteelisolujen määrät ovat toisistaan riippumattomia. H 1 : Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen pienten epiteelisolujen määrien välillä on positiivinen tai negatiivinen järjestyskorrelaatio. Koska p-arvo on 0,684, H 0 jää voimaan. Järjestyskorrelaatiokerroin on Sysmex UF-100 -analysaattorilla ja mikroskopoimalla laskettujen pienten epiteelisolujen määrät ovat toisistaan riippumattomia (kuvio 4). KUVIO 4. Regressiosuora pienistä epiteelisoluista

VIRTSAN SOLUJEN JA PARTIKKELIEN TUNNISTUSOHJEISTUS

VIRTSAN SOLUJEN JA PARTIKKELIEN TUNNISTUSOHJEISTUS VIRTSAN SOLUJEN JA PARTIKKELIEN TUNNISTUSOHJEISTUS Marika Nåhls MARIKA NÅHLS JA TERHI VIERIMAA TAMPEREEN AMMATTIKORKEAKOULU BIOANALYYTIKKOKOULUTUS 2 SISÄLLYS JOHDANTO... 3 TUNNISTUSTASOT JA VASTAUSKÄYTÄNNÖT...

Lisätiedot

12 (25) KUVA 8B. Levyepiteelisoluja 400-kertaisella suurennoksella

12 (25) KUVA 8B. Levyepiteelisoluja 400-kertaisella suurennoksella 12 (25) Epiteelisolut voivat olla peräisin munuaisista, virtsateistä tai ulkoisista sukupuolielimistä. Epiteelisolut jaetaan levyepiteelisoluihin, tubulusepiteelisoluihin ja välimuotoisiin epiteelisoluihin.

Lisätiedot

18 (25) KUVA 17A. Hiivaa 400-kertaisella suurennoksella vaaleakentällä. KUVA 17B. Hiivaa 400-kertaisella suurennoksella faasikontrastilla.

18 (25) KUVA 17A. Hiivaa 400-kertaisella suurennoksella vaaleakentällä. KUVA 17B. Hiivaa 400-kertaisella suurennoksella faasikontrastilla. 18 (25) KUVA 17A. Hiivaa 400-kertaisella suurennoksella KUVA 17B. Hiivaa 400-kertaisella suurennoksella KUVA 18A. Hiivaa 400-kertaisella suurennoksella KUVA 18B. Hiivaa 400-kertaisella suurennoksella 4.4

Lisätiedot

VIRTSAN ERYTROSYYTTIEN JA LEUKOSYYT- TIEN VERTAILU SUHTEESSA NÄYTTEEN VÄ- KEVYYTEEN SYSMEX UF-1000i- ANALYSAATTORILLA JA KAMMIOLASKEN- NALLA

VIRTSAN ERYTROSYYTTIEN JA LEUKOSYYT- TIEN VERTAILU SUHTEESSA NÄYTTEEN VÄ- KEVYYTEEN SYSMEX UF-1000i- ANALYSAATTORILLA JA KAMMIOLASKEN- NALLA VIRTSAN ERYTROSYYTTIEN JA LEUKOSYYT- TIEN VERTAILU SUHTEESSA NÄYTTEEN VÄ- KEVYYTEEN SYSMEX UF-1000i- ANALYSAATTORILLA JA KAMMIOLASKEN- NALLA Leena Kivekäs Hanna Ojala Opinnäytetyö Lokakuu 2011 Bioanalytiikan

Lisätiedot

OPPIMATERIAALI. Oppimateriaali virtsan partikkeleista bioanalyytikkoopiskelijoille. Taija Holm Paula Kuuppo Suvi Makkonen T E K I J Ä / T :

OPPIMATERIAALI. Oppimateriaali virtsan partikkeleista bioanalyytikkoopiskelijoille. Taija Holm Paula Kuuppo Suvi Makkonen T E K I J Ä / T : OPPIMATERIAALI Oppimateriaali virtsan partikkeleista bioanalyytikkoopiskelijoille T E K I J Ä / T : Taija Holm Paula Kuuppo Suvi Makkonen 0 (25) SISÄLTÖ 1 JOHDANTO... 1 2 MUNUAISTEN JA VIRTSATEIDEN YLEISIMMÄT

Lisätiedot

Virtsan mikroskopointi vs partikkelilaskimet. Outi Malminiemi Labquality-päivät 8.2.2008

Virtsan mikroskopointi vs partikkelilaskimet. Outi Malminiemi Labquality-päivät 8.2.2008 Virtsan mikroskopointi vs partikkelilaskimet Outi Malminiemi Labquality-päivät 8.2.2008 Menetelmät: mikroskopia Kammiolaskenta / peitinlasimenetelmä; vaaleakenttä- / faasikontrastioptiikka; ei värjäystä

Lisätiedot

VIRTSAN SOLUJEN JA PARTIKKELIEN TUNNISTUSOHJEISTUS FIMLAB LABORATORIOT OY:LLE

VIRTSAN SOLUJEN JA PARTIKKELIEN TUNNISTUSOHJEISTUS FIMLAB LABORATORIOT OY:LLE VIRTSAN SOLUJEN JA PARTIKKELIEN TUNNISTUSOHJEISTUS FIMLAB LABORATORIOT OY:LLE Marika Nåhls Terhi Vierimaa Opinnäytetyö Elokuu 2016 Bioanalyytikkokoulutus TIIVISTELMÄ Tampereen ammattikorkeakoulu Bioanalyytiikkokoulutus

Lisätiedot

OPPIMATERIAALI VIRTSAN PARTIKKELEISTA BIOANALYY- TIKKO-OPISKELIJOILLE

OPPIMATERIAALI VIRTSAN PARTIKKELEISTA BIOANALYY- TIKKO-OPISKELIJOILLE OPINNÄYTETYÖ - AMMATTIKORKEAKOULUTUTKINTO SOSIAALI-, TERVEYS- JA LIIKUNTA-ALA OPPIMATERIAALI VIRTSAN PARTIKKELEISTA BIOANALYY- TIKKO-OPISKELIJOILLE Opinnäytetyö T E K I J Ä / T : Taija Holm Paula Kuuppo

Lisätiedot

Ihmisen biologia. 9.lk

Ihmisen biologia. 9.lk Ihmisen biologia 9.lk Veri Veressä on 55% verinestettä eli plasmaa ja loput verisoluja. Verisoluja ovat punasolut, valkosolut ja verihiutaleet. Punasolut Punasolut kuljettavat happea soluihin ja osallistuvat

