KUKKURIN METSÄALUE SASTAMALA

Transkriptio

1 LIITE 6 LUONTOSELVITYS Valokuva Vesa Salonen KUKKURIN METSÄALUE SASTAMALA / Vesa Salonen 2013

2 LUONTOSELVITYS KUKKURIN METSÄALUEELTA 2013 Kukkurin metsässä on lahoavaa puuta, kuten oikeassa metsässä pitääkin Valokuva Vesa Salonen SISÄLTÖ: TYÖN TAUSTA SELVITYSALUE - LÄNTINEN MÄKI - LAAKSO - LAAKSON NORO - ITÄINEN MÄKI KUKKURIN KÄÄVÄT KUKKURIN LIITO-ORAVASTA LOPUKSI

3 TYÖN TAUSTA Kukkurin metsäalueen luontoselvityksen päivittäminen kaavoitusta varten tuli ajankohtaiseksi vuonna Alueelta on tehty luontoselvitys vuonna 2004 (t:mi Mira Ranta) ja sen osana tehtiin myös liito-oravaselvitys. Liito-oravaa ei tuolloin Kukkurista kuitenkaan löytynyt. Kesällä 2012 Kukkurin lähellä tehtiin liito-oravahavainto ja sen seurauksena teetettiin keväällä 2013 Kukkurissa liito-oravaselvitys. Himotun alue ei sisältynyt selvitysalueeseen, mutta merkkejä liito-oravan esiintymisestä etsittiin myös sieltä - niitä kuitenkaan sieltä löytämättä.vesa Salosen tekemässä selvityksessä löytyi merkkejä liito-oravan esiintymisestä Kukkurissa. Selvityksessä löytyneiden liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen sekä jätöshavaintojen perusteella hahmoteltiin kartalle liito-oravan elinpiiri. Tämä sijaitsee keskeisellä alueella Kukkurin alustavia rakentamissuunnitelmia ajatellen. Liito-oravaselvityksen myötä ilmeni, että Kukkurista aiemmin tehty luontoselvitys olisi tarpeen päivittää myös joiltakin muilta osin. Erityisesti Kukkurin metsän nykyistä luonnonsuojelullista arvoa oli perusteltua tuoda paremmin esiin. Metsä on luonnontilaistumassa ja sen luonnotila on jo melko eheä, sillä metsässä ei ole tehty metsänhoidollisia toimia viime aikoina. Lahopuun määrä metsässä on kasvanut. Samaan aikaan metsissä olevan lahopuun määrä on nähty yhä tärkeämpänä metsäluonnon monimuotoisuustekijänä. Monet metsien luontaisista eliölajeista ovat uhanalaistuneet juuri siksi, että talousmetsiin jää lahopuuta vain vähän. SELVITYSALUE Selvitysalue rajattuna violetin värisellä viivalla

4 Kukkurin metsällä tarkoitetaan tässä Tampereentien pohjoispuolista metsäaluetta Iisan ja Vehmaan tilan välillä. Kukkurin metsän luoteiskärjessä, Himotun alueella, puusto on luonnonsuojelullisesti arvokasta ja aluetta on tässä käsitelty osana Kukkurin rantametsän kokonaisuutta. Mira Rannan tekemässä luontoselvityksessä selvitysalue oli laajempi ja ulottui Tampereentien eteläpuolelle. Kukkurin selvitysalueen voi jakaa kolmeen osa-alueeseen, läntiseen mäkeen, laaksoon ja itäiseen mäkeen. Tätä kolmijakoa on noudatettu seuraavassa alueen esittelyssä. LÄNTINEN MÄKI Kuvassa on rajattu vihreällä viivalla Kukkurin läntinen mäki ja Himotun alue. Mustalla katkoviivalla on merkitty suurimmat polut. Maastoltaan Kukkurin metsän läntinen mäki on melko monipuolinen ja vaihteleva: rinteitä on moneen suuntaan, kangasmaan lisäksi on karuja mäen lakia ja kallioketoja, lehtoa ja soistumia, veistoksellisia kivenlohkareita ja matalaa kallioseinämää. Kukkurin metsän pohjoisosan runsas lahopuumäärä, vanhat puut, suuret puut, raihnaiset puut, puuston monirakenteisuus sekä useat muut vanhoille metsille ominaiset piirteet tekevät metsästä luonnonsuojelullisesti arvokkaan. Eräs vanhojen metsien ominaispiire on myös tasainen kosteus, jollaista Kukkurin metsän pohjoisosassa edistää rannan läheisyys ja pohjoiseen viettävä rinne.

