Kannen kuva: Tia Lähteenmäki

Transkriptio

1 ESPOON KESKUSPUISTON LÄNSIOSAN LIITO- ORAVA- JA KÄÄPÄINVENTOINNIT 2006 Juha Kinnunen Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 7/2006

2 Kannen kuva: Tia Lähteenmäki

3 Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 7/2006 ESPOON KESKUSPUISTON LÄNSIOSAN LIITO-ORAVA- JA KÄÄPÄINVENTOINNIT 2006 Juha Kinnunen Espoon ympäristökeskus Espoo 2006

4 Sisällysluettelo Espoon keskuspuiston länsiosan liito-oravainventointi Tutkimusalue ja edeltävät tutkimukset Tutkimusalue Edeltävät tutkimukset Metodit Inventointi Tulokset Esiintymisalueet Yhteydet alueen sisällä ja sen ulkopuolelle Yhteenveto ja toimenpidesuositukset Lähteet Liitteet... 9 Espoon keskuspuiston länsiosan kääpäinventointi Tutkimusalue ja edeltävät tutkimukset Tutkimusalue Edeltävät tutkimukset Metodi Inventointi Tulokset Kääpälajisto Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja indikaattorikääpälajit Käävästöllisesti merkittävimmät osa-alueet Yhteenveto ja toimenpidesuositukset Lähteet... 16

5 Espoon keskuspuiston länsiosan liito-oravainventointi Tutkimusalue ja edeltävät tutkimukset 1.1 Tutkimusalue Tutkimusalueen rajoina olivat karkeasti seuraavat: Espoon keskus, Espoonväylä, Läntinen Jokitie, Iso Maantie, Hansantie, Hyttipojankuja, Nissinmäki, Kauklahdenväylä, Tillinmäki, Kaskimetsä, Latokaski, Finnoontie, Saarnilaakso, Kalliohaka, Furubacka, Espoon keskus. Tutkimusalueen pinta-ala on noin 800 ha (8 neliökilometriä). Tutkimusalueella on kohtuullisesti liito-oravalle sopivia habitaatteja. Peltojen reunoilla on paikoitellen runsaasti haapaa sekapuuna, mikä luo otollisia tilanteita liitooravalle. Tikkojen esiintyminen on samalla tavoin keskittynyttä kuin liito-oravankin, ja usein tavattiin liito-oravan esiintymispaikoilta myös käpytikka tai palokärki (joskus myös harmaapäätikka ja pikkutikka). Kuten pohjoisempana Nuuksiossakin, ja luoteessa Espoon lounaiskulmalla, tavataan liito-orava yleisesti myös tällä tutkimusalueella peltojen reunoilta, joen ääreltä tai jyrkänteiden aluslehdoista; siis paikoilta jotka ovat säästyneet syystä tai toisesta lehtojen muuttamiselta pelloiksi. Tutkimusalueesta on osa liito-oravalle kelpaamatonta mäntykangasta Harmaakallion alueella Tillinmäestä pohjoiseen. Näillä paikoilla on myös lehtipuuston (etenkin haavan) esiintyminen hyvin niukkaa, kuten myös järeiden kuusten. Näillä kallionlakialueilla liito-oravaa ei tavata. 1.2 Edeltävät tutkimukset Savolan muistio (2005) on ainoa tiedossa oleva edeltävä liito-oravia koskeva tiedonanto alueelta. 2. Metodit 2.1 Inventointi Inventointi suoritettiin huhtikuussa 2006 viitenä maastopäivänä (40 työtuntia). Inventointi suoritettiin siten, että kartalta valittiin ensiksi kaikkein potentiaalisimmat alueet (peltojen reunat, lehtipuumetsiköt) ja käytiin ne läpi. Tämän jälkeen tehtiin retkiä sellaisille alueille, missä esiintyy sekä kuusta että lehtipuustoa. Lähes puhtaisiin männiköihin tehtiin vain satunnaisesti retkiä sen havainnoimiseksi, oliko mäntymetsien välisissä notkoissa kuusta ja lehtipuustoa. Apuna kohteiden valinnassa käytettiin ilmakuvaa (Google Earth). Inventoinnissa etsittiin liito-oravan esiintymisestä kertovia pipanoita. Metodia on käytetty yleisesti liito-oravainventoinneissa 1990-luvun alusta alkaen. Inventoinnin luotettavan suorittamisen kannalta kevät on ainoa soveltuva aika; muihin vuodenaikoihin suoritetut inventoinnit eivät anna riittävän luotettavaa tulosta. 3

