OMIN JALOIN. - elävä raitti kohtaamispaikkana. Yleissuunnittelun kohteina Ruukin Luohuan kylä, Sievin Asemakylä ja Ylivieskan ydinkeskusta

Transkriptio

1 OMIN JALOIN - elävä raitti kohtaamispaikkana Yleissuunnittelun kohteina Ruukin Luohuan kylä, Sievin Asemakylä ja Ylivieskan ydinkeskusta POHJOIS-POHJANMAAN LIITTO LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ RUUKIN KUNTA SIEVIN KUNTA YLIVIESKAN KAUPUNKI AIR-IX Suunnittelu Ympäristötaito Oy 2004

2 Pohjois-Pohjanmaan liiton julkaisu A:34

3 1 ALKUSANAT Omin Jaloin -hankeen tarkoituksena on ollut löytää toimintamalleja esimerkkikohteiden avulla kevyen liikenteen edistämiseksi kylissä ja taajamissa. Hankkeessa on panostettu erityisesti paikallisten toimijoiden, kuntien, kylien ja asukkaiden osallistumiseen itse suunnitteluun. Hanke on tuottanut yleissuunnitelmat kolmeen erityyppiseen kohteeseen: aktiiviseen maaseutukylään Ruukin Luohualle, taajamamaiseen asemakylään Sievissä sekä maaseutukaupungin keskustaajamaan Ylivieskaan. Kevyen liikenteen houkuttelevuutta ja vetovoimaa pyritään edistämään suunnittelemalla reiteistä kohtaamispaikkoja tai kohtaamispaikkojen ketjuja, jotka voivat samalla toimia ko. alueiden näyteikkunoina ja olohuoneina. Ongelmana tämäntyyppisissä kohteissa on usein rahoituksen saaminen hankkeiden toteutukseen. Myös tätä puolta on selvitetty uusien rahoitusmahdollisuuksien etsimiseksi. Omin Jaloin hanke on osa valtakunnallista Jaloin-hanketta. Tämän selvityksen rahoituksesta on vastannut pääosin liikenne- ja viestintäministeriö. Hankkeen toteuttamiseksi muodostettiin eritasoisia ryhmiä, jotka on tarkemmin esitelty raportin liitteessä. Vetovastuu työssä on ollut Pohjois-Pohjanmaan liitolla, joka on katsonut työn palvelevan erinomaisesti liitossa käynnissä olevaa erillistä kylien kehittämisohjelmaa. Työssä on käytetty asiantuntijana AIR-IX Suunnittelu Ympäristötaito Oy:tä Oulusta, jossa työstä on vastannut arkkitehti Kristiina Strömmer. Pohjois-Pohjanmaan liitto kiittää kaikkia työhön osallistuneita yhteistyötahoja, erityisesti paikallisia asukkaita ja aktiiveja, arvokkaasta työpanoksesta selvityksen laatimisessa. Oulussa huhtikuussa 2004 POHJOIS-POHJANMAAN LIITTO Maakuntajohtaja Pentti Lampinen Suunnittelujohtaja Tuomo Palokangas

4 2

5 3 JOHDANTO Suunnittelutyön tavoitteista ja suunnittelun tarpeesta Liikenne- ja viestintäministeriön kolmivuotisen Jaloin hankkeen tavoitteena on kevyen liikenteen edistäminen. Osana hanketta Pohjois-Pohjanmaan liitto ja liikenne- ja viestintäministeriö ovat lähteneet kehittämään kyliä ja pikkukaupunkikeskustoja ja niiden elinvoimaisuutta OMIN JALOIN - elävä raitti kohtaamispaikkana hankkeen avulla. Hankkeen nimi juontuu siitä, että asukkaat ja muut paikalliset toimijat otetaan oman jalankulkuympäristönsä parantamiseen vahvasti mukaan - sekä ideoimaan, että toteuttamaan. Tavoitteena on esimerkkikohteiden yleissuunnittelun kautta löytää malleja ja toimintatapoja raittien ja niiden ympäristön parantamiseksi. Pohdittavana on mm. voidaanko kevyen liikenteen raitti tehdä tavanomaisesta pyörätiestä poikkeavalla tavalla ja missä ihmiset kohtaavat raitin varrella tai löydetäänkö edullisia ratkaisumalleja? Tässä työssä kehitetään kahden kylän ja yhden pienen kaupungin keskustan raitteja ja niihin liittyviä alueita kohtaamispaikkoina. Yleissuunnittelun esimerkkikohteet ovat Pohjois-Pohjanmaalta - Ruukin Luohuan kylä, Sievin Asemakylä ja Ylivieskan ydinkeskusta. Kyläkohteet valittiin Pohjois- Pohjanmaan kyläprojektissa aktiivisiksi todetuista kylistä, joilla on hyvin toimiva kylä- tai maaseutuyhdistys. Ylivieska otettiin suunnittelukohteeksi ajankohtaisuutensa vuoksi. Osa Ylivieskan kaupallisista palveluista oli siirtymässä suuren kauppakeskuksen perässä pois keskustasta. Keskustelun aiheeksi kohosi kysymys: Missä on pikkukaupungin sydän? Ylivieskassa oli jo perustettu ydinkeskustatyöryhmä, jossa kaupungin virkamiehet, keskustan yrittäjät ja päättäjät yhdessä pohtivat mitä keskustan kehittämiseksi tulee tehdä. Omin Jaloin hankkeen ajatuksena on tuoda julkisuuteen ympäristön parantamismahdollisuuksia, joita varmasti löytyy kylistä ja pikkukaupungeista ja näin rohkaista kansalaistoimintaa, talkoohenkeä ja yhteistyötä myös viranomaisten ja kansalaisten välillä. Ruukki, Luohuan kylä Kylän päätavoitteena on kevyen liikenteen yhteyksien parantaminen erityisesti koululaisia ajatellen ja kohtaamispaikkojen kehittäminen. Omin Jaloin -projektin päätavoitteena Luohualla on hakea malleja edullisista ja keveistä menetelmistä kevyen liikenteen yhteyksien parantamiseksi, vaihtoehtoa tavanomaiselle asfalttipäällysteiselle maantien varteen rakennettavalle kevytliikenneväylälle sekä kylän elinvoimaisuuden tukeminen. Sievi, Asemakylä Kylän päätavoitteena on ulkoilumahdollisuuksien parantaminen ja kyläraittien kehittäminen kohtaamispaikkoina. Omin Jaloin -projektin päätavoitteena Asemakylällä on löytää malli vapaa-ajan liikkumismahdollisuuksien parantamiseksi, kohtaamispaikkojen kehittämiseksi ja kylän elinvoimaisuuden tukeminen. Ylivieska, ydinkeskusta Kaupungin ydinkeskustatyöryhmän päätavoitteena on mm. ydinkeskustan vetovoimaisuuden parantaminen. Omin Jaloin -projektin päätavoitteena Ylivieskassa on antaa kaupungille kevyen liikenteen ympäristöä parantava malli, jonka pohjalta on mahdollista toimia esimerkiksi kaavoituksen keinoja käyttäen. Tavoitteena on myös kevyen liikenteen yhteyksien jatkuvuus.