5 Polku Kukkurin metsässä Valokuva Vesa Salonen Kukkurin luontaisesti uudistuvaa metsää Valokuva Vesa Salonen

6 Kuvassa on rajattu vihreällä katkoviivalla runsaslahopuustoinen alue. Useat vanhoissa metsissä tai lahopuulla elävät lajit löytävät sopivat elinympäristöt vähitellen, minkä vuoksi ominaislajien määrä kohoaa hitaasti. Lahopuuta on oltava tarjolla vuosikymmeniä, jotta lajisto ehtii kehittyä monimuotoiseksi ja olot vaateliaille lajeille riittäväksi. Kukkurissa suuri osa lahopuusta on verraten äskettäin kuollutta, mutta maastossa on myös vanhoja, kauan pehmenneitä sammaloituneita runkoja. Lahopuujatkumon pituuden ohella myös vanhan metsän koko vaikuttaa siihen, kuinka monipuolista ja vaateliasta lajistoa siellä esiintyy. Mitä suurempi alue, sitä enemmän lajeja. Keväällä 2013 lintuharrastajat havaitsivat Kukkurin metsässä pikkusiepon ja idänuunilinnun, jotka molemmat ovat melko harvinaisia ja vanhoille metsille ominaisia lajeja. Pikkusiepon pesintä Kukkurissa vaikutti mahdolliselta, mutta pesintää ei saatu varmistettua. Paitsi Kukkurin metsäalueen pohjoisosassa, jossa lahopuuta on paljon, on vanhan metsän piirteitä myös läntisen mäen lakialueella ja mäen länsirinteellä, jossa kasvaa vanhaa ylispuumännikköä. Varttuvan puuston suojana kasvavat edellisen puusukupolven männyt ovat ominaisia luonnonmetsissä, sillä ennen, jolloin metsät paloivat aika ajoin, vain paksukaarnaiset isot männyt jäivät paloissa henkiin. Palosta selvinneet männyt jatkoivat kasvuaan ylispuina uudesti syntyvän metsän suojana ja saattoivat saavuttaa useamman vuosisadan iän. Vaikka Kukkurin metsä ei olekaan viime aikoina palanut, on puuston rakenne tältä osin luonnonmukainen. Luonnonmetsissä suuret puut pitävät yllä metsän elämää vielä kauan kuolleina ollessaankin, kun ne keloina, pökkelöinä ja liekoina lahoavat ja maatuvat.

7 Kukkurin läntisellä mäellä isoja ylispuumäntyjä esiintyy tummansinisen katkoviivan länsipuolella. Läntisen mäen koillisosan rinteessä on kohta, jossa rinne on loivasti viettävää. Mira Rannan luontoselvityksessä on tälle kohdalle merkitty tuoreen lehdon laikku. Lehto näyttää olevan kostumassa ja painanteen pohjalla on nähtävissä vähäisiä merkkejä veden ajoittaisesta pintavalumasta. Pintavalunta on kuitenkin niin vähäistä ja ajoittaista, ettei laakson pohjaa voine noroksi kutsua. Lehtolaikulla lahopuustoa on runsaasti ja lisää tulossa, kun huomattava osa vanhasta kuusipuustosta on kuolemassa. Kuusien kaatuminen on lisännyt lehdon valoisuutta ja lehtipuiden kasvua.

8 Lilalla rajatulla alueella puusto on keski-ikäistä Läntisen mäen lakialueella sekä itä- ja kaakkoisosassa suuri osa puustosta on keski-ikäistä, männyn, kuusen ja koivun muodostamaa sekapuustoa. Puuston perusteella metsää ei voi pitää varsinaisesti vanhana metsänä, vaikka yksittäisiä kookkaita kuusia kasvaa läntisen mäen itäreunalle asti. Luonnon monimuotoisuuden kannalta metsän ansiona kuitenkin on se, ettei talousmetsissä tavanomaista harvennushakkuuta ole tehty. Puusto on kehittynyt ja harventunut luonnollisesti; lahopuuta metsässä on jo vähän ja vähitellen yhä enemmän.

