Kääväkäskartoituksia Keurusseudulla 2015

Transkriptio

1 Ari Aalto & Miia Kokkonen Kääväkäskartoituksia Keurusseudulla 2015 KEURUSSEUDUN LUONNONYSTÄVÄT RY

2 Sisällysluettelo Johdanto... 1 Keuruun entisen varuskunta-alueen metsät... 3 Iso-Mittamo... 3 Moisionkumpare... 4 Morrinoja... 4 Mäkelä... 6 Papuvuoren ympäristö... 7 Peurunniemi... 9 Pirttiniemi Yksittäishavainnot muilta alueilta Yhteenveto Koivulahti, Ruovesi Keuruun kaupungin omistamat metsät Haitto Päijänteenmäki Pöyhölä Ilovuori-Mäntymäki, Keuruu UPM-Kymmene Oyj:n omistamat metsät Pihlajaveden suo- ja metsäkokonaisuus, Keuruu Pyörkkilänperä, Keuruu Mullikkasuo, Keuruu Särkivuori, Multia Kirjallisuus Karttapohjat: Maanmittauslaitos 2016 Kansikuva: Krappikääpä (Hapalopilus ochraceolateritius). Kuva: Ari Aalto.

3 Johdanto Keurusseudun Luonnonystävät ry:n vapaaehtoiset kartoittajat, pääasiassa tämän raportin kirjoittajat, suorittivat syksyllä 2015 kääväkäsinventointeja Keurusseudun suojelemattomissa metsissä. Inventoinnit kohdistettiin julkisyhteisöjen sekä metsäyhtiöiden (UPM-Kymmene Oy) omistamille alueille. Kartoitusten tavoitteena ei ollut tutkia jokaista lahopuuta ja löytää kaikkia lajeja, vaan pyrkiä kartoitusalueilla tarkastamaan lajistollisesti mielenkiintoisimmat rungot mahdollisimman kattavasti. Totaalikartoituksessa alueilta löytyisikin varmasti lisää mielenkiintoista lajistoa. Kartoituksissa havaitut arinakäävät (Phellinus igniarius coll.) käsiteltiin yhtenä lajina, sillä niiden erottaminen toisistaan on käytännössä mahdotonta muutoin kuin isäntäpuun perusteella. Samoin lajiparia siperian- ja kuusenkääpä ei eritelty toisistaan, sillä lajien mikroskooppisetkin erot ovat hyvin pieniä. Yleisesti käytetyn tulkinnan mukaan (mm. Savola ja Kolehmainen 2015) kuusenkäävä (Phellinus chrysoloma) alueellinen uhanalaisuus koskee myös siperiankääpää (Phellinus abietis). Siten tässä selvityksessä löytyneet siperian-/kuusenkäävät (Phellinus abietis/chrysoloma) on tulkittu alueellisesti uhanalaisiksi kuusenkäävän uhanalaisuusvyöhykkeellä 2b. Kartoituksia tehtiin kymmenellä eri metsäalueella, joiden koko vaihteli kymmenestä useaan sataan hehtaariin (Kuva 1). Lisäksi tehtiin kartoitusten ulkopuolella maastokäyntejä muutamille kohteille. Kartoitettujen kohteiden kääpälajisto paljastui hyvin monimuotoiseksi. Inventoinneissa löytyi yksi erittäin uhanalaisen, 18 alueellisesti uhanalaisen, 19 valtakunnallisesti silmälläpidettävän sekä 209 vanhojen metsien indikaattorilajin havaintopistettä. Seudulle uusia lajeja olivat esimerkiksi erittäin uhanalainen sitkaskääpä (Antrodia piceata), silmälläpidettävä krappikääpä (Hapalopilus ochraceolateritius) sekä silmälläpidettävät ja alueellisesti uhanalaiset riekonkääpä (Antrodia albobrunnea) ja harjasorakas (Gloiodon strigosus). Tutkimuksen tekemistä tuki Vuokon luonnonsuojelusäätiö myöntämällään apurahalla. Kartoituksessa käytetty koordinaatisto on ETRS-TM35FIN. Lahopuustoista vanhaa mäntymetsää Keuruun Mullikkasuolla. 1

4 Kuva 1. Kartoitusalueiden sijainti. 2

5 Keuruun entisen varuskunta-alueen metsät Varuskunta-alueella inventoitiin niitä vanhoja metsiä, joita Metsähallituksen toimesta ei inventoitu. Raportti voi sisältää joitain yksittäisiä päällekkäisiä havaintoja Morrinojalla, Peurunniemessä ja Iso-Mittamolla. Iso-Mittamo Iso-Mittamolla kartoitettiin vain pintapuoleisella maastokäynnillä niitä laitaosia, joita ei Metsähallituksen kartoituksessa inventoitu. Kartoitusalue kattoi lähinnä mäen pohjoispuolista puronvartta, jossa erityisesti järeän kuusilahopuun määrä on poikkeuksellisen suuri. Myös eri lahoasteiden koivu- ja mäntymaapuuta on metsässä runsaasti. Näin on koko Iso-Mittamon alueella. Kartoitusalueella havaittiin valtakunnallisesti silmälläpidettävä tippakääpä (Oligoporus guttulatus). Vanhojen metsien indikaattorilajeja havaittiin 3 (15 havaintopistettä), joista ruostekääpä (Phellinus ferrugineofuscus) oli hyvin runsas. Muista huomionarvoisista lajeista tavattiin maitovahakääpä (Physisporeus vitreus) (Taulukko 1). Alueella on suuri kääväkäspotentiaali. Taulukko 1. Iso-Mittamolla havaitut huomionarvoiset kääväkkäät. Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Tippakääpä Oligoporus guttulatus NT, ind Maitovahakääpä Physisporinus vitreus Maitovahakääpä Physisporinus vitreus Iso-Mittamon kartoitusalueella on erittäin runsaasti lahopuuta. 3