6 4 Omin Jaloin -hankkeen alkuvaiheen yhteistyön satoa on myös Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan kyliä koskevan suunnittelumääräyksen täydentäminen. Määräyksen mukaan kylien ydinaluetta tulee kehittää toiminnallisesti, kyläkuvallisesti ja liikennejärjestelyiltään selkeästi hahmottuvaksi kohtaamispaikaksi. Asukkaiden luottamus yhteishankkeisiin paranee, kun suunnitelmia päästään myös toteuttamaan. Ajatuksena on jakaa toteuttaminen vaiheisiin niin, että voimavarat riittävät. Henkisiä voimavarojakin saa lisää kun voi juhlistaa tietyn vaiheen valmistumista vaikkapa kyläjuhlin. Kylillä hankkeiden toteuttamista on tarkoitus rahoittaa uusilla rahoitusyhteistyömuodoilla ja osittain Euroopan Unionin rahoituksella (Alma, EMOTR, Leader). Oulussa Pohjois-Pohjanmaan liitto Liikenne- ja viestintäministeriö Air-Ix Suunnittelu Ympäristötaito Oy

7 5 Sisällys JOHDANTO...3 TIIVISTELMÄ TOIMINTAMALLIT JA TOTEUTTAMINEN Kylien ominaispiirteistä Pikkukaupunkikeskustojen ominaispiirteistä Toimintamalleista Suunnittelunäkökohtia Teknisistä keinoista ja toteuttamisesta Rahoitusyhteistyö Käytännön vihjeitä RUUKIN LUOHUAN KYLÄ Lähtökohtia Yleissuunnitelma Ajatuksia jatkosuunnittelua varten SIEVIN ASEMAKYLÄ Lähtökohtia Yleissuunnitelma Ajatuksia jatkosuunnittelua varten YLIVIESKAN YDINKESKUSTA Lähtökohtia Yleissuunnitelma Ajatuksia jatkosuunnittelua varten JATKOTOIMENPITEET Suosituksia Jatkotoimenpiteitä suunnittelukohteissa...52 Kirjallisuutta ja lähteitä Liitteet 1. Työohjelma ja työryhmien kokoonpano 2. Maaseudun pientiestön kehittämishankkeiden rahoittaminen Pohjois-Pohjanmaan alueella EMOTR valintakriteerit. 3. Tiehallinto Oulun tiepiiri. Talkoohankkeiden toimintaohjeistus Yleissuunnitelmakartat 4a. Ruukin Luohuan kylä 4b. Sievin Asemakylä 4c. Ylivieskan ydinkeskusta 4d. Ylivieskan kävelypainotteinen ydinkeskusta, otteet yleissuunnitelmasta - Ajatuksia toteuttamiskohteista ja toteuttamisjärjestyksestä - Ajatuksia toiminnasta ja kohtaamispaikoista Ilmakuvat FM-Kartta Oy, lupa FMK 008/2004 Peruskartat Maanmittauslaitos

8 6

9 7 TIIVISTELMÄ Elävä raitti kohtaamispaikkana Ajatus kylien kevytliikenneympäristöjen kehittämisestä laajempana yhteistyönä lähti liikkeelle Pohjois- Pohjanmaan liiton ja Liikenne- ja viestintäministeriön yhteisistä päämääristä. Kevyen liikenteen edistäminen on yksi ministeriön liikennepoliittisen ohjelman tavoitteista, jota valtakunnan laajuisesti edistetään kolmivuotisen Jaloin -hankkeen kautta. Jaloin hanke sisältää yli kaksikymmentä tutkimusohjelmaa, suunnitelmaa tai selvitystä, esimerkiksi: Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen kyläteillä, Kävelyosuuden lisääminen lyhyillä osuuksilla, Kevyen liikenteen väylät liikuntapaikkoina, Yksityisteiden käyttäminen kevyen liikenteen reitin osina, Pyöräpysäköinti, Talvipyöräily, Kevyen liikenteen ilmakuvaukset, jne. Omin Jaloin elävä raitti kohtaamispaikkana -hankkeessa, etsitään konkreettisen kyläkohteiden yleissuunnittelun kautta toiminta-, yhteistyö- ja toteuttamismallia kylä- ja pikkukaupunkikeskustojen kevytliikenneympäristön kehittämishankkeisiin. Työ alkoi työohjelman ja alustavan aikataulun laatimisella maaliskuun lopussa 2003 ja valmistui raportteineen huhtikuussa Omin Jaloin -yleissuunnittelun kohteita olivat Ruukin Luohuan kylä, Sievin Asemakylä ja Ylivieskan ydinkeskusta. Hankkeen ohjausryhmässä oli edustettuina liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, Pohjois-Pohjanmaan liitto, Jaloin hanke, Tiehallinnon Oulun tiepiiri ja Ratahallintokeskus. Monipuolista näkemystä ja sisältöä työhön toivat projektiryhmä - johon kuuluivat mm. kunnanjohtajat - ja suunnittelun kohdealueiden edustajista kootut paikallistyöryhmät. Asukkaat toivat esiin tavoitteitaan ja näkökantojaan kyläkokouksissa ja koululaiset koululaiskyselyssä. Omin Jaloin -hanke on kaksitahoinen. Suunnittelukohteissa toivottiin ideoita ja eväitä kevytliikenneympäristön parantamiseksi toisaalta esimerkkien avulla etsittiin kokemuksia laajasta yhteistyöstä ja sovellettavissa olevista malleista. Omin Jaloin projekti antoi kuhunkin suunnittelukohteeseen suosituksen kevyen liikenteen ympäristön kehittämisestä. Kevytliikenneympäristö pitää sisällään muutakin kuin kävelyä tai pyöräilyä paikasta toiseen. Aukiot ja kylätorit, joilla ihmiset kohtaavat, kävely ja pyöräily virkistäytymis- ja kunnonkohottamismuotona, palvelut, maisemat ja ympäristön historiallinen kerroksellisuus ovat tärkeä osa kevyen liikenteen ympäristöä. Ylipääntie Koulu ja pallokenttä Kaupan kiinteistö Kylätori, kirjasto, ja kierrätys Yleissuunnitelmat 1. Ruukin Luohuan keskustaa, ote yleissuunnitelmasta. Uusi ehdotettu kävelypolku on esitetty valkoisella. Ruukissa Luohuan kylällä Omin Jaloin -yleissuunnitelman suositus kevyen liikenteen reitiksi on kivituhkapintainen maatien suuntainen kävelypolku. Kevyen liikenteen reitin saamista pidettiin kylällä erittäin hyvänä ja tarpeellisena, mutta kaikissa tarkastelluissa reittivaihtoehdoissa oli maanomistajia, jotka eivät halua reittiä maalleen. Yleissuunnitelmassa esitetty polku lähtee koulun kohdalta pohjoiseen suoraan kohti Ylipään tietä, jolta suunnalta lapsia kulkee koululle. Etelän suuntaan polku kulkee maantien varressa. Päätiellä liikennettä on tarkoitus rauhoittaa rakentamalla porttiaiheet kylän molempiin päihin. Kauempana maantiestä kulkevia yksityisteitä on tarkoitus käyttää myös ulkoiluun ja ratsastukseen. Koulu ja pallokenttä ovat kylän tärkeimpiä kohtaamispaikkoja. Kylätien itäpuolella kohtaamispaikkana on kylätori, jota rajaavat kirjasto, kierrätyspisteenä toimiva aitta, asuinrakennus ja kyläkaupan kiinteistö.

