Opetusministeriö E-KIRJELMÄ OPM KAS Cantell Mikko JULKINEN. Eduskunta Suuri valiokunta

Transkriptio

1 Opetusministeriö E-KIRJELMÄ OPM KAS Cantell Mikko JULKINEN Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia EU; tutkimus: Komission tiedonanto digitaalisessa muodossa olevan tieteellisen tiedon saatavuudesta, levittämisestä sekä säilyttämisestä U/E-tunnus: EUTORI-numero: Opetusministeriö lähettää ohessa kunnioittavasti perustuslain 97 :n mukaisesti eduskunnan suurelle valiokunnalle tiedoksi Euroopan komission tiedonannon koskien digitaalisessa muodossa olevan tieteellisen tiedon saatavuutta, levittämistä sekä säilyttämistä. LIITTEET KOM (2007) 56 lopullinen, SEC (2007)181; OPM

2 Asiasanat 2(2) Hoitaa Tiedoksi Lomakepohja: Eduskuntakirjelmä

3 Opetusministeriö PERUSMUISTIO OPM KTPO/kty Luoto-Halvari Anne,Liedes Jukka,Kauppinen Petteri Asia Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle digitaalisessa muodossa olevan tieteellisen tiedon saatavuudesta, levittämisestä sekä säilyttämisestä Kokous Liitteet KOM(2007) 56 lopullinen Viite EUTORI/Eurodoc nro: U-tunnus / E-tunnus: - - Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Komission tiedonanto Neuvoston päätelmät (mahdollisesti) Asiakirjat: KOM(2007) 56 lopullinen, SEC(2007)181 EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): Suomen kanta/ohje: Perustamissopimuksen artikla 165 Ylitarkastaja Anne Luoto-Halvari, p Johtaja Jukka Liedes, OPM, puh , Ylitarkastaja Petteri Kauppinen, p Suomi pitää komission tiedonantoa hyvänä ja oikeansuuntaisena yhteisön tason aloitteena digitaalisessa muodossa olevan tieteellisen tiedon saatavuudesta, levittämisestä sekä säilyttämisestä. Suositus haastaa jäsenmaat pohtimaan niitä keinoja ja malleja, joilla tieteellinen tieto saataisiin mahdollisimman tehokkaasti levitettyä ja hyödynnettyä.

4 2(6) Suomi tukee osaltaan avointa julkaisutoimintaa ja opetusministeriö on antanut suositukset sen edistämiseksi jo vuonna 2005 ( Suosituksen pohjalta on myös käynnistetty mm. kansallisen avoimen saatavuuden hanke, jota opetusministeriö rahoittaa. Avointen julkaisuympäristöjen vertaisarviointien tulee olla yhtä tiukkaa kuin muidenkin. Tavoitteena ei siten ole muuttaa tieteellisten julkaisujen tason arvioinnin perusteita, vaan parantaa tutkimusten saavutettavuutta, levikkiä, näkyvyyttä, vaikuttavuutta, käytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä. Avoimen saatavuuden edistämisessä tulee myös pitää huoli siitä, että tieteellisten kustantajien rooli ja asema otetaan huomioon ja että julkaisutoiminnan talous pysyy kestävällä pohjalla. Erityisesti pienillä kielialueilla kustantamoilla on myös yleisiä kulttuuri- ja sivistystehtäviä. Suomen mielestä avointen elektronisten julkaisuarkistojen voidaan katsoa edistävän tutkimuksen vaikuttavuutta ja hyödynnettävyyttä sekä täydentävän maksullisten tiedelehtien levikkiä jolloin myös ne, joilla ei ole varaa ko. lehteen voivat saada artikkelin luettavakseen. Tämä ns. itsearkistointimalli sopii erityisen hyvin esim. korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten omien julkaisusarjojen levityskanavaksi. On tärkeää, että korkeakouluja kannustetaan yhteistyöhön tieteellisten julkaisujen avoimen saatavuuden edistämiseksi ja että tutkijoita informoidaan sekä avointen tiedeverkkolehtien, että avointen elektronisten julkaisusarjojen tarjoamista eduista. Myös aineiston pitkäaikaissäilytystä ja käyttöä on tärkeä kehittää sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Opetusministeriö asetti keväällä 2007 työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää niin sähköisen aineiston pitkäaikaissäilytyksen järjestämistä, hallinnointia kuin rahoitustakin, sekä laatia pitkäaikaisen säilytyksen käytön kansalliset periaatteet. Pääasiallinen sisältö: Tieteellisen julkaisemisen tulevaisuudesta on keskusteltu vilkkaasti jo muutaman vuoden ajan. Nopea teknologinen kehitys - internet ja aineistojen muuttuminen digitaaliseksi - on lyhyessä ajassa mullistanut tieteellisen julkaisutoiminnan. Julkaisualan liiketoimintamallit eivät kuitenkaan juurikaan ole muuttuneet toimintaympäristön muutoksesta huolimatta. Yhtenä ongelmana on, että kaupallisten kustantajien tiedelehdet ovat kallistuneet jatkuvasti kirjastojen ja tiedeyhteisöjen budjetteja nopeammin. Tältä pohjalta syntynyt avoin tieteellinen julkaisutoiminta edistää ilmaista ja esteetöntä pääsyä tieteelliseen tietoon. Kaksi tärkeintä keinoa tähän ovat avoimet tiedelehdet ja avoimet elektroniset julkaisuarkistot. Komissio julkisti kesäkuussa 2005 i2010-aloitteen ja sen pohjalta syyskuussa 2005 tiedonannon "i2010:"digitaaliset kirjastot", jossa esitetään Euroopan kollektiivisen muistin digitointia ja sähköistä saatavuutta sekä digitaalista säilyttämistä koskeva komission strategia. Strategian toinen osa käsittää Euroopan digitaalinen kirjasto hankkeen, jonka tavoitteena on luoda Euroopan hajautetusti ylläpidettyjen kirjastojen, arkistojen ja museoiden aineistojen EU-tason portaali ja hakujärjestelmä, digitaalinen kirjasto vuoden 2008 loppuun mennessä.

