SodBQkzläQ KeluJärven moretni Ja mie!kj.vitutkimuksista

Transkriptio

1 Outokumpu Oy Halminetsintä (){.,.;!,. 3731/600/69 MKK SodBQkzläQ KeluJärven moretni Ja mie!kj.vitutkimuksista Sodankylän Orajä.rven alueella v tehdyn puroeedimonttitutki muksan yhteydessä saatujen cu-anomalioiden tarkietamisekei euoritett~n kesällä 1969 pienemmällä 70 2 km laajuisella Kelujärven SE-puolella olevalla alueella moreeni- ja mi~kivitutkimua. Alue on valittu siten. että se sulkee sisäänsä laajimmat purosedimenttianomaliat. Kohteen sijainti ilmenee liitteenä olevalta kartalta. Tya on tehty välisenä aikana. Näytteenotasaa käytettiin 1 km suuruista linjaväliä pistevälin ollessa 50 m. Sekä moreant- että mi~kivinäytteitä saatiin alueelta 1190 kpl kumpiakin. Minikivien laskenta aloitettiin kenttätukikohdaesa, mutta suurimmaksi osaksi se on suoritettu kuitenkin Outokummussa. Tutkimusalueen kallioperä Alueella suoritetun ka1lioperäkartoituksen pohjalta on kohteesta laadittu karttaluonnos, joka on liitteenä. Sen perusteella on kalliop rä pääosiltaan kiilleliusketta ja kvartaiittia. Lisäksi on alueella laajempi yhtenäinen am:f'iboliittivylihyke sekä joitakin pienehk5jä erillisiä aabrolin.aejä. Ki~lajien yleiskulkusuunta on alueella itä-läntinen. IEtorpaapeit! Liitteenä oleva maaperäkartta on laadittu ilmakuvien (1a2o.ooo kartta), näytteenoton yhteydessä suoritettujen havaintojen ja aikaisempien kartoitusten perusteella. Moreeni on alueen pää~aalaji. Harjut ovat pitkittllisiä ja hiekkakankaat liittyvät tavallisesti harjumuodoetwniin. ltakka-alueiden osuus on aika suuri. Verrattaessa kallioperä ja maalajikarttoja toisi~sa todetaan. että laajimmat rakat sijaitsevat kvartsiittikivien vyöhykkeellä, mutta myös kiilleliuskealueella ne ovat yleisitl Kvartsiitit ovat samoin voimakkaammin ja tasaisemmin paljas-

2 2 tune~a kun taas kiilleliuskealueella paljaetumat ovat usein ryhminä. Suot sijaitsevat tavallisimmin gabrokivien ja kivilaji kontaktien alueilla. M!f!.ikirtlaakut Tutkimuksessa laskettiin gabro, kvartsiitti, vihreäkivi, kiilleliuske ja karsi sekä "muiden kivien" ~raktiot, joista viimemainittua lukuunottamatta laskettiin prosentuaalinen jakaantuma gabro Jen, kvartetittien ja ~illeliuskeiden osalta. Tulokset on ilmoitettu liitteenä olovilla kartoilla. Gabrokivet Kartalla on gabrokivien proaentuaal~en jakauma eroitettu 10, 20, )0 ja 50 ~ käyrillll. Painopiste muodostuu selvästi tutkimusalueen keski- ja pohjoisosalle. Karttakuvaa tarkasteltaessa on huomioitava, ettei gabrokiviä ja gabromaisia vihreälc.iviä ole käytetyssä f'raktiokoossa pystytty riittävän hyvin erottamaan toisistaan. Kartalta näkyy selvästi jäätikön kuljetussuunta ja heikompana kivilajien yleinen pituueeuunta. J.iaksimialueiden runsaus ja koko viittaa useiden pienehköjen gabrolinssien olemassaoloon. Ne sijaitsevat suurimmaksi osaksi kiilleliuskeeksi merkityllä, heikosti paljastunsella aluoella. Myös leveämmän kvartsiittivyöhykkeen eteläreunalla on siksi voimakas anomalia, että oletettua kivilaji- kontaktia olisi mahdollisesti syytä hieman siirtää lähemmäs kvarteiittipaljastumia. rutkimus lue SW-osasaa Rovajokivarressa havaittujen gabropal Jaatumian kohdalle tai ympäristö6n ei minikivilaslarl.ssa ole muodostunut minkäänlaista viitettä kyseisestä kivilajista. Sen puuttuminen salittynee osittain sillä, ettei kyseiseltä kohdalta ole eaatu näytteitä. Todennäköisesti kuitenkin gabrokivet tttllä kohdalla muistuttavat siinä määrin kiilleliuskeita 1 että ne tässä kohdin on luettu viimemainittuj n ryhmään. Kvartsit tit?tlaksimi muodostuu tutkimusalueen keskelle, missä kallioperähava~tojewcin mukaan on laajimmat kvartsiittialueet. Tämän lisäksi on