Lisätiedot

Kuvallinen oppimateriaali virtsan partikkelien tunnistamiseen

Kuvallinen oppimateriaali virtsan partikkelien tunnistamiseen Sari Laitinen Kuvallinen oppimateriaali virtsan partikkelien tunnistamiseen Alaotsikko Metropolia Ammattikorkeakoulu Bioanalyytikko (AMK) Bioanalytiikan koulutusohjelma Opinnäytetyö 16.5.2012 Tiivistelmä

Lisätiedot

SELKÄYDINNESTEEN PERUSTUTKIMUKSET

SELKÄYDINNESTEEN PERUSTUTKIMUKSET Käyttöönottopäivä: 21.11.2011 1 (5) SELKÄYDINNESTEEN PERUSTUTKIMUKSET Atk-numero ja -lyhenne 1154 Li-BaktVi 1470 Li-Gluk 2186 Li-Laktaat 2514 Li-Prot 2655 Li-Solut 4059 Li-Syto Likvorin irtosolututkimus

Lisätiedot

Värjäysliuokset, reagenssit ja fiksatiivit eläindiagnostiikkaan

Värjäysliuokset, reagenssit ja fiksatiivit eläindiagnostiikkaan Värjäysliuokset, reagenssit ja fiksatiivit eläindiagnostiikkaan Reagena valmistaa kolmen vuosikymmenen kokemuksella kotimaiset, korkealaatuiset käyttövalmiit värjäysliuokset. Kaikki liuokset valmistetaan

Lisätiedot

Virtsalaitteiden virittäminen

Virtsalaitteiden virittäminen Virtsalaitteiden virittäminen Outi Malminiemi Labquality Days 06.02.2009 Virtsalaitteet : Liuskanlukulaite ja partikkelilaskuri Uusi laite markkinoille Riippumattoman tahon tekemä validointi, hyväksytyt

Lisätiedot

7. MAKSA JA MUNUAISET

7. MAKSA JA MUNUAISET 7. MAKSA JA MUNUAISET 7.1. Maksa myrkkyjentuhoaja SIJAINTI: Vatsaontelon yläosassa, oikealla puolella, välittömästi pallean alla Painaa reilun kilon RAKENNE: KAKSI LOHKOA: VASEN JA OIKEA (suurempi), VÄLISSÄ

Lisätiedot

Kertausta virtsan liuskatestin tekemiseen

Kertausta virtsan liuskatestin tekemiseen Kertausta virtsan liuskatestin tekemiseen Näytteenotto luotettavan tuloksen saaminen edellyttää asianmukaista valmistautumista ja huolellista näytteenottoa ja näytteen oikeaa säilytystä aamuvirtsa soveltuu

Lisätiedot

Kuvallinen oppimateriaali virtsan partikkeleista

Kuvallinen oppimateriaali virtsan partikkeleista Tero Mikkonen Kuvallinen oppimateriaali virtsan partikkeleista Metropolia Ammattikorkeakoulu Bioanalyytikko (AMK) Bioanalytiikan koulutusohjelma Opinnäytetyö 21.4.2016 Tiivistelmä Tekijä(t) Otsikko Sivumäärä

Lisätiedot

Virtsan kemiallisen seulonnan kliininen käyttö. Dosentti Martti L.T. Lalla Osastonylilääkäri HUSLAB Kirurginen sairaala 4.2.2009

Virtsan kemiallisen seulonnan kliininen käyttö. Dosentti Martti L.T. Lalla Osastonylilääkäri HUSLAB Kirurginen sairaala 4.2.2009 Virtsan kemiallisen seulonnan kliininen käyttö Dosentti Martti L.T. Lalla Osastonylilääkäri HUSLAB Kirurginen sairaala Virtsa elimistön tietolähteenä Virtsa - ensimmäinen kehon aine, jonka tutkiminen yhdistettiin

Lisätiedot

Kvantitatiivisen PCR:n käyttö mikrobivaurion toteamisessa

Kvantitatiivisen PCR:n käyttö mikrobivaurion toteamisessa Kvantitatiivisen PCR:n käyttö mikrobivaurion toteamisessa Maria Valkonen, Kaisa Jalkanen, Martin Täubel, Anne Hyvärinen 31.3.2014 Sisäilmastoseminaari 2014 1 Tausta Asumisterveysoppaan mukaiset sisäympäristön

Lisätiedot

Uuden vieritestin käyttöönotto avoterveydenhuollossa

Uuden vieritestin käyttöönotto avoterveydenhuollossa Uuden vieritestin käyttöönotto avoterveydenhuollossa HUSLAB Kliininen kemia ja hematologia 2009 kemisti Paula Pohja-Nylander Tavallisimmat vieritestit avoterveydenhuollossa Hemoglobiini Anemiadiagnostiikka

Lisätiedot

tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä

tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä ADACOLUMN -HOITO tulehduksellisten suolistosairauksien yhteydessä www.adacolumn.net SISÄLTÖ Maha-suolikanava...4 Haavainen paksusuolitulehdus...6 Crohnin tauti...8 Elimistön puolustusjärjestelmä ja IBD...10

Lisätiedot

Testata kalkinhajottajan toimivuutta laboratorio-olosuhteissa.

Testata kalkinhajottajan toimivuutta laboratorio-olosuhteissa. TUTKIMUSSELOSTUS NRO PRO 463/02 1 (4) Tilaaja Oy Metro Therm Ab Kuutamokatu 8A Karri Siren 02210 ESPOO ja Nordkalk Oyj Abp Jari Laakkonen Tytyri 08100 Lohja Tilaus Käsittelijä Kohde Tehtävä Palaveri 24.3.2002

Lisätiedot

Julkaisun laji Opinnäytetyö. Sivumäärä 43

Julkaisun laji Opinnäytetyö. Sivumäärä 43 OPINNÄYTETYÖN KUVAILULEHTI Tekijä(t) SUKUNIMI, Etunimi ISOVIITA, Ilari LEHTONEN, Joni PELTOKANGAS, Johanna Työn nimi Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä 43 Luottamuksellisuus ( ) saakka Päivämäärä 12.08.2010

Lisätiedot

Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB

Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB ANEMIA Anemia = Hb laskee alle iän ja sukupuolen mukaisen viitearvon Anemian syntymekanismit Punasolujen

