Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat. Juankosken kaupunki Yleinen osa I

Transkriptio

1 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat Juankosken kaupunki Yleinen osa I SKVSY SAVO-KARJALAN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY

2 ESIPUHE Suojelussuunnitelmien avulla pyritään varmistamaan hyvälaatuisen pohjaveden saanti kunkin alueen yhdyskuntien käyttöön rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti maankäyttöä pohjavesialueilla. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma on selvitys ja ohje, jota voidaan käyttää tausta-aineistona maankäytön suunnittelussa ja viranomaisvalvonnassa sekä käsiteltäessä lupahakemuksia ja ilmoituksia, joita toiminnanharjoittajat tekevät mm. ympäristönsuojelu, johon voidaan katsoa sisältyvän kemikaalilainsäädäntö, maa-aines- ja vesilainsäädännön perusteella. Suojelusuunnitelmaa ei vahvisteta aluehallintovirastossa eikä sillä ole välittömiä tai sitovia juridisia seurausvaikutuksia. Suojelusuunnitelmamenettelyä voidaan soveltaa kaikilla pohjavesialueilla, myös alueilla, jotka eivät ole vedenhankintakäytössä. Pohjavesialueilla jo oleville ja sinne mahdollisesti tuleville toiminnoille laadittiin käyttökelpoiset toimenpidesuositukset, jotka edistävät pohjavedensuojelua. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmiin on kerätty tiedot pohjavesialueiden hydrologisista ominaisuuksista, nykytilasta ja pohjavettä vaarantavista riskitekijöistä. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa laadittiin pohjavesialueilla jo oleville ja sinne mahdollisesti tuleville toiminnoille käyttökelpoiset toimenpidesuositukset, jotka edistävät pohjavedensuojelua. Pohjavesialueiden kuntakohtaisen suojelusuunnitelma on rakenteeltaan jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen on yleinen osa (I) ja toisena osana on varsinaiset pohjavesialuekohtaiset suojelusuunnitelmat (II). Pohjavesialueiden yleinen osa sisältää tavoitteet, pohjaveden suojeluun liittyvää lainsäädäntöä sekä pohjaveden laatua uhkaavat tekijät. Yleisessä osassa annetaan kaikkia kunnan pohjavesialueita koskevat yleiset toimenpidesuositukset sekä ennakoivaan pohjavedensuojeluun liittyvät toimenpidesuositukset. Yleinen osa toimii taustatietona varsinaisille pohjavesialuekohtaisille suojelusuunnitelmille. Pohjavesialuekohtainen suunnitelmassa käsitellään pohjavesialueen hydrogeologiaa, alueille sijoittuneita pohjaveden laatua tai määrää mahdollisesti uhkaavia riskien riskinarvioinnit sekä esitetään riskien minimoimiseksi ja ehkäisemiseksi laaditut toimenpidesuositukset. Riskikartoituksissa käsitellään pohjavesialueen hydrogeologiaa, alueille sijoittuneita pohjaveden laatua tai määrää mahdollisesti uhkaavia riskien riskinarvioinnit ilman toimenpidesuosituksia. Suojelusuunnitelmien kohteena ovat kaikki Juankosken kaupungin alueella sijaitsevat veden hankinnan kannalta tärkeät I-luokan pohjavesialueet Valkeisenkangas, Rajasalmi, Viitaniemi, Pajuharju ja Susihaudanrinne. Riskikartoituksen kohteena ovat kaikki Juankosken kaupungin alueella sijaitsevat veden hankinnan soveltuvat II-luokan pohjavesialueet Helvetinhauta ja Mustanharju. Pohjavesialueiden sijainti on esitetty indeksikartassa (liite 1.) Valkeisenkankaan pohjavesialue ( ) sijaitsee noin 2,5 kilometriä Säyneisen taajamasta koilliseen. Valkeisenkankaan pohjavesialueelta Säyneisen vedenottamolta otettiin vuonna 2008 keskimäärin 128 m 3 /d vettä. Valkeisenkankaan pohjavesialueelta otetaan vettä Säyneisen taajama-alueen sekä kahden vesiosuuskunnan käyttöön. Juankoski Pohjavesien suojelusuunnitelma Yleinen osa I 2

3 Rajasalmen pohjavesialue ( ) sijaitsee Akonveden kylässä noin 5 kilometriä Juankosken keskustaajamasta kaakkoon. Rajasalmen pohjavesialue on määritetty vesipuitedirektiivin mukaiseksi riskialueeksi, mikä edellyttää suojelusuunnitelman laatimista. Rajasalmen pohjavesialueelta otettiin vuonna 2008 keskimäärin 819 m 3 /d vettä. Rajasalmen pohjavesialueelta otetaan vettä Juankosken kaupungin taajama-alueen sekä useiden vesiosuuskuntien ja -yhtymien käyttöön. Viitaniemen pohjavesialue ( ) sijaitsee noin 6 kilometriä Säyneisen taajamasta etelään ja noin 13 kilometriä Juankosken keskustaajamasta koilliseen. Viitaniemen pohjavesialueelta otettiin vuonna 2008 keskimäärin 29 m 3 /d vettä. Viitaniemen pohjavesialueelta otetaan vettä Viitaniemen vesiyhtymän käyttöön. Pajuharjun pohjavesialue sijaitsee noin 2 kilometriä Säyneisen taajamasta koilliseen ja noin 6 kilometriä Juankosken keskustaajamasta pohjois-luoteeseen. Pajuharjun pohjavesialueelta vedenottamolta otettiin vuonna 2008 keskimäärin 34 m 3 /d vettä. Pajuharjun pohjavesialueelta otetaan vettä Selkälänniemen vesiyhtymän käyttöön. Susihaudanrinteen pohjavesialue sijaitsee Västinniemen kylässä noin 13 kilometriä Juankosken keskustaajamasta etelään. Susihaudanrinteen pohjavesialueelta otettiin vuonna 2008 keskimäärin 260 m 3 /d vettä. Susihaudanrinteen pohjavesialueelta Könönkankaan vedenkäsittelylaitokselta vettä johdetaan mm. Muuruveden taajamaan, Pohjois-Tuusniemen vesiosuuskunnalle sekä Kaavin kunnalle. Könönkankaan vedenkäsittelylaitoksella käsitellään myös Tuusniemen kunnan alueella sijaitsevien Ihalankankaan ja Palokankaan pohjavesialueiden vedenottamoilta pumpattu raakavesi. Pohjavesialueilla on ollut ja on edelleen pohjavedelle riskiä aiheuttavia toimintoja. Käytössä olleiden laatutietojen mukaan liikenteen ja muiden toimintojen aiheuttamat muutokset pohjavesialueiden pohjaveden laadussa ovat kuitenkin vähäisiä. Helvetinhaudan ja Mustanharjun pohjavesialueilla ei ole ottotoimintaa vaan ne ovat varavedenottoon tarkoitettuja pohjavesialueita. Helvetinhaudan pohjavesialue sijaitsee Akonpohjan kylässä noin 7,5 kilometriä Juankosken keskustaajamasta kaakkoon. Mustanharjun pohjavesialue sijaitsee Säyneisen kylässä noin 2 kilometriä Säyneisen taajamasta koilliseen. Suojelusuunnitelman laatiminen sisältyy EAKR- osarahoitteiseen Pohjois-Savon pohjavesien suojelusuunnitelma hankkeeseen. Hankkeessa on mukana 18 kuntaa; Iisalmi, Juankoski, Karttula, Keitele, Lapinlahti, Leppävirta, Maaninka, Nilsiä, Pielavesi, Rautalampi, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Suonenjoki, Tervo, Tuusniemi, Varkaus, Varpaisjärvi ja Vieremä sekä Ylä-Savon Vesi Oy. Hanketta hallinnoi Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry. Asiantuntijaorganisaationa on mukana Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Pohjois- Savon hankkeen kesto on Hanke tukee vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) tavoitetta saavuttaa ja säilyttää pohjavesien määrällinen, kemiallinen ja mikrobiologinen hyvä tila. Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat Aarno Särkioja ( /2010) ja Jussi Aalto Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus,jukka Koski-Vähälä ja Mikko Laakso Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry, Helena Valta Ylä-Savon Vesi Oy Juankoski Pohjavesien suojelusuunnitelma Yleinen osa I 3

4 ,Tiia Pelkonen Juankosken kaupunki, Jukka Rissanen Karttulan kunta, Kari Nuutinen Keiteleen kunta, Eero Mykkänen Lapinlahden kunta, Helena Tukiainen Lapinlahden kunta, Ossi Valtonen Leppävirran kunta, Pirkko Nevalainen Nilsiän kaupunki, Juho Pelkonen Maaningan kunta, Veli Toivainen Pielaveden kunta, Tuure Savolainen Rautalammin kunta, Arja Saarelainen Siilinjärven kunta, Kimmo Hälinen Suonenjoen kaupunki, Jukka Korhonen Tervon kunta, Paula Matilainen Tuusniemen kunta, Lauri Nykänen Varpaisjärven kunta, Karita Krooks Varkauden kaupunki, Raimo Ikola/Mikko Kajanus Vieremän kunta, Tiina Valta Ylä-Savon terveydenhuollon ky, rahoittajan edustaja on Eeva Könönen Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Ohjausryhmän puheenjohtajana toimii Helena Valta, Ylä-Savon Vesi Oy:stä ja sihteerinä Kati Määttä, Savo-Karjalan vesiensuojeluyhdistys ry:stä. Hankkeella on projektiryhmä, johon kuuluvat Aarno Särkioja ( /2010) ja Jussi Aalto Pohjois-Savon ELY- keskuksesta, Helena Valta Ylä-Savon Vesi Oy:stä, Kimmo Hälinen Suonenjoen kaupungilta (pj), Helena Tukiainen Lapinlahden kunnasta sekä Jukka Koski-Vähälä, Mikko Laakso (sihteeri) ja Kati Määttä Savo- Karjalan Vesiensuojeluyhdistyksestä. Suojelusuunnitelman toimenpideohjelmassa toimenpidesuositukset on esitetty tiivistetysti. Toimenpideohjelma päivitetään ja sitä seurataan jatkossa seurantaryhmän toimesta. Seurantaryhmän kokoonpano on esitetty yleisenosan lopussa kappaleessa 4. Seurantaryhmä kokoontuu vähintään kerran vuodessa. Suojelusuunnitelma tulee hyväksyttää Juankosken kaupunginvaltuustossa. Vastaavanlaiset hankkeet on käynnissä myös Pohjois-Karjalassa ja Etelä Savossa. Hankkeet ovat muodostaneet yhteisen ylimaakunnallisen koordinaatioryhmän. Tavoitteena on ylimaakunnallinen yhteinen linjaus pohjaveden suojelulle. Suojelusuunnitelma on laadittu yhteistyössä Juankosken kaupungin, Pohjois- Savon ELY- keskuksen ja Savo-Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry:n kanssa. Lähtötiedot ja tekstin on koonnut projektiasiantuntija Kati Määttä Savo- Karjalan Vesiensuojeluyhdistyksestä. Parhaimmat kiitokset hyvästä yhteistyöstä Juankosken kaupungille, Pohjois-Savon pelastuslaitokselle, Pohjois-Savon ELY- keskukselle, Savon Voimalle, ohjausryhmän, seurantaryhmän, projektiryhmän ja koordinaatioryhmän jäsenille ja kaikille muille sidosryhmille, joilta olemme saaneet tietoja suunnitelmaan. Juankoski Pohjavesien suojelusuunnitelma Yleinen osa I 4

5 SISÄLLYS I Pohjavesialueiden yleinen osa II Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat JUANKOSKI: Pohjavesialueiden suojelusuunnitelma I-luokan pohjavesialue: VALKEISENKANGAS RAJASALMI VIITANIEMI PAJUHARJU SUSIHAUDANRINNE Pohjavesialueiden riskikartoitus II-luokan pohjavesialue: HELVETINHAUTA MUSTANHARJU Juankoski Pohjavesien suojelusuunnitelma Yleinen osa I 5

6 I POHJAVESIALUEIDEN YLEINEN OSA SISÄLLYSLUETTELO 1 SUOJELUSUUNNITELMAN TAVOITTEET SUOJELUSUUNNITELMIA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ POHJAVEDEN SUOJELUA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ Pohjaveden pilaamiskielto Pohjaveden muuttamisen luvanvaraisuus Maaperän pilaamiskielto, puhdistamis- ja selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö Ympäristölupamenettely Maa-aineslaki Kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskeva direktiivi Talousjätevesien käsittely viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla Ympäristönsuojelumääräykset Pohjavedensuojelun kannalta muita tärkeitä säädöksiä POHJAVEDELLE RISKIÄ AIHEUTTAVAT TOIMINNOT ASUTUS Öljysäiliöt Maalämpö Viemäriverkosto, verkostoon kuulumattomat kiinteistöt ja jätevedenpumppaamot Hautausmaat Vapaa-ajan alueet LIIKENNE, TIEN- JA KADUNPITO SEKÄ VAARALLISTEN AINEIDEN KULJETUKSET RAUTATIELIIKENNE JA VAARALLISTEN AINEIDEN KULJETUKSET YRITYSTOIMINTA MAA-AINESTENOTTO MAA- JA METSÄTALOUS MUUNTAMOT PILAANTUNEET MAA-ALUEET ENNAKOIVA POHJAVESIEN SUOJELU POHJAVESIALUEILLE TULEVAISUUDESSA SIJOITETTAVIA TOIMINTOJA KOSKEVAT TOIMENPIDESUOSITUKSET Asutus Liikenne, tien- ja kadunpito Yritystoiminta Maa-ainesten otto ja maa-aineslupamenettely Maa- ja metsätalous Muuntamot Pohjavesialueiden maankäyttö ja kaavatilanne POHJAVEDEN LAADUN JA MÄÄRÄN VALVONTA VARAUTUMINEN KRIISITILANTEISIIN JA TOIMENPITEET VAHINKOTAPAUKSISSA POHJAVESIEN SUOJELUSUUNNITELMAN SEURANTA Kartta 1. Juankoski indeksikartta Juankoski Pohjavesien suojelusuunnitelma Yleinen osa I 6