3 alueell useita pienehköjä kvartsiittimakeimeja, jotka paljastu noilla alueilla yhtyvtlt kallioperähavaintoihin ja antavat lisä~i vihjeen kvartsiitin runaaammaeta esiintymisestä myöe muualla. Kvnrteiittian levinneisyyttä eaittävältä kartalta voidaan eelvim- min havaita kyseisen kivilajin pituussuunta kun taas jäätikön kuljetuesuunta heikommin Ja etupääaaä vain topografian sitä edistä~ vissä kohdissa ~ Tämä aiheutunee kivilajin rapautwni.a Ja kovuusominaisuuksista. Nuolilammen W puolelta on minikivilaskujen yhteydessä tavattu samalta linjalta lähekkäiaiatä pisteistä kaksi kuparikiisupitoista kvartaikiveu.. Ki:l.lleliuskoet Maksimi on tutkimusaluoen etelä ja pohjoisosassa kuten kallioperähavainnotkin osoittavat. Pohjoinen maksimi Jakaantuu kaltteen osaan, mikä :Lndikoinee täaslt tapauksessa melko varmaa kallioperän kivilajivaihtelua, koskapa samaan kohtaan sattuu gabrokivien eräs maksimi.. hartalta voidaan havaita erittäin selvästi jäätikön aiheuttama moreenin k.ulkoutunoisuu rämä e 11 ttynoe kiilleliuskeen helpomman rapautumiaen ja lobkeavuuden avulla. Horeonista on analysoitu oo. Cu Ni Ja-Zn. Tulokset on esitetty liitteenä olevalla kartalla, jolta voidaan havaita. etttl selvä painopiete muodostuu tutkimusalueen eteläpuoliekolle. Maksimialueen l keskiosasaa 1i1ttyy Cu-anomaliaan poikkeava Co-pitoisuus kun uaaa kaakkoiaoaaaaa sitä tukevat enai eijaiaeati korkeat Zn-pitoieuudet. Samoi.n Ni on tällöin mukana kuvassa., Suurimmat!fi-pi toisute.det te. vataan kuitenld.n novajoen latvoilla, missä ne liittyvät anomaaliseen Co-pitoisuuteen Tämän lisäkai on Nuolilammen E-puolella enei.nnll. heikko Ni-co-anomalia ja kauempana Cu-zn-anomalia. cu-anomalia Liitteenä olevalla kartalla on kuparin anomaaliset pitoisuudet erotettu 4,, 55 Ja 104 pp käyrillä. Tutkimusalueen pohjoisosaeea olevien pien~mpien erillieten majcaimien lisäksi on etelämpänä

