Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1094/2009 vp Yrittäjän puolison työttömyysturvan parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Työttömyysturvalain mukaan työttömänä pidetään henkilöä, joka ei ole työsuhteessa tai päätoimisesti työllisty yrittäjänä tai omassa työssä. Jos henkilöä pidetään työttömyysturvalaissa tarkoitettuna yrittäjänä, työvoimatoimikunta tutkii, onko yritystoiminnassa työllistyminen päätoimista. Kun yritystoiminnan työmäärä on sellainen, että se ei estä kokoaikaisen työn vastaanottamista, yrittämistä pidetään sivutoimisena. Yrittäjän perheenjäsenen kohdalla työttömyysturvan piiriin pääseminen on käytännössä erittäin vaikeaa, sillä yrittäjäriskiin katsotaan pääsääntöisesti kuuluvaksi koko perheen työllistäminen. Perheenjäsenen kohdalla ei yrittäjyyden sivutoimisuutta arvioida. Tutkitaan ainoastaan, onko yritykselle tehty työ kausityötä tai satunnaista työtä. Työllistymistä pidetään satunnaisena, jos se on kestänyt yhteensä enintään kuusi kuukautta tarkemmin määrittelemättömän ajanjakson kuluessa, ja kausiluonteisena, jos sitä sääolosuhteiden tai muun vastaavan syyn takia voidaan tehdä vain tiettyyn aikaan vuodesta. Tällöin perheenjäsenellä on oikeus työttömyysetuuteen. Esimerkiksi tapauksessa, jossa maatilayrittäjänä toimiva henkilö palkkasi kahtena peräkkäisenä kesänä puolisonsa osa-aikaiseksi puutarhatyöntekijäksi yhteensä kahdeksaksi kuukaudeksi, puoliso katsottiin päätoimiseksi yrittäjäksi. Vaikka tila todellisuudessa työllistää päätoimisesti vain yhden ihmisen, on puoliso nyt työttömänä vailla toimeentuloa tulkitun yrittäjäasemansa vuoksi. Muutoksenhaku päätökseen vie yli vuoden, ja toimeentulotuen saaminen edellyttäisi joko puolisoiden erilleen muuttoa tai yrityksen lopettamista ja maatilan omaisuuden realisoimista. Näin kaksi henkilöä olisi työttömänä. Yrittäjien sosiaaliturvan kehittämistä pohtineen työryhmän mukaan yrittäjän perheenjäsenellä olisi oltava oikeus työttömyysturvaan silloin, kun yrityksen taloudellinen tilanne heikkenee ja yritystoiminnasta kertyvä tulo perheenjäsentä kohti jää alle vähimmäistoimeentulon rajan. Tilanne, jossa yrittäjän perheenjäsen katsotaan yrittäjäksi, vaikka yritys ei tuota edes yrittäjän itsensä toimeentuloa, on epäoikeudenmukainen. Henkilö, jonka yrittäjäpuolison yrityksen taloudellinen kannattavuus on heikko, jää käytännössä täysin vaille perusturvaa. Ongelma korostuu erityisesti tämänhetkisessä taloustilanteessa, kun työpaikan löytäminen on vaikeaa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kuinka ja millä aikataululla hallitus aikoo parantaa yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaa ja Versio 2.0

2 pitääkö hallitus nykyistä yrittäjän perheenjäsenen tulkitsemista yrittäjäksi kohtuullisena ja perustuslain mukaisena? Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2009 Toimi Kankaanniemi /kd 2

3 Ministerin vastaus KK 1094/2009 vp Toimi Kankaanniemi /kd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Toimi Kankaanniemen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1094/2009 vp: Kuinka ja millä aikataululla hallitus aikoo parantaa yrittäjän perheenjäsenen työttömyysturvaa ja pitääkö hallitus nykyistä yrittäjän perheenjäsenen tulkitsemista yrittäjäksi kohtuullisena ja perustuslain mukaisena? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työttömyysturvalain (1290/2002) 1 luvun 6 :ssä säädetään siitä, ketä työttömyysturvajärjestelmässä pidetään yrittäjänä. Yrittäjäaseman täyttymisessä otetaan huomioon pakollinen YEL- tai MYEL-vakuutus, yrityksessä työskentely, mahdollinen johtava asema yrityksessä sekä oma tai perheenjäsenten omistusosuus yrityksestä. Työnhakijan katsominen yrittäjäksi ei tarkoita sitä, että hänen katsottaisiin työllistyvän päätoimisesti yritystoiminnassa. Jos työnhakijaa pidetään yrittäjänä, työ- ja elinkeinotoimisto tutkii, onko hänen työllistymistään yritystoiminnassa pidettävä päätoimisena, jolloin työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen ennen kuin koko yritystoiminta on lopetettu tai se on ollut keskeytyneenä yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta. Yritystoimintaa pidetään päätoimisena, jos se on esteenä kokoaikaisen työn vastaanottamiselle. Jos yritystoiminta ei estä kokoaikaisen työn vastaanottamista, sitä pidetään sivutoimisena eikä se estä työttömyysetuuden saamista, mutta yritystoiminnasta mahdollisesti saatava tulo sovitellaan työttömyysetuuden kanssa. Yritystoiminnan päätoimisuuden vaikutuksesta oikeuteen saada työttömyysetuutta säädetään työttömyysturvalain 2 luvun 4 :ssä. Myös yrittäjän perheenjäsentä, joka on työskennellyt yrityksessä, pidetään työttömyysturvalain 1 luvun 6 :ssä säädettyjen edellytysten täyttyessä yrittäjänä. Jos työllistymistä yritystoiminnassa pidetään päätoimisena, perheenjäsenellä ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, mutta sivutoiminen työllistyminen ei estä työttömyysetuuden saamista. Vuoden 2002 loppuun voimassa olleen työttömyysturvalain (602/1984) voimassa ollessa oli epäselvää, edellyttääkö yritystoiminnassa työllistyneen yrittäjän perheenjäsenen oikeus työttömyysetuuteen koko yritystoiminnan lopettamista. Voimassa olevassa työttömyysturvalaissa ongelma on ratkaistu lain sanamuotoa selkeyttämällä (HE 115/2002 vp). Nykyisin edellytetään lähtökohtaisesti koko yritystoiminnan lopettamista tai keskeyttämistä vähintään neljäksi kuukaudeksi, jotta yrittäjän yritystoiminnassa päätoimisesti työllistynyt perheenjäsen tulisi oikeutetuksi työttömyysetuuteen. Joissakin tilanteissa vaatimusta koko yritystoiminnan lopettamisesta tai keskeyttämisestä on pidetty kohtuuttomana. Tämän vuoksi voimassa olevassa työttömyysturvalaissa oli jo alun perin säädetty, ettei koko yritystoiminnan lopettamista tai keskeyttämistä edellytetä, jos perheenjäsen on työllistynyt yritystoiminnassa enintään kuusi kuukautta. Lokakuun 1 päivänä 2007 voimaan tulleen työttömyysturvalain 2 luvun 5 :n muutoksen perusteella koko yritystoiminnan lopettamista tai keskeyttämistä ei edellytetä myöskään silloin, kun perheenjäsenen työ on päättynyt yri- 3

4 Ministerin vastaus tyksen tuotantosuunnan lopettamisen tai vastaavan syyn johdosta. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 22 päivänä syyskuuta 2008 työryhmän valmistelemaan ehdotuksia yrittäjien sosiaaliturvan kehittämiseksi. Työryhmä luovutti muistionsa sosiaali- ja terveysministeriölle 30 päivänä syyskuuta 2009 (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2009:39). Työryhmä esitti muun muassa, että yrittäjän perheenjäsen voisi saada oikeuden työttömyysetuuteen yritystoiminnan pysyväisluonteisen heikentymisen perusteella. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti mietinnössään StVM 50/2009 vp työttömyysturvalain muuttamista työryhmän ehdottamalla tavalla. Asiaa koskeva lakimuutos tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta Muutoksen perusteella yrittäjän perheenjäsenellä voi muiden edellytysten täyttyessä olla oikeus työttömyysetuuteen, kun hänen työnsä on loppunut yritystoiminnan edellytysten pysyväisluonteisen heikentymisen johdosta ja yritystoiminnasta siinä työskentelevää henkilöä kohti syntyvä tulo on vähemmän kuin 