7 1 Suojelusuunnitelman tavoitteet Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien avulla pyritään ehkäisemään pohjaveden laadun heikkeneminen ja turvaamaan esiintymän antoisuuden säilyminen ennallaan rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti maankäyttöä pohjavesialueilla. Suojelusuunnitelmassa kartoitetaan pohjavesialueella olevat, pohjavedelle riskiä tai vaaraa aiheuttavat kohteet ja toiminnot. Suojelusuunnitelman tavoitteena on määrittää ne toimenpiteet, joilla kokonaisriskiä voidaan vähentää ja näin parantaa pohjaveden tilaa. Lisäksi suunnitelmassa selvitetään pohjavesialueiden hydrogeologiset olosuhteet sekä pohjaveden tila. Lähtöaineistona käytetään aiemmin tehtyjä tutkimuksia ja selvityksiä, joita täydennetään tarvittaessa lisätutkimuksilla. Tavoitteena on saada suojelusuunnitelman avulla riittävän tarkkaa tieto niin riskeistä kuin alueen pohjavesiolosuhteistakin. Mikäli esimerkiksi taloudellisista tai aikataulullisista syistä kaikkia lisätutkimuksia ei ole ollut mahdollista suorittaa, kirjataan ne suojelusuunnitelman toimenpideohjelmaan. Toimenpideohjelma on suojelusuunnitelman tärkein osa, joka edellyttää kunnan ja muiden asianomaisten sitoutumista toimenpiteiden suorittamiseen. Ehdotettujen toimenpiteiden toteutus tapahtuu mm. kaava-, ympäristönsuojelu- ja rakentamismääräyksillä sekä niiden valvonnalla. Suojelusuunnitelman toimenpideohjelman toteutumista varten hankkeen aikana perustetaan kuntakohtaiset seurantaryhmät. Pohjaveden laadun tarkkailuun tulee kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi alueelle myönnettävissä ympäristöluvissa. Suojelusuunnitelman ylläpito edellyttää hyvää tiedonhallintaa. Tavoitteena onkin, että keskeiset tiedot olisivat helposti hyödynnettävissä paikkatietojärjestelmissä. Suomessa pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia on laadittu vuodesta 1991 lähtien. Vuoteen 2009 mennessä valtakunnallisella tasolla suojelusuunnitelmia on tehty yhteensä 304 kpl ja ne käsittävät reilut 900 pohjavesialuetta. Vuoden 2009 loppuun mennessä Pohjois-Savon ELY- keskuksen alueella on tehty suojelusuunnitelmia yhteensä 13 kpl ja ne käsittävät 35 pohjavesialuetta. Suuntaviivat pohjavesien suojelun suunnitteluun antaa Euroopan yhteisön vesipolitiikan puitedirektiivin perusteella vuonna 2004 säädetty laki vesienhoidon järjestämisestä (1299/2004) asetuksineen. Direktiivin mukaan kaikilla pohjavesimuodostumilla on tehtävä ominaispiirteinen alkutarkastelu, mikä tarkoittaa pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta. Riskipohjavesialueilla pohjavesien suojelu edellyttää ominaispiirteiden lisätarkastelua, ihmistoiminnan pohjavesivaikutusten arviointia sekä pohjavesiseurantojen järjestämistä. Suojelusuunnitelmaa voidaan pitää kattavampana kuin mitä vesipuitedirektiivi edellyttää, sillä suojelusuunnitelma sisältää aina myös yksityiskohtaisen kyseiselle alueelle tehdyn toimenpideohjelman. Suojelusuunnitelmien laadinnassa on hyödynnetty Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2007 julkaisemaa raporttia Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat osana vesienhoidon järjestämistä - taustaselvitystä. Lisäksi hyvänä mallina suojelusuunnitelmista pidetään Pohjois-Savon ympäristökeskuksen vuonna 2007 julkaisemaa Peltosalmi- Ohenmäki, Honkalampi ja Haminamäki- Humppi pohjavesialueiden suojelusuunnitelmaa. 7

8 1.1 Suojelusuunnitelmia koskeva lainsäädäntö Vesipuitedirektiivin artiklan 5 ja liitteen II mukaan kaikilla pohjavesimuodostumilla on tehtävä ominaispiirteiden alkutarkastelu. Suomessa alkutarkastelu on tehty vuonna 1996 valmistuneessa pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitushankkeessa. Kartoitukseen tehdään tarvittaessa täydennyksiä ja päivityksiä suojelusuunnitelmien valmistelun aikana. Vesipuitedirektiivin liitteen II mukaan pohjavesialueilla, joissa mahdollisesti pohjaveden määrällinen tai kemiallinen tila ei ole hyvä, tehdään ominaispiirteiden lisätarkastelu sekä arvio ihmisen toiminnan vaikutuksista. Näille alueille tulee artiklan 11 mukaan laatia tarvittavat toimenpidesuositukset pohjaveden hyvän tilan saavuttamiseksi ja varmistamiseksi. Ominaispiirteiden lisätarkastelu käsittää täydentäviä maaperä- ja pohjavesitutkimuksia, joita tehdään tarpeen mukaan. Esimerkinomaisesti eri tutkimuksia on lueteltu liitteen II kohdassa 2.2. Kohdassa 2.3 esimerkkinä niistä ihmisen toimintoja, joiden vaikutuksia olisi syytä selvittää on listattu liitteen II kohdassa 2.3. Ne koskevat sekä pohjaveden ottoa että mahdollisia riskejä ja päästöjä pohjaveteen. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laatimiseksi on vesi- ja ympäristöhallitus laatinut valvontaohjeen nro Suojelusuunnitelmien laadinta on perustunut pääosin tähän valvontaohjeeseen, jonka voimassaolo päättyi Suomen ympäristökeskus on laatinut vuonna 2007 taustaselvityksen ympäristöministeriölle, joka antaa uudet ohjeet suojelusuunnitelmien laatimiseksi. Sekä direktiivissä että valvontaohjeessa edellytetään toimenpidesuosituksia, kuitenkin niin että vesipuitedirektiivi edellyttää ne sisällytettävän vesienhoitosuunnitelmaan. Vesienhoitosuunnitelmat ja niiden sisältämät toimenpideohjelmat ovat yleispiirteisempiä kuin suojelusuunnitelma. Suojelusuunnitelmassa toimenpidesuositukset ovat yksityiskohtaisia ja osa suunnitelmaa. Valtioneuvosto on hyväksynyt vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmat Pohjaveden suojelua koskeva lainsäädäntö Pohjavedensuojelu perustuu pääasiassa ympäristönsuojelulakiin (86/2000) ja - asetukseen (169/2000) sekä vesilakiin ( ). Lisäksi pohjaveden suojeluun liittyviä säännöksiä on maa-aineslaissa (555/1981), maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999), terveydensuojelulaissa (763/1994), jätelaissa (1072/1993), vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetussa laissa (ns. kemikaaliturvallisuuslaki 390/2005) sekä öljyvahinkojen torjuntalainsäädännössä. Pohjaveden suojelua käsitellään myös valtioneuvoston maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) nojalla asettamissa valtakunnallisissa maankäyttötavoitteissa Pohjaveden pilaamiskielto Pohjaveden pilaamiskiellosta säädetään ympäristönsuojelulain (86/2000) 1 luvun 8 :ssä. Säädöksen mukaan ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen 8

9 paikkaan tai käsitellä siten, että tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua; toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää. Myös pohjaveden laatuun muutoin vaikuttavat toimenpiteet, jotka voivat aiheuttaa yleisen tai toisen yksityistä etua ovat kiellettyjä. Pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton, eikä mikään viranomainen voi myöntää lupaa siitä poikkeamiseen. Ympäristönsuojelulain 22 :n mukaisia valvontaviranomaisia ovat ELY-keskus ja kunnat. Ympäristönsuojelulain 75 :n mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Ympäristönsuojelulain 76 :n mukaan mikäli pohjaveteen on päässyt ainetta, joka saattaa aiheuttaa pilaantumista, on aiheuttajan välittömästi ilmoitettava siitä valvontaviranomaiselle. Ympäristönsuojelulain 77 :n mukaan ELY-keskus voi määrätä ilmeisesti pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Puhdistustarpeen arvioinnissa on otettava huomioon pilaantuneen alueen, sen ympäristön tai pohjaveden nykyinen tai tuleva käyttö sekä pilaantumisesta terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti aiheutuva vaara tai haitta. Ympäristönsuojelulain 104 :n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa pohjaveden pilaantumista Pohjaveden muuttamisen luvanvaraisuus Pohjaveden muuttamisen luvanvaraisuudesta säädetään vesilain ( ) 3 luvun 2 ja 3 :ssä. Vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää ja tämä muutos aiheuttaa luonnon pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä. Vesitaloushankkeilla on seurauksista riippumatta oltava aina lupaviranomaisen lupa, jos veden ottaminen vesihuoltolaitoksen tai vesihuoltolaitokselle vettä toimittavan tarpeisiin taikka siirrettäväksi muualla käytettäväksi sekä muu pohjaveden ottaminen, kun otettava määrä on yli 250 m 3 /vrk samoin kuin muu toimenpide, jonka seurauksena pohjavesiesiintymästä poistuu muutoin kuin tilapäisesti pohjavettä vähintään 250 m 3 /vrk. Lupa vaaditaan aina veden imeyttämiseen maahan tekopohjaveden tekemiseksi tai pohjaveden laadun parantamiseksi. Pohjavedenoton ilmoitusvelvollisuudesta säädetään vesilain 2 luvun 15 :ssä. Hankkeesta vastaavan on vähintään 30 vuorokautta ennen toimenpiteen aloittamis- 9

10 ta kirjallisesti ilmoitettava valtion valvontaviranomaiselle pohjaveden ottamisesta, kun otettava määrä on yli 100 m3/vrk ja ottaminen ei 3 luvun 2 tai 3 :n mukaan edellytä lupaa. Ilmoituksen tulee sisältää tiedot hankkeesta, sen toteuttamistavasta ja ympäristövaikutuksista Maaperän pilaamiskielto, puhdistamis- ja selontekovelvollisuus pilaantuneesta alueesta Maaperän pilaamista ja pilaantuneiden alueiden kunnostusta ohjaavista säädöksistä keskeisin on ympäristönsuojelulaki (86/2000) ja asetus (169/2000), jotka kieltävät maaperän ja pohjaveden pilaamisen. Ympäristönsuojelulain 7 mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä eikä muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Ympäristönsuojelulain 75 :n mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka tätä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan ja jos pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan, on alueen haltijan puhdistettava alueen maaperä siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, jos pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta. Siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. Ympäristönsuojelulain 76 :n mukaan mikäli maahan on päässyt ainetta, joka saattaa aiheuttaa pilaantumista, on aiheuttajan välittömästi ilmoitettava siitä valvontaviranomaiselle. Ympäristönsuojelulain 77 :n mukaan ELY- keskus voi määrätä ilmeisesti pilaantuneen maaperän puhdistamisesta vastuussa olevan selvittämään pilaantuneen alueen laajuuden ja puhdistamistarpeen. Puhdistustarpeen arvioinnissa on otettava huomioon pilaantuneen alueen, sen ympäristön tai pohjaveden nykyinen tai tuleva käyttö sekä pilaantumisesta terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti aiheutuva vaara tai haitta. Ympäristönsuojelulain 104 :n mukaan maa-alueen luovuttajan tai vuokraajan on esitettävä uudelle omistajalle tai haltijalle käytettävissä olevat tiedot alueella harjoitetusta toiminnasta sekä jätteistä tai aineista, jotka saattavat aiheuttaa maaperän pilaantumista. 10

11 1.2.4 Öljysäiliöitä koskeva lainsäädäntö Vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta annetun lain (390/2005) (ns. kemikaaliturvallisuuslain) 54 :n mukaan säiliön omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin. Säiliö, joka tarkastuksessa havaitaan öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö on heti poistettava käytöstä. Lisäksi tärkeillä pohjavesialueilla sijaitsevista öljysäiliöistä sekä niiden tarkastuksista on säädetty Kauppa- ja teollisuusministeriön öljylämmityslaitteistoja koskevassa asetuksessa (1211/1995) ja Kauppa- ja teollisuusministeriön maanalaisten öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksia koskevassa päätöksissä (344/1983 ja 1199/1995)). Tärkeällä pohjavesialueella olevan maanalaisen öljysäiliön asentamisesta on säiliön omistajan tai öljylämmityslaitteiston asentavan toiminnanharjoittajan ilmoitettava paloviranomaiselle, Pohjois-Savon pelastuslaitokselle. Pelastusviranomaiselle on varattava tilaisuus tarkastaa säiliön sijoitus ennen säiliön peittämistä. Tärkeillä pohjavesialueilla olevat maanalaiset öljysäiliöt on tarkastettava ensimmäisen kerran 10 vuoden kuluttua käyttöönotosta. Tämän jälkeen säiliön tarkastus tulee suorittaa tarkastuksessa todetun säiliöluokan mukaan. Kunnossa oleva, A-luokan säiliö on sen jälkeen tarkastettava 5 vuoden (metallisäiliöt) tai 10 vuoden (muut materiaalit) välein. Jos säiliön kunnossa havaitaan puutteita on uusintatarkastus tehtävä 2 vuoden kuluttua. Määräaikaistarkastuksesta tulee laatia pöytäkirja. Pöytäkirja on annettava säiliön omistajalle tai haltijalle, minkä lisäksi siitä on 14 päivän kuluessa tarkastuksesta toimitettava jäljennös sen kunnan palopäällikölle, missä säiliö sijaitsee. Säiliö, joka määräaikaistarkastuksessa havaitaan öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö on heti poistettava käytöstä. Jos öljylämmityslaitteisto vaurioituu siten, että seurauksena on henkilö-, omaisuustai ympäristövahinko on omistajan, haltijan tai käyttäjän ilmoitettava siitä viipymättä valvontaviranomaiselle, jonka on tarvittaessa määrättävä asiantuntija suorittamaan paikalla tutkimus Ympäristölupamenettely Ympäristönsuojelulaissa (86/2000) ja asetuksessa (169/2000) mainitaan toiminnat, joille tulee hakea ympäristölupa. Jos ympäristönsuojeluasetuksessa mainittu toiminta sijoitetaan tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle ja toiminnasta voi aiheutua pohjaveden pilaantumisen vaaraa, on sille haettava ympäristölupa myös siinä tapauksessa, että toiminta on asetuksessa mainittua vähäisempää. 11