10 8 Sievin Asemakylällä pyörätieyhteydet ovat olemassa kyläkeskustassa. Paikallistyöryhmän ja kyläläisten kanssa käydyissä keskusteluissa tuli esille tarve parantaa ulkoiluyhteyksiä. Yleissuunnitelmassa Korhosjärven ympärille suunniteltiin ulkoilu-/latureitti laavu- ja nuotiopaikkoineen, sekä täydennettiin kävelypolkuyhteyksiä kylällä. Kävely- ja ulkoilureittien teemana on kulttuuri- ja luontopolku. Kyläkaupan, päiväkodin ja seurantalon välinen rakentamaton alue on tarkoitus kunnostaa perhepuistoksi ja kohtaamispaikaksi. Kyläkaupan ja kyläraitin väliin mahtuu pieni kylätori. Koulun jääkiekkokaukaloa on tarkoitus käyttää lasten toivomana skeittipaikkana. Ylivieskan keskustassa täydennettiin kevyen liikenteen yhteydet jatkuvaksi verkostoksi. Kävelypainotteinen suurkortteli palveluineen on kaupungin sydän. Jalankulun lisääntyessä palvelut monipuolistuvat ja alkavat tuoda ilmettä katukuvaan. Ajatuksena on, että ydinkeskustasta vähitellen muodostuisi kaupunkilaisten yhteinen olohuone. Jokiranta ja vesinäkymät otetaan osaksi ihmisten jokapäiväistä elinympäristöä rakentamalla rannalle yhtenäinen ulkoilureitistö ja pyörätie. Rantareittien rakentaminen ja Helaalan myllyn edustan kunnostaminen kohtaamispaikaksi on lähdössä liikkeelle samaan aikaan joen pohjapatojen rakentamisen kanssa. Ydinkeskustan ehkä tärkein kohtaamispaikka on asema-aukio. Keskustan hajanaista ja asfalttista kaupunkikuvaa eheytetään ja katutilaa rajataan pääasiassa istutuksilla. Suunnittelu Kevytliikennereittien suunnittelussa korostuivat yhteyksien jatkuvuus, tärkeiden toimintojen ja alueiden yhdistäminen, turvallisuus ja ympäristön viihtyisyys. Kohtaamispaikkoina on hyvä käyttää olevia toiminnan painopistealueita. Näitä ovat esimerkiksi kaupat, liikenteelliset solmukohdat, koulu, kirjasto, leikkipaikat, jne. Hyviä uusia kohtaamispaikkoja ovat maisemaltaan ja näkymiltään miellyttävät alueet, kuten rannat, kulttuurihistoriallisesti kiinnostavat alueet, rakennukset joille etsitään uutta käyttöä jne. Kylän ja kaupungin historiaa, perinteitä ja vahvuuksia kannattaa analysoida ja tuoda suunnitelmassa esiin. Asukkaat ovat oman ympäristönsä ja tarpeidensa asiantuntijoita. Heitä kuultiin sekä kylätilaisuuksissa, että paikallistyöryhmän kautta. 2. Sievin Asemakylällä kehitettävä ulkoilureitti kiertää Korhosjärven 3. Ylivieskan aseman edustan aukio yleissuunnitelmassa. Olevat yhteydet on esitetty oranssilla, uudet punaisella. 4. Ylivieskan Päivärinnan koulun oppilaan näkemys kohtaamispaikasta.

11 9 Suunnitelmien toteuttaminen Tavoitteena on, että ainakin osa toiveista ja suunnitelmista myös toteutetaan. Osa ideoista jää pankkiin tulevia vuosia varten. Toteuttamista varten kohteista laaditaan jatkotyönä yksityiskohtaisemmat suunnitelmat. Kuntien ja valtionhallinnon vähenevistä voimavaroista johtuen rakennussuunnitelmia ja toteuttamista varten tarvitaan rahoitusyhteistyötä monelta taholta ja myös kyläläisten talkoohenkeä. Toteutus- ja rahoitusohjelman nimeksi sopisi vaikka Omin jaloin ja käsin korostamaan talkootyön tärkeyttä pikkupaikkakunnilla. Hankkeen jakaminen osiin helpottaa toteuttamista ja rahoituksen järjestämistä. Kylän tulee riittävän yksimielisenä olla hankkeen takana. Jos rahoitusta hakee kyläyhdistys, sen tulee olla rekisteröity. Ylivieskan kaupungin osalta keskustan kevytliikenneympäristön parantaminen etenee erillisten hankkeiden ja kaavoituksen kautta. Hanke julkisuudessa Omin Jaloin -hankkeelle ja kylien sekä pienten kaupunkien keskustojen kehittämiselle yleisesti haettiin julkisuutta mm. lehdistössä ja teemapäivillä. Tarkoituksena on herättää myönteistä kiinnostusta keskusta-alueiden ja raittien parantamiseen sekä päättäjissä, että vastaavien alueiden asukkaissa. Hanketta esiteltiin mm. Oulussa Elävä Kaupunkikeskusta ry:n teemapäivillä Kaupunkikeskustojen kerrostumat ja uudet ulottuvuudet , sekä Kuntakoulutuksen Helppo liikenneympäristö päivillä Helsingissä Ylivieskassa järjestettiin tiedotustilaisuuksia mm. jokasyksyiseen tapahtumaan -Viljanpäiviin liittyen.