5 3(6) Strategian toisen osan muodostaa nyt annettu tiedonanto digitaalisessa muodossa olevan tieteellisen tiedon saatavuudesta, levittämisestä ja säilyttämisestä. Tiedonanto painottaa tutkimuksen ja tieteellisen tiedon merkitystä tietoon ja sen hyödyntämiseen perustuvan yhteiskunnan ja talouden kehittämisessä. Parantaakseen kilpailukykyään Euroopan tulee parantaa tiedon tuotantoa edistämällä tutkimusta, tehostaa tiedon levittämistä koulutuksen kautta ja edistää tiedon soveltamista tehokkaiden innovaatiojärjestelmien avulla. Tiedonannossa ei varsinaisesti kehoteta jäsenmaita mihinkään tiettyihin toimenpiteisiin, mutta sen henki on, että artikkeleiden lähettäminen avoimiin elektronisiin julkaisuvarastoihin tulisi tulevaisuudessa olla systemaattista tieteellisen alan toimintaa. EU-puheenjohtajamaan Portugalin tavoitteena on, että tieteellisen tiedon saatavuudesta, levittämisestä ja säilyttämisestä hyväksytään neuvoston päätelmät kilpailukykyneuvoston kokouksessa TIEDON SAATAVUUS JA LEVITTÄMINEN Olennaista on tiedon saatavuus ja pääsy tietoon. Komission vuoden 2006 alussa julkaiseman selvityksen mukaan julkinen sektori rahoittaa kolmanneksen Euroopan tutkimuksesta, jonka takia jäsenvaltioilla tulisi myös olla intressi hyödyntää saatua tietoa. Myös yhteisön osuus on merkittävä; tutkimusta rahoitetaan noin 50 miljardilla eurolla vuosina EU:n tutkimuksen 7. puiteohjelmasta. Myös tieteellisen tiedon julkaisutoiminta on merkittävää maailmassa. Laskelmien mukaan maailmassa on yhteensä 2000 kustantajaa, jotka julkaisevat vuosittain tieteellistä julkaisua, yhteensä n. 1,4 miljoonaa tieteellistä artikkelia. Puolet julkaisuista ovat eurooppalaisten kustantajien kustantamia ja ala työllistää Euroopassa n ihmistä. Nopea teknologinen muutos, toimintaympäristön ja sisältöjen digitalisoituminen on vaikuttanut myös tieteellisen tiedon levittämis- ja hyödyntämistapoihin. Arviolta 90% tieteellisistä julkaisuista on saatavana myös sähköisesti, jonka lisäksi vanhoja julkaisuja digitoidaan jatkuvasti jälkikäteen. British Libraryn teettämän tutkimuksen mukaan vuoteen 2020 mennessä 90% tieteellisistä julkaisuista olisi saatavana ainoastaan sähköisessä muodossa. Tieteellisillä julkaisuilla on perinteisesti vahva rooli tiedemaailmassa; ne toimivat tieteellisen tason ja laadun takaajina alan sisäisen vertaisarvioinnin kautta. Ongelmana on kuitenkin julkaisujen jatkuvasti nouseva hinta suhteessa käyttäjien ja alan toimijoiden budjetteihin, alan digitalisoitumiskehityksestä huolimatta. Avoin saatavuus Tieteellinen yhteisö onkin alkanut siirtyä ns. avoimeen tieteelliseen julkaisutoimintaan (open access), joka tarkoittaa sitä, että tieteellinen julkaisu on kenen tahansa luettavissa internetissä ilmaiseksi ja esteettömästi. Avoin saatavuus lisää tutkijoiden julkaisujen saatavuutta, levikkiä ja vaikuttavuutta. Se antaa heille myös ilmaisen ja lähes rajoituksettoman pääsyn tarvitsemaansa tutkimuskirjallisuuteen ja aineistoon. Avoimet elektroniset julkaisuarkistot Tieteellisen tutkimuksen avointa saatavuutta voi edistää kahdella tavalla: Internettiin on perustettu avoimia elektronisia julkaisuarkistoja, joihin tutkijat voivat tallettaa

6 4(6) artikkelinsa (joko ennen tai jälkeen alan sisäisen vertaisarvioprosessin) kaikkien käyttöön. Näiden avointen julkaisuarkistojen yhtenä tehtävänä on toimia perinteisten tilausmaksullisten (myös sähköisten) lehtien sisältämien tutkimusten rinnakkaiskopioiden ilmaisena jakelukanavana. Avoimet tiedelehdet Tieteelliset julkaisut ovat tämän kehityksen myötä alkaneet muuttaa sähköisiä lehtiään käyttäjille ilmaisiksi. Niiden tuotantokustannuksia katetaan monenlaisista lähteistä; mainostuloista, sponsoroinnista, osittaisista tilausmaksuista jne. Uusimpana on alettu kokeilla "tekijä maksaa" -mallia, jossa kulut siirtyvät lukijalta/tilaajalta tekijöille. Tällöin artikkelin tekijä maksaa ns. artikkelimaksun saadakseen artikkelinsa ko. julkaisuun. Alan kehitys Komission tiedonannon henki on se, että artikkeleiden lähettäminen avoimiin elektronisiin julkaisuvarastoihin tulisi tulevaisuudessa olla systemaattista tieteellisen alan toimintaa. Komission suosituksen taustapaperissa esitetään seuraavia esimerkkejä: Iso-Britannia: Tutkimusrahoituksen saannin ehdoksi esitetään (mallia toteutetaan jo osittain), että tutkija tallettaa kopion artikkelistaan paikalliseen avoimeen elektroniseen julkaisuarkistoon 1 kk:n sisällä sen julkaisemisesta. Edelleen suositellaan, että tutkimuksen rahoittajat rahoittavat myös tutkimuksen avointa julkaisua. Viisi Ison Britannian kahdeksasta tutkimusneuvostosta (Research Councils) suosittelee rahoittamilleen tutkimusyhteisöille avoimen julkaisuarkistojen käyttöä 0-6 kk:n rauhoitusajan jälkeen. Edelleen neuvostot ovat valmiita rahoittamaan tutkijoiden julkaisukuluja osana tutkimusavusta. Yhdysvallat: Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 2006 lakiesitys, jonka mukaan liittovaltioiden tutkimusta rahoittavien tahojen tulee vaatia rahoitusta saavilta tutkijoilta kopioita lopullisesta artikkelista avoimeen arkistoon. Edelleen artikkelin digitaalinen pitkäaikaissäilytys tulee taata ja kaikilla tulee olla vapaa pääsy artikkeliin viimeistään 6 kk:n rauhoitusajan jälkeen. Yhdysvaltojen Kansalliset terveysinstituutit (National Institutes of Health), maailman suurimmat lääketieteellisen tutkimuksen rahoittajat, ylläpitävät omaa avointa julkaisuarkistoa, johon he toivovat kaikkien heiltä rahoitusta saavien tutkijoiden tallettavan lopulliset, vertaisarvion läpikäyneet artikkelit avoimeen käyttöön. Tutkija saa itse päättää artikkelinsa rauhoitusajasta, mutta se ei voi olla yli 12 kk. Järjestelmän vapaaehtoisuutta ollaan paraikaa arvioimassa ja sen muuttamista pakolliseksi harkitaan. Vuonna 2006 perustetun Euroopan Tutkimusneuvoston (European Research Council; ERC) tieteellinen neuvosto toteaa avointa saatavuutta koskevassa julkilausumassaan (joulukuu 2006), että se aikoo luoda ohjesäännöt siltä rahoitusta saaneille tutkijoille tutkimustulosten (julkaisut, perusdata ja muu käytetty tutkimusmateriaali) pakollisesta tallettamisesta avoimiin julkaisuarkistoihin heti kun se katsoo, että asianmukaiset arkistot ovat olemassa ja käytettävissä. Avointen elektronisten julkaisuarkistojen kasvun mahdollistaa se, että yhä useammat tiedekustantajat sallivat lehtiinsä kirjoittavien tutkijoiden tallentaa artikkelinsa myös avoimiin elektronisiin arkistoihin joko käsikirjoitusversioina, julkaistuina versioina, tai molempina.