6 Pipanametodilla ei saada tietoon liito-oravien absoluuttista lukumäärää; ainoastaan liito-oravien käyttämät paikat tulevat tietoon. Liito-orava ei kuitenkaan merkitse pipanoilla koko käyttämäänsä elinpiiriä, ja tämän vuoksi tällä metodilla saadut tulokset ovat minimituloksia. Kartoille merkityt alueet ovat niitä alueita, joilta pipanoita löytyi. Järjestelmällisesti käytiin läpi suurten haapojen tyvet niiden esiintyessä. Kuusi-haapatilanteet käytiin läpi tarkkaan varsinkin puuston ollessa varttunutta. Suurten kuusten tyviä sekä leppiä käytiin läpi hyvin tarkasti etenkin potentiaalisilla paikoilla. Nuoria haavikoita tarkastettiin vähemmän tarkasti. Kulkuyhteyksien selvittämiseksi tarkastettiin sellaisia puita, joilla voisi olla merkitystä osana kulkuverkostoa. 3. Tulokset 3.1 Esiintymisalueet Esiintymisalueita tavattiin yhteensä 4 kappaletta. Kartoille rajatut alueet ovat laissa mainittuja liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja kokonaisuudessaan. Esiintymispaikkojen ytimien (todennäköisin pesimäpaikka) koordinaatit on koottu liitteeksi 1. Tulosta ei voi tulkita siten, että tämä kertoo suoraan liito-oravien tai parien lukumäärän. Joissakin tapauksissa voi olla kyse yhden koiraan käyttämistä kahdesta pipana-alueesta Espoon keskus W Kartta 1. Espoon keskus W. Savolan (2005) löytämä esiintymisalue. 4

7 Harvakseltaan pipanoitu suboptimaalinen alue, jonka ydin on radan pohjoispuolisella rinteellä laskien Läntiselle Jokitielle. Alueella ei ole kovinkaan runsaasti haapaa; elävä haapa on nuorta ja hyväkuntoista, eikä kolojen tekeminen vielä juurikaan onnistu. On mahdollista, että tällä esiintymisalueella pesä on omakotitalon pihassa tai vanhassa oravanpesässä. Suuria suojakuusia on runsaasti. Esiintymisalue jatkuu Espoonjoen yli kohti Näkinkylää ja Mikkelää Furubacka eteläinen Kartta 2. Furubacka eteläinen. Ihanteellinen esiintymisalue, jolta löytyvät kaikki elementit: runsas haapa, järeät haavat, kolohaavat sekä suuret suojakuuset Vantinpelto pohjoinen Kartta 3. Vantinpelto pohjoinen. 5

8 Savolan (2005) löytämä esiintymisalue. Esiintymisalueesta on suora yhteys edelliseen alueeseen. Kyseessä lienee yhden koiraan hallitsema kahden naaraan tilanne. Pipanoita löytyi melko laajalta alueelta Vantinpeltojen pohjoispuolelta. Esiintymisalue jatkuu myös omakotitaloalueen puolelle Latokaski pohjoinen Kartta 4. Latokaski pohjoinen. Pipanoita löytyi melko laajalta alueelta. Alueella on runsaasti haapaa eri koko- ja ikäluokissa. Suuria suojakuusia on enemmän vain paikoitellen. Kolohaapoja löytyi alueelta kahdesta paikasta; näiden paikkojen väli oli pipanoitu. Kyseessä lienee yhden koiraan laaja liikkuma-alue, jolla pesii myös yksi naaras. Eniten pipanoita löytyi sen itäisemmistä osista, missä on myös koko esiintymisalueen ydin. Alueella on paljon ihmisvaikutusta (ulkoilu, metsien kuluminen), joka ei ainakaan vielä ole suuresti vaikuttanut sen kelvollisuuteen liito-oravalle. 3.2 Yhteydet alueen sisällä ja sen ulkopuolelle Alueen sisällä todennäköisimmät liikkumissuunnat on merkitty liitekarttaan 1. Tärkeimmät yhteydet alueen ulkopuolelle ovat pohjoisluoteeseen kohti Näkinkylää ja Mikkelää, sekä itään kohti Keskuspuiston itäosaa Pohjoisen ja luoteen suunta Näkinkylässä entisen sairaalan ja nykyisen päiväkoti Pellavan länsipuolella sijaitsee jo useita vuosia asuttuna (ainakin vuodet ) ollut esiintymisalue, johon tutkitulta 6

