3/2006. Geodeettinen laitos esittäytyy Kiinteistötoimitusten yksityistämisestä Viron maanmittauksesta Kuntauudistuksen vaikutuksia

Transkriptio

1 3/2006 Geodeettinen laitos esittäytyy Kiinteistötoimitusten yksityistämisestä Viron maanmittauksesta Kuntauudistuksen vaikutuksia RANTAKAAVOITUS DIGITAALISET ILMAKUVAKAMERAT TESTISSÄ TARASTIN TYÖRYHMÄN EHDOTUKSET KUINKA KARTAT MUUTTUVAT TEKNIIKAN MUUTTUESSA PALESTIINAN KATASTERIN RAKENTAMINEN SODAN VARJOSSA

2 Leica GNSS-teknologia Tavanomaisen yläpuolella Kehityksen kärkeä: Leica GNSS-teknologia (GPS ja GLONASS) Yhdistä GLONASS-satelliitit maailman suorituskykyisimpään GPS-järjestelmään. Vähennä häiriöiden määrää ja hyödy paremmasta tuottavuudesta erityisesti kaupunkien katvealueilla ja paikoissa, joissa kasvillisuus estää saavuttamasta näkyviä GPS-satelliitteja. Leican System 1200:n luotettavuus on todettu erinomaiseksi, mutta GNSS-tuen myötä se nousee täysin uudelle tasolle. SmartTrack+ - ja SmartCheck+ -tekniikat viimeistelevät virheettömyyden. Leica GX1230 GG / ATX1230 GG GPS ja GLONASS GNSS-teknologia Täysi hyöty: kaikki GLONASS-satelliitit ja GPS L2C Ensimmäisenä maailmassa: täydellinen monitieheijastusten esto SmartTrack+ & SmartCheck+ tarjoavat testatusti luotettavimman RTK-tuloksen Täysin yhteensopiva Leican takymetrien ja SmartStationin kanssa Suunniteltu seuraamaan myös tulevia GNSS-signaaleja (GPS L5 & Galileo) Yhteensopiva VRS-verkon kanssa Leica Geosystems takaa päivitettävyyden Galileoon asti. Investointisi on turvattu. Pyydä esittely tai lisätietoa. Tiedustelut: Leica Nilomark Oy Puh. (09) geo@leica.fi

3 3/2006 SISÄLTÖ Suomen ja Venäjän vaaitusverkot yhdistetään Vaalimaalla. Kuva: Markku Poutanen. 5 Pekka Lehtonen ISOJA ASIOITA 6 Pekka Lehtonen GEODEETTINEN LAITOS VAALII KANSALLISTA TARKKUUTTA 13 Mairolt Kakko MAAUUDISTUKSESTA UUDELLEEN ITSENÄISTYNEESSÄ VIROSSA 18 Karin Kollo MAANKÄYTTÖVIRANOMAISEN NÄKEMYS VIRON MAAUUDISTUKSESTA 19 Risto Ilves ENSIMMÄISEN SUKUPOLVEN DIGITAALISET ILMAKUVAKAMERAT TESTISSÄ 23 Eero Katina RANTA-ASEMAKAAVA KAAVANLAATIJAN KANNALTA 26 Pirjo Uusi-Uola RANTA-ASEMAKAAVOITUS TUTUKSI 28 PÄÄKAUPUNGIN HORISONTISTA 30 Ritva Laine VOIKO MAANKÄYTTÖ- JA RAKENNUSLAKIA MUUTTAMALLA VAIKUTTAA TONTTITUOTANNON MÄÄRÄÄN JA ASUNTOJEN HINTOIHIN? 32 RAJALINJALLA 34 Paavo Häikiö ERÄÄN ETUOSTOASIAN VIRHETILANNE 35 Vesa Walamies TAKSA-AJASTA NYKYISYYTEEN 38 FIG-UUTISIA 40 Tuomo Heinonen LUVATTU MAA OSA 4 42 Matti Holopainen KUNTARAKENNEUUDISTUKSESTA MUUTTUVATKO KUNTIEN MAANKÄYTÖN VALINNAT TAI TOIMINTATAVAT? 44 Paula Ahonen-Rainio KARTAT MUUTTUVAT TEKNIIKAN MUKANA VAI MUUTTUVATKO? 48 Veikko O. Hyvönen KIINTEISTÖTOIMITUKSEN YKSITYISTÄMISESTÄ 55 JARRUMIES 56 UUTISIA 74 IN MEMORIAM 78 RESUMÉ 80 PALVELUHAKEMISTO PÄÄTOIMITTAJA DI Pekka Lehtonen, Maanmittauslaitos/Myyntipalvelut, PL 84, Helsinki, puh (työ), faksi , pekka.lehtonen@maanmittauslaitos.fi. TOIMITUS Maankäyttö ry, Kello silta 10, Hel sin ki, puh , faksi , pekka.lehtonen@maanmittauslaitos.fi. HALLITUS Maisu Palovaara (MAKLI) pj., Jari Ahonen (MAKLI), Maria Hakala (SKY), Pekka Halme (MIL), Kim Lampinen (MAKLI), Mikko Uimonen (MIL) ja Arvo Vitikainen (MIL). Hallitukselle voi lähettää sähköpostia osoitteella toimisto@maankaytto.fi. TALOUS JA HALLINTO MIL ry., Kellosilta 10, Helsinki, puh , faksi , toimisto@maankaytto.fi. Taloudenhoitaja Mikko Hovi, puh , mikko.hovi@fma.fi. KUSTANTAJA Maankäyttö ry. Lehti edustaa Suomen Maan mittausinsinöörien Liittoa (MIL), Maanmittausalan ammattikorkeakoulu- ja opistoteknisten Liitto MAKLIa ja Suo men Kartoittajayhdistys SKY:tä. SUOMEN MAANMITTAUSINSINÖÖRIEN LIITTO ry Toimisto: Kellosilta 10, Helsinki, puh , faksi , toimisto@mil.maanmittari.fi, MAKLI ry Toimisto: Kulmakatu 8 A, Helsinki, puh , faksi , marjut.kuusela@kolumbus.fi, SUOMEN KARTOITTAJAYHDISTYS SKY ry Toimisto: Päärynäkuja 6, Mikkeli, puh (vaihde). ILMOITUSMYYNTI Raija Valonen, MIL ry, Kellosilta 10, Helsinki, puh , faksi , toimisto@maankaytto.fi. ILMOITUSHINNAT mustavalkoinen monivärinen Takakansi 1 500, 2 350, Sisäkannet 1 000, 1 650, Pääkirj. vieressä 1 000, 1 650, Koko sivu 800, 1 350, 1/2 sivua 500, 750, 1/4 sivua 400, 500, Liitteet Sopimuksen mukaan ILMESTYMISAIKATAULU ilm.päivä juttujen ilmoitusten sisäänjättö sisäänjättö 1/ / / / TILAUSHINNAT Lehti ilmestyy vuonna 2006 neljä kertaa. Tilaushinnat ovat 50 /vsk kotimaahan, 60 /vsk Poh jois mai hin ja Eurooppaan ja 65 /vsk muihin maihin. Irtonumerot 12 + pos ti ku lut. TOTEUTUS Lagarto / Arto Tenkanen ja Jaana Jäntti, Vuorenpeikontie 5 A 67, Helsinki, puh , faksi , lagarto@lagarto.fi. PAINOPAIKKA Uusimaa Oy, PL 15, Porvoo, yhteyshenkilö Markus Westerholm puh , faksi , markus.westerholm@uusimaa.fi Painos kpl. Aikakauslehtien Liitto ry:n jäsen. ISSN Ly-tunnus Maankäytön artikkelitietokanta on osoitteessa

4 - Prismaton mittaus 2000 metriä - Ylivoimainen Quick-Lock prismanseuranta - Windows CE - avoimen koodin käyttöjärjestelmä - Erittäin suuri toiminta-alue grafit-werbeagentur.de TOPGEO OY Luutnantintie 1, Helsinki Puh. (09) GPT-9000A sarja Nopein automaattinen skannaustekniikka