6 Moisionkumpare Ampumaradan eteläpuolen rinteessä kasvaa mäntyvaltaista varttunutta havumetsää, joka on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista. Sekapuuna on mm. haapaa. Lahopuusto on pääosin ohutläpimittaista kuusi- ja mäntymaapuuta. Myös ohuehkoa haapaa on maapuuna jonkin verran. Lisäksi on joitain vanhoja sammaloituneita järeitä maapuita edellisistä puusukupolvista. Tämän eteläpuolella on noin 100-vuotiasta kuusikkoa, jossa on lahoasteiden 1-3 järeää kuusi- ja mäntylahopuuta jopa useita kymmeniä kuutioita hehtaarilla. Seassa on myös koivua ja joitain haapoja. Rinteessä on noroja ja tihkuisuutta sekä rehevyyttä, mitä ilmentävät mm. useat metsässä kasvavat metsälehmukset. Aivan eteläisimmät osat ovat hieman karumpaa vanhaa rinnesekametsää, jossa on paikoin runsaasti pystylahopuuta, mutta järeitä maapuita lähinnä yksittäin siellä täällä. Metsät täyttävät METSO-kriteerit laajasti luokissa I ja II ja lopuilta osin luokassa III. Kartoitusalueella tehtiin havaintoja viidestä vanhojen metsien indikaattorilajista (15 havaintopistettä) (Taulukko 2). Vaikka järeää lahopuuta on runsaasti, on se pääosin melko tuoretta, mikä näkyy loppuvaiheen lahottajien määrässä. Tarkemmassa selvityksestä etenkin kosteiden painanteiden sammaloituneista kuusimaapuista voisi löytyä kiinnostavia lajeja. Taulukko 2. Moisionkumpareen kartoitusalueella havaitut huomionarvoiset kääväkkäät. Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Männynkääpä Phellinus pini ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Morrinoja Morrinoja poikkeaa täysin muista varuskunta-alueella kartoitetuista metsistä. Alue on puron varrella laajalti koivu- ja leppävaltaista rehevää lehtoa ja kauempana purosta rehevää sekametsää, jossa kasvaa mm. runsaasti järeitä haapoja. Lisäksi on kuusivaltaisia osia etenkin Kolhontien puoleisella reunalla. Inventointia ei tehty aivan puron varrella. Lehtilahopuuta on runsaasti ja monipuolisesti. Monin paikoin on myös järeitä kuusimaapuita, joista osa on jo sammaloitunut. Metsät täyttävät METSO-kriteerit laajasti luokissa I ja II. Loput täyttävät luokan III kriteerit lukuun ottamatta alueen keskelle jäävää pienialaista kasvatusmännikön kuviota. Liian rehevälle maapohjalle istutettuun männikköön on jo alkanut muodostua ohutläpimittaista lahopuuta. 4

7 Alueen kääpälajisto kartoitettiin melko kattavasti. Kartoitusalueella havaittiin 29 kääpälajia (Taulukko 3). Järeältä haapamaapuulta löytyi alueellisesti uhanalaista ja valtakunnallisesti silmälläpidettävää harjasorakasta (Gloiodon strigosus). Vanhojen metsien indikaattorilajeja havaittiin 5 (6 havaintopistettä). Muista huomionarvoisista lajeista havaittiin pajunkääpä (Antrodia macra), luukääpä (Antrodiella faginea), torvikääpä (Polyporus brumalis), vaahterankääpä (Rigidoporus populinus), silokääpä (Gloeoporus pannocinctus) sekä hartsikääpä (Ceriporiopsis pseudogilvescens). Taulukko 3. Morrinojan kartoitusalueella havaitut käävät ja huomionarvoiset kääväkkäät. Arinakääpä Phellinus igniarius (coll.) Haavankääpä Phellinus tremulae Harjasorakas Gloiodon strigosus NT, RT, ind Harmohaprakääpä Postia tephroleuca Hartsikääpä Ceriporiopsis pseugogilvescens Kantokääpä Fomitopsis pinicola Karvavyökääpä Trametes hirsuta Kelokääpä Antrodia sinuosa Kennokääpä Datronia mollis Kermaraspikka Basidioradulum radula Kuhmukääpä Phellinus punctatus Kuorikääpä Rigidoporus corticola Kuusenkynsikääpä Trichaptum abietinum Kuusinahakka Amylostereum chailletii Lehtokuorikka Laxitextum bicolor Levykääpä Phellinus laevigatus Nukkavyökääpä Trametes pubescens Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Pajunkääpä Antrodia macra Paperiludekääpä Skeletocutis papyracea Pinovyökääpä Trametes ochracea Punahäivekääpä Leptoporus mollis ind Pökkelökääpä Piptoporus betulinus Pörrökääpä Cerrena unicolor Rihmaharsukka Trechispora hymenocystis Rivikääpä Antrodia serialis Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Silokääpä Gloeoporus pannocinctus Sinihaprakääpä Postia caesia Tahrakääpä Postia fragilis Torvikääpä Polyporus brumalis Vaahterankääpä Rigidoporus populinus Valkoludekääpä Skeletocutis biguttulata 5

8 Vaahterankääpä ja torvikääpä kuuluvat Morrinojan lehtimetsän lajistoon. Mäkelä Mäkelän metsän ydin on itäosan korpi/turvekangas, joka kasvaa vanhaa kuusimetsää ja jossa on erityyppistä lahopuuta erittäin runsaasti, jopa kymmeniä kuutioita hehtaarilla. Korven länsipuolella rinteessä on vastaavaa kangasmetsää, joka ylempänä rinteessä vaihettuu harjoituskäytössä kuluneemmaksi ja hoidetummaksi metsäksi. Laella järeää kuusi- ja mäntylahopuuta on edelleen kohtalaisesti, mutta se on suurimmaksi osaksi sahattuina 1-5-metrisinä pölleinä leirikäytössä kuluneella maapohjalla. Korpi ja rinne täyttävät METSO-kriteerit luokassa I ja muut osat luokissa II ja III. Mäkelän metsään tehtiin vain pikainen kartoituskäynti, jonka aikana löydettiin ruostekääpää ja riukukääpää viideltä rungolta kumpaakin (Taulukko 4). Molemmat ovat vanhojen metsien indikaattorilajeja. Alueella olisi tarpeen tehdä tarkempi inventointi, sillä tämän käynnin perusteella kohteen kääpälajisto voi olla huomattavan arvokas. 6