9 alueelta on suora yhteys Espoonjoen ja Hansantien - Ison Maantien yli. Yhteys on paikoitellen melko harvapuinen, mutta selkeästi käytössä, sillä jätöksiä löytyi molemmilta puolilta Espoonjokea. Yhteys jatkuu edelleen pohjoiseen yli Kehä III:n (Kinnunen 2004) Lännen suunta Yhteydet länteen päin ovat olemassa, mutta liikkuminen länteen on epätodennäköistä. Asutus, Espoonlahti ja Mankin pellot ohjaavat liikkumista vahvasti. Jo nyt tutkitun alueen läntinen osa oli asumatonta, vaikka liito-oravalle soveltuvaa habitaattia siellä onkin. Asumattomuus viittaa siihen, että tätä levittäytymissuuntaa ei juurikaan käytetä Etelän suunta Yhteydet etelään ovat olemassa, mutta runsaan asutuksen vuoksi näiden käyttö on lähinnä teoreettista. Yhteydet ovat ennemmin tai myöhemmin umpiperiä. Suuri vaikeuttava tekijä on Harmaakallion alue, joka mäntyvaltaisena ei vedä puoleensa liito-oravia. Kallion etelärinteellä on kuitenkin riittävästi haapoja, kuusia ja koivuja, jotta levittäytyminen on mahdollista. Etelän suuntaan yhteydet ovat reittiä Harmaakallio-Joukinkaski-Kivenlahden teollisuusalue, sekä reittiä Harmaakallio-Nöykkiöntie-Eestinlaakso-Eestinkallio Idän suunta Itään tutkimusalueelta on luontainen yhteys Bredängenin peltojen eteläpuolitse. Keijo Savola on löytänyt liito-oravan jätöksiä Malminmäestä noin 0,5 km pohjoiseen olevalta ojitetulta korpialueelta (yhtenäiskoordinaatit : ). Yhteys itään on toimiva myös Bredängenin peltoalueen pohjoispuolitse, mutta tämä yhteys on epätodennäkoisemmin käytetty nuorten metsien ja asutuksen vuoksi. 4 Yhteenveto ja toimenpidesuositukset Tutkimusalueen liito-oravakanta on harva ja muutamista yksilöistä koostuva. Melko suuri osa potentiaalisista paikoista on asuttamatta. Liito-oravalle tärkeät kulkuyhteydet ovat tutkimusalueella toimivat. Yhteyksissä eri reviirien välillä ei ole katkoksia. Tutkitulla alueella ei ole liito-oravan kannalta ongelmallisia pussinperä-tilanteita tai saarekkeita, joihin eläimet jäisivät saarroksiin siten, että lajikumppanit eivät kykenisi niitä löytämään. Tärkeimmät yhteydet, joiden säilyttämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ovat: - pohjoisluoteeseen yli Espoonjoen ja Hansantien - Ison Maantien, ja edelleen yli Kehä III:n, sekä - itään Bredängenin peltoalueen eteläpuolitse kohti Keskuspuiston itäosaa. 7

10 Erityistä huomiota tulee kiinnittää suurten puuyksilöiden säilymiseen Espoonjoen eteläpuolella Läntisen Jokitien varrella. Alueen liito-oravakannan tulevaisuus näyttää epävarmalta. Sopivia habitaatteja on kyllä riittävästi lajin tulevaisuutta ajatellen, mutta pohjois-eteläsuuntaisen dispersaalin määrä ei vaikuta kovin suurelta. Koko Keskuspuisto muodostaa yhden suuren pussinperän, jossa kohtalon kysymykseksi muodostuu ennen pitkää pullonkaulapaikkojen toimivuus ja se, löytävätkö uudet liito-oravayksilöt myös pussin perälle ja pussin perällä syntyneet yksilöt pois pussin perältä. Nuoria haavikoita on paikoitellen tulossa siihen ikään, jolloin tikat voivat niihin tehdä kolonsa. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että haavan säilyttämiseen alueella kiinnitetään erityistä huomiota. Haapaa tulee jättää pystyyn hakkuiden yhteydessä. Mikäli haapaa ei huomioida, on alueelle tehtävä liito-oravan säilyttämiseksi laaja pöntötysohjelma. 5 Lähteet Kinnunen, J. 2004: Espoon lounaiskulman liito-oravakartoitus Raportti Espoon ympäristökeskukselle. 11 s., 1 karttas. ja 1 liites. Savola, K. 2005: Muistio Espoon keskuspuiston liito-oravahavainnoista sekä Tillinmäki-Harmaakallion alueen luontoarvoista. Muistio Espoon ympäristökeskukselle. 2 s. ja 1 karttas. 8

11 6 Liitteet Liitekartta 1. Liito-oravien liikkumisyhteydet tutkimusalueen sisällä ja sen ulkopuolelle 9

12 Liite 1 Esiintymisalueiden ytimien koordinaatit: Espoon keskus läntinen: : Furubacka eteläinen: : Vantinpelto pohjoinen: : Latokaski pohjoinen: :