5 PÄÄKIRJOITUS T ässä Maankäytössä käsitellään useita isoja asioita. Jürgen Grönfors kirjoittaa kolumnissaan Helsingin kaupungin alueliitoshankkeista. Helsinkiä on syytetty muotovirheistä, ahneudesta jne. Jopa omia luottamushenkilöitä on ryhdytty Sipoossa syyllistämään. Sipoo on osa Suomen pääkaupungin metropolialuetta ja kansallinen etu vaatii asuntojen tarjoamista siellä, minne kysyntä kohdistuu. Asuntojen tarjoamista oikeissa paikoissa vaatii myös kilpailukykymme. Alueliitoksissa ei ole sinänsä mitään tavatonta: Lauttasaari, Haaga, Pakila, Malmi, Vartiokylä, Herttoniemi ja Laajasalo sekä Vuosaari on liitetty Helsinkiin, kuten Jürgenin oheiskartasta näkyy. Sipoo suunnittelee vastavetona Helsingin kaupungin omistamien maiden lunastamista ja on tehnyt valituksen. Sipoo laati pikaisesti suunnitelman asukasluvun nostamiseksi :lla, siis kolminkertaiseksi kahtena vuosikymmenenä. Kunta suunnittelee myös kuntaäänestystä kunnan kehittämisestä. Kukahan äänestyttäisi pääkaupunkiseudulle Tuupovaarasta työn perässä muuttavia, nuoria, kalliilla vuokralla asuvia tai nuoria perheitä ja miksi lisäkaavoituksiin ryhdytään vasta nyt? Sipoon farssi joka olisi voinut syntyä monessa muussakin kunnassa totuuden hetkellä osoittaa konkreettisesti, kuinka itse aiheutettu tonttipula on. Maata löytyy Helsingin vaikutusalueella aivan tarpeeksi. Sitä on riittävästi raideliikenteen piirissä Riihimäen ja Tikkurilan välillä. Sitä on myös Sipoon suunnassa, jonne suomalaiset veronmaksajat ovat kustantaneet moottoritien ja oikoradan. Kaavoitettujakin tonttireservejä on mittavasti. Tonttipula ei johdu maan niukkuudesta vaan kunnallisesta itsevaltiudesta sekä valtuustojen haluttomuudesta ja itsekkyydestä. Helsingin kaupungin liitoshankkeille näyttää olevan ymmärrystä valtioneuvostossa. Pikaista toteutumista ryhdik- ISOJA ASIOITA Sipoossa alueliitoshankkeesta syntynyt näytelmä osoittaa, että tonttimaata löytyisi riittävästi, jos vastuullista päätöksentekoa kunnissa esiintyisi. käälle pyrkimykselle! Kuntarajat tarvitsevat tarkistuksia myös muualla pääkaupunkiseudulla. Jos Sipoon eteläiset metsät ovat luontaisesti Helsinkiä, ovat Sipoon läntiset takametsät Keravan ja Järvenpään kaupungeille laajenemissuuntia moottoritien ja uuden radan varressa. Tuusulan takapelto pääradan varressa, Ristikytö, puolestaan olisi luonteva osa Järvenpään kaupunkirakennetta. Pakkoja toivoisi muidenkin kasvukuntien kuin Sipoon niskaan. Jos kaikki kehyskunnat kolminkertaistaisivat asukaslukunsa 20 vuodessa, kuten Sipoo havittelee housut kintuissa, ja pääkaupunkiseudun tonttireservit pakotettaisiin toteutumaan, arvattavasti tonttitarjonta vastaisi kysyntää. Matti Holopaisen kirjoitus käsittelee myös edelliseen liittyvää problematiikkaa, kuntarakenneuudistusta. Se uhkaa jäädä hampaattomaksi ja vaarana on vesittyminen paljoihin puheisiin. Pakkojen puuttumisesta on Sipoon tapaus hyvä esimerkki. PEKKA LEHTONEN Päätoimittaja pekka.lehtonen@a1netti.com Kolmas iso aihepiiri on Viron kiinteistöjärjestelmän rakentaminen. Siitä kirjoittavat virolaiset kollegat Mairolt Kakko ja Karin Kollo. Kiinteistöjärjestelmän uusimisen vaikeudet kertovat esimerkkinä, millaisia ongelmia nuori, miehityksestä vapautunut valtio on joutunut jälleenrakennuksessaan kaikilla elämän alueilla ratkomaan. Viro pystyi tuhoista huolimatta säilyttämään vahvan omintakeisuutensa, sosiaalisen pääomansa. Sen avulla ja määrätietoisilla päätöksillä maa onkin lähtenyt huimaan kiitoon. Olemme iloisia tästä. Neljäs iso aihe käsittelee maanmittaustoimitusten yksityistämistä. Emeritus professori Veikko O. Hyvönen argumentoi aiheesta yksityiskohtaisesti ja kuvailee monenlaisia tekijöitä, jotka puoltaisivat yksityistämistä. Maankäytössä on aika ajoin ollut aiheesta kirjoittelua, johon Hyvönenkin viittaa. Tanskassa toimituksia tekevät yksityiset insinööritoimistot. Norjassa on hyväksytty uusi kiinteistörekisterilaki, jonka yhtenä tavoitteena on mahdollistaa myös palvelutoiminnan yksityistäminen. Siitä kertoo lyhyesti Johan von Wendt tässä lehdessä. Pelkästään ennustajaeukon rooliin pidättyen arvelen, että keskustelu Suomessakin tulee pitkän suvantovaiheen jälkeen lisääntymään. Viidenneksi voi mainita Tuomo Heinosen matkakirjeen Palestiinasta. Vaikka kirjoitus ei paljon maanmittaukseen liitykään, siitä näkyvät kouriintuntuvasti ne olosuhteet, joissa kehitysapuun lähteneet asiantuntijat voivat meidän alallammekin joutua työskentelemään. Tuomon kirjoituksessa on myös ainutlaatuisuutta: se tarkastelee vaikeasti ratkaistavaa ongelmaa konkreettisesti huonommin tunnetulta, palestiinalaisten puolelta. 5

6 Geodeettinen laitos huolehtii valtakunnallisesta paikanmääritysinfrasta. Geodeettinen laitos sai MIL:n tunnustuspalkinnon tänä vuonna. Mutta mitä Geodeettinen laitos oikein tekee? Jarmo Moilanen Painovoimamittauksia Keurus selän meteoriitti-impaktin alueella. Haastattelu: Pekka Lehtonen GEODEETTINEN LAITOS vaalii kansallista tarkkuutta M itä Geodeettinen laitos oikein tekee? Nummelan perusviiva, invar-lanka, painovoimamittaukset ja ymmärryksen ylittävä tarkkuus nanometrit tulevat mieleen. Geodeettinen laitos on sijainnut vuodesta 1995 Kirkkonummella, tunnettuutensa edellyttämällä tavalla kätkeytyneenä Masalan seisakkeen itäpuoliselle mäelle. Laitos perustettiin jo vuonna 1918 maa- ja metsätalousministeriön alaiseksi. Meidät hajasijoitettiin tänne Ahon hallituksen aikana, jolloin virastoja piti siirtää neljän pääkaupunkiseudun kunnan ulkopuolelle. Tänne rakennettiin omat käyttökelpoiset tilat, kertoo laitoksen ylijohtaja Risto Kuittinen. Hän on sijaintipaikkaan tyytyväinen. Objektiivista tietoa uudesta tekniikasta Geodeettisen laitoksen kaltaista asiantuntijavirastoa ei kaikilla valtioilla ole. Eräät, kuten Tanska, ovat lakkauttaneet omat laitoksensa. Jos näin toimitaan, silloin ollaan hukassa. Laitoksemme tuottaa objektiivista tietoa siitä, mihin uudella tekniikalla päästään. Apua tarjotaan hallinnolle ja yrityksille mutta myös ulkomaisille kysyjille. Tutkittu tieto on tarpeen muun muassa silloin, kun organisaatiot ryhtyvät investoimaan, Kuittinen kuvailee. Geodeettisen laitoksen vaikuttavuus syntyy Kuittisen mukaan kahta tietä: laitoksella on laaja yhteistyöverkko sekä koti- että ulkomailla ja sitä kehitetään eurooppalaisena tutkimuslaitoksena, jolla on merkittävät kytkennät myös kotimaan korkeakouluopetukseen. Koordinaattijärjestelmät uusiutuvat Geodeettinen laitos huolehtii valtakunnallisesta paikanmääritysinfrasta. Laitos 6

7 ylläpitää valtakunnallisia koordinaatti- ja korkeusjärjestelmiä ja painovoimaverkkoa. Paikanmäärityksen edellytyksiä on säilytettävä ja kehitettävä samalla tavalla kuin liikenteenkin edellytyksiä, painottaa Kuittinen. Euroopassa ja Suomessa ovat vireillä koordinaattijärjestelmien ja karttojen yhteiskäytön kehittäminen ja eurooppalaisen satelliittinavigoinijärjestelmän luominen. Vuonna 2005 laukaistiin ensimmäinen Galileo-testisatelliitti, jota täydennetään vielä kolmellakymmenellä varsinaisella tuotantosatelliitilla. Näin Euroopassa on alkanut voimakas satelliittipaikannuksen kehitys. Sen tuloksena saadaan GPS:n rinnalle maailmanlaajuinen navigointija paikannusjärjestelmä. Geodeettisella laitoksella on tähän hankkeeseen liittyvä EGNOS-maa-asema Virolahdella. Uusi kansallinen korkeusjärjestelmä valmistuu tänä vuonna ja yhdentää mm. Itämeren rantavaltioiden korkeusjärjestelmiä. Tämä ja EUREF-FIN-koordinaattijärjestelmä modernisoivat paikkatietojen yhteiskäyttöä Suomessa ja ovat samalla yhteensopivia yleiseurooppalaisten järjestelmien kanssa. Uusi tekniikka lisää tutkimustarvetta Geodeettinen laitos on tutkimuslaitos. Se ei osallistu operatiiviseen työhön. Sen sijaan Maanmittauslaitos on tuotantoon keskittyvä laitos, Kuittinen selvittää Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen työnjakoa. Uusi tekniikka muokkaa toimintaympäristöä ja lisännyt Geodeettiseen laitokseen kohdistuvia odotuksia. Kartoitusmenetelmiin ja paikkatietojen hankintaan ja käyttöön liittyviä ovat muun muassa tutkimukset digitaalisten ilmakuvien laadun parantamiseksi, laser-keilauksesta, digitaalikameralla otettujen kuvien testauksesta, kolmiulotteisten kaupunkimallien tuottamismenetelmistä, maastomallien tarkkuudesta, satelliitteihin perustuvien mittaus- ja laskenta menetelmien tarkkuudesta sekä paikkatietoanalyyseistä. Geodeettinen laitos tekee tutkimustyötä vertailemalla ilmakuvauskameroiden suorituskykyä. Organisaatiot tiedustelevat, mitä kameroita kannattaisi hankkia. Tärkeitä ominaisuuksia ovat mm. geometria, erotuskyky ja sävyntoisto. Digikamerat tulevat vähitellen valtaamaan markkinat ja kaikki prosessit joudutaan uusimaan. Kaikilla toimijoilla ei ole varaa investoida, niinpä nähtäneen fuusioitumisia. Kansalliset karttalaitokset GEODEETTINEN LAITOS Geodeettinen laitos huolehtii Suomen kartoituksen tieteellisistä perussen ja fysikaalisen geodesian sekä tieteelliset tutkimukset gravimetrimittauksista ja paikkatietojen metrologiasta sekä tekee tutkimustyötä Metsähovin avaruusgeodeettisella geodynamiikan aloilla geodesian, geoinformatiikan ja kaukokartoituksen sekä niihin liittyvien toriossa tehtävät havainnot ja asemalla ja painovoimalabora- tieteiden aloilla. Laitoksen tehtävänä tutkimukset osana kansainvälisiä on myös edistää geodeettisten, geoinformatiikan ja kaukokartoituksen me- Kaukokartoituksen ja fotogram- havaintoverkkoja. netelmien ja laitteiden käyttöönottoa metrian osasto erityisesti paikkatietojen hankinnassa fotogrammetrian tutkimus- ja kehittämistyö ja käsittelyssä. Geodeettinen laitos ylläpitää kaukokartoitusmenetelmien tutkimus- ja kehittämistyö geodeettisten ja fotogrammetristen mittausten osalta mittanormaaleja Metsähovin tutkimusasemalla sekä toimii pituuden ja putoamiskiihtyvyyden kansallisena mittanormaali- fotogrammetrian metrologiaan tehtävät kalibrointimittaukset ja laboratoriona. ja karttojen tarkkuuteen liittyvät tutkimukset. OSASTOT JA NIIDEN Geoinformatiikan ja kartografian TEHTÄVÄT osasto Geodesian ja geodynamiikan paikkatiedon keräämiseen, tallentamiseen, analysointiin ja käyttöön osasto valtakunnallisten koordinaattijärjestelmien, korkeusjärjestelmän ja työt. liittyvä tutkimus- ja kehittämis- painovoimaverkon luonti, ylläpito Navigoinnin ja paikannuksen ja tutkimus, sekä yhteydet globaaleihin ja naapurimaiden vastaaviin satelliittien avulla tehtävä reaaliai- osasto järjestelmiin kainen paikannus tarkat korkeuden ja pituudenmittaukset ja painovoimamittaukset avulla tehtävä navigointi karttojen ja satelliittipaikannuksen pituuden ja putoamiskiihtyvyyden kinemaattinen geodesia ja kinemaattiset kartoitusmenetelmät. kansallisena mittanormaalilaboratoriona toimiminen; tähän Metsähovin tutkimusasema kuuluvat mm. Nummelan normaaliperusviivan mittaus ja ylläpito, osaston alainen. Siihen kuuluvat Geodesian ja geodynamiikan putoamiskiihtyvyyden kansallisen avaruusgeodeettinen asema, painovoimalaboratorio sekä Sjökullan mittanormaalin ylläpito, painovoimapisteiden kalibrointimittaukset, sivuasema. vaaituslaitteiden kalibroinnit ja kansainvälisiin vertauksiin osallistuminen Geodeettisella laitoksella on n. 60 työntekijää. Joel Ahola 7