9 Taulukko 4. Mäkelän kartoitusalueella havaitut huomionarvoiset käävät. Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Papuvuoren ympäristö Papuvuoren kallioisilla rinteillä kasvaa vanhaa, osin kilpikaarnaista karua mäntymetsää. Eri-ikäistä cm läpimittaista mäntylahopuuta on maapuuna runsaasti. Paikoin on myös keskijäreää koivulahopuuta. Rinteen alla itäpuolella on koivuvaltainen noin 80-vuotias osin kosteapohjainen lehto. Järeää koivulahopuuta on runsaasti sekä maa- että pystypuuna. Lisäksi on muutamia suuria, sammaloituneita kuusen runkoja. Papuvuoren ja Kolhontien välisellä alueella kasvaa laajalti OMT-pohjaista 100-vuotiasta kuusimetsää, jossa lahopuun määrä kasvaa alarinnettä kohti. Lahopuusto on monipuolinen kattaen eri lahoasteita ja puulajeja. Vuoren länsipuolella on harjoituskäytössä kulunutta, vanhaa kuusimetsää. Metsä on luonnontilaisimmillaan alarinteessä ampumaradan läheisyydessä ja siellä myös lahopuuta on runsaimmin. Ylärinteen lahopuusto koostuu paljolti sahatuista 1-5-metrisistä pölleistä. Kartoitusalueen metsät täyttävät METSO-kriteerit laajalti luokissa I ja II ja lopuilta osin luokassa III. Alueella havaittiin alueellisesti uhanalainen ja valtakunnallisesti silmälläpidettävä rustikka (Protomerulius caryae) sekä valtakunnallisesti silmälläpidettävä tippakääpä. Lisäksi tehtiin havaintoja seitsemästä vanhojen metsien indikaattorikääväkkäästä, joiden havaintopisteitä kertyi eri puolilta yhteensä 13. Harvalukuisista lajeista tavattiin hammaskurokka (Sistotrema raduloides) (2 havaintopistettä), hopeakääpä (Cinereomyces lindbladii) ja silokääpä. Yhteensä kääpälajeja havaittiin peräti 36. Kaikki havaitut kääpälajit ja huomionarvoiset kääväkkäät ovat taulukossa 5. Kaunis tikankääpä koivumaapuulla Papuvuoressa. 7

10 Taulukko 5. Papuvuoren kartoitusalueella havaitut käävät ja huomionarvoiset kääväkkäät. Aidaskääpä Gloeophyllum sepiarium Arinakääpä Phellinus igniarius (coll.) Hammaskurokka Sistotrema raduloides Hammaskurokka Sistotrema raduloides Harmohaprakääpä Postia tephroleuca Hopeakääpä Cinereomyces lindbladii Kantokääpä Fomitopsis pinicola Karvashaprakääpä Postia stiptica Katkokääpä Antrodia xantha Kelokääpä Antrodia sinuosa Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Koivunhelttakääpä Lenzites betulinus Kolokääpä Porpomyces mucidus Kuhmukääpä Phellinus punctatus Kultarypykkä Pseudomerulius aureus ind Kuorikääpä Rigidoporus corticola Kuusenkynsikääpä Trichaptum abietinum Lepänkääpä Inonotus radiatus Levykääpä Phellinus laevigatus Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Pakurikääpä Inonotus obliquus Paperiludekääpä Skeletocutis papyracea Pikireunakääpä Phellinus lundellii ind Pinovyökääpä Trametes ochracea Punakääpä Pycnoporellus cinnabarinus Pökkelökääpä Piptoporus betulinus Pörrökääpä Cerrena unicolor Raidankääpä Phellinus conchatus Riukukääpä Phellinus viticola ind Rivikääpä Antrodia serialis Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Rustikka Protomerulius caryae NT, RT Rustokääpä Skeletocutis amorpha Silokääpä Gloeoporus pannocinctus Sitkokääpä Antrodiella pallescens Suklaakesikkä Serpula himantioides Taulakääpä Fomes fomentarius Tikankääpä Gloeoporus dichrous Tippakääpä Oligoporus guttulatus NT, ind Valkoludekääpä Skeletocutis biguttulata 8

11 Peurunniemi Peurunniemen alue on laaja ja monipuolinen. Kartoitusalueet kattoivat ns. kalustorannan metsän kasarmien itäpuolella, niemen kaakkoisrannalla Metsähallitukselta tutkimatta jääneen vanhan metsän kuvion sekä niemen länsireunalla hiihtoladun ja rantatien välisiä metsiä. Kalustorannan metsä on vuosia sitten väljennyshakattua vaihtelevasti kuusi- tai mäntyvaltaista noin 100-vuotiasta havumetsää. Pohjoisrajalla kasvaa myös haapaa. Erirakenteisuus on hakkuun jälkeen palautumassa, mutta varsinkin järeää lahopuuta on vielä niukasti. Lahopuusto koostuu pääasiassa hakkuutähteestä sekä joistain järeistä vanhoista kuusi- ja mäntymaapuista. Metsän länsilaidalla on luonnontilainen, kitukasvuinen kostea korpipainanne. Väljennyshakkuu rajoittuu kalustorannan eteläpuoliseen tiehen, jonka eteläpuolella kartoitusalueella kasvaa järeää, kuusivaltaista sekametsää, jossa on sekapuuna paikoin runsaasti mm. raitaa. Kalustorannan metsät täyttävät METSO-kriteerit hakkaamattomilta osin enimmäkseen luokassa II. Peurunniemen kaakkoisrannalla kasvaa yli 100-vuotiasta järeää rantasekametsää, jossa on osittain runsaasti lehtipuuta, pääosin koivua. Kartoitus kattoi Metsähallituksen kartoituksissa tarkastamatta jääneen metsän pohjoiskulman. Metsä on sulkeutunutta ja sen erirakenteisuus on erinomainen. Vanhoja ylispuumäntyjä sekä esimerkiksi tervaleppää esiintyy paikoin. Lahopuusto koostuu muutamasta vanhasta kuusi- ja mäntylahopuusta sekä kohtalaisen suuresta määrästä eriasteisesti lahonnutta koivupuuta. Metsä täyttää METSO-kriteerit luokissa I ja II. Niemen luoteisosassa kartoitusalueen metsä on järeiden ylispuumäntyjen taajaan kirjomaa varttunutta kuusi-koivusekametsää, joka vaihettuu etelään mentäessä noin 100-vuotiaaksi erirakenteiseksi sekametsäksi ja lounaisosissa melko tasaikäiseksi, vanhaksi kuusimetsäksi. Aivan luoteiskulmalla on myös jyrkän rinteen kivikkoista vanhaa männikköä. Lahopuuta on aiemmin kerätty pois, joten vanhimmat lahoasteet puuttuvat kalliomänniköiden ulkopuolella yksittäisiä järeitä runkoja lukuun ottamatta. Noin 10 vuotta sitten kaatuneita kuusen ja koivun runkoja on maapuina siellä täällä, samoin kuin tuoreempia tuulenkaatoja. Kartoituksessa käytiin myös niemen keskiosaa hallitsevan, Metsähallituksen luontokohteena olevan yli 100-vuotiasta männikköä kasvavan kalliomäen laella, mutta kääpiä sieltä ei erityisesti etsitty. Metsät täyttävät METSO-kriteerit kalliomänniköiden osalta luokassa I ja muutoin luokissa II ja III. Rustikka (Protomerulius caryae) koivumaapuun halkeamispinnassa Peurunniemessä. 9