12 10 1 TOIMINTAMALLIT JA TOTEUTTAMINEN 1.1 Kylien ominaispiirteistä Taajama on alue, jonka minimikoko on 200 asukasta ja asuinrakennusten väli on enintään 200 metriä. Taajama muodostaa haja-asutusta selvästi tiheämmän ryhmittymän. Kylä on yleiskäsite, jota voi luonnehtia tietyllä alueella asuvien ihmisten yhteenliittymäksi. Kylää ei esimerkiksi kyläprojekteissa ole tarkemmin määritelty, eikä asetettu vaatimuksia asukasluvun tai palveluiden suhteen. Pohjois-Pohjanmaan kyläprojektissa on mukana yli 330 kylää, joilla on omat ominaispiirteensä. Erilaisissa projekteissa saatetaan rajata työ koskemaan vain tietyn tyyppisiä kyliä. Yleissuunnittelun kohteet Ruukin Luohuan kylä ja Sievin Asemakylä poikkeavat toisistaan, ja ongelmat sekä suunnittelutarpeet ovat erilaiset. Yhteisiä piirteitäkin kylillä on. - Ympäristö on luonnonläheinen, mahdollisuus luomuelämään, kesämökkiä ei tarvitse erikseen hankkia - Vapaa-ajanharrastukset liittyvät usein liikuntaan, hyötyliikuntaan tai retkeilyyn luonnossa: Metsästys ja kalastus, puutarhan hoito, marjastus, ulkoilu, pyöräily, hiihto, mopolla tai moottorikelkalla ajelu, ratsastus sekä eri urheilumuodot ovat tärkeitä vapaa-ajan viettotapoja. - Maa- ja metsätalouselinkeinon väistyminen ja maatalouden tuotantoyksiköiden kasvattaminen paremmin kannattaviksi johtavat siihen, että suurella osalla kylien asukkaista on ainakin sivuelinkeinona muu ammatti kuin maanviljelijä. - Maisema on vaarassa ränsistyä, jos pellot jäävät viljelemättä. - Vanhat kylätiet on aikoinaan usein vain levitetty autoliikennettä silmälläpitäen, kevyen liikenteen on ajateltu hoituvan itsestään. Ajonopeudet ja liikennemäärät ovat kasvaneet ja maatalousajoneuvojen sekä rekkojen koot ovat suurentuneet, mikä huonontaa kevyen liikenteen turvallisuutta. - Viljely- ja yksityisteitä ja polkuja käytetään usein epävirallisesti kulkuyhteyksinä ja ulkoilureitteinä. - Olevia kohtaamispaikkoja kylillä ovat erityisesti koulut, kyläkaupat ja erilaiset urheilupaikat (palloja luistelukentät, uimarannat, urheilutalo jne.) Lisäksi kylillä saattaa olla kierrätyspiste, kirjasto ja seurantalo tai rukoushuone. Palveluiden saatavuus ja työmahdollisuudet vaihtelevat kylillä. Koulu ja kauppa ovat peruspalveluita joiden häviäminen vaikuttaa ihmisten mielialaan ja kylän kehittämisnäköaloihin. Etäällä kasvukeskuksista sijaitseva kylä, jolla ei ole palveluita ei houkuttele nuorta polvea jäämään saati uusia asukkaita. Linja-auto- ja taksiliikenne perustuvat paljolti koululaiskuljetuksiin. Jos lapsia ei kylällä ole, kärsivät muidenkin asukkaiden palvelut. Yleissuunnittelun tavoitteesta kylillä Kuntien, tiehallinnon ja muiden toimijoiden resurssit ovat pienentyneet jo vuosien ajan. Lakimääräiset velvoitteet ja väestön painopistealueet nielevät käytettävissä olevat varat. Tästä syystä on selvää, että erityisesti pienillä kylillä vähenevät voimavarat tulee yhdistää. Kylillä kannattaa käyttää keveitä ratkaisuja, joiden toteuttamiseen paikalliset asukkaat ja yrittäjät voivat osallistua. Hankkeista saatava hyöty tulisi olla laajaa, kylien elinvoimaisuutta tukevaa ja useiden toimijatahojen intressien mukaista. Näin myös toteuttamisen rahoitusmahdollisuudet paranevat. Omin Jaloin projektissa tavoitteena on eri toimijoiden voimavarat yhdistäen kehittää asukkaille viihtyisiä kohtaamispaikkoja ja turvallista kevytliikenneympäristöä. Lähtöajatuksena oli, että ympäristöä kehitetään alueen ominaispiirteet huomioon ottaen ja olevaa rakennetta täydentäen tai korjaten. Ensin etsitään miellyttävät oleskelupaikat, kulkureitit ja palvelut, jonka jälkeen täydennetään olevaa rakennetta. Esimerkkikohteiden ydinalueita kehitetään viihtyisäksi kohtaamispaikaksi. Tavoitteena on turvallinen, kaunis ja viihtyisä raitti, jonka varrella on erilaisia toiminta- ja kohtaamispaikkoja kuin helminauhana kylätori - kioski linja-autopysäkki - kahvila - kauppa - kirpputori - leikkipaikka - koulu - kuntopolku - rantareitti jne. Asukkaiden tavoitteita kerättiin kylällä pidetyssä yleisötilaisuudessa ja paikallistyöryhmän kautta. Koululaisten tavoitteita ja ajatuksia kohtaamispaikoista ja kevytliikennereiteistä saatiin kyselyillä. Tavoitteet tulivat esille selvinä konkreettisina tarpeina: koululle ja kylän keskustaan pitää olla turvalliset kävely-yhteydet, maantietä käytettiin ulkoilureittinä ja toivottiin uutta viihtyisämpää ulkoilureittiyhteyttä. Koululaiset toivoivat alueita ja tiloja omille harrastuksilleen, sekä kaunista, puistomaista ympäristöä. Kylille haettiin myös edullisia ja tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja.

13 Pikkukaupunkikeskustojen ominaispiirteistä Pienten kaupunkien keskustoissa on aika harvoin jäljellä historiallista, intiimiä ja rauhallista jalankulkuun sopivaa kaupunkimiljöötä. Usein ongelmana on kevyen liikenteen reittien epäjatkuvuus, ympäristön jäsentelemättömyys, sekä katutilojen leviäminen epämääräisiksi asfalttikentiksi, joilla ajoneuvoliikenne ja kevyt liikenne sekoittuvat. Autot ovat valloittaneet suuren osan rakentamattomista alueista, eikä jalankulkijoille ole sopivia paikkoja seisahtaa edes hetkeksi. Tässä projektissa tarkasteltiin varsinaisesti vain Ylivieskan keskustaa, mutta saman tyyppistä ympäristöä löytyy muualtakin: Keskustoissa on eri ikäisiä ja tyylisiä liike- ja asuinkerrostaloja, joita ei aikoinaan ole ehditty, osattu tai hoksattu sovittaa yhteen. Pysäköintialueet ovat työntäneet rakentamista kauemmas tiestä ja syöneet viheralueet. Muutos on alkanut jo luvuilla, jolloin kauppa muuttui market -tyyppiseksi, eivätkä vanhat kiinteistöt tyydyttäneet uusia tarpeita. Uudempi ongelma on, että palvelut haetaan nykyään henkilöautolla entistä kauempaa, kauppakeskuksista keskustan ulkopuolelta, jopa toisesta kaupungista kymmenien kilometrien päästä. Yhdyskuntarakenne pyrkii hajaantumaan ja asukkaat, joilla ei ole autoa, jäävät palveluista paitsi. Jos voimavarat ja asiakkaat ohjataan vain hypermarketteihin, käy niin, että ydinkeskusta kaupungin sydän uhkaa rappeutua. Pikkukaupungin sydän tarvitsee elvytystä omaleimaisia ja viihtyisiä kohtaamispaikkoja, tapahtumia, julkisuutta ja yrittäjiä. Kevytliikenneympäristön parantaminen ja kunnossa pito vaatii jatkuvaa monen tahon yhteistoimintaa. Kaupungin ytimeen rakennetaan palveluita ja asuntoja kysynnän pohjalta. Verotulot eivät mahdollista isojen parannushankkeiden toteuttamista yhdellä kertaa, vaan on edettävä pienin askelin. Voimavaroja löytyy yksittäisten rakennusten toteuttamiseen ja autoliikenteen huomioonottamiseen, mutta ei aina enää viherrakentamiseen, jalankulkijoiden viihtyisyyteen tai kevytliikenneyhteyksiin. Myös yrittäjiä tulisi hoksauttaa siitä, että vihreä ja viihtyisä kevyen liikenteen ympäristö on tärkeä kilpailutekijä. 5. Ylivieska, Rautatiekatu. Rakentaminen on viimeisteltyä, mutta kevytliikenneyhteyksissä, viherrakentamisessa ja katutilan yhtenäisessä ilmeessä on parantamisen varaa. Pieneenkin lisäti-laan kadun varteen saisi pari pöytää ja tuolit, sekä puun jonka alla voi istuskella. 6. Ylivieskan asema-aukio. Linja-auto- ja rautatieasema ovat liikenteen solmukohtia ja kohtaamispaikkoja. Alueella on paljon toimijoita joiden voimavarat on syytä ympäristön parantamishankkeissa yhdistää.