Lisätiedot

Kokemuksia vieritutkimuksista TYKS:n Lastenpoliklinikalla. Jussi Mertsola Professori Lastenpkl:n osastonylilääkäri TYKS

Kokemuksia vieritutkimuksista TYKS:n Lastenpoliklinikalla. Jussi Mertsola Professori Lastenpkl:n osastonylilääkäri TYKS Kokemuksia vieritutkimuksista TYKS:n Lastenpoliklinikalla Jussi Mertsola Professori Lastenpkl:n osastonylilääkäri TYKS Lastenklinikka Kriittinen asenne laboratorio- ja rtgtutkimuksiin Ensin kliininen tutkiminen,

Lisätiedot

Virtsatieinfektiot. ivä 12.11.2012. Infektioyhdyshenkilöiden iden koulutuspäiv. Teija Puhto Infektiolää

Virtsatieinfektiot. ivä 12.11.2012. Infektioyhdyshenkilöiden iden koulutuspäiv. Teija Puhto Infektiolää Virtsatieinfektiot Infektioyhdyshenkilöiden iden koulutuspäiv ivä 12.11.2012 Teija Puhto Infektiolää ääkäri Yleistä Virtsatieinfektiot ovat toiseksi yleisin infektio yleislää ääkärin vastaanotolla Suomessa

Lisätiedot

Labqualityn uudet kierrokset: Preanalytiikka

Labqualityn uudet kierrokset: Preanalytiikka Labqualityn uudet kierrokset: Preanalytiikka Päivi Rauvo EQA-koordinaattori 11.2.2014 1 Taustaa Kansainvälisissä tutkimuksissa on osoitettu että preanalyyttisessä vaiheessa tapahtuu jopa yli 50 % kaikista

Lisätiedot

Glukoosipikamittarit ja laadunvarmistus 7.2.2008

Glukoosipikamittarit ja laadunvarmistus 7.2.2008 Glukoosipikamittarit ja laadunvarmistus 7.2.2008 Linnéa Linko linnea.linko@utu.fi Sisäinen ja ulkoinen laadunvarmistus Sisäinen laadunvarmistus toistuvin välein tehtävät kontrollinäytteet (päivittäin,

Lisätiedot

M I K P I N T A S I V E L Y N Ä Y T T E E T. Jokivarren koulu Sorvatie 16 Vantaa Hanke 5271

M I K P I N T A S I V E L Y N Ä Y T T E E T. Jokivarren koulu Sorvatie 16 Vantaa Hanke 5271 Kiratek Oy Irmeli Heikkinen, puh. 0207 401 008 07.03.2011 M I K 2 4 2 6 MIKROBITUTKIMUS P I N T A S I V E L Y N Ä Y T T E E T Jokivarren koulu Sorvatie 16 Vantaa Hanke 5271 2 (5) Kiratek Oy Jyrki Pulkki

Lisätiedot

Jardiance-valmisteen (empagliflotsiini) riskienhallintasuunnitelman (RMP) yhteenveto

Jardiance-valmisteen (empagliflotsiini) riskienhallintasuunnitelman (RMP) yhteenveto EMA/188850/2014 Jardiance-valmisteen (empagliflotsiini) riskienhallintasuunnitelman (RMP) yhteenveto Tämä on Jardiance-valmisteen riskienhallintasuunnitelman yhteenveto, jossa esitetään toimenpiteet, joilla

Lisätiedot

Virtsan perustutkimusten näytteenoton laatutekijät ja niiden ongelmat

Virtsan perustutkimusten näytteenoton laatutekijät ja niiden ongelmat POHJOIS-POHJANMAAN SAIRAANHOITOPIIRI Virtsan perustutkimusten näytteenoton laatutekijät ja niiden ongelmat Maire Jaakkola Apulaisosastonhoitaja, OYS, Laboratorio Virtsatieinfektiot ja tutkimukset Laadukkaan

Lisätiedot

Virtsatieinfektioiden laboratoriodiagnostiikka uudistuu

Virtsatieinfektioiden laboratoriodiagnostiikka uudistuu Virtsatieinfektioiden laboratoriodiagnostiikka uudistuu SKKY:n ja Sairaalakemistit ry:n Syyskoulutuspäivät Helsinki 1.11.2013 Vaihtoehtoja käsityön vähentämiseen? Erilaiset seulontamenettelyt U-KemSeul

Lisätiedot

Sisäilman mikrobitutkimus 27.8.2013

Sisäilman mikrobitutkimus 27.8.2013 Sisäilman mikrobitutkimus 27.8.2013 2 1 Tutkimuksen tarkoitus 2 Tutkimuskohde Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Genano 310 ilmanpuhdistuslaitteiden vaikutus pahasti mikrobivaurioituneen omakotitalon

Lisätiedot

Materiaalinäytteiden qpcr-tulosten tulkinnasta

Materiaalinäytteiden qpcr-tulosten tulkinnasta Materiaalinäytteiden qpcr-tulosten tulkinnasta Helena Rintala ja Teija Meklin Sisäilmastoseminaari 13.3.2014 Taustaa qpcr (kvantitatiivinen PCR) on nopea menetelmä mikrobien toteamiseen Käytetty paljon

Lisätiedot

Hyvä tasalaatuisuus laboratoriossa. ISLAB, Joensuun aluelaboratorio Marja Liehu 11.2.2016

Hyvä tasalaatuisuus laboratoriossa. ISLAB, Joensuun aluelaboratorio Marja Liehu 11.2.2016 Hyvä tasalaatuisuus laboratoriossa ISLAB, Joensuun aluelaboratorio Marja Liehu 11.2.2016 KUOPIO KYS Iisalmen aluesairaala Pieksämäen aluesairaala Varkauden aluesairaala Harjulan sairaala JOENSUU Pohjois-Karjalan

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

BI4 IHMISEN BIOLOGIA BI4 IHMISEN BIOLOGIA Verenkierto toimii elimistön kuljetusjärjestelmänä 6 Avainsanat fibriini fibrinogeeni hiussuoni hyytymistekijät imusuonisto iso verenkierto keuhkoverenkierto laskimo lepovaihe eli

Lisätiedot

Histopatologian. Pirkko Hirsimäki. patologian palvelualue

Histopatologian. Pirkko Hirsimäki. patologian palvelualue Histopatologian värjäystekniikka: äjä tk kierrospalaute Pirkko Hirsimäki TYKS-SAPA SAPA liikelaitos l i patologian palvelualue 5.2.2010 2010 1 Ulkoinen laadunarviointikierros: Histopatologia 4/2008 Osallistujat

Lisätiedot

Munuaiskeräsessä alkuvirtsa suodattuu virtsatilaan.