13 Espoon keskuspuiston länsiosan kääpäinventointi Tutkimusalue ja edeltävät tutkimukset 1.1 Tutkimusalue Tutkimusalueen rajoina olivat karkeasti seuraavat: Espoon keskus, Espoonväylä, Läntinen Jokitie, Iso Maantie, Hansantie, Hyttipojankuja, Nissinmäki, Kauklahdenväylä, Tillinmäki, Kaskimetsä, Latokaski, Finnoontie, Saarnilaakso, Kalliohaka, Furubacka, Espoon keskus. Tutkimusalueen pinta-ala on noin 800 ha (8 neliökilometriä). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää alueen kääpälajisto. 1.2 Edeltävät tutkimukset Wikholm (2006a) oli tutkinut edellisvuonna Furubackan, Björkebon kalliomännikön ja Tillinmäen metsän kääpäflooraa. Savolan (2005a) muistio on alueen metsiä koskeva tiedonanto alueelta. 2. Metodi 2.1 Inventointi Inventointi suoritettiin lokakuussa 2006 neljänä maastopäivänä (9., 18., 26. ja ; yhteensä 32 työtuntia). Kesä 2006 oli erittäin kuiva ja tämän vuoksi monien yksivuotisten lajien itiöemän muodostus jäi niukaksi, myöhäiseksi, tai jopa kokonaan väliin. Inventoinnin jättäminen myöhäiseen ajankohtaan on tällaisena vuotena perusteltua, jotta mahdollisimman moni rihmasto ehtisi tuottaa itiöemän. Inventoinnin taustatietoina käytettiin paljolti vuoden 2006 keväällä samalla alueella tehdyn liito-oravainventoinnin (Kinnunen 2006) yhteydessä saatuja tietoja hyvien lahopuukeskittymien sijainnista. Keväällä kerättiin myös näytteitä monivuotisista sekä hyvin talven yli säilyneistä yksivuotisista lajeista. Apuna kohteiden valinnassa käytettiin myös ilmakuvaa (Google Earth). Inventointi suoritettiin siten, että lahopuustoisella paikalla tarkastettiin kaikki järeät maapuut (yli 20 cm rinnanympärysmitaltaan). Tätä ohuemmista tarkastettiin noin joka toinen. Maastossa muistiin kirjattiin kääpälaji ja harvinaisempien lajien kohdalla myös sijaintitieto. Maastossa tuntemattomiksi jääneistä lajeista otettiin näyte myöhempää määritystä varten. Kerättyjen näytteiden myöhempi määritys suoritettiin loka-marraskuussa 2006 Helsingin yliopiston kasvimuseolla. Näytteet harvinaisemmista lajeista talletetaan Helsingin kasvimuseon (H) kokoelmiin. 11

14 Kääpien nimistö on Niemelän (2005) mukaan. Arinakääpä (Phellinus igniarius coll.) määritettiin kollektiivisena ryhmälajina, eli "pikkulajeja" (lepänarinakääpä P. alni, koivunarinakääpä P. cinereus, sysikääpä P. nigricans) ei erotettu. Valkohaprakääpä Postia lactea pidettiin erillään harmohaprakäävästä Postia tephroleuca. Lajien uhanalaisuus on Rassin ym. (2001) mukaan. 3. Tulokset 3.1 Kääpälajisto Tutkimusalueelta tavattiin tässä tutkimuksessa yhteensä 72 kääpälajia. Aiemmin Wikholm (2006a) oli tavannut vielä 7 lajia, joten tutkimusalueen tiedossa oleva yhteislajimäärä on 79. Tämä on huomattavan korkea määrä pääkaupunkiseudulta tehdyksi inventoinniksi. Suureen lajimäärään vaikuttavat seuraavat seikat: - alueen suuri koko, jolloin siihen mahtuu useita erilaisia elinympäristöjä, - alueella on lähellä luonnontilaa olevia elinympäristölaikkuja, - alueen puulajimonimuotoisuus on hyvä, sekä - alueella ei ole tehty järjestelmällistä kuolleen puuston poistoa. Seuraavassa taulukossa on vertailun vuoksi vedetty yhteen joidenkin pääkaupunkiseudun kääpäselvitysten tuloksia: Kohde Lajimäärä Lähde Sipoo/Vantaa. Sipoonkorpi 125 lajia Savola 2005b Espoo/Vihti. Nuuksion kansallispuisto 92 lajia Honkanen 1996 Espoon keskuspuiston länsiosa 79 lajia Järvenpää. Lemmenlaakso 78 lajia Savola & Wikholm 2002 Vantaa. Petikko, Hermanskär 78 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Storträsk-Gumböleträsk 64 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Pyymosa E 63 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Timmermalm 62 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Vierumäki 62 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Petikko, Karhusuo 61 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Herukkapuro S 58 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Brudbrinken 54 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Ilola S 53 lajia Savola & Wikholm 2005 Espoo. Kalajärvi 53 lajia Wikholm 2006b Vantaa. Lammaslampi 52 lajia Savola & Wikholm 2005 Helsinki. Pornaistenniemi 52 lajia Kiema & Saarenoksa 2006 Vantaa. Vaskivuori 50 lajia Savola & Wikholm 2005 Helsinki. Laajasalo, Kruunuvuori 48 lajia Kinnunen 2005a Vantaa. Bisajärvi S 46 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Friimetsä 45 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Palokallio 42 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Krakanoja 41 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Mätäojan varsi 39 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Länsisalmi 38 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Timmermalm S 36 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Smedsmossen S 35 lajia Savola & Wikholm