14 Toimintamalleista Kaupunkikeskustojen kehittämisestä Kaupunkien keskusta-alueilla maankäyttöä ohjaa asemakaava, jonka asettamissa raameissa reittien ja kohtaamispaikkojen suunnittelu tapahtuu. Asemakaava-alueen ulkopuolella maankäyttöä ohjaa useimmiten osayleiskaava. Asema- tai yleiskaavan mukaisille puisto-, lähivirkistys- ja ulkoilualueille voidaan toteuttaa vähäisiä rakennelmia, kävelypolkuja ja levähdyspaikkoja, vaikka niiden paikkaa ei kaavassa ole osoitettu. Asemakaavan katu- tai liikennealuetta voidaan käyttää eri liikennemuotoja varten. Katu-, tori- ja liikennealueiden sisälle voidaan suunnitella reittejä, istutuksia ja kalusteita. Kulkuyhteyksiä ja oleskelualueita voidaan osoittaa myös rakennettaville korttelialueille, hyvässä yhteistyössä maanomistajan kanssa. Tietä ei saa tehdä vastoin asemakaavaa. Olevat yleisten teiden tiealueet ja yleisiä teitä koskevat suunnitelmat pyritään ottamaan kaavoituksessa huomioon. Tärkeimmät pyörätiet on syytä esittää asemakaavassa omalla aluemerkinnällä jalankululle ja polkupyöräilylle varattu katu. Yleiseen tiehen kuuluvalle kevyen liikenteen väylälle voidaan asemakaavassa osoittaa muusta liikennealueesta erillinen liikennealue, jos se on paikallisista olosuhteista johtuen perusteltua esim. kulttuurimaiseman, tietilan tai puuston säilyttämiseksi tai kevyen liikenteen olosuhteiden parantamiseksi. Kun kevytliikenneväylän, torin yms. sijainti on selvillä, laaditaan katusuunnitelma, joka asetetaan nähtäville ja hyväksytään. Katusuunnitelma ei sisällä kaikkia detaljeja vaan tarjouspyyntöjä ja toteuttamista varten tehdään vielä tekniset piirustukset. Katusuunnitelmaa vastaa yleisten teiden osalta laadittava tiesuunnitelma. Tiehallinnon tiepiirit vastaavat yleisten teiden suunnittelusta. Tien likimääräinen sijainti määritellään yleissuunnitelmassa, ellei sitä ole riittävässä määrin esitetty kaavassa. Yleisen tien osaksi tarkoitetut kevytliikenneväylät määritellään tiesuunnitelmassa. Kaupunkikeskustoissa tärkeimpiä olevia kohtaamispaikkoja ovat ulkoilureitit, liikenneasemat, kauppakadut ja marketit, kahvilat, koulut, urheiluhallit jne. Näiden yhteyteen tulisi varata ulkotilaa - paikka jossa ihmiset voivat hetken viivähtää. Kohtaamispaikat tuntuvat omilta ja pidetään paremmin siistinä ja kunnossa, jos myös yrittäjät ja muut toimijat, asukkaat (erityisesti nuoret ja lapset) sekä koulut ovat mukana talkoissa niitä kehittämässä. Miten kylissä voi toimia Voimassa oleva asema- tai yleiskaava ohjaa maankäyttöä samalla tavalla kylissä kuin kaupungeissakin. Kuntien päätaajamat on yleensä kaavoitettu. Sivukylillä saattaa olla yleiskaava mutta ei yleensä asemakaavaa. Kaavan laatiminen voi olla tarpeen kylän kasvaessa, maankäytön muuttuessa tai arvokkaiden alueiden ja kylän ominaislaadun säilyttämiseksi. Jos rakentamispaineita on paljon, kannattaa laatia asemakaava - muussa tapauksessa yleiskaava. Yleisen tien tiealueita ja asemakaavan katualueita voidaan käyttää myös kylillä kevyen liikenteen tarpeisiin ja kevyelle liikenteelle voidaan osoittaa muusta liikennealueesta erillinen liikennealue. Suunnitelmien laatimisesta virkistysalueille ja kaduille vastaa kunta. Kaavamuodosta riippumatta virkistysalueille voidaan toteuttaa polkuja ja levähdyspaikkoja. Katu- tai tiesuunnitelma ja tekniset piirustukset tarvitaan myös kylissä, ellei ole kyse puistopolkumaisesta yhteydestä tai talkoilla toteutettavasta ulkoilureitistä, joka ei tarvitse rakennekerroksia. Reitit, kadut ja pääsytiet osoitetaan yleiskaavassa viivamerkinnöillä ja liikennealueet joko viiva- tai aluemerkinnöillä. Erillistä ulkoilureittisuunnitelmaa ei välttämättä tarvita, jos ulkoilureitit on yleiskaavassa osoitettu riittävällä tarkkuudella. Reitti ja siihen liittyvät levähdysalueet pitäisi pystyä yleiskaavan perusteella tarvittaessa merkitsemään maastoon ja reitin käyttömuotojen tulee olla selvillä.