8 ovat valinnan edessä, sanoo Kuittinen. Laser-tekniikka on tärkeä tutkimuskohde ja se mullistaa korkeusmallien teon. Monet maat, kuten esim. Sveitsi, Hollanti ja Saksan osavaltiot, uusivat kokonaan korkeusmallinsa laser-tekniikalla: harpataan noin 2 metrin tarkkuudesta 2 desimetrin tarkkuuteen. Tarkkoja malleja tarvitaan erityisesti esimerkiksi kaavoituksessa tai maan- ja tienrakennuksessa. Mistä kumpuaa tarve yhä suurempaan tarkkuuteen? Professori Markku Poutanen, Geodesian ja geodynamiikan osaston johtaja, mainitsee esimerkkeinä laivaväylien syväykset, joissa käytetään yhä pienempiä varmuusvälejä. Tarkkuudella voidaan vaikuttaa muun muassa otettavan lastin määrään. Tosiaikaiset vedenkorkeushavainnot ovat sidoksissa tarkkaan ajantasaiseen korkeusjärjestelmään, mutta myös laivan oikea paikannus väylällä on tärkeää. Tarkkuus on tarpeen esimerkiksi teiden ja tonttien rakentamisessa, mutta erityisesti tutkimuksessa lisääntynyt tarkkuus luo uusia mahdollisuuksia. Maannousua ja maankuoren liikkeitä voidaan seurata millimetrien tarkkuudella. Kiintopisteiden paikat muuttuvat, korkeudet muuttuvat ja merenpinnan korkeus muuttuu. Vuosikymmenien kuluessa muutokset alkavat näkyä jo käytännön tasolla; hyvänä esimerkkinä on Suomen uusi korkeusjärjestelmä N2000, jonka korkeuslukemat nykyiseen N60-järjestelmään verrattuna muuttuvat jopa yli 40 senttimetriä. Pääasiallisena syynä on vuodesta 1960 tapahtunut maannousu. Ilman tarkkoja pysyviä koordinaattijärjestelmiä meillä ei olisi mitään, mihin vuosikymmenten kuluessa tapahtuvia muutoksia voisi verrata. Tarkkuusodotukset kasvavat. Ennen vain ammattilaiset tekivät havaintoja. Esimerkiksi kunnissa oli vain muutama asiantuntija. Nykyään jokainen voi ostaa laitteet ja ryhtyä paikanmääritykseen. Kun on mahdollista saada sentti, kukaan ei tyydy desimetriin, sanoo Poutanen. Vaikka nykytekniikalla saadaan senttitarkkuus, vanha runko on usein desimetriluokkaa tai huonompi, mikä onkin keskeinen ongelma. Voidaankin puhua tarkkuudesta ennen ja jälkeen satelliittiajan. EUREF-järjestelmän määrittelevä piste on pultti kalliossa siinä 3 mm:n reikä, ja virhe mahtuu siihen. Tämä on laskennallinen arvo mutta todellisuudessa virhe on muutaman sentin luokkaa. Vanha I lk:n kolmiomittauksen virhe-ellipsi on sen sijaan noin jalkapallon kokoinen, Poutanen havainnollistaa. Tähän ongelmaan on ratkaisuna koko Risto Kuittisen johtama Geodeettinen laitos edistää paikkatietoasioiden valmistelua hallinnossa ja toimii myös tutkimuslaitoksena. Markku Poutasen Geodesian ja geodynamiikan osasto huolehtii valtakunnallisten koordinaattijärjestelmien, korkeusjärjestelmän ja painovoimaverkon luonnista, ylläpidosta ja tutkimuksesta. Pekka Lehtonen Pekka Lehtonen 8

9 verkon uudelleenmittaus. Kuntien ja kaupunkien runkoverkkojen osalta edessä on samanlainen urakka, joka osittain on jo käynnissä. Uuden tekniikan myötä tuottavuus on noussut tavattomasti. Esimerkiksi I luokan kolmioverkon rakentaminen kesti ensimmäisellä kierroksella 70 vuotta, tänä kesänä laitoksen retkikunnat mittasivat siitä kolmanneksen, kertoo Poutanen. Uusia tarkkoja mittauksia käytetään mm. maankuoren liikkeiden tutkimukseen. Suuri tarkkuus vaatii myös virhelähteiden hallinnan ja huolellisesti kalibroidut mittalaitteet. Esimerkiksi vaaituskojeiden ja lattojen kalibrointiin on kehitetty oma laitteisto. Lähimmät vastaavat löytyvät Saksasta ja Itävallasta. Kalibrointeja onkin viime vuosina tehty kotimaisten asiakkaiden lisäksi Pohjoismaiden ja Baltian maiden karttalaitosten käyttämille latoille ja kojeille. Vuonna 2005 laitokselle perustettiin tieteellinen neuvottelukunta toimintaa kehittämään. Neuvottelukunnassa ovat edustettuina kartoituksen ja paikannuksen kannalta maamme keskeiset ministeriöt ja tutkimuslaitokset sekä tutkimusjohtajia Espanjasta, Hollannista, Saksasta ja Tanskasta. Geofysiikan, kartoituksen ja paikannuksen alueella tekninen kehitys on ollut ja tulee Kuittisen mukaan edelleen olemaan nopeaa. Laitoksen tulee toimillaan saattaa tämä kehitys tutkimusta, yhteiskuntaamme ja elinkeinoelämää palvelemaan, mikä myöhemmin tulee näkymään paikkatietojen käytön lisääntymisenä ja tätä kautta nykyistä tehokkaammin toimivana yhteiskuntana. Työ on haasteellinen, koska laitokselle tulisi löytyä varoja laitteiden ja infrastruktuurin kehittämiseen sekä tulevaisuudessakin Euroopan mittakaavassa pätevän henkilökunnan palkkaamiseen, Kuittinen painottaa. Paavo Rouhiainen ja Markku Poutanen tarkastavat kalibrointiin menossa olevia Viron tarkkavaaituslattoja. Pekka Lehtonen Laserinterferometri on kalibrointilaitteiston osa. Sillä mitataan latan todellinen paikka, kun samanaikaisesti vaaituskone havaitsee omat lukemansa. Näitä vertaamalla saadaan koko mittaus järjestelmä (latta + koje) kalibroitua. Koko järjestelmä toimii tietokoneohjattuna automaattisesti.sitä voidaan käyttää sekä perinteisten lattojen kalibrointiin että digitaalikoneiden ja Mikko Takalo ja Paavo Rouhiainen Vaaitusvälineiden kalibrointia Tarkkavaaituksessa kiintopisteiden väliset korkeuserot mitataan vaaituskojeen ja latta-asteikon avulla. Tuhansissa toistoissa pienikin latan pituusvirhe kasautuu nopeasti. Tästä syystä latta-asteikot tarkistetaan eli kalibroidaan vuosittain mittaamalla niiden pituusvirhe lattakomparaattorilla. Geodeettisessa laitoksessa kehitettiin vuosina pystyasentoinen, pitkälle automatisoitu laserlattakomparaattori. Komparaattori rakennettiin Geodeettisen laitoksen uudisrakennukseen suunniteltuun yli yhdeksän metriä korkeaan tilaan. Laboratorion lämpötilaa voidaan säätää C välillä. Tämä mahdollistaa esimerkiksi vaaituslattojen lämpötilariippuvuuksien tutkimisen. Komparaattorissa on talon rakenteisiin tukevasti kiinnitetyt pysty- ja vaaka-asentoiset puukehikot, Pekka Lehtonen 9