12 Peurunniemen kartoitusalueella havaittiin alueellisesti uhanalaista ja valtakunnallisesti silmälläpidettävää rustikkaa kahdelta koivumaapuulta, joista toinen on niemen kaakkois- ja toinen länsilaidalla. Vanhan metsän indikaattorikääväkäslajeja havaittiin seitsemän (9 havaintopistettä) (Taulukko 6). Lisäksi niemen luoteisosasta järeältä mäntymaapuulta löytyi valtakunnallisesti silmälläpidettävä krappikääpä (Hapalopilus ochraceolateritius). Taulukko 6. Peurunniemen kartoitusalueella havaitut huomionarvoiset kääväkkäät. Hartsikääpä Ceriporiopsis pseugogilvescens Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Krappikääpä Hapalopilus ochraceolateritius NT Kultarypykkä Pseudomerulius aureus ind Lattakääpä Ganoderma lipsiense Männynkääpä Phellinus pini ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Pikireunakääpä Phellinus lundellii ind Puuterikääpä Oligoporus ptychogaster Raidankääpä Phellinus conchatus Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Rustikka Protomerulius caryae NT, RT Rustikka Protomerulius caryae NT, RT Pirttiniemi Pirttiniemen alue on valoisaa, paikoin jopa haapavaltaista vanhaa haapa-koivu-mänty-sekametsää, jossa kasvaa järeitä kuusia lähinnä yksittäin. Lahopuuta on yksittäisinä järeinä runkoina. Rannoilla on koivuvaltaisia tulvametsiä, joissa on paikoin runsaasti ohutläpimittaista koivulahopuuta. Alueella elää liito-orava. Metsä täyttää METSO-kriteerit luokissa I ja II. Niemen kääväkkäät edustavat pääasiassa lehtipuiden lajistoa (Taulukko 7). Vanhojen metsien indikaattorilajeista kartoitusalueelta löytyi pikireunakääpä ja muista huomionarvoisista hammaskurokka, hopeakääpä ja ketunkääpä (Inonotus rheades). Taulukko 7. Pirttiniemen kartoitusalueella havaittua kääväkäslajistoa. Haavankääpä Phellinus tremulae Hammaskurokka Sistotrema raduloides Hopeakääpä Cinereomyces lindbladii Ketunkääpä Inonotus rheades Kuhmukääpä Phellinus punctatus Levykääpä Phellinus laevigatus Pikireunakääpä Phellinus lundellii ind Pikkuhaprakääpä Postia alni Tuhkakääpä Bjerkandera adusta 10

13 Yksittäishavainnot muilta alueilta Metsähallitukselle jo aiemmin toimitetut yksittäishavainnot olivat pääosin Metsähallituksen tiedossa kartoituksia tehtäessä. Päällekkäisten havaintojen ehkäisemiseksi tässä julkaistaan vain varmasti Metsähallituksen kartoitukseen kuulumattomat havainnot. Tammikuussa 2015 Karhuvuoren etelärinteen notkosta löytyi harvalukuinen vanhojen metsien indikaattorilaji aarnikääpä (Phellinus nigrolimitatus). Lisäksi Rautovuoren osittain hakatusta leimikosta tai sen välittömästä läheisyydestä löytyi linnustokartoituksen yhteydessä kesällä 2015 vanhojen metsien indikaattorilajeista ruoste- ja riukukääpää (Taulukko 8). Muista lajiryhmistä merkittävin havainto koskee läheltä varuskunnan ja Kolhontien risteystä teiden eteläpuolelta löytynyttä jauheneulajäkälää (Chaenotheca stemonea) (VU). Taulukko 8. Yksittäishavainnot muilta alueilta. Aarnikääpä Phellinus nigrolimitatus ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Jauheneulajäkälä Chaenotheca stemonea VU Yhteenveto Kartoitetut alueet olivat etukäteistietojen mukaan pääosin niukempilahopuustoisia kuin Metsähallituksen inventoimat kuviot. Lahopuuta löytyi kuitenkin kääpäinventoinnin yhteydessä alueilta varsin monipuolisesti ja kaikilla alueilla tehtiin havaintoja vanhojen metsien indikaattorilajistosta. Yhteensä varuskunnassa kartoitetuilta alueilta löytyi 59 kääpälajia (Taulukko 9). Muita kääväkkäitä ei aktiivisesti inventoitu, mutta muutamia huomionarvoisia, kuten indikaattorilajeja, on kuitenkin listattu taulukossa 10. Vyöhykkeellä 2b alueellisesti uhanalaisista lajeista havaittiin rustikka (3 havaintopistettä) ja harjasorakas. Valtakunnallisesti silmälläpidettävistä lajeista tavattiin näiden lisäksi tippakääpä (2 havaintopistettä) ja krappikääpä. Vanhojen metsien indikaattorilajeja havaittiin 11 ja niiden havaintopisteitä kertyi 72. Punahäivekääpä (Leptoporus mollis) kuorellisella kuusimaapuulla Morrinojan pohjoisosassa. 11