12 1.2.6 Maa-aineslaki Maa-aineslaki ( ) sekä valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta (926/2005 ) säätelevät maa-ainesten ottoa. Toimintaan tarvitaan maa-ainesten ottolupa, jota varten tulee tehdä ottosuunnitelma, joka sisältää jälkihoitosuunnitelman. Tärkeälle pohjavesialueelle sijoittuvasta maa-ainesten ottohankkeesta on pyydettävä lausunto elinkeino- liikenne ja ympäristökeskukselta. Maa-ainesten kotitarveotosta on ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle, jos kohteesta otettava maaainesmäärä ylittää 500 m 3. Maa-ainesten ottamisesta ei saa aiheutua kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa, eikä tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen vedenlaadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa Kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskeva direktiivi Kaivannaisteollisuuden jätehuoltoa koskeva direktiivi 2006/21/EY tulee huomioida myös maa-ainesten otossa. Direktiivin toimeenpanoon liittyvät seuraavat lait ja lakija asetusmuutokset, jotka ovat tulleet voimaan : Valtioneuvoston asetus kaivannaisjätteistä (379/2008,KJVN),maa-aineslaki (347/2008, 5 a ), ympäristönsuojelulaki (346/ a ) ja pelastuslaki (348/ ). Pääsääntönä on, että jätehuoltosuunnitelma hyväksytään ympäristöluvan yhteydessä. Mikäli maa-ainesten ottohanke ei vaadi ympäristölupaa, jätehuoltosuunnitelma hyväksytään osana maa-aineslupaa ja jätehuoltosuunnitelma tulee tällöin sisällyttää lupahakemukseen tai sen liitteeksi. Jätehuoltosuunnitelman tavoitteet ja suunnitelma sisältö käyvät ilmi KJVNa 3 ja 4 :tä. Kaivannaisjätteitä voivat olla esim. kaivualueen pintamaat, sivukivet ja vastaavat, jos niitä ei käytetä tai voida käyttää hyödyksi jokseenkin välittömästi ja suunnitelmallisesti esimerkiksi ottamisalueiden jälkihoidossa. Voimassa olevista luvista jätehuoltosuunnitelma tarkastetaan ympäristöhallinnon toimesta vuositilastoinnin yhteydessä joka viides vuosi, ensimmäinen tarkastus oli Talousjätevesien käsittely viemäriverkoston ulkopuolisilla alueilla Haja-asutuksen jätevesien käsittelyä koskevat säädökset uudistuivat vuonna Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) määrittelee puhdistustasot orgaaniselle aineelle, fosforille ja typelle. Asetuksessa talousjätevesien puhdistukselle on säädetty vähimmäisvaatimustaso sekä ohjeellinen ankarampi puhdistustaso. Kunta voi ympäristönsuojelumääräyksissään edellyttää tiukempaa puhdistustasoa pilaantumiselle herkillä alueilla, esimerkiksi pohjavesialueilla. Asetus koskee kaikkia viemäriverkostoon liittymät- 12

13 tömiä kiinteistöjä. Asetus koskee vuoden 2004 alun jälkeen rakennettuja jätevesijärjestelmiä heti. Asetuksen vaatimukset koskevat jo nykyisin uudisrakentamista, rakennuksen rakentamiseen verrattavia korjaus- tai muutostöitä, vähäistä suurempaa lisärakentamista ja jätevesijärjestelmien olennaista muuttamista. Ennen vuotta 2004 rakennettujen käyttökuntoisten jätevesijätevesijärjestelmien tulee täyttää uudet vaatimukset mennessä Ympäristönsuojelulain muutoksen (196/2011) mukaan jätevesien käsittelyvaatimuksista ovat vapautettu sellaiset kiinteistöt, joilla kiinteistöllä vakituisesti asuva haltija tai haltijat ovat täyttäneet 68 vuotta ennen Ikään perustuvan vapautuksen saaminen edellyttää, ettei kiinteistön talousjätevesistä aiheudu ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa ja jätevesijärjestelmä on käyttökuntoinen. Jos kiinteistön jätevesistä kuitenkin aiheutuu ympäristön pilaantumisenvaaraa, voi kunnan ympäristönsuojeluviranomainen puuttua asiaan. Vapautus ei koske uudisrakennuksia eikä vapaa-ajan asuntoja. Jos kiinteistön hallinnassa tapahtuu muutos eikä ikäehto toteudu, automaattivapautus raukeaa. Ympäristönsuojelulain muutoksella on täsmennetty määräaikaisen vapautuksen edellytyksiä. Laissa määritellyillä sosiaalisilla perusteilla voi kunnalta hakea viiden vuoden mittaista vapautusta vaatimusten täyttämisestä. Vapautuksen talousjätevesien käsittelyvaatimusten toteuttamisesta voi saada, jos ympäristöön aiheutuva kuormitus on kiinteistön käyttö huomioiden vähäistä ja käsittelyjärjestelmän parantamiseksi edelletyt toimet korkeiden kustannusten tai teknisen vaativuuden vuoksi ovat kiinteistön haltijalle kohtuuttomat. Arvioitaessa toimien kohtuuttomuutta otetaan huomioon kiinteistön sijainti lähiaikoina viemäriverkoston piiriin ulotettavaksi tarkoitetulla alueella; kiinteistön haltijan ja kiinteistöllä vakituisesti asuvien korkea ikä ja muut vastaavat elämäntilanteeseen liittyvät erityiset tekijät; kiinteistön haltijan pitkäaikainen työttömyys tai sairaus taikka muu näihin rinnastuva sosiaalinen suorituseste. Kaupunkien/kuntien ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan antaa erillismääräyksiä jätevesien käsittelystä mm. vedenhankinnan kannalta tärkeillä pohjavesialueilla Ympäristönsuojelumääräykset Ympäristönsuojelulain 19 :n nojalla kunnanvaltuusto voi antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Määräykset eivät voi ympäristönsuojelulain mukaan estää luvanvaraista toimintaa eivätkä 30 :n 3 momentissa, 62 :ssä tai 78 :n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset eivät myöskään voi koskea toimintaa, jonka ympäristönsuojeluvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksessa ja joka rekisteröidään tietojärjestelmään siten kuin ympäristönsuojelulain 65 :n 1 tai 2 momentissa säädetään. Ympäristönsuojelulain muutoksen (1300/2004) nojalla ympäristönsuojelumääräykset voivat koskea vesien tilan parantamistoimia, jotka ovat vesien-hoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Ympäristönsuojelumääräykset tarjoavat kunnille mahdollisuuden saada oman alueensa ympäristön erityispiirteet huomioiduksi. Lisäksi määräyksillä voidaan tarken- 13

14 taa ja selventää valtioneuvoston ja ympäristöministeriön asettamia yleisluontoisia ympäristönsuojelua koskevia velvoitteita. Ympäristönsuojelumääräysten tavoitteena on paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ehkäistä ympäristön hajapäästöluonteista pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Ympäristönsuojelumääräykset ovat kunnallisia määräyksiä, jotka ovat luonteeltaan alemman asteen normeja. Ne voidaan rinnastaa esimerkiksi kunnan rakennusjärjestykseen ja jätehuoltomääräyksiin. Ympäristönsuojelulain 19 :ssä on lueteltu ne asiat, joista kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä voidaan antaa. Määräykset täydentävät osaltaan lakia ja sen nojalla annettuja asetuksia. Pohjavesialueiden pilaantumisriskin vähentämiseksi määräyksiä voidaan antaa esimerkiksi talousjätevesien käsittelystä, kemikaalien varastoinnista ja jätteiden sijoittamisesta maaperään pohja-vesialueilla. Määräysten käyttäminen on kunnissa vapaaehtoista Pohjavedensuojelun kannalta muita tärkeitä säädöksiä Öljyvahingot sekä jakeluasemat: Öljyvahinkojen torjuntalaki 1673/2009 Maa-alueilla tapahtuvien öljyvahinkojen torjumisesta annettu laki 1497/2004 Aluksista aiheutuvien vesien pilaantumisen ehkäisemisestä annettu laki 1408/2004 Asetus öljyvahinkojen ja aluskemikaalivahinkojen torjunnasta 636/1993 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla 415/1998 Pelastuslaki 348/2008 Kemikaalit: Kemikaalilaki 744/1989 Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista 59/1999 Valtioneuvoston asetus asetus vaarallisten aineiden kuljetuksesta tiellä 194/2002 Nestekaasuasetus 711/1993 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös nestekaasuasetuksen soveltamisesta 344/1997 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös kaasuasetuksesta 1286/1993 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008 (CLP-asetus) 14

15 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus CLP-asetuksen liitteessä VI tarkoitetuista kemikaaleista 5/2010 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006 (REACH-asetus) Laki vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta 390/2005 Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista 1022/2006 Maatalous: Valtioneuvoston asetus maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta 931/2000( ns. nitraattiasetus), joka perustuu Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiiviin (91/676/ETY) Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden eläinjätteiden käsittelystä 1022/2000 Valtioneuvoston päätös maatalouden ympäristötuesta 760/1995 Maa- ja metsätalousministeriön päätös maatalouden ympäristötuen perustuesta 768/1995 Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina /2007 Maa- ja metsätalousministeriön asetus ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä sekä maatalouden ympäristötuen koulutukseen liittyvästä tuesta 646/2000 Maa- ja metsätalousministeriön asetus maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteistä ja maatalouden ympäristötuen erityistuista 503/2007 Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevien laitosten valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä 850/2005 Laki kasvinsuojeluaineista 1259/2006 Maastoliikenne: Maastoliikennelaki 1710/1995 Maastoliikenneasetus 10/1996 Vesihuolto ja vesien hoito: Vesihuoltolaki 119/2001 Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä 888/

16 Asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 Talousvesi: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 461/2000 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista 401/2001 Ympäristön- ja terveydensuojelu: Terveydensuojeluasetus 1280/1994 Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta 737/1994 Laki ympäristövahinkovakuutuksesta 81/1998 Asetus ympäristövahinkovakuutuksesta 717/1998 Laki eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta 383/2009 Valtioneuvoston asetus eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta 713/2009 Valtioneuvoston päätös pohjavesien suojelemisesta eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta 364/1994 Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa 591/2006 Laki öljysuojarahastosta 1406/ Pohjavedelle riskiä aiheuttavat toiminnot 2.1 Asutus Öljysäiliöt Huonokuntoiset öljysäiliöt aiheuttavat pohjaveden pilaantumisen riskiä. Polttoöljyä voi päästä maaperään mm. öljysäiliön tai siirtoputkiston vuodon, ylitäytön tai muun tankkaushäiriön tai kuljetusauton onnettomuuden seurauksena. Pohjaveteen päässeen öljyn on todettu pysyvän muuttumattomana vuosikymmeniä. Pohjois- Savon pelastuslaitokselta saadun tiedon mukaan pelastuslaitoksella ei ole rekisteriä pienkiinteistöjen öljysäiliöistä, eikä pelastuslaitos valvo öljysäiliöiden tarkastusten toteutumista muutoin kuin palotarkastusten yhteydessä, joita tehdään pientaloille 10 vuoden välein. Jos palotarkastuksella havaitaan, että säiliö on tarkastamatta, niin tarkastaja kirjoittaa asiasta korjausmääräyksen. Pelastusviranomaisel- 16

17 le ei toimiteta tietoa lämmitysjärjestelmän vaihtamisesta, eivätkä tiedot öljysäiliöiden sijainneista ole täysin ajantasaisia. Öljysäiliöitä tarkastavat yritykset tekevät säiliöiden tarkastuksia asiakkaiden tilausten perusteella. Kemikaaliturvallisuuslain 54 :n mukaan säiliön omistajan tai haltijan on huolehdittava, että tärkeällä tai muulla vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella olevat maanalaiset öljysäiliöt tarkastetaan määräajoin. Tarkastuksen tulee aina suorittaa pätevä, ulkopuolinen toimija. Tarkastuksista tehtävä raportti tulee toimittaa pelastusviranomaiselle sekä kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Säiliö, joka tarkastuksessa havaitaan öljyvahingonvaaraa aiheuttavaksi, on korjattava tai poistettava käytöstä. Välitöntä vaaraa aiheuttava säiliö on heti poistettava käytöstä. Tarkastuksen toteutumista määräajassa ei käytännössä valvota, joten pohjavesialueella voi olla säiliöitä, joiden tarkastusaika on umpeutunut. Kiinteistönomistajilla olisi mahdollisuus saavuttaa kustannussäästöjä tilaamalla tarkastus yhdessä useammalle saman alueen öljysäiliölle kerrallaan. Riskin aiheuttavat myös ne säiliöt (esim. farmarisäiliöt), joita tarkastusvelvollisuus ei koske. Pohjois-Savon pelastuslaitos on tehnyt vuonna 2007 öljyvahinkojen torjuntasuunnitelman, jossa on koottu kunnittain yhteen palavan nesteen varastoalueet sekä teollisuus- ja muut laitokset, joissa säilytetään tai käsitellään runsaasti öljy-yhdisteitä. Öljytorjuntasuunnitelman mukaan Pohjois-Savon tärkeillä pohjavesialueilla on yhteensä noin 440 kpl alle 100 m³:n öljysäiliötä Maalämpö Huolellisesti suunniteltuna, rakennettuna ja käytettynä yksittäisen maalämpökaivon aiheuttama pohjaveden pilaantumisriski on yleensä vähäinen. Ongelmia voivat aiheuttaa lämmönsiirtoaineiden vuodot, pintavesien pääsy pohjaveteen puutteellisesti tiivistettyjen kaivorakenteiden takia, porauksen aiheuttama pohjaveden samentuminen tai pohjaveden eri kerrostumien sekoittuminen keskenään. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (895/1999) 62 mukaan maalämpökaivon rakentaminen on toimenpideluvanvaraista. Kunnan rakennusjärjestyksen perusteella hankkeisiin voidaan soveltaa myös ilmoitusmenettelyä. Maalämpökaivon poraus on aina vesilain (587/2011) mukainen vesitaloushanke. Maalämpökaivoja ei tällä hetkellä katsota sellaiseksi toiminnaksi, joka automaattisesti tarvitsisi vesilain mukaisen luvan tai ympäristöluvan. Mikäli maalämpökaivon rakentaminen olennaisesti aiheuttaa muutosta pohjaveden laadussa ja määrässä tarvitaan maalämpökaivon poraamiseen aluehallintoviraston lupa. Maalämpökaivoa ja maaperään asennettavia lämmönkeruuputkistoja ei tule rakentaa pohjavedenottamoiden lähistölle. Muualla pohjavesialueella tulee maalämpökaivojen ja lämmönkeruuputkistojen sallittavuus ja vesilain mukaisen luvan tarve harkita tapauskohtaisesti. 17