9 Läntisen mäen lakialueen metsää Valokuva Vesa Salonen Pörrökääpä on löytänyt elintilaa koivusta Valokuva Vesa Salonen

10 LAAKSO Kukkurin läntisen mäen itäpuolella on matala laakso, joka ulottuu Tampereentieltä Rautaveden rantaan asti. Laakson pohjoispuolisko rajautuu jyrkin rintein viereisiin mäkiin, kun taas eteläpuoliskossa rinteet viettävät laaksoon loivasti. Kukkurin laakso rajattuna violetin värisellä katkoviivalla ja vesiuoman kulkureitti on merkitty sinisellä katkoviivalla. Mustat katkoviivat kuvaavat käytetyimpiä polkuja. Punainen piste, joka kuvassa on polun ja vesiuoman risteyskohdassa, kuvaa lähteen sijaintia. Maastossa lähde sijaitsee vesiuoman ylittävien pitkospuiden eteläpuolella. Laakson eteläpäässä kasvaa istutettuja kuusia Tampereentien viereltä alkaen. Kuuset ovat arviolta 50 vuoden ikäisiä ja ne kasvavat raivatulla maapohjalla, luultavasti entisellä viljelysmaalla. Kuusikkoalue on enimmäkseen aluskasviton ja kauniisti sammalpeitteinen, mutta laakson alavin kohta on maapohjaltaan kosteaa ja siinä kasvaa vähän kostealle lehdolle ominaista kasvillisuutta. Osa kuusista on kaatunut ja niiden lahoavat rungot luovat kuusikkoon luonnonmetsän tuntua. Istutetun kuusikon pohjoispuolella laaksosta on kaadettu kookas puusto ja nykyinen puusto on nuorehkoa sekapuustoa. Sekapuustona kasvaa paljon lehtipuita, etenkin leppiä ja koivuja, mutta myös nuoria kuusia on nousemassa paikoin tiheästikin. Rautaveden rannan lähellä laakson pohjoispäässä puusto on varttunutta ja kuusivaltaista.

11 Istutetussa kuusikossa aluskasvillisuutta on vain hyvin vähän. Valokuva Vesa Salonen Alavin kohta kuusikosta on kostea ja siinä on alkanut vanhan viljelysmaan palautuminen lehdoksi. Valokuva Vesa Salonen