10 jossa askelmoottorilla toimiva hissilaite kuljettaa kalibroitavaa lattaa edestakaisin. Latan todellinen liike mitataan tarkalla laserinterferometrillä. Latan asteikkoviivat kuvataan CCD-kameralla ja niiden paikat määritetään digitaalisella kuvankäsittelyllä. Asteikkoviivojen todelliset paikat saadaan vertaamalla niitä laserinterferometrin antamiin arvoihin. Lisäksi laboratoriossa on automaattinen sääasema lämpötilan, ilmanpaineen ja kosteuden mittaamista varten. Komparaattorin kaikkia toimintoja ohjataan tietokoneen avulla ja latta-asteikkojen kalibroinnissa päästään yhden miljoonasosan (ppm) tarkkuuteen. Lattojen lisäksi komparaattorilla voidaan kalibroida myös muita mitta-asteikkoja sekä pysty- että vaaka-asennossa. Vuosina laboratoriotilaan rakennettiin pilarit digitaalisia vaaituskoneita varten. Komparaattorista saatiin näin täysin automaattinen digitaalisten vaaitusjärjestelmien kalibrointilaite. Systeemikalibroinnissa kalibroidaan digitaalivaaituskoje ja viivakoodilatta yhdessä, kun perinteisessä lattakalibroinnissa mittauskohteena oli vain latta-asteikko. Systeemikalibroinnissa saavutetaan alle 5 ppm:n tarkkuus ja mittaus voidaan suorittaa useammassa eri lämpötilassa, jolloin saadaan tietoa koko vaaitusjärjestelmän lämpötilariippuvuudesta. Geodeettisen laitoksen komparaattoreilla on vuodesta 1996 lähtien kalibroitu laitoksen omien vaaitusvälineiden lisäksi tilauksesta kotimaisten ja ulkomaisten laitosten ja yritysten vaaitusvälineitä sekä erilaisia mitta-asteikkoja. Kalibrointeja tehdään yhteensä kpl vuodessa osana laitoksen mittanormaalilaboratoriotoimintaa. Erikoistutkija Mikko Takalo ja vanhempi tutkija Paavo Rouhiainen työskentelevät Geodeettisessa laitoksessa. Sähköpostit mikko.takalo@fgi.fi ja paavo.rouhiainen@fgi.fi. GEODEETTISEN LAITOKSEN TYÖKENTTÄÄ KOORDINAATTIJÄRJESTELMÄT PAINOVOIMA Suomen pysyvä GPS-verkko Absoluuttipainovoimamittaukset. Geodeettinen laitos on suorit- FinnRef. Käsittää 13 pysyvää GPS-asemaa. Niiden tuottamaa tanut mittauksia paitsi kotimaassa havaintoaineistoa käytetään mm. myös parissakymmenessä muussa maankuoren liikkeiden tutkimuksessa, koordinaattijärjestelmien Etelämantereella, Kiinassa, Baltian maassa eri puolilla maailmaa, mm ylläpidossa ja paikannusmenetelmien kehittämisessä. Se on nissa muissa Euroopan maissa. maissa, Pohjoismaissa, sekä mo- Suomen EUREF-FIN-koordinaattijärjestelmän perusta sekä linkki sen ohella osa mittauksista on Painovoiman muutosten tutkimi- eurooppalaiseen ja maailmanlaajuiseen järjestelmään. vaadittuihin vertausmittauksiin. liittynyt mittanormaalitoiminnassa EUREF-FIN-koordinaattijärjestelmä. Perustuu Geodeettisen taukset. Painovoiman suhteellisia Painovoiman suhteelliset mit- laitoksen pysyvään GPS-verkkoon mittauksia tehdään sekä Metsähovin suprajohtavalla gravimetrilla ja vuosina uudelleenmitattuun sataan I lk:n kolmiopisteeseen. Järjestelmän käytännön Huipputarkka suprajohtava gravi- että tavallisilla jousigravimetreilla. realisaatio on kuvattu Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitok- luokkaa olevia muutoksia painometri havaitsee jopa miljardisosan sen laatimissa Julkisen hallinnon voimassa ja sitä käytetään mm. suosituksissa JHS 153 ja 154. Maan sisärakenteen tutkimuksessa. Jousigravimetreilla on mitattu Laitos avustaa koordinaatistoihin liittyvissä kysymyksissä ja osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön. Suomen painovoimaverkko ja mm. noin pistettä käsittävä Korkeusjärjestelmät. Kolmas tehty pienempien alueiden painovoimakartoituksia. valtakunnallinen tarkkavaaitus päättyi v Vuonna 2006 Satelliittigravimetria ja geoidimallit. Geodeettinen laitos valmistuu uusi valtakunnallinen N2000-korkeusjärjestelmä, joka käyttää Maan painovoimakenttää ottaa huomioon esimerkiksi maannousun vaikutuksen. painovoima-aineistoa Suomen mittaavien satelliittien tuottamaa ja Joel Ahola 10

11 sen lähialueiden geodeettisissa ja geofysikaalisissa tutkimuksissa. Lisäksi havaintoja käytetään uuden kansallisen geoidimallin luomisessa, jollaista tarvitaan kun GPS:llä mitattuja korkeuksia muunnetaan kansalliseen korkeusjärjestelmään. MAANKUOREN LIIKKEET Koordinaattijärjestelmien ylläpito vaatii maankuoren liikkeiden tuntemista. Suomessa tärkein koordinaatteja muuttava tekijä on maannousu, jonka mekanismin ja vaikutusten tutkiminen on laitoksen yksi keskeisistä tutkimusalueista. Tarkkoja geodeettisia mittauksia voidaan käyttää myös monissa geodeettisissa ja geofysikaalisissa tutkimuksissa. Maankuoren liikkeitä havaitaan sekä tarkoilla GPS-mittauksilla että vaaituksilla. Pienillä alueilla deformaatiotutkimuksissa käytetään myös tarkkoja etäisyysmittauksia. METROLOGIA JA LAATU Geodeettinen laitos toimii pituuden ja putoamiskiihtyvyyden kansallisena mittanormaalilaboratoriona. Tutkimus- ja kalibrointikohteina ovat mm. korkeudenmittauslaitteet ja -järjestelmät sekä perusviivat ja etäisyysmittarit. Painovoiman absoluuttimittaukset. Laitoksen FG-5-absoluuttigravimetri on putoamiskiihtyvyyden kansallinen mittanormaali, jonka ylläpitoon kuuluvat säännölliset kansainväliset vertausmittaukset. Suomen painovoiman peruspiste sijaitsee Metsähovin observatoriossa. Nummelan normaaliperusviiva. Suomen kolmioverkolle ja sitä kautta karttoihin mittakaavan antanut Nummelan normaaliperusviiva on kansallinen mittanormaali. Sen pituus on ,7 mm, mittausepävarmuus alle 0,1 mm ja säännöllisesti toistettujen mittausten kautta se on suoraan sidottu metrin määritelmään. Kuutisenkymmentä vuotta ylläpidettyä perusviivaa käytetään tarkimpien elektronisten etäisyysmittareiden kalibrointiin, testaukseen ja tuotekehittelyyn. Nummelan normaaliperusviivan mittakaava on siirretty monille perusviivoille ympäri maailmaa. Digitaalisten ilmakuvauskameroiden laatu. Uudet digitaaliset ilmakuvakamerat ovat olleet tuotantokäytössä vain muutamia vuosia. Koska näiden kameroiden kuvaustekniikka poikkeaa oleellisesti perinteisistä ilmakuvakameroista, Geodeettinen laitos on tehnyt useita testikuvauksia näillä kameroilla otettavien kuvien geometrisen ja radiometrisen laadun selvittämiseksi. Tätä työtä varten laitos on kehittänyt Kirkkonummen Sjökullaan testikentän, joka mahdollistaa näiden uusien sensorien tutkimisen ja käyttökelpoisuuden arvioimisen. Erityisesti kiinnostavat geometria, erotuskyky ja radiometria. KARTOITUSMENETELMÄT Kartoitusmenetelmät kehittyvät ripeästi muuttuneen sensoriteknologian myötä. Digitaaliset kamerat, laser-keilaus ja satelliittipaikannus avaavat kokonaan uusia ja nopeita kartoitusmenetelmiä käyttöön otettavaksi ja uudenlaisten kartoituksen lopputuotteiden kehittämiseksi. Kiinnostuksen keskeisenä kohteena on karttojen ja tietokantojen ajantasaistusmenetelmien kehittäminen. Kansainvälisessä projektissa vertaillaan fotogrammetristen ja laserkeilausmenetelmien käyttöä ja yhteiskäyttö kohdealueen ja rakennusten kolmiulotteisessa mallintamisessa. Koska automatiikka nopeuttaa ajantasaistamista, kehitetään aluepohjaisia ja tietämyspohjaisia kartoitusmenetelmiä digitaalisten kuvaaineistojen analysoimiseksi Kaukokartoitusaineistojen automaattista tulkintaa kehitettäessä pyritään tarkastelemaan kuvalla tai pisteparvessa yhtenäisinä esiintyviä alueita yksittäisten pikseleiden sijaan. Lisäksi tulkintaprosessissa käytetään hyväksi olevia kartta-aineistoja, tulkitsijan tietämystä ja kuvien spektraalisen tiedon (heijastuneen valon spektri) sekä tilastollisia menetelmiä. Näitä on sovellettu esim. viljelykasvien tulkintaan tai metsän kasvun mittaamiseen. NAVIGOINTI JA PAIKKATIEDON LIIKKUVA KÄYTTÖ EGNOS-palvelu. Virolahdella on vuodesta 2005 toiminut EGNOSasema (European Geostationary Navigatiion Overlay Sevice). Se parantaa navigoinnin tarkkuutta Suomessa ja sen lähialueilla, koska sen avulla voidaan saada paikannussatelliiteille tarkemmat ratatiedot ja mittausten korjaamiseen tarvittavat ilmakehämallit. Näitä paikannuksen tarkkuutta lisääviä tietoja jaetaan geostationaaristen satelliittien avulla käyttäjille. Koska Suomen sijainti on pohjoinen ja maasto peitteistä, Geodeettinen laitos on usean vuoden ajan kehittänyt paikannusmenetelmiä, joissa hyödynnetään Internetissä jaettavaa EGNOS-järjestelmän tuottamaa tietoa. Näin saadaan maassamme paikannustarkkuus paranemaan merkittävästi. Mobiilit sovellutukset. Karttojen käyttö on jo nyt ja erityisesti tulevaisuudessa dynaamista ja vuorovaikutteista. Geodeettisen laitoksen mobiilien paikkatietosovellutusten tutkimuksen lähtökohtana on käyttäjäkeskeisyys ja paikannuksen liittäminen oleelliseksi osaksi karttojen ja tietokantojen hyödyntämistä. Lisäksi tutkimukseen kuuluu oleellisena osana nopeat ajantasaistusmenetelmät. PAIKKATIETOJEN PROSESSOINTI JA HALLINTA Geodeettinen laitos toimii paikkatietoasiain neuvottelukunnassa aktiivisesti ja on laatinut yhdessä Maanmittauslaitoksen ja muiden alalla toimivien kanssa julkisen hallinnon suositukset (JHS) koordinaattijärjestelmästä (FINNREF) ja karttaprojektioista, sekä JHS-tekstiluonnokset paikkatietojen mallintamisesta ja aineistopalveluista. Tekeillä on JHS uudesta korkeusjärjestelmästä. Lisäksi laitos on osallistunut ilmakuvaksiin liittyvien suositusten ja ohjeiden laadintaan. Paikkatietojen yhteiskäyttöisyyttä on edistetty mm. tutkimuksella yksittäisten paikkatietoaineistojen tietomallien kuvaamista ontologian avulla. Näiden avulla voidaan aineistojen kuvaukset tehdä toisistaan riippumatta ja aineistoja voidaan myöhemmin yhdistellä automaattisesti, mikä on suuri etu paikkatietojen yhteiskäyttöä ajatellen. 11

