Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1127/2010 vp Vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus Eduskunnan puhemiehelle Kelan vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus on tarkoitettu alle 65-vuotiaalle vaikeavammaiselle, joka saa korotettua tai ylintä vammaisetuutta tai eläkettä saavan korotettua tai ylintä hoitotukea. Kuntoutuksen tavoitteena on työ- tai toimintakyvyn turvaaminen tai parantaminen, ja se voi sisältää esim. yksilöllisiä laitoskuntoutusjaksoja tai avoterapiaa. Lääkinnällisen kuntoutuksen kytkös vammaisetuuksiin on käytännössä aiheuttanut tilanteita, joissa krooniseen ja hitaasti etenevään sairauteen (esim. MS-tauti) sairastunutta ihmistä on voitu alkaa kuntouttaa vasta, kun sairaus on edennyt niin pahaksi, että ihminen on määritelty vaikeavammaiseksi. Tällaisissa tilanteissa kuntoutus tulee tarpeeseen, mutta liian myöhään. Aikaisemmassa vaiheessa annettuna kuntoutus parantaisi tosiasiallisesti ihmisen toimintakykyä, kun sairauden etenemiseen voitaisiin puuttua ajoissa. Tähän epäkohtaan on kiinnittänyt huomiota myös SATA-komitea, joka ehdotti vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen kolmea muutosta: lääkinnällisen kuntoutuksen ikärajan nostamista 68 vuoteen, kuntoutuksen myöntämisedellytyksenä olevan vammaisetuuden poistamista sekä mahdollisuutta kuntoutuspäätöksen tekemiseen puoleksi vuodeksi. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Millä perusteella lääkinnällinen kuntoutus ja vammaisetuudet on kytketty toisiinsa ja mikäli asiallista perustetta ei ole, millä toimenpiteillä kytkös on mahdollista poistaa? Helsingissä 21 päivänä tammikuuta 2011 Kirsi Ojansuu /vihr Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kirsi Ojansuun /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1127/2010 vp: Millä perusteella lääkinnällinen kuntoutus ja vammaisetuudet on kytketty toisiinsa ja mikäli asiallista perustetta ei ole, millä toimenpiteillä kytkös on mahdollista poistaa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: saamisedellytyksistä säädetään Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetussa laissa (566/2005). Sen 9 :n mukaan vaikeavammaisella vakuutetulla, joka ei ole julkisessa laitoshoidossa, on oikeus saada työ- tai toimintakyvyn turvaamiseksi tai parantamiseksi tarpeellista lääkinnällistä kuntoutusta, jos hän saa alle 65-vuotiaana vammaisetuuksista annetun lain (570/2007) 2 luvun perusteella korotettua tai ylintä alle 16-vuotiaan vammaistukea, korotettua tai ylintä 16 vuotta täyttäneen vammaistukea, korotettua tai ylintä eläkettä saavan hoitotukea tai ylintä 16 vuotta täyttäneen vammaistukea työkyvyttömyyseläkkeen lepäämisajalta. Lisäksi edellytetään, että hänellä on sairaudesta, viasta tai vammasta aiheutuva yleinen lääketieteellinen ja toiminnallinen haitta, josta aiheutuu vähintään vuoden kestävä kuntoutustarve ja edellä mainittu haitta on niin suuri, että hänellä on sen vuoksi huomattavia vaikeuksia tai rasituksia selviytyä jokapäiväisistä toimistaan kotona, koulussa, työelämässä ja muissa elämäntilanteissa julkisen laitoshoidon ulkopuolella. järjestäminen säädettiin Kansaneläkelaitoksen velvollisuudeksi vuonna 1991 kuntoutusta koskevassa lainsäädännön kokonaisuudistuksessa. Aikaisemmin Kansaneläkelaitos oli järjestänyt kuntoutusta kansaneläkelain ja sairausvakuutuslain säännösten nojalla, mutta vakuutetulla ei ollut subjektiivista oikeutta kuntoutukseen. Kuntoutuksen vastuunjaosta sopiminen ja subjektiivisen oikeuden luominen Kansaneläkelaitoksen järjestämään kuntoutukseen edellyttivät täsmällisiä kriteereitä sen suhteen, ketä pidetään laissa tarkoitettuna vaikeavammaisena. Tämän vuoksi vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen saamisedellytykset on sidottu jo laissa oleviin vammaisetuuksien saamiskriteereihin. SATA-komitea totesi, että vaikeavammaisten lääkinnällisen kuntoutuksen sidonnaisuus vammaisetuuden saamiseen ohjaa kuntoutuksen päätöksentekoa siten, että kuntoutus ei kaikissa tapaukissa kohdennu tarkoituksenmukaisella tavalla. Tämän vuoksi komitea ehdotti vammaisetuuskytköksen poistamista eräiden muiden kuntoutukseen kohdistuneiden kehittämisehdotusten rinnalla. ja vammaisetuuksien välisen kytkennän poistaminen edellyttäisi kuntoutuksen myöntämisperusteiden uudelleenmäärittelyä laissa ja sen perusteluissa. Vammaisetuuksien tilalle tulisi löytää sellaiset kriteerit, jotka poimisivat tarkkarajaisesti kohderyhmän, jolle oikeus Kansaneläkelaitoksen järjestämään vaikeavammaisten lääkinnälliseen kuntoutukseen halutaan osoittaa. Tämä on haastava ja aikaa vievä tehtävä. Kuntoutuksen kohderyhmän muuttaminen nykyisestä riip- 2

3 Ministerin vastaus KK 1127/2010 vp Kirsi Ojansuu /vihr puu myös tulevista valtion taloutta koskevista ratkaisuista. Lääkinnällisen kuntoutuksen yleinen järjestämisvastuu on julkisella terveydenhuollolla. Toukokuun 2011 alusta voimaan tulevan terveydenhuoltolain (1326/2010) mukaan kunnan on järjestettävä hoitovastuullaan olevan potilaan sairauden hoitoon liittyvä lääkinnällinen kuntoutus. Kuntoutus on järjestettävä viivytyksettä siinä muodossa, sellaisella tavalla sekä sellaisessa määräajassa, että se on toiminta- ja työkyvyn kannalta vaikuttavaa. Kunta vastaa myös potilaan lääkinnällisen kuntoutuksen suunnittelusta siten, että kuntoutus muodostaa yhdessä tarpeenmukaisen hoidon kanssa toiminnallisen kokonaisuuden. Helsingissä 11 päivänä helmikuuta 2011 Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1127/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Kirsi Ojansuu /gröna: På vilka grunder är medicinsk rehabilitering och handikappförmåner kopplade till varandra och genom vilka åtgärder kan kopplingen elimineras om det inte finns några sakliga grunder för den? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Förutsättningarna för att personer med grava funktionshinder (gravt handikappade) ska kunna få medicinsk rehabilitering anges i lagen om Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner (566/2005). Enligt 9 i lagen har en gravt handikappad försäkrad som inte får offentlig slutenvård rätt till medicinsk rehabilitering för att trygga eller förbättra arbets- eller funktionsförmågan. Ett krav är att personen i fråga, innan han eller hon har fyllt 65 år med stöd av 2 kap. i lagen om handikappförmåner (570/2007) får handikappbidrag med förhöjt eller med högsta belopp för personer under 16 år, handikappbidrag med förhöjt eller med högsta belopp för personer över 16 år, vårdbidrag med förhöjt eller med högsta belopp för pensionstagare eller handikappbidrag med högsta belopp för personer över 16 år för den tid sjukpensionen är vilande. Dessutom förutsätts det att personen har ett allmänt medicinskt och funktionellt men som orsakas av en sjukdom, ett lyte eller en kroppsskada och som kräver rehabilitering i minst ett år och att menet är så stort att det medför betydande svårigheter eller ansträngningar för honom eller henne att klara sina dagliga funktioner i hemmet, skolan och arbetslivet samt i andra livssituationer utanför offentlig slutenvård. I samband med totalreformen av rehabiliteringslagstiftningen 1991 ålades Folkpensionsanstalten skyldigheten att ordna medicinsk rehabilitering för personer med grava funktionshinder. Tidigare hade Folkpensionsanstalten ordnat rehabilitering med stöd av bestämmelserna i folkpensionslagen och sjukförsäkringslagen, men de försäkrade saknade subjektiv rätt till rehabilitering. För att man skulle kunna enas om ansvarsfördelningen inom rehabiliteringen och införa subjektiv rätt till den rehabilitering som ordnades av Folkpensionsanstalten krävdes det noggranna kriterier i fråga om vem som ska betraktas som gravt funktionshindrad på det sätt som avses i lagen. Därför har förutsättningarna för att gravt funktionshindrade ska beviljas medicinsk rehabilitering bundits till de kriterier för beviljande av handikappförmåner som redan finns i lagen. SATA-kommittén har konstaterat att det att möjligheterna för personer med grava funktionshinder att få medicinsk rehabilitering är bundna till handikappförmånerna styr besluten om rehabilitering, och att rehabiliteringen därför inte alltid inriktas på ett ändamålsenligt sätt. Av den anledningen har kommittén, vid sidan av vissa andra förslag om utveckling av rehabiliteringen, lagt fram förslag om att slopa kopplingen till handikappförmånerna. För att man ska kunna slopa kopplingen mellan medicinsk rehabilitering för gravt funktionshindrade och handikappförmåner krävs det att grunderna för beviljande av rehabilitering omde- 4

5 Ministerns svar KK 1127/2010 vp Kirsi Ojansuu /vihr finieras i lagen och i motiveringen till den. Handikappförmånerna bör ersättas med sådana kriterier som noggrant avgränsar den målgrupp som man vill ge rätt till Folkpensionsanstaltens medicinska rehabilitering för gravt funktionshindrade. Detta är en utmanande och tidskrävande uppgift. Eventuella ändringar i målgruppen för rehabilitering är också beroende av kommande avgöranden som rör statsfinanserna. Den offentliga hälso- och sjukvården har det allmänna ansvaret för att ordna medicinsk rehabilitering. Enligt den hälso- och sjukvårdslag (1326/2010) som träder i kraft i början av maj 2011 ska kommunen ordna den medicinska rehabilitering som behövs i anslutning till sjukvården av en patient som kommunen har vårdansvaret för. Rehabiliteringen ska ordnas utan dröjsmål i sådan form och på sådant sätt samt inom en sådan tidsfrist att rehabiliteringen är effektiv med tanke på rehabiliteringsklientens funktions- och arbetsförmåga. Kommunen svarar också för planeringen av den medicinska rehabiliteringen så att den bildar en funktionell helhet tillsammans med den vård som behövs. Helsingfors den 11 februari 2011 Social- och hälsovårdsminister Juha Rehula 5