7 5(6) Saatavuuden ja jakelun lisäksi asiaan liittyy merkittäviä tekijänoikeudellisia ja teknisiä kysymyksiä ja haasteita, kuten kirjoittajien oikeudet avoimessa digitaalisessa julkaisuympäristössä, julkaisuarkistojen oikeudelliset ratkaisut ylipäätään, niissä käytetyt tekniset standardit ja yhteensopivuus. TIEDON SÄILYTTÄMINEN Olennaista digitaalisen tiedon saatavuuden rinnalla on sen säilyvyys. Tämä koskee myös tutkimuksen taustalla olevaa materiaalia, ns. raaka-dataa. Komissio kehottaa jäsenmaita luomaan selvät strategiat aineistojen pitkäaikaissäilytykselle. Painettujen julkaisujen, asiakirjojen, äänitteiden ja kuvien digitointi ja asettaminen käytettäväksi tietoverkkoon kansalaisten ulottuville tekijänoikeus- ja muun lainsäädännön sallimissa rajoissa edellyttää ratkaisuja digitoidun aineiston säilytyksen ja käytettävyyden turvaamiseksi. Kansallinen käsittely: Kirjallinen käsittely: Jaosto 20 (tutkimus ja teknologia) Eduskuntakäsittely: E-kirjelmä Kansallinen lainsäädäntö: Ei vaikutusta kansalliseen lainsäädäntöön Taloudelliset vaikutukset: Ei taloudellista vaikutusta Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: -

8 6(6) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi Lomakepohja: Perusmuistio, EU-ohje

9 EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO Bryssel KOM(2007) 56 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE tieteellinen tieto digitaaliaikana: tiedon saatavuus, levittäminen ja säilyttäminen {SEC(2007)181} FI FI

10 KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, JA EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE tieteellinen tieto digitaaliaikana: tiedon saatavuus, levittäminen ja säilyttäminen 1. JOHDANTO Tämän tiedonannon pohjana on kaksi yhteisön toimintalinjaa: i2010: digitaaliset kirjastot -aloite ja yhteisön tutkimuspolitiikka. Digitaalisia kirjastoja koskevan aloitteen tavoitteena on parantaa tiedon saatavuutta ja käytettävyyttä digitaaliympäristössä. Aloite on seurausta kuuden valtion- ja hallituksenpäämiehen 28. huhtikuuta 2005 lähettämästä kirjeestä, jossa komissiota pyydetään ryhtymään tarvittaviin toimiin Euroopan kulttuuri- ja tiedeperinnön 1 saatavuuden parantamiseksi. Yhteisön tutkimuspolitiikalla pyritään maksimoimaan tutkimus- ja kehitystoiminnan sosioekonomiset hyödyt yleisen edun hyväksi. Tämä tiedonanto on ensimmäinen askel laajemmassa poliittisessa prosessissa, jossa käsitellään tiedekustannusjärjestelmän toimintaa ja sitä, kuinka se vaikuttaa huipputason tutkimukseen. Tiedonanto annetaan eurooppalaisen tutkimuksen kannalta strategisesti tärkeänä hetkenä, sillä vuosia koskevaa seitsemättä puiteohjelmaa ollaan juuri käynnistämässä. Myös eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) kehittämisestä on määrä antaa piakkoin tiedonanto. Tämän tiedonannon tarkoituksena on tuoda esiin a) tieteellisen tiedon 2 saatavuuden ja levittämisen ja b) tieteellisen tiedon säilyttämisstrategioiden merkitys kaikkialla unionissa ja käynnistää asiaa koskeva poliittinen prosessi. Tätä varten siinä esitellään joukko Euroopan tasolla toteutettavia toimenpiteitä ja korostetaan jatkuvan poliittisen keskustelun tarvetta. Näillä kysymyksillä on välitön vaikutus Euroopan mahdollisuuksiin kilpailla tietämyksen avulla, millä puolestaan on ratkaiseva merkitys kilpailukykyä koskevan Lissabonin strategian tavoitteiden saavuttamisen kannalta. 2. TIETEELLISEN TIEDON MERKITYS Jotta Euroopasta voisi tulla entistä kilpailukykyisempi tietoon perustuva talous, sen on parannettava tietämyksen tuottamista tutkimuksen kautta, sen levittämistä koulutuksen kautta ja soveltamista innovoinnin kautta. Kaikki tutkimus pohjautuu aiemmalle työlle ja riippuu tutkijoiden mahdollisuuksista saada käyttöönsä ja jakaa tieteellisiä julkaisuja ja tutkimustietoja. Tutkimustulosten nopea ja laaja-alainen levittäminen voi nopeuttaa innovointia, ja sen avulla voidaan välttää päällekkäisiä tutkimustoimia. Jonkinasteinen viive siihen, milloin tieto on ensimmäistä kertaa tutkijoiden käytettävissä tai kaupallisesti hyödynnettävissä, on kuitenkin perusteltavissa. Järjestelmä, jolla tieteellistä tietoa julkaistaan, on olennaisen tärkeä sen validoinnin ja levittämisen kannalta, joten sillä on myös suuri vaikutus tutkimuksen rahoitukseen ja eurooppalaisen tutkimuksen laatuun. 1 2 Tässä tiedonannossa käsitteillä tiede ja tieteellinen viitataan kaikkien tieteenalojen tutkimustoimintaan, yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet mukaan luettuina. Tässä tiedonannossa tieteellisellä tiedolla tarkoitetaan julkaisuja ja tutkimustietoja. FI 2 FI

11 Julkinen sektori myöntää noin kolmanneksen Euroopan tutkimusrahoituksesta 3, joten tieteellisen informaatiojärjestelmän optimointi on selvästi sen etujen mukaista. Euroopan yhteisön panokset ovat korkeat, sillä yhteisö investoi seitsemänteen puiteohjelmaan noin 50 miljardia euroa vuosina TIETEELLISEN TIEDON SAATAVUUS JA LEVITTÄMINEN DIGITAALIAIKANA 3.1. Järjestelmä muutostilassa: uudet markkinat, palvelut ja toimijat Digitaalisen sisällön nopeasti kasvava käyttö tutkimuksessa ja tietämyksen levittämisessä on yksi modernin tieteen ominaispiirre. Internet mahdollistaa tieteellisen tiedon välittömän saannin ja levittämisen, ja uudet tieto- ja viestintäteknologiset välineet tarjoavat innovatiivisia keinoja luoda lisäarvoa. Ne ovat luoneet uusia tapoja hyödyntää kokeista ja havainnoista saatavia datamassoja tutkimusprosessissa ja suodattaa merkityksiä tästä tietoarkistoihin tallennetusta datasta, kun se yhdistetään muihin tieteellisiin informaatiolähteisiin. Tämä johtaa tieteellisen tietoavaruuden jatkumoon, joka ulottuu aina raakadatasta julkaisuihin ja kattaa eri yhteisöjä ja maita. Tieteellisillä julkaisuilla on perinteisesti keskeinen asema tieteellisessä informaatiojärjestelmässä. Niiden avulla voidaan levittää tutkimustuloksia, ja niillä on suuri vaikutus tutkijoiden urakehitykseen. Julkaistavien artikkelien valinta perustuu vertaisarviointiprosessiin, joka on tieteellisen informaatiojärjestelmän tärkein laadunvalvontamekanismi. Teknologian kehitys tarjoaa valtavia mahdollisuuksia Euroopan tiedekustantajille. Tiedekustantajat ja muut toimijat ovat viime vuosina tehneet merkittäviä investointeja verkkojulkaisuissa käytettävään tietoteknologiaan, sisällön digitointiin ja lisäarvopalveluihin. Noin 90 prosenttia tieteellisistä julkaisuista on nyt saatavana Internetissä, monissa tapauksissa tilaamalla. Maailmassa on noin tieteellisten julkaisujen kustantajaa, ja ne julkaisevat vuosittain noin 1,4 miljoonaa artikkelia. Noin 780 näistä kustantajista on sijoittautunut EU:hun, ja ne julkaisevat 49 prosenttia artikkelien kokonaismäärästä. Ne työllistävät EU:ssa suoraan noin henkilöä, ja niillä on vahva asema maailmanmarkkinoilla. Yksi viime aikojen tärkeä kehityssuunta on ollut tiedon avointa saatavuutta (open access) ajava liike, jonka lähtökohtana on näkemys, että julkaisujen ja tiedon saatavuutta on parannettava Internet-aikakaudella. Liikkeen tavoitteena on varmistaa tiedejulkaisujen välitön ja vapaa saatavuus Internetissä. Tärkeä virstanpylväs tässä liikkeessä on vuonna 2003 annettu Berliinin julistus tietämyksen avoimesta saatavuudesta luonnontieteiden ja humanististen tieteiden alalla (Berlin Declaration on Open Access to Knowledge in the Sciences and Humanities). Berliinin julistuksen mukaan julkaisujen avoin saatavuus edellyttää, että kirjoittajat asettavat tieteelliset panoksensa vapaasti saataville ja antavat mahdollisuuden käyttää niitä, kunhan tekijät ilmoitetaan asianmukaisesti. Lisäksi täydellinen versio työstä ja sen oheismateriaalista olisi tallennettava vähintään yhteen verkkoarkistoon. 3 Tätä ja muita tässä asiakirjassa esitettyjä lukuja tukevat viitetiedot löytyvät tämän tiedonannon liitteenä olevasta komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta. FI 3 FI