12 Kallioperän liikkeiden ja maan sisärakenteen tutkimusta pitkän vesivaa an avulla Hannu Ruotsalainen Geodeettisessa laitoksessa on kehitetty valon interferenssiin perustuvia mittalaitteita jo 1920-luvulta lähtien, jolloin Yrjö Väisälä esitti tarkan etäisyydenmittausmenetelmän. Tekniikan huimasta kehityksestä huolimatta Väisälän interferenssilaite on yhä edelleen tarkin muutaman sadan metrin mittaisten perusviivojen mittauksessa. Geodeettisen laitoksen mittaamia perusviivoja käytetäänkin maailman tarkimpien elektronisten etäisyysmittareiden kalibrointiin. Geodeettisessa laitoksessa on kehitetty myös muita valon interferenssiin perustuvia mittalaitteita. T. J. Kukkamäki esitti 1960-luvulla kilometrin mittaisen maanalaisen nestevaa an rakentamista maanousuilmiön aiheuttaman kallioperän kallistumisen tutkimukseen. Idea perustui Michelsonin ja Galen 1900-luvun alussa rakentamiin vesivaakalaitteisiin Yhdysvalloissa. Jussi Kääriäinen rakensi Lohjan Tytyrin kaivokseen elokuvafilmille rekisteröivät 177 metriä pitkän itä-länsi- ja 62 metriä pitkän pohjois-eteläsuuntaisen vesivaa an. Laitteet toimivat vuosina Niillä havaittiin mm. maan ytimen ja vaipan toisistaan poikkeavan pyörimisnopeuden synnyttämä resonanssiaalto. Aalto löytyi analysoitaessa Auringon ja Kuun aiheuttamaa vuoksiilmiötä. Vuoksen säännölliset muutokset näkyvät mikrometrien suuruisina kallioperän deformaatioina. Vesivaa at havaitsevat Markku Poutanen Hannu Ruotsalainen säätää 5,5 metrin vesivaa an prototyypin toista pääte astiaa. myös meren ja ilmanpaineen vaihteluiden aiheuttamia kallioperän liikkeitä. Vesivaakalaitteiston uudistaminen aloitettiin vuonna 2000 käyttämällä hyväksi sekä uutta tekniikkaa että aiempia kokemuksia Lohjan laitteiden toiminnasta. Uusi laitteisto on modulaarinen, lähes automaattinen ja aiempaa yksinkertaisempi asentaa toimintaan. Siinä käytetään laser- ja kuituoptiikkaa, tietokoneohjattua kameratekniikkaa ja automaattista kuvantulkintaa. Jo 5,5 metrin pituinen prototyyppi on osoittanut erotuskyvyn parantuneen. Tavoitteena on päästä metrin vaa alla aiemman putken tarkkuuteen reaaliajassa ja havaita myös nopeita geofysikaalisia signaaleja maan rakenteessa. Koemittauksia on suoritettu Geodeettisen laitoksen laboratoriossa tosin laboratorion tietokoneohjattu ilmastointi on aiheuttanut havaintoihin enemmän haittaa kuin hyötyä. Etenkin maan sisärakennetutkimus vaatii lämpötilan osalta häiriöttömiä olosuhteita vuosien pituisille aikasarjoille. Laitteelle etsitäänkin metrin syvyydellä olevaa lämpötilastabiilia vaakasuoraa kallioluolaa Lohjan kaivoksen sijaan, jossa aktiivinen kaivostoiminta räjäytyksineen ja ilmastointeineen asettaa rajoituksia herkän laitteen toiminnalle. Kukkamäen 1 km:n vesivaakalaite modernilla tekniikalla toteutettuna voisi olla myös harkinnan arvoinen asia. Hannu Ruotsalainen Kirjoittaja on vanhempi tutkija Geodeettisessa laitoksessa. Sähköposti hannu.ruotsalainen@fgi.fi. 12

13 Mairolt Kakko Mairolt Kakko Viron korkeusverkkoa mitataan. MAAUUDISTUKSESTA Mairolt Kakko uudelleen itsenäistyneessä VIROSSA Lyhyt katsaus historiaan ja tapahtuneen arviointi maanmittausinsinöörin näkemyksenä Virolla oli uudelleen itsenäistymisen jälkeen vuonna 1991 tärkeänä tehtävänä maauudistuksen toteuttaminen, sillä maa ei ollut neuvostoaikana yksityisessä omistuksessa. Kaiken maan omisti silloisten lakien nojalla valtio, ja yksityinen sektori sai vain luvan käyttää sitä tietyin edellytyksin. Se tarkoittaa, että kaikki maan käyttäjät olivat itse asiassa vuokraajia. Vuokra oli vain nimellinen, mutta vuokrausoikeudesta piti maksaa samalla tavalla kuin maanomistuksesta. Sen lisäksi oli voimassa kaikenlaisia rajoituksia yksityisessä käytössä sai olla vain asuintonttien maa ja senkin koko oli tarkoin rajattu. Kaupungeissa ei saanut muun muassa uuden asuintontin koko useiden vuosien ajan ylittää 600 m 2. Niiden, joilla oli jo aikaisemmin ollut isompi tontti, tontin kooksi ilmoitettiin usein 600 m 2 ja sen ylittävä osuus ilmoitettiin varalla olevana maana, jonka kaupunki tai valtio saattoi viedä käyttäjältä milloin tahansa. Kerrostaloihin kuuluva maa oli kaikki valtion omistamaa ja siitä ei ollut tontteja muodostettu, kaikki tuotanto- ja maatalousmaa oli myöskin valtion omistuksessa. Tonttien mittausta sen nykyisessä merkityksessä tapahtui vain isoimpien kaupunkien keskustoissa ja 1970-luvulta alkaen uusrakennusten tonteilla myös muualla. Muissa tapauksissa määriteltiin tonttien rajat graafisesti kartta- ja kaavaaineiston perusteella. Yhteistä koordinaattijärjestelmää ei ollut, jokaisessa kaupungissa ja isommassa kauppalassa oli käytössä paikallinen ristikoordinaattijärjestelmä. Maauudistus piti siis aloittaa kuvatussa tilanteessa ja sille asetetut tärkeimmät tavoitteet olivat: Vuonna 1940 Neuvostoliiton epäoikeudenmukaisesti takavarikoiman maan 13