12 LAAKSON NORO Laakson pohjalle on muodostunut vesiuoma, jota on vaikea määritellä jämptein termein. Vesiuoma alkaa istutuskuusikkoa reunustavista ojista, jotka ovat vanhoja ja osittain umpeenkasvaneita. Kuusikon pohjoiskolkassa ojat yhtyvät uomaksi, jota on alkumatkasta perattu ja oiottu. Jo parin kymmenen metrin päässä perattu uoma muuttuu kuitenkin luonnollisen ja koskemattoman näköiseksi. Vähän alempana uomaan purkautuu pieni lähde. Lähdepurkautuma näkyy muutaman lähdevaikutusta ilmaisevan kasvin, kevätlinnunsilmän ja lähdetähtimön, esiintyminä sekä ainakin vähävetisenä aikana - ruosteisena kohtana uomassa. Lähdepurkauma sijaitsee uoman ylittävien pitkospuiden eteläpuolella koordinaattipisteessä 61, : 22, Edellä olevaan karttakuvaan lähde on merkitty punaisella pisteellä. Pitkospuiden luona vesiuoma lavenee rajoiltaan epämääräiseksi kosteikoksi, jossa vesi virtaa vailla selvää uomaa, kivien, mättäiden ja pensaiden väleissä noruen. Uoman lähiympäristö on tällä kohden luhtaista kosteaa lehtoa. Lähestyessään Rautaveden rantaa niin vesivirtaus katoaa näkyvistä alarinteen lohkareikkoon. Järven rannassa veden purkautuminen on kuitenkin taas havaittavissa, joten lohkareikon kätkössä on piilouoma. Uomassa virtaava vesimäärä on enimmäkseen vähäinen, mutta keväällä lumien sulamisen aikaan ja runsaiden sateiden jälkeen vettä virtaa enemmän. On ilmeistä, että kuivina aikoina uomassa ei vesi virtaa, mikä määrittelisi uoman noroksi, sillä ajoittainen kuivuminen erottaa noron purosta. Veden kulku-uomat on nähty luonnonsuojelullisesti arvokkaina niin metsälaissa kuin vesilaissakin. Talousmetsien käsittelyä koskevan metsälain mukaan tavanomaisesta metsäluonnosta poikkeavien monimuotoisuudelle arvokkaiden elinympäristöjen, kuten lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöjen hoitoja käyttötoimenpiteet tulee tehdä elinympäristöjen ominaispiirteet säilyttävällä tavalla jos elinympäristö on luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen ja ympäristöstään selvästi erottuva. Vesilain (2. luku 11 Eräiden vesiluontotyyppien suojelu) mukaan kiellettyä on lähteen taikka noron luonnontilan vaarantaminen. Kukkurin laakson noro ja sen lähiympäristö ei ole kovin edustava luontotyyppinä, vaan kooltaan ja ominaispiirteiltään melko vaatimaton, kuten uomaan purkautuva lähdekin. Noron uoma on luonnontilainen alkupään kaivettuja ojia lukuun ottamatta. Noron luonnontilan arviointiin vaikuttaa myös noron lähiympäristön puusto ja muu kasvillisuus. Istutetun kuusikon pohjoispuolelta, uoman keskivaiheilta, on uoman läheltä korjattu pois varttunut puusto ja nykyinen puusto on vielä selvästi keskenkasvuista, joten puuston osalta luonnontila on heikentynyt. Määritelmistä ja käsitteistä riippumatta laakson pohjan vesiuoma lähiympäristöineen muodostaa lähiluonnosta erottuvan ja sitä huomattavasti monipuolistavan elinympäristön.

13 ITÄINEN MÄKI Kukkurin itäinen mäki on rajattu tummanvihreällä katkoviivalla, vaaleanvihreällä pisteviivalla on erotettu pohjoisosan varttuneen puuston alue kaakkoisosan nuoren puuston alueesta. Kukkurin laakson itäpuolella on metsäinen ja kallioinen mäki. Maastoltaan mäki on hyvin vaihtelevan kumpareinen. Itäisen mäen pohjoisosassa kasvaa havupuuvaltaista varttunutta puustoa, samantapaista kuin läntisellä mäelläkin, ja metsän luonnontila on melko hyvä. Lahopuuta metsässä on jonkin verran. Itäisen mäen eteläisempi puolisko - joka tarkkaan ottaen on edellä kuvatun pohjoisosan kaakkoispuolella kasvaa nuorta sekapuustoa. Sekapuusto on koivuvaltaista, mutta muita lehtipuulajeja sekä paikoin havupuitakin tiheässä puustossa kasvaa myös. Nuorta puustoa on harvennettu osassa aluetta. Paikalla aiemmin kasvaneesta järeästä havupuuvaltaisesta sekapuustosta on jäljellä vain suuria kantoja sekä yksittäisiksi suojuspuiksi säästettyjä isoja koivuja. Osa suojuspuiksi jätetyistä edellisen puusukupolven puista on kaatunut ja nämä yhdessä suurten kantojen kanssa elättävät melko monipuolista lahottajasienilajistoa. Muutama kääpälaji, kuten punahäivekääpä ja rusokääpä, löytyivät Kukkurin alueelta vain täältä.