15 13 Vaikka kaavoituksen tavoitteena on osoittaa tarvittavat kevytliikenneyhteydet ja reitit, ei kaavassa aina osata varautua kaikkiin tuleviin tarpeisiin. Muitakin kuin kaavassa esitettyjä yhteyksiä voidaan toteuttaa, jos ne eivät ole kaavan vastaisia ja asiasta päästään sopimukseen maanomistajan kanssa. Jos asema- tai yleiskaavaa ei ole, voidaan tavoitteet kevytliikenne- tai ulkoiluyhteyksistä, sekä kohtaamispaikoista kirjata esim. kyläohjelmaan tai kyläsuunnitelmaan. Kuntalainen voi tehdä kevytliikenneyhteyttä tai yhteisaluetta koskevan kunnallisaloitteen. Kun jalankulku- tai pyörätietä ei ole määritelty kaavassa, tarvitaan reittejä ja kevyttä liikennettä koskeva kehittämis- tai yleissuunnitelma, jossa tarkastellaan koko kyläaluetta. Suunnitelmassa voidaan myös arvioida mitä perinteisiä kulkureittejä voitaisiin käyttää ulkoiluun tai kevytliikenneyhteyksinä. Ulkoilureittejä voi perustaa sopimuksilla jos maanomistajia on vähän ja he hyväksyvät reitin linjauksen. Sopimus ei ole sitova omistajan vaihduttua. Tärkeimmät ulkoilureitit kannattaakin perustaa reittitoimituksella, jolloin reitti säilyy maanomistajan muutoksista riippumatta. Kylissä on yksityisteitä ja polkuja, joita voi käyttää kävelyreitteinä. Usein nämä tiet suuntautuvat maantieltä poispäin, taloille, viljelyksille ja metsiin. Metsiin suuntautuvat tiet ja polut sopivat hyvin ulkoilu- ja marjastusreiteiksi. Jos yhteys on päätien suuntainen, sitä voi paremmin käyttää liikkumiseen kylällä. Pääteistä erillinen, kauempana oleva jalankulku- ja pyörätie on usein mielenkiintoisempi ja viihtyisämpi kuin aivan maantien viereen tehty. Se on vähemmän pölyinen, loskainen ja meluinen. Yksityistietä käyttämällä ja täydentämällä voitaisiin usein säästää rakentamiskuluja ja saada turvallinen yhteys nopeasti käyttöön. Talvikäyttöä ajatellen reitti pitäisi valaista, mikä lisää kustannuksia. Valaistun päätien varteen rakennettaessa erillistä valaistusta ei tarvita. Kevyen liikenteen ohjaaminen yksityistielle ei ole täysin selvää ja yksinkertaista. Tielle jää ajoneuvoliikennettä. Yksityistiet kulkevat joskus aivan asuinrakennusten vieritse tai pihamaan halki. Kyläkokouksissa on joskus tullut esille maanomistajien kantana, että tiellä kyllä saa kulkea, mutta missään virallisissa suunnitelmakartoissa yhteyttä ei saa näkyä. Tien käytön muuttuminen asettaa myös lisävaatimuksia kunnossapidolle. Tämän tyyppisiä hankkeita edistäisi, jos yksityistien kunnossapitoon olisi saatavissa tuntuvia avustuksia. Yksityisteiden käyttöön kevyen liikenteen väyläverkon osana liittyy runsaasti käyttöön ja kunnossapitoon liittyvää juridiikkaa (sopimustie/toimitustie), opastustarvetta, kustannusjakoa tieosakkaiden kanssa jne. Aihetta käsitellään erillisessä Tiehallinnon ja liikenne- ja viestintäministeriön selvityksessä. Luohualla näytti kartan perusteella siltä, että päätien suuntaisia yksityisteitä on käytettävissä. Käytännössä nämä tiet joko lähtivät aluksi epäloogiseen suuntaan tai kulkivat pihapiirien halki tai niiden vierestä niin, että reittien käyttämisestä ei päästy kylällä yksimielisyyteen. Asukas- ja kylätoiminnasta Asukasyhdistykset tai yksityishenkilöt voivat tehdä kunnallisaloitteen heille tärkeästä aiheesta. Kunnat järjestävät yleisötilaisuuksia kaavoituksen ja uusien hankkeiden yhteydessä. Näissä tilaisuuksissa on hyvä ottaa esille kevyen liikenteen järjestelyt ja yhteisalueita koskevat tarpeet eikä ole kiellettyä puhua näistä asioista laajemmallakin kuin hanketta suoraan koskevalla alueella. Kuntalain 28 :n mukaan Kunnan asukkaalla on oikeus tehdä kunnalle aloitteita sen toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen tekijälle on ilmoitettava aloitteen johdosta suoritetut toimenpiteet. Valtuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet. Asukasyhdistyksissä hyvin tärkeä keskustelun aihe on yleensä elinympäristön laatu, kevytliikenneympäristö ja turvallisuus. Liikkumiseen liittyvät asiat saavat asukkaat hyvin liikkeelle yhteisiin tilaisuuksiin ja niistä on helppo esittää oma mielipide.

16 14 Kyläläisten yhteistyö on valttia. Kylätoiminta tuottaa sosiaalista pääomaa ja yhteisöllisyyttä. Kylää ja sen identiteettiä rakennetaan yhteiseen päämäärään pyrkien ja kumppaneihin luottaen. Toimiva kylä- tai maaseutuyhdistys oli yksi kriteeri, jonka perusteella myös Omin Jaloin -hankkeen suunnittelukohteet valittiin. Koulun vanhempainyhdistys voi ajaa liikenneturvallisuuteen liittyviä hankkeita. Jos kyläläisillä on kokemusta onnistuneesta talkootyöstä, on tämä meriittiä yhteistyökumppaneita ja rahoitusta haettaessa. Yleensäkin uskottavuuden lisääntyessä kylätoiminta saa lisää vaikuttavuutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Asukkaat tai kyläyhdistys voivat tehdä aloitteita ja alustavia suunnitelmiakin. Pelkkien viranomaisille esitettyjen vaatimusten sijaan kannattaa miettiä ja kertoa miten itse on valmis toimimaan esittämänsä asian hyväksi. Myös kunta tai muu viranomainen voi esittää yhteistoimintaa esimerkiksi viranomaisneuvotteluissa tai asukkaita varten järjestetyssä kuulemistilaisuudessa. Hankkeessa aloitteellisena voi olla kuntalainen, yhdistys, kunta tai viranomainen. Viranomaiselta voi pyytää neuvoja siitä, miten sen toimialaan kuuluva asia pannaan vireille ja miten asiaa käsiteltäessä on toimittava. Hankkeet pannaan pääsääntöisesti vireille kirjallisesti. Kyläyhdistyksen perustaminen ei ole vaikeaa. Tietoa saa esimerkiksi patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta Aatteellisessa yhdistyksessä tulee olla vähintään 3 yli 15 -vuotiasta jäsentä. Rekisteröimätön yhdistys ei ole oikeustoimikelpoinen, se ei voi hankkia nimiinsä omaisuutta eikä voi olla toisen yhdistyksen jäsenenä. Sen perustaminen ja toiminta on vapaamuotoista eikä hallitus voi toimia yhdistyksen puolesta sen muita jäseniä sitovasti. Rekisteröimättömän yhdistyksen toiminnasta vastuun kantavat ne henkilöt, jotka ovat osallistuneet vastuun aiheuttavaan toimintaan. Rekisteröimätön yhdistys ei voi esimerkiksi toimia työnantajana ja taloudellisen vastuun kantavat viimekädessä yksityiset henkilöt. Rekisteröidyt yhdistykset ovat oikeustoimikelpoisia. Ne voivat omistaa omaisuutta, tehdä sopimuksia, laatia tarvittaessa esim. hankkeen rahoitusta koskevia anomuksia ja hakemuksia. Rekisteröidyn yhdistyksen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista. Rekisteröidyllä yhdistyksellä on enemmän velvollisuuksia kuin rekisteröimättömällä. Rekisteröidyn yhdistyksen tulee laatia tilinpäätös, joka tulee tarkastaa ja tuoda vuosikokouksen hyväksyttäväksi. Rekisteröidyllä yhdistyksellä tulee olla henkilö- tai yhteisöjäseniä, jotka maksavat jäsenmaksua. Yhteistyöstä suunnittelussa ja toteuttamisessa Kuntien ja kaupunkien henkilöresurssit ovat niukat. Lakimääräiset tehtävät pystytään hoitamaan, mutta ei kovin paljon ylimääräistä. Asukkaat ja kunta voivat tehdä yhteistyössä idea- ja hankesuunnittelua, mutta alkuvaiheen jälkeen kannattaa hankkia pätevä asiantuntija laatimaan suunnitelmia. Ulkopuolinen suunnittelija voi myös olla neutraali välimies eri intressiryhmien välillä. Ennen suunnittelua on syytä olla yhteyksissä kuntaan lähtökohtien selvittämiseksi. Silloin keskustellaan esimerkiksi mitä kaikkea on otettava huomioon hanketta eteenpäin vietäessä - mitkä toimet tarvitsevat luvan, kenellä hankkeessa on toimivalta, mitä perustietoja tai selvityksiä tarvitaan, mitä lausuntoja on pyydettävä jne. Maankäyttöä koskevissa hankkeissa tulee kunnan edustajien olla mukana alusta alkaen. Kunnasta on usein saatavissa karttoja, ilmakuvia ja muuta aineistoa perustiedoiksi ja alustavaa suunnittelua varten. Toteuttamisessa tarvitaan rahoitusta ja ponnisteluja useammalta osapuolelta. Valtion viranomaisten kautta tulevan rahoituksen lisäksi tarvitaan kunnalta ja kylältä oma panoksensa, joka ainakin kylän osalta voi muodostua talkootyöstä ja materiaaleista. Hyvä yhteistyö on tarpeen, koska muuten esim. tiepiirin mahdollisuudet asettaa tämän tyyppisiä pienten kylien hankkeita etusijalle toteuttamisessa ovat vähäiset. Hankkeeseen ja suunnitteluun kannattaa kylissä kysyä rahoitusta esimerkiksi kunnan teknisen viraston, elinkeinoasiamiehen, aluearkkitehdin, maakunnan liiton, TE keskuksen, tiepiirin, maa- ja metsätalousministeriön tai alueellisen ympäristökeskuksen kautta. Jos hanke koskee kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia tai rakenteita voi museoviranomaisilta kysyä onko tällaiseen kohteeseen saatavissa avustusta.