14 palauttaminen tai sen arvon hyvittäminen entisille omistajille tai heidän perillisilleen. Maan laajan yksityistämisen toteuttaminen sen periaatteen mukaan, että maa, joka on yksityisessä käytössä, voidaan lunastaa valtiolta arvopapereilla (nimeltään EVP), joita valtio jakoi kansalaisille neuvostoaikana kertyneistä työvuosista. Maakirjan perustaminen ja siihen koko tonteiksi jaetun maan merkitseminen, luoden siten edellytykset kiinteän omaisuuden syntymiseen. Vaikeimmat tehtävät, jotka piti tavoitteisiin pääsemiseen ratkaista, olivat: A. Juridiset: Maan palauttamiseen ja edullisilla ehdoilla yksityistämiseen oikeutettujen henkilöiden selvittäminen. Jos palauttaminen olisi mahdotonta, korvausmäärästä päättäminen. B. Juridis-tekniset: Yksityistämisen ja palauttamisen prosessien välisten ristiriitojen ratkaiseminen palautettavaksi todetulla tontilla sijaitsee usein jonkun muun omaisuus, esimerkiksi neuvostoaikana rakennetut rakennukset, yhdystiet, teollisuus- ja muut rakennelmat. Kohtuullisten, nykytilanteeseen soveltuvien ja eri osapuolten edut mahdollisimman kattavasti huomioivien maankäyttösuunnitelmien laatiminen. Maakirjatonttien muodostaminen. C. Tekniset: Aikoinaan muodostettujen kiinteistöjen tarkan sijainnin määrittely vuotta niiden takavarikoinnin jälkeen. Kiinteistörajojen uudelleen merkitseminen ja mittaaminen. Maanmittauksessa tarvittavan geodeettisen perusverkon rakentaminen maaseudulle sekä olemassa olevan verkon uudistaminen kaupungeissa. Koko Viron alueen kattavan koordinaattijärjestelmän laatiminen ja voimaan saattaminen. Pulaa työvoimasta ja välineistä Kaikkien tehtävien ratkaisemiseen tarvittiin vuosina paljon enemmän työvoimaa kuin aikaisemmin sekä valtion laitoksissa työskentelevien että myös yksityiselle puolelle siirtyneiden maanmittareiden osalta. Maanmittareilla oli myös pulaa nykyaikaisista sisä- ja kenttäkäyttöön tarkoitetuista maanmittauslaitteista, jotta kaikki tontit pystyttäisiin mittaamaan luotettavasti ja lyhyessä ajassa. Useissa kohdissa ei ollut mahdollista mittausten liittämiseen geodeettisen koordinaattiverkostoon; se syntyi vasta vuosien kuluessa. Äskettäin perustetuilla maakuntien maakirjayksiköillä ei ollut käytössään maakirjatietojen päivittämiseen tarvitsemiaan atk-laitteita. Ensimmäiset maakirjakartat laadittiin paperille ja maanmittari kirjasi tontin rajat käsin tonttikirjaan. Maanmittareiden toiminnan valvominen ei ollut tekniikan puutteiden ja pätevien valvontaviranomaisten puuttumisen takia mahdollista. Alkuvaiheen ongelmia Neuvostovallan alta vapautuneen valtion nuoren kapitalismin olosuhteissa kysynnän ja tarjonnan suhde kohotti maanmittauspalvelun hinnan nopeasti sen nykyiselle tasolle (yksittäisen talotontin mittauksen hinta, joka sisältää kaikki muut rekisteröintitoiminnot, on EEK eli ). Sellaisen hinnan pystyivät itsenäisyyden alkuvuosina maksamaan vain harvat maanomistajat ja vieläkin harvemmin maaseuduilla, joissa kiinteistöt ovat isompia ja mittaus näin ollen vieläkin kalliimpaa. Asioiden kulkua vaikeutti ja haittasi omalta osaltaan myös valtion tekemä päätös tarjota osalle tontin palauttamiseen oikeutetuille (1. asteen perillisiin asti) henkilöille maanmittauspalvelua valtion kustantamana. Tämän päätöksen johdosta laadittiin vuonna 1993 tontin pinta-alan, rajapisteiden lukumäärän yms. tietojen pohjalta laaditut maanmittaushinnastot, mutta ne eivät pysyneet hintatason nopean kohoamisen tahdissa. Näin syntyi tilanne, jossa maanmittausyritykset eivät suostuneet tarjoamaan maanomistajille maanmittaustöitä pelkästään valtiollisten hintojen perusteella. Oman liiketoiminnan kannattavuuden vuoksi piti maanomistajilta pyytää lisähintaa, se taas aiheutti runsaasti sekavia tilanteita maanomistajien ja maanmittareiden välisiin suhteisiin. Toisaalta taas oli (ja on tänäkin päivänä) myös sellaisia maanomistajia, jotka luulevat, että maanmittauspalvelusta ei tarvitse maksaa yhtään mitään. Mairolt Kakko Rajakivi. Valtion osuus mittaustöiden järjestämisessä jäi maauudistuksen alkuvuosina oman arvioni mukaan heikoksi. Jokaisen maanomistajan piti itse löytää maanmittari, yritykset olivat vasta perustettuja, asiakkaat eivät tunteneet niitä, maanmittausyrityksiä tuli jatkuvasti lisää, sillä toimiluvan hankkiminen oli erittäin helppoa. Toimiluvan sai oikeastaan jokainen, joka sitä haki, alan koulutuksesta tai työkokemuksesta riippumatta. Tiedän esimerkkejä, joissa toimilupaa haettiin oman tontin mittaamiseen ja siitäkään ei suoriuduttu kunnolla. Myös asioiden hoitaminen oli kokonaan uutta. Maauudistuksen nopeuttaminen heikensi laatua Kaikki nämä seikat johtivat lopulta siihen, että maauudistuksen kulku ei edennyt suunnitelmien mukaisesti. Ensimmäisinä vuosina rekisteröitiin maakirjassa ja sen jälkeen kiinteistökirjassa vain häviävän pieni osa koko Viron alueesta. Poliittisissa piireissä syntyi vuosina käsitys, että maauudistuksen kulkua jarruttaa ennen kaikkea maanmittareiden riittämätön lukumäärä ja pätevyys. Siitä johtuen tehtiin vuonna 1996 päätös, että tontti voidaan tiettyjen edellytyksien täyttyessä kirjata maakirjaan myös kaava- ja kartta-aineiston perusteella. Maanomistajaksi tulemisen prosessi muuttui sen johdosta joiden maanomistajien osalta huomattavasti edullisemmaksi (noin EEK eli ). Se nopeutti kieltämättä maanuudistuksen kulkua. Mutta toisaalta se vaikutti kielteisesti maakirjatietojen laatuun, koska olemassa oleva kartta-aineisto ei täyttänyt usein voimassa olevia vaatimuksia ja aiheutti jopa metreissä (maaseudulla jopa kymmenissä metreissä) mitattavia virheitä tonttien rajatiedoissa, niiden pinta-alasta puhumattakaan. Sen lisäksi jäivät tonttien rajat kentällä merkitsemättä ja maanomistajille kertomatta, aiheuttaen siten oikeuteen edenneitä erimielisyyksiä tonttinaapureiden välillä. Osa silloin teknisesti vastuuntuntoisesti toimineista maanmittausyrityksistä kieltäytyi mittaustöistä eli mittauksista ilman mittauksia, mutta hekin joutuivat usein hankalaan tilanteeseen. Silloin oli heikon valvontamekanismin takia muun muassa tapana tarkastella rekisteröityjä maakirjatietoja kiistattoman paikkaansa pitävinä ja myöhemmin mittauksia toteuttavan maanmittarin piti itse mittamaansa rajatiedot soveltaa jo aikaisemmin mitatun tontin rajatietoihin. Myös siinä tapauksessa, jos naapuritontti oli merkitty 14

15 maakirjaan ilman varsinaisia mittauksia. Oli runsaasti tapauksia, jossa rajatiedot piti siirtää absurdin vääriksi ja rajamerkit piti nostaa täysin epäloogisiin paikkoihin, jotta työ voitaisiin maakirjassa hyväksyä. Päinvastaisessa tapauksessa, jos maanmittari pyrki pääsemään oikeaan lopputulokseen ja yritti aikaisemmin rekisteröityjä mittaustuloksia muuttaa, todettiin maakirjan taholta, että siihen ei ole riittävästi perusteita ja työ keskeytettiin. Maanmittari joutui sen takia maaomistajan suhteen hankalaan tilanteeseen, sillä omistajahan ei ymmärtänyt, miten raja saattaa kulkea hänen tonttinsa tai peräti hänen talonsa halki. Kaikenlainen lakien ja määräysten jatkuva muuttaminen aiheutti usein maakirjaan merkittyjen tonttien tietojen toistuvan muokkaamisen. Pian 15 vuotta kestäneen maanuudistuksen aikana on maakirjamittausten järjestys muuttunut keskimääräin kerran kahdessa vuodessa. Viime vuosina on tilanne tosin rauhoittunut. Tontin maakirjaan rekisteröimiseen kuluu maanmittausyritykselle toimeksiannon antamisesta keskimäärin puolesta vuodesta vuoteen, mutta ongelmallisten tapausten ratkaiseminen saattaa kestää vuosia. Kirjoittaja ja geodeettinen piste. Mairolt Kakko Palveluiden laatu parantunut Vuodesta 2000 on Virossa maanmittaustöiden määrä jatkuvasti vähentynyt, sillä aktiivisimmat asukkaat ja myös yritykset ovat saaneet tonttiasiansa hoidettua ja suurin osa valtion omistamasta maasta on jo kirjattu maakirjaan. Kiinteistöjen kehittämisen nopeutunut vauhti on taas tuonut mukanaan paljon tonttien jakamiseen liittyviä toimeksiantoja, jotka keskittyvät lähinnä isompien kaupunkien lähialueisiin. Sen lisäksi pitää usein aikaisemmin kartta-aineiston perusteella mitatut tontit mittauttaa uudelleen, sillä tarkoin mittaamattomalla tontilla ei voida kiinteistökauppoja tehdä. Ne toimeksiannot ovat suhteellisen epämiellyttäviä, sillä rajojen sijaintia pitää hyvin usein siirtää, se taas aiheuttaa tonttien pinta-alamuutoksia. Maankäyttölaitoksen ja maakuntien maakirjatoimistojen tarjoamien palvelui- Esimerkki kahden maanmittarin laatimasta erilaisesta rajakäsittelystä. Ensin on mitattu vasemmalla oleva tontti, maanmittari merkitsi rajan sinne, jossa nyt on autonrengas. Vasemmanpuoleisen tontin omistaja sijoitti sen jälkeen uuden (oikeanpuoleisen) pisteen 1,65 m:n päähän. Oikeanpuoleisen tontin mitannut maanmittari löysi rikkoontuneen rajamerkin, sen tontin omistaja korosti pistettä autonrenkaalla ja kivillä. Erimielisyys tuli lopulta maankäyttölaitoksen käsittelyyn. 15