Munuaiskeräsessä alkuvirtsa suodattuu virtsatilaan. KUVAT KERTOVAT Munuaisten toiminta II: Tubulus ja kokoojaputki Hannu Jalanko ja Christer Holmberg Munuaiskeräsessä alkuvirtsa suodattuu virtsatilaan. Se vastaa koostumukseltaan plasmaa vain proteiinit

Lisätiedot

Elimistö puolustautuu

Elimistö puolustautuu Elimistö puolustautuu Tautimikrobit (= patogeenit): Bakteerit (esim. kolera), virukset (esim. influenssa), alkueliöt (esim. malaria), eräät sienet (esim. silsa) Aiheuttavat infektiotaudin Mistä taudinaiheuttajat

Lisätiedot

PIKAOHJEET Käytettäväksi vain Sofia-analysaattorin kanssa.

PIKAOHJEET Käytettäväksi vain Sofia-analysaattorin kanssa. Analysaattori ja FIA PIKAOHJEET Käytettäväksi vain Sofia-analysaattorin kanssa. Testausmenetelmä Tutki pakkausseloste ja käyttöohje huolellisesti ennen pikaohjeiden käyttöä. Tämä ei ole täydellinen pakkausseloste.

Lisätiedot

ASPIRIININ MÄÄRÄN MITTAUS VALOKUVAAMALLA

ASPIRIININ MÄÄRÄN MITTAUS VALOKUVAAMALLA ASPIRIININ MÄÄRÄN MITTAUS VALOKUVAAMALLA Jaakko Lohenoja 2009 Johdanto Asetyylisalisyylihapon määrä voidaan mitata spektrofotometrisesti hydrolysoimalla asetyylisalisyylihappo salisyylihapoksi ja muodostamalla

Lisätiedot

Näytelogistiikka monilaboratorioorganisaatiossa

Näytelogistiikka monilaboratorioorganisaatiossa Näytelogistiikka monilaboratorioorganisaatiossa ISLAB/Joensuu Kaija Leisma Labquality-päivät 10.2.2012 PINTA ALA 16% KOKO MAAN PINTA ALASTA VÄESTÖ 10% KOKO MAAN VÄESTÖSTÄ islab UUSIMAA 2,7,% KOKO MAAN

Lisätiedot

GLP bioanalyyttisessä laboratoriossa GLP-seminaari 13.2.2012 Fimea

GLP bioanalyyttisessä laboratoriossa GLP-seminaari 13.2.2012 Fimea GLP bioanalyyttisessä laboratoriossa GLP-seminaari 13.2.2012 Fimea Seija Hannula, ylitarkastaja Lääkealan toimijoiden valvonta Luvat ja tarkastukset -yksikkö 1. Testauslaitoksen organisaatio ja henkilöstö

Lisätiedot

Virtsan kliininen mikroskopointi alkoi Euroopassa

Virtsan kliininen mikroskopointi alkoi Euroopassa Katsaus Virtsan mikroskopialöydösten kliininen merkitys Timo Kouri ja Simo Pohjavaara Virtsan sakan mikroskopia on kliinisen laboratorion vanhimpia ja edelleen pyydetyimpiä tutkimuksia. Se tarjoaa nopean

Lisätiedot

Virtsaliuskatulosten ulkoinen laadunarviointi mitä ihmeen nimellispitoisuuksia?

Virtsaliuskatulosten ulkoinen laadunarviointi mitä ihmeen nimellispitoisuuksia? Virtsaliuskatulosten ulkoinen laadunarviointi mitä ihmeen nimellispitoisuuksia? Timo Kouri, Hall apulaisylilääkäri OYS, Laboratorio 12.2.2004 Laaduntarkkailupäivät 1 Virtsan perustutkimusten vaiheistus:

Lisätiedot

Malarian käytännön diagnostiikka

Malarian käytännön diagnostiikka Malariadiagnostiikka ja ameebojen toteaminen - tunnistusseminaari Labquality-päivät 10.2.2012 Sakari Jokiranta, dos., erik. lääk. Bakteriologian ja immunologian osasto Haartman-instituutti, Helsingin yliopisto

Lisätiedot

Kuinka varmistan glukoosimittareiden tulosten luotettavuuden

Kuinka varmistan glukoosimittareiden tulosten luotettavuuden Kuinka varmistan glukoosimittareiden tulosten luotettavuuden Ylikemisti, dos., Kari Åkerman, Kliininen kemian toimintayksikkö, Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri Pikamittaus Pikamittauksella ymmärretään

Lisätiedot

K&V kasvattajaseminaari 16.10.2005 Marjukka Sarkanen

K&V kasvattajaseminaari 16.10.2005 Marjukka Sarkanen An update on the diagnosis of proteinuria in dogs Oct 1, 2003 By: Johanna Frank, DVM, Dipl. ACVIM PLN: Vioittuneet munuaiskeräset (glomerulus) laskevat veren proteiinin (albumiini) virtsaan. Syitä: glomerulonefriitti

Lisätiedot

Laboratorioprosessin. koostuu Labquality-päivät PSHP Laboratoriokeskus

Laboratorioprosessin. koostuu Labquality-päivät PSHP Laboratoriokeskus Laboratorioprosessin i laatu; mistä elementeistä laatu koostuu Labquality-päivät 5.2.2010 Oili Liimatainen PSHP Laboratoriokeskus Laadussa huomioitava Preanalytiikka Analytiikka Postanalytiikka Kansainvälisiin

Lisätiedot

2b) Kuumassa jäähdyttäminen haihduttamalla: hikoilu ja läähätys

2b) Kuumassa jäähdyttäminen haihduttamalla: hikoilu ja läähätys Eläinfysiologia i l i ja histologia i Luento XI Lämmönsäätely - Säätelymekanismit 2) Fysiologinen lämmönsäätely 2a) Lämmön vaihtumista eläimen ja ympäristön välillä voidaan säädellä. Lämmön hukan minimointi:

Lisätiedot

Talousveden saastuminen ja erityistilanteissa toiminen haasteita laboratorioille. Kemisti Seija Karjalainen Oulun seudun ympäristötoimi