15 Vantaa. Rekolanojan varsi 35 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Ruskeasanta, Kylmäoja 33 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Gubbacka 32 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Länsimäki 32 lajia Savola & Wikholm 2005 Espoo. Järvenperä, Träskanda 30 lajia Kinnunen 2005b Vantaa. Tussinkoski 26 lajia Savola & Wikholm 2005 Vantaa. Leppäsuo 21 lajia Savola & Wikholm 2005 Taulukko 1. Kääpälajien lukumäärä eräissä pääkaupunkiseudun inventoinneissa. Ylläolevien inventointien tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia erilaisen tutkimusintensiteetin ja tutkittujen alueiden erilaisen koon vuoksi. Listasta puuttuvat Vantaa/Helsinki/Sipoon Mustavuori sekä Vantaan Västran Herukkapuro, joiden lajitietoja ei ole tiettävästi vedetty koskaan yhteen. Näiden molempien kohteiden lajimäärät todennäköisesti ovat kuitenkin luokkaa yli 80 lajia. Alla on lajikohtaista tietoa ja havaintoja eräistä kääpälöydöistä: Silkkivyökääpä (Trametes versicolor) Laji on eteläinen ja harvinainen. Keski-Euroopassa se on melko yleinen jalopuiden lahottaja, ja meillä sen levinneisyys on rajoittunut lähes tyystin hemiboreaaliseen vyöhykkeeseen. On ounasteltu lajin olevan taantumassa (Niemelä 2005), sillä tuoreiden havaintojen määrä on ollut huomattavassa laskussa. Lapakääpä (Oligoporus floriformis) Tämä salaperäinen kääpälaji on todennäköisesti harvinainen, mutta ei niin harvinainen kuin mitä sen harvat löydöt antavat ymmärtää. Vaikeasti tunnettavana ja harvinaisena se on kuitenkin jäänyt monesti havaitsematta. Se on tavattu viime aikojen inventoinneissa pääkaupunkiseudulta säännöllisesti. Havainnot ovat usein kulttuurivaikutteisilta paikoilta mäntypölleistä, aidankappaleista tai maahan hautautuneesta puutavarasta. Koko Suomen levinneisyys on eteläpainotteinen, mutta kuva lienee osin harhaanjohtava kun kulttuuripaikkojen kääpäselvityksiä on tehty pääkaupunkiseudun ulkopuolelta vain vähän. 3.2 Uhanalaiset, silmälläpidettävät ja indikaattorikääpälajit Tutkimusalueelta tavattiin nyt kolme silmälläpidettävää kääpälajia, jotka olivat seuraavat: Gloeoporus pannocinctus silokääpä NT Phellinus ferrugineofuscus ruostekääpä NT Trametes versicolor silkkivyökääpä NT Näiden lisäksi Wikholm (2006a) on tavannut vielä vaarantuneen rustikan (Protomerulius caryae; VU). Näin ollen alueelta on tavattu neljä uhanalaista tai silmalläpidettävää kääpälajia. 13