12 Julistuksen on allekirjoittanut 196 tutkimusorganisaatiota, ja se on edelleen avoin allekirjoituksille. Avointa saatavuutta ajava liike on johtanut siihen, että kustantajat ovat kokeilleet kirjoittaja maksaa -liiketoimintamallia, joka tarjoaa lukijoille vapaan saatavuuden verkossa. Tässä mallissa julkaisukustannukset siirretään lukijalta kirjoittajalle eli kirjoittajan organisaatiolle tai rahoituselimelle. On myös olemassa yhä kasvava joukko ns. hybridijulkaisuja, jotka tarjoavat sekä lukija maksaa - että kirjoittaja maksaa -ratkaisuja. Toisessa parhaillaan kokeiltavassa mallissa kriittinen massa tietyn erityisalan julkaisuja siirtyy kohti avointa saatavuutta rahoituselinten konsortion tuella. Esimerkkinä voidaan mainita Euroopan ydinfysiikan tutkimusjärjestön CERNin johtama hiukkasfysiikan alan julkaisujen avointa saatavuutta tukeva konsortio (Sponsoring Consortium for Open Access Publishing in Particle Physics). Noin 10 prosenttia julkaisuista on nykyisin avoimesti saatavilla. Vielä eräs kehityssuunta on vertaisarvioitujen ja/tai ei vielä vertaisarvioitujen artikkelien tallentaminen vapaasti käytettäviin arkistoihin, jotka on järjestetty tutkimuslaitoksittain tai tieteenaloittain. Eräissä tapauksissa tallentaminen tapahtuu karanteeniajan jälkeen, jonka kuluessa kustantajat voivat saada tuottoa investoinneilleen (esim. Cairn Ranskassa ja Belgiassa). Karanteeniajan pituus voi vaihdella tieteenaloittain. Eräät tutkimusrahoituselimet kehittävät aktiivisesti toimintatapoja, joissa suositellaan niiden rahoittaman tutkimuksen tuloksena syntyvien artikkelien julkaisemista avoimissa arkistoissa tai annetaan valtuudet tällaiseen julkaisemiseen. Tunnettuja esimerkkejä tästä ovat Wellcome Trust ja National Institutes of Health. Yhdysvaltain senaatissa annettiin hiljattain lakiesitys, jonka mukaan liittovaltion virastojen olisi kehitettävä avoimeen saatavuuteen perustuvia toimintamalleja. Edellä kuvattujen suuntausten pohjalta on käyty keskustelua tieteellisestä informaatiojärjestelmästä. Tässä keskustelussa on keskitytty lähinnä tieteellisiin artikkeleihin. Seuraavassa esitetään yhteenveto eri intressitahojen pääargumenteista. Tutkijoiden, tutkimusorganisaatioiden, rahoituselinten ja kirjastojen pääargumentit Avoin saatavuus voi lisätä tieteellisen tutkimuksen ja innovoinnin vaikutusta parantamalla tutkimustulosten saatavuutta ja nopeuttamalla niiden levittämistä. Internetin tulisi alentaa tieteellisten julkaisujen kustannuksia, mutta sen sijaan julkaisujen hinnat ovat nousseet. Tällä on vaikutusta tieteellisen tiedon saatavuuteen. Julkisista varoista maksetaan sekä tutkimus, vertaisarviointi (tutkijoiden palkkoina) että julkaisut (esim. kirjastojen budjeteissa). On luonnollista, että julkiset tahot haluavat parempaa tuottoa investoinneilleen. Kustantajien pääargumentit Saatavuus ei ole ongelma. Tieteellisen tiedon saatavuus ei ole koskaan ollut parempi. Julkaiseminen maksaa. Kustantajat tuottavat merkittävää lisäarvoa tutkimusprosessiin takaamalla artikkeleiden laadun tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Kilpailu kustannusmarkkinoilla on kovaa, eivätkä markkinat tarvitse julkista sääntelyä. Harkitsemattomat toimet voivat johtaa nykyisen järjestelmän romahtamiseen tarjoamatta selkeää ja toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. FI 4 FI

13 3.2. Näkökohdat ja haasteet Organisatoriset näkökohdat Kustannustoiminnassa yleisesti käytetyn liiketoimintamallin muutoksella voi olla ennalta arvaamattomia organisatorisia seurauksia. Esimerkiksi kirjoittaja maksaa -mallissa tutkimustulosten käytön kustannukset siirretään julkisen laitoksen yhdeltä osalta (kirjastolta) toiselle (esim. yliopiston laitoksille). Tämä saattaa aiheuttaa siirtymäkustannuksia tai väliaikaisen katkoksen tieteellisen tiedon saatavuudessa. Lisäkysymyksiä aiheuttaa se, että yhä useammat arkistot sisältävät vertaisarvioitujen artikkelien lisäksi myös työasiakirjoja, väitöskirjoja, tutkimustietoja jne. Esimerkkinä tällaisesta integroidusta lähestymistavasta voidaan mainita Alankomaiden DARE-ohjelma. Sen tavoitteena on tarjota verkkopohjainen vapaa pääsy kaikkien yliopistojen akateemisiin tuotoksiin. Perusinfrastruktuuri sisältää tällä hetkellä noin tieteellistä raporttia ja tutkimusartikkelia, ja myöhemmässä vaiheessa se tulee sisältämään kokeellista tai havaintotietoa ja muita digitaalisia objekteja kuten video- ja äänitiedostoja. Digitaaliset arkistot lupaavat uusia ja integroituja tietolähteitä, ja niiden asema tutkimusta tukevana strategisena infrastruktuurina vahvistuu kaiken aikaa. Ne vaativat kuitenkin vielä merkittävää organisointia muun muassa seuraavien kysymysten suhteen: Kuka vastaa materiaalin tallennuksesta? Miten voidaan taata arkistojen ja niiden sisällön laatu (esim. versioiden hallinta)? Kuinka Euroopassa olevat arkistot voidaan linkittää, jotta voidaan saavuttaa informaation kriittinen massa? Oikeudelliset näkökohdat Kun tieteellisiä artikkeleja julkaistaan alan lehdissä, kirjoittajat yleensä siirtävät oikeutensa kustantajalle. Kustantajat huolehtivat sitten näiden artikkelien levittämisestä ja pyrkivät saamaan tuottoa investoinnilleen. Tutkijat, rahoituselimet ja kirjastot ovat kuitenkin esittäneet, että nykyisillä sopimuskäytännöillä voi olla kielteinen vaikutus saatavuuteen ja levittämiseen. Tätä kysymystä on syytä miettiä. Tarkoituksena ei ole ottaa käyttöön tekijänoikeussopimuksia koskevia yhteisön sääntöjä tätä alaa ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla vaan pohtia, millä tavalla kirjoittajat käyttävät oikeuksiaan digitaalisessa ympäristössä. Tutkimusaineiston osalta tekijänoikeuskysymys on erilainen. Vaikka tutkimusaineistolla ei sinällään ole tekijänoikeudellista suojaa, tietokantojen oikeudellisesta suojasta annettu direktiivi 96/9/EY 4 suojelee tutkimusaineiston järjestelytoimia. Tässä yhteydessä on esitetty epäilyjä siitä, kuinka sui generis -oikeuden nojalla annettu muiden kuin alkuperäisten tietokantojen suoja vaikuttaa tieteellisen tutkimustiedon saatavuuteen 5. Jos tässä yhteydessä suojataan tai levitetään henkilötietoja, näiden tietojen saatavuuteen ja käyttöön olisi sovellettava direktiiveissä 95/46/EY ja 2002/58/EY 6 säädettyjä henkilötietojen suojaamista koskevia sääntöjä EYVL L 77, , s. 20. Ks. sisämarkkinoiden pääosaston vuonna 2005 laatima arviointiraportti direktiivistä, EYVL L 281, , s. 31, ja EYVL L 201, , s. 37. FI 5 FI