14 Taulukko 9. Kartoituksissa havaitut kääpälajit Laji Species Status Pajunkääpä Antrodia macra Rivikääpä Antrodia serialis Kelokääpä Antrodia sinuosa Katkokääpä Antrodia xantha Sitkokääpä Antrodiella pallescens Luukääpä Antrodiella faginea Tuhkakääpä Bjerkandera adusta Hartsikääpä Ceriporiopsis pseugogilvescens Pörrökääpä Cerrena unicolor Hopeakääpä Cinereomyces lindbladii Kennokääpä Datronia mollis Taulakääpä Fomes fomentarius Kantokääpä Fomitopsis pinicola Lattakääpä Ganoderma lipsiense Aniskääpä Gloeophyllum odoratum Aidaskääpä Gloeophyllum sepiarium Tikankääpä Gloeoporus dichrous Silokääpä Gloeoporus pannocinctus Krappikääpä Hapalopilus ochraceolateritius NT Pakurikääpä Inonotus obliquus Lepänkääpä Inonotus radiatus Ketunkääpä Inonotus rheades Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind. Koivunhelttakääpä Lenzites betulinus Punahäivekääpä Leptoporus mollis ind. Tippakääpä Oligoporus guttulatus NT, ind. Puuterikääpä Oligoporus ptychogaster Raidankääpä Phellinus conchatus Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind. Arinakääpä Phellinus igniarius coll. Levykääpä Phellinus laevigatus Pikireunakääpä Phellinus lundellii ind. Aarnikääpä Phellinus nigrolimitatus ind. Männynkääpä Phellinus pini ind. Kuhmukääpä Phellinus punctatus Haavankääpä Phellinus tremulae Riukukääpä Phellinus viticola ind. Maitovahakääpä Physisporinus vitreus Pökkelökääpä Piptoporus betulinus Torvikääpä Polyporus brumalis Kolokääpä Porpomyces mucidus Pikkuhaprakääpä Postia alni Sinihaprakääpä Postia caesia Tahrakääpä Postia fragilis 12

15 Karvashaprakääpä Postia stiptica Harmohaprakääpä Postia tephroleuca Rustikka Protomerulius caryae NT, RT Punakääpä Pycnoporellus cinnabarinus Kuorikääpä Rigidoporus corticola Vaahterankääpä Rigidoporus populinus Rustokääpä Skeletocutis amorpha Valkoludekääpä Skeletocutis biguttulata Routakääpä Skeletocutis carneogrisea Paperiludekääpä Skeletocutis papyracea Karvavyökääpä Trametes hirsuta Pinovyökääpä Trametes ochracea Nukkavyökääpä Trametes pubescens Rihmaharsukka Trechispora hymenocystis Kuusenkynsikääpä Trichaptum abietinum Taulukko 10. Havaittuja muita kääväkäslajeja. Laji Species Status Hammaskurokka Sistotrema raduloides Harjasorakas Gloiodon strigosus NT, RT, ind. Kermaraspikka Basidioradulum radula Kultarypykkä Pseudomerulius aureus ind. Kuusinahakka Amylostereum chailletii Lehtokuorikka Laxitextum bicolor Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind. Suklaakesikkä Serpula himantioides Pikireunakääpä Papuvuoressa. 13

16 Koivulahti, Ruovesi Kohde sijaitsee Metsähallituksen hallinnoimalla entisellä METLA-maalla. Paloselkään rajoittuva metsä on runsaslahopuustoista, rehevää vanhaa kuusimetsää. Seassa kasvaa runsaasti koivua sekä mm. tervaleppää, puumaisia metsälehmuksia ja näsiää. Lahopuuta on etenkin keski- ja itäosassa runsaasti, jopa kymmeniä kuutioita hehtaarilla. Rinteen notkelmissa on luonnontilaisia, lehtipuuvaltaisia korpia, jotka niin ikään kuuluvat METSO-kriteeriluokkaan I. Kohteelle tehtiin nopeahko kartoitus, jossa tarkasteltiin lähinnä potentiaalisimman näköisiä runkoja. Kääväkäskartoitusalueen ulkopuolella suojelunarvoisia metsiä on myös metsäautotien pohjoispuolella sekä erillisenä kappaleena pohjoisessa Tuuhoskylä-Tammikoski-tien eteläpuolella. Kartoituksissa havaittiin koivumaapuulta valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen rustikka sekä alueellisesti uhanalainen siperian-/kuusenkääpä. Vanhojen metsien indikaattorilajeista tavattiin viime mainitun lisäksi riukukääpä ja ruostekääpä (Taulukko 11). Taulukko 11. Koivulahden metsässä havaitut huomionarvoiset kääväkäslajit. Siperian-/Kuusenkääpä Phellinus abietis/chrysoloma RT, ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Rustikka Protomerulius caryae NT, RT Ruostekäävän itiöemä levittäytyneenä pystyyn kuolleen kuusen rungolle Koivulahden metsässä. 14