16 Kotirannan ja Niemelän (1996) laatimaa indikaattorilajilistaa käytetään yleisesti kääpä- ja metsäinventoinneissa metsien luonnontilaisuuden arvioimiseen. Lajit on listattu erikseen kuusi- ja mäntymetsille. Vanhojen kuusimetsien indikaattorilajeista tavattiin tutkimusalueelta seuraavat: Phellinus ferrugineofuscus Phellinus lundellii Phellinus viticola ruostekääpä pikireunakääpä riukukääpä Vanhojen mäntymetsien indikaattorilajeista tavattiin tutkimusalueelta seuraavat: Leptoporus mollis Oligoporus sericeomollis punahäivekääpä korokääpä Näiden lisäksi on Wikholm (2006a) tavannut vielä mäntymetsien indikaattorilajit ruskohaprakäävän (Postia leucomallella) ja männynkäävän (Phellinus pini). Näiden vanhojen metsien lajien esiintyminen osoittaa, kuinka alueella on vielä jäljellä luonnontilaisia tai niiden kaltaisia metsälaikkuja. Yllä mainittujen lajien kannat ovat alueella kuitenkin jo tällä hetkellä niin pieniä (yleensä yksi itiöemä yhdellä paikalla), että kyse on lajien viimeisistä esiintymistä alueella. 3.3 Käävästöllisesti merkittävimmät osa-alueet Kääpien kannalta merkittävimpiä alueita ovat ne, missä on eniten ja monipuolisimmin lahopuustoa. Monipuolisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat puulajimonimuotoisuus, useiden lahoasteiden ja järeysluokkien esiintyminen, sekä yleisen kääpälajiston esiintyminen runsaana (jolloin näiden seuraajalajistolla on hyvät mahdollisuudet esiintyä). Alla on nostettu esiin muutama merkittävä pienalue tutkimusalueelta. Vantinpelto pohjoinen Näillä alueilla on jonkin verran vanhan havumetsän piirteitä. Lahopuustoa on alkanut muodostua talousmetsävaiheen jälkeen. Elävän puuston ikä on noin 80 vuotta. Lambrobäcken Entisen pellon ja metsän reuna sekä siihen liittyvä jyrkänne. Maapuuta on ehtinyt muodostua jo nyt mainittavasti; kuusi, leppä, koivu, raita ovat puulajeina. Gråbergsbacken Koko tutkimusalueen paras alue kääpien kannalta. Puulajimonimuotoisuus on hyvä (kuusi, haapa, vaahtera, raita, pihlaja, leppä, koivu) ja maapuustoa on kertynyt jo runsaasti. Erityisesti lehtimaapuuta on runsaasti. Maapuustossa eri järeys- ja lahoasteita on myös monimuotoisesti. 14

17 Nissinmäki Lahopuustoinen metsän ja pellon reuna, missä on hyvin runsaasti leppämaapuuta eri järeys- ja lahoasteissa. Muita puulajeja ovat koivu, raita, kuusi, vaahtera, tuomi ja pihlaja. 4. Yhteenveto ja toimenpidesuositukset Tutkimusalueen kääpälajisto osoittautui yllättävän monipuoliseksi ja runsaslajiseksi. Kuten edellä on jo todettu, sijoittuu lajimäärä pääkaupunkiseudun inventointien kärkipäähän. Tämä on hyvä osoitus alueen potentiaalista kehittyä edelleen monilajisemmaksi, mikäli metsien monipuolisuuteen edelleen kiinnitetään huomiota. Toimenpidesuosituksena voi esittää joidenkin alueiden jättämistä kehittymään edelleen kohti luonnontilaa. Tällaisia alueita ovat edellä mainittujen neljän alueen lisäksi esim. Kaupunginmäen rinne kohti Jokitietä (jonka Mari Wikholm inventoi vuonna 2005) sekä Tillinmäen kallioalue (jonka Mari Wikholm inventoi myös vuonna 2005). 15

18 5. Lähteet Honkanen, J. 1996: Nuuksion kansallispuiston käävät. Raportti Metsähallituksen Etelärannikon puistoalueelle. 41 s. ja 3 liites. (Myös Honkanen, J. 1996: Nuuksion kansallispuiston käävät. Pro gradu-tutkielma. Helsingin yliopisto, ekologian ja systematiikan laitos. 46 s.) Kiema, S. ja Saarenoksa, R. 2006: Pornaistenniemen käävät ja orvakat ja niiden suojeluarvo. Helsingin ympäristökeskuksen julkaisuja 6/ s. Kinnunen, J. 2005a: Raportti Helsingin Laajasalon Kruunuvuoren ja Stansvikin alueiden kääpäselvityksestä. Raportti Helsingin ympäristökeskukselle ja Enviro Ky:lle. 8 s. Kinnunen, J. 2005b: Raportti Träskändan luonnonsuojelualueen merkityksestä kääville. Raportti Espoon ympäristökeskukselle ja Enviro Ky:lle. 6 s. Kinnunen, J. 2006: Espoon keskuspuiston länsiosan liito-oravainventointi Raportti Espoon ympäristökeskukselle. 9 s. Niemelä, T. 2005: Käävät puiden sienet. Norrlinia 13: Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Savola, K. & Wikholm, M. 2002: Lemmenlaakson luonnonsuojelualueen kääpäselvitys. Raportti Järvenpään ympäristönsuojelutoimistolle. 10 s. Savola, K. & Wikholm, M. 2005: Vantaan kääpäraportti Luettavissa internet-osoitteessa Savola, K. 2005a: Muistio Espoon keskuspuiston liito-oravahavainnoista sekä Tillinmäki-Harmaakallion alueen luontoarvoista. Muistio Espoon ympäristökeskukselle. 2 s. ja 1 karttas. Savola, K. 2005b: Sipoonkorven alueelta tavatut kääpälajit. - Muistio. 6 s. Wikholm, M. 2006a: Espoon keskuspuisto. Inventointiraportti Raportti Uudenmaan ympäristönsuojelupiirille. 11 s. Wikholm, M. 2006b: Kalajärvi, Espoo. Inventointiraportti Raportti Uudenmaan ympäristönsuojelupiirille. 8 s. 16