14 Aluskasvillisuus itäisellä mäellä on pohjoisosan varttuneen puuston alueella tavanomaista kuivahkolle ja tuoreelle kankaalle ominaista, mustikan ja puolukan hallitsemaa. Kaakkoisosassa aluskasvillisuus on valtapuuston hakkuun ja jyrkkien korkeuserojen vuoksi pienimuotoisen vaihtelevaa. Kumpareiden lailla kasvaa kuivahkoille tai tuoreille kankaille ominaista lajistoa, kumpareiden väleissä aluskasvillisuus on lehtomaista. Itäisen mäen nuorehkoa puustoa kasvavassa kaakkoisosassa aiemmin tehty päätehakkuu on ollut käytännössä avohakkuu, vaikka muutamia säästöpuita onkin jätetty pystyyn. Avohakkuun jälkeen aluskasvillisuus saa sen verran sekavan yleisilmeen, että sen tarkempi tulkinta olisi tehtävä keväällä ja kesällä eikä myöhään syksyllä. Kukkurin metsän itäisen mäen itäsivulla on pieni puro. Alkutaipaleella puro virtaa metsässä ja metsän reunassa, alempana se on kaivettu ojaksi, jossa vesi virtaa Rautavettä kohti metsän ja pellon rajalla. Purouoman ja sen partaan luonnontilaisuus on kärsinyt vastikään rakennetun tien pientareesta. KUKKURIN KÄÄVÄT Harvalukuisena esiintyvä poimulakkikääpä Kukkurissa Valokuva Vesa Salonen Syksyllä 2013 Kukkurin metsässä inventoitiin kääpälajistoa. Kääpälajiston runsauden katsotaan kuvastavan vanhan metsän luonnnonsuojelullista arvoa melko hyvin. Kuivuuden vuoksi sieniä oli vähän ja käävissä tämä näkyi yksivuotisten lajien niukkuutena. Selvitysalueelta löytyi kuitenkin 46 kääpälajia. Lajimäärä on reilusti suurempi kuin saman kokoisesta talousmetsästä löytyisi. Lajien joukossa on muutamia melko vaateliaita vanhan metsän lajeja, kuten ruostekääpä ja aarnikääpä sekä melko harvinainen poimulakkikääpä ja harvinainen punakarakääpä. Kaikki edellä mainitut lajit löytyivät Kukkurin pohjoisrinteen runsaslahopuiselta alueelta. Muutama mikroskooppista tunnistamista edellyttävä kääpälöytö jäi tunnistamatta eivätkä ne ole lajiluvussa mukana. Uhanalaisia lajeja ei löytynyt.

15 Kukkurissa syksyllä 2013 havaitut kääpälajit aarnikääpä aidaskääpä aniskääpä arinakääpä haavankääpä harmohaprakääpä kangaskääpä kantokääpä karvashaprakääpä karvavyökääpä kelokääpä kennokääpä kolokääpä korokääpä kuhmukääpä kuusenjuurikääpä kuusenkynsikääpä lampaankääpä lattakääpä lepänkääpä levykääpä männynkääpä okrakääpä pakurikääpä (pakuria) pikkuhaprakääpä pinovyökääpä poimulakkikääpä punakarakääpä punahäivekääpä pökkelökääpä pörrökääpä raidankääpä rivikääpä routakääpä ruostekääpä rusokääpä sinihaprakääpä sitkokääpä tahrahaprakääpä taulakääpä tervakääpä tikankääpä tuhkakääpä typäskääpä valkohaprakääpä voikääpä