17 15 7. Kyläkokous Asemakylällä. Suunnitelmaluonnokset kiinnostivat asukkaita. Omin Jaloin -hankkeessa tehtiin paikallisten toimijoiden kanssa yhteistyössä idealuonnoksia, jotka täydennettiin yleissuunnitelmaluonnokseksi. Luonnoksia esiteltiin ja arvioitiin kyläkokouksissa ja työryhmissä. Suunnittelualuetta ei kylillä tiukasti rajattu. Alue muotoutui työn kuluessa sellaiseksi, että se sisältää kehitettävän raitin ja siihen liittyvät toiminnot ja kohtaamispaikat. Yleissuunnittelun jälkeen tehdään toteuttamiseen tähtäävät tarkemmat suunnitelmat jatkosuunnitteluhankkeena. Juridisesta pohjasta Kunnan tulisi olla hankkeissa mukana rahoituksen hankkimisessa ja sopijaosapuolena toteuttamisessa. Jos kyläyhdistys on päätoimijana ja sopimusosapuolena, tulee yhdistyksen olla rekisteröity. Kevytliikenneyhteyksiä rakennettaessa katu-, tie- tai reittisuunnitelma ja tie- tai reittitoimitus antavat juridiset perusteet toteuttamiselle. Yleisillä teillä kevyen liikenteen väylän rakentaminen perustuu tiepiirin hyväksymään suunnitelmaan ja maanomistajien suostumuksiin tai tiesuunnitelman perusteella tehtävään haltuunottoon. Sopimuksia erilaisista reiteistä voi tehdä myös suoraan maanomistajan kanssa, mutta sopimus sitoo vain häntä ja hänen perillisiään. Ulkoilureittien perustamista säätelee ulkoilulaki. Lain 1 :ssä todetaan: Jos yleisen ulkoilutoiminnan kannalta on tärkeätä saada johdetuksi ulkoilijain kulkeminen kiinteistön kautta eikä siitä aiheudu huomattavaa haittaa kiinteistölle, on tästä luovutettava alue ulkoilureittinä käytettäväksi. Ulkoilureitin pitäminen on kunnan - tai valtion maalla valtion asiana. Kunta voi uskoa reitin pitämisen sopivaksi katsotulle yhteisölle. Ulkoilureitin toteuttamista varten tarvitaan joko erillinen ulkoilureittisuunnitelma tai yleiskaava. Suunnitelman tai yleiskaavan tulee olla riittävän tarkka, jotta reitin kulku eri maanomistajien maalla ja reittiin liittyvät alueet voidaan tarvittaessa merkitä maastoon. Lisäksi reitin tarpeen tulee olla perusteltu ja käyttömuotojen selvillä. Koska ulkoilureittien ja latupohjien kunnostaminen vaatii investointeja, tulisi reiteille taata pysyvä käyttöoikeus. Ulkoilureittitoimitus on ainoa täysin varma keino reitin pysyvyyden varmistamiseen. Ulkoilureitin sijainti ja korvaukset on hyvä pyrkiä sopimaan maanomistajien kanssa mahdollisimman pitkälle etukäteen, jonka jälkeen ulkoilureittitoimitus olisi suurimmalta osin muodollisuus. Suomessa saa metsissä ja teillä liikkua jokamiehenoikeuden perustella. Kyseessä on vakiintunut, perinteinen oikeus, jota ei ole säädetty laissa. Muissa laeissa olevat määräykset tulee ottaa huomioon haittaa tai häiriötä ei saa tuottaa. Maanomistajan on hyväksyttävä yleiskäyttö tiettyyn rajaan saakka, eikä yleiskäyttäjän tarvitse erikseen pyytää liikkumiseen maanomistajalta lupaa. Tällainen yleiskäyttö on luonteeltaan satunnaista, eikä sen perusteella voi rakentaa esim. ulkoilureittiä. Sallittua on mm.: - liikkua jalan, hiihtäen, ratsain tai pyöräillen maastossa, ei kuitenkaan pihamailla tai pelloilla, jos niille voi aiheutua vahinkoa - tilapäisesti oleskella mailla, joilla muutoinkin saa liikkua vapaasti; esim. telttailla tarpeeksi etäällä lähimmästä asutuksesta - poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia - onkia ja pilkkiä - veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä

18 Suunnittelunäkökohtia Raittien, kohtaamispaikkojen ja ulkoilureittien suunnittelusta Kylän tai pikkukaupungin raitti on usein vanha päätie, jonka varteen tärkeimmät toiminnot, kuten kaupat, baarit ja ravintolat, kirkko, koulu jne. on rakennettu. Kun maaseudulta tullaan kaupunkiin asioille, on ollut kuin itsestään selvää, että autolla pitää päästä kaupan ovelle asti. Muutosten omaksumiseen liikennekäyttäytymisessä saattaa kulua aikaa. Ensimmäinen askel voi olla, että saadaan autoilijat jättämään auto pysäköintialueelle ja jalkautumaan. Ympäristön tulisi olla jalankulkuun viettelevä. Jalankulun sujuvuutta, turvallisuutta ja ympäristön laatua tulee parantaa niin, että jalkaisin kulkeminen on itsestään selvää. Pienissä kaupungeissa tai kylissä ei ole mahdollisuutta panna kaikkea uuteen uskoon. Jalankulkijoille ja pyöräilijöille voidaan antaa lisää tilaa monella tavalla kaventamalla ajorataa jollakin jaksolla, tekemällä oleskelulevennys jalkakäytävän yhteyteen, istuttamalla puurivi suojaksi ajoväylän puolelle jne. Kadun muuttaminen kävelykaduksi saattaa olla radikaali toimenpide, jos kevyen liikenteen määrä ei ole suuri. Läpiajo voidaan jollakin kadulla tarvittaessa katkaista, jos liikennejärjestelmä sen sallii - mielellään sellaisen toiminnon kohdalta, joka voi hyödyntää ulko-oleskelutiloja Katuja voidaan myös muuttaa hidaskaduiksi tai kävelypainotteisiksi kaduiksi. - Hidaskadulla käytetään korotettuja suojateitä tai korotettuja risteyksiä ja nopeusrajoitus on 30 kilometriä tunnissa - Kävelypainotteisella kadulla autot saavat ajaa kadulla, mutta nopeusrajoitus on 20 kilometriä tunnissa ja ympäristö rakennetaan tavalla joka viestii, että autoilija on vieraana kevyen liikenteen ympäristössä. Jalankulkualuetta ei yleensä eroteta reunakivillä ja tasoerolla. Pysäköintipaikat tehdään osaksi jalankulkijan ympäristöä. Katualueelle rakennettu kunnallistekniikka ja kuivatusjärjestelmä otetaan huomioon rakennussuunnittelussa. Kevytliikenneympäristön parantamisen lisäksi tulee pysäköintialueita olla tarjolla keskeisellä paikalla. Jos pysäköintiin käytetään kaupan yksityistä pysäköintialuetta, on osa paikoista luonnollisesti pitempään varattuna. Tämä ei välttämättä ole kaupalle haittatekijä. Asiakas on saatu pysäytettyä, joten hän saattaa myös tehdä ostoksia. Raittien suunnittelussa täytyy ottaa huomioon historialliset ja kyläkuvalliset arvot. Eri aikakaudet saavat näkyä. Jos raitti on säilynyt intiimin kapeana, sitä ei saa tarpeettomasti levittää. Vanhat rakennukset ja kyläkuvallisesti merkittävä puusto tulee pääsääntöisesti säilyttää. Pikkukaupungeissa asemakaavoitus on ratkaisevassa roolissa. Rakennettavat korttelialueet, rakennusten paikat ja paikoitus tulee sijoittaa niin, että täydennetään olevaa eikä tuhota raitin ominaispiirteitä. Miljöön kannalta arvokkaat rakennukset otetaan nykyään entistä paremmin huomioon, mutta perinteiset kulkuyhteydet saattavat kylillä ja kaupungeissa unohtua ja jäädä uusien rakennusten alle, tai ne katkaistaan aitaamalla. Tämä saattaa harmittaa asukkaita yhtä paljon kuin uuden kävelyreitin ilmestyminen oman ikkunan alle. Yleensä muutokset aiheuttavat kiistoja ja stressiä asukkaissa. Jos olevaan ympäristöön suunnitellaan paljon radikaaleja muutoksia, saattaa niiden toteuttaminen jäädä kesken, ja ympäristö on koko ajan hajanainen ja viimeistelemätön. Viherrakentamisella voidaan merkittävästi yhtenäistää kaupunkikuvaa. Asemakaavamääräyksissä tai erillisissä rakentamisohjeissa voidaan antaa materiaaleja, kattokaltevuuksia, väritystä, ikkunoita, aitaamista tms. yksityiskohtia koskevia ohjeita. Niitä noudattaen rakennustapa pysyy yhtenäisenä, vaikka toteuttaminen tapahtuu pitkän ajan kuluessa.

19 17 Keskustaraitin ja kevytliikennereittien suunnittelussa kannattaa miettiä seuraavia asioita - yhteystarpeet eri toimintojen ja nykyisten sekä kaavailtujen kohtaamispaikkojen välillä - ovatko reitit tai alueet turvallisia, jääkö esteitä tai muita ongelmapaikkoja ja voiko niitä parantaa - erilaisia toteuttamiskeinoja: kävelykatu, kävelypainotteinen alue tai katu, hidaskatu tai pihakatu asuinalueilla, taikka perinteiset ratkaisut korotettu tai erillinen kevyen liikenteen väylä. - miten eri väestö- ja ikäryhmien tarpeet on otettu huomioon (esim. lapset, iäkkäät) - muista että myös työikäisillä on joskus hankala liikkua, esimerkiksi lastenvaunujen tai kauppakassien kanssa, sairaana - vapaa-aika, koulu- ja työmatkat, asiointi, shoppailu, iltaelämä, arkiliikunta, kunnon kohottaminen, elämykset reitin varrella - eri väestöryhmien kannalta - onko ympäristö kaunis tai voiko sitä parantaa, onko hyvät näkymät otettu huomioon (vesistöt, maalaismaisema, arvokkaat rakennukset, kasvillisuus) - houkuttelevatko reitit pysähtymiseen ja kohtaamiseen vai ainoastaan eteenpäin rientämiseen - miten toimii eri vuoden- ja vuorokauden aikoina (aurinkoinen paikka houkuttelee kulkemaan ja pysähtymään, etenkin keväällä) - onko hanke ja laatutaso sopiva voimavaroihin suhteutettuna. Voiko hanketta jakaa osiin? Arkielämään liittyvät paikat ovat hyviä kohtaamispaikkoja. Tällaisia ovat esimerkiksi koulujen ympäristö, leikkipuistot, kylätorit, kaupalliset palvelut, kierrätyspisteet tai bussipysäkit, sekä ulkoiluun ja urheiluun liittyvät ympäristöt kuten - pururadat, urheilutilat, ulkoilu- ja kävelyreittien taukopaikat. 8. Ylivieska. Vasemmalla oleva kohtaamispaikka Asemakadulla jäätelökioskin edessä, oikealla Päivärinnan koulun oppilaan ajatus kohtaamispaikasta. Alla Helaalan mylly kesäkahvilana. Kohtaamispaikkoja on hyvä muodostaa oleviin rakennuksiin ja sisätiloihin tukeutuen. Joskus toiminta tai palvelu loppunut taikka tilat ovat muuten jääneet hyvin vähäiselle käytölle. Silloin kannattaisi miettiä rakennuksen uusia käyttö- ja toimintamuotoja, vaikkapa kahvilaa, kerhotiloja, tarinatupaa tai kylätaloa.

20 18 9. Ylivieskan ydinkeskusta, ote yleissuunnitelmasta. Keskustan tulisi vietellä jalankulkuun. Hyvässä kävelypainotteisessa keskustassa tulisi olla mahdollisuus seurata kaupungin elämää. Kohtaamispaikkojen suunnittelussa ja arvioimisessa tulevat esiin samat asiat kuin reittien suunnittelussa. Lisäksi kannattaa miettiä esimerkiksi: - miten olevat toiminnot ja sisätilat liittyvät reitteihin - mihin ihmiset luontaisesti hakeutuvat - parhaiden näkymien äärelle pysähdytään - onko alue sopivan suojaisa ja aurinkoinen, niin päivällä kuin illallakin - nuorison erityistarpeet kokoonnutaan nuorisotiloihin, hampurilaispaikkaan, ollaan porukassa, näyttäydytään ja tarkkaillaan toisia Ota myös huomioon tarvitaanko reiteillä tai kohtaamispaikoissa esimerkiksi: - valaistusta - kuivatusta - erilaisia varusteita tai kalusteita - opasteita tai viitoitusta Pikkukaupunkikeskustoja voidaan yhtenäistää rajaamalla katu- ja aukiotiloja esimerkiksi puustolla tai keveillä rakennelmilla katoksilla, arkadeilla, valaisinriveillä jne. Parhaat näkymät ja maisemat tulee säilyttää tai ottaa esiin ja korostaa, kuten näkymät vesistöön tai kulttuurihistoriallisiin kohteisiin, joita Ylivieskassa ovat esim. kirkko, rautatieasema, mylly, Savisilta jne. 10. Ylivieskan Asemakatu. Katutilaa ja kohtaamispaikkoja voidaan rajata istutuksilla ja kiveyksillä.