710 euroa kuukaudessa (MYELvakuutetuilla vähemmän kuin 400 euroa kuukaudessa). Lisäksi edellytetään, ettei yrityksessä työskentele enää muita kuin yrittäjän perheenjäseniä. Kaikkiin mainittuihin poikkeuksiin yritystoiminnan lopettamista tai keskeyttämistä koskevasta edellytyksestä liittyy perheenjäsenen omistusosuuteen ja määräysvaltaan liittyviä rajoituksia. Yrittäjän oikeutta työttömyysetuuteen koskevia säännöksiä ja niiden perustuslain mukaisuutta on arvioitu perustuslakivaliokunnassa voimassa olevaa työttömyysturvalakia säädettäessä (PeVL 46/2002 vp). Valiokunta ei pitänyt tuolloin ehdotettua sääntelyä perustuslain kannalta ongelmallisena. Työttömyysturvalakiin on myöhemmin tehty muutoksia, joilla on lievennetty edellytyksiä, joilla yrittäjän perheenjäsen tulee oikeutetuksi työttömyysetuuteen. Työvoimatoimikuntien tehtävistä, jotka liittyivät työvoimapoliittisen lausunnon antamiseen yksittäisen työnhakijan oikeudesta työttömyysetuuteen, luovuttiin 1 päivästä tammikuuta 2009 alkaen samalla kun työvoimatoimikunnat muuttuivat työllisyyden edistämistoimikunniksi. Helsingissä 12 päivänä tammikuuta 2010 Työministeri Anni Sinnemäki 4

5 Ministerns svar KK 1094/2009 vp Toimi Kankaanniemi /kd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1094/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Toimi Kankaanniemi /kd: På vilket sätt och med vilken tidtabell tänker regeringen förbättra utkomstskyddet för arbetslösa i fråga om familjemedlemmar till företagare och anser regeringen att den nuvarande tolkningen att familjemedlemmar till företagare betraktas som företagare är skälig och förenlig med grundlagen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I 1 kap. 6 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa (1290/2002) föreskrivs om vem som betraktas som företagare i systemet med utkomstskydd för arbetslösa. Vid bedömningen av om företagarstatus finns beaktas obligatorisk FöPL eller LFöPL-försäkring, arbete i företaget, eventuell ledande ställning i företaget samt egen eller familjemedlems ägarandel i företaget. Det att en arbetssökande betraktas som företagare innebär inte att arbetssökanden anses vara sysselsatt på heltid i företagsverksamhet. Om en arbetssökande betraktas som företagare, undersöker arbets- och näringsbyrån om sysselsättningen i företagsverksamheten ska anses vara heltidssysselsättning, varvid arbetssökanden inte har rätt till arbetslöshetsförmåner innan hela företagsverksamheten har lagts ner eller varit kontinuerligt avbruten i minst fyra månader. Företagsverksamheten anses vara på heltid, om den utgör ett hinder för att ta emot ett heltidsarbete. Om företagsverksamheten inte utgör något hinder för att ta emot ett heltidsarbete, anses verksamheten vara en bisyssla och utgör inte något hinder för att få arbetslöshetsförmåner, men den inkomst som företagsverksamheten eventuellt genererar jämkas med arbetslöshetsförmånen. Bestämmelser om hur företagsverksamhet på heltid påverkar rätten till arbetslöshetsförmåner finns i 2 kap 4 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa. När de kriterier som anges i 1 kap. 6 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa uppfylls, betraktas också en företagares familjemedlem som arbetat i företaget som företagare. Om sysselsättningen i företagsverksamheten anses vara på heltid, har familjemedlemmen inte rätt till arbetslöshetsförmåner, men sysselsättning som bisyssla utgör inte något hinder för att få arbetslöshetsförmån. När den lag om utkomstskydd för arbetslösa (602/1984) som var i kraft till utgången av 2002 var gällande, var