Kansainvälisyydestä voidaan

Transkriptio

1 KANSAINVÄLINEN ROVANIEMI Yhdysvaltojen varapresidentti Lyndon B. Johnson ja Linda Bird Johnson vierailivat Rovaniemellä 1960-luvulla. Kansainvälisyydestä voidaan ruveta puhumaan vasta silloin, kun oli muodostunut kansoiksi luokiteltavia ihmisryhmiä. Emme voi tietää, missä vaiheessa Rovaniemen seudulla asuneet ovat kokeneet olevansa tekemisissä rodullisesti tai kielellisesti itsestään poikkeavien ihmisten kanssa, mutta sen tiedämme, että kautta vuosituhanten tänne on kulkeutunut vaikutteita sekä idästä, lännestä, pohjoisesta että etelästä. Vaikka ensimmäisten Kemijokivarteen asettuneiden ihmisten lukumäärä oli pieni, he kehittivät oman, pohjalaisten kiviesineitten ilmentämän kulttuurinsa jo yli 6000 vuotta sitten. Viimeistään tällöin oli siis syntynyt ihmisryhmä, joka saattoi luoda yhteyksiä toisiin kulttuureihin. Eikä vaikutus ollut silloinkaan yksipuolinen: pohjalaiset oppivat muilta, ja heidän taitonsa rikastuttivat muiden elämää. Jo esihistoriallisena aikana yhteyksiä kaikkiin ilmansuuntiin Jo kampakeramiikan kaudella ekr. eräs kansainvälisen vaihdantaverkon solmukohta oli Rovaniemen markkinoilla. Kolpeneen muinaisjärven rantamilta oli silloin yhteyksiä sekä Vienanmeren ja Äänisen taakse itään, Varangin rannoille pohjoiseen ja Tanskan salmien seuduille lounaaseen. Pronssin käsittelytaito tuli Rovaniemelle noin ekr. sekä idästä että lännestä. Ajanlaskumme vaihteen vuosisatoina raudan valmistus opittiin täällä idästä. Rooman vallan vilkastuttama turkiskauppa loi kysyntää pohjolan tuotteille ja mahdollisti rauta- ja muiden arvoesineitten vaihtamisen valmiina. Kullattu solki (n. 500 jkr.) ja leveäteräinen partakirves (700- ja 800-lukujen vaihde) ovat kulkeutuneet Rovaniemelle Norjan kautta. Marikkovaaran aselöytö ( ) todistaa yhteydet Keski-Eurooppaan, vaikka aseitten muinainen kätkijä tuskin itse sieltä asti olikaan. Valtioiden välistä kansainvälisyyttä Kansainvälisyys sai uuden sisällön järjestäytyneitten valtioitten ulottaessa valtansa Kemijokilaaksoon. Novgorod, jonka alueisiin Rovaniemen seutu liitettiin 1323, ei luonut tänne koskaan hallintoaan. Sen jälkeen, kun Ruotsi sai roomalaiskatolisen kirkon avulla 1370-luvulla otteen Kemijokilaaksoon, kansainvälisyys oli suuressa määrin sotien leimaamaa. Kostoksi Ruotsin Vienaan ja Kuolaan ulottamista sotaretkistä venäläiset ja vienankarjalaiset hävittivät Rovaniemen lukuisia kertoja vuosien aikana. Ruotsin valloitettua Baltian ja Pommerin rovaniemeläisiäkin joutui oleskelemaan sikäläisissä varuskunnissa vuosikymmeniä elleivät sattuneet kuolemaan, jolloin tilalle piti lähettää taas uusi rovaniemeläinen. Sotaretkistä päästiin vasta Ruotsin menetettyä suurvaltaasemansa 1700-luvun alussa. Suomen tultua Venäjän tsaarin alaiseksi vuonna 1809 venäläinen vaikutus ei Rova- 59