17 Keuruun kaupungin omistamat metsät Haitto Haiton pienialainen, noin 9 hehtaarin laajuinen metsä sijaitsee entisen varuskunta-alueen rajalla, mikä lisäsi mielenkiintoa alueen lajistoa kohtaan. Metsä on länsilaidaltaan korpea, muuttumaa ja turvekangasta. Puusto on erirakenteista ja monilajista ja esimerkiksi keskikokoista haapaa ja muuta lehtipuuta esiintyy runsaasti. Eri-ikäistä ja -lajista lahopuuta on paikoin isoina rytöinä, mutta enimmäkseen lahopuu koostuu yksittäisistä kuusi-, mänty- ja koivumaapuista. Idempänä metsä muuttuu soistuneeksi, hieman kituliaaksi noin 80-vuotiaaksi kuusikoksi, jossa on yksittäisiä eri-ikäisiä kuusilahopuita. Metsä täyttää METSO-kriteerit pääosin luokassa II ja osin luokissa I ja III. Alueelle tehtiin vain pikainen maastokäynti, jossa keskityttiin kaikista mielenkiintoisimman näköisiin runkoihin. Vanhojen metsien indikaattorilajeja havaittiin kolme (Taulukko 12). Harvalukuisen ja silmälläpidettävän korkkikerroskäävän esiintymä oli hyvin runsas kattaen kolme vierekkäistä maapuuta. Suomen ympäristökeskuksen lajiesittelyssä (Korkkikerroskääpä. SYKEn lajiesittelyt. Päivitetty ) lajin elinympäristön hoitosuosituksina todetaan seuraavaa: Yksittäiset tuulenkaadot tai muutamien puiden ryhmät tulisi jättää alueelle metsänkäsittelyn yhteydessä. Hakkuissa kasvupaikan ympäristö tulisi säilyttää jatkuvasti peitteisenä ja kuivattavia toimenpiteitä tulisi välttää. Taulukko 12. Haiton metsässä havaitut huomionarvoiset kääpälajit. Korkkikerroskääpä Perenniporia subacida NT, ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Korkkikerroskäävän laajaa itiöemää kaatuneen kuusen juurakossa Haiton metsässä. 15

18 Päijänteenmäki Päijänteenmäen vanha metsä sijaitsee itäisellä Keuruulla Pohjoisjärven kylässä. Noin 100-vuotiaissa kuusimetsissä lahopuuta on runsaasti (> 10 m 3 /ha) etenkin lakialueilla ja lounaisrinteessä, jossa metsä on erirakenteista ja sulkeutunutta ikimetsää. Lahopuu on eri-ikäistä ja monipuolista, vaikka keskittyykin keskilahoihin kuusi- ja mäntymaapuihin. Lounaiskulmassa olevan rämeen yläpuolella on kappale valoisaa, vuosia sitten väljennettyä yli 100-vuotiasta männikköä. Harvennetussa osassakin on tavanomaista runsaammin mäntylahopuuta. Virkalammen läheisyydessä on muuta rajausta kosteampipohjainen ja osin korpinen kuusikko. Mäen koillisrinteen yläosissa kasvaa useita metsälehmuksia sekä näsiää. Metsä täyttää METSO-kriteerit luokissa I ja II. Päijänteenmäen kartoituspäivä osui alkusyksyyn (1.9.), joten lajistollisesti aika ei ollut optimaalinen. Alueella on runsas ja monipuolinen lahopuusto, mutta ajankäytöllisistä syistä kartoituksessa keskityttiin silmämääräisesti mielenkiintoisimpiin lahopuihin. Läheskään jokaista runkoa ei tutkittu. Kartoitusalueella havaittiin viisi vanhojen metsien indikaattorilajia (9 havaintopistettä) (Taulukko 13). Osittain kuorellisesta kuusimaapuusta mäen alarinteestä korven reunalta tehtiin kartoitusten harvinaisin löytö, erittäin uhanalainen sitkaskääpä (Antrodia piceata). Kyseessä on ensihavainto tästä rehevien, lahopuustoisten aarnioiden lajista Keski-Suomessa. Sitkaskääpä on luonnonsuojelulain mukainen erityisesti suojeltava laji. Myös havaitut harvalukuiset ruso- ja tippakääpä kertovat alueen kuusilahopuun laadusta. Taulukko 13. Päijänteenmäessä havaitut huomionarvoiset kääväkkäät. Sitkaskääpä Antrodia piceata EN, erit. suoj. 3882xx 69001xx Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruskohaprakääpä Postia leucomallella ind Rusokääpä Pycnoporellus fulgens ind Tippakääpä Oligoporus guttulatus NT, ind Järeää kuusilahopuuta Päijänteenmäen rinteessä. 16

19 Pöyhölä Pöyhölän vanhat metsät Keurusselän länsirannalla liittyvät Haiton metsän tavoin entisen varuskunta-alueen laajoihin vanhoihin metsiin. Metsät ovat pohjois- ja itäosissa laajalti mäntyvaltaista, yli 100-vuotiasta osin kilpikaarnaista avaraa männikköä. Mäntykeloja on yksittäin. Etelämpänä ja rajauksen keskiosissa metsä on järeää noin vuotiasta kosteapohjaista kuusikkoa. Vanhoja tuulenkaatoja on keräilty pois, mikä on vaikuttanut alueen lahopuujatkumoon. Järeää, monilajista lahopuuta on kuitenkin erityisesti keski- ja pohjoisosissa. Rajauksen läntisin osa on pääosin koivuvaltaista, osin korpista vanhaa lehtimetsää, jossa eri-ikäistä koivu-, haapa- ja leppälahopuuta on paikoin runsaasti. Alue täyttää METSO-kriteerit suurimmalta osin luokassa II ja osin luokissa I ja III. Kartoituksessa alue käveltiin ympäri ja reitille osuneet rungot tarkastettiin. Pöyhölän metsässä havaittiin kaksi vanhojen mäntymetsien indikaattorilajia (4 havaintopistettä) (Taulukko 14). Lahopuustoisessa alueen keskiosassa havaittiin koivumaapuulla alueellisesti uhanalaista ja valtakunnallisesti silmälläpidettävää rustikkaa. Lisäksi tehtiin kartoitusten kolmas ja ainoa varuskuntametsien ulkopuolinen havainto harvalukuisesta kosteiden lehtimetsien lajista maitovahakäävästä (Physisporinus vitreus). Erityisesti pohjoisosien männikön vanhojen kelojen sekä sisäosien lehtipuuvaltaisten kosteiden metsien lajistoa olisi syytä tutkia vielä tarkemmin. Taulukko 14. Pöyhölän kartoitusalueella havaitut huomionarvoiset kääväkkäät. Kultarypykkä Pseudomerulius aureus ind Lattakääpä Ganoderma lipsiense Männynkääpä Phellinus pini ind Männynkääpä Phellinus pini ind Männynkääpä Phellinus pini ind Raidankääpä Phellinus conchatus Rustikka Protomerulius caryae NT, RT Maitovahakääpä Physisporinus vitreus Kultarypykkä on paitsi harvinainen myös varsin koristeellinen sieni. 17