Talousveden saastuminen ja erityistilanteissa toiminen haasteita laboratorioille. Kemisti Seija Karjalainen Oulun seudun ympäristötoimi Talousveden saastuminen ja erityistilanteissa toiminen haasteita laboratorioille Kemisti Seija Karjalainen Oulun seudun ympäristötoimi Luentorunko a. Normaali tilanne eli kun laboratoriossa todetaan laatuvaatimusten

Lisätiedot

Säilöntäaineputkessa olevan virtsanäytteen soveltuvuus kemiallisiin analyyseihin

Säilöntäaineputkessa olevan virtsanäytteen soveltuvuus kemiallisiin analyyseihin Johanna Vainio Säilöntäaineputkessa olevan virtsanäytteen soveltuvuus kemiallisiin analyyseihin Metropolia Ammattikorkeakoulu Bioanalytiikka Sosiaali- ja terveysala Opinnäytetyö 16.03.2013 Tiivistelmä

Lisätiedot

ITÄ-SUOMEN LABORATORIOKESKUKSEN ISLAB Laboratoriotiedote 17/2008 LIIKELAITOSKUNTAYHTYMÄ. Kliininen mikrobiologia (5)

ITÄ-SUOMEN LABORATORIOKESKUKSEN ISLAB Laboratoriotiedote 17/2008 LIIKELAITOSKUNTAYHTYMÄ. Kliininen mikrobiologia (5) Kliininen mikrobiologia 20.10.2008 1(5) MUUTOKSIA PUUMALAVIRUSVASTA-AINETUTKIMUKSISSA JA KÄYTTÖÖN OTETAAN UUSI RIPULIEPIDEMIATUTKIMUS NOROVIRUSANTIGEENIN OSOITTAMISEKSI Puumalapikatesti käyttöön Kuopion

Lisätiedot

Merkkausvärin kehittäminen

Merkkausvärin kehittäminen Merkkausvärin kehittäminen Heikki Juhe, 26.1.2011 1. Johdanto JL-tuotteet aloitti keväällä 2010 tutkimus- ja kehitysprojektin, jonka tarkoituksena oli tutkia käytössä olevien merkkausvärien imeytyvyyttä

Lisätiedot

PREDIALYYSI - kun munuaisesi eivät toimi normaalisti

PREDIALYYSI - kun munuaisesi eivät toimi normaalisti PREDIALYYSI - kun munuaisesi eivät toimi normaalisti Munuaiset ovat pavunmuotoiset elimet ja ne sijaitsevat selkärankasi kummallakin puolella keskimäärin puolessa välissä selkääsi. Munuaiset toimivat suodattimena.

Lisätiedot

HAVAITUT JA ODOTETUT FREKVENSSIT

HAVAITUT JA ODOTETUT FREKVENSSIT HAVAITUT JA ODOTETUT FREKVENSSIT F: E: Usein Harvoin Ei tupakoi Yhteensä (1) (2) (3) Mies (1) 59 28 4 91 Nainen (2) 5 14 174 193 Yhteensä 64 42 178 284 Usein Harvoin Ei tupakoi Yhteensä (1) (2) (3) Mies

Lisätiedot

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus

LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN. Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus LYMFOSYTOOSIT SANOIN JA KUVIN Pentti Mäntymaa TAYS, Laboratoriokeskus Lymfosytoosin määritelmä veren lymfosyyttien määrä >3.5 x 10 9 /l lymfosyyttien kohonnut %-osuus erittelyjakaumassa voi johtua joko

Lisätiedot

Korrelaatiokerroin. Hanna Heikkinen. Matemaattisten tieteiden laitos. 23. toukokuuta 2012

Korrelaatiokerroin. Hanna Heikkinen. Matemaattisten tieteiden laitos. 23. toukokuuta 2012 Korrelaatiokerroin Hanna Heikkinen 23. toukokuuta 2012 Matemaattisten tieteiden laitos Esimerkki 1: opiskelijoiden ja heidän äitiensä pituuksien sirontakuvio, n = 61 tyttären pituus (cm) 155 160 165 170

Lisätiedot

Solun perusrakenne I Solun perusrakenne. BI2 I Solun perusrakenne 3. Solujen kemiallinen rakenne

Solun perusrakenne I Solun perusrakenne. BI2 I Solun perusrakenne 3. Solujen kemiallinen rakenne Solun perusrakenne I Solun perusrakenne 3. Solujen kemiallinen rakenne 1. Avainsanat 2. Solut koostuvat molekyyleistä 3. Hiilihydraatit 4. Lipidit eli rasva-aineet 5. Valkuaisaineet eli proteiinit rakentuvat

Lisätiedot

MUSEOT KULTTUURIPALVELUINA

MUSEOT KULTTUURIPALVELUINA Elina Arola MUSEOT KULTTUURIPALVELUINA Tutkimuskohteena Mikkelin museot Opinnäytetyö Kulttuuripalvelujen koulutusohjelma Marraskuu 2005 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 25.11.2005 Tekijä(t) Elina

Lisätiedot

Tämä esitys käsittelee siivouksen arviointia peruskouluissa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen valossa

Tämä esitys käsittelee siivouksen arviointia peruskouluissa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen valossa Tämä esitys käsittelee siivouksen arviointia peruskouluissa Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen valossa 1 Sisältö - Sisäympäristön laatu kouluissa - Tutkimuksen taustaa - Siivouksen arviointiin liittyvien

Lisätiedot

Sisällysluettelo ESIPUHE KIRJAN 1. PAINOKSEEN...3 ESIPUHE KIRJAN 2. PAINOKSEEN...3 SISÄLLYSLUETTELO...4

Sisällysluettelo ESIPUHE KIRJAN 1. PAINOKSEEN...3 ESIPUHE KIRJAN 2. PAINOKSEEN...3 SISÄLLYSLUETTELO...4 Sisällysluettelo ESIPUHE KIRJAN 1. PAINOKSEEN...3 ESIPUHE KIRJAN 2. PAINOKSEEN...3 SISÄLLYSLUETTELO...4 1. JOHDANTO TILASTOLLISEEN PÄÄTTELYYN...6 1.1 INDUKTIO JA DEDUKTIO...7 1.2 SYYT JA VAIKUTUKSET...9

Lisätiedot

r = 0.221 n = 121 Tilastollista testausta varten määritetään aluksi hypoteesit.

r = 0.221 n = 121 Tilastollista testausta varten määritetään aluksi hypoteesit. A. r = 0. n = Tilastollista testausta varten määritetään aluksi hypoteesit. H 0 : Korrelaatiokerroin on nolla. H : Korrelaatiokerroin on nollasta poikkeava. Tarkastetaan oletukset: - Kirjoittavat väittävät

Lisätiedot

KEMIA. Kemia on tiede joka tutkii aineen koostumuksia, ominaisuuksia ja muuttumista.