18 2.1.3 Viemäriverkosto, verkostoon kuulumattomat kiinteistöt ja jätevedenpumppaamot Viemärilaitoksen toiminta-alueella pohjavettä voivat liata verkostovuodot ja jäteveden pumppaamoiden ylivuodoista maahan tai vesistöihin pääsevä jätevesi. Hajaasutusalueella jätevesien maahan imeytys voi aiheuttaa pohjaveden pilaantumista. Jätevesien pääsy pohjaveteen on yleisin asutuksesta johtuva pohjaveden likaantumista aiheuttava tekijä. Pohjaveden hygieeninen laatu voi heikentyä heikkokuntoisen viemäriverkoston vuodon (erityisesti betoniset viemäriverkostot) tai kiinteistökohtaisten jätevesikaivojen tai imeyttämöjen takia. Viemärivuodot johtuvat putkien vaurioitumisesta ulkoisen kuormituksen kasvaessa liian suureksi, liikenteen aiheuttaman dynaamisen isku- tai tärinäkuormituksen takia tai putken sisäisen korroosion takia. Putkivaurioiden lisäksi vuodot voivat aiheutua putkien liitosvioista. Myös erilaiset häiriötilanteet, kuten esim. jäteveden pumppaamon ylivuototilanne, voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumista. Jätevesien pääasialliset lika-aineet ovat biologisesti hajoavat orgaaniset aineet ja ravinteet. Päästö ilmenee yleensä pohjaveden kokonaissuolapitoisuuden, sähkönjohtavuuden sekä kloridi-, nitraatti- ja fosfaattipitoisuuksien nousuna. Viemäriverkostoon liittymättömät kiinteistöt ovat pitkäaikaisen käytön myötä suuri riski pohjavedelle. Uuden jätevesiä koskevan asetuksen myötä kaikkien viemäriverkostoon liittymättömien kiinteistöjen on vuoteen 2016 mennessä järjestettävä jätevesihuolto kuntoon. Kunnan tulisi määritellä vesihuollon kehittämissuunnitelmassa alueet, joihin vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäröinti laajennetaan. Vesihuoltolaitoksen viemäröintialueen laajennuksessa tulee huomioida ympäristönsuojelulliset näkökulmat ja taloudellinen kannattavuus Hautausmaat Hautaustoiminnasta aiheutuu monenlaisia vajoveteen vaikuttavia ympäristömuutoksia. Muutoksia aiheuttavia tekijöitä ovat mm. hautausmaiden rakentaminen (ojitukset, vesijohdot, maantäyttö), istutukset (lannoitus ja torjunta-aineet) ja itse hautaaminen (hajoamisprosessin lopputuotteet) Vapaa-ajan alueet Vapaa-ajan alueista esimerkiksi golfkentät, laskettelurinteet sekä urheilukentät ja - alueet voivat aiheuttaa vaaraa pohjavedelle. Likaantuminen näillä alueilla liittyy mm. lannoitukseen ja kasteluun, viemäröintiin ja liikenteeseen. Golfkentät sijaitsevat usein hiekkaisilla mailla, ja lannoitteita ja torjunta-aineita käytetään runsaasti. Jos maaperä on hyvin vettä läpäisevää ja kastelu runsasta, voivat typpi ja torjuntaaineet kulkeutua pohjaveteen. Urheilukenttiin liittyvät ongelmat ovat samankaltaisia. Yleisötapahtumiin liittyvä runsas liikenne, alueen jätehuolto ja viemäröinti aiheuttavat myös omat haasteensa. 18

19 2.2 Liikenne, tien- ja kadunpito sekä vaarallisten aineiden kuljetukset Teiden rakentaminen sekä kunnossapito aiheuttavat riskin pohjaveden laadulle, koska Suomen tiestö on suurelta osin rakennettu harjuille ja reunamuodostumille, jotka ovat myös pääasiallisia pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisalueita ja näin ollen merkittäviä vedenhankinnan kannalta. Vaarallisten aineiden kuljetukset aiheuttavat riskin pohjavedelle mahdollisissa onnettomuustapauksissa. Haitallisten kemikaalien kulkeutumista maaperään ja pohjaveteen voi aiheutua myös vähäisien vuotojen seurauksena. Ylitäyttöjen, tihkuvuotojen jne. tapauksissa päästöt voivat olla vaikeammin havaittavia verrattuna onnettomuustilanteisiin. Maanteiden kunnossapito aiheuttaa uhan pohjaveden laadulle. Suuri riski pohjavesille aiheutuu teiden suolauksesta. Liukkaudentorjunta-aineiden aiheuttamia haittoja pohjavedelle ovat mm. raskasmetallien liukeneminen, kemikaalijäämät ja orgaanisten aineiden käytöstä aiheutuva veden happikato seurannaisvaikutuksineen. Pohjaveden korkea kloridipitoisuus aiheuttaa lisäksi esim. vesijohtoverkostojen korroosiota. Liukkaudentorjunnasta ei voida kuitenkaan luopua liikenneturvallisuuden takia. Pohjavesihaittojen vähentämiseksi on riskialttiimmilla alueilla perinteiselle tiesuolalle (NaCl) pyritty löytämään vaihtoehtoisia liukkaudentorjuntakemikaaleja. Kaliumformiaatin on todettu sopivan liukkaudentorjuntaan hyvin, lisäksi se on haitaton sekä hajoaa hiilidioksidiksi ja vedeksi. Sen laajaa käyttöä rajoittaa kuitenkin noin 15 kertaa natriumkloridia kalliimpi hinta. Tiehallinnon määrittämiä toimenpiteitä, joilla tiesuolan kulkeutumista pohjaveteen voidaan vähentää ovat suolauksen vähentäminen ja vähemmän haitalliseen liukkaudentorjunta-aineeseen siirtyminen, pintavesien mahdollisimman tehokas pois johtaminen alueelta, tieympäristön pehmentäminen, tielinjauksen muuttaminen pohjavesialueen ulkopuolelle ja pohjavesisuojauksien rakentaminen. Savo- Karjalan tiehallinnon (nykyisin Pohjois- Savon ELY-keskus) toimintasuunnitelman mukaan tärkeät vilkkaat päätiet pidetään sulana tai niillä on pitävä talvikeli. Muilla pääteillä ja vilkkaimmilla seutu- ja yhdysteillä on pitävä talvikeli, mutta teillä esiintyy ajoittain liukkautta. Muilla teillä peruskelinä on välttävä talvikeli, jolloin turvallinen liikkuminen teillä vaatii ajonopeuden alentamista. Pääasiassa pohjavesialueilla sijaitsevilla suolattavilla teillä liukkaudentorjuntaan käytetään syksyllä ja keväällä kalsiumkloridia ja talvella natriumkloridia. Sorateillä mahdollisesti tarvittavaan pölynsidontaan käytetään kalsiumkloridia. Sosiaali- ja terveysministeriön talousveden kloridipitoisuudelle antama enimmäispitoisuus on 250 mg/l. Vesijohtomateriaalien syöpymisen ehkäisemiseksi kloridipitoisuuden tulisi olla alle 25 mg/l. Kloridipitoisuuden nousu lisää pohjaveden syövyttävyyttä, koska pohjavedet ovat vähäkalkkisia ja alkaliteettiarvot ovat matalia. Yli 25 milligramman kloridipitoisuus saattaa lisätä metallisten vesijohtojen syöpymistä. Veden syövyttävyydellä on merkitystä vesihuoltolaitteiden kunnon kannalta, mutta myös talousveden laadun kannalta, koska veden syövyttävyyden ansiosta putkis- 19

20 tosta liukenee lähinnä rautaa, kuparia ja sinkkiä. Luontainen kloridipitoisuus on noin 0-2,5 mg.' Pohjavesiriskejä voidaan vähentää rakentamalla teille suojauksia. Rakennettavat suojausrakenteet tulee rakentaa siten, että ne pidättävät sekä kemikaaleja, että liukkaudentorjunnassa käytettävää kloridia. Pohjavesiriskejä pyritään vähentämään rakentamalla tiealueille myös luiskasuojauksia. Luiskasuojausten toiminnallisena tavoitteena on johtaa vesi pois pohjaveden muodostumisalueelta sekä pidättää haitta-aineita. Pääosa rakennetuista luiskasuojauksista on erilaisia mineraalisia tiivisterakenteita eli savi-, moreeni-, maabentoniitti- tai bentoniittimattorakenteita. 2.3 Rautatieliikenne ja vaarallisten aineiden kuljetukset Rautateiden rakentaminen ja kunnossapito aiheuttavat riskin pohjaveden laadulle, koska Suomen rautatiet ovat suurelta osin rakennettu harjuille ja reunamuodostumille, jotka ovat myös pääasiallisia pohjaveden muodostumis- ja varastoitumisalueita ja näin ollen merkittäviä vedenhankinnan kannalta. Rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan on aikaisemmin käytetty torjunta-aineita, mutta nykyään niitä käytetään vain vähäisiä määriä. Vaarallisten aineiden kuljetukset aiheuttavat riskin pohjavedelle mahdollisissa onnettomuustapauksissa. Haitallisten kemikaalien kulkeutumista maaperään ja pohjaveteen voi aiheutua myös vähäisien vuotojen seurauksena. Ylitäyttöjen, tihkuvuotojen jne. tapauksissa päästöt voivat olla vaikeammin havaittavia verrattuna onnettomuustilanteisiin (Ratahallintokeskus 2008). Valtion rataverkolla käytetään mm. turvallisuuden takia noin 4 tn/v kasvillisuuden torjunta-aineita lähinnä asemilla, koska linjaosuuksilla ei ole juurikaan tarvetta. Vesakon eli rata-alueen reunojen torjunta on suoritettu vuodesta 1977 lähtien mekaanisesti. Ratahallintokeskus on luopunut torjunta-aineiden käytöstä pohjavesialueilla keväällä Ratahallintokeskus on panostanut kemikaalivuotojen ehkäisyyn ja torjuntaan viime vuosina merkittävästi. Vaarallisten aineiden kuljetukset pyritään kuljettamaan lähtöasemalta määränpäähän ilman välipysähdyksiä luvun alusta lähtien tihkuvuodot ovat olennaisesti vähentyneet, mikä on seurausta lähinnä säiliövaunujen tarkentuneesta valvonnasta itärajalla. Uudet rataosuudet pyritään lähtökohtaisesti sijoittamaan pohjavesialueen ulkopuolelle. Rataosuuksia voidaan joutua kuitenkin sijoittamaan myös pohjavesialueelle. Tällöin suojauspäätöksen perustana on valtakunnalliseen riskiluokitukseen perustuva pohjavesialueiden arvoluokitus ja tapauskohtainen riskinarvio Ratahallintokeskuksen maaperä- ja pohjavesistrategian mukaisesti. Pohjavesisuojausten rakentaminen vanhoille raiteille on teknistaloudellisesti hyvin vaikeaa, ja niille sovelletaan ensisijaisesti muita riskienhallintatoimenpiteitä. Ratahallintokeskus on käynnistänyt vuonna 2007 Rataverkon pohjavesialueiden riskienhallinnan kehittäminen selvityksen, jonka pilot-kohteeksi valittiin Kaakkois- Suomi. Vastaavanlainen luokittelu tehtiin koko maahan vuosien aikana. Pohjois-Savon alueella luokittelu tehtiin vuonna Työn lopputuloksena on kaksivaiheinen riskinarviointimenetelmä, jossa I-vaiheen riskinarviointimenetelmällä 20

21 voidaan käsitellä tehokkaasti suuri pohjavesialuemäärä ja nostaa esiin jatkoselvitystarpeen kannalta tärkeimmät pohjavesialueet, ja II-vaiheessa laaditaan tulosten perusteella valituista pohjavesialueista tarkennetut riskinarviot asiantuntijatyöryhmässä. Työn toinen keskeinen osa-alue oli koko rataverkon alueelle soveltuvan pohjavesialueen kohdekorttimallin luominen. (Ratahallintokeskus 2008.) 2.4 Yritystoiminta Teollisuuden aiheuttamat pohjaveden pilaantumistapaukset ovat useimmiten aiheutuneet siirtoputkiston, viemärin tai säiliön vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta tai jätevesien väärästä tai puutteellisesta käsittelystä. Myös varastoinnissa ja kuljetuksessa voi olla puutteita. Kemikaalia voi päästä maaperään ja pohjaveteen myös tulipalon ja sen sammutusvesien seurauksena sekä onnettomuuden tai huolimattoman käsittelyn seurauksena. Pohjavettä pilaavista aineista yleisiä ovat bensiinin lisäaineet, kemiallisten pesuloiden pesuaineena sekä metalliteollisuusyritysten rasvanpoistoon käytetyt liuottimet, puutavaran suojaukseen käytetyt kyllästysaineet sekä polttoöljy. Betoni- ja sementtiteollisuudessa käytetään mm. masuunikuonaa, lentotuhkaa, sellutehtaiden jätelipeää ja klooripitoisia yhdisteitä. Suurimman riskitekijän muodostavat kaluston huollon yhteydessä syntyvät jäteöljyt sekä elementtiteollisuuden moottoriöljyt. Huoltoasemilla vaaraa pohjavedelle voivat aiheuttaa mm. polttoainesäiliöt, polttoaineiden jakelu sekä autojen huolto ja pesu. Vanhojen huoltoasemien säiliöiden rakenteissa, suojauksissa ja vuodon ilmaisujärjestelmissä voi olla puutteita. Myös jakelualueiden rakenteissa ja hulevesien johtamisessa voi olla puutteita. Nykyisin yleisimmät huoltamotoiminnasta aiheutuvat pohjaveden pilaantumistapaukset liittyvät onnettomuuksiin tai muihin inhimillisiin erehdyksiin. Sekä vanhat että uudet jakeluasemat muodostavat pohjavedelle riskin, jota ei voida poistaa uusimmallakaan tämänhetkisellä tekniikalla. Arvioitaessa jakeluasemasta aiheutuvaa riskiä, on otettava huomioon suojarakenteiden taso, toiminnalliset tekijät, rakennustyön ja toiminnan valvonta sekä maaperä- ja pohjavesiolosuhteet. Suomessa on vuosina sattunut 75 yritystoiminnasta johtuvaa pohjaveden pilaantumistapausta, joista 18 tapauksessa pohjavedenottamo on jouduttu sulkemaan lopullisesti. Pilaantumistapauksista kolmasosa on johtunut polttonesteen jakelutoiminnasta. Pohjaveden pilaantumisen aiheuttajana on ollut 14 tapauksessa bensiinin lisäaineena käytetty MTBE eli tertbutyylimetyylieetteri. 2.5 Maa-ainestenotto Maa-ainesten otto voi aiheuttaa vaaraa pohjaveden laadulle ja määrälle. Maaainesten oton seurauksena pohjaveden laatu saattaa muuttua, ja riski veden mikrobiologisen laadun heikentymiseen kasvaa, kun pohjavettä suojaava maannoskerros poistetaan. Ottamistoimintaan sisältyviä pohjavedelle vaaraa aiheuttavia tekijöitä ovat mm. polttoaineiden käsittely ja varastointi, työkoneiden öljyvuodot, kulkuteiden ja toiminta-alueiden pölynsidontasuolaus sekä pesuseulonnan lietteet sekä alueella 21