20 Ilovuori-Mäntymäki, Keuruu Keuruun seurakunta omistaa aivan Keuruun keskustan kupeessa laajan metsäalueen, joka on suosittu lähivirkistyskohde polkuverkostoineen. Alueen metsät ovat pääosin noin 100-vuotiaita vaihtelevan lahopuustoisia kuusikoita. Karummilla lakialueilla kasvaa valoisia kalliomänniköitä, joissa vanhimmat puut ovat kilpikaarnaisia aihkeja. Paikoin on myös kosteita, luonnontilaisen kaltaisia korpia. Lahopuustoa on alueella laikuittain, parhaimmillaan noin 10 m 3 /ha ja paikoin 2-5 m 3 /ha. Pääosa lahopuusta on kuusimaapuuta. Rajauksen lounaisosassa on myös luontaisesti niukkalahopuustoisia hiekkakankaan vanhoja männiköitä. Metsät täyttävät METSO-kriteerit luokissa I-III. Alueelle tehtiin muutaman tunnin pituinen kartoitus, jossa kierrettiin rajauksen eri osissa ja reitille sattuneet kiinnostavat rungot inventoitiin. Kartoituksessa löytyi neljä vanhan metsän indikaattorilajia (9 esiintymää) (Taulukko 15). Harvinaisimmat havaitut lajit olivat silmälläpidettävä aarniometsän indikaattori pohjanrypykkä sekä kuolleella koivulla kasvanut koralliorakas. Ruostekääpä vaikutti olevan alueella erityisen runsas. Taulukko 15. Ilovuori-Mäntymäen kartoitusalueella havaitut huomionarvoiset kääväkkäät. Koralliorakas Hericium coralloides ind Pohjanrypykkä Phlebia centrifuga NT, ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus ind Ruskohaprakääpä Postia leucomallella ind. Koralliorakas järeällä koivumaapuulla Ilovuoressa. 18

21 UPM-Kymmene Oyj:n omistamat metsät Pihlajaveden suo- ja metsäkokonaisuus, Keuruu Soidensuojelun täydennysohjelman selvityksissä valtakunnallisesti arvokkaaksi todettujen soiden (Martinjärven itäpuoliset suot) ympärillä on varsin laaja vanhojen kangasmetsien sekä puustoisten suolaikkujen kokonaisuus, jonka yhteispinta-ala soineen on peräti noin 950 hehtaaria. Inventoinnin piirissä oli alueen metsistä noin 200 ha. Kartoituksissa keskityttiin runsaslahopuustoisimpiin alueisiin ja potentiaalisimman näköisiin runkoihin. Suoalueen metsät täyttävät varsin laajalti METSO-kriteerit luokissa I-III. Kuusivaltaisissa metsissä lahopuuta on paikoin kymmeniä kuutioita hehtaarilla, mutta suurelta osin noin 5-10 m 3 /ha. Eri puolille aluetta tehtiin useita käyntejä, mutta kohteen laajuuden vuoksi osa kartoituksista jäi pintapuolisiksi ja osa vanhoista metsistä kartoittamatta kokonaan. Parhaiten inventoitiin Siipikankaan ja Kekkelinsuon väliset metsät. Alueen kääpälajisto on varsin monipuolinen. Vanhojen metsien indikaattorilajeja havaittiin peräti 12 (47 havaintopistettä) (Taulukko 16). Näistä alueellisesti uhanalaista ruostekääpää tavattiin viidessä havaintopisteessä. Valtakunnallisesti silmälläpidettävistä lajeista havaittiin pohjanrypykkä ja tippakääpä. Huomionarvoista oli myös harvalukuisen vanhojen metsien lajin oravuotikan runsaus. Muista indikaattorilajeista mielenkiintoisimpia havaintoja olivat rusokääpä (Pycnoporellus fulgens) ja punahäivekääpä. Taulukko 16. Pihlajaveden suo- ja metsäkokonaisuudella havaitut huomionarvoiset kääväkkäät. Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kultarypykkä Pseudomerulius aureus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Pikireunakääpä Phellinus lundellii ind Pikireunakääpä Phellinus lundellii ind Pikireunakääpä Phellinus lundellii ind Pohjanrypykkä Phlebia centrifuga NT, ind Punahäivekääpä Leptoporus mollis ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind

22 Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus RT, ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus RT, ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus RT, ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus RT, ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus RT, ind Ruskohaprakääpä Postia leucomallella ind Ruskohaprakääpä Postia leucomallella ind Rusokääpä Pycnoporellus fulgens ind Rusokääpä Pycnoporellus fulgens ind Siperian-/Kuusenkääpä Phellinus abietis/chrysoloma ind Tippakääpä Oligoporus guttulatus NT, ind Riukukääpää ja alueellisesti uhanalaista ruostekääpää kaatuneen kuusen rungolla kartoitusalueella Pihlajaveden Kapuskapurolla. 20