14 Tekniset näkökohdat Tekniikan kehitys voi suuresti edistää tieteellisen tiedon saatavuutta ja käyttöä. Esimerkiksi paremmat hakuvälineet voivat auttaa tutkijoita löytämään tietoa ja etenemään uusilla alueilla, ja yhteistyövälineet voivat parantaa tiedon jakamista tutkijoiden kesken. Myös yhteentoimivuuskysymyksiä on käsiteltävä järjestelmällisesti, jotta digitaaliset arkistot voidaan linkittää ja niissä voidaan tehdä hakuja. Avointen standardien käyttö on tässä suhteessa olennaisen tärkeää. Taloudelliset näkökohdat Julkaisujen tilaushinnat ovat viimeisten 20 vuoden kuluessa kohonneet keskimäärin inflaatiovauhtia nopeammin erään tutkimuksen mukaan 4,5 prosenttia yli inflaatiotason vuodessa mutta tilanne vaihtelee suuresti tieteenaloittain ja julkaisuittain. Tämä on aiheuttanut niiden pääasiakkaille eli julkisesti rahoitetuille kirjastoille taloudellisia paineita, ja joissain tapauksissa tilauksia on peruttu. Tilanne on erityisen vaikea resursseiltaan rajallisissa laitoksissa ja maissa, joissa tulotaso on alhaisempi. Kustantajat toteavat, että hintojen korotukset johtuvat julkaistavaksi esitettyjen artikkelien määrän kasvusta ja julkaisujen kasvaneesta sivumäärästä ja että ne ovat yhteydessä kasvaneeseen käyttöasteeseen. Samaan aikaan tutkimusbudjetit ovat kasvaneet nopeammin kuin tutkimustulosten levittämiseen annettu rahoitus, johon nykyisin osoitetaan alle prosentti Euroopan T&Kmenoista, kirjastojen budjetit mukaan luettuina. Kustantajat ovat vastanneet tähän tarjoamalla kirjastoille ja kirjastojen yhteenliittymille paljousalennuksia (julkaisut niputetaan yhteen alennettuun hintaan). Tämä on hyödyttänyt tutkimusorganisaatioita kaikkialla Euroopassa, mutta se on myös aiheuttanut uuden ongelman, sillä monivuotisten ja suhteellisen jäykkien sopimusten myötä kirjastojen budjeteista tulee joustamattomia. Vielä yksi taloudellinen kysymys on digitaalituotteiden arvonlisävero. Digitaalisiin julkaisuihin sovelletaan kaikkialla Euroopassa yleistä alv-kantaa, kun taas paperijulkaisuihin sovelletaan alennettua kantaa. Samaan sisältöön sovelletaan siis kahta erilaista alv-kantaa viestintävälineestä riippuen. Vapautuksia, viranomaisia ja tukia koskevien nykyisten sääntöjen mukaan julkiset tutkimuslaitokset ja kirjastot eivät voi myöskään vähentää alvkustannuksia. Tilanteen korjaamiseksi eräät jäsenvaltiot palauttavat kirjastoille digitaalisten julkaisujen tilauksista maksetun alv:n. 4. TIEDON SÄILYTTÄMINEN DIGITAALIAIKANA 4.1. Ongelma Digitaalisen materiaalin pitkäaikainen säilyttäminen on yksi keskeinen ongelma tietoyhteiskunnassa, jossa tiedon tarjonta kasvaa eksponentiaalisesti ja käy yhä monimuotoisemmaksi. Digitaalinen informaatio on epävakaata, koska laitteet ja ohjelmistot muuttuvat nopeasti ja varastointivälineiden käyttöikä on rajallinen. Informaatio on säilytettävä, jotta se on luettavissa ja käytettävissä myös tulevaisuudessa. Tiedonannossa i2010: Digitaaliset kirjastot tätä haastetta käsitellään Euroopan digitaalisen kulttuuriperinnön kannalta. Säilyttämiskysymys koskee sekä julkaisuja että tutkimustietoja. Tutkimustietojen säilyttäminen on olennaisen tärkeää kokeiden jäljitettävyyden ja toistettavuuden varmistamiseksi. Lisäksi tutkimus riippuu usein aikaisemmista havainnoista. Näin on FI 6 FI

15 esimerkiksi ilmastonmuutoksen tutkimuksessa. Joissain tapauksissa aiemmin kootut tutkimustiedot voivat tulla uudelleen ajankohtaisiksi. Näin tapahtui Yhdysvalloissa ja Euroopassa sattuneiden pernaruttohälytysten aikana. British Library sai suuren määrän tiedusteluja, sillä se on yksi harvoista paikoista maailmassa, jolla on kattavat historialliset kokoelmat pernaruttoa koskevista tutkimustiedoista. Pernaruttoa ei ole 40 vuoteen tutkittu juuri lainkaan 7. EU:ssa ei ole tällä hetkellä selkeää strategiaa digitaalisen tieteellisen tiedon pitkän aikavälin säilyttämisestä ja käytettävyydestä. Nykyiset kansalliset ja eurooppalaiset aloitteet on linkitettävä järjestelmällisesti toisiinsa. Säilyttäminen on myös ala, jolla on huomattavia markkinamahdollisuuksia (esim. varastointipalvelut), eikä Euroopalla ole varaa jäädä kehityksestä jälkeen Näkökohdat ja haasteet Organisatoriset näkökohdat Säilyttäminen herättää organisointiin liittyviä kysymyksiä. Kuka vastaa tutkimustiedon säilyttämisestä ja siihen tarvittavista ohjelmistoista ja laitteista? Mitkä ovat tutkimusorganisaatioiden ja kirjastojen roolit? Millä perusteilla säilytettävä materiaali valitaan? Toimiva julkinen säilytysstrategia edellyttää myös julkisten ja yksityisten kumppanien hyvää yhteistyötä. Esimerkkinä yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksista säilyttämisen alalla voidaan mainita sopimukset, joita Alankomaiden kansalliskirjasto on tehnyt eri kustantajien (esim. Reed Elsevier, Springer ja Bio-Med Central) kanssa. Oikeudelliset näkökohdat Vapaakappaleen luovuttaminen, eli sisällöntuottajan velvollisuus luovuttaa yksi tai useampi jäljennös tieteellisestä materiaalista valtuutetulle talletuselimelle, on digitaalisen tieteellisen tiedon säilyttämisen kannalta keskeinen kysymys. Jäsenvaltiot ovat alkaneet laajentaa vapaakappalejärjestelyjä digitaaliseen informaatioon, mutta kukin maa etenee omaa vauhtiaan ja kunkin maan järjestelyt kattavat erilaisia informaatiotyyppejä. Siirtyminen kohti digitaalista ympäristöä voi kuitenkin aiheuttaa aukkoja henkisen työn kokoelmiin. Iso-Britannian parlamentin alahuoneen tiede- ja teknologiakomitean vuonna 2004 julkaisemassa raportissa todetaan, että sähköisten julkaisujen vapaakappaleiden toimittamisessa on 60 prosentin vajaus, mikä johtuu vapaakappaleen luovuttamista koskevien sääntöjen täytäntöönpanon viivästymisestä 8. Jotta säilyttämisprosessi olisi mahdollisimman tehokas, digitaalinen informaatio olisi annettava valtuutettujen talletuselinten käyttöön ilman kopiosuojausta. Tekniset näkökohdat Tekniikan kehitys voi auttaa pitämään tiedon saatavilla ja käyttökelpoisena. Tavoitteena on alentaa säilytyskustannuksia ja tarjota ratkaisuja erilaisiin haasteisiin, kuten suurien dynaamisen sisällön määrien varastointiin. Teknisen tuki-infrastruktuurin parantaminen kasvattaisi tutkimusorganisaatioiden mahdollisuuksia varastoida informaatiota. 7 8 European Task Force Permanent Access, Permanent access to the records of science. HC Science and Technology Committee report Scientific Publications - Free for all? - HC 399-1, heinäkuu 2004, s. 93. FI 7 FI