22 tapahtuva kiviaineksen murskaus. Myös jälkihoitamattomat alueet ovat yleinen ongelma pohjavesialueilla. Vuonna 2009 päättyneessä Pohjois-Savon soranottoalueiden kartoitus ja kunnostustarve-hankkeessa (ns. SOKKA-projekti) kartoitettiin Pohjois-Savon alueella sijaitsevia vanhoja maa-aineksenottoalueita ja selvitettiin niiden tila ja kunnostustarpeet. Kartoituksessa oli mukana 1098 aluetta. Kunnostustarve arvioitiin suureksi 76 kohteella, näistä 64 sijaitsi pohjavesialueilla. 2.6 Maa- ja metsätalous Maatalouden ja metsätalouden pohjavedelle aiheuttamia riskejä ovat lähinnä lietelannan, lannoitteiden (erityisesti typpilannoitteet), ja torjunta-aineiden käyttö. Vaikutukset riippuvat huomattavasti alueen ominaisuuksista ja tämän vuoksi vaikutuksia tulisi tarkastella tapauskohtaisesti ottaen huomioon alueen hydrogeologiset ominaisuudet. Yleisin haitta pohjavedelle on nitraattipitoisuuden nousu, ja myös veden mikrobiologinen laatu saattaa vaarantua tai heikentyä. Lisäksi metsätaloustoimenpiteet voivat heikentää pohjaveden laatua. Erityisesti turvesuoalueiden ojitukset saattavat vaarantaa pohjaveden määrällisen ja kemiallisen tilan, jos niistä johdetaan pintavettä pohjavesialueelle. Maataloustoiminnassa käytetään myös polttoaineita ja öljyjä, joiden huolimattomasta käsittelystä voi aiheutua haittaa pohjaveden laadulle. Nitraattiasetuksen mukaan lannan ja virtsan varastointitilojen tulee olla riittävän suuret, jotta niihin voidaan varastoida 12 kk:n aikana kertynyt lanta lukuun ottamatta samana laidunkautena eläinten laidunnuksen yhteydessä laitumelle jäävää lantaa. Varastotiloina otetaan huomioon myös viljelijöiden yhteiset varastot, asianmukaiset suppeat jaloittelualueet ja pihattotyyppiset kuivikepohjat. Lantavarastojen ja lantakourujen tulee olla vesitiiviitä ja niiden rakenteiden ja laitteiden sellaisia, että varastojen tyhjennyksen ja lannan siirron yhteydessä vuotoja ei pääse tapahtumaan. Lannan patterivarastoja ei saa sijoittaa pohjavesialueelle. Puutarhoilla varastoidaan ja käytetään lannoitteita ja torjunta-aineita. Kasvihuonetuotannon aiheuttama kuormitus on pinta-alayksikköä kohden moninkertainen verrattuna tavalliseen peltoviljelyyn. Avomaan puutarhakasvien viljelyn alueellinen ja paikallinen merkitys sekä pinta- ja pohjavesien pilaantumisriskille on suuri. Sekä lannoitteiden että torjunta-aineiden käyttömäärät ovat huomattavasti suurempia kuin tavanomaisessa peltoviljelyssä, ja viljelys voi olla hyvinkin yksipuolista ja keskittynyttä vuodesta toiseen samoille pelloille. Peltoviljelyä ohjataan pääasiassa EU:n tukijärjestelmään sisältyvillä ehdoilla. Viljelijä sitoutuu tilatukea saadessaan myös täydentävien ehtojen noudattamiseen, jotka muodostuvat hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimuksista sekä lakisääteisistä hoitovaatimuksista. Viljelijä voi lisäksi hakea erityistä ympäristötukea. Maatalouden ympäristötuki jakautuu kaikille viljelijöille tarkoitettuihin perus- ja lisätoimenpiteisiin sekä niitä täydentäviin, tehokkaita ympäristönsuojelu ja hoitotoimia edellyttäviin erityistukisopimuksiin, joista yksi on pohjavesialueiden peltoviljelyn erityistuki. Ympäristötukeen sitoutuneen viljelijän on noudatettava lisäksi ympäristötuen omia eh- 22

23 toja, jotka ovat esim. lannoitemäärien osalta nitraattiasetuksen vaatimuksia tiukempia. 2.7 Muuntamot Muuntamoista aiheutuu riskiä pohjaveden laadulle niiden sisältämän muuntajaöljyn vuoksi. Suurin riski muuntajaöljyn pääsystä pohjavesiin aiheutuu salamaniskun aiheuttaman ylijännitteen vuoksi. Tällöin muuntajaöljy tai suuri osa siitä valuu maaperään ja sitä kautta pohjaveteen. Muuntamoissa voi esiintyä myös öljyvuotoja, joko pitkäaikaisena vuotona tai äkillisen vian seurauksena. Pitkäaikaisen vuodon syynä on useimmiten rakennevika tai rakenteiden vanhentuminen. Muuntamoiden aiheuttamiin pohjavesivahinkoihin voidaan varautua rakentamalla muuntamoihin suojaaltaat. Muuntajaöljyn käyttäytymistä maaperässä voidaan arvioida taulukon 1 avulla. Taulukko 1. Muuntajaöljyn arvioitu tunkeutumissyvyys eri maaperissä, kun öljymäärä leviää maahan yhden neliömetrin alalle. Öljymäärä/ Maaperä kulkeutumissyvyys 80 kg 100 kg 200 kg 300 kg 350 kg 450 kg Kivikko, karkea sora 12 m 15 m 30 m 45 m 52 m 67 m Sora, karkea hiekka 7 m 9 m 19 m 28 m 33 m 42 m keskikarkea hiekka 4 m 5 m 10 m 15 m 17 m 22 m Hieno hiekka 2 m 2 m 6 m 9 m 10 m 13 m Siltti 1 m 2 m 4 m 6 m 7 m 8 m 2.8 Pilaantuneet maa-alueet Pilaantuneita kohteita on kartoitettu ympäristöhallinnon toimesta 1990-luvun alussa ja lopussa. Kartoituksissa on selvitetty niitä toimintoja, joista on todettu maaperän pilaantuneen tai alueella harjoitetun toiminnan epäillään pilanneen maaperää. Valtion ympäristöhallinnon ylläpitämään maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTIrekisteri) on koottu tietoja maa-alueista, joilla toiminta on ollut tai on tälläkin hetkellä sellaista, että se saattaa aiheuttaa riskiä maaperän laadulle. Näillä alueilla maaperä saattaa olla pilaantunut, maaperän tiedetään pilaantuneen tai maaperä on kunnostettu. Tietojärjestelmässä kohteet luokitellaan toimenpidetarpeen mukaan toimiviin, selvitystä tarvitseviin ja arvioitaviin tai puhdistettaviin alueisiin, sekä alueisiin, joilla ei ole puhdistustarvetta. Alueilla, joilla on käynnissä olevaa toimintaa, jossa käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita, maaperän tila on tarvittaessa selvitettävä toiminnan loppuessa tai muuttuessa. Kohteet on priorisoitu kiireellisyyden mukaan luokkiin A-C, siten että kiireellisimmät kohteet kuuluvat luokkaan A. Valtioneuvosto on antanut asetuksen, jolla säädetään pilaantuneen maaperän riskinarvioinnin perusteista Vna 214/2007. Asetus tuli voimaan Asetuksen mukaan arviointi maaperän pilaantuneisuudesta ja puhdistustarpeesta perustuu ympäristönsuojelulaissa mainitun maaperän pilaamiskiellon mukaisesti arvioon maaperän haitallisten aineiden aiheuttamista ympäristö- ja terveysriskeistä. Riskinarviointi tehdään aina tapauskohtaisesti. Asetuksessa esitetään alemmat ja 23

24 ylemmät ohjearvot suuntaa-antaviksi pitoisuusrajoiksi kunnostustarpeen arvioimiseksi. Pilaantunut maaperä aiheuttaa riskin maaperälle, mikäli haitta-aineet, kuten öljyhiilivedyt, liuottimet, torjunta-aineet, raskasmetallit pääsevät liikkumaan suotovesien välityksellä pohjaveteen. Riski on sitä suurempi, mitä haitallisemmasta ja vesiliukoisemmasta haitta-aineesta on kyse. Riskin suuruuteen vaikuttaa merkittävästi pilaantumiskohteen sijainti vedenottamon ja pohjaveden virtaussuuntien suhteen. 3 Ennakoiva pohjavesien suojelu 3.1 Pohjavesialueille tulevaisuudessa sijoitettavia toimintoja koskevat toimenpidesuositukset Asutus On huomioitava mitä Juankosken kaupungin ympäristönsuojelumääräyksissä on määrätty. Maanalaiset öljysäiliöt tulee tarkastaa määräysten mukaisesti säännöllisesti ja tarkastusten toteutumisen valvontaa on tehostettava. Öljysäiliöt tulee sijoittaa maanpäälle ja varustaa riittävän tilavilla suoja-altailla sekä ylitäytön estimillä. Pohjavesialueelle ei saa asentaa uusia suojaamattomia öljysäiliöitä. Kiinteistökohtaisesta öljylämmityksestä tulee pyrkiä luopumaan. Kiinteistöjen suositellaan liittyvän kaukolämpöverkostoon verkoston alueella tai siirtyä vaihtoehtoisiin lämmitysmuotoihin. Käytöstä poistetut maanalaiset öljysäiliöt täyttöputkineen tulee poistaa kiinteistöiltä. Öljysäiliöiden poistosta tulee tehdä ilmoitus pelastusviranomaiselle sekä kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle tai kaupungin rakennusvalvontaviranomaiselle. Maalämmön rakennusmahdollisuus tulee tarkastaa kaupungin teknisestä toimesta ennen rakentamisen aloitusta. Mikäli kiinteistöllä on käytössä maalämpö, tulee laitteissa käyttää pohjavedelle vaarattomia kemikaaleja. Maalämpökaivoa ja maaperään asennettavia lämmönkeruuputkistoja ei tule rakentaa pohjavedenottamoiden lähistölle. Muualla pohjavesialueella tulee maalämpökaivojen ja lämmönkeruuputkistojen sallittavuus ja vesilain mukaisen luvan tarve harkita tapauskohtaisesti. Pohjavesialueella sijaitsevan viemäriverkoston kuntoon tulee kiinnittää erityistä huomioita. Viemäriverkoston kunto tulee tarkastaa riittävän usein. Kaikki pohjavesialueella sijaitsevat betoniset viemäriputket tulee saneerata. Vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen toiminta-alueet tulisi ulottaa pohjavesialueille. Viemäriverkostoa sijoittaessa tulee huomioida pohjaveden virtaussuunta eikä vie- 24

25 märijohtoa tule sijoittaa vedenottokaivojen läheisyyteen. Uusia ylivuotoaltaattomia jätevedenpumppaamoja ei saa rakentaa pohjavesialueelle. Vanhojen jätevesipumppaamoiden saneerauksen yhteydessä pumppaamoille on asennettava hälytysjärjestelmät. Jätevedet on johdettava yleiseen viemäriverkkoon. Jos viemäriverkkoon ei ole mahdollista liittyä, kiinteistöjen tulee tehdä asianmukaiset suunnitelmat jätevesien käsittelystä ja laatia jätevesijärjestelmän käyttö- ja huolto-ohjeet jätevesiasetuksen mukaisesti. Jätevedet voidaan johtaa myös käsiteltäväksi pohjavesialueen ulkopuolelle niin, ettei pohjavesien pilaantumisvaaraa ole. Jätevedet voidaan johtaa tiiviiseen umpisäiliöön, josta jätevedet viedään käsiteltäväksi jätevedenpuhdistamolle. Umpisäiliössä tulee olla täyttymistä ilmaiseva hälytysjärjestelmä. Jätevesiasetuksessa talousjätevesien puhdistukselle on määritelty vähimmäisvaatimustaso sekä ohjeellinen ankarampi puhdistustaso. Kaupunki voi halutessaan soveltaa ankarampia puhdistusvaatimuksia herkästi pilaantuvilla alueilla. Pohjavesialueelle ei tule imeyttää kuin puhtaita hulevesiä. Mahdollisesti likaantuneet hulevedet (esim. asfaltoitujen alueiden hulevedet) tulee ensisijaisesti johtaa pois pohjavesialueelta tai puhdistaa ennen imeyttämistä. Likaantuneita hulevesiä ei saa imeyttää pohjavesialueelle. Pohjavesialueille ei tule sijoittaa uusia kaatopaikkoja, hautausmaita tai vapaa-ajan alueita, jotka aiheuttavat vaaraa pohjavedelle Liikenne, tien- ja kadunpito Pohjavesialueet tulee merkitä hyvin teiden ja rautateiden varteen. Merkit tulee asentaa liikenteen vastaisesti. Alueiden liukkaudentorjunnassa riskialttiimmilla alueilla tulee mahdollisuuksien mukaan siirtyä pohjavedelle haitattomamman kaliumformiaatin käyttöön. Vaarallisten aineiden kuljetus on kiellettävä, mikäli voidaan käyttää korvaavaa kuljetusreittiä. Levähdysalueille tulee laittaa merkinnät pohjavesialueista. Lisäksi levähdysalueilla tulee kieltää pohjavedelle vaarallisten aineiden lyhytaikainenkin varastointi ja käsittely. Pohjavesialueille suunnitteilla oleville rauta- ja maanteille tulee tehdä tarveharkintatarkastelu ja riskinarviointi. Mikäli tie päätetään rakentaa, on tiealueille rakennettava riittävät suojaukset vedenottamoiden alueille. Tiealueilla, joilta riittävät suojaukset puuttuvat, tulee suojaukset rakentaa kunnostusten yhteydessä. Teiden suojaukset on rakennettava siten, että ne suojaavat kemikaalionnettomuuksien lisäksi myös liukkauden torjunnassa käytetyiltä suoloilta. Tiedot suojauksista on aina toimitettava myös pelastusviranomaiselle. 25