19 Liite 1. Espoon keskuspuiston länsiosan kääpäinventoinnissa 2006 tavatut kääpälajit: Albatrellus ovinus (Schaeff.: Fr.) Kotlaba & Pouzar Antrodia serialis (Fr.) Donk Antrodia sinuosa (Fr.) P. Karsten Antrodia xantha (Fr.: Fr.) Ryvarden Antrodiella faginea Vampola & Pouzar Antrodiella pallescens (Pilát) Niemelä & Miettinen Antrodiella romellii (Donk) Niemelä Antrodiella serpula (P. Karsten) Spirin & Niemelä Bjerkandera adusta (Willd.: Fr.) P. Karsten Ceriporia excelsa (S. Lundell) Parmasto Ceriporia reticulata (H. Hoffm.: Fr.) Domanski Ceriporia viridans (Berk. & Broome) Donk Cerrena unicolor (Bull.: Fr.) Murrill Daedaleopsis confragosa (Bolt.: Fr.) Schröt. Datronia mollis (Sommerf.: Fr.) Donk Fomes fomentarius (L.: Fr.) Fr. Fomitopsis pinicola (Sw.: Fr.) P. Karsten Ganoderma lipsiense (Batsch) G.F. Atkinson Gloeophyllum odoratum (Wulfen: Fr.) Imazeki Gloeophyllum sepiarium (Wulfen: Fr.) P. Karsten Gloeoporus dichrous (Fr.: Fr.) Bresadola Gloeoporus pannocinctus (Romell) J. Eriksson Hapalopilus rutilans (Pers.: Fr.) P. Karsten Heterobasidion annosum (Fr.) Brefeld Heterobasidion parviporum Niemelä & Korhonen Hyphodontia radula (Pers.: Fr.) E. Langer & Vesterholt Inonotus obliquus (Pers.: Fr.) Pilát Inonotus radiatus (Sowerby: Fr.) P. Karsten Inonotus rheades (Pers.) P. Karsten Irpex lacteus (Fr.: Fr.) Fr. Ischnoderma benzoinum (Wahlenb.: Fr.) P. Karsten Junghuhnia lacera (P. Karsten) Niemelä & Kinnunen Junghuhnia nitida (Pers.: Fr.) Ryvarden Leptoporus mollis (Pers.: Fr.) Quélet Oligoporus floriformis (Quelet) Gilb. & Ryvarden Oligoporus fragilis (Fr.) Gilb. & Ryvarden Oligoporus ptychogaster (F. Ludwig) Donk Oligoporus sericeomollis (Romell) Bondartseva Oligoporus stipticus (Pers.: Fr.) Gilb. & Ryvarden Phellinus conchatus (Pers.: Fr.) Quélet Phellinus ferrugineofuscus (P. Karsten) Bourdot Phellinus igniarius (L.: Fr.) Quélet Phellinus laevigatus (P. Karsten) Bourdot & Galzin Phellinus lundellii Niemelä lampaankääpä rivikääpä kelokääpä katkokääpä luukääpä sitkokääpä lehtokääpä voikääpä tuhkakääpä kirjokerikääpä verkkokerikääpä viherkerikääpä pörrökääpä etelänsärmäkääpä kennokääpä taulakääpä kantokääpä lattakääpä aniskääpä aidaskääpä tikankääpä silokääpä okrakääpä männynjuurikääpä kuusenjuurikääpä rytökääpä pakurikääpä lepänkääpä ketunkääpä maitohampikka tervakääpä irtokarakääpä oksakarakääpä punahäivekääpä lapakääpä tahrakääpä puuterikääpä korokääpä karvaskääpä raidankääpä ruostekääpä arinakääpä levykääpä pikireunakääpä 17