KEMIA. Kemia on tiede joka tutkii aineen koostumuksia, ominaisuuksia ja muuttumista. KEMIA Kemia on tiede joka tutkii aineen koostumuksia, ominaisuuksia ja muuttumista. Kemian työturvallisuudesta -Kemian tunneilla tutustutaan aineiden ominaisuuksiin Jotkin aineet syttyvät palamaan reagoidessaan

Lisätiedot

Solun perusrakenne I Solun perusrakenne. BI2 I Solun perusrakenne 2. Solun perusrakenne

Solun perusrakenne I Solun perusrakenne. BI2 I Solun perusrakenne 2. Solun perusrakenne Solun perusrakenne I Solun perusrakenne 2. Solun perusrakenne 1. Avainsanat 2. Kaikille soluille yhteiset piirteet 3. Kasvisolun rakenne 4. Eläinsolun rakenne 5. Sienisolun rakenne 6. Bakteerisolun rakenne

Lisätiedot

Sisällysluettelo ESIPUHE... 4 ALKUSANAT E-KIRJA VERSIOON... 5 SISÄLLYSLUETTELO... 6 1. JOHDANTO TILASTOLLISEEN PÄÄTTELYYN... 8 2. TODENNÄKÖISYYS...

Sisällysluettelo ESIPUHE... 4 ALKUSANAT E-KIRJA VERSIOON... 5 SISÄLLYSLUETTELO... 6 1. JOHDANTO TILASTOLLISEEN PÄÄTTELYYN... 8 2. TODENNÄKÖISYYS... Sisällysluettelo ESIPUHE... 4 ALKUSANAT E-KIRJA VERSIOON... 5 SISÄLLYSLUETTELO... 6 1. JOHDANTO TILASTOLLISEEN PÄÄTTELYYN... 8 1.1 INDUKTIO JA DEDUKTIO... 9 1.2 SYYT JA VAIKUTUKSET... 11 TEHTÄVIÄ... 13

Lisätiedot

Sideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3

Sideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3 Sideaineen talteenoton, haihdutuksen ja tunkeuma-arvon tutkiminen vanhasta päällysteestä. SFS-EN 12697-3 1 Johdanto Tutkimus käsittelee testausmenetelmästandardin SFS-EN 12697-3 Bitumin talteenotto, haihdutusmenetelmää.

Lisätiedot

Solun toiminta. II Solun toiminta. BI2 II Solun toiminta 8. Solut tarvitsevat energiaa

Solun toiminta. II Solun toiminta. BI2 II Solun toiminta 8. Solut tarvitsevat energiaa Solun toiminta II Solun toiminta 8. Solut tarvitsevat energiaa 1. Avainsanat 2. Solut tarvitsevat jatkuvasti energiaa 3. Soluhengitys 4. Käymisreaktiot 5. Auringosta ATP:ksi 6. Tehtävät 7. Kuvat Avainsanat:

Lisätiedot

Pienryhmä 3 immuunipuolustus

Pienryhmä 3 immuunipuolustus Pienryhmä 3 immuunipuolustus 1. Biologian yo 2013 mukailtu. Merkitse onko väittämä oikein vai väärin, Korjaa väärien väittämien virheet ja perustele korjauksesi. a. Syöjäsolut vastaavat elimistön valikoivasta

Lisätiedot

Asia MIKROBILÄÄKEAINEIDEN OSOITTAMINEN LIHANTARKASTUKSESSA MIKROBIOLOGISELLA MENETELMÄLLÄ. Asetuksen soveltamisala

Asia MIKROBILÄÄKEAINEIDEN OSOITTAMINEN LIHANTARKASTUKSESSA MIKROBIOLOGISELLA MENETELMÄLLÄ. Asetuksen soveltamisala J 57 MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ ASETUS nro 21/EEO/2001 Päivämäärä 4.6.2001 Dnro 994/00/2001 Voimaantulo- ja voimassaoloaika 18.6.2001 - toistaiseksi Kumoaa Antibioottien ja kemoterapeuttien osoittamisesta

Lisätiedot

BI4 IHMISEN BIOLOGIA

BI4 IHMISEN BIOLOGIA BI4 IHMISEN BIOLOGIA MITÄ ROKOTUKSIA? Muistatko mitä rokotuksia olet saanut ja minkä viimeiseksi? Miten huolehdit koulun jälkeen rokotuksistasi? Mikrobit uhkaavat elimistöä Mikrobit voivat olla bakteereita,

Lisätiedot

Proscar. 7.8.2015, versio 3.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO

Proscar. 7.8.2015, versio 3.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Proscar 7.8.2015, versio 3.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 JULKISEN YHTEENVEDON OSIOT VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Eturauhanen on ainoastaan miehillä oleva rauhanen. Eturauhanen

Lisätiedot

Mittausepävarmuudesta. Markku Viander Turun yliopisto Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia 02.11.2007

Mittausepävarmuudesta. Markku Viander Turun yliopisto Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia 02.11.2007 Mittausepävarmuudesta Markku Viander Turun yliopisto Lääketieteellinen mikrobiologia ja immunologia 02.11.2007 Mittausepävarmuus on testaustulokseen liittyvä arvio, joka ilmoittaa rajat, joiden välissä

Lisätiedot

Borrelia burgdorferi, vasta-aineet seerumista

Borrelia burgdorferi, vasta-aineet seerumista 1 Borrelia burgdorferi, vasta-aineet seerumista Vasta-aineseulonta tehdään aina ensin kahden ELISA-testin avulla, eli S-Borr C6 (2001) ja S- Borr IgG (2004). Jos tulokset eriävät, tai jos jompikumpi tai

Lisätiedot

S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta

S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta S-114.2720 Havaitseminen ja toiminta Heikki Hyyti 60451P Harjoitustyö 2 visuaalinen prosessointi Treismanin FIT Kuva 1. Kuvassa on Treismanin kokeen ensimmäinen osio, jossa piti etsiä vihreätä T kirjainta.