26 Uusien teiden rakentamisen yhteydessä on kiinnitettävä huomiota siihen, miten suunnittelu- tai rakenneteknisin ratkaisuin vältetään maamassojen pidättämän kloridin joutuminen takaisin kiertoon ja pohjaveteen Yritystoiminta Alueella ei tule sallia yritystoimintaa, josta voi aiheutua pohjaveden laadun tai määrällisen tilan heikkenemistä. Vaarallisia kemikaaleja käsittelevä tai varastoiva laitos tulee ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Tuotantolaitosta ei saa ilman erityistä perusteltua syytä sijoittaa pohjavesialueelle, jollei kemikaalien ominaisuuksien perusteella voida osoittaa, ettei pohjavesille aiheudu vaaraa. Taloudelliset syyt yksinään eivät ole riittävä peruste laitoksen sijoittamiseksi pohjavesialueelle. Laitoksen sijoittamisessa pohjavesialueelle tulee huomioida Turvatekniikan keskuksen ohje K Toiminnanharjoittajan on osoitettava, että muitakin vaihtoehtoja laitoksen tai varaston sijoittamiseksi sekä siirtymistä haitattomampien kemikaalien käyttöön on selvitetty. Teollisuuslaitosten ympäristöluvissa tulee edellyttää pohjaveden laadun tarkkailua mikäli laitoksella käytetään/säilytetään pohjavedelle haitallisia aineita. Ympäristöluvassa on kiinnitettävä erityistä huomiota kemikaalionnettomuuksien ehkäisyyn edellyttämällä selkeitä ajoväyliä, päällystettyjä kuljetus- ja käsittelyalueita, hulevesiviemäröintiä sekä kemikaalisäiliöiden tiiviitä suoja-altaita. Kemikaali-, öljy- ja ongelmajätteet tulee varastoida allastetuissa, tiivispohjaisissa ja katetuissa tiloissa. Myös sisätiloissa varastoitaville kemikaaleille tulee olla suojaaltaat, jos niiden läheisyydessä on avonaisia lattiakaivoja. Mahdollisen tulipalon yhteydessä syntyvät sammutusvedet tulee ottaa huomioon. Toiminta tulee järjestää rakenteellisin ja käyttöteknisin toimenpitein sellaiseksi, ettei siitä aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Jakeluasematoimintaa ei tule sijoittaa pohjavesialueelle. Työkoneet ja laitteet on säilytettävä tiivispohjaisella alueella. Ympäristöviranomaiselle sekä tarvittaessa pelastusviranomaiselle on ilmoitettava välittömästi sellaisista onnettomuuksista, jossa kemikaaleja on päässyt ympäristöön. Kaikista kemikaalionnettomuuksista on pidettävä kirjaa. Autojen ammattimaisia pesupaikkoja ei tule sijoittaa pohjavesialueelle. Pesuhalleissa käytettävät kemikaalit eivät välttämättä pidäty öljynerottimeen. Jätevesien käsittely ja johtaminen on järjestettävä siten, etteivät kemikaalit pääse missään olosuhteissa maaperään ja pohjaveteen. Pesuhallin lattiarakenteissa ja viemäröinnissä on sovellettava kaksoispidätyksen periaatetta. Kiinteistöjen öljynerotuskaivoissa tulee olla hälytysjärjestelmät, joita tulee huoltaa ohjeiden mukaan. Erottimien hälytykset tulee ohjata sellaiseen paikkaan, jossa on jatkuva valvonta hälytyksen nopeasti toteamiseksi. Kaivojen toiminnan varmistamiseksi ne tulee tyhjentää säännöllisesti. Jos viemäreitä käytetään vain satunnaisesti, 26

27 pidetään viemärit suljettuina ja avataan vain tarvittaessa. Jos lattiakaivoille ja viemäreille ei ole perusteltua käyttöä tulee ne sulkea nestetiiviiksi. Yritysten varastossa/toimintapaikalla tulee olla riittävästi imeytysturvetta tai vastaavaa kemikaalien imeyttämiseen sopivaa ainetta. Maahan valunut kemikaali on välittömästi otettava talteen imeytysaineella ja käytetty imeytysaine on varastoitava alueella olevassa asianmukaisessa jäteastiassa. Tarvittaessa pilaantunut aine on poistettava niin syvältä, että kaikki maahan valuneet aineet saadaan talteen. Yrityksillä tulee olla omat valmiussuunnitelmat ja laatujärjestelmät, jotka on päivitettävä säännöllisesti. Yrityksen henkilökunta on koulutettava onnettomuuksien varalle. Henkilökunnan tulee olla tietoisia, että toiminta sijoittuu pohjavesialueelle Maa-ainesten otto ja maa-aineslupamenettely Juankosken kaupungissa maa-ainesluvat myöntää ympäristölautakunta. Hakemuksista pyydetään lausunto Pohjois-Savon ELY- keskukselta ja tarvittaessa Pohjois- Savon Liitolta sekä kuullaan ottoalueen naapureita. Kaavamerkinnät tarkastetaan ja varmistetaan, että ottaminen ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Pohjavesialueille myönnetyissä maa-aineksen ottoluvissa vaaditaan vähintään neljän metrin suojavahvuuskerros ylimmän pohjavedenpinnan yläpuolelle. Uusia maa-ainesten ottopaikkoja ei suositella avattavaksi pohjavesialueelle. Jos ottoalueella ei ole pohjaveden havaintoputkea, sen asentaminen on vaadittu. Pohjavedenpinnantarkkailu on viime vuosina vaadittu tekemään 2 kertaa vuodessa ja ilmoittamaan tiedot valvontaviranomaiselle. Uusimmissa maa-ainestenottoluvissa on vaadittu myös pohjaveden laaduntarkkailua. Lupaehtojen noudattamista valvotaan tarkastamalla ottoalueet vuosittain. Tarkastuksista tehdään pöytäkirja. Luvan haltijan tulee ilmoittaa vuosittain otetut maaainesmäärät. Jälkihoitotoimenpiteet vaaditaan toteuttamaan lupaehtojen mukaisesti luvan voimassaoloaikana ja vakuus vaaditaan aina olemaan voimassa pidempään kuin lupa, jotta jälkihoito saadaan tehdyksi. Vakuus vapautetaan lopputarkastuksen jälkeen. Pohjavesialueen luonnontilaisille alueilla sekä pohjaveden ottamoiden alueilla ei tule sallia maa-ainesten ottoa eikä murskaustoimintaa. Luonnontilaisilla alueilla tarkoitetaan yleensä koskemattomia pohjavesialueita tai pohjavesialueen sisällä olevaa luonnontilaista koskematonta aluetta (esim. harjukokonaisuutta yms.). Luonnontilaisella alueella ei tarkoiteta jo maisemoituja alueita. Asfalttiasemia ei pohjavesialueelle tule perustaa ollenkaan. Vedenottamoiden välittömässä läheisyydessä ei tule ottaa maa-aineksia. Alueet, joilla maa-ainestenottotoiminta on käynnissä, tulee hyödyntää tehokkaasti, kuitenkin huomioiden suojakerrospaksuudet. Maa-ainesten ottosuunnitelmassa tulee huomioida pohjaveden määrälliset ja laadulliset vaatimukset. Käsiteltäessä uusia maa-aineslupia tulee lupaprosessissa huomioida POSKIprojektin tulokset. 27

28 Pohjavesialueella tulee jättää riittävä suojakerros pohjavedenpintaan. Suojakerrospaksuuden riittävyys tulee tarkastella tapauskohtaisesti. Asianmukaisena suojakerroksena pohjavesialueella on pidetty vähintään 4 metriä. Vedenottamon läheisyydessä tai muutoin herkällä alueella (tapauskohtainen tarkastelu) suojakerrosta tulee nostaa 6 metriin mikäli tämä nähdään pohjavedensuojelun näkökulmasta tarpeelliseksi. Suojakerrospaksuuden toteutumista on seurattava. Ottamisalueille koko pohjavesialueella on vaadittava ottamissuunnitelmat jälkihoitoja jätehuoltosuunnitelmineen. Ottamisalue ja kaivualue tulee merkitä selvästi maastoon. Korkeuskiintopisteen ja rajamerkintöjen on oltava asianmukaisia koko lupaajan. Ottoalueen portilla on oltava kyltti, jossa on luvanhaltijan yhteystiedot. Ottoalueille johtavan tienvarteen tulee asettaa pohjavesialuekyltti. Ottamisalueelta poistettavat pintamaat varastoidaan ottamisalueen reunoille. Pintamaiden poisto tehdään mikäli mahdollista ottamisen edetessä. Muuta ylijäämämaiden varastointia ja käsittelyä ei tule tehdä ottamisalueella. Ottaminen tulee toteuttaa siten, ettei rikota tiiviitä reuna-alueiden maakerroksia, minkä seurauksena pintavesiä kulkeutuisi pohjavesialueelle tai pohjavettä virtaisi pois pohjavesialueilta. Polttoaineiden ja muiden ympäristölle haitallisten aineiden säiliöt on sijoitettava riittävän tilaviin suoja-altaisiin ja ensisijaisesti pohjavesialueiden ulkopuolelle. Säiliöiden tulee olla II-vaipallisia säiliöitä. Alueella ei saa suorittaa ajoneuvojen tankkaamista tai huoltamista. Alueella tulee olla aina varattuna öljyn torjuntaan tarkoitettua imeytysainetta. Murskauslaitteistojen tulee olla ensisijaisesti sähkökäyttöisiä. Ottoalueille ei saa perustaa varastoalueita. Toiminta-alueen jätehuolto on järjestettävä niin ettei aiheudu vaaraa pohjavedelle kunnan jätehuoltomääräysten mukaisesti. Ongelmajätteet on pidettävä erillään ja sijoitettava omiin säiliöihinsä tai keräysvälineeseen. Mainitut jätteet on poistettava toiminta-alueelta vähintään kaksi kertaa vuodessa tai jos niitä syntyy vähäisiä määriä, kerran vuodessa. Uusissa luvissa tulee edellyttää tapauskohtaisesti (huomioiden oton laajuus) useamman kuin yhden muovisen pohjavedentarkkailuputken asentamista ja määrättävä myös putkien paikat. Pohjavedenpinnan tasoa tulee tarkkailla ennen toiminnan aloittamista sekä säännöllisesti toiminnan aikana. Toiminnan aikana tarkkailua tulee suorittaa neljä kertaa lupakaudessa. Pohjaveden laatua tulee seurata säännöllisesti ennen toiminnan aloittamista, toiminnan aikana ja toiminnan jälkeen. Toiminnan aikana laatua tulee seurata vähintään kerran lupakaudessa. Luvan haltijan on ilmoitettava pohjaveden tarkkailutulokset luvan myöntäneelle viranomaiselle sekä Pohjois-Savon ELY-keskukselle. Alueen liikennejärjestelyt tulee järjestää siten, että onnettomuustilanteilta vältytään ja pohjaveden pilaantuminen estetään. Alueen pölynsidontaan on käytettävä puhdasta vettä. Asiaton ajoneuvoliikenne ottamisalueella tulee estää. Ottamisen päätyttyä tai vaiheittain jo ottamisen aikana ottamisalue tulee jälkihoitaa. Ottamisalueella on tehtävä vähintään alku- ja lopputarkastus. 28

29 3.1.5 Maa- ja metsätalous Uusia eläinsuojia, lanta- ja tuorerehusäiliöitä ja varastoja ei tule ensisijaisesti sijoittaa pohjavesialueelle. Uusille eläinsuojille ja lietesäiliöille on haettava ympäristönsuojelulain mukainen lupa. Alueelle rakennettavien eläinsuojien, lantaloiden ja tuorerehuvarastojen tulee rakentaa tiiviiksi voimassa olevan lainsäädännön sekä rakentamismääräysten ja ohjeiden mukaisesti. Niistä ei saa aiheutua pohjaveden pilaantumisvaaraa. Pohjavesialueella ei saa varastoida lantaa pattereissa. Kotieläinten jaloittelualueiden sijoittamisessa ja hoidossa on otettava huomioon pohjavesien suojelun tarpeet. Torjunta-aineina pohjavesialueilla saa käyttää vain turvallisuus- ja kemikaaliviraston hyväksymiä aineita. Metsien lannoittamisesta ja torjunta-aineiden käytöstä tulee ensisijaisesti pidättäytyä. Talousmetsien omistajia kannustetaan liittymään PEFC-metsäsertifiointiin Muuntamot Pohjaveden muodostumisalueelle ei tule rakentaa uusia suojaamattomia muuntajia. Verkostosuunnittelussa muuntamot tulee mahdollisuuksien mukaan sijoittaa ainakin pohjaveden varsinaisen muodostumisalueen ulkopuolelle ja hienorakeiselle maaperälle. Vanhat suojaamattomat pylväsmuuntamot tulee vaihtaa suoja-altaallisiin puistomuuntamoihin. Sähkön jakeluverkon ylläpitäjän tulee pitää pohjavesialueilla sijaitsevista öljyjäähdytteisistä muuntajista ajan tasalla olevaa rekisteriä ja karttaa, joka tulee toimittaa myös pelastusviranomaisille Pohjavesialueiden maankäyttö ja kaavatilanne Maakuntakaavoitus perustuu voimaan tulleeseen maankäyttö- ja rakennuslakiin. Maakuntakaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Maakuntakaava voidaan laatia vaiheittain tai osa-alueittain. Maakuntavaltuusto hyväksyy maakuntakaavan ja sen vahvistaa ympäristöministeriö. Yleiskaava voidaan laatia oikeusvaikutteisena tai MRL 45 :n mukaisena oikeusvaikutuksettomana yleiskaavana. Maakuntakaavan tulee olla ohjeena kuitenkin molempien yleiskaavojen laatimiselle. Oikeusvaikutteinen yleiskaava ohjaa asemakaavaa MRL 42 :n mukaisesti. On kuitenkin mahdollista, että maakuntakaavan alueelle ei laadita yleiskaavaa, jolloin maakuntakaava ohjaa asemakaavoitusta. Jos asemakaava laaditaan alueelle, jolla 29