16 Taloudelliset näkökohdat Pitkäaikaisen ja kestävän säilyttämisen kustannukset on otettava huomioon avoimia arkistoja perustettaessa, mutta niitä on usein vaikea arvioida. Määrääviä tekijöitä ovat muun muassa varastoitavan informaation tyyppi ja määrä, tarvittavien migraatioiden määrä ja suunniteltu käyttö. 5. TOIMINTA EUROOPAN TASOLLA 5.1. Komission kanta Aloitteet, jotka johtavat tieteellisen tiedon laajempaan saatavuuteen ja levittämiseen, ovat välttämättömiä. Tämä koskee etenkin julkisen rahoituksen tuella tuotettuja artikkeleja ja tutkimustietoja. Artikkelien osalta komissio seuraa ja punnitsee avoimeen saatavuuteen perustuvaan kustantamiseen liittyviä kokeiluja. Täysin julkiseen rahoitukseen perustuvan tutkimustiedon pitäisi periaatteessa olla kaikkien saatavilla. Näin todetaan myös OECD:n ministerijulkilausumassa julkiseen rahoitukseen perustuvan tutkimustiedon saatavuudesta 9. Komissio kiinnittää myös erityistä huomiota tarpeeseen määritellä selkeitä strategioita tieteellisen tiedon digitaalista säilyttämistä varten. Komissio pitää olennaisen tärkeänä tieteellisen informaatiojärjestelmän kaikkien sidosryhmien panosta, ja näiden sidosryhmien tulisi olla mukana kaikissa tieteellisen tiedon saatavuuteen, levittämiseen ja säilyttämiseen liittyvissä muutosprosesseissa Aiemmat toimet Jäsenvaltiot ja komissio ovat alkaneet selvittää tieteellisen tiedon saatavuuteen, levittämiseen ja säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä rahoittamalla hankkeita ja käynnistämällä julkisen keskustelun sidosryhmien kanssa. Esimerkkeinä asiaa koskevista hankkeista, joille on annettu osarahoitusta kuudennesta puiteohjelmasta, voidaan mainita CASPAR, DRIVER ja SEADATANET. CASPAR-hankkeessa selvitetään, kuinka tulevaisuudessa voidaan hallinnoida tieteellisen tiedon saatavuutta ja säilyttämistä. DRIVER-hankkeessa keskitytään tieteellisten tietoarkistojen linkittämistapoihin. SEADATANET-hankkeen tavoitteena on kehittää Euroopan laajuinen merentutkimustiedon hallintainfrastruktuuri, joka yhdistää kansalliset merentutkimustiedon arkistot. Komissio on myös alkanut kuulla sidosryhmiä ja neuvoa-antavia ryhmiä, kuten digitaalisia kirjastoja käsittelevää korkean tason asiantuntijaryhmää ja eurooppalaisen tutkimuksen neuvoa-antavaa komiteaa (EURAB). Se on myös rahoittanut tiedekustannusmarkkinoiden taloudellista ja teknistä kehitystä koskevan selvityksen 10, josta järjestettiin julkinen kuuleminen vuonna Näihin aloitteisiin saadut vastaukset ja säännöllinen vuorovaikutus sidosryhmien kanssa on antanut komissiolle arvokasta taustatietoa Julkilausuma annettiin Pariisissa 30. tammikuuta Asiaa koskevaa OECD:n suositusta valmistellaan parhaillaan. FI 8 FI

17 Digitaaliseen säilyttämiseen liittyviä kysymyksiä käsitellään poliittisella tasolla 24. elokuuta 2006 annetussa komission suosituksessa kulttuuriaineiston digitoinnista ja sähköisestä saatavuudesta sekä digitaalisesta säilyttämisestä Euroopan komission hallinnoimat tulevat toimet A. Yhteisörahoitteisten tutkimustulosten saatavuus Komissio toteuttaa seitsemännessä puiteohjelmassa toimia, joilla pyritään parantamaan sen rahoittaman tutkimuksen tuloksena syntyvien julkaisujen saatavuutta. Yhteisön rahoitustukea voidaan antaa myös tulosten julkaisemiseen liittyviin hankekustannuksiin, avoimeen saatavuuteen perustuva kustantaminen mukaan luettuna. Komissio kannustaa tiedeyhteisöä hyödyntämään tätä mahdollisuutta. Komissio aikoo myös antaa erityisohjelmissa (esim. Euroopan tutkimusneuvoston hallinnoimissa ohjelmissa) ohjeita siitä, kuinka artikkelit julkaistaan avoimissa arkistoissa karanteeniajan jälkeen. Tämä olisi toteutettava alakohtaisesti ottaen huomioon eri tieteenalojen ominaispiirteet. B. Tutkimusinfrastruktuurien (erityisesti arkistojen) ja hankkeiden yhteisrahoitus Komissio tehostaa seitsemännessä puiteohjelmassa tieteellisen tiedon saatavuuden kannalta merkityksellisiä infrastruktuureja koskevia toimiaan erityisesti linkittämällä digitaalisia arkistoja Euroopan tasolla. Tähän tarkoitukseen osoitetaan noin 50 miljoonaa euroa vuosina (noin 20 miljoonaa euroa tästä summasta on osoitettu vuodelle 2007). Samana aikana osoitetaan 25 miljoonan euron alustava määrä (josta noin 15 miljoonaa euroa vuodelle 2007) digitaalista säilyttämistä koskevaan tutkimukseen (erityisesti digitaalisen säilyttämisen osaamiskeskusten verkkoon) ja sisällön käyttöön liittyviin yhteistyövälineisiin. econtentplus-ohjelmassa ( ) on osoitettu 10 miljoonaa euroa tieteellisen sisällön saatavuuden ja käytettävyyden parantamiseen. Ohjelmassa selvitetään erityisesti yhteentoimivuuteen ja monikieliseen saatavuuteen liittyviä kysymyksiä. C. Panos tulevaan poliittiseen keskusteluun Keskustelun ja poliittisen prosessin ruokkimiseksi komissio tekee selvityksen digitaalisen säilyttämisen taloudellisista näkökohdista. Selvitys on määrä käynnistää vuonna Lisäksi komissio tukee Tiede yhteiskunnassa -ohjelman kautta tutkimusta, joka koskee tiedekustannusjärjestelmää eurooppalaisella tutkimusalueella ja maailmanlaajuisesti. Tässä tutkimuksessa voidaan käsitellä esimerkiksi kustantamisen liiketoimintamalleja, levittämisstrategioita sekä huippututkimuksen, tieteellisen luotettavuuden ja tiedekustannusjärjestelmän välisiä yhteyksiä. Komissio aikoo alv-lainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä tutkia kriittisesti tieteellisten julkaisujen kannalta merkityksellisiä kysymyksiä, kuten viranomaisia koskevia rajoituksia tai aloja, jotka eivät voi saada alv:n palautusta. D. Politiikan koordinointi ja vuoropuhelu sidosryhmien kanssa Euroopan parlamentissa ja neuvostossa käytävät keskustelut edistävät saatavuus- ja levittämiskysymyksiä koskevan yhteisymmärryksen löytämistä Euroopan tasolla. Tässä 11 EUVL L 236, , s. 28. FI 9 FI