16 den laatu on viimeisten 5 vuoden aikana huomattavasti parantunut. Hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita Internet-pohjainen maankäytön tiedotusjärjestelmä, julkinen karttasovellus, nykyaikainen tekniikan käyttö sekä asiantuntijoiden muodostama valvontaryhmä. Maanmittauspalvelun sisältö Maanmittauspalvelu koostuu nykyään alla mainituista vaiheista. Töiden toteuttamisen edellytyksenä on oikeusperusteen olemassa olo: onko henkilö oikeutettu tontin palauttamiseen, yksityistämiseen, jakamiseen tms. 1. Maanomistaja toimittaa hakemuksen kunnallishallintoon ja etsii työn toteuttamiseen toimiluvan omistavan maanmittausyrityksen. Kunnallishallinnosta lähetetään hakemuksen perusteella maanmittausyritykseen tarvittavat asiakirjat kyseisen tontin kansiota varten. 2. Maanmittausyritys hakee maakunnan maakirjayksiköstä mittauksen lähtötehtävän, joka sisältää mittauksessa tarvittavien lähtöpisteiden tiedot, naapuritonttien rajatiedot ja rajapöytäkirjojen kopiot. Lähtötehtävä on voimassa 6 kuukautta ja sen voimassa oloa voidaan jatkaa pätevistä syistä. Maanmittari tilaa tarvittaessa Viron maankäyttölaitoksesta aluskartan joko ortovalokuvana tai vektorimuodossa. 3. Maanmittausyritys määrittelee tontin rajojen sijainnin, mm. etsii maastosta ja mittaa olemassa olevat rajamerkit, mittaa tontilla sijaitsevat rakennukset, määrittelee viljelyalueet, laatii tonttikaavan ja rajaehdotuksen. Viime mainitussa on oltava tulevan rajan tarkat koordinaatit ja se toimitetaan kunnallishallintoon (kunnan- tai kaupunginhallitukselle) vahvistamista varten. Valtion omistaman tontin osalta toimitetaan tontin kansio vahvistettavaksi kyseisen toimialan ministeriöön. Tontin palauttamisen tapauksessa on saatava myös maaherran suostumus. Nykyään on ratkaisematta vielä pieni osa ongelmia aiheuttaneita palautustapauksia. 4. Kunnallishallinto vahvistaa rajaehdotuksen määräyksellään (ministeriö ministerin määräyksellä) ja palauttaa kansion maanmittarille. Määräyksen saapuminen kestää joskus useita kuukausia (virkailijoiden lomakaudet jne.). 5. Maanmittari vahvistaa rajapisteet Kirjoittajan mittaaman tontin (etelänpuoleinen) ja sen naapureiden väliin jäävä ei-kenenkään-maa. Ote maankäyttölaitoksen karttasovelluksesta. asianmukaisilla merkeillä (naulanmuotoinen rajamerkki asfalttipäällysteessä, metalliputki tai -tanko tai -tulppa, rajakivi, rakennus, vankkatekoisen aidan tai muun rakennelman kulma jne.). 6. Maanmittari näyttää rajapisteiden sijainnit maanomistajalle ja jos on asennettu uusia rajapisteitä, niin myös rajanaapureille, laatii rajapöytäkirjan, jonka maanomistajat allekirjoittavat. 7. Maanmittari laatii sen jälkeen lopullisesti maakirjamittauksen kansion, joka sisältää myös pinta-alojen mittauksen aineiston (GPS-tiedostot, teodoliittijonojen laskelmat ja kaavat) ja toimittaa ne maakirjayksikköön rekisteröitäviksi. Rajatiedot toimitetaan myös sähköisesti tarkoin määriteltynä tekstitiedostona, jossa olemassa olevien rajapisteiden osalta ilmoitetaan mittauksen aikana saadut, ei edellisen maanmittarin määrittelemät koordinaatit. Koordinaattien määrittelyyn kohdistettu tarkkuus on lähimpien geodeettisen verkon merkkien osalta kaupungeissa ±10 cm ja maaseudulla ±70 cm. Ks. esimerkkejä maanmittarin laatimista asiakirjoista. 8. Maakirja joko rekisteröi työn tai palauttaa maanmittarille sen omilla huomautuksilla varustettuna. Aikarajaa, jonka sisällä tontti on rekisteröitävä, ei ole laissa säädetty. Käytännössä kuluu rekisteröimiseen maakunnasta riippuen yhdestä neljään kuukautta. 9. Jos työssä on puutteita, niin maanmittari joko poistaa ne tai lähettää maakirjayksikköön omat vastaväitteensä. Maakirjayksiköllä on erimielisyyksien varalle teknisen valvonnan ryhmä. Käytetään myös erimielisyyksien osalta puolueettomien maanmittausyritysten palveluja. Virheiden toistuessa tai törkeän huolimattomuuden tapauksessa uhkaa maanmittausyritystä toimiluvan voimassaolon määräajallinen keskeyttäminen tai toimiluvan epääminen. 10.Uusi tontti on maakirjassa rekisteröimisen jälkeen muodostettu, tiedot lähetetään kiinteistölaitokseen säh- Vanhan kartan perusteella väärin rekisteröity tiealue ja sen naapuritontit. Ote geodeettisesta pohjakartasta. 16

17 köiseen kiinteistökirjaan merkinnän tekemistä varten ja sille toiminnolle on laissa varattu enintään 3 kuukautta. Vasta sen jälkeen saa uuden tontin omistaja katsoa olevansa myös maanomistaja. Maanmittaustöiden osuus markkinoilla on näin ollen pikkuhiljaa vähenemässä mutta suunnittelutöihin ja rakentamiseen liittyviä mittaustöiden määrä on taas nopeasti kasvanut. Monet maanmittausyritykset ovat sellaisesta kehityksestä johtuen keskittyneet joko osittain tai kokonaan juuri em. töiden toteuttamiseen. Kuitenkin on varmaa, että taloudellisen kasvun jatkuessa muodostetaan jatkuvasti myös uusia tontteja, joten maanmittaustöiden määrä ei tule putoamaan alle tietyn rajan, mikä varmistaa tämän toimialan parhaille asiantuntijoille kuitenkin aika pysyvän tilauskannan. Allekirjoittaneen kaikkein kipein työkokemus liittyy maaseudulla sijaitsevan erään sellaisen tontin mittaamiseen, jonka rajanaapurit oli kaikki jo aikaisemmin maakirjaan merkitty. Alussa helpolta näyttäneen työn tekemisen aikana ilmeni, että yksikään 12 olemassa olevasta rajamerkistä ei ollut merkitty riittävällä tarkkuudella. Virheen laajuus ulottui 0,9 metristä 15 metriin. Totuuden selvittämisen prosessi venyi yli 2 vuotta (mittaustöiden päivämäärä oli 1. joulukuuta 2002, maakirjaan rekisteröity 25. helmikuuta 2005). Tulevaa maanomistajaa uhkasi tonttien yksityistämisen järjestyksen muuttamista johtuen MAANMITTAUSSANASTOA suomi viro maakirja maakataster rekisteröivä viranomainen katastripidaja maankäyttölaitos Maa-Amet valvontaviranomainen kontrollametnik valvontaviranomaisten ryhmä kontrollrühm maakirjayksikkö maakatastri osakond maakunta maakond (s.o. lääni) kunnanhallitus vallavalitsus kaupunginhallitus linnavalitsus maaherra maavanem (maakunnan päällikkö ) ministeriö ministeerium rajapöytäkirja piiriprotokoll tonttikaava krundiplaan kiinteistökirja kinnisturaamat ympäristöministeriö keskkonnaministeerium välillä jopa 28 hehtaarin kokoisen maatalousmaan menettäminen. Pahinta oli, että hän oli jo ehtinyt sijoittaa koko tonttiin vajaat EEK ( ): puhdistuttanut umpeen kasvaneen lammen ja perustanut siihen kalaviljelyn. Maakirja rekisteröi loppujen lopuksi ja omistajan onneksi kaikki ko. tonttia ympäröivät tontit uudelleen, vaikka vielä tänäkin päivänä voidaan maakirjakartasta nähdä ei kenenkään tontti kolmen tontin rajojen yhdistymispisteessä (ks. esimerkki). Voidaan vain kuvitella, mitä ongelmia saattaa aiheuttaa jo kiinteistökirjaan merkittyjen tonttien uudelleen rekisteröinti, sillä usein aiheuttaa piiritietojen muuttuminen myös sen tontin pinta-alan muuttumisen, jonka mukaan tontti on aikoinaan hankittu ja valtion verottama. Minun oma tonttini Tallinnan rajalla oli jo kaava-aineiston pohjalta maakirjaan rekisteröity, kun muutin sinne vuonna Selvisi kuitenkin, että sen viralliset rajat luonnollisten rajojen suhteen olivat ihmeellisesti siirtyneet 8 metrin verran. Siitä johtuen minun on miltei mahdotonta käyttää tontin toiselle puolelle isojen puiden taakse jäävää 266 m 2 :n kokoista osaa, joka samalla on yli 20 % koko tontista. Ongelmaan ei ole järkevää ratkaisua vielä löytynyt Toisaalta on olemassa myös myönteisiä kokemuksia, onnistuin esimerkiksi anoppini ja hänen kahden naapurinsa talotontteja mitatessani löytämään kaikki vuonna 1938 asennettua 11 ristillä merkittyä rajakiveä. Kaikki pisteet uudelleen mitattuani selvisi, että yhdenkään silloin asennetun rajakiven koordinaateissa ei ollut 5 cm:n ylittävää virhettä. En uskaltaisi rehellisesti sanoen edes mennä väittämään, olivatko virheen tehneet silloiset maanmittarit vai oliko se minun mittausvirheeni, sillä mittauspiste, jossa oli suurin ero eri aikojen mittauksissa, sijaitsi isossa syreenipensaassa, johon oli hankala päästä lähelle. Kirjoittaja on REIB Oü:n tuotanto päällikkö, sähköposti mairolt.kakko@reib.ee. REIB Oü on Viron isoimpiin kuuluva maanmittaus- ja geodeettisia töitä tekevä yritys, perustettu v aikoinaan toimineen Valtiollisen rakennus tutkimusten instituutin asiantuntijoiden toimesta. Yrityksen 65 työntekijästä peräti 45 hoitaa maanmittaus- ja geodeettisia töitä, muiden tehtävänä ovat geotekniset tutkimukset sekä paalu perustusten rakentaminen ja suunnittelu. Kirjoittajan tontin pohjakartta. Rajaa on luonnolliseen tilanteeseen verrattuna siirretty enimmillään 8 m. 266 m 2 :n kokoista aluetta on melko mahdotonta käyttää. 17