30 ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on asemakaavaa laadittaessa otettava huomioon maakuntakaavan lisäksi MRL 54.4 :n mukaan soveltuvin osin myös mitä yleiskaavan sisältövaatimuksesta säädetään. Yleis- ja asemakaavan laatii ja hyväksyy kunta eikä niissä ole vahvistusmenettelyä. Rantakaavan laatii maanomistaja ja hyväksyy kunta eikä niillä ole vahvistusmenettelyä. Pohjavesialueiden kaavoituksessa sekä kaavojen uusimisessa tulee kaavamääräyksissä ottaa aina huomioon pohjaveden suojelu (Moilanen 2004). Pohjavesialueet tulee osoittaa kullakin kaavatasolla asianmukaisin merkinnöin. Pohjavesialueet tulee osoittaa kullakin kaavatasolla asianmukaisin merkinnöin. Pohjavesialueiden maankäyttöä suunniteltaessa on arvioitava kaavan vaikutukset sekä pohjaveden laatuun että määrään. Tarpeen vaatiessa kaavoissa voidaan antaa myös pohjaveden suojeluun liittyviä tai sitä koskevia kaavamääräyksiä. Mikäli maankäytön suunnittelun kohteena olevan alueen pohjavesiolosuhteita ei tunneta riittävällä tarkkuudella pohjaveden suojelun takaamiseksi, tulee pohjavesiolosuhteet selvittää maankäytön suunnittelun yhteydessä. Mikäli pohjavesialueella vedenottamoiden läheisyyteen suunnitellaan toimintoja, joilla voi olla vaikutusta pohjaveden laadulliseen tai määrälliseen tilaan tulee toiminnanharjoittajan arvioida oman toimintansa mahdolliset vaikutukset vedenottamolle selvittämällä pohjaveden virtaussuunta ja nopeus. Pohjavesialueille ei tule sijoittaa pohjavedelle vaaraa aiheuttavia toimintoja. Pohjavesialueille saa kaavoittaa teollisuusalueita ainoastaan poikkeustapauksissa, kun pystytään osoittamaan, että teollisuuden toiminnasta ei aiheudu pohjavesialueille riskiä. Pohjavesialueille suunnitteilla oleville teille tulee tehdä tarveharkintatarkastelu ja riskinarviointi. Riskitoiminnoille tulee kaavoituksessa osoittaa riittävästi paikkoja pohjavesialueiden ulkopuolella. 3.2 Pohjaveden laadun ja määrän valvonta Veden käyttämisestä taloustarkoituksiin sekä talousveden laadusta ja laadun valvonnasta säädetään terveydensuojelulaissa (763/1994), sen muutoksessa (441/2000) sekä terveydensuojeluasetuksessa (1280/1994). Talousveden desifioimisaineiden hyväksymisestä säädetään kemikaalilaissa (774/1989). Vedenottolupa edellyttää pohjavedenoton määrällisen ja pohjavedenpinnan vaikutusten tarkkailua alueellisen ELY-keskuksen hyväksymän ohjelman mukaisesti. Ohjelmat sisältävät otetun veden määrän ja pohjavesipintojen tarkkailun ottamokohtaisesti kuukausittain. Tarkkailuohjelmat tulee päivittää viiden vuoden välein tai tarpeen vaatiessa. 30

31 Pohjaveden laatua on tarkkailtu yleensä pohjavedenottamon suunnitteluun liittyvien laajempien tutkimusten jälkeen vain vedenottamolle tulevasta raakavedestä ei muualta pohjavesialueelta. Vesilaitoksen käytön aikainen laadun tarkkailu on perustunut talousvesiasetukseen (voimassa asetus 461/2000), joka ei välttämättä sisällä kaikkia pohjavesialueella sijaitsevista toiminnoista tulevia lika-aineiden indikaattoreita. Ottamon todellisen kapasiteetin arvioimiseksi on tunnettava sekä otetun veden määrä että vedenlaadun kehittyminen pitkällä aikavälillä. Pohjavesien suojelun kannalta on tärkeää tarkkailla pohjaveden laatua riskitoimintojen lähistöllä, jotta mahdolliset muutokset havaitaan ajoissa. Pohjaveden laadun ja määrän tarkkailu tulee sisällyttää uusiin ympäristölupiin niille toimijoille, joiden toiminnasta voi aiheutua pohjaveden määrällisen tai laadullisen tilan heikkenemistä. Maa-ainesten ottoluvissa tulee edellyttää pohjaveden pinnankorkeuden tarkkailua neljä kertaa vuodessa. Veden laadun tarkkailua ottoalueelta tulee tehdä vähintään yhdestä pohjavesiputkesta ennen maa-ainesten ottoa, oton aikana ja maaainestenottotoiminnan päätyttyä huomioiden kuitenkin alueen ottomäärä. Kaikki vesihuoltolaitosten raakavesistä, ympäristölupiin liittyvistä tarkkailuista ja pilaantuneisiin maihin liittyvistä tarkkailuista saadut vedenlaatutulokset tulee koota yhteen paikkatiedoksi. Kaikkien tarkkailujen tulokset tulee toimittaa vuosittain Juankoskenm-kaupungin lisäksi Pohjois- Savon ELY-keskukseen sähköisessä muodossa. 3.3 Varautuminen kriisitilanteisiin ja toimenpiteet vahinkotapauksissa Terveydensuojelulain (Terveydensuojelulaki 763/1994) 8.n mukaan kunnan terveydensuojeluviranomaisten on yhteistoiminnassa muiden viranomaisten ja laitosten kanssa ennakolta varauduttava onnettomuuksien ja muiden erityistilanteiden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseen, selvittämiseen ja poistamiseen tarvittavin valmius- ja varotoimenpitein. Pelastustoimilain (pelastustoimilaki 561/1999) 9 :n mukaan jokainen laitos on velvollinen varautumaan ympäristön suojelemiseen sen toiminnassa syntyvissä vaaratilanteissa. Valmiussuunnitelmat pohjautuvat valmiuslain 1083/ :ään. Kuntien tulee tarvittavin valmiussuunnitelmin ja etukäteisvalmisteluin sekä muin tarvittavin toimenpitein varmistaa tehtäviensä häiriötön hoitaminen poikkeusoloissa. Juankosken kaupungin valmiussuunnitelma on päivitetty vuonna Laitokselle on asetettu valmiustavoitteet, jotka luokitellaan kolmeen vaiheeseen: perusvalmius, tehostettu valmius ja täysvalmius. Perusvalmius on tila, jota ylläpidetään normaaliaikana. Tehostetulla valmiudella hallitaan uhkaava tai syntynyt poikkeustilanne ja mahdollistetaan täysvalmiuteen siirtyminen lyhyessä ajassa. Valmiuslain mukaisissa poikkeustilanteissa toiminta tapahtuu kunnan johtokeskuksen alaisuudessa ja käytännön työskentelyä johtaa laitoksen valmiuspäällikkö. Haja-asutusalueella toimivien vesiosuuskuntien ja yhtymien tulee laatia toiminta alueelleen valmiussuun- 31

32 nitelma kriisitilanteiden varalta. Niiden vesiosuuskuntien ja yhtymien, joilla on oma vedenottamo, tulee varautua vedenkäsittelyyn sekä laatia talousvedenlaadun valvontatutkimusohjelmat ja suunnitelmat varavedenhankinnasta. Juankosken kaupungin vesilaitokselle on laadittu kriisiviestintäohjeet vuonna 2009.Vesihuoltolain mukaisen vesihuoltolaitoksen tulee laatia laitoskohtaiset kriisiviestiohjeet. Valvontatutkimusohjelmat, varavedenhankintasuunnitelmat ja kriisiviestintäsuunnitelmat tulisi laatia yhteistyössä, jotta toimintamallit ja käytännöt olisivat yhtenäisiä. Terveydensuojeluviranomainen valvoo vesilaitoksen toimintaa, laitoksen toimittaman veden laatua ja ryhtyy toimenpiteisiin mikäli veden laadun epäillään aiheuttavan terveydellistä vaaraa veden kuluttajille. Mikäli veden laatuvaatimukset tai laatusuositukset ylittyvät myös uusintanäytteissä ja siitä voidaan olettaa olevan vaaraa ihmisen terveydelle on tehtävä ilmoitus välittömästä sopivimman ilmoituskanavan (radio, lehdistö, internet) avulla vedenkäyttäjille, päivystävälle eläinlääkärille sekä talousvesiepidemiassa myös terveystarkastajalle. Vakavissa tapauksissa perustetaan paikallistasolla epidemian torjuntaryhmä. Johtoryhmä organisoi torjuntatoimenpiteet, huolehtii tiedottamisesta yleisölle ja viranomaisille. Viranomaiset tiedottavat edelleen asiantuntijatahoille, joille ilmoitusvelvollisuus on olemassa. Mikäli veden laatuhäiriöstä ei katsota olevan välitöntä vaaraa ihmisten terveydelle ilmoitetaan häiriöstä sanomalehden tai erillisen tiedotteen kautta. Vesilaitoksen oma henkilöstö kouluttautuu veden laatuhäiriöiden aiheuttamien toimenpiteiden hoitamisen varalle. Erityistilanteiden toimenpiteitä tulee harjoitella säännöllisesti, ja vesilaitoksen henkilökunnalle ja täydennyshenkilöille on tarjottava riittävä koulutus. Suunnitelmien sisällön on oltava kaikkien asiaan liittyvien tiedossa ja saatavilla. Kaikilla merkittävillä alueen toimijoilla tulee olla suunnitelma onnettomuuksien varalta. Suojelutoimenpiteet vahinkotapauksissa tulee selvittää tapauskohtaisesti yhteistyössä toimijan, vesilaitoksen ja pelastusviranomaisen kanssa, ja laatia selkeät, yksityiskohtaiset ohjeet toimenpiteistä. Toimenpiteitä tulee harjoitella säännöllisesti. Vahinkojen torjuntasuunnitelman tulee sisältää tiedot ainakin vaaraa aiheuttavista aineista (määrät, ominaisuudet, käyttäytyminen maaperässä ja pohjavedessä, mahdollisten vahinkojen laatu), hydrogeologiset olosuhteista (maaperän laatu, pohjavedenpinnan taso, pohjaveden virtaussuunnat ja nopeus), sijainnista pohjavedenottamoihin nähden ja suunnitelma siitä, miten lika-aineen leviämistä rajoitetaan ja vahinko korjataan. Samoin tulee yksityiskohtaisesti selvittää miten riskiä voidaan pienentää. Viranomaisten tulee antaa selkeät ohjeet suunnitelman laatimisesta. Kaikki pohjavesialueen toiminnot, jotka voivat uhata talousveden laatua, tulee kirjata vesihuoltolaitoksen valmiussuunnitelmaan. Suunnitelmaa on päivitettävä ja toimenpiteitä harjoiteltava säännöllisesti puutteiden havaitsemiseksi. Toimintaohjeiden on oltava selkeitä ja helposti saatavilla. Vesilaitoksen, ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisen sekä pelastuslaitoksen tulee varmistaa, että kaikki vedenmuodostumis- tai valuma-alueen toiminnanharjoittajat ovat tietoisia mahdollisesti aiheuttamastaan vaarasta veden hankin- 32