18 yhteydessä jäsenvaltioita pyydetään selvittämään mahdollisuuksia kehittää yhteisiä strategioita ja keskustelemaan tässä asiakirjassa esiin tuoduista asiaan liittyvistä näkökohdista ja haasteista organisatorisista, oikeudellisista, teknisistä ja taloudellisista. ERA-NETin kaltaiset välineet ja CRESTin ja ESFRIn kaltaiset foorumit voivat osaltaan ohjata keskustelua. Komissio jatkaa sidosryhmien kuulemista asiaan liittyvissä asiantuntija- ja neuvoa-antavissa ryhmissä, joita ovat muun muassa EIROforum, ESF, EURAB ja digitaalisia kirjastoja käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä. Komissio ottaa myös huomioon asian maailmanlaajuisen ulottuvuuden. Se järjestää vuoden 2007 alkupuolella korkean tason konferenssin, jossa käsitellään tiedekustantamista eurooppalaisella tutkimusalueella. Komissio kannustaa yliopistoja, tutkimusorganisaatioita, tutkimusrahoituselimiä ja tiedekustantajia vaihtamaan kokemuksia tieteellisen tiedon uusiin saatavuus- ja levittämismalleihin liittyvistä parhaista toimintavoista. Yleiskatsaus toimenpiteisiin A. YHTEISÖRAHOITTEISTEN TUTKIMUSTULOSTEN SAATAVUUS Julkaisukustannukset määritellään tukikelpoisiksi kustannuksiksi yhteisön rahoittamissa tutkimushankkeissa. Tämä koskee myös avoimeen saatavuuteen perustuvaa kustantamista. Erityisohjelmissa annetaan ohjeet artikkelien julkaisemisesta avoimissa arkistoissa. B. YHTEISRAHOITUS YHTEISÖN OHJELMIEN KAUTTA Vuosina osoitetaan noin 50 miljoonaa euroa infrastruktuuritöihin, erityisesti digitaalisiin arkistoihin. Digitaaliseen säilyttämiseen ja yhteistyövälineisiin osoitetaan noin 25 miljoonaa euroa vuosina econtentplus-ohjelmassa osoitetaan noin 10 miljoonaa euroa tieteellisen tiedon saatavuuden ja käytettävyyden parantamiseen. C. PANOS TULEVAAN POLIITTISEEN KESKUSTELUUN Tehdään selvitys digitaalisen säilyttämisen taloudellisista näkökohdista. Rahoitetaan kustantamisen liiketoimintamalleja ja tiedekustannusjärjestelmää koskeva tutkimus. D. POLITIIKAN KOORDINOINTI JA VUOROPUHELU SIDOSRYHMIEN KANSSA Asiaa käsitellään Euroopan parlamentissa ja neuvostossa; keskusteluja sidosryhmien kanssa jatketaan. Vaihdetaan tieteellisen tiedon uusia saatavuus-, levittämis- ja säilyttämismalleja koskevia hyviä toimintatapoja. FI 10 FI

19 6. PÄÄTELMÄT Tieteellisen tiedon saatavuus, levittäminen ja säilyttäminen on yksi digitaaliajan suurista haasteista. Onnistuminen jokaisella näistä osa-alueista on olennaisen tärkeää Euroopan tietoyhteiskunta- ja tutkimuspolitiikkojen kannalta. Näiden alojen eri sidosryhmillä on erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka saatavuutta, levittämistä ja säilyttämistä voitaisiin parantaa. Siirryttäessä painetusta ympäristöstä digitaaliseen ympäristöön komissio aikoo osallistua sidosryhmien ja poliittisten päättäjien piirissä käytävään keskusteluun kannustamalla kokeiluja uusilla toimintamalleilla, jotka saattavat parantaa tieteellisen tiedon saatavuutta ja levittämistä, ja tukemalla nykyisten säilyttämistoimien linkittämistä Euroopan tasolla. Komissio kehottaa Euroopan parlamenttia ja neuvostoa keskustelemaan asiaan liittyvistä kysymyksistä tämän tiedonannon pohjalta. FI 11 FI

20 EUROPEISKA GEMENSKAPERNAS KOMMISSION Bryssel den KOM(2007) 56 slutlig MEDDELANDE FRÅN KOMMISSIONEN TILL EUROPAPARLAMENTET, RÅDET SAMT EUROPEISKA EKONOMISKA OCH SOCIALA KOMMITTÉN vetenskaplig information i den digitala tidsåldern tillgång, spridning och bevarande {SEC(2007)181} SV SV

21 MEDDELANDE FRÅN KOMMISSIONEN TILL EUROPAPARLAMENTET, RÅDET OCH EUROPEISKA EKONOMISKA OCH SOCIALA KOMMITTÉN vetenskaplig information i den digitala tidsåldern tillgång, spridning och bevarande 1. INLEDNING Det här meddelandet handlar om kopplingen mellan satsningar på två områden digitala bibliotek (initiativet i2010) och EU:s forskningspolitik. Digitala bibliotek är ett projekt för att göra information mer tillgänglig och användbar genom att tillhandahålla den i digital form. Meddelandet är en uppföljning av ett brev av den 28 april 2005 från sex stats- och regeringschefer som uppmanade kommissionen att vidta åtgärder för att öka tillgången till Europas kulturella och vetenskapliga 1 arv. EU:s forskningspolitik syftar till att maximera den samhällsekonomiska nytta forskning och utveckling har för det allmännas bästa. Det här meddelandet är ett första steg i en större politisk process som handlar om hur systemet för vetenskaplig publicering fungerar och vilken betydelse det har för forskningens utveckling. Meddelandet publiceras vid en strategisk tidpunkt för den europeiska forskningen då det sjunde ramprogrammet för startar och ett meddelande om utvecklingen av det europeiska området för forskningsverksamhet (European Research Area, ERA) är att vänta. Genom det här meddelandet vill vi inleda en politisk process genom att peka på betydelsen av a) tillgång till och spridning av vetenskaplig information 2, och b) strategier för bevarande av vetenskaplig information inom hela EU. Vi föreslår en rad åtgärder på EU-nivå och betonar behovet av en fortlöpande politisk debatt. De här frågorna har direkt betydelse för Europas förmåga att konkurrera genom kunskap en avgörande faktor för att man skall kunna uppnå målen i Lissabonstrategin för ökad konkurrenskraft. 2. BETYDELSEN AV VETENSKAPLIG INFORMATION För att kunna bli en allt konkurrenskraftigare kunskapsekonomi måste Europa öka kunskapsproduktionen genom forskning, sprida kunskapen bättre genom utbildning och omsätta kunskapen mer i praktisk tillämpning genom innovation. All forskning bygger på tidigare verksamhet och är beroende av forskarnas tillgång till och möjlighet att utnyttja vetenskapliga publikationer och forskningsresultat. Den snabba och vittomfattande spridningen av forskningsresultat kan bidra till att driva på innovationsverksamheten och göra så att man slipper onödigt dubbelarbete i forskningen. Det kan dock vara motiverat med en viss fördröjning av spridningen så att upphovsmännen själva hinner tillämpa sina resultat eller av hänsyn till kommersiell användning. Systemet för publicering av vetenskaplig information är avgörande för informationens tillförlitlighet och spridning och har därigenom central betydelse för politiska åtgärder för forskningsfinansiering och för den europeiska forskningens kvalitet och position. 1 2 I det här meddelandet syftar begreppen vetenskaplig och vetenskap på forskningsverksamhet inom alla akademiska discipliner, inklusive samhällsvetenskaper och humaniora. I det här meddelandet avser vetenskaplig information vetenskapliga publikationer och forskningsdata. SV 2 SV