Lisätiedot

1. Työpaikan työntekijöistä laaditussa taulukossa oli mm. seuraavat rivit ja sarakkeet

1. Työpaikan työntekijöistä laaditussa taulukossa oli mm. seuraavat rivit ja sarakkeet VAASAN YLIOPISTO/AVOIN YLIOPISTO TILASTOTIETEEN PERUSTEET Harjoituksia 1 KURSSIKYSELYAINEISTO: 1. Työpaikan työntekijöistä laaditussa taulukossa oli mm. seuraavat rivit ja sarakkeet Nimi Ikä v. Asema Palkka

Lisätiedot

Tilastollinen testaus. Vilkkumaa / Kuusinen 1

Tilastollinen testaus. Vilkkumaa / Kuusinen 1 Tilastollinen testaus Vilkkumaa / Kuusinen 1 Motivointi Viime luennolla: havainnot generoineen jakauman muoto on usein tunnettu, mutta parametrit tulee estimoida Joskus parametreista on perusteltua esittää

Lisätiedot

Oili Aumo, kätilö 25.9.2015 Vantaa

Oili Aumo, kätilö 25.9.2015 Vantaa Oili Aumo, kätilö 25.9.2015 Vantaa SIKIÖSEULONNAT SUOMESSA Seulonta-asetus annettiin v 2007 (1339/2006 päivitys 339/2011), jolloin annettiin kolmen vuoden siirtymäaika. Seulonta Seulonta on osa ehkäisevää

Lisätiedot

Uimahallien ja kylpylöiden puhtaus 2011

Uimahallien ja kylpylöiden puhtaus 2011 Sivu 1(5) Uimahallien ja kylpylöiden puhtaus 2011 Vantaan ja Keski-Uudenmaan ympäristökeskukset kartoittivat vuonna 2011 uimahallien ja kylpylöiden puku-, pesu- ja allastilojen pintojen hygieenisyyttä.

Lisätiedot

SISÄILMASTO- JA KOSTEUSTEKNINEN KUNTOTUTKIMUS

SISÄILMASTO- JA KOSTEUSTEKNINEN KUNTOTUTKIMUS 11.4.2013 Isännöitsijätoimisto Maikoski Oy Jari Vainio Vernissakatu 6 01300 Vantaa jari.vainio@maikoski.fi Tutkimuskohde Uudenmaan TE-toimiston tilat, Vernissakatu 6, Vantaa SISÄILMASTO- JA KOSTEUSTEKNINEN

Lisätiedot

Sikiöseulonnat. Opas raskaana oleville. www.eksote.fi

Sikiöseulonnat. Opas raskaana oleville. www.eksote.fi Sikiöseulonnat Opas raskaana oleville www.eksote.fi Raskauden seuranta ja sikiötutkimukset ovat osa suomalaista äitiyshuoltoa. Niiden tarkoitus on todeta, onko raskaus edennyt normaalisti, sekä saada tietoja

Lisätiedot

Pihkauutteen mikrobiologiaa

Pihkauutteen mikrobiologiaa Pihkauutteen mikrobiologiaa 1. Taustaa Lapin ammattiopiston toimeksiannosta tutkittiin pihka / kasvisöljyseoksen antimikrobista tehoa. 2. Tutkimusmenetelmä Antimikrobinen teho arvioitiin sovelletulla agardiffuusiomenetelmällä

Lisätiedot

Shandon Cytospin Collection Fluid Shandon Instant Eosin, Alcoholic Shandon Instant Eosin, Aqueous. Thermo ELECTRON CORPORATION

Shandon Cytospin Collection Fluid Shandon Instant Eosin, Alcoholic Shandon Instant Eosin, Aqueous. Thermo ELECTRON CORPORATION Shandon Cytospin Collection Fluid Shandon Instant Eosin, Alcoholic Shandon Instant Eosin, Aqueous Thermo ELECTRON CORPORATION Anatomical Pathology USA Clinical Diagnostics 171 Industry Drive Pittsburgh,

Lisätiedot

JÄTEHUOLLON ERIKOISTYÖ

JÄTEHUOLLON ERIKOISTYÖ Jari-Jussi Syrjä 1200715 JÄTEHUOLLON ERIKOISTYÖ Typpioksiduulin mittaus GASMET-monikaasuanalysaattorilla Tekniikka ja Liikenne 2013 1. Johdanto Erikoistyön tavoitteena selvittää Vaasan ammattikorkeakoulun

Lisätiedot

VTI milloin epäilen, miten tutkin?

VTI milloin epäilen, miten tutkin? VTI milloin epäilen, miten tutkin? Hysa, Alueellinen sairaalahygieniapäivä 26.4.2017 Anni Taipale LT, osastonlääkäri Hyvinkään terveyskeskussairaala Yleistä virtsatieinfektioista 2. yleisimpiä lääkärin

Lisätiedot

TUTKIMUSAINEISTON KVANTITATIIVINEN ANALYYSI LTKY012. Timo Törmäkangas

TUTKIMUSAINEISTON KVANTITATIIVINEN ANALYYSI LTKY012. Timo Törmäkangas TUTKIMUSAINEISTON KVANTITATIIVINEN ANALYYSI LTKY012 Timo Törmäkangas KURSSIN SISÄLTÖ Johdanto Mittaaminen ja aineiston hankinta Mitta-asteikot Otanta Aineiston esittäminen ja data-analyysi Havaintomatriisi

Lisätiedot

α-amylaasi α-amylaasin eristäminen syljestä ja spesifisen aktiivisuuden määritys. Johdanto Tärkkelys Oligosakkaridit Maltoosi + glukoosi

α-amylaasi α-amylaasin eristäminen syljestä ja spesifisen aktiivisuuden määritys. Johdanto Tärkkelys Oligosakkaridit Maltoosi + glukoosi n eristäminen syljestä ja spesifisen aktiivisuuden määritys. Johdanto Työssä eristetään ja puhdistetaan merkittävä ja laajalti käytetty teollisuusentsyymi syljestä. pilkkoo tärkkelystä ensin oligosakkarideiksi

Lisätiedot

Laboratoriotutkimusten viitevälit vanhuksilla

Laboratoriotutkimusten viitevälit vanhuksilla Laboratoriotutkimusten viitevälit vanhuksilla Veli Kairisto dosentti, kliinisen kemian ja hematologisten laboratoriotutkimusten erikoislääkäri Analyysijärjestelmien valmistaja vastaa myös viitearvojen

Lisätiedot

Geeliputkien lähetys ja säilyttäminen

Geeliputkien lähetys ja säilyttäminen Geeliputkien lähetys ja säilyttäminen Laboratoriolääketiede 2014 Riitta Tähtelä, FT, sairaalakemisti Mehiläinen Oy Laboratoriopalvelut 1 Verinäytteiden käsittely Suositusten mukaan Näytteet otetaan lisäaineelliseen

Lisätiedot

Hallitus 26.9.2011, LIITE 5.