33 nalle. Toiminnanharjoittajilta tulee edellyttää onnettomuustilanteiden toimintasuunnitelman laatimista, ja varmistettava, että kyseisten viranomaisten yhteystiedot ovat ajan tasalla. Kyseisten viranomaisten tulee laatia yhteinen kirjallinen toimintasuunnitelma siitä, miten toiminnanharjoittajille tiedotetaan asiasta ja miten heitä valvotaan, miten keskinäinen tiedonkulku varmistetaan lupapäätösten ja tarkastusten yhteydessä saaduista talousvedelle vaaraa aiheuttavista toiminnoista sekä millä tavoin ja kuinka usein toimintaa onnettomuustilanteessa harjoitellaan. Öljy- ja kemikaalionnettomuuksista tehdään ilmoitus Pohjois-Savon hätäkeskukseen. Torjuntatöiden johtajana toimii palo- ja pelastustoimen johtaja, joka informoi tarvittaessa vesilaitosta, jotta vedenotto ehditään keskeyttää ajoissa. Torjuntaan liittyviä toimenpiteitä ovat tilanneselvitys, välittömät torjuntatoimenpiteet, tutkimukset ja vahinkojen korjaaminen. Toimenpiteiden ensimmäinen tavoite on rajata likaantuminen mahdollisimman pienelle alueelle ja varmistaa, ettei lika-aine pääse kulkeutumaan vedenottamolle. Välittömiä toimenpiteitä nestemäisten aineiden torjunnassa ovat mm. lisävalumisen estäminen (vuotojen tukkiminen, onnettomuusauton nosto ja pintavalunnan patoaminen), lammikoituneen nesteen poisto imeytystekniikalla, likaantuneen maa-aineksen poisto, lika-aineen poistopumppaus pohjavedestä, vesinäytteiden otto ja vedenoton keskeyttäminen torjuntatoimenpiteiden ajaksi, mikäli vahinko on tapahtunut vedenottamon lähisuojavyöhykkeellä. Välittömien toimenpiteiden jälkeen laaditaan vahingon korjaussuunnitelma asiantuntija-apua käyttäen. Mikäli vuotanut öljy on tavoittanut pohjavedenpinnan, jatkuu leviäminen pohjavedenpinnan tasossa pohjaveden virtaussuuntaan. Öljy voi levitä pohjavesivirtauksessa useita metrejä vuorokaudessa. Leviämistä voidaan hidastaa alentamalla vahinkopaikan pohjavedenpintaa poistopumppauksin. Pumpattava vesi tulee johtaa tai kuljettaa pohjavesialueen ulkopuolelle. Kemikaalionnettomuuksiin on varauduttu Pohjois-Savon pelastuslaitoksen öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmassa, joka on hyväksytty ja vahvistettu vuonna Torjuntasuunnitelma on voimassa toistaiseksi. Käyttö- ja hankintakustannuksia koskevien kohtien tarkistaminen tapahtuu joka neljäs vuosi (ÖvA /2004). Torjuntasuunnitelmassa on selvitykset mm. torjuntayksiköistä, hälytysjärjestelmistä, torjuntahenkilöstön koulutuksesta, öljyvahingon jälkitorjunnan ja vahinkojätteen käsittelyn järjestämisestä sekä erityisistä öljyvahinkokohteista ja vaaratekijöistä. Suunnitelmassa on asiat todettu yleisellä ja periaatteellisella tasolla, mutta torjuntakalustosta on yksityiskohtaiset luettelot. Torjuntataso Juankoskella on C1/1 eli alue on vähäisesti riskialtis ja sen maaöljyvahinkojen varustetasona on täydennetty kalusto. Kunta kuuluu alusöljyvahinkojen torjunnan piriin. Pelastuslaitoksen öljyntorjuntatehtävät ovat yleensä olleet pieniä auton polttoainetankin vuotoja tai vastaavia. Aineet pyritään ottamaan mahdollisimman tarkasti talteen ja estämään niiden leviäminen. Kun öljy on jo maahan valunut ja mahdollisesti imeytynyt, tehokkaita keinoja sen keräämiseen tai talteen ottamiseen ei oikeastaan ole. Maa-alueella öljyvahingon hoitamiseen on monia keinoja, kuten esim. imetyspuomit tai juoksutuspato öljyn erottamiseksi virtaavasta vedestä. Yleisin käytetty keino on turpeen tai vastaavan imeytysaineen levittäminen öljyn päälle ja kerääminen pois. Sadevesijärjestelmät ja viemärit pystytään tukkimaan tehokkaasti. Samoin voidaan tukkia laippoja ja venttiilejä. Palavan nesteen kuljetusautoihin voidaan onnettomuustilanteessa järjestää hallittu tyhjennys erilaisia venttiiliadaptereja hyväksi käyttäen. Pelastuslaitoksella on myös jonkin verran keräilyastioita pienille öljymää- 33

34 rille. Pohjavedenpinnan alentamiseen on käytettävissä pumppuja, joiden tuotto on noin 1000 l/min. Pumpun nostokorkeus on joitakin metrejä, eikä vettä voida nostaa kovin syvältä. Mitä syvemmältä vettä nostetaan, sitä huonompi on pumpun tuotto. Uppopumpuilla voidaan nostaa syvemmältäkin, mutta niiden tuotto joitain satoja litroja minuutissa. Uppopumput ovat sähkökäyttöisiä, ja tehokkaampi pumppu toimii polttomoottorilla. Ex-suojattuja pumppuja, joiden teho on joitakin kymmeniä litroja minuutissa, voidaan käyttää myös palavien tai veteen sekoittuneiden palavien nesteiden pumppaukseen. Peruskalusto on varsin riittävä tavanomaisissa vahinkotapauksissa. Erikoiskalustoon kuuluvilla laitteilla voidaan kerätä öljyä talteen esimerkiksi veden pinnalta tai imeä palavia nesteitä maan sisältä. Suuriin öljyntorjuntaoperaatioihin saadaan tarvittaessa paljon kalustoa ja henkilöstöä paikalle. 4 Pohjavesien suojelusuunnitelman seuranta Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat tulee hyväksyttää Juankosken kaupunginvaltuustossa. Seurantaryhmässä on edustajina vesilaitosinsinööri Tiia Pelkonen, Koillis- Savon Vesi Oy:n toimitusjohtaja Lauri Valtiala, tekninen johtaja Ari Räisänen, ympäristösihteeri Leena Karppinen, terveydensuojeluviranomainen, vesiosuuskuntien edustajat, rakennustarkastaja Heikki Kekäläinen sekä Jussi Aalto Pohjois-Savon ELY- keskuksesta ja Ilkka Itkonen johtava palotarkastaja Pohjois- Savon Pelastuslaitokselta. Seurantaryhmä valvoo toimenpideohjelman täytäntöönpanoa. Suojelusuunnitelman toimenpideohjelmaa seurataan ja päivitetään vuosittain. 34

35 Sanastoa Akviferi on pohjaveden kyllästämä ja vettä hyvin johtava maa- tai kivilajiyksikkö. Se on hydraulisesti yhtenäinen muodostuma, joka voi antaa käyttökelpoisia määriä vettä. Akvifereja ovat mm. yhtenäiset hiekka- ja sorakerrostumat ja ruhjeinen kallioalue. Antikliininen pohjavesimuodostuma purkaa vettä ympäristöönsä (vastakohtana synkliininen muodostuma). Antoisuus. Pohjavesialueen antoisuus kuvaa vesimäärää, joka pohjavesialueelta voidaan ottaa aiheuttamatta haitallisia sivuvaikutuksia. Arvio muodostuvan pohjaveden määrästä on varsinaisen muodostumisalueen pinta-alan, imeytymiskertoimen ja alueen vuotuisen sadannan avulla laskennallisesti arvioitu alueen uusiutuvan pohjaveden määrä (m 3 /d). Hydrogeologia eli pohjavesigeologia on luonnontiede, joka tutkii geologisten tekijöiden vaikutusta pohjaveden fysikaaliseen käyttäytymiseen, lähinnä sen alueelliseen esiintymiseen ja kemialliseen koostumukseen. Hydrogeologia tutkii myös pohjavesivaroja ja niiden hyödyntämistä. Imeytymiskerroin kertoo maahan imeytyneen vesimäärän ja sadannan suhteen. Osa sadannasta haihtuu takaisin ilmakehään joko suoraan tai kasvillisuuden kautta ja osa valuu pintavesistöihin. Imeytymiskerroin ilmoittaa sen vesimäärän osuuden sadannasta, joka imeytyy maaperän kautta pohjavedeksi. Lähde. Maanpinnalla oleva pohjaveden purkautumisalue. Muuntamotyypit 1. Talo- tai kiinteistömuuntamo on muuhun käyttöön tulevaan rakennukseen rakennettu erillinen muuntamohuone, jossa mahdollisen öljyvuodon varalta on muuntajan alla kaukalo. 2. Puisto-, satelliitti, koppi- tai pienmuuntamo on erillinen koppirakenne, jossa on öljykaukalo muuntajan alla. 3. Pylväsmuuntamossa muuntaja on pylväässä, eikä siinä ole öljysuojausta. Pistemäinen pohjavesialue on alue, jolta on esitetty vain vedenottokaivot pistemäisenä tietona. Useimmiten kyse on savenalaisesta muodostumasta tai kallioporakaivosta. Pohjaveden kemiallisen tilan arviointiin käytetään yhteisötason ja kansallisesti määritettyjä laatunormeja. Mikäli yhdessä tai useammassa havaintopaikassa edellä mainitut pohjaveden tilan arviointikriteerit ylittyvät tulee alueellisen ELY-keskuksen pohjavesimuodostuman kemiallista tilaa arvioidessaan ottaa huomioon aineen ja sen pitoisuuden vaikutukset ympäristöön ja veden käyttökelpoisuuteen talousvedeksi. Pohjaveden määrällinen tila on hyvä, jos: 1) keskimääräinen vuotuinen vedenotto ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää; ja 2) pohjavedenpinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. 35

36 Pohjavedenottamoiden suoja-alueet. Aluehallintoviraston (AVI) (ent. ympäristölupavirastot, ent. vesioikeudet) vedenottamolle määräämä suoja-alue. Pohjavedenottamon suoja-alue muodostuu vedenottamoalueesta sekä lähi- ja kaukosuojavyöhykkeistä. Pohjavesi on maankamaran vapaata vettä vedellä kyllästyneessä vyöhykkeessä. Laajemmin sillä voidaan tarkoittaa kaikkea maanpinnan alaista vettä, sillä pohjaveden muodostumiseen ja etenkin laatuun vaikuttaa suuresti se, mitä tapahtuu veden virratessa maaperän kyllästymättömän vyöhykkeen läpi pohjavedeksi. Pohjavesialueen luokka (I tai II). I luokka = vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Tärkeältä pohjavesialueelta saatavaa pohjavettä käytetään tai tullaan käyttämään vuoden kuluessa tai muutoin tarvitaan esimerkiksi kriisiajan vedenhankintaa varten liittyjämäärältään vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksissa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. Erityisin perustein pienempiäkin vedenottamoita voidaan merkitä I luokkaan kuuluviksi. I luokkaan kuuluva alue voi käsittää koko pohjavesialueen tai vedenhankinnan kannalta tarpeelliset osa-alueet. II luokka = vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue. Alueita, joille ei toistaiseksi ole osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai muussa vedenhankinnassa. II- luokkaan kuuluva alue käsittää yleensä yhtenäisen pohjavesialueen tai suojelunkannalta tarpeelliset osa-alueet. Pohjaveden muodostumisalue on alue, jolta sade- ja pintavedet suotautuvat maakerrosten läpi muodostaen pohjavesialtaan. Muodostumisalueeseen kuuluvat myös sellaiset pohjavesialueeseen välittömästi liittyvät kallio- ja moreenialueet, jotka olennaisesti lisäävät alueen pohjaveden määrää. Pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta akviferin veden laatuun tai muodostumiseen. Vyöhyke ulottuu hyvän tiiviysasteen yhtenäisesti omaavaan maaperään saakka (esim. savisilttimuodostuman kerrospaksuus > 3 m). Pohjavesialueiden rajaus perustuu hydrogeologisiin ja luonnontieteellisiin tekijöihin. Rajaus on tehty niiden tietojen pohjalta, jotka ovat kartoitushetkellä olleet käytettävissä. Nykyiset rajaukset perustuvat mm. maasto- ja karttatarkasteluun (maaperä- ja maastokartat sekä erilaiset valtakunnalliset selvitykset) sekä alueilla tehtyihin pohjavesitutkimuksiin ja kairauksiin. Pohjavesialueiden kartoitusta ja luokitusta on tehty Suomesta vuodesta 1973 alkaen erinäisten projektien (mm. Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitus -projekti ) yhteydessä luvun puolivälin jälkeen pohjavesialueiden kartoitus, rakenne ja luokitus on täydentynyt sekä yksittäisten pohjavesitutkimusten ja suojelusuunnitelmien että laajempien hankkeiden yhteydessä tuotetun hydrogeologisen tutkimustiedon myötä. Pohjavesialueiden rajauksien muutokset ovat mahdollisia, jos alueesta on saatavilla rajauksen muutosta tukevaa uutta hydrogeologista tutkimustietoa. Rajausmuutokset voi esittää alueellinen ELY-keskus. 36

37 Pohjavesialueen reunavyöhyke on pohjavesialuerajan ja muodostumisalueen rajan väliin jäävä pohjavesialueen osa. Pohjavesikynnys on vettä huonosti johtava tai vettä läpäisemätön muodostuma (esimerkiksi kallio), joka estää pohjaveden vaakasuoraa virtausta. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) hoitaa tehtävät, joita aikaisemmin hoitivat entinen Pohjois-Savon TE-keskus, entinen Savo-Karjalan tiepiiri ja Pohjois-Savon ympäristökeskus POSKI-projekti. Projekti, jonka tavoitteena pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen. Loppuraportit Pohjois- Savon alueelta kunnittain. Riskipohjavesialue on pohjavesimuodostuma, jossa ihmistoiminnan ja tilaa koskevan tiedon perusteella ei vallitse tai ei mahdollisesti saavuteta ympäristötavoitteita eli määrällistä tai kemiallista hyvää tilaa. Alueelliset ELY-keskukset tunnistavat ja arvioivat nämä alueet pohjaveden suojelun asiantuntijoina. Synkliininen pohjavesimuodostuma kerää vettä ympäristöstään (vastakohtana antikliininen muodostuma). Vedenottamo Voi olla rakenteeltaan kuilu-, siiviläputki, pota- tai lähdekaivo. Vedenottamo koostuu yhdestä tai useammasta kaivosta Vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella tarkoitetaan aluetta, jolla vesihuoltolaitos huolehtii vesihuollosta sen mukaan kuin vesihuoltolaissa (119/2001) säädetään Vesihuoltolaitoksen valvontatutkimusohjelma on sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen 461/2000 mukainen ja käsittää vesihuoltolaitoksen käyttötarkkailun, jatkuvan ja jaksottaisen valvonnan. Valvontatutkimusohjelman laatii kunnan terveydensuojeluviranomainen yhteistyössä vesihuoltolaitoksen kanssa. Ohjelmaan tulee sisällyttää paikallisista olosuhteista aiheutuvat erityisvalvonnan tarpeet. Tutkimusohjelman pääpaino on verkostoveden seurannassa. Vesilainmukaiseen vedenottolupaan liittyvä tarkkailuohjelma. Vedenottolupiin perustuva, alueellisen ELY-keskuksen hyväksymä tarkkailuohjelma, jossa on edellytetty pohjaveden korkeuden seurantaa ottoalueella ja sen ympäristössä. Tarkkailuohjelmassa voidaan myös edellyttää pohjaveden laadun seurantaa. 37

38 Kartta 1 JUANKOSKI POHJAVESIALUEET INDEKSIKARTTA Mustanharju Valkeisenkangas Viitaniemi Pajuharju Rajasalmi Helvetinhauta Susihaudanrinne MERKKIEN SELITYKSET 1: Pohjavesialue SKVSY/KMa SAVO-KARJALAN VESIENSUOJELUYHDISTYS RY Affecto Finland Oy, Karttakeskus Lupa L4659 SYKE, ELY-keskukset