det oklart om det krävdes att hela företagsverksamheten lades ner för att en företagares familjemedlem som varit sysselsatt i företagsverksamheten skulle ha rätt till arbetslöshetsförmån. I den nu gällande lagen om utkomstskydd för arbetslösa har problemet lösts genom att ordalydelsen i lagen förtydligats (RP 115/2002 rd). För närvarande krävs i regel att hela företagsverksamheten läggs ner eller avbryts för minst fyra månader för att en företagares familjemedlem som varit sysselsatt på heltid i företagsverksamheten ska bli berättigad till arbetslöshetsförmåner. I vissa situationer har kravet på att hela företagsverksamheten läggs ner eller avbryts ansetts vara oskäligt. Av denna orsak hade det i den nu gällande lagen om utkomstskydd för arbetslösa redan från början föreskrivits att det inte krävs att 5

6 Ministerns svar hela företagsverksamheten läggs ner eller avbryts om familjemedlemmen varit sysselsatt i företagsverksamheten i högst sex månader. På basis av en ändring av 2 kap. 5 i lagen om utkomstskydd för arbetslösa som trädde i kraft den 1 oktober 2007 förutsätts inte heller att hela företagsverksamheten läggs ner eller avbryts när familjemedlemmens arbete har upphört på grund av att produktionsinriktningen lagts ner eller av någon motsvarande orsak. Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte den 22 september 2008 en arbetsgrupp för att bereda förslag till utveckling av företagarnas sociala trygghet. Arbetsgruppen avlät sin promemoria till social- och hälsovårdsministeriet den 30 september 2009 (Social- och hälsovårdsministeriets utredningar 2009:39). Arbetsgruppen föreslog bland annat att familjemedlemmar till företagare kan få rätt till arbetslöshetsförmån om förutsättningarna för företagsverksamheten försämras varaktigt. Riksdagens social- och hälsovårdsutskott föreslog i sitt betänkande ShUB 50/2009 rd att lagen om utkomstskydd för arbetslösa ska ändras på det sätt som arbetsgruppen föreslagit. En lagändring i frågan trädde i kraft den 1 januari Utgående från ändringen kan en företagares familjemedlem, då övriga villkor uppfylls, ha rätt till arbetslöshetsförmån när familjemedlemmens arbete har upphört på grund av att förutsättningarna för företagsverksamhet har försämrats på ett bestående sätt och inkomsten av företagsverksamheten per person som deltar i arbetet är mindre än 710 euro i månaden (för LFöPL-försäkrade mindre än 400 euro i månaden). Dessutom förutsätts att det i företaget inte längre arbetar andra än familjemedlemmar till företagaren. Alla nämnda undantag från kravet att företagsverksamheten läggs ner eller avbryts är förknippade med begränsningar som gäller familjemedlemmens ägarandel och bestämmanderätt. Bestämmelserna om företagares rätt till arbetslöshetsförmåner och bestämmelsernas förenlighet med grundlagen bedömdes i grundlagsutskottet i samband med att den gällande lagen om utkomstskydd för arbetslösa stiftades (GrUU 46/2002 rd). Utskottet ansåg inte att de då föreslagna bestämmelserna var problematiska med tanke på grundlagen. Det har senare gjorts ändringar i lagen om utkomstskydd för arbetslösa. Ändringarna har inneburit lindrigare villkor för familjemedlemmar till företagare i fråga om rättten till arbetslöshetsförmåner. Arbetskraftskommissionens uppgifter i anslutning till utfärdande av arbetskraftspolitiska utlåtanden om enskilda arbetssökandes rätt till arbetslöshetsförmån slopades den 1 januari 2009, samtidigt som arbetskraftskommissionerna blev kommissioner för främjande av sysselsättningen. Helsingfors den 12 januari 2010 Arbetsminister Anni Sinnemäki 6