2 Kahdeksan maan ympäristöviranomaiset valmistelivat ja ympäristöministerit allekirjoittivat sopimuksen arktisen ympäristön suojelemisesta konferensseissaan Rovaniemellä Työ jatkuu edelleen Rovaniemen prosessin nimellä. 60 niemellä silti lisääntynyt. Muutamat isännät suorittivat kyllä hankintojaan Pietarista asti, ja vienalaiset kauppiaat, laukkuryssät, jatkoivat entiseen tapaan kulkuaan Rovaniemen kylissä toivottuina rihkaman ja osin tarvetavarankin välittäjinä. Merkittävämpää oli kuitenkin lännen vaikutus laajamittaisen metsätalouden käynnistämisessä norjalaisen liikemiehen Terje Olsénin ja hänen välittämänsä englantilaisen pääoman muodossa luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Rovaniemen kansainvälisin tapahtuma oli epäilemättä markkinat, joille vakaitten paikkakuntalaisten lisäksi kerääntyi pohjoisen lappalaisia, hevoskauppaa hoitavia mustalaisia, turkiksia ostavia englantilaisia, kaikenlaista kauppaa käyviä juutalaisia, erilaisia tavaroita myyviä venäläisiä ja tataareja sekä kauppiaita Pohjois-Ruotsista ja Jäämeren rannalta. Saattoipa markkinoille ilmestyä joskus kokonainen soittokunta Saksastakin. Vuonna 1912 tiedetään erään saksalaisen ostaneen markkinoilta kaikki porontaljat ja vieneen niitä mennessään 26 junanvaunullista. Sota-aika toi vieraat lähelle runsain joukoin Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa Rovaniemellä pistäytyi pieni saksalainen joukko-osasto, mutta laajempaa kansainvälistymistä ilmeni vasta seuraavan maailmanpalon aikana. Talvisodan puhjettua Rovaniemeenkin kohdistuvat pommitukset todistivat ryssän juuri sellaiseksi idän uhkaksi, jollaiseksi muistelukset vihavenäläisistä ja sortokaudesta olivat värittäneet aikaisemman isäntämaan vasta itsenäistyneessä Suomessa. Kansallisuusaatteen kuumimpina vuosina ja 1930-luvulla Suur-Suomi-puheet olivat herättäneet pelkoa ja ärtymystä Neuvostoliiton lisäksi sekä Ruotsissa että Norjassa. Silti sodan sytyttyä tuli ruotsalaisia vapaaehtoisina lentäjinä suojelemaan rovaniemeläisiä vihollisen pommikoneita vastaan. Välirauhan aikana, kesäkuusta 1940 alkaen vuoden ajan, ruotsalaiset teki tutuiksi vilkas Petsamon liikenne, jolla huollettiin merkittävästi myös naapurimaatamme. Ruotsalaiset perustivat Rovaniemelle toimistoja ja kiinteitä huoltotukikohtia ja julkaisivat hetken aikaa omaa lehteäänkin. Jo välirauhan aikana Rovaniemelle pureutui toinenkin ulkomaalaisryhmä, joka muodostui paikkakunnalle paljon kohtalokkaammaksi, saksalaiset. Rovaniemeläiset ottivat heidät mielihyvin vastaan. Enemmän kuin yhteinen kulttuuri tai yhteiset luonteenpiirteet ystävyyttä loi yhteinen vihollinen. Sen ansiosta Rovaniemen kauppalassa saattoi elää vuosikausia saksalaista eli likimain yhtä paljon kuin omaakin väkeä asuntopulasta, kaikenlaisten tarvikkeiden niukkuudesta, yhteisen kielen puutteesta, erilaisista käyttäytymistavoista ja muista ongelmista huolimatta. Niksmanneja oli myös lähes jokaisessa maalaiskunnan kylässä. Rinnakkainelo oli niin sopuisaa, että lehmienkin sanottiin jo ammuvan saksaksi Niks guut jänkäheinä! Saksalaisilla oli lisäksi palveluksessaan noin 250 ruotsalaista, liki sata virolaista sekä muihinkin kansallisuuksiin kuuluvia. Rovaniemi oli Suomen ehkä koko Pohjois-Euroopan-

3 kin kansainvälisin paikkakunta. Sodan kansainvälisyys päättyi Rovaniemen osalta katastrofiin monivuotisen aseveljen hävittäessä paikkakunnan syksyllä 1944 lähes täydellisesti. Myöhempiin, muualla käytyihin sotiin verrattuna Lapin sota tapahtui silti herrasmiesten tavoin, sillä yhteistoimin siviiliväestö siirrettiin pois alta ennen vihollisuuksien aloittamista. Pääosa rovaniemeläisistä evakuoitiin Pohjois-Ruotsiin. Näin he tulivat omakohtaisesti näkemään, miten naapurimaassa elettiin. Samalla rovaniemeläiset huomasivat, miten heidän ennen ylpeinä pitämänsä ruotsalaiset osoittivat mitä suurinta uhrautuvuutta auttaessaan suomalaisia, jotka eivät kyenneet tekemään itseään edes ymmärretyiksi isäntäväkensä kielellä. Evakkoaikana luotiin pohja lukuisille pitkäaikaisille ystävyyssuhteille ja monille ruotsalais-suomalaisille avioliitoille. Rovaniemen kansainvälisyyden tunnus on Arktikum-talo, jonka maakuntamuseossa on näkyvillä jo kivikauden ajalta todisteita kaukaisista yhteyksistä ja jonka Arktinen Keskus esittelee koko polaarialueen luontoa ja kulttuureja. Sodan jälkeen rauhan töihin Suomi ei ottanut vastaan Marshall-apua, mutta Lappi sai Amerikasta kerättyä vaateja ruoka-apua. Joulusta 1945 lähtien muutamia kveekkareita asui Rovaniemellä varmistamassa avun perille toimittamista. Amerikan evankelis-luterilaiset seurakunnat avustivat myös uuden kirkon rakentamisessa saksalaisten polttaman tilalle. Lapin sodassa kaatuneet saksalaiset oli haudattu lähelle taistelupaikkoja, mutta vuonna 1963 saksalaiset kaivoivat heidän luunsa ylös ja toivat Norvajärvelle rakentamaansa graniittiseen mausoleumiin, josta on muodostunut vaikuttava käyntikohde. Erityisesti Ruotsin Norrbottenin läänin maaherra Ragnar Lassinantti alkoi pian sodan jälkeen puhua Pohjoiskalotin yhteistyöstä. Rovaniemi tuki tätä kansainvälistymistä aktiivisesti sekä sen suppeammassa pohjoismaisessa muodossa että Kuolan alueella laajennettuna. Täällä järjestettiin lukuisia Pohjoiskalottikonferensseja. Kaupunginkirjasto otti ohjelmaansa koko arktisen alueen, ja nyt sen valikoimat ovat eräät maailman parhaista. Lapin lääninhallituksen suojissa piti 1970-luvulta lähtien majaansa Norjan, Ruotsin ja Suomen valtioiden virallisen yhteistyöelimen, Pohjoiskalotti-komitean, sihteeristö. Lapin lääninhallitus ja Lapin liitto osallistuvat Barentsin alueen monikansalliseen yhteistyöhön. Myös Lapin yliopisto näki pohjoisen yhteistyön erääksi keskeisimmistä alueistaan. 61