22 Den offentliga sektorn inklusive EU-institutionerna finansierar ungefär en tredjedel av Europas forskning 3 och har därför ett starkt motiv för att optimera systemet för vetenskaplig information. EU har stora intressen att bevaka: under perioden kommer EU att lägga omkring 50 miljarder euro i sjunde ramprogrammet för forskning och teknisk utveckling. 3. TILLGÅNG TILL OCH SPRIDNING AV VETENSKAPLIG INFORMATION I DEN DIGITALA TIDSÅLDERN 3.1. Ett system i förändring nya marknader, tjänster och aktörer Den snabbt ökande användningen av digitalt innehåll inom forskning och kunskapsspridning är ett viktigt inslag i den moderna vetenskapen. Med internet kan man omedelbart få tillgång till och sprida vetenskaplig information. Nya informations- och kommunikationsmedel erbjuder innovativa sätt att skapa mervärde. De har öppnat nya vägar att i den vetenskapliga processen använda de enorma mängder data som produceras genom experiment och observationer, och utvinna kunskap ur dessa forskningsdata i kombination med vetenskaplig information av annat slag som också förvaras i digitala arkiv. Resultatet blir ett sammanhängande vetenskapligt informationsförråd, som omfattar allt från rådata till publikationer och som spänner över olika forskarsamhällen och länder. Vetenskapliga tidskrifter har traditionellt spelat en central roll inom vetenskaplig information. De är ett medel för spridning av forskningsresultat och har stor betydelse för forskarnas karriärutveckling. Det vetenskapliga redaktörssystemet (peer review) för expertgranskning av artiklar före publicering är det viktigaste verktyget för kvalitetskontroll. Den tekniska utvecklingen erbjuder enorma möjligheter för de vetenskapliga förlagen i Europa. De senaste åren har förlag och andra aktörer på området gjort stora investeringar i digitalisering av innehåll, i mervärdestjänster samt i informationsteknik för online-leverans. Omkring 90 % av alla vetenskapliga tidskrifter finns nu online, i många fall med möjlighet till prenumeration. Det finns runt vetenskapliga tidskriftsförlag i världen som varje år publicerar omkring 1,4 miljoner artiklar. Ungefär 780 av dessa förlag finns i EU, och de står för 49 % av det totala antalet vetenskapliga artiklar i världen. De har omkring personer direkt sysselsatta i EU och intar en stark ställning på världsmarknaden. En viktig trend på senare tid är utvecklingen av en rörelse för fri tillgång (Open Access) grundad på principen att åtkomsten till publikationer och data bör förbättras i internetåldern. Målet för Open Acess-rörelsen är garanterad omedelbar och fri i meningen obegränsad och gratis tillgång till forskningspublikationer via internet. En viktig milstolpe på vägen är 2003 års Berlindeklaration om fri tillgång till kunskap inom naturvetenskaper och humaniora (2003 Berlin Declaration on Open Access to Knowledge in the Sciences and Humanities). Enligt Berlindeklarationen kräver publicering med fri tillgång ( Open Access ) att upphovsmännen ger fri och gratis tillgång till sina vetenskapliga artiklar, samt obegränsad möjlighet att utnyttja dem med angivande av upphovsmän. En fullständig utgåva av arbetet och kompletterande material skall lämnas in till minst ett digitalt 3 Underlag för detta påstående och för siffror som förekommer i meddelandet, liksom definitioner av centrala begrepp, finns i kommissionens arbetsdokument som åtföljer meddelandet som bilaga. SV 3 SV

23 arkiv. Deklarationen har undertecknats av 196 forskningsinstitutioner, och fler har fortfarande möjlighet att ansluta sig. Den här rörelsen har lett till att förlag har börjat prova affärsmodellen upphovsmannen betalar som ger läsarna gratis tillgång online till artiklar. Utgivningskostnaderna flyttas då från läsaren till upphovsmannen, i praktiken till hans forskningsinstitution eller anslagsgivare. Det finns också ett växande antal så kallade hybridtidskrifter, som erbjuder båda lösningarna, dvs. läsaren betalar eller upphovsmannen betalar. Det experimenteras också med en annan modell som bygger på att en kritisk massa av tidskrifter inom ett bestämt område är på väg att tillämpa fri tillgång, under sponsorskap av ett konsortium av anslagsgivare. Ett exempel är Sponsoring Consortium for Open Access Publishing in Particle Physics, som leds av CERN, den europeiska kärnforskningsorganisationen. I nuläget svarar vetenskapliga tidskrifter med fri tillgång för omkring 10 % av mängden vetenskapliga artiklar i världen. Ett ytterligare steg är inlämning av expertgranskade eller ogranskade tidskriftsartiklar till arkiv med fri tillgång ordnade efter institution eller forskningsområde. I vissa fall lämnas artikeln till arkivet efter en s.k. embargoperiod under vilken förlagen kan få avkastning på sin investering (den fransk-belgiska portalen Cairn är ett exempel). Embargoperiodens längd kan variera mellan olika ämnesområden. En del anslagsgivande organ bidrar aktivt med att ta fram riktlinjer för publicering av artiklar som är resultatet av den forskning som de finansierar. Riktlinjerna kan rekommendera eller föreskriva att artiklarna skall publiceras i öppna arkiv. Framgångsrika exempel är brittiska forskningsfonden Wellcome Trust och amerikanska forskningsorganet National Institutes of Health. Amerikanska senaten lade nyligen fram ett lagförslag om att federala myndigheter skall utforma riktlinjer för fri tillgång till vetenskaplig information. Den utveckling vi beskriver ovan har väckt en diskussion om systemet för vetenskaplig information, med fokus på vetenskapliga tidskriftsartiklar. Aktörernas huvudargument sammanfattas nedan. Huvudargument hos forskare, forskningsinstitutioner, anslagsgivare och bibliotek Fri tillgång gör det lättare att komma åt forskningsresultaten, och de kan spridas snabbare, vilket ökar effekten av forskning och innovation. Med internet borde kostnaderna för vetenskapliga publikationer kunna sänkas, men i stället har priserna på tidskrifter ökat. Det begränsar tillgången till vetenskaplig information. Den offentliga sektorn betalar för forskning, för expertgranskning av artiklar (genom att stå för granskarnas löner) och för tidskrifter (t.ex. genom bibliotekens inköpsbudgetar). Det är naturligt att de offentliga aktörerna bör få kräva bättre avkastning på sina investeringar. Huvudargument hos förlag Tillgång är inget problem vetenskaplig information har aldrig varit tillgängligare än nu. Det kostar att publicera. Förlagen bidrar med ett betydande värdetillskott i forskningsprocessen genom att garantera tidskriftsartiklarnas kvalitet på effektivast möjliga sätt. SV 4 SV