16 Harvinainen punakarakääpä Kukkurissa Valokuva Vesa Salonen Aarnikääpä Kukkurissa Valokuva Vesa Salonen

17 KUKKURIN LIITO-ORAVASTA Liito-oravan tarpeiden kannalta tarkasteltuna tärkeintä Kukkurissa ovat sekapuustot ja isot puut, etenkin suuret kuuset ja koloisat haavat sekä lisäksi ravintopuina koivut ja lepät. Kuusia ja koivuja kasvaa koko alueella ja ennen pitkää niistä kehittyy kookkaita puita, joten niiden esiintymistä ei saa johdatusta sopivien rakennuspaikkojen etsimiseen. Haapoja Kukkurissa kasvaa niin harvakseltaan ja sirotellusti, että niiden kasvupaikkojen kaihtamisella ei saa suunnniteltua mielekästä rakentamisaluetta. Leppiä kasvaa muutamassa paikassa vähän runsaammin, nimittäin läntisen mäen koillisrinteen alla lehdossa ja laaksossa noron varrella, joten nämä kohdat olisi kyllä perusteltua jättää rakentamissuunnitelmien ulkopuolelle. Liito-oravan kulkureittejä Kukkurin alueen sisällä on vaikea arvailla. On kuitenkin luultavaa, että liito-orava kaihtaa läntisen mäen lakialuetta ja itäisen mäen pohjoispuoliskon lakialuetta ja itäisen mäen kaakkoispuoliskoa. Lakialueiden männiköt ja itäisen mäen kaakkoispuoliskon nuorehko puusto eivät tarjoa liito-oravalle kovin hyvää suojaa. Kuusenjuurikääpä elää Kukkurissa runsaana. Tämä sieni, maannousemanakin tunnettu, heikentää kookkaiden kuusien tyviä ja tekee kuusien rungot alttiiksi katkeamaan myrskyissä. Ihmisasutuksen läheltä juurikääpäiset kuuset yleensä kaadetaankin turvallisuussyistä. Liito-oravan liikkumisen kannalta suuret kuuset ovat kuitenkin verrattomia. Liito-oravien liikkuminen Kukkuriin ja Kukkurista on vielä enemmän arvailujen varassa kuin Kukkurin sisäinen liikenne, sillä johtolangaksi ei löytynyt merkkiäkään liito-oravasta Kukkurin alueen ulkopuolelta. Liito-oravaesiintymistä pyritään kuitenkin varmistamaan yhteys suurempiin ja yhtenäisempiin metsiin, mikä Kukkurissa tarkoittaa eteläistä suuntaa Tampereentien yli. Paras kohta tien ylitykseen lienee tieuran kapein kohta, joka on merkitty seuraavaan karttakuvaan sinisin nuolin. Liito-oravan lyhin ja luultavasti käytetyin kulkuyhteys Tampereentien yli

18 LOPUKSI Kukkurin alueella kasvaa melko monipuolista, osittain järeäpuustoista ja verraten luonnontilaista metsää, joka on luonnonsuojelun ja virkistyskäytön kannalta arvokasta. Tavanomaisista talousmetsämaista poiketen metsämaata ei ole kynnetty tai aurattu uuden puuston istuttamiseksi eikä kantoja ole kaivettu ylös siellä, missä varttunutta puustoa on korjattu. Niin ikään Kukkurissa metsämaan ojitus on ollut vähäistä. Vaikka puustoa on paikoin korjattu, on metsäalue kuitenkin säilynyt maaperältään lähes luonnontilaisen kaltaisena. Metsäpeitteeltään Kukkurin alue ei ole yhtäläinen kaikkialla, vaan alueella kasvaa sekä nuorta että vanhaa puustoa. Jos alueelle rakennetaan, olisi luonnonsuojelullisesti perusteltua, että rakentaminen tapahtuisi paikoille, joiden luonnontilaisuus on heikoin. Näitä ovat nuorinta puustoa kasvavat kohdat sekä mahdollisesti istutetun kuusikon alue. Toisaalta nuoremman puuston alueet ovat osa kokonaisuuden monimuotoisuutta. Kukkurin metsän virkistys- ja luonnonarvot säilyvät ja kehittyvät kuitenkin sitä suotuisammin, mitä laajempi ja yhtenäisempi metsäalue on eli mitä vähemmän rakentamista, sen parempi. Ja mitä vähemmän alueelle suunnitellaan rakentamista, sitä suuremmaksi kasvaa kysymys, että kannattaako yhtenäistä metsäaluetta pirstoa rakentamisella lainkaan. Kukkurin metsäalue on viimeinen hieman laajempi eheä metsäalue Vammalan eteläpuoliskossa, joka on kohtuullisen kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta. Siksi Kukkuriin ei kannata rakentaa, niin kauan kuin voi rakentaa muualle. Toista Kukkurin kaltaista metsää ei ole ja uutta ei tule. Kukkurissa kasvaa suuria puita Valokuva Vesa Salonen

19 Pahkaisia puita kasvaa Kukkurin metsissä useita Valokuva Vesa Salonen Vanhat kannot ovat osatekijä metsän tunnelmassa Valokuva Vesa Salonen