4 62 Yliopiston erityislaitokseksi perustettiin vuonna 1989 Arktinen keskus, joka yhdessä Lapin maakuntamuseon kanssa sijoittui Arktikum-taloon. Yliopisto on tuonut paikkakunnalle monia ulkomaalaisia tutkijoita ja opettajia ja on muutenkin luonut kiinteitä yhteistyösuhteita Kanadaa ja Japania myöten. Myös Rovaniemen yritystoiminta on vähitellen kansainvälistynyt. Paikkakunnan vanhimpiin kuuluva teollisuusyritys, J. Marttiinin puukkotehdas, avasi fileerausveitsiensä markkinat Amerikkaan vuonna Ulkokalusteita valmistava Lappset Oy on ehkä kansainvälisin rovaniemeläisyritys vieden tuotteitaan monien Euroopan maiden lisäksi Japaniin. Rovaniemeläiseen moottorikelkkatehtaaseen, Nordtraciin, tuli 1988 osakkaaksi alan suurin yritys maailmassa, kanadalainen Bombardier. Markkinaaluetta ovat nykyisin maailman kaikki lumiset seudut. Eleanor Rooseveltille rakennettu maja kävi pian pieneksi muille vieraille, ja kaupunki rakensi viereen uuden Napapiirin majan. Vuonna 1984 kaupunki ja maalaiskunta laajensivat sitä edelleen Joulupukin pajakyläksi, johon sijoittui monia myymälöitä ja kahviloita sekä jo kauan käytössä ollutta Napapiirin postileimaa vastaava postitoimisto. Joulupukki on pajakylässään tavattavissa vuoden jokaisena päivänä. Ystävyyskaupunkeja ympäri maailmaa Pohjoismaisen kumminkuntajärjestelmän puitteissa Kiiruna ja Rovaniemi solmivat 1950 virallisen ystävyyskaupunkisuhteen, ja seuraava vuonna kolmikkoon liittyi Norjan puolelta Narvik. Myöhemmin ystävyyskaupunkisuhteita on syntynyt lisää: Tanskan Fredrikshavn (1964), Venäjän Murmansk (1965), Saksan Neustrelitz (1966) ja Kassel (1970), Unkarin Veszprém (1974), Puo - lan Olsztyn (1976), Islannin Grindavik (1982) ja Yhdysvaltojen Cadillac (1983). Myös Rovaniemen maalaiskunnalla on kaksi ystävyyskuntaa: Itävallan Sant Johan in Tirol ja Unkarin Ajka. Kansainvälinen konferenssipaikkakunta Valtiovierailujen lisäksi Rovaniemi on ollut monien kansainvälisten kokousten ja konferenssien näyttämönä. Tähän asti merkittävin tapahtuma käynnistyi, kun arktisten maiden ympäristöviranomaiset kokoontuivat Suomen aloitteesta vuonna 1989 valmistelemaan koko arktisen alueen ympäristönsuojelua. Kaksi vuotta myöhemmin Islannin, Kanadan, Neuvostoliiton, Norjan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Yhdysvaltojen ympäristöministerit vahvistivat täällä ohjelman, joka sai Rovaniemen prosessin nimen tunnustuksena siitä hyvästä ilmapiiristä, missä asioita oli voitu valmistella.

5 64