23 Pyörkkilänperä, Keuruu Pyörkkilänperällä on noin 100-vuotiasta kuusimetsää sekä laajalti myös luonnontilaista korpea. Järeää, eriikäistä ja monilajista lahopuuta on vaihtelevasti jopa m 3 /ha, vaikka tuulenkaatoja on aiemmin keräilty etenkin alueen länsilaidasta. Inventoidun alueen pinta-ala oli noin 30 hehtaaria ja se kuuluu käytännössä kokonaan METSO-luokkiin I ja II. Vanhojen metsien indikaattorilajeja havaittiin 9 (27 havaintopistettä) (Taulukko 17). Alueellisesti uhanalaista ruostekääpää havaittiin neljällä rungolla ja valtakunnallisesti silmälläpidettävää tippakääpää kolmella rungolla. Muista havainnoista huomionarvoisimpia olivat aarnikääpä, kultarypykkä ja silokääpä. Taulukko 17. Pyörkkilänperällä havaitut huomionarvoiset kääväkäslajit. Aarnikääpä Phellinus nigrolimitatus ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kultarypykkä Pseudomerulius aureus ind Kultarypykkä Pseudomerulius aureus ind Siperian-/Kuusenkääpä Phellinus abietis/chrysoloma ind Siperian/-Kuusenkääpä Phellinus abietis/chrysoloma ind Siperian/-Kuusenkääpä Phellinus abietis/chrysoloma ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus RT, ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus RT, ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus RT, ind Ruostekääpä Phellinus ferrugineofuscus RT, ind Ruskohaprakääpä Postia leucomallella ind Ruskohaprakääpä Postia leucomallella ind Ruskohaprakääpä Postia leucomallella ind Ruskohaprakääpä Postia leucomallella ind Silokääpä Gloeoporus pannocinctus Tippakääpä Oligoporus guttulatus NT, ind Tippakääpä Oligoporus guttulatus NT, ind Tippakääpä Oligoporus guttulatus NT, ind

24 Mullikkasuo, Keuruu Suon pohjois- ja itäpuoliset karut, kallioiset metsät ovat selvästi yli 100-vuotiaita lahopuustoisia, erirakenteisia männiköitä. Vanhimmat puut ovat arviolta yli 200-vuotiaita kilpikaarnaisia aihkeja. Lahopuusta huomattava osa koostuu vanhoista kauan sitten maahan sortuneista keloista. Kallioiden väleissä on korpi- ja rämelaikkuja ja notkoissa paikoin laajemminkin soistuneita osia. Pohjoiseen jatkuvan rotkon pohjalla oleva rämeinen ja korpinen juotti on varttunutta, sekapuustoista metsää. Männiköt täyttävät METSO-kriteerit käytännössä kokonaan luokassa I ja muut osat luokissa II-III. Alueelle tehtiin kaksi kartoituskäyntiä, joista muodostuu yhdessä melko kattava selvitys. Kartoituksissa havaittiin kaksi alueellisesti uhanalaista ja viisi vanhojen metsien indikaattorilajia (8 havaintopistettä) (Taulukko 18). Kartoituksissa havaitut alueellisesti uhanalaiset korpiludekääpä (Skeletocutis odora) ja riekonkääpä (Antrodia albobrunnea) ovat vaateliaita vanhojen metsien lajeja. Riekonkääpää oli vuoteen 2007 mennessä havaittu Keski-Suomessa vain 17 paikalla, joista eteläisessä Keski-Suomessa sijaitsee vain Isojärven kansallispuiston esiintymä (Kunttu 2007). Riekonkääpä esiintyy vanhojen luonnonmetsien kauan sitten maahan sortuneissa keloissa (Niemelä 2005). Pitkälle lahonneelta kelopuulta löytyi myös harvalukuinen, Keuruun ensimmäinen kuromakääpä (Oligoporus rennyi). Taulukko 18. Mullikkasuon kartoitusalueella havaitut huomionarvoiset kääväkäslajit. Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Korpiludekääpä Skeletocutis odora NT, RT, ind Kultarypykkä Pseudomerulius aureus ind Kuromakääpä Oligoporus rennyi Männynkääpä Phellinus pini ind Pahviludekääpä Skeletocutis subincarnata Riekonkääpä Antrodia albobrunnea NT, RT, ind Kuromakäävän kasvupaikka Mullikkasuolla. 22

25 Särkivuori, Multia Särkivuorella on säilynyt todellisia aarniometsiä, joista löytyy esimerkiksi runsaasti järeitä haapoja ja raitoja. Tällaisia METSO-I-luokkaisia selvästi yli 100-vuotiaita kuusivaltaisia tai sekapuustoisia, paikoin aihkimäntyjä kasvavia ikimetsiä on erikokoisia laikkuina eri puolilla aluetta. Lahopuuta on monipuolisesti ikivanhoista keloaihkeista järeisiin haapoihin. Näiden ydinten ympärillä rajauksiin sisältyy jonkin verran noin vuotiaita METSO I, II ja osin III-kriteeriluokkien havumetsiä, jotka ovat rakenteeltaan luontaisia ja joissa on kohtalaisesti lahopuuta. Kääpäkartoitus koostui lähinnä alueella kävellystä kierroksesta ja reitille osuneiden puiden inventoinnista. Kartoituksissa havaittiin valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen korpiludekääpä. Vanhojen metsien indikaattorilajeja havaittiin 6 (10 havaintopistettä) (Taulukko 19). Kartoitustuloksissa korostui alueen monipuolinen haavoilla kasvava kääpälajisto. Esimerkiksi näiden kartoitusten ainoa haavanarinakääpä (Phellinus populicola) kasvoi yhdessä Särkivuoren rinteen järeistä haavoista. Taulukko 19. Särkivuoren kartoitusalueella havaitut huomionarvoiset kääväkkäät. Haavanarinakääpä Phellinus populicola Hopeakääpä Cinereomyces lindbladii Korpiludekääpä Skeletocutis odora NT, RT, ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Kermakarakääpä Junghuhnia luteoalba ind Oravuotikka Asterodon ferruginosus ind Pikireunakääpä Phellinus lundellii ind Pikireunakääpä Phellinus lundellii ind Raidankääpä Phellinus conchatus Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Riukukääpä Phellinus viticola ind Ruskohaprakääpä Postia leucomallella ind Poikkeuksellisen keltainen korpiludekääpä haapamaapuun alapinnalla Särkivuorella. 23

26 Kirjallisuus Kunttu, P Uhanalaisten ja silmälläpidettävien kääpälajien esiintyminen Keski-Suomessa. Pro gradututkielma, Jyväskylän yliopisto [pdf]. Saatavilla [viitattu ] Niemelä, T Käävät, puiden sienet. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. 319s. Savola, K. & Kolehmainen, K Pääkaupunkiseudun viherkehän suojelualueiden käävät. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja A 220 [pdf]. Saatavilla [viitattu ]. 24