4 4 suurempi yhtenäinen alue, jossa kuparin pitoisuudet kohoavat JOO.500 ppm. Anoma.lioiden pituussutmta noudattaa kivilajien kulkusuuntaa ja kallioperäl~rtan mukaan ne liittyvät kiilleliuskealueeseen kuitenkin siten, että voimakkain maksimialue tulee juuri kiillelius- ~!l keen Ja kvartetit~ kontaktiln. Verrattaessa alueellisesti mini- ~ kivilaskujen tuloksia kuparianomalioihin voidaan havaita, että anomaliat liittyvtlt suurisaa puitteissa selvemmin kiilleliuakefraktioon, mutta voimakkaamma makeimit sattuvat kuitenkin gabrof"raktioiden kohdalle. Tarkaeteltaesaa em. suuremman anomaliaalueen cu-pitoisuuden riippuvuutta eri minikivifraktioista ei selvää korrelaatiota voida kuitenkaan havaita. Verrattaessa moreenin ja puroaedim nttien cu-anomalioita keskenään voidaan havaita, että ne tietyissä rajoissa sijaitsevat samoilla kohdin josldn voimakkaimpien purosedimen.ttianomalioiden kohdalta moreenianomalia puuttuu. Osittain tämä selittyy sillä, ette1 kyaeiseltll kohdalta ole saatu näytettä, mutta todennäköisesti anomalian luonne on täesä tapauksessa erila~nen lia ole paikallisista seiko1ata aiheutuva. eikä anoma ~ < Ni-anomal:l.at Liitekartalla on nikkelin anomaalis t pitoisuudet eroitettu ''' 61 Ja 93 p~ käyrillä. Kuten kartalta nähdään on alueella useita pieniä erillisiä mutta ei varsinaista selvää alueellista makaimia KivilaJikartan mukaan ne liittyvät kaikki1n alueella tavattuihin kivilajeihln, mutta minikivilaskujen perusteella paikoin muita hieman selvimmin gabro~aktioon. Kokonaisuudessaan ei anomaaliaten Ni-pitoieuuksien ja minikivien gabrofraktion välillä kuitenkaan voida osoittaa selvää korrelaatiota. Ni-anomaliat oiv~it yhdy cu-anomalioihin kuin satwm.aisesti tutkimusalueen kaakkoisosassa mutta sensijaan selvemmin Co-anomal1- o1h:l.n. zn-anomaliat Liitekartalla on esitetty vain 23 ppm ja sitä suuremmat Znpitoisuudet. Voimakkaita anomalioita ei alueella esiinny lainkaan.

5 Laajimmat anomnlia-alueet tavataan tutkimuskohteen kaakkoisoeass, missä se liittyy cu-anomaliaan. Kivilajikartan mukaan anomaliat sijaitsevat kiilleliuskealueella. ' co-an.omaliat l Liitekartalla on esitetty vain yl~ 18 ppm pitoisuudet. Pitoisuudet ~ ov t yleensä pieniä suurimpien ollessa 28 ppm. Alueelle muodostuu : kaksi laajempaa anoma.li, Joista toinen on Nuolilammen ympärist8ssä ; ja toinen etelämpänä liitty n alueellisesti em. yleiseen geokemialliseen maksimiin. Kivilajikarta1la anomaliat liittyvät etupäässä ~illeliuskealueelle mutta myhe kvartsiitteihin. Minikivien suhteen eivät anomaliat noudata erityisesti mitään kivilaji~raktiota, jonkin verr.an selvemmin on korrelaatio havaittavissa kuitenkin gabrojen kohdalla. Xl}teepveto Kuparia lukuunottamatta o~t havaitut anomaliat niin int nsiteetiltähn kuin alueelliseetikin pieniä. Kuparin sw1teen tavataan kuitenkin yli 500 ppm pitoisuuksia. Mainittu anomnlia-alue vaikuttaa suhteellisen yhtenäiseltä ja koska siihen liittyy myös Co-anomalia se sijaintinsa huomioonottaen saattaisi mahdollisesti edustaa jatkotutkimusten arvoista mdneraliaatiota Tehtyjen tutkimusten peruateolla ei ko. alueella kuitenkaan voida hava~ta tutkittujen minikivi~raktioiden ja cu-pitoisuuden välistä korrelaatiota. Anomalia voisi mahdollisesti edusta kivilajikontaktiin tai muuhun heikkouavyuhykkeeaeen - anomalia-alueen N puolellahan on Joki.laakao - muodostunutta mineralisatiota. Toisaalta analysoitu moree~ hienoeraktio saattaa eynnyltään olla siksi kompliaoitu, ettei aitä voida v rrata suoraan minikivien proeentuaalisi~ va1htelu1hin. \

6 Oraniemen alueen i ndeksikartta 1 : Alueen pinta-ala on 1550 lar?. Geokemiallisten karttojen karttalehtijako on merkitty indeksikarttaan. Moreeni- ja minikivitutkimusalue on kart alla erotettu katkoviivalla.

7 Q.., o o ---c5. C? 0 D o c::::> 0 OUTO~UMPU 0 Malmmetsintä ~ SODANKYLÄ Pol jostuma kartta. 1 ' AN/RT / ,

8

9

10

11

12

13

14

15

16

17

18

19