18 Maankäyttöviranomaisen näkemys Viron maauudistuksesta Karin Kollo V iron maankäyttövirasto on Virossa vastuussa geodeettisten että kartografisten tehtävien suorittamisesta maan alueella ja vastaa sen lisäsi myös maakirjan hoitamisesta. Maakirjan hoitamiseen on luotu lukuisia oikeussäädöksiä, mm. maakirjalaki, maakirjan hallintajärjestys jne. Merkittävänä oikeussäädöksenä voidaan mainita myös geodeettisen järjestelmän voimaan saattamisen määräys (astunut voimaan 1. kesäkuuta 2004). Tässä määräyksessä on säädetty, että kaikissa valtion tietojärjestelmissä on käytettävä yhtenäistä L-EST97-koordinointijärjestelmää, joka perustuu EUREF89-realisaatioon. Maakirja on valtion perusrekisteri. Maakirja lähtee toiminnassaan maakirjalaissa säädetyistä tavoitteista ja tehtävistä. Maakirjan hoitamisen tavoitteena on maan arvon, maan luonnonmukaisen tilan ja maan käytöstä kertovien tietojen kerääminen, säilyttäminen ja julkisuudelle niiden saatavuuden varmistaminen. Tietojärjestelmien lain merkityksessä on maakirjan vastuullinen käsittelijä ympäristöministeriö ja valtuutettu käsittelijä eli maakirjan haltija maankäyttölaitos. Maakirjan haltijan tehtävänä on maakirjayksikköjen rekisteröinti, maankäyttöoikeuksien ja rajoitusten rekisteröinti sekä maan arvostamiseen tarvittavien tietojen kerääminen ja käsittely. Geodeettisten ja kartografisten töiden tärkein tavoite on ollut maakirjan hoitamisen tukeminen. Tätä varten on saatu päätökseen I kartoituskierros (vuosina ), sekä tätä varten luotu kattava geodeettinen verkko. Viron geodeettinen verkko koostuu luokituksen mukaan kolmesta luokasta: I ja II luokka sekä tihennysverkko. Maanmittareiden kannalta tärkein on tihennysverkko, joka on luotu paripisteiden järjestelmänä siten, että paripisteiden välimatka on 5 8 km, ja pisteiden välimatka parissa noin 500 m. Sen lisäksi on paripisteiden väliin oltava näkyvyys varmistettuna. Viron tihennysverkossa on yhteensä pistettä; I ja II luokan verkon pisteet (212) mukaan lukien on käytössämme pisteen muodostama geodeettinen verkko. I ja II luokan pisteiden tarkkuus on ±1 cm ja tihennysverkon tarkkuutena ± 3 5 cm. Tihennysverkko on rakennettu vuosina Koska geodeettinen verkko toimii vain silloin, kun todella pystymme löytämään pisteet maastosta, niin geodeettisen verkon varmistamiseksi aloitettiin vuonna 2004 geodeettisten merkkien tarkastukset ja merkkien kunnostaminen. Viron maankäyttölaitoksen rakenteeseen kuuluu maakirjaosasto, jonka alaisuudessa toimivat paikalliset maakirjatoimistot (yhteensä 16), tarkastustoimisto (rajojen tarkastukset) ja myös tiedotustoimisto. Maakirjatonttien tarkastukset ja rekisteröinnin hoitavat paikalliset maakirjatoimistot, jotka syöttävät tarkistamansa maakirjatontit maankäyttörekisteriin. Samalla tavoin keskitetysti eli rekisterin kautta tapahtuu myös maakirjatonttien lähtötehtävien lähettäminen. Maankäyttölaitoksessa on maakirjan hoitamista helpottamaan perustettu maatietojärjestelmä, johon on kerätty kaikki maankäyttölaitoksen tuottamat tilatiedot. Maankäyttöjärjestelmässä on olemassa: digitaalinen kartta-aineisto (lähtökartta, peruskartta, maakirjakartta, ortovalokuvat ym.), geodeettisia pisteitä koskevat tiedot (nimi, numero, koordinaatit, sijaintikaavat), maakirjan tiedot (maakirjatonttien rajat, maakirjatonttien tunnukset, jne.). Viron pinta-ala on neliökilometriä. Koko alueesta on maarekisteriin rekisteröity 81,3 % (30. kesäkuuta 2006). Maauudistuksen tilastoja on kerätty vuodesta 1993, jolloin aloitettiin tietojen rekisteröinti maakäyttörekisteriin (ensimmäiset maakirjatontit rekisteröitiin tosin jo joulukuussa 1992). Kirjoittaja on tekniikkatieteiden maisteri ja Viron maankäyttölaitoksen geodesiayksikön johtava asiantuntija. Sähköposti karin.kollo@ maaamet.ee. Käytetty aineisto: Viron maankäyttölaitoksen websivusto LisätietojaViron maamittauksesta saa osoitteesta ee/index.php?lang_id=1&page_ id=37&menu_id=2. Maakirjassa rekisteröityihin tontteihin ja niitä koskeviin tietoihin (mm. niiden sijaintiin) voi tutustua Viron maankäyttölaitoksen julkisten palveluiden sivulla osoitteessa ee/index.php?menu_id=64&page_ id=5. 18

19 ENSIMMÄISEN SUKUPOLVEN digitaaliset ilmakuvakamerat TESTISSÄ Petri Leiso Risto Ilves Risto Ilves Maanmittauslaitos on testannut suuriformaattiset digitaaliset ilmakuvakamerat. Testattavana ovat olleet Vexcel UltracamD, Z/I Imaging DMC ja Leica ADS40. Kuvien tieteellisistä analyyseistä on vastannut Geodeettinen laitos. TESTILENNOT SUORITETTIIN MML:n Rockwell Turbo Commander 690A -lentokoneella vuosina 2004 ja 2005, minkä jälkeen on suoritettu kattava analyysi testien tuloksista. Testeissä tutkittiin kuvien ominaisuuksia (geometrinen tarkkuus, radiometrinen laatu, erotuskyky) ja järjestelmien tuotannollisuutta. Testit suoritettiin käytännön syistä erillisinä ajankohtina, joten kuvausolosuhteet olivat erilaiset eri testeissä. Vertailua varten koneeseen oli samanaikaisesti asennettuna myös perinteinen filmikamera (Leica RC20). Radiometrinen laatu osittain erinomainen, mutta myös ongelmia esiintyi Digitaalisten kuvien radiometristä laatua tutkittiin harmaasävykiilan (kuva 1) avulla. Digitaaliset sensorit selviytyivät tästä testistä filmikameraan verrattuna huomattavasti paremmin. Harmaasävykiilan sävyt toistuivat lineaarisesti ja sävyjä pystyttiin tunnistamaan enemmän. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esim. rakennusten varjoista nähdään kohteita, joita ei voi filmikuvilta erottaa. UltraCamD-kamerassa oli ongelmia sinisellä aallonpituudella. Ilmeisesti vika oli kamerassa käytetyssä optiikka/ suodinyhdistelmässä, mistä johtuen sinisen aallonpituuden värit käyttäytyivät oudosti. Kamerassa on testin jälkeen otettu käyttöön uusi sininen suodin. UltraCam-kamerasta on tänä keväänä ilmestynyt uusi versio, UltraCamX, jossa on muutettu myös optiikkaa. UltraCamin kehittämisessä saattaa jatkossa tapahtua suuriakin muutoksia, koska Microsoft on ostanut Vexcel-yhtiön. Radiometrisia laatuongelmia esiintyi erityisesti, kun kuvattiin korkealta huonoissa valaistusolosuhteissa (kuva 2). Digitaalisia kameroita on markkinoitu sanomalla, että kuvausaikaa voidaan jatkossa pidentää, mutta näiden testien perusteella tämä on kyseenalaista. Ongelmia oli myös matriisikameran osakuvien yhdistämisessä (kuva 3). Erotuskyky vaihteli lentosuunnasta ja sijainnista riippuen Kuvien spatiaalista erotuskykyä tutkittiin viivaparikuvioiden ja Siemens-tähden avulla (kuva 1). Matriisikameroissa (DMC ja UltraCamD) lopulliset kuvat muodostetaan usean CCD-kennon yhdistelmänä (kuvat 4 ja 5). Matriisikamerassa kuvien yhdistäminen tapahtuu mosaikoimalla, jolloin alkuperäisiä kuvia joudutaan 19

20 KUVA 1. Sjökullan testikenttä. Tutkimuksessa käytetyt testikuviot: 1) viivaparit erotuskyvyn mittaamiseen 2) harmaasävykiila 3) Siemens-tähtikuvio. uudelleennäytteistämään (resampling). Tämä huonontaa hieman kuvien erotuskykyä verrattuna alkuperäisiin raakakuviin. Useissa tapauksissa erotuskyky lopullisilla kuvilla oli filmikameraa heikompi. Digitaalisilla kuvilla oli huonompi erotuskyky lentosuunnassa kuin poikittain lentosuuntaa kohden. Filmikuvilla ei ollut vastaavaa eroa lentosuuntaan verrattaessa. DMC-kameran optiikat on sijoitettu viistosti toisiinsa nähden, joten erotuskyky oli huonompi kuvan reuna-alueilla, koska todellinen maastoresoluutiokin on huonompi kuvan reunoilla. Lopullisella virtuaalisella yhdistelmäkuvalla on sama nimellismaastoresoluutio koko kuvaalalla, mutta todellisuudessa alkuperäinen resoluutio muuttuu kertoimella Filmikuvissa oli enemmän kohinaa filminrakeisuudesta johtuen, mutta silti filmikuvilta erottui tarkemmat viivakuviot (kuva 6). UltraCamD-kameran kohdalla tämä johtunee osittain kameraripustuksessa olleista ongelmista. Pitää myös muistaa, että optiikan ja suotimen merkitys on aina tärkeä, oli sitten kyseessä filmi- taikka digitaalinen kamera. Testatuissa kameroissa optiikat ja suotimet olivat kiinteitä. Sen sijaan filmikameran optiikka ja suodin voidaan vaihtaa kuvien käyttötarkoituksen ja kuvausolosuhteiden mukaisesti. KUVA 2. Korkealta heikoissa valaistusolosuhteissa otettu UltraCamD-kuva. Kuvan reunoilla näkyy suuria ongelmia erityisesti sinisellä aallonpituudella. Vastaava ilmiö näkyi heikompana myös paremmissa valaistusolosuhteissa. Tämä johtunee kamerassa käytetystä optiikka/suodinyhdistelmästä, jota on sittemmin parannettu. Geometrinen laatu hyvä Geometrista laatua analysoitiin blokkitasoituksen avulla. Testit osoittivat, että kameroilla saavutetaan yhtä hyvä tarkkuus kuin filmikamerallakin. Myös joitakin erityisiä ongelmia nousi esiin. Matriisikameroiden erikoisesta rakenteesta johtuen perinteiset laskentaparametrit eivät mallinna kameran sisäisiä virheitä oikein (kuva 7). Virheet ovat kuitenkin systemaattisia, joten ne ovat mallinnettavissa. Läheskään kaikki kaupalliset ohjelmistot eivät kuitenkaan vielä tue sellaisia parametreja, joilla nämä virheet saataisiin poistettua. ADS40-kameralla geometrinen laatu on täysin sidoksissa GPS/IMU-ratkaisuun. Jos kuvauksessa on ongelmia esim. huonon GPS-satelliittigeometrian takia, niin silloin myös lopullisten kuvien geometrinen tarkkuus kärsii. KUVA 3. DMC-kuva Utöstä. Matriisikameran osakuvien yhdistämisessä ilmeni paikoittain ongelmia vesialueella kuvattaessa. Ohjelmistojen tuki puutteellinen Leican ADS40-rivikameran geometria perustuu satelliiteista tuttuun pushbroom-tekniikkaan. Läheskään kaikki fotogrammetriset ohjelmat eivät kuitenkaan 20