Hallitus 26.9.2011, LIITE 5. Hallitus 26.9.2011, LIITE 5. Ehdottomat vaatimukset Tuotemäärittely Liite 6. Hankintasuunnitelman spesifikaatioliite Päiväys 27.7.2011 Projekti Verenkuva-analytiikan kilpailutus Lomakkeen täyttäjä Tuula

Lisätiedot

Jos nyt on saatu havaintoarvot Ü ½ Ü Ò niin suurimman uskottavuuden

Jos nyt on saatu havaintoarvot Ü ½ Ü Ò niin suurimman uskottavuuden 1.12.2006 1. Satunnaisjakauman tiheysfunktio on Ü µ Üe Ü, kun Ü ja kun Ü. Määritä parametrin estimaattori momenttimenetelmällä ja suurimman uskottavuuden menetelmällä. Ratkaisu: Jotta kyseessä todella

Lisätiedot

PORFYRIATUTKIMUSKESKUS HELSINGIN YLIOPISTOLLINEN KESKUSSAIRAALA

PORFYRIATUTKIMUSKESKUS HELSINGIN YLIOPISTOLLINEN KESKUSSAIRAALA PORFYRIATUTKIMUSKESKUS HELSINGIN YLIOPISTOLLINEN KESKUSSAIRAALA Johtaja Dos. Raili Kauppinen, sisätautien erikoislääkäri Sähköposti: raili.kauppinen@hus.fi Puh. (09) 471 71910 Laboratorio tarjoaa analytiikka-

Lisätiedot

Mikrobilääkejäämien toteaminen maidosta Delvotest SP-NT - testillä

Mikrobilääkejäämien toteaminen maidosta Delvotest SP-NT - testillä Vastuuhenkilö Katariina Pekkanen Sivu/sivut 1 / 5 Mikrobilääkejäämien toteaminen maidosta Delvotest SP-NT - testillä 1 Menetelmän tarkoitus ja soveltamisala Delvotest SP-NT (DSM Food Specialities, Delft

Lisätiedot

Bakteereja tunnistetaan a) muodon perusteella:

Bakteereja tunnistetaan a) muodon perusteella: Bakteereja tunnistetaan a) muodon perusteella: ja b) värjäytyvyyden perusteella: 1) Gram-positiiviset Soluseinän ulkokalvo värjäytyy 2) Gram negatiiviset Soluseinän ulkokalvo jää värjäytymättä Laborointi

Lisätiedot

ALKOHOLIPITOISUUDEN MÄÄRITYS OLUESTA KAASUKROMATOGRAFIL- LA

ALKOHOLIPITOISUUDEN MÄÄRITYS OLUESTA KAASUKROMATOGRAFIL- LA (1) ALKOHOLIPITOISUUDEN MÄÄRITYS OLUESTA KAASUKROMATOGRAFIL- LA 1. Standardiliuosten teko etanolista Arvioi, mikä on näytteen alkoholipitoisuus Valitse sen mukaan 3-4 standardiliuosta, jotka ovat näytteen

Lisätiedot

Palauttakaa tämä ohje näytteen mukana seuraavin tiedoin:

Palauttakaa tämä ohje näytteen mukana seuraavin tiedoin: PPSHP:n KUNTAYHTYMÄ OYS, Laboratorio ohje LAB_H001 Palauttakaa tämä ohje näytteen mukana seuraavin tiedoin: Tutkimuspyyntö: U-KemSeul 1881 U-Solut 1940 U-Diffi 1941 U-BaktVi 1155 U-BaktLVi 8030 Tilaavan

Lisätiedot

TÄS ON PROTSKUU! Missä yhteyksissä olet törmännyt sanaan proteiini tai valkuaisaine?

TÄS ON PROTSKUU! Missä yhteyksissä olet törmännyt sanaan proteiini tai valkuaisaine? TÄS ON PROTSKUU! KOHDERYHMÄ: Työ soveltuu parhaiten yläkouluun kurssille elollinen luonto ja yhteiskunta, sekä lukioon kurssille KE1. KESTO: Työ koostuu kahdesta osasta: n. 30 min/osa. MOTIVAATIO: Mitä

Lisätiedot

Kemian opetuksen keskus Helsingin yliopisto Veden kovuus Oppilaan ohje. Veden kovuus

Kemian opetuksen keskus Helsingin yliopisto Veden kovuus Oppilaan ohje. Veden kovuus Huomaat, että vedenkeittimessäsi on valkoinen saostuma. Päättelet, että saostuma on peräisin vedestä. Haluat varmistaa, että vettä on turvallista juoda ja viet sitä tutkittavaksi laboratorioon. Laboratoriossa

Lisätiedot

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUS LAITOS. Tiedote N:o 8 1979. MAAN ph-mittausmenetelmien VERTAILU. Tauno Tares

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUS LAITOS. Tiedote N:o 8 1979. MAAN ph-mittausmenetelmien VERTAILU. Tauno Tares MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUS LAITOS Tiedote N:o 8 1979 MAAN ph-mittausmenetelmien VERTAILU Tauno Tares Maatalouden -tutkimuskeskus MAANTUTKIMUSLAITOS PL 18, 01301 Vantaa 30 Tiedote N:o 8 1979

Lisätiedot

TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSI. LTKY012 Timo Törmäkangas

TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSI. LTKY012 Timo Törmäkangas TUTKIMUSAINEISTON ANALYYSI LTKY012 Timo Törmäkangas KURSSIN SISÄLTÖ Johdanto Mittaaminen ja aineiston hankinta Mitta-asteikot Otanta Aineiston esittäminen ja data-analyysi Havaintomatriisi Yksiulotteisen

Lisätiedot

Kenguru 2011 Benjamin (6. ja 7. luokka)

Kenguru 2011 Benjamin (6. ja 7. luokka) sivu 1 / 6 NIMI LUOKKA/RYHMÄ Pisteet: Kenguruloikan pituus: Irrota tämä vastauslomake tehtävämonisteesta. Merkitse tehtävän numeron alle valitsemasi vastausvaihtoehto. Jätä ruutu tyhjäksi, jos et halua

Lisätiedot