20 Phellinus populicola Niemelä haavanarinakääpä Phellinus punctatus (P. Karsten) Pilát kuhmukääpä Phellinus tremulae (Bondartsev) Bondartsev & Borisov haavankääpä Phellinus viticola (Schwein.: Fr.) Donk riukukääpä Physisporinus vitreus (Pers.: Fr.) P. Karsten maitovahakääpä Piptoporus betulinus (Bull.: Fr.) P. Karsten pökkelökääpä Polyporus brumalis (Pers.: Fr.) Fr. talvikääpä Polyporus ciliatus Fr.: Fr. kevätkääpä Porpomyces mucidus (Pers.: Fr.) Jülich kolokääpä Postia alni Niemelä & Vampola pikkuhaprakääpä Postia caesia (Schrad.: Fr.) P. Karsten sinihaprakääpä Postia lactea (Fr.) P. Karsten valkohaprakääpä Postia tephroleuca (Fr.) Jülich harmohaprakääpä Pycnoporus cinnabarinus (Jacq.: Fr.) P. Karsten punakääpä Rigidoporus corticola (Fr.) Pouzar kuorikääpä Rigidoporus populinus (Schum.: Fr.) Pouzar vaahterankääpä Skeletocutis amorpha (Fr.) Kotlaba & Pouzar rustokääpä Skeletocutis biguttulata (Romell) Niemelä valkoludekääpä Skeletocutis carneogrisea A. David routakääpä Skeletocutis nivea (Jungh.) Keller lehtoludekääpä Spongiporus undosus (Peck) A. David poimulakkikääpä Trametes hirsuta (Wulfen: Fr.) Pilát karvavyökääpä Trametes ochracea (Pers.) Gilb. & Ryvarden pinovyökääpä Trametes versicolor (L.: Fr.) Pilát silkkivyökääpä Trechispora hymenocystis (Berk. & Broome) K.H. Larsson rihmaharsukka Trichaptum abietinum (Pers.: Fr.) Ryvarden kuusenkynsikääpä Trichaptum fuscoviolaceum (Ehrenb.: Fr.) Ryvarden männynkynsikääpä Tyromyces chioneus (Fr.) P. Karsten liitukääpä Yhteensä 72 kääpälajia Aikaisemmin (Wikholm 2006a) on alueelta tavattu vielä 7 kääpälajia: Furubacka: Ceriporiopsis pseudogilvescens (Pilát) Niemelä & Kinnunen hartsikääpä Polyporus varius (Jacq.:Fr.) Fr. mustasukkakääpä Björkebo: Phellinus pini (Fr.) A. Ames männynkääpä 18

21 Postia leucomallella (Murrill) Jülich Tillinmäki: Lenzites betulinus (L.: Fr.) Fr. Protomerulius caryae (Schwein.) Ryvarden Skeletocutis kuehneri A. David Yhteensä 79 lajia ruskohaprakääpä koivunhelttakääpä rustikka kuultoludekääpä 19

22 Liitteet 2 ja 3. Merkittävimmät kääpäalueet. Kääpäalue 1. Vantinpelto pohjoinen. 20

23

24 ESPOON YMPÄRISTÖKESKUKSEN MONISTESARJA 1/98 Ympäristökeskuksen ympäristöopas henkilökunnalle 1/99 Espoon kasvikartoitus /00 Espoon Pitkäjärven tutkimukset /00 Hannusjärvi, rakennetun ympäristön vaikutukset järven tilaan sekä ehdotus vaikutusten vähentämiseksi ja tulevien paineiden ennaltaehkäisemiseksi 3/00 Espoon Luukinjärven ja Kalajärven kunnostussuunnitelmat 4/00 Kaitalahden yleistilan ja rehevöitymisen selvitys kesällä /00 KOVA, kokonaisvaikutteinen ympäristökasvatusprojekti varhaiskasvattajille 1/01 Villa Elfvikin ympäristön lammikoiden vesieläimistö ja kasvisto kesä-syyskuussa /02 Bockarmossenin luontoselvitys 1/06 Espoon Kalajärven kääpäselvitys (virkakäyttöön) 2/06 Espoon arvokkaat geologiset kohteet /06 Espoon pilaantuneet maa-alueet 4/06 Espoon Pitkäjärven kunnostus, arvio kunnostustoimien vaikutuksesta 5/06 Espoon Pitkäjärven ja Lippajärven kunnostussuunnitelma 6/06 Espoon kaupungin valmiussuunnitelma koskien varautumista liikenteen aiheuttaman typpidioksidipitoisuuden kohoamiseen Julkaisuja voi kysyä ympäristökeskuksesta p. (09) , fax: (09) , sähköposti Espoon kaupungin painatuskeskus 2006