Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 746/2008 vp Vaikeavammaisten moniammatillisten kuntoutuspalveluiden lisääminen Eduskunnan puhemiehelle On tullut esille, että Kela on alkanut viime aikoina rajoittaa vaikeavammaisten moniammatilliseen laitoskuntoutukseen pääsyä. Aikaisemmin, jos kyse oli vaikeavammaisen toimintakyvyn ylläpidosta ja ennalta ehkäisevästä toiminnasta, Kela myönsi laitoskuntoutuksen. Nyt useat, jotka aikaisemmin on kelpuutettu kuntoutuksen saajiksi, on käännytetty tyhjin käsin Kelan luukulta. Jatkuessaan tämä käytäntö tulee aiheuttamaan lisääntyvää tarvetta saada hoitopaikkoja laitoksista sekä myös kotipalveluiden ja kotisairaanhoidon määrän kasvua kunnissa. Kuntoutuksesta säästäminen tuleekin maksamaan monin verroin enemmän muina kalliimpina seurauksina kuin itse ajallaan annettu laitoskuntoutus. Todettakoon, ettei moniammatillista kuntoutusta ole avopalveluina saatavilla. Jos vammainen lähtee ostamaan sitä yksityisiltä palveluntarjoajilta paloina tai osissa, hän joutuu maksamaan sen kokonaan itse, mikä on täysin mahdotonta korkeiden kustannusten takia. Jos hoito hajautetaan, niin siitä tulee myös ongelmia: kokonaisuuden kannalta hoidon lopputulos ei johda tavoiteltuun päämäärään. Vammaisten moniammatilliseen kuntoutukseen pääsyn rajoittaminen nostaa myös kynnystä päästä työelämään. Kelan linjaus on myös siten ristiriitainen niiden tavoitteiden kanssa, joilla pyritään toisaalta työhallinnon keinoin saamaan yhä enemmän vammaisia ja vajaakuntoisia työmarkkinoiden käyttöön. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus osaltaan välittömästi ryhtyy, että vaikeavammaisten moniammatillisten kuntoutuspalveluiden saanti palautetaan tasolle, jolla se oli aikaisempina vuosina? Helsingissä 15 päivänä lokakuuta 2008 Esa Lahtela /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 746/2008 vp: Mihin toimiin hallitus osaltaan välittömästi ryhtyy, että vaikeavammaisten moniammatillisten kuntoutuspalveluiden saanti palautetaan tasolle, jolla se oli aikaisempina vuosina? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vaikeavammaisten ja pitkäaikaissairaiden lääkinnällinen kuntoutus kuuluu kuntien vastuulle osana julkista terveydenhuoltoa. Kuntien järjestämisvelvollisuus perustuu kuntoutuksen porrastuksesta riippuen kansanterveyslakiin (66/1972) tai erikoissairaanhoitolakiin (1062/1989) sekä lääkinnällisestä kuntoutuksesta annettuun asetukseen (1015/1991). Kuntien tulee huolehtia siitä, että lääkinnällisen kuntoutuksen palvelut järjestetään sisällöltään ja laajuudeltaan sellaisiksi kuin kunnan väestön kuntoutuksen tarve edellyttää. Kansaneläkelaitos järjestää lääkinnällistä kuntoutusta silloin, kun Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetussa laissa (566/2005) vaikeavammaisen lääkinnällisen kuntoutuksen myöntämiselle asetetut edellytykset täyttyvät. Kansaneläkelaitoksen järjestämän vaikeavammaisen työ- ja toimintakyvyn turvaamiseen tai parantamiseen tähtäävän kuntoutuksen tulee olla hyvän kuntoutuskäytännön mukaista ja perustua erityisasiantuntemukseen ja erityisosaamiseen. Kansaneläkelaitoksen järjestämä vaikeavammaisten lääkinnällinen kuntoutus koostuu kuntoutus- ja sopeutumisvalmennusjaksoista. Kuntoutusta arvioidaan kokonaisuutena, jossa huomioidaan sekä avohoidossa toteutetut kuntoutusjaksot että laitoskuntoutus. Kuntoutusjaksot suunnitellaan yksilöllisesti. Jokaisen myönnettävän kuntoutuspalvelun on oltava tarpeen työ- tai toimintakyvyn kannalta ja ajankohtaisen tarpeen mukaista. Kuntoutuslaitosjakso voidaan myöntää, kun kuntoutuja on sellaisen moniammatillisen kuntoutuksen tarpeessa, jota laitoskuntoutuksella voidaan tukea. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun henkilön itsenäinen toimintakyky on vaarantumassa ja hän tarvitsee tiivistetyn kuntoutusjakson täydentämään avoterapiaa tai joidenkin taitojen intensiivistä harjoittamista. Laitosjakso voidaan myöntää myös silloin, kun henkilö sairauden luonteen vuoksi tarvitsee säännöllisesti laitosmuotoista kuntoutusta. Kansaneläkelaitoksen tehtävänä ei kuitenkaan ole järjestää sairaanhoitoon välittömästi liittyvää lääkinnällistä kuntoutusta. Kansaneläkelaitoksen järjestämää lääkinnällistä kuntoutusta koskeva kuntoutuspäätös perustuu aina hakemukseen ja kuntoutujan hoidosta vastaavassa julkisen terveydenhuollon yksikössä laadittuun kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutuspäätöksen tekeminen edellyttää harkintaa, jossa arvioidaan lääketieteellisten tietojen perusteella laissa säädettyjen myöntämisedellytysten täyttyminen. Keskeinen osa laitosjakson tarpeen arvioimista ovat kuntoutukselle asetetut tavoitteet. Kansaneläkelaitoksesta saadun tiedon mukaan kuntoutuksen tavoitteet ovat usein jääneet määrittelemättä kuntoutussuunnitelmassa tai ne on määritelty vain hyvin yleisellä tasolla. Puutteellisesti laadittujen kuntoutussuunnitelmien seurauksena laitoskuntoutuksen hakijoiksi ohjautuu hakijoita, jotka eivät täytä myöntämisedellytyk- 2

3 Ministerin vastaus KK 746/2008 vp Esa Lahtela /sd siä. Useissa tapauksissa myös avokuntoutuksella voidaan saavuttaa työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi tai parantamiseksi asetetut tavoitteet. Kansaneläkelaitoksen lääkinnällisen kuntoutuksen kuntoutujamäärät ja kuntoutukseen käytetyt varat ovat pysyneet 2000-luvulla varsin vakaina. Joillakin Kansaneläkelaitoksen vakuutusalueista vaikeavammaisten lääkinnällisenä kuntoutuksena myönnettävien yksilöllisten laitosjaksojen hylkäysmäärät ovat kuitenkin jonkin verran nousseet. Kansaneläkelaitoksen mukaan laitosjaksojen myöntämisedellytyksiä ei ole valtakunnallisesti muutettu vaan kysymys on yksittäisillä vakuutusalueilla tapahtuneista muutoksista. Vakuutusalueiden ratkaisukäytäntöönsä tekemät tarkistukset eivät ole heikentäneet Kansaneläkelaitoksen järjestämisvastuuta vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa. Suurin osa niistä asiakkaista, joiden laitosjakso on hylätty, saa jatkossakin avokuntoutuksen palveluja. Kansaneläkelaitos seuraa kuntoutusta koskevan päätöksenteon oikeellisuutta ja hylkäysmääriä. Ratkaisukäytäntöön liittyvät alueelliset erot ovat Kansaneläkelaitokselta saadun tiedon mukaan viime aikoina pienentyneet, mihin ovat osaltaan vaikuttaneet vakuutusalueiden toimet ratkaisukäytäntöjen yhtenäistämiseksi. Kansaneläkelaitos pyrkii vaikuttamaan yhtenäisen ja tasapuolisen ratkaisukäytännön edistämiseen lähitulevaisuudessa vuoden 2009 alusta voimaan tulevalla uudistetulla etuusohjeella sekä vakuutusalueille suunnatulla koulutuksella. Helsingissä 4 päivänä marraskuuta 2008 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 746/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Vilka åtgärder ämnar regeringen för sin del omedelbart vidta för att se till att tillgången till multiprofessionella rehabiliteringstjänster för gravt handikappade återställs till den nivån som de låg på förr om åren? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Medicinsk rehabilitering av gravt handikappade och långtidssjuka hör till kommunernas ansvar som ett led i den offentliga hälso- och sjukvården. Kommunernas skyldighet att ordna rehabilitering baserar sig beroende på nivåstruktureringen på folkhälsolagen (66/1972) eller lagen om specialiserad sjukvård (1062/1989) och förordningen om medicinsk rehabilitering (1015/1991). Kommunerna ska se till att de medicinska rehabiliteringstjänsterna i fråga om sitt innehåll och sin omfattning ordnas så att de motsvarar behovet av rehabilitering i kommunen. Folkpensionsanstalten ordnar medicinsk rehabilitering om förutsättningarna för beviljande av medicinsk rehabilitering för gravt handikappade, vilka anges i lagen om Folkpensionsanstaltens rehabiliteringsförmåner och rehabiliteringspenningförmåner (566/2005), uppfylls. Den rehabilitering som ordnas av Folkpensionsanstalten för att trygga eller förbättra arbets- och funktionsförmågan hos gravt handikappade ska vara förenlig med god rehabiliteringspraxis och vara baserad på särskild sakkunskap och specialkompetens. Den medicinska rehabiliteringen som Folkpensionsanstalten ordnar för gravt handikappade består av rehabiliterings- och anpassningsträningsperioder. Vid en bedömning av rehabiliteringen utgår man från ett helhetsperspektiv som omfattar rehabiliteringsperioder i form av både öppenvård och anstaltsvård. Rehabiliteringsperioderna planeras individuellt. Den rehabilitering som beviljas ska vara nödvändig med tanke på arbets- eller funktionsförmågan och förenlig med aktuella behov. En rehabiliteringsperiod i form av anstaltsvård kan beviljas när en rehabiliteringsklient är i behov av sådan multiprofessionell rehabilitering som kan stödjas med hjälp av rehabilitering i form av anstaltsvård. Som exempel på situationer av detta slag kan nämnas när den egna funktionsförmågan hos en rehabiliteringsklient äventyras, när det behövs en intensifierad rehabiliteringsperiod för att komplettera den terapi som ges inom öppenvården eller när det behövs en intensiv träning av vissa färdigheter. En rehabiliteringsperiod i form av anstaltsvård kan även beviljas när en person på grund av sjukdomens karaktär regelbundet behöver rehabilitering i form av anstaltsvård. Folkpensionsanstalten har dock inte i uppgift att ordna medicinsk rehabilitering i omedelbar anslutning till sjukvård. Ett rehabiliteringsbeslut om att bevilja medicinsk rehabiliteringen som ordnas av Folkpensionsanstalten ska alltid basera sig på en ansökan och en skriftlig rehabiliteringsplan som upprättas vid den offentliga hälso- och sjukvårdsenhet som svarar för vården av rehabiliteringsklienten. Före ett rehabiliteringsbeslut fattas ska det prövas om de i lagen föreskrivna förutsättningarna för beviljande uppfylls utifrån de medicinska 4

5 Ministerns svar KK 746/2008 vp Esa Lahtela /sd uppgifterna. Som ett viktigt led i bedömningen av behovet av en rehabiliteringsperiod i form av anstaltsvård ingår målen som har satts för rehabiliteringen. Enligt uppgifter från Folkpensionsanstalten har målen ofta inte preciserats eller uttryckts på en ytterst allmän nivå i rehabiliteringsplanen. Som en följd av bristfälligt ifyllda rehabiliteringsplaner hänvisas klienterna till att ansöka om rehabilitering i form av anstaltsvård trots att de inte uppfyller förutsättningarna för beviljande. I ett flertal fall kan man även genom medicinsk rehabilitering som ges i form av öppenvård nå målen som har satts för tryggande eller förbättring av arbets- eller funktionsförmågan. Antalet rehabiliteringsklienter inom den medicinska rehabiliteringen som har ordnats av Folkpensionsanstalten och medel som har använts för rehabiliteringen har hållits på en relativt stabil nivå under 2000-talet. Inom vissa av Folkpensionsanstaltens försäkringsområden har antalet avslag på ansökningar om individuella, medicinska rehabiliteringsperioder i form av anstaltsvård för gravt handikappade dock ökat något. Enligt Folkpensionsanstalten beror det här inte på att förutsättningarna för beviljande av rehabiliteringsperioder i form av anstaltsvård har ändrats på riksnivå utan på ändringar som har skett inom enskilda försäkringsområden. Översynen av beslutspraxisen, vilken har gjorts inom olika försäkringsområden, har inte försvagat Folkpensionsanstaltens skyldighet att ordna medicinsk rehabilitering för gravt handikappade. Merparten av de klienter som har fått avslag på sin ansökan om rehabilitering i form av anstaltsvård tillhandahålls dock även i fortsättningen rehabiliteringstjänster inom öppenvården. I fråga om rehabiliteringen följer Folkpensionsanstalten korrektheten i beslutsfattandet och antalet avslag. Enligt uppgifter från Folkpensionsanstalten har områdesvisa skillnader i anslutning till beslutspraxisen reducerats under den senaste tiden. Till detta har även åtgärderna för att förenhetliga beslutspraxisen inom försäkringsområdena medverkat. Folkpensionsanstaltens avsikt är att inom en snar framtid medverka till främjandet av en enhetlig och jämlik beslutspraxis genom att ta i bruk en reviderad anvisning om förmåner vid ingången av 2009 och ordna utbildning för de olika försäkringsområdena. Helsingfors den 4 november 2008 Social- och hälsovårdsminister